Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Japanin pääministeri Shinzo Abe lupasivat lauantaina, että maat yrittävät saada aikaiseksi sopimuksen ja selvittää Kuriilien aluekiistan.

Putin ja Abe tapasivat Moskovassa. Kuriilit jäivät Neuvostoliiton hallintaan toisen maailmasodan päättyessä. Japanin mukaan Kuriilien eteläiset saaret kuuluvat sille. Aluekiistan takia Japani ja Venäjä eivät ole allekirjoittaneet muodollista rauhansopimusta toisen maailmansodan päätyttyä, mikä on hidastanut muun muassa maiden kauppasuhteiden kehittymistä.

– Uskomme, että on tärkeää jatkaa kärsivällisesti sellaisen ratkaisun etsimistä, joka tyydyttäisi sekä Venäjää että Japania ja jonka molempien kansalaiset voisivat hyväksyä, Putin sanoi tiedotustilaisuudessa.

– Ratkaisun löytyminen ei ole helppoa, mutta haluaisimme saattaa tämän asian loppuun oman sukupolvemme elinaikana, Abe kommentoi.

Keskustelua myös Pohjois-Korean tilanteesta

Abe lisäsi Japanin olevan kiitollinen Venäjälle, joka sallii japanilaisten vierailla Kuriileille haudattujen sukulaisten haudoilla.

Aiemmin Abe sanoi, että hän toivoo uutta läpimurtoa aluekiistassa. Japani on varonut aluekiistan vuoksi kritisoimasta Venäjää esimerkiksi sen roolista Syyriassa. Putin ja Abe keskustelivat tapaamisessa myös Pohjois-Korean tilanteesta.

Putinin mukaan osapuolten tulisi säilyttää itsehillintänsä.

– Tärkeintä on, että Pohjois-Korea suorittaa kokonaisvaltaisen ja peruuttamattoman ydinaseriisunnan, Abe sanoi.

Uutistoimisto AP:n mukaan Japani myös pyrkii vauhdittamaan liiketoimintaprojekteja Kuriilien saarilla riidan ratkaisemiseksi.

– Japanilaiset ja venäläiset voivar saada yhteisen saaren hedelmät saarille, Jos teemme yhteistyötä, voimme saavuttaa hyviä tuloksia, jotka tuovat molemminpuolista hyötyä, Abe sanoi.

Putin sanoi myöhemmin, että japanilainen businessdelegaatio vierailee saarilla tämän vuoden aikana.

Luet tätä artikkelia joko puhelimella, tabletilla tai tietokoneella. On todennäköistä, että laitteesi mikropiireihin on käytetty mineraaleja, jotka on louhittu konfliktin keskellä Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Itäinen Kongo on maailman kurjimpia paikkoja. Väkivallan kierre on jatkunut vuosikymmeniä. Raiskaukset ovat yleisiä, ja nälkä uhkaa lähes kahdeksaa miljoonaa kongolaista, kertoo YK:n alainen Maailman ruokaohjelma.

Paikalliset aseryhmät käyvät kauppaa mineraaleilla kuten tinalla, tantaalilla ja volframilla ja hallitsevat suoraan osaa kaivoksista.

Kun ostat puhelimen, olet siis saattanut rahoittaa epäsuorasti näitä aseryhmiä. Pitäisikö sinun tuntea tästä huonoa omaatuntoa? Oletko peräti vastuussa näistä konflikteista, kun ostat jälleen uuden Applen, Samsungin tai Huawein uusimman puhelimen tai läppärin?

Et ole, sanoo kansainvälisen politiikan tutkija Ilari Aula. Hänen mukaansa ansaitset kuluttajana ainakin osittaisen synninpäästön: tuotantoketjujen alkupään konfliktit eivät ole sinun vastuullasi.

Aulan mukaan kuluttajien syyllistäminen on jopa vahingollista. Se nimittäin siirtää huomion pois keinoista, jotka voisivat todella auttaa vaikeiden konfliktien ratkaisemisessa.

Aulan väite perustuu väitöskirjaan, jota hän valmistelee huippuyliopisto London School of Economicsissa. Tutkimustaan varten hän teki kymmeniä asiantuntijahaastatteluja muun muassa Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Nigeriassa.

Aulan mukaan Kongon konfliktin osalta kuluttajalta on turha perätä vastuuta, koska väkivallan juurisyynä ei varsinaisesti ole mineraalikauppa.

Itäisen Kongon alueella toimii satoja aseellisia ryhmiä. Niiden yhteenottojen taustalla on etnisten ryhmien välistä vihanpitoa, konfliktiin sekaantuvia naapurivaltoja ja jopa elinkeinoihin liittyviä ristiriitoja.

– Kiistoja syntyy esimerkiksi karjankasvattajien ja maanviljelijöiden välillä, kun karjaa siirretään laitumelta toiselle vuodenkierron mukaan, Aula sanoo.

Itä-Kongoon on tulvinut pienaseita vuosikymmeniä kestäneen konfliktin aikana. Valtion ote on monin paikoin heikko tai olematon. Kongon armeija ei tuo asukkaille turvaa, vaan päinvastoin armeijan sotilaat terrorisoivat itsekin väestöä.

– Olisi täysin väärin väittää, että kuluttajat ovat aiheuttamassa konfliktia millään moraalisesti merkittävällä tavalla, Aula sanoo.

Aula on perehtynyt myös Nigerian suistoalueen aseelliseen konfliktiin. Siellä tilanne on monella tapaa toisenlainen kuin Kongossa: konflikti on syntynyt öljyntuotannon ympärille.

Öljyn pumppaaminen on ajanut paikalliset yhteisöt ahdinkoon. Öljyvuodot ovat aiheuttaneet ympäristötuhoja, jotka ovat vaikeuttaneet kalastusta ja maanviljelystä. Vuodot ja maakaasun polttaminen aiheuttavat vakavia sairauksia.

Nuorten miesten tulevaisuudennäkymät ovat heikot. He päätyvät aseellisiin ryhmiin, jotka sieppaavat öljy-yhtiöiden työntekijöitä ja varastavat öljyä.

Kansainväliset yritykset ovat Nigeriassa läsnä aivan eri tavalla kuin Kongossa. Siinä, missä mineraalit päätyvät Kongosta puhelimiin ja tietokoneisiin monien välikäsien kautta, Nigeriassa Exxon Mobil, Total, Shell ja Statoil ja muut öljyjätit toimivat itse keskellä konfliktia.

Silti tähänkään selkkaukseen et käytännössä voi vaikuttaa omilla ostopäätöksilläsi.

Öljy on mukana kaikessa, mitä teemme. Ilari Aula, tutkija

Nigerialaisöljyä on nimittäin mahdotonta välttää. Suomeen sitä ei tuoda raakaöljyn muodossa, mutta esimerkiksi siitä valmistettuja muovituotteita myydään kaikkialla maailmassa.

Öljyä viedään poltto- ja raaka-aineeksi muun muassa Intiaan, Yhdysvaltoihin ja Länsi-Euroopaan, kertoo nigerialainen The Guardian -sanomalehti.

– Öljy on mukana kaikessa, mitä teemme, Aula selittää.

Yritysten vastuullisuutta tutkivan Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja Sonja Vartiala on Aulan kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa tuotannon ihmisoikeusloukkaukset eivät ratkea kuluttamisella tai kuluttajia syyllistämällä.

Eettisiä ostopäätöksiä on usein käytännössä mahdotonta tehdä, sillä suuri osa kauppojen tuotteista myydään ilman minkäänlaisia tietoa tuotanto-olosuhteista.

– Vaikka pidän itseäni valistuneena kuluttajana, en monestikaan pysty varmistamaan, että ostamani tuotteet on valmistettu asianmukaisissa oloissa, Vartiala sanoo.

Hänen mielestään kuluttajilla on kuitenkin tietynlaista valtaa, joka liittyy yritysten maineeseen. Etenkin ruokaa, vaatteita ja muita kulutustuotteita myyvät yritykset pelkäävät kohuja, joiden myötä kuluttajat saattaisivat hylätä ne.

Vartialan mukaan ihmisiä puhuttaneet mediakohut ovat vaikuttaneet yritysten toimintaan. Kun yli tuhat tekstiilityöläistä kuoli Bangladeshissa tekstiilitehtaan romahduksessa vuonna 2013, tekstiilialan jättien oli pakko toimia. Monet niistä ovat julkistaneet alihankintaketjujaan ja hankkineet erilaisia vastuullisuutta varmistavia sertifikaatteja.

Tutkija Ilari Aula pitää kuluttajien valintoja lähinnä tapana viestiä siitä, mitä itse kukin pitää tärkeänä.

– Minä esimerkiksi olen kasvissyöjä mahdollisimman julkisesti, Aula sanoo.

– Ehkä se lähettää viestin jollekulle, joka voisi vaikuttaa eläinten tuotanto-oloihin. Mutta en usko, että omat päätökseni vaikuttaisivat eläinperäisen ruoan kysyntään.

Jos todella haluat auttaa sotien ja kurjuuden pysäyttämisessä, sinun olisi parempi miettiä ostoksien sijaan toimintaasi kansalaisena.

Näin sanovat sekä Ilari Aula että Sonja Vartiala.

– Voit äänestää, lähteä mukaan kansalaisjärjestöihin ja käydä vaikka mielenosoituksissa. Ne ovat tehokkaampia vaikutuskeinoja kuin päätökset, joita teet kuluttajana, Aula sanoo.

Vartiala on kannustanut ihmisiä olemaan päättäjiin yhteydessä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Omia tavoitteita ajavia järjestöjä kannattaa myös tukea.

Aulan mielestä kansalaisvaikuttaminenkaan ei toisaalta ole ongelmatonta. Hän nostaa esimerkiksi kansainväliset kampanjat, joita ajoivat muun muassa järjestöt Global Witness ja Enough Project. Ne pyrkivät puuttumaan juuri Itä-Kongon konfliktimineraalien kauppaan.

Kampanjoiden myötä Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 2010 laki, joka velvoittaa yhdysvaltalaisyritykset selvittämään käyttämänsä kongolaisen tinan, kullan, volframin ja tantaalin alkuperän.

Käytännössä laki johti etenkin ensimmäisinä vuosina siihen, etteivät yritykset eivät uskaltaneet käyttää kongolaisia mineraaleja, koska ne pelkäsivät maineensa puolesta.

Seurauksena monet Kongon kaivostyöläiset menettivät työnsä. Lisäksi laki johti laajaan salakuljetukseen, kun Kongossa kaivettuja mineraaleja vietiin naapurimaihin Ruandaan ja Burundiin.

– Kongon sekavia olosuhteita ei otettu riittävästi huomioon lakia säädettäessä. Lakia on erittäin vaikea valvoa, eikä se tarjoa korvauksia kaivostyöläisille, Aula sanoo.

Sittemmin monien mineraalien kysyntä on palautunut lähes entiselleen. Aulan mukaan edelleenkään ei ole ratkaisevaa näyttöä siitä, että konfliktimineraaleja koskeva lainsäädäntö olisi hillinnyt Kongon konfliktia.

Aseryhmien toimintaa laki ei pysäyttänyt. Aulan ja monen muun tutkijan (pdf) mukaan Kongon aseryhmät eivät ole riippuvaisia mineraalikaupasta. Ne voivat siirtyä käymään kauppaa muun muassa puulla, palmuöljyllä tai huumeilla.

Kamppailut on valittava oikein. Maailman parantamiseen löytyy kyllä tapoja. Ilari Aula, tutkija

Kansalaisvaikuttamisella on myös rajansa. Vaikka Suomen valtiojohto voisikin satsata enemmän esimerkiksi Kongon rauhanturvaoperaation rahoitukseen, lopulta suomalaisilla on vain vähän vaikutusmahdollisuuksia Kongon konfliktiin.

– Kamppailut on valittava oikein. Maailman parantamiseen löytyy kyllä tapoja, Aula sanoo.

Euroopan unioni ryhtyy vaatimaan yrityksiltä selvityksiä Eurooppaan tuoduista mineraaleista vuonna 2021. Lain esikuvana on Yhdysvaltain lainsäädäntö.

Vaikka Yhdysvaltain mineraalilainsäädäntö on tuottanut Kongossa myös ongelmia, Finnwatchin Sonja Vartiala pitää sitä hyvänä ensiaskeleena.

Hänen mielestään kaikkien toimialojen yritykset tulisi velvoittaa pitämään huolta ihmisoikeuksista. Tämä olisi myös YK:ssa vuonna 2011 sovittujen periaatteiden mukaista.

– Nyt se on vapaaehtoista. Osa yrityksistä toimii vastuullisesti, osa ei, Vartiala sanoo.

Ranskassa on jo otettu seuraava askel. Siellä hyväksyttiin viime vuonna ensimmäisenä maailmassa laki, joka edellyttää kaikkia suuria yrityksiä huolehtimaan ihmisoikeuksien toteutumisesta tuotannossaan ja alihankinnassaan kaikkialla maailmassa.

Myös tutkija Ilari Aulan mielestä yrityksiä velvoittavat lait vievät oikeaan suuntaan.

– On hyvä, että suuryritykset joutuvat ottamaan vastuuta omista tuotantoketjuistaan, Aula sanoo.

Lue myös:

Lähes neljä miljoonaa jättänyt kotinsa Kongon demokraattisessa tasavallassa – "Kauppani räjäytettiin raketinheittimellä"

Apple lupaa tehdä puhelimensa pelkistä kierrätysmineraaleista – mutta ei tiedä miten

Pakkotyöläiset keräävät valkoista kultaa Uzbekistanin pelloilla – Osa puuvillasta voi päätyä Suomessa myytäviin vaatteisiin

Yhdysvaltain kansallinen hurrikaanikeskus on antanut myrskyvaroituksen Floridaan ja Alabamaan lähestyvän subtrooppisen Alberto-myrskyn takia. Alberto-myrsky liikkuu pohjoiseen Kuubasta ja sen odotetaan vahvistuvan, kun se liikkuu Meksikonlahden yli. Florida ja Mississippi ovat aloittaneet hätätilavalmistelut.

The National Hurricane Centren varoitus on voimassa ainakin tiistaihin asti.

Myrskyn on arveltu saavuttavan Alabaman aikaisin maanantaiaamuna paikallista aikaa. Alabaman viranomaiset ovat sanoneet, että asukkaiden pitäisi valmistautua tulviin.

