Muistele edellistä rock-konserttia, jossa kävit. Huomasitko vieressä olevan moshaajan harmaat hiukset? Tai jättimäisellä screeniltä bändin jäsenten yhä enemmän korostuvat rypyt?

Tiesitkö, että Metallican laulaja-kitaristi James Hetfield on 56-vuotias? Puolestaan Iron Maidenin laulaja Bruce Dickinson on 61-vuotias, ja Judas Priestin laulaja Rob Halford on jo 68 vuotta.

On aika kohdata totuus. Hevi on keski-ikäistyvä musiikkityyli.

Kapinallisista tuli salonkikelpoisia

Usealta rock-keikalta mieleen voivat jäädä hyvien artistien lisäksi keski-ikäiset miehet, jotka ovat äijäporukalla lähteneet viihteelle. He taistelevat tiensä eturiviin kyynärpäiden avulla, ohi sen vähemmistössä olevan nuorison, joka on jonottanut monta tuntia paikkansa puolesta.

Yhden Suomen suosituimman metalliyhtyeen, Stam1nan laulaja Antti "Hyrde" Hyyrynen kertoo, että keski-ikäistyminen on selkeä ilmiö skenen sisällä. Se näkyy myös musiikissa.

– Metallista on tullut salonkikelpoisempaa. Tietty kapinallisuus on hävinnyt vuosien varrella.

Yleisön ikääntyminen näkyy myös lavalle. Hyyrysen mukaan yleisöstä puuttuu noin 20-vuotiaiden ikäryhmä. Yleisön keski-iän hän arvioi olevan 30-vuotiaista ylöspäin.

– Samalla on lohdullista ajatella, että meidän musiikkimme ei kelpaa kaikille. Nuorilla on oma kapinakausi ja heille merkittävien artistien pitääkin löytyä jostain muualta.

Metallimusiikkiin keskittyvän Inferno-lehden päätoimittaja, pitkän uran raskaan rockin parissa tehnyt Matti Riekki kertoo, että lehti teki muutama vuosi sitten lukijatutkimuksen. Sen mukaan nuorisoa ei varsinaisesti kiinnosta lukea metallimusiikista.

– Lukijat ovat jo selkeästi kolmenkymmenen paremmalla tai pahemmalla puolella riippuen siitä, kuka tilaston lukee. Minulle ei ole mikään ongelma tehdä lehteä varttuneemmalle väelle, mutta onhan kokonaistilanne toki ikävä.

"Vanhojen artistien pitää kuolla pois"

Mutta miksi nuoria ei enää kiinnosta metallimusiikki?

Turun yliopiston kulttuurihistorian tutkija, populaarikulttuuriin erikoistuneen Kimi Kärjen mukaansyitä on monia.

Nuorten tottumus musiikin kuuntelemiseen on muuttunut älypuhelimien, somen ja pelien myötä. Musiikin kuuntelu on ylipäätään vähentynyt ja sen merkitys on muuttunut enemmän taustakuuntelua kohti.

– Metallimusiikki ei ole yksinkertaisesti valtavirtamusiikkia eikä se ole yhtä trendikästä kuin 20 vuotta sitten. Tilalle on noussut elektroninen musiikki ja rap.

Inferno-lehden päätoimittaja Matti Riekin mukaan metallimusiikissa on nyt tilanne, jollaista hän ei ole nähnyt vielä 20-vuotisen musiikkitoimittajan uransa aikana.

Uusia bändejä löytyy Suomesta melko paljon, mutta niille ei löydy tarpeeksi mahdollisuuksia esiintyä, eli keikkajärjestäjät ja levy-yhtiöt eivät uskalla ottaa riskejä uusien bändien suhteen.

– En tiedä, miten pitkään tällaiset pienet bändit jaksavat pyrkiä huipulle, jos saumaa ei anneta. Käytännössä vanhojen artistien pitää kuolla pois, jotta uudet pääsisivät tilalle ja toisivat uusia yleisöjä, Riekki pohtii.

Toinen kysymys onkin se, ovatko uudet bändit jaksaneet soittaa kellareissaan.

Satavasta verestä happosateiden kritisoimiseen

Vaikka hevimusiikin suosio on laskusuunnassa, sen teemat ovat laajentuneet entisestään.

Esimerkiksi luonto ja ilmastonmuutos ovat nousseet arkipäiväisiksi teemoiksi raskaassa musiikissa. Etenkin alkuperäiskielillä lauletussa metallissa korostuu usein oman kansan kulttuuri ja yhteys luontoon.

Turun yliopiston kulttuurihistorian tutkija KimiKärki muistuttaa, että heviskene on aina ollut tolkuttoman laaja, ja siihen on sisältynyt satoja alakategorioita aikojen saatossa.

– Jo useita kymmeniä vuosia sitten doom-metallissa laulettiin luonnon tuhosta ja todellisuuden rumuudesta. Nykyään skaalasta löytyy myös vegaanista black metallia, missä lauletaan eläinten oikeuksista.

Metallimusiikki onkin kehittynyt paljon 80–90-luvun machoilusta ja sotateemoista muihin asioihin. Esimerkiksi 90-luvun lopussa mielenterveysongelmat nousivat entistä enemmän suosioon. Tänä päivänä sanoitukset ovat ylipäätään entistä kannanottavampaa.

80-luvulla esimerkiksi Slayer käytti sota- ja väkivaltakuvastoa kappaleissaan Angel of Death, joka kertoo Auschwitzissa keskitysleirillä lääkärinä toimineesta Josef Mengelestä.

90-luvulla suosioon noussut suomalainen Sentenced lauloi mielenterveyden ongelmista muun muassa kappaleissa Funeral Spring ja Noose. Molemmissa kappaleissa teemoina on masennus, alkoholi ja itsetuhoisuus.

– 80–90-luvulla useat yhtyeet shokeerasivat pelkästään jo aggressiivisella musiikilla, mutta grungen mukana musiikkiin tuli yleisesti yhteiskunnallinen sanoma, Stam1nan laulaja Antti Hyyrynen sanoo.

Uutta yhteiskunnallisempaa polvea edustaa esimerkiksi entisen hyvin poliittisen System of a Down-yhtyeen jäsenten kokoama Daron Malakian and the Scars on Broadway. Yhtyeen kappaleessa Lives otetaan kantaa Armenian kansanmurhaan ja kappale nimeltään Dictator kertoo tittelinsä mukaan autoritäärisestä vallasta ja sen vastustamisesta.

Inferno-lehden päätoimittaja Matti Riekin mukaan musiikki heijastaa aina aikaansa ja sen ilmiöitä. Tietoisuus maailman ongelmista on lisääntynyt, mikä näkyy kaikessa musiikissa.

Myös Stam1na on julkaissut yhden teema-albumin ilmastonmuutoksesta. Albumi kantaa nimeä Viimeinen Atlantis. Kitaristi-laulajalla Antti Hyyrysellä onkin yksi toive tuleville rokkitähdille.

– Toivottavasti uudet artistit uskaltaisivat ottaa enemmän poliittista kantaa. Välillä on raskasta kuulla, kun vielä nelikymppisinäkin lauletaan aina siitä, että elämä on niin rankkaa.

Alkuperäiskielet ja -kulttuurit esille

Tutkija Kimi Kärki muistuttaa, että Suomi, monen muun Pohjoismaan lisäksi, on poikkeus muuhun maailmaan verrattuna. Täällä metalli on sen tulosta asti ollut valtavirtaa eikä marginaalinen musiikkityyli.

Kärjen mukaan metallimusiikilla voi olla muissa maissa eräänlainen salaseuran kaltainen maine. Sitä kautta se saa uusia faneja ja tyylisuuntia.

Nyt pinnallaonkin alkuperäiskielillä tehty musiikki kuten maorien kielellä laulava Alien Weaponry ja Mongoliasta suosioon noussut The Hu. Kaikki yhtyeet eivät toki nouse suureen suosioon, kuten grönlantia laulava yhtye I124Q.

Kärjen mukaan etnisen kulttuurin esille tuominen hevissä nousi suosioon brasilialaisen yhtyeen Sepulturan voimin.

– Sepulturan vuonna 1996 julkaistu Roots-albumi sisälsi paljon lattarirytmiä, maan omaa etnistä kulttuuria ja kieltä. Se innoitti ihmisiä ympäri maailmaa sekoittamaan omaa kulttuuriperintöä amerikkalais-brittiläiseen musiikkiin.

Ilmiö on voinut kyteä pienenä kipinänä metallipiireissä, mutta se on noussut vasta nyt suosituksi, kun internet yhdistää koko maapallon.

On mielenkiintoista, että tällä hetkellä saamen kielillä laulavaa metalliyhtyettä ei tiettävästi löydy, vaikka pohjoisessa metallimusiikki on suosittua. Sen sijaan saamelaisia rap-artisteja löytyy: inarinsaamella räppäävä Amoc ja pohjoissaameksi laulava Áilu Valle.

Miten saada metallia nuorien korville?

Jos artistit haluavat palauttaa metallimusiikin nuorten musiikiksi, on edessä haasteita.

Inferno-lehden päätoimittaja Matti Riekin mukaan jo se, että metallibändit julkaisevat vanhaan tapaan albumikokonaisuuksia, on nuorille vierasta.

– Se on nuorille vanha ja ehkä outo konsepti. Ehkä metallibändien pitäisi lähteä mukaan nykyiseen popmusiikin tyyliin, jossa musiikkia julkaistaan biisi kerrallaan. Henkilökohtaisesti en kannata sitä, mutta realiteetit ovat asia erikseen.

Jos keikkajärjestäjät ja levy-yhtiöt haluavat nuorten kiinnostuvan hevistä, heidän kannattaa panostaa samaistuttaviin nuoriin artisteihin. Pitäisikö rokkiradioissa soida perinteisen Metallican, tai Guns N' Rosesin lisäksi hieman nuorempaakin artistia? Ei ole sattumaa, että vain 17-vuotias Billie Eilish on suosittu nuorten keskuudessa, eikä 61-vuotias Madonna.

Nuorilla esiintyjillä on yleensä myös energisempi lavaesiintyminen. Esimerkiksi 24-vuotiaan Samy Elbanan luotsaama jyväskyläläinen Lost Society on noussut virkeäksi vaihteluksi perinteisten patujen seuraan.

Toki poikkeuksia löytyy, kuten ikinuori metallipioneeri King Diamond, joka pystyy yhä laulamaan falsetissa ja ottaa yleisön mukaansa maagisesti, vaikka ikää löytyykin jo 63 vuotta.

Yksi mahdollinen skenaario on se, että metallimusiikki jää historiaan bluesin, jazzin ja rock 'n rollin seuraan. Ja eikä se välttämättä ole huono asia, se on vain luonnollista.

Millainen suhteesi on metallimusiikkiin? Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka!

Lue lisää:

Hevistä tuli aikuiskanavien peruskauraa: "Ennen pappa rauhoitettiin haitarimusiikilla, nyt se tehdään Panteralla"

Örinä, veri ja vessaharjat valtasivat laskettelukeskuksen Itävallassa – Tälläista on meno Kaltenbach-äärimetallifestivaalilla

Dresden/Leipzig. Vastaus kysymykseen on aito hämmennys. Viisitoistavuotias lukiolainen Fenja Aey ei oikein käsitä, miksi tätä edes kysytään.

Ei, hänellä ei ole minkäänlaista itäsaksalaista identiteettiä. Ei, vaikka hänen juurensa ovat syvällä Dresdenissä, Saksin osavaltiossa maan itäosassa. Ayen vanhemmat ja isovanhemmat elivät Itä-Saksassa eli Saksan demokraattisessa tasavallassa DDR:ssä, hän ei.

Hänen elämänsä aikana on ollut aina vain yksi ja yhtenäinen Saksa.

– Ei ole mitään itää ja länttä erikseen, olemme kaikki samanlaisia, Aey sanoo Dresdenin keskustassa virittäessään iskulauselakanaa.

Jokaperjantainen ilmastomielenosoitus on alkamassa.

Aey on tietenkin oikeassa. On vain yksi Saksa.

Muurin murtumisesta on kulunut marraskuussa 30 vuotta. Mutta tänä kesänä Saksassa on jälleen alettu puhua Itä-Saksasta erillisenä yksikkönä.

Syynä ovat tämänpäiväiset osavaltiovaalit Brandenburgissa ja Saksissa, jotka ovat molemmat entiseen Itä-Saksaan kuuluneita alueita. Vaalien voittajaksi on nousemassa mielipidetiedustelujen mukaan maahanmuuttovastainen nationalistipuolue AfD eli Vaihtoehto Saksalle -puolue.

Mielipidemittausten mukaan AfD on molemmissa osavaltioissa saamassa 20–25 prosentin ääniosuuden.

Eliitti tulee lännestä

AfD:n nousu on saanut saksalaislehdistön listaamaan asioita, joissa itä vielä eroaa lännestä. Lännessä on keskimäärin suuremmat palkat kuin aiemmin Itä-Saksaan kuuluneilla alueilla. Idästä on muuttanut enemmän länteen kuin päinvastoin.

Maan eliitti on hyvin länsisaksalaispainoitteinen puhutaan sitten yritysjohtajista, korkeakoulujen johtajista tai hallituksen ministereistä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet itäsaksalaisista tuntee itsensä ennen kaikkea itäsaksalaisiksi, kun taas lännessä länsisaksalaisen identiteetin sijaan valtaosa kokee olevansa vain saksalaisia.

Itäisessä Saksassa monella on tunne kakkosluokan kansalaisuudesta.

AfD on napannut tunteesta kiinni. Puolueen kampanjan pääviesti on ollut se, että vuoden 1989 vallankumousta ei viety koskaan loppuun ja että koko Saksojen yhdistysmisprosessi oli itäsaksalaisille epäreilu.

– Edelleenkään idän ja lännen elintasot eivät ole samalla tasolla eikä todellista mielipiteen vapautta ole. Se, joka ajattelee “eri tavalla”, joutuu samanlaisen painostuksen alle, jota Stasi harjoitti aikanaan, AfD:n kampanjasivulla kerrotaan.

AfD:n retoriikassa Saksan nykyinen demokraattinen nykyhallitus vertautuu DDR:n diktatuuriin. AfD:n mukaan nyt vapaata keskustelua rajoittaa liiallinen poliittinen korrektius.

Kenelle vuoden 1989 perintö kuuluu?

Saksan sosiaalidemokraattisessa SPD-puolueessa vaikuttava Wolfgang Thierse on silminnähden suuttunut. Häntä ärsyttää AfD:n kampanja suunnattomasti. Hän oli mukana vuoden 1989 demokratialiikkeessä kaatamassa DDR:n diktatuuria ja nyt tämä puolue yrittää varastaa perinnön omiin tarkoituksiinsa.

Demokratialiike taisteli vapauden ja avoimien rajojen puolesta – AfD on tätä vastaan.

– AfD haluaa päinvastaisia asioita, mitä me 1989 ajoimme, Thierse sanoo tapaamisessa toimittajien kanssa Berliinissä.

Ärsytystä saattaa tosin aiheuttaa sekin, että hänen oma puolueensa SPD:n kannatuksen ennustetaan jatkavan laskuaan myös sille aiemmin vahvalla alueella Brandenburgissa.

