Sara oli jo ulko-ovella, kun hän näki eteisessä äitinsä ja sukulaisnaisen.
– He alkoivat repiä minua hiuksista ja paidasta. Sain jotenkin ulko-oven auki, ja kaaduin rappukäytävän lattialle.
Sara huokaa syvään. Hän pitää tauon, ennen kuin jatkaa.
– Nämä naiset luulivat, että olin raskaana. He tönäisivät minut portaisiin ja hakkasivat minua mahaan, että minun lapseni kuolisi, Sara sanoo ja katsoo tummilla silmillään jonnekin kaukaisuuteen.
"Ainoa moka oli se, että olin tyttö"
Sara syntyi Suomessa 24 vuotta sitten maahanmuuttajaperheeseen.
Sara ei ole hänen oikea nimensä.
Emme myöskään kerro tässä jutussa Saran turvallisuuden vuoksi tarkasti hänen perheensä kotimaata, emmekä uskontoa.
Saran vanhemmat muuttivat Suomeen Etelä-Aasiasta paljon ennen Saran syntymää.
Sara kertoo, että hänen elämäänsä on rajoitettu aivan pienestä lähtien, koska hän on tyttö.
– Ainoa moka oli se, että olin tyttö. Perheemme kotimaassa toivotaan, että ensimmäinen lapsi olisi poika. Äitini oli eniten pettynyt siihen, että olin tyttö.
Perheeseen syntyi Saran jälkeen kaksi poikaa.
– Heidät kasvatettiin täysin eri tavalla kuin minut.
Jos vanhemmilla meni esimerkiksi työpaikalla huonosti, he purkivat sen minuun, koska olin tyttö.
Sara sanoo nähneensä jo pienenä lapsena kotona väkivaltaa.
– Isä käyttäytyi aggressivisesti äitiä kohtaan. Kun aloin kasvaa, se käytös siirtyi minuun. Jos vanhemmilla meni esimerkiksi työpaikalla huonosti, he purkivat sen minuun, koska olin tyttö. Minut oli helppo saada henkisesti ja fyysisesti kärsimään.
Vanhemmat tekivät tyttärelleen selväksi, että tämän täytyy ymmärtää oman maansa kulttuuri.
– Minulle alettiin pitää tiukkaa linjaa, etten saanut missään vaiheessa hyväksyä suomalaista kulttuuria. En saanut mennä kavereiden kanssa leikkimään pihalle. En saanut myöskään leikkiä kotona pikkuveljien kanssa.
Sara kulki kotoa kouluun ja koulusta kotiin.
– Olin aina yksin. Kaverit tiesivät, että oli ihan turha tulla kysymään minua ulos. Äiti tulisi ovelle ja sanoisi, että olen nukkumassa.
"En päässyt elokuviin, koska siellä oli poikia"
Sara sanoo, että koulussa alettiin jossain vaiheessa kiinnittää huomiota hänen perheeseensä.
Hän kävi tapaamassa koulukuraattoria yksin ja myös vanhempiensa kanssa.
– Ennen näitä tapaamisia kotona pidettiin kunnon saarnat. Istuttiin sohvalla. Vanhemmat sanoivat sanasta sanaan, mitä minun piti sanoa kuraattorille. He sanoivat, että jos kerrot, että sinua on lyöty, sosiaaliviranomaiset vievät ja sinua hakataan vielä enemmän.
Sara ei koskaan kertonut kotioloistaan kuraattorille.
– Hän kysyi, mistä naarmut ja mustelmat olivat tulleet. Minä ajattelin silloin vihaista isää ja äitiä. Vastasin, että kaaduin.
Pieni tyttö piirsi ympyröitä paperille, kun kuraattori käski piirtää, miltä tuntuu.
– Mietin, että elämäni on yhtä ympyrää, josta en voi päästä pois.
Kun Sara oli kolmannella luokalla, koulun oppilaat menivät elokuviin.
Sarakin halusi mukaan.
– Vanhemmat sanoivat, etten pääse. Koska siellä on poikia ja voin tulla riippuvaiseksi elokuvista. Minä sanoin, että siellähän on koko koulu. Sanoin vanhemmille, että te ette vie minua ikinä leffaan, uimaan tai minnekään. Kyselin, miksi en saa mennä. Kun kysyin näitä kysymyksiä ja halusin elää kuten koulukaverit, minua lyötiin.
Sara päätti tuolloin, että hänestä tulisi aikuisena poliisi.
– Ajattelin, että sitten kun olen poliisi, vien isän ja äidin vankilaan, koska he ovat minulle pahoja.
Teini-iässä rajoitukset lisääntyivät
Sara ystävystyi teini-iässä suomalaisen tytön kanssa.
Tyttö oli ollut Saran kanssa samassa päiväkodissa ja ala-asteella.
– Hän sanoi, että minun päiväkotivaiheeni oli ihan ok. Mutta ensimmäisestä luokasta lähtien perheen kireys kasvoi minua kohtaan. Ystäväni kysyi usein, miten jaksan ja kuinka paljon minun täytyy kestää. Hän sanoi, että asun helvetissä.
Sara sanoo, että rajoitukset lisääntyivät teini-iässä.
– Se paheni porras portaalta. Aluksi rajattiin leikkimistä ja ulkona käymistä. Kun mentiin toiselle portaalle, rajattiin kavereita ja koulunkäyntiä. En saanut myöskään käyttää huulipunaa, en saanut meikata. En saanut kotoa rahaa. Minun piti pyytää lupa pieniinkin asioihin. Muiden kotiintuloajat olivat iltayhdeksältä, minun piti tulla kotiin viideltä.
Tunsin heti sydämessäni, että haluan tutustua häneen. Hän näytti vahvalta. Ajattelin, että hän voisi puolustaa minua vanhempia vastaan.
Opettaja neuvoi: "Hanki poikaystävä"
Sara oli lukiossa, kun hän uskalsi kertoa ensimmäistä kertaa elämässään jollekin aikuiselle kotiloistaan.
Tämä aikuinen oli Saran opettaja.
– Hän sanoi, että etsi itsellesi poikaystävä, johon voit luottaa. Joku, jolle voit kertoa asioistasi. Se iskostui minun päähäni, kun opettaja sanoi sen.
Sara kävi perheensä kanssa sunnuntaisin temppelissä.
Eräänä sunnuntaina hän näki siellä pitkän ja komean pojan.
– Tunsin heti sydämessäni, että haluan tutustua häneen. Hän näytti vahvalta. Ajattelin, että hän voisi puolustaa minua vanhempiani vastaan. Vilkuilin häntä koko ajan. Pelkäsin samalla, että äiti huomaa sen.
Temppelissä naiset ja miehet eivät saa keskustella keskenään. Sara kuitenkin lähti aina innoissaan ja iloisena temppeliin.
– Olin yleensä alakuloinen, mutta temppelissä aina hymyilin. Se oli paha moka, koska äiti huomasi sen. Ja sen jälkeen minua kiellettiin tulemasta temppeliin. Se tuntui karsealta.
Temppelin poika löytyi kuntosalilla
Sara yritti etsiä poikaa Facebookista ja kaikkialta, mutta ei löytänyt tätä mistään.
Lukion liikuntatunnilla Sara sai tehtäväksi pitää liikuntapäiväkirjaa. Tuolloin hän kävi tutustumassa myös kuntosaliin.
– Sain jotenkin vanhempani suostumaan siihen, että sain alkaa käydä kuntosalilla. Olin ihan fiiliksissä, kun sain kuntosalikortin. Minun piti pitää aina puhelin auki, että vanhemmat pystyivät soittamaan Face-Time –puheluita minulle.
Erään kerran kun Sara meni kuntosalille, hän näki siellä temppelin pojan.
– Olin ihan paniikissa, mitä teen. Pyörin ympyrää ja tarkistin joka paikan, ettei siellä olisi ketään meidän yhteisöstämme. Sitten äiti soitti ja kysyi, mitä olin tekemässä. Sanoin, että olin juoksumatolla ja tulin juuri hakemaan vettä pukuhuoneesta.
Äiti sanoi, että he tulevat hakemaan Saraa tunnin päästä.
– Menin nopeasti pojan luokse ja kysyin, onko hän meidän maastamme. Hän vastasi, että joo ja antoi minulle numeronsa. Tallensin sen omaan puhelimeeni parhaan ystäväni nimellä.
Sara ja poika sopivat tapaamisen kuntosalin läheiselle kirjastolle.
– Me aloimme nähdä ja soittaa joka päivä salaa. Poika ihmetteli, miksi muutuin aina pelokkaaksi, kun äiti soitti. Aloin pikkuhiljaa kertoa hänelle, millaista minun elämäni on.
"Äiti otti niskasta ja kysyi, seurusteletko"
Sara ja temppelin poika ehtivät seurustella kaksi vuotta, ennen kuin Saran vanhemmat saivat tietää suhteesta.
Sara oli tuolloin 19-vuotias.
– Jäimme kiinni, kun pikkuveljeni parhaan kaverin äiti näki meidät kahvilassa. Hän kertoi pojalleen, ja tämä kertoi veljelleni.
Sara oli omassa huoneessaan koulupöydän äärellä, kun äiti tuli huoneeseen.
– Äiti otti niskasta kiinni ja kysyi, seurusteletko sinä. Olin saanut suhteesta voimaa. Tiesin, että minulla on ihminen, joka tukee minua. Uskalsin sanoa, että seurustelen.
– Äiti jatkoi, että älä vaan sano, että se on se jätkä, jonka näit temppelissä. Vastasin, että joo, se on just se. Sitten vanhemmat alkoivat kritisoida tätä poikaa. Sanoivat, että hän likainen ja köyhä. Hän vain käyttää sinua hyväkseen, koska sinä olet rikkaasta perheestä.
Sara kertoo, että tämän jälkeen vanhemmat alkoivat salaa valmistella Saralle pakkoavioliittoa.
– Suunnitelma oli, että minut viedään pois Suomesta kotimaahamme. Minulle oli etsitty yli 30 vuotta minua vanhempi puoliso. Vanhemmat olivat pyytäneet Suomeen käymään sukulaistytön. Tarkoitus oli, että matkustaisin tämän sukulaistytön kanssa kotimaahamme. Mutta minulle vain kerrottiin, että lähtisin sukulaistytön kanssa käymään Euroopassa.
Sara kertoi, että hänen vanhempansa muuttuivat, kun sukulaistyttö tuli Suomeen.
– Äiti muuttui tosi mukavaksi ja kiltiksi minua kohtaan. Yhtäkkiä äiti ja isä löysensivät otettaan minusta. Minulle sanottiin, että voit tulla kotiin milloin haluat. Vanhemmat eivät enää soittaneet niin paljon perääni. En ollut koskaan saanut niin paljon vapauksia kuin tuolloin. Poikaystäväni sanoi, että tässä mättää nyt joku.
Poikaystävä sanoi Saralle, että tämän ei kannattaisi lähteä reissuun sukulaistytön kanssa.
Sara soitti äidilleen ja sanoi, ettei voisi lähteä Euroopan reissulle pääsykokeidensa vuoksi.
Puhelin oli kaiuttimella, poikaystävä kuunteli puhelua.
– Äiti raivosi ja huusi. Huusi täyttä kurkkua, että sinä lähdet käymään sukulaistytön kanssa sillä reissulla. Kysyin, miksi sinä pakotat minut sinne. Äiti vaan huusi, että sinä et voi olla lähtemättä. Sillä hetkellä tuli takaisin se äiti, joka minulla oli ollut koko lapsuuteni. Äiti raivosi niin paljon, että minun kädet alkoivat täristä.
"Jos olet mennyt naimisiin, olet pilannut meidän maineemme"
Sara sanoi vanhemmilleen, ettei tapaisi poikaystäväänsä.
Todellisuudessa he tapasivat tiiviisti.
Poikaystävä oli huolissaan Saran tilanteesta.
– Poikaystävän pelko kasvoi päivä päivältä, kun minun ja sukulaistytön Euroopan matka lähestyi. Poikaystävä sanoi, että minun oli pidettävä meidän välillämme puhelinlinja jatkuvasti auki, kun olin kotona. Hän pystyi kuuntelemaan puhelimesta, mitä tapahtuu. Poikaystävä myös kielsi minua syömästä vanhempieni antamaa ruokaa.
Eräänä päivänä vähän ennen Euroopan reissua poikaystävä saattoi Saran tämän kodin lähettyville.
– Kotona minua odottivat äiti ja sukulaisnainen. Menimme minun huoneeseeni. Istuin sängylle, äiti ja sukulaisnainen istuivat viereeni. Äiti sanoi, että sinä olet huijannut meitä. Hän tuli ihan kasvojeni eteen ja sanoi, että jos olet mennyt sen likaisen miehen kanssa naimisiin, olet pilannut meidän maineemme.
Sara oli hiljaa.
– Äiti jatkoi, että jos olet mennyt naimisiin, me kutsumme sukulaismiehen, joka hakkaa sen pojan. Tai me lähetämme poikaystäväsi meidän kotimaahamme, ja hänet tapetaan siellä. Kun äiti puhui näitä asioita, poikaystäväni kuuli kaiken, koska puhelin oli minun taskussani ja puhelinlinja oli auki.
Äiti jatkoi puhumista.
– Äiti sanoi, että jos olet mennyt naimisiin, me teemme sisäisesti avioeron. En tiedä, mitä hän tarkoitti. Ehkä sitä, että meidän yhteisömme tulee ja pakottaa minut eroamaan. Sitten äiti kysyi, oletko sinä raskaana. Hän huusi, että jos olet, me teemme välittömästi abortin.
"Äiti ja sukulaisnainen hakkasivat minua mahaan, että lapseni kuolisi"
Sara ei ollut naimisissa, eikä raskaana.
– Äiti haukkui minua meidän omalla kielellämme. Hän vertasi minua prostituoituun. Äiti ja sukulaisnainen huusivat, eivätkä antaneet minulle puheenvuoroa. Tuli mieleen lapsuus, kun minut lukittiin omaan huoneeseen. Tajusin, että niin kävisi nytkin. He lähtivät hakemaan jotain, jolla voisivat lukita oven.
Sillä hetkellä Sara päätti, että hän lähtee.
Hän otti laukkunsa ja takkinsa. Hän oli jo ulko-ovella, kun hän näki äitinsä ja sukulaisnaisen eteisessä.
– He alkoivat repiä minua hiuksista ja paidasta. Sain jotenkin ulko-oven auki, ja kaaduin rappukäytävän lattialle.
– Nämä naiset luulivat, että olin raskaana. He tönäisivät minut portaisiin, koska he yrittivät saada minulle keskenmenon. Oma äiti ja sukulaisnainen hakkasivat minua mahaan, että minun lapseni kuolisi.
Sara kiljui ja huusi apua.
– Naapuri kuuli minun huutoni. Hän avasi oven ja huusi, että minä soitan poliisille. Silloin isä tuli rappukäytävään. Hän sanoi äidille ja sukulaisnaiselle, että päästäkää se irti. Poliisit voivat tulla.
Sara juoksi talosta ulos.
Vettä satoi kaatamalla. Saralla on huono näkö, eikä hänellä ollut silmälaseja.
– Kotimme läheisyydessä ollut poikaystävä tuli luokseni ja halasi. Olin paniikissa ja luulin, että se oli sukulaismies. Kiljuin hysteerisesti, että älä koske minuun. Minä en ole tehnyt mitään pahaa. Poikaystävä sanoi, että se oli hän.
Poikaystävä ja Sara soittivat hätäkeskukseen. Poliisit tulivat paikalle.
Poliisi aloitti rikostutkinnan tapahtumista.
Sara kertoi kuulusteluissa poliisille samat asiat kuin tässä jutussa.
Saran äiti ja sukulaisnainen saivat syytteet pahoinpitelystä. He ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen.
Oikeus käsittelee pahoinpitelysyytteitä elokuussa.
Poliisit kertoivat Sopu-työstä
Pahoinpitelyä tutkineet poliisit neuvoivat Saraa ottamaan yhteyttä Loisto Setlementti -yhdistykseen.
Yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja maahanmuuttajalapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka joutuvat kohtaamaan kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa.
Sara sai Sopu-työstä oman työntekijän.
– Jos minulle tulee joku ongelma, soitan hänelle. Hän ja aviomieheni ovat henkilöt, jotka tukevat ja auttavat minua.
Yhteisö on nyt vähän rauhoittunut, koska meillä on lapsi. Ja he pelkäävät tätä oikeusjuttua.
Kun Sara pakeni kotoaan, hän ei palannut enää sinne takaisin.
Sara ja temppelin poika menivät maistraatissa naimisiin.
Saran perhe ei tiedä, missä he asuvat. Pariskunta kertoi Ylelle, että Saran perhe ja yhteisö ovat uhkailleet heitä ja yrittäneet saada selville heidän asuinpaikkansa.
Yle tapasi Saran, tämän puolison ja heidän pienen lapsensa Helsingissä.
– Yhteisö on nyt vähän rauhoittunut, koska meillä on lapsi. He myös pelkäävät tätä oikeusjuttua, Sara sanoo.
"Me maahanmuuttajaperheiden tytöt olemme kuin höyheniä"
Sara sanoo, että hänellä on nyt hyvä elämä ja ihana perhe.
Lapsuus on jättänyt kuitenkin varjonsa.
– Minun on vaikea hyväksyä onnellisuutta. Pelkään, että olen liian onnellinen. Pelkään, että äiti tulee ja pilaa kaiken.
Sara uskoo, että vanhempien käyttäytyminen johtuu siitä, että he haluavat pitää yllä samaa kulttuuria kuin mitä heidän omissa lapsuudenkodeissaan on noudatettu.
Saran mukaan perheen uskonnossa naista ei lähtökohtaisesti alisteta.
– Nyt kun olen itsekin äiti, olen paljon pohtinut elämääni. En voi koskaan unohtaa ja antaa anteeksi sitä, että oma äiti hakkasi minut sukulaisnaisen kanssa, kun pakenin pakkoavioliittoa. Mietin usein, miksi vanhempani eivät voineet hyväksyä minua tyttönä ja naisena. He kuitenkin ovat asuneet Suomessa jo yli 30 vuotta.
Sara kertoi Ylelle tarinansa, jotta hän voisi mahdollisesti auttaa muita maahanmuuttajaperheen lapsia, jotka joutuvat kohtaamaan samanlaisia asioita.
– On surullista, että kaikki tämä tapahtuu Suomessa, jossa on ollut jopa naispresidentti. Me maahanmuuttajaperheiden tytöt olemme sellaisia pehmeitä. Kuin höyheniä, joita pystyy muotoilemaan miten tahansa.
Lue myös:
Yle käsittelee tänään verkkojutuissa ja uutislähetyksissä Suomessa tapahtuvaa kunniaan liittyvää väkivaltaa ja sen uhkaa.
