Virtain poliisille ilmoitettiin perjantaina mahdollisesta skimmauslaitteesta miehtittämättömällä bensa-asemalla.
Laitteisto olisi mahdollisesti tallentanut kortin tiedot 10. lokakuuta. Poliisin mukaan bensamittareista ei enää löytynyt skimmauslaitteita.
Skimmauslaitteita löytyy eri puolilta Suomea säännöllisesti. Poliisi muistuttaa, miten laitteet voi erottaa.
– Pelkkä näppäimistön peittäminen samalla kädellä kuin näppäilee ei riitä, sillä yksittäisellä sormella näppäilyn tunnusluvun voi tunnistaa helposti. Parhaiten estät laitteistoon liitettyä kameraa tallentamasta PIN-koodin, kun suojaat numeronäppäimistön esimerkiksi lompakolla tai toisella kädelläsi, rikoskomisario Kari Aaltio sanoo.
Rikollisten asentaman kortinlukulaitteen voi tunnistaa siitä, että se usein heiluu ja on muovinen. Alkuperäinen kortinlukija on metallinen ja tukevasti kiinni.
Välillä vaikea huomata
Jos huomaa omalta tililtään tehdyn outoja nostoja tai katevarauksia, kannattaa olla yhteydessä kortinmyöntäjään.
Aina huijausta ei ole helppo huomata. Tämä tuli ilmi, kun Pirkanmaalla löytyi useita skimmauslaitteita viime kesänä.
Silloin rikoskomisario Antti Uusipaikka sanoi, että huijauksia on vaikea huomata. Näissä tapauksissa asiakas oli vain ihmetellyt jotain epämääräistä ja ilmoitti asiasta.
– Ne ovat todella huomaamattomia. Poliisikaan ei aina erota näitä. Yleensä pankkikortti menee tavanomaista hieman syvemmälle eli on asennettu ylimääräinen peitelevy. Tekstit ovat samanlaisia kuin alkuperäisessä, mikä tekee erottamisen vaikeaksi, Uusipaikka sanoo.
Kesän tapauksessa kamera oli liimattu levyn päälle huomaamattomasti, eikä siitä näkynyt ulospäin kuin pieni reikä.
9.16 Tarkennettu poliisin sitaattia, että suojaaminen pitää tehdä toisella kädellä kuin näppäilee.
Vuosi sitten heinäkuussa Sanna Mäensivun puhelin soi aamuyöllä. Soittaja kysyi, onko perhe kunnossa. Liekit nuolivat silloin heidän kotinsa kattoa.
Mäensivu oli töissä ja muu perhe kisareissulla toisella paikkakunnalla. Ihan varma Mäensivu siitä ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut.
– Soittelin paniikissa ympäriinsä varmistaakseni, että he olivat jo ehtineet lähteä. Pyysin äitiäni käymään paikalla katsomassa, mikä tilanne on. Hän soitti minulle takaisin ja sanoi lohduttomasti, että Sanna, sinulla ei ole enää mitään.
Perhe hänellä onneksi vielä on. Juuri muuta ei jäänyt jäljelle. Paitsi velkaa. Talo oli vielä osin pankin omistuksessa, eikä siinä ollut vakuutusta.
Kylmää kyytiä autohallissa
Epätoivon keskellä neuvojia löytyi paljon. Osa heistä suhtautui onnettomuuteen kylmäkiskoisesti. Toki Sanna Mäensivu sen itsekin silloin ymmärsi, että vakuutuksen ottaminen talolle olisi ollut järkevää. Mutta sille ei enää voinut mitään.
Perhe tipahti lähes tyhjän päälle. Pihapiirissä oleva halli sentään säilyi palossa. Sen sosiaalitilat ovat ajaneet kodin virkaa nyt yli vuoden.
Sanna Mäensivu, Juha-Matti ja Nita Rajala ovat sisustaneet autohallin sosiaalitilat niin kotoisiksi kuin ovat pystyneet.Tapio Termonen / Yle
Viime talvena makuutiloissa oli kylmä. Lämpöä oli vain noin 14 astetta.
Epätoivon pahimpina hetkinä ventovieraat ihmiset riensivät perheen apuun. Esimerkiksi Brother Christmasin lahjoittama ilmalämpöpumppu teki asumisesta heti miellyttävämpää.
Tiukkaa on silti tehnyt. Sen huomaa koko perheestä. Juha-Matti Rajala painaa päänsä alas ja huokaa.
– Aika raskas tämä vuosi on ollut. Syvissä vesissä on kahlattu, ja voimat ovat olleet koetuksella.
Ajatusten selvittelyä pihapiirissä
Perheen aikuiset hukuttavat ajatuksensa töihin. Sanna Mäensivu on töissä yömyöhään, Juha-Matti Rajala lähtee liikkeelle varhain aamulla. He näkevät toisiaan vain hetkittäin. Tytär Nita Rajala on ensimmäisellä luokalla, joten koulupäivät ovat lyhyitä. Hän on paljon kotona.
– Hänelle tämä on ollut kova juttu, Mäensivu huokaa.
Seinät alkavat tuntua kaikista jo ahtailta.
Isäntä on toki viettänyt ison osan vapaa-ajastaan autohallissa ennenkin, mutta nyt siellä pitää vielä asuakin. Moni katsoo säälien romuvuorta, jonka läpi perheen on kuljettava päästäkseen nykyiseen kotiinsa.
Autohallin perällä olevien ovien takana on sosiaalitilat, joissa kotinsa menettänyt perhe nyt asuu.Tapio Termonen / Yle
Asukkaiden silmin autot, moottorit ja varaosat ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin romuja.
– Nämä romut ovat meidän aarteitamme. Ne ovat osa harrastustamme. Mies ajaa kilpaa ja sanoisin, että hallin sisältö on pitänyt hänet hengissä tämän vuoden. On jotain, mitä saa tehdä, kun tulee se hetki, että seinät kaatuvat päälle, Mäensivu kertoo.
Lähdemme yksi kerrallaan pihalle selvittelemään ajatuksia. Sanna Mäensivu
Aina harrastuskaan ei vie ajatuksia riittävän kauas kotioloista. Hallin ovi käy tiuhaan, kun perheenjäsenet päästelevät höyryjä.
– Olemme kuin Kiljusen herrasväki. Lähdemme yksi kerrallaan pihalle selvittelemään ajatuksia, Mäensivu kertoo.
Pihalla toivon kipinä vihdoin herää. Entisen kotitalon paikalle on valettu tällä viikolla antura. Sen päälle nousee uusi talo – vielä joskus.
Lapsen sanat herättivät auttamaan
Yli vuosi ehti kulua ennen kuin perhe uskalsi edes haaveilla oikeasta kodista. He elivät vain päivä kerrallaan ja koittivat selviytyä. Uutta tarmoa löytyi yllättävästä suunnasta.
Lapset saivat sen aikaiseksi. Perheen Nita-tytär oli löytänyt ystävän. Ystävä otti kotona puheeksi, että haluaisi käydä Nitan luona kylässä. Hän kuitenkin sanoi, että siinä on pieni mutta. Nita asuu autotallissa.
– Meillä on kotona sitkeä pieni tyttö. Hän sai auttamishalumme heräämään. Totesimme silloin miehen kanssa, että meillähän on yhdet ylimääräiset seinät, joita joku muu tarvitsee meitä enemmän, Sari Tanttinen kertoo.
Sari Tanttinen ei tuntenut tulipalossa kotinsa menettänyttä perhettä ennen tätä syksyä. Nyt hänestä on tullut heille läheinen.Tapio Termonen / Yle
Seinät olivat olleet Tanttisen miehen kyydissä, kun kuljetusyhtiön auto oli ajautunut ojaan. Vakuutusyhtiö oli lunastanut ne, ja Tanttiset suunnittelivat rakentavansa niistä uuden kodin itselleen. Mieli kuitenkin muuttui.
Unelma uudesta kodista otti harppauksen eteenpäin.
"Nitalle koti"
Syksyn aikana Sari Tanttinen on organisoinut erilaisia keräyksiä, jotta tyttären ystävä saisi ympärilleen muutakin kuin seinät. Ainakin katto olisi hyvä saada paikoilleen ennen talvea.
– Tämä projekti kulkee nyt nimellä "Nitalle koti". Sillä nimellä tulee Facebookiin näinä päivinä ihan uusi tempauskin, Tanttinen kertoo.
Hän on vielä varsin salamyhkäinen asian suhteen, mutta tulipalon raunioilla siitä saa jo vihiä. Pihassa hääräilee Sadan vuoden talo -ohjelmasta tuttuja rakentajia. Sen verran Tanttinen suostuu kertomaan, että rakennusapua on luvassa.
– He auttavat meitä ammattimiehen roolissa.
Kotinsa tulipalossa menettänyt perhe asuu nyt autohallin perällä.Tapio Termonen / Yle
Apua on tarjonnut myös muun muassa kirkon kotimaanapu, jolla on voimassa oleva keräyslupa. Sen kautta lahjoituksia voi tehdä kuka vain. Esimerkiksi Kankaanpään kaupunginvaltuuston jäsenet päättivät tällä viikolla ohjata kokouspalkkionsa tähän pottiin.
– Tuntuu upealta, kun tuntemattomat ihmiset ovat tarjonneet apuaan. Ilman heitä uuden kodin rakentaminen ei olisi ollut mahdollista, Sanna Mäensivu kiittelee.
Auttajat saivat uskomaan tulevaan
Juha-Matti Rajalasta tuntuu kuin vanhan ajan talkoohenki olisi herännyt heidän ympärillään. Ihmisten hyväntahtoisuus lämmittää synkimpinä hetkinä. Vaikka nyt alkaa jo näyttää lupaavalta, ei Rajala uskalla vielä toivoa paljoa.
– Aika kaukaiseltahan talohaave vieläkin tuntuu. Talo etenee sitä mukaa, kun materiaaleja saadaan hankittua. Pakkasen puolelta yritetään nousta hartiavoimin.
Perheen uusi koti nousee entisen paikalle.Tapio Termonen / Yle
Sanna Mäensivu toteaa vieressä, että omia silmiä on vaikea uskoa, vaikka talon perustukset on jo valettu. Pikku hiljaa ympärillä olevat ihmiset ovat kuitenkin saaneet heidät uskomaan tulevaan.
– Täysin ventovieraista ihmisistä on tullut meille korvaamattomia. Heidän avullaan me nyt yritämme nousta täältä. Tuntuu hyvältä nähdä, että elämäntilanne ei ole saanut meitä lannistettua, vaikka niinkin olisi voinut käydä.
Emil Lindström ja Joona Tarjavuori ovat 13-vuotiaat ystävykset. Molemmat pojat harrastavat paljon urheilua. Lindströmin laji on pesäpallo. Tarjavuori pelaa jääkiekkoa.
Nyt kaksikko häärii Lindströmien keittiössä koulun jälkeen ja valmistaa itselleen välipalaleivät.
– Me laitetaan leivän päälle rasvaa, juustoa, kinkkua, kurkkua ja salaattia, Lindström esittelee.
Monipuolinen maku
Kaksikon touhuja seuratessa käy selväksi, että Lindström ja Tarjavuori eivät ole niitä nuoria miehiä, joille kasvisten syöminen on ongelma. He ovat kiinnostuneita ruokavalion terveellisyydestä ja tietävät hämmästyttävän hyvin senkin, miten paljon kasviksia suositusten mukaan kuuluu syödä.
– Yleensä minulla toteutuu se lautasmallin ajatus, että puolet lautasesta on kasviksia. Salaattia, porkkanaa, raasteita. Kaikki menee, Lindström kuvaa monipuolista suosikkilistaansa.
Tarjavuoren joukkue on lappeenrantalainen SaiPa. Juniorijoukkueen apuvalmentaja Petri Laamanen kertoo, että ruokavaliosta tai sopivista välipaloista ei tavallisina harjoitusiltoina ehditä poikien kanssa puhua.
Emil Lindströmin mielestä parhaita kasviksia leivän kanssa ovat kurkku ja paprika.Mikko Savolainen / Yle
Viikonlopun pelimatkoilla ja leireillä joukkueen aikuiset yrittävät jonkin verran muistutella kasvisten syönnistä. Leireillä on pidetty pieniä ravitsemusluentoja.
– Meillä on iso ryhmä, joten löytyy sieltä heitäkin, joille ei hirveästi kasvikset maistu, Laamanen kertoo.
Pojat syövät vähemmän kasviksia kuin tytöt
Kouluikäisten suomalaispoikien vähäinen kiinnostus kasvisten syöntiin on viime aikoina pistänyt silmään monista tutkimuksista. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Kouluterveyskysely 2017 kertoo, että pojat syövät kasviksia, hedelmiä ja marjoja harvemmin kuin tytöt.
Neljännen ja viidennen luokan oppilaille ja heidän perheilleen suunnatussa tutkimuksessa kysyttiin, syötkö joka päivä tuoreita tai keitettyjä kasviksia, jotain muuta kuin perunaa? Samoin pyydettiin vastausta kysymykseen, syötkö joka päivä hedelmiä tai marjoja? Vastaajista runsas kolmannes ei syö kasviksia hedelmiä tai marjoja päivittäin.
THL:n mukaan myös aikuiset miehet syövät kasviksia liian vähän ja lihaa suosituksia enemmän. Aikuisten esimerkillä tiedetään olevan suuri merkitys lapsuuden ruokailutottumusten kehittymisessä.
– Suomalaiset perheet syövät aika vähän yhdessä verrattuna siihen, miten muun Euroopan maissa yleensä on tapana, sanoo kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä Marttaliitosta.
Kolmasosa noin kymmenvuotiaista pojista ei syö kasviksia päivittäin.Mikko Savolainen / Yle
Tutkimuksissa on huomattu myös se, että perheen aikuisista miehet ovat naisia vähemmän läsnä lasten arjessa.
– Perheet ovat hyvin erilaisia mutta tällainen suuntaus näkyy, Härmälä jatkaa.
Marttaliitto ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto jalostivat huolen tänä syksynä tiedotuskampanjaksi Kasvista poikien pöytään. Kampanjan keulakuviksi on kutsuttu nuorten ehdottamia julkisuuden hahmoja jalkapalloilija Mikael Forssellista tubettaja ZoneVD:hen.
Heidän kasvisreseptejä esitteleviä videoita julkaistaan nuorten suosimissa somekanavissa syksyn mittaan. Kasvista poikien pöytään -kampanjaan toivotaan mukaan myös poikien kanssa työskenteleviä urheiluseuroja.
Esikuvien esimerkillä vaikutusta
Marttaliiton ajatuksena on, että huoltoasemilla pelimatkojen varrella ja turnausten buffeteissa on paljon kilpailijoita terveelliselle ruualle. Niiden äärellä olisi joukkueen aikuisilla hyvä paikka ottaa vastuuta nuorten valinnoista.
Juniorivalmentaja Petri Laamanen suhtautuu varauksellisesti jääkiekkojoukkueen mahdollisuuksiin lisätä poikien intoa kasvisten syöntiin.Jos pojalle ei ole kotona ikinä tarjottu kasviksia, niin aika vaikea on tässä vaiheessa ruveta opettelemaan niitä, Laamanen sanoo.
Kotona opittujen ruokatottumusten lisäksi urheilulajille ominainen ruokapuhe vaikuttaa nuoriinkin. Laamasen mukaan jääkiekossa lajin aikuiset esikuvat eivät juurikaan tue kasvisten syöntiä.
– Lätkämaailmassa keskitytään pastaruokiin, joista saa energiaa. Kasviksista ei välttämättä tule sellaista tatsia tai energiamäärää, mitä pelaaja hakee.
Pieni tyttö pitää visusti kiinni sinisestä muovimukista ja juo siitä vetistä hirssipuuroa. Se kuuluu kouluruokailuun peruskoulussa Kenian pääkaupungin Nairobin slummialueella Kiberassa.
Sokkelomaisella koulupihalla juoksee lapsia esikoululaisista kuudesluokkalaisiin. Värikkäät seinät on piirretty täyteen hahmoja. Yksi niistä on Sema, Sema run -kännykkäpelin päähahmona seikkaileva afrikkalainen tyttö.
Tässä koulussa kännykkäpelit auttavat lapsia lukutaidon vahvistamisessa. Sema jahtaa nimikkopelissään aakkosia ja opettaa lapsille niiden ääntämistä.
Kotona lapset räpläävät joka tapauksessa vanhempiensa kännyköitä, joten on hyvä, jos he oppivat samalla lukemaan paremmin, sanoo opettaja Sophia Mkatia.
– Toivoisin jopa, että kännykkäpelit olisivat osa opetussuunnitelmaa. Ne auttavat lapsia ajattelemaan itsenäisesti, ja he oppivat lukemaan nopeammin. He myös nauttivat siitä, kun saavat kilpailla keskenään.
Opettaja Sophia Mkatia toivoisi, että kouluissa olisi enemmän teknologiaa apuna opettajille.Fredrik Lerneryd
Ennätysmäärä lapsista käy koulua
Kahdeksanvuotias Precious Atieno pelaa Sema runia välitunnilla. Hänen mielestään parasta on se, että pelissä on monta eri tasoa. Vieressä kaveri Beatrice Mutheu repii häntä hihasta. Hänkin haluaa ehtiä pelata ennen välitunnin loppumista.
Sema run -pelin on kehittänyt Kukua-niminen yhtiö, jota johtaa italialainen Lucrezia Bisignani.
– Halusin löytää ratkaisun yhteen maailman suurimmista koulutusongelmista eli lasten lukutaidottomuuteen. Tulevien 20 vuoden aikana Afrikkaan syntyy 250 miljoonaa lasta, ja heistä yli 170 miljoonaa ei opi lukemaan tai laskemaan perusmatematiikkaa, hän sanoo.
Bisignanin väite saa tukea Maailmanpankin raportista, jonka mukaan Afrikassa on "vakava koulutuskriisi". Vaikka yhä useampi lapsi käy koulua, he eivät opi. Toisen asteen koulutuksessa kolme neljäsosaa ei osannut laskea yli 80:n ja kaksi viidestä ei osannut ratkaista yksinkertaista yhteenlaskutehtävää.
Pelihahmo Sema näyttää peukkua oikeasta vastauksesta. Sema tarkoittaa swahiliksi puhumista.Fredrik Lerneryd
Suurin osa ei myöskään osannut vastata kysymyksiin tekstistä, jonka he olivat juuri lukeneet. Joka viides peruskoulun suorittanut lapsi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei osaa lukea.
Yksi ongelma on, että moni käy koulua kielellä, jota ei osaa kunnolla.
Monet Afrikan maat ovat koulutuksessa jopa sata vuotta länsimaita jäljessä, kun katsotaan kouluvuosien määrää. Koska Afrikan nuori väestö kasvaa paljon tulevina vuosikymmeniä, koulutukseen pitäisi sijoittaa nopeasti.
Teknologia voi viedä kehitystä huimasti eteenpäin
Monessa asiassa Afrikka on ottanut huimia loikkia ja hypännyt monien vaiheiden yli. Mobiilirahan käyttö on yksi esimerkki siitä. Ajatushautomo Brookings Institutionin mukaan sama olisi mahdollista myös koulutuksessa, mutta vaatisi nopeita ajattelun muutoksia. Kenian, Etelä-Afrikan ja Ugandan kaltaiset maat ovat edelläkävijöitä koulutusinnovaatioissa.
Redrose Primary School Nairobissa uskoo teknologian käyttämiseen opetuksessa.Fredrik Lerneryd
Lähes kaikilla afrikkalaisilla on puhelin, ja se voi olla yksi avain teknologian hyödyntämiseen koulutuksessa. Kun Sema run on ladattu puhelimeen, se toimii myös ilman verkkoyhteyttä, eli kallista dataa ei siihen tarvitse uhrata.
Kiberan peruskoulun henkilökunta on kiertänyt talouksia slummialueella ja auttanut vanhempia lataamaan pelin kännyköihinsä, kertoo koulun huoltomies Moses Wandera.
Hän on puhunut myös vanhemmille, joilla ei ole varaa maksaa lastensa koulunkäynnistä. Kiberassa on monia tällaisia perheitä.
– Yritämme tavoittaa myös heitä, jotta lapset voisivat oppia lukemaan kännykkäpelien avulla.
Kukua on julkistanut jo 30 peliä, ja uusia sovelluksia ilmestyy tulevina kuukausina. Liuta eri koulutusasiantuntijoita on ollut mukana kehityksessä. Myös paikallisen kulttuurin huomioiminen on ollut tärkeää – Afrikkaan ei voi tuoda länsimaalaisia pelejä tai ratkaisuja.
Redrose Primary Schoolissa lapset opiskelevat swahiliksi ja englanniksi, mutta monen äidinkieli on jokin kolmas. Se on yleistä Afrikan kouluissa ja vaikeuttaa lasten oppimista.Fredrik Lerneryd
Jos lapsi ei ole ikinä nähnyt omenaa tai iglua, ne eivät voi edustaa O- tai I-kirjaimia peleissä.
– Sisällössä on todella tärkeää, että lapset voivat samaistua sisältöön. P niin kuin pallo tai A niin kuin Afrikka, sanoo Kukuan tiedottaja Magdalyne Kajejo.
Lasten pitää nähdä itsensä mediassa
Myös pelin hahmo on tarkan suunnittelun tulos. Sema run -pelissä päähahmo on afrikkalainen tyttö. Bisignanin mukaan on tärkeää, että lapset tunnistavat itsensä pelihahmoissa.
– Positiiviset esikuvat vaikuttavat lasten kunnianhimoon. Esikuvia ei tarvita pelkästään lukutaitoon, vaan myös jotta lapset innostuvat pyrkimään seuraavalle koulutustasolle tai hankkimaan parempipalkkaisen työn, hän sanoo.
Magdalyne Kajejo sanoo, että elokuva Black Panther antoi afrikkalaisille paremman itsetunnon. Taustalla näkyy pelihahmo Sema.Fredrik Lerneryd
Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt elokuva Black Panther oli suuri hitti Afrikassa, koska päähenkilöinä on pääosin afrikkalaisia. Sellaista tarvitaan lisää, sanoo Magdalyne Kajejo.
– Kun lapset näkevät itsensä kaltaisia ihmisiä mediassa, se tarttuu heihin. Pelihahmokin tarttuu samalla tavalla lapsiin. Teimme tämän ennen Black Pantheria, mutta nyt elokuvan ansiosta on yhtäkkiä siistiä olla afrikkalainen.
Oululaisen Ouran toimistossa on otettu hyvillä mielin vastaan brittimedioiden havainto, jonka mukaan Britannian prinssi Harry käyttää yrityksen älysormusta, joka muun muassa mittaa unen laatua.
– Ollaan nähty kuvat ja ihasteltu niitä, Ouran markkinointijohtaja Marjo Piirto kertoo.
Piirto ei kuitenkaan vahvista, onko Harryn sormessa nähty musta sormus todella Ouran valmistama.