Entinen liittopäiväedustaja Thierse sanoo, ettei ole enää mitään Itä-Saksaa tai itäsaksalaisuutta. On erilaisia alueita. Brandenburgin ja Saksin suuret kaupungit kuten Postdam, Dresden ja Leipzig menestyvät. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa sen sijaan on enemmän ongelmia.

Sitä paitsi, populistipuolueen nousu ei ole itäsaksalainen ilmiö vaan koskee paraikaa koko Eurooppaa, Thierse sanoo. Eurooppa on keskellä dramaattisia muutoksia: Eurooppaan kohdistuu suuri muuttoliike, kansainvälinen kilpailu kiristyy ja ilmastonmuutos vaatii meitä muuttamaan elintapojamme.

Itäsaksalaiset kokivat jo 30 vuotta sitten järisyttäviä mullistuksia. Sen vuoksi moni idässä kokee uuden muutospaineen ahdistavana.

– AfD käyttää nyt tätä tunnetta hyväkseen, Thierse sanoo.

Venäjä-mielisyys saa kannatusta

DDR:n perintö näkyy myös muiden puolueiden politiikassa Saksin osavaltiossa. Osavaltion pääministeri Michael Kretschmer edustaa CDU-puoluetta, mutta yhdessä asiassa hän on AfD:n kanssa samoilla linjoilla.

Venäjä-politiikassa.

Helle paahtaa jo 33 asteen lukemissa, kun Kretschmer aloittaa yhden viimeisimmästä tilaisuuksistaan ennen sunnuntain vaaleja. Vierellä seisoo kampanjatukena CDU-puolueen puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer, mutta Kretschmer puhuu silti aiheesta, joka erottaa häntä ja emopuoluetta.

Hän haluaa eroon Venäjän-vastaisista pakotteista. Kretschmer tapasi Venäjän Vladimir Putinin kesäkuussa ja kutsui tämän vastavierailulle Dresdeniin. Paikka on Putinille tuttu, koska hän työskenteli Dresdenissä KGB:n lähettämänä 1980-luvulla.

– Olemme nostaneet Venäjä-kysymyksen esiin, koska asia on Saksille tärkeä ja koska meillä on asiasta erityinen mielipide, Kretschmer sanoo kampanjalavalla.

Vaikka Venäjän-viennin osuus on suhteessa pieni, pakotteet tuntuvat kipeämmin itäsaksalaisissa yrityksissä kuin läntisissä.

Demarivaikuttaja Thiersen mukaan Venäjä-mielisyys vetoaa itäsaksalaisiin äänestäjiin. DDR:n aikana oli kyllä Neuvostoliiton ohjeistama sortokoneista, mutta myös paljon kulttuurisia ja talousyhteyksiä tavallisiin venäläisiin.

Lisäksi Itä-Saksassa muistetaan lämpimästi Mihail Gorbatšovia, Neuvostoliiton viimeistä johtajaa, joka antoi itäsaksalaisille vapauden.

Kaikki tämä näkyy vielä 30 vuotta myöhemmin.

Sisäinen muuttoliike yhdistää Saksan

Mikä sitten yhdistäisi Saksan lopullisesti, jos 30 vuotta yhteiseloa ei ole riittänyt?

Thierse puhuu "suuresta sekoituksesta", maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Die Zeit -lehden mukaan vuosien 1989 ja 2017 välillä 4,8 miljoonaa ihmistä on muuttanut entisen Itä-Saksan alueelta muualle Saksaan. Samaan aikaan 2,9 miljoonaa on siirtänyt muuttokuorman entisen Itä-Saksan alueella ja Itä-Berliiniin.

– Muutos vie aikaa ja Saksassa on aina ollut suuria alueellisia kulttuurieroja, Thierse sanoo.

Idästä lähti erityisesti nuoria ja naisia, mikä osaltaan on vienyt tulevaisuudenuskoa itäisen Saksan taantuvilta alueilta.

Poismuuton tilalle ei aina haluta maahanmuuttoa.

Dresdenin paahtavassa helteessä kadunkulmassa kampanjoi kaksi päivää ennen vaaleja AfD:ta edustava Joachim Keiler.

Pöydällä on arabiankielisiä lappuja, joissa lukee lisäksi saksaksi "teitä tarvitaan kotimaassanne". Turvapaikanhakijat ja Angela Merkelin pakolaispolitiikka ovat edelleen Saksassa äänestäjiä vahvasti jakava vaaliaihe. Sekin nostaa AfD:tä.

– Äänestäjät ovat huolissaan turvallisuudesta ja maahanmuutosta, Keiler sanoo.

Hänen mielestään nyt CDU on alkanut omia AfD:n vaaliteemoja pelästyttyään puolueen nousua. AfD on Venäjä-mielinen ja Keilerin mukaan Kretschmer yrittää nyt Putin-kutsuillaan houkutella äänestäjiä takaisin. Toinen hänen mielestään omittu teema on sisäinen turvallisuus: Kretschmer on luvannut kampanjassaan Saksiin lisää poliiseja.

Keiler on itse kotoisin Baijerista ja muutti Dresdeniin Saksojen yhdistymisen jälkeen. Myös Brandenburgin AfD-johtaja ja AfD-johtaja lokakuussa osavaltiovaaleissa äänestävässä Thüringenissä ovat kotoisin Länsi-Saksan alueelta.

Jos AfD nappaa odotetun vaalivoiton Brandenburgissa, Itä-Saksa on jälleen äänestämässä itselleen länsisaksalaisia johtopaikoille. Idässä vaikuttava AfD-eliitti on myös jyrkästi oikealla.

Der Spiegel -lehti on paljastanut Brandenburgin AfD-johtajalla Andreas Kalbitzilla olleen yhteyksiä uusnatsitoimijoihin. Thüringenin AfD-johtaja Björn Höcke on puolestaan puolueen äärioikeistolaisen siiven johtohahmo.

Lukiolainen ei halua länteen

Dresdeniläislukioilaista Fenja Aeyta harmittaa se, miten hänen kotiosavaltionsa Saksin imago on julkisuudessa liitetty äärioikeistolaisuuteen.

– Yhtä lailla täällä on maailmalle avoimia ihmisiä, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta.

Hänellä ei ole mitään aikomustakaan lähteä kotiosavaltiostaan läntiseen Saksaan.

– En tietenkään. Haluan jäädä tänne ja olla mukana kehittämässä Dresdeniä, Aye sanoo.

Ayen kaltaisia on nyt aiempaa enemmän. Alkuvuoden tilastojen mukaan muuttoliike idän ja lännen välillä on nyt kääntymässä. Ensimmäistä kertaa itään muutti enemmän ihmisiä lännestä kuin päinvastoin.

Lue lisää:

Berliinin lähiseudulla asuva 17-vuotias Lucie Halling soittaa yhä lankapuhelimella – Saksassa poliittinen kuilu repeää nyt kaupunkien ja reunaseutujen välille

Mustan labradorinnoutajan tassut rapisevat maata vasten Karhulan uimahallin pihalla Kotkassa.Koiran yllä on valjaat, joissa on kiinni metallinen kahva. Siitä pitää kiinni Jamppa Mikkola.

39-vuotias Mikkola sokeutui kymmenisen vuotta sitten perinnöllisen silmäsairauden seurauksena. Nyt hänen silminään toimii 7-vuotias opaskoira Vilka.

Karhulan uimahalli on Mikkolalle tuttu paikka. Hän on käynyt uimassa siellä pienestä pojasta saakka – kun hän vielä näki. Tällä kertaa Mikkolan tarkoituksena ei kuitenkaan ole mennä uimaan, eikä se vielä koiran saattamana olisi mahdollistakaan. Pian kuitenkin on.

Kotkan kaupunki on hankkimassa uimahalleihin häkkejä, joihin opaskoiran voi jättää uintireissun ajaksi. Tarkoituksena on helpottaa opas- ja avustajakoiria käyttävien uimahallikäyntejä.

Aiemmin tänä vuonna Kotkan uimahalleissa sallittiin burkini-uimapukujen käyttö koululaisryhmille sekä uimapuvun käyttö saunassa transihmisille. Tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta. Muutokset ovat lähteneet asiakkaiden toiveista.

– Liikuntaa pidetään tietyllä tavalla kaikkien ihmisten perusoikeutena. Kun siihen on mahdollisuus mahdollisimman monella eri tavalla, se tietysti auttaa myös siinä, että ihmiset ovat paremmassa kunnossa. He voivat paremmin eivätkä sairastele niin paljon, toteaa Kotkan kaupungin liikuntapäällikkö Esko Halonen.

Kotka on edelläkävijä. Monissa kunnissa uimahallissa on liikaa sääntöjä – ja ne saattavat pahimmillaan estää uimataidon oppimisen.

''Tänne ei sitten uimashortseissa tulla uimaan''

Uimahallien säännöissä on Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton puheenjohtaja Jukka Rantalan mukaan paljon kehitettävää – tai oikeastaan karsittavaa.

– Kyllä kunnissa on liian ahtaita sääntöjä. On kuntia, joissa on joku liikuntatoimenjohtaja tai uimahallipäällikkö on tehnyt yksinvaltiaan päätöksen ja todennut, että tänne ei sitten muuten uimashortseissa tulla uimaan. Sitä ei ole välttämättä edes luottamuselimissä käsitelty.

Rantalan mukaan olisi tärkeää, että turhista säännöistä luovuttaisiin, jotta kynnys uimahalliin menemiseen madaltuisi. Yksi iso ongelma on juuri se, että peittävämpiä uima-asuja ei kaikkialla sallita.

– On hyvä juttu, jos saamme niin sanottuja ''munauikkareita'' häpeävän teinin uimaan antamalla hänen käyttää lahkeellisia uimashortseja. Ja jos mennään 10 vuotta taaksepäin, kilpauimareiden kilpa-asut olivat nilkkaan asti ulottuvia kokovartalopukuja. Miksi emme päästä naisia burkinin kanssa altaaseen?

Burkinien käyttökieltoa on usein perusteltu hygieniasyillä. Rantalan mielestä kielto on aiheeton, kunhan altaassa käytettävät asut ovat puhtaita ja uimiseen tarkoitettua materiaalia.

– Suurin lika tulee siitä, ettei peseydytä. Kun naiset tulevat altaaseen meikit kasvoillaan ja kolme pulloa hiuslakkaa päässään, se lian määrä on ihan jäätävä. Sellaista likamäärää ei pysty uikkareilla altaaseen kantamaan, mitä ihminen sinne jättää, jos ei peseydy suihkussa ennen altaaseen menoa.

Rantala on huolissaan siitä, että uimahalliin menon estävien sääntöjen vuoksi uimataito voi jäädä oppimatta. Rantalan mukaan iso osa uimarantojen pelastustehtävistä kohdistuukin ulkomaalaisiin.

– Heillä ei ole kokemusta vedestä eikä käsitystä omasta uimataidosta. Itsekin viime kesänä pelastin yhden ulkomaalaistaustaisen hukkumiselta. Vesi on niin iso ja tärkeä elementti Suomessa, että kyllä se kulttuuri, turvallisuus ja ennen kaikkea uimaan opettaminen on tärkeää.

Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto pyrkii puuttumaan ongelmaan yhdessä Raisiossa sijaitsevan monikulttuurisen koulun kanssa. Koulussa on opiskelijoita kymmenistä eri maista, ja se on samassa pihapiirissä uimahallin kanssa. Tarkoituksena on kehittää ulkomaalaisille monikulttuurinen uimaopetuskoulutus.

– Sitä kautta voimme saada Suomeen jopa päteviä uimaopettajia, joiden kansallisuus ei ole suomi. Näin madallettaisiin kynnystä järjestää uimakouluja vaikka arabiaksi.

Lisää liikuntaa

Vilka ohjaa Jamppa Mikkolan sisään uimahallin ovista, ja aulan poikki kahvioon. Mikkola ostaa virvoitusjuoman, ja Vilka vie käyttäjänsä pöydän ääreen.

Mikkola tuntee Karhulan uimahallin niin hyvin, että hän pystyy käymään uimassa ilman avustajaa, kunhan vain ensin pääsee hallille. Opaskoirien häkit ovat Mikkolan mielestä hyvä uudistus, kunhan niiden sijoittelu toteutetaan koiran kannalta oikein.

– Häkit pitäisi saada sellaiseen paikkaan, etteivät muut ihmiset pääse häiriköimään koiria. Opastaminen ja avustaminen on aika rankkaa työtä koiralle. Kyllä siinä pitää huilata aina kun vaan mahdollista, Mikkola pohtii.

Kotkan kaupungin liikuntapäällikkö Esko Halonen uskoo, että aulatilaan saadaan koirille turvallinen ja hyvä paikka.

– Pystymme varmasti kiinteistöisännän kanssa tekemään aulatilaan sellaisia ratkaisuja, että häkkien sijoituspaikka ei ole ihan kaikkien ihmisten kulkureitin varrella ja koira saa olla rauhassa asiakaskäynnin aikana. Häkit sijoitetaan niin, että kassalta on näköyhteys niihin, ja henkilökunta pystyy seuraamaan tilannetta.

Joissakin Suomen uimahalleissa opas- ja avustajakoirille on järjestetty erillisiä tiloja, joihin ne voi jättää uimareissun ajaksi. Kotkan kaavailemia häkkejä ei ainakaan Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton puheenjohtaja Jukka Rantalan tietojen mukaan ole muualla.

Kaupungin tekemät sääntömuutokset ilahduttavat Rantalaa.

– Toivon koko sydämestäni, että tällainen leviäisi ympäri Suomea. Jos yksikin ihminen saadaan näin liikkumaan, se maksaa aina itsensä takaisin. Se on ihan loistava juttu.

Vanhojen hallien vaikeus

Samaan aikaan kun joidenkin ihmisten uimareissut kaatuvat sääntöihin, liikuntarajoitteisille uimahallikäynnit tulevat jatkuvasti helpommiksi. Uudet hallit rakennetaan esteettömiksi, ja vanhoja pyritään peruskorjaamaan mahdollisuuksien mukaan.

– Vanhoissa uimahalleissa joudutaan osin menemään vanhan ehdoilla, eikä esteettömyys täysin toteudu. Pyrkimys on siihen, että kaikki hallit olisivat esteettömiä, kertoo Uimahalli- ja kylpyläteknisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Maja.

Majan mukaan vanhoissa uimahalleissa esteettömyyden toteuttamista voi vaikeuttaa esimerkiksi hallin pieni koko.

– On hyvin yleistä, että vanhassa uimahallissa altaan ja seinien välissä on esimerkiksi vain vajaa metri tilaa. Sinne ei sitten pysty tekemään luiskaa tai portaita, tai sitten sinne ei mahdu allasnostinta.

Liikuntarajoitteisille pyritään tekemään uimahalleihin omat sauna- ja pesutilat. Sitäkään tilat eivät Majan mukaan aina salli.

– Suomessa on aina tehty, ja edelleenkin tehdään tiloista liian ahtaita. Säästetään rahaa ja tehdään niin pientä ja ahdasta kuin vain mahdollista. Esimerkiksi pyörätuolilla pitäisi päästä kääntymään ja pyörimään pesutiloissa ja saunoissa.

