Soturinaisen hiukset liehuvat tuulessa, kun hän tarttuu miekkaansa. Kuva olkavarressa muistuttaa Tytti Ripattia taistelusta, joka muutti hänen elämänsä.

Siitä ei ole edes kahta vuotta, kun kuvan paikalla oli valtava mustelma.

Muisto potkusta reiteen on yhtä kipeä kuin jouluyö vuonna 2016. Heitto päin patteria näkyy arpina kämmenensyrjässä ja selässä.

Kun nuori nainen menee kauppaan, hän saattaa saada paniikkikohtauksen. Vielä jokin aika sitten hän pystyi nukahtamaan vain niin, että makasi sängyssä kyljellään kasvot ikkunaan päin.

– Halusin nähdä, jos joku seisoo ikkunassa. Mies sanoi, että hänen kaverinsa eivät unohda, jos hän joutuu vankilaan minusta johtuvista syistä.

32-vuotiaalla Tytti Ripatilla ei ole kotia. Hän majailee välillä äitinsä, välillä siskonsa luona Kouvolassa. Muuttokuorma on mummolla. Pieni omaisuus mahtuu armeijakassiin.

Osa ystävistä on katkaissut yhteydenpidon – eivät ehkä osaa lähestyä kaiken tapahtuneen jälkeen. Yleisillä paikoilla hän kävelee kovaa, koska ei halua kohdata ketään.

– En luota kehenkään. Vasta ihan viime aikoina olen uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin.

Helvetti

Tytti Ripatti on kuullut oman tarinansa liian monen naisen suusta. Mutta kahden kesken käytyjen keskustelujen ulkopuolella näillä naisilla ei ole nimiä eikä kasvoja. Pelko ja häpeä kasvavat jokaisen iskun myötä. Noin joka kolmas suomalainen nainen on kokenut parisuhteessa väkivaltaa, mutta vain aniharva puhuu siitä.

Valta on miehillä niin kauan, kun he onnistuvat pitämään naiset hiljaa.

Ripatti ei halua vaieta. Astumalla esiin ja paljastamalla omat mustelmansa hän toivoo, että muut seuraavat häntä. Siitä huolimatta, että tie ei ole helppo.

– Tarinalla on syvempi vaikutus, kun sillä on kasvot ja kasvoilla on nimi. Näistä asioista pitää puhua, koska ilman sitä muutosta ei tule.

Helvetti alkoi isänpäivänä 2016.

“Vitun huora.”

30-vuotias Tytti Ripatti istui olohuoneen sohvalla ja katsoi telkkaria, kun mies seisoi äkkiä hänen vieressään. Ensimmäinen isku tuli.

– Mies oli nähnyt, että olin tykännyt erään julkkismiehen kuvasta Instagramissa. En silti osannut yhtään aavistaa lyöntiä.

Piti päästä äkkiä pois. Avaimet olivat yhteisen vuokra-asunnon naulakossa, koiran talutushihnan vieressä.

– Mies luuli, että ottaisin koiran mukaan ja otti talutushihnan naulakosta. Sitten hän löi minua remmillä. Kun sen metalliosa osui poskeeni, siihen nousi punainen kolmio.

Nainen pääsi pakenemaan siskonsa luo ja kertoi, että mies oli hakannut hänet. He lähtivät yhdessä lääkäriin.

– Sisko ihmetteli, miten pystyin olemaan niin rauhallinen. Ehkä olin vain liian järkyttynyt.

Maanantaina hän irtisanoi asuntonsa vuokrasopimuksen ja päätti, ettei enää palaa. Sitten mies soitti surullisen puhelun.

Hän löi minua remmillä. Tytti Ripatti

Ripatti meni kotiin. Mutta ei se enää ollut koti, turvapaikka.

– Mies lähti pidemmäksi aikaa reissuun kaverinsa kanssa, ja aloin tyhjentää kämppää. Vein astioita ja isoja huonekaluja mummolle.

Kun mies palasi, asunnossa ei ollut enää sohvaa eikä ruokapöytää. Mies sanoi rakastavansa ja pyysi jäämään. Se oli se hyvä, kiltti puoli miehestä, johon Ripatti oli rakastunut. Hän jäi, lähti taas seuraavan riidan tullen ja palasi jälleen. Monta kertaa. Joka kolmas väkivaltaa kokeneista naisista palaa miehensä luo.

– Hän oli helvetin hyvä puhumaan. Olin tyhmä ja kuvittelin, että kaikki muuttuu paremmaksi.

Joulukin oli tulossa. Sitä joulua Ripatti ei unohda koskaan.

Salamarakkaus

Tytti Ripatti tapasi miehensä syksyllä 2014. Mies oli paha poika ja alku sähäkkä. Pian he menivät naimisiin. Kirjoittamisesta innostunut tuore vaimo perusti blogin, jossa hän alkoi kertoa pariskunnan arjesta.

Mies muutti Ripatin ja kahden kissan luo vuokrakaksioon Kouvolaan. Kyseleminen alkoi pian muuton jälkeen. Ensin se tapahtui leikin varjolla, pienellä huumorilla.

– Se oli sellaista jännää utelemista. En tajunnut heti, mikä siinä on takana.

Kesällä 2016 miehen alkoholin ja huumeiden käyttö alkoi lisääntyä. Mies soitteli vaimolleen töihin ja kyseli, miksi hän oli tykännyt mistäkin kuvasta tai päivityksestä sosiaalisessa mediassa. Sanaharkat liukuivat hiljalleen kohti väkivaltaa.

Sitä kohtaa, jolloin riitely muuttuu henkiseksi väkivallaksi, on hyvin vaikea tunnistaa. Se tapahtuu, kun riidoissa ei ole enää kahta tasaväkistä osapuolta ja tilalle tulee pelko, alistaminen ja uhkailu.

Hiljaisuus ei ollut hyvästä. Eikä varsinkaan silmien pyörittely. Tytti Ripatti

Tytti Ripatin piti miettiä tarkkaan, miten mihinkin kysymykseen vastaa. Vastauksen piti olla sellainen, että se miellytti miestä.

– Aikaa vastauksen muodostamiseen oli muutama sekunti. Hiljaisuus ei ollut hyvästä. Paniikinomainen naurahdus ei ollut hyvästä. Eikä varsinkaan silmien pyörittely.

Ripatti alkoi perua työvuorojaan. Hän teki siihen aikaan homepurkuja – purki homeisia seiniä, irrotti lattiamattoja, jyrsi ja hioi lattiaa. Töihin oli yhä vaikeampi lähteä, koska uni ei tullut.

– En saanut nukuttua, kun toinen veti öisin vessassa amfetamiinia ja repi minut sängystä keskustelemaan asioista. Olin ihan hirveän väsynyt.

Kun puhelin soi, mies kysyi heti, kuka soittaa. Ripatti alkoi pitää puhelinta äänettömällä.

Syksyllä tarjottiin uutta työsopimusta. Ripatti lopetti työnsä.

Vuoden 2016 jouluaattona Tytti Ripatti meni yhdessä siskonsa kanssa äidilleen syömään ja joulusaunaan. Oma, aikaisemmin irtisanottu vuokra-asunto oli jo melkein tyhjillään. Mies halusi jäädä kotiin.

Joululahjat äidin luona oli juuri avattu, kun mies soitti ja pyysi tuomaan kaupasta olutta. Kiva ilta jäi kesken.

Pariskunta lähti viettämään iltaa läheiseen baariin. Kun he tulivat kotiin, miehen käytös muuttui taas uhkaavaksi.

– Taas alkoi se sama syyttely. Kuka tämä on, vitun huora. Yritin vastata kuten hän halusi.

Aamuyöllä Ripatti vaihtoi vaatteet ja istahti keittiön jakkaralle. Silloin tuli ensimmäinen isku. Isänpäivän pahoinpitely oli ollut pelkkää harjoittelua.

Raiskaus

Mies löi nyrkillä ja hakkasi vaimonsa päätä seinään ja lattiaan. Ripatti sai jugurtit päälleen, ja mies potkaisi hänen päänsä keittiön alasokkeliin.

– Mies käski minua siivoamaan jugurtit naamastani. Kylpyhuoneen peilistä katsoi nainen verta hampaissaan. Olin juuri ottanut smiley-lävistyksen, ja se oli revennyt irti.

Keittiön puolella hakkaaminen jatkui. Mies potki, repi hiuksista, kuristi ja heitteli. Ripatti ei uskaltanut laittaa vastaan, ei edes itkeä.

– Se olisi vain ärsyttänyt häntä lisää.

Ripatti menetti yön aikana monta kertaa tajuntansa.

– Sillä, olinko tajuissani, ei ollut hänelle merkitystä. Lopulta rupesin odottamaan, että tapa jo.

Olin niin yksin kuin ihminen voi yksin olla. Tytti Ripatti

Mies lopetti, kun joulupäivä valkeni. Ripatti yritti nukkua ja kävi suihkussa. Sitten mies halusi mennä kauppaan ja käymään kaverillaan. Vaimon piti lähteä kuskiksi. Tämä ei kuitenkaan saanut nousta autosta, jotta kukaan ei näkisi mustelmia.

– Kaverinsa luo mennessään mies piilotti auton avaimet, etten pääse karkuun.

Kotona Tytti Ripatti alkoi ottaa itsestään valokuvia. Puhelin nieli talteen jokaisen mustelman, ruhjeen ja haavan. Asunnon tyhjässä vierashuoneessa oli makuupussi, johon hän käpertyi nukkumaan. Hän heräsi siihen, kun mies tuli pimeään huoneeseen.

– En tiedä, paljonko kello oli. Hän tuli viereeni eikä sanonut mitään, kun raiskasi minut.

Aamulla Ripatti uskaltautui ulos asunnosta, istui autoon ja ajoi parhaan ystävänsä luo Mikkeliin. Kun ystävä avasi oven, sen takana seisoi nainen kasvot turvoksissa ja pää oli täynnä muhkuroita. Ystävän kasvoilta paistoi järkytys.

