Hallitusneuvotteluissa osapuolet voivat joutua juomaan katkeraakin kalkkia, mutta kun tavoitteet on sovittu, ne ovat yhteisiä, sanoi presidentti Sauli Niinistö TV1:n Ykkösaamun haastattelussa.

– Hallitustyön kannalta vielä tärkeämpää kuin sopiminen on sitoutuminen siihen sopimukseen, Niinistö sanoi.

Omalla hallitusajallaan hän kertoo tunteneensa, että hallituksessa kaikilla oli Suomen selviämiseen tähdännyt missio.

– Kaikki menivät samaan suuntaan, ymmärsivät perusongelman ja olivat sitä korjaamassa. Jos uusi hallitus lähtee liikkeelle tällaisella linjalla, niin merkit ovat hyvät.

Liima löytyy – jos on löytyäkseen – vaikeina hetkinä neuvotteluissa, kun ihmiset kohtaavat toisensa ehkä vähän tunnekuohussakin ja toteavat pitkän vääntämisen jälkeen, että jonkinlainen ratkaisu on löydetty yhdessä, presidentti kuvaili.

"Ei ole säästetty, päinvastoin"

Niinistö kertoi seuraavansa hallitusneuvotteluja samalla tavoin kuin suomalaiset yleensä, tiedotusvälineiden kautta, ja odottavansa kiinnostuneena muun muassa talouslinjauksia.

– Joskus kuulee sanottavan, että "nyt saa säästäminen riittää". Mutta kun minun kielenkäytössäni säästäminen tarkoittaa sitä, että jotakin jää säästöön, niin ei tässä kyllä mitään säästetty ole kymmeneen vuoteen, päinvastoin, Niinistö sanoi.

Hän myönsi Suomen olevan talouskysymyksissä kovin paljon riippuvainen siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Ennusteet eivät ole parhaat mahdolliset, hän totesi.

Hallitusneuvotteluissa yksi kysymys ovat myös ilmastopoliittiset tavoitteet. Niinistö sanoi, ettei voi niihin kovasta sotkeutua, mutta kommentoi kuitenkin väitteitä, joiden mukaan Suomi on liian pieni tekijä, jotta sen ilmastopolitiikalla olisi merkitystä.

– Kun me olemme EU:n puheenjohtaja, meidän on kyettävä sanomaan muille EU-maille, että "meidän on tehtävä", ei että "teidän on tehtävä".

Ennen kuin Suomi voi sanoa sen uskottavasti EU:lle ja EU muulle maailmalle, taustalla on oltava myös tekoja, Niinistö sanoi.

Niinistö painottaa monenkeskeisyyttä

Niinistö kertoi jatkavansa mielellään perinnettä, jossa eduskuntapuoleiden edustajat tapaavat hänen luonaan presidentille kuuluvien ulko- ja turvallisuuspoliittisten kysymysten tiimoilta. Niihin on hyvä ottaa mukaan myös opposition näkökulmia, Niinistö sanoi.

Suomen ulkopoliittiseen linjaan ei hänen nähdäkseen ole odotettavissa merkittäviä käänteitä, mutta painotukseen saatetaan harkita muutoksia.

– Monenkeskeisyyden korostaminen on nyt äärimmäisen tärkeää. Sen, että maailma palaa monenkeskeiseen järjestelmään. Ainoa tapa ratkaista ilmastonmuutos ja kaikki kehityskysymykset on yhdessä keskusteleminen.

Monenkeskeisyyttä Niinistö painotti myös valtioiden välillä. Hän toivoo niiden kunnioittavan YK:ta ja muita yhteisiä instituutioita. Muuten on kovin vaikea edetä, hän sanoi.

"Antoipa olla viimeinen kerta"

Presidentti Sauli Niinistö kommentoi politiikan kysymysten lisäksi myös puolusvoimien Lemmenjoki-kohua, josta on tullut ilmi yksityiskohtia oikeuskäsittelyssä.

– Yksi kulttuuri – sikäki kuin sitä on enää laajemmin ollutkaan – päättyi nyt. Olen käynyt siitä keskustelun sekä meri- että ilmavoimien uusien komentajien ja koko puolustusvoimien komentajakandidaattien kanssa. Kyllä siellä on sellainen henki, että "antoipa olla viimeinen kerta", Niinistö sanoi.

Hänen mukaansa Lemmenjoen kertausharjoituksissa näytetään käytetyn niin rumaa kieltä, että sellaista ei ole edes sosiaalisessa mediassa.

Esitutkinta mahdollisen hyvä veli -verkoston vaikutuksista kohdistuu nyt myös puolustuvoimain komentajaan Jarmo Lindbergiin. Niinistö sanoi, ettei tunne yksityiskohtia tarkoin ja odottaa muiden tavoin valtakunnansyyttäjän ratkaisua.

Jarmo Lindbergin komentajakausi on päättymässä, ja hän siirtyy reserviin. Niinistön mukaan se ei kuitenkaan liity mitenkään Lemmenjoen tapaukseen.

Hän kertoo keskustelleensa komentajavaihdoksesta Lindbergin kanssa marras-joulukuun vaihteessa ja saaneensa kuulla häneltä Lemmenjoesta vasta helmikuussa.

– En tiedä, tiesikö hän.

Niinistö myöntää tunteneensa helpotusta, kun Lindberg kertoi reagoineensa tapahtumiin eikä "sekin asia kerääntynyt presidentin pöydälle, jossa paperia jo riittäänkin".

Komentajaesitys vanhalta puolustusministeriltä?

Puolustusvoimien uuden komentajan nimittäminen on siirtynyt, koska hallitus on vaihtumassa. Puolustusministerin tehtävä on esitellä tuleva komentaja ja presidentin nimittää hänet.

Niinistö kertoi haastatelleensa ehdokkaat, kuten oli ilmoittanut haluavansa tehdä. Jatkosta hänellä on ajatus,jota hän kutsuu kerettiläiseksi.

– Nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö on ollut neljä vuotta tehtävässään, tuntee tilanteet ilmeisesti hyvin ja hänestä oli huomattavaa apua. Entäs jos uusi puolustusministeri ei tunne ehdokkaista ainuttakaan? Jos hän esittelee, meneekö paremmin?

Niinistö sanoi haluavansa mielellään nimittää komentajan niin, että puolustusvoimat saa pian ketjutuksensa käyntiin.

"Terveellisiä opetuksia"

Lemmenjoen tapaus ei ole ainoa, jonka vuoksi on viime vuosina nostettu syytteitä korkean tason virkamiehiä vastaan, niin puolustusvoimissa kuin poliisissa. Joukossa ovat myös entinen valtakunnansyyttäjä ja tullin pääjohtaja. Tuomiotakin on annettu.

Niinistön mukaan selityksiä voi olla kaksi: ikävä selitys on perinteisen virkamiesryhdin heikentyminen tai parempana se, että tapaukset tulevat nykyisin ilmi.

– Olipa kummin päin tahansa, ne ovat terveellisiä opetuksia. Uskon, että oppi menee perille, ja sitten on tietysti mediankin tehtävä valvoa, että se oppi pysyy.

"Villin lännen malliin"

Yhdysvaltain ulkoministerin Mike Pompeon puheita äskettäisessä Rovaniemen-kokouksessa presidentti Niinistö kommentoi sanomalla, että lisää aluevaltausväitteitä tullaan varmasti kuulemaan "vähän villin lännen malliin".

Arktisen neuvoston kokoukseen osallistunut Pompeo arvosteli kovin sanoin Kiinaa ja Venäjää ja sanoi, että Venäjän vaatimukset voivat muuttua väkivaltaisiksi. Niinistö arveli hänen viitanneen Krimiin tai mahdollisesti lippuihin, jotka Venäjä on pystyttänyt pohjoisnavan alle.

Niinistö kertoi, että kova puhe on tuttua puhelinkeskusteluista Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja hänen edustajansa kanssa. Uutta on enintään se, että se tultiin kertomaan Arktisen ministerineuvoston kokouksen alle, Niinistö sanoi.

Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, että kovissan sananvalinnoissaan Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä eivät kuitenkaan viittaa sanallakaan kollegoihin, vain maihin.

– Minulle alkaa valjeta, että tässä pidetään henkilösuhteita yllä ja hyvin tärkeinä. Mutta voi olla, että olen ihan väärässä, Niinistö lisäsi.

Ulkopoliittisista kysymyksistä Niinistö otti kantaa myös Viron presidentin Kersti Kaljulaidin äskettäiseen Venäjän-vierailuun. Hänen mukaansa vastapuolten ajatusten suora kuuntelu on hyvä, mutta neuvonantajaksi hän ei aio ryhtyä.

Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä naapurimaiden kanssa Niinistö sanoi, että häntä kiinnostaisi kovin lisätä Norjan osuuttaa Suomen ja Ruotsin yhteistyössä.

Näin EU-vaalien alla Niinistö puntaroi myös eurooppalaisten arvojen ja EU:n yhteyttä. Hänen mukaansa arvot ovat tuhansia vuosia vanhoja eivätkä muutu yksissä vaaleissa miksikään.

Kriittisyys on hyvästä, Niinistö sanoi. Se ei tarkoita EU-kielteisyyttä. Kriittisyydellä tähdätään korjauksiin, Niinistö sanoi ja toivoi EU-vaaleissa korkeaa äänetysprosenttia.

Äitienpäivän aattona Niinistö kertoi myös oman perheensä juhlavalmisteluista. Paljon on piirrelty ja askarreltu, hän sanoi.

Laitteita ja palveluita suunnitellaan usein vain miesten kokemusten pohjalta, sillä uutta tekniikkaa on kehittämässä paljon nuoria miehiä.

Naisille tästä voi aiheutua hankaluuksia. Tämä juttu kertoo esimerkkejä suunnittelun kukkasista.

– Uusia asioita tuotetaan ajattelematta, kuka niitä tulee itse asiassa käyttämään. Ja tämä on yritysten vika, sanoo ruotsalaisen Luulajan teknisen yliopiston professori Maria Udén, joka on perehtynyt sekä sukupuolen että tekniikan tutkimukseen.

1. Puheentunnistus

Puheentunnistusohjelmat, joita Amazon Echon kaltaiset digitaaliset apurit käyttävät, toimivat paremmin mies- kuin naiskäyttäjillä.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi Googlen puheentunnistus ymmärtää miestä 70 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä kuin naista. Tämä johtuu siitä, että valtaosa tuotetta testanneista kehittäjistä on miehiä.

2. Kasvojentunnistus

Naisen kasvot, varsinkin valkoihoista tummemmat, ovat kasvoja tunnistavalle tietokoneohjelmalle selvästi vaikeampi kohde kuin miehen kasvot.

Tämäkin johtuu siitä, että tekoälyä on opetettu aineistolla, jossa on korostetun paljon miehiä, ja vieläpä vaaleahipiäisiä.

3. Työkalut

Työkalujen mittasuhteet soveltuvat usein nimenomaan isokätisille nikkareille.

– Tietenkään kaikki miehet eivät ole suuria ja naiset pieniä. Mutta työkalujen koon vuoksi naisista vain osa pystyy niitä käyttämään, ja tämä johtaa esimerkiksi työtapaturmiin, professori Maria Udén sanoo.

4. Lääketiede

Naisen sydänkohtaus diagnosoidaan herkemmin väärin kuin miehellä, britti feministi Caroline Criado-Perez sanoo kirjassaan Invisible Women: Data Bias in a World Designed for Men.

Criado-Perez kirjoittaa ongelman johtuvan siitä, että lääketieteellinen tietämys nojaa miespotilaista kerättyyn dataan. Hän sanoo, että sukupuolisidonnaisia eroja on sydämen lisäksi myös muissa sisäelimissä kuten keuhkoissa.

5. Työasut

Avaruuspuku tai tavallinen työhaalari – vaatteen koko on helposti suunniteltu naiselle liian suureksi.

Kansainvälisellä avaruusasemalla, ISS:llä piti maaliskuussa koittaa historiallinen hetki: kaksi naispuolista astronauttia yhtäaikaa avaruuskävelyllä. NASA joutui kuitenkin perumaan suunnitelman, koska vain yhdelle naiselle löytyi sopivan kokoinen avaruuspuku.

Niinpä toinen naisista jäi aseman sisälle ja hänet korvasi avaruudessa mies.

6. Työympäristö miesten ehdoilla

Toimistotilojen ovet ovat naisille raskaita avata. Sisälämpötila säädetään helposti miesten ehdoilla, vaikka naisille ja miehille sopiva lämpötila eroaa toisistaan jopa kolme astetta. Lasiportaat voivat olla kiusallisia hametta käyttäville naisille. Näin työtilojen syrjivyyksiälistaa Caroline Criado-Perez kirjassaan.

7. Epämukavat kuljettajankopit

Osa kuorma-autojen ohjaamoista on suunniteltu henkilölle, jonka pituus on vähintään 175 senttimetriä. Kuljettajankopin mittasuhteet syrjivät näin enemmän naisia kuin miehiä.

Ja lyhyelle kuljettajalle koituva hankala ajoasento heikentää liikenneturvallisuutta, professori Maria Udén Luulajasta sanoo.

8. Henkilöautojen turvallisuus

Naisia syytetään toisinaan väärästä ajoasennosta, liian edessä istumisesta. Luulajan yliopiston tutkijoiden mukaan selitys on yksinkertainen: polkimille on liian pitkä matka.

Volvo Carsin turvallisuusasiantuntija Lotta Jakobsson sanookin, että autojen turvallisuutta pitäisi kehittää heikompien ehdoilla, ja muistuttaa, että naisten kehot ovat tutkitusti miehiä hauraampia.

Tutkijat pitävät turvallisuusriskinä myös sitä, että kolaritestinukke esittää "tyypillistä miestä" mittoineen ja painoineen: 177 senttimetriä ja 76 kiloa. Professori Maria Udénin mielestä nukkejen tulisi edustaa autossa istuvia laajasti.

Autojen varustelukin kaipaa tasavertaisuutta ja naisten huomioimista: raskaana oleva naismatkustaja olisi tutkijoiden mukaan paremmassa turvassa nykymallista poikkeavan turvavyön kanssa.

Lue lisää:

Jutun pitkä alkuperäisversio 9 exempel på teknik och design som skapas av män för män – och varför det är problematiskt (Svenska Yle)

This is how AI bias really happens—and why it’s so hard to fix (MIT Technology Review)

Facial recognition errors are bad for business: Most of us aren't white men (CNET)

Linda Liukkaan kolumni: Tulevaisuus on teinityttöjen

Teknologiayritys pyytää anteeksi rekrytointimainostaan: Nuoret naiset pitivät syrjivänä

Naisia rohkaistaan, kannustetaan ja houkutellaan koodaamaan – "Vielä voi vaikuttaa tulevaisuuteen"

Älykaiuttimet valloittavat maailmaa, mutta Suomessa ei puheohjauksella saa taksia, leffalippuja tai paljon muutakaan

Vulnerability of Female Drivers Involved in Motor Vehicle Crashes (PubMed)

Yhdysvaltain ja Kiinan kauppakiista syveni eilen, kun presidentti Donald Trump korotti kiinalaistuotteiden tuontitulleja 25 prosenttiin. Tuontitullit koskevat nyt Yhdysvaltoihin tuotavista kiinalaistuotteista noin 5 700 tuotetta. Niiden tuonti on arvoltaan noin 200 miljardia dollaria.

Trumpin kauppapolitiikan perusteita voi hakea hänen ajattelustaan. Sitä kuvaa kenties parhaiten Trumpin itselleen antama luonnehdinta ”Tariffimies”. Trump näkee itsensä kauppapolitiikan supersankarina, joka taistelee protektionistisella, omaa taloutta suojaavalla talouspolitiikalla ”Yhdysvaltoja ryövääviä vastaan”.

Viimeksi alkuviikosta Trump haukkui Floridan kampanjatilaisuudessa muiden maiden pitävän Yhdysvaltoja säästöpossunaan. Trumpille kauppapolitiikka on yksinkertaista nollasummapeliä. Ajattelu tiivistyi eiliseen tviittiin, jossa hän patisti valmistamaan tuotteet Yhdysvalloissa, niin ei tule tariffejakaan.

Trumpin tiukka kauppapolitiikka on toiminut siinä mielessä, että Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus neuvoteltiin uusiksi. Uudessa sopimuksessa Yhdysvaltain maitotuotteiden pääsy Kanadan markkinoille parani. Tosin muuten asiantuntija-arvioissa muutoksia on pidetty pienehköinä vanhaan Naftaan verrattuna.

Ydinkannattajat pitävät kovista puheista

Kovan kauppaneuvottelijan maine hyödyttää presidentti Trumpia erityisesti peruskannattajien ydinjoukoissa. Niiden, joiden mielestä Yhdysvalloilla on viimein presidentti, joka Amerikka ensin -politiikallaan puolustaa tinkimättömästi Yhdysvaltain etuja.

Mutta samaan aikaan vapaakaupan puolesta perinteisesti puhuneiden republikaanien riveissä on huolta, sillä Trumpin aggressiivinen kauppapolitiikka on tähän mennessä kurittanut erityisesti viennistä riippuvaisia vaa’ankieliosavaltioita Wisconsinia, Michigania ja Pennsylvaniaa. Ensi vuoden vaaleihin se ei välttämättä lupaa hyvää.

Trumpin kauppapolitiikan ongelma on, että se jättää huomioon ottamatta sen talouspoliittisen todellisuuden, jossa kansainvälistä kauppaa käydään. Esimerkiksi Yhdysvaltain autoteollisuus on riippuvainen ulkomailta tulevista osista.

Paljon puhuvasti Yhdysvalloissa myytävistä autoista ”yhdysvaltalaisin” autonosissa mitattuna ei suinkaan ole Fordin tai GM:n valmistama automalli, vaan japanilaisen Hondan Odyssey-malli.

Tariffimies tuntuu haikailevan aikaan, jollaista ei enää ole. Voittoa tavoittelevan kansainvälisen yritystoiminnan perusta on hakeutua toimialueille, jossa tuotanto on kilpailukykyisintä. Työvoiman hinnan ohella, myös osaaminen ratkaisee.

Esimerkiksi puolustusministeriö Pentagon on ollut huolissaan siitä, että monessa puolustusteollisuuden komponentissa ja teknologiassa Yhdysvallat on riippuvainen ulkovalloista, kuten Kiinasta.

Pentagonin raportissa nostetaan esiin heikkoutena Yhdysvaltain tieteellinen ja teknologinen koulutus. Toisin sanoen jos tavoite on lisätä tuotantoa kotimaassa, Tariffimiehen kannattaisi antaa tuntuvasti lisäpanostuksia koulutukseen ja opetukseen.

Amerikkalaisviljelijät maksumiehinä

Kauppanokittelu on myös jo iskenyt yhdysvaltalaisiin itseensä. Etulinjassa kauppanokittelun maksumiehiksi joutuivat soijanviljelijät. Kiina kosti asettamalla yhdysvaltalaissoijalle viime kesänä 25 prosentin tullin. Viljelijöille luvattiin korvata menetykset tukiaisilla, mutta viljelijöiden huoli on, että kauppakiistan vuoksi Kiinan-markkinat menetetään lopullisesti.

Nyt tuoreimman tullimaksukorotuksen jälkeen Trumpin asettamat kiinalaistuotteiden tullit uhkaavat osua entistä laajempaan joukkoon yhdysvaltalaisia. Kiinan odotetaan maksattavan tullit korottamalla tuotteiden hintoja. Toisin sanoen esimerkiksi tietokoneet, älypuhelimet ja televisiot voivat Yhdysvalloissa nyt kallistua.

Tullimaksusta tulee kuin vero, jonka kuluttaja maksaa. Yhdysvalloissa onkin laskettu jo, että tuore tullimaksujen nosto kiinalaistuotteille tulee maksamaan nelihenkiselle perheelle lähes 800 dollaria vuodessa.

Trumpin hallinnon huoli Kiinan kauppapolitiikassa on varsin oikeutettua, lähtien omien markkinoiden suojaamisesta immateriaalioikeuksien rikkomiseen ja oman valuutan arvolla keplotteluun pitämällä se keinotekoisen alhaalla.

Mutta nyt Tariffimiehen yritys saada Kiina ruotuun, näyttää entistä kipeämmin kalahtavan yhdysvaltalaisten omaan nilkkaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen pyörävalmistaja kertoo jo nyt joutuneensa tariffien vuoksi jättämään ihmisiä palkkaamatta ja nostamaan polkupyöriensä hintoja 7,5 prosenttia.

Ensi vuoden vaalien lähestyessä kauppasodan ruokkima talouden epävarmuuden lisääntyminen ja työpaikkojen menetykset eivät ole hyviä uutisia presidentille, joka haluaa tulla valituksi toiselle kaudelle.

Lasse, tussu ja perse? Ravintolakeittiöiden ammattislangista on vaikea maallikoiden ymmärtää mitään.

Tamperelaiset kokeneet keittiömestarit Anette Mellin, Toni Leskinen ja Hannu Wiss avaavat yleisölle, mitä suosituimmat termit tarkoittavat.

Osa termeistä on tullut jo kokkiharrastajien käyttöön.

– Olen huomannut, että kokkiohjelmissa sana pleittaaminen on käytössä. Se tarkoittaa sitä, että laittaa annoksia ja komponentteja lautaselle, Anette Mellin sanoo.

Lasse on puolestaan lasagne, Toni Leskinen sanoo.

Työkielessä on myös paljon sanoja, joita kotikokki ei ole kuullut. Hannu Wiss sanoo, että useat sanonnat ovat ranskalaisia.

Esimerkiksi beurre blanc on voikastike, ja sitä kutsutaan Suomessa pörreksi.

Kokit myös tekevät misaa eli valmistelevat. Tämän taustalla on ranskalainen sanonta Mise en place eli asettaa paikalleen.

Termit vaihtelevat eri keittiöissä

Osa termeistä vaihtelee keittiöittäin ja aikakausittain. Hannu Wiss käyttää valmistelusta sanaa misu.

Toni Leskisen mukaan rotta tarkoittaa ratatouillea eli vihanneshöystöä. Antti on entrecôte eli välikyljys.

Myös Anette Mellin on törmännyt keittiöiden välisiin eroihin.

– Pojat nauroivat töissä, kun olin hukannut tussun. Tussu on rautavilla, jolla pestään kattiloita. Se termi oli meidän keittiössämme käytössä.

Toni Leskinen on käyttänyt samasta rautavillasta nimitystä tuhero.

– Terveystarkastaja on puolestaan tippaiita, Leskinen sanoo.

Yleensä ravintolakeittiössä piisi on hellapuoli ja kalla kylmä keittiö. Tampereella Toni Leskinen törmäsi ihan eri termeihin.

– Minulle sanottiin, että aloita takapetsissä, sitten keskipetsi ja etupetsi.

Etupetsissä laitettiin liha, välipetsissä kastikkeet ja kala ja takapetsissä kylmäruuat.

Leskisen työpaikassa Salud-ravintolassa harjoittelijoita kutsuttiin kölveiksi. Yhtä kölviä pyydettiin hakemaan alakerran kaupasta hdf:ää.

Kauppa valisti harjoittelijaa, että hdf:llä tarkoitetaan hyvää duunifiilistä.

– Pitää olla pikkaisen hullu, että pärjää tällä alalla. Samalla kokeillaan kestävyyttä ja huumorintajua, Leskinen selittää.

Kaksimielistä

Hannu Wiss aloitti nuorena oppilaana leipomossa, jossa vanhat leipurit testailivat eli uunottivat nuoria kunnolla.

– Minut lähetettiin hakemaan arinahöylää ja annettiin iso paperisäkki. Raahasin säkin leipomoon ja siellä oli halko.

Anette Mellinin mukaan kaikissa keittiöissä on oma huumorinsa ja sanastonsa. Nokkimisjärjestys ei ole enää yhtä tiukka kuin ennen.

– Se on vähän kuin murre, kyllä sitä oppii. Itse olen oppinut uusia sanoja nuorilta. Uusin on pleki, en tiennyt, että se on pelti, jolla laitetaan asioita paistumaan uuniin, Mellin sanoo.

Keittiötermit ovat lyhyitä, koska keittiössä on kiire. Usein sanat ovat myös kaksimielisiä.

– Minun käskettiin mennä ensimmäisessä työpaikassa töihin perseeseen. Se tarkoittaa tiskinurkkaa, joka sattui olemaan perällä, Mellin nauraa.

Huumori auttaa keittiömestarien mukaan jaksamaan pitkät päivät.

– Naiset osaavat olla ihan yhtä pahoja suustaan kuin miehet, Anette Mellin sanoo.

Avokeittiöissä tarkkana

Avokeittiöt ovat yleistyneet ravintoloissa. Kokit saavat olla tarkkoina, ettei kiroilu tai huutelu kuulu asiakkaille.

Anette Mellin arvioi, että nuori polvi on rauhoittunut, eikä kielenkäyttö ole enää yhtä karskia kuin takavuosina.

Wiss kertoo, että Saludissa pöytä numero neljä lähellä keittiömestaria oli suosittu.

– Asiakkaat tykkäsivät kuunnella, kun kirosin ja meuhkasin.

Mellinin ja Leskisen mukaan Wiss on suuri persoona ja nähtävyys, eikä samanlainen kielenkäyttö ole enää hyväksyttyä.

Mänttäläisen olohuoneen hyllyt ovat täynnä valokuvia. Niissä hymyilevät ja vipeltävät Paula Katajamäen, 70, kuusi lastenlasta. Osalle heistä mummu ei ole verisukua, mutta se ei haittaa. Suuri perhe on lapsensa yksinhuoltajana kasvattaneen äidin ilo.

Katajamäen matka neljän lapsen äidiksi on kaikkea muuta kuin tavallinen. Hän sai lapsensa kahdessa hyvin erilaisessa elämänvaiheessa: kaksi ensimmäistä syntyivät nuorelle äidille, kahdelle jälkimmäiselle hän avasi kotinsa oven viisikymppisenä.

Paula Katajamäki oli nuori tullessaan ensimmäistä kertaa äidiksi. Esikoistytär syntyi kun Katajamäki oli vasta täyttämässä 22 ja poika vain hieman yli vuosi myöhemmin.

– Siihen aikaan oli itsestään selvää, että lapset tehdään nuorina. Olin itse viisilapsisesta perheestä ja tottunut pitämään huolta pienistä.

70-luvun alku oli kiireistä aikaa. Äitiysloma kesti vain kolme kuukautta ja lapset piti jättää hoitoon pieninä.

– Se tuntui vähän pahalta. Muuten äitiys oli minusta yksinkertaisesti ihanaa.

Kaikki päätökset ovat olleet oikeita vaikka olivatkin nopeita. Paula Katajamäki

Äitiyden ihanuudesta huolimatta nuorten vanhempien avioliitto päättyi eroon. Paula Katajamäestä tuli 6- ja 7-vuotiaiden lasten yksinhuoltaja. Rahasta oli tiukkaa, mutta arki sujui.

– Vastuu oli yksin minulla, koska lasten isä asui kauempana. Minulla oli kuitenkin hyviä ystäviä ja työpaikka. Yhteys appivanhempiin oli kunnossa ja oma äitini auttoi paljon.

Katajamäen entinen mies löysi uuden puolison ja sai tämän kanssa kaksi poikaa. Välit entiseen vaimoon olivat hyvät, ja perheet pitivät yhteyttä.

Poikien ollessa alakouluikäisiä heidän äitinsä sairastui vakavasti. Hän otti yhteyttä Paula Katajamäkeen ja esitti toiveen: jos pahin tapahtuisi, voisiko tämä huolehtia hänen pojistaan. Toiveen toteuttaminen ei ollut vielä ajankohtaista, sillä kun poikien äiti vuonna 1993 kuoli, isä jäi luonnollisesti huolehtimaan lapsistaan.

Hänkin kuitenkin menehtyi yllättäen viisi vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen.

Kahdesta teinipojasta tuli orpoja. Paula Katajamäki oli viisissäkymmenissä ja aloittelemassa itsenäistä elämää jälkikasvunsa muutettua omilleen kun hänen piti tehdä päätös lasten kohtalosta.

– Harkitsin asiaa viisi päivää ja keskustelin lasteni kanssa. Sain heiltä tukea päätökselleni. Tärkeintä oli pitää pojat yhdessä ja saada heidät tuttuun paikkaan.

Harkitsin asiaa viisi päivää ja keskustelin lasteni kanssa. Paula Katajamäki

Äitienpäivän tienoilla vuonna 1998 Paula Katajamäestä tuli virallisesti poikien huoltaja. Vanhimman pojan rippijuhlat vietettiin poikien omassa kodissa, mutta sen jälkeen Mänttään muutti kaksi surullista teiniä.

Uuden yhteisen elämän aloittamista helpotti se, että Katajamäki oli tuntenut entisen puolisonsa pojat lapsesta saakka.

– Olen positiivinen ihminen ja tiesin, että jaksan. Oli myös tärkeää tietää, että saisin tarvittaessa apua vanhemmilta lapsiltani.

Voimat eivät missään vaiheessa loppuneet, mutta olivat välillä vähissä. Silloin apua toi liikuntaharrastus. Aamuvarhaisella lattiat tömisivät kun äiti hyppeli narua.

– Olen koko ikäni saanut voimaa liikkumisesta. Olen mennyt lenkille tai pyöräilemään aina kun mahdollista.

Tänä äitienpäivänä Paula Katajamäki saa virallisen tunnustuksen kasvatustyöstään. Hän on yksi 35 äidistä, joille tasavallan presidentti luovuttaa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.

– Ei sitä oikein osaa vielä sisäistää, se on niin upeaa. Ilmeisesti olen ollut ihan hyvä äiti ja mummu, tunnustuksen saaja sanoo selvästi liikuttuneena.

Tekisin ihan saman jos tilanne tulisi nyt. Paula Katajamäki

Hienosta tunnustuksesta iloitsevat Paula Katajamäen kanssa neljä lasta ja kuusi lastenlasta. Välit kaikkiin ovat lämpimät.

– Seuraan ilolla lasten perhe-elämää. Hoidan kuutta lastenlastani, käyn heidän peleissään ja musiikkiharrastusten esityksissä. On ihanaa saada olla mukana ja nähdä heidän pärjäävän ja varttuvan.

Paulan tie näin suuren katraan äidiksi ja mummuksi ei ole tavallinen, mutta hän ei vaihtaisi matkan varrelta askeltakaan.

– Minulla on sellainen ajatus, että elämässä on punainen lanka. Kun sitä lankaa kerii taaksepäin, kaikki päätökset ovat olleet oikeita vaikka olivatkin nopeita. En vaihtaisi päivääkään pois vaan tekisin ihan saman jos tilanne tulisi nyt.

Metsätaloudessa voidaan uusien tutkimuksien mukaan lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla lähes unohtamalla avohakkuut.

Esimerkiksi hömötiaiskannat voisivat elpyä, kun vanhojakin pesäpuita olisi aina tarjolla. Myös metsänomistajat tienaisivat puukaupoilla enemmän kuin nyt.

Lisäksi puut sitoisivat ilmastomielessä enemmän hiiltä, kun niiden annettaisiin kasvaa nykyistä isommiksi.

Itä-Suomen yliopistossa eri kasvatustavoista tehdyssä mallinnuksessa kaikki mukana olleet mallit olivat parempia kuin avohakkuut. Tutkittavina oli kymmeniä tuhansia hehtaareja ikärakenteeltaan tavallisen tasaista mutta normaalia järeämpää metsää Pohjois-Karjalassa.

Metsätalouden suunnittelun professorin Timo Pukkalan mukaan tutkimus on osoitus siitä, että nykyinen avohakkuisiin pohjautuva kasvatus on vastoin sekä metsänomistajien etua että myös metsien luonto- ja virkistysarvoja.

– Jos maksimoidaan melkein mitä hyvänsä, avohakkuita olisi kannattavaa tehdä hyvin paljon vähemmän kuin nyt tehdään. Se olisi kaiken tuotannon kannalta hyvä asia, myös puun määrällisen tuotannon kannalta.

Puuta riittäisi myös sellukattilaan

Pukkalan tutkimusten ja metsähoitajakokemuksen mukaan ilman avohakkuita tai ne lähes lopettamalla voidaan lisätä myös puuntuotantoa.

Avohakkuiden vähentäminen ei Pukkalan mukaan tarkoita sitä, että sellunkeittämiseen perustavan metsäteollisuuden uusi nousu leikkaantuisi. Sellunkeittoon tarvittavan puun osuus mahdollisesti tippuisi, mutta kuitupuun määrät eivät silti vähenisi. Kaupan olisi enemmän tukkipuuta.

Metsänomistajat ainakin kiittäisivät, sillä Pukkalan ja monen muun metsänomistajan tavoitteena on saada metsästä hyvät tuotot. Kuitupuun hinnat ovat olleet kovan kysynnän takia nousussa, mutta metsänomistajat ovat jo kauan menettäneet jopa satoja miljoonia euroja vuosittain, kun harvennushakkuissa on myyty leimikoita sellupuuna.

.

Tiliä metsänomistaja tekee harvennushakkuiden sijaan tukkipuukaupoilla. Monet metsänomistajat saavat nyt rahaa vain kerran elämänsä aikana.

Metsänomistajille annettavissa urakoiden tarjouksissa hinnat voivat olla korkeita, mutta lopullinen tili voi professori Pukkalan mukaan jäädä toisenlaiseksi.

– Tukkipuusta tarjotaan hyvä hinta, mutta metsässä hakataan tukkia mahdollisimman vähän ja kuitua mahdollisimman paljon.

Pukkala sen sijaan tekee tiliä useamman kerran elämänsä aikana, kun hänen kannattamassa kasvatusmallissa metsistä kaadetaan vain kasvuvauhtinsa menettäneet rungot.

Hyvässä kasvukunnossa olevat puut jätetään metsään, ja sillä välin kun ne järeytyvät, tilalla voi tehdä pienaukkohakkuita, harvennuksia ja tarvittaessa myös isomman avohakkuun.

Nykyinen metsänhoito on paljon taistelua luontaisesti syntyvää taimiainesta vastaan Timo Pukkala

Pukkala kehottaa omien esimerkkien kautta metsänomistajia keskittymään yhä enemmän metsästä saatavaan tuottoon. Puiden kasvu on siinä sinällään sivuseikka, koska kannattavuuteen vaikuttavat ratkaisevasti avohakkuun jälkeen vaadittavat kalliit taimien istutukset ja muut työt, jotka tekevät yleensä ulkopuoliset.

– Nykyinen metsänhoito on paljon taistelua luontaisesti syntyvää taimiainesta vastaan.

Pukkalan mallissa tai vapaassa mallissa, niin kuin hän sitä kutsuu, avohakkuu ei ole kiellettyä. Sitä voidaan tarvita, jos kaadettujen puiden tilalle ei luontaisten vaihteluiden takia tai muusta syystä synny uusia puunalkuja.

Pukkalan kannattamalla vapaalla mallilla, jossa ei olla lukkiuduttu tiettyyn malliin tai hakkuutapaan, saatiin myös Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa parhaimmat tulokset. Malleja vertailtiin esimerkiksi nettotulon, hiilitaseen, lahopuun ja puuntuotoksen suhteen.

Professori Pukkala ei ole vielä itse tehnyt metsissään avohakkuuta. Myös tutkimuksessa Pukkalan vapaassa mallissa avohakkuiden määrä pieneni niin sanottuun tasaikäisen metsän alaharvennusmalliin verrattuna noin kymmenesosaan.

Kaikkein huonoin malli tutkimuksen joka kohdassa olivat sellukattilaan päätyvän alaharvennuksen hakkuut, jossa metsät kasvavat tasa-ikäisinä kohti avohakkuuta. Sellupuun kysyntä on ollut hyvää, joten avohakkuita on tehty valtakunnan metsien inventointitietojen mukaan entistä nuoremmissa metsissä.

Tutkimuksen mukaan esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen mallissa, joka pitää metsät koko ajan puupeitteisinä, ei ole saavutettu niin hyvää nettotuottoa kuin Pukkalan kannattamassa vapaassa mallissa. Pukkalan mallin ja jatkuvan kasvatuksen mallin erot ovat pieniä. Erotukena on, että jatkuvassa kasvatuksessa ei tehdä laisinkaan avohakkuita.

Ilmastomielessa jatkuvassa kasvatuksen malli on vielä parempi kuin Pukkalan malli. Molemmissa pyritään kasvattamaan puiden järeyttä ja pitämään metsässä hyvä varasto tulevia tukkipuita myös hiilimielessä.

Näihin metsiin ei synny ison avohakkuun jälkeistä jopa useita vuosikymmeniä kestävää isoa hiilikuoppaa tai vajetta, joka vaikeuttaa Suomen mahdollisuuksia tehdä isompia päästövähennyksiä.

Avohakkuiden lopettamista etenkin valtion mailla ovat vaatineet useat ympäristöjärjestöt .

Uutta tapaa on vastustettu väärin perustein

Metsäteollisuusyritykset ovat professori Pukkalan mukaan vastustaneet väärin perustein jatkuvaa kasvatusta sen takia, että se tuottaisi puuta selvästi nykyistä vähemmän.

– Väitteet siitä, että malli tuottaisi 20 prosenttia vähemmän puuta ei perustu mihinkään oikein tehtyyn vertailuun.

Samaan mieltä on Helsingin yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvonen. Hän ihmettelee sitä, että metsien kasvu on ollut sadan vuoden ajan metsäntutkimuksen tutkituin aihe, mutta se on keskittynyt avohakkuupohjaiseen malliin. Näitä tutkimuksia ei suoraan voi käyttää muiden kasvatusmallien tutkimiseen, puhumattakaan vertailusta.

Pukkalan tutkimusten ja Luonnonvarakeskuksen kenttäkokeiden perusteella myös tuulituhojen määrässä pelot ovat osoittautuneet päinvastaisiksi. Tuuli ei pääse tunkeutumaan ja tekemään tuhojaan peitteiseen metsään samalla tavoin kuin esimerkiksi isojen avohakkuuaukkojen reunoille.

– Tuulikaatoja on ollut paljon vähemmän kuin on luultu. Vahingot ovat paljon pienemmät kuin tasaikäisessä metsässä, kertoo erikoistutkija Sauli Valkonen Luonnonvarakeskuksesta.

Alan tutkijat ovat professori Pukkalan mukaan jo yhtä mieltä siitä, että metsiköissä pitää pyrkiä ilmastonmuutoksen takia vaihtelevaan metsänhoitoon. Tämä tarkoittaa eri puulajien ja latvuskerrosten yhtä aikaista suosimista, jolloin metsät pystyvät paremmin sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.

Peitteinen metsä voi muistuttaa luonnonmetsiä

Professori Pukkala myöntää, että hänenkin ajattelunsa perustuu metsänhoidon kannattavuuteen ja hakkuisiin. Siksi myös hän joutuu ajattelemaan erikseen, mitä metsäluonnon monimuotoisuuden eteen pitää tehdä. Kyse ei ole metsien suojelusta.

– Jatkuva kasvatus ei automaattisesti lisää lahopuun määrää, vaan niitä pitää jättää hakkaamatta ja kuolemaan.

Lahopuun puute on yksi keskeinen syy sille, että suurin osa uhanalaisista lajeista on metsälajeja.

Siitä on olemassa viitteitä, että peitteinen metsä voisi olla parempi paikka useille lajeille. Kuten ennen yleiselle hömötiaiselle. Myös metsälajeissa on paljon vaihtelua, joten peitteinen metsä ei sovi kaikille lajeille. Näistä esimerkkinä on hirvi. Kuukkelikannat voisivat sen sijaan vahvistua.

– Jatkuva kasvatus tuo uuden elinympäristötyypin, joka voi muistuttaa rakenteeltaan vanhoja luonnonmetsiä. Ekologisista vaikutuksista ei voi vielä varmasti sanoa, kertoo metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen Helsingin yliopistosta.

Metsälaki toi ison muutoksen metsänhoitoon

Peitteisen metsänkäsittelyn alojen koosta ei ole tarkkaa tietoa. Alat ovat mahdollisesti muutaman prosentin luokkaa kaikista talousmetsistä.

Määrät ovat kuitenkin kasvussa, jos alalle syntyneitä yrityksiä kuuntelee. Pukkalakin on ollut perustamassa Arvometsää, joka tarjoaa palveluja metsänomistajille. Pukkala puhuu käynnissä olevasta metsäalan murroksesta.

– Viidessä vuodessa on tapahtunut enemmän kuin 50 vuodessa, Pukkala vertaa.

Hän viittaa viisi vuotta sitten voimaan tulleeseen metsälakiin, joka vapautti metsänomistajat kasvattamaan metsiään oman harkintansa mukaan.

Luonnonsuojelujärjestö WWF:n tekemien kyselyiden mukaan peitteisen metsänkasvatuksen melko verkkaiselle kasvulle voi löytyä syy siitä, että metsäneuvontapuolelta ei ole vielä esitelty metsänomistajille vaihtoehtoja avohakkuupohjaiselle kasvatuksella.

Professori Pukkalan mukaan enemmistö metsänomistajista suhtautuu joustavasti eri metsänkäsittelyn tapoihin, kunhan niistä saa tuottoa.

Ehdottomia avohakkuun puolesta puhujia ja vastustajia löytyy molempia noin 15 prosenttia metsänomistajista. Tämän lisäksi omistajat arvostavat myös sitä, miltä metsässä näyttää, ja sitä, että sieltä saa esimerkiksi marjoja ja riistaa.

– Monimuotoinen metsänhoito, missä metsän peitteisyys lisääntyy saattaa olla eliölajiston kannalta se kaikkein paras.

Pukkalan mukaan mustikka on esimerkki siitä, miten vaikeaa on sanoa, mihin tai mille lajeille pysyvä peitteisyys sopii. Mustikka viihtyy väljissä ja valoisissa kangasmetsissä. Peitteinen metsä ei saa olla liian tiheä, jotta mustikka menestyy jatkossa. Tosin avohakkuissa mustikan juuristo tuhoutuu kymmeniksi vuosiksi.

Teollisuudessa suhtaudutaan luottavaisesti

Professori Pukkala ei näe metsänkäsittelytapojen muutoksista uhkia metsäteollisuudelle. Järeämmän ja mahdollisesti laadukkaamman puun määrän lisääntyminen on tervetullut lisä sahateollisuudelle. Pukkalan mukaan puukaupassa voidaan tarvittaessa muuttaa runkojen latvaläpimitan vaatimuksia, jotta myös kemiallinen metsäteollisuus saa tarvittavat puunsa.

Stora Enson ostopäällikkö Jarmo Tuovisen mukaan eri metsänhoitotapoja ei pitäisi nähdä vastakkainasetteluna. Hän ei näe ongelmia sovittaa jatkuvan kasvatuksen puita nykyisille puumarkkinoille.

– Tukki- ja kuitupuun hinnan ero varmaan säilyy hyvin samantyyppisenä. Näissähän normaalisti poistetaan isompaa puuta ja sitä kautta metsänomistajalle jää parempi tili.

Stora Ensolla jatkuvan kasvatuksen metsät rinnastetaan Tuovisen mukaan harvennushakkuisiin, ei päätehakkuisiin. Hän sanoo, että jatkuvan kasvatuksen alat voisivat kasvaa kymmeneen prosenttiin tarjottavista kohteista ennen kuin niiden käsittelyä puumarkkinoilla pitäisi miettiä jollakin tavalla uudestaan.

Professori Pukkalan mukaan uudet metsänhoitotavat saavat myös avohakkuita vastustaneet metsänomistaja myymään puuta.

Erikoistutkija Sauli Valkosen epäilyt jatkuvasta kasvatuksesta tai muista vastaavista malleista liittyvät siihen, miten hakkuiden jälkeen metsiin kasvaa uusia taimia ja kuinka nopeasti taimet kasvavat avohakkuun istutustaimiin verrattuna.

Vaihtelu taimettumisessa on ollut suurta kenttäkokeiden perusteella ja kasvu riippuu paljon valon määrästä. Ongelmia taimettumisessa on ollut erityisesti Etelä-Suomen rehevissä kuusimetsissä.

Lue myös:

Tuhannet lajit hakevat lahopuuta talousmetsistä, turhaan – Huippuekologi: Hiljainen tappaja lähempänä

Suomen laskelmat metsien hiilinieluista eivät kelpaa sellaisenaan EU-työryhmälle

Metsätieteilijät palkitsivat professori Mikko Mönkkösen: ”Hakkuiden lisääminen edellyttää merkittävää lisäystä suojelualueisiin”

Erilaiset veritulpat ovat Suomessa kohtalaisen yleisiä. Veritulpat voivat olla joko laskimoiden tai valtimoiden tulppia tai sydämen sisäisiä tulppia, joista jokaisella on erilaiset syntymekanismit ja riskitekijät.

Laskimoveritulpat jaotellaan pinnallisiin ja syviin tukoksiin. Vaarallisimpia ovat syvien laskimoiden tulpat, jotka voivat edetä keuhkoveritulpiksi, lääkärikeskus Mehiläisestä kerrotaan.

Helsingin yliopistollisen sairaalan mukaan syviä laskimoveritulppia ja keuhkoveritulppia diagnosoidaan Suomessa yhteensä vuosittain noin 1–2 tapausta tuhatta henkilöä kohden. Noin puolella potilaista, joilla on syvä laskimoveritulppa, on myös samanaikainen keuhkoveritulppa.

– Laskimoveritulppia syntyy useimmiten alaraajoihin. Tyypillisin altistava tekijä on pitkäaikainen lentokoneessa istuminen, mutta ylipäätään raajojen pitkä liikkumattomuus altistaa laskimoveritulpille, Mehiläisen kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri Tapio Aalto sanoo.

Laskimoveritulpan tunnistaa Aallon mukaan useimmiten siitä, että jompikumpi jalka on turvonnut ja kipeä. Laskimoveritulppa voi kuitenkin olla myös kokonaan oireeton. Aallon mukaan huomattava osa tulpista jääkin havaitsematta lievien oireiden tai oireiden puuttumisen takia.

– Myös oireeton veritulppa voi olla vaarallinen. Laskimoveritulpan vaarallisin seuraus on se, että laskimotukos irtoaa ja kulkeutuu sydämen kautta keuhkovaltimoon aiheuttaen keuhkoveritulpan.

Helsingin yliopistollisen sairaalan hyytymishäiriöyksikön hematologian erikoislääkärin Aino Lepäntalon mukaan pienet, pinnalliset laskimoveritulpat eivät yleensä vaadi hoitoa, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että jopa 20 prosenttia pinnallisista laskimoveritulpista etenee syviksi laskimoveritulpiksi.

– Tästä syystä myös suuremmat, pinnalliset laskimotukokset on tärkeää hoitaa lääkityksellä. Juurikin hoitamattomiin syviin laskimotukoksiin liittyy riski keuhkoveritulpaksi etenemisestä, Lepäntalo huomauttaa.

Keuhkoveritulpan oireita ovat äkillinen hengenahdistus ja rintakipu. Siihen voi liittyä heikentynyt rasituksensietokyky, vaikea yskä tai mahdollisesti myös kuumeilua.

Tupakointi ja ylipaino altistavat

Lepäntalon mukaan laskimoveritulpille voivat altistaa sekä erilaiset ohimenevät tekijät että potilaskohtaiset pidempiaikaiset ja pysyvät tekijät. Yleisin ohimenevä tekijä on pitkäaikainen paikoillaan pysyminen.

Potilaskohtaisia altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi pitkäaikaiset tulehdukselliset sairaudet, syövät, diabetes ja maksakirroosi. Pysyviä tekijöitä ovat erilaiset perinnölliset tukosalttiudet.

– Myös elämäntapatekijät kuten tupakointi ja ylipaino altistavat laskimoveritulpille, minkä lisäksi esimerkiksi korkeaan verenpaineeseen ja kolesteroliin olisi tärkeä puuttua.

Ehkäisypillerit ja vaihdevuosien estrogeenikorvaushoito lisäävät laskimoveritulppien riskiä. Niitä naisia, joilla on suurentunut veritulppariski, suositellaankin välttämään estrogeenivalmisteita.

Myös kuivuminen esimerkiksi riittämättömän juomisen, ripulin, oksentelun tai voimakkaan fyysisen rasituksen seurauksena voi Lepäntalon mukaan lisätä veritulppariskiä.

– Tiedetään myös, että potilailla, jotka ovat kerran sairastaneet laskimoveritulpan, on jatkossa normaaliväestöä suurempi riski uudelle veritulpalle.

Laskimoveritulppia hoidetaan veren hyytymisherkkyyttä vähentävällä lääkityksellä. Jos ensimmäinen tukos on ollut hengenvaarallinen tai potilaalla on merkittäviä uudelle tukokselle altistavia riskitekijöitä, lääkitys jää usein pysyväksi.

Keuhkoveritulpissa aina kuoleman riski

Lepäntalon mukaan suurin osa laskimoveritulpista löydetään ajoissa. Hän kuitenkin lisää, että keuhkoveritulpaksi asti edenneisiin syvien laskimoiden tulppiin liittyy aina kuoleman riski.

– Noin viisi prosenttia kaikista keuhkoveritulpista on vaikeaoireisia, ja niihin liittyy merkittävä kuoleman riski. Noin puolessa keuhkoveritulpista kuoleman riski on pieni ja lopuissa keskisuuri.

Lepäntalo kertoo tutkimusten osoittavan, että runsaat neljä prosenttia keuhkoveritulppapotilaista kuolee sairaalassa ja vajaat 20 prosenttia kuuden kuukauden sisällä keuhkoveritulpan ilmaantumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että keuhkoveritulppa suoraan aiheuttaisi kaikki nämä kuolemat. Usein keuhkoveritulppaan sairastuneilla on muitakin vakavia sairauksia, kuten syöpä.

– Tämä johtaa siihen, että potilas saa herkemmin keuhkoveritulpan ja saattaa kuuden kuukauden seuranta-ajan aikana kuolla myös muiden vakavien sairauksiensa aiheuttamana.

Ohut teräsvaijeri väreilee ilmassa, ja nuori nainen tasapainoilee keskittyneesti sen päällä. Kädessä hänellä on ilmanvastusta antava viuhka.

– Vie jalka hitaasti toisen taakse. Keskity mikroskooppisen pieniin liikkeisiin, ohjeistaa ranskalainen opettaja Isabelle Brisset.

Suomalainen Anniina Peltovako, 22, kuuntelee ja etenee rytmikkään konemusiikin tahdissa. Vaijeria pitkin kävely näyttää helpolta, vaikka on tietenkin kaikkea muuta.

Peltovako on toisen vuoden opiskelija l’Académie Fratellini -sirkuskoulussa. Pariisin pohjoispuolella Saint-Denis’n esikaupungissa sijaitseva koulu on Ranskan kuuluisin sirkusalan oppilaitos.

Ranskaan Peltovako lähti, sillä hän halusi sirkusammattilaiseksi. Tähtäimessä on pitkä ura esiintyvänä taitelijana. Suomessakin olisi voinut opiskella, mutta Ranskassa on tarjolla sirkusalan yliopistotasoista koulutusta.

Myös sirkusalan työmarkkinat ovat Keski-Euroopassa Suomea isommat.

– Sirkuksessa kaikki rajat rikkoutuvat! Minusta tuntuu usein, että voin tehdä ihan mitä vaan – mikään ei ole väärin tai mahdotonta, Peltovako sanoo.

Sirkusoppia hakee muualta Euroopasta vuosittain parikymmentä suomalaista. Heidän lisäkseen tasaisesti kasvava joukko muita opiskelijoita lähtee Suomesta suorittamaan kokonaista tutkintoa ulkomaille.

Suomen ulkopuolella Euroopassa, etupäässä EU-maissa, opiskeli lukuvuonna 2017–2018 jo lähes 8 500 suomalaista tutkinto-opiskelijaa. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

Suomalaisia kiinnostavat varsinkin lääketiede, kaupallinen ala sekä humanistiset ja taideaineet, kertoo Opetushallituksen korkeakoulujen kansainvälistymisestä vastaava asiantuntija Irma Garam.

– Etenkin lääketiede ja eläinlääketiede ovat kasvattaneet viime vuosina suosiotaan, Garam sanoo.

Lääketiedettä lähdetään tyypillisesti opiskelemaan sen takia, että haluttua opiskelupaikkaa ei ole irronnut Suomesta. Yhteiskuntatieteet, humanistiset alat ja kauppatieteet taas vetävät usein niitä, jotka haluavat esimerkiksi rakentaa kansainvälistä uraa.

Kohdemaista selvästi suosituimpia ovat Ruotsi ja EU:sta parhaillaan eroa tekevä Britannia. Ranska kiinnostaa sekin, joskin selvästi vähemmän. Hidasteena on kieli: ranskalaisissa yliopistoissa opiskelevilta edellytetään yleensä hyvää ranskan kielen suullista ja kirjallista taitoa.

Kokonaisen tutkinnon opiskelun lisäksi myös Eramus-vaihdon suosio on noussut tasaisesti koko 2000-luvun – joskin lukuvuonna 2017–2018 vaihto-opiskelijoiden lukumäärä hieman laski. Suomesta Erasmus+-opiskelijavaihtoon lähti tuolloin runsaat 4 500 opiskelijaa.

Euroopan komissio on ehdottanut, että Erasmus-ohjelman rahoitus tuplataan ensi budjettikaudella 30 miljardiin euroon.

Anniina Peltovako kuuli ranskalaisesta Fratellini-sirkuskoulusta opettajaltaan Tampereella.

– Hän vinkkasi, että koulu oli tunnettu hyvästä opetuksestaan etenkin nuorallatanssissa eli omassa lajissani, Peltovako kertoo.

Hakemiseen Peltovakoa rohkaisi se, että yksi hänen ystävistään oli jo käynyt saman koulun.

Peltovako ei ole sirkusperheestä, kuten sirkusammattilaiset tyypillisesti vielä joitain vuosikymmeniä sitten, vaan lumoutui lajista sen monipuolisuuden takia. Hän aloitti harrastuksen kuusivuotiaana Sorin sirkuksessa. Ensin treenejä oli kerran viikossa, mutta tekeminen ammattimaistui nopeasti.

Nuorallatanssi valikoitui lajiksi, kun Peltovako oli 12. Neljänä viimeisenä vuotenaan Sorin sirkuksessa Peltovako oli esiintyvässä ryhmässä, ja sirkus vei kaiken lukio-opinnoilta jääneen ajan.

Ulkomaille tutkinto-opiskelijaksi hakeminen vaati lukiolaiselta melkoista paperisotaa, Peltovako muistelee. Kaikki todistukset piti esimerkiksi käännättää ranskan kielelle.

Peltovako kokosi lukuisat todistuskopiot ja teki pyydetyt videoliitteet. Vaivannäkö kannatti, sillä hänet kutsuttiin pääsykokeisiin ja valittiin niiden jälkeen l’Académie Fratellinin valmistavalle luokalle. Vuoden opintojen jälkeen Peltovako jatkoi pääsykokeiden kautta koulun ensimmäiselle varsinaiselle luokalle.

Harjoitussalin katosta roikkuu trapetseja, ja seiniä reunustavat temppuilulaitteet. Tunnelma on hikinen, kun opiskelijat treenaavat yhtä aikaa omia sirkuslajejaan.

Pitkä nuori mies kävelee eteenpäin terästikkailla, tasapainottelee ja tekee nopeita hyppyjä. Kiharatukkainen nainen roikkuu renkaasta ja harjoittelee keksimäänsä uutta temppua, johon kuuluu näyttävä voltti.

Anniina Peltovaolla on seuraavaksi musiikkitunti. Sitä varten hänen pitää valmistella esitelmä kokeellista musiikkia tekevän brittisäveltäjän David Toopin tuotannosta. Tarkoitus on yhdistää musiikin teoriaa sirkuksen liikekieleen ja tehdä oma sävellys sekä lyhyt koreografia.

– Varsinkin opintojen alussa tämän kaltaiset tehtävät tuntuivat todella vaikeilta, mutta ovathan ne myös tosi kiinnostavia. Suomessa sirkuskoulussa ei tehty mitään vastaavaa, Peltovako sanoo.

Koulupäivät ranskalaisessa sirkuskoulussa kestävät aamuyhdeksästä iltakuuteen. Opetusohjelma on laaja. Peltovaon lukujärjestyksestä löytyy muun muassa akrobatiaa, tanssia, teatteria, dramaturgian opintoja ja anatomian kursseja.

Puitteet ovat hienot: koululla on useita suuria harjoitussaleja sekä 2 000-paikkainen sirkussali, jossa esityksiä järjestetään. Kyseessä on valtava pyöreä areena eli maneesi, jota ympäröivät nousevat katsomot. Esitysiltoina sali on aina viimeistä paikkaa myöten täysi.

Suurin osa opiskelusta tapahtuu koulun tiloissa, mutta luentoja pidetään myös läheisessä Paris 8 -yliopistossa. Valmistuvat saavat yliopistotutkinnon, joka vastaa taidealan kandidaattia.

Suomessa tarjolla on toisen asteen koulutusta ja ammattikorkeakoulussa lisäksi sirkuspedagogiikan opetusta. Suomalaisia vetääkin muun Euroopan sirkuskouluihin nimenomaan halu saada sellaista opetusta, jota Suomessa ei saa.

– Suomalainen sirkuskoulutus on teknisesti valtavan korkeatasoista, mutta opetus ei anna dramaturgisia työkaluja. Opiskelijat lähtevät hakemaan taiteellista oppia muualta Euroopasta, sanoo Uuden sirkuksen keskus Cirkon toiminnanjohtaja Riku Lievonen.

Peltovaon mielestä opetus Pariisissa on erinomaista. Opettajat ovat alansa huippuja ja paneutuvat huolella oppilaidensa taiteellisen ilmaisun kehittämiseen. Sekin auttaa, että koulu on arvostettu ja sen verkostot laajat.

– Me oppilaat voimme esimerkiksi pyytää yhteistyötä jonkun tietyn koreografin kanssa, ja koulu järjestää hänet sitten paikalle. En voisi toivoa mitään parempaa, Peltovako sanoo.

Opetus on myös varsin yksilöllistä, sillä Peltovaon vuosikurssilla on vain kahdeksan opiskelijaa. Koulutus kestää kolme vuotta – tai neljä, jos mukaan laskee valmentavan luokan, jonka Peltovakokin kävi.

Kaikki Fratellini-akatemian sirkusoppilaat opiskelevat oppisopimuksella, mikä takaa heille pienen kuukausipalkan. Suomessa tällaista mahdollisuutta ei olisi ollut.

– Kieltämättä olen välillä haaveillut, että vitsi, jos tällainen koulu olisi ollut Suomessa! Toisaalta Ranskassa opiskelu on opettanut paljon. En enää valita täällä olosta, Peltovako nauraa.

Pariisi ei nimittäin ole helpoin kaupunki asua: kliseet kalliista ja kylmistä vuokrahuoneista, usein myöhästyvistä junista ja toistuvista lakoista pitävät paikkansa. Samalla Pariisi on kuitenkin inspiroiva ja vireä kulttuuri- ja sirkuskaupunki.

Musiikkitunti on päättynyt, ja oppilaat kokoontuvat salin reunalle. Päivän puheenaihe on seuraavalle päivälle suunniteltu opiskelijamielenosoitus, johon osallistumista sirkuskoululaiset harkitsevat.

Mielenosoittajat vastustavat Ranskan hallituksen aikeita nostaa Euroopan ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuja.

Peltovakoa suunnitelmat ärsyttävät, koska ne merkitsisivät monelle opiskelukaverille taloudellista katastrofia.

– Meidänkin vuosikurssillamme on opiskelijoita Ranskasta, Italiasta, Argentiinasta, Israelista ja [Ranskalle kuuluvasta] Uudesta-Kaledoniasta. Tuntuu epäreilulta, että osan koulumaksut voisivat nousta yhtäkkiä valtaviin summiin, Peltovako sanoo.

Suomalaisella opiskelijalla ei ole tästä huolta, sillä EU-kansalaisilla on oikeus hakeutua koulutukseen muihin jäsenmaihin samoilla ehdoilla kuin niiden kansalaiset. Britannian tilanne tosin on epäselvä, sillä vireillä oleva EU-ero voi vaikuttaa ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin.

Anniina Peltovako puhuu myös poliitiikkaa sujuvasti ranskaksi. Nasaali- ja suhuäänteet soljuvat niin oikeaoppisesti, että on vaikea uskoa, ettei Peltovako kolme vuotta sitten osannut sanaakaan ranskaa.

Ranska oli kuitenkin Academie Fratellinin opetuskieli, eikä moni opettajista ja kurssikavereista edes ymmärtänyt englantia.

Kielen opettelu onkin ollut ulkomailla opiskelun ehdottomasti vaikein asia, Peltovako sanoo.

– Opiskelin aluksi itse, mikä ei ehkä ollut tehokkain vaihtoehto. Toisaalta kaikki ympärilläni puhuivat koko ajan ranskaa, ja kyllähän siinä väkisinkin oppi, hän muistelee.

– Olin koko ensimmäisen vuoden todella väsynyt, kun pääsin iltaisin koulusta kotiin.

Ranskassa sirkuksella ja myös sirkuskouluilla on pitkät perinteet. L’Académie Fratellini -koulu perustettiin yli 40 vuotta sitten. Sen tarkoituksena oli jakaa sirkusosaamista myös perinteisten sirkussukujen ulkopuolisille lahjakkuuksille.

Koulun opettajat ovat kaikki pitkän linjan ammattilaisia. Nuorallatanssista vastaava Isabelle Brisset on sirkusperheen kasvatti, joka on todistanut sirkustaiteen kehittymistä ja ammattimaistumista.

– Sirkusammattilaisuus on mahdollista yhä useammalle nuorelle, toisin kuin joskus uskallettiin haaveillakaan. Kun itse aloitin työt sirkuksessa, meihin suhtauduttiin kuin rosvojoukkoon, Brisset sanoo.

Sirkuskoulutus myös kansainvälistyy, sillä Ranskan sirkuskouluihin hakeutuu koko ajan enemmän opiskelijoita ulkomailta.

Sirkuksen huippumaassa arvostetaan suomalaista sirkusosaamista, jota pidetään omaleimaisena. Suomalaiset sirkuslahjakkuudet saavat kehuja sinnikkyydestään.

– Suomalaiset ovat valmiita tekemään työtä. He ovat todella sisukkaita ja aikamoisia perfektionisteja, Brisset naurahtaa.

Hän uskoo, että nuorten kykyjen lähteminen maailmalle on suomalaiselle sirkukselle hyvä asia: Anniina Peltovaon tapaiset kyvyt vievät sirkusosaamista eteenpäin.

Peltovako itse haaveilee siitä, että löytäisi Fratellini-koulusta valmistuttuaan kiinnostavia projekteja Suomesta.

– Unelmoin siitä, että voisin palata Suomeen. Haluaisin luoda jotain niillä työkaluilla, joita olen Ranskasta saanut, Peltovako sanoo.

Millaisia kokemuksia sinulla tai läheisilläsi on muissa EU-maissa opiskelusta? Tule mukaan keskustelemaan! Kommenttien jättäminen on mahdollista klo 18 asti.

Lue Ylen tärkeimmät eurovaalijutut täältä. Ehdokkaasi voit etsiä Ylen vaalikoneella.

Tilaa Ylen Eurooppa-kirje – Ylen Eurooppa-toimittajien henkilökohtaiset vinkit ja tunnelmat unionin ytimestä.

Lue myös:

Katriina Talaslahti teki jo 13-vuotiaana urasiirron, joka voi viedä hänet nyt Euroopan huipulle: "Kun kaikki meidän jengissä ovat maailman parhaita pelaajia, se tuo kilpailuhenkeä"

Arasta suomalaistytöstä sirkustähdeksi – Camilla Bäckman voisi opettaa viulunsoittoa, mutta valitsi kiertue-elämän maailman tunnetuimmassa sirkuksessa

Brexit tuo epävarmuutta ensi vuonna aloittaville suomalaisopiskelijoille – Erasmus ehkä uhattuna jo keväällä? Asiantuntijat vastasivat kysymyksiin

Nainen yrittää pukea lapsensa ylle ulkoiluvaatteita. Tehtävä vaikuttaa aikaa ja voimia vievältä urheilusuoritukselta, ja naisen onnistumisprosentti taas hyvin pieneltä.

– On se nyt jumalauta että näitä vaatteita ei saada päälle, saatana! nainen puhisee ja puree samalla hammastaan.

Pinna on kireällä eikä tilanne tunnu oikein etenevän mihinkään suuntaan.

– Lapsella on voimat kuin leijonalla, nainen puuskuttaa ja vaikuttaa jo epätoivoiselta.

Tällaisia, pienten lasten vanhemmille hyvinkin tuttuja tuokiokuvia tarjoaa Hanna Vahtikarin käsialaa oleva Kuin raivo äiti -esitys, joka on syntynyt omakohtaisista kokemuksista.

– Olen tällä hetkellä kahden pienen lapsen äiti, ja juuri siitä tämä aihe lähti kumpuamaan. Pohdin, että nyt tai ei koskaan, muutaman vuoden kuluttua tämä aihe ei enää tule minua tällä tavalla koskettamaan, Vahtikari kertoo esityksen lähtölaukauksesta.

Äitikuva on edelleen yksipuolinen

Kuin raivo äiti -esitys näyttää äitiyttä ei niin ihanteellisesta näkökulmasta. Hanna Vahtikarin äitihahmo on temperamenttinen ja impulsiivinen nainen, joka antaa kuulua, jos tarvetta on.

– Minulle tuli kerran hiekkalaatikolla istuessani voimakas tunne siitä, että olisi mukava jakaa toisten vanhempien kanssa muitakin kokemuksia kuin imetys- tai nukahtamisjuttujen kaltaista tasaista lapsiperhearkea. Että olisi kiva puhua vaikkapa aggression kaltaisista tuntemuksista, joita vanhemmuus ja äitiys on minussa herättänyt. Tällainen on kuitenkin ollut todella vaikeaa ja jopa häpeällistä: aggressio ja äitiys kun eivät vaan kuulu samaan lauseeseen, Vahtikari kertoo.

Hanna Vahtikarin mielestä äitien negatiivisista tuntemuksista ei vieläkään oikein uskalleta puhua avoimesti syvään juurtuneen, ihanteellisen äitikuvan takia.

– Äitiyteen liitetään edelleen sellaisia sanoja kuten lempeä, kärsivällinen ja rauhallinen, vaikkei tuollainen aina kohtaa todellisuuden kanssa. Omat odotukseni äitiydestä olivat jotakin muuta, kuin mitä arkielämä sitten lopulta tarjosi. Elämme vuotta 2019, ja vaikka esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on ryhdytty puhumaan avoimesti, Kuin raivo äiti -esityksen teemoja ja tunnetiloja ei julkisuudessa juuri käsitellä.

Raivoava isä olisi ymmärrettävämpi hahmo

Kuin raivo äiti -esityksen äänimaailmasta vastaa Hanna Vahtikarin puoliso Marzi Nyman. Tällä kerralla etenkin kitaransoitostaan tunnettu muusikko-säveltäjä on lähtenyt etsimään inspiraatiota hieman tuntemattomimmilta ja kaukaisemmilta poluilta.

– En halunnut tehdä itselleni ominaista sähkökitaramaisemointia, vaan tahdoin kokeilla kosketinsoittimia ja syntetisaattoreita. Synamaailma tuntui sopivan kokonaisuuden tematiikkaan, kuten esimerkiksi kohtiin, joissa Hanna käy läpi omaa nuoruuttaan. Siellä on mukana vähän David Lynchia, mutta myös soundeja Blade Runner -elokuvasta, Nyman kertoo.

Hän on samoilla linjoilla puolisonsa kanssa: äidin negatiivisten ja aggressiivisten tunteiden käsitteleminen julkisesti on edelleen jonkinlainen tabu.

– Äitiys on jo raskaudesta ja synnytyksestä lähtien valtavan henkilökohtainen asia, äitiyteen liittyy paljon luontaisia asioita ja lisäksi meille iskostetaan jo lapsesta saakka malli siitä, kuinka äidin pitää käyttäytyä. Toisekseen kaikkein henkilökohtaisimpia asioita, kuten heikkoutta ja epäonnistumista on vaikea sanoa ääneen. On paljon helpompaa keskustella hiekkalaatikolla siitä, että ai teilläkin on nuo Reiman haalarit, Nyman pohtii.

Mutta millainen sitten olisi näytelmä, joka kulkisi nimellä Kuin raivo isä?

– Päähahmo olisi tuolloin klassinen ankara isä. Ihmiset ovat tottuneet sellaiseen, koska esimerkkejä löytyy paljon näytelmäkirjallisuudesta ja elokuvamaailmasta. Se että isä on ankara on jotenkin hyväksytympää. Oletan, että äitiyden pöllyttämisessä on huomattavasti enemmän työtä kuin isyyden purkamisessa, Marzi Nyman sanoo.

Naurua vakaville asioille

Viime aikoina äitiyttä on ryhdytty käsittelemään taiteessa muutenkin rohkeammin. Kuka tahansa äiti -valokuvanäyttely esimerkiksi kertoo synnytysmasennuksesta ja Putouksessa esiintyi viime vuonna Alina Tomnikovin Kikka Vaara -hahmo, jolle äitiys oli jatkuvaa taistelua.

– Kyllähän tämä Kuin raivo äiti -esitys on tematiikkansa puolesta herättänyt kiinnostusta jo etukäteen. Tällaisten asioiden käsittelylle taiteen kautta on selvästi tarvetta, Hanna Vahtikari sanoo.

Vaikka Kuin raivo äiti -esityksen aihepiiri on pohjimmiltaan vakava, siitä löytyy runsaasti myös koomisia ja absurdeja piirteitä.

– Meidän ajassamme on paljon sitä, että kaikkea pitäisi käsitellä silkkihansikkain, mutta minun mielestäni myös vakaville asioille pitäisi pystyä nauramaan. On kiinnostavaa, jos sama asia sekä naurattaa että itkettää, koska niitä molempiahan tämä meidän vaelluksemme täällä on – itkemistä ja nauramista, Hanna Vahtikari toteaa.

Vahtikarin mielestä myös aggressiivisuus on pohjimmiltaan monitahoinen asia.

– On olemassa hyvää aggressiota, eikä sitä pitäisi pelätä – se on elähdyttävä voima, joka saa ihmiset liikkeelle. Hyvällä aggressiolla on roolinsa myös Kuin raivo härkä -elokuvassa: sen avulla Jake LaMotta voittaa kultaa.

Eri lajien harrastajat luovat uusia sanoja, joilla kuvaillaan toimintaa tai tärkeitä välineitä. Joskus sanoja lainataan englannista ja väännetään omaan suuhun sopivaksi.

Maastopyöräily on kasvattanut suosiotaan tasaisesti 2000-luvulla, ja harrastajat oppivat sanaston muilta pyöräilijöiltä esimerkiksi netissä tai yhteislenkeillä.

Kokeile alla olevalla testillä, kuinka hyvin tunnet tai osaat päätellä maastopyöräilysanastoa.

Oulun kauppakeskus Valkeaa kohtaan on jälleen esitetty uhkaus, kertoo sanomalehti Kaleva. Kalevan mukaan uhkauksessa viitataan sunnuntaihin eli äitienpäivään.

Oulun poliisi vahvistaa asian myös STT:lle. Poliisin mukaan uhkaus on tehty sosiaalisessa mediassa, mutta poliisi ei anna muita tietoja vielä tässä vaiheessa. Uhkauksesta on tehty rikosilmoitus poliisille.

Oulun poliisista kommenoitiin yöllä Ylelle, että asia on tutkinnassa, mutta lisätietoja saa aikaisintaan aamulla, kun tutkinnanjohtaja on paikalla.

Viimeksi oululaiskauppakeskusta uhattiin reilu viikko sitten. Uhkaus tehtiin anonyymissä Tor-verkossa, ja se kohdistui viime viikon sunnuntaihin. Poliisi partioi tuolloin näkyvästi kauppakeskuksessa, mutta mitään tavanomaisesta poikkeavaa ei havaittu.

Tor-verkossa annettin reilu viikko sitten uhkaus myös Espoon kauppakeskus Isoon omenaan.

Lue myös:

Poliisi kaipaa yleisövihjeitä Oulun kauppakeskusuhkauksesta

Kauppakeskus Valkeaan kohdistunut uhkaus vielä selvittelyssä

Kauppakeskus Isoa Omenaa uhannut mies myönsi teon: Motiivina nettipelissä hävitty raha – Oulun epäilty edelleen kateissa

Kauppakeskus Valkean evakuointi päättynyt Oulussa – kaasuvuoto ajoi ihmiset pihalle lauantaina

Japanissa Shikokun saarella sijaitsevan pikkuruisen Nagoron kylänraitti on hiljainen, mutta ei tyhjä. Pellonreunassa mies kiskoo kärryä, penkillä pariskunta istuu käsi kädessä ja ruokakojun luokse on kerääntynyt kokonainen perhe.

Mutta kun kyläläisiä katsoo tarkemmin, totuus paljastuu. Hahmot eivät ole ihmisiä, vaan ihmisenkokoisia nukkeja – ja ne kaikki ovat peräisin yhden naisen työpajasta.

Nagorossa syntynyt Tsukimi Ayano, 69, kertoo, että idea lähti yksinäisyydestä. Hän asui useita vuosia Japanin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Osakassa, kunnes päätti palata kotikyläänsä.

Nagorossa häntä odotti ikävä yllätys – kuten monet muutkin pikkupaikkakunnat Japanissa, kylä oli vuosikymmenten aikana lähes autioitunut. Ayanon lapsuudessa Nagorossa oli vielä kolmisensataa asukasta, mutta nykyisin heitä on enää 27.

– Vähitellen ihmiset lähtivät pois. Nyt täällä on yksinäistä, hän kertoo.

Ayano esittelee kyläkoulun luokkahuonetta, jonka pulpetteihin hän on istuttanut tusinan lapsinukkeja. Oikeasti koulu sulki ovensa jo seitsemän vuotta sitten, koska kylässä ei enää ollut yhtään lasta. Nykyisin nuorin nagorolaisista on 55-vuotias.

Turisteja ulkomailta asti

Yli 15 vuoden aikana Ayano on omien sanojensa mukaan tehnyt yli 270 nukkea – kymmenkertaisen määrän kylän asukaslukuun nähden.

Ensimmäiselle nukelle Ayano puki isänsä vaatteet ja pystytti sen puutarhaansa linnunpelättimeksi.

– Eräs työmies näki nuken ja tervehti sitä, koska luuli nukkea isäkseni. Ajattelin, että se oli hauskaa, Ayano muistelee.

Ayanon nuket ovat romuluisia muistomerkkejä elämälle, joka ennen täytti vuoristokylän. Tekijänsä yllätykseksi ne ovat myös onnistuneet tuomaan Nagoroon lisää vipinää.

Sen jälkeen kun kuvat Nagoron "nukkelaaksosta" alkoivat levitä netissä, kylässä on käynyt turisteja ulkomailta asti ihmettelemässä Ayanon luomuksia.

– Ennen kuin aloin tehdä nukkeja, kukaan ei pysähtynyt Nagorossa. Toivon, että Nagorosta tulee taas vilkas paikka, Ayano sanoo.

Yhdysvallat lähettää maihinnousualuksen ja Patriot-torjuntaohjuspatteriston lentotukialuksen ja B-52-pommikoneiden tueksi Persianlahdelle.

Maan puolustusvoimien mukaan tarkoituksena on lisätä painostusta Irania kohtaan.

Yhdysvaltain puolustusvoimien mukaan kalustoa lähetetään lisää Iranin uhan vuoksi. Puolustusvoimat ei kuitenkaan tarkentanut, millaisesta uhasta on kyse.

Yhdysvaltojen ja Iranin välit ovat kiristyneet presidentti Donald Trumpin kaudella. Reilu vuosi sitten Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä Iranin ydinsopimuksesta, ja tällä viikolla Iranin mitta näytti tulleen täyteen. Iranin presidentti Hasan Ruhani kertoi keskiviikkona maansa lakkaavan noudattamasta osaa vuonna 2015 solmitun ydinsopimuksen rajoitteista.

Torstaina Euroopan suurvallat kiirehtivät kertomaan yhteislausunnossaan seisovansa yhä Iranin ydinsovun takana. Samalla ne kuitenkin paheksuivat Iranin uhkavaatimuksia.

Lisää aiheesta:

EU-maat kehottavat Irania pitämään kunnolla kiinni ydinsopimuksesta

Trump määräsi pakotteita Iranin teräs- ja kaivosteollisuudelle

Oulun kauppakeskus Valkeaa kohtaan on jälleen esitetty uhkaus. Oulun poliisi vahvisti asian STT:lle sunnuntain vastaisena yönä.

Sunnuntaiaamuna päivystävä tutkinnanjohtaja Tuomas Tuuponen Oulun poliisista kertoo STT:lle, että uhkaus on ladattu anonyymiin Tor-verkkoon perjantaina, josta se levisi sosiaalisiin medioihin kuvakaappauksena. Uhkauksessa puhutaan sunnuntaista, eli tästä päivästä.

– Jos minulla on oikeat tiedot, niin se uhkaus on jo poistettu Tor-verkosta, sanoo Tuuponen.

Uhkauksesta on tehty rikosilmoitus.

Tuuponen sanoo, että poliisi ei voi olla reagoimatta tämän tyyppisiin asioihin, mutta jatkaa, että poliisi ei myöskään kerro yksityiskohtia siitä, miten se asiaan reagoi.

– Emme sulje Valkean aluetta, mutta emme myöskään kerro, miten me taktisesti reagoimme uhkaan, Tuuponen sanoo.

"Poliisikaan ei voi huomata kaikkea"

Tuuponen toteaa, että on hyvä, että ihmiset reagoivat uhkauksiin netissä ja kertovat niistä poliisille.

– On hienoa, että kansalaiset hoksaavat tällaiset uhkaukset – ei poliisikaan voi kaikkea huomata.

Tuuponen sanoo, ettei ole olemassa mitään yksiselitteistä vastausta siihen onko hyvä vai huono asia, että ihmiset levittävät eteenpäin uhkauksia sosiaalisissa medioissa.

– Me elämme melko avoimessa yhteiskunnassa, ja sosiaalisen median voima on aika iso. Ei se meidän tutkintaamme häiritse, mutta toisaalta se voi ruokkia uhkauksen tekijän tarkoitusperää, että hän saa julkisuutta, Tuuponen miettii.

Mitä sitten tehdä, jos törmää uhkausviestiin netissä?

– Uhkausviesti kannattaa tallentaa, valokuvata vaikka ellei muuta keksi, ja toimittaa lähimpään poliisiin. Ihan samoin jos kohtaa rikoksen reaalimaailmassa.

Nettiuhkausten suma julkisuudessa

Viimeksi oululaiskauppakeskusta uhattiin reilu viikko sitten. Uhkaus tehtiin anonyymissä Tor-verkossa, ja se kohdistui viime viikon sunnuntaihin. Poliisi partioi tuolloin näkyvästi kauppakeskuksessa, mutta mitään tavanomaisesta poikkeavaa ei havaittu.

Viime viikolla kerrottiin myös muista kauppakeskuksiin ja kouluihin kohdistuneista uhkausviesteistä.

Muun muassa Satakunnassa Länsi-Porin kouluun ja Ulvilan yhteiskouluun kohdistettiin uhkauksia.

Espoossa puolestaan otettiin aiemmin viime viikolla kiinni mies epäiltynä Matinkylän kauppakeskus Isoon Omenaan kohdistuneesta uhkauksesta. Myöhemmin parikymppinen mies myönsi poliisikuulustelussa kirjoittaneensa uhkausviestin.

Ensimmäisenä uhkauksesta Valkeaa kohtaan kertoi Kaleva.

Lue myös:

Kaleva: Kauppakeskusta uhattu jälleen Oulussa – edellisestä uhkauksesta vain reilu viikko

Brysselissä on kuulosteltu varsinkin Britanniasta kuulunutta jankkausta siitä, että Euroopan unioni ei tee mitään kansalaistensa hyväksi. Uudistukset ovat usein jättimäisiä, ja niiden vaikutusten paikantaminen vaikeaa.

Kuluneen viisivuotiskauden aikana komissio näyttää lähteneen vastahyökkäykseen, ja myös viestinyt uudistuksista näkyvästi. Kauden loppumetreillä on helppo listata uudistuksia, jotka vaikuttavat kuluttajien elämään ympäri Eurooppaa.

Puhelut samanhintaisia koko EU:ssa

Nettiä on voinut käyttää toisessa EU-maassa jo pari vuotta samalla hinnalla kuin Suomessa, eikä lisämaksua ole saanut periä myöskään puheluista tai tekstiviesteistä kotimaisten liittymien välillä.

Etu on tarkoitettu matkailuun. Pysyvästi Euroopassa asuva joutuu maksamaan verkkovierailumaksuja, mutta niitäkin on kohtuullistettu.

Netin käytölle on asetettu kohtuusrajat, jotka riippuvat liittymän tyypistä. Jos omaan puhelinpakettiin kuuluu kotimaassa rajoittamaton datan käyttö, pitää operaattorin tarjota myös toisessa EU-maassa asiakkaalleen suuri määrä dataa. Sääntöjen mukaan teleoperaattorin on ilmoitettava selkeästi, jos sallitun datan määrä on ylittymässä.

Soitot ulkomaisiin numeroihin pysyvät kalliimpina. Soitto suomalaisliittymällä ranskalaiseen maksaa siis yhä kotimaan puheluita enemmän.

Eurooppalaiset nettikaupat paremmin saatavilla

Sama hotelli, mutta verkkopalvelu tarjoaa suomalaiselle ja espanjalaiselle kuluttajalle eri hinnat.

Saako verkkokauppa hinnoitella majapaikan tai autonvuokrauksen sen perusteella, mikä on kuluttajan kotimaan ostovoima? Ainakaan periaatteessa ei saisi, koska EU on kieltänyt niin sanotun geoblokkauksen eli asiakkaan syrjinnän asuinpaikan mukaan.

Lainsäädäntö on tullut vastikään voimaan ja vaikutukset jäävät vielä nähtäviksi.

Suomalaiskuluttajan ulottuvissa on joka tapauksessa laajempi joukko verkkokauppoja. Eurooppalainen verkkokauppa ei saa keskeyttää ostosta esimerkiksi sen takia, että ostajalla on suomalainen visa-kortti.

Johtava asiantuntija Hertta Hartikainen Euroopan kuluttajakeskuksesta kertoo, että palvelu saa ohjata kävijän toiselle sivustolle vain, jos kuluttaja antaa siihen luvan.

Tuotteiden hinnoittelua uusi lainsäädäntö ei hänen mukaansa vielä yhdenmukaista.

– Mitään velvoitetta siitä, että tuote pitää myydä kaikille samaan hintaan, ei ole.

Oikeus siivota Googlen hakutulokset

Tietosuoja-asetus on parantanut mahdollisuutta saada itseä koskevat tiedot paremmin omiin hyppysiin, kuten uudistusta on EU:ssa markkinoitu.

Keskeisiä vaikutuksia on ollut kolme. Yritykseltä tai organisaatiolta voi pyytää pääsyä itseä koskeviin tietoihin, joita ne ovat keränneet. Toisaalta, jos hakukone löytää nimelläsi virheellisiä tai epäolennaisia tietoja, voit pyytää esimerkiksi Googlea poistamaan ne.

Verkkosivustojen on pyydettävä lupa evästeiden käyttämiseen.

Lisäksi, jos tietosi vuotavat nettiin tai joku pääsee katselemaan niitä luvattomasti, rekisterinpitäjän on ilmoitettava siitä.

Netflix ja Areena kulkevat lomilla mukana

Verkon suoratoistopalveluita voi katsella Euroopan lomilla kuin olisi kotona. EU:n alueella astui viime vuonna voimaan siirrettävyysasetus, jonka myötä esimerkiksi Netflixin ja Yle Areenan sisällöt kulkevat matkailijan mukana samansisältöisinä kuin ne ovat nähtävissä Suomessa.

Aiemmin sisällöissä on saattanut olla rajoituksia muualle matkustettaessa.

Maksuttomia verkkosisältöpalveluita uudistus ei välttämättä koske, sillä ilmaispalvelut voivat valita, lähtevätkö siihen mukaan. Yle Areenan ohjelmat ovat kokonaisuudessaan nähtävissä ja kuultavissa niille, joiden kotipaikaksi on varmistettu Suomi Yle Tunnuksen luonnin yhteydessä.

Palveluiden sisämarkkinat avautuvat vähitellen.

EU:n 28 jäsenmaata ovat yhteinen talousmarkkina, jossa kauppa käydään ilman tulleja. Maat ovat sopineet yhteisestä lainsäädännöstä, jotta tuotteiden turvallisuus ja vaatimukset ovat yhteneväiset ja kauppa sujuu mahdollisimman kitkatta.

Viime vuosina katse on käännetty yhä enemmän palveluiden vapaaseen liikkumiseen ja juuri digitaalisiin sisämarkkinoihin.

Kaudella säädettiin edellä lueteltujen lisäksi muun muassa postilähetysten ehdoista. Kuluttajan pitää pystyä helposti vertailemaan postilähetysten hintoja muihin EU-maihin. Kilpailun toivotaan laskevan hintoja ja tuovan kuluttajille parempia mahdollisuuksia nettiostoksiin.

Esteitä on kuitenkin yhä paljon, minkä takia työtä jää seuraavallekin komissiolle.

Kymmenen poliisia ja useita mielenosoittajia on loukkaantunut Albaniassa, kun opposition mielenilmaukset muuttuivat levottomuuksiksi ja väkivaltaisiksi. Mielenosoittajat muun muassa heittelivät kotitekoisia pommeja poliiseja kohti hallitusrakennuksen edustalla lauantaina maan pääkaupungissa Tiranassa.

Joukko mielenosoittajia sai kaadettua poliisien asettamat mellakka-aidat ja etenivät rakennuksen sisäänkäynnille. Poliisi käytti kyynelkaasua ja vesitykkejä levottomuuksien hillitsemiseksi.

Levottomuudet maassa ovat jatkuneet jo kolme kuukautta. Oppositio on syyttänyt vaalivilpistä ja korruptiosta sekä vaatinut pääministeri Edi Raman ja koko vasemmistohallituksen eroa ja ennenaikaisia vaaleja.

Lauantain mielenilmauksissa oppositio muistutti heidän haluavan Albanian osaksi Eurooppaa.

– Olemme päättäneet taistella voimakkaammin ja päättäväisemmin, sillä hallitus pitää Albaniaa erillään Euroopasta. Meidän tehtävämme on vapauttaa Albania rikoksista ja korruptiosta, sanoi oppositiojohtaja Lulzim Basha.

Yhdysvaltain Tiranan suurlähetystö tuomitsi levottomuudet ja vaati mielenosoittajia lopettamaan väkivallan. Lähetystön kannanotossa kaikkia osapuolia kehotettiin pidättyvyyteen.

Kyseessä oli neljäs suurempi kansallinen mielenosoitus helmikuun puolivälin jälkeen. Pienempiä mielenosoituksia on pidetty säännöllisesti viikoittain eri puolilla maata.

Albania odottaa kesäkuussa vastausta EU:lta siitä, käynnistetäänkö maan kanssa täysjäsenyysneuvottelut.

Lue myös:

Kolmessa Balkanin maassa laajoja levottomuuksia – Onko alkamassa Balkanin kevät?

Tänään vietetään lapsettomien lauantaita. Naisista joka viides ja miehistä joka neljäs jää lapsettomaksi.

Erityisesti naiselta kysytään lapsista iästä ja elämäntilanteesta riippumatta. Kolme eri ikäistä naista kertoo lapsettomuutensa tarinan.

Mari Reponen, 28: “Parisuhde päättyi, koska mies halusi lapsia ja minä en”

En halua lapsia nyt tai tulevaisuudessa. On vaikea nähdä sellaista tilannetta, että mieleni muuttuisi.

Elän tällä hetkellä yksin. Edellisessä suhteessani lapsista tuli kynnyskysymys. Entinen kumppanini on kahden kouluikäisen lapsen isä, ja hän olisi toivonut vielä lisää lapsia. Lopulta päädyimme sen takia eroon.

Kumppanin lapset eivät olleet parisuhteessamme mukana. Kerran tapasin hänen vanhemman lapsensa, kun olimme kylässä anopin luona. Istuimme sohvalla vierekkäin, mutta lapsi oli niin ujo, että emme oikein päässeet juttuun.

Minulla ei koskaan ole ollut äidinvaistoa tai muita vastaavia tunteita. Lapset ovat minulle kanssaihmisiä siinä missä muutkin, mutta itse haluan elää toisenlaista elämää. Tuntuu hyvältä huolehtia vain itsestään.

Opiskelen parhaillaan uutta ammattia eikä minulla ole kiirettä vakiintua tai sitoutua mihinkään. Tulevaisuudessa haluan edetä uralla, matkustella ja harrastaa. Ja kun sanon näin, tiedän, että kommenttikenttä täyttyy vihasta: “Kuinka itsekästä”, monet sanovat. Onneksi vain harva tulee sanomaan sellaista päin naamaa.

Minusta vapaaehtoinen lapsettomuus ja lapsen hankkiminen voivat olla molemmat itsekkäistä valintoja. Asiaa ei tarvitse paisutella. Kyse on yhdestä elämänvalinnasta ja ihmisyyteen kuuluu ymmärtää erilaisia valintoja.

Hyvä ystäväni sai lapsen vasta hedelmöityshoitojen kautta. Tuntui pahalta seurata vierestä, kuinka vaikea asia lapsettomuus hänelle oli. Lapsi ei ole juurikaan vaikuttanut ystävyyteemme. On ymmärrettävää, että ystävälläni ei ole yhtä paljon aikaa näkemiseen kuin ennen. Lapsesta ei ole tullut minulle erityisen läheinen. Hän on yksi jäsen perheessä, jossa on minulle tärkeitä ihmisiä.

Minun on joskus vaikea olla lasten kanssa, sillä heidän ajatusmaailmansa on niin erilainen. Jos lapsi riehuu, en osaa suhtautua häneen. Olen asiakaspalvelutyössä. huonosti käyttäytyvät lapset ärsyttävät joskus.

Kaikki läheiseni ovat suhtautuneet vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni hyvin. Olen läheinen äitini kanssa ja puhumme kaikista asioista. Hänelle on ok, vaikka hänestä ei koskaan tulisi mummia.

Minä en kaipaa itselleni huollettavia. Olen hyvä kuuntelija ja mieluummin avuksi muille, kun he tarvitsevat tukea.

Iiristiina Varilo, 48: “Lapsettomuus on suru, mutta en ole halunnut jäädä siihen kiinni”

Elämä on vain mennyt niin, etten ole saanut lapsia. Nuorena ajattelin, etten halua tehdä lapsia tällaiseen maailmaan. Kun kohtasin ex-mieheni 34-vuotiaana, koin ensimmäisen kerran elämässäni tunteen, että haluan äidiksi.

Työ ja uran luominen meni kuitenkin pitkään edelle ja päätimme perustaa perheen vasta, kun olin jo täyttänyt neljäkymmentä. Silloin esimerkiksi tupakkalakko onnistui tuosta vain, vaikka olin tupakoinut lähes koko aikuisikäni. Motivaatio oli niin kova.

Avioliittomme oli jo alkanut rakoilla ennen perheenperustamispäätöstä ja päädyimme eroon. Toisistamme irti päästäminen kesti kuitenkin lähes vuoden. Prosessin aikana tulin puoliyllättäen raskaaksi. Tunteeni olivat ristiriitaiset.

Olin kuitenkin iloinen ja halusin pitää lapsen erosta huolimatta, mutta ex-mieheni ei. Pääsimme asiasta sopuun, mutta sain keskenmenon, kun raskaus oli jo melko pitkällä. Se oli psyykkisesti raskas kokemus. Koin, että tämä oli sitten tässä.

Jonkin aikaa tuon jälkeen puhuin lapsettomuudestani tutun miesparin kanssa. Toisella heistä on biologinen lapsi, mutta toisella ei. Näimme tilaisuuden kolmen vanhemman ja kahden kodin rakastavalle perheelle, johon lapsi olisi tervetullut.

Kun hakeuduin lääkärin tutkimuksiin, ilmeni, että olisin tarvinnut ikäni vuoksi järeitä hedelmöityshoitoja hormonipistoksineen. Siihen emme olleet valmiita ja surimme asian kolmisin, toistemme tuella.

Tuolloin, 43-vuotiaana, ymmärsin, että elän elämäni loppuun lapsettomana.

Voin olla äidillinen, vaikka en ole äiti. Koen, että voin esimerkiksi työssä huolehtia laumastani. Se on äidillisyyttä.

Olen ylpeä kummitäti ja välitän ystävieni lapsista. Minusta on hienoa, että ystäväni saattavat soittaa minulle ja pyytää minulta tukea vanhemmuuteensa esimerkiksi hankalan, teini-ikäisen lapsensa kanssa.

Minulla on paljon kummilapsia, joista osa on jo aikuisia. Ystävieni, sisarusteni ja puolisisarusteni lapset ovat erityisen läheisiä. Olemme samaa perhettä, vaikka emme ole kaikki toisillemme sukua.

Lapsettomuus on minulle suru, mutta en ole tahtonut jäädä siihen kiinni. En ole jättänyt menemättä perhejuhliin tai vauvakutsuille. Puhun ihmisten kanssa yleensä todella mielelläni heidän lapsistaan.

Suru häivähtää silti säännöllisesti. Taannoin olin mukana työryhmässä, jossa oli monta pienen lapsen vanhempaa. Hakeuduin toisinaan lounaalla eri pöytään istumaan. Heidän elämänvaiheensa on niin intensiivinen, että se on välillä tukahduttavaa lapsettomalle.

Luulen, että olen saanut lapsuudessa keskimääräistä paremmat eväät kohdata elämän vaikeita asioita. Isäpuoleni muutti meille asumaan, kun olin 12-vuotias. Hän oli arjessa mukana, kun kasvoin naiseksi, enkä voi kuvitella parempaa tukea.

Hän oli kolmihenkisen ruokakuntamme kovin feministi. Minulle kehittyi vahva naisellinen itsetunto, joka ei ole kiinni siitä, olenko äiti vai en.

Työelämässä olen törmännyt pari kertaa äitikorttiin. Sitä on vilautettu silloin, kun olen ohjannut lastennäytelmää. Joku on todennut, etten voi tietää, mitä lapsille voi esittää, koska en ole äiti.

Minulla on visio elämästäni vanhana lapsettomana naisena. Olen viisas ja seesteinen äiti maa, jolla on syli avoimena kaikille. Voi tosin olla, että päädyn olemaan se äreä kissamummo ilman niitä kissoja.

Pirjo Lääperi, eläkeläinen: “En arvannut, että jään sivuun vielä toiselta vauvakierrokselta”

Lapsettomuus on osa minua vielä kuolemanikin jälkeen: minun kuolinilmoitukseeni ei tule lasten tai lastenlasten nimiä.

Nyt eläkeiässä tulevaisuus alkaa pelottaa, kun edessä ovat vanhuus, sairaudet ja ehkä leskeksi jääminen. Kuka auttaa ja hoitaa meitä, kun lapsia ei ole?

Uutiset vanhustenhuollosta kauhistuttavat. Tuttavapiirissäni topakka tytär on saanut järjestettyä muistisairaalle äidilleen hoitopaikan. Miten käy meille?

Lapsettomuus on ollut elämäni suurin pettymys. Lasta ei kuulunut, vaikka sitä kovasti toivoimme. Syytä lapsettomuudellemme ei löytynyt tutkimuksissa.

Vaihdevuosien jälkeen olin muutaman vuoden helpottunut. Silloin ajattelin, että kahden vuosikymmenen piina on ohi ja asia on osaltani käsitelty. Enää ei tarvinnut toivoa ihmettä.

Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun sisareni ja ystäväni alkoivat saada lapsenlapsia. En ollut tullut ajatelleeksi, että joudun vielä uudelle vauvakierrokselle. Kun näen ympärilläni isovanhemmuutta, joudun jälleen kohtaamaan oman lapsettomuuteni.

Kokoonnumme nuoruudenystävieni kanssa säännöllisesti. Meillä on mahdottoman hauskaa, mutta siinä vaiheessa, kun muut kaivavat kännykkänsä esiin ja näyttävät kuvia lapsenlapsistaan, putoan ulkopuoliseksi. Minulla ei ole siihen asiaan mitään sanottavaa. Yritän vaihtaa puheenaihetta.

Nykyisin lapsettomuus on minulle arpi. Haava ei enää vuoda tai aiheuta kovaa kipua, mutta jälki siitä kulkee aina mukana. Kun ystävät ympärillä aikanaan saivat lapsia, välit etääntyivät heidän ruuhkavuosiensa ajaksi. Olemme uudelleen lähentyneet, kun heidän lapsensa ovat kasvaneet ja elämäntilanteet ovat muuttuneet.

Muille lapsettomille haluan antaa yhden neuvon: puhu asiasta sellaisten ihmisten kanssa, joihin luotat. Omassa liitossani asia oli aluksi niin vaikea, että vaikenimme siitä.

Olen saanut tukea ystäviltäni, vaikka kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää, miten suren niin paljon jotakin sellaista, jota ei koskaan edes ollut. Vertaistuki on auttanut minua eniten. Liityin lapsettomien yhdistys Simpukkaan, jossa lapsettomat voivat jakaa kokemuksiaan ja ymmärtää toisiaan aidosti.

Monet lapsettomat puhuvat pettymyksestä omaan kehoon: eläimetkin poikivat, mutta minun ruumiini on pettänyt minut. Koen, että olen menettänyt jotakin olennaista naisena olemisesta, koska en ole äiti.

Elämässäni on aina ollut lapsia. Saan heidän seurastaan valtavasti. Pitkän lapsettomuuden aikana puhuin tyhjästä sylistäni. Vihdoin oivalsin, että sylini on avoin ja siihen mahtuu muiden lapsia.

Keski-ikäisenä aloitin vapaaehtoistyön päiväkodissa. Se oli mahdollista vasta sitten, kun olin jollain tavalla hyväksynyt lapsettomuuteni.

Nyt käymme mieheni kanssa vapaaehtoisina sekä päiväkodissa että koululaisten kerhossa. Minä olen satutäti ja varamummo, puolisoni kerhopappa.

Meillä on erilaiset roolit. Minä hoidan mielelläni välipalat tai askartelen ja leivon lasten kanssa. Mieheni hyppää roolileikkeihin, konttaa lattialla ja könyää liukumäessä. Lapset tuntevat meidät lempinimillä: “Repa ja Pipa tulevat!”, he huutavat meidät nähdessään.

Lue lisää:

Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon – “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää”

Kolme kokemusta hedelmöityshoidoista: Perheenisästä tuli spermanluovuttaja, Moilaset saivat kaksi tytärtä ja pariskunta hyväksyi lapsettomuutensa

"Kokeile salviaa, vyöhyketerapiaa, lemmikin hankintaa" – moni lapseton nuori kokee vähättelyä ja saa mitä oudoimpia neuvoja

Brexit-kaaokseen ajautuneessa Isossa-Britanniassa näkyy yhä enemmän merkkejä yhtenäisyyden murenemisesta. Itsenäisyyshalut elävät jo vanhastaan vahvoina Skotlannissa, Pohjois-Irlannissa tasavaltalaisten ja lojalistien väkivaltaisuuksien pelätään puhkeavan uudelleen ja nyt Walesissakin näkyy pieniä merkkejä Yhdistyneen kuningaskunnan rakoilusta.

Cardiffissa järjestettiin lauantaina tuhansia ihmisiä kerännyt mielenosoitus itsenäisyyden puolesta. Marssin järjestäjien mukaan kyseessä oli laatuaan ensimmäinen tapahtuma Walesissa.

The Guardian -lehden mukaan osa marssijoista kertoi tukeneensa itsenäistä Walesia koko ikänsä, osa kertoi päänsä kääntyneen vasta brexit-kaaoksen ja kovien julkisen talouden säästöjen myötä.

Marssin päätteeksi puhuneen Plaid Cymru -puolueen puheenjohtajan Adam Pricen mielestä alueen ongelmat olisi helpompi ratkaista, jos päätökset tehtäisiin Walesissa.

– Westminster (Britannian parlamentti) on vuosikymmeniä laiminlyönyt aluetta ja se on johtanut köyhyyteen ja riittämättömiin investointeihin. Kolmannes lapsistamme elää suhteellisessa köyhyydessä. Tarvitsee vain katsoa brexit-kaaosta nähdäkseen, ettei Westminster ole pätevä hallitsemaan tai edustamaan Walesia, Price totesi.

Marssin järjestäneen All Under One Banner Cymrun tiedottaja Llywelyn ap Gwilym sanoo WalesOnlinen haastattelussa, että keskustelu Walesin asemasta on kiihtynyt sen jälkeen, kun Britannia kansanäänestyksessä päätti erota EU:sta.

EU-kansanäänestyksessä walesilaisista kannatti eroa 51,9 prosenttia ja vastusti 48,1 prosenttia. Cardiffissa EU-eron kannattajia oli 40 prosenttia ja vastustajia 60 prosenttia.

Tv-kanava ITV:n julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan 12 prosenttia walesilaisista kannattaa itsenäisyyttä.

Lue myös:

BBC News: Welsh independence rally brings large crowds out in Cardiff

TEL AVIV Kun silmiis sinisiin katsoin, luulin niin onnen susta löytyneen, raikuu Lima-nimisellä klubilla.

Lavalla nelihenkinen Eurofalsh-ryhmä imitoi tanssiliikkeillään 25 vuoden takaista euroviisukappaletta Bye Bye Baby. Huulisynkka näyttää sujuvalta, vaikka oikeasti äänet kuuluvat CatCat-duon Katja ja Virpi Kätkälle.

Kukaan yleisössä ei ymmärrä suomenkielisiä sanoja, mutta se ei menoa hidasta. Eikä euroviisufaneja häiritse sekään, että laulu sijoittui aikoinaan lähes kisan hännille, sillä se on kuitenkin osa euroviisuhistoriaa.

Tanssiryhmä Eurofalshin nimen voisi suomentaa vaikka feikkiviisuiksi. Esitykset ovat puoliksi parodiaa, mutta kyse on kuitenkin intohimoisesta harrastuksesta.

Ensimmäisen setin jälkeen ryhmän kiharatukkainen vetäjä pyyhkii hikeä ja kertoo, mistä kaikki oikein alkoi.

– Kun olin lapsi, opettelin kaikkien euroviisujen tanssiliikkeet, muistelee viisuillat 15 vuotta sitten aloittanut Eran Luna.

Luna tutustui muihin euroviisufaneihin ja sai huomata, ettei olekaan ainoa viisufanaatikko. Ryhmä alkoi esiintyä viikoittain klubilla Tel Avivin kaupungissa. Sittemmin Eurofalsh on kutsuttu esittämään viisukoosteitaan pitkin Eurooppaa.

Yksi Lunan kaikkien aikojen euroviisusuosikeista on Katri Helenan kappale Katson sineen taivaan.

– Videolla ne painoivat lumihangessa turkiksissaan ja alkoivat kieriä, se oli niin hauskaa, Luna nauraa.

Ehkä viisuvuosikerta 1979 on jäänyt Lunan mieleen siksikin, että silloin Israel järjesti kisat. Toisen kerran Israel isännöi viisuja 1999 ja kolmannen kerran nyt 2019, eli 20 vuoden tasatahti on jatkunut.

Lunan mielestä euroviisujen suosio Israelissa on silti melko tuore ilmiö. Vasta Netta Barzilain viimevuotinen viisuvoitto räjäytti euroviisut koko kansan huviksi.

Euroviisufanien kasvava joukko on järjestäytynyt kerhoksi, jossa on mukana myös lapsesta saakka viisuja seurannut, nyt keski-ikäinen Tal Dorot.

Dorot selittää euroviisujen suosiota Israelissa sillä, että Israel on nuori valtio ja sijaitsee alueella, jossa se on hyvin eristynyt naapurimaistaan. Israelilla kun on sotaisa historia useimpien naapuriensa kanssa.

Israelilaiset ovat Dorotin mukaan myös kilpailuhenkisiä ja tuntevat yhteenkuuluvuutta Euroopan maihin – euroviisuissa se toteutuu hyvin.

Koska rauha palestiinalaisten kanssa ei ole edistynyt, eurooppalaisia on vaadittu boikotoimaan viisuja. Dorotin mielestä se olisi epäoikeudenmukaista.

– Boikotilla vahingoitettaisiin sekä israelilaisia että palestiinalaisia ja toisaalta rangaistaisiin myös niitä, jotka taistelevat yhtäläisten poliittisten oikeuksien puolesta, Dorot sanoo.

Dorot sanoo olevansa vasemmistolainen aktivisti, joka vastustaa rasismia ja puolustaa palestiinalaisten oikeuksia.

Dorot on käynyt paikan päällä kaksissa euroviisuissa ja muistaa kappaleet vuosien takaa. Esimerkiksi vuonna 1991 Roomassa pidetyn laulukilpailun hän nauhoitti aikoinaan VHS-videolle ja katsoi sitä yhä uudestaan joka päivä alusta loppuun, kuukausikaupalla.

Suomen euroviisuhistoriasta hän nostaa ykköseksi Monica Aspelundin Lapponia-laulun vuonna 1977.

– Lapponia oli ihana laulu, ja siitä tuli yllättäen hitti myös Israelissa, Dorot kertoo.

Tämänkertaiselle Suomen edustajalle Dorot ei povaa menestystä, koska pitää sitä tyylillisesti vanhana, 90-lukulaisena esityksenä. Muuten Dorot pitää tämänvuotisia viisuehdokkaita harvinaisen omaperäisinä.

– Tämä on yksi parhaista vuosista, Dorot sanoo innoissaan. Niinpä hänen viisuviikkonsa menee lauluja kuunnellessa ja juhliessa pitkälle aamuyöhön.

Dorot ei usko Israelin pärjäävän toista vuotta peräkkäin, sillä hänen mukaansa isäntämaan viisumenestys on usein ollut surkea.

Israelin euroviisuedustajalla Kobi Marimilla on päällään harmaa tuulipuku. Se on ongelma, koska siinä on väärän firman logo.

Manageri patistaa Marimia riisumaan tuulipuvun ennen kuin haastattelu kansallisteatterin kupeessa sijaitsevassa kahvilassa voi alkaa.

Sitten Marimi on valmis poseeraamaan myös faniensa kanssa, sillä naapuripöydästä hänet tunnistetaan heti. 27-vuotias näyttelijä ja laulaja valittiin Israelin edustajaksi tosi-TV-ohjelmassa.

Myös Marimin puheista ollaan tarkkoja. Hän ei halua ottaa kantaa viisuboikotteihin tai mahdollisiin protesteihin, joihin Israelissa varaudutaan.

Euroviisut on periaatteessa epäpoliittinen tapahtuma, eikä laulukilpailun yhteydessä sallita poliittisia mielenilmauksia.

Silti jo etukäteen tiedettiin, ettei Islannin euroviisuedustaja säästele sanojaan puhuessaan Israelista. Islantia edustavan Hatari-yhtyeen jäsenet alkoivat arvostella Israelia apartheid-valtioksi heti saavuttuaan maahan viikko sitten.

– Tapasin heidät Amsterdamissa, rakastan heitä, heidän esityksensä oli upea, Marimi sanoo, mutta pitäytyy kommenteissaan vain musiikissa.

Samanveroiset kehut Marimilta irtoaa myös Suomen edustajille, Daruden ja Sebastian Rejmanin esitykselle, jonka Marimi näki muiden viisujen mukana Amsterdamissa huhtikuun alussa.

– Rakastan heitä. Se on hyvin ainutlaatuinen ja karismaattinen. Yleisö oli ihan villinä ja niin olin minäkin.

Marimin mielestä euroviisut on Israelille tilaisuus näyttää, miten maassa oikein eletään. Hänen mukaansa maailmalla törmää outoihin kuvitelmiin.

– Moni on yllättynyt, ettei Israel olekaan autiomaata enkä ole ratsastanut kamelilla kouluun, Marimi naureskelee.

Israelin julkisuuskuvan kannalta palestiinalaisten asema on kamelien kohtelua kriittisempi kysymys.

Gazassa ja Israelin miehittämällä Länsirannalla asuvien palestiinalaisten valtiollinen asema on ratkaisematta. Israel on jatkanut vuosien ajan Gazan taloussaartoa ja lohkonut osia Länsirannasta siirtokunnikseen.

Israelin toimintaa palestiinalaisalueilla arvosteleva kansainvälinen BDS-liike on vaatinut Euroopan yleisradioliiton Ebun jäsenyhtiöitä boikotoimaan viisuja. BDS:n (Boycott, Divestment and Sanctions) tavoitteena on boikotoida Israelia, vähentää ulkomaisia sijoituksia maassa ja lobata pakotteiden puolesta.

Israelille euroviisut on tilaisuus muokata maakuvaa etäämmäksi Lähi-idän ikuisuuskiistoista. Sikäli se on onnistunut, että ainakaan boikottikehotus ei ole purrut, vaan kaikki 40 ulkomaalaista viisuedustajaa ovat tulossa paikalle.

Euroviisujen lähestyessä palestiinalaiset tekevät silti parhaansa kiinnittääkseen asemaansa huomiota.

Viime viikonloppuna Hamas-äärijärjestön hallitsemasta Gazasta ammuttiin Israeliin satoja raketteja, jotka surmasivat neljä ihmistä. Israel teki kostoiskuja Gazaan, jossa kuolleita oli ainakin 21. Palestiinalaisten mukaan osapuolet ovat sittemmin sopineet tulitauosta.

Rakettisade Tel Avivin suuntaan euroviisujen aikaan olisi Israelin painajainen. Kaupunkia on ehostettu tuhansia viisuturisteja varten, ja turvajärjestelyt viisuareenalla, Expo Tel Aviv -messukeskuksessa ovat poikkeuksellisen mittavat.

Tel Avivin matkailuviraston apulaisjohtaja Lior Meyer toivoo tosissaan, ettei boikotteja, protesteja eikä ohjuksia nähdä juuri viisujen aikaan.

– Politiikasta voidaan puhua vaikka mitä, mutta tämän pitäisi olla juhla, joka yhdistää ihmisiä, Meyer sanoo näköalatoimistossaan.

Viisuturisteja varten merenrannalle rakennetaan eurovisiokylä, jonne mahtuu 40 000 juhlijaa. Tel Aviv haluaisi levittää kuvia hiekkarannoistaan ja ravintoloistaan – eikä ohjusuhasta.

Meyerin mukaan ulkomaalaisten turistien määrä Tel Avivissa on kaksinkertaistunut viiden vuoden kuluessa miljoonasta kahteen miljoonaan, ja tulevaisuuden suhteen euroviisut on kaupungille jättimäinen PR-tilaisuus.

Meyer haluaa myös profiloida kotikaupunkiaan. Tel Aviv ei ole kuin Jerusalem, jonne mennään katsomaan pyhinä pidettyjä paikkoja, vaan kaupunki tunnetaan seksuaalivähemmistöistä ja suvaitsevaisuudestaan.

Israelissa on tapana sanoa, että Tel Avivissa juhlitaan, Jerusalemissa rukoillaan ja Haifassa tehdään töitä.

– Täällä on paljon hauskempaa kuin Jerusalemissa, Meyer lupaa.

Hauskuudella on hintansa. Meyer myöntää, että Tel Aviv on kallis kaupunki ja Israel kallis maa. Hänen mielestään se on kuitenkin hintansa väärti siinä missä myös Euroopan suurkaupungit.

Tel Avivin kaupunkikuva on muuttumassa nopeasti. Pilvenpiirtäjätyömaita nostokurkineen näkyy paljon. Myös uusia hotelleja rakennetaan, sillä kohtuuhintaisesta majoituksesta on pulaa.

Israelin viisumenestyksestä viis – hotellit, ravintolat ja klubit ainakin ovat Tel Avivin euroviisuhuuman voittajia. Ellei viisujen äänimaailmaan kuulu ilmahälytys.

Lue myös:

Euroviisut oli Anneli Saaristolle jackpot – Nyt hän haaveilee suuremmasta onnenpotkusta: "Kun tulisi mies, joka rakastaisi ja antaisi olla vapaa"

Euroviisut Ylen kanavilla – Darude taistelee finaalipaikasta tiistaina 14.5.

Viestinnän professori Anu Kantola Helsingin yliopistosta arvioi, että nyt ensimmäistä kertaa selkeästi kyseenalaistetaan lobbarien rooli hallitusneuvotteluissa.

Kantolan mukaan lobbarit ovat aiemminkin olleet erittäin aktiivisesti liikkeellä, ja vaikuttaminen on voitu aloittaa jo kauan ennen hallitusneuvotteluja. Hän pitää hyvänä, että asiaan on nyt herätty ja käydään julkisesti läpi, ketkä neuvotteluissa ovat vaikuttamassa.

– Aikaisemmin se on ollut ihan normaalia, että lobbarit ovat siellä, ja siitä ei ole kukaan sen kummemmin hermostunut tai nostanut sitä asiaa kysymykseksi. Mutta nyt sentään nostetaan tämä asia kysymykseksi, Kantola sanoo STT:lle.

Kantolan mukaan siinä ei sinänsä ole mitään kauheaa, että erilaiset intressiryhmät pyrkivät edistämään näkemyksiään. Hänen mielestään minimivaatimus kuitenkin olisi, että lobbaus olisi läpinäkyvää ja tiedettäisiin, kuka lobbaa ja missä.

Työryhmä esitti lobbarirekisterin perustamista

Poliittista vaikuttamista ja lobbauksen sääntelyä tutkiva oikeustieteen apulaisprofessori Emilia Korkea-aho arvioi, että lobbarien istuminen neuvottelupöydissä Säätytalolla vaikuttaa ongelmalliselta, vaikkei siinä juridisesti arvioituna olekaan ongelmaa.

– Kyllähän se vähän harkitsemattomalta näyttää. Se osoittaa, että meillä vähän huonosti ymmärretään, mitä tällainen lobbaus on ja kuka ylipäänsä on lobbari, Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä Korkea-aho sanoo STT:lle.

– Erityisesti näiden vaikuttajaviestintätoimistojen osakkaiden ja työntekijöiden osallistuminen, kyllä se näyttää vähän pahalta.

Korkea-aho pitää ongelmallisena, ettei ole tiedossa, keitä viestintätoimistojen asiakkaina on ja keitä he edustavat. Hän uskoo, että lobbarirekisterin perustaminen voisi parantaa läpinäkyvyyttä.

Viime vaalikauden lopulla esitettiin, että Suomeen tulisi alkavalla hallituskaudella perustaa lakisääteinen avoimuusrekisteri, johon kirjataan lobbausta harjoittavat organisaatiot ja henkilöt.

Eduskunnan silloisen puhemiehen Paula Risikon (kok.) johtama parlamentaarinen työryhmä teki asiasta yksimielisen esityksen. Työryhmä halusi, että rekisterin luominen kirjataan seuraavan hallituksen ohjelmaan.