Vaikeuksista huolimatta vanhoissa uimahalleissa on Majan mukaan kuitenkin saatu edistettyä esteettömyyttä kohtuullisen hyvin.

– Väestö ikääntyy ja meille tulee huonokuntoisempia ihmisiä. Terapia-altaita ja lämpimiä altaita on lisätty koko ajan. Kyllä erilaiset liikuntarajoitteet huomioidaan aika hyvinkin tänä päivänä.

''Pienin askelin''

Jamppa Mikkola nousee ylös kahvion pöydästä, ja suuntaa Vilkan ohjaamana kohti uimahallin pihaa. Seuraavalla käynnillä aulassa saattaa olla jo häkki, johon koiran voisi jättää lepäämään.

– On tosi tärkeä juttu, että yhdenvertaisuutta lisätään. Yhdenvertaisuus on menossa koko ajan parempaan päin, ja kyllä se vielä joskus tulee ihan hyväksikin. Se etenee pienin askelein, toteaa Mikkola.

YK:n alainen Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkistaa kuukauden kuluttua Monacossa uuden yhteenvedon, kuinka ilmastonmuutos jyrää maapallolla vuonna 2100.

900-sivuinen tutkijoiden kooste on musertavaa luettavaa niin kansalaisille kuin poliittisille päättäjillekin. Uutistoimisto AFP on saanut raportin luonnoksen ennakkoon.

Tämänkin raportin ydinviesti on, että ihmiskunnan on muutettava perusteellisesti tuotanto- ja kulutustapojaan, välttääkseen nopeimmat ja tuhoisimmat lämpenemisestä koituvat ympäristön muutokset.

Vaikka ilmaston lämpeneminen saataisiin rajoitettua kahteen asteeseen, niin säiden ääri-ilmiöt kuten rajut myrskyt, merenpinnan nousu ja ikiroudan sulaminen nopeutuvat koko ajan.

Tuhoista kärsivät kaikki, mutta rikkaat teollisuusmaat pystyvät suojelemaan rannikkoseutujensa asukkaita ja miljoonakaupunkeja paremmin kuin kehitysmaat.

Ongelma on, että edes kaikki kehittyneet valtiot eivät myönnä ilmastonmuutoksen vaikutuksia eivätkä siis varaudu torjumaan asukkaille koituvia äkkituhoja, sanotaan raporttiluonnoksessa.

Jäätiköt sulavat, Skandinavia ja Keski-Eurooppa kärsivät

Grönlannin ja Etelämantereen mannerjäätiköiden lisäksi maapallolla on n. 200 000 jäätikön vyöhyke.

Osa jäätiköistä on suhteellisen pieniä ja vaihtelevissa korkeuksissa, mutta niiden merkitys ympäröivälle asutukselle on elintärkeä.

Lämpenevä ilmasto sulattaa matalia jäätiköitä nopeasti. Muutos voi aluksi jopa kasvattaa jokivarsien asukkaiden elintasoa.

Etenkin maatalous voi hyötyä kasvavasta vesimassasta, mutta kun jäätikkö on menetetty eikä uutta enää synny, niin muutos on tuhoisa asukkaille, muistuttaa Argentiinan San Andresin yliopiston tutkija Marcos Andrade uutistoimisto AFP:lle.

Tutkija Andrade sanoo, että viljelijät eivät välttämättä tajua, mistä syystä heidän elintasonsa nyt voi kasvaa ja kuinka nopeasti kaiken voi menettää.

Vähäisen jääpeitteen alueet, kuten Skandinavia, Keski-Eurooppa ja osa Pohjois-Aasiaa ovat IPCC:n raporttiluonnoksessa saamassa omat mainintansa.

Eräs raporttiin otettu tutkimus sanoo, että vuoteen 2100 mennessä näiden alueiden jäätiköistä 80 prosenttia on sulanut.

Pohjoisen pallonpuoliskon ikijäästä on puolestaan vaarassa kadota vuosisadan loppuun mennessä ainakin kolmannes, ellei hiilidioksidipäästöjä saada kuriin,.

Maailmanlaajuinen halu muutokseen on laskussa

Neljä suurta – Kiina, Yhdysvallat, EU ja Intia – päästävät ilmakehään 60 prosenttia fossiilisten polttoaineiden päästöistä.

Kiinan päästöihin perehtynyt ympäristönsuojelujärjestö Greenpeacen tutkija Li Shuo arvioi, että ympäristökysymyksiin vielä jokin aika sitten edistyksellisesti suhtautunut Kiinakin on jo muuttamassa asennettaan ja perumassa uudistuksia turvatakseen talouttaan.

Hän viittaa siihen, että Kiinan talouskasvu on hidastumassa ja kauppasota Yhdysvaltojen kanssa rokottaa kasvua.

Hiili on perinteinen kiinalaisten kotitalouksien polttoaine, mutta myös voimalaitosten raaka-aine. Tutkijan mukaan Kiina on purkamassa hiilen polttoon liittyviä rajoituksia.

Yhdysvallat on presidentti Donald Trumpin kaudella vetäytynyt Pariisin ilmastosopimuksesta .

Euroopan unioni pyrkii leikkaamaan päästöjään, mutta samalla sen jäsenmaissa on valtioita, jotka kotimaan politiikassan toimivat toisin.

Intia on energiantuotannossaan jakaantunut kahteen lohkoon. Aurinkoenergian käyttö kasvaa, mutta myös hiilen kulutus.

Lue myös:

Alpeilla lämpötila nousee ja jäätiköt kutistuvat – muuttuvatko laskettelulomat vaellusreissuiksi?

Tutkijoiden ennuste 2050-luvusta: Jos maailman lämpötila nousee 3 astetta, tappava kuumuus yleistyy, ihmiset pakenevat

Porvoon poliisiampumisesta epäiltyjen veljesten isä on kertonut taustoja pojistaan Helsingin Sanomille ja Hufvudstadsbladetille.

Isä sanoo, että teko on täysin järjetön eikä sitä voi mitenkään ymmärtää. Hän käyttää lehtien haastatteluissa kirjailijanimeään Paul Murphy.

Murphy on tietoinen veljeksistä vanhemman saamista tuomioista, joita on tullut tällä vuosikymmenellä Ruotsissa muun muassa päihtyneenä ajamisesta ja virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Isän mielestä mikään poikien aiemmassa käytöksessä tai historiassa viranomaisten kanssa ei kuitenkaan kerro siitä, että he olisivat olleet kykeneviä viikonlopun rikoksiin.

Isä lisää, että pojat ovat aina arvostaneet poliiseja ja että perheen tuttavapiirin kuuluu suomalaisia poliiseja.

Murphy ei ole kuullut pojista yli puoleen vuoteen ja on nähnyt heidät edellisen kerran uudenvuoden tienoilla. Hän kuvaa välien poikiin olleen hyvät, ainakin siihen asti kun he asuivat kotona. Vanhemmat ovat tienneet, että pojat ovat olleet kesällä rakennustöissä Porvoossa.

Isä ei usko, että tapahtuneella olisi yhteyttä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

– Uskon että poikia hävettää, Murphy sanoi Hufvudstadsbladetille.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus vangitsi veljekset torstaina todennäköisin syin kahdesta murhan yrityksestä epäiltyinä. Heidän epäillään ampuneen kahta poliisia sunnuntain vastaisena yönä Porvoossa.

Lue myös:

Porvoon ampumisista epäillyt veljekset vangittiin, poliisi edelleen vaitonainen, Yle seurasi hetki hetkeltä

Porvoon ampumisista epäilty kaksikko saunoi ahkerasti, jutteli paljon muiden motellin asukkaiden kanssa ja pukeutui usein samanlaisiin vaatteisiin

Poliisijohtajilta puolustuspuhe Porvoon niukasta tiedotuksesta – jyrähtävät myös tietovuodoista: "Rikos, johon suhtaudutaan syvällä vakavuudella"

Vanhemman veljen asianajaja Ylelle: "Ymmärrän, että juttu kiinnostaa Suomen kansaa" – Puolustus vaikenee tässä vaiheessa Porvoon ampumisista

Ylen tieto: Toisella Porvoon epäillyistä ampujista tuomio poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta Ruotsissa, taltuttamiseen vaadittiin neljä poliisia

Ylen tieto: Poliisi aikoo sallia Porvoon ampumisista epäiltyjen miesten kuvaamisen huomenna oikeudessa – median kuvausluvasta päättää tuomari

Ranskassa viranomaiset jatkavat eilisen veitsihyökkäyksen tutkintaa.

19-vuotias mies kuoli ja kahdeksan ihmistä haavoittui, kun veitsellä ja paistihaarukalla aseistautunut mies hyökkäsi ihmisten kimppuun bussipysäkillä Villeurbannen kaupungissa Lyonin lähellä eilen lauantaina puoli viideltä Suomen aikaa.

Uhriluku on täsmentynyt, aiemmin puhuttiin yhdeksästä haavoittuneesta. Kolme uhreista on kriittisessä tilassa.

Hyökkääjä pakeni läheiselle metroasemalle, mutta ohikulkijat ja Lyonin liikennelaitoksen työntekijät ottivat hänet kiinni.

Epäillyn kerrotaan olevan 33-vuotias afganistanilainen turvapaikanhakija. Hän oli äskettäin saapunut Lyoniin, jossa hän asui vastaanottokeskuksessa.

Teon taustoja selvitetään

Teon motiiveista ei ole selvyyttä. Ranskan kansallinen terrorisminvastainen syyttäjänvirasto seuraa tilannetta mutta ei ole ottanut tutkintaa johtoonsa.

Uutistoimisto AP:n viranomaislähde kertoo, että mies oli antanut poliisille ristiriitaisia lausuntoja mutta hyökkäys ei vaikuta liittyvän terrorismiin.

Lyon Capitale -lehti kertoo, että miehellä ei ollut kiinniotettaessa henkilöpapereita ja hän kertoi aluksi useita eri henkilöllisyyksiä tutkijoille.

Le Parisien -lehti puolestaan kirjoittaa miehen kertoneen tutkijoille, että hän oli kuullut ääniä, jotka käskivät häntä tappamaan. Lehti kertoo miehen kuluttaneen merkittäviä määriä huumeita, alkoholia ja energiajuomaa.

Ranskan oikeistopopulistisen Kansallisen liittouman johtaja Marine Le Pen kirjoitti Twitter-tilillään, että löyhä ja naiivi maahanmuuttopolitiikka uhkaa vakavasti ranskalaisten turvallisuutta.

– Tämä on klassinen äärioikeiston reaktio, kun se yrittää käyttää dramaattista tapahtumaa hyödykseen, Villeurbannen pormestari Jean-Paul Bret kommentoi Le Penin lausuntoa RTL-radiokanavalle.

Bret kiitti rohkeudesta ohikulkijoita ja liikennelaitoksen työntekijöitä, jotka ottivat hyökkääjän kiinni.

Hurrikaani Dorian on iskenyt maihin Bahamasaarilla kategorian 5 hurrikaanina eli voimakkaimmassa luokituksessa.

Yhdysvaltain kansallisen hurrikaanikeskuksen mukaan Dorian iski maihin Elbow Cayssä Abacosaarilla.

Kyseessä vahvin Bahamasaarten luoteisosiin iskeytynyt myrsky nykyaikaisen tilastoinnin ajalta.

Dorianin tuulet puhaltavat noin 79 metriä sekunnissa, ja puuskittain tuuli voi yltyä jopa 89 metriin sekunnissa.

Myrskyn kulkuvauhdin odotetaan hidastuvan ja se voi koetella saaria tuntien ajan. Hirmumyrskyn odotetaan tuovan saarille kahden päivän ajan kovia rankkasateita, korkeita aaltoja ja tuhoisia tuulia.

– Siitä tulee erittäin, erittäin paha Bahamalle, Coloradon valtionyliopiston hurrikaanitutkija Phil Klotzbach sanoi uutistoimisto AP:lle.

Bahamasaarten asukkaat ovat kertoneet puiden katkeilleen ja laitureiden tuhoutuneen jo ennen pahimman myrskyn saapumista.

Viranomaiset vetosivat asukkaisiin, että nämä lähtisivät suojaan matalilta rannikkoalueilta.

Bahaman pääministeri Hubert Minnis varoitti, että ihmiset asettavat itsensä äärimmäiseen vaaraan ja voivat odottaa katastrofaalisia seurauksia, elleivät he noudata evakuointikäskyä.

Yhdysvalloissa jännitetään Dorianin reittiä

Yhdysvalloissa miljoonat ihmiset Floridasta Pohjois-Carolinaan odottavat, välttyvätkö rannikkoalueet Dorianin maihinnousulta. Osia Floridasta on evakuoitu.

Lue, miten Floridan suomalaiset varautuvat myrskyyn: ”Hurrikaaneja opittava sietämään osana paratiisiamme”

Myrskyn arvioidaan kääntyvän jyrkästi koilliseen Bahamasaarten jälkeen ja kulkevan Yhdysvaltain kaakkoisrannikon editse.

Viranomaiset varoittavat, että myrsky tuo silti rannikolle ankaria tuulia ja voimakasta aallokkoa.

Aiheesta aiemmin:

Bahama valmistautuu hirmumyrskyn saapumiseen – Dorian väkevöityi jo rajuimpaan hurrikaaniluokkaan 1.9.2019

Yle tapasi Floridan suomalaisia hirmumyrskyuhan keskellä: ”Hurrikaaneja opittava sietämään osana paratiisiamme” 1.9.2019

Terapiatakuu-kansalaisaloite keräsi vauhdilla yli 50 000 allekirjoitusta. Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian hakeminen kestää nykyään sujuvimmillaankin noin puoli vuotta. Prosessi saattaa toisinaan venyä lähemmäs kahta vuotta.

Aloitteen vireillepanijat Pia Hytönen ja Alviina Alametsä korostavat varhaisen avun merkitystä.

– Nopea reagointi on avainasemassa kuntoutumisen kannalta. Tilanne voi eskaloitua pahasti odotusaikana, kun ihminen jää yksin ja tyhjän päälle. Järjestelyn kankeus sairastuttaa ihmisiä turhan takia, Hytönen sanoo.

Lue täältä kolmen haastateltavan tarinat siitä, miltä nykyinen tilanne näyttää apua tarvitsevan silmin.

Nykysysteemin ongelmakohdat

Kritiikin mukaan nykymallissa on monta heikkoa kohtaa.

Ensimmäinen on prosessin alussa suoritettava vähintään kolmen kuukauden hoitosuhde. Jakson tavoitteena on Kelan asiantuntijoiden mukaan jatkaa hoitoa ja ehkäistä näin pitkiä vuosien kuntoutuksia. Teknisesti jakson aikana on kuitenkin käytävä vain psykiatrilla kaksi kertaa.

Lisähoitoa on julkisella puolella tarjolla kysyntään nähden liian vähän. Asianmukainen lisähoito voi näin jäädä vähälle tai kokonaan uupumaan.

Kolmen eri terapeutin kokeileminen voi maksaa 500 euroa.

Toinen ongelmakohta voi olla terapeutin etsiminen. Tehtävään käy periaatteessa kuka tahansa koulutettu psykoterapeutti, jonka Kela on hyväksynyt tehtävään.