– Kerroin hänelle, että mies oli hakannut minut. Päivän verran lepäsin, kasailin itseäni ja yritin ymmärtää, mitä oli tapahtunut.

Mies soitteli perään ja vaati palaamaan kotiin. Ripatti ei suostunut.

Päänsärky oli valtava. Jonkin ajan kuluttua tekstiviestin kirjoittaminen ei enää onnistunut.

– Sitä sanaa, jota olin kirjoittamassa, ei vain tullut. Ajattelin, että kaikki ei ole nyt hyvin.

Ystävä vei Ripatin päivystykseen Mikkeliin. Ulkoisten vammojen lisäksi naisella todettiin aivotärähdys, ja hän sai lähetteen pään magneettikuvaukseen.

Raiskauksesta hän ei kertonut. Ei ystävälle eikä lääkärille.

– Tunsin itseni niin äärimmäisen nöyryytetyksi. Oma mies hakkaa ja raiskaa, häpesin sitä.

Kupla

Muutto oli hoidettava loppuun, koska asunto piti luovuttaa uutenavuotena. Äiti tuli auttamaan muutossa ja näki mustelmat. Hän kysyi, onko mies taas hakannut. Ripatti vastasi, että oli liukastunut koiran kanssa lenkillä.

Samalla hän alkoi sulkeutua ympäröivältä maailmalta. Upota väkivallan ja hiljaisuuden pieneen kuplaan.

Tammikuun alussa mies soitti ja ehdotti, että he asuisivat tämän vanhemmilla jonkin aikaa. Ripatti ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä, vaikka rakkautta ei enää ollut.

– Mies hallitsi minua pelolla. En pystynyt kertomaan kenellekään kaikkea, mitä jouluna oli tapahtunut. Omalle perheelleni en kertonut mitään.

Tytti Ripatti päätti tappaa itsensä.

Epätoivo paheni heti uudenvuoden jälkeen.

– Minua jännitti aina, kun puhelin soi. Pelotti, että kuka sieltä soittaa. Lopulta en uskaltanut vastata puhelimeen edes silloin, kun äiti tai sisko soittivat.

Pään magneettikuvaus lähestyi. Ripatti toivoi, että päästä löytyisi jotain, joka tappaisi hänet. Hän ei kuitenkaan saanut mentyä tutkimukseen vaan siirsi aikaa monta kertaa eteenpäin.

Kun hän lopulta kävi kuvauksessa, mitään poikkeavaa ei löytynyt. Yhteydenpito kaikkiin läheisiin katkesi.

Kupla nielaisi Ripatin yhä syvemmälle. Äänet sen ympärillä vaikenivat, ja kuplan vangiksi jäi tahdoton nukke.

– Tunsin itseni yhdeksi suureksi, kipeäksi mustelmaksi. Olin niin yksin kuin ihminen voi yksin olla. Minulla ei ollut töitä, ei kotia. Ei ystäviä eikä perhettä.

Ripatti lähetti miehelleen kuvat mustelmistaan. Hän kysyi, miten mies voi tehdä omalle vaimolleen näin.

– Mies raivostui ja huusi, että kuvat pitää poistaa. Tein tietenkin kuten hän halusi.

Sitä mies ei tiennyt, että kuvat jäivät talteen pilvipalveluun.

Lähtö

Ripatti alkoi miettiä, että jospa hänen ei tarvitsisikaan tehdä itsemurhaa. Jospa hän pääsisikin miehestä eroon jollakin muulla konstilla. Kuten muuttamalla tarpeeksi kauas.

Hän haki töitä Kilpisjärveltä. Työ jäi saamatta aivan viime metreillä.

Sitten tuli päivä, joka muutti kaiken.

Oli taas riita. Keittiön pöydällä oli hedelmäveitsi.

– Mies katsoi veistä ja sanoi, että minut pitäisi kyllä tappaa. Taas tuli nyrkistä olkavarteen. Silloin ajattelin, että ei. Tämä ei voi mennä näin.

Hän pakkasi tavaransa ja lähti. Illalla tuli taas viesti, että voisit kotiinkin tulla. Oli maaliskuu 2017, eikä Tytti Ripatti palannut enää koskaan.

Vasta nyt hän antoi kyynelten tulla.

– Olin vihdoin vapaa.

Ero

Avioeroa piti odottaa puoli vuotta. Se tuntui ikuisuudelta. Ripatti päätti pyytää apua. Hän kirjoitti kokemuksistaan presidentti Sauli Niinistölle ja pyysi avioeron käsittelyn nopeuttamista. Avioeron voi saada ilman puolen vuoden harkinta-aikaa vain, jos pari on asunut erillään kaksi vuotta.

Presidentin kansliasta tuli kieltävä vastaus. Kirjeessä pahoiteltiin tilannetta ja perusteltiin asiaa niin, että presidentillä ei ole keinoja puuttua tällaiseen.

– Alaikäinen voi mennä naimisiin presidentin luvalla, mutta kun ihmisellä on oikeasti hätä, ei voida tehdä mitään. Minusta se on outoa. Siihen pitäisi saada muutos.

Totuuden kertominen läheisille oli vieläkin mahdotonta. Pahaa oloa oli kuitenkin pakko purkaa. Tytti Ripatti lähetti äidilleen kuvat, joissa hän oli päästä varpaisiin mustelmilla.

– Kirjoitin kuvien mukana äidille viestin, että olit oikeassa. Oli valtava helpotus, kun kaksoiselämä loppui.

Samat kuvat lähtivät siskolle ja parhaalle ystävälle Mikkeliin. Sitten Ripatti päätti julkaista kuvat vammoistaan Facebookissa.

– Ihmisillä oli oma käsityksensä asioista ja jotkut kyselivät, että miksi eroatte. Tuli sitten kaikille selväksi.

Oli valtava helpotus, kun kaksoiselämä loppui. Tytti Ripatti

Äiti etsi Rikosuhripäivystyksen yhteystiedot, ja Ripatti kävi siellä juttelemassa monta kertaa. Keväällä hän lähti matkalle Espanjaan, jossa sai rohkeutta tehdä rikosilmoituksen.

– Vielä silloinkin ajattelin, että voinko tehdä toiselle näin. Oli lähellä, etten perunut koko juttua.

Sitten Facebookiin laitetuista kuvista alkoi tulla palautetta.

Viestit tulivat naisilta, jotka kertoivat olevansa samassa tilanteessa. Mies hakkaa, nainen ei uskalla tehdä mitään.

– Sydämeni särkyi joka kerta, kun luin niitä. Väkivallasta ei puhuta eikä siitä varsinkaan julkaista kuvia. Pitäisi olla hiljaa, tyytyä tilanteeseen ja mennä eteenpäin.

Tytti Ripatti päätti tehdä kaikkensa murtaakseen hiljaisuuden. Ehkä se auttaisi muitakin naisia astumaan esiin. Ensin hän kirjoitti blogiinsa raiskauksesta.

– Istuin äidin kotona keittiön pöydän ääressä ja lähetin hänelle linkin blogitekstiin. Äiti oli silloin makuuhuoneessa. Hän tuli luokseni, halasi minua ja itki.

Muutos alkoi nopeasti. Eräänä aamuna hän huomasi, että oravat hyppivät äidin kotipihalla. Tulppaanit kukkivat.

– Aamukahvi maistui taas hyvältä. Olin ihan ihmeissäni, kun tajusin että pystyin taas nauttimaan pienistä asioista.

Raiskausteksti oli Ripatin viimeinen blogipäivitys. Oikeudessa siitä tuli tärkeä todiste.

Tuomio

Kun miehen syytteiden käsittely alkoi kesällä 2017, Tytti Ripatti asteli oikeussaliin pää pystyssä. Olkavarressaan hänellä oli tuore tatuointi. Soturinainen. Symboli taistelulle, jonka aikana uhrista tuli selviytyjä.

– Istuin oikeudessa ilman näkösuojaa ja taistelin. Nousin todella väkivaltaista ja arvaamatonta ihmistä vastaan.

Mies todettiin syylliseksi lukuisiin rikoksiin, muun muassa Tytti Ripatin raiskaukseen ja törkeään pahoinpitelyyn. Hänet passitettiin viideksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan.

Mutta Ripatin toipuminen oli vasta alussa.

Istuin oikeudessa ilman näkösuojaa ja taistelin. Tytti Ripatti

Se tuntui ensin käsissä. Tytti Ripatti istui isossa kauppakeskuksessa Kouvolassa, kun hänen mieleensä juolahti pelottava ajatus. Joku entisen miehen kavereista voisi nähdä hänet.

– Sormet tuntuivat kylmiltä. Yritin lämmitellä niitä naputtamalla sormia pöytään.

Se ei auttanut. Alkoi itkettää. Ripatti alkoi pälyillä ympärilleen. Hän nousi ylös, paniikki lisääntyi jokaisen askeleen myötä.

– Askel nopeutui, kohta jo juoksin. Menin suoraan autoon itkemään.

Paniikkikohtaus, totesi lääkäri. Ripatti sai siihen lääkityksen. Hän ei kuitenkaan halunnut syödä lääkkeitä vaan alkoi tietoisesti hakeutua yleisille paikoille.

– Aloin tehdä ihmiskokeita antamalla itselleni siedätyshoitoa. Tajusin tekeväni itselleni vain hallaa, jos annan pelolle periksi.

Hiljalleen se alkoi tepsiä. Kohtauksia tuli harvemmin. Mutta vieläkin yleisillä paikoilla piti kävellä mahdollisimman kovaa, karkuun muilta.

– Ajattelin, että kaikki tuntevat jotain kautta entisen mieheni ja yrittävät satuttaa.

Elokuussa 2017 Ripatti pääsi töihin suojeluvalvojaksi Loviisan ydinvoimalaan. Oman turvallisuudentunteensa kerran menettänyt nainen valvoi tulitöitä ja huolehti nyt siitä, että muilla on kypärät ja suojalasit kunnossa.

Esiinmarssi

Työ teki hyvää. Oli pakko siirtää ajatukset muualle. Ripatti alkoi vapaa-ajallakin pakottaa ajatuksiaan pois ikävistä asioista. Jouluna hän matkusti siskonsa kanssa Teneriffalle.