Floridan kuvernööri on julistanut hätätilan kaikkiin 67 piirikuntaan ja kehottaneet paikallisia viranomaisia varaamaan riittävästi aikaa ja resursseja valmistautumiseen.

Alberto-myrsky liikkuu hitaasti ja uhkana on, että se tuo mukanaan rankkoja sateita, mutavyöryjä ja tulvia Meksikon, Kuuban ja Yhdysvaltain rannikolle lähiaikoina.

Albertoksi nimetty myrsky on ensimmäinen subtrooppinen myrsky tänä vuonna. Sen pelätään voimistuvan hurrikaaniksi. Vuonna 2017 Irma-hurrikaani tappoi useita kymmeniä ihmisiä Karibianmerellä ja Floridassa. Maailman ilmatieteen järjestö WMO arveli, että Irma oli yksi kaikkien aikojen pahimmista myrskyistä koko maapallolla.

Päivitetty klo 3.01. Lisätiedoilla Floridan tilanteesta

66 miljoonaa vuotta sitten maapallolle osunut asteroidi aiheutti valtaisan tuhon, joka tappoi muiden muassa dinosaurukset sukupuuttoon. Tuore tutkimus kertoo, että asteroidin räjähdys ja sitä seurannut äkillinen ilmastonmuutos tuhosivat myös maapallon metsät.

Tiedejulkaisu Current Biology esittelee tuoreen tutkimuksen, jossa todetaan metsien häviämisen merkinneen kuoliniskua myös suurimmalle osalle maailman linnuista.

Kaikki puissa pesineet linnut katosivat ja jäljelle jäi vain muutama laji, jotka kykenivät pesimään maassa.

– Kun tutkimme kasvien ja lintujen fossiileja, ilmenee useita todistelinjoja siitä, että metsäpeite katosi. Puissa pesivät linnut katosivat, koska ei ollut puita, joissa pesiä, sanoi tutkimukseen osallistunut Chicagon museon paleontologi Regan Dunn Science Daily -lehdelle.

– Puuston väliaikainen katoaminen selittää, miksi puissa pesivät linnut kuolivat sukupuuttoon. Puissa elävät linnut eivät palanneet ennen kuin metsät olivat toipuneet sukupuuttoaallon aiheuttaneesta asteroidista.

Fossiilit paljastavat sukupuuton jäljet

Tutkijat etsivät fossiloituneita kasvien jäänteitä Pohjois-Amerikasta, Uudesta-Seelannista, Japanista ja Euroopasta. Mikroskooppiset jäljet siitepölystä ja itiöistä kertovat tutkijoille paljon kyseisen ajanjakson biologisista oloista.

Liitukauden lopulla, eli asteroidin iskun jälkeen, maasta ei löytynyt puiden itiöitä tai siitepölyä. Sen sijaan maaperään ilmestyi nopeasti runsaasti saniaisten itiöitä. Saniaiset ovat kasviryhmä, joka alkaa vielä nykyäänkin kasvaa ensimmäisenä esimerkiksi metsäpalon tuhoamaan metsään.

Asteroidin iskun jälkeen löydetyistä lintujen fossiileista voidaan päätellä, että jäljellä oli vain vahvajalkaisia lajeja, samankaltaisia kuin nykyajan emut tai kiivit. Hentojalkaisia lajeja, kuten varpusia tai punarintoja ei ollut lainkaan.

– Nykyään linnut ovat maailman monimuotoisin ja laajimmalle levinnyt maalla elävien selkärankaisten ryhmä, lintulajeja tunnetaan lähes 11 000. Sukupuutto 66 miljoonaa vuotta sitten jätti henkiin vain kourallisen lajeja. Kaikki nykyajan upeat linnut voidaan johtaa noihin muutamiin esi-isiin, sanoi Bathin yliopiston Milner-evoluutiokeskuksen tutkija Daniel Field.

Vaikka dinosaurukset ja linnut saavatkin paleontologiassa eniten huomiota, tutkijat painottavat, että kasvit ovat kaiken elämän tukijalka. Ilman kasveja elämä ei voi jatkua maapallolla.

Paleontologi Regan Dunn muistuttaa, että miljoonia vuosia sitten maahan osunut asteroidi aiheutti maapallon historian viidennen tunnetun sukupuuttoaallon. Tällä hetkellä on käynnissä kuudes sukupuuttoaalto, jonka on aiheuttanut ihminen valtaamalla itselleen suurimman osan maapallon pinta-alasta ja hävittämällä tieltään lukemattomia eläin- ja kasvilajeja..

26.5.2018 kello 17.30 Muokattu sana nisäkäs sanaksi selkärankainen sitaatissa: "Nykyään linnut ovat maailman monimuotoisin ja laajimmalle levinnyt maalla elävien selkärankaisten ryhmä [...]".

Tanskan kruununprinssi Frederik juhlisti 50-vuotissyntymäpäiviään näyttävästi lauantaina Kööpenhaminassa. Kuningatar Margareeta II järjestämille juhlaillallisille Christiansborgin linnaan oli kutsuttu eurooppalaisia kuninkaallisia, sukua, ystäviä ja tanskalaisia poliitikkoja, kertoi Tanskan yleisradioyhtiö.

Gaalaan osallistuivat Euroopan hoveista muun muassa Ruotsista kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia sekä kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel, Norjan hovista kruununprinssi Haakon ja kruununprinsessa Mette-Marit, Alankomaista kuningas Willem-Alexander ja kuningatar Máxima, Belgiasta kuningas Philippe ja kuningatar Mathilde sekä Luxenburgista suurherttua Henri ja suurherttuatar Maria Teresa.

Kruununprinssin äiti, kuningatar Margareeta puhui illallisilla. Hän totesi, että Frederikin isoäiti olisi ollut ylpeä lapsenlapsestaan. Hän myös sanoi, että olisi toivonut Frederikin isän nähneen hänen syntymäpäivänsä, sillä hän oli yhtä ylpeä heistä kuin hän itse on. Kuningatar viittasi helmikuussa kuolleeseen puolisoonsa, prinssi Henrikiin. Kuningatar puhui lämpimästi myös miniästään kruununprinsessa Marysta ja pariskunnan yhteisistä neljästä lapsesta. Hän sanoi heidän onnistuneen luomaan turvallisen ja lämpimän perhe-elämän.

Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen totesi omassa puheessaan, että kruununprinssillä on kansansa tuki ja häntä kunnioitetaan. Pääministeri sanoi, että tanskalaiset ovat monarkian puolella kuningatar Margareetan ansiosta. Monarkia on osa maan tulevaisuutta myös jatkossa ja se on kruununprinssin ansiota. Hän sanoi kruununprinssin olevan esikuva isänä, aviomiehenä ja miehenä. Rasmussen sanoi olevansa erittäin varma, että Frederik olisi myös hyvä kuningas. Hänestä on myös ilmeistä, että tanskalaiset osoittavat hänelle samaa luottamusta.

Myös kruununprinssin puoliso, kruununprinsessa Mary piti miehilleen ensimmäisen kerran julkisen puheen. Hän muun muassa kuvaili lämpimän avoimesti ja rakastavasti puolisonsa luonteenpiirteitä ja roolia isänä ja puolisona. Frederik seurasi tarkasti vaimonsa puhetta ja osoitti eleillään ja ilmeillään ajatuksia kuulemastaan.

Suosionosoituksia kansalaisilta

Päivällä kruununprinssi tervehti kansalaisia Amalienborgin parvekkeelta. Kruununprinssi tuli ensin yksin vilkuttamaan, sitten hänen seuraan littyi hänen perheensä kruununprinsessa Mary sekä lapset prinssi Christian, prinsessa Isabella, prinsessa Josephine, prinssi Vincent sekä kuningatar Margareeta.

Kuningatar johdatti tuhannet seuraamaan tulleet tanskalaiset hurraa-huutoihin. Suosittu tuleva hallitsija sai voimakkaat onnitteluhuudot ja ihmiset heiluttivat Tanskan lippuja.

Sunnuntaina tanskalaiset juhlistavat kruununprinssi Frederikiä Royal Arenalla Kööpenhaminassa. Kansanjuhla televisoidaan.

Koko viikko on ollut prinssin merkkivuoden juhlistamista. Hänestä on julkistettu uusi muotokuva, viralliset valokuvat ja 50-vuotislogo. Frederik on ollut myös median haastateltavana. Kruununprinssi perheineen osallistui eri paikkakunnilla järjestettyyn Royal Run -juoksutapahtumaan.

Lue myös:

Tanskan kruununprinssi Frederik täyttää 50 vuotta

Arabian niemimaalla, Omanissa ja Jemenissä, on alettu tutkia sykloni Mekunun jälkeensä jättämiä tuhoja.

Myrsky saapui lauantaina niemimaan eteläosaan. Intian ilmatieteen laitoksen mukaan Mekunu oli alueen tilastoidun säähistorian voimakkain myrsky.

Mekunu oli rannikolle saapuessaan kolmannen luokan trooppinen hirmumyrsky, sen tuulet puhalsivat puuskissa jopa 55 metriä sekunnissa.

Mekunu on nyt heikentynyt ja siirtynyt niemimaan keskiosaan.

Myrsky iski suurimmalla voimallaan Omanin rantakaupungin Salalan lähelle. Kaupunki sai runsaassa vuorokaudessa 278 milliä vettä, mikä vastaa lähes kolmen vuoden sademäärää.

Myrsky on repinyt taloja, katkonut sähköjä ja vienyt mennessään maanteitä. Autiomaan yleensä kuivat joenuomat ovat nyt muuttuneet kuohuviksi koskiksi.

Ainakin kuusi ihmistä on saanut myrskyssä surmansa ja lisäksi 30 on kateissa.

Viime elokuussa, 12. päivä, 11-vuotias Adam Nyholm oli hyppimässä kaverinsa kanssa trampoliinilla Mustasaaren Tölbyssä. Oli kesäloman toiseksi viimeinen päivä.

Adam oli hyvä hyppimään trampoliinilla. Hän osasi tehdä monia temppuja. Hän oli myös poika, jolla oli paljon harrastuksia - jalkapallo, jääkiekko, yleisurheilu ja musiikki.

Tuplavolttejakin hän oli tehnyt satoja kertoja aikaisemmin. Tällä kertaa alastulo ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan.

– Kierähdin hieman liian hitaasti, Adam Nyholm sanoo.

Puhelin soi

Äiti Mia Nyholm sai soiton Adamin toverin äidiltä, joka sanoi Adamin olevan trampoliinilla. Adam ei voinut liikkua.

– Hän pohti, kutsuisiko ambulanssin. Sanoin, "soita, soita", Mia Nyholm kertoo.

Adam oli tullut tuplavoltistaan alas trampoliinille pää edellä, kun keho oli edelleen eteenpäin. Poika itse kuvailee tunnetta kuin virtanapin painallukseksi, joka vaikuttaa koko kehossa.

Adamin isä Magnus Nyholm hyppäsi autooon heti saatuaan tiedon onnettomuudesta. Kun hän saapui onnettomuuspaikalle, Adamin kaverin isä istui ja tuki pojan niskaa.

– Adam ei voinut liikkua, eikä tuntenut vasenta käsivarttaan. Hän oli kuin matto matolla, kertoo Magnus.

Kaksi ambulanssimatkaa

Ambulanssihenkilökunta laittoi Adamin ympärille ilmapatjan, jonka avulla he pystyivät nostamaan Adamin varovasti autoon.

Ambulanssi ajoi Vaasan keskussairaalaan, missä Adamin niskasta otettiin röntgenkuvat. Kuvat lähetettiin Tampereen yliopistolliselle sairaalalle.

Adam sai niskatuen ja magneettikuvaus varattiin seuraavalle päivälle.

– Itse asiassa sanottiin, että meidän pitäisi lähteä sairaalasta kotiin, Magnus sanoo.

Adam käveli kuitenkin horjuen ja jaloissa ei tuntunut olevan voimaa. Magnus Nyholm protestoi, eikä uskonut, että poika pystyisi lähtemään kotiin.

Magneettikuvien ottaminen siirrettiin pyynnöstä samalle illalle.

– Puolen tunnin kuluttua röntgenkuvista lääkärit kertoivat, että meidän pitäisi välittömästi mennä Tampereelle ambulanssilla. He totesivat, että kyse oli elämästä ja kuolemasta, Magnus sanoo.

Pitkä sairaalahoito

Adam vietti sairaalahoidosta 16 päivää. Niska oli murtunut ja selkäydin venynyt.

Adamin mukana Tampereelle lähti hänen isänsä Magnus. Mia-äiti jäi kotiin Adamin sisarusten kanssa. Lisäksi Magnuksen suomen kielen taito oli vahvempi kuin Mian – ja sitä tarvittaisiin Tampereella.

Mia on opettaja ja hänen oli tarkoitus palata opetustyöhön maanantaina.

– Olin töissä yhtenä päivänä, mutta sitten en enää jaksanut. Sain sairaslomaa ja lähdin Tampereelle, sanoo Mia.

Magnus Nyholm kuvaa poikaansa taistelijaksi. Samalla hän on onnellinen ja nöyrä, kertoo Magnus.

– Joka aamu kun kysyin, mikä vointi oli, Adam vastasi "hyvä", vaikka hän makasi tuijottaen kattoon kaulassa olevan kauluksen vuoksi, Magnus kertoo.

Tie kuntoon

Sairaalassa haluttiin ensin odottaa ja katsoa, parantuisiko Adamin niska itsestään. Viikon kuluttua se päätettiin kuitenkin operoida.

– Jollain tavalla Adam oli täysin nollautunut. Hän ei saanut vasenta kättään nyrkkiin ja hänen oli opeteltava pureskelemaan ja nielemään. Se oli hermovaurio, isä-Magnus kertoo tunnelmista leikkauksen jälkeen.

Adamin monet kehontoiminnot oli hävinneet. Tunto ja tasapaino olivat kadonneet, vasen käsi ei toiminut ja oikeaa kättään Adam ei pystynyt nostamaan.

Ensimmäiset neljä päivää Adam oli letkuruokinnassa. Sen jälkeen Magnus Nyholm syötti poikaansa.

Leikkauksen jälkeen Adamin vointi parani. Oikean käden hienomotoriikka alkoi palata ja Adam onnistui muun muassa ratkaisemaan Rubikin kuution toimivalla kädellään kahdessa minuutissa.