Ihanteellisessa tilanteessa terapeutti löytyy nopeasti, mutta todellisuus on usein toinen: etsintä venyy helposti kuukausista yli vuoteenkin. Terapeutteja on tarpeeseen nähden vähän ja heidän hoitopaikkansa ovat monissa kunnissa täynnä.

Tilannetta vaikeuttaa myös oikeiden henkilökemioiden löytyminen. Suositus on käydä ainakin kolmella eri psykoterapeutilla, ja ainakin kahdella kokeilukäynnillä terapeuttia kohden.

Monesti on vaikeaa löytää yhtäkään psykoterapeuttia, jolla on vastaanotollaan tilaa. Kokeilukäynnit ovat myös täysin omakustanteisia. Yksi käynti maksaa noin 80 eurosta ylöspäin, joten kolmella eri terapeutilla käyminen kaksi kertaa saa hinnan lähentelemään 500 euroa.

Tämän vuoksi psykoterapiaa hakeva saattaa rahallisista syistä tehdä isojakin kompromisseja terapeuttinsa suhteen.

Rahoitushakemusta ei voi lähettää Kelaan ennen oikean terapeutin löytymistä, joten koko prosessi jää monesti jumiin tässä kohtaa.

Grafiikasta näkee, millainen nykyinen polku on ensimmäisestä lääkärikäynnistä terapian aloittamiseen.

Terapiatakuu toisi nopean helpotuksen

Terapiatakuun tavoite on tuoda nykyhoidon rinnalle lyhyet ja nopeat interventiot, jotka ovat kaikille saatavilla.

Uudessa mallissa hoidon saamiseksi riittäisi yksi käynti lähiterveyskeskukseen, ja enintään kuukauden sisällä ensimmäisestä käynnistä hoitosuhde alkaisi.

Jos jalka menee poikki, ei kukaan oleta, että vuoden päästä se korjataan. Alviina Alametsä

Hoito pitäisi sisällään lyhytterapiakäyntejä tarpeen mukaan noin 10-20 kertaa. Vasta tämän jälkeen arvioitaisiin tarve jatkohoidolle erikoissairaanhoidossa tai Kelan tukemana kuntoutuspsykoterapiana.

Grafiikasta näkee, kuinka kansalaisaloitteen ehdottama malli toimisi.

Pitkien hoitojen resurssit eniten tarvitseville

Kelan järjestelmä on tarkoitettu ihmisille, joiden kuntoutuminen vaatii vuosien pitkäaikaisen ammattilaisen kanssa työstämisen.

Terapiatakuun Hytönen ja Alametsä kertovat, että jonoissa on paljon ihmisiä, joille nopea apu ja lyhyempi hoitoprosessi antaisi jo riittävän helpotuksen.

– Se johtuu siitä, että vaihtoehtoja ei ole. Kaikki tilastot ja tutkimustieto viittaavat siihen, että akuutin lyhytterapian jälkeen iso osa ei tule tarvitsemaan enää jatkohoitoa, Hytönen sanoo.

He uskovat, että uusi malli vapauttaisi myös Kelan tukeman psykoterapian resursseja huomattavasti.

– Sitä kautta myös ne vaikeammat tapaukset, jotka tarvitsevat pidemmän hoitosuhteen erikoissairaanhoidossa, eivät enää hukkuisi jonoihin ja ruuhkaan, Alametsä toteaa.

– Se on valitettava fakta, että usein juuri niillä tyypeillä on vähiten voimavaroja hakea apua, ja he tippuvat herkimmin tästä kelkasta, hän jatkaa.

Hytönen ja Alametsä toivoisivat, että mielenterveys voitaisiin nähdä terveydenhuollossa samanarvoisena fyysisen terveyden kanssa.

– Ei tässä ole mitään järkeä. Jos jalka menee poikki, ei kukaan oleta, että vuoden päästä se korjataan. Nykyisellä järjestelmällä uhraamme ihmishenkiä täysin turhaan, Alametsä toteaa.

"Maksaisi itsensä takaisin"

Hytönen ja Alametsä näkevät, että ajan mittaan mallissa voittavat kaikki.

– Terapiaa etsivän ja lähipiirin lisäksi tässä voittaisi hoitohenkilökunnasta, työpaikoista ja kouluista lähtien ihan kaikki. Ja lopulta myös valtion kassa: terapiatakuun toteuttaminen maksaisi valtiolle aluksi 35 miljoonaa vuodessa, mutta se maksaisi itsensä takaisin moninkertaisesti vuosien saatossa, Alametsä kertoo, ja jatkaa:

– Sairauspoissaolojen ja muiden työelämäkustannusten menot pienentyisivät. On myös laskettu, että vuosittain arviolta 7500 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevaa voisi kuntoutua varhaisella hoidolla työelämään. Tämä yksinään tuottaisi noin 340 miljoonan vuosisäästön.

Luvut ovat Terapiatakuun asiantuntijoiden tekemiä arvioita, mutta ne luovat kuvaa suunnasta, mihin on tarkoitus edetä.

Mikään ei kuitenkaan ole vielä varmaa. Aloitteen tulevaisuus on nyt hallituksesta kiinni.

Allekirjoitukset on viety tarkastukseen, minkä jälkeen aloite lähetetään eduskunnan käsittelyyn. Prosessin aikataulu riippuu pian siis eduskunnan aikatauluista.

­­– Moni kansalaisaloite kuitenkin myös raukeaa, joten ei tätä taistelua ole vielä voitettu. Mutta meidän tehtävämme on nyt vain vakuuttaa kansanedustajat siitä, että tähän kannattaa satsata, Hytönen toteaa.

Lue lisää:

57 viestiä ennen psykoterapeutin myöntävää vastausta, huumetesteihin kuudeksi kuukaudeksi ilman hoitoa

Libanonin shiialainen Hizbollah-järjestö on ampunut Israeliin panssarintorjuntaohjuksia. Israelin armeija kertoo vastanneensa tulitukseen.

Hizbollah ilmoittaa, että sen taistelijat tuhosivat israelilaisen sotilasajoneuvon ja kyydissä olleet joko kuolivat tai haavoittuivat.

Israelin armeija sanoo, että tulituksesta ei koitunut miehistötappioita. Armeijan mukaan joukko panssarintorjuntaohjuksia ammuttiin Libanonista kohti Israelin sotilastukikohtaa ja -ajoneuvoja.

Israel kertoo helikopteriensa ja tykistönstä tulittaneen vastaukseksi Etelä-Libanoniin. Libanonin armeija kertoo, että Israelista ammuttiin 40 ohjusta Libanoniin.

Israelin armeijan edustaja kertoo, että tulitus Libanonista näyttää tällä hetkellä olevan ohi mutta armeija on yhä valmiudessa.

Israelin armeija on kehottanut Libanonin rajasta neljän kilometrin etäisyydellä asuvia pysyttelemään kotonaan ja varautumaan suojiin menemiseen.

Libanonin pääministeri Saad Hariri pyysi Yhdysvaltoja ja Ranskaa auttamaan tilanteen rauhoittamiseksi.

Vaikutusvaltaisen Hizbollahin edustajia istuu Libanonin hallituksessa, mutta järjestö on Libanonissa eräänlainen valtio valtiossa. Hizbollahin joukkoja pidetään maan vahvimpana sotilasmahtina.

YK:n UNIFIL-operaation johtaja, kenraalimajuri Stefano Del Col kehottaa osapuolia osoittamaan äärimmäistä pidättäytyväisyyttä.

Lennokki-isku nostatti jännitteitä

Israelin ja Hizbollahin suhteet ovat entisestään kiristyneet viikon aikana.

Hizbollah oli uhannut kostaa sen kontrolloimalle alueelle Libanonin pääkaupungissa Beirutissa tehdyn lennokki-iskun. Hizbollah on syyttänyt iskusta Israelia.

Eilen Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah kertoi ryhmän päättäneen toimista, joihin se ryhtyy iskun takia.

Israel on vahvistanut joukkojaan raja-alueella, joka on ollut pääosin rauhallinen sen jälkeen, kun Israel ja Hizbollah kävivät kuukauden mittaisen sodan vuonna 2006.

Israel on syyttänyt Iranin auttavan Hizbollahia rakentamaan täsmäohjattuja ohjuksia. Uutistoimisto Reutersin lähteen mukaan lennokki-iskun kohde liittyisi ohjushankkeeseen.

Aiemmin aiheesta:

Lennokkihyökkäys kiristää yhä tunnelmia Libanonissa – Israel ja Hizbollah valmistautuvat yhteenottoihin31.8.2019

Islamilainen Hizbollah-järjestö aikoo tehdä iskun Israeliin – Ei kuitenkaan niin voimakasta, että sota syttyisi 28.8.2019

Israel sanoo tehneensä laajan ilmaiskun Syyriaan – Kaksi lennokkia pudonnut myös Libanonissa 25.8.2019

Suomalaisnäyttelijä mukana BBC:n ja HBO:n jättisatsauksessa, josta povataan uutta Game of Thronesia: "Kohdeltiin kuin filmitähteä"

Pasi Remsun huikea taival lappilaisesta raksamiehestä kansainvälisille tv- ja elokuva-areenoille jatkuu.

Tuijottaisitko sinäkin näitä ihmisiä? Moni tuijottaa, sillä huono käytös on yleistynyt – neljä ihmistä kertoo nyt, miltä se tuntuu

Monille vammaisille tai esimerkiksi epämuodostumista kärsiville ihmisille on arkipäivää joutua herjaamisen kohteeksi. Mitä näkyvämpää erilaisuus on, sitä todennäköisempää on joutua silmätikuksi. Suomalaisia vammaisjärjestöjä edustavan Vammaisfoorumin mukaan loukkaavaa kohtelua on esiintynyt aina, mutta huono käytös on entisestään yleistynyt.

Suomalainen Minna al-Holin leirillä: "Menen mieluummin sharia-valtioon kuin Suomeen" - muut naiset toivovat paluuta kotimaahan

Leirin naiset ovat huolissaan lastensa terveydestä, asiantuntijoita huolettaa mahdollinen radikalisoituminen. Ylen Antti Kuronen kävi Syyrian al-Holissa toista kertaa.

Tutuista suomalaisista lintulajeista on tullut uhanalaisia: Katso tästä, mikä muuttui

Jotain on tapahtunut. Tutut lajit katoavat ja seuraavana muutokset saattaa kokea ihminen.

Petaako Jussi Halla-aho jo Riikka Purrasta seuraajaansa? Näkymätön kunnanvaltuutettu on noussut raketin lailla maahanmuuttokriittisten ykkösääneksi

Riikka Purra on vahva vaikuttaja perussuomalaisissa. Sen hän myöntää myös itse, ja kertoo vaikuttaneensa viime vuosina suurimpaan osaan puolueen ohjelmista. Kädenjälkensä hän sanoo näkyvän myös perussuomalaisten kannatuksen nousussa puolueen hajoamisen jälkeen.

Tosiasiassa hirvenmetsästys on alkanut jo puoliltaöin heti vuorokauden vaihduttua.

Uutisoimme asiasta virheellisesti kello 9:n tv- ja radiouutisissa.

Irina Björklund saapuu kuvauspaikalle, Turun Hirvensaloon, tyylikkäästi harmaantuneena ja seesteisenä. Tuntuu kuin maltillisen rauhanneuvottelijan rooli tekeillä olevassa suursarjassa olisi jo kasvanut kiinni häneen.

Hän vaikuttaa vilpittömästi ilahtuneelta saadessaan esittää itsensä ikäistä naista, joka edustaa tärkeää, humanitaarista sanomaa.

– Ajattelen, että rauhanneuvottelijat ovat nykyajan supersankareita – vain viitta puuttuu. Tässä roolissa saan kulkea maailmalla, pommit räjähtelevät ympärillä. Ja minä neuvottelen rauhasta maailman päättäjien kanssa.

Björklundiin on tehnyt vaikutuksen ajatus, että rauhanneuvottelijan elämä on sataprosenttisesti maailmanparantamista. Roolihenkilö on antanut pois kaiken muun, esimerkiksi mahdollisuuden rakkauteen ja perheeseen.

Miten rauhaneuvottelijan pää kestää jatkuvaa kauheuksien näkemistä ja lähes mahdottomia haasteita? Björklundin vastauksen voisi kuvitella tulevan Elisabeth Rehnin suusta.

– Noh, pitää vain ulkoistaa kaikki henkilökohtaiset tunteet.

Taustatyö tehtiin todellisten neuvottelijoiden kanssa

Sodasta ja väkivallasta on tehty paljon elokuvia ja draamasarjoja, mutta kukaan ei ole vielä näyttänyt, mitä rauhanneuvotteluissa tapahtuu. Niiden ovien taakse ei kameroita päästetä.

Tältä pohjalta Johanna Enäsuo ja Eriikka Etholen-Paju kehittelivät tarinan Peacemakeriin. Se on kymmenosainen draamasarja, joka kertoo kansainvälisestä, suomalaisvetoisesta rauhanneuvotteluryhmästä ja sen työstä maailman konfliktipesäkkeissä.

– Meitä ei kiinnosta ainoastaan se poliittinen peli, vaan myös neuvottelijat henkilöinä. Miten ihmiseen vaikuttaa se, että häntä tarvitaan vain silloin, kun maailman pahuus näyttäytyy, miettii tarinan toinen luoja ja sarjan tuottaja Johanna Enäsuo.

Suomalaiselle sarjalle aihepiiri istuu hyvin, ovathan Martti Ahtisaari, Pekka Haavisto ja Elisabeth Rehn maailmalla tunnettuja konfliktien ratkojia. Heidän nimensä pulpahtelevat pintaan vähän väliä tuotantotiiminkin puheissa.

Vaikka tarina on kuvitteellinen, ovat tekijät kuulleet paljon todellisten poliitikkojen, rauhanneuvottelijoiden ja kenttätyöntekijöiden kokemuksia. Tehtävien rankkuus ei ole jäänyt epäselväksi.

– Tilanteet, jotka olisivat meille muille hyvin epänormaaleja ja ahdistavia, ovat rauhanneuvottelijoille arkea, sanoo Enäsuo.

MRP Matila Röhr Productionsin ja Ylen yhteistuotantona tehtävä sarja on herättänyt jo nyt kansainvälistä kiinnostusta. Liekö yhtenä syynä se, että pohjoismaisista rikossarjoista on jo ylitarjontaa. Osansa voi olla silläkin, että Peacemaker tuo synkkien rikosdraamojen rinnalle omaa valoaan.

– Sarjassa kuljetaan kohti toivoa, vaikka konfliktit ovat rankkoja, toteaa tuottaja Enäsuo.

Vehreä Suomi vastapainona karuille konflikteille

Peacemakeria on kuvattu jo viisi kuukautta, lähinnä Kanariansaarilla ja Espanjassa. Noin 20 prosenttia kuvauksista sijoittuu Suomeen, pääasiassa Turkuun.

Sarjan tekijäporukka naureskelee kuvausten tauolla Turun Hirvensalossa, että säässä ei juuri huomaa eroa Espanjassa tehtyjen kuvausten jälkeen. Elokuun lopun helleviikko tuli kuin tilauksesta: vehreä ja kesäinen Suomi on tarinallisestikin tärkeä vastapaino konfliktialueen karuudelle.