– Kyllähän se kovasti sormukseltamme näyttää. Emme kuitenkaan voi antaa yksityiskohtaisia tietoja asiakkaistamme ja yhteisön jäsenistämme.
Prinssi Harryn nähtiin käyttävän Ouraa vieraillessaan Australiassa yhdessä vaimonsa Meghan Marklen kanssa. Pariskunta kertoi matkallaan odottavansa perheenlisäystä.
Prinssi Harryn mahdollisesta Oura-sormuksesta uutisoi muun muassa Daily Mail.
Kaivosyhtiö Boliden hankkii uusia kiviautoja Kevitsan kaivokselle Sodankylään. Yhtiö ostaa Kevitsaan 17 ja Pohjois-Ruotsin Aitikin kaivokselle yhdeksän uutta kiviautoa.
Kahdelle kaivokselle toimitettavat ajoneuvot maksavat yhteensä 900 miljoonaa Ruotsin kruunua eli runsaat 87 miljoonaa euroa.
Ruotsalaisyhtiö kertoo, että investointi tukee laajenevaa kaivostoimintaa. Kevitsan tuotanto on kasvamassa 7,5 miljoonasta tonnista 9,5 miljoonaan tonniin vuonna 2020. Aitikin tuotanto on nousemassa samassa ajassa 39 miljoonasta tonnista 45 miljoonaan tonniin.
Ensimmäiset uudet kiviautot saapuvat kaivoksille ensi kesänä.
Kevitsassa louhitaan pääasiassa kuparia ja nikkeliä sekä lisäksi pienempiä määriä kultaa, platinaa ja palladiumia.
Barcelonan kuuluisa Sagrada Família -kirkko on saanut rakennusluvan, yli 130 vuotta myöhässä.
Kirkon ja kaupungin edustajat pääsivät sopimukseen siitä, että kirkko maksaa rakennusluvasta 36 miljoonaa euroa, kertovat espanjalaislehti El País ja Britannian yleisradioyhtiö BBC. Rahat käytetään kuluihin, joita kirkosta aiheutuu kaupungille: esimerkiksi julkisen liikenteen parantamiseen ja läheisten katujen kunnostamiseen.
Sagrada Famílian rakentaminen aloitettiin vuonna 1882. Alkuperäinen pääarkkitehti irtisanoutui hankkeesta seuraavana vuonna, ja paikan sai katalonialainen Antoni Gaudí, joka uudisti suunnitelmat tyystin. Yhä keskeneräistä Sagrada Famíliaa pidetään Gaudín merkittävimpänä työnä. Hän omisti elämänsä viimeiset vuosikymmenet täysin kirkon suunnittelulle.
Kirkko on Unescon maailmanperintökohde ja Barcelonan vierailluin nähtävyys. Sen toivotaan valmistuvan vuonna 2026, jolloin Gaudín kuolemasta tulee kuluneeksi sata vuotta.
Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola pitää Saudi-Arabian antamaa selitystä nyrkkitappeluun joutuneesta toimittajasta täysin epäuskottavana.
– Tämä on sentyyppinen selitys, jonka Lähi-idässä asuvat ihmiset tuntevat hyvin. Kukaan ei siihen usko sielläkään, ja vielä vähemmän tämä menee läpi länsimaissa, Juusola sanoo.
Katso koko haastattelu yllä olevasta videosta.
Saudiarabialainen toimittaja Jamal Khashoggi kuoli Istanbulissa Saudi-Arabian konsulaatissa lokakuun alussa. Saudi-Arabia on myöntänyt kuoleman tänään ja erottanut muun muassa maan tiedustelujohtajan.
Saudi-Arabian mukaan toimittajaa ei kuitenkaan murhattu, vaan hän kuoli tappelun seurauksena.
Tähän asti maa on kiistänyt, että sillä olisi mitään tekemistä Khashoggin katoamisen kanssa.
"Yllättävää, että murha tehdään julkisesti vieraan valtion alueella"
Hannu Juusola uskoo, että Khashoggi tapettiin ja että se tapahtui kuninkaan tai kruununprinssin siunauksella.
– Saudi-Arabiassa on tavallista, että syy pannaan alimpien mahdollisten henkilöiden harteille ja sanotaan, että he ovat toimineet ilman valtionjohtajien suostumusta, hän sanoo.
Juusola pitää mahdottomana ajatusta, että joku ulkopuolinen olisi murhannut Khashoggin saattaakseen Saudi-Arabian kruununprinssin huonoon valoon.
– Kyllä tämä on saudien tekosia.
Saudi-Arabia ei ole julkaissut mitään todisteita nyrkkitappeluväitteensä tueksi. Sen sijaan Turkki sanoo, että sillä on radio- ja videotodisteita kidutuksesta ja murhasta.
Juusolan mielestä Saudi-Arabia ei osannut varautua siihen, että Turkki saisi todisteita Istanbulin konsulaatin tapahtumista. Tai että Turkki olisi valmis käyttämään niitä näin ärhäkästi.
Hänen arvionsa mukaan Saudi-Arabia halusi tehdä näyttävän murhan, josta ei uskonut joutuvansa vastuuseen.
– Se että Lähi-idässä joku salamurhataan, ei ole hämmentävää. Se että se tehdään näin julkisesti ja tyhmästi vieraan valtion alueella on yllättävää, hän tiivistää.
– Trump on laskenut paljon Saudi-Arabian kruununprinssin varaan, joten Trumpin reaktio ei ole yllätys, Juusola sanoo.
Sen sijaan EU:lta hän odottaa räväkämpiä toimia Saudi-Arabiaa vastaan. Nyt hänen mielestään esimerkiksi Yhdysvaltain senaatti on ollut kannoissaan jämäkämpi.
Sothebyn huutokauppakamarissa Lontoossa koettiin lokakuun alussa yllätys, kun meklari kopautti BanksynTyttö ja ilmapallo -teoksen myydyksi. Samalla hetkellä, kun nuija osui pöytään, taideteoksen kehykseen piilotettu silppuri käynnistyi ja teos tuhoutui – ainakin osittain.
Kuvataiteilija Banksyn tällä viikolla julkaisemalla videolla näytetään, miten teos laitetaan silppurilla varustettuun kehykseen ennen huutokauppaa. Videolla voit nähdä tuntemattoman henkilön painavan teoksen myyntihetkellä kaukosäädintä, joka käynnistää silppurin.
Muodonmuutoksen kokenut taideteos sai myös uuden nimen. Tyttö ja Ilmapallo on nyt nimeltään Rakkaus on roskakorissa. Teoksen arvon on uskottu jopa nousevan.
Anonyyminä pysyttelevä Banksy on niittänyt kansainvälistä mainetta kantaa ottavilla teoksillaan ja näyttävillä tempauksillaan. Hän on muun muassa maalannut Länsirannan muuriin ja salakuljettanut oman versionsa Mona Lisasta Louvreen. Banksyn töiden hinnat ovat nousseet rinnan hänen suosionsa kanssa.
Yhdysvallat syyttää venäläistä naista marraskuun välivaaleihin sekaantumisesta. Asiasta kertovat useat uutistoimistot.
Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen liittovaltion tapaus, jossa epäillään vaikuttamista välivaaleihin.
Naisen epäillään yrittäneen vaikuttaa yleiseen mielipideilmastoon sosiaalisen median kautta.
Syytteen mukaan nainen työskenteli venäläiselle trollitehtaalle, jossa hän vastasi rahoituksesta. Sama trollitehdas on myös osana laajempaa syytekokonaisuutta yrityksistä vaikuttaa vuoden 2016 presidentinvaaleihin.
New York Timesin mukaan rahat käytettiin muun muassa internetmainontaan ja sosiaalisen median päivitysten näkyvyyden lisäämiseen.
Yhdysvaltain oikeusministeriö nosti rikossyytteet pian sen jälkeen, kun maan tiedustelupalvelut totesivat yhteisessä lausunnossa olevansa huolestuneita Venäjän, Kiinan ja Iranin yrityksistä vaikuttaa USA:n kansalaisiin marraskuun välivaaleissa ja vuoden 2020 presidentinvaaleissa.
Tiedustelupalveluiden mukaan toistaiseksi ei ole tullut ilmi todisteita siitä, että äänestämistä olisi estetty tai äänimääriä muutettu.
Muutamat osavaltiot ja kaupungit ovat ilmoittaneet yrityksistä päästä käsiksi tietokantoihin, mutta viranomaiset onnistuivat estämään pääsyn.
Euroopan avaruusjärjestön ESA:n BepiColombo-luotain on noussut onnistuneesti kohti Merkuriusta. Jättimäinen Ariane 5 -kantoraketti laukaistiin varhain aamulla klo 04.45 Ranskan Guyanasta Etelä-Amerikasta.
Luotaimessa on 11 tutkimusinstrumenttia. Niistä yksi, Solar Intensity X-ray and Particle Spectrometer, on lähes kokonaan suomalaista työtä. SIXS mittaa Auringon roihupurkauksien röntgensäteilyä Merkuriuksen pinnalla. Siten kyetään muun muassa päättelemään, miten alkuaineet ovat Merkuriuksessa jakautuneet.
SIXS tutkii myös Merkuriuksen pintaan osuvien hiukkasten antamaa tietoa siitä, mitä Auringossa tapahtuu, kun siellä on tekeillä jotakin tavallista suurempaa.
Perillä Merkuriuksen kiertoradalla BepiColombon on määrä olla joulukuussa 2025. Useat suomalaiset tutkijat osallistuvat aikanaan luotaimen tieteellisten mittausten analysointiin.
Merkurius on aurinkokuntamme pienin pienin planeetta ja auringosta katsottuna lähin.
Ariane 5 laukaisualustallaan ennen lähtöä Kouroun kaupungissa Ranskan Guyanassa Etelä-Amerikassa.S. Corvaja / ESA
Kirjallisuudesta ammentava käsikirjoitus, slaavilaiseen kansanperinteeseen yhdistyvä rikas fantasiamaailma ja taidokasta animointia. Kiehtova Witcher-sarja edustaa pelialan aatelia, mutta harvemmin tällaistenkään teosten yhteydessä käytetään sanaa taide. Juuri tämä asetelma oli lähtölaukaus Juho KuorikoskenPelitaiteen manifesti -kirjalle.
– Minua on jo pitkään rieponut tapa, jolla peleistä puhutaan. Siinä on tasan kaksi näkökulmaa: joko talousluvut tai pelien haittavaikutukset. Haluan osoittaa kirjallani, että pelit ovat nimenomaan kulttuurisia tuotteita, Kuorikoski toteaa.
Juho KuorikoskiJussi Mankkinen / Yle
Useita kirjoja pelaamisesta kirjoittanut Kuorikoski toteaa samaan hengenvetoon kapoisten näkökulmien johtuvan siitä, että mediassa digitaalisista peleistä puhuvat usein ihmiset, joilla ei ole niistä ensi käden kokemuksia – ja että myös parjatut sota- ja räiskintäpelit voivat olla taidetta.
– Mikseivät voisi olla? Esimerkiksi Spec Ops: The Line -pelissä sotaa käsitellään nimenomaan pasifistisesta näkökulmasta ja siinä tuodaan pelaajan iholle sodan kammottavuus kaikissa muodoissaan. Lisäksi pelaaja on itse tapahtumien keskipisteessä, jolloin kokemus on mahdollisimman kouriintuntuva.
The Witcher -peliä.CD PROJEKT RED
Peleissä jylläävät kuvataiteen lait
Kuorikosken mukaan pelejä voi pitää jopa taide-evoluution päätepisteenä, koska ne yhdistelevät elementtejä seitsemästä muusta taidemuodosta. Peleihin mahtuu niin kirjallisuutta, arkkitehtuuria kuin elokuva- ja teatteritaidettakin.
Ja mitä tarkemmin pelejä tutkii, sitä herkemmin huomaa, että niissä noudatetaan enemmän tai vähemmän orjallisesti myös kuvataiteen universaaleja lainalaisuuksia ja perusmuotoja, jotka aiheuttavat psykologisia assosiaatioita.
Halo-pelin kaarevia muotoja.Microsoft Studios
Pyöreäpiirteinen Super Mario henkii hyväntahtoisuutta, kun taas esimerkiksi Silent HillinPyramid Head -hahmon kolmionmuotoinen pää terävine reunoineen näyttäytyy uhkaavana ja aggressiivisena.
Halo-sarjan Master Chiefin neliskulmaiset muodot viittaavat tasapainoon ja tilanteen hallintaan. Halon kaarevat muodot huokuvat ja henkivät myös toivoa paremmasta, kun taas toisen ammuntapelin Gears of Warin kulmikkuus korostaa ahdistavaa tunnelmaa.
– Juuri tällaisia muotoja ja sommitelmia peleistä löytyy, mutta ne eroavat perinteisestä maalaustaiteesta siten, että peleissä vuorovaikutus pitää jollakin tavalla sitoa osaksi kokonaisuutta, Kuorikoski huomauttaa.
Gears of Warin kulmikkuus ja äkkiväärät käänteet luovat ahdistavaa tunnelmaa.Epic Games
Voisi myös sanoa, että jokainen peli on tietynlainen näytelmä, jossa tosin yhdistyvät päähahmo ja yleisö.
– Esimerkiksi Secret of Monkey Island -seikkailupelissä ei olla suorassa vaikutuksessa pelimaailmaan. Siinä ollaan vuorovaikutuksessa päähahmoon, joka taas reagoi ja kommentoi pelimaailmaa: olet siis samalla sekä ohjaaja, pääosanesittäjä että yleisö.
Peleistä – kuten taidemaailmastakin – löytyy myös uusklassismia ja kertaustyylejä. Fez-peli näyttää klassiselta 16-bittiseltä peliltä, mutta siinä on moderni pelimekaniikka – retrohenkinen grafiikkatyyli on siis valjastettu nykyajan teknologiaan.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana digitaalinen jakelu on yleistynyt, ja samalla se on tasapäistänyt kehittäjäkenttää. On ollut jännittävää nähdä, kuinka paljon viime aikoina on syntynyt retropelejä, joiden estetiikka viittaa 80-90 -luvuille. Vaikka kolmiulotteinen grafiikka on tämän hetken vallitseva trendi, kaksiulotteisia pelejä julkaistaan nyt varmaankin ennemmän kuin niiden alkuperäisellä kultakaudella.
Cuphead-peliä. Sen jokainen ruutu on piirretty käsin.StudioMDHR
Hauskaa esteettistä retroilua edustaa myös kanadalaisen Studio MDHR -indiefirman Cuphead -peli, johon on onnistuttu luomaan hyvin autenttista 1930-luvun anarkistista animaatiotunnelmaa – puhumattakaan siitä, että koko komeus on piirretty alusta loppuun saakka käsin.
Digitaalisen pelin ja perinteisen taiteen kohtaaminen lienee tähän mennessä tapahtunut saumattomimmin Four Last Things -seikkailupelin kohdalla, jossa pelimaailma on rakentunut tunnettujen renessanssimaalareiden tauluista. Peliä koristavat muun muassa Hieronymus Boschin enemmän tai vähemmän painajaismaiset visiot.
Four Last Things -pelissä leikitellään renessanssitaiteella.Joe Richardson
Mallia televisiosarjoista
Pelihistoria voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen aikakauteen, eli kaksi- ja kolmiulotteisen grafiikan periodeihin. Pelien visuaalinen kehitys on kulkenut käsi kädessä teknologisten innovaatioiden vanavedessä, ja tällä hetkellä kaikenkattava pyrkimys fotorealismiin on näkyvimpiä piirteitä.
– On selvästi haluttu kokeilla, minne saakka se rauta oikein venyy. Kun katsoo vaikkapa Red Dead Redemption kakkosta se näyttää käytännössä jo aivan oikealta lännenelokuvalta, Juho Kuorikoski toteaa yhdestä loppuvuoden odotetuimmista peleistä.
Taidepeli Everything. Siinä kaikki on yhtä toisiinsa vaikuttavaa suurta organismia.Double Fine Productions
Viime vuosina toinen toistaan kunnianhimoisemmat ja taiteellisesti korkeatasoisemmat televisiosarjat ovat valloittaneet maailmaa, mutta peleissä sarjaformaatin hyödyntäminen on jäänyt yllättävän vähälle. Juho Kuorikosken mielestä tilanne voisi olla toisenlainen.
– Tämä on sääli, koska sarjaformaatti tarjoaisi huomattavasti paremmat lähtökohdat kerronnalle, kuin nyt vallalla oleva elokuvamainen tyyli. Esimerkiksi Remedyn Alan Wake oli jaettu kymmeneen tunnin mittaiseen episodiin ja pelikontekstissa se toimi todella hyvin. Koska kokonaisuus oli rakennettu tuolla tavalla, tarinaa ei tarvinnut venyttää liian pitkäksi.
Kuorikosken mukaan nimenomaan liiallinen elokuvamaisuus riivaa nykypelejä.
– Tämä näkyy siinä, kuinka juonenkuljetus tapahtuu isoissa peleissä – vuorovaikutus riistetään siksi ajaksi kun tarina etenee. Koska asioita kerrotaan pelin kielellä, pitäisi tämä huomioida myös juonenkuljetuksessa.
Kuorikosken mielestä pelejä myös kategorioidaan nykyisin väärin perustein.
– On hieman hassua, että peligenret ovat joskus syntyneet funktion perusteella. Joku räiskintäpeli voi kylläkin kertoa aivan mistä tahansa, kuten sekkailupelikin. Viimeisen vuosikymmenen aikana nämä raja-aidat ovat kaatuneet, ja esimerkiksi roolipelielementtejä löytyy jokaisesta isommasta toimintapelistä. Jonkinlaiselle genreuudistukslle olisi pelimaailmassakin kovasti tilausta.
Hellblade: Senua's Sacrifice -pelissä skitsofrenia herää eloon.Ninja Theory
Pelien vahva ilmaisuvoima
Moneen muuhun taiteenlajiin verrattuna pelitaiteella on etulyöntiasema jos halutaan näyttää, miltä jokin asia oikeasti tuntuu. Hellblade: Senua's Sacrifice -peli sijoittuu 700-luvulle ja kertoo psykoosiin ajautuneesta nuoresta kelttinaisesta. Peliä on rakennettu yhdessä neurotieteilijöiden ja skitsofreniaa sairastavien henkilöiden kanssa, jotta pelaajan kokemat hallusinaatiot olisivat mahdollisimman todentuntuisia.
– Hellblade: Senua's Sacrifice on yksi esimerkki pelien mahdollisuuksista: siinä pystytään tarjoamaan turvallinen alusta mielenterveyden häiriön kokemiseen. Mikään muu taidemuoto ei mahdollista tällaista, tässä laajuudessa, Juho Kuorikoski muistuttaa.
The Dragon, Cancer -pelin tarina liittyy syöpään kuolleeseen lapseen.Numinous Games
Kuorikoski nostaa tässä yhteydessä esiin vahvana todisteena pelien ilmaisuvoimasta myös graafisesti tyylikkään That Dragon, Cancerin, jossa vanhemmat kertovat omakohtaisia kokemuksiaan nelivuotiaan poikansa menehtymisestä syöpään.
– Pelit tarjoavat vuorovaikutuksen kautta todella paljon erilaisia väyliä ahdistavienkiin asioiden turvalliseen kokemiseen. Tällaisessa tapauksessa pelaaja on aktiivinen toimija, joka pääsee tapahtumiin mukaan huomattavasti syvemmälle kuin perinteisen passiivisen median avulla.
Samaa genreä edustaa viime vuonna julkaistu kotimainen Lydia-peli, jota Kuorikoski on ollut tekemässä. Lydia käsittelee alkoholismia lapsen näkökulmasta.
– Pelin tavoitteena oli, että se pelaajalle halutaan antaa mahdollisimman huono fiilis. Kyseessä on peli, jota olen itse halunnut pelata, ja koska sellaista ei ole ollut olemassa, teimme sen yhdessä kolmen muun henkilön kanssa.
Lydia-peli kertoo alkoholismista. Näkökulma on lapsen.Platonic Partnership
Peleihin kaivattaisiin nyt lisää sisältöä
Mutta mihin suuntaan digitaaliset pelit sitten tulevaisuudessa kehittyvät? Juho Kuorikosken mukaan visuaalisuuden rajat alkavat peleissä tulla vähitellen vastaan.
– Se viisasten kivi pitäisi sitten etsiä jostakin muualta, ja toivon että se löytyisi nimenomaan tarinankerronnasta ja sisällöstä. Niin hieno asia kuin tämä peliteollisuus Suomelle on ollut, olisi kiva että yksinkertaisemmat pelit saisivat rinnalleen That Dragon, Cancerin kaltaisia pelitarinoita. Sellaisia, jotka oikeasti koskettaisivat ja voisivat kertoa ahdistavammistakin asioista.
Game of Thronesin Westeros mallinnettuna Minecraftin pelimoottorille. Pelitaiteen manifesti -kirjan kuvitusta.Pelitaiteen manifesti -kirja
Kuorikosken mukaan Suomen peliteollisuus on tietyllä tavalla maineensa vanki.
– Meidät on mielletty kännykkäpelimaaksi, minkä seurauksena suuri osa rahoituksesta valuu firmoille, jotka nimenomaan tekevät kännykkäpelejä.
Tuore, sisältöihin tarkoitettu apurahajärjestelmä tuonee tilanteeseen uutta potkua.
– Suomessa tehdään teknisesti älyttömän hyviä pelejä, mutta Remedy taitaa olla ainoa firma joka todella panostaa sisältöön. Toivon, että muutkin alkaisivat tehdä samoin.
Tietokirjailija Juho Kuorikoski pelaa luonnollisesti itsekin paljon, mutta haastattelua edeltävä päivä oli pelitön. Viime aikoina hän on vääntänyt pienen tyttärensä kanssa 8-bittisiä Nintendo-pelejä.
– Vaikka sitä ajattelisi, että tuonikäistä ei voisi kauheasti kiinnostaa tällaiset iskän käpylehmät, niin ihmeesti hän jaksaa näitä vanhoja Mega Maneja seurata. Minä sitten yritän hammasta purren pärjätä niissä yhtä hyvin kuin joskus 7-vuotiaana.
Pelitaiteen manifesti -kirjan kansi.Jussi Mankkinen / Yle
Ison-Britannian pääministeri Theresa May on uutissivusto Bloombergin nimettömien lähteiden mukaan valmis luopumaan yhdestä maan tärkeimmästä Brexit-vaatimuksesta, joka samalla koskee Irlannin rajaa.
Britannia ja EU ovat olleet eri mieltä varajärjestelystä, niin sanotusta perälaudasta, siltä varalta että Britannian erosta ei saada aikaan sopimusta kevääseen mennessä.
Tuolloin Britannia jäisi EU:n tulliunioniin, mutta se vaatii, että järjestelyn pitäisi olla määräaikainen. EU:n mukaan sille ei voi asettaa aikarajaa. Nyt pääministeri May siis olisi Blombergin mukaan luopumassa aikarajavaatimuksesta.