Seuraava testi on muutaman askeleen ottaminen. Pisin ensimmäinen kävelymatka tuettuna oli wc:hen, joka sijaitsi metrin päässä.

– Sitten kävelymatka oli kymmenen metriä, sitten viisikymmentä metriä. Myöhemmin menimme kahvilaan, joka oli muutaman sadan metrin päässä, Magnus muistelee.

Epävarmuus oli pahinta

Sairaalassa ollutta aikaa Magnus Nyholm kuvaa jatkuvana epävarmuuden tunteena. Mia-äiti kulki Mustasaaren ja Tampereen välillä.

– Se oli raskasta aikaa, kun lääkärit ei voineet kertoa, mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Ainoa asia, jonka halusimme kuulla, on, että kaikki olisi kunnossa, Mia Nyholm muistelee.

Kuudentoista sairaalassa vietetyn päivän jälkeen Adam pääsi kotiin. Perhe oli valmistautunut siihen, että poika siirrettäisiin Tampereelta Vaasan keskussairaalaan.

– Mutta he sanoivat, että meidän pitäisi mennä kotiin - oikeaan kotiin, Magnus Nyholm kertoo.

Vaikka uutinen oli iloinen, syntyi uusi huolenaihe siitä, kuinka hyvin Adam pystyisi liikkumaan portaissa tai jopa istumaan tuolille.

Hitaasti mutta varmasti

Syksyllä Adamin elämä sisälsi vielä paljon rajoituksia. Hän ei voinut kantaa omaa koululaukkuaan eikä osallistua liikuntatunneille. Hän ei voinut myöskään ajaa polkupyörällä tai juosta.

Adam kävi katsomassa jääkiekkoliigan otteluita ja piti yhteyttä joukkuetovereihinsa, jotka tukivat häntä. Kerran viikossa hän kävi fysioterapiassa ja teki kotona erilaisia harjoituksia.

– Kitaran soittaminen oli loistavaa harjoitusta hienomotoriikalle, Magnus Nyholm sanoo.

Jossakin vaiheessa syksyllä Adam alkoi ymmärtää, että tulevaisuudessa kaikki voisi olla hyvin.

– Sairaalassa en tiennyt, miten oikeasti menee. Mutta kun aloin liikkua enemmän, ajattelin, että kaikki menisi hyvin, Adam sanoo.

– Olimme hyvin tyytyväisiä hänen tekemästään edistymisestä, Mia toteaa.

Joululahja

Vielä elokuussa Tampereella lääkärit sanoivat Nyholmeille, että Adamin käsivarren voimien palautuminen voi kestää jopa kaksi vuotta. Muutamaa kuukautta myöhemmin, jouluviikon aikana, viesti oli jo erilainen; Tampereen kirurgi kertoi puhelimessa, että Adamin ei tarvitse enää rajoittaa elämäänsä.

– Hän sanoi, että Adamin pitäisi todella tehdä, mitä hän teki aiemmin. Mutta tuplavoltteja trampoliinilla hän ei saisi tehdä, Magnus Nyholm sanoo.

Seuraavan viikon aikana Adam osallistui yhteentoista erilaiseen harjoitukseen.

Kultaa

Syksyllä perhe unelmoi, että Adam voisi osallistua toukokuussa Turussa ruotsinkielisten koulujen väliseen suureen viestijuoksukilpailuun.

– Me harjoittelimme ahkerasti kotona ja kävimme fysioterapiassa, jotta Adam voisi juosta, Mia sanoo.

Vuonna 2017 Adamin tiimi oli saavuttanut kilpailuissa seitsemännen sijan. Tänä vuonna joukkue pärjäsi vieläkin paremmin.

– Voitimme kultaa, Adam kertoo.

– Adam pystyi nostamaan joukkueen kolmannelta paikalta ensimmäiseksi, Magnus-isä sanoo. Hän muistuttaa kuitenkin, että se oli joukkue, joka voitti.

Magnus kertoo, että Adam itki, kun oli juossut osuutensa.

– Oli monia, jotka itkivät silloin, Magnus sanoo.

Takaisin arkeen - lopulta

Trampoliinilla hyppiminen on lajina riskialtis. Vaaratilanteita syntyy muun muassa väsyneenä hyppimisessä, temppujen kuvaamisessa ja näyttämisen halussa. Tukesin ylitarkastaja Petteri Mustonen evästää trampoliinihyppelijöitä tunnistamaan omat taidot ja välttämään liian vaikeita temppuja.

– Ei hypitä näyttämisen halusta, vaan liikunnan ilosta, Mustonen totesi Ylen haastattelussa maaliskuussa.

Nyholmin perheen elämä on heitellyt tunnelmasta toiseen hyvin lyhessä ajassa. Nyt he odottavat innolla normaalia elämää.

– Olemme ikuisesti kiitollisia. Sanoin sairaalassa, että en olisi jaksanut olla samalla tavalla toiveikas kuin Adam oli. Minä olisin varmasti lamaantunut, Magnus kertoo.

Tämä kesänä Adam aikoo uskaltautua hyppimään trampoliinilla.

– Mutta ilman tuplavoltteja, Adam sanoo.

Adamin onnettomuudesta ja toipumisesta kertoi ensimmäisenä Axel Brink Yle Österbottenilta: Adam bröt nacken på en studsmatta - vann guld i Stafettkarnevalen nio månader senare

Hotellin baarin sohvalla istuu vapaa mies. Enkä nyt tarkoita valkokultaista sormusta hänen vasemmassa nimettömässään. Sitä hän ei ole pudottanut edessään kuplivan kivennäisvesilasin pohjalle. Sen sijaan hänen ja hänen työnantajansa, ranskalaisen muotitalo Lacosten, suhde on poikki, finito, fin, kaputt.

Felipe Oliveira Baptistan hymy on vapautunut ja rento. Muotisuunnittelija työskenteli luovana johtajana Lacostessa kahdeksan vuotta. Kun hän aloitti, talossa tehtiin kaksi kokoelmaa vuodessa. Viime vuosina niitä oli vähintään kuusi. Oliveira Baptista ja hänen tiiminsä suolsi näytöksen toisensa jälkeen. Luovuus alkoi olla pakottamista.

– Nautin vapaudestani. En voi muuta sanoa. Nautin, että minulla on aikaa ajatella.

– Ensialkuun epämukavuusalueelle astuminen voi tuntua shokilta, mutta sen jälkeen se on yleensä käänne parempaan, vakuuttaa Oliveira Baptista.

Oliveira Baptista puhui viikolla Helsingissä Aalto-yliopiston Fashion Seminar 18 -tapahtumassa. Seminaarissa pohdittiin sitä, mistä Oliveira Baptista on juuri hetkeksi vapautunut. Siitä, miten luovuus muutetaan tulokseksi.

Hetken Oliveira Baptistan täytyy tyytyä olemaan se entinen. Entinen Lacosten luova johtaja. Ei huono titteli, muttei paraskaan. Lacoste-kauttaan Oliveira Baptista kantaa ylpeänä, eikä syyttä.

– Yritys tuplasi tuloksensa kaudellani. En ota kunniaa tietenkään yksin itselleni, mutta kuitenkin. Tuplasi.

Alan ammattilehti WWD vihjaa, että Oliveira Baptistan eron syynä olisi yrityksen linjanmuutos. Seuraavan kokoelman suunnittelutiimi työstää ilman johtajaa. Oliveira Baptistan seuraajan nimi selvinnee lähikuukausina. Muutoksen aikana Lacostea heivataan takaisin juurilleen, selkeän urheilupukeutumisen suuntaan. Muutoksen takana on muotitaloa vuodesta 2015 luotsannut Thierry Gubert.

Pikeepaidalla bisneksen alkuun

Lacosten perheyritys syntyi jo 1930-luvulla. Pariisilainen René Lacoste oli 1920-luvun tennistähti. Hänet tunnettiin yhtenä “neljästä musketööristä” yhdessä Jean Botoran, Jaques Brugnon ja Henri Cochetin kanssa. Musketöörit hallitsivat Ranskan tennisherruutta miltei koko 1920-luvun. Lacoste voitti seitsemän Grand Slamia ja nimettiin maailman parhaaksi pelaajaksi sekä 1926 että 1927. René Lacosten lempinimi oli Krokotiili. Nimi kuvasi hänen asennettaan tenniskentällä.

Lacoste osoittautui myös taitavaksi bisnesmieheksi. Vuonna 1933 hän perusti nimeään kantavan yrityksen, joka alkoi valmistaa tennispaitoja ja -mailoja. Yhtiökumppaniksi Lacoste sai Ranskan suurimman neuleasujen tuottajan André Gillier. Paidan rintamukseen keksittiin kiinnittää kirjailtu krokotiili, Lacosten tunnus.

René Lacoste kehitteli myös uudenlaisen mailan perinteisen puukehikkoisen mailan tilalle. Mailamalli myytiin myöhemmin tennistuotteistaan tunnetulle amerikkalaisyritykselle Wilsonille.

Perheyrityksen pikeepaidat olivat suosittuja, mutta suurin rysäys oli vasta tulossa. Lacoste jäi eläkkeelle 1964 ja yritystä ryhtyi johtamaan hänen poikansa Bernard. Bernard Lacoste sai haltuunsa muotitalon, joka tuotti ihan mukavasti. Yritys valmisti 300 000 vaatetta vuodessa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Lacosten tuotteita syntyi 50 miljoonaa vuodessa ja niitä myytiin yli sadassa maassa. Yrityksen tuotto laskettiin miljardeissa.

Muotialan opiskelu oli portti ulos kotimaasta

Felipe Oliveira Baptistan elämään muoti tuli vähän varkain. Portugalilaisnuorukainen halusi ulkomaille opiskelemaan. Vanhemmat vastustelivat. Miksei kotikaupunki Lissabon kelpaisi! Oliveira Baptista pääsi paikalliseen taidekouluun. Siellä opiskellessaan hänelle valkeni, että Lissabonissa opetettiin kaikkia taiteenaloja paitsi muotia.

– Muoti oli pääsylippuni ulkomaille. Vanhempani myöntyivät lopulta muotiopintoihin Lontoossa, nauraa Oliveira Baptista.

Lontoon Kingston Universityn muotilinja oli kova koulu. Siellä oppi tekemään töitä ja tutustui muiden alojen taiteilijoihin. Bisnesajatteluun koulu ei niinkään valmentanut. Oliveira Baptista työskenteli opintojen jälkeen muutamassa yrityksessä saadakseen kokonaisnäkemyksen alasta.

Pääpalkinto kansainvälisesti arvostetussa Hyéres-kilpailussa kannusti oman yrityksen ja malliston perustamiseen. Yhtiökumppaniksi valikoitui oma vaimo.

Sitten tuli yhteydenotto Lacosten muotitalosta.

– Kysyin heti, saanko pitää oman mallistoni ja yritykseni. Kun vastaus oli myönteinen, lupasin miettiä.

Felipe Oliveira Baptista aloitti Lacostessa 2010. Lopulta oman malliston pyörittäminen ja suuren talon luova johtajuus osoittautui liian raskaaksi yhtälöksi. Luovuuden rajat tulivat vastaan.

Krokotiilikuume leviää

Lacosten krokotiilipaita hyppäsi tenniskentältä ja purjeveneen kannelta katumuotiin 1980-luvulla. Paidalla viestittiin varallisuutta ja varmaa tyyliä. Lopulta paitaa käyttivät nekin, joilla noita ominaisuuksia ei ollut. Nuorten, urbaanien, koulujakäyneitten, taloudellista menestystä tavoittelevien juppien vaateparresta tuli osa myös junttien tyyliä. Lacoste läpäisi liki kaikki kansanosat.

– Paidalla oli poroporvarillinen maine. Silti myös taksikuski saattoi suhata krokotiilipaita yllään. Siltä ei voinut välttäyä katukuvassa, muistelee Oliviera Baptista.

Jostain oudosta syystä myös keskiluokkaisuutta vastustavat skinheadit ottivat Lacoste-paidan omakseen. Skinit napittivat paidan ylös asti ja käyttivät sen kanssa housuja tai farkkuja, joissa on henkselit.

Vielä 1970-luvulla laatuvaatteiden valmistajilla ei ollut tapana rehennellä logoilla. Hyvin ja huolella valmistetut asut puhuivat puolestaan. Lacosten krokotiili paidan rintamuksessa kiinnitti huomion ensisilmäyksellä. Logo nousi ikoniseen asemaan. Paidan menestys nosti myös yhtiön muut tuotteet valokeilaan. Kengät, neuleet, nahka-asusteet ja parfyymit.

Huiman nousun jälkeen tulee usein jyrkkä pudotus. Näin kävi Lacostelle, kun muoti muuttui. Rahalla ja logoilla rehentelemisestä tuli 1990-laman aikana noloa. Pikepaitojen pastellivärit muuttuivat mauttomiksi. Lacostet päätyivät kirpputorille.

Uusi nousu alkoi vasta Felipe Oliveira Baptistan edeltäjän Cristopher Lemairen myötä. Lacosten tyyli muuttui rohkeammaksi, kiinnostavammaksi. Vuosituhannen vaihteessa hiphop -kulttuuri ja merkkitietoiset räppärit nousivat marginaalista valtavirtaan. Krokotiili alkoi taas vilahdella musiikkivideoissa. Lacostet olivat yhtäkkiä retroa ja hip.

Lacoste oli vuosikymmenet perheyritys. Vielä 2010-luvulla perhe omisti enemmistön osakkeista. Felipe Oliveira Baptistan mielestä yrityksen henki muuttui, kun se myytiin vuonna 2012 sveitsiläiselle sijoitusyhtiö Maus Fréresille perheen keskinäisten kiistojen jälkeen.

– Alkuaikoina oli hienoa tuntea perheen henki ja vaikutus yhtiössä. Catherine Lacoste, yrityksen perustajan Renén tytär, saattoi kutsua minut teelle ja kertoa perheen tarinaa.

– Kaikki muuttui, kun he lähtivät.

Brändi kuitenkin jäi. Oliveira Baptista sanoo, että häneltä kysytään usein onko yrityksen pitkä historia, etu vai taakka. Hän vastaa aina, että ehdottomasti etu. Taaksepäin ei voi bisneksessä katsoa, mutta perinteitä voi kunnioittaa. Ne velvoittavat, mutta myös kantavat.

Pikamuoti tuhoaa maailmaa

Felipe Oliveira Baptistalle Lacosten ydin oli sen houte couture -studio. Se tuottaa taideteosta lähenteleviä luomuksia, joista käytännöllisimmät ideat valuvat myöhemmin sarjatuotantoon. Studion näytöksiin suunnittelijat antavat rönsytä. Yhdessä viimeisimmistä kokoelmistaan Lacostella Oliveira Baptista otti kantaa luonnonsuojeluun.

– Krokotiilit oli korvattu uhanalaisilla eläimillä. Ne oli ommeltu vaatteisiin samaan krokologotyyliin.

– Uhanalaisista tuli viraali hitti ja ne myytiin loppuun alta aikayksikön. Tuotto meni eläinten suojeluun.

Oliveira Baptistan mielestä tapaus osoittaa, että ihmisten tietoisuus ympäristöasioista on kasvanut. Vaateteollisuus on yksi pahimmista ympäristön saatuttajista. Se on fakta, jota jokainen muotialalla työskentelevä joutuu tahollaan pureskelemaan.

– Meidän sukupolvemme ei tule tätä asiaa enää ratkaisemaan, nelikymppinen suunnittelija sanoo.

– Tuleva sukupolvi joutuu siivoamaan jälkemme. Näen nuorissa potentiaalia tähän. He ovat synnynnäisiä ongelmanratkaisijoita.

Oliveira Baptista näkee, että asia tiedostetaan ja sitä työstetään. Nuoret suunnittelijat ottavat kestävän kehityksen ja kiertotalouden usein työnsä lähtökohdaksi.

– En sano, että meidän pitäisi kääntyä katsomaan menneeseen, mutta ennen vaatteista arvostettiin, huollettiin ja hankittiin käytettäväksi pitkäksi aikaa. Kukaan ei tarvitse niin paljoa vaatteita, kuin meillä nykyihmisillä on.

– En osta koskaan pikamuotia. En edes lapsilleni.

Suunnittelija sanoo, että luksustuotteen ostaminen on tavallaan ympäristöteko sekin. Vaikkapa kallis nahkatuote saattaa kestää vuosikymmeniä. Jos tuote on hyvin suunniteltu, se ei mene niin helposti pois muodistakaan.

Toisaalta maailma on jo täynnä vaatteita. Kirpputoreja ja second hand -liikkeitä on myös netissä. Käytetyn ostaminen on tehty todella helpoksi. Uudet kietotalouteen perustuvat kuidut tekevät tuloaan. Ehkä me selviämme, eikä maailma huku t-paitoihin.

Nyt vapaa mies taisi olla jo liian radikaali perinteisen yrityksen makuun.

Muodin mahtikaupunkien merkitys hiipuu

Kun Felipe Oliveira Baptista ajoi alas oman brändinsä, hänen yhtiökumppaninsa ja vaimonsa siirtyi sparraamaan nuoria suunnittelijoita muotialalla. Ala on muuttunut muutaman kymmenen vuoden sisään paljon. Ennen oli melkein pakko muuttaa työskentelemään johonkin suurista muotikaupungeista ja yrittää luoda suhteita siellä. Nyt maantieteellä ei ole niin väliä. Internet ja some ovat pienentäneet maailmaa entisestään. Kenet vain suunnittelija voidaan bongata Instagramista ja nostaa muotimaailman tietoisuuteen. Oliveira Baptista sanookin, ettei hän osaa neuvoa nuoria suomalaissuunnittelijoita. He osaavat tämän jo.

– Nuoret ovat kuin mustekaloja. He levittävät lonkeronsa kaikkialle ja aina niihin tarttuu jotain.

Vaan nyt vapaa mies nousee sohvalta ja suuntaa viettämään iltaa muiden Aalto-yliopiston seminaarin vieraiden kanssa Helsingin yöhön. Hänen kotipaikkansa on muotimaailman ytimessä Pariisissa, jossa hän asuu vaimonsa ja kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa. Isä on hetken enemmän läsnä, mutta tuskin kovinkaan kauaa. Miehestä näkee, että ideoita pulppuaa tummien kulmien ja eloisten silmien takana.

Jos haluaa nauttia lämpimästä säästä, siihen parhaat mahdollisuudet voivat olla tänään maanantaina ja huomenna tiistaina.

Maan eteläosissa on selkeää ja lämpötila kohoaa maanantaina paikoin hellerajan tuntumaan, tiistaina ennusteen mukaan hellerajan ylikin monin paikoin. Lämpimintä on eteläisen Suomen sisämaa-alueilla.

Lapissa sää on vaihtelevampaa ja jo maanantaina tulee paikoin vähäisiä sadekuuroja, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Tiistaina kuurosateet yleistyvät Lapissa ja sää alkaa viiletä jälleen pohjoisesta alkaen. Etelässä tiistaikin on lämmin ja aurinkoinen.

Keskiviikosta perjantaihin sää hieman viilenee myös etelässä. Viikonloppuna lämpötilat jälleen ennusteiden mukaan nousevat, ja samalla sadekuurojen riski kasvaa suuressa osassa maata.

Aiempia sääuutisia

Helleaallon haittapuoli: Sinilevää tulossa rannoille jo kesäkuun alkupuolella – "pari viikkoa etuajassa normaalista"

Tehdäänkö ensi viikolla säähistoriaa – onko tämän vuoden toukokuussa ennätysmäärä hellepäiviä?

Puutarha kannattaa kastella läpikotaisin tai ei ollenkaan – kuivuuden takia kastelulaitteet käyvät maatiloilla täysillä

Helle paahtaa – näin sinä, ihosi, lapsesi, lemmikkisi ja kotisi selviätte kuumuudesta helpommin

EU:n edellyttämä ja maan hallituksen vauhdikkaasti ajama raideliikenteen uudistaminen etenee täyttä höyryä. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) sanoo, että VR:stä eriytettävät ja raideliikenteen kilpailun mahdollistavat yhtiöt aloittavat toimintansa jo ensi vuoden alussa.

VR:stä eriytetään kolme uutta yhtiötä. Uudistuksessa synnytetään kalustoyhtiö, kiinteistöyhtiö ja kunnossapitoyhtiö.

– Eriyttämisen aikataulu on tämän vuoden loppuun mennessä ja yhtiöiden on tarkoitus aloittaa toimintansa ensi vuoden alusta, Berner sanoo.

– Näiden yhtiöiden omistus on sataprosenttisesti valtion, Berner selventää.

Pienetkin markkinat kiinnostavat, kun tarjolla on vuokrakalustoa

Uudet yhtiöt mahdollistavat henkilöjunaliikenteen avaamisen kilpailulle. Tavaraliikenne raiteilla on avattu kilpailulle jo aiemmin.

Uusi kalustoyhtiö vuokraa vetureita ja vaunuja Suomen junaliikennemarkkinoille tuleville yhtiöille. Suomen markkinoiden uskotaan kiinnostavan kilpailjoita, kun tarjolla on vuokrakalustoa eikä bisnekseen hyppääminen enää vaatisi suuria investointeja.

Ministerin mukaan kiinnostuksensa on esittänyt kymmenkunta yritystä, pääosin ulkomailta.

– Saisimme muitakin liikennöimään näille meidän raiteille, Berner toteaa

– Annamme käyttöön kalustoa ja huolehdimme siitä, että käytettävissä on myös kunnossapitoa niin silloin on mahdollista synnyttää kilpailua puhtaasti tästä liikennöinnistä.

Veturimiesten Liiton puheenjohtaja Tero Palomäki on toista mieltä.

–Valtion pitäisi jatkossakin rakentaa radat ja liikennöivien yritysten invstoida kalustoon, Palomäki sanoo.

– Näin saisimme raideliikenteeseen aidosti kasvua.

Valtio varautunut suuriin investointeihin

Uusi toimintamalli vaatii myös suuria investointeja. Ministerin mukaan siihen on varauduttu.

– Olemme varautuneita siihen, että etenkin kalustohankintoja varten tulevaa kalustoyhtiötä on tarve pääomittaa, Berner sanoo.

– Tähän kalustohankintaan ei tule pääomitusta muualta kuin valtiolta tai julkiselta sektorilta, Berner täsmentää.

Ministerin mukaan rataverkkoon ja muuhun infraan rahaa voi olla luvassa muualtakin.

– Infraan voi olla tarve saada pääomitusta myöskin EU:sta. Sellaisia rahoitusmalleja, jotka sisältävät myös muita rahoituskeinoja, kuten EU:n rahoitusta tai työeläkeyhtiöiden rahoitusta, Berner kertoo.

Veturiliitto näkee uudistuksessa isoja ongelmia

Veturimiesten Liiton puheenjohtaja Tero Palomäki sanoo suhtautuvansa uudistukseen suurella varauksella.

– Ongelma on, että Suomen markkinat on pienet.

–Valtio on suunnitellut investoivansa suuria määriä, mutta saadaanko rahalla Suomeen oikeasti lopulta mitään, Pälomäki hämmästelee.

Palomäki sanoo, että hanke näyttää enemmänkin siltä, että vientiteollisuudelle oltaisiin rakentamassa piilotukea.

– Riski on myös siinä, että hankkeisiin alkaa tulla ulkomaista pääomaa.

Raideliikenteen uudistuksen taustalla on EU-direktiivi, joka edellyttää kilpailun avaamista. Uusia yhtiöitä Suomen henkilöjunaliikenteessä nähtäneen jo lähivuosina.

Suomen mansikkakeitaalla Suonenjoella viljelijät painavat nyt pitkää päivää.

– Mahdotonta kiirettä pidetään. Ei tahdo tunnit riittää päivässä että ehtisi kaikki hommat tekemään. Tämä helle lyö valtavasti painetta marjanviljelijälle ja yleensäkin viljelijöille, sanoo Metsäpellon mansikkatilaa isännöivä Jussi Huttunen.

Päälle rysähtää kerralla kaikki: istutukset, kastelu ja tuholaistorjunta. Työt venyvät yöhön, jolloin on viileämpää. Kelit tekemiseen tosin ovat mukavammat kuin viime vuonna.

– Viime vuonna kun istutettiin niin satoi välillä lunta. Nyt tehdään istutushommia yöllä, kun on viileämpää ja yökaste tulee pellon pintaan. Kahdelta aamuyöllä näkee jo ihan hyvin, Halolanmäen Juholan tilan isäntä Vesa Soirio naurahtaa.

Kiirettä riittää myös pelloltaan tavoitetulla Soiriolla.

– Kelloa vastaan juostaan.

Mansikkaa luvassa jo juhannukseksi

Viime viikkojen lämpö povaa hyvää ja huonoa: kukinnat ovat hyvässä vaiheessa ja sadosta on tulossa aikainen, mutta jatkuva auringonpaiste uhkaa jo satomääriä.

– Komeaahan tämä on ollut ainakin auringonottajille! Me tietysti kaivattais vähän rauhallisempaa keliä, ja vettä saisi tulla taivaalta, sanoo Nenosen mansikkatilan Juha Nenonen.

Vuoden 2016 Mansikkaisännäksi valittu Nenonen on juuri kastelemassa peltoaan.

– Pumput saavat olla päällä koko ajan, että kosteus pysyy muovin sisällä hyvänä.

Jussi Huttusen mukaan kuumuus syönee jonkin verran kesän satoa. Toisaalta marjat eivät jää peltoon, kuten viime vuoden myöhäisenä ongelmakesänä.

– Veikkaan että helteet leikkaavat kiloja. Ennen juhannusta varmaan aletaan saamaan marjaa, ja näyttäisi siltä että marja tulee ympäri Suomea yhtä aikaa. Mansikkakaudesta tulee varmaan lyhyt ja ytimekäs, Huttunen povaa.

– Tämä on kuin kotiin tulisi, huokaa tanskalaiskirjailija Kim Leine ennen esiintymistään Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalilla.

Leine saapui Helsinkiin suoraan Ranskan kiertueelta, sillä hänen teoksensa Kuilu (suomennos Katriina Huttunen) julkaistiin hiljattain siellä. Järkälemäisessä romaanissa Suomi on vahvasti edustettuna, sillä tapahtumat alkavat maamme sisällissodasta.

Suomi tuntuu Leinestä kotoisalta, sillä hän joutui tekemään tänne lukemattomia tutkimusmatkoja.

– En tiennyt sodastanne yhtään mitään. Mutta ei tiennyt kukaan mukaan Tanskassa. Kyselin ihmisiltä ja tutkijoilta, mutta kaikki vain pyörittelivät päätään. Hämmentävää, että Pohjoismaassa on käyty verinen sisällissota sata vuotta sitten ja naapurimaissa ei tiedetä sitä.

Leine kyseli taksikuskeilta sodasta

Leine ei keksinyt itse ideaa Suomen sisällissodasta. Aihe tuli hänelle tutuksi, kun tanskalainen elokuvaohjaaja Claus Bohm pyysi häntä kirjoittamaan käsikirjoituksen dokumenttiinsa. Elokuva kertoi tanskalaisesta vastarintamiehestä, joka osallistui vapaaehtoisena Suomen sisällissotaan.

– Aihe oli niin kiinnostava, etten voinut jättää sitä lyhyeen dokumenttikäsikirjoitukseen.

Niinpä Leine keksi tanskalaiskaksoset, jotka nuoruuden huumassa lähtevät sotimaan Suomeen valkoisten rinnalle.

Päästyään alkuun Leineä rupesi hirvittämään. Hänelle valkeni, miten herkkä aihe sisällissota yhä on Suomessa.

– Kierrellessäni tapahtumapaikoilla juttelin ihmisten kanssa ja kyselin taksikuskeiltakin, mitä he ajattelevat sodasta. Huomasin, että se vaikuttaa yhä vahvasti asenteisiin ja jopa äänestyskäyttäytymiseen.

Leine tajusi, että nyt taustatyöt on tehtävä perusteellisesti. Hän ei halunnut kimppuunsa historiaentusiasteja, jotka bongaisivat virheitä hänen romaanistaan.

– Ymmärrän kyllä, että se voi närästää, kun tanskalainen tulee ja kirjoittaa teidän sisällissodastanne. Tähän mennessä en ole saanut vihaista sähköpostia, Leine naurahtaa.

Sodan julmuus korostuu

Kuilussa kuvataan Suomen sisällissotaa ulkopuolisten silmin. Tanskalaiskaksosilla ei ole minkäänlaista näkemystä Suomen tilanteesta. Heille on selvää vain se, että punaiset on tapettava.

– Bolsevismin pelko oli Tanskassa niin suurta, että kaksosille oli itsestäänselvää sotia valkoisten puolella.

Romaanissa sodan julmuus ja käsittämättömyys korostuu, koska kaksosilla ei ole tunnesidettä maahamme. Heistä sota on vain mielettömän siistiä.

– Sota on heidän elementtinsä. He eivät tajua, että sota jättää jäljet. Siitä ei pääse ikinä eroon.

Palattuaan Tanskaan veljekset yrittävät palata normaaliin elämään, mutta se ei onnistu. Toisesta on tullut lähes psykopaatti ja toinen on niin neuroottinen, etteivät ihmissuhteet onnistu. Heidän elämänsä muuttuu kaoottiseksi.

Kodeiini teki Leinestä lääkeaddiktin

Elämän nurjasta puolesta kirjoittaminen on Leinelle helppoa. Mielikuvitusta ei tarvitse paljon käyttää, sillä Leine on itse kokenut lähes kaikki kauheudet, mitä elämä voi tarjota.

Läheltä piti, ettei hän kuollut lääkkeiden väärinkäyttöön asuessaan Grönlannissa. Muuttaessaan unelmiensa saarelle hänellä oli ylevät tavoitteet.

– Olin lukenut paljon Karen Blixeniä, joka sanoi tulleensa kirjailijaksi Afrikassa. Halusin myös kirjailijaksi, mutta Afrikan sijasta suuntasin pohjoiseen. Lapseni olivat silloin pieniä, joten pidin Grönlantia turvallisempana vaihtoehtona.

Sairaanhoitajana työskennellyt Leine ajautui kuitenkin ennen pitkään vaikeuksiin. Hän kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta. Asuessaan yksin syrjäisessä kylässä Grönlannin itärannikolla hän päätti ryhtyä lääkitsemään itse itseään. Kaikki oli käden ulottuvilla, sillä sairaanhoitajana hänellä oli pääsy lääkevarastoon. Hän yritti paikkailla pahaa oloaan kaikenlaisilla lääkkeillä kunnes löysi kodeiinin.

– Se tuntui mahtavalta. Tuntui, kun pääni olisi imuroitu puhtaaksi kaikesta ahdistuksesta.

Siitä lähtien Leine oli lääkekoukussa. Annokset kasvoivat ja lopulta hän ryhtyi piikittämään itseään. Kun lääkevarastot tyhjenivät, hän tilasi lisää keskussairaalasta.

Ennen pitkään Leinen kanssa satunnaisesti työskennellyt hoitaja huomasi tilanteen ja Leine passitettiin Kööpenhaminaan sairaalaan. Muutaman kuukauden jälkeen hän palasi Nuukiin, Grönlannin pääkaupunkiin, mutta sama meno jatkui.

– En tajunnut tilani vakavuutta, ennen kuin olin aivan pohjalla.

Kirjoittaminen pelasti

Kun pohja oli tullut vastaan, Leine palasi Tanskaan. Hän oli ilman töitä ja eli sosiaaliavustuksilla. Hän ryhtyi jälleen kirjoittamaan. Silloin hän tunsi, että nyt teksti kulkee. Hän oli Grönlannissa kirjoittanut kolmen romaanin verran tekstiä, mutta ne eivät olleet kelvanneet kustantamoille.

Leine ryöpytti paperille kaiken kokemansa ja niin syntyi hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa Kalak. Kirjoittamalla omaelämäkerrallisen kirjan Leine puhdisti itsensä.

– Voin sanoa, että kirjoittaminen pelasti minut. Kirjoittaessa asiat ja tunteet menevät päässä järjestykseen. Omat demonit voi purkaa paperille ja jättää ne siihen.

Esikoinen julkaistiin vuonna 2007 ja sen jälkeen Leine on kirjoittanut kuusi romaania. Yksi niistä on Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saanut Ikuisuusvuonon profeetat, joka sijoittuu 1700-luvun Grönlantiin. Se on saanut hiljattain jatko-osan, joka ilmestynee suomeksi vuoden kuluttua.

Lapsuus kului maailmanloppua odottaessa

Lääkesekoiluissa ja avioerossa luulisi olevan tarpeeksi tragediaa yhdelle miehelle. Leinen elämässä se oli kuitenkin vain kliimaksi, sillä kauheudet alkoivat jo lapsuudessa.

Leine vietti lapsuutensa Norjassa Jehovan todistajien yhteisössä. Hänet kasvatettiin odottamaan maailmanloppua. Pikku-Kim vietti aikaansa laskemalla jäljellä olevia päiviä. Lisäksi hän oli vakuuttunut, että Jehova ei pidä hänestä. Harmageddonin alkaessa Jehova etsisi ensimmäisenä hänet käsiinsä ja tappaisi.

– Se ei ollut kovin terve kasvuympäristö.

15-vuotiaana Leine sai tarpeekseen ja lähti Tanskaan isänsä luo. Se oli myös virhe, sillä isä käytti häntä hyväkseen seksuaalisesti. Suljetussa elinpiirissä kasvanut Leine ei osannut suhtautua isänsä tekoihin. Vasta jonkin ajan kuluttua, kun hän luki lehtiä ja puhui ihmisten kanssa, hän ymmärsi, että isä teki väärin.

– Kun kasvaa hyvin suljetussa yhteisössä, on vaikea erottaa oikeaa ja väärää. En tiennyt, enkä ymmärtänyt yhtään mitään.

Leine sanoi isälleen: Ei. Hyväksikäyttö loppui siihen, mutta jäljet jäivät.

– Totta kai se on vaikuttanut siihen, millainen elämästäni tuli.

Jehovan todistajat kirjan aiheeksi

Leine ei aio enää palata menneisyyteensä kirjoissaan. Esikoisromaanissa hän siivosi päänsä ja haluaa nyt kirjoittaa vain fiktiota. Ainut asia, mitä hän joskus haluaa käsitellä romaanissa, on Jehovan todistajat.

– Haluan kirjoittaa siitä, miten he kasvattavat lapsia pelkäämään maailmanloppua. Se aihe minun on joskus vielä kohdattava.

Nykyään Leine tuntuu huokuvan leppoisuutta ja tasapainoisuutta. Hän kertoo elävänsä rauhallista elämää Kööpenhaminassa vaimonsa ja pienten lastensa kanssa. Myös aikuiset lapset ensimmäisestä liitosta asuvat aivan lähellä.

– Nyt minulla on ihana elämä. Oman perheen lisäksi olen saanut vaimoni vanhemmista sellaisen perheen, jota minulla ei ikinä ollut.

Voit katsoa tästä Kim Leinen ja Sirpa Kähkösen keskustelun Helsinki Lit -festivaalilla.

Italiassa hallituksen muodostaminen ei onnistunut. Hallituksen muodostajaksi valittu Giuseppe Conte luopui yrityksestä muodostaa hallitus, kertoi Italian presidentin edustaja sunnuntaina.

Hallitusneuvottelulähteen mukaan Italian presidentti Sergio Mattarella ei olisi hyväksynyt Viiden Tähden Liikkeen ja Pohjoisen Liiton ministerilistasta Liiton Paolo Savonaa talousministeriksi.

Pääministeriksi pyrkinyt Giuseppe Conte keskusteli presidentti Mattarellan kanssa sunnuntaina.

Viiden Tähden Liikkeen johtajan Luigi Di Maion mukaan oli mahdotonta hyväksyä se, että presidentti hylkäsi ehdotuksen talousministeriksi.

Pohjoisen Liiton johtaja Matteo Salvini arvosteli asiaa. Hän sanoi, että puolueen pitää saada nimittää ministeriksi kenet se haluaa.

– Jos meillä on ministeri, jota arvostetaan Berliinissä, se on merkki oikeasta ministeristä... Italiassa italialaiset päättävät, kommentoi Salvini.

Salvini sanoi myös aiemmin, että jos ehtoja asetetaan, Italiaan ei synny hallitusta.

Presidentti sanoo puolustaneensa italialaisia

Presidentti Mattarella on kiistänyt estäneensä hallituksen syntymisen. Hän myönsi kuitenkin, että talousministeri, joka on vastustaa euroa olisi huolestuttanut markkinoita.

Mattarellan mukaan hänellä on takaajan rooli ja se kenet valitaan talousministeriksi on viesti siitä, minkälainen Italian hallitus on.

Presidentin mukaan ministeriksi tarjottu Savona on puhunut eurosta irtautumisesta. Mattarellan mukaan eurojäsenyys on kuitenkin elintärkeä Italialle.

Hän sanoo puolustaneensa italialaisia yrityksiä ja ihmisten säästöjä.

Presidentti aikoo seuraavaksi pohtia hetken aikaa, tarvitaanko Italiassa uudet vaalit.

Populistinen Viiden Tähden Liike ja laitaoikeistoa edustava Pohjoisen Liitto olivat olleet tällä viikolla aivan loppusuoralla hallitusneuvotteluissaan.

Firenzen yliopiston oikeustieteen professori Giuseppe Conte sai valtuudet yrittää hallituksen muodostamista neljä päivää sitten. Hän ei kuulu mihinkään puolueeseen eikä hänellä ole aiempaa poliittista kokemusta.

Korjattu 21:51: Giuseppe Conte ei ole Viiden Tähden Liikkeen johtaja, vaan hallituksen muodostajaksi valittu.

Lue myös:

”Parempi populisti kuin mafioso”, sanoo roomalainen Domenico – Italialaisnuoret odottavat paljon uudelta hallitukselta

Valtiovarainministeri Orpo seuraa Italian populistihallituksen muodostamista otsa rypyssä: "Sääntöjä pitää noudattaa"

Analyysi: Älä pelkää, Eurooppa! Italian politiikassa suuret lupaukset harvoin toteutuvat

Analyysi: Italian populistihallituksen rahankäyttösuunnitelmat ovat kamreerimaiden painajainen

Kuka on Italian uudeksi pääministeriksi ehdotettu Giuseppe Conte? Arvostettu oikeusoppinut ilman aiempaa poliittista kokemusta

Italian hallitusohjelma julki: Veroprosentti 15 tai 20 kaikille, kansalaispalkka, lisää vankiloita, pidemmät rangaistukset...

Suomi on täynnä kuntien työntekijöitä, joita mietityttää sote-uudistuksen vaikutus omaan arkeen. Työpaikan osoite voi vaihtua ja työmatka muuttua.

Muutaman vuoden päästä myös vuosilomiin, palkanlisiin ja työaikoihin voi tulla isoja muutoksia.

Jos opposition ja useiden asiantuntijoiden kiivaasti arvostelema uudistus toteutuu, sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät saavat uuden työnantajan. Kunnan tai kuntayhtymän työntekijöistä tulee maakunnan työntekijöitä.

Kyse on Suomen historian suurimmasta liikkeenluovutuksesta, jossa yli 200 000 työntekijän työnantaja vaihtuu.

Milloin muutos sitten näkyy työntekijöiden arjessa?

Jos eduskunta hyväksyy lait vielä tänä keväänä, sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyy maakuntien vastuulle tammikuussa 2020. Nykyiset kuntien työehtosopimukset ovat voimassa vielä maaliskuuhun 2020 asti.

Uudistuksessa toisten työntekijöiden asema on vahvempi kuin toisten. Lääkäreistä ja hoitajista, on pulaa, mikä parantaa heidän asemiaan. Siivoojien tai ruokapalveluiden työntekijöiden asema voi olla epävarmempi.

Kokosimme 7 keskeistä asiaa, joissa työntekijöiden asema voi muuttua. Pyysimme niihin kommentteja sekä työntekijöiden että työnantajien edustajalta.

Arvioita kommentoivat Julkisen ja hyvinvointialan liiton (JHL) johdon neuvonantaja Keijo Karhumaa ja Kuntatyönantajien (KT) neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas. Molemmat ovat koulutukseltaan juristeja.

1. Lyheneekö kesäloma?

Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelussa on päätetty, että työntekijät siirtyvät niin sanottuina vanhoina työntekijöinä kunnista ja kuntayhtymistä maakuntakonserneihin. Se tarkoittaa, että heidän vanhat palkkansa ja työsuhteensa muut edut säilyvät ennallaan – aluksi.

Lähivuosina neuvotellaan kuitenkin uudet työehtosopimukset.

Kunta-alan työehtosopimukset korvataan maakuntatyöehtosopimuksilla. Neuvotteluissa työnantajan ja työntekijän edustajat vääntävät muun muassa lomista, eläkemaksuista ja palkkajärjestelmästä.

Kunnan ja valtion työntekijöillä on keskimääräistä pidemmät lomat. Kunta-alan työehtosopimuksessa vuosilomaa kertyy jopa 7,5 viikkoa.

Neuvotteluissa tämä on yksi asia, jossa työnantaja todennäköisesti haluaa työehdot lähemmäs yksityistä sektoria. Monessa yrityksessä vuosiloma on vain 5 viikkoa.

Henrika Nybondas-Kangas (KT):

–Maakunta on tulevaisuudessa konserni, jossa on kahdenlaisia työnantajia. Maakunnassa on liikelaitostyönantaja, jolla on paljon toimintoja, kuten lähes kaikki sairaaloiden työntekijät. Lisäksi on maakunnan omistamia osakeyhtiöitä. Etenkin osakeyhtiöitä koskevassa työehtosopimuksessa joudumme pohtimaan, miten pystymme olemaan kilpailukykyisiä yksityisen sektorin kanssa ja mihin meillä on varaa. Loma on yksi näistä asioista.

Keijo Karhumaa (JHL):

–Julkisella sektorilla pitkä loma on ollut korvausta saamatta jääneistä palkankorotuksista. Työehtosopimusneuvottelut ovat paikka, jossa tästäkin päätetään.

2. Hajoaako työyhteisö?

Kuntien ja kuntayhtymien terveyskeskuslääkärien ja sairaanhoitajien kohdalla on melko selvää, että työnantaja vaihtuu maakuntakonserniksi.

Osa heistä siirtyy perustettavaan maakunnan sote-keskukseen, joka on valinnanvapauslain piirissä, osa taas maakunnan liikelaitokseen.

Epäselviäkin kohtia on, esimerkiksi sellaisen lääkärin kohdalla, joka nyt työskentelee sekä terveyskeskuslääkärinä että neuvolalääkärinä. Terveyskeskuksen yleislääkärin vastaanotot kuuluvat sote-keskukseen, neuvolatoiminta ei kuulu.

Vielä ei tiedetä, millaiseksi tällaisen lääkärin toimenkuva muotoutuu, ja työskenteleekö hän tulevaisuudessa maakunnan sote-keskuksessa vai liikelaitoksessa – vai molemmissa.

Vielä sumeampi tulevaisuus on tukitoiminnoissa. Monet siivoojat, kokit ja toimistotyöntekijät työskentelevät osin maakuntaan siirtyvissä sote-puolen tehtävissä ja osin kuntaan jäävissä, esimerkiksi kouluun liittyvissä tehtävissä.

Uudistuksen edetessä pitää päättää, mitä tapahtuu keittäjälle, joka tekee ruokia sekä soteen kuuluvalle vanhainkodille että kunnan varhaiskasvatukseen kuuluvalle koululle.

Henrika Nybondas-Kangas:

–Tavoitteena on, että maakunnan edustajat pystyvät kertomaan vuoden 2019 lopussa, muuttuuko työpiste vai ei. On melko varmaa, että esimerkiksi kirurgisen osaston erikoissairaanhoitaja työskentelee liikelaitoksen sairaalassa. Tukitoiminnoissa voi olla pidempään epävarmaa, missä kaupungissa tai maakunnan osassa työpiste on.

Keijo Karhumaa:

–Maakunta päättää, miten palvelut tuotetaan: teetetäänkö ne omana työnä, oman yhtiön kautta vai ulkoistetaanko niitä. Mitä tukitoimintoihin tulee, sote-yhtiöissä ei ole tapana, että esimerkiksi siivoojat tai ruoan valmistajat olisivat omia. Nämä palvelut tilataan alan yrityksiltä.

3. Joidenkin palkat paranevat – työnantaja pelkää hintalappua

Työnantajapuota huolettaa se, että sote- ja maakuntauudistus nostaa kustannuksia palkkojen harmonisoinnin vuoksi.

Harmonisointi tarkoittaa sitä, että jos Keravalla siivooja on saanut pienempää palkkaa kuin siivooja Vantaalla, palkkatason pitää uudessa maakunnassa olla sama kaikille samankaltaista tehtävää hoitaville työntekijöille.

Kuntatyönantajat arvioi vuonna 2016, että sote- ja maakuntauudistus nostaa palkkakustannuksia 75–700 miljoonalla eurolla. Maaliskuisen työtuomioistuimen päätöksen vuoksi KT arvioi kustannusten nousevan “enemmän”.

Henrika Nybondas-Kangas:

–Me olemme ehdottaneet, että harmonisoinnille säädetään laissa jokin katto. Yritämme pitää kiinni siitä, että harmonisoinnista ei tulisi kestämätöntä lisälaskua.

Keijo Karhumaa:

–Työtuomioistuin on aiemmin vuonna 2018 antanut ennakkotapauspäätöksen, että palkkoja pitää nostaa ylöspäin korkeinta palkkaa saavan tasolle. Joidenkin palkka siis paranee.

4. Tuleeko uusiin sote-keskuksiin pätkähoitajia ja silpputyötä?

Osa nykyisistä kuntien ja kuntayhtymien terveysasemien työntekijöistä työskentelee tulevaisuudessa yksityisissä sote-keskuksissa. Sote-keskukset kilpailevat keskenään asiakkaista.

Suomalaiset saavat valita aina puoleksi vuodeksi, minkä keskuksen asiakkaiksi he kirjautuvat. Työnantajilla voi olla halu palkata myös työntekijöitä puolen vuoden määräaikaisuuksiin.

Henrika Nybondas-Kangas:

–Jos nyt on vakituisessa työsuhteessa, on maakunnassakin vakituisessa työsuhteessa. Mutta jos mennään ajassa eteenpäin, ja ihminen työskentelee sote-keskuksessa, määräaikaisten työsuhteiden määrä on yksi tapa saada joustoa aikaan. Maailmasta tulee varmasti monen kohdalla epävarmempi.

Keijo Karhumaa:

–Näin ei välttämättä käy nykyisten työntekijöiden kohdalla. He siirtyvät vanhoina työntekijöinä nykyisillä työehdoilla. Mutta entä uudet palkattavat työntekijät? Tarkoittaako tämä entistä enemmän pätkä- ja silpputyötä? Lääkäreistä ja hoitajistahan on pulaa, mutta tukipalveluissa uhka on suurempi.

5. Piteneekö työmatka ja vaihtuuko työpaikan osoite?

Etenkin tukitoimintoja, kuten laskutusta, siivousta tai keittämistä, kootaan yksittäisistä kunnista isompiin maakunnan yksiköihin. Myös terveyskeskusten työntekijöille uudistus voi tarkoittaa osoitteen vaihtumista.

Maakunta päättää, mitä kiinteistöjä se käyttää ja mitkä vanhat terveyskeskuskiinteistöt se jättää käyttämättä. Silloin käytöstä jäävän keskuksen työntekijöiden työpaikan osoite vaihtuu.

Henrika Nybondas-Kangas:

–Voi olla epävarmaa vielä pitkään, missä päin maakuntaa työpiste tulevaisuudessa on.

Keijo Karhumaa:

–Jos palveluverkosto ei pysy ennallaan, työmatkat pitenevät. Työpaikka voi siirtyä kymmeniä kilometrejä. Tämä on yksi monista kysymyksistä, joihin kukaan ei vielä osaa tapauskohtaisesti vastata.

6. Kunnan viranhaltijasta osakeyhtiön työntekijäksi?

On todennäköistä, että maakuntauudistuksen ensimmäisen siirtymävaiheen jälkeen maakunta päättää yhtiöittää tai ulkoistaa joitain tukitoimintoja. Monessa kunnassa näin on jo tehty. Esimerkiksi Hyvinkäällä kunnan ruokahuolto on yhtiöitetty, jotta sama ruokahuoltoyhtiö voi tehdä ruoat terveyskeskuksiin ja kouluihin myös maakuntauudistuksen jälkeen.

Muuten voisi käydä niin, että kunnan ruokahuollolta loppuvat työt, kun se ei voi myydä sote-keskukselle ruokahuoltoa. Yrityksen on helpompi toimia.

Maakunta voi joko perustaa oman osakeyhtiön ruokahuoltoa varten, tai myöhemmin ulkoistaa ruokahuollon yksityiselle yritykselle.

Henrika Nybondas-Kangas:

–Olemme arvioineet, että 60 000 työntekijää on tavalla tai toisella osakeyhtiöitettävien toimintojen piirissä. Se on sitä porukkaa, jonka sijoittamisesta ei vielä pysty sanomaan. Työntekijä saattaa siirtyä maakunnan osakeyhtiöön tai yksityiseen yritykseen.

Keijo Karhumaa:

–Kyllähän kunnat ulkoistavat koko ajan toimintoja osakeyhtiöille, mutta tämä uudistus lisää ulkoistamista. Joillakin työntekijöillä kunnassa ansaittu lisäeläke voi kadota. Uudistuksessa on sovittu, että lisäeläke säilyy, jos työntekijä siirtyy sote-yhtiöön. Jos työntekijä siirtyy esimerkiksi siivousalan yhtiöön, oikeus lisäeläkkeeseen katoaa.

7. Onnistuuko työ paremmin vai huonommin?

Sosiaali- ja terveysuudistusta on arvosteltu siitä, että potilaiden hoitamisesta tulee sirpaleisempaa.

Se, miten hyvin työntekijä pystyy työnsä tekemään, on tärkeä osa työssä viihtymistä ja jaksamista. Vielä on mahdotonta sanoa varmuudella, millaiseksi esimerkiksi nykyisen terveyskeskuslääkärin tai sairaanhoitajan työ muodostuu uusissa sote-keskuksissa.

Kysyimme kommenttia kahdelta ammattilaiselta Keravan terveyskeskuksessa.

Leni Söderholm, diabeteshoitaja:

–Oman työni diabeteshoitajana hoidan varmasti kuin ennenkin. Mutta asiointi yhteistyökumppanien kanssa voi vaikeutua.

Taras Klimenko, lääkäri:

–Valitettavasti (potilaiden hoitaminen) todennäköisesti heikkenee. Mitä enemmän tulee toimijoita, sitä enemmän menee aikaa sen selvittämiseen, mitä potilaalle kuuluu.

Lisää aiheesta maanantain 28.5. A-studiossa TV 1 klo 21.05.

Katso myös:

Ymmärrätkö miten sote vaikuttaa sinuun? Kokeile Ylen pelillä

Analyysi: Hetemäen muistio sote-säästöistä taisi olla karhunpalvelus uudistukselle – nyt kustannusten hillinnän onnistumista todella pitää epäillä

Taloustieteilijät varoittavat sotesta: "On vaikea uskoa, että koko maassa markkinat saataisiin toimimaan"

Kansallismuseo uudistaa reippaalla kädellä yleisökohteidensa ravintolatarjontaa. Yhdeksän museon kokonaisuudesta ensimmäisenä uudistuvat Hvitträskin, Hämeen linnan ja Kansallismuseon ravintolapalvelut.

Tilausravintolaa Kirkkonummen Hvitträskiin puuhaavan Food Camp Finlandin taustajoukoista löytyy muiden muassa keittiömestari Pekka Terävä.

– Erityisesti ulkomaalaiset matkailijat hakeutuvat museoihin ja sitä kautta voimme valottaa myös meidän ruokakulttuuriamme heille. Toki toivomme, että paikalliset asukkaatkin oppivat käyttämään museoravintoloita entistä enemmän, Terävä taustoittaa.

Hvitträskissä tarjottavia ruokia ei ole vielä kovin pitkälle suunniteltu, mutta rakennuksen historiaa ei menussa voi Terävän mielestä sivuuttaa.

– Paikalliset raaka-aineet ovat varmasti tärkeässä roolissa erityisesti kesällä. Toisaalta Eliel Saarinen teki pitkän uran Yhdysvalloissa, joten ihan yhtä hyvin siellä voisi pitää vaikka grillijuhlat. Ehkä myös ihan perinneruokaa, mutta uudella tyylillä, esimerkiksi mämmiä jossain uudessa muodossa.

Ravintolasta museon vetonaula

Muualla Euroopassa on museoiden yhteydessä jopa Michelin-tähdin varustettuja ravintoloita. Kansainvälinen trendi on vauhdittanut uudistushaluja myös Suomessa, mutta taustalla vaikuttaa ennen kaikkea ravintolapalveluiden kysynnän kasvu.

– Toki me otamme ulkomailta vaikutteita ja kyllä ilmassa on niin sanottua trendipainetta, mutta kyllä tämä silti on ensisijaisesti oman toiminnan kehittämistä ja kävijäkunnan palvelemista. Meillä on monessa museokohteessa erikokoisia vuokrattavia tiloja ja niiden sekä ravintolapalveluiden kysyntä kasvaa, Kansallismuseon markkinointi- ja viestintäjohtaja Päivi Kukkamäki toteaa.

Esimerkiksi juuri Kansallismuseo tarjoaa Kukkamäen mukaan ainutlaatuiset puitteet paitsi näyttelyille ja tapahtumille, myös ruokailulle.

– Ravintolapalvelut ovat olennainen osa sitä, että ihmiset haluavat ja jaksavat viihtyä kohteessa. Se on mahtavaa, että ei tarvitse nälän takia lähteä ennen aikojaan pois. Ravintola voi jatkossa olla jopa syy tulla paikalle. Haluamme parantaa palveluvalikoimaa ja kokonaiselämystä, Kukkamäki tiivistää.

Gösta-museoravintolassa on edelleen tarjolla myös lihiksiä

Kansallismuseo hankkii jokaiseen kohteeseensa sopivan ravintoloitsijan, jonka kanssa toiminta hiotaan lopulliseen muotoonsa.

– Tarkoitus ei ole konseptoida kaikkien kohteiden palveluita samanlaisiksi, vaan nimenomaan täydentämään kohteen ominaispiirteitä ja luonnetta, Kansallismuseon markkinointi- ja viestintäjohtaja Päivi Kukkamäki korostaa.

Uskaltaako museoon enää mennä maha kurnien, jos ei ole pöytää ja satalappusta varattuna illallista varten? Uskaltaa, vastaa keittiömestari Pekka Terävä.

– Meillä on esimerkiksi Mäntän Serlachius-museon Gösta-ravintolan yhteydessä kahvila, josta saa kupposen kuumaa ja vaikka lihapiirakan, jos museokävijä ei ole valmis satsaamaan monen ruokalajin illalliseen.

Italiassa presidentti Sergio Mattarella on kutsunut Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n entisen ekonomistin Carlo Cottarellin keskustelemaan kanssaan hallitustilanteesta. Keskustelut on tarkoitus aloittaa maanantaina.

Cottarelli työskenteli IMF:n riveissä vuosina 2008-2013. Hän sai Italiassa lempinimen Saksiherra runsaiden julkisten menojen leikkausten vuoksi.

Italian hallitusneuvottelut populistisen Viiden Tähden Liikkeen ja laitaoikeistoa edustavan Pohjoisen Liiton kesken kariutuivat sunnuntai-iltana viime metreillä.

Presidentti Sergio Mattarellan kerrotaan kieltäytyneen hyväksymästä Pohjoisen Liiton Paolo Savonaa talousministeriksi. Hallituksen muodostajaksi valittu Giuseppe Conte luopui tehtävästään hallituksen muodostajana.

Presidentin on Italiassa hyväksyttävä pääministerin ja muiden hallituksen jäsenten nimilista, ennen kuin se viedään parlamentin käsittelyyn.

Hallitusneuvottelujen osapuolet ovat raivoissaan presidentin päätöksestä vesittää hallituksen muodostaminen.

Presidentti Mattarella on kiistänyt estäneensä hallituksen syntymisen. Hän myönsi kuitenkin, että Savona on vastustanut euroa, jonka vuoksi hänen nimittämisensä talousministeriksi olisi huolestuttanut markkinoita.

Viiden Tähden liikkeen johtaja Luigi Di Maio haluaa maan parlamentin ottavan kantaa siihen onko presidentti syyllistynyt valtiopetokseen tai perustuslain vahingoittamiseen kieltäessään EU-kriittisen ministerin nimittämisen.

Di Maio kertoi näkemyksistään RAI-televisiokanavan haastattelussa.

Jyväskyläläinen Henna Haarala sipaisee hiuskiehkuran sivuun kasvoiltaan ja kaataa kivennäisvettä lasiin. Suurimmalle osalle meistä näissä asioissa ei ole mitään ihmeellistä – mutta hänelle on.

Vielä pari vuotta sitten 22-vuotias Haarala oli tilanteessa, jossa hän ei kyennyt edes viemään vesilasia huulilleen. Lisäksi näytti siltä, ettei hän pystyisi tekemään sitä enää koskaan.

Haarala, opiskelija ja suositun Rakkaudella Henna -blogin kirjoittaja, kääntää katseensa ikkunasta ulos ja alkaa muistella marraskuuta 2015. Silloin hän halvaantui ensimmäisen kerran aikuisiässä.

Haarala oli kävelemässä kotiinsa ja jutteli samaan aikaan äitinsä kanssa puhelimessa, kun puhe alkoi puuroutua.

Ensimmäinen tavoitteeni oli, että pystyn nostamaan kättäni, jotta voin harjata hiukseni ja laittamaan lusikan suuhuni.

Nuori nainen ei jäänyt toimettomaksi. Hän soitti itse itselleen ambulanssin, pääsi lopulta sairaalaan ja tutkimuksiin. Halvauksen syyksi paljastui niskassa sijainnut kasvain, joka oli vuotanut selkäytimeen.

Alkuvuodesta 2016 Haaralan vointi romahti. Helmikuun ensimmäisenä päivänä hän joutui kiirelliseen leikkaukseen, jossa hän halvaantui niskasta alaspäin. Haarala oli tuolloin 19-vuotias. Lääkärit katsoivat, ettei hän kävelisi enää koskaan. Nuori nainen oli itse kuitenkin toista mieltä.

– Lääkärit sanoivat, että et sinä tästä nouse. Sanoin, että kyllä minä vielä kävelen, nainen kertoo ja siemaisee kivennäisvettä.

Lapsuus halvausten varjossa

Ensimmäisen halvauksensa Henna Haarala sai 10-vuotissyntymäpäivänään. Hän oli ulkoiluttamassa perheen koiraa äitinsä kanssa, kun jalat menivät alta. Äiti joutui soittamaan perheen isälle, joka tuli hakemaan heidät kotiin autolla. Siitä alkoivat pitkät tutkimukset.

Haaralan kehosta löydettiin useita kasvaimia. Ajoittain joku niistä aiheutti halvaantumisia, jotka kuitenkin menivät ohi. Ikätovereita Haaralan äkilliset halvaantumiset hämmensivät.

– Kaverit saattoivat kysyä, että "Hei, eilenhän sä vielä kävelit. Miten sä et muka nyt voi kävellä", hän hymähtää.

Kun sanot toiselle, että "kyllä tämä tästä", niin silloin alat lopulta itsekin uskoa siihen.

Vanhemmat ja muut aikuiset Haaralan ympärillä olivat tytöstä luonnollisestikin huolissaan. Välillä nuori tyttö joutui itse lohduttajan rooliin. Yksittäisiä tapauksia Haarala ei muista, mutta sen kyllä, että aika ajoin hänen piti valaa uskoa muihin ja siihen, että hän toipuu. Pitkäaikaissairaalle ja etenkin lapselle muiden lohduttaminen voi olla raskasta, mutta Haarala näkee asiassa kuitenkin myös toisen puolen.

– Kun sanot toiselle, että "kyllä tämä tästä", niin silloin alkaa lopulta itsekin uskoa siihen, hän hymähtää.

Vaikeuksien yli kamppaillessaan ajatusta on työstetty paljon. Nyt hän lähestyykin asiaa toisesta suunnasta.

– Usko ensin itseesi ja vakuuta sen jälkeen muut. Jos et itse usko itseesi, niin kuka sitten? hän kysyy.

Hädän kohdatessa Haarala neuvoo hakemaan apua. Oli tilanne mikä tahansa, siitä pitää kertoa jollekin.

– Sen jälkeen tilannetta pitää alkaa käydä läpi omassa päässä, että mitä on tapahtunut ja miten siihen voi reagoida, hän analysoi.

Kaikkien tunteiden pitää Haaralan mukaan antaa tulla. Samalla pitää koettaa löytää oma voima käydä asiaa läpi.

Vakavasta sairastumisesta Haarala sai elämänfilosofian, jonka mukaan kaikki on mahdollista.

– Enää en ajattele, että en pysty johonkin tai että lykkäisin asioita myöhemmäksi. Nyt ajattelen, että miksi en yrittäisi. Selvisin halvaantumisista ja minulla on takana monenlaisia vastoinkäymisiä. Ei voi tapahtua enää mitään kamalampaa, kaikki kamala on jo koettu, hän pohtii.

Kun kädet ja varpaat alkavat liikkua

Leikkauksen jälkeen vuonna 2016 lääkärit arvioivat Henna Haaralan halvaantumisen pysyväksi. Nainen makasi sairaalan sängyssä ja katseli katon pieniä reikiä. Häneltä meni jonkin aikaa, ennen kuin tajusi, ettei pysty liikkumaan. Haarala myöntää, että hetkeksi häneen iski myös epätoivo.

– En pystynyt itse kääntämään edes kylkeä, että olisin voinut katsoa ikkunasta ulos.

Sairaalassa maatessaan hän keksi, että selviää, kun ottaa itselleen pieniä tavoitteita.

– Ensimmäinen tavoitteeni oli, että pystyn nostamaan kättäni, jotta voin harjata hiukseni ja laittamaan lusikan suuhuni.

Kului kaksi viikkoa. Haarala makasi sairaalan sängyssä ja huomasi, että pystyi liikuttamaan käsiään. Seuraavaksi onnistui varpaiden heiluttaminen. Toipuminen alkoi edetä nopeasti, vaikka potilaasta aika tuntui matelevan. Lääkärit ja hoitajat olivat ällikällä lyötyjä.

– He olivat ihmeissään ja kysyivät huoneeseeni tullessaan, että "Mitäs uutta tänään, mitä olet nyt oppinut?" Haarala muistelee.

Kun fysioterapeutit ehdottivat Haaralalle lepopäivää harjoittelusta, nainen sanoi, ettei jouda lepäämään. Hän muistaa ikuisesti hetken, kun hän käveli ensimmäistä kertaa omilla jaloillaan halvauksen jälkeen.

– Muistan, että otin kännykällä siitä videon. Pidin sitä kännykkää edessäni, kun astelin. Kun rupesin siinä vähän horjumaan, niin muistan, kuinka kummitätini kommentoi, että "Jaa, sä rupesit heti tanssiksi pistään", Haarala naurahtaa.

– Se oli aivan uskomaton tunne. Sen jälkeen tuntui, kuin miljoonat ovet olisivat taas avautuneet.

Haarala kertoi toipumisestaan sosiaalisessa mediassa. Sairaalassa hän joutui olemaan kuusi viikkoa. Joulukuussa 2016 tuli päivä, jolloin Haarala palautti pyörätuolin ja muut apuvälineet keskussairaalaan.

Hän käveli omin jaloin.

Kävelykyky palautui, tuntoaisti ei

Toipuminen on pakottanut Haaralan aloittamaan monessa asiassa alusta. Kesällä 2017 hän opetteli uudestaan ajamaan polkupyörällä. Tänä keväänä Haarala juoksi ensimmäisen kerraan halvauksen jälkeen. Matka oli vain 500 metriä, mutta se ei vähennä teon ihmeellisyyttä. Juoksemisenkin näet piti olla lääkärien diagnoosien mukaan mahdotonta.

Jälkiä jättämättä nainen ei sairastumisesta silti selvinnyt. Halvauksesta jäi hänelle sydänvika, joka vaatii lääkehoitoa. Myös tuntoaisti puuttuu isosta osaa kehoa. Haarala pystyy esimerkiksi uimaan, mutta ei tunne vettä tai sen lämpötilaa ihollaan.

Henna Haaralaa katsoessa silmä ei näe yhtään ulkoista merkkiä siitä, että nainen olisi ollut joskus halvaantunut niskasta alaspäin. Suoraan sanoen, hänen toipumisensa tuntuu ihmeeltä. Mikä selittää sen, että Haarala parantui, vastoin lääkäreiden ennusteita?

Kysymys saa Haaralan pyörittämään nauraen päätään.

– Sitä ei tiedetä. Lääkäritkään eivät ole löytäneet sille selitystä.

Oma näkemys Haaralalla on.

– Uskon, että kaikki on ennalta määrättyä. Ja oma sisukkuus, silläkin on vaikutusta.

Moni ihminen kokee elämässään vakavan sairauden. Esimerkiksi syöpä saattaa levitä, uusiutua ja kroonistua. Ihmisen omalla asenteella voi vaikuttaa omaan elämänlaatuun, mutta jos sairaudesta voisi parantua pelkällä tahdonvoimalla, lääkäreitä ei tarvittaisi. Kuinka paljon elämässä on lopulta ihmisen omissa käsissä?

Haarala on hetken hiljaa.

– Uskon, että hyvin vähän, hän sanoo hitaasti ja lisää:

– Tietysti sillä on vaikutusta, että jos päättää olla yrittämättä, niin ei silloin mitään tapahdukaan.

Haarala ei pidä elämää oikeudenmukaisena. Hän kuitenkin uskoo, että jos tapahtuu pahaa, tapahtuu sen jälkeen myös jotain hyvää.

– Minä halvaannuin, mutta uskon, että se oli polku siihen, mitä olen nyt.

Halvauksesta toipuminen on harvinaista, muttei tavatonta

Henna Haaralan toipuminen lopulliseksi arvioidusta halvauksesta tekee mietteliääksi. Kuinka yleistä halvauksesta toipuminen on? Keski-Suomen keskussairaalan kuntoutusosastolta vahvistetaan, että neliraajahalvauksesta toipuminen on harvinaista, joskaan ei tavatonta.

Kuntoutusosaston ylilääkäri Mauri Kallinen ei ota kantaa yksittäiseen tapaukseen, mutta toteaa toipumisen olevan mahdollista.

– Olen nähnyt tapauksia, joissa tilanne on näyttänyt ensin lohduttomalta, mutta sitten potilas on alkanut kuntoutua ihan kävelemiseen asti, hän kertoo.

Kallinen työskenteli aiemmin Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa, jossa on yksi Suomen selkäydinvammakeskuksista. Silloin hän näki suuren joukon selkäydinvammoja. Hän tähdentääkin, että halvaukset – samoin kuin syyt niiden taustalla – ovat keskenään hyvin erilaisia.

Esimerkiksi selkäydinvamman aiheuttama halvaus on aivan toisenlainen kuin aivohalvaus tai synnynnäinen CP-vamma. Näin ollen myös halvauksesta kuntoutuminen on erilaista.

– Esimerkiksi kaularankatasolla syntynyt selkäydinvamma voi aiheuttaa yleensä ensin spinaalisen shokin eli hermoston shokkitilan, joka korjaantuu jollakin aikavälillä, Kallinen sanoo.

Paljon riippuu esimerkiksi siitä, mistä syystä selkäydinvamma on syntynyt tai millainen se on. Toipumisennusteen kannalta on tärkeää, että palautumista tapahtuu varsin nopeasti halvaantumisen jälkeen.

Yhtenä aikarajana voidaan pitää kahta kuukautta vamman syntymisestä, minkä jälkeen toipumisennuste on huonompi, jos toiminnan palautumista ei ilmene.

– Toisaalta toipumista osittaisissa vammoissa havaitaan joskus vielä vuoden, jopa puolentoistakin jälkeen, Kallinen huomauttaa.

Haaveena oma yritys ja puolimaraton

Nuoren naisen viimeistelty ulkonäkö viestii, että hänellä on kosolti unelmia ja tavoitteita. Tällä hetkellä Henna Haarala opiskelee tietojenkäsittelyä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän kirjoittaa blogia ja tekee muun muassa pr-tehtäviä.

Haarala haluaakin perustaa oman yrityksen. Sen kautta hän haluaa toimia someasiantuntijana, tehdä graafista suunnittelua ja valokuvausta.

– Oma yritys on asia, jota kohti menen tällä hetkellä. Sen jälkeen tulevat perhe, työt ja kaikki muu. Haluan sen tasaisen arjen, jota moni elää, mutta minulle se ei ole vielä mahdollista, hän kertoo.

Oma blogi on avannut Haaralalle uusi ovia työelämässä ja uralla. Se oli muun muassa ehdolla parhaaksi blogiksi Inspirational Blog Awards -kisassa vuoden tulokas -sarjassa huhtikuussa 2018. Palkintoa ei tällä kertaa tullut, mutta blogi ylsi viiden parhaan joukkoon.

Blogin kirjoittaminen on ollut Haaralalle kuitenkin palkitsevaa. Blogia seuraa kuukausittain noin 8 000 lukijaa. Haaralan blogin kautta moni on kokenut saavansa vertaistukea.

– Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat ne, kun joku tulee sanomaan, että uskoo selviytyvänsä, koska minäkin selvisin. Se on syy, miksi lähdin kirjoittamaan blogia, hän sanoo.

Ennen halvaantumistaan aikuisiällä Haarala treenasi ja juoksi. Tänä keväänä otettu juoksupyrähdys muistutti häntä sairaalavuoteella tekemästään päätöksestä. Jonain päivänä hän aikoo juosta puolimaratonin.

Haaralan suunnitelmat saavat kuuntelijan haukkomaan henkeään. Kahvi on vähällä läikkyä rinnuksille. Eikö toipumisessa ole ollut hänellä urakkaa jo kylliksi? Miksi ihmeessä hän hinkuu vielä puolimaratonille?

Haaralaa kysyjän kauhistelu vain naurattaa.

– Päätin silloin, kun jalkani liikkui ensimmäisen kerran, että otan puolimataronin tavoitteeksi. Kyllä minä sen vielä joskus juoksen.

Sähköpostiin on tullut toukokuussa julmettu määrä ilmoituksia yrityksiltä, joilla on minun tietoni.

Viesteissä yritykset kertovat kohteliaasti ottaneensa GDPR:n eli toukokuussa voimaan tulleen EU:n tietosuoja-asetuksen huomioon. Yritykset lupaavat säilyttää tietoni samettipehmusteisessa kotelossa ja käsitellä niitä vain tarvittaessa ja silloinkin silkkihansikkain.

Vaikka tietosuojaviestit ja "tutustuthan tähän tarkasti" -kehotukset aiheuttavat välitöntä ihottumaa, olen yrittänyt keskittyä ydinsanomaan eli siihen, ketkä minua lähestyvät.

Tosiaan, muutama kuukausi sitten tilasin netistä pizzaa ja loin samalla tilin tilauspalveluun.

Olen näemmä asioinut neljän eri halpalentoyhtiön kanssa.

Sitten on tusinan verran erilaisia nettimaksupalveluita, lippupalveluita, konserttijärjestäjiä ja muutama musiikki- sekä videosuoratoistopalvelu. Ja vielä erilaista enemmän ja vähemmän jännittävää sälää: teatteri Sheffieldistä, autonvuokrauspalvelu Italiasta ja nettilehti Belgiasta, ja pisteenä i:n päällä luontaistuotekauppa ja hiihtokeskus, jotka kertovat että olen heille tärkeä asiakas.

En ole koskaan asioinut kummassakaan.

EU:sta tulee vain huonoja päätöksiä, byrokratiavyöryä ja erilaisia uhkia.

Toukokuu on pistänyt havahtumaan ensi kertaa koskaan siihen, millaisina sirpaleina omia henkilötietoja on maailmalla.

Totta on, EU:sta tulee vain huonoja päätöksiä, byrokratiavyöryä ja erilaisia uhkia.

Samalla EU on jollain ilveellä pistänyt kuriin kännykänkäytön hinnat ja elintarvikepakkausten sekavat merkinnät, karistanut matkailun tieltä valuutanvaihdot ja passintarkastukset ja pakottanut rekisteriin jokusia tuhansia arjen kemikaaleja – vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Se on kuluttajansuojaa, ja samaan ryhmään kuuluu tietosuoja-asetus GDPR. Vaikka GDPR:ssä on monia ulottuuvuuksia, yksi on selkeästi kuluttajalähtöinen. Henkilörekistereitä ei saa kasata ilman käyttäjien lupaa, ja kuluttajalla on tukeva selkänoja pyytää omien tietojensa poistamista.

Vietän 90 prosenttia elämästäni Bermudan kolmiossa koti – työpaikka – internetin kissavideot.

Sähköpostiini on tullut viime viikkoina melkein 40 GDPR-viestiä.

Enkä ole mikään supertoimelias aktiivikansalainen, vaan vietän 90 prosenttia elämästäni nykyihmisen tavallisessa Bermudan kolmiossa koti – työpaikka – internetin kissavideot.

Olen antanut viime vuosina kymmenille tahoille vähintään nimeni ja sähköpostiosoitteeni, usein muutakin. Syntymäaikani olen sentään tavannut valehdella ellei kyse ole viranomaisesta, koska vastineeksi on tarjolla lähinnä kohdennettua mainontaa. Sheffieldin teatterin kirjoissa olen 107-vuotias.

EU tarjoaa nyt mahdollisuuden oman digielämänsä kevätsiivoukseen. Kun yritykset tiedottavat muutoksesta, voi samalla tehdä näppärän inventaarion: kenen kirjoissa haluan pysyä ja kenen pöytälaatikosta haluan äkkiä pois?

Omassa siivouksessani olen pyytänyt tusinaa tahoa jättämään hyvästit asiakkuudelleni – epäaktiivisuuteni vuoksi en usko, että kyseiset yrityksetkään ovat asiasta nyreissään, todennäköisesti päinvastoin. Kaikissa tapauksissa syy hyvästeille on se, että olen kerran ostanut jotain ja siitä on jäänyt tili.

Oli pahasti päässyt unohtumaan, missä kaikkialla tiedonsirpaleeni makaavat. Nyt muistan taas edes osan.

Suomen lippu täyttää maanantaina pyöreät sata vuotta. Sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta päivänsankarin kunniaksi.

Liputuksessa tulee noudattaa liputusaikoja. Asetuksen mukaan liputus alkaa aamulla kello 8 ja päättyy auringon laskiessa, kesällä kuitenkin viimeistään kello 21.

Sisäministeriön määräyksen mukaisesti valtion virastot ja laitokset liputtavat maanantaina.

Itsenäistymisen yhteydessä Suomessa käytettiin leijonalippua, mutta 28. toukokuuta 1918 eduskunta hyväksyi siniristilipun Suomen lipuksi. Laki Suomen lipusta julkaistiin kaksi päivää myöhemmin.

Lippuluonnoksen vuodelta 1918 tekivät taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen.

Lue lisää:

Tätä ei ole tapahtunut vuosikymmeniin: kautta aikain ensimmäinen Suomen lippu nousi salkoon

Sisäministeriö kannustaa suomalaisia liputtamaan rohkeammin – toivoo porilaisten toimivan esimerkkinä

Anna Palmrothilla, 30, on ainutlaatuinen ammatti. Hän on Suomen ainoa pandahoitaja. Takana on puoli vuotta pandojen kanssa touhuamista; se alkoi Kiinassa marraskuussa ja jatkui tammikuussa Suomessa, kun pandat saapuivat Ähtärin eläinpuistoon.

Nyt arki ja rutiinit rullaavat jo tuttua rataa. Jokainen päivä Lumin ja Pyryn kanssa opettaa kuitenkin pandahoitajallekin jotain uutta.

Delfiinien kouluttajasta pandahoitajaksi

Anna Palmroth on ollut eläinrakas lapsesta asti ja ratsastanut niin kauan kuin muistaa. Kokemusta isojen eläinten kanssa toimimisesta hänelle on kertynyt myös työstä eläinlääkärin avustajana ja klinikkaeläinhoitajana. Sittemmin hän on päätynyt töihin villieläinten pariin, mutta se on Palmrothin mukaan vain sattumaa.

Ennen eläinpuistoa Anna Palmroth koulutti delfiinejä Särkänniemessä. Hän kuitenkin tunnustaa, ettei osaa neuvoa urapolkua pandahoitajaksi tai delfiinien kouluttajaksi, koska on itse päätynyt niihin monen mutkan kautta.

– Mutta kyllä se vaatii tiettyä ymmärrystä eläimistä ja tietysti mielellään kokemusta, että on tottunut eläinten kanssa olemaan.

Pandakakkuja ja koulutusta

Pandahoitajan aamu alkaa kahdeksalta. Silloin Anna Palmroth käy tarkistamassa, että pandoilla on kaikki hyvin. Sen jälkeen alkavat siivoukset ja ruokinnat.

Pandahoitaja myös leipoo suojateilleen päivittäin pandakakkua, eli leipää, jonka tarkoitus on taata pandojen proteiinin ja kivennäisten saantia tarhaoloissa. Bambua pandat syövät 15-30 kiloa päivässä ja pandakakkua noin kilon.

Siivoamisen ja ruokkimisen lisäksi pandojen hoitaminen tarkoittaa niiden virikkeellistämistä eli erilaisten lelujen ja aktiviteettien keksimistä sekä kouluttamista. Pandoja koulutetaan positiivisella vahvistamisella, eli positiivista ja haluttua käytöstä palkitsemalla.

Anna Palmroth on kouluttanut Lumia ja Pyryä verinäytteen ottoon ja vaa’alla käymiseen. Tarkoitus on tehdä pienistä tutkimuksista tai terveydellisistä toimenpiteistä kouluttamisen avulla mahdollisimman stressittömiä, ettei niissä tarvitsisi käyttää anestesiaa, rauhoittavia tai pakkokeinoja.

Palmroth kertoo, että vaikka hänellä eläinten kouluttamisesta kokemusta olikin, niin työ on ihan erilaista kuin esimerkiksi delfiinien kanssa.

– Pandoilla on välillä selkeästi motivaatio tosi korkealla ja välillä taas ihan muut jutut mielessä. Mutta tosi mielenkiintoista on ollut.

Ylipäänsä pandojen kanssa työskentelemisessä on tullut eteen paljon uusia asioita, koska laji oli Suomessa täysin uusi.

Rapsuttelua vai raakaa työtä?

Anna Palmroth on tullut jo hyviksi tutuiksi suojattiensa kanssa. Urospanda Pyry pitää vedellä läträämisestä ja Anna saattaa leikittää sitä vesiletkulla ruiskuttelemalla. Aremman ja ujomman naaraspanda Lumin kanssa suhde on toisenlainen.

– Lumin kanssa oli vaikeampi päästä tutuiksi, mutta nykyään se tulee joka aamu reippaasti tykö ja pyytää rapsutuksia. Ja jos sitä vaikka joku kova ääni pelottaa, niin se hakee hoitajasta turvaa. Kun tuttu hoitaja rauhoittelee ja rapsuttaa, niin stressi helpottaa.

Lumia hän hemmottelee omenoilla, joita hän tunnustaa ostavansa sille vapaa-ajallaankin. Muuten makeat herkut eivät pandoille sovi, mutta omenoilla voi joskus herkutella.

Pandahoitaja myöntää, että työ on osin suloista ja hellyyttävää, mutta hellittely on kuitenkin vain pieni osa pandahoitajan työtä.

– Varsinkin nyt kun ei ole vielä pentuja, niin se työ ei ole sitä, että voi pitää pandaa kaiken päivää sylissä vaan se on ihan sitä perus-eläintarhaeläinhoitajan työtä.

– Onhan se hellyyttävää touhuta näiden kahden pallokorvan kanssa, mutta oikeasti työ on paljon fyysisempää kuin mitä ajatellaan. Esimerkiksi isojen bambukuormien purkaminen ja tarhojen siivoaminen tekee työstä fyysisesti raskasta.

Anna Palmroth muistuttaa, että aikuisten pandojen kanssa on myös aina kalteriseinä välissä. Vaikka panda ei suoranaisesti aggressiivinen olekaan, sillä on paljon voimaa ja se on kuitenkin karhu, jolla on pitkät ja voimakkaat kynnet ja hampaat.

Haaveissa pandavauvat

Aikuisten pandojen kanssa hoitajan ja eläimen välillä on kalteriseinä turvallisuussyistä, mutta jos pentuja tulee, niin tilanne muuttuu. Pandahoitaja pääsee pitelemään pientä pentua sylissä ja syöttämään tuttipullolla.

Anna Palmroth on uskaltanut uhrata muutaman ajatuksen mahdollisille pennuille, vaikka periaatteessa haluaakin hieman toppuutella pentuhysteriaa.

– On sitä väkisinkin ajatellut, koska se on myös lajin suojelemisessa tärkeää, että saadaan kantaa ja geenipoolin monipuolisuutta lisättyä pentujen avulla. Mutta se pitäisi ymmärtää, että kaikki ei välttämättä mene niin kuin itse haluaisi, ja voi olla, että pentuja ei tule.

Pentujen syntymiseen on Ähtärissä kuitenkin jo varauduttu. Ja jos Lumi sattuisi saamaan kaksoset, niin silloin Anna Palmrothista voisi tulla toiselle varaemo. Hän tutustuikin jo pentujen hoitoon Kiinassa pandojen tutkimuskeskuksessa, jossa oli hoidossa synnyttäviä naaraita ja pentuja.

Palmroth selvittää, että jos pandaemo synnyttää kaksi pentua, niin se hoitaa vain toisen. Tämä johtuu siitä, että luonnossa bambusta ei saa tarpeeksi ravintoa, eikä emo siksi pysty ruokkimaan itsensä lisäksi kuin yhden poikasen.

Meillä on täällä pandatalossa keskoskaappi sitä varten, jos sattuu että kaksoset tulee, niin toinen tulee ihmisen hoitoon. Anna Palmroth

– Meillä on täällä pandatalossa keskoskaappi sitä varten, jos sattuu että kaksoset tulee, niin toinen tulee ihmisen hoitoon. Tokikaan ei ole tarkoitus, että ihminen hoitaa pennun täysin, vaan pandanaaraalle tehdään pentuvaihtoa. Pentu vaihdetaan pienin väliajoin, jotta molemmat saavat tarvitsemaansa emon hoitoa riittävästi.

Myöhemmin, kun pennut ovat vähän vanhempia ja kävelevät, ne molemmat laitetaan emon kanssa yhteen. Ne jatkavat siitä normaalisti elämää emon kanssa ja ihmisen vaikutus vähenee.

– Se mukava asia pandanaaraissa on, että ne hoitavat joka tapauksessa pentua, vaikka sitä vaihtaisi. Emolle ei ole väliä kumpi pentu siinä on.

Parasta on kahdenkeskiset hetket pandojen kanssa

Pandahoitajan perustyö rutinoituu, mutta joka päivä tulee silti jotain uutta. Anna Palmroth innostuu kertoessaan , että erityisesti jännitettävää on sitten, kun pandat ovat sukukypsiä ja pääsevät lisääntymisaikeissa samaan tarhaan.

Siihen on kuitenkin aikaa. 4-vuotias Pyry alkaa olla Palmrothin mukaan murrosikäinen, mutta 3-vuotias Lumi ei ihan vielä. Pandat tulevat sukukypsiksi 4-8 vuotiaina.

Palmroth näkee päivittäin eläinpuistossa pandoja ihastelevia asiakkaita, mutta ei ole pandahoitajakaan pallokorviin vielä puolessa vuodessa kyllästynyt.

– Jaksan yhä ihastua niihin joka päivä, ei siihen pandan leikkimiseen kyllästy. Kyllä sitä katselee ihan mielellään päivittäin.

Palmroth myöntää, että etenkin aluksi hänen oli vaikea ottaa etäisyyttä hoidokkeihinsa työajan ulkopuolella. Hän seurasi niitä valvontakameroista ja hankki tietoa. Tuttavat ja lähikaupan kassakin saattavat kysellä Lumin ja Pyryn kuulumisia, mutta ei Anna sitä pahana pidä, ymmärtäähän sen.

Hän painottaa, että vaikka on itsekin pandoihin kiintynyt, ja ne ovat hänelle samalla tavalla tärkeitä kuin lemmikit monelle, pitää ymmärtää, että ne eivät ole kuin omat eläimet kotona. Ne eivät ole hoitajan omia.

Paras asia sympaattisten pandojen hoitamisessa on Anna Palmrothin mukaan eläimet itse.

– Se, että pääsee osallistumaan luonnon- ja lajinsuojeluun ja luonnonsuojelun eteenpäin viemiseen seuraaville sukupolville – ja kahdenkeskiset hetket pandojen kanssa. Ne ovat kantavat voimat tässä työssä.