Peacemakerin tekijöitä tuntuu innostavan erityisesti nainen rauhanneuvottelijana. Tarinan luojat ovat kumpikin itse naisia, ja he ovat havainneet, että rauhanneuvottelijoina nähdään toistaiseksi vähän naisia.

Johanna Enäsuo naurahtaa kysymykselle, kannustiko tanskalaissarja Vallan linnakkeen ja sen naispääministerin huikea suosio valitsemaan päärooliin naisen.

– Enemmän innostivat suomalaisten naisten kokemukset suurlähettiläinä maailmalla. He joutuvat tekemään hartiavoimin töitä osoittaakseen pätevyytensä ja pärjätäkseen miehisessä maailmassa.

Kurdinäyttelijä tuntee tarinan omakseen

Peacemaker-sarjassa tarkastellaan Turkin ja kurdien välistä konfliktia. Arka aihe – ja näyttelijäkunnassakin on ollut sekä turkkilaisia että kurdeja.

Tuottaja Johanna Enäsuo kertoo, että produktiossa on tullut vastaan kurdinäyttelijöitä, jotka ovat joutuneet kieltäytymään roolista poliittisen teeman vuoksi. Riskin ottaminen ei kannata, jos näyttelijän perhettä asuu Turkissa tai jos agentin mielestä näyttelijällä on Turkissa merkittävästi fanijoukkoa.

– Turkkiin tätä sarjaa ei varmaankaan tulla myymään. Poliittinen ilmapiiri siellä on tällä hetkellä niin tiukka.

Peacemakerin rauhanneuvotteluryhmässä on mukana myös ruotsalainen näyttelijä Kardo Razazzi, joka on itsekin kurditaustainen. Enäsuo kertoo, että käsikirjoituksen luettuaan hän halusi ehdottomasti mukaan, koska sarja on myös hänen tarinansa.

– Kardo on kiitollinen, että maailmalle kerrotaan, mitä Turkissa tapahtuu. Totta kai lämmittää, että hän kokee tarinan niin tärkeäksi, vaikka kerrommekin sitä ulkopuolelta.

Rauha vaatii usein myös uhrauksia

Draamasarjan teko on avannut monen tuotantotiimiläisen silmiä. Poliittinen peli on vielä hurjempaa, mitä osataan kuvitella. Sekä ohjaaja AJ Annila että tuottaja Johanna Enäsuo toistelevat, miten vaikeaa ratkaisujen etsiminen rauhanneuvottelutyössä voi olla. Moni päätös vaatii myös uhrauksia.

– Aikamoista vaihtokauppaa! sanoo Eräsuo.

Ohjaaja Annilan edellinen suuri työ oli Ikitie-elokuva, jossa seurattiin amerikansuomalaisia 1930-luvun Neuvostoliitossa. Historiallinen draama toi Jussi-palkinnon, ja nyt uusi ohjaustyö on kiinni vahvasti nykyajassa.

Peacemakeria voidaan katsoa kunnianosoituksena rauhanneuvottelutyölle ja sen vaatimille psykologisille taidoille.

– Täytyy olla lahjakas ja henkisesti voimakas ihminen, kun työskentelee niin isojen, vaikeiden ja surullisten ongelmien kanssa.

AJ Annila kertoo lukeneensa paljon Martti Ahtisaaresta kertovia kirjoja ja löytäneensä niistä myös kiinnostavia inhimillisiä ulottuvuuksia.

– Vaikka rauhanneuvottelijan työssä tarvitaan idealismia, niin kyllähän kyse on myös egosta. He lähtevät neuvottelemaan rauhaa, koska juuri heitä on kysytty. Siinäkin on draaman aihio.

Lue lisää:

Suomalainen draamasarja Peacemaker tähtää maailmanlaajuiseen jakeluun

Puolassa muistetaan tänään 80 vuotta sitten syttyneen toisen maailmansodan alkuhetkiä.

Muistotilaisuudet alkoivat varhain aamulla Wieluńin kaupungissa. Saksan ilmavoimat pudottivat kaupunkiin sodan ensimmäiset pommit kello 4.40 aamulla 1. syyskuuta 1939.

Muistotilaisuus alkoi samalla kellonlyömällä. Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier pyysi Puolalta anteeksiantoa Saksan hirmuteoista Puolassa.

– Kumarran Wieluńin uhrien edessä. Kumarran Saksan tyrannian puolalaisten uhrien edessä. Ja pyydän teiltä anteeksiantoa, Steinmeier sanoi sekä saksaksi että puolaksi.

Puola kärsi joitakin toisen maailmansodan pahimmista kauhuista. Lähes kuusi miljoonaa puolalaista kuoli sodassa. Heistä yli puolet oli juutalaisia. Natsi-Saksa perusti keskitys- ja tuhoamisleirejään miehitetyn Puolan alueelle.

Puola on edelleen vaatinut Saksalta korvauksia sodan tuhoista. Saksan hallitus katsoo, että asia on jo ratkaistu.

Steinmeier: Me emme unohda

Presidentti Steinmeier vakuutti Puolassa, että saksalaiset eivät unohda historiaansa.

– Saksalaiset tekivät nämä rikokset ihmisyyttä vastaan Puolassa. Kuka tahansa, joka kutsuu niitä vain menneisyyden asioiksi tai väittää kansallissosialisten iljettävän terrorihallinnon Euroopassa olleen vain alaviite Saksan historiassa, langettaa päälleen tuomion, Steinmeier lisäsi myöhemmin Puolan presidentin Andrzej Dudan seurassa.

Steinmeier vaikutti viittaavan muun muassa Saksan oikeistopopulistisen AfD-puolueen johtajan Alexander Gaulandin taannoiseen lausuntoon, jossa tämä luonnehti natsien 12-vuotista hallintoa "linnunpaskan" kaltaiseksi tahraksi muuten kunniakkaassa Saksan historiassa.

Uudet jaot varjostavat

Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki ja EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans osallistuivat muistotilaisuuteen Westerplatten niemimaalla, jossa käytiin sodan ensimmäinen taistelu saksalaisten hyökkääjien ja puolalaisten puolustajien kesken.

Keskipäivällä Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Puolan hallitsevan Laki ja oikeus -puolueen johtaja Jarosław Kaczyński osallistuivat muiden Euroopan johtajien kanssa muistotilaisuuteen Varsovassa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli perunut tulonsa hurrikaani Dorianin takia.

Muistotapahtumia varjostavat Euroopan uudet jakolinjat.

Krimin miehityksen takia Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ei ollut kutsuttu, toisin kuin 10 vuotta sitten.

Puolan presidentti viittasi puheessaan Venäjän toimiin Georgiassa ja Ukrainassa.

– Viime aikoina olemme nähneet imperialististen pyrkimysten paluun Eurooppaan, yrityksiä muuttaa rajoja voimatoimin, hyökkäyksiä muita valtioita vastaan, maiden viemistä, kansalaisten orjuuttamista, Andrzej Duda sanoi Varsovassa.

Pence ja Steinmeier eivät viitanneet muistopuheissaan Venäjään.

Toinen maailmansota (1939–1945) on ihmiskunnan historian verisin konflikti, eikä sen uhrimääristä ole täysin kiistattomia lukuja.

Noin 50–56 miljoonan ihmisen arvioidaan kuolleen väkivaltaisuuksissa ja lisäksi 19–28 miljoonaan ihmisen arvioidaan menehtyneen sotaan liittyviin nälkään ja tauteihin.

Hirvijahdin alkaminen näkyy liikenteen onnettomuustilastoissa. Hirvenpyynti on alkanut syyskuun ensimmäinen päivä Lapissa, Kuusamossa ja Taivalkoskella. Koko maassa hirvenpyynti alkaa lokakuun puolivälissä.

– Hirvikolarionnettomuuksien määrä oikeastaan hyppää taivaisiin heti syyskuussa, Liikenneturvan Petri Niska sanoo.

– Nyt on vielä lehti puussa ja näkyvyys on heikompi kuin myöhemmin syksyllä. Kun hirvi säikähtää koiraa ja perässä olevaa jahtimiestä, niin se voi rynnätä hyvinkin äkkiä tielle, hän varoittaa.

Hirvi liikkuu luontaisesti aamun pikkutunneilla ja iltamyöhällä. Koiran kanssa lähdetään metsään näin jahdin alkuaikoina hyvissä ajoin kun on vielä viileää. Se tarkoittaa, että hirvet juoksevat aamulla juuri niihin aikoihin, kun liikennettä on eniten.

– Jos työmatkaa tekee aamusta aikaisin, niin kannattaa lähteä liikenteeseen pikkuisen aikaisemmin kuin normaalisti. Tämä siksi, että pystyy hirvivaroitusmerkkien alueella laskemaan nopeutta ja ajamaan muutenkin rauhallisemmin, Niska neuvoo.

Lapin metsissä liikkuu tänäkin syksynä hyvät määrät hirviä, vaikka kaatolupia on hieman vähennetty viime vuodesta. Kaatolupia on nyt 10 402, kun viime syksynä niitä oli 11 888.

Talvehtivia hirviä oli Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 19 000. Kun vielä lisätään vuotuinen vasatuotto, on hirviä liikkeellä paljon jahdin alkaessa.

Lapissa toistasataa kolaria vuodessa

Hirvikolareita tapahtui Lapissa viime vuonna 116. Niissä loukkaantui 10 ihmistä, ketään ei kuollut.

Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla hirvikolareita on tullut jo 57. Kun syksyn jahtiaika nostaa kolaritiheyttä, voi hyvällä syyllä olettaa, että tämän vuoden onnettomuusmäärä nousee yli viimevuotisen.

Paras turva autoilijalle on jatkuva valppaus.

– Hirvivaroitusalueet ovat luonnollisesti niitä paikkoja, missä pitää olla erityisen tarkkana. Mutta jahdin aikana hirvet juoksevat koiran edessä muuallakin, Suomen Riistakeskuksen hirvitaloussuunnittelija Ville Viitanen sanoo.

Hirvijahti pyritään yleensä suunnittelemaan niin, että sen paremmin hirvet kuin koiratkaan eivät liikkuisi kohti isompia teitä. Eläintä on kuitenkin vaikea ohjailla, se menee minne haluaa.

Jos tien lähellä näkyy punanuttuista jahtikansaa torrakot eli pyssyt olalla, on tilanteeseen parasta suhtautua vakavasti.

– Siinä kannattaa ehdottomasti nostaa kaasujalkaa. Metsästäjät eivät turhaan ole tien penkalla tai lähimetsässä. Sieltä voi hyvinkin todennäköisesti tulla hirvi ja koirakin perässä, tilanteessa pitää olla valppaana, Viitanen varoittaa.

Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella kello 22 saakka.

Lue myös:

48 hirveä kaatanut Esso on metsästyskoirien aatelia – matkustaa metsälle vanhassa ambulanssissa

Tunnistautuminen maksamisen tai tilien käyttämisen yhteydessä muuttuu – tai pitäisi muuttua parin viikon kuluttua.

Askel askeleelta etenevä uudistus muuttaa myös verkkopankkiin tai jopa viranomaispalveluihin pääsemistä. Välttämättä se ei onnistu pahvisesta tunnuslukulistasta numeroita näppäilemällä.

On siis kiire, kun uusien vahvan tunnistamisen menetelmien, tapojen ja opastuksen pitäisi olla hoidettuna ja kunnossa jo syyskuun puolivälissä.

Finanssivalvonnalla on takaportti asiassa, koska ihan valmiudessa alalla ei vielä olla.

– Me Finanssivalvonnassa olemme suhtautuneet sillä tavalla joustavasti, että emme halua pankkien tekevän liian nopeasti hätiköityjä päätöksiä. Annamme sellaista joustavuutta, että kaiken ei tarvitse olla valmista 14. syyskuuta. Tärkeämpää on se, että asiakkaat osaavat käyttää uusia menetelmiä ja ne ovat helppokäyttöisiä ja varmoja, kertoo Finanssivalvonnan johtava lakimies Sanna Atrila.

Lisäksi Finanssivalvonta haluaa varmistaa, kuinka pankit ovat ottaneet huomioon eri asiakasryhmät, ja varsinkin sellaiset erityisryhmät, joilla voi olla vaikeuksia oppia uusia menetelmiä.

Fivan mukaan kaikilla asiakkailla pitää olla mahdollisuus käyttää vanhaa menetelmää niin kauan, kunnes pankki on riittävällä tavalla varmistanut kaikkien asiakasryhmien kohdalla uuden menetelmän käytettävyyden, saavutettavuuden ja toimintavarmuuden.

Pankeille on jo kesän aikana lähetetty selvityspyyntö siitä, miten ne aikovat ratkaista ongelmat.

– Meitä kiinnostaa, miten eri asiakasryhmät otetaan huomioon ja minkälaista neuvontaa ja opastusta asiakkaille annetaan. Edellytämme myös henkilökohtaista neuvontaa, Atrila jatkaa.

Kaikkia vastauksia Finanssivalvonnassa ei vielä ole käyty läpi.

– Jää nähtäväksi, mitä lisäedellytyksiä vielä pankeilta vaaditaan.

Vuosien urakka takana

OP:ssa direktiivimuutokseen on valmistauduttu jo yli kolme vuotta. Loppupäivät kuluvat suunnitelmien viimeistelyssä.

– Olemme varsin pitkällä ja valmiita tähän h-hetkeen. Ehkä jopa vähän odottavaisia. Tottakai pientä viime hetken viilausta pitää tehdä, mutta tiedämme kesän kokemusten perusteella, että olemme varsin pitkällä, kertoo OP:ssa maksamisesta ja taloudesta vastaava Masa Peura.

Tärkeimpinä asioina Peura pitää turvallisuuden hyödyn maksimoimista ja asiakaskokemuksesta kiinnipitämistä. Enemmän hän taas miettii sitä, onko kaikki valmista monimutkaisessa monen toimijan ketjussa.

– Toki, jos jollakin tässä ketjussa eivät kaikki toiminnot ole käytössä, niin siitä tulee haasteita kuluttajalle, Peura pohtii.

OP:ssa direktiivin vaatimukset katetaan mobiiliavaimella tunnistautumisen välineenä ja tunnuslukulistan rinnalle tulevan tekstiviestin avulla.

– Näillä me pystymme hyvin kattamaan direktiivin vaatimukset.

Kela tyytyväinen aikataulun joustovaraan

Pankkien tunnistautumispalveluja ostava Kela on tyytyväinen Finanssivalvonnan vihjaamaan joustoon aikataulussa.

– Se on varmasti kansalaisille tervetullutta, koska tämä vaikuttaa Kelaan kiertoteitse. Pystytään varmistamaan, että kaikki pääsevät turvallisesti kirjautumaan sinne minne ovat kirjautumassa, kertoo Kelan asiakkuusyksikön suunnittelupäällikkö Tiina Pikkarainen.

Kelan ja usean muun valtion laitoksen käyttämän suomi-fi-palvelun tunnistusjärjestelmä ostetaan pankeilta. Siksi maksupalveludirektiivin muutos vaikuttaa kiertoteitse myös viranomaispalvelujen tunnistautumiseen.

Pääosin viranomaisten sivuille pääsee siis muutoksen jälkeenkin kirjautumaan pankkien tunnuslukulistojen avulla, mutta esimerkiksi tunnuslukutaulukoista kokonaan luopuvien Nordean ja Danske Bankin tunnuksilla ei. Niillä on kirjautumista varten käytössä uusia tapoja, mm. erillinen tunnuslukulaite ja tunnistussovellus.

Kelan Pikkarainen muistuttaa, että verkkopalvelujen ohella on muitakin vaihtoehtoja päästä palveluihin kiinni. Hän kannustaa, että nyt olisi aika astua verkkopalvelujen maailmaan.

– Meillä on palvelupisteitä, joissa palveluasiantuntijat opastavat ja tukevat asiakkaita verkkoasioinnissa. Sitten asiakas voi soittaa puhelinpalveluun tai valtuuttaa toisen henkilön asioimaan puolestaan. Lisäksi voi voi käyttää mobiilivarmennetta tai hankkia poliisilta virallisen henkilökortin varmentamista varten. Niiden toiminta jatkuu ennallaan, Pikkarainen listaa.

– Valtaosalle tämä tulee sujumaan ongelmitta. Luulen, että valtaosalle tämä ei vaikuta mitenkään. Tietysti on ihmisiä, joihin se vaikuttaa – ja juuri siihen pitää varautua.

Vuosittain Kela saa noin yhdeksän miljoonaa erilaista hakemusta. Niistä selvästi suurin osa, noin kuusi miljoonaa tehdään verkkopalvelun kautta. Lisäksi sekä palvelupiste että puhelinpalvelu vastaanottaa vuosittain kumpikin noin kaksi miljoonaa puhelua tai asiakaskäyntiä.

– Todella moni haluaa edelleen tavata ihmisen tai puhua ihmisen kanssa henkilökohtaisesti. Ehkä kielen tai jonkin muun ongelman takia.

Kaiken taustalla on PSD2

Tiukentuvat säännöt johtuvat EU:n direktiivistä. Hienolta nimeltään se on maksupalveludirektiivi PSD2. Yksinkertaisesti sillä halutaan parantaa maksamisen turvallisuutta ja parantaa kuluttajansuojaa.

Muutoksia tehdään turvallisuuden takia. Finanssivalvonnan mukaan esimerkiksi tunnuslukulistat on helppo kopioida, joten ne eivät täytä uusia maksamisen turvallisuusvaatimuksia.

Ymmärrystä sotkee se, että maksamiseen liittyvien asioiden osalta muutosta ja sen toteutumista valvoo Finanssivalvonta. Viranomaispalveluihin tunnistaumiseen liittyvät asiat taas ovat Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin murhe.

Lue lisää:

S-Pankki säilyttää tunnuslukutaulukot, lisävahvistukseksi tekstiviesti – uusi maksupalvelulaki tulee voimaan syyskuussa

Verkkopankkiin ei pääse pian pelkällä pahvilapulla – turvallisuus kasvaa, mutta perinteinen tunnuslukulista ei vielä katoa

Tunnuslukulistaa saa käyttää jatkossakin, mutta vain yhdellä ehdolla – Fiva: tarvitaan "vahvistuselementtejä"

Pian pelkkä luottokortti ei enää käy verkkokaupassa – Osa kauppiaista ei ole läheskään valmiita uudistukseen, miljardien ostot vaarassa

Tuntuuko sinusta siltä, että olet avulias ja hyväksikäytetty yli omien voimiesi? Oletko toisten pompoteltavana, mutta silti saat haukut koska mukamas et auta tai osallistu riittävästi? Annatko toisten päsmäröidä tekemisiäsi ja sanella, mitä sinä tahdot tehdä? Karkaavatko omat unelmasi aina kauemmaksi?

Tunnet, että maailma kohtelee sinua väärin, ja tämä on muiden syy.

Voi olla, että sinulle on langennut ikuisen uhrin rooli. Ikuinen uhri passaa ja palvelee muut ihmiset ennen omia tarpeitaan. Tekee ja suorittaa ilman kiitosta, loukkaantuneen oloisena. Antaa muiden muokata tekemisiään ja tahtoaan. Osallistuu ilottomasti muiden ilonpitoon, vaikka oikeastaan haluaisi välillä olla vaan omissa oloissaan.

On vaikea muuttaa roolia, joka on jo asettunut syvälle sinun sieluusi. Haluat miellyttää, mutta mikään ei tunnu käskijöillesi riittävän. Haluaisit kiitosta ja vastavuoroisuutta. Odotat oikeudenmukaisuutta. Toivot, että toiset äkkäisivät kysyä joskus sinulta, tarvitsetko jotakin?

Uhrina on paha olla. Tunnet, että maailma kohtelee sinua väärin, ja tämä on muiden syy.

Entä jos koettaisit katsoa asiaa siltä kantilta, että sinullakin on vastuu? Jospa lopettaisit odottamisen. Jospa uskoisit pikkuhiljaa, että kaikki ihmiset eivät ole tasapuolisia ja oikeudenmukaisia? Mitä jos sanoisit ääneen pahimman pelkosi: lopussa uhria ei odotakaan palkinto. Tyytyväistä uhria ei ole olemassakaan.

Jotta voisit tuntea itsesi onnellisemmaksi, sinun olisi kyseenalaistettava nykyinen roolisi.

Voisit aluksi tehdä ajatustehtävän, jossa koetat kääntää uhriuden päälaelleen. Sinun ei tarvitse hetkessä muuttaa mitään, mutta tee ajatusharjoitus, jossa suhtaudut toisiin ihmisiin ja heidän vaatimuksiinsa eri tavalla.

1. Opettele mielessäsi sanomaan ei.

Opettele mielessäsi sanomaan ei hänelle, joka pyytää viime hetken palvelusta samalla hetkellä kun juuri tulit töistä kotiin ja haluat vain levätä. Sano mielessäsi ”en tule, en jaksa. Pyydä jotakuta muuta”. Älä ryhdy ääneen miettimään kuka se ’joku muu’ voisi olla, vaan sulje puhelin ja mene nukkumaan.

Sano mielessäsi ”ei enää” kaverille, joka peruuttaa aina sinun auttamisesi, mutta pyytää tuon tuostakin sinulta muuttoapua, vippiä tai kärttää sinua tuuraamaan töissä.

Sano mielessäsi “ei” lähisukulaiselle, joka käyttää sinun aikaasi kuin omaansa. Opettele olemaan vastaamatta puhelimeen, kun olet tekemässä sinulle tärkeitä asioita, ja opi olemaan avaamatta ovea, jos et ole juuri nyt halukas pitkiin rupatteluihin.

2. Ole hyvä itsellesi – vaikka se kirpaisee.

Oletko luopunut haaveistasi, koska syyllisyys ja velvollisuudentunto painavat päälle? Koetko, että itsesi hemmottelu olisi muilta pois, tai että velvollisuuksien siirtäminen toisille pariksi päiväksi olisi sinulle taakka, oikea pahe? Kokeile hemmottelua mielikuvan tasolla. Lähde ajatuksissasi vaikka kylpylään ja anna muun maailman selviytyä ilman sinua. Kuvittele itsesi lekottelemassa kylvyissä ja tulemassa reissustasi tyytyväisenä ja levänneenä kotiin. Uhriminäsi olisi ehkä heti valmis syyllistymään. Maistele sen sijaan ajatusta, että kun huolehdit terveydestäsi ja levostasi, voit olla iloksi itsellesi ja muille paljon helpommin.

3. Koeta hyväksyä ajatus, että sinulla ei aikuisena ihmisenä ole auktoriteetteja. Sinulla on vain valintoja.

Jos olet aikuinen, itsenäinen ihminen, ei sinua tule käskyttää kuin koiraa. Nouda! Anna tassu! Istu! Ehei. Sinulta tulee kysyä, mitä haluaisit ja voisit tehdä, ja sinun vastauksesi tulee hyväksyä sen tähden, että olet aikuinen ja olet ihminen.

Voi olla, että elät kiitoksesta ja kehuista, ja tunnet tyydytystä siitä, miten jalosti ja pyyteettömästi autat toisia. Tai sitten

• tunnet, että sinua ei arvosteta, vaan sinulle naureskellaan
• kiltteyttäsi ja auttamishaluasi käytetään hyväksi
• ihmiset ympärilläsi passivoituvat, koska sinä tulet ja teet työt heidän puolestaan
• tunnet katkeruutta, mutta tukahdutat tunteen tekemällä muiden eteen vielä enemmän
• alat epäillä, että elämällä ei ole sinulle parempaakaan annettavaa.

Jos tunnet näin, on korkea aika kapinoida. Vielä yksi kohta, ja ajatustehtävä on valmis:

4. Vastusta jaloa kärsijää sisälläsi.

Vaikka koko maailmasi olisi kietoutunut toisten odotusten toteuttamiseen, se tapahtuu vain jos suostut jaloon uhrin rooliin. Jos alat pienin askelin vastustaa taipumustasi pelastaa läheisten elämäntilanteita niin kuin jonglööri poimii palloja ilmasta, voit saada elämääsi yhden uuden ilon.

Se ilo on omaehtoinen, itsenäinen elämä.

On suurenmoista että olet auttavainen. Se on hieno ominaisuus. Mutta arvosta itseäsi niin paljon, että kerrot toisille rehellisesti, milloin ja minkä verran voit auttaa, tai jätätkö auttamisen toiseen kertaan. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi.

Heli Vaaranen

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Väestöliitossa johtavana asiantuntijana. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen.

Aiheesta voi keskustella 01.09. klo 18.00 asti.

Lue myös:

Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC

Heli Vaarasen kolumni: Mitä opetat lapsillesi vuorovaikutuksesta

Heli Vaarasen kolumni: Liian moni luo ihannekuvan tulevasta kumppanistaan – ennakko-odotukset kannattaa hylätä ja maksimoida sattuma

Kokki Jasmin Vilén pyörittelee kaarinalaisen juhla- ja pitopalvelun keittiössä kesän somehittiä "murhakeksejä" tuleviin juhliin.

Vilén pääsi palkkatuetun työn jälkeen oppisopimuskoulutukseen Kavalton tilalle.

– Kokin ammattitutkinto keskeytyi aiemmin, mutta nyt minä suoritan sitä taas. Olen ollut tyytyväinen tähän hommaan, hän iloitsee.

Hän uskoo, että palkkatuki auttoi työllistymisessä.

– Kokeilin yli puoli vuotta hakea myös töitä, mutta ei se onnistunut.

Vilén oli mukana paikallisen työpajan toiminnassa, kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta tukijaksoon.

Palkkatukea voivat saada työttömät, joiden on vaikea löytää työtä pitkän työttömyyden, matalan koulutuksen, sairauden tai vamman vuoksi. Osa palkkakustannuksista korvataan työnantajalle, koska työntekijä vaatii usein enemmän perehdytystä ja ohjausta.

Yrittäjä Taija Kavalton mielestä tuki vähentää myös pelkoa pienille yrityksille kohtalokkaasta virherekrytoinnista.

– Saat työntekijän tänne edullisesti niin sanottuun pitkään työhaastatteluun, jolloin hän voi näyttää kykynsä. Hänen ei tarvitse olla valmis hommaan, vaan osoittaa se, että on halukas kehittymään ja oppimaan ja myöskin, että sitä kehitystä tapahtuu, Kavalto sanoo.

Ihmelääkkeeksi nostettu palkkatuki työllistää vain vähän

Hallitus on nostanut palkkatuen yhdeksi keskeiseksi keinoksi, jolla työllisyysaste nostetaan tavoiteltuun 75 prosenttiin.

Ylen tietojen mukaan kolmikantaiselta, työnantajien, työntekijöiden ja virkamiesten työryhmältä tulee alkuviikolla ehdotus hallituksen odottamista työllisyystoimenpiteistä. Listalla ovat palkkatuen muutokset.

Palkkatukeen käytetään tällä hetkellä noin 230–250 miljoonaa euroa vuosittain. Hallitusohjelmassa on kirjaus 18 miljoonan euron lisärahoituksesta vuodessa.

Työnantajat ovat arvostelleet palkkatuen byrokratiaa. Tästä syystä tukirahaa on jäänyt aiempina vuosina käyttämättä satoja miljoonia euroja.

Hallitus aikoo yksinkertaistaa tuen ehtoja ja nopeuttaa maksatusta. Uuden verkkopalvelun kautta työnantaja ja työtön saisivat tukipäätöksen, ja ehkä jopa löytäisivät toisensa.

Kuulostaa hyvältä? Kyllä. Ongelma on vain se, että tutkimusten mukaan palkkatuen työllisyysvaikutukset ovat vähäiset.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtaja Antti Kauhanen kertoo, että yrityksiin suuntautuva palkkatuki auttaa työttömiä työllistymään jonkin verran palkkatukijakson jälkeen.

– Vaikutus ei ole suuri. Puhutaan keskimäärin muutamasta työkuukaudesta vuodessa. Sen sijaan julkiselle sektorille tai yhdistyksiin kohdistuva palkkatuki ei auta työllistymään, tutkija sanoo.

Kauhasen mukaan ero johtuu siitä, että julkisella puolella tuetut työttömät ovat vaikeammin työllistettäviä kuin yrityksiin päätyvät työttömät.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yritysten osuus palkkatuetusta työstä on noin 40 prosenttia. Suurin osa palkkatuetuista työttömistä työllistyy julkiselle ja kolmannelle sektorille: valtiolle, kuntiin, järjestöihin ja erilaisille yhdistyksiin.

Kauhanen sanoo, että lopullinen tavoite ei olekaan näiden ihmisten työllistyminen avoimille työmarkkinoille, vaan tavoitteet ovat enemmän sosiaalisia. Katkaistaan hetkeksi ihmisen työttömyys ja tarjotaan mielekästä tekemistä.

– Olisi ehkä syytä miettiä, onko palkkatuki oikea keino heidän työllistymisen tukemiseen, vai tarvittaisiinko jotain muuta sen lisäksi tai tilalle. Mikä olisi sopiva palvelupaketti näille ihmisille? Kauhanen sanoo.

Palkkatuki-Tinder ei innosta yrittäjää

TE-keskus päättää aina tapauskohtaisesti työttömälle ja työnantajalle myönnettävän palkkatuen ajan ja määrän.

Palkkatukijakson pituus ja työnantajalle maksettavan korvauksen osuus riippuu työttömän työkyvystä ja työllistymien vaikeudesta. Tällä hetkellä osuus vaihtelee 30 ja 100 prosentin välillä palkkakuluista.

Esimerkiksi vajaakuntoisen pitkäaikaistyöttömän on mahdollista saada palkkatukea julkiselle puolelle jopa koko enimmäispalkan verran. Tuetun palkan maksimimäärä on tänä vuonna 1 400 euroa kuukaudessa.

Kavalton tilalle työllistettyjen ihmisten korvaus on ollut keskimäärin 60 prosenttia palkkakustannuksista, Taija Kavalto kertoo.

Etlan Antti Kauhanen kannattaa SAK:n ja EK:n ehdotusta palkkatuen osuuden nostamisesta 70 prosenttiin palkkakustannuksista, erityisesti vaikeasti työllistyvien kohdalla. Taija Kavaltokin mielestä idea on hyvä.

Suurin osa uusista työpaikoista syntyy Suomessa juuri pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Sen sijaan Kavalto ei innostu toisilleen sopivan työnantajan ja työntekijän yhdistävästä palkkatuki-Tinderistä, vaikka byrokratian helpottaminen on tervetullutta.

– Minulla on ollut parhaat kokemukset pajatoiminnan kautta tulleista ihmistä. He ovat työskennelleet siellä jo jonkin aikaa ja ammattilaiset pystyvät arvioimaan, kuka soveltuu mihinkin työhön, Kavalto kertoo.

Työnantaja ei hamua tukia, vaan on liikkeellä tositarkoituksella

Kavalton tila on työllistänyt kymmenen vuoden aikana viisi ihmistä palkkatuella. Heistä kolme on jatkanut yrityksen palveluksessa.

Ensi keväällä eläköityvälle työntekijälle palkkatuki mahdollisti alanvaihdoksen viisikymppisenä. Työttömäksi jäänyt lentoliikennevirkailija Pirjo Määttä-Lehtinen etsi vuosikymmen sitten paikkaa, jossa hän saisi työskennellä ihmisten kanssa.

– Palkkatuki antoi minulle mahdollisuuden tutustua työhön ja työnantajaan kunnolla. Onnistuuko tämä työ, kun olin sen ikäinen kuin olin. Hyvin siinä sitten kävi, hän hymyilee.

Sen verran hyvin kävi, että Määttä-Lehtinen aikoo jatkaa eläkkeelläkin keikkahommia yrityksen tilaisuuksissa. Kesän viikonloput ovat täynnä häitä ja syntymäpäiväjuhlia, ja "joka paikan höylälle" on käyttöä.

Pito- ja juhlapalvelun lisäksi Kavalton tila pyörittää paikallisen metalliyrityksen lounasravintolaa. Yrittäjäparikunnan ohella yritys työllistää vakituisesti viisi henkeä ja parinkymmenen hengen joukon keikkatyöntekijöitä.

Yritykseen olisi ollut mahdollista palkata työntekijä ilman palkkatukeakin, mutta silloin rekrytointia olisi pitänyt miettiä todella tarkkaan.

– Juuri näitä henkilöitä en olisi palkannut meille suoran työnhaun kautta töihin. Kaikkien kohdalla on ollut jokin pieni asia, mikä on ollut esteenä heidän työllistymiselleen. Se voi olla kielitaito, arkuus, ikä tai sairaus. Nuorten kohdalla voi olla kyse elämänhaluttomuudesta tai saamattomuudesta, ei saa asioitaan järjestykseen, Kavalto sanoo.

Kavalto painottaa, ettei hänen yritykseensä palkata ketään sillä ajatuksella, että otetaan tilalle aina uusi tuettu työntekijä tukijakson loputtua.

– Otetaan sillä ajatuksella, että meillä olisi mahdollista tulevaisuudessa tehdä hänen kanssaan töitä, hän toteaa.

Päivitetty 16.20 Ylen tieto kolmikantaisen työryhmän alkuviikolla valmistuvasta työllisyysesityksestä.

Lue lisää:Työllistämisrahaa jäämässä 150 miljoonaa euroa yli – Miksi valtion raha ei kelpaa yrityksille?

1960-LUKU: TV SUKUPOLVIKOKEMUKSENA

Syyskuussa kaksi järkälettä täyttää pyöreitä. Matti Rönkä syntyi Outokummussa rintamamiestalon kammarissa 9. syyskuuta 1959. Samaan aikaan toisaalla otti ensi-askeleitaan myös Yleisradion tv-uutiset, joka myöhemmin teki pojasta tunnetun koko valtakunnassa.

Röngän isä oli autonkuljettaja ja äiti koulutukseltaan tarkastuskarjakko, joka päätyi kyläpostin hoitajaksi. Kodissa vallitsivat jälleenrakentamisen arvot. Kirjastossa käytiin ja Suomen kuvalehteä tilattiin. Ilmapiiri oli toiveikas, eteenpäin pyrkivä.

Outokumpu oli Matin syntymän aikaan urbaani teollisuuspaikkakunta keskellä maaseutua. Televisiot hankittiin kirkonkylän kaikkiin huusholleihin samoihin aikoihin. Röngän kotona vuosi oli 1964 tai 1965.

– Se hetki, kun meille tuli televisio, on varhaisimpia muistoja. Televisio oli merkiltään Murphy ja helvetin huono. Siitä oikein vitsailtiin, että “nämä yökohtaukset ovat hyviä”. Siinä oli se klassinen vika, että kun tv:n sammutti, keskelle kuvaruutua jäi pitkäksi aikaa valopiste, Rönkä muistelee.

Kun Neil astui kuuhun, studiossa kessuteltiin

Rönkä kasvoi lapsuutensa maailmassa, jossa tv oli hänen sukupolvelleen itsestäänselvä, mutta tarjonta vähäistä. Sitä, mitä tuli, imettiin innostuneesti.

Elämä oli epätasa-arvoista sen suhteen, kuka pääsi kouluttautumaan ja kuka ei.

– Kotona oppi siihen, että kun tapaa ihmisen, hänen lahjoistaan tai kyvyistään ei voi tehdä päätelmiä.

Rönkä antaa esimerkin: Pienessä mökissä saattoi asua betoniraudoittaja, joka joi viikonloppuisin kaksi pulloa viinaa, mutta lainasi kirjastosta venäläisiä klassikoita.

– Oli ristiriitaisuutta ja sivistysharrastusta. Kuulostaa setäpuheelta, mutta sen ajan henkeen kuului eteenpäin meneminen, vaurastuminen ja itsensä kehittäminen.

Röngän perhe asui Puijon ja Kolin linkkitornien rajalla. Antenni oli suunnattu kohti Kolia, mikä tarkoitti, että Röngät näkivät vain ykköskanavan. Sieltä välitettiin muun muassa Neil Armstrongin ensiaskeleet kuun pinnalla vuonna 1969. Tapahtuma jäi 9-vuotiaan Matin mieleen.

– Se oli se ihmetys, että taivaalta tulee kuvaa. Sitten oli se vakavien miesten Kuustudio, jossa poltettiin tupakkaa.

1970-LUKU: KEKKONEN ON YKKÖNEN

Outokummussa oli Euroopan suurin kuparikaivos, johon ihmiset viittasivat “yhtiönä”. Röngän perhe ei ollut missään tekemisissä “yhtiön” kanssa.

– Isän ja äidin ainoita ohjeita oli, että käykää koulua. Monttuun ei pidä mennä. Kaivosmiehen ammatti oli todella ankara, eikä monikaan päässyt nauttimaan eläkettä.

Oli selvää, että Rönkä valitsee opintien. Nuoruutta varjosti kuitenkin isän kuolema. Matti oli vain 13-vuotias, kun isä menehtyi sairastettuaan vuoden vakavasti.

– Vaikka pärjäsimme taloudellisesti, ja oli turvallista, se löi leimansa. Minulla ja veljelläni oli taju ja tietoisuus, että äidillä on tiukkaa ja jokaisen pitää hoitaa hommansa. En muista, että minulla olisi ollut mitään murrosikää. Siihen ei ollut varaa.

Kekkonen sai kaivosmiehet poraamaan

Röngän teini-ikä 1970-luvulla oli kahtiajaon ja kylmän sodan aikaa. Suomen kansalaiset luovivat “kaksoistietoisuudessa” suuren ja mahtavan naapurissa.

– Neuvostoliitto oli propagandassa sitä ja tätä ja samaan aikaan puhuttiin, miten neuvostovaltuuskunta oli vieraillut Outokummun kaivoksella, eikä ollut uskonut, että parkkipaikan autot ovat kaivosmiesten autoja.

Luoviminen ja kaksoistietoisuus liittyivät oleellisesti Urho Kekkoseen. Rönkä muistaa tasavallan presidentin vierailun Outokummussa 1970-luvun alussa. Ihmisiä oli sankoin joukoin paikalla ja kaivosmiehet porasivat kilpaa.

– Kekkonen oli karismaattinen. Se presenssi! Hän tiesi, kuinka asetutaan ja oli täydellisen tietoinen siitä, millaista imagoa hän pitää yllä tuulitakissaan tai kalastuskamppeissaan.

Savolaisuus synnytti Röngässä toimittajan

Koulun tai suvun juhlissa Rönkä oli se, joka juonsi ja puhui, kirjoitti ja esiintyi. Lukiossa hän alkoi haaveilla toimittamisesta. Syyksi Rönkä arvelee savolaista sukuaan.

– Savolaisuuteen kuuluu kyvyttömyys sitoutua vahvasti. Vahva uskonnollisuus tai poliittisuus eivät sovi. Savolaiset ovat aina vähän: Voi se olla näin, mutta voi se olla noinkin.

Rönkä pitää itseään myös tietynlaisen poliittisen liturgian ja valheen aikana kasvaneena ihmisenä. Siksi hän alkoi vieroksua ääritotuuksia.

– Toimittajan ammatti on ammatti, jossa ei voi, eikä saa sitoutua voimakkaasti mihinkään. Se on suuri etuoikeus ja se viehätti jo nuorena.

Rönkä pääsi ylioppilaaksi 1978, kävi armeijan, muutti pääkaupunkiin ja alkoi opiskella Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä.

1980-LUKU: SUOMI AVAUTUU

1980-luvulla journalismi voi hyvin, mediatalot laajensivat ja ihmisiä tarvittiin tekemään uutisia. Rönkä meni kesätöihin Lehtikuvan kuvatoimittajaksi vuonna 1981.

Toimitus oli Ludviginkadulla samoissa tiloissa Helsingin Sanomien kanssa. Hississä saattoi törmätä legendaariseen lehdenkustantaja Aatos Erkkoon. Erkon isosisko, Patricia Seppälä, johti Lehtikuvaa.

– Seppälä oli erittäin määrätietoinen rautarouva, jota kutsuttiin Patiksi. Hieno hahmo, joka poltti Winston-Salem-savukkeita jatkuvasti. Hänellä oli pieni koira, jota sihteeri ruokki.

Panssarrrri kerrrrsantti pärisytti

Lehtimieheksi Rönkä opiskeli Sanomien toimittajakoulussa vuosina 1982–1983. Samalla kurssilla vaikutti muuan Jari Tervo, joka oli Röngän sanoin itsetietoinen, boheemi runoilija, eikä pitänyt kynttiläänsä vakan alla.

– Että jos oli kirjoitusharjoituksia, ei tullut itselle mieleen, että oonpa näppärä kirjoittaja, Rönkä nauraa.

Koulun kurssi kävi tutustumassa myös Yleisradioon 1983, samana vuonna, jolloin Pasilan maamerkki, Ylen linkkitorni rakennettiin.

Pihalla Arvi Lind esitteli kuvausryhmän ja pyysi jotakuta antamaan näytteen toimittamisesta. Rönkä halusi kokeilla.

– Esiinnyin ja puhuin. Muistan, miten Arvi sanoi, että “vähän siinä oli sellaista panssarrrri kerrrrsanttia liikaa”. Kun jännitti, ärrät pyrkivät ulos terävinä.

Toimittajakoulun jälkeen Rönkä teki töitä lehdissä ja paikallisradiossa, kunnes päätyi MTV:n palvelukseen sijaisankkuriksi vuosiksi 1987–1990.

Röngällä oli 1980-luvulla ruuhkaisaa. Hän teki töitä, urheili, valmensi, perusti perheen, sai pari lasta, Oton vuonna 1987, Reetan 1989 ja yliopisto-opinnot valmiiksi. Perhe kasvoi vuonna 1997 nelivuotiaalla adoptiopoika Iljalla.

Juuri tulleen tiedon mukaan Tšernobylskissa...

Vuosikymmenestä Röngälle jäi mieleen erityisesti Kekkosen taakan alta pääseminen.

– Silloin alettiin elää parlamentaarista elämää valtiosäännön mukaan, eikä presidentti määrännyt kaikesta. Samalla suuntauduttiin hiljalleen kohti länttä, kun Neuvostoliiton savijalat alkoivat murtua.

Vuonna 1986 jalat olivat vielä tukevasti paikoillaan. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus sattui 26. huhtikuuta. Pohjoismaissa mitattiin kohonneita säteilyarvoja, mutta niiden syytä ei tiedetty. Lähteeksi arveltiin Neuvostoliittoa.

Vasta kaksi päivää myöhemmin naapurin uutistoimisto TASS tiedotti, mitä oli tapahtunut.

– Tapaus paljasti jälleen Neuvostoliiton kaksi- tai kolmikerroksisen todellisuuden, peittelyn ja valehtelun.

1990-LUKU: NEUVOSTOLIITTO MURENEE

Vuosi 1990 toi Röngän Yleisradioon. Tv-uutisissa avautui “ison satraapin”, uutispäällikön paikka, johon valittiin vasta 30-vuotias Rönkä. Hän joutui tiukan paikan eteen 1994. Estonia upposi 28. syyskuuta. Silloin piti olla Röngän vapaapäivä.

Niinpä hän luki edellisenä iltana kirjaa ja siemaili kaikessa rauhassa Johnny Walker -viskiä. Aamulla soi puhelin. Pasilasta kysytään, voisiko Rönkä sittenkin tulla vetämään päivän ja illan uutisvuorot.

– Tulin Pasilaan. Se on jäänyt minulle mieleen. Täällä oli aivan hiljaista. Ei vihelletty. Ei laulettu. Radiot eivät soineet. Tavallisesti tähän touhuun kuuluu ammatillisen etäisyyden ottaminen. Kaikesta lasketaan karkeaa leikkiä, mutta silloin oli aivan hiljaista.

Rönkä kertoo katsoneensa jokin aika sitten tuon illan pääuutislähetyksen uudelleen. Röngän mielestä se on journalistisena tuotoksena hurja.

Lähetyksessä haetaan kuvaa ja tietoa eri puolilta, ollaan läsnä ja mukana muun muassa helikoptereissa, jotka nostavat ruumiita.

– Mutta ennen kaikkea Estonia on jäänyt minulle mieleen sen hiljaisuuden takia. Se oli ensimmäinen suurkatastrofi, joka tuli niin lähelle, että siihen saattoi samastua. Kaikki olivat olleet ruotsinlaivalla ja osasivat asemoitua tilanteeseen.

"Olemme parhaita suruviestin toimittamisessa"

Rönkä kertoo, miten Estonian kaltaiset “hirmutapahtumat” uutisoidaan. Ensin kerrotaan yksityiskohdat. Sitten siirrytään omaisiin. Seuraavaksi syyllistetään viranomaiset.

– Kun katastrofi on tarpeeksi suuri, se kulkee vajaan viikon kaavalla. Siihen kuuluu kollektiivinen surutyö, joka päättyy muistotilaisuuksiin ja yhteisiin surujuhliin.

Röngän mielestä uutisten tekijöille on helpotus, että on työkalut. Ne ovat kuin suojahaarniska, joka etäännyttää. Paradoksi on tämä:

– Silloin, kun tapahtumat ovat kauheimmillaan, työ on parhaimmillaan. Silloin tämä kone toimii sellaisena kuin se on viritetty. Kaikki muut päivät ovat harjoitusta. Meidän ammatitaitomme on sitä, että olemme parhaita suruviestin toimittamisessa.

2000-LUKU: HAJAANNUS, TERRORI, SEKAVUUS

2000-luvulle tultaessa media alkoi kipuilla ja Rönkä pohtia uravalintaansa. Hän oli saanut olla hyvien aikojen päällikkö.

– Minulla oli puolensataa alaista, muutaman kymmenen miljoonan budjetti, rintamamiestalo laajennettu, oli moottoripyörä ja koira. Arvelutti, haluanko olla huonojen aikojen saneeraava pomo.

Rönkä kertoo, että Ylen käytävillä tulee päivittäin vastaan ihmisiä, jotka hän on palkannut taloon. Ketään ei ole tarvinnut erottaa.

– Samaan aikaan näköpiirissä oli se, että lindin arvit ja polttilan evat alkavat lähestyä eläkeikää ja kaivataan riittävän harmaaksi ehtineitä, uusia ankkureita. Ajattelin, että siinä olisi yksi mahdollisuus: Palaisin ruutuun.

Ja niin Rönkä teki. 2000-luvun alusta lähtien hän on ollut yksi Ylen legendaarisista ankkureista.

2000-luvulla kypsyi myös päätös ryhtyä kirjoittamaan romaaneja. Niistä ensimmäinen, Tappajan näköinen mies, ilmestyi 2002. Sen jälkeen Viktor Kärppä -dekkareita julkaistiin parin vuoden välein. Niitä on syntynyt kaikkiaan kahdeksan, viimeisin tänä vuonna.

– Ensimmäisessä kirjassa Viktor Kärppä on kolmekymppinen, naista kaipaava kiihkeä nuori mies. Viimeisin romaani päättyy hänen 50-vuotispäiviinsä, jolloin hänellä on lukulasit ja perhe.

"Äkkiä näet, miten kone iskeytyy torniin"

2000-luku on jäänyt Röngälle mieleen kansainvälisen sekasorron aikana. Siihen liittyy myös New Yorkin terrori-isku syyskuun 11. vuonna 2001.

– CNN-kanava oli täällä useilla ihmisillä päällä. Yhtäkkiä näet, miten kone iskeytyy torniin. Meillä oli tv:ssä käynnissä suora lähetys eduskunnan istunnosta ja kynnys sen keskeyttämiseen oli suuri. Siksi kesti, ennen kuin pääsimme kanavalle. Ei kukaan käsittänyt, mistä siinä oli kysymys.

Rönkä kuvailee hämmennystä tapahtumien edessä. Käytiin sotaa New Yorkissa ilman, että sotaa oli julistettu. Iskettiin satunnaisesti ilman mitään sääntöjä.

Rönkä pitää toimittajan ammattia siitä kiitollisena, että hämmennyksenkin hetkellä työssä on sapluuna, jonka mukaan toimitaan.

– Sitä miettii, että seuraava lähetys on tuohon aikaan: Mitä uutta tietoa saamme? Kuka sen kertoo? Miten saamme lähetyksen poikkeamaan edellisestä?

2010-LUKU: VIHA, KYYNISYYS, TOIVOTTOMUUS

2010-lukua Rönkä luonnehtii vihan ja toivottomuuden vuosikymmeneksi. Aikaa määrittää väkivalta, joka on levinnyt Eurooppaan ja Suomeen.

Lista on koruton: Utoyan iskut Norjassa 2011, Charlie Hebdo -lehden toimitukseen kohdistuneet iskut 2015 Pariisissa, Nizzan isku 2016, Turun kauppatorin puukotukset 2017.

– Moni asia on yhtäläinen 1930-luvun kanssa. Mikään maailmanpalo tai suursota ei ole syntynyt ilman etnistä tai uskonnollista vastakkainasettelua – ja nyt en ota kantaa siihen, kuka on syypää – tämä on vain toteamus, että näin on.

Rönkä puhuu myös ajalle ominaisesta tahallisesta väärinymmärtämisestä, maalittamisesta ja trollaamisesta.

Rönkä oli ankkurina viime sunnuntain uutislähetyksessä, jossa kerrottiin Porvoon poliisiampumisten kiinniotoista. Sen jälkeen hän sai palautetta.

– Siinä viitattiin vitsikkäin sanankääntein, että olen mustasta miehen sukuelimestä tykkäävä vihervasemmistolainen suvakki. Se meni jo niin överiksi.

Rönkä kertoo, että säännölliset leimauskampanjat tuntuvat epäreiluilta. Ne sattuvat.

– Vaikka olisi näin vanha, monet asiat kokenut ja paatunut, se tuntuu pahalta.

Tiukan paikan tullen kokeillaan totuutta

Valemedioista ja valeuutisista huolimatta Rönkä luottaa journalismin tulevaisuuteen.

– Olen kasvanut anglo-amerikkalaiseen liberaaliin journalismiin, joka nojaa keskinäiseen uutiskilpailuun ja lievään konfliktitilanteeseen vallan kanssa.

Rönkä ei ole niitä kiimaisia toimittajia, jotka uskovat, että se on totuus, mitä tässä nyt kerrotaan. Hän ajattelee olevansa kuin piispa tai kardinaali, joka tietää, että jumalaa ei ole olemassa, mutta joka ajattelee, että kirkko on hyvä systeemi.

– Tiedän journalismin vajavaisuuden, mutta en keksi parempaa tapaa kertoa monipuolisesti asioista kuin keskenään kilpaileva vapaa media.

Tämä asia Rönkää korpeaa: Koskaan ei ollut yhtä paljon tarjontaa kaikkialta maailmasta yhtä helposti. Ja koskaan se ei ole kiinnostanut yhtä vähän.

– Ihmiset pääsevät vapaasti valitsemaan – ja se on ihana asia – mutta he valitsevat väärin.

Uutisankkuri on huolestunut, mutta ajattelee, että pakko on luottaa.

– Se on se vanha ohje, että tiukan paikan tullen kokeillaan totuutta. Muuta mahdollisuutta ei ole.

Katso myös:

Harri Palmolahden dokumentti Viiden vuosikymmenen ikkuna, joka sukeltaa journalismin ja Ylen Tv-uutisten historiaan.

Lue myös:

Kirjailija ja uutisankkuri Matti Rönkä: "Jos joku sanoo olevansa hyvä isä, hän valehtelee"

Laulaja ja viihdeartisti Marjatta Leppäsen surutyö on kestänyt pitkään. Se alkoi hiljalleen jo siinä vaiheessa kun hän huomasi, että ystävän voimat alkavat hiipua sairauden uuvuttamana.

Leppänen oli Jukka Virtasen pitkäaikainen ystävä ja työtoveri. Vuosien saatossa hän oppi tuntemaan itsevarman Virtasen.

– Hän oli itserakas ja tykkäsi puhua itsestään. Hän kehui itseään koko ajan, mutta rakastettavalla tavalla. Hän myönsi sen ja nauroi sille itsekin.

– Se olikin Jukassa parasta. Hänessä oli jotain niin rakastettavaa, ettei hänestä voinut olla pitämättä.

Jukka Virtanen oli perustamassa Uutta Iloista Teatteria yhdessä Lasse Mårtenssonin, Jaakko Salon ja Marjatta Leppäsen kanssa 1970-luvulla.

Leppänen listaa osan Virtasen saavutuksista: musikaalikäännökset, loistavat laulu- ja näytelmätekstit.

– Nerohan se Jukka oli.

"Jukalla oli terävä huumori"

Sanoittaja, musiikintuottaja ja laulaja Ilkka Vainio oli Jukka Virtasen perhetuttu ja ystävä.

Vainio vastaa Ylen puheluun Oulusta Rockfutis-tapahtumasta. Siellä edesmennyttä, innokasta jalkapalloilijaa on muisteltu useaan otteeseen. Hänen muistokseen järjestettiin myös hiljainen hetki.

Ilkka Vainiolla on omien sanojensa mukaan ollut kaksi oppi-isää. Toinen oli oma isä Juha Vainio ja toinen Jukka Virtanen.

Vainion mielestä Jukka Virtanen oli kaikkien aikojen paras sanoittaja.

– Jukka osasi elää. Ihmisenä hän ei ollut turhan tärkeä. Hän oli rakastettu ja ainutlaatuinen ihminen ja persoona, jolla oli myös terävä huumori.

Vainio muistuttaa, että Virtanen oli yksi merkittävimmistä suomalaisista viihteentekijöistä.

Hänelle on jäänyt erityisen lämpimästi mieleen teatteriesitys Albatrossi ja Heiskanen, joka pohjautui Juha Vainion teksteihin. Jukka Virtanen käsikirjoitti ja ohjasi sen. Näytelmä on kiertänyt useiden teattereiden ohjelmistossa.

Vainio tapasi Virtasen viimeisen kerran muutama kuukausi sitten.

– Aina kun erosimme toisistamme, sanoimme lopuksi "Banzai". Se on japanilainen taisteluhuuto, joka tarkoittaa, että ei anneta periksi.

– Sanoimme niin myös kun tapasimme viimeisen kerran.

"Virtasen elämänmyönteisyys teki vaikutuksen"

Toimittaja Minna Joenniemi oli Jukka Virtasen ystävä. He tekivät yhdessä Ylen Runoraati-ohjelmaa vuodesta 2002 kymmenen vuoden ajan.

– Jukka oli utelias ja ihailtavan monipuolinen: suuri yleisö tunsi hänet viihdemiehenä, mutta Runoraadissa hän paljasti olevansa kiinnostunut myös nykyrunoudesta. Hän oli suvereeni sanataiteilija, jonka kanssa työskentely oli hauskaa.

Joenniemi kertoo oppineensa Virtaselta paljon.

– Kun leikkasin tv-ohjelmaa, hän opetti, että virheet pitää säästää myös ohjelman lopulliseen versioon. Se pitää tietenkin paikkansa myös elämässä: epätäydellisyys on sallittua.

Mieleen on jäänyt myös Jukka Virtasen elämänmyönteisyys.

– Sellainen hän oli kaikenlaisista terveyteen liittyvistä vastoinkäymisistään huolimatta. Hän oli lämmin ja helposti lähestyttävä ihminen, Minna Joenniemi sanoo.

"Hänessä oli sellainen aseistariisuva nallemaisuus olemuksessaan"

MTV Oy:n entinen ohjelmajohtaja Tauno Äijälä muistaa Jukka Virtasen vahvana persoonallisuutena, josta paistoi läpi lämmin ihminen ja uteliaisuus. Se johti kaikkeen siihen, mitä hän luovan taiteen alueella teki.

– Ei taida olla muuta kuin pianonsoitto, mitä hän ei harrastanut. Kaikkea muuta hän teki ja oli hyvä tekemisissään, Tauno Äijälä sanoo.

Äijälä muistelee, miten Virtanen oli miltei 20 vuotta Levyraadissa ja teki kaikenlaisia yksittäisiä ohjelmia ja isojen tilaisuuksien juontoja. Sitten oli The Joulukalenteri eli tanskalainen formaatti, jonka käsikirjoitusten pohjalta Virtanen rakensi suomalaisen version ja esiintyi siinä itsekin.

– Jukasta täytyy sanoa se, jos ajatellaan näitä merkittäviä viihdenimiä Spede, Jukka, Arska Elo ja Ere Kokkonen, niin sekä Pasanen että Virtanen aloittivat radion viihdepuolella. Se oli Ajanviete silloin nimeltään, Äijälä muistelee.

Jukka Virtanen tuli Yleisradioon töihin ja oli yhtiössä vuoteen 1967 saakka, kunnes heittäytyi freelanceriksi. Hän rikkoi samalla siinä rajoja, sillä Yleisradion ja Maikkarin välisissä perussopimuksissa oli myös sellainen lause, ettei saa käyttää toisen yhtiön merkittäviä esiintyjiä.

Jukka Virtanen oli teki suvereenisti töitä kaikille kanaville.

– Vaikka hänellä oli radioviihteen tausta, niin esimerkiksi Katapultti-nimiseen ohjelmaan hän keräsi Mölli Keinosesta alkaen porukan, joka ei tavalliselle viihdetoimittajalle olisi tullut mieleenkään. Että jääkiekkoilijasta tehdään tähti siihen aikaan 70-luvulla, Äijälä muistelee.

– Hänen kanssaan ei oikein saanut riitaa aikaiseksi, koska hänessä oli sellainen aseistariisuva nallemaisuus olemuksessaan. Pahahan siinä oli riidellä eikä ollut oikein aihettakaan.

Virtanen on itse kertonut julkisuudessa, että hänellä oli masennuskausia. Hyvin taitavasti hän sijoitti viikkojenkin kestävät kaudet eri produktioiden väliin. Koskaan ei käynyt niin, että masennuskausien takia joku tuotanto olisi peruuntunut tai sitä olisi siirretty.

– Se oli aina, kun Jukka oli ollut kadoksissa, vaikka ei hän missään kadoksissa ollut vaan kotonaan, niin hän tuli takaisin tekemään jotain uutta juttua. Hän käveli käytävällä ja ilmesty huoneeni ovelle ja sanoi: Terve, mä ilmoittaudun. Nyt olen taas hyvässä kunnossa ja tästä jatketaan.

Yle Teema muistaa Jukka Virtasta 5.9. näyttämällä kolme tv-ohjelmaa: Runoraati (2002), Jukka Virtanen - kuriton mies (2008) ja Itse asiassa kuultuna (2012).

Lue myös:

Viihteen monitaituri Jukka Virtanen on kuollut

Sääennusteiden mukaan hurrikaani Dorian iskee tänään Bahamasaarille.

Lauantaina Bahaman pääministeri Hubert Minnis vetosi jälleen kerran asukkaisiin ja turisteihin, että nämä hakeutuisivat suojaan. Pääministerin mukaan jopa yli neljään metriin nouseva myrskytulva uhkaa yli 73 000 asukasta ja 21 000 kotia.

– Hurrikaani Dorian on tuhoava, vaarallinen myrsky, joka lähestyy saariamme, Minnis sanoi televisioidussa lehdistötilaisuudessa.

Yhdysvaltain hurrikaanikeskuksen mukaan Dorian on vahvistunut jo viidenteen eli rajuimpaan hurrikaanikategoriaan. Dorianin tuulennopeudet ovat nyt noin 70 metriä sekunnissa.

– Hengenvaarallista myrskytulvaa, tuhoavaa tuulta ja tulvia aiheuttavaa voimakasta sadetta odotetaan Abaco-saarille ja Grand Bahama -saarelle sunnuntaista maanantaihin, hurrikaanikeskus tiedottaa.

Dorianin reitti on alkanut kääntyä kohti pohjoista. Viimeisimpien ennusteiden mukaan Floridan niemimaa säästyisi pelätyltä täysosumalta hurrikaanin kulkiessa alkuviikosta pitkin Yhdysvaltain itärannikkoa.

Mikäli ennusteet pitävät paikkansa, Dorian saapuisi Georgian sekä Etelä- ja Pohjois-Carolinan osavaltioihin keskiviikon ja torstain kuluessa.

Myöhään lauantaina paikallista aikaa hurrikaani oli noin 200 kilometriä Bahaman Acabo-saaresta itään, noin 500 kilometrin päässä Floridan niemimaasta. Viimeisimpien tietojen mukaan Dorian liikkui länteen noin 13 kilometrin tuntinopeudella.