Koko Britannian jääminen EU:n tulliunioniin poistaisi Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajaa koskevan ongelman. May on luvannut, että rajalle ei tule tullirajaa.
Britannian jääminen määräämättömäksi ajaksi EU:n tulliunioniin kuitenkin estäisi sitä solmimasta itsenäisiä kauppasopimuksia muiden maiden kanssa EU:sta eroamisensa jälkeen. Siksi se ei ole hyvä vaihtoehto brexitin kannattajille.
Kovan Brexitin kannattajat ja osa Mayn puoluetovereista vastustaa kaikkia Britanniaa sitovia EU-sääntöjä, joten Bloombergin kuvaamalle myönnytykselle löytyisi Mayn konservatiivipuolueesta vastustajia.
Mayn vastaantulo saattaa olla yritys saada brexit-neuvottelut jälleen liikkeelle. Ne ovat olleet pysähdyksissä jo pitkään. Paineet EU:n ja Britannian väliseen sopimukseen ovat kovat. Britannia eroaa EU:sta 29. maaliskuuta ensi vuonna.
Työmarkkinajunttura meni perjantaina uudelle jengalle, kun Teollisuusliitto ilmoitti uusista lakoista ja irtisanovansa kilpailukykysopimukseen liittyvän työajan pidennyksen.
Aiemmin Suomen Yrittäjät villitsivät omat kaaderinsa lopettamaan ay-liittojen jäsenmaksuperinnän.
Kylmää kyytiä antoi myös Ammattiliitto Pro, joka ilmoitti kolmen vuorokauden työnseisauksesta ensi torstaista alkaen.
Närän aiheuttaneen hallituksen irtisanomislakiesityksen pääarkkitehti, pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on vaiennut toistaiseksi tiukentuneesta tilanteesta.
Mitä tästä kaikesta sanovat keskusjärjestöt, työntekijäpuolen SAK ja työnantajien EK? Keskusjärjestöt ovat koittaneet pysytellä hieman riidan ulkopuolella, ja antaneet työntekijäliittojen, hallituksen ja Suomen Yrittäjien tapella keskenään.
Kysyimme tunnelmia SAK:n puheenjohtajalta Jarkko Elorannalta ja EK:n toimitusjohtajalta Jyri Häkämieheltä tuoreeltaan Teollisuusliiton lakoista kertoneen tiedotustilaisuuden jälkeen.
SAK:ssa ollaan huolissaan. Eloranta sanoo, että vaikka liitot tekevät varsinaiset operatiiviset päätökset, niin yhteisessä pöydässä tilannetta on tietenkin puitu.
– Kyllä tilannetta seurataan tiiviisti ja tietysti huolestuneena täällä keskusjärjestönkin puolella, että ratkaisua ei näytä ainakaan ihan lähipiirissä olevan, Eloranta sanoo.
EK:ssa ei myöskään olla mitenkään helpottuneita, vaikka keskusjärjestö ei suoranaisesti osapuoli kiistassa olekaan. Häkämies kantaa huolta jäsenyritysten lakkotappioista.
– Tietenkin mekin teemme työtä sen eteen, että löydetään ratkaisun avaimet ja saadaan vakuutettua ne, joilla päätösvalta tässä asiassa on, että meidän pitää päästä lakoista eroon.
Millaisena näette tilanteen nyt?
Jarkko Eloranta: – Tämä tietysti on vakava tilanne. Työtaistelut tässä kiihtyvät, eikä minkäänlaista ratkaisua ole näköpiirissä eikä neuvotteluja tai keskusteluja käydä. Tilanne sen kun mutkistuu, kun aikaa kuluu.
Jyri Häkämies: – Äärimmäisen huolestuttavana ja se kertoo siitä, että Suomessa poliittisen lakon käyttämiskynnys on olematon. Tämähän on poliittinen lakko, joka kohdistuu hallitukseen ja yritykset joutuvat maksumiehiksi.
– Ja tietenkin meitä huolestuttaa erityisesti tulevien työtaistelujen tappiot yrityksille. Emme pysty arvioimaan tarkkaan, mitä se tulee olemaan, mutta joka tapauksessa mennään erittäin merkittäviin ja valitettaviin tappioihin.
Miten pattitilanteesta päästään helpoimmin ulos?
Jyri Häkämies: – Ensinnäkin tästä pitää päästä ulos. Uskon, että hallituksella ja ay-liikkeellä on tiedossa ne keinot, joilla tämä tilanne voidaan purkaa. Nyt on äärimmäisen tärkeää, että kaikki kivet käännetään, jotta työtaistelut voitaisiin välttää tai ainakin lopettaa – muutoin kynnetään liian syvällä.
Jarkko Eloranta: –Meillä on edelleen lähtökohta, että ollaan valmiita neuvottelemaan, mutta perälautana ei voi olla hallituksen irtisanomislaki. Se pitäisi saada sieltä pois tai takeet siitä, että ratkaisua haetaan puhtaalta pöydältä. Silloin voitaisiin lähteä hakemaan yhteistä ratkaisua.
Pitäisikö hakea jo ulkopuolista selvittäjää?
Jarkko Eloranta: –Ei, koska ei ole käyty edes keskenään neuvotteluja. Ensin pitäisi päästä yhteisymmärrykseen, että kannattaako tässä neuvotella ja jos neuvottelut menevät pahasti juntturaan, niin se on siinä kohtaa mietittävä. Mutta ei vielä olla sellaisessa tilanteessa.
Jyri Häkämies: –Tilanne on valitettavassa umpisolmussa, mutta ratkaisumallit ovat tiedossa. Minusta tässä on enemmän kysymys tahdosta, ja sitä tahtoa pitää osapuolilta löytyä.
Millaisen jäljen tilanne jättää työntekijöiden ja työnantajien suhteisiin?
Jyri Häkämies: –Tämä kertoo siitä, ettei meidän työrauha ja työrauhalainsäädäntö ole kunnossa, ja erityyppistä lakkoasetta voidaan käyttää liian herkästi. Tämä varmasti jättää jälkensä ja odotuksensa tulevaisuuteen.
– Nyt olisi tärkeää, että keskitytään tappioiden minimointiin ja, että palattaisiin normaaliin päiväjärjestykseen. Vielä minusta ei ole mitään pysyvää vahinkoa tapahtunut kuin yrityksille näiden tappioiden kautta. Olen kaikesta huolimatta toiveikas, että mahdollisuus tämän tilanteen purkamiseen ja ratkaisemiseen on olemassa.
– Suomen talous on pitkän taantuman jälkeen kääntynyt, ja olisi todella onnetonta, että tämä johtaisi pysyvään riitelyn kierteeseen.
Jarkko Eloranta: – Eihän Elinkeinoelämän keskusliitto ole tässä osapuolena, vaan hallitus. Yrittäjät ovat hieman kirpeinä näistä poliittisista työtaisteluista, mutta sinänsä tämä ei ole työnantajan ja työntekijöiden välinen kiista.
– Tämä on hallituksesta johtuva häiriö, jonka he ovat omilla toimillaan työmarkkinoille aiheuttaneet ja voivat sitä myös omilla toimillaan helpottaa. Selvää on, että tässä työmarkkinat raastetaan aika pahasti rikki, ja se heijastunee tulevalle sopimuskierrokselle ja varmasti sitten ainakin seuraavan hallitukseen. Pitää sitten miettiä, miten palauttaa luottamus ja sopimisen malli suomalaisille työmarkkinoille, kun se on kokenut aika kovia viimeisen neljän vuoden aikana.
Millaista haittaa tästä kaikesta on jo aiheutunut?
Jarkko Eloranta: – Kun tämäkin kiista joskus kuitenkin päättyy, niin varmasti joudumme miettimään, miten tästä eteenpäin mennään. Kyllähän tuolla kentällä ja työmailla ihmiset ovat hyvin suivaantuneita hallituksen toimintatavasta.
– Siellä on ollut halu ja kyky tehdä kompromisseja ja ratkaisuja, niin kyllähän tässä sitä pääomaa syödään oikein urakalla, ja sitä ei tietenkään ole helppo palauttaa.
Jyri Häkämies: –Työmarkkinoilla aina on sodittu ja sovittu. Juuri nyt näyttää huolestuttavalta.
– Sen sijaan, että pohditaan, mitä kaikkea tästä aiheutuu tulevaan, niin pitää kaikki energia käyttää sen ratkaisemiseen, miten tämä solmu saadaan aukaistua ja päästään parempaan tulevaisuuteen.
Miten tilanne vaikuttaa tuleviin työehtosopimusneuvotteluihin ensi vuonna?
Jarkko Eloranta: –Se riippuu siitä, mihin tämä päättyy. Jos tämä jää riitaiseksi ja irtisanomislaki menee läpi, sillä on sisällöllisiä vaikutuksia tes-neuvotteluihin ja tullaan olemaan työnantajan kanssa eri mieltä. Ja kun tätä luottamuspääomaa on nakerrettu, niin sehän ei koskaan helpota ratkaisujen aikaansaamista.
Jyri Häkämies: –Viittauksia (tes-neuvotteluihin) on tehty ja työnantajan puolella on havaittu jälleen kerran valitettavalla tavalla se, että meidän työrauhalainsäädäntö on meidän moniin kilpailijamaihin nähden liian löysä ja mahdollistaa muun muassa poliittisen lakon.
– Mutta meillä on hyvä liittokierros takana, joka paransi työllisyyttä. Sen vuoksi sanoisin kuitenkin, että ratkotaan nyt tämä ja pyritään sitten korjaamaan jäljet, jotta seuraavakin kierros olisi hyvä.
Ivalolainen Terhi Tuovinen hankki ensimmäisen kameransa kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien kamera on kulkenut kaikessa mukana. Nyt hänen kuviaan katsovat kymmenet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa.
– On hullua ajatella, miten moni silmäpari voi nähdä yksittäisen kuvan Inarin erämaasta tai Saariselältä tien varresta. On älyttömän hienoa, kun voi jakaa näitä maisemia, joita moni ei välttämättä koskaan näe, kertoo Tuovinen.
Valokuvauksesta tuli heti osa Tuovisen elämää. Hän on alusta alkaen kuvannut itselleen normaaleja asioita, eli luonnossa kulkemista ja siitä nauttimista.
– Jotenkin se luonnon ymmärrys on kasvanut vielä enemmän, kun on nähnyt asioita, mitä ei välttämättä olisi huomannut, ellei olisi kameraa kädessä.
Terhi Tuovinen kuvaa itselleen tärkeitä asioita: luontoa ja sen kokemista.Terhi Tuovinen
Kuvien saamiseksi on tehtävä töitä. Luonto kuitenkin rentouttaa kiireistä valokuvaajaa, kunhan ei lähde suorittamaan.
– Kulkemisesta pitää saada jotain myös itselle. Pakolla ei kannata tehdä mitään.
Kuvia markkinointiin
Terhi Tuovinen työskentelee Lappia markkinoivan House Of Lapland -viestintätalon sisällöntuottajana. Töissä ja vapaa-ajalla otetuissa kuvissa on kuitenkin eroja.
– Pyrin pitämään oman kuvaamiseni paljon luovempana ja kokeellisempana kuin Lapin markkinointikuvat, ja erottamaan ne niin, etten vapaa-ajalla ottaisi markkinointikuvia ja toisinpäin.
Terhi Tuovinen joutuu usein pohtimaan, millainen kuva sopii Lapin markkinointiin ja mikä ei.Terhi Tuovinen
Tuoviselle on kertynyt tuhansia kilometrejä pelkästään viime kesänä kulkiessaan ympäri Lappia valokuvausreissuilla. Hetkittäin auton ratissa oleminen tuntuu raskaalta.
– Kaikki työ tiettyinä hetkinä väsyttää, vaikka se olisi kuinka mukavaa. Nautin siitä kuitenkin niin paljon, etten jää sohvalle makaamaan, jos näen vaikka hienon auringonlaskun.
Sosiaalisen median vastuu
Julkaisualustana Tuovinen käyttää Instagramia. Sisällön tuottaminen sosiaaliseen mediaan voi helposti muuttua tehdasmaiseksi työnteoksi.
– Kun asennoituu niin, ettei tee itselleen paineita seuraajien ja tykkääjien saamisesta, niin se ei tunnu raadolliselta. Se, mitä tekee ja jakaa ihmisille, puhuu puolestaan. Ei julkisuutta tarvitse sillä lailla hakea.
Terhi Tuovisen omat kuvat ovat kokeellisempia ja vapaampia, kuin markkinointikuvat.Terhi Tuovinen
Luonnossa valokuvaaja pyrkii toimimaan esimerkillisesti. Kun kuvia katsovat tuhannet ihmiset, on huomioitava kuvaajan vastuu siitä, mitä kuvissa voi esittää.
– Pyrin aina näyttämään katsojille, kuinka toimitaan, mihin voi mennä ja mitä voi kuvata. Se on tärkeää pitää mielessä.
Tuovinen ei ajattele, että joku varaisi matkan Lappiin vain sen takia, että hän julkaisee kuvan. Kun kymmenet tuhannet ihmiset näkevät hänen kuvansa, on joukossa niitä, joiden mielenkiinto herää. Joskus hän saa viestejä, joissa kehutaan maisemia, haaveillaan Lapin matkasta ja pyydetään kertomaan lisää Lapista.
Terhi Tuovinen on iloinen yhteydenotoista.
– Se on somen paras puoli, että siinä tapaa ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Yhdysvallat harkitsee lähettävänsä sota-aluksia Taiwaninsalmeen, kertoo uutistoimisto Reuters vedoten nimettömiin virkamieslähteisiin.
Virkamiesten mukaan tavoite on varmistaa Yhdysvaltain pääsy strategisesti tärkeälle vesireitille.
Samalla Kiina kuitenkin voi tulkita laivojen lähettämisen Taiwanin ja Kiinan väliin presidentti Donald Trumpin tueksi Taiwanin hallinnolle.
Manner-Kiina pitää Taiwania itselleen kuuluvana alueena.
Reutersin haastattelemien puolustusviranomaisten mukaan Yhdysvaltojen sota-alukset käyvät nykyään Taiwaninsalmessa liian epäsäännöllisesti.
Viimeksi kaksi yhdysvaltalaisalusta ylitti salmen heinäkuussa. Silloin Kiina varoitti Yhdysvaltoja "vaarantamasta rauhaa ja tasapainoa" alueella. Tätä edellisestä sota-alusten käynnistä Taiwaninsalmessa on noin vuosi.
Yhdysvaltain puolustusvoimat ei ole virallisesti kommentoinut Reutersin uutista, eivätkä nimettömät lähteet vahvistaneet Reutersille suunnitelman aikataulua.
Suunnitelma olisi uusi näpäys Kiinalle
Yhdysvaltain ja Kiinan välejä hiertää jo kuukausia jatkunut kauppasota. Lisäksi Kiina on Yhdysvaltojen kanssa törmäyskurssilla Etelä-Kiinan mereen liittyvissä kysymyksissä.
Kiina voisi tulkita sota-alusten läsnäolon merkiksi siitä, että Yhdysvallat olisi asettumassa lähemmäs Taiwania Manner-Kiinan ja saaren välisessä kiistassa.
Yhdysvaltain puolustusministeri Jim Mattis on kuitenkin tällä viikolla vakuuttanut Kiinalle, että Yhdysvaltain Taiwanin-politiikka ei ole muuttumassa.
Yhdysvalloilla ei ole muodollisia suhteita Taiwanin kanssa, mutta se myy Taiwanille muun muassa aseita.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin voivat tavata Pariisissa tai Buenos Airesissa marraskuussa.
Venäjän hallinnon uutistoimisto Tassin mukaan asiasta on kertonut "Yhdysvaltain hallinnon korkea-arvoinen edustaja" vastatessaan uutistoimiston esittämään kysymykseen perjantaina.
Edustajan mukaan mahdollisia tapaamistilanteita olisivat Buenos Airesissa järjestettävä G20-kokous (marraskuun 30. - joulukuun 1.) tai Pariisissa ensimmäisen maailmansodan loppumisen 100-vuotisparaati, joka järjestetään marraskuun 11. päivä.
Putinin mediasuhteista vastaavan Dimitri Peskovin kerrotaan sanoneen maan ykköskanavan haastattelussa aiemmin, että Kreml ei sulje pois Putinin ja Trumpin tapaamista lähitulevaisuudessa.
– Odotetaan minkälaisia terveisiä (John) Bolton tuo Trumpilta Putinille. Ehkä sen jälkeen meillä on enemmän tietoa, Peskov sanoi.
Presidentti Trumpin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Bolton vierailee Moskovassa lauantaina ja tapaa muun muassa maan ulkoministerin Sergei Lavrovin. Vierailun aiheena on kerrottu olevan muun muassa Yhdysvaltain mahdollinen vetäytyminen maiden välisestä ydinasesopimuksesta.
Leikkisyys ja ruokahalu voivat olla syynä siihen, että eräs kettu on pyörinyt Kirkkonummen bussivarikolla jo parin kuukauden ajan.
Pohjolan Liikenteen bussinkuljettajat ovat ristineet eläimen Osku Kettuseksi. Heidän mielestään se yksinkertaisesti näyttää ihan Oskulta.
Kuljettajat ovat ikuistaneet ketun hauskoihin kuviin, joissa se viihtyy autojen katoilla ja pujahtaa bussiin tutustumiskäynnille.
Yle pyysi asiantuntijoita arvioimaan, mikä saa ketun mieltymään ajoneuvoihin.
Kettu olisi halunnut jäädä bussiin
Tällä viikolla Osku yllätettiin bussin sisältä ennen ajoon lähtöä. Kuljettaja Kari Kinnula oli aamulla valmistelemassa bussia ja hän avasi bussin ovet, jotta saisi lakaistua sisällä olevat lehdet pois. Varikolla pyörinyt Osku näki tilaisuutensa tulleen ja puikahti sisään.
Kinnulan kuvaamalla videolla näkyy, kuinka Osku on hypännyt bussin penkille. Vaikka Osku huomaakin kuljettajan, sillä ei ole mitään kiirettä poistua bussista.
Ovella Osku katsoo Kinnulaa vielä anovasti, ikään kuin varmistaen, että onko nyt ihan pakko lähteä. Kinnula toivottaa Oskulle ystävällisesti "heipat".
Kettu voi yhdistää autot ruokaan
Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen arvelee, että bussiin on jäänyt ruuan hajua, joka kiinnostaa kettua.
Mutta mikä mahtaa olla syynä siihen, että kettu on tavattu myös makaamassa ja istumassa varikon henkilöstön autojen katoilla?
– Ensimmäisenä tulee mieleen, että kettua on ruokittu sellaisella paikalla, että se yhdistää ruuan ja autot toisiinsa, tai sitten auton katto on mukavan lämmin, kun aurinko on paistanut siihen, Pakarinen pohtii.
Osku lepäilee auton katolla.Hannu Reichmuth
Auton katolta on hyvä tähystää
Toinen vaihtoehto on, että kettu haluaa lepäillä autojen päällä, jotta se näkisi hyvin ympärilleen.
– Ketut tykkäävät joskus makailla luonnossa vähän korkeammilla paikoilla, kuten kivien päällä. Se voi olla tähystysasia tai sitten vaan sattumaa, sanoo Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Antti Piironen.
Ketun autojen päällä kuvanneella Pohjolan Liikenteen bussinkuljettajalla Hannu Reichmuthilla on kuitenkin oma teoriansa. Hän veikkaa, että kettu valvoo kuljettajien töihintuloa.
Osku tähystää auton katolla.Hannu Reichmuth
Kettu on leikkisä, kuten koira ja kissakin
Piirosen mukaan ketun käytöksen perimmäisiä syitä on lopulta hyvin vaikea tietää, niitä voi vain arvailla.
– En aina tiedä omasta koirastanikaan, miksi se käyttäytyy tietyllä tavalla. Villieläimestä on vielä vaikeampi sanoa.
Hän kuitenkin uskoo, että Osku viihtyy varikolla, koska se saa sieltä ravintoa tavalla tai toisella. Ehkä siellä citykaneja, roskiksia tai kenties ihmiset antavat sille jotain. Kun Osku on huomannut, että ihmisistä ei ole sille mitään vaaraa, se on ottanut varikon omaksi paikakseen.
Pakarisen mukaan kettu on leikkisä, kuten koirat ja kissatkin ovat. Leikkisyys auttaa kettua tutustumaan uusiin ympäristöihin.
– Ketuilla esiintyy semmoista, että ne tykkäävät leikkiä erilaisillla asioilla ja oleskella itselleen oudoissa paikoissa. Kettu voi siirrellä pieniä esineitä, kuten golfpalloja tai ihmisten kenkiä. Eivät ne varmaankaan luule niitä syötäväksi, vaan se on tämmöistä leikkiä.
Osku kuuluu varikon porukkaan
Pohjolan Liikenteestä kerrotaan, että Oskusta on tullut tärkeä Kirkkonummen varikon kuljettajille. Osku on rohkaistunut päivä päivältä ja selvästi jo tottunut kuljettajiin.
Aamuisin Oskua odotetaan varikolla ja jos sitä ei näy, kuljettajat huolestuvat.
Tästä johtuen aina kun joku kuljettajista havaitsee Oskun, hän ilmoittaa asiasta muillekin. Näin tiedetään, että Osku on kunnossa.
Teollisuusliitto ilmoitti perjantaina iltapäivästä uusista työtaistelutoimista. Ennakko-odotuksissa oli, että liitto ilmoittaa kolmen päivän lakosta ensi viikolla ja näin myös kävi.
Aamupäivästä liitolta tuli kuitenkin lakkoilmoitusta hämmentävämpi tiedote, jonka mukaan se irtisanoo kiky-sopimukseen kuuluvan työajan pidennyksen vuoden 2019 lopusta lähtien.
Pidennys koski ja koskee vuosia 2017, 2018 ja 2019. Asiasta sovittiin lisäpöytäkirjalla, joka on ensimmäisen kerran irtisanottavissa joulukuussa 2019.
Teollisuusliitto ilmoitti siis etukäteen, ettei sopimusta tulla uusimaan. Kyse on osittain symboliikasta, mutta kertooko se jotakin oleellista kiistasta?
Jos hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välistä riitaa haluaa ymmärtää, katse pitää kiinnittää noin kolmen ja puolen vuoden takaisiin tapahtumiin.
Juha Sipilän (kesk.) hallitusohjelma oli vaikea pala ammattiyhdistysliikkeelle. Ohjelman viimeisissä liitteissä kerrottiin 200 miljoonan euron säästöistä, jotka kohdistuivat ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.
Hallitus teki säästöt itsenäisesti, vaikka perinteisesti työmarkkinajärjestöt ovat sopineet hallituksen kanssa työttömyysturvaan liittyvistä asioista.
Samassa ohjelmassa hallitus ehdotti yhteiskuntasopimusta, jolla pyrittiin yksikkötyökustannusten laskemiseen viidellä prosenttiyksiköllä. Uudistuksen ideana oli työllisyyden parantaminen Suomessa.
Mikäli työmarkkinajärjestöt eivät pääsisi sopuun yhteiskuntasopimuksesta, hallitus toteuttaisi noin 1,4 miljardin euron lisätoimet. Hallitus olisi leikannut muun muassa työttömyysturvasta, vuorotteluvapaasta ja elinkeinotuista.
Ammattiyhdistysliike koki tämän enemminkin uhkailuna kuin neuvotteluina. Useiden käänteiden jälkeen osapuolet saivat aikaiseksi kilpailukykysopimuksen, johon liittyi muun muassa työajan pidennys ja lomarahojen leikkaukset julkisella sektorilla.
Hallituksen toimet eivät jääneet tähän.
Hallitus on tuonut pöytään muun muassa sairausloman palkattoman karenssipäivän, vuosilomaoikeuden rajoittamisen ja aktiivimallin, jota vastaan liitot ovat osoittaneet mieltään Senaatintorilla.
Noin kolme ja puoli vuotta kestänyt taustatarina on suurin selittäjä, kun katsotaan ammattiyhdistysliikkeen viimeaikaisia toimia. Tätä alleviivaa se tosiasia, ettei irtisanomislain muutoksessa ole kyse merkittävästä muutoksesta.
Muutoksen vaikutukset työllisyyteen ja työntekijän työsuhdeturvaan ovat vielä epäselvät.
Ammattiliitot ilmoittivat perjantaina useista työtaistelutoimista. Teollisuusliiton lisäksi myös Ammattiliitto Pro kertoi kolmen päivän lakosta ja Toimihenkilöliitto Erto julisti vuoronvaihtokiellon aina maanantaista lähtien.
Järeissä toimissa on kyse myös ajoituksesta. Ammattiyhdistysliike on pyrkinyt neuvottelemaan nykyhallituksen kanssa, jotta se saisi tavoitteitaan parhaalla mahdollisella tavalla läpi.
Kun hallituskausi alkaa lähestyä loppua, pidäkkeet kovemmille toimille löystyvät. Keskusjärjestöjen ja liittojen pitää tulla toimeen hallituksen kanssa enää noin puoli vuotta.
Hallituksen piiristä kerrotaan, että ammattiyhdistysliike olisi joka tapauksessa muodostanut jostakin asiasta riidan hallituskauden lopussa.
Totta tai ei, työntekijäpuolelle on kertynyt paineita, joita nyt päästetään ulos.
Hallituksen ja ammattiliittojen välisessä riidassa on käynyt siten, miten työehtokiistassa ei saisi koskaan käydä. Asiasta on tullut arvovaltariita, jossa kumpikaan ei voi luovuttaa ilman että menettää kasvonsa.
Ammattiyhdistysliike vaati lakiesityksen valmistelun keskeyttämistä ja Sipilä on hakenut sopua työaikaneuvotteluista, jossa Suomen Yrittäjät ja palkansaajapuoli eivät löydä yhteistä säveltä.
Perinteisen työmarkkinasäännön mukaan lakkotoiminnassa pitäisi ensimmäisenä miettiä, miten tilanteesta tullaan ehjänä takaisin. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola sanoi Ilta-Sanomissa, että eduskunnalle pitää antaa työrauha, kun se käsittelee varsinaista hallituksen esitystä irtisanomissuojasta.
Liittojen toimet on tällä hetkellä ajoitettu loppumaan viikolla 47, jolloin esityksen pitäisi näillä näkymin tulla eduskuntaan. Esityksen eduskuntakäsittelystä odotetaan pitkää, sillä sen pitää käydä myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Valiokunnan kansanedustajilla on puolestaan tällä hetkellä kädet täynnä töitä sote-uudistuksen kanssa.
Liittojohtajilta ei ole vielä tullut selvää vastausta, loppuvatko työtaistelutoimet eduskuntakäsittelyn ajaksi. Työmarkkinoita seuraavat toimijat uskovat tähän.
Perimmäinen kiista Sipilän hallituksen ja ay-väen kesken ei taida kuitenkaan tulla tällä hallituskaudella ratkaistua.
Fritsuja, ystävyyttä ja mustia silmiä. Rantanuotiolla bailaava porukka, remakan joukon keskellä laskuhumalaansa jurottava kaveri.
Jouko Lehtola hankki nuorena valokuvaajana kannuksensa kiiteltynä muusikoiden ja bändien ikuistajana. Uusi vaihe uralla alkoi, kun hän käänsi kameransa yleisöön, ja seurasi nuoria keikkapaikkojen reunamille, parkkipaikkojen autobileisiin ja rantanuotioille.
Sen tuloksena syntyi Lehtolan mahdollisesti tunnetuin sarja, Nuoret sankarit (1996), joka rönsyilee nyt pitkin jyväskyläläisen Galleria Ratamon seinää.
Edellisen kerran Lehtolan teoksia oli esillä Jyväskylässä vuonna 1992. Alvar Aalto -museossa olleen Portrait of Finnish Rock -näyttelyn aikaan Lehtola ei ollut edes vielä valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta.
Jaana Novitskij ja Jorma Puranen miettimässä potpurriseinän kokonaisuutta.Esko Varesvuo
Suomen arvostetuimpiin valokuvataiteilijoihin kuuluva Lehtola kuoli 47-vuotiaana syöpään kahdeksan vuotta sitten. Hänen taiteellista perintöään vaalii vuonna 2011 perustetun Jouko Lehtolan säätiön asiamies, leski Jaana Novitskij.
– Nämä kuvat olivat Joukon lapsia. Kun olen kaitsenut näitä isättömäksi jääneitä seitsemän vuoden ajan, niistä on tullut myös omia lapsiani. Vaikka onhan Jouko tässä mukana aina.
Lehtola halusi aina ripustaa sankarinsa tavalla, joka tekee kohteelle oikeutta. Novitskijn mukaan hän kokosi aina näyttelyn yhdelle seinälle ison, vähän anarkistisen ryppään.
– Potpurriin hän sekoitti eri tekniikalla otettuja kuvia, ja kuvia myöhemmästä sarjasta Stadin nuoret. Jouko tykkäsi, että kun nuoret ovat villejä ja vapaita, niin kuvienkin pitää olla villissä järjestyksessä.
Lehtolan nuorisokuvat ovat aina olleet arvostettuja taidepiireissä, mutta erityisen suuri merkitys niillä on ollut monelle kuvatuksi tulleelle.
Jorma Puranen ripustaa Nuoria sankareita Galleria Ratamon seinälle.Esko Varesvuo
Nähdyksi tulemisen taikavoima
Oi nuoruus.
Moni aikuisena itsensä Lehtolan kuvista löytänyt on jakanut tarinan kuvan ottamisen hetkestä Jaana Novitskijlle. Suhtautuminen muutaman vuosikymmenen takaiseen itseen on yleensä huvittunutta ja lämmintä, muistot hyviä.
Neljä vuotta sitten Jouko Lehtolan myyntinäyttelyn yhteydessä perikunta lähti varta vasten etsimään muutaman kuvan nuoria. Viesti alkoi levitä kulovalkean lailla sosiaalisessa mediassa, ja etsittyjen nuorten lisäksi löytyi liuta muita.
Suuri osa yksinkertaisesti käveli sisään näyttelyyn, ja kertoi, että minä olen tuo tuossa, Novitskij muistelee.
Yksi paikalle pelmahtaneista oli Björk-tytöksi nimetty, Lepakon takapihalla kukkia tukassaan kuvattu karkulainen. Hän oli lähtenyt vanhemmilta salaa keikalle Helsinkiin – ja jäi nolosti kiinni, kun kuva ilmestyi aikakauslehdessä.
Siitä tytöstä tuli isona kirjailija Saara Turunen.
Jouko Lehtolan nimetön teos vuodelta 1996 sai kutsumanimen Björk-tyttö. Aikuisena hänet tunnetaan kirjailija Saara Turusena.Jouko Lehtola
Nähdyksi tuleminen vaikutti vahvasti joidenkin kuvattujen nuorten elämään. Se on ollut voimaannuttavaa aikana, jolloin voimauttava valokuva ei ollut vielä mikään varsinainen juttu.
Erityisen koskettava Novitskijin mielestä on kahden peppilettisen tytön tarina sellaisen kuvan takaa, joka ei tällä kertaa mahtunut näyttelyyn. Kuvassa tytöistä toinen itkee kasvot ystävänsä olkaa vasten painettuina.
Itkevä tyttö oli menettänyt vanhempansa varhain, ja kuvauspäivänä murhe oli noussut taas mieleen.
– Hän kertoi, että nyt hän muistaa kuvaamisen hienona hetkenä, ei niinkään surullisena päivänä. Toinen tytöistä taas kertoi, että hänestä tuntui kuvaa otettaessa ensimmäistä kertaa siltä, että joku huomaa hänet. Se oli hänelle niin merkittävä kokemus, että hän opiskeli myöhemmin käyttämään valokuvaa terapian keinona.
Novitskij ei haluaisi nimetä kuvista omaa rakkaintaan – se tuntuu vähän samalta, kuin valitsisi suosikkilapsen. Yksi on kuitenkin sellainen, joka hänen mielestään summaa Lehtolan koko sarjan. Kyseisen kuvan tarina on myös tallennettu Lilyn blogiin.
– Tämä märkäpaitainen tyttö symboloi jonkinlaista modernia ikonimaalausta. Siinä tiivistyy todella paljon, on viattomuutta, mutta fritsu kaulassa kertoo, että jotain on jo koettu. Siinä on hiljaisuus ja läsnäolo.
Aina ja kaikkialla Jouko Lehtolan nuorisokuvat eivät kuitenkaan ole herättäneet silkkaa ihastusta. Oli niitäkin, joiden mielestä tämä ei ole se Suomi-kuva, jota maailmalle pitäisi esittää.
Jouko Lehtolan vuonna 1995 tallentama märkäpaitainen tyttö on Jaana Novitskijn mielestä moderni ikoni.
Koivu ja kesäyö
Lehtolan kuvissa on paljon perinteiseen Suomi-kuvastoon kuuluvia aineksia: on koivu, on vesiaihe, rakkaus ja kesäyö.
Ne vain ovat huomattavasti rosoisemmassa paketissa, kuin mihin designia, modernia teknologiaa ja puhdasta luontoa korostavat maabrändin varjelijat olivat vuosituhannen vaihteessa tottuneet.
Pariisin Suomi-instituutissa vuonna 2001 hieman nikoteltiin Lehtolan nuorisokuvien näyttelystä, muistelee Lehtolan säätiön hallituksen puheenjohtaja, valokuvaaja Jorma Puranen.
– Se ei ehkä ollut sitä imagonrakentamista, mitä heillä oli ollut mielessä, Puranen nauraa.
Yleisö kuitenkin otti kuvat omakseen, kuten usein maailmalla kävi. Vaikka niissä on jotain kovin suomalaista, vielä enemmän niissä on jotain universaalia.
– Jokainen löytää niistä hetkiä omasta nuoruudestaan, kommelluksista, rakastumisista ja juhlavammoista, summaa Jaana Novitskij.
Ainoa kerta, jolloin Novitskij muistaa Lehtolan kuvien aiheuttaneen yleisössä paheksuntaa, liittyy tosin kulttuurieroihin.
– Muutama pariisilaisrouva oli kauhuissaan siitä, miten ne Suomessa päästävät noin nuoret vapaasti menemään, ja vielä käyttämään alkoholia. Heille teini-ikäiset ovat vielä ihan lapsia.
Novitskij arvelee, että kuvien taian takana on se, miten paljaina, haavoittuvina, läsnä ja tosina nuoret ovat kameran edessä. Niissä on viattomuutta, jota voi olla mahdotonta saavuttaa enää nyt, kun kaikki ottavat hyvin itsetietoisina kuvia koko ajan. Etenkin itsestään.
– Joukolla – tai Jönssillä, kuten me häntä kutsumme – oli itsellään hyvin välitön asenne. Hän pääsi kuvattavien lähelle olemalla itse avoin ja läsnä. Luottamus piti välillä saada aikaan hetkissä, tilanteet olivat usein nopeasti ohi. Usein hän kuitenkin jäi viettämään aikaa nuorten kanssa.
Jorma Puranen ja Jaana Novitskij näyttelyä rakentamassa.Esko Varesvuo
Viattomuuden loppu
Novitskijin mukaan Lehtola lakkasi kuvaamasta nuoria 1990-luvun lopulla, kun alkoholi alkoi nuorten bileissä vaihtua koviin huumeisiin
– Kun hän palasi kotiin kuvauskeikoilta vaikka jostain teknobileistä, hän kertoi voivansa pahoin siitä, että niin monet nuoret ovat niin sekaisin.
Kovia huumeita käyttäneiden nuorten lähikuvissa mikään ei enää ollut enää hauskaa tai elämännälkäistä, sanoo Novitskij.
– Hän itse sanoi, että viattomuuden aika päättyi. Sen jälkeen hän teki sellaisia sarjoja, kuten _OD Helsinkija Viattomuuden loppu._
Lehtolan myöhemmissä sarjoissa esiintyi perheväkivallassa käytettyjä veitsiä, onnettomuuksissa tuhoutuneita autoja ja paikkoja, joissa joku oli kuollut huumeisiin. Taiteellisen työnsä ohella hän teki paljon toimeksiantoja lehdille, jatkoi rock-kuvausta ja teki mainoksia.
– Hän kuvasi suomalaisen kulttuurin muutosta iholta, toteaa Novitskij.
Kun Kiasma osti viisi vuotta sitten kokoelmiinsa 19 Lehtolan työtä, muistaa Novitskij museon tuolloisen johtajan Pirkko Siitarin todenneen, että Lehtolan teokset ovat dokumentti murroksesta ja se on siksi tärkeä säilyttää.
– Näen kokonaisuuden itse samoin kuin Siitari. Kun ajattelee Joukon teosten kaarta iloisista kuvista monen surullisen teoksen kautta takaisin muotokuvaan, on kaari astetta rankempaan todellisuuteen.
Cristel, Barcelona 2008. Jouko Lehtolan sarjasta Some Girls.Jouko Lehtola
Asenne oli punk
Dokumentaarinen valokuvaus oli 1990-luvun alun Suomessa ajanut täysin karille, arvelee Taideteollisessa korkeakoulussa tuolloin opettanut Jorma Puranen.
Vaikka valokuvataide oli kovassa nousussa, ja suomalaiset tekijät vauhdilla kansainvälistymässä, oli ilmiön kääntöpuolena elitismi. Purasen mukaan dokumentaarinen valokuvaus teoretisoitiin liian pitkälle, ja siitä oli tullut turhan kompleksista.
Jouko Lehtolalla oli jo kouluun tullessaan varma, oma tyyli, jossa mennään suoraan kohdetta päin. Se tuntui raikkaalta ja tuoreelta.
– Monella opiskelijalla menee pitkään, ennen kuin heillä on hajuakaan omasta valokuvaajaidentiteetistään. Jouko taas oli heti selvillä siitä, mitä hän ammatillisesti tässä elämässä tahtoo. Hän oli monin tavoin jo valmis tehtyään pitkään rockkuvausta.
Opettaja ja oppilas ystävystyivät pimiössä vietettyinä vuosina. Sinne oli nimittäin mentävä, jos Lehtolaa mieli tavata.
– Hän oli äärimmäisen ahkera, kehitti koko ajan filmiä ja teki printtejä. Kemikaalien läträämisen lomassa tutustuimme toisiimme. Siellä ehdittiin käydä pitkiä keskusteluja.
Lehtola oli Purasen mielestä jo opintojen alussa monella mittapuulla jo täysin valmis valokuvataiteilja. Hänellä oli teknistä taituruutta ja vaistonvaraista kuvan tajua.
– Silloinkin, kun tilanteet olivat nopeita, pysyivät kuvat kasassa. Aika lahjomattomat kuvan kieleen, estetiikkaan ja rakenteeseen liittyvät asiat tulivat hänen selkärangastaan. Hänellä oli synnynnäistä lahjakkuutta, jota ei voi saavuttaa opiskelemalla.
Jorma Purasen mukaan Lehtola osasi ammentaa siitä, mitä näki. Musiikissa genrerajat alkoivat liudentua, taiteen ja populaarikulttuurin välinen muuri murtui ja muotikuvaus ujuttautui taiteen kentälle. Tuli uusia, visuaalisuuden varaan rakentuvia aikauslehtiä.
Lehtola kiinnostui erityisesti Isossa-Britanniassa kuvataiteen piirissä nousseesta uudesta estetiikasta. YBA-kollektiivin nuoret, vielä tuntemattomat taiteilijat – kuten Damien Hirst - käyttivät materiaaleja uudella tavalla, shokeerasivat ja esiintyivät räväkästi julkisuudessa. He tekivät nykytaiteesta trendikästä.
Valokuvataiteen puolella alkoi nousta uudenlainen dokumentaarinen lähestymistapa, jossa mentiin suoraan päin. Kuvat olivat värillisiä, ja niitä käytettiin paljon lehdissä. Tyylin pioneeri oli Richard Billingham, jonka filosofia on Purasen mukaan pitkälti sama kuin Lehtolalla.
– Billingham kuvasi omia alkoholistivanhempiaan tavalla, jossa mennään todella säälimättä päin pläsiä. Kuvissa on kuitenkin aina empatia mukana.
Bibian, Barcelona 2008. Jouko Lehtolan sarjasta Some Girls.Jouko Lehtola
Sittemmin Lehtolan omia teoksia on käytetty seuraavien kuvaajapolvien opetuksessa, ja hän opetti itsekin. Lehtola on saanut lukuisia jäljittelijöitä, joista osa myös tunnustaa velkansa. Puranen on kuullut monen valokuvaajan suusta, miten Nuoret sankarit –sarjan näkeminen on vaikuttanut omaan ammatinvalintaan.
– Joukolla on valtava merkitys tiennäyttäjänä. Erityisen tärkeä oli se punk-asenne, että voin tehdä itse itseni, enkä tarvitse isoja rakenteita. Filmirulla riittää, ja se, että menee ja kuvaa. Siitä voi aloittaa.
Toisaalta moni on myös vähätellyt Lehtolan taidetta, ja väittänyt, että kuka tahansa voi ottaa samanlaisia kuvia.
– Illuusio syntyy konstailemattomasta, vilpittömästä tyylistä. Voi sen toimintatavan omaksua, tai ainakin voi yrittää, Puranen toteaa.
Ja alkuperäinen on aina alkuperäinen, huomauttaa Jaana Novitskij.
– Se on vähän kuin kirjallisuudessa Mary Shelleyn Frankenstein. Se on edelleen avainteos, johon palataan, vaikka sitä on seurannut miljoonia uusia kauhutarinoita.
Marginaaliin painetuille paikka valossa
Some Girls, jotain tyttöjä. Some Girls, melkoisia tyttöjä.
Jouko Lehtolan viimeiseksi jäänyt sarja vuodelta 2008 kuvaa transnaisia ja muunsukupuolisia seksityöläisiä Barcelonassa ja Bangkokissa. Sarjan ytimessä on jotain samaa kuin Nuorissa sankareissa, dokumentin ja muotokuvan yhdistämistä, näkymättömien ihmisten kohtaamista ja nähdyksi tekemistä.
Lehtola, joka teki paljon kuvauksia muun muassa Nokialle, oli toimeksiantajan keikalla Barcelonassa ison työryhmän kanssa. Siellä hän kuuli paikalliselta ystävältään Camp Nou -stadionin liepeillä öisin elävästä alakulttuurista.
Koska Lehtolaa kiinnostivat marginaaliin painetut ihmiset ja yhteiskunnan laidoilla tapahtuvat todellisuus, hän lähti tutustumaan asiaan. Espanjaa puhuvan ystävän, ja tämän paikallisen toimittajatutun kautta Lehtola sai kontaktin Camp Noun ihmisiin.
Nokian-keikan jälkeen Lehtola palasi kuvaamaan transnaisia, joihin oli tutustunut. Lehtola kuvasi kohteitaan siten kun he itse halusivat itseään kuvattavan. Ihmiset näyttivät Lehtolalle, mitä itse halusivat näyttää, ja missä itse halusivat. Osa kutsui Lehtolan kotiinsa, osaa kuvattiin puistossa tai kadulla.
Jouko Lehtolalle oli äärimmäisen olennaista jokaisen kuvattavan kunnioittaminen ja aito kiinnostus tätä kohtaan, painottaa Jaana Novitskij.
Some Girls -sarjaan kuuluu myös herkkiä ja haavoittuvia kasvokuvia.Esko Varesvuo
– Muistan, miten Joukoa kosketti se, että ihminen joutuu työskentelemään prostituoituna voidakseen tulla siksi, joka kokee olevansa. Korjausleikkaukset ovat kalliita, ja moni Joukon kohtaama transnainen keräsi sellaista varten rahaa. Jouko kuvasi nämä ihmiset arvostaen, ja naiseuttaan juhlien.
Suuri osa kuvista on räväköitä, katsokaa minua -vaatimuksen esittäviä, osa taas herkkiä, haavoittuvuuden paljastavia kasvokuvia.
– Näistä kuvista näkyy ylpeys omasta ruumiista ja itsestä, tässä ei ole kyse mistään riistosta tai pornosta, vaan halusta tulla kuvatuiksi. Luottamus näkyy. Luulen, että ihmisessä on syvälle rakennettu tarve tulla nähdyksi ja ikuistetuiksi.
Lehtola jatkoi teeman käsittelyä Bangkokissa, jonne hän jäi Nokian keikan jälkeen kuvaamaan katoi-ihmisiä, joita usein länsimaissa kutsutaan sanalla ladyboy.
– Häntä vaivasi Bangkokissa yhteisen kielen puute, koska hän oli aina todella kiinnostunut ihmisistä. Thaimaalaisten naisten tarinoita hän ei kuullut, vaan kuvaustilanteet hoidettiin lähinnä elekielellä, kuvailee Novitskij.
Taiteilija itse ei ehtinyt tuottaa kuvistaan kokonaisuutta. Sairaus tuli väliin. Samana vuonna, kun Lehtola kuvasi sarjan, hän sai syöpädiagnoosin.
Some Girls on ollut ennen Galleria Ratamon näyttelyä esillä vain kerran, puolitoista vuotta sitten Galleria Hippolytessa.
– Sairaus vei kaiken energian ja voimat. Emme edes ehtineet puhua näistä kuvista kovin paljon, koska suhteessamme puheenaiheet vaihtuivat. Ne liikkuivat sairauden ympärillä.
Jyrki Lehtola kuoli vuonna 2010 vain 47-vuotiaana, mutta teokset elävät.
Jouko Lehtola Some Girls Meet Young Heroes Galleria Ratamossa 18.10.-11.11.2018.