– Edellisenä jouluna minut hakattiin ja raiskattiin. Halusin joulusta toisenlaisia muistoja.

Tänä keväänä Ripatti julkaisi mustelmakuvat yli 100 000 jäsenen Naistenhuone-ryhmässä Facebookissa. Julkaisu aiheutti palautevyöryn – satoja kommentteja ja yli 10 000 reaktiota.

Esiin astuneita naisia on muitakin. Yksi heistä kertoi tarinansa Ylelle aivan hiljattain. Toinen on julkaissut blogissaan itsestään kuvia hakattuna. Kolmas kirjoitti kokemuksistaan kirjan, joka julkaistiin helmikuussa.

– Näin vähän aikaa sitten tv-ohjelman, jossa eräs nainen kertoi kokemuksistaan. Hänelläkin oli jälkikäteen paniikkikohtauksia. Jokaisen hakatuksi tulleen pitäisi puhua. Eihän se koskaan muuten lopu.

Väkivallan kokemuksistaan julkisesti puhuvilla on valtava voima. Hänestä, joka avaa suunsa, tulee selviytyjä. Hän, joka lukee tai kuulee tarinan, ehkä saa rohkeutta hakea apua. Tytti Ripatti kertoo alla olevalla videolla omat syynsä sille, miksi hän haluaa puhua.

Kynnys onkin madaltunut. Ensi- ja turvakotien liiton mukaan parisuhteessa väkivaltaa kokeneet hakivat viime vuonna selvästi aiempaa enemmän apua. Avopalveluissa kasvu oli hurja, jopa 35 prosenttia. Uhrien lisäksi yhä useampi väkivaltainen puoliso hakee apua.

Väkivalta myös tunnistetaan paremmin kuin ennen. Liitosta arvioidaan, että taustalla on yhteiskunnallinen keskustelu ja julkisuuteen astuneiden uhrien esimerkki. Joskus julkisuus hiljentää tekijän, mutta vainoaminen voi myös pahentua. Riski on olemassa.

Jos muuri ei ole vielä murtunut, ainakin se halkeilee lupaavasti.

Siivet

Vieläkin päiviä, joina ruoka ei maistu ja iltoja, joina uni ei tule. Silloin Tytti Ripatti lähtee juoksulenkille järven rantaan. Liikunta tuo hyvän olon, vesi rauhoittaa.

Hän käy terapiassa joka viikko. Siellä on paljastunut, että hänellä on trauma. Kokemusten käsittely voi kestää jopa kaksi vuotta.

– Olen jo saanut vastauksia moniin kysymyksiin. Kuten siihen, miksi minusta on tullut niin epäluuloinen ja hyökkäävä.

Ripatti ei ole onnistunut puhkaisemaan kuplaa, jonka sisään hän upposi väkivaltaisessa suhteessa. Hän yrittää kiivetä sieltä pois, mutta seuraavassa hetkessä kupla saattaa imaista takaisin sisälleen. Se turhauttaa.

– Ei minun kuuluisi enää siellä kuplassa olla, mutta siitä on ajan saatossa tullut turvapaikka. Joudun tekemään itseni kanssa todella paljon töitä.

Siksikin väkivallasta pitää puhua.

– Sitä kuvittelee, että pärjää ihan hyvin omineen. Henkiset arvet ovat kuitenkin niin valtavat, ettei niiden kanssa selviä yksin.

Minusta tuntuu, että olen vahvempi kuin koskaan. Tytti Ripatti

Äidin koti Kouvolassa on alkanut täyttyä astioista, esineistä ja tauluista. Ne Tytti Ripatti ottaa aikanaan mukaan omaan kotiinsa. Hän on heittänyt pois vanhat lautaset ja lasit, joista ex-mies on syönyt ja juonut.

Oman kodin hankinta voi olla edessä hyvinkin pian, sillä hän on juuri saanut opiskelupaikan VR:ltä. Hänestä tulee liikennöintitarkastaja, ja työpaikka on jo varma. Ydinvoimala vaihtuu junaraiteisiin.

– Tulevaisuus jännittää, koska työ ydinvoimalassa toi rytmin päivään ja on auttanut toipumaan. Haluan kuitenkin ottaa paikan vastaan, sillä työsuhde muuttuu vuoden jälkeen vakituiseksi.

Hiljalleen aika kuluu, hyviä päiviä on yhä enemmän. Siivet kantavat pidempiä matkoja.

– En ole asettanut toipumiselleni mitään aikarajaa. Jo nyt minusta tuntuu, että olen vahvempi kuin koskaan.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Ensi- ja turvakotien liiton antamia tietoja sekä tilastoja, oikeuden pöytäkirjoja, valokuvia ja Tytti Ripatin sekä presidentinkanslian välistä kirjeenvaihtoa.

Suomen Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Milla Pyykkönen sanoo olevansa iloinen Irlannin kansanäänestyksen tuloksesta. Äänestyksen mukaan enemmistö irlantilaisista kannattaa abortin laillistamista.

– Aborttioikeus on ollut naisasialiikkeen kulmakiviä alusta asti, Pyykkönen sanoo.

Hän toivoo Irlannin esimerkin avaavan tietä abortin vapauttamiselle laajemminkin.

– Valitettavasti on ollut nähtävissä myös liikehdintää, mikä mielummin kiristäisi aborttilakeja kuin vapauttaisi niitä.

Pyykkönen nostaa esiin muun muassa Puolan ja Maltan.

– Puolassa aborttilaki on tiukka ja siihen on esitetty kiristyksiä.

– Maltalla abortti on kielletty kaikissa tapaukssissa, myös naisen henkeä uhkaavissa tapauksissa.

Pyykkönen muistuttaa, että Irlannin kansanäänestyksessä etenkin nuoret kannattivat abortin laillistamista.

– Nuoremmat näyttävät olevan abortin vapauttamisen kannalla ja lähinnä vain vanhemmissa ikäluokissa oli vastustusta enemmistönä, Pyykkönen summaa.

Lue lisää:

Äänestystulos valmistui: Irlantilaiset äänestivät abortin puolesta selvällä enemmistöllä

YK:n lastenjärjestön Unicefin Suomen haara katsoo, että turvapaikanhakijalasten kuulemista ei pitäisi rajoittaa uskontoasioihin.

Suomen Unicef kertoo tiedotteessaan, että julkisuuteen tullut Maahanmuuttoviraston eli Migrin ohje kristinuskoon kääntyneiden perheiden alle 12-vuotiaiden lasten kuulemisesta herättää ihmetystä järjestössä.

Migri perusteli lasten kuulemista nimenomaan Unicefin raportilla, jossa sanotaan, että kuulemiskäytäntöjä pitäisi laajentaa alle 12-vuotiaisiin perheiden kanssa Suomeen saapuneisiin lapsiin.

– Se, että lapsia kuultaisiin juuri uskonnosta, on outoa, koska Suomessa lapsen uskonnosta päättävät hänen huoltajansa. Lapsen oikeuksien sopimuksessakin tunnistetaan tältä osin vanhempien ja laillisten huoltajien rooli, sanoo Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki tiedotteessa.

Unicefin kannanotosta kertoi ensimmäisenä Kirkko ja kaupunki -lehti.

– Toivommekin, että ohjeistusta korjattaisiinkin siihen suuntaan, että Maahanmuuttovirasto pyrkii kehittämään lasten kuulemista yleensä, jatkaa Hetemäki.

Hänen mielestään erityisen haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijalasten kuulemisessa tulisi olla suurempi rooli lastensuojeluviranomaisella.

Suomen Unicefin mielestä Suomi ei huomioi tarpeeksi turvapaikkapolitiikassaan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Järjestön mukaan Suomi ei ole ottanut lapsen etua riittävästi huomioon turvapaikkapäätöksissä.

Juhlatarjoilun ei tarvitse olla ylenpalttista tai ihan samanlaista kuin se on ollut aina ennenkin. Pyysimme kahdelta kokeneelta kokilta eli Mervi Lähteenmäeltä ja Janne Juvoselta vinkkejä juhlien järjestämiseen ja tarjoiluihin.

Pienet suupalat kakkujen sijaan

Voileipä- ja täytekakkujen säilyttäminen kuumissa tiloissa voi olla haastavaa. Pienet suupalat toimivat tässäkin, kun uusia tarjottavia voi tuoda tarjolle viileästä tarpeen mukaan.

– Neljällä tai viidellä tarjottavalla pärjää hyvin. Pari makeaa ja kolme, neljä suolaista palaa on hyvä kokonaisuus. Minipavlova-leivoksia voi tehdä valmiiksi vaikka valmiisiin marenkikuoriin. Mascarpone-vaahtoa ja mansikoita päälle. Parsasta ja lohesta saa hyvän päällisen saaristolaisleipänapille, vinkkaa Janne Juvonen.

Eroon tiskivuorista ja sotkuista

Pienet suupalat voi tarjoilla ilman suuria astiamääriä ja välineitä. Paloja voi ottaa vaikka suoraan lautasliinalle.

– Makeita hedelmänpaloja tai mansikoita voi asetella tikuissa foliolla päällystetyn varhaiskaalin päälle. Tikkuja voi ottaa siitä vaikka ilman mitään astiaa ja laittaa suoraan suuhun, sanoo Mervi Lähteenmäki.

Suupalatarjoiluilla estää myös keittiön tiskikaaoksen.

– Ei laiteta pöytiin isoja kulhoja, jotka näyttävät tunnin päästä helteessä sotkuisilta. Ketään ei tarvitse lukita keittiöön tiskaamaan, kun tiskejä ei tule, Janne Juvonen sanoo.

Yhdessä tekemisen ilo

Juhlajärjestelyjä kannattaa tehdä yhdessä, niin jokainen ehtii nauttimaan juhlapäivästä.

– Esimerkiksi tikutettavia suupaloja osaavat tehdä nuoremmatkin, Mervi Lähteenmäki sanoo.

Hänen mukaansa nuorison mukana juhlavalmisteluihin on tullut mukaan terveellisyyttä, lähiruokaa ja ehkä myös jonkin verran luomua.

Yksinkertainen kattaus auttaa allergista

Ruoka-aineallergiat ovat yleisiä. Juhlissa joutuu usein kysymään, onko tarjottava esimerkiksi laktoositonta tai gluteenitonta. Pienet suupalat on helppo räätälöidä kaikille sopiviksi.

– Parsa-lohi-leivästä voi jättää leivän pois. Silloin siitä tulee gluteeniton. Massan voi laittaa vaikka lusikkaan tai pieneen kuppiin. Kun raaka-aineet ovat selkeästi näkyvissä, niin vieraan ei tarvitse arvuutella tuotteiden sisältöä. Voileipäkakku on kaikkein vaikein ruoka-ainerajoitteiden kannalta, Janne Juvonen sanoo.

Uutisvuodon viimeisissä nauhoituksissa Ylen studio 2:lla käy kova vipinä. Yleisöä on kaksisataa, ja ikähaitari liikkuu teineistä eläkeläisiin. Joukossa on myös ihmisiä, jotka ovat seuranneet ohjelmaa alusta saakka.

– Kyllähän tämä vähän haikeaa on. Nyt on tyhjä olo, Marjut Klinga ja Pia Landen toteavat.

– Uutisvuoto on tuonut uutisia hauskalla tavalla esille ja nostanut usein esille asioita, joita ei muuten ehkä huomaisi, Klinga jatkaa.

Mallia otettiin briteiltä

Uutisvuodon ensimmäinen jakso esitettiin Ylen TV1:llä helmikuussa 1998. Tuolloin juontajana ja ylituomarina toimi Peter Nyman ja kahtena muuna tuomarina edesmennyt Tommy Tabermann ja kirjailija Jari Tervo.

Nyman oli juontanut Maikkarilla kolme vuotta Mediapeli-ohjelmaa, ja nyt oli tullut aika etsiä uusia haasteita. Uutisvuotoon hänet houkuttelivat Broadcasters-tuotantoyhtiön Saku Tuominen ja Juha Tynkkynen, jotka olivat bonganneet maailmalta brittiformaatti Have I Got News For Youn ja halusivat tuoda sen Suomeen.

– Otin juontajanrooliini mallia briteiltä. Rooli tekee tavallaan parodiaa uutisankkurista ja siinä on pieni satiirinen tvisti. Mitään kovin laajamuotoista teatteria siinä ei tietenkään voinut tehdä ja pyrinkin olemaan pitkälti oma itseni, Nyman kertoo.

Uutisvuodosta kasvoi nopeasti katsojien suosikki, joka sai jo alkutaipaleellaan useita Venla-palkintoja. Kriitikoita ohjelma ei oikein innostanut.

– Olimme alusta saakka ison yleisön ohjelma ja totta kai puimme maailmanmenoa varsin rouheaan tapaan. Emme edes yrittäneet olla hirveän fiksuja tai liian sivistyneitä. Mielestäni tämänkaltaisen satiirin tai huumorin pitää olla vähän mautonta. Sitä paitsi narrin rooliin on aina kuulunut tietty määrä vulgaarisuutta ja mauttomuutta.

Nymanin mukaan Uutisvuodossa ei oikeastaan tabuja tai kiellettyjä aiheita ole ollut.

– Tosin meitä ohjeistettiin säännöllisesti siitä, että yrittäkääs nyt pojat vähän rajoittaa niitä navanalusjuttuja. Mutta jos pitää sanoa nopeasti jotakin hauskaa, niin kyllähän me tiedämme baari- ja kaverikeskustelujen pohjalta, että siihen suuntaan ne jutut yleensä menevät.

Uutisvuotoa on tehty suoranomaisesti nauhoittaen, ja koska taustalla on vahva formaatti, varsinaisia kömmähdyksiä ei ohjelmanteossa ole juuri tapahtunut. Ensimmäisen jakson nauhoitus tosin keskeytettiin "teknisten" ongelmien takia.

– Muistan, kuinka tuottaja Tuominen tuli ohjaamosta lattiatasolle ja ilmoitti, että nauhoitukset on aloitettava uudelleen alusta. Kun jälkikäteen kysyimme, että mikä tekniikassa oikein oli vikana, Tuominen vastasi ettei mikään, mutta te vaan olitte kaikki niin helvetin paskoja.

Naurua maailman mielettömyydelle

Jari Tervon mukaan ohjelmanteko alkoi sujua kivuttomasti vuoden 1998 toukuussa. Sitä ennen Saku Tuominen ehti jo pitää kriisipalaverin, koska hänen mielestään ohjelma ei ollut erityisen hyvä.

– Tuominen komensi meitä ainakin lukemaan lehtiä, jotta olisimme edes jotenkin kartalla ja ettei tarvitsisi vasta studiossa pohdiskella, mitä sanoisi. Että jos Paavo Lipponen loikkaa samalla viikolla keskustaan, on varsin varmaa, että samasta asiasta joutuu sanomaan jonkun nokkeluuden ja sen voisi jopa miettiä valmiiksi.

Tervon mukaan Uutisvuodon menestyksen salaisuus on varsin yksinkertainen:

– Tätä esitettiin – tai esitetään nyt viimeisen kerran – oikeaan aikaan, yhdeksän jälkeen lauantai-iltana. Suomen kansa on käynyt saunassa, nauttinut purkin olutta tai lasin viiniä ja on ollut valmis nauramaan maailman mielettömyydelle, Tervo kiteyttää.

Suosioon on Tervon mielestä vaikuttanut myös se, että tähdet ovat olleet oikeassa asennossa etenkin esiintyjävalintojen suhteen.

– Kyse on saattanut olla puhtaasta vahingosta tai siitä, että suurenmoisella vainulla varustetut tuottajat Saku Tuominen ja Juha Tynkkynen osasivat etsiä ohjelmaan ihmiset, jotka tulivat toimeen keskenään ja osasivat pitää hauskaa.

Tervoa huvittaa vieläkin, että vuonna 1998 Uutisvuotoa pidettiin rytmiltään suorastaan epäsuomalaisen nopeana ohjelmana.

– Kun saman pätkän näki viisitoista vuotta myöhemmin, ohjelma oli hirvittävän hidas.

Mutta onko kaksikymmentä vuotta jatkuneella ohjelmalla ollut yhteiskunnallista merkitystä – siinähän on vieraillut presidenttiehdokkaita ja tulevia presidenttejäkin.

– Aikoinaan puhuttiin, että kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi, Uutisvuoto olisi vaikuttanut asiaan. Mutta eihän tästä ole minkäänlaista tutkimuksellista tietoa. Kuka sitä paitsi kehtaisi sanoa, että äänestin jotakuta vaaleissa, koska hän oli niin kiva siinä television viihdeohjelmassa.

Tervo kylläkin toivoo, että Uutisvuoto olisi vaikuttanut ainakin yhteen asiaan.

– Olisi houkuttelevaa ja mairittelevaa sanoa, että jos Uutisvuoto on poistanut pikkiriikkisesti yhteiskunnallisesta tai julkisesta keskustelusta päkistelyä ja paskantärkeyttä, niin silloin asiat ovat todella hyvin ja olen iloinen.

Suosikkivieraita sanavalmiit poliitikot

Jussi Jokelainen työskenteli Uutisvuodossa tuottajana vuodet 2005-2017. Hänellä on Broadcasters-tuotantoyhtiön alaisuudessa toimineen Uutisvuodon tekemisestä pelkästään hyviä muistoja.

– Meillä oli mahtava yhteisö ja se oli hauska, opettavainen ja sydämellinen työpaikka. Ihmisistä pidettiin huolta ja töissä sai olla vaikka alasti, kunhan hommat hoidettiin. Joskus ohjelma syntyi helpommin, joskus se vaati valvottuja öitä. Mutta helvetin hauskaa oli! Jokelainen toteaa.

Kulissien takaa Jokelaiselle muistuu mieleen etenkin yksi episodi, joka aiheutti silloiselle tuottajalle sydämentykytyksiä. Uutisvuodon nauhoitukset tehtiin aina perjantaina aamupäivisin, ja kaikkien piti olla paikalla kello kymmeneltä. Vieraaksi ja Jari Tervon pariksi oli tällä kerralla tulossa näyttelijä-ohjaaja Maria Sid.

– Torstaina oli ollut Tervon käsikirjoittaman tv-sarjan pressitilaisuus, jossa hän oli luonnollisestikin ollut mukana. Yhdeltä yöllä Tervo soittaa minulle hyväntuulisena ravintolasta ja huikkaa, että tulehan Jokelainen tänne juopottelemaan. Vastasin että heti kotiin sieltä, olet aamulla ruudussa. Tervo siihen, että Mariakin on täällä...

Sid lähti nukkumaan aamuneljältä, kun taas Tervo jatkoi juhlimista.

– Jarin vaimo pisti puoli yhdeksältä viestin, että kaikki hyvin, mies on suihkussa. Kyllähän Jari ja Maria sitten hieman tuoksahtivat ja silmät vähän punoittivat, mutta ohjelma saatiin kunnialla kasaan. Meillä on ollut mukana rock-suuruuksia ja näyttelijöitä, jotka ovat toisinaan karkailleet, mutta että kapteeni ja vieras samasta joukkueesta mieron tiellä – se jäi kyllä mieleen.

Jokelaisen suosikkivieraita ovat olleet muutamat sanavalmiit poliitikot, kuten Mauri Pekkarinen, Paavo Väyrynen, Sampo Terho sekä Päivi Räsänen.

– Olen lähestulkoon kaikesta eri mieltä kuin Räsänen, mutta hän on nopeaälyinen ja hauska henkilö. Hän ei myöskään ole mikään tuuliviiri, vaan pitää päänsä ja mielipiteensä. Lisäksi hän pystyy nauramaan itselleen. Tällainen yhdistelmä toimii hyvin Uutisvuodossa.

Uutisvuoto on luonnollisestikin päässyt Aku Ankkaan: siellä se tunnetaan suosittuna Uutiskuono -viihdeohjelmana, jossa esiintyvät fiksut kirjailijat Jyri Terva ja Tomi Tooperman.

Pohjois-Korean hallinnon äänitorven KCNA-uutistoimiston mukaan Koreoiden johtajat ovat sopineet tapaavansa jatkossa "säännöllisesti". KCNA:n mukaan johtajat keskustelivat aiheesta lauantain tapaamisessaan.

Lauantain tapaamisesta ei kerrottu julkisuuteen etukäteen. Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in tapasivat eilen maiden välisellä demilitarisoidulla rajavyöhykkeellä.

Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen huipputapaaminen keskustelussa

Uutistoimisto AFP:n mukaan Koreoiden johtajat ilmaisevat kannattavansa yhteisiä ponnisteluja Korean niemimaan ydinaseriisunnalle. Reutersin mukaan Koreoiden johtajien väliset keskustelut ovat menneet hyvässä hengessä.

Koreoiden johtajat keskustelivat Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen mahdollisesta tapaamisesta, jonka toteutumisesta ei ole varmuutta. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti torstaina peruneensa tapaamisen. Perjantaina hän kuitenkin kommentoi huippukokouksen toteutumisen olevan vielä mahdollista. Huippukokous oli tarkoitus järjestää kesäkuun 12. päivänä Singaporessa.

Moon: Pohjois-Korea edelleen sitoutunut ydinaseriisuntaan

Etelä-Korean presidentin Moon Jae-inin mukaan Pohjois-Korea on edelleen sitoutunut ydinaseriisuntaan. Moonin kommenteista kertoi CNN. Moonin mukaan Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un on myös ilmaissut halunsa tehdä yhteistyötä rauhan eteen.

Päivitetty klo 4.58. Lisätty Moon Jae-inin kommentit

Kalastuksenvalvonta tehostuu Pohjois-Karjalassa. Salakalastus on äitynyt maakunnassa niin isoksi ongelmaksi, että eduskunta myönsi erillisen, 100 000 euron määrärahan Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskukselle valvonnan tehostamiseen. Tarkoituksena on suojella salakalastukselta varsinkin uhanalaisia kalalajeja, kuten Saimaan järvilohta. Potti on tarkoitettu erilaisiin valvontaa tehostaviin hankintoihin.

Määrärahoilla Kalatalouskeskus on hankkinut kaksi uutta venettä. Isommassa 5,5-metrisessä alumiiniveneessä on muun muassa tehokas kaikuluotain. Pienempää muovivenettä on ajateltu käytettävän varsinkin koskipaikoissa, koska vene ei ole niin arka pienille kolhuille, kertoo kalatalousneuvoja Sami Kurenniemi Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskuksesta.

Kurenniemi kertoo, että kalastuksenvalvojille aiotaan hankkia myös sähköpyöriä. Pyörät ovat autoja kätevämpiä kulkuvälineitä esimerkiksi silloin, kun valvojat kulkevat Pielisjoen rantoja Joensuussa Utran ja Linnunlahden välillä.

Kurenniemi hämmästelee sitä, että uhanalaisen Saimaan järvilohen salakalastuksen saama laaja julkisuus syksyllä 2016 ei juuri hillinnyt menoa rannoilla ja muilla apajilla. Kurenniemi kertoo, että vuonna 2016 Pielisjoen ja Ala-Koitajoen alueella raportoitiin noin 160 kalastusrikkomusta. Viime vuonna rikkomuksia tuli ilmi vielä kymmenkunta enemmän edellisvuoteen verrattuna.

Osa rikkeistä jäänyt tutkimatta puuttellisen kaluston vuoksi

­Kalustohankinnoilla on iso merkitys kalastuksenvalvonnalle. Sami Kurenniemen mukaan kalastusrikkomuksia on aikaisemmin voinut jäädä tutkimatta osittain juuri kaluston puutteiden vuoksi.

– Kun meillä on kalusto kunnossa ja riittävä tekniikka, saamme kalastusrikkomuksen tekijät paremmalla prosentilla kiinni, Kurenniemi toteaa.

Valvojien varustetilannetta on saatu kohennettua myös paikallisten yritysten lahjoitusten avulla.

– Kaikilla valvojilla on nyt mukanaan esimerkiksi riittävän hyvät kiikarit ja kamera, Kurenniemi kuvailee.

Myös kalastuspaikkojen kameravalvontaa on saatu parannettua lahjoitusten avulla. Kuvaa lähettäviä riistakameroita on nyt yhteensä kymmenen. Valvojilla on käytössään myös lahjoituksena saatu drone. Kuurnankoskeen on tulossa myös kaksi tehokasta live-kameraa, joilla voidaan valvoa sekä voimalaitosuomaa että tulevaa järvilohen kutu-ja poikastuotantoaluetta.

Teollisuuden työttömistä kaksi kolmasosaa ei ole alkuvuonna täyttänyt työttömyysturvan aktiivimallin ehtoja. Heidän työttömyyskorvaustaan siis leikataan vajaalla viidellä prosentilla.

Kolmannes aktiivisuusedellytyksen piirissä olleista työttömistä täytti ehdon. Teollisuusliiton työttömyyskassan johtaja Irene Niskanen sanoo, että vaikka tulosta osattiin aavistella, aktiivimallin ehdot reputtaneita on yllättävänkin paljon.

– Teollisuuden aloilla ei juurikaan ole osa-aikatyötä tarjolla. Meillä on aika vähän myös lyhyitä keikkatöitä, joilla aktiivisuusehdon voisi täyttää. Lisäksi meillä on aika paljon ikääntyneitä työttömiä, Niskanen kertoo.

Teollisuusliiton työttömyyskassan luvut huhtikuulta kertovat, että aktiivimallin ehdot jäivät täyttämättä 5 900:lta työttömältä. Aktiivisuusehdon täytti noin 3 000 henkilöä.

Kaikkiaan ansiopäivärahaa sai Teollisuuden työttömyyskassasta noin 14 500 ihmistä. Heistä aktiivisuusseurannan piirissä oli vuoden ensimmäisellä tarkastelujaksolla vajaat 9 000 ihmistä.

Malli iskee eri tavoin eri aloihin

Aiemmin on kerrottu, että Kelan kautta ei-ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavista noin puolet on täyttänyt aktiivisuusehdot. Myös Suomen suurimman työttömyyskassan YTK:n edunsaajista puolet täyttää ehdot. YTK:n edunsaajia voi pitää melko kattavana otoksena suomalaisista palkansaajista.

Kuten teollisuudessa, myös korkeasti koulutetuilla aktiivisuusehdon täyttäminen näyttää kuitenkin vaikeammalta.

Palvelualoilla aktiivimallin leikkuri sen sijaan iskee selvästi harvemmin, vain noin kolmannekseen työttömistä.

Aktiivimalli edellyttää työttömiltä työntekoa vähintään 18 tuntia 65 päivän tarkastelujakson aikana tai osallistumista vähintään viiden päivän hyväksyttyihin työ- ja elinkeinopalveluihin. Kolmas vaihtoehto aktiivisuuden osoittamiseen on riittävä määrä yrittäjätuloa.

Jos aktiivisuus ei täyty, etuus alenee 4,65 prosenttia päivärahasta.

Lue lisäksi:

"Omatuntoni on puhdas, eikä minulla ole syytä pelätä mitään" – Aktiivimalli ei ahdista työtöntä Tarja Holmgrenia, mutta Karita Pihlströmille se on nöyryyttävä syytös laiskuudesta

Aktiivimallin leikkuri iski eniten yli 50-vuotiaisiin ja miehiin

Lähes koko Suomessa vallitsee tällä hetkellä poikkeuksellinen metsäpalovaara. Osassa Lappia on voimassa lievempi ruohikkopalovaara, joka voi muuttua metsäpalovaaraksi ensi viikolla.

Lauantain aikana pelastustoimi on saanut useita hälytyksiä maastopaloista eri puolilta maata. Ilmatieteen laitoksen mukaan metsäpaloindeksin arvot ovat nyt yli 5,5 monin paikoin maan etelä- ja keskiosassa.

Esimerkiksi Oulu-Koillismaan pelastuslaitos tiedotti lauantaina iltapäivällä Facebookissa, että "Suomen metsäpaloindeksi on muuttumassa historiallisen korkeaksi eli arvoon 6,0."

Metsäpaloindeksi on työkalu, jonka avulla Ilmatieteen laitos voi arvioida metsäpaloherkkyyttä. Laskentamallin syöttötietoina käytetään ilman kosteutta ja lämpötilaa, tuulen nopeutta, auringon säteilyä sekä sademäärää. Metsäpaloindeksin korkein mahdollinen arvo on 6,0.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitos muistuttaa, että metsäpalovaroituksen voimassa ollessa ei saa sytyttää nuotiota tai muuta avotulta. Tämä sääntö koskee myös esimerkiksi kertakäyttögrillejä.

Indeksi korkeimmillaan miesmuistiiin

Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Henri Nyman sanoo, että hän ei muista milloin metsäpaloindeksi on viimeksi ollut näin korkea.

Nyman toteaa, että hän ei kuitenkaan osaa kommentoida, kuinka historiallisesta metsäpalovaarasta tällä hetkellä on kyse.

– Kyllä varmasti indeksiarvo kuusi on havaittu jossain vaiheessa jossain päin Suomea. Onko sitten Koillismaalla? Ei välttämättä ole, Nyman sanoo.

Hänen mukaansa korkean metsäpaloindeksin kannalta myös vuodenaika on erikoinen. Yleensä loppukesä on kuivinta aikaa, kun aurinko on kuivattanut maastoa koko kesän.

Päivystävä meteorologi arvioi, että metsäpaloindeksi voi tällä hetkellä kuitenkin antaa hieman harhaa kuivuudesta, koska indeksi perustuu maaston pintakerroksen ylimmän kuuden senttimetrin kosteuteen.

– Tietenkin talven ja märän syksyn jäljiltä vettä on vesistöissä ja varmasti syvemmällä maaperässä aika paljon vielä.

Kuivuus jatkuu

Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo, että tämän hetkisten ennusteiden mukaan ensi viikollakaan ei ole luvassa helpotusta kuivuuteen.

Keskiviikkona etelä- ja keskiosaan maata saattaa tulla paikallisia sateita, mutta mahdolliset sademäärät ovat jäämässä niin pieniksi, että metsäpalovaara ei poistu.

Lämmin ja kuiva kevät on hemmotellut tänä vuonna suomalaisia. Hemmottelua saattaa olla lisää luvassa, jos lämpimät ilmat jatkuvat vielä muutaman viikon. Kuiva kevät tarkoittaa myös vähemmän hyttysiä.

Hyttyset kehittyvät kosteissa painanteissa, joissa lämpötila on noin 15–20 astetta. Kehittymiseen menee noin 2–3 viikkoa.

Seuraavat kaksi viikkoa ovatkin ratkaisevia. Kainuun ely-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen kertoo, että seuraavan parin viikon sisällä nähdään, paljonko hyttysiä alkaa kuoriutumaan.

Jos tässä välissä sataa vettä, osa hyttysistä, jotka ovat nyt toukkavaiheessa, pelastuu. Mutta jos kosteat painaumat kuivuvat, on siellä olevien hyttysten tarinan loppu.

– Kevään kosteus ratkaisee. Mutta siltä näyttää, että tänä kesänä hyttysiä on normaalia vähemmän.

"Soilta tulee aina hyttysiä meidän riesaksi"

Vaikka näillä näkymin hyttysiä tulee olemaan normaalia vähemmän, ei hyttysiltä kuitenkaan täysin vältytä. Etenkin Pohjois-Suomessa suoalueita on melko paljon, ja ne pysyvät kosteina, vaikka maalla olevat lätäköt kuivuisivatkin.

– Soilta tulee aina hyttysiä meidän riesaksi, Leinonen toteaa.

Etelä-Suomikaan ei jää täysin ilman hyttysiä, vaikka niitä huomattavasti pohjoista vähemmän onkin. Aina löytyy kosteikkoja, joissa ne pääsevät kehittymään.

Kesän alussa hyttysmäärä saattaa näyttää Leinosen mukaan aluksi runsaalta, etenkin sellaisilla alueilla, jossa kevät on ollut kuiva ja lämmin.

– Koska hyttysten kuoriutuminen tapahtuu yhtä aikaa, lentelee niitä aluksi todella paljon.

Sisällissota päättyi Tampereella, kun valkoiset valtasivat kaupungin 6. huhtikuuta 1918. Muualla Suomessa sota jatkui vielä runsaan kuukauden.

Kalevankankaalle kasvoi yksi maan suurimmista vankileireistä, jossa oli enimmillään noin 11 000 punavankia. Vankeja pidettiin myös muun muassa Aaltosen kenkätehtaassa ja Aleksanterin koulussa.

Ankarasta ajasta huolimatta elämä jatkui, myös huvielämä. Aamulehden huveja-ilmoituspalsta piteni hiljalleen kevään 1918 mittaan.

"Huom.! Huom.! Kaupunginhotelli "Soittoa joka päivä 6–puoli 9 illalla".

"Olympia. Huom.! Huom.! Tänään uusi ohjelma: Fantomas II, heikkojen suojelija. – Petter ja hänen ystävänsä ministeri. Iloinen ilveily. Näytäntöjä: Klo 5 1/2 9 i.p."

Emännöitsijä sai töitä, kunhan ei ollut punainen

Sisällissodan jälkeen kaikki oli jakaantunut kahtia: voittajiin ja häviäjiin, valkoisiin ja punaisiin. Tampereen piirityksen ajaksi lakkautettu Aamulehti alkoi ilmestyä taas ja Kansan Lehti pantiin vuorostaan jäähylle.

Aamulehden palvelukseen otetaan -palstalla oli töitä tarjolla.

"Emännöitsijä, siisti ja kunnollinen, saa heti paikan eräässä suljetussa yhdistyksessä, jolla on oma huoneusto. Halukkaat – ei punaiset – ilmoittautukoot kirjallisesti suosituksineen Aamulehden konttoriin nimim. 'Emännöitsijä'."

Myös työhaluisia oli paljon. Luotettavuuden nimissä kannatti ilmoituksessa mainita erikseen, ettei ollut kuulunut punaisiin sodan aikana.

"20 v. nuorimies haluaa jotakin tointa. Arv. vast. t.l. konttoriin nimim. 'Ei punainen'."

Osa vangeista pääsi leiriltä vapaalle jalalle

Omaiset eivät aluksi saaneet viedä vangeille mitään, mutta vähitellen tuli lupa puhtaisiin vaatteisiin ja sitten myös ruokaan. Tampereen Sanomissa oli sotavankileirin johtajan ilmoitus asiasta heinäkuun 7. päivänä.

"... vankien omaisten tuomia ruokapaketteja otetaan vastaan tästä lähtien joka päivä klo 10–1 parakki 18 edustalla olevassa lautakojussa. Lähetykset ovat hyvin paketeerattavat ja paketteihin kiinnitettävä osoitelippu ..."

Juhannuksen 1918 jälkeen alettiin punavankeja päästää leireiltä, ei täysin vapaaksi, mutta sentään kotiin odottamaan oikeudenkäyntiä.

Aamulehdessä oli tutkintoasiainpäällikkö, majuri Gustaf Aminoffin Helsingissä antama kuulutus.

"... lähipäivinä tullaan vankileireistä asettamaan vapaalle jalalle, joskin poliisi- ja kunnallisviranomaisten sekä suojeluskuntien tarkan valvonnan alaisiksi melkoinen määrä tutkimuksissa vähemmin vaarallisiksi havaittuja vankeja... Tarkoitus ei kuitenkaan ole vapauttaa rangaistuksesta ketään, joka on ollut osallinen valtiorikokseen."

Valtiorikosoikeudenkäynnit alkoivat kesällä 1918. Samoihin aikoihin eduskunnassa tehtiin välikysymys punavankien kohtelusta, sillä leirien ala-arvoiset olot olivat herättäneet paljon huomiota aina ulkomaita myöten.

Tampereen vankileiri suljettiin vähitellen alkuvuoden 1919 aikana.

Vuohi oli vähäväkisten maidonantaja

Sisällissodan jälkeen Suomessa oli edelleen kova pula elintarvikkeista. Hiukan toivoa antoi, että uutta satoa oli jo kesällä kasvamassa pelloilla ja perunamailla.

Saksasta tuotiin Suomeen niin paljon suolaa, että tamperelaisetkin uskalsivat odottaa sen hinnan vihdoin halpenevan.

"Tampereella maksaa suola vielä 1:–, 1:50 kilolta ja eräässä kaupassa kuulutaan sitä myytävän jo 80 pennilläkin. Luultavasti suolan hinnat täälläkin pian laskevat...", ennakoi Aamulehti. Lehti tiesi myös, että "vähäväkisten maidonantajana on vuohi verraton."

Kauppahallin tai muidenkaan ruokapuotien ilmoituksia ei kesän 1918 sanomalehdissä juuri ole. Kaupungilla sen sijaan saattoi syödä hienostikin, jos oli siihen rahaa.

"Engström'in Kondiittoria Suositellaan. A'la Carte koko päivän."

"Puistoravintola. Galbiatin orkesteri soittaa 1/2 8 –11 ip. A la carte kaiken päivää."

"Askele, jota ei tarwitse ottaa takaisin"

Tampereella ja ympäristökunnissa laskettiin ja raivattiin sodan tuhoja, mutta samalla tähyttiin jo eteenpäin.

"Sähköwoiman siirtäminen Tampereelta ympäristöön ja esikaupunkeihin – Useita anomuksia sähköwoiman saamisesta jätetään näinä päiwinä."

Tampereen Sanomien uutisen mukaan sähkö kiinnosti ainakin Etelä-Pirkkalassa, Järwensiwulla, Wuohenojalla ja Messukylän pitäjässä.

Nimimerkki Neekeri kynäili Aamulehdessä heinäkuun 1918 alkupuolella puhelimen käytöstä.

"Kun eilen kilautin puhelimeni kelloa, ja painoin kuulotorwen korwaani, kajahti sieltä selwästi ja ystäwällisesti: keskus. Äkkäsin heti, että kyseessä oli entinen telefoonisentraali. Lyhyeltä ja käytännölliseltä kuulosti uusi nimitys, josta kolmisen päiwää sitten tein waatimattoman ehdotuksen."

Kirjoittaja piti telefoonisentraalin vaihtumista puhelinkeskukseksi pienenä, mutta merkittävänä askeleena sodasta eteenpäin. Monta muuta otettua askelta olisi kannattanut miettiä uudestaan, mutta ei tätä.

"Askele eteenpäin se on sekin suomalaisen kulttuurin alalla ja askele, jota ei tarwitse ottaa takaisin."

Yle on seurannut vuoden 1918 tapahtumia sata vuotta vanhoista lehdistä Yle Radio Suomen Tampereen lähetyksissä, Yle Areenassa ja Yle Uutisten verkkosivuilla. Sarjaa toimittivat Reija Grönroos ja Ulla Meriläinen. Katsausten sarja päättyy tähän.

Kuuntele lehtikatsauksia:

Lue myös:

Uutisia sadan vuoden takaa: "On siivottava myöskin punaisen mädätyksen turmelemat naiset"

"100 vuotta ei ole kovin paljon" – Historia tulee nuorten iholle, kun sisällissodan jäljet näkyvät omassa koulussa

Täpärä äänestystulos syöksi Tampereen Pohjoismaiden verisimpään kaupunkitaisteluun

"Isoisäni aiottiin polttaa elävältä, pelastui viime hetkellä" – Näin suvuissa muistellaan sisällissotaa: 9 tarinaa sadan vuoden takaa

Uutisia sadan vuoden takaa: Aamulehti inhosi sanaa toveri ja punakaartilainen teurastawaa lahtaria

Sisällissodasta kerrotaan suvuissa riipaisevia muistoja: "Jos tapatte minut, tappakaa lapsetkin"

Uutisia sadan vuoden takaa: huutolaislapsia kaupattiin lehti-ilmoituksilla ja siivo nainen sai töitä

Leipä lopussa, kaupunginvaltuusto vangittuna ja työläisiä maantielle – Suomen itsenäistymisestä ei 100 vuotta sitten revitelty isoja otsikoita

Skotlannin hallitus esittää uutta ilmastolakia, joka tiukentaisi maan ilmastopäästöjen rajoittamistavoitetta.

Aiemman lain mukaan ilmastopäästöjä on vähennettävä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Uudessa ehdotuksessa tavoite nousee 90 prosenttiin.

Skotlannissa käydään keskustelua, onko esitetty tavoite riittävän kunnianhimoinen, sillä maapallon ilmasto lämpenee yhä nopeammin. Ympäristöjärjestöt ja maan vihreä puolue vaativat tavoitteen nostamista sataan prosenttiin, jollainen on jo käytössä Ranskassa, Ruotsissa ja Uudessa-Seelannissa.

Skotlannin ympäristöministerin Roseanna Cunninghamin mukaan 90 prosentin tavoite on vaativampi kuin em. maiden täydellinen hiilidioksidineutraalius.

– Meidän lainsäädäntömme asettaa ankarat, laillisesti sitovat vuosittaiset tavoitteet, jotka koskevat kaikkia talouden sektoreita. Vuoteen 2030 mennessä vähennämme päästöjä kahdella kolmasosalla, ja toisin kuin muut maat, emme käytä päästöhyvityksiä, eli siis maksa muille maille, että ne vähentäisivät päästöjään meidän puolestamme, Cunningham sanoi The Guardian -lehden mukaan.

Hallitus ei ole täsmentänyt, miten tavoitteeseen on tarkoitus päästä. Skotlannissa on joka tapauksessa korjattava rakennuskantaa, joka tuhlaa paljon lämmitysenergiaa, panostettava julkiseen liikenteeseen ja siirryttävä yhä enemmän uusiutuvaan energiaan.

Kesäkuun puolivälissä alkavien jalkapallon MM-kisojen odotettiin täyttävän Pietarin hotellit, mutta huoneita on yllättäen tarjolla kaikkina ottelupäivinä. Pelien välisinä päivinä huoneen saattaa saada edullisesti.

– Monet kisaturisteista ovat tehneet päätöksen majoittua Moskovaan, josta he tulevat katsomaan otteluita päiväseltään Pietarissa, sanoo Pietarin hotellien toimintaa analysoivan Hospitality Managementin toimitusjohtaja Blake Anderson-Buntz.

Moni turisteista päätyy Moskovaan myös siksi, että kaupungista on hyvät lento- ja junayhteydet kaikkiin kisakaupunkeihin, joissa otteluita pelataan.

Vielä viime syksynä Pietari kertoi odottavansa kuukauden kestävän FIFA:n World Cupin aikaan kaupunkiin miljoonaa jalkapalloturistia, mutta varsinkin yöpyvien matkailijoiden määrä jää tuntuvasti ennakoidusta. Hotelleille kisoista onkin tulossa pettymys, sillä kisojen ajaksi myös matkanjärjestäjät ovat peruneet suurimman osan kisoihin liittymättömistä valmismatkoista.

– Vapaa-ajan ryhmäsarjoja ei käytännössä ole kesäkuussa, koska matkanjärjestäjät eivät voisi tuoda asiakkaita kuin osan kuukaudesta, sanoo Park Inn Nevskyn hotellinjohtaja Mika Virtanen.

Park Inn Nevskyssä suosituimpina pelipäivinä hotelli on jo varattu täyteen, mutta monissa hotelleissa tilaa on edelleen. Ainoastaan virallisia kisadelegaatioita majoittavat puolenkymmentä keskustan hotellia on varattu täyteen.

Omatoimimatkailija löytääkin Pietarista kesäkuun alussa normaalia edullisempia huoneita, ja hintoja on laskettu myös otteluiden välisinä päivinä.

Suosituimpina ottelupäivinä hotellihuone viiden tähden hotellissa PIetarin keskustassa maksaa jopa lähes 680 euroa yöltä, mutta esimerkiksi neljän tähden hotellit eivät voi hinnoitella huoneita vapaasti.

– Vuoden 2017 alusta Venäjä on määrännyt huoneille enimmäishinnan, ja sitä myös valvotaan tarkasti, sanoo Virtanen.

Kolmen tähden hotelleissa yhden yön majoitus maksaa heinäkuun pelipäivinä 150–300 euroa yöltä, mutta edullisempaa majoitusta etsivälle tarjolla on minihotelleja ja hyvätasoisia hostelleja. Hotellien hinnat saattavat laskea vielä kisojen alettua kysynnän mukaan.

Päivän bussiretket Lappeenrannasta ja Imatralta peruuntuivat

Lappeenrannassa varauduttiin majoittamaan kesällä Venäjälle meneviä kisaturisteja, koska Pietarin hotelleissa on 35 000 vuodepaikkaa, joiden uskottiin loppuvan kesken. Ennakkovarausten perusteella kaupungin omat hotellit pystyvät kuitenkin majoittamaan kaikki kisaturistit..

Samalla peruuntuvat myös Lappeenrannasta ja Imatralta suunnitellut päivän bussimatkat Pietariin. Hotelleissa majoittuvia kisaturisteja olisi viety katsomaan ottelua ja tuotu takaisin pelin jälkeen. Syynä matkojen peruuntumiseen ovat myös busseille asetetut rajoitukset.

– Pietariin pääsee kisojen aikana vain sellaisilla busseilla, joissa on venäläinen satelliittinavigointijärjestelmä, emmekä aio sellaista hankkia, sanoo bussimatkoja järjestävän Itämatkojen toimitusjohtaja Jukka Jyrkinen.

– Me eletään niin eri maailmoissa. Ei varmaan ole mitään, mitä minä tai kukaan vastaavassa tilanteessa oleva voisi sanoa, että ymmärtäisit, mitä se todellisuus todellakin on.

Karu kommentti on pitkäaikaistyöttömän Anna-Maija Tikkasen. Hän on juuri tavannut kansanedustaja Susanna Kosken toistamiseen Kuplat-sarjan päätösjaksossa.

Koko sarjan ideana oli törmäyttää toisilleen vieraita maailmoja. Samalla oli tarkoitus etsiä yhteisiä nimittäjiä. Kuplia tehtiin syksystä 2017 toukokuuhun 2018.

Sarja syntyi vastareaktiona somemaailman kasvottomalle loanheitolle. Halusimme mennä suoraan tätä ongelmaa päin ja etsiä sille ratkaisuja.

Uskoimme siihen, että eri kuplissa elävät suomalaiset kyllä pystyvät keskustelemaan fiksusti ja toisiaan arvostaen, kunhan heidät laitetaan istumaan nenätysten.

Olimmeko väärässä?

Sarjassa kohtasivat Kosken ja Tikkasen lisäksi turvapaikanhakijoiden vastustaja ja ystävä, ateisti ja pappi, vegaani ja sikatilallinen, pohjoiskarjalainen poikamies ja stadin gimma, digipomo ja digijäärä sekä downshiftaaja ja työkeskeinen yritysjohtaja.

Puheviestinnän professorin Pekka Isotaluksen mukaan suomalaisilla on alhainen sietokyky väittelyyn. Me mieluummin vaikenemme kuin olemme eri mieltä.

Väittely koetaan Suomessa helposti negatiiviseksi ja häiritseväksi.

Sosiaalisessa mediassa myös suomalaiset ovat ryhtyneet väittelemään kiivaastikin. Tähän muutokseen on suomalaisten ollut vaikea suhtautua, Isotalus arvioi.

Opimme sarjaa tehdessä ainakin kahdeksan asiaa siitä, miten vuoropuhelua voi edistää.

1. Melkein aina löytyy jotakin yhteistä

Somessa asiallinen keskustelu maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Kuplat-sarjassa tätä päätettiin yrittää viime lokakuussa.

Kauhavalla tunteita oli juuri kuumentanut koulussa tapahtunut nujakka, johon osallistui turvapaikanhakijaoppilaita. Samaan aikaan Helsingissä turvapaikanhakijoita tukevat aktivistit vastustivat kielteisen päätöksen saaneiden pakkopalautuksia.

Kuplissa saatettiin yhteen kauhavalainen perussuomalaisten ja Suomen Sisun kannattaja Noora Budde ja helsinkiläinen kirjailija Katri Tapola, joka oli ystävystynyt monien turvapaikanhakijoiden kanssa.

Buddea ja Tapolaa yhdisti se, että molemmat olivat syntyneet ja viettäneet paljon aikaa Pohjanmaalla.

Tapola kertoi ennen tapaamista ymmärtävänsä kyllä pohjalaista mentaliteettia ja yritteliäisyyttä, mutta hän ei hahmottanut, mitä pelättävää turvapaikanhakijoissa oli.

Ensi tapaaminen Kauhavan rautatieasemalla oli lämmin.

– Oli luontevaa heti halata. Molemmat olivat kuitenkin suostuneet antamaan tähän aikaansa, Tapola perustelee nyt puhelimessa.

Tapola koki, että he olivat jollain tapaa samanhenkisiä.

Kumpikin oli pettynyt siihen, millaista turvapaikkapolitiikkaa Suomessa on tehty. Toinen piti sitä liian löysänä, toinen epäinhimillisenä.

Budde kertoo ymmärtäneensä tapaamisessa erittäin hyvin, miksi Tapola ajattelee asiasta toisin kuin hän itse.

Budde halusi jutussa tuoda ajatuksiaan julki laajemmalle yleisölle mutta oli kiinnostunut kuuntelemaan myös eriäviä näkemyksiä.

– Samalla toivoin näkemysten vertailua hyvässä hengessä. Mikä tapahtuikin, hän arvioi viestissään puoli vuotta tapaamisen jälkeen.

2. Pitää olla halua ja kykyä keskustella

Uskonnon ja kirkon suhdetta ruoti Kuplissa kaksi samanikäistä ja keskustelutaidoiltaan tasavertaista henkilöä: helsinkiläisen Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala ja tamperelainen vapaa-ajattelija Riku Salminen.

Monet jakson nähneet tai siitä lukeneet vaikuttivat ilahtuneilta asetelmasta.

– Keskustelijat olivat suunnilleen kaikesta eri mieltä, mutta keskustelivat sivistyneesti, kommentoitiin somessa.

Jo sarjaan pyydettäessä henkilöille aina korostettiin, ettei tavoitteena ole kärjistää, vaan mieluummin lisätä ymmärrystä.

Vapaa-ajattelija Riku Salminen oli blogitekstissään muutama vuosi sitten kertonut kannattavansa maltillista ja kunnioittavaa uskonnon ja ateismin vuoropuhelua. Sellaista hän oli nähnyt Tampereella pidetyssä seminaarissa, jossa oli mukana vapaa-ajattelijoiden ja kirkon edustajia.

"Kenelläkään ei tuntunut olevan tarvetta mustamaalata toisin ajattelijoita väärin ajattelijoiksi", Salminen kirjoitti.

Kirkkoherra Kari Kanala on tunnettu monista tempauksistaan – hänen seurakunnassaan on järjestetty esimerkiksi kirkkokaljoja lähipubissa ja haukkuhartauksia koirille ja koirien omistajille.

Kanalan mielestä on tärkeää, ettei aina vietä aikaa vain samanmielisten kanssa.

Keskustelussa Kanala ja Salminen olivat yhtä mieltä siitä, että uskonnottomien ja kristittyjen ei kannattaisi juuttua kärkevään eipäs–juupas-väittelyyn somessa.

Kanalan mukaan he seuraavat yhä Salmisen kanssa toisiaan Facebookissa.

– Hän näyttää olevan siellä samanlainen fiksu ihminen kuin tapaamisessakin, Kanala kiittelee.

Ohjelman jälkeen vapaa-ajattelijat pyysivät Kanalaa illanviettoonsa Helsingissä. Se oli Kanalalle hyvä kokemus.

Voit katsoa pitkän version Kanalan Ja Salmisen keskustelusta Areenasta.

3. Asioista saa olla vahvastikin eri mieltä, kunhan se ei ole henkilökohtaista

Vegaanin ja possutilallisen kohtaamisessa oli etukäteen vahva vastakkainasettelu.

Toinen puolusti ammattiaan ja korosti luomueläintalouden hyviä puolia verrattuna tavanomaiseen tuotantoon. Toinen avasi eettistä vakaumustaan vegaanina. Puhuttiin elämästä ja kuolemasta.

Sekä vegaani Teemu Almén että sikatilallinen Reetta Kivi lähtivät mukaan keskustelevalla ja kuuntelevalla asenteella.

He ovat molemmat yrittäjiä ja suunnilleen samanikäisiä. Heitä yhdistää myös kiinnostus ympäristön hyvinvoinnista.

Molemmat vakuuttivat jälkikäteen kuunnelleensa toista aidosti.

Tapaamisen jälkeen Kivi kuitenkin ymmärsi vegaania entistä vähemmän. Eläinlajien asettaminen arvojärjestykseen oli hänelle yllätys.

Almén piti hyönteisten syömistä vähemmän vääränä kuin älykkään sian tappamista ihmisen ravinnoksi. Itse hän ei kuitenkaan hyönteisiä söisi.

Molemmat pysyivät odotetusti kannoissaan loppuun asti. Alménin mielestä parasta olisi, jos Kivi voisi lopettaa elinkeinonsa kokonaan.

Yhteistäkin löytyi. Molempien mielestä lihansyöntiä pitäisi kokonaisuudessaan vähentää ja siirtää kulutusta luomuun.

Kenties ennakkoluulojakin onnistuttiin karistamaan: bodaava Almén ei vastaa käsitystä tyypillisestä vegaanista. Yksi syy, miksi hän lähti juttuun mukaan, oli juuri halu rikkoa stereotypiaa.

Molemmat saivat myönteistä palautetta.

– Just tässä salilla olen ja ihmiset tulevat kehumaan. Pommin varmasti lihansyöjiä, Almén viestitti heti jutun julkaisun jälkeen.

4. Ihminen on muutakin kuin edustamansa yhteisö tai yksittäinen mielipiteensä

Kirjailija Maijaliisa Dieckmann oli ison kansanosan äänitorvi jaksossa, joka käsitteli palvelujen digitalisointia.

Dieckmann kutsuu itseään digijääräksi. Hän edusti ihmisiä, joille tietotekniikka on vielä vieraampaa kuin hänelle itselleen.

Dieckmann tapasi jaksossa valtiovarainministeriön digitalisaatioyksikön päällikön Maria Nikkilän.

Sarjassa kukin keskustelija valittiin mukaan edustamaan jotain tiettyä mielipidettä tai kokemusta. Nikkilä oli mukana viran puolesta, mutta hänen elämäänsä kurkistettiin myös yksityishenkilönä, jolla on perhe ja harrastuksia.

Se oli yksi sarjan tavoitteista. Kukaan ei edustanut vain ammattiaan tai asiantuntemustaan.

Ajatusta voisi soveltaa väittelyihin myös yleisesti: Älä leimaa vastapuolta yksittäisen mielipiteen tai aseman vuoksi. Hän on paljon muutakin.

Nikkilä halusi kohtaamisessa kertoa, että viranomaispalvelujen digitalisoinnissa on huomioitu nekin, jotka eivät sähköiseen asiointiin pysty.

– Ymmärsin hänen näkemyksensä hyvin. Tapaaminen muistutti siitä, että palvelut tulevat olla tasapuolisesti saatavissa myös niille, joille digitaalinen maailma on vieras.

Ohjelman loputtua Dieckmannin puhelin soi tunnin tauotta.

– Jokainen soittaja kertoi tarinoita vaikeuksistaan tässä digimaailmassa. Osuittepa kipeään paikkaan tämän ohjelmanne kanssa!

5. Huumorilla voi torjua ennakkoluuloja

Kumpi on parempi paikka asua, maaseutu vai kaupunki? Tästä väittelivät pohjoiskarjalainen Kimmo Hiltunen ja paljasjalkainen stadilainen Nina Lyijynen.

Keskustelijat kävivät ennakkoluuloja päin huumorilla.

Taksiyrittäjä ja maanviljelijä Hiltunen kammoksui pääkaupungin kiirettä, asfaltin peittämiä maisemia ja kerrostaloasumista.

Lyijysen mielikuvissa maaseutuelämään liittyy hitaus ja ainainen taivastelu.

– Jäädäänkö maalla ehkä liian suppean maailmankuvan vangiksi? järjestötyöntekijä Lyijynen pohti ennen tapaamista.

Ennen tätä Juuassa elävä Hiltunen ei ollut kierrellyt Helsingissä lainkaan.

Puoli vuotta myöhemmin Hiltunen on tilallaan toukohommissa.

– Kuplat pisti monet paikalliset ihmiset ajattelemmaan, että meillähän on ihan hyvät olot täällä. Vaikka me ei olla siellä Kehä III:n sisäpuolella.

Tapaaminen vaikutti keskustelijoihin niin, että molempien mielikuva maalla tai kaupungissa asuvista ihmisistä muuttui myönteisemmäksi.

– Kyllä ihmiset pääsääntöisesti haluavat tulla toimeen ja ymmärtää toisiaan paremmin. Myös minä, Lyijynen vahvistaa.

Poikamies Hiltuselle on tullut myös puheluja naisilta.

- No, oliko tämä ihan kuin Napakymppi? toimittaja Pasi Peiponen utelee Hiltuselta.

- No ei nyt ihan.

- Onko emäntäehdokkaita joukossa?

- En nyt vielä kommentoi, Hiltunen naurahtaa puhelimessa.

6. Ei ole yhtä totuutta

Vähiten vastakkainasettelua Kuplissa oli, kun tämän vuoden alussa käsiteltiin suhtautumista työhön.

Vähän aiemmin oli julkisuudessa hämmästelty Helsingin Sanomien haastattelemaa ideologisesti työtöntä Ossi Nymania.

Iltalehdelle Nyman totesi, että “kaikki olisivat onnellisempia, jos saisivat päättää, mitä tekevät elämällään sen sijaan, että pakotetaan tekemään mitä tahansa töitä.”

Työn merkitystä pohtivat Kuplat-sarjassa downshiftaaja Jarmo Vestola ja sote-yhtiö Pihlajalinnan entinen toimitusjohtaja Aarne Aktan.

Vestola pyrkii downshiftaajana karsimaan oman työnteon ja kulutuksen minimiin. Hänen tavoitteensa on päästä pois työelämästä 45-vuotiaana ja keskittyä esimerkiksi liikuntaan.

Aarne Aktan taas on omistautunut työnteolle.

– En ole riivattu, mutta en ehkä hirveän kaukana siitä, hän kuvaili haastattelussa työtahtiaan.

Millainen työ on merkityksellistä? Onko Vestolan harrastama downshiftaus yhteiskunnan kannalta itsekäs valinta?

Nämä olivat Vestolan ja Aktanin keskustelun keskeiset teemat.

Vestola korosti, ettei hän elä yhteiskunnan tuilla, vaan tekee osa-aikaisesti töitä ja sijoittaa sen, minkä on saanut säästettyä.

Tapaamisen jälkeen Aktan jäi pohtimaan Vestolan motiiveja ja kertoo ymmärtävänsä tämän maailmaa nyt paremmin.

– Ei ole yhtä totuutta. Paljon tai vähän työn tekeminen ei ole itsearvoisesti hyvä tai huono asia, Aktan summaa viestissään.

7. Yhteisymmärrys ei ole välttämätöntä, mutta keskustelu on

Sarjan keskusteluissa toimittajat eivät jatkuvasti puuttuneet tilanteeseen, vaan kunkin jakson päähenkilöillä oli melko vapaat kädet tehdä keskustelusta sellainen, kuin he itse halusivat.

Periaatteena oli, että tapaamisen henki välittyy jutