Suomalaisviranomaiset luottavat siihen, että koronavirukselle altistumisen vuoksi karanteeniin asetetut noudattavat viranomaisten antamia määräyksiä, sanoo johtaja Tuija Kumpulainen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Suomessa on tähän mennessä todettu 19 koronavirustartuntaa ja noin 520 ihmistä on testattu. Pelkästään Helsingissä virukselle altistumisen vuoksi karanteenissa on yli 150 ihmistä. Tällä viikolla on myös liikkunut huhuja, joiden mukaan karanteenia olisi rikottu Helsingissä. Tällaisesta ei kuitenkaan ole mitään todisteita.

Suomen lain mukaan karanteenin rikkomisesta voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, ja siitä voi saada sakkoa tai jopa kolme kuukautta vankeutta. Tämä perustuu siihen, että karanteenia rikkomalla voi aiheuttaa toiselle ihmiselle hengenvaaran.

– Varsinkin tässä tilanteessa, kun meillä on koronaviruksen kaltainen tauti, josta emme ihan loputtomiin tiedä, ja meillä on kansakunta varpaillaan, niin kyllä se (karanteenin rikkominen) on äärettömän tyhmää, sanoo sosiaali- ja terveysministeriöstä johtaja Tuija Kumpulainen.

• Lue tästä uusimmat tiedot koronaviruksesta

Karanteeni ei tavaton toimenpide

Kumpulaisen mukaan Suomessa uskotaan ja kannustetaan ihmisiä noudattamaan karanteenia, johon heidät on määrätty. Lainsäädäntö antaa järeämmätkin keinot karanteenissa olevien valvomiselle, mutta hän ei usko, että niitä joudutaan käyttämään.

– Kyllä tämä tällaisessa asiassa lähtee siitä, että ei ihmisiä lukkojen taakse panna vaan uskotaan, että annettuja ohjeita ja määräyksiä noudatetaan, Kumpulainen miettii.

Hänen mukaansa karanteeni toimenpiteenä ei sinänsä ole tavatonta Suomessa ja sitä käytetään varotoimena esimerkiksi tuhkarokolle altistuneille, joilla ei ole rokotusta tai jotka eivät ole aikaisemmin tautia sairastaneet.

Karanteeniin voidaan laittaa terve ihminen, joka on mahdollisesti ollut kontaktissa sairaan ihmisen kanssa ja on siksi vaarassa sairastua samaan tautiin. Karanteeni on eri asia kuin eristys. Tautiin sairastunut ihminen laitetaan eristyksiin.

– Eristyksiin määrättävien suhteen lainsäädännössä on pahimmilaan mahdollisuus tehostaa ja estää liikkumista, mutta kyllä ihmiset keskimäärin puhetta uskovat, onneksi, Kumpulainen sanoo.

Lue lisää:

Suomessa todettu neljä uutta koronavirustartuntaa

Karanteeni Teneriffalla on ohi, pietarsaarelaispari palasi vihdoin kotiin – "Emme olisi päässeet pois ilman inttämistä"

VR:n vaunut putsattiin koronaviruksen pelossa, tartunnasta epäilty pelkää leimautuvansa: "En uskaltanut kertoa edes äidilleni"

STM:n asiantuntija vastaa viiteen kysymykseen karanteeneista – "Jossain kohtaa tämä ei ole enää tarpeellista"

Viikissä asuva Katrianna Raunio kertoo, mitä on arki karanteeniperheessä – tieto korona-altistuksesta yllätti ja aluksi jopa pelästytti

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL kertoo, että Suomessa on todettu neljä uutta koronavirustartuntaa.

Kaksi tapausta on todettu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja kaksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä.

Suomessa on todettu nyt yhteensä 19 tartuntaa.

Kaikki tänään todetut uudet tartunnat kytkeytyvät Pohjois-Italiaan. Kaikki potilaat ovat hyväkuntoisia, ja heitä on ohjeistettu pysymään eristyksissä kotona.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri kertoo, että tartunnan saaneet ovat aikuisia, ja he olivat samaa matkaseuruetta aiemmin Suomessa todettujen tartunnan saaneiden kanssa.

Husin mukaan uudet tartunnat on todettu työikäisellä ja eläkeikäisellä miehellä.

Lue myös:

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Italiassa rajoitetaan paikoin liikkumista, Egyptin karanteenialuksella jo 45 tartuntaa

Mitä uudesta koronaviruksesta tiedetään nyt? Asiantuntija vastaa

Kalifornian rannikolla jumissa olevalla aluksella useita koronatapauksia – Trump haluaisi matkustajien pysyvän laivalla

Karanteenissa olleen risteilyaluksen miehistö kertoo The Guardianille kaaoksesta laivalla: "Meitä käytettiin hyväksi"

22-vuotias Janina Tiihonen seisoo ison hallin takaosassa Helsingin messukeskuksessa. Ihmiset taputtavat ja hurraavat. Hänen nimensä on juuri kaikunut ympäri hallia.

Tiihosen Instagram-tili on juuri palkittu vuoden parhaana hevosaiheisena sometilinä. Nyt tili loistaa isolla screenillä.

Päällimmäisenä mielessä on järkytys. Tiihosen on vaikea ymmärtää, että aplodit on osoitettu hänelle.

Nyt hänen pitäisi mennä lavalle vastaanottamaan palkintonsa. Tiihonen lähtee kävelemään salin takaosasta kohti lavaa, mutta lähestyvät portaat näyttävät aivan liian jyrkiltä. Mielessä pyörii pelko.

Miten hän pääsisi portaat ylös kaatumatta, kun ei aina pysy pystyssä tasaisella maallakaan?

Kaiken muuttaneesta onnettomuudesta on nyt kaksi vuotta.

Janina Tiihonen tunsi olonsa aivan normaaliksi, kun hän lähti ajamaan Pyhtäältä töihin Loviisaan talvi-iltana 2018. Huono olo iski kesken matkan.

– Olin ohjaamassa autoa tien sivuun, kun autoni perään ajoi täysperävaunullinen rekka, kertoo Tiihonen.

Palokunta leikkasi Tiihosen ulos autosta, minkä jälkeen hänet kiidätettiin Töölön sairaalaan Helsinkiin. Sairaalassa todettiin laaja-alainen aivoverenvuoto. Tiihonen vajosi koomaan.

Viimeiset muistikuvat jäivät moottoritien rampille.

Ote elämänsyrjästä

Lopullinen diagnoosi oli aivovamma. Kun Tiihonen pääsi sairaalasta kotiin, hän ei juuri muuta jaksanut kuin nukkua ja ottaa lääkkeensä. Se ahdisti ja masensi.

– Hyvä, että jaksoin nousta sängystä ja ottaa voileivän. Niidenkin piti olla valmiiksi tehtyjä. Olin huonommassa kunnossa kuin 90-vuotias isomummoni.

Kuntoutuksessa Tiihonen joutui tekemään muistitehtäviä ja pisteiden yhdistelyä, joiden oli tarkoitus parantaa hahmotuskykyä. Hän sai huonompia tuloksia kuin alakouluikäiset.

Tiihonen alkoi miettiä, miten pääsisi uudestaan elämänsyrjään kiinni. Silloin heräsi ajatus omasta hevosesta. Hänellä oli 13 vuoden ratsastustausta, mutta harrastus oli ollut tauolla.

Lääkärit eivät innostuneet ideasta, koska ratsastamisessa on suuri loukkaantumisriski. Vaarana oli, että Tiihonen putoaisi hevosen selästä aivovamman aiheuttamien tasapainovaikeuksien vuoksi.

Tiihonen osti silti oman hevosen.

Liikaa kuvia

8-vuotias suomenhevonen Pinkun poika eli Poitsu auttoi Tiihosta toipumaan. Sille oli helppo puhua, koska se vain oli ja kuunteli. Oli pakko nousta aamuisin sängystä.

Tiihonen otti Poitsusta paljon kuvia. Hän perusti Instagramiin tilin, koska halusi näyttää niitä kavereilleen. Pian kavereilta alkoi tulla kuvista palautetta.

– Minulla on tosi paljon kavereita, jotka eivät heppaile. He kysyivät, että onko pakko työntää sitä hevosta joka tuutista.

Niinpä Poitsu sai oman @Pinkunpoika-tilin. Tiihonen alkoi julkaista Poitsun kuvia siellä eikä kertonut seuraajilleen, että oli ollut pahassa onnettomuudessa ja toipui aivovammasta.

Kesällä 2018 hän putosi Poitsun selästä ja sai uuden aivoverenvuodon.

Someterapiaa

Tili hiljeni. Seuraajat alkoivat ihmetellä, mihin Tiihonen oli kadonnut. Viikon jälkeen hän päätti kertoa seuraajilleen, mitä hänelle oli tapahtunut.

– Aloin saada tilin kautta tosi paljon vertaistukea ja tsemppiä.

Hän alkoi postata hevosjuttujen lisäksi paljon muutakin omasta arjestaan, vaikeuksistaan ja kuntoutumisestaan. Tili alkoi kerätä ensin satoja, sitten tuhansia seuraajia. Sen henki muuttui kuin itsestään terapeuttiseen suuntaan.

– Ihmiset kertovat omista vaikeista kokemuksistaan, ja se auttaa minua jaksamaan. He taas kertovat saaneensa voimaa, kun olen kertonut avoimesti omasta tilanteestani. Se on molemminpuolista.

Nyt tilillä on 7300 seuraajaa ja kävijöitä viikoittain 3000–5000.

Sitten Poitsu kuoli.

Viime keväänä Poitsulle alkoi tulla selittämättömiä kipuja.

Useampi eläinlääkäri etsi syytä kivuille. Lopulta Poitsulta löytyi kaularangan nivelrikko, jota ei voitu parantaa. Kipuun olisi ollut lääkkeitä, mutta se olisi silti vaarassa halvaantua. Eläinlääkäri suositteli hevosen lopettamista.

Tiihonen näki, kuinka kipeää Poitsun teki liikkua. Hevosen omaksi parhaaksi hän päätti luopua siitä.

– Se oli tosi rankka paikka, koska Poitsu oli minulle melkein koko elämä.

Poitsu sai vielä laiduntaa kotona kolme viikkoa. Tiihonen hyvästeli rakasta hevostaan hiljalleen ja opetteli päästämään irti.

– Viimeisenä iltana vietimme tallilaisten kanssa jäähyväisjuhlaa, jonka aikana letitin Poitsun harjan hienoksi. Aamulla menin aikaisin tallille ja harjasin sen vielä kerran. Se nuokkui sylissäni ihan kuin olisi itsekin päättänyt lähteä.

Poitsun tili Instagramissa sai uuden nimen, kun Tiihonen kertoi siellä surustaan ja sai seuraajiltaan tukea. Siitä tuli @heppaterapiaa.

Aivot kuin posliiniastia

Melko pian Tiihonen alkoi kaivata uutta hevosta tuomaan täytettä päiviinsä. Hän löysi Ension.

– Sain taas syyn herätä aamuisin.

Neurokirurgian emeritusprofessori Juha Öhman arvioi aiemmin Ylelle, että aivovamma tekee aivoista hauraat kuin posliiniastia. Ennuste on sitä huonompi, mitä useamman tärskyn aivot saavat.

Tiihonen tietää sen ja ottaa ratsastamalla tietoisen riskin. Hän sanoo, ettei silti suhtaudu kevyesti lääkärien sanoihin.

– Olen tosi varovainen. Turvakypäräni on aina ajan tasalla. Vierasta hevosta jopa hoidan aina kypärä päässä.

Kun Tiihonen käveli viime viikonloppuna Helsingin messukeskuksen hallissa kohti lavalle vieviä portaita, ne näyttivät loivenevan askel askeleelta. Portaiden juurella selvisi, etteivät ne niin jyrkät olleetkaan. Lavalle kapuaminen onnistui ilman ongelmia.

GoExpo Horse -messujen yhteydessä pidetyssä hevosalan somegaalassa palkittiin myös vuoden paras hevosblogi, vuoden edelläkävijä ja vuoden tulokas. Järjestäjien mukaan ääniä oli tullut yhteensä yli 20 000.

Kun kaikki olivat saaneet pokaalinsa, Tiihosta odotti vielä yksi yllätys.

– Ajattelin, että kohta pääsen kotiin ja valmistauduin jo menemään portaita alas. Kuulin taas nimeni. Se oli jo liikaa. Käteni tärisivät enkä osannut sanoa mitään.

Toinen palkinto tuli yleisöltä. Se oli äänestänyt @heppaterapiaa-tilin suosikikseen.

Vääriä reaktioita

Janina Tiihosen aivovamma ei näy juurikaan ulospäin. Arjessa se tulee ilmi pääosin väsymyksenä ja vääränlaisina reaktioina. Tiihonen saattaa alkaa nauraa tilanteissa, joihin se ei sovi tai itkeä, kun muut nauravat.

Hänen mielestään myös kasvot ovat "eripariset" ja silmät katsovat välillä eri suuntiin.

Vielä vuosi sitten hän kärsi pahoista tasapaino-ongelmista. Kuntoutuksen myötä ne ovat hiljalleen hälvenneet. Tiihonen kokee saaneensa parhaan avun ratsastusterapiasta ja ratsastuksesta vapaa-ajalla.

– Tasapaino on parantunut tosi paljon varmaankin ratsastuksen ansiosta. Joskus saatan vieläkin kompuroida, mutta vain hyvin väsyneenä.

Ratsastusterapia kiinnostaa

Ratsastusterapia hyväksyttiin viime vuoden alussa itsenäiseksi terapiamuodoksi osana Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.

Suomen Ratsastusterapeutit ry:n arvion mukaan hoitojen määrä on noussut ainakin niillä terapeuteilla, joiden vakuutuspiirissä terapialähetteitä myönnetään paljon.

– Omat työni ovat lisääntyneet noin neljänneksellä. Annan ratsastusterapiaa vuositasolla pari tuntia päivittäin, kertoo Pohjois-Pohjanmaalla asuva yhdistyksen puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiainen.

Terapia perustuu aivojen uudelleenkoulutukseen. Jos jokin kehon toiminto on puutteellinen, se voidaan opettaa toiselle aivojen osalle. Mattila-Rautiaisen mukaan ratsastusterapiasta voi saada apua esimerkiksi heikentyneeseen tasapainoon.

Ratsastusterapiaa voidaan käyttää neurologisessa kuntoutuksessa ja sillä voidaan hoitaa mielenterveysongelmia.

Mattila-Rautiaisen mukaan yhdistys aikoo tänä vuonna levittää tietoa ratsastusterapian vaikutuksista ja siitä, että kaikki sen terapeutit ovat Valviran hyväksymiä. Hän sanoo, että esimerkiksi lääkärien tietämyksessä on vielä parannettavaa.

– Olemme kokoamassa infopakettia, joka on tarkoitus jakaa jäsentemme kautta asiantuntijalääkäreille eri puolille maata.

"En olisi tässä ilman hevosia"

Janina Tiihonen ei ole pystynyt vielä palaamaan töihin. Arki pyörii tallilla.

Tiihosen mukaan hänen hoitava neurologinsa on näyttänyt vihreää valoa hevosharrastukselle sen jälkeen, kun huomasi naisen piristyneen hevosten avulla selvästi.

– Hän on ollut tosi kannustava ja sanonut, ettei pidä lopettaa elämistä. Hän näkee plussat tärkeämpinä kuin miinukset. En olisi tässä ilman hevosia.

Voit keskustella aiheesta. Keskustelu sulkeutuu 8.3. kello 23.

Lue lisää: 21-vuotias sai aivoverenvuodon kolarissa, toisen pudottuaan hevosen selästä – ja nousi uudestaan ratsaille: "Ei pidä lopettaa elämistä"

Suomessa on tänään kerrottu kolmesta uudesta koronavirustartunnasta. Yksi tartunta todettiin tänään Uudellamaalla ja toinen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Kolmas todettiin eilen Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä.

HUS:ssa todettiin tänään tartunta työikäisellä miehellä. Tartunta on peräisin Pohjois-Italiasta. Mies on hyväkuntoinen, ja hän kotiutui näytteenoton jälkeen. Hänet on ohjeistettu pysymään eristyksissä kotona. Altistuneet ovat tiedossa, ja heihin on oltu yhteydessä.

Etelä-Karjalassa todettiin eilen torstaina tartunta, joka on myös peräisin Pohjois-Italiasta. Tartunnan saanut työikäinen henkilö on eristyksessä ja hyväkuntoinen. Tartunnalle altistuneet kolme lähikontaktia on tavoitettu. Myös heidät on asetettu karanteeniin.

Kolmas tartunta todettiin Pohjois-Pohjanmaalla. Tartunnan saanut on Ylen tietojen mukaan Iranista palannut matkailija. Potilas on kotona eristyksessä ja hyväkuntoinen. Mahdollisesti tartunnalle altistuneita lähikontakteja kartoitetaan parhaillaan.

Suomessa on nyt todettu yhteensä 15 koronavirustartuntaa.

Lue myös:

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Italia aikoo eristää suuren osan Pohjois-Italiasta, Egyptin karanteenialuksella jo 45 tartuntaa

Iranissa koko maata ravistelee koronavirusepidemia, jota pelätään paljon pahemmaksi kuin virallisesti on kerrottu. Pääkaupunki Teheran on hiljentynyt.

– Pääkaupungin kadut ja julkiset tilat ovat autiommat. Kaupunkeja ei ole laitettu karanteeniin, mutta matkustamista kaupunkien välillä ja sisällä kehotetaan välttämään. Ihmiset välttävät julkista liikennettä ja liikkumista, kuvailee Teheranin tunnelmia edustuston päällikön sijainen Laura Vanhanen Suomen Teheranin-suurlähetystöstä.

Koulut, yliopistot ja päiväkodit pysyvät suljettuina toistaiseksi. Parlamentin kokoontumiset sekä osa uskonnollisista seremonioista, muun muassa perjantairukoukset, on peruttu, samoin monet urheilu- ja kulttuuritapahtumat. Lähestyvä juhlakausi lisää ihmisten ahdinkoa.

– Maaliskuu on iranilaisen uudenvuoden eli nowruzin juhlinnan lähestyessä vuoden merkittävin juhla- ja lomajakso. Koronavirus hillitsee ostosintoa, matkustamista ja palveluiden ostamista, vaikuttaen kriittisesti usean paikallisyrityksen toimeentuloon, Vanhanen sanoo.

Uhrien määrä epäilyttää

Koronavirukseen sairastuneiden ja kuolleiden määrä on kasvanut Iranissa viime päivinä dramaattisesti. Virallisen ilmoituksen mukaan taudin oli Iranissa saanut keskiviikkoiltapäivään mennessä 2 922 ihmistä ja siihen on kuollut 92 ihmistä.

Iranista tauti on levinnyt myös Lähi-itään, sillä käytännössä melkein kaikki alueen tautitapaukset juontavat juurensa Iraniin. Iranista palanneet ovat sairastuneet muun muassa Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Monet Britannian tartunnoista ovat Iranista, samoin Viron ainoa tapaus tähän mennessä oli iranilainen opiskelija. Ruotsissa on niin monta Iraniin liitettävissä olevaa tartuntaa, että Ruotsi kielsi iranilaisen lentoyhtiön lennot.

Iranin viralliset uhriluvut ovat maailmanlaajuisestikin korkeat: kuolleita on eniten Kiinan jälkeen. Kuitenkin sekä asiantuntija-arvioiden että Iranista tihkuvien tietojen mukaan todelliset luvut olisivat vielä paljon virallisesti ilmoitettuja korkeampia.

Esimerkiksi persiankielisen BBC:n toimitus laski viime viikon lopussa haastattelutietoihinsa perustuen, että kuolleita olisi jo tuolloin ollut noin 210. Myös monet tartuntatautiasiantuntijat ovat laskeneet matemaattisilla malleilla, että kuolinlukuihin suhteutettuna ja muun muassa ulkomaille levinneiden tapausten perusteella tautitartuntoja täytyy olla ehkä jopa kymmeniä tuhansia.

Tauti vaikuttaa lisäksi levinneen koko maahan epäilyttävän nopeasti. Myös useat poliitikot ovat ilmoittaneet alueillaan olevan uhreja moninkertaisesti virallisiin lukuihin verrattuna, ja paljon aiemmin kuin mitä viralliset luvut ovat alkaneet. Monet kokivat turhautumista virallista johtoa kohtaan.

Muun muassa Qomin alueen poliitikko Ahmad Amirabadi Farahani syytti, että potilaiden kuolintodistuksia väärennetään.

– Kamkarin ja Foghanin sairaalat kirjoittavat kuolinsyyksi hengityselinten toiminnan loppumisen, mutta he tietävät varsin hyvin, että kuolemat ovat tapahtuneet koronaviruksen karanteeniosastolla, Farahani sanoi Twitterissä.

Iranin viranomaiset ovat kiistäneet kaikki syytteet salailusta.

Eliitti sairastelee ja kuolee

Joka tapauksessa poliitikot itsekään eivät ole välttyneet tartunnalta. Esimerkiksi Iranin parlamentin 290 jäsenestä 23:lla on todettu tartunta.

Iranin apulaisterveysministeri Iraj Harirchi esiintyi viime viikolla julkisesti virusta sairastaen. Korkeimman johtajan neuvonantaja Mohammad Mirmohammadi, 72, on kuollut virukseen, samoin kuin ainakin kaksi parlamenttiedustajaa on kuollut.

Varapresidentti Masoumeh Ebtekar kertoi sairastumisestaan torstaina, ja vain päivää aiemmin hän oli osallistunut presidentti Hassan Rouhanin ja hänen kabinettinsa kokoukseen. Viimeisimpänä tietona Iranin kansallisen hätätilapalvelun johtaja Pirhossein Kolivand on niin ikään sairastunut.

– Sekä tartuntojen että kuolonuhrien määrä on noussut merkittävästi lyhyessä ajassa. Virus on levinnyt lähes koko maahan ja poikkeuksellisen korkealle valtionjohtoon. Epäluulo valtion virallista tiedotuslinjaa ja toimintakykyä kohtaan vaivaa kansalaisia. Perättömät huhut leviävät nopeasti, arvioi suurlähetystön Vanhanen.

Voidaan joka tapauksessa kysyä, että mikäli maan korkein johto ja eliittiluokka sairastelee näin vakavasti, mitkä mahtavat luvut todella olla kadun tasolla.

Sosiaalinen media välittää tietoja

Sosiaalinen media pystyy antamaan tähän joitain vastauksia. Iranista on esimerkiksi Twitterissä levinnyt todella dramaattisia videoita. Niissä nuoretkin ihmiset lyyhistyvät kaduille, kauppakeskusten lattioille, metrovaunuihin. Osan ambulanssi hakee nopeastikin pois.

Qomin kaupungista puolestaan Twitterissä julkaistiin salaa kuvattu video yhdeltä ruumishuoneelta. Siinä mustiin säkkeihin ahdettuja ruumiita lojuu pitkin lattioita ja muita tasoja kymmenittäin.

Videon on kuvannut tiettävästi sairaanhoitaja, ja hänen sanotaan joutuneen pidätetyksi myöhemmin.

Videoiden aitoutta ei luonnollisesti voida vahvistaa, mutta Iranin hallinnon rajut toimet "huhujen levittäjien" suitsimiseksi ovat johtaneet pidätyksiin.

Twitter ja Facebook ovat Iranissa virallisesti kiellettyjä sitten 2009, mutta niihin on mahdollista päästä välittäjäpalvelimien kautta. Myös ulkomailla asuvat iranilaiset välittävät sukulaistensa ja ystäviensä välittämiä tietoja. Pelkona kuitenkin on, että Iran sulkisi koko internetin, kuten viimeksi marraskuussa mielenosoitusten aikaan.

Desinfiointiaineen löyhkä

Sosiaalisessa mediassa on välittynyt kuvia myös joukkohaudoista.

– Desinfiointiaineen hajusta on tullut painajaiseni, sanoo uutistoimisto Reutersin haastattelema Ziba Rezaie Qomin kaupungista.

– Kaupunki haisee kuin hautausmaa, kuin ruumishuone, hän jatkaa.

Viranomaiset ovat määränneet julkisia tiloja, metroja ja bussiasemia desinfioitavaksi niin Qomissa, Teheranissa kuin muissakin kaupungeissa.

Lisäksi viranomaiset ovat määränneet, että puolisotilaallisen Basij-joukon ja terveysministeriön työntekijöistä muodostettu 300 000 jäsenen joukko liikkuu maanlaajuisesti ovelta ovelle etsimässä virustartunnan saaneita ja desinfioimassa ihmisten koteja.

– Sosiaalisessa mediassa kansalaiset pelkäävät toimenpiteen levittävän virusta aiempaa nopeammin, suurlähetystön Vanhanen sanoo.

Qomin kaupunki keskiössä

Qomin pyhää kaupunkia pidetään koko epidemian alkupisteenä Iranissa. Kaupungissa on shiiamuslimien uskonoppineiden seminaareja, joihin osallistuu paljon opiskelijoita ympäri maailmaa, ja se kerää myös laajasti pyhiinvaeltajia Fatima Masumehin pyhäkköön.

Ensimmäiset koronavirustapaukset raportoitiin virallisesti juuri Qomissa helmikuun 19. päivä. Asiantuntijoiden arvion mukaan tauti alkoi kuitenkin levitä kaupungissa kolmesta kuuteen viikkoa tätä aiemmin. Tiettävästi virus olisi levinnyt kiinalaisten opiskelijoiden kautta.

– Meillä oli monia potilaita, joilla oli samoja oireita. Heitä hoidettiin flunssalääkkeillä ja lähetettiin kotiin, sanoi nimettömänä pysytellyt lääkäri uutistoimisto Reutersille.

Viranomaiset eivät ole missään vaiheessa asettaneet kaupunkia karanteeniin. Myöskään pyhäkköjä ei ole suljettu, vaikka viranomaiset ovat sitä suositelleetkin, sillä sulkeminen olisi todella kova kynnys vaikutusvaltaiselle papistolle. Sosiaalisessa mediassa on levinnyt videoita, joissa ihmiset nuolevat pyhäkön muistomerkkiä – sillä kun uskotaan olevan parantavia voimia.

Iranissa koronakatastrofiin ja sen peittelyyn kietoutuu niin uskonnollisia kuin poliittisiakin syitä. Iranissa pidettiin parlamenttivaalit 21. helmikuuta. Ensimmäiset tiedot epidemiasta annettiin siis vain päiviä tätä ennen, vaikka tietoja alkoi levitä jo aiemminkin. Viranomaiset halusivat varmistaa vaalien sujuvuuden.

– Poliittinen päätös johti tähän epidemiaan Iranissa. Se on hyvin valitettavaa, sillä Iranissa on erittäin hyvin järjestäytynyt terveysinfrastruktuuri ja hyvin koulutetut lääkärit, sanoi iranilainen terveyspolitiikka-asiantuntija Kamiar Alaei The New Yorker -lehden haastattelussa.

Nyt Iran ponnistelee saadakseen epidemian kuriin. Epidemia on kuitenkin levinnyt jo todella laajalle.

– Sairaalat ovat täynnä tartunnan saaneita ihmisiä. Olemme kuulleet sadoista kuolleista, sanoi teheranilainen lääkäri Reutersille.

– Me tarvitsemme lisää sairaaloita. Kuolleiden määrä tulee nousemaan.

Iranilaista hoitohenkilökuntaa on kielletty puhumasta tilanteesta tiedotusvälineille rangaistuksen uhalla.

USA:n saarto pahentaa pulaa suojavälineistä

Yhdysvallat on asettanut Iranin saartoon sen ydinohjelman vuoksi. Iran pystyy valmistamaan itse monia lääkkeitä ja suojavälineitä, mutta epidemian edetessä niistä on alkanut olla pulaa.

– Tietojemme mukaan henkilökohtaiset suojavälineet ja puhdistusaineet ovat lähes loppuneet koko maasta. Iraniin valtion pääsyyttäjä Mohammad Montazerin mukaan hengityssuojia ja desinfiointiainetta suuria määriä varastoivat henkilöt saatetaan vastuuseen, Vanhanen sanoo.

Myös sairaaloista on kuulunut tietoja suojavälineiden puutteesta.

Iranilaisen lääkintätarvikkeiden maahantuojan mukaan hän ei pysty ostamaan tuotteita, koska Yhdysvaltain pakotteet estävät rahaliikenteen.

– Monet kansainväliset yritykset ovat valmiita lähettämään Iraniin koronaviruksen testipakkauksia, mutta emme pysty lähettämään heille rahaa, sanoo Iranin lääkintätuotteiden maahantuojien järjestön hallituksen jäsen Ramin Fallah uutistoimisto Ilnan mukaan.

Suomen suurlähetystön Vanhasen mukaan paikallismedioissa vakuutetaan, että Iran selviää virusepidemiasta talouspakotteista huolimatta.

– Toisaalta valtionjohtoa myöten on todettu, että USA:n talouspakotteet ovat syynä siihen, että Iran ei saa hankittua tarvitsemiaan resursseja, Vanhanen sanoo.

Ongelmana ovat olleet myös lentojen lopettamiset, mikä on hidastanut esimerkiksi Maailman terveysjärjestön WHO:n asiantuntijoiden ja tarvikkeiden pääsyä Iraniin. Myös WHO on sanonut, että Iran tarvitsee kipeästi suojavälineitä ja muita tarvikkeita, kuten hengityslaitteita ja happea sairaaloihin sekä testivälineitä. WHO toimitti alkuviikosta jo testejä 100 000 ihmiselle.

– Iranin kestokyky koronaviruksen torjumiseksi on koetuksella. Iran on esittänyt myös Suomelle kuten usealle muulle maalle kiireellisen avunpyynnön. Pyyntö koskee erityisesti testausvälineiden hankintaa, Vanhanen kertoo.

Iranissa joka tapauksessa hoitohenkilökunta jatkaa työtään vaikeissa oloissa. Tunnelmaa kohottaakseen sosiaalisessa mediassa on alkanut levitä videoita, joissa hoitohenkilökunta tanssii täysissä suojavarusteissa.

Oikaisu 5.3. kello 9.49: Toisin kuin uutisessa aiemmin kerrottiin, iranilaisurheilija Elham Sheikhi ei ole kuollut. Kyseessä oli Iranin virallisenkin median välittämä virheellinen tieto, jossa erehdys johtui samannimisen ja -ikäisen naisen kuolemasta. Sheikhi on julkaissut persiankielisen videon, jossa kiistää kuolemansa.

Turkulainen Aksel Kankaanranta on Suomen tämänvuotinen Euroviisu-edustaja. Kankaanrannan kappale Looking Back äänestettiin Uuden Musiikin Kilpailun voittajaksi myöhään lauantai-iltana.

Kisa oli tiukka. Ennakkosuosikki Erika Vikman ja Cicciolina jäi täpärästi toiseksi.

Kankaanranta oli voitosta hämillään. Hän kertoi tuoreeltaan Yle Uutisten haastattelussa, että tulos yllätti, ja että pisteidenjaossa oli kuumat oltavat.

– En ole ikinä jännittänyt niin paljon, Kankaanranta sanoi.

Kankaanranta sai yleisöltä 94 pistettä ja kansainvälisiltä raadeilta 76 pistettä eli yhteensä 170 pistettä. Erika Vikman sai yleisöltä 99 pistettä ja raadeilta 58 pistettä eli yhteensä 157 pistettä.

Kankaanranta sai siis yleisöltä lähes yhtä paljon pisteitä kuin ennakkosuosikki Vikman.

– Tarpeeksi, että meni yli rajan. Kiitos kaikille, jotka äänestivät. Olette hyvin ihania.

Kankaanranta arveli, että voiton avaimet oli tunteissa ja niiden välittämisessä.

– Ehkä se oli yksi tekijä. Muu on spekulaatiota.

Rotterdamiin esitys viedään Kankaanrannan mukaan lähes sellaisenaan. Varmaa on, että intiimi tunnelma säilyy.

– Huhupuheiden mukaan verho tulisi sinne mukaan, mutta jotain pieniä muutoksia on kai tulossa. En kuitenkaan aio lähteä nostamaan sitä [show'ta] jonnekin, mihin se ei kuulu.

Katso koko haastattelu tästä:

Voittaja valittiin yleisön ja kansainvälisten raatien antamien äänten perusteella. Puolet äänistä tuli yleisöltä, puolet raadilta.

Tässä pisteet eroteltuna:

Kokonaispisteet

1. Aksel Kankaanranta 170
2. Erika Vikman 157
3. Tika 127
4. F3M 84
5. Catharina Zühlke 66
6. Sansa 36

Yleisö

• Erika Vikman 99
• Aksel Kankaanranta 94
• Tika 77
• Catharina Zühlke 24
• F3M 20
• Sansa 6

Kansainväliset raadit

• Aksel Kankaanranta 76
• F3M 64
• Erika Vikman 58
• Tika 50
• Catharina Zühlke 42
• Sansa 30

Suomella hyvä paikka semifinaalissa

Euroviisut kisataan Rotterdamissa toukokuussa. Suomelle arvottiin jo aiemmin esiintymispaikaksi toisen semifinaalin jälkimmäinen puolisko 14. toukokuuta.

Se on hyvä asetelma tavoitella paikkaa finaalissa, joka pidetään lauantaina 16. toukokuuta. Toisessa semifinaalissa ei ole ensimmäisen semifinaalin tavoin monia Euroviisujen kestomenestyjiä. Jälkimmäistä puoliskoa semifinaalissa pidetään menestyksen kannalta ylipäänsä ensimmäistä parempana.

Suomen lisäksi toisessa semifinaalissa esiintyvät Itävalta, Tšekki, Viro, Kreikka, Islanti, Moldova, Puola, San Marino, Serbia, Albania, Armenia, Bulgaria, Tanska, Georgia, Latvia, Portugali ja Sveitsi.

Uuden Musiikin Kilpailun finaali käytiin tänä vuonna Tampereella.

Koulukiusaaminen on aina kova kokemus, mutta kiusaaminen verkossa on usein vielä julmempaa: sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kiusaamista ei pääse pakoon eikä verkko unohda.

– Sosiaalisessa mediassa kiusaaminen on niin hemmetin raakaa. Sitä on niin helppo tehdä nimettömänä, Sami Orava toteaa vakavana.

Oravalla on kokemusta koulukiusaamisesta, joka tapahtui aivan hänen lähipiirissään. Koko ala-asteen jatkunut kiusaaminen eteni aina koulun vaihtamiseen ja poliisitutkintaan asti. Tapaus jätti jäljet nuoren ja hänen perheensä elämään.

Koulukiusaamisen kitkeminen onkin yksi syy, miksi Orava toimii Mad Viking Finlandin puheenjohtajana ja sai hänet perustamaan yhdistyksen yhdessä viiden muun aktiivin kanssa.

Mad Viking Finland on sosiaalinen parta- ja viiksiklubi. Vaikka tällä hetkellä hyväntekeväisyysyhdistys tekee näkyvää työtä koulukiusaamisen kitkemiseksi, auttaa se myös vähäosaisia ja vanhuksia.

– Monet pienetkin teot ovat hyviä tekoja. Pienistä puroista kasvaa isoja, kertoo Myllymäki, joka itse on käynyt vanhainkodeissa soittamassa musiikkia ja ulkoiluttamassa vanhuksia, kertoo yhdistyksen sihteeri Jere-Miikka Myllymäki.

Henkistä apua koulukiusaamisen jälkeen

Kiusaaminen on yhä edelleen yleinen ongelma kouluissa. Esimerkiksi turkulaisissa peruskouluissa viime syksynä käyttöön otettu Someturva-palvelu osoittautui tarpeelliseksi: yli kolmasosa nuorten ilmoittamista tapauksista täytti rikosten tunnusmerkit. Neljän kuukauden aikana palvelun kautta ilmoitettiin yli 70 häiriköintitapausta.

– Vaikka kiusaamistoleranssin väitetään kouluissa olevan nolla, niin kyllä sitä tapahtuu, Myllymäki kertoo.

Lapsia kiusataan usein vanhempien tietämättä luokkien ja kaveriporukoiden WhatsApp-ryhmissä tai haukutaan Instagramissa, Snapchatissa tai TikTokissa.

Myllymäen mukaan monet ei ymmärrä, että internettiin laitettua ei välttämättä koskaan saa sieltä pois. Whatsapp-ryhmissä ja Snapchatissa voidaan jakaa kavereista salaa otettuja kuvia, jotka eivät kuitenkaan pysy ryhmän sisällä, vaan niitä jaetaan eteenpäin.

– Se on todella vaarallinen maailma, josta keskustelemme paljon nuorten kanssa, Orava kertoo.

Someturvan Suvi Uskin Ylelle lokakuussa antaman haastattelun mukaan kiusaaminen verkossa voi olla julmempaa kuin niin sanotusti perinteinen kiusaaminen.

– Sitä ei pääse pakoon, se seuraa kaikkialle eikä verkko unohda, Uski sanoo.

Muhkeapartaiset viikingit keksivät partakummit avuksi

Mad Viking Finland ei ole pyrkinyt keksimään pyörää uudestaan, miten koulukiusaamista voisi kitkeä. Oravan mukaan Suomessa on monta hyvää tahoa, jotka esimerkiksi kiertävät kouluissa puhumassa. Mad Viking Finland pyrkiikin tekemään yhteistyötä eri tahojen kanssa ja täten auttamaan.

Oma juttukin on kehitteillä: koulukiusaamisen jälkihoito. Vaikka kiusaaja ja kiusattu sopisivat, jättää kiusaaminen uhrin usein tuetta.

– Kiusatun henkinen maailma voi olla todella murentunut. Viime syksynä aloimmekin kehitellä partakummeja, jota pilotoimme tämän vuoden aikana, Orava kertoo.

Partakummin tarkoituksena on antaa henkistä tukea, olla yhteydessä ja tehdä yhdessä kivoja asioita. Partakummeja on tarkoitus kouluttaa yhdessä Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkun kanssa.

– Moni asia olisi paljon helpompaa, kun juteltaisiin enemmän, Myllymäki kertoo.

Partapäivä ja partaöljyä

Mad Viking Finland joka pyrkii tekemään hyvää laaja-alaisesti. Parin vuoden aikana Mad Viking Finland on osallistunut muun muassa Hopen joululahjakeräyksiin.

Viime vuoden yksi isoimpia projekteja oli partatuotevalmistajan ja Turmion Kätilöt-bändin kanssa yhteistyössä tehty partaöljy, jonka tuotto ohjautui Lastenklinikoiden Kummit ry:lle. Myös tänä vuonna on tulossa uusi tuote uuden yhtyeen kera.

Yksi Mad Vikingsin suurimpia tapahtumia on syyskuussa järjestettävä Partapäivä. Viime vuonna tapahtuma keräsi viime vuonna reilu sata parrakasta jäsentä, mutta tämän vuoden syyskuussa tapahtumaa on tarkoitus kasvattaa tapahtumaa ja tuoda ohjelmaa myös perheille. Viime vuoden tuotto ohjautui TAYS:n lasten ja nuorten psykiatriselle osastolle.

Leppoisia nallekarhuja, sata jäsentä mukana

Vuonna 2017 perustetulla yhdistyksellä on Suomessa satakunta aktiivia, joista Etelä-Pohjanmaalla on parikymmentä. Toiminta perustuu täysin vapaaehtoisuuteen.

Vaikka vihaiset viikingit saattavat nimen ja ehkä hieman ulkoisen olemuksensa perusteella näyttää pelottavilta, uskaltaa heitä lähestyä tapahtumissa.

– Olemme karuja, karskeja ja karvaisia miehiä, Orava naurahtaa.

– Mutta leppoisia nallekarhuja, lisää Myllymäki pilke silmäkulmassa.

Orava haluaa korostaa, että Mad Viking Finlandilla ei ole mitään tekemistä moottoripyörien kanssa. Syrjintä, rasismi ja kiusaaminen ovat ehdottomasti kiellettyjä.

Kuinka tiukka on sitten viiksi- ja partaehto jäsenyydessä? Pelkkä sänki ei kuulemma riitä.

– Naiset ovat tervetulleita, mutta kannatusjäseninä, Orava toteaa.

Lue seuraavaksi:

Jarno Jäppinen kertoo, kuinka häntä nöyryytettiin, kiristettiin ja hakattiin kouluissa – nyt hän vaatii kaupungilta korvauksia koulukiusatuille,

Kajaanilainen Markku Karjalainen kärsi mielenterveysongelmista, auttaa nyt vertaisiaan – "Ettei muiden tarvitse olla yksin"

Italia eristää useita maakuntia maan pohjoisosassa koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Alueella asuu noin 16 miljoonaa ihmistä eli neljännes Italian väestöstä. Määräys koskee Milanoa ympäröivää Lombardian aluetta sekä ainakin 15 maakuntaa.

Pääministeri Giuseppe Conte kertoi puoliltaöin hallituksen päätöksestä, jonka mukaan näiden maakuntien alueelta ei saa poistua eikä niiden alueelle matkustaa. Conten mukaan rajoituksiin voidaan tehdä vain harvoja poikkeuksia, esimerkiksi sairaustapauksissa.

Rajoitukset tulivat voimaan heti sunnuntaina, ja rajoitusalueilla poliisilla on oikeus pysäyttää ihmisiä ja kysyä syytä heidän liikkumiseensa.

Määräysten soveltamisesta ei ollut sunnuntaiaamuna tarkkaa tietoa. Hallituksen asetuksessa ei mainita esimerkiksi tavaroiden kuljetusta alueelle tai sieltä pois.

Koronatartuntojen määrässä nähtiin Italiassa lauantaina suurin hyppäys epidemian aikana. Koronavirustartuntojen määrä lisääntyi Italiassa perjantain jälkeen yli 1 200 tapauksella. Tartunnan saaneita on nyt yli 5 800. Koronaviruksesta parantuneita kerrottiin lauantaina olevan lähes 600.

Koronavirukseen on kuollut Italiassa yli 230 ihmistä. Perjantaista kuolleiden määrä nousi yli 30:llä.

Ravintoloissa ja kaupoissa pidettävä metrin turvaväli

Italian järeät toimet jatkuvat 3. huhtikuuta asti eli vajaan neljän viikon ajan.

Pääministeri Conten mukaan koulut ja yliopistot pysyvät tuon ajan Pohjois-Italian eristysalueilla suljettuina. Alueella ei järjestetä minkäänlaisia kulttuuri-, urheilu- tai uskonnollisia tapahtumia eikä messuja. Myöskään häitä tai hautajaisia ei toistaiseksi järjestetä.

Elokuvateatterien, teatterien, pelihallien, bingojen ja yökerhon toiminta keskeytetään. Kuntosalit, uimahallit ja kylpylät on suljettava. Ammattimaiset urheilutapahtumat sallitaan, mutta niihin ei saa päästää yleisöä.

Kaupat sekä ravintolat ja kahvilat saavat olla auki kello 6–18, mutta omistajien on varmistettava, että asiakkaat pysyvät vähintään metrin päässä toisistaan. Kauppakeskukset on pidettävä suljettuina viikonloppuisin.

Uutista on korjattu klo 10.26: Lisätty karttaan puuttuneet kolme aluetta. Uutista on päivitetty klo 11.27: Lisätty hallituksen antaman asetuksen yksityiskohtia.

Lue täältä kaikki tuoreimmat tiedot koronaviruksen tilanteesta

"Jalo ja korkeasukuinen rouva S. Elisabetha Bure, Boon, Fulkilan, Nuhjalan ja Rågöön [omistajatar], on syntynyt tähän maailmaan vuonna 1615 tammikuun 23. päivänä ja nukahtanut autuaasti Herrassa vuonna 1668. Jumala suokoon hänelle riemullisen ylösnousemuksen."

Tällaiset saatesanat oli maalattu ruotsiksi Elisabet Buren arkkuun, kun hänet haudattiin juhlavasti Turun tuomiokirkkoon. Hän olisi saattanut yllättyä aika lailla, jos olisi eläessään kuullut, miten paljon hänen sukkansa kiinnostavat 350 vuoden päästä.

Silkkisukat, jotka Elisabet Burella oli taftipukunsa alla vielä kuoltuaankin, olivat toki arvotavaraa myös hänelle itselleen. Ne oli neulottu hienonhienosta tuontilangasta ohuenohuilla puikoilla työtunteja säästämättä.

– Silkkisukkien materiaalit olivat kalliita, ja niiden saaminen saattoi olla hankalaa. Yhden sukan neulomiseen meni noin 200 tuntia. Se kertoo jotakin sellaisen sukan arvosta, sanoo professori Paula Hohti Erichsen Aalto-yliopiston taiteen laitokselta.

Hänen johtamassaan, Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n rahoittamassa viisivuotisessa tutkimushankkeessa ollaan sen jäljillä, miten valmistusmenetelmien kehittyminen ja kaupankäynnin lisääntyminen levittivät muotia renessanssiajan Euroopassa.

Viiden tutkijan, palkattujen kädentaitajien ja kymmenien vapaaehtoisten voimin selvitetään ennen muuta sitä, miten muoti levisi myös muille kuin varakkaalle yläluokalle.

Elisabet Buren erittäin hyväkuntoisina säilyneet luksussukat antavat erinomaisen tilaisuuden tutkia 1600-luvun artesaanien työtapoja. Mutta mitä heillä itsellään oli päällään? Miten pukeutuivat vaatturi, suutari tai leipuri 1500- ja 1600-lukujen Euroopassa?

– Silkkivaatteet eivät olleet ylhäisön yksinoikeus. Käytettyjä vaatteita oli saatavilla muillakin. Kun oli häät tai muu tärkeä tilaisuus, niin kyllä alemmatkin yhteiskuntaluokat pukeutuivat hyvin, Paula Hohti Erichsen sanoo.

Eliitin pukuloistosta on säilynyt varsin hyvin tietoa tähän päivään, mutta työväestö käytti, korjasi ja kierrätti vaatteensa niin loppuun, että löydettävää on jäänyt hyvin vähän.

– Esimerkiksi Italiassa artesaanien jäämistöjen listauksissa – varsinkin, jos kangas oli ollut hieno – perään on hyvin usein kirjoitettu, että vaate on ”surkeassa kunnossa” tai ”surullinen”.

Tutkimuksen pyrkimyksenä on herättää henkiin aineistoa, jota ei ole säilynyt. Tarkoituksena on tuoda kadonnutta muotia ja pukeutumista näkyväksi ja kosketeltavaksi, Hohti Erichsen sanoo.

Kirjallisten lähteiden, maalausten ja piirrosten pohjalta tiedetään jotakin, ja jos vaatteesta on yhä olemassa edes riekale, sen historiaa voidaan selvittää kuitu- ja värianalyyseillä.

Hohti Erichsenin johtamassa tutkimuksessa keskeisenä on myös käsillä tekemisen menetelmä. Sellainen kokeellinen tutkimus on aika uutta, hän kertoo.

Historiallista pitsiä printtaamalla

Tutkimuksen tavoitteena on myös luoda metodologinen työkalupakki, jota vastaavissa tutkimuksissa voitaisiin käyttää vastakin.

– Pohdimme sitäkin, miten voitaisiin hyödyntää digitaalista rekonstruktiota, kuten 3D-printtausta. Yksi tutkijoistamme on opetellut 3D-printtaustekniikkaa, Hohti Erichsen kertoo.

Vielä sitä ei ole päästy käyttämään, mutta tutkijat ovat kiinnostuneita kokeilemaan historiallisten pitsikuvioiden printtaamista.

– Katsotaan, mitä siitä tulee!

35 suomalaista vapaaehtoista osallistuu tutkimushankkeeseen kuuluvaan kansalaistiedeprojektiin, jossa he pyrkivät selvittämään entisaikaisten neulojien kikkoja. Helsinkiläinen Liisa Kylmänen on yksi innostuneista vapaaehtoisista.

Hänen millimetrin paksuisissa puikoissaan syntyy Elisabet Buren silkkisen hienouden kopio, mutta se ei ole kansalaistiedeprojektin ainoa sukka.

Neulojat selvittelevät myös Tanskan kansallismuseon kokoelmiin kuuluvien villasukkien syntysalaisuuksia ja pyrkivät ottamaan selvää maailman vanhimman tunnetun neuleohjeen laatijan ajatuksista.

– Aika hienoja ovat ne villasukatkin olleet, ohuesta villasta melko ohuilla puikoilla, eivät mitään jokapäivän käyttösukkia. Vuonna 1655 Englannissa julkaistussa neuleohjeessa meitä kiinnostaa, onko se varteenotettava ja millaisia ongelmia matkan varrella syntyy, sanoo Paula Hohti Erichsen.

Käsin tekeminen antaa uuden näkökulman

Tänään jokainen villasukkaa tai vauvannuttua ohjeesta pakertava tietää, mitä tarkoittavat oikea ja nurja silmukka tai sileä, vahvistettu ja sädekavennettu kantapää.

Vanhoissa ohjeissa sanasto ei ole vakiintunutta. Niinpä sanojen tulkinta vaatii harjaantuneeltakin neulojalta tarkkaa pohdintaa ja kokeiluja, jotta mittasuhteet säilyvät jalan mukaisina.

– Yksi sukista on jo valmistunut. Se on kyllä ihan sukan näköinen, vaikka aika ohut ja pitkä, Hohti Erichsen nauraa.

Kansalaistiedeprojekti on tutkijoille hieno tilaisuus päästä näkemään prosesseja aivan uudesta näkökulmasta, hän sanoo.

– Meistä tutkijoista kukaan ei ole niin taitava neuloja, että pystyisimme sellaiseen työskentelyyn. Olemme korostaneet neulojillemme sitä, kuinka paljon arvostamme heidän työtään. He ovat tavallaan tutkijoina tässä projektissa.

Sillä aikaa, kun vapaaehtoisten sukkapuikot kilkkaavat, tutkijatkaan eivät ole viettäneet aikaansa pelkästään arkistoissa ja laboratorioissa.

Hekin tekevät ennallistamistöitä, ja heidän kanssaan työskentelemään on palkattu eri alojen käsityön ammattilaisia tarpeen mukaan, kertoo professori Paula Hohti Erichsen.

Tutkijoilla on ollut myös kasvihuone, jossa he ovat tehneet omia pellavan- ja morsingonkasvatuskokeiluja. Värimorsinko oli tärkeä värikasvi, josta saatiin tekstiileihin sinistä väriä.

Tutkimustyö on myös opiskelua.

– Olemme käyneet useita kursseja. Ei niinkään siksi, että meistä tulisi ammattilaisia, vaan siksi, että ymmärtäisimme historiallisia tekniikoita ja prosesseja tutkimustarkoituksiin, Hohti Erichsenin sanoo.

Tutkijat ovat opiskelleet kuidunvalmistuskursseilla silkki-, pellava- ja villakuitujen tekemistä alusta pitäen, ja Firenzessä Fondazione Lisio -insituutissa he ovat kokeilleet, miten renessanssin aikaan kudottiin silkkikankaita kangaspuilla.

Kuviollisen silkkikankaan kutomisen hyvin monimutkainen ja hidas prosessi selittää, miksi kankaat olivat niin mielettömän kalliita ja arvokkaita, Hohti Erichsenin sanoo.

– Oli kyllä ihana nähdä se lopputulos. Kankaat ovat todella kauniita. Sidokset, joita silloin käytettiin, tuovat silkkilangan kiillon ja kauneuden esiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Ihminen on aina ollut perso kauneudelle. Renessanssiaikana myös työläiset mielivät ylleen silkkiä – tai ainakin jotakin sen kaltaista, elleivät rahat riittäneet aitoon silkkiin.

– Meidän aineistostamme löytyy kiinnostavia esimerkkejä, jotka osoittavat, että he halusivat olla tosi muodikkaita omalla tavallaan, kertoo Paula Hohti Erichsen.

Renessanssivaatehankkeen toinen iso rekonstruktioprojekti sukkien lisäksi on miehen liivi tai jakku, oikeastaan pieni takki, miesten tuonaikainen perusvaatekappale, kuten Hohti Erichsen kuvailee.

Sen esikuva löytyi firenzeläisen miehen jäämistöstä vuodelta 1631. Mies möi ammatikseen puhdasta juomavettä.

– Hänen takkinsa oli tehty mustasta villakankaasta, joka jäljitteli silkkikangasta. Siihen oli painettu kuumalla raudalla kuvioita, joista tuli mielikuva hienosta kuvioidusta silkistä.

Ennallistamisessa käydään läpi koko prosessi materiaaleineen ja työvaiheineen. Kun kaikki tieto on koossa, brittiläinen London School of Historical Dress -oppilaitos valmistaa sen perusteella takin, jonka firenzeläinen vedenmyyjä tunnistaisi omakseen.

Italia oli jo varhain muotikeskus

Italia valikoitui hankkeeseen luontojaan, koska Paula Hohti Erichsenin aiempi tutkimustyö on keskittynyt Italian renessanssiin.

– Minulla oli paljon aiempaa aineistoa sieltä, jota saatoimme hyödyntää tämän projektin pohjaksi. Ja Italia oli tietysti jo siihen aikaan yksi Euroopan tärkeistä muotikeskuksista. Siellä tapahtui paljon tekstiilintuotannon eri aloilla.

Hohti Erichsen halusi kuitenkin tuoda tutkimukseen myös pohjoisen Euroopan tarkastellakseen, miten muoti liikkui etelästä meidän suuntaamme.

Kööpenhaminan parin viime vuosikymmenen metrotyömaat ovat osoittautuneet aarreaitaksi tekstiilien tutkijoille. Tuhansien löytöjen joukossa on jäänteitä housuista hattuihin, takeista käsineisiin. Pelkästään kenkiä on löytynyt yli kuusituhatta paria, kertoo Paula Hohti Erichsen.

Vaikka valtaosa löydöistä on nuorempia kuin hänen tutkimuksensa aikahaarukka, 1550–1650, katsottavaa ja tunnusteltavaa on myös tuolta ajalta. Joistakin löydöistä voidaan ehkä ottaa näytepalojakin, joille voidaan tehdä tieteellisiä analyyseja esimerkiksi kuiduista tai väreistä, Hohti Erichsen sanoo.

– Ne ovat meille todella arvokasta aineistoa, koska olemme kiinnostuneet tavallisista ihmisistä. Monet ovat alueilta, joilla asui aivan tavallista väkeä.

Vaikka Kööpenhaminan metrotyömailta piisaa poikkeuksellisen paljon aineistoa, sekin on huonossa kunnossa ja värit ovat hävinneet. Niistä on vaikea saada tuntumaa siitä, miltä vaatteet ovat alun perin näyttäneet, Hohti Erichsen sanoo.

Tekstiilien värjäämisestä on säilynyt jonkin verran aikalaistietoa, mutta sen tulkitsemisessa on samanlaisia haasteita kuin vanhimmassa neuleohjeessa.

1500-luvun värjäysresepteissä aineiden määrät saattavat olla epämääräisiä, eikä kaikkia vaiheita välttämättä kirjoitettu ohjeeseen, koska ihmisillä oli ennestään perustietoa, joka on sittemmin unohtunut.

– Varmasti tuohon aikaan ihmisillä oli erilainen tuntuma esimerkiksi siihen, miltä seos tuoksui, kun jotakin ainetta oli riittävästi, Hohti Erichsen arvelee.

Lapset neuloivat villasukkia

Palataan vielä Elisabet Buren sukkiin. Jos yhden neulomiseen meni 200 tuntia, oliko se silti tekijälle kannattavaa?

Hinta oli työmäärän ja materiaalin mukainen, vastaa Paula Hohti Erichsen.

– Aatelisto ja muu eliittiväestö tilasi niitä ehkä erikoistyönä ja maksoi niistä paljon rahaa. Emme tiedä tuotannosta kovin tarkkaan, mutta tietysti oli työpajoja ja silkkisukkiin erikoistuneita artesaanimestareita.

Käyttövillasukkateollisuutta puolestaan pyörittivät paljolti isot yrittäjät, joiden suurissa työpajoissa oli runsaasti lapsityövoimaa, Hohti kertoo.

Ensimmäinen koneellinen silkkisukkien neulontalaite kehitettiin 1600-luvun alussa Englannissa. Laitteella pystyttiin tekemään silkkineulosta mutta ei sukan muotoa. Sukka piti ommella. Laite kuitenkin nopeutti valmistusprosessia, ja silkkisukat alkoivat yleistyä.

Rahvaallakin oli sukkansa, pellavasta ja villasta. Niiden tekemisen taito varmasti kasvoi tuohon aikaan myös kotona, Hohti Erichsen arvelee.

Sukat tehtiin pitkään kankaasta ompelemalla. Vastikään sellaiset löytyivät 800 vuoden takaisesta haudasta Kaarinan Ravattulasta.

Kuka keksi sukkapuikot? Sitä ei ihan tarkalleen tiedetä, mutta ne kehittyivät ja yleistyivät Eurooppaan juuri 1500-luvun aikana, Hohti Erichsen kertoo.

– Joissakin 1400-luvun lopun maalauksissa jo näkyy Neitsyt Maria neulomassa sukkaa neljällä puikolla.

Jälleen kerran dokumentaatiota on säilynyt varsin vähän – kuten monista asioista, joita on ajateltu naisten kotona tekemäksi työksi.

–Kiinnostuskaan ei ehkä ole ollut historiantutkimuksessa perinteisesti iso. Se johtunee siitä, että aineistoa on ollut vaikea löytää. Tutkijat ovat valinneet aiheita, joista dokumentaatiota löytyy.

Usein se on tarkoittanut asioita, joita miehet ovat tehneet.

– Meilläkin melkein kaikki dokumentaatio, jonka olemme löytäneet arkistosta, on miesten nimissä. Niin se systeemi silloin meni, Hohti Erichsen toteaa.

Hienot silkkikankaat olivat usein miesten kutomia. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että naisilla oli hyvin aktiivinen rooli tekstiilien tuotannossa muuallakin kuin kotona.

– Naiset ovat pyörittäneet työpajoja ja isojakin bisneksiä ja olleet joissakin maissa kiltojen aktiivisia jäseniä. Naisten rooli on ollut huomattavasti suurempi kuin historiankirjoista yleensä ymmärretään, Hohti Erichsen kertoo.

Paimen oli usein myös sukantekijä

Kotona tehty ei myöskään välttämättä tarkoittanut yksinkertaista. Rekonstruoimalla tutkijat pyrkivät pääsemään käsiksi siihenkin, miten paljon tietotaitoa tarvittiin kotona tuotettuun villa- tai silkkisukkaan.

Historiankäsitys voi olla vinksallaan myös toiseen suuntaan: itse asiassa monet neulojista olivatkin miehiä naisten pyörittämässä bisneksessä.

– Joistakin kuvallisista aineistoista näkee, että vaikkapa paimenet lampaita kaitsiessaan neulovat sukkaa tienatakseen vähän lisää rahaa. Ne eivät tietenkään olleet silkkiä, vaan arkisempia.

Firenzessä villateollisuuden 1600-luvun alun dokumenteissa on monia mainintoja, joista näkyy, että sotilaat ja paimenet ovat usein olleet jollakin tavalla mukana tuottamassa sukkia markkinoille, Hohti Ërichsen kertoo.

Vaikka tutkimushanke on ajallisesti vasta puolivälissä, päätöskonferenssi ja siihen liittyvä näyttely järjestetään ensi syyskuun alussa Aalto-yliopistossa Espoossa.

– Alamme pikku hiljaa lopetella kokeellista tutkimustoimintaa. Sitten siirrymme vaiheeseen, jossa kasaamme yhteen sen, mitä olemme tehneet, pohdimme sen merkitystä ja alamme tehdä julkaisuja, kertoo professori Paula Hohti Erichsen.

Pari työpajaa on kuitenkin vielä tulossa.

– Maaliskuussa kokeilemme imitaatiotekniikoita, joilla teemme periodimme aikaisia feikkijalokiviä. Katsomme, miten voitiin matkia värejä ja koristautua ehkä niin, että näytettiin hienommilta kuin oltiinkaan.

Näyttelyyn tuodaan kaikki kokeellisen tutkimuksen tulokset, myös sukat. Sukkaprojektia kuitenkin jatketaan vielä sen jälkeenkin.

– Ensi vuoden syksyllä suunnitelmissa on pieni sukkanäyttely ja mahdollinen sukkaohjeen julkaiseminen, Hohti Erichsen kertoo.

Ohjeen perusteella Elisabet Buren sukkien neulomista pääsee kokeilemaan kuka tahansa, joka haluaa ottaa vastaan ohueiden puikkojen ja silkkilangan haasteen.

Liisa Kylmänen kertoo silkkisukan etenemisestä ja muista käsitöistään blogissaan. Kansalaistiedeprojektin kotisivu löytyy täältä, koko renessanssivaatehankkeen kotisivu täältä ja sen runsaasti kuvitettu Twitter-tili puolestaan täältä.

Voit keskustella tästä aiheesta maanantaihin kello 23:een asti.

Lue myös:

Punaiset sukat, sininen viitta – suomalaisen muinaishaudan jäänteet kertovat muodin edelläkävijän asusta keskiajan kynnyksellä

Kun asiakkaita pompoteltiin ja hoitajat olivat töykeitä, oli muutos välttämätön – nyt Hyrylän terveysasemalla hoitoon pääsee heti

Hallitus aikoo kiristää hoitotakuuta perusterveydenhuollossa niin, että kiireettömässä tapauksessa hoitoon pääsee seitsemässä päivässä hoidon tarpeen arvioinnista. Teimme jonokoneen, josta voi käydä tarkistamassa, miten nopeasti pääset nyt lääkäriin omalla terveysasemallasi.

Voisivatko Pohjanmeren jättipadot suojella meitä ilmastonmuutoksen aiheuttamalta merenpinnan nousulta?

Merentutkijakaksikko Alankomaista ja Ruotsista ehdottaa kahden jättimäisen padon rakentamista Pohjanmereen. Padoilla olisi tarkoitus torpata ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu Pohjois-Euroopassa. Hurjalla ehdotuksella halutaan herättää keskusteluja ilmastomuutoksen valtavista vaikutuksista ympäristöömme.

Moni yli kolmekymppinen nainen haluaa nyt lääkäriltä arvion hedelmällisyydestään – Anni Eresmaa-Korhonen murehti hedelmällisyyttään jo 22-vuotiaana

Kun Anni Eresmaa-Korhonen oli parikymppinen, hänen kuukautisensa olivat hyvin kivuliaat ja kierto epäsäännöllinen. Se herätti huolen omasta hedelmällisyydestä.

Laulukoe on suomalaisille tavallinen trauma, selviää Ylen kyselystä – Tutkija: "Epämusikaalisuuden leima voi johtaa tunteeseen, ettei ole oikeutta tehdä musiikkia"

Miksi musiikintunneista voi jäädä traumoja? "Ei minun pidä musiikista mitään yrittää oppia, koska perheeni on köyhä ja epäkultturelli" – suomalaiset kertoivat Ylelle kokemuksiaan musiikinopetuksesta. Väitöskirjatutkija Minja Koskela jakoi lukijoiden Ylelle lähettämät musiikkikokemukset kuuteen kategoriaan.

Yle Michiganissa: Trumpin taakse loikanneet osavaltiot ratkaisevat Yhdysvaltain presidentinvaalit – Takaako talouskasvu jatkokauden?

Yhdysvaltain viime presidentinvaaleissa Keskilänsi heilahti oikealle. Mutta jääkö heilahdus pysyväksi? Kävimme Michiganin Monroessa, jonka asukkaiden äänillä on ensi syksyn vaaleissa poikkeuksellisen suuri merkitys.

MOSKOVA Ryhmä tyttöjä katsoo vienosti kameraan pitkissä, pitsikauluksisissa mekoissa.

– Todelliseksi leidiksi tuleminen on nykymaailmassa mahdollista! mainostaa My girls Academy verkkosivullaan.

Tämä pikkutyttöjen kouluksi itseään kutsuva opisto kertoo koulivansa 6-vuotiaita ja sitä vanhempia tyttöjä olemaan tyttöjä. Se nojaa opetuksensa perinteisiin perhearvoihin.

Tytöille opetetaan esimerkiksi käytöstapoja, ruoanlaittoa ja valokuvissa poseeraamista.

Vapaaehtoisia kursseja tarjoava moskovalainen opisto ei ole osa virallista kouluopetusta, eivätkä “pikkutyttöjen koulut” ole Venäjällä yleisiä. Venäläiset kuitenkin hyväksyvät laajasti sen esittelemän naisen roolimallin.

Tammikuussa työnsä aloittaneen hallituksen 31 ministeristä vain kolme on naisia.

Venäläisen naisen rooli ei ole aina ollut yhtä ahdas.

Neuvosto-Venäjällä oltiin aluksi luomassa utopistista yhteiskuntaa, jossa naiset haluttiin vapauttaa kotitöiden ikeestä, ja suomalaistaustainen Aleksandra Kollontai nimitettiin maailman ensimmäiseksi naispuoliseksi ministeriksi.

Sata vuotta myöhemmin naisten osuus hallituksessa on pysynyt lähes samana: tammikuussa työnsä aloittaneen hallituksen 31 ministeristä vain kolme on naisia.

Naisten puuttuminen vallan huipulta on venäläisistä niin luonnollista, ettei se herätä edes julkista keskustelua.

Sen sijaan Venäjällä on kohistu viime aikoina iskelmätähti Valerijan perustamasta Vahvojen naisten puolueesta, joka on julistautunut naisten oikeuksien esitaistelijaksi.

Todellisuudessa “puolueen” kaikki julkitulot on tehnyt laulajan tuottajana toimiva aviomies. Koko hanke on teilattu lehdistössä pelkäksi mediatempuksi.

Nykyään yhä useampi venäläinen vastustaa naisten osallistumista politiikkaan ja heidän toimimista korkeissa valtiollisissa viroissa. Tämä käy ilmi tuoreesta kyselytutkimuksesta.

Venäläisten naisten puolustamiselle olisi kuitenkin tilausta.

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on maassa vakava ongelma, ja uhrina on useimmiten nainen. Tilanne on vain pahentunut kolme vuotta sitten tehdyn lakimuutoksen myötä, kun perheenjäsenen pahoinpitelyä ei katsota enää rikokseksi, ellei siitä synny vakavia fyysisiä vammoja.

Tällä hetkellä Venäjällä keskustellaan uudesta lakialoitteesta, joka mahdollistaisi paremmin sukupuolittuneesta väkivallasta rankaisemisen.

Ortodoksinen kirkko sekä muut vanhoilliset piirit kuitenkin vastustavat lakia voimakkaasti. Vastustajien mielestä puheet kotiväkivallasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta uhkaavat perinteisiä perhearvoja.

Kirkon suhteesta naisiin kertoo jotain oleellista myös patriarkaalista perhekomissiota johtavan rovasti Dmitri Smirnovin taannoiset ulostulot. Isä Dmitri on kutsunut avoliitossa eläviä naisia ilmaisiksi prostituoiduiksi ja kehottanut tyttöjä opiskelun sijaan tähtäämään äideiksi.

Julkisessa keskustelussa feminismi ja sukupuolten tasa-arvo osoittavat lännen rappiota.

Venäjän vallanpitäjät ovat alkaneet rummuttaa niin kutsuttuja perinteisiä perhearvoja viime vuosikymmenen alusta lähtien.

Julkisessa keskustelussa feminismi ja sukupuolten tasa-arvo osoittavat lännen rappiota. Samalla Venäjä kutsuu itsestään eurooppalaisten kristillisten arvojen viimeiseksi linnakkeeksi.

Nyt Venäjän uuskonservatiivista kurssia sementoidaan maan uudistettavaan perustuslakiin. Siihen ollaan kirjaamassa venäläisten uskosta Jumalaan sekä avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona.

Venäläisten sukupuoliroolit käyvät entistä ahtaammiksi. Väestökatoa vastaan taistelevassa maassa naisen paikka nähdään yhä selvemmin perheestä huolehtivana synnyttäjänä.

Tänään kansainvälisenä naistenpäivänä Venäjällä hemmotellaan naisia muhkeilla ruusukimpuilla. Juhlapäivä on yksi venäläisten tärkeimmistä.

Sukupuolten välisestä tasa-arvosta ei naistenpäivänä puhuta, eikä se näytä häiritsevän juuri ketään – ei edes itse naisia.

Päinvastoin, moni venäläisnainen pitää miesten ylivaltaa aivan luonnollisena. Aiemmin haastattelemani naisyrittäjäyhdistyksen jäsenen mukaan miehet ovat luotu älyltään ylivoimaisiksi.

Suomalaisena ajatus tasa-arvon hylkäämisestä tuntuu yksinkertaisesti väärältä. Venäläisiä puolestaan ihmetyttää suomalaisten naisten itseriittoisuus.

Erkka Mikkonen

Kirjoittaja on Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja. Hän kommentoi tässä blogissa naapurimaan ajankohtaisia asioita ja korostaa, että Venäjää ja venäläisiä ei pidä sekoittaa keskenään

Aiheesta voi keskustella 9.3. klo 23.00 asti.

Lue myös

Erkka Mikkonen: Venäläisille raja laittoman ja laillisen välillä on häilyvä, eikä se ole mikään yllätys

Erkka Mikkonen: Haluavatko venäläiset sotaa? Ainakin kansalaisia valmistellaan sitä varten

Erkka Mikkonen: Venäjä tekee venäläisten rakastamisesta vaikeaa

Italian pääministeri Giuseppe Conte on julistanut kansallisen hätätilan koronatartuntojen vuoksi.

Italian hallitus eristää uuden lakiasetuksen mukaan laajoja alueita Pohjois-Italiassa. Järeät poikkeustoimet julistetaan koko Lombardian alueelle Milanon ympärillä sekä osiin Venetsian, Parman ja Riminin seuduille. Rajoitukset koskevat noin 16 miljoonaa ihmistä.

Alustavan suunnitelman mukaan ihmisten liikkumista alueilla rajoitettaisiin ankarasti 3. huhtikuuta saakka. Kaikki julkiset ja yksityiset kokoontumiset on näillä alueilla kielletty.

Rajoituksilla yritetään purkaa terveydenhuollon raskasta ylikuormitusta

Ylen Roomassa asuva toimittaja Jenna Vehviläinen kertoo, että poikkeustoimet julistettin kolmesta syystä.

(Kuuntele Vehviläisen haastattelu aamun tv-uutisissa klikkaamalla videota yllä.)

– Viikonvaihteessa on todettu viitisenkymmentä kuolintapausta ja tuhansia uusia tartuntoja. Pohjois-Italian terveydenhuolto on pahasti ylikuormittunut. Ihmiset eivät ole myöskään ottaneet tosissaan aiempia rajoituksia. Matkustaminen sallittaisiin jatkossa pakollisista, kuten työhön liittyvistä syistä, mutta tarkempia tietoja asetuksen sisällöstä ei vielä ole.

Lue täältä Italian aiemmin julkistamista uusista ohjeista

Vehviläisen mukaan toistaiseksi on epäselvyyttä, miten matkustusrajoituksia käytännössä noudatetaan.

– Varsinaista kotikaranteenia ei ole. Esimerkiksi kahvilat pysyvät auki lyhennetyin aikatauluin ja pidetään metrin turvaväliä.

Ihmiset määrätään ottamaan uudet määräykset vakavasti, sillä aiemmin esimerkiksi kokoontumisia koskevia määräyksiä ei ole noudatettu. Viranomaisten mukaan tottelemattomuudesta voi seurata sakkoja tai pidätys. Poliisit voivat tiedustella liikkumisen syitä. liis

Eristysalueen asukkaita pyrkii juniin pois kaupungista

Rajut toimet ovat järkyttäneet pohjoisessa alueen asukkaita.

– Ihmiset ovat hätääntyneitä. Tiedotusvälineiden mukaan Milanon rautatieasemat ovat olleet täynnä sadoittain ihmisiä, jotka pyrkivät eristyksen alta pois. Junat kulkevat vielä viimeisimpien tietojen mukaan pois kaupungista.

Esimerkiksi Venetsia ja Rimini ovat erittäin tunnettuja ja suosittuja turistikohteita. Matkailijoiden tilanteesta ei ole varmuutta.

– Toistaiseksi Italian hallitus ei ole antanut matkailijoita tai heidän paluutaan koskevaa ohjeistusta. Tiedotusvälineet kertovat, että on mahdollista, että turistit pääsevät matkustamaan ja muualla Italiassa olevat eristysalueen asukkaat palaamaan kotiiinsa, mutta varmuutta asiasta ei ole.

Lue myös:

Koulut kiinni, häät ja hautajaiset peruttu – Hallitus määrää järeitä rajoituksia Pohjois-Italian epidemia-alueille

Lue täältä kaikki tuoreimmat tiedot koronaviruksen tilanteesta

Kansainvälisenä naistenpäivänä on järjestetty paljon osanottajia koonneita marsseja tasa-arvon puolesta eri puolilla maailmaa.

Latinalaisessa Amerikassa marssit ovat olleet todellisia osanottajamagneetteja, sillä liikkeellä on ollut valtavia ihmisjoukkoja. Esimerkiksi Chilen pääkaupungin Santiagon keskustaan kokoontui poliisin mukaan 125 000 marssijaa.

Marssijoiden kylteissä vaadittiin loppua naisiin kohdistuvalle väkivallalle ja aborttioikeutta.

Vaatimuksiin kuului myös taloudellisen, poliittiisen ja sosiaalisen tasa-arvon saavuttaminen.

Marsseja on järjestetty Chilen lisäksi muun muassa Meksikossa, Kolumbiassa ja Argentiinassa.

Meksikon pääkaupungissa Méxicossa maalattiin kadulle väkivaltaisesti kuolleiden naisten nimiä. Naisiin kohdistuvat murhat ovat lisääntyneet maassa räjähdysmäisesti.

Useissa maissa väkivaltaisia reaktioita naisten marsseihin

Kaikkialla naistenpäivän marssit eivät ole sujuneet rauhallisesti. Vaatimukset tasa-arvosta ovat kohdanneet väkivaltaista vastustusta muun muassa Pakistanissa.

Pakistanin Islamabadissa naisten oikeuksista muistuttaneet marssijat joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, kun islamistit heittivät heitä kivillä ja kengillä. Muualla Pakistanissa marssien kerrotaan sujuneen rauhallisemmin.

Turkissa ja Kirgisiassa poliisi on estänyt marssijoiden etenemisen.

Turkin Istanbulissa poliisi pysäytti satojen naisten kulun lähellä Taksimin aukiota perustellen toimintaansa sillä, ettei alueella saa osoittaa mieltä.

Kirgisiassa joukoittain miehiä rynnisti keskelle naisten marssia ja poliisi otti kiinni noin 60 ihmistä. Suurin osa kiinniotetuista ei kuitenkaan ollut marssia häirinneitä miehiä, vaan marssille osallistuneita naisia.

Lue myös:

Erkka Mikkonen: Venäjällä poljetaan naisten oikeuksia, eikä se haittaa edes naisia itseään

Tinder-treffeillä Barcelonassa ymmärsin, miksi naiset rynnivät kaduille naistenpäivänä

Naisten ja tyttöjen oikeuksien vastainen kehitys huolettaa Pohjoismaiden pääministereitä

Pääministeri Marin puhui naisten asemasta YK:ssa: Ilman roolimalleja en seisoisi edessänne – luento yliopistolla aiheutti yleisöryntäyksen

Balettikoulussa Wilma-Emilia Kuosa tanssi vaikka nallepuvussa maskotin roolia pinkkien tutujen keskellä, kunhan sai tanssia.

Siitä lähtien kun hän oli kolmevuotias, mitään muuta hän ei halunnut tehdä, ei missään muualla olla.

Edes se ei haitannut, että hän tunsi olevansa tonttu gasellien joukossa; aina lyhyin, aina nuorin.

Teininä Kuosa piirsi kajalit korviin asti, mutta riisui niittivyöt laatikkoon ennen tanssituntia. Hän oli omituinen otus muiden ballerinojen porukassa.

– Toiset olivat koko elämänsä asuneet Espoon kultahammasrannikolla, minä jo silloin paljon ulkomailla. Koin olevani aina se lapsi, joka roikkuu tangossa väärin päin, mutta halusin väkisin olla siinä maailmassa.

Tanssiminen on aina ollut Kuosan, 31, suuri rakkaus. Se myös pelasti hänet pahanteolta.

Siitä lähtien, kun Kuosasta tuli täysi-ikäinen, Helsingin yön imu oli kova. Se yö oli märkä.

Yössä eli kiehtova kansa, jonka kello kävi eri aikaa kuin muiden ihmisten. Kuosaa vetivät baareihin etenkin huumaavan tuhmat pojat. Heidän mukanaan olisi ollut helppo vajota.

Mutta niin ei käynyt, koska aamulla oli aina balettitunti.

Kyytiä tabuille, kyytiä häpeälle

Wilma-Emilia Kuosa tiesi aina, että taiteesta tulee hänen työnsä. Maailma oli alkuun eri mieltä. Musiikkiluokan koelaulussa sanottiin, että hän ei ole tippaakaan musikaalinen. Oopperan balettikoulun pääsykokeissa todettiin, ettei tänne ole asiaa noilla lonkilla.

Vastuksista sisuuntunut Kuosa on nyt ammatiltaan jazztanssija, tanssinopettaja ja koreografi; monitaiteilija, joka tienaa elantoaan myös laulamalla ja kirjoittamalla.

Tammikuussa Basam Booksin sarjassa Puhuttava runo julkaistiin Kuosan ensimmäinen runokirja Titaanisydämen anatomia. Se on yhdeksi ihmissuhteeksi tiivistetty tarina viinaanmenevistä miehistä, joiden kanssa Kuosa tai joku hänen ystävistään nuorempana jatkuvasti poltti sormensa.

– Tässä kirjassa yritän riisua kaikki häpeän ja tabut ja syyllisyyden, jota alkoholistin läheinen tuntee. Asioiden kohtaaminen on ensimmäinen tie ulos rikkovista ihmissuhteista, Wilma-Emilia Kuosa sanoo.

Sellaisiin ihmissuhteisiin hän päätyi kerta toisensa jälkeen parikymppisenä.

Vampyyrin päivärytmi

Jo nuoresta lähtien Wilma-Emilia Kuosan ympärillä on ollut suuri ja lämmin taiteilijayhteisö. Se jaksoi aina kuunnella, kannustaa ja olla yleisönä.

Samaan pakettiin kuului valitettavasti vampyyrin vuorokausirytmi.

Kun kaikki tutut esiintyivät työkseen ja näytökset päättyivät iltakymmeneltä, ei sen jälkeen lähdetty keilaamaan tai leffaan. Silloin mentiin kapakkaan tai tyhjennettiin yhdessä hotellihuoneen minibaari.

Raskas päihteidenkäyttö ei ole kulttuurialan yksinoikeus, eikä Kuosa väitä kaikkia kulttuurityöläisiä alkoholisteiksi. Mutta niissä piireissä Kuosa kuitenkin tutustui ihmisiin, jotka hakevat aamupalansa Alepasta iltapäivällä.

Taideporukoiden iltariennoissa nuorta tanssijaa vastaan tuli rocktähden kaltaisia, karismaattisia miehiä. He olivat usein vähän vanhempia, ja elivät jo sitä elämää, josta Kuosa alle parikymppisenä uskoi haaveilevansa. He saivat palkkansa taiteesta, tai ainakin heillä oli jo yleisö.

– En ehkä enää tässä vaiheessa elämääni tahtoisi soittaa kaikissa kaupungin baareissa joka ilta kitaraa, vaikka se nuorempana vaikutti mahtavalta. Silloin oli vaikea erottaa, mikä on elämäntavan fanitusta, mikä todellista ihastusta.

Lähes jokaisella on oma alkoholisti

Jatkuvasti juhlivien miesten kiehtovuutta ruokki Kuosan oma kurinalaisuus.

Oli kuumottavaa seurata iho ihossa kiinni, kuinka toinen toteutti kaikki ne paheet, joihin itsellä ei tiukan treenaamisen takia ollut varaa.

– Olen toivoton romantikko, ja uskon rakkauteen ensisilmäyksellä. Saatoin nuorempana unohtaa jopa puhua vain siksi, että toinen oli mielestäni niin komea. Alkuhuumassa varoitusmerkkejä ei näe, vaikka ne olisi tatuoitu toisen ihoon.

Kun joku varoitteli, se vain lisäsi Kuosan uteliaisuutta pahoja poikia kohtaan. Hän ei kuunnellut ketään, vaan halusi itse ottaa selvää.

– Varoituksiin vastattiin, että sä et nyt vaan tajua meidän rakkautta, me ollaan sielunkumppaneita. Olin sitä paitsi aina varma, että minä vahvana naisena pärjään tilanteessa kuin tilanteessa.

laitat pienen viestin/ luen sen heti// ei anteeksipyytelyitä/ ei edes tekosyitä/ ihan kylmästi vaan/ ettei huvitakkaan Titaanisydämen anatomia

Kuosa ei kuitenkaan ymmärtänyt, että erilaisesta sekoilusta joutuu maksamaan hintaa paitsi addikti myös tämän kumppani. Vähitellen hän huomasi olevansa rakkailleen ikuinen kakkonen.

Ykköspaikalla olivat viina, etenkin ilmainen viina, muut päihteet ja ikuiset bileet. Niistä oltiin jatkuvasti tulossa kotiin, mutta ei millään päästy. Jos päästiin, oltiin niin huonossa kunnossa, ettei mitään voitu enää tehdä yhdessä.

Addiktia ei voi Kuosan mielestä tapailla, häntä voi vain yrittää tapailla.

– Et jää toiseksi vain päihteille, vaan kaikille, jotka ovat valmiita niitä tarjoamaan. Toistuvasti kumppanini oli minulle tärkein, ja itse olin ties monennellako sijalla hänen listallaan.

Siitä roolista, alkoholistin kumppanina elämisestä, on Kuosan mielestä puhuttu kummallisen vähän. Siksi hän teki aiheesta kirjan.

Kuosa uskoo, että Titaanisydämen anatomiasta löytää itsensä moni omaa juoppoaan kotiin raahannut. Alkoholisteja on Suomessa arviolta 400 000, viinan suurkuluttajia yli puoli miljoonaa.

– Käsi ylös, kenen lähipiiriin ei kuulu ainakin yhtä alkoholistia, Kuosa kysyy.

Viimeinen pussikaljasukupolvi

Keskeinen syy päihderiippuvaisen selitysten loputtomaan sietämiseen on Wilma-Emilia Kuosan mielestä suomalaisessa kulttuurissa.

Juoppoutta ei pidetä kovin kummallisena. Suuri osa rankasti juovista arvioi itse itsensä kohtuukäyttäjäksi. On ihan tavallista, että joku sammuu kapakkaan.

Toisessa kotimaassaan Ranskassa Kuosa ei muista koskaan kenenkään joutuneen kantamaan ketään ulos baarista tai juhlista. Alkoholisteja on sielläkin, mutta nizzalainen juoppo särpii roseeviininsä rannalla asianmukaisesta lasista ja pysyy tajuissaan.

Aina palatessaan Suomeen Kuosa hätkähtää. Ihmiset ovat aivan luontevasti tuhdissa humalassa keskellä viikkoa.

Näennäisestä paheksunnasta huolimatta alkoholismia romantisoidaan, Kuosa arvelee.

– Elämäkertaleffojakin tehdään lähinnä juopoista miesmuusikoista.

sun puhelin jäi töihin/ josta mulle kerrottiin/ jatkoit matkaa baariin/ josta jo tiedettiin/ minkälaisen daamin/ kanssa lähdit kotiin/ olisit voinut tulla mun luo/ mut kaikki unohtuu kun juo Titaanisydämen anatomia

Humalahakuinen juominen on vähentynyt teinien keskuudessa viime vuosiin asti. Vaikka tilastojen mukaan käänne huonompaan on tapahtunut, uskoo Kuosa kuuluvansa viimeiseen märkään sukupolveen.

Hänen nuoruudessaan kaikki joivat paljon ja usein. Siinä kulttuurissa kasvanut ei heti huomaa, kun kaverilla alkaa homma karata käsistä.

– Meillä ei ollut teineinä älypuhelimia. Kun halusi nähdä kavereita perjantai-iltana, piti mennä puistoon. Ei siellä kukaan pelannut krokettia, ajanviete oli pussikalja. Talvisin oli kotibileitä, joissa jengi oli todella sekaisin jostain boolista.

Nykyisin Kuosa mielestään tunnistaa alkoholistin jo 20 metrin päästä pelkästä ryhdistä.

Suuria eleitä ja kiihkeää seksiä

Aina, kun nainen päätyy surkeaan parisuhteeseen, kysytään mikset vain häivy.

Kuosaa kysymys raivostuttaa.

Ihan kuin olisi naisen syytä, että hän on valinnut huonon miehen, ja siksi naisen on kannettava vastuu väärästä valinnastaan: kärsittävä, tai lähdettävä.

– Miksei koskaan myönnetä, että juopot miehet valitsevat hyviä naisia? Sellaisia, joiden siivellä he uskovat selviävänsä, jotka ruokkivat ja pyykkäävät, ja joiden luokse pääsee missä tahansa kunnossa mihin tahansa aikaan vuorokaudesta?

Syitä juopon rinnalle jäämiseen on Kuosan mielestä useita. Yksi niistä on hoivavietti, ja harhainen usko rakkauden parantavaan voimaan.

Kuosa on kantanut kumppaneitaan kapakoista, paikannut heitä päiväkausia kestäneiden ryyppyrännien jäljiltä, maksellut takseja ja kalastellut symbolisten kaivojen pohjilta. Palkinnoksi hän on saanut jumalaisia lemmenvaloja, suuria eleitä ja kiihkeää seksiä.

– Kun itsellä alkoi tulla mitta täyteen, täytettiin koti ruusuilla ja lentolipuilla. Sitten meni vähän aikaa, ja hävisin taas pullolle.

Hoivavietin hyvä kaveri on häpeä

Toivottomana romantikkona Wilma-Emilia Kuosa uskoi aina uudet lupaukset muutoksesta – kuten tekevät monet addiktien kumppanit.

– Mä olin aina, että hienoa, mahtavaa, tätä on odotettu! Sitten ei tietenkään tapahtunut mitään. Kun kuvioihin tuli uusi ihminen, uskoin sitä ihan samalla tavalla.

Hoivavietin kaveri on häpeä. Näiden kahden kumppanuus on Wilma-Emilia Kuosan kokemuksen mukaan lujaa liimaa alkoholistin ja häntä paijaavan kumppanin välillä.

– Häpeät sitä, ettei kumppani pysty muuttumaan. Lisäksi häpeät sitä, että olet antanut asioiden valua näin pitkälle. Alkoholistin läheinen luulee, että alkoholismi on jotenkin hänen syynsä. Hän luulee, että olisi jotenkin hänen vikansa, ettei hän ole saanut addiktia muuttumaan. Ei ole. Ikinä ei ole.

"Rakkaus ei edellytä paskan sietämistä"

Mikään määrä valehtelua, ohareita, petettyjä lupauksia tai muita pettymyksiä ei saanut Kuosaa järkiinsä. Ainoat kerrat, kun hän määrätietoisesti jätti alkoholistin olivat niitä, jolloin kumppani jäi kiinni pettämisestä.

Kierteestä auttoi lopulta irti tanssi. Mitä ammattimaisemmin Kuosa tanssi, sitä paremmin hän tajusi, ettei hänen suurin intohimonsa olekaan seurustelu.

onko siellä tuopissa/ jotain mitä puuttuu multa/ mikä siinä baarissa maistuu paremmalta// lasi tyhjänä yhdet vielä räät poskella/ nuolet viinaisia jäitä lasin pohjalta Titaanisydämen anatomia

Toinen hereille ravistellut asia oli se, että Kuosa huomasi hetkittäin käyttäytyvänsä läheisiään kohtaan samoin, kuin alkoholistirakkaat häntä kohtaan.

Paha lähti kiertoon.

– Omat demonit alkoivat päästä valloilleen. Aloin puhua toisille töykeästi, tehdä ohareita ja salailla asioita läheisiltäni.

Kuosa toivoo, että Titaanisydämen anatomia auttaa jotakin toista addiktin riepottelemaa pääsemään irti rikkovasta kuviosta.

– En nuorena tajunnut, ettei rakastaminen edellytä minkä tahansa paskan sietämistä. Ajattelin, että rakkaus voittaa kaiken. Rakkaus ei kuitenkaan pelasta ketään, joka ei itse halua pelastaa itseään.

"Älä siedä alkoholistilta sitä, mitä et siedä muiltakaan"

Kuosa menee baariin edelleen ihan mielellään. Siellä on kiva tavata ystäviä ja jutella. Hänestä on oikein mukavaa ottaa lasi tai pari viiniä.

Jos porukan tavoitteena on mahdollisimman tanakka päihtyminen, lähtee Kuosa kotiin nukkumaan.

– En jaksa katsella enää dokaamista dokaamisen takia. Ei kännisten kanssa voi edes jutella. Heitä pitää vain kuunnella. He eivät keskustele, he esiintyvät. Toleranssi länkytykseen on laskenut kun omanarvontunto on kasvanut.

Kuosa suosittelee kirjoittamista kaikille, jotka ovat jumissa päihdeaddiktien läheisinä. Asioiden sanominen itselle ääneen tai purkaminen paperille on ensimmäinen askel pois sairastuttavasta suhteesta.

Seuraava askel on etsiä ihminen, jolle uskoutua, sellainen, joka ottaa kokemuksen ja hädän tosissaan.

– Kannattaa kirjoittaa vaikka päiväkirjaa, se on auttanut minua lapsesta asti. Jos ei halua tai pysty, kannattaa kuunnella vaikka musiikkia, joka auttaa sanoittamaan sen, mitä on tapahtunut.

Jos kumppanilta sietää jatkuvasti käytöstä, jota ei keneltäkään toiselta sietäisi, on Kuosan mielestä korkea aika potkaista juoppo jalustaltaan.

– Jos toinen ei esimerkiksi vastaa viesteihin kolmeen päivään, vaikka olet hänestä huolissasi, se yleensä tarkoittaa känniä, krapulaa ja tasoittavaa. Kannattaa miettiä, miksi juuri tämä henkilö saa käyttäytyä näin huonosti, vaikka muut eivät.

Yksi neuvo on Kuosan mielestä yli muiden: toista lyöntiä ei ikinä pidä jäädä odottamaan.

– Yksikin kerta nyrkkiä on liikaa. Se on jo kertonut ihmisestä kaiken.

Vielä 1990-luvun lamavuosina työvoimatoimistot välittivät työttömille naisille pestejä topless-baareissa. Sittemmin ajat ovat muuttuneet, sillä nyt nainen voi olla vaikkapa pääministeri.

Tutkijoiden mukaan työelämässä sukupuolirooleja ylläpidetään silti edelleen.

Samaa viestii YK:n kehitysohjelma UNDP:n tuore raportti. Selvitys käsittelee naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Kyselyssä noin puolet suomalaisista vastaajista piti naisia miehiä huonompia eri osa-alueilla. Moni koki miesten olevan parempia esimerkiksi liike-elämässä ja poliittisina johtajina.

Raportin kysely kattoi 80 prosenttia maailman väestöstä.

Kuitenkin tämän päivän Suomessa nainen saa päättää, haluaako armeijaan, ja syrjintä esimerkiksi raskauden perusteella on laitonta.

Mutta tiesitkö, että ennen 90-lukua avioliiton sisäisestä raiskauksesta ei saanut lain edessä rangaistusta? Lakimuutos tapahtui Suomessa myöhään verrattuna muihin EU-maihin. Esimerkiksi Ruotsissa raiskaus avioliitossa on ollut rikos 60-luvulta lähtien.

1990-luvulla talouden lama koetteli suomalaista yhteiskuntaa rujoin ottein. Noina vuosina perustettiin topless-baareja, joissa naistyöntekijät tarjoilivat anniskeluravintolan tuotteita rinnat paljaina.

Tasa-arvoista työelämää tutkineen Marjut Jyrkisen mukaan taloudellisen ahdingon kynnyksellä naisten oikeuksia poljettiin: Koska työtä oli vaikea saada, monet joutuivat ottamaan sen, mitä oli tarjolla.

– Viranomaiset olivat täysin hukassa kansainvälistyvän seksi- ja erotiikkabisneksen keskellä. Jopa työvoimatoimistot välittivät naisille töitä topless-ravintoloihin, Jyrkinen kertoo Helsingin yliopistosta.

Kun kaikenlaisiin töihin oli pakko suostua, ammattiliitot ryhtyivät kampanjoimaan topless-baareja vastaan.

– Hotelli- ja ravintolatyöntekijöiden liitto kehittivät “Paita päällä töihin” -kampanjan, joka käsitteli nimenomaan palvelualaa ja siellä työskentelevien naisten oikeuksia, Jyrkinen sanoo.

1990-luvun suurimpana törkypostina tunnetaan niin sanottu Kikkelikortti-episodi.

Tuolloin tasa-arvoasialain neuvottelukunnan tutkija Marianne Laxén sai valtakunnansovittelijaksi valitulta Jorma Reiniltä ja hänen ystäviltään pornograafisen postikortin Lapin erämailta. Myöhemmin Reini pyysi korttia julkisesti anteeksi.

Seksististä puhetta ei nykyään enää suvaita, toteaa suomalaisen yhteiskunnan historiaa tutkinut Pirjo Markkola Tampereen yliopistosta.

– En pysty kuvittelemaan, että tuollaisessa tehtävässä olevat miehet enää erehtyisivät tuollaisen kortin lähettämiseen. Avoimen halveksunnan osoittaminen on siirtynyt marginaaliin, hän toteaa.

Vuosituhannen vaihtuessa naiset alkoivat yhä kiivaammin astua politiikkojen ja vallanpitäjien saappaisiin.

Myös perhe-elämä on muuttunut tasa-arvoisemmaksi, kun vuosikymmenien aikana isien oikeuksia on vahvistettu esimerkiksi vapailla.

Harva ihmettelee enää hoitopöytää miesten vessassa, sanoo tasa-arvopolitiikan tutkija Hanna Ylöstalo Turun yliopistosta.

– Isät osallistuvat merkittävästi enemmän lastensa elämään kuin 30 vuotta sitten.

Kuitenkin lähes viidennes naisista on edelleen määräaikaisessa työsuhteessa. Pätkätyö on yleistä varsinkin naisilla, jotka ovat perheenperustamisiässä.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on ollut esillä erityisesti 2010-luvun loppupuolen Me too -liikkeen yhteydessä.

– Omassa nuoruudessa ei ollut muita keinoja käsitellä häirintää kuin epämääräinen likainen tunne ja itseinho. Nykyisin asioita voi nostaa julkisesti esille, sanoo tasa-arvopolitiikan tutkija Hanna Ylöstalo.

Vaikka keskustelu on ottanut suuria harppauksia eteenpäin, seksististä puhetta esiintyy silti edelleen, kertoo Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä.

– Työelämä on siistiytynyt seksistiseen puheen osalta, mutta ei todellakaan kaikilla aloilla.

Onko tasa-arvo nyt valmis?

Yhteiskunnassa on edelleen muutamia tasa-arvon ikuisuuskysymyksiä, joita ei ole vieläkään saatu ratkaistua, sanoo tasa-arvopolitiikan tutkija Hanna Ylöstalo.

Keskimäärin naisen palkka on noin 16 prosenttia miehen palkkaa pienempi.

Viimeisimmät samapalkkaisuusohjelman neuvottelut keskeytettiin helmikuussa, kun palkkaerojen kaventamisen toimenpiteistä ei päästy yksimielisyyteen.

Tuloerojen lisäksi Suomessa on edelleen vahvasti naisten ja miesten aloja.

– Samapalkkaisuuspolitiikka on ollut häpeällisen huonoa. Sitä ei ole pystytty millään toimenpiteillä edistämään. Kaikki ovat sitä mieltä, että naisten tekemät työt, hoivatyö ja varhaiskasvatus, on tärkeää työtä, mutta niistä ei haluta maksaa.

Myös perhevapaat pienentävät naisten palkkoja. Vähintään kolme vuotta työmarkkinoilta poissa olleet äidit ansaitsevat töihin paluun jälkeen lähes viidenneksen vähemmän kuin lapsettomat naiset.

Palkkaerojen lisäksi Suomessa on edelleen vahvasti naisten ja miesten aloja.

Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo ovat tänään sunnuntaina juhlittavan naistenpäivän suurimmat teemat, joita vaalittiin myös vuonna 1995 laaditussa Pekingin julistuksessa.

Julkilausumaa pidetään edelleen edistyksellisenä avauksena tasa-arvon edistämiseksi. Linjaus esittelee konkreettisia tavoitteita, joihin Suomikin on sitoutunut.

Pekingin julistus täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Vaikka vuodet ovat vierineet, tapellaanko edelleen samoista asioista?

Keskustelu on auki 9.3. klo 23 asti.

Lue lisää:

Vuosi 2020, ja naiset saavat yhä pienempää palkkaa kuin miehet – miksi? Se johtuu ikivanhasta sopimuksesta, joka jätti pitkät jäljet

Niina Murto, 34, työskentelee ammatissa, jossa kolme mieskollegaa on hyvä luku – katso, mitkä alat ovat muuttuneet naisvoittoisiksi

Kajaani ottaa koronaviruksen torjunnassa käyttöön vahvan varotoimen. Kaupungin perusopetus ohjeistaa koululaisia tulemaan kouluun vain täysin terveenä.

Lieväkin flunssa tai muu sairauden tunne ovat tämän kevään ajan luvallinen syy poissaololle, kertoo perusopetuksen tulosalueen johtaja Päivi Rissanen.

– Korostamme, että sairaudet saa sairastaa ihan rauhassa pois, eikä kouluun pidä tulla puolikuntoisena.

Jos oppilas on ollut ulkomailla, pitää hänen ilmoittaa asiasta omalle rehtorilleen.

Kajaani on jo ohjeistanut koronaviruksen epidemia-alueilta palaavia aikuisia jäämään etätyöhön kahden viikon ajaksi. Lapsille ei voi antaa samanlaista ohjetta, sanoo Rissanen.

– Lapsella on oikeus tulla kouluun, jos hänellä ei ole mitään oireita. Rehtorin on kuitenkin hyvä tietää, jos lapsi on ollut ulkomailla, ja rehtori sitten harkitsee, mitä tehdään.

Jos perheessä epäillään joko kausi-influenssatartuntaa taikka koronavirustartuntaa, pitää soittaa valtakunnalliseen päivystysapunumeroon 116 117. Kännykällä Kainuusta soitettu puhelu ohjautuu automaattisesti Kainuun keskussairaalan päivystykseen sairaanhoitajalle, joka antaa toimintaohjeet.

Rissasen mukaan tarkoitus on estää niin koronaviruksen kuin muidenkin tarttuvien tautien leviäminen. Hän muistuttaa, että kouluissa on lapsia ja aikuisia, joiden vastustuskyky voi olla alentunut esimerkiksi perussairauden vuoksi.

Flunssasta tai muusta tarttuvasta taudista toipumassa olevan taikka lievästi oirehtivan lapsen poissaolon syyksi merkitään Wilmaan luvallinen poissaolo.

Päivi Rissasen mukaan esimerkiksi kausi-influenssan tai koronaviruksen riskiryhmään kuuluvilla oppilailla on oikeus saada tukiopetusta, jos poissaoloja kertyy varotoimien vuoksi paljon.

Haluatko tietää, mitä kotiseudullasi tapahtuu? Tilaa Läheltä-niminen uutiskirjeemme sähköpostiisi.

Onhan sinulla jo puhelimessasi Ylen Uutisvahti? Lataa se tästä!

Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoo ymmärtävänsä Kreikan toimintaa poikkeuksellisessa tilanteessa, joka on syntynyt Turkin ja Kreikan rajalle.

Marin jakaa EU:n näkemyksen, jossa Turkki on tarkoituksellisesti ajanut pakolaiset rajalle.

– Näyttäisi jopa siltä, että Turkki on painostanut ihmisiä lähtemään rajalle ja hakemaan turvapaikkaa Euroopasta. Tämä on tottakai täysin tuomittavaa, Euroopan unioni on tämän yhdessä tuominnut, Marin sanoi Ylen pääministerin haastattelutunnilla.

Rajalta on tullut kuvia, joissa Kreikka esimerkiksi huitoo kepeillä rajanylittäjien veneitä ja ampuu kumiluoteja veteen.

– On viitteitä siitä Kreikan viranomaiset ovat käyttäneet ehkä liioiteltua väkivaltaa alueella torjuakseen tulijoita. Myös tämä on tuomittavaa, ei väkivalta ole missään nimessä hyväksyttävää.

Marin kuitenkin huomauttaa, että on eri asia jos viranomaisiin kohdistuu uhkaa.

Kreikka on ilmoittanut keskeyttävänsä turvapaikkahakemusten vastaanottamisen kuukaudeksi. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) arvioi perjantaina, että Kreikka toimii väärin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tutkii tilanteen jälkikäteen. Silti Ohisalon mukaan Suomi tukee Kreikkaa yhdessä muun Euroopan kanssa.

Marin odottaa niin ikään EIT:n tutkivan tilanteen myöhemmin. Pääministerin mielestä ei Suomen asia arvioida, toimiiko Kreikka oikein vai vääriin.

Pääministeri sanoo myös ymmärtävänsä Kreikan toimia tilanteessa.

– Itselläni riittää siihen ymmärrystä, että poikkeuksellisessa tilannessa, jossa on viitteitä hybridivaikuttamisesta ja painostuksesta, Kreikka on siihen reagoinut ja itse ymmärrän myös tätä.

Marinilta kysyttiin myös, miten Suomi toimisi, jos joutuisi vastaavaan tilanteeseen.

– Meillähän tälläkin hetkellä on lainsäädännössä mahdollisuus siihen, että tällaisissa tilanteissa olisi mahdollisuus sulkea rajat väliaikaisesti ja sitä kautta rajoittamaan maahantuloa. Suomi on myös varautunut siihen, jos meitä kohtaan vastaavanlaista toimintaa tehtäisiin.

Marinin mielestä asiasta olisi hyvä käydä keskustelua kaikkien eduskuntapuolueitten kesken.

"Eri keskustelu", jos puhutaan sopimuksista irtautumisesta

Presidentti Sauli Niinistö sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että kansainvälisiä sopimuksia ei luotu tilanteisiin, joihin niitä on sovellettava nyt. Presidentin mielestä olisi käytävä vakavat keskustelut siitä, miten toimitaan. Presidentin mielestä olisi pohdittava, otetaanko kaikki turvapaikkahakemukset vastaan.

– Itse näen, että Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja niistä pidetään kiinni. Jos sitten halutaan käydä keskustelua näistä sopimuksista irtautumiseksi, se on aivan eri keskustelu kuin akuutti tilanne tällä hetkellä tuolla rajalla. On ihan eri keskustelu käydä keskustelua, halutaanko irrottautua sopimuksista, Marin sanoo.

Marinin mukaan asia ei ole mustavalkoinen, eikä Kreikka hänen nähdäkseen halua irtautua sopimuksista. Väliaikaisesti se kuitenkin rajoittaa turvapaikkahakemuksia, ja syynä on poikkeuksellinen, hybridivaikuttamisen viittaava tilanne, Marin kuvaa.

Marin toivoo, että Eurooppa pääsisi eteenpäin yhteisen turvapaikkapolitiikan rakentamisessa, kun Turkin ja Kreikan rajan tilanne luo siihen painetta.

Itähelsinkiläisessä Roihuvuoren seniorikeskuksessa tiedetään, mikä on ollut viime viikkojen kestopuheenaihe.

Kiinasta maailmalle levinnyt koronavirusepidemia.

– Olen katsonut kaikki uutiset, sanoo seniorikeskuksessa asuva Sinikka Piik.

Piik ei ole koronaviruksesta huolissaan, vaikka Euroopassa puhutaan jo tuhansista tartunnan saaneista, maailmanlaajuisesti yli sadastatuhannesta.

– Ei se pelota. En oikein usko, että se tulisi tänne meille, hän sanoo ja viittoo ympärilleen.

Piik kertoo luottavansa suomalaisiin ja siihen, että terveysviranomaiset hallitsevat tilanteen.

Vieraillakin täällä voi – kunhan ei tuo tautia mukanaan, Piik tuumii.

Flunssaisena vanhainkodissa ei saa käydä

Samaa sanoo Roihuvuoren seniorikeskuksen johtaja Maritta Haavisto.

– Täällä voi vierailla, mutta tietenkin vain terveenä ja oireettomana. Normaalia maalaisjärkeä käyttäen.

Haavisto tähdentää tämän pätevän kaikkeen sairastamiseen, ei pelkästään otsikoissa olevaan koronavirukseen.

Esimerkiksi tavallisessa flunssassakaan vanhainkodissa ei ole suotavaa vierailla.

– Vanhukset ovat riskiryhmää saamaan ihan kaikenlaista flunssaa ja influenssaa. Mutta jos ei ole flunssainen eikä ole muitakaan sairauden oireita, niin tervetuloa, Haavisto toteaa.

Pelko koronaviruksesta ei ole vaikuttanut helsinkiläisen vanhainkodin arkeen muutoin kuin siten, että henkilökunta seuraa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n, Helsingin kaupungin sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin antamia ohjeita useamman kerran päivässä.

Myös hyvään käsihygieniaan kiinnitetään tarkkaan huomiota niin henkilökunnan, asukkaiden kuin vierailijoiden kohdalla.

– Muuten elämme niin kuin ennenkin, Haavisto summaa.

Maailmalla vierailuja kehotetaan välttämään – miksei Suomessa?

Kysymys siitä, miten vanhustenhoidossa on varauduttu vallitsevaan koronatilanteeseen, ei ole kuitenkaan aiheeton, sillä virus vaikuttaa olevan erityisen vaarallinen juuri vanhoille ihmisille.

THL:n mukaan eniten vakavia tautitapauksia ja kuolemia on havaittu yli 60-vuotiailla, joilla on ennestään jokin perussairaus, esimerkiksi diabetes, korkea verenpaine tai sydän- ja verisuonitauti.

Korkein riski on yli 80-vuotiailla, THL toteaa nettisivuillaan.

Maailmalla koronapelko on johtanut jyrkkiinkin kannanottoihin. Ranskassa presidentti Emmanuel Macron on uutistoimistotietojen mukaan kehottanut kansalaisia välttämään vierailuja vanhainkoteihin, jotta niiden asukkaat eivät altistuisi koronavirukselle. Suomessa asiasta on kirjoittanut muun muassa MTV.

Virossa Tallinnan sairaalat ovat puolestaan alkaneet rajoittaa vierailuja niiden potilaiden luo, joilla on jo valmiiksi alhainen vastustuskyky, uutisoi Postimees-lehti eilen lauantaina.

Suomessa kunnat seuraavat tiiviisti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeita, sanoo Maritta Haaviston tavoin Helsingin sairaalan johtajalääkäri Laura Pikkarainen.

Mahdolliseen koronavirusepidemiaan on vanhainkodeissa käytännössä varauduttu ylläpitämällä hyvää käsi- ja asumishygieniaa, Pikkarainen toteaa.

– Meillä on hygienianormisto aina voimassa. Nyt, tässä tilanteessa, sitä on terästetty: olemme laittaneet ohjeet esille muistuttamaan vierailijoita, omaisia ja muita keskuksissa asioivia käsi- ja yskimishygieniasta. Muuta varautumista ei ole tällä hetkellä tarvittu.

Pikkarainenkaan ei suosittele vierailemaan vanhainkodissa flunssaisena.

– Silloin kannattaa pysyä kotona.

Millaisessa tilanteessa vierailuja vanhainkoteihin voitaisiin suoranaisesti rajoittaa?

– Jos epidemiatilanne tulisi, siinä vaiheessa otettaisiin näitä toimenpiteitä käyttöön. Epidemiologia perustuu tieteeseen ja laskelmiin, ja sen takia kaikki nämä toimenpiteet otetaan käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun niiden aika on ja kun niistä on hyötyä. Ei etukäteen, Pikkarainen vastaa.

Hoivayhtiö Attendo: Riskialueilla olleiden pääsyä rajoitetaan

Myös suurissa hoivayhtiöissä koronaan varaudutaan viranomaisten ohjeita seuraamalla ja huolellisesta käsienpesusta muistuttamalla.

Sekä Esperi Care että Attendo kertovat perustaneensa erilliset varautumisryhmät, jotka muun muassa seuraavat tilannetta ja päivittävät ohjeistuksia.

– Suomi ei ole vielä epidemia-alue, mutta olemme valmistautuneet siihen, että epidemia voi levitä myös Suomeen, Attendon liiketoimintajohtaja Virpi Holmqvist toteaa sähköpostitse.

Hän muistuttaa, etteivät hoivakotien asukkaat matkusta itse, minkä takia mahdollinen infektiolähde olisi todennäköisesti joku vierailevista omaisista tai työntekijöistä.

– Olemme rajoittamassa hoivakoteihin pääsyä niiltä omaisilta ja työntekijöiltä, jotka ovat oleilleet tai vierailleet riskialueilla, Holmqvist kertoo.

Esperi Caren laatujohtaja ja ikäihmisten liiketoimintajohtaja Arne Köhler sanoo, että kaikenlaisten hengitystieinfektioiden ehkäisyssä ensisijaista on tarkka hygienia ja siksi vierailijoille korostetaan hyvää käsi- sekä yskimishygieniaa erillisillä ohjeistuksilla.

Sairaana hoivakotiin ei voi tulla, hän toteaa.

– Muutoin asukkaillamme on täysi oikeus ja mahdollisuus tavata itselleen tärkeitä läheisiä tai ystäviä.

Vanhainkodin johtaja: Käsienpesu on riittävä varotoimi

Itä-Helsingissä Roihuvuoren seniorikeskuksessa koronatilanne ei ole herättänyt suuremmin huolta, arvioi johtaja Maritta Haavisto.

Sinikka Piikin tavoin moni luottaa siihen, että suomalainen terveydenhuolto toimii, Haavisto jatkaa.

Hän toteaa, että tässä vaiheessa käsienpesu – kun sen tekee hyvin ja ohjeiden mukaisesti – on riittävä varotoimi.

– Vierailuja vanhustenkeskuksessa ei tarvitse tässä kohtaa rajoittaa erityisesti, johtaja sanoo.

Voit keskustella aiheesta tänään sunnuntaina kello 22:een asti.

Lue seuraavaksi:

Lue tästä jutusta uusimmat tiedot koronaviruksesta

Koulut kiinni, häät ja hautajaiset peruttu – Hallitus määrää järeitä rajoituksia Pohjois-Italian epidemia-alueille

Helsingin Vanhan yo-talon disko perutaan koronan vuoksi – "Ehkä hätävarjelun liioittelua, mutta ollaan yli viisikymppisiä ja perussairauksia löytyy"

Mitä uudesta koronaviruksesta tiedetään nyt? Asiantuntija vastaa