Eduskuntavaalien voittaja, Suomeen uutta hallitusta kasaava SDP on menettänyt johtoasemansa Ylen kannatuskyselyssä. Suurimmaksi puolueeksi nousi perussuomalaiset, joka kulkee kohti oppositiota.

Kyselyn perusteella perussuomalaisten kannatus oli 18,8 prosenttia. Nousua on 1,3 prosenttiyksikköä vaalitulokseen verrattuna.

SDP:n kannatus oli 17,8 prosenttia eli samalla tasolla kuin vaaleissa.

Myöskään kolmantena olevan kokoomuksen kannatus, 16,9 prosenttia, ei juuri eroa vaalituloksesta.

Tuoreen kyselyn suurin nousija on vihreät, jonka kannatus kohosi 13,3 prosenttiin. Vihreiden suosio nousi kyselyn perusteella 1,8 prosenttiyksikköä huhtikuun vaaleista.

Taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Tuomo Turjan mukaan kyselyssä näkyy, että vaaleissa parhaiten menestyneet puolueet lisäävät yleensä kannatustaan ensimmäisissä vaalien jälkeisissä mittauksissa.

Turja sanoo, että kyse on niin sanotusta bandwagon-ilmiöstä, eli voittajan kelkkaan hyppäämisestä. Siitä ovat hänen mukaansa hyötyneet perussuomalaiset ja vihreät, mutta ei eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi noussut SDP.

– Vaalitulos oli heille pettymys, eikä voittomarginaali ollut niin suuri kuin he olisivat toivoneet. Se näkyy ehkä kannatusarviossa, Turja arvioi.

Hallitukseen matkaavat keskusta ja vihreät jakavat nelossijan

Huhtikuun vaalien suurin häviäjä oli keskusta, jonka kannatus laskee kyselyn perusteella edelleen. Keskusta jakaa nyt kyselyn nelossijan suosiotaan nostaneiden vihreiden kanssa.

Mittauksen mukaan keskustaa äänestäisi nyt 13,3 prosenttia suomalaisista, eli 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin huhtikuun vaaleissa.

– On tyypillistä, että suurimman vaalitappion kärsineen puolueen kannatus pysyy jonkin aikaa matalalla tasolla, Turja sanoo.

Keskustan kannatus romahti myös vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jolloin puolue keräsi 15,8 prosenttia äänistä. Vaaleja seuranneena kesänä keskustan suosio kävi Ylen mittauksessa alimmillaan 12,6 prosentissa, eli vielä alempana kuin nyt.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoi keskiviikkona, että hän ryhtyy kasaamaan Suomen seuraavaa hallitusta keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa. Kakkospuolue keskustan paineita lisää, jos sen suosio jää heti alkumetreillä vihreiden jalkoihin.

Tieto hallituspohjasta ei ole voinut vaikuttaa kyselyn tulokseen eikä esimerkiksi keskustan kannatukseen, sillä Taloustutkimus teki viimeiset haastattelut tiistaina, eli päivää ennen kuin Rinne vahvisti hallitusneuvotteluihin lähtevät puolueet.

Liike Nyt ensi kertaa mukana mittauksessa

Toisin kuin vihreiden, vaaleissa kannatustaan parantaneen vasemmistoliiton kannatuksessa ei näy kyselyssä nousua. Puolueen kannatus oli kyselyn perusteella tasan kahdeksan prosenttia, eli 0,2 prosenttiyksikköä alempi kuin vaaleissa.

RKP:n suosio oli kyselyssä tasan neljä prosenttia, eli hieman alempana kuin puolueen 4,5 prosentin vaalikannatus. Kristillisdemokraattien kannatus oli kyselyssä 3,7 prosenttia ja vaaleissa 3,9 prosenttia.

Kyselyssä on uutena mukana Liike Nyt, jonka listoilta nousi eduskuntaan aiemmin kokoomuksen riveissä istunut Harry Hjallis Harkimo.

Liike Nytin kannatus on kyselyn perusteella 1,7 prosenttia, mikä on jonkin verran alempi kuin ryhmän vaaleissa keräämä 2,3 prosentin osuus äänistä.

Liike Nyt ei ole puolue, joten sen ääniosuutta ei ole eroteltu virallisissa huhtikuun vaalien tuloksissa. Lukema on saatu, kun Taloustutkimus laski Liike Nytin kaikkien eduskuntavaaliehdokkaiden saamien äänien osuuden kaikista vaaleissa annetuista äänistä.

Levillä kolmen lapsen hengen vaatinut tulipalo sai alkunsa lattialämmityksestä. Onnettomuustutkintakeskus on tutkinut paloa poliisin kanssa. Keskus kertoi perjantaina lisätietoja Kittilän Levillä kolmen ihmisen kuolemaan johtaneesta tulipalosta.

Tutkinnanjohtaja Kai Valosen mukaan kyse oli asennuksessa tehdystä virheestä.

– Lattialämmityskaapeli oli pienessä ilmavälissä lautalattian alla. Se oli asennettu melko jyrkille mutkille ja lisäksi sitä oli kiinnitetty sillä tavalla, että se kaapeli oli painunut vähän lyttyyn. Ja tämä, että se oli painunut lyttyyn mahdollistaa sen, että sen eristykset menevät kasaan ja se taas mahdollistaa lämpenemisen ja se taas tulipalon, niinkuin nyt kävi, Valonen kertoo.

Palaneen vuokramökin olohuone oli korkeaa avointa tilaa, joten savu nousi suoraan yläkertaan. Kaikki palossa kuolleet olivat nukkumassa yläkerran huoneessa.

Vuokramökki sai rakennusluvan vuonna 1998.

Alakerrassa nukkunut nuori heräsi palovaroittimeen ja soitti nopeasti hätäkeskukseen.

Apua paikalla 13 minuutissa

Ensimmäinen pelastusyksikkö tuli paikalle 13 minuutin kuluttua hätäpuhelun alusta, kertoo Onnettomuustutkintakeskus.

Mökissä majoittuneet olivat vuokranneet mökin viikon ajaksi vapaa-ajan matkaa varten, joten tutkinnassa tarkastellaan myös vuokramökkitoiminnan turvallisuusvaatimuksia ja -käytäntöjä.

– Suomessa on paljon vuokramökkejä, joissa vuodepaikkojen määrää on maksimoitu erilaisilla yläkerran tiloilla ja parvilla. Valitettavasti tulipalotilanteissa niistä tulee helposti surmanloukkuja. Ikkunoista voi olla käytännössä mahdotonta tai vaikeaa poistua. Vuokramökkien palo- ja pelastautumisturvallisuutta tulee parantaa. Turvallisuudesta ei voi tinkiä, Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi sanoo tiedotteessa.

Tutkinnassa tarkastellaan, miten käytännössä sähköasennusten vaatimustenmukaisuudesta varmistutaan ja miten sähkölaitteistojen huolto- ja kunnossapitotöitä tehdään. Mökin sähköjärjestelmässä on ollut häiriöitä vuosien varrella.

Onnettomuustutkinnassa selvitetään tavanomaiseen tapaan myös muun muassa tapaukseen liittyvien viranomaisten toimintaa.

Tutkintaselostus turvallisuussuosituksineen valmistuu loppusyksystä.

Tulipalossa kuoli kolme kouluikäistä sisarusta, jotka nukkuivat mökin yläkerrassa. Mökin alakerrassa nukkunut vanhin sisarus pelastautui palavasta mökistä ja selvisi hengissä.

Perhe oli kotoisin Kymenlaakson Pyhtäältä.

Tulipalo syttyi vajaa kuukausi sitten, 12. huhtikuuta.

Mari Hegvik seisoo peilin edessä ja kohdistaa katseensa siihen ainoaan kohtaan, jonka hän tunnistaa. Silmiin. Kaikki muu on tuntematonta. Murskana.

Ääni joka ei unohdu

Kesäkuu 2015.

– Tule nyt jo, Hanne! Mari Hegvik vaatii isosiskoaan lisäämään vauhtia.

Lumipeitteiset vuorenhuiput ja alas laaksoon johtava soratie avautuvat Hegvikin perheen edessä Etelä-Norjassa sijaitsevassa Jotunheimenin kansallispuistossa.

Glittertind-vuoren rinne on jyrkkä, mutta se ei hurjapäiseksi tunnettua Maria pelota. Hän haluaa kiitää pyörällä alas pysäköintialueelle, jossa perheen auto odottaa.

Koko perheen – vanhempien, 19-vuotiaan isosisko Hannen ja 15-vuotiaan pikkuveli Øysteinin – on määrä jatkaa matkaa lentokentälle ja lomamatkalle kohti Kreetaa. Käynti luonnonpuistossa on vain lyhyt pysähdys ennen lentomatkaa.

Isä on jo pyöräillyt rinteen alas. Äidin ja pikkuveljen Mari on karistanut kannoiltaan, ja nyt isosiskokin alkaa jäädä jälkeen. Mari kiitää alas ilman pyöräilykypärää.

Hän ei enää jaksa odottaa Hannea, vaan polkaisee pyörän täyteen vauhtiin. Renkaat pyörivät yhä nopeammin ja kauniina edessä siintävä laakso lähestyy vauhdilla.

Yhtäkkiä renkaat irtoavat polun sorapinnalta.

Mari on menettänyt pyöränsä hallinnan ja hän syöksyy pää edellä kohti väylän vartta kiemurtelevaa pientä jokea.

– Ei tämä nyt niin vaarallista ole. Tästä tulee korkeintaan muutama mustelma, Mari ehtii ajatella ilmalentonsa aikana.

Hän on väärässä.

Rantakiveen murskautuvista kasvoista lähtee ääni, jonka Mari muistaa yhä kirkkaasti, neljä vuotta onnettomuuden jälkeen.

Silmät siirtyivät paikoiltaan

Kun Mari nousee joesta, tuntee hän ensin kipua vain toisessa olkapäässään. Koskettaessaan kasvojaan käsillään hän kuitenkin huomaa nopeasti, että asiat ovat todella huonosti.

Kasvot tuntuvat ehjiltä, mutta ne roikkuvat irrallaan kuin tyhjä ravunkuori. Korvista valuu verta.

Marin on vaikea nähdä eteensä. Myöhemmin hänelle selviää, että syynä tähän ovat törmäyksen voimasta vaurioituneet silmäkuopat ja paikoiltaan siirtyneet silmät.

Yhtäkkiä Marin mieleen tulevat hampaat. Kahdeksan vuoden oikomishoito on saatu vastikään päätökseen.

Kokeillessaan hampaitaan kielellään Mari tajuaa niiden olevan poissa.

Auttajat saapuvat helikopterilla

Ensimmäisenä Marin onnettomuuden havaitsee isosisko Hanne, joka lähtee juoksemaan takaisin tulosuuntaan kohti äitiään ja pikkuveljeään. Kännykällä ei pysty hälyttämään apua, mutta ylempänä rinteessä on mökki ja satelliittipuhelin, joita kohti Øystein polkee pyörällään.

Apuun hälytetty pelastushelikopteri lennättää Marin sairaalaan Trondheimiin. Sairaalan henkilökuntaa odottaa näky, jollaista he tuskin koskaan aiemmin ovat nähneet. Päältä katsoen kasvot ovat vain turvoksissa ja ainoastaan nenässä on haava. Ihon alla piilevät kuitenkin rajut vauriot.

Tietokonekerroskuvaus näyttää kasvojen luiden olevan murskana, ja Mari päätetään lennättää hoitoon Osloon. Vaikeisiin ja monimutkaisiin vammoihin työssään tottunut kasvokirurgi Pål Galteland hälytetään sairaalaan hoitamaan Maria. Vaikka Galteland tiimeineen on tottunut suuriin leikkauksiin, vie Marin tapaus heidät osaamisensa äärirajoille.

– Tilanne oli ainutlaatuinen. Kasvojen keskiosa oli täysin murskana ja jäljellä oli vain pieniä irrallisia luunpalasia, Galteland kuvailee alkutilannetta myöhemmin NRK:n haastattelussa.

– Marin tapauksesta muodostui erityinen, sillä hän oli niin nuori. Hän oli 17 ja hänellä oli elämä edessään.

Leikkauspöydällä odottaa "palapeli"

Ensimmäisenä tehtävänä on kasvojen vakauttaminen ja verenvuodon tyrehdyttäminen sekä infektioiden torjuminen. Estetiikka tulee tärkeysjärjestyksessä vasta tämän jälkeen. Kun kirurgi tiimeineen ryhtyy kokoamaan kasvoja, odottaa heitä leikkauspöydällä palapeli.

Marin vammat ovat vakavimmat kasvojen keskiosassa. Hampaat ovat irronneet ja työntyneet kohti nenää, ja kivi on murskannut ala- ja yläleuan niin pahasti, ettei kasvojen alkuperäisestä muodosta ole enää mitään jäljellä.

Leikkaussalissa Marin kasvoja kootaan aluksi ilman varsinaista kokoamisohjetta. Avuksi tulevat kuitenkin vanhat hammasraudat. Niiden valmistamista varten tytön leuoista on kahdeksan vuotta aiemmin tehty kipsikopio, jota kirurgit nyt pystyvät käyttämään mallina rakentaessaan leukaa uudelleen. Apuna on myös röntgenkuvia ja valokuvia.

– Kun tiesimme miltä leuat alunperin näyttivät, saimme pohjan, jolle rakentaa, Galteland myöhemmin muistelee.

Päästäkseen käsiksi kalloon, kirurgit viiltävät päänahan auki korvasta korvaan ja rullaavat sitten nahan varovasti syrjään. Kirurgit yhdistelevät paloiksi murtuneet kasvojen luut pienten titaanilevyjen ja ruuvien avulla. Pienimmät luunmurut he keräävät pois.

Murtuneiden silmäkuoppien tueksi kirurgit asentavat titaanilevyjä. Osa vaurioituneesta leuasta irrotetaan, kootaan uudelleen pöydällä ja asetetaan sitten paikoilleen.

– Lopputulos on aina hieman epävarma ja harvoin samanlainen kuin aiemmat kasvot, sanoo Galteland.

Vain silmät näyttävät tutuilta

Viikko ensimmäisen leikkauksen jälkeen Mari rohkenee katsoa uusia kasvojaan peilistä. Ensin hän uskaltaa katsoa vain silmiään, sillä ne ovat ainoa tuttu asia muuten täysin uusilta näyttävissä kasvoissa.

– Näytin todella kamalalta, Mari muistelee.

Tuhoutuneista kasvoista ja irronneista hampaista huolimatta Mari päättää jo varhain jatkaa hymyilemistä.

Nyt onnettomuudesta on kulunut neljä vuotta ja Marin kasvot on leikattu jo seitsemän kertaa. Uusia leikkauksia on vielä tulossa. Kirurgien taidot ovat tehneet Mariin syvän vaikutuksen.

Nyt hänellä on jo uudet hampaat.

– Olen todella tyytyväinen, 20-vuotias Mari sanoo ja hymyilee leveästi kauniilla uusilla valkoisilla hampaillaan.

Juttu on julkaistu Norjan yleisradioyhtiön NRK:n sivuilla 30. maaliskuuta. Voit lukea alkuperäisen norjankielisen jutun täältä.

Alkuperäinen teksti: Frida J Krüger, NRK, suomennos ja muokkaus: Jussi Nurminen, Yle Uutiset

Hollywood-elokuvan tunnetuksi tekemä ranta pysyy kiinni ainakin kesäkuuhun 2021.

Maya Bayn ranta Ko Phi Phi Leen saarella suljettiin kesäkuussa 2018, koska saaren luonto kärsi niin pahoin suurista vierailijamääristä. Alun perin ranta oli tarkoitus sulkea vain neljäksi kuukaudeksi, mutta sulkua on pidennetty toistuvasti.

Ranta nousi kuuluisuuteen Leonardo DiCaprion tähdittämästä The Beach -elokuvasta. Se sai ensi-iltansa vuonna 2000.

Thaiviranomaiset kertoivat torstaina uutistoimisto AFP:n mukaan, että ranta on päätetty pitää kiinni vielä kaksi vuotta, jotta alueen korallit ja muu luonto saavat rauhassa toipua.

Krabin maakunnassa sijaitseva ranta on suosittu päiväretkikohde.

Ennen sulkua rannalla vieraili jopa 5 000 turistia joka päivä. Kun ranta avataan uudelleen, turistien päivittäistä määrää rajoitetaan. Uutiskanava CNN:n mukaan saarelle päästetään tulevaisuudessa noin 1 200 turistia päivässä, neljässä ryhmässä.

Suuret vierailijamäärät irrottivat kasvien juuria ja aiheuttivat eroosiota sekä vaurioita koralleille.

Krabin matkailualan yrittäjien yhdistyksen puheenjohtaja Wattana Rerngsamut pitää sulun jatkamista epäreiluna.

– Maya Bay on matkailualan sydän, hän kommentoi uutistoimisto AFP:lle ja kehotti sulusta päättäneitä viranomaisia järjestämään julkisia kuulemisia, joissa sovitella rannan käyttöä.

Viime heinäkuussa Phuketin lähellä upposi lautta. Turmassa kuoli 47 kiinalaista matkailijaa. Se oli osaltaan hiljentämässä Thaimaan matkailualaa viime vuonna.

CNN:n mukaan Maya Bayn rantaa saa käydä ihailemassa veneestä, mutta sinne ei saa tällä hetkellä mennä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoo seuranneensa hallitusneuvottelujen ensimmäistä viikkoa erittäin huolestuneena.

Helsingissä Narinkkatorilla lauantaina puhunut Orpo sanoi, että ensimmäisenä huolen aiheena on talousasioiden sivuuttaminen neuvotteluissa.

– Ensin rakennetaan visiota tulevasta, mikä sinänsä on hieno asia, mutta jos se tehdään ilman realistista käsitystä talouden reunaehdoista, niin ei siitä mitään tule, Orpo arvosteli.

Toisena huolenaiheena Orpo pitää väitettyjen lobbareiden suurta määrä neuvotteluissa. Hallitusneuvottelupöytien kokoonpanot ovat herättäneet viime päivinä ihmettelyä, koska neuvottelijoiden joukossa on tulkittu olevan useita etujärjestöjen edustajia.

Keskustelu kärjistyi perjantaina siihen, että vihreiden Elina Moisio ilmoitti jättäytyvänsä pois hallitusneuvotteluryhmästä.

– Kun me tiedetään vielä etujärjestöjen valtavat panostukset paikalla olevien puolueiden vaalikampanjointiin ja niiden tukemiseen, ei voi miltään muulta ajatukselta välttyä kuin siltä, että kun he istuvat siellä neuvottelijoina, olemme saamassa Suomeen ostetun hallitusohjelman, Orpo sanoi.

– Kokoomus yksiselitteisesti vaatii lobbareita ja SAK:ta ulos Säätytalosta, Orpo jatkoi painokkaasti.

Orpo muistutti, että neljä vuotta sitten hän päätti Juha Sipilän (kesk.) kanssa, että lobbareita ei oteta mukaan hallitusneuvotteluihin.

Orpo sanoi, että kokoomus valmistui kevään eduskuntavaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluihin siten, että puolueen neuvotteluorganisaatiossa ei ollut mukana yhtään lobbaria.

– Luotimme siihen, että meidän riveistämme löytyy osaajia riittävällä tavalla.

Hallitusneuvotteluita vetävä Antti Rinne (sd.) on kiistänyt, että hallitusneuvotteluissa olisi mukana lobbareita. Hänen mukaansa jokainen neuvottelija on mukana puolueen edustajana, ei etujärjestön äänitorvena.

Halla-aho: Hallitustunnustelut taktista teatteria

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho palasi vielä hallitusneuvotteluja edeltäneisiin hallitustunnusteluihin puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä lauantaina.

Halla-aho sanoi puheessaan, että perussuomalaiset lähti keskusteluihin vakavalla ja rakentavalla asenteella, vaikka oli selvää, että demareiden valmiudet tehdä yhteistyötä puolueen kanssa olivat heikot tai jopa olemattomat.

– Meidän osaltamme tunnustelut olivatkin todennäköisesti lähinnä taktista teatteria. Rinne halusi ennen kaikkea luoda kokoomuksen ja keskustan suuntaan mielikuvaa siitä, että muitakin vaihtoehtoja on, jos nämä puolueet eivät jousta riittävästi, Halla-aho sanoi.

Halla-aho ennustaa, että hallitusneuvotteluihin osallistuvilla puolueilla saadaan yrittäjä- ja teollisuusvihamielinen hallitus, joka muun muassa rahoittaa vaalilupauksiaan veronkorotuksilla, rapauttaa Suomen kilpailukykyä "ilmastoposeerauksella" ja lisää haitallista maahanmuuttoa ja sen kustannuksia.

Noin 180 maata on sopinut YK:n johdolla rajoittavansa muovijätteen kuljettamista muihin maihin. Maiden edustajat sopivat asiasta perjantaina Genevessä lähes kaksi viikkoa kestäneiden keskustelujen jälkeen.

Yhtenä tarkoituksena on vähentää vaikeasti kierrätettävän muovin päätymistä köyhiin maihin ja edelleen valtameriin. Tällä hetkellä meriin päätyy vuosittain jopa 8 miljoonaa tonnia muovijätettä. Lisäksi monet saaret esimerkiksi Malesiassa ja Thaimaassa ovat muuttumassa kaatopaikoiksi.

Uusi sopimus vaatii, että muovijätettä vievien maiden on saatava hyväksyntä vastaanottavilta mailta. Jätettä vievien maiden on myös seurattava, mihin muovi lopulta päätyy. Sopimus on lisäys vuonna 1989 solmittuun Baselin-sopimukseen, jolla sovittiin vaarallisen jätteen kuljettamisesta. Uudet säännöt tulevat voimaan arvioilta vuoden päästä.

YK:n ympäristöohjelma UNEP:n pääsihteeri Rolph Payet kutsui muovijätettä yhdeksi maailman ahdistavimmaksi ympäristöongelmaksi.

- Olen ylpeä siitä, että tällä viikolle Genevessä Baselin-sopimuksen osapuolet ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen laillisesti sitovasta ja globaalista mekanismista, jolla hallitaan muovijätettä, Payet totesi.

"Eivät ymmärrä seurauksia kaupankäynnille"

Myrkyllistä jätettä vähentämään pyrkivä IPEN-kattojärjestö kiitteli sopimusta ja kritisoi kehittyneitä maita kovin sanoin. Sen mukaan kehittyneet maat, kuten Yhdysvallat ja Kanada, ovat liian pitkään voineet kuskata myrkyllistä muovijätettään Aasian kehittyviin maihin ja väittää, että jäte kierrätetään vastaanottavassa maassa.

- Sen sijaan suurta osaa tästä saastuneesta sekajätteestä ei voida kierrättää ja se päätyy dumpatuksi, poltetuksi tai löytää tiensä valtamereen, totesi IPEN-järjestön asiantuntija Sara Brosche.

Guardianin tietojen mukaan Yhdysvallat vastusti uutta, laillisesti sitovaa sopimusta. Kokoukseen osallistuneiden mukaan Yhdysvaltojen edustaja oli todennut, etteivät allekirjoittajat ymmärtäneet, minkälaisia seurauksia sopimuksella on muovijätteen kaupankäynnille.

Lehden haastattelemien ympäristöaktivistien mukaan kehittyviin maihin, kuten Indonesiaan, on alkanut kertyä jätekasoja sen jälkeen, kun Kiina lakkasi ottamasta vastaan kierrätysjätettä Yhdysvalloista.

STT-AFP

Uudet suunnitelmat kiistanalaisen Jäämeren radan rakentamiseksi ovat saaneet runsaasti arvostelua. Saamelaiskäräjät on tyrmännyt rautatien.

Lisäksi moni saamelainen on arvostellut ratahanketta vetävää liikemies Peter Vesterbackaa voimakkain sanakääntein sosiaalisessa mediassa.

– Siellä kiitettiin, kun annoin kasvot saamelaiskulttuurin tuholle. Ilmeisesti tuhosin aamupäivän aikana yhden kolttasaamelaisten kylän ja saamelaisten lasten tulevaisuudessa poronhoitajina, Vesterbacka kiteyttää saamaansa kritiikkiä.

– Minulla ei ole kuulemma oikeutta mihinkään mielipiteeseen, koska edustan valloittajia ja kaikkien suomalaisten pitäisi hävetä, miten Lapissa saamelaisia on sorrettu sadan vuoden aikana, liikemies jatkaa.

Moni saamelainen vastustaa Jäämeren rataa, koska se halkoisi porojen perinteisiä laidunmaita.

Eihän nyt olla kuitenkaan mitään kansanmurhaa suunnittelemassa, vaan mietitään Jäämeren rataa. Ehkä sellaista pientä tolkkua toivoisin puheisiin. Peter Vesterbacka

Ei peräännytä: "Palaute oli hyvin mustavalkoista"

Liikemies kertoi odottaneensa saamelaisilta kielteistä palautetta, mutta jotakin yllättävääkin oli

– Oli hieman yllätys, että palaute oli hyvin mustavalkoista. Ehkä sellainen ylenpalttinen negatiivisuuskin vähän yllätti.

Vesterbackan mukaan tunnepitoinen palauteryöppy kertoo siitä, että hankkeesta on keskusteltava ja neuvoteltava vielä paljon.

Hän vakuuttaa, että voimakas vastustus ei saa häntä perääntymään hankkeesta.

– Eihän nyt olla kuitenkaan mitään kansanmurhaa suunnittelemassa, vaan mietitään Jäämeren rataa. Ehkä sellaista pientä tolkkua toivoisin puheisiin.

Liikemies lähettää terveisiä hallitusneuvottelijoille

Hän näkee, että kärkevät mielipiteet korostuvat sosiaalisessa mediassa. Erityisesti Vesterbacka on saanut kuulla kunniansa Twitterissä.

– Sosiaalinen media ruokkii tällaista kärjistystä ja vastakkainasettelua. Ehkä tämä enemmän kuvaa muutenkin meidän aikaamme tällä hetkellä, esillä on kärjistyneitä mielipiteitä. Jotkut haluaa rakentaa muureja Jenkeissä, jotkut saarivaltiot haluaa Brexitin ja populistiliikkeet ovat nousseet voimakkaammin esille eri puolilla maailmaa.

Pelkkä Jäämeren rata ei ole saanut saamelaisia ärsyyntymään, Vesterbacka arvioi.

– Erityisesti hiertää juuri ILO 169-sopimuksen ratifiointi. Hallitusneuvottelut ovat meneillään ja hallitusohjelmia sorvataan, niin varmaan olisi hyvä, että tämä asia tämä asia nostetaan keskusteluun ja ehdotetaan, että seuraava hallitus Suomessa tekee asialle jotakin, eikä sitä aina vain lykätä tulevaisuuteen.

Vesterbackan yhtiö allekirjoitti torstaina aiesopimuksen norjalaisen Etelä-Varangin kehitysyhtiön kanssa Jäämeren radan suunnittelemisesta ja toteuttamisesta.

Vesterbackan mukaan rautatie Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen rakennettaisiin yksityisellä, ulkomaisella rahoituksella.

Lue myös:

Jäämerenradan yllätysuutinen ilahduttaa ja ahdistaa Lapissa – "Viidessä vuodessa nähdään, mitä tästä tulee"

Saamelaisilta täystyrmäys Vesterbackan Jäämeren rata -suunnitelmille – Saamelaiskäräjät yllätettiin jo toistamiseen

Ranskassa valmistaudutaan kiertämään lain tiukimpia määräyksiä, jotta tulipalossa pahoin vaurioitunut Pariisin Notre Damen katedraali saadaan korjattua mahdollisimman nopeasti. Ranskan parlamentin alahuone hyväksyi perjantaina kiistellyn lain, joka mahdollistaa katedraalin restauroinnin viidessä vuodessa.

Lain arvostelijat pitävät aikataulua liian tiukkana, mutta presidentti Emmanuel Macron on luvannut korjaustöiden valmistuvan viidessä vuodessa.

Muutoksen ansiosta rakennustöissä voidaan tarvittaessa vähentää byrokratiaa esimerkiksi suunnittelua ja kulttuuriperinnön suojelua koskevissa asioissa. Laki siirtyy seuraavaksi parlamentin ylähuoneen senaatin käsiteltäväksi.

Pariisin tunnetuimpiin maamerkkeihin lukeutuva 850-vuotias Notre Damen -katedraali sai pahoja vaurioita huhtikuun puolivälissä syttyneessä tulipalossa. Rakennuksen restauroinnin arvioidaan maksavan 600–700 miljoonaa euroa. Restaurointiin on lahjoitettu jo lähes miljardi euroa.

Ulkoiset tukirangat eli eksoskeletonit ovat maallikoille tuttuja lähinnä tieteiselokuvista.

Viime vuosina ihmisen ohjailemista koneista on kehitelty aputeräsmiehiä myös todellisuudessa. Villien visioiden laitteet ovat uuden teollisen ajan metallinhohtoisia sankareita.

Niiden toivotaan vapauttavan ihmiset jalompiin harrastuksiin ja helpottavan arkea monin tavoin. Äyriäisillä ja hyönteisillä tämä ulkoinen kuori on luonnostaan, nyt sitä sovitellaan myös ihmisten ylle.

Teollisuuden nopeassa murroksessa robocopit ovat nykypäivää jo siinä määrin, että ihmiskehon mekaanisille jatkeille pohditaan standardeja.

Kansainvälinen ASTM-komitea on luomassa alalle säännöstöä, sillä erityyppisiä eksoskeletoneja ollaan ottamassa käyttöön kaikkialla sotateollisuudesta lääketieteeseen.

Teknologiaosaaja Suomi ei ole jäänyt syrjään tässä tuotekehityksessä. Turussa testataan, toisiko ulkoinen tukiranka helpotusta esimerkiksi kiinteistöhuollon raskaimpiin töihin. Lue juttu tästä.

Teräsranka ei kompuroi rappusissa

NIST-tutkimuslaitoksen tutkija Bill Billotte maalailee ASTM-komitean verkkosivuilla teknologian mahdollisuuksia.

– Ajattele elämää ilman rappuja. Voit kävellä, juosta, hyppiä, nostaa ja jopa tanssia kaikkien voimin koko elämäsi. Mitkään työt eivät enää riko selkää.

Tukirangoista on hyötyä paitsi teollisuudessa, myös esimerkiksi vaativissa leikkauksissa, joissa kirurgit operoivat potilaita tuntikausia. Niitä käytetään myös avaruudessa astronauttien aluksilla suorittamissa huoltotehtävissä. Yhdysvalloissa tukirankoja on tutkittu parikymmentä vuotta.

Teräksiset tukiraajat lisäävät liikuntarajoitteisten tai vammaisten toimintakykyä. Singaporessa eksoskeletoneja tutkitaan esimerkiksi sitä, miten sairastuneita voidaan kuntouttaa uuden teknologian avulla.

Kaupalliseen käyttöön vuonna 2020?

Toistaiseksi tavallisen ihmisen on kuitenkin useimmiten käytettävä hissiä tai kuljettava portaita. Eksoskeletonien tulo teollisuuden saati yksityisten kansalaisten käyttöön vaatii sekä kehitystyötä että rahaa.

Jo suunnittelu on kallista, varsinkin kun tähtäimessä on jokaiselle käyttäjälle sopiva, kehotyyppiä vastaava haarniska.

Esimerkiksi Sacros Robotics-yhtiössä kehitellään helposti ylle puettavaa, kevyttä tukirankaa. Mallissa tietokoneohjattu laite myötäilee käyttäjänsä liikkeitä ja refleksejä.

Haarniska syö akkua

Istuvuuden ja käyttömukavuuden lisäksi haasteita on tukirankojen sähkönkulutuksessa. Laitteet kuluttavat akkuja tyhjiin nopeasti. Ensimmäiset Sarcosin mallit vaativat toimiakseen 6800 wattia.

Uudemmissa versioissa 600 wattia sähköä riittää päiväksi 70 kilon taakan kuljetukseen vajaan viiden kilometrin tuntivauhdilla.

Kahdeksannen sukupolven malli ei kehitystiimin mukaan tarvitse enää akkuja eikä softaa.

Tuotteiden kiinnostavuudesta kertoo se, että Sarcosiin ovat sijoittaneet muun muassa Microsoft, metsä- ja maatalouskonevalmistaja John Deere, autojätit Toyota ja BMV ja ilmailualan teollisuusyritys Boeing. Mukana on myös yhdysvaltalainen teollisuuden monialayritys Caterpillar.

Miljardibisnes lähivuosina?

Sijoittajat ja valmistajat uskovat eksoskeletonien läpimurtoon jo lähivuosina.

Kymmenessä vuodessa niiden ennustetaan tuovan valmistajille vajaan kuuden miljardin dollarin tulot. Kun tukirankoja saadaan massatuotantoon, toiminnan uskotaan tulevan kannattavaksi jo seuraavien kolmen vuoden aikana.

Vihreiden Elina Moisio ilmoittaa jättäytyvänsä pois hallitusneuvotteluryhmästä. Taustalla on tänään vellonut kohu neuvottelupöydässä olevista puolueiden edustajista, joita on väitetty etujärjestöjen lobbareiksi.

Moision riippumattomuutta hallitusneuvotteluissa on epäilty, sillä hän on viestintätoimisto Milttonin osakas ja johtava asiantuntija.

– Koen, että rooliini hallitusneuvotteluissa ja ammatilliseen asemaani ei liity intressiristiriitaa. Asiasta nousseen keskustelun myötä olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että selvyyden vuoksi on parempi etten jatka Vihreiden neuvotteluryhmässä, Moisio sanoo tiedotteessaan.

– Hallitusneuvottelut ovat yhteiskunnallisesti herkkä tilanne ja on tärkeää varmistaa että Vihreällä neuvotteluryhmällä on täysi työrauha, Moisio jatkaa.

Moisio toimi Vihreiden asiantuntijajäsenenä Luottamuksen ja tasa-arvoisten työmarkkinoiden Suomi -ryhmässä.

Moisio ei tällä haavaa suostunut kommentoimaan asiaa enempää.

Hallitusneuvottelija Rinne kiistää lobbaamisen

Hallitusneuvottelupöytien kokoonpanot julkistettiin eilen, ja joukossa on useita etujärjestöjen edustajia.

Työelämän kehittämistä pohtivassa ryhmässä ovat mukana muun muassa JHL:n johtoon kuuluva, vasemmistoliittoa edustava Teija Asara-Laaksonen ja SAK:n lakimies, SDP:tä edustava Anu-Tuija Lehto. Ryhmän sihteerinä toimiva Jussi-Pekka Rode on Sivistystyönantajien asiantuntija ja RKP:tä edustava Mats Nyman akavalaisen Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY:n toiminnanjohtaja.

Hallitusneuvotteluita vetävä Antti Rinne (sd.) on tänään tiukasti kiistänyt, että hallitusneuvotteluissa olisi mukana lobbareita. Hänen mukaansa jokainen neuvottelija on mukana puolueen edustajana, ei etujärjestön äänitorvena.

– Lobbarikeskustelu on mennyt yli äyräiden, Rinne summasi päivän tapahtumia.

Lue lisää:

Hallitusneuvotteluiden ensimmäinen viikko on takana – Rinne: "Ensi viikolla alkaa vaikein vaihe, kun hintalappuja aletaan laskea yhteen"

Trumpilta lisätulleja Kiinalle

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt hallintonsa valmistelemaan lisätulleja kaikelle Kiinan tuonnille. Trumpin määräys tuli vain hetki sen jälkeen, kun Kiinan varapääministeri oli kertonut, että maat jatkavat neuvotteluja myöhemmin Pekingissä.

Kiina ja Yhdysvallat päättivät perjantaina kaksipäiväiset kauppaneuvottelut Washingtonissa. Neuvotteluiden tuloksia kuvailtiin molemmista leireistä rakentaviksi.

Metsien avohakkuut voidaan lähes unohtaa menettämättä mitään

Metsiä voidaan uusien tutkimuksien mukaan hoitaa paljon nykyistä paremmin. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn kasvatustapojen vertailun mukaan avohakkuu oli kaikkein huonoin tapa kasvattaa puuta.

Puun tuotos, siitä saatava omistajan tulo sekä luonto- ja ilmastohyödyt toteutuivat paremmin vähentämällä merkittävästi avohakkuita. Avohakkuita paremmissa tavoissa tavoitteena on pitää metsässä koko ajan enemmän puuta kasvamassa.

Euroviisut oli Anneli Saaristolle jackpot

Kun Anneli Saaristo edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa tasan kolmekymmentä vuotta sitten, hän luuli kuolevansa jännityksestä.

La dolce vita menestyi, mutta laulajan elämä ei aina ole ollut kuin laulussa, ihanaa ja suloista. Nyt hänellä on haaveissa mies.

Yhä useampi suomalainen opiskelee tutkinnon muualla Euroopassa

Vitsi, jos tällainen koulu olisi ollut Suomessa, sanoo Tampereelta lähtenyt Anniina Peltovako. Hän on yksi niistä yli 8 000 suomalaisesta, jotka lähtevät joka vuosi muualle Eurooppaan opiskelemaan kokonaista tutkintoa.

Lähtijöiden määrä kasvaa koko ajan, ja suosituimmat kohdemaat ovat Ruotsi ja Britannia.

Sateista ja lämmintä

Tänään on luvassa sateinen päivä. Venäjältä saapuva matalapaine levittäytyy päivän aikana Kaakkois-Suomesta lähes koko maahan.

Itä-Suomessa luvassa on sadekuuroja aamupäivän aikana. Lounaisrannikko ja Turku saattavat jäädä ilman sateita. Kuurojen jälkeen Pohjois-Karjalassa voidaan odottaa jopa pariakymmentä astetta.

Muualla Suomessa lämpötilat pyörivät hieman kymmenen asteen yläpuolella. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Ingrid ja Joachim Wall näyttävät tavallisilta kuusikymppisiltä, kun he istuvat keväisessä auringon paisteessa puiston penkillä. He ovat kuitenkin joutuneet kohtaaman pahuuden, jollaista on vaikea edes kuvitella.

Pari vuotta sitten elokuussa heidän 30-vuotias toimittajatyttärensä lähti juttukeikalle Kööpenhaminassa. Kim Wall oli vihdoin saamassa haastattelua tanskalaiselta keksijältä Peter Madsenilta. Erikoiseksi juttukeikan teki, että Kim pääsi Madsenin itserakentaman sukellusveneen kyytiin ja voisi samalla haastatella keksijää. Juttua ei syntynyt, sillä Kim ei koskaan palannut tuolta keikalta.

Siitä alkaa Ingrid ja Joachim Wallin painajainen, joka varjostaa koko loppuelämää.

– Nykyään olemme hyväksyneet Kimin kuoleman, mutta ymmärtää sitä ei voi. Ei koskaan.

Katoamista edellisenä iltana kaikki oli hyvin. Tai oikeastaan paremmin kuin hyvin. Kim oli esitellyt vanhemmilleen poikaystävänsä, jonka kanssa asui Kööpenhaminassa. Heidän oli tarkoitus muuttaa yhdessä Pekingiin, sillä Kim halusi tehdä toimittajan töitä sieltä. Vanhemmat olivat tyytyväisiä, että tytär oli löytänyt rakkauden ja pariskunta lähtisi yhdessä Pekingiin. Silloin heidän ei tarvitsisi murehtia niin paljon.

Ingrid ja Joachim olivat tottuneet olemaan huolissaan Kimin vuoksi, sillä juttumatkat veivät häntä mitä eksoottisimpiin paikkoihin.

– Pelkäsin, että hän joutuu kolariin Kiinassa tai saa sähköiskun roikkuvista sähköjohdoista Delhissä. Vanhemmat pelkäävät aina lastensa puolesta, vaikka he ovatkin jo aikuisia, Ingrid Wall sanoo.

Siksi ei ollut mitään syytä huoleen, kun Kim oli Kööpenhaminassa. Tanskan pääkaupunkihan on kuuluisa leppoisuudestaan.

Asioiden karmeus paljastui pikkuhiljaa

Kim sai tiedon Peter Madsenin haastattelumahdollisuudesta lyhyellä varoitusajalla. Kim puntaroi poikaystävänsä kanssa ehtisikö hoitaa keikan, sillä illalla olisi jäähyväisjuhlat ystäville ennen Kiinaan muuttoa. Uteliaana ja kunnianhimoisena toimittajana Kim päätti lähteä juttukeikalle.

Seuraavana aamuna Kimin poikaystävä soitti hätääntyneenä Ingrid ja Joachim Wallille. Kim ei ollut palannut juttukeikalta.

Aluksi kaikki oli hyvin sekavaa. Inrgrid ja Joachim lähtivät Kööpenhaminaan auttamaan etsinnöissä. Toiveikkaina he ajattelivat, että oli tapahtunut vain joku moottorivika ja sukellusvene löydettäisiin nopeasti. Ja illalla kaikki olisi taas hyvin.

– Ensin luulimme, että kyseessä on vain katoaminen. Sitten toivo alkoi hiipua.

Asioiden karmeus paljastui pikkuhiljaa. Ensin Madsen kertoi poliisille, että Kim oli lyönyt päänsä ja kuollut.

– Sanoimme toisillemme koko ajan, että tämän pahemmaksi asiat eivät voi enää mennä. Mutta ne menivät.

Parin viikon kuluttua merestä löytyi naisen torso. DNA-testit paljastivat, että kyseessä oli Kim. Kävi ilmi, että Madsen oli paloitellut ruumiin.

– Kauhea tapa kuolla... asiasta puhuminen on yhä vaikeaa Ingrid ja Joachim Wallille.

– Kuolema olisi ollut helpompi hyväksyä, jos kyseessä olisi ollut onnettomuus tai sairaus.

Kimin ura oli juuri nousussa

Selviytymisessä on auttanut kirjoittaminen. Ingrid Wall on entinen toimittaja ja Joachim valokuvaaja, joten he päättivät heti ensimmäisinä unettomina öinään ryhtyä kirjoittamaan ylös tapahtumia ja tuntemuksia. Syntyi kirja Kun sanat loppuvat, joka on nyt ilmestynyt suomeksikin.

Wallit kieltäytyivät järjestelmällisesti haastattelupyynnöistä surunsa keskellä. Ammattilaisina he tiesivät, että jos suostuu yhteen, pyyntöjä tulee vain lisää ja lisää. He halusivat pitää langat omissa käsissään ja kertovat kirjassaan tapahtumista ja Kimin elämästä, joka oli juuri päässyt kukoistukseensa.

– Kim oli niin onnellinen, koska oli tapahtunut käänne: toimituksista oli ryhdytty soittelemaan hänelle ja hänen nimensä tunnettiin.

Kim teki töitä freelancerina arvostettuihin lehtiin. Hänen työnantajiaan olivat muun muassa The Guardian ja Harper`s Magazine. Vanhemmat olivat syystä ylpeitä tyttärestään.

– On uskomatonta, että hän kirjoitti niin hyvin englanniksi. Hän oli vanhan ajan hyvä toimittaja, joka rakasti tavata ihmisiä ja tutustua uusiin paikkoihin. Jos hän päätti tehdä jotain, hän myös teki. Naisfreelancerina ei ole helppo saada jalansijaa.

Kim opiskeli Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa, joten hänellä oli laaja ystäväverkko ympäri maailmaa. Ingrid ja Joachim eivät olleet kuulletkaan näistä lukemattomista ystävistä, mutta nykyään Kimin ystävät ovat heille tärkeitä ja he ovat tiiviisti yhteyksissä.

– Olemme jakaneet surua, mutta myös hauskoja muistoja. Olemme itkeneet ja nauraneet yhdessä. Heistä on tullut meille uusi perhe.

Murhaajan kohtaaminen oli vaikeaa

Ingrid ja Joachim ovat yrittäneet saada selville, mitä sukellusveneessä oikein tapahtui. Sen tietää kuitenkin vain yksi henkilö, Peter Madsen. Tutkinnan aikana hän muunteli tarinaansa niin moneen kertaan, ettei totuus selvinnyt .

Kun suuri suru oli lähes musertanut Kimin vanhemmat, alkoi toinen koitos: oikeudenkäynti. Wallit halusivat olla paikalla ja edustaa Kimiä. Tyttären murhaajan kohtaaminen ei ollut helppoa.

– Oli tärkeää kuitenkin nähdä hänet ja ennen kaikkea, että hän näki meidät.

Peter Madsen on Tanskassa tunnettu hahmo ja hänestä oli tehty lukuisia juttuja aiemminkin. Eriskummallisen keksijän tavoitteena oli tehdä avaruuslento. Merenpohjan hän oli jo valloittanut itse rakentamallaan sukellusveneellä. Mitkään merkit eivät viitanneet siihen, että hän olisi vaarallinen.

– Olen jutellut monien toimittajien kanssa ja kaikki ovat sanoneet, että ilman muuta olisivat itsekin lähteneet samanlaiselle juttukeikalle.

Kim Wallin murhasta ja oikeudenkäynnistä on tehty Wallien laskujen mukaan yli 100 000 juttua. He ymmärtävät, että tapaus on koskettanut juuri toimittajia.

– Jos Kim olisi ollut siivooja tai kokki, asia ei olisi ehkä saanut niin paljon julkisuutta. Moni toimittaja varmasti ajattelee, että se olisi voinut olla minä, pohtii Ingrid Wall.

Vanhemmille ei ole selviytymisopasta, kun lapsi murhataan

Oikeudenkäyntirumba kesti puoli vuotta, jonka päätteeksi Peter Madsen sai elinkautisen rangaistuksen. Wallit eivät juuri halua puhua hänestä.

– Se mies on aiheuttanut niin paljon pahaa, ettemme halua enää ajatella häntä. Viha ei johda mihinkään.

Oikeusprosessin aikana Kimin vanhempia harmitti, että heidän tyttärensä nähtiin vain silmittömän väkivallan uhrina. Kirjallaan he haluavat näyttää, millainen Kim oli ihmisenä ja toimittajana.

– Emme halunneet, että Kimin tarina päättyy sukellusveneeseen.

Nykyään Ingrid ja Joachim Wallia työllistää säätiö. Sen tarkoituksena on vaalia Kimin muistoa. Säätiöllä on rahaa koossa jo noin 400 000 dollaria, josta jaetaan vuosittain stipendi lahjakkaalle, nuorelle naisfreelancertoimittajalle.

– Näin voimme jatkaa Kimin työtä. On lohdullista ajatella, että näin Kimin muisto säilyy myös meidän jälkeemme.

Kimin katoamisesta ja kuolemasta on pian kaksi vuotta. Edelleenkin tapahtumat tuntuvat epätodellisilta ja ennen kaikkea epäreiluilta.

– Tällaiseen ei ole mitään opaskirjaa. "Mitä tehdä, kun lapsi murhataan brutaalisti". Tämän kanssa on vain jatkettava elämää. Luovuttaa ei voi, muuten paha saa vallan.

Kaiken kauheuden keskellä Wallit ovat kohdanneet myös paljon hyvyyttä. He ovat yhä liikuttuneita, miten paljon ihmiset ympäri maailmaa ovat osoittaneet heille myötätuntoa.

– Olemme saaneet paljon lämpöä ja rakkautta. Se tuntuu hyvältä ja lohdulliselta.

Lue lisää:

Täältä voi lukea Yle Uutisten jutut Kim Wallin murhasta.

Norjalainen nainen on kuollut vesikauhuun saatuaan tartunnan koiran puremasta Filippiineillä, uutisoi Britannian yleisradioyhtiö BBC. Kyseessä on ensimmäinen raivotautiin liittyvä kuolema Norjassa yli 200 vuoteen.

24-vuotias norjalainen oli lomalla ystäviensä kanssa, kun he löysivät koiranpennun kadulta, kuolleen perhe kertoo. Koiralla oli raivotauti.

Nainen sairastui pian Norjaan palattuaan ja kuoli maanantaina sairaalassa, jossa hän työskenteli. Hän ei saanut apua riittävän ajoissa.

Vesikauhu on hoidettavissa, mutta hoitamattomana se voi aiheuttaa ihmisen aivojen ja hermoston hengenvaarallisen infektion. Sairaus tappaa vuosittain tuhansia ihmisiä, pääasiassa Aasiassa ja Afrikassa.

Raivotautirokotteet eivät ole norjalaisen lainsäädännön mukaan pakollisia, mutta Norjan kansanterveyslaitos suosittelee niitä tietyille alueille suuntautuville matkoille, myös Filippiineille.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n mukaan rabies on aivotulehdus, jonka aiheuttaja on hermohakuinen lyssavirus. Useat nisäkkäät voivat saada rabiestartunnan ja välittää tartuntaa toisiin eläimiin ja ihmisiin. Ihmisen taudista käytetään nimitystä vesikauhu ja eläimen taudista raivotauti.

Feminismi ja #metoo-liike herättävät yhtenä tasa-arvon mallimaista pidetyssä Tanskassa yllättävän suurta vastustusta. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia tanskalaisista sanoo paheksuvansa naisiin kohdistuvan seksuaalisen ahdistelun vastaista maailmanlaajuista kampanjaa.

YouGov-Cambridge Globalism Projectin 23 maassa tekemän kyselytutkimuksen mukaan myös feminismi saa Tanskassa melko vähän tukea, kertoo kyselyn suunnittelussa mukana ollut The Guardian-lehti. Vain yksi kuudesta tanskalaisesta sanoo olevansa feministi, kun naapurimaassa Ruotsissa feministinä itseään pitää useampi kuin joka kolmas.

Tanskaa vähemmän feministinä itseään pitäviä löytyy esimerkiksi Meksikosta ja Saksasta.

Lähes kolmannes tanskalaisista on kyselyssä sitä mieltä, että naisten perään vislaaminen kadulla on täysin hyväksyttävää. Ruotsissa naisten perään viheltelyn hyväksyy harvempi kuin yksi neljästä.

Sekä #metoon paheksunnassa että vislauksen hyväksynnässä Tanska vie kyselyssä ykköstilan.

YouGov-Cambridge Globalism Projectin tiedusteluun vastasi eri maissa yhteensä yli 25 000 ihmistä. Suomi ei ollut mukana kyselyssä. Tarkempia tietoja kyselyn toteutuksesta The Guardianin sivuilla.

Viisi vuotta sitten maailma jakautui jälleen kerran hieman toisin. Venäjä vei Ukrainalta Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan sota alkoi.

EU ja Yhdysvallat asettivat Venäjälle talouspakotteita, ja sotilasliitto Nato lisäsi läsnäoloaan Baltiassa ja Itä-Euroopassa. Venäjän ja lännen välit heikkenivät huonoimmilleen sitten kylmän sodan lopun.

Kaikki alkoi Krimiltä. Lähdetäänpä katsomaan, mitä niemimaalle nyt kuuluu.

Kertš - ”Elämme kuten ennenkin”

Silta kaartaa 18 kilometrin matkan yli Kertšinsalmen. Salmi yhdistää Asovanmeren Mustaanmereen ja se on tärkeä kauppareitti. Silta taas yhdistää Krimin niemimaan itäisimmän nurkan Manner-Venäjään.

Vuosi sitten toukokuussa Venäjän presidentti Vladimir Putin avasi Kertšinsalmen sillan ajamalla sen yli venäläisellä Kamaz-kuorma-autolla. Se näytti vähän koomiselta pullistelulta, mutta oli toki presidentinnäköistä toimintaa.

Silta oli viimeinen silaus Krimin valtaukseen, sillä se yhdistää Ukrainan hännässä olevan niemimaan myös fyysisesti Venäjään.

Nyt kymmenet työmiehet keikkuvat rakennustelineillä kaksiosaisen sillan Mustanmeren puoleisessa osassa ja viimeistelevät rautatietä. Sen pitäisi avautua joulukuussa.

Aurinko paistaa ja vesilinnut liitelevät laiskahkosti lähellä merenpintaa. Tällaisena päivänä on vaikea hahmottaa, että vasta marraskuussa Kertšinsalmi oli kansainvälisen selkkauksen keskipiste.

Venäläiset rajavartijat ottivat kiinni parikymmentä ukrainalaista merimiestä ja syyttivät heitä alueloukkauksista. Oli ammuskelua ja alusten törmäilyä. Nyt merimiehet viruvat moskovalaisessa vankilassa, ja Ukraina kutsuu heitä sotavangeiksi.

Merimiehet tuontiin aluksi tänne, Kertšin kaupunkiin. Se on unelias pikkukaupunki Krimin puolella siltaa. Kaupungin porteilla tulijaa tervehtivät siivekkäät leijonat tolppien nokassa. Vasemmalla näkyy minareetti.

Kertšin kiinnostavin maamerkki on reilusti yli tuhat vuotta vanha Johannes Kastajan kirkko. Se on tiettävästi Euroopan vanhin laatuaan. Sen pyöreät tornit ja raidalliset seinät kertovat bysanttilaisesta rakennustaiteesta. Sisällä on käynnissä ortodoksijumalanpalvelus.

Seremoniassa käväisee myös Aleksi Getsenko. Hänellä on selvä näkemys Kertšinisalmen sillasta.

– Se on muuttanut elämämme täysin, mies aloittaa ja maalailee hetken, miten aiemmin Krimillä tunnettiin vain köyhyyttä ja murhetta.

– Mutta sitten tuli silta ja muutti kaiken, Gatsenko sanoo.

– Vitsailen tietysti, hän lisää.

Huumorimieheksi osoittautuva Getsenko vaikuttaa olevan hyvin tietoinen siitä, mitä lännessä Krimin valtauksesta ajatellaan. Kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut sitä osaksi Venäjää.

Vakavoituneena Getsenko jatkaa, että mikä tahansa rakennushanke tähtää useimmiten ihmisten elämän helpottamiseen – niin myös silta yli salmen.

.

– Katsos kun olemme ihan tavallisia ihmisiä, emme poliitikkoja. Pääasia on se, että juuri mikään ei ole täällä muuttunut, Gatsenkon puoliso Tatjana Trišina sanoo.

Krimiläisten ongelmat ovat hyvin arkisia. Palvelut eivät oikein toimi. Pankissa pitää käydä sillan toisella puolella Krasnodarissa, sillä kaikkea maksuliikennettä ei saa hoidettua Krimillä talouspakotteiden takia.

Pankit eivät tuo konttoreitaan Krimille, sillä ne eivät halua joutua pakotelistalle lännessä. EU ja Yhdysvallat asettivat talouspakotteet Venäjälle vastauksena niemimaan valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan takia.

– Ihmiset eivät ymmärrä, miksi valtion omistama Sperbank ei toimi täällä, Trišina kertoo.

Sama pätee kännykkä- ja nettiyhteyksiin. Myös venäläiset teleoperaattorit kaihtavat liiketoimintaa Krimillä, sillä nekään eivät halua joutua lännen mustalla listalle.

Sähkökatoksista on sen sijaan päästy. Venäjä on rakentanut uusia voimaloita niemimaalle. Osan turbiineista toimitti saksalainen Siemens.

Jaltan Gurzuf - ”Emme saa riitaa aikaiseksi”

Vihreät vuoret, jyrkille rinteille levittäytyvät viinitarhat ja sinisen turkoosina kimalteleva meri. Tämä on se maisema, jota useimmat venäläiset ajattelevat, kun kuulevat sanan Krim.

Tästä jaltalaisesta maisemasta ovat ammentaneet monet taiteilijat kuten kirjailija Anton Tšehov ja runoilija Aleksandr Puškin. Krim on venäläisessä kulttuurissa samankaltainen käsite kuin Karjala Suomessa.

Krimm naš – Krim on meidän, hokivat niemimaan valtauksen kannattajat keväällä 2014.

Mutta Krim on ollut monien muidenkin oma – paljon ennen Venäjän alkua. Sopivasti Mustaanmereen työntyvä niemimaa oli muinaisten valtakuntien aluetta, ja sen näkee erityisesti niemen eteläosassa Gurzufissa, 9 000 asukkaan rantakaupungissa.

Bysantin valtakunnan keisari Justinianus I rakennutti tänne 500-luvulla linnoituksen, jonka toinen merien mahtikansa, genovalaiset myöhemmin palauttivat kukoistukseensa. Krimin rannikot kiinnostivat merien valtiaita. Sitten tulivat tataarit, joiden nimeämäksi Gurzuf lopulta jäikin.

Nyt Gurzufiin on vaellettu Jakutiasta.

– Ilmasto on miellyttävämpi täällä kuin pohjoisessa, se oli pääsyy tänne muuttoon, Aleksadr Jeroškin kertoo.

Hän työskentelee aallonmurtajalle rakennetussa kalaravintolassa Kylläinen mies. Ravintolan nimi on edelleen ukrainan kielellä, vaikka niemimaata on aktiivisesti venäläistetty.

Venäjänkieliset koulut ovat muuttuneet niemimaalla käytännössä pakollisiksi. Miehitystä vastustaneet tataarit on vaiennettu, eikä muukaan oppositio pääse ääneen.

Monet asukkaista ovat huomanneet, että elämä on helpompaa, jos taskussa on Venäjän passi. Terveydenhoitoakin saa, kun on venäläinen sairausvakuutus, ja eläkettä.

Myös Jeroškinin Donbassin alueelta kotoisin olevalla ukrainalaisella vaimolla ja parin kahdella lapsella on Venäjän passit.

– Vaimoni siskon mielestä Krim on edelleen osa Ukrainaa, mutta edes tästä emme saa riitaa aikaiseksi, Jeroškin hymähtää.

Sevastopol - ”Kaikkea ei ole saatu valmiiksi”

– Uraaaaaaaaaaaa, uraaaaaaaaaaa! kuuluu yleisön aaltoileva huuto.

Sevastopolin Leninin mukaan nimetyllä pääkadulla vuoroaan odottavat pahanhajuista pakokaasua ulos syöksevät panssarivaunut. Ne vyöryvät ensimmäisenä liikkeelle Voitonpäivän sotilasparaatissa.

Venäläiset juhlivat Suuren isänmaallisen sodan eli toisen maailmansodan päättymistä 9. toukokuuta. Samaan aikaan meillä lännessä tangoissa liehuivat EU:n liput Eurooppa-päivän kunniaksi.

Venäläisen historiankirjoituksen mukaan Neuvostoliitto vapautti Euroopan fasisteilta eli natseilta. Vankileirejä tai Stalinin osuutta tuhoisan sodan kulkuun ei juuri muistella.

Sevastopolissa on ollut Venäjän Mustanmeren laivasto jo tsaarinajoista lähtien. Täältä lähtivät vyörymään tapahtumat viisi vuotta sitten, kun Venäjän armeija aloitti niemimaan miehityksen.

Sevastopolissa oli myös ukrainalaisten laivastotukikohta, ja se piiritettiin. Parin tunnin ajomatkan päähän, niemimaan pääkaupungin Simferopolin lentokentälle ilmestyi tunnuksettomia vihreitä miehiä.

Venäläiset kutsuivat heitä ”hyväkäytöksisiksi ihmisiksi”. Se on nykyisin suosittu t-paita teksti.

Voitonpäivää juhlii myös sevastopolilainen Svetlana Mirošnitšenko miehensä Gennadin kanssa.

– Mikä on muuttunut viiden viime vuoden aikana? Kaikkea ei ole saatu valmiiksi, mutta paljon on muuttunut, Svetlana Mirošnitšenko miettii ja alkaa sitten luetella.

– Ihmisten terveydenhoito, esimerkiksi, koska nyt kaikilla on venäläinen sairausvakuutus. Kaupunkikuva on parantunut, koska istutuksia on tullut lisää, Mirošnitšenko listaa.

Ohitsemme Leninin katua pitkin lipuu kuolemattomien rykmentti, jossa sukulaiset kantavat edesmenneen sotilaan kuvaa käsissään. Mirošnitšenko on näkevinään joukossa enemmän nuoria kuin aiemmin.

– Tässä on juurikin se kauneus. Tulevaisuutta ei voi olla ilman muistoa menneisyydestä, Svetlana Mirošnitšenko pohtii.

Krimillä menneisyys muuttui viisi vuotta sitten, ja sitä muistetaan niemimaalla nyt uuden isännän voimin.

Lue lisää:

Suomi tuomitsee yhä Krimin laittoman liittämisen Venäjään – niemimaan valtauksesta viisi vuotta

Venäjä valtasi Krimin tasan viisi vuotta sitten – Viisi syytä, miksi Putinilla ei ole aihetta juhlaan

Uutisvideo: Jääkö Ukraina idän ja lännen väliin?

Maria Kylmäluoman hymy ulottuu silmiin asti. Hän myös nauraa usein. Tulee olo, että hänen on hyvä olla – vaikka tietää, että takana on monia tuskaisia vuosia. Ja että se vuoden vaikein päivä on taas edessä.

Hersyvän Marian aviopuoliso Mika Kylmäluoma puolestaan on rauhallinen ja sympaattinen. On helppo uskoa, että hän on ollut se tukipylväs, joka on pitänyt heidät pystyssä, kun Maria on ollut tunne- ja hormonimyrskyissään rikki, raivoissaan ja raunioina.

Maria Kylmäluoma kertoo tarinansa, koska aivan liian usein lapsettomuudesta kerrottaessa tarina päättyy siihen, että lapsi on saatu, tavalla tai toisella.

– Se antaa vähän väärän kuvan, kun kaikille ei sitä lasta tule kuitenkaan. Se luo kuvaa siitä – että on jotenkin onnistuttava – että muuta elämää ei ikään kuin ole. Itseäni olisi helpottanut paljon, kun joku saman kokenut olisi sanonut, että elämä voi olla ihan hyvää ilman lasta.

Hän myös toivoo, että arasta asiasta puhuminen lisäisi ymmärrystä kohdata lapseton.

– Kenenkään lapsiasiathan ei varsinaisesti kuulu kenelläkään muulle, oli sitten vapaaehtoisesti lapseton tai olosuhteiden pakosta. Mutta toivoisin, että siitä puhuttaisiin ja nimenomaan niin, että ihmiset ymmärtäisivät kuinka iso asia se on heille, joita se koskettaa.

Lapsettomuus oli tiedossa

Maria Kylmäluomalle selvisi 16-vuotiaana, että hänellä on PCO eli polykystiset munasarjat ja sen vuoksi lasten saaminen saattaa olla vaikeaa. Gynekologi sanoi tuolloin, että palataan asiaan sitten, kun lasten hankkiminen tulee ajankohtaiseksi.

– Siinä mielessä olen ollut onnekkaampi lapseton kuin ehkä moni muu, että monellehan se tulee täytenä yllätyksenä. Minulla se on ollut tavallaan tiedossa jo nuoresta lähtien.

Kun he Mikan kanssa tapasivat, molemmat olivat 25-vuotiaita. Maria sanoo, että hän halusi heti selvittää, miten mies suhtautuu mahdolliseen lapsettomuuteen. Hän kysyi kolmansilla treffeillä, kuinka tärkeää Mikalle on omien lasten saaminen.

– Ajattelin, että jos se on tärkeää, niin emme ehkä pysty alkaa edes olla yhdessä, koska sitä haavetta en ehkä koskaan pysty täyttää. Jos se on toiselle tosi tärkeä asia, silloin on väärin viedä se – ainakin jos sen tietää. Eri asia on, jos ei tiedä.

Mika Kylmäluoma kertoo, että oli luonnollisesti ajatellut, että jossain elämänvaiheessa voisi lapsia tulla. Kun Maria kertoi, ettei se välttämättä ole mahdollista hänen kanssaan, se ei vaikuttanut millään tavoin hänen halukkuuteensa jatkaa suhteessa.

– Ei se ollut kynnyskysymys, ei sitä tarvinnu epäillä hetkeäkään, hän sanoo.

Kaksi kertaa kaksi viivaa

Maria ja Mika Kylmäluoma menivät naimisiin muutaman vuoden seurustelun jälkeen vuonna 2009. Lasta ei ollut kuulunut, joten he päättivät hakeutua lapsettomuustutkimuksiin avioitumisen jälkeen.

– Aika pian siinä todettiin, että ei kannata edes yrittää mitään kevyempiä vaihtoehtoja. Koeputkihedelmöitys oli kohdallani ainoa järkevä vaihtoehto.

Ensimmäisestä kerrasta tuli kohdunulkoinen raskaus ja se jouduttiin keskeyttämään.

– Olin melkein kaikkeen varautunut, mutta en siihen. Se oli tunnetasolla tosi paha tilanne. Kun monen vuoden yrittämisen jälkeen on vihdoin raskaus saatu alulle ja sitten se keskeytetään.

Keskeytystä seurasivat pahat komplikaatiot ja parin kuukauden sairausloma.

Toinen yrityskin näkyi raskaustestissä kahtena viivana, mutta paljastui tuulimunaraskaudeksi.

– Sen jälkeen olin henkisesti niin raunioina, että halusin tauon hoitoihin. En enää yksinkertaisesti jaksanut sitä.

"Tuntui, ettei mielenterveys kestä"

Maria Kylmäluoma kertoo, että lapsettomuushoitojen aika oli hyvin vaikeaa, sillä hänelle piti antaa isoja annoksia hormoneja.

– Lisäksi kahteen kertaan se kokemus onnen ja toiveen hetkestä täydelliseen luhistumiseen. Se oli niin raskasta.

Mitä enemmän aikaa kului toisen epäonnistuneen koeputkihedelmöityksen jälkeen, sitä vaikeammalta Mariasta tuntui yrittää enää uudelleen.

Kolme vuotta oli aikaa miettiä. Se on aika, mitä alkioita säilytetään.

– Se oli ollut henkisesti niin raskasta, täydellistä vuoristorataa koko ajan. Jotenkin sitten tuntui, ettei se ole sen arvoista. Tuntui, ettei mielenterveys kestä enää.

Mika Kylmäluoma muistelee, että koki itsensä tilanteessa suhteellisen voimattomaksi. Näkee toisen tuskan – mutta ei voi tehdä paljon mitään.

– Ja minun mielestänihän Mika oli liian rauhallinen. Hän ei itkenyt minun kanssani. Koin, että Mikan olisi pitänyt olla paljon epätoivoisempi. En uskonut, että hän oli oikeasti surullinen tilanteesta. Riitelimme silloin ihan hirveästi, koska olin niin poissa tolaltani koko ajan, Maria Kylmäluoma kertoo.

Pitkään Taysissä lapsettomuus- ja hormonipoliklinikalla työskennellyt osaston ylilääkäri Katja Ahinko tuntee parien tuskan.

– Lapsettomuus on erittäin raskas asia ja iso kriisi elämässä, siihen kiteytyy niin moni asia ja odotus. Hoitoprosessi on pariskunnalle aina jollain tasolla vaikea ja rankka.

Ahingon mukaan valtaosa sietää hoidot ihan hyvin. Hän kuitenkin muistuttaa, että ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. Kokemukseen vaikuttaa myös lopputulos.

– Jos saa sen avulla lapsen, niin ehkä sitä ei pidä niin hankalana, kuin jos se päätyy negatiiviseen tulokseen. Kyllä siihen peilautuu varmasti moni asia. Psyykkisesti se on paljon rankempaa kuin fyysisesti.

Lopullinen päätös

Kun Maria ja Mika Kylmäluoma päättivät, ettei hoitoja jatketa, he keskustelivat myös muut vaihtoehdot läpi. He eivät lähtisi adoptioprosessiin tai hakeutuisi sijaisvanhemmiksi.

Sijaisvanhemmuudessa ajatus siitä, että lapsi saatettaisiinkin ottaa pois, oli Mariasta kestämätön.

– Hukkaanhan se elämä menee jos elää jos-elämää. Halusin pisteen sille kaikelle. Sen takia se adoptioajatuskin lopulta jäi, kun siihenkin olisi voinut mennä vuosia ja taas vuosia, eikä mikään silti olisi ollut varmaa.

Hän sanoo, ettei kestänyt välitilaa, jossa oli elänyt jo niin kauan. Hän halusi elämässä eteenpäin.

– Mika onneksi sanoi silloin, kun pohdittiin hoitojen jatkamista, että minä saan päättää ja hän tukee minua, oli päätös kumpi tahansa. Arvostan sitä todella paljon. Tilanne olisi ollut paljon vaikeampi, jos hän olisi käyttäytynyt kuin minä ja toivonut lasta aivan hysteerisesti.

Haaveiden hautaaminen oli murskaavaa

Kun päätös oli tehty, asia piti käydä läpi itsensä kanssa.

Maria Kylmäluoma sanoo haaveilleensa aina isosta perheestä ja siitä, että yhdessä puuhataan kaikenlaista.

– Haaveeni on ollut lapsesta saakka, että minusta tulee äiti. Sen haaveen hautaamien on ollut todella vaikeaa. Olihan se ihan hirveä paikka.

Maria Kylmäluoma kertoo, että oman tilanteen toivottomuus ja katkeruus kulminoitui jopa vihaksi lapsia, lapsiperheitä ja erityisesti raskaana olevia kohtaan.

– Olen ollut niin katkera ja se on ihan hirveä tunne. Mutta enää en sanoisi itseäni katkeraksi, olen ehkä joskus vain vähän kateellinen. Sille aika on tehnyt hyvää.

Hän tunnustaa olleensa kateellinen jopa niille, jotka ovat menettäneet lapsensa.

– Koska silloin on edes ollut lapsi, on joku jota surra. Minulla ei ollut mitään. Ei ollut kuin ajatus lapsesta.

Maria Kylmäluoma kertoo, että Seinäjoella on hautausmaalla Tyhjän sylin muistokivi, "Lapselle, jota emme koskaan saaneet". Ei hän ole sinne mitään koskaan vienyt, mutta ajatus, että sellainen on, on hänelle tärkeä.

Elämä on nyt hyvää

Maria Kylmäluoma pohtii, että ponnisteli tolpilleen osin ehkä optimistisen luonteensa avulla.

– Ajattelin sen niin, että eihän elämässä muutenkaan saa aina mitä haluaa. Ja kyllähän aika sen terävimmän tuskan vie.

Ajatus äitienpäivästä on silti edelleen aina aika vaikea. Äitienpäivänä näytölle tulvivia Facebook-päivityksiä hän ei pysty katsomaan, sillä niissä konkretisoituu se, mitä hän ei tule koskaan kokemaan.

Kylmäluomia on kannatellut myös hyvä parisuhde.

– Voisihan olla niinkin, että se on niin iso asia toiselle, että jos lasta ei saada, tulee ero. Meillä on kuitenkin toisemme.

Mika Kylmäluoma sanoo harkittuun tyyliinsä, että vaikka lapset olisivat olleet tervetulleita, "hyvin on pärjätty ilmankin".

– Sitä voi arvostaa erilaisia asioita...on aikaa, eikä ole niin sitoutunut välttämättä siihen perhe-elämään. Harrastuksiin voi käyttää hyvällä omallatunnolla enemmän aikaa, tai mihin vaan, hän pohtii.

Marian mielestä elämä on nyt hyvää.

– Se on erilaista, mutta ei se huonoa ole. Emme ole urasuuntautuneita, emmekä edes matkustele, mutta tykkäämme harrastaa kaikenlaista. Meidän ei tarvitse miettiä onko meillä laatuaikaa yhdessä, se on meistä itsestä kiinni.

Hän sanoo, että elämässä on parasta se, että heillä on mukavaa yhdessä. On tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita.

Surullisinta on...

Maria Kylmäluoma kertoo tunteistaan suoraan ja kursailematta. Muisto siitä, miten Mika jahtasi piikkikammoista Mariaa ympäri asuntoa hormonihoitojen aikana, naurattaa nyt.

Kyyneleitä pyyhimme kaksi kertaa haastattelun aikana. Ensimmäisen kerran Marian kertoessa siitä, kuinka palavasti hän halusi äidiksi ja kuinka joutui haaveensa hautaamaan. Toisen kerran, kun hän kertoo, mikä on surullisinta lapsettomuudessa. Silloin tarvittiin nenäliinoja.

En koskaan vedä lasta pulkassa, en koskaan mene vanhempainiltaan, enkä koskaan katsele ylpeänä lastani pesäpallokentän laidalla. En saa opettaa itselleni tärkeitä asioita kenellekään sillä tavalla, miten niitä omille lapsille opetetaan. Maria Kylmäluoma

Maria kertoo, että sukujuhlissa kirpaisee, kun siellä vertaillaan, kuka näyttää keneltäkin. Erityisesti sattuu, ettei hän tule koskaan näkemään sukupolvien jatkumoa omissa lapsissaan.

– Ja ne kaikki kokemukset, mistä jää paitsi. En koskaan vedä lasta pulkassa, en koskaan mene vanhempainiltaan, enkä koskaan katsele ylpeänä lastani pesäpallokentän laidalla. Enkä saa opettaa itselleni tärkeitä asioita kenellekään sillä tavalla, miten niitä omille lapsille opetetaan.

Moottoripyöräjengi Outlaws MC on ulottanut lonkeronsa nyt myös Suomeen. Outlaws MC on kansainvälinen rikollinen moottoripyöräjengi, jolla tiedetään olevan noin 290 alaosastoa maailmanlaajuisesti.

Lappeenrannassa toimivan Fifteen MC South Karelia -kerhon jäseniä on hiljattain nähty Lappeenrannan linnoituksessa täydet Outlaws MC:n jengitunnukset ja -liivit yllään, mikä viittaa siihen, että jengi on saanut järjestössä virallisen aseman. Poliisi ei halua vielä kommentoida asiaa.

Kerholla on Lappeenrannassa kymmenkunta jäsentä, jotka ovat nyt nähdyn perusteella saaneet oikeuden käyttää kansainvälisen klubin liivejä.

Poliisi epäillyt pitkään

Poliisi kertoi Outlaws MC:n yhteyksistä Lappeenrantaan jo seitsemän vuotta sitten. Vuonna 2016 poliisi oli havainnut Fifteen MC South Karelian jäsenillä "Support your local Outlaws" -merkkejä, mikä viittasi kerhon haluun liittyä kansainväliseen Outlaws MC -järjestöön. Poliisilla oli myös tiedossa, että jäsenet olivat olleet yhteydessä sekä Venäjällä että muissa Pohjoismaissa oleviin Outlaws MC -jengien jäseniin.

Nyt näyttää siltä, että Fifteen MC South Karelian tavoite liittyä Outlaws MC:n jäseneksi on toteutunut. Kaakkois-Suomen poliisi on tietoinen Outlaws MC:n pyrkimyksistä toimia Suomessa, mutta ei vielä tässä vaiheessa halua vahvistaa järjestön asemaa Suomessa.

Fifteen MC South Karelian jäsenet ovat yleensä pitäneet matalaa profiilia, eikä jengiläisillä ole tapana esiintyä liivit päällä julkisesti. Muista Suomessa toimivista isommista moottoripyöräjengeistä Helvetin enkeleillä on vakiintunut asema Lappeenrannan alueella.

Muualla Suomessa Outlaws MC:llä ei tiedetä olevan toimintaa. Keskusrikospoliisi on luokitellut Outlaws MC:n kansainvälisesti rikolliseksi moottoripyöräjengiksi.

Kansainvälinen rikollisuus lisääntyy

Poliisi on huolissaan kansainvälisen rikollisuuden leviämisestä Suomessa. Viime maaliskuussa poliisi arvioi, että vakava järjestäytynyt rikollisuus lisääntyy Suomessa jatkuvasti.

Keskusrikospoliisin arvion mukaan Suomessa on nykyään seitsemän vakiintunutta rikollisorganisaatiota, joilla on jopa 75 osastoa ja 800 jäsentä. Määrä on poliisin mukaan vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut, eikä se näytä laantumisen merkkejä.

Maaseudun tulevaisuus kertoi, että poliisi uumoilee rikollisten moottoripyöräjengien levittäytymisen jatkuvan edelleen. Nyt jengiläiset käyttävät hyväkseen autioituvaa maaseutua ja pikkukaupunkeja, joissa poliisien määrää on tuntuvasti vähennetty.

Poliisin mukaan Suomessa toimivat moottoripyöräjengit Hells Angels, Cannonball ja Bandidos sekä tunnuksellinen liivijengi United Brotherhood. Viimeisimpänä Suomeen on tullut Outlaws MC, joka nyt on kotiutunut Lappeenrantaan.

Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Christer Ahlgren mukaan rikollisjärjestöt ovat aktiivisesti mukana esimerkiksi rakennus-, turvallisuus- ja ravintola-alalla, erityisesti yöelämässä. Rahaa käytetään muun muassa huumeisiin, aseisiin ja autoihin.

Lue lisää:

Hovioikeus muutti Helvetin enkeleiden kerhotilaa ampuneiden tuomioita – päätekijä ehdottomaan vankeuteen, avunantaja vapautettiin

Laulajasta tuntui, että hän kuolee. Jännitti. Hän oli kauhusta jäykkä.

– Voi hyvä luoja. Ajattelin, että tämä on kuoleman paikka. Ennen esiintymistä otetussa valokuvassa olen kuin pystyyn nostettu muumio.

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten Anneli Saaristo edusti Suomea Lausannessa Sveitsissä järjestetyissä Eurovision laulukilpailuissa. Kappale oli La dolce vita.

Avukseen hän sai kampaajatuttavansa Turusta, joka matkusti kilpailukaupunkiin omalla kustannuksellaan. Laulajasta on hyvä, että nykyään artisteihin satsataan, eikä lähetetä yksin suden suuhun.

Kun esitys oli ohitse, helpotti. Valokuvassa Saaristo on sveitsiläisen kisaemännän hellässä syleilyssä ja hän näyttää omien sanojensa mukaan kuin "olisi kahdeksanvuotias koulutyttö, joka on onnistunut laulamaan kauniisti ja äiti kehuu".

Kappaleen säveltäjä Matti Puurtinen kuittasi esityksen jälkeen, että Saaristo lauloi yhden sanan väärin.

– Sanoin, että juu, olisit itse vaan tullut vetämään, niin olisi nähty, kuinka sinun käy.

Hyvin kävi. Turkka Malin sanoittama kappale tuli kilpailussa seitsemänneksi.

– Se oli minulle jackpot.

Esiintyjästä La dolce vita on edelleen suurenmoinen biisi, jossa on kaikki kohdallaan.

Menestys avasi ovia. Koko seuraava vuosi oli yhtä euroviisuhuumaa. Keikkoja ja kysyntää riitti. La dolce vita -albumi myi kultaa.

Laulaja muistelee euroviisuja hyvällä. Hänestä ei ole koskaan kirjoitettu lehdissä yhtä paljon kuin silloin. Jos kisa olisi mennyt huonosti, olisi ura mahdollisesti tyssännyt siihen.

– Viisut oli minulle kohtalon kysymys.

Osa-aikadiiva käy maitokaupassa meikittä

Anneli Saaristo ei halua olla diiva, ainoastaan osa-aikadiiva.

Hän on hyvin tarkka ulkonäöstään, mutta siitäkin vain, jos kyseessä on yleisölle esiintyminen. Silloin hän valitsee huolellisesti korunsa, asunsa ja kenkänsä kuten tämänkin jutun valokuviin.

Meikkaajalle hän kertoo, kuinka alahuuli on tapana rajata ja miten pitkä on silmäluomia kehystävän kynän viiva.

– Tupeeraa hiukset ylemmäksi kuin Marilynillä, hän neuvoo.

Huolellinen laittautuminen on osa ammattiylpeyttä, mutta siten hän haluaa myös kunnioittaa kuulijoitaan.

Kun Saaristo esiintyi sotaveteraaneille ja Lotille, hän valitsi ylleen tarkoituksella sinivalkoisen asun.

Tuntui hyvältä huomata, että myös kuulijat arvostivat häntä: he olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja rinnassa komeili rivi kunniamerkkejä.

Mieltymys kauneuteen ja näyttäviin asuihin johtuu myös niukasta lapsuudesta. Jokioisissa työläisperheen lapselle ei ollut varaa hankkia montaa vaatekertaa.

Hän muistuttaa, ettei ole kuitenkaan koskaan halunnut tähteyttä lavan ulkopuolella. Hän elää tavallista arkea Tampereen kodissaan.

– Joskus menen tukka likaisena kaupungille. Kaupassa käyn ilman meikkiä. Kuka hullu haluaa laittaa meikkiä, kun lähtee maitokauppaan? Ehkä joku, mutta minä en kuulu niihin ihmisiin.

Häntä ärsyttää, miten vääristynyt kuva joillakin voi olla artistin elämästä.

Yhtenä päivänä soitti ventovieras henkilö, joka tarjoutui henkilökohtaiseksi kuntovalmentajaksi. Laulaja kertoi olevansa kiireinen, koska meneillään oli "verokuittishow". Soittaja ihmetteli, eikö hänellä ole omaa kirjanpitäjää.

– Räjähdin nauruun. Ei tämä ole niin suureellista tämä minun toimintani.

Ihmisillä on hänen mielestään harha siitä, että kun joku on tunnettu ja esillä julkisuudessa, hän on automaattisesti myös rikas ja elämä on ihanaa.

Ei se niin ole.

"Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, se on myös samppanjaa ja suklaata." Anneli Saaristo

– Kenen elämä olisi aina dolce vitaa? Elämä on sellaista, ettei se ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

Kulahtaneet kalsarit ja tarina evakoista

– Minulla on konsertteihini aina uusia hulluja juttuja, joilla ilahdutan. Nytkin olisi yksi niin hauska alushousujuttu kulahtaneista kalsareista. En siitä kyllä voi vielä tässä tämän enempää kertoa, Saaristo sanoo ja nauraa jutulle pitkään.

Anneli Saaristo täytti helmikuussa seitsemänkymmentä vuotta. Ura estradeilla on kestänyt jo viisi vuosikymmentä.

Ensi viikon juhlakonsertti Savoy-teatterissa Helsingissä on muiden kevään konserttien tavoin loppuunmyyty.

Artistille konsertit ovat olleet rankkoja monen tunnin settejä, koska itselle rakkaita kappaleita on paljon, eikä mitään raaski jättää esittämättä. Myös yleisö haluaa kuulla Kuutamon pojan (Hijo de la luna), Appelsiinipuita aavikkoon ja Evakon laulun.

Niitä laulaessaan hänestä tulee tarinan kertoja. Se on hänen mielestään taiteilijan merkki, että elää laulunsa.

Evakon laulun Saaristohaluaa kuitenkin esittääkoruttomasti, "tursuamatta liikaa tunnetta".

Häntä kiinnostaa herkkyyden ja voiman dynamiikka.

– Minua ei pelota antautua täydellisesti lauluun ja koskettaa ihmisiä. Kosketan heitä sillä, että olen niin avoin.

Vahva ja itsenäinen omien polkujen kulkija muistuttaa, ettei hän ole mikään "Suomen vahvin nainen", mutta lässynlässyn-ihmisiä hän ei voi sietää. Ihmisissä on oltava temperamenttiä.

Ilkeä ei saa olla, mutta asioista pitää puhua suoraan.

Se voi tuntua julmalta. Kaikki eivät kestä suorasukaisuutta, vaikka Saariston mielestä sillä vältettäisiin turha venkoilu.

– Ihmissuhdepelit ovat ala-arvoista kamaa, en kestä niitä.

Suoruus säästää aikaa. Laulaja pohtii, kuinka maailmassa on yltä kyllin ja loputtomasti kaikkea muuta paitsi aikaa.

– Aika on kallista, koska se menee ohi.

Siksi hän sanoo tämänkin venkoilematta: hän ei halunnut lapsia eikä hän kadu päätöstään.

Kaoottinen laulaja, joka ei halunnut äidiksi

Anneli Saaristolta ura on vaatinut suuria valintoja. 30-vuotiaana kun olisi ollut lasten aika, hän halusi laulaa. Perhe jäi perustamatta, koska joko ura tai lapset olisivat joutuneet kärsimään.

Laulaja sanoo, että on itse säilynyt lapsekkaana, koska hänellä ei ole lapsia, joista olisi täytynyt kantaa läpi elämän jatkuvaa vastuuta.

Hän muistelee, kuinka oma pappa neuvoi ja jakoi ohjeita pojalleen. Isä oli silloin jo 50-vuotias sodan käynyt työmies.

Omaa päätöstään lapsettomuudesta hän on joutunut selittämään useita kertoja.

– Riittää, kun otan vastuun itsestäni edes jollakin tavalla. Sekään ei aina mene niinkuin pitäis.

Eikä hän ole rahtuakaan käytännöllinen ihminen.

– Olen suorastaan kaoottinen. Nostan hattua heille, jotka pystyvät yhdistämään perheen ja laulamisen, mutta minä en kuulu siihen porukkaan.

"Jos yrittää hallita elämää, se näyttää meille kyntensä." Anneli Saaristo

Äitiyden tietoinen siirtäminen itselle sopivampaan ajankohtaan esimerkiksi omia munasoluja pakastamalla ihmetyttää. Saaristosta se on yritystä hallita elämää.

– Jokainen toimii kuten parhaaksi näkee, mutta jos yrittää hallita elämää, se näyttää meille kyntensä vähän ajan kuluttua.

Rakkauden kanssa on vähän sama juttu.

Nössössä miehessä ei ole laulajalle vastusta

Anneli Saaristo toivoo elämäänsä rakkautta.

– Olen aina haaveillut siitä, että tulisi mies, joka rakastaisi minua ja antaisi olla vapaa.

Mutta miehet pelkäävät vahvoja naisia ja se raivostuttaa häntä.

Miehet haluavat suojella naista, mutta mitä suojelemista on naisessa, joka suojelee itse itseään, hän kysyy itseltään.

Hänestä ajatuskin toisen siivellä elämisestä tuntuu omituiselta, koska pohjoismaiset naiset on kasvatettu itsenäisyyteen. On oma karriääri, tulot, velat ja pankkitili.

– Minä en halua nössöä miestä. Miehessä on oltava vastusta. Miksi se ei toimi molempiin suuntiin?

Saaristo muistuttaa, että vielä vanhainkodissakin ihmiset rakastuvat. Rakkauden tarve ei mene koskaan pois. Se on perustarve.

– Vaikka kuinka yrittäisi, niin se on aina siellä.

"Kun en jaksa enää loistaa, lopetan laulamisen." Anneli Saaristo

Naisartistina ei ole aina ollut helppoa. Alalla kilpailu on ollut ja on kovaa. Keikkoja ei ole ollut niin paljon kuin Saaristo olisi halunnut.

Hän itse listaa syitä.

Jääräpäisyys ja halu tehdä asioita oman pään mukaan. Hän on mennyt musiikki ja tekstit edellä, mikä on sulkenut ovia. Hän ei kuulu valtavirtaan, mikä ei sovi levy-yhtiöille. Myös vasemmistolaistausta on saattanut sulkea ovia.

Hän sairastaa diabetestä ja astmaa. Ehkä ihmiset eivät ole tienneet, onko hän kunnossa.

– Ja sitten aina pyydetään esiintymään ne samat. Tämä on julmaa hommaa.

Laulaja on pohtinut hoitotestamentin tekemistä.

Kun aika on, hän haluaa lähteä suorilta jaloilta eikä jäädä kitkuttelemaan koneiden varassa. Vaikka hän on tätäkin miettinyt, se ei tarkoita, että laulut olisi laulettu.

– Jokainen sekunti on lahja. Vasta kun en jaksa enää loistaa, lopetan laulamisen.

Pisteet viisuesiintyjille ja samppanjaa päälle

Anneli Saaristo on ollut euroviisufani siitä lähtien kun hän katsoi Suomea edustaneen Laila Kinnusen esiintymistä television rakeisesta mustavalkokuvasta vuonna 1961.

– Laulukilpailut ovat nykyisin kärsineet inflaation, koska niitä on niin hemmetin paljon. Kaiken maailman idolsit ovat vieneet lumoa pois, mutta Eurovision laulukilpailulla on edelleen sijansa. Se ei ole turha.

Erityisen vaikutuksen on tehnyt muutama esitys.

"Jätkä käveli stagelle liian iso puku päällä, lauloi hienon rakkauslaulun ja voitti." Anneli Saaristo

Hänestä Itävaltaa vuonna 2014 edustaneen Gonchita Wurstin voittokappale oli loppuun asti hiottu kokonaisuus. Vuonna 2017 kilpailun voittanut portugalilainen Salvador Sobral oli helmi pelkistetyn esityksensä ansiosta.

– Jätkä käveli stagelle liian iso puku päällä, lauloi hienon portugalilaisen rakkauslaulun ja voitti.

– Ihmiset olivat kyllästyneet typeriin showjuttuihin ja ulkomusiikillisuuteen.

Kun Eurovision laulukilpailu alkaa ensi viikolla, pienessä helsinkiläiskaksiossa ystäväporukka katsoo kisaa televisioista, antaa pisteitä esiintyjille, syö pitkän kaavan mukaan ja juo paljon samppanjaa.

Anneli Saaristo on näiden juhlien loistava tähti.

Politiikan jättävä ulkoministeri Timo Soini (sin.) on kertonut viimein, mitä hän alkaa tehdä tulevaisuudessa. Soini kertoo blogissaan, että hän kirjoittaa kirjan populismista.

Soinin mukaan kirjan on tarkoitus kertoa kansantajuisesti populismista ja populisteista. Kirjan on määrä olla valmis jo tänä vuonna.

– Mikä heitä ohjaa tai riivaa? Ilmiö ei ole ohimenevä. Populismi on tullut jäädäkseen poliittiseen elämään, Soini kirjoittaa.

Lisäksi Soini kertoo vastanneensa myöntävästi muutamaan puhujapyyntöön "sekä maallisista että taivaallisista asioista".

Soini on julkaissut aiemmin kaksi kirjaa, Maisterisjätkä vuonna 2008 ja Peruspomo vuonna 2014. Lisäksi Soini on tehnyt yliopiston pro gradu -työnsä populismista.

Soini ilmoitti huhtikuussa päättävänsä poliittisen uransa. Hän kertoi hoitavansa ulkoministeripestinsä loppuun ja olevansa sen jälkeen vapaa suomalainen mies.

Soini toimii toimitusministeristön ulkoministerinä siihen saakka, kunnes uusi hallitus on saatu muodostettua.

Lue myös:

Timo Soini ei lähde ehdolle eurovaaleihin – "Minä lähden politiikasta, hyväntuulisena, hyvillä mielin"

Timo Soini ei lähde ehdolle eduskuntavaaleihin – "Minulla alkaa uusi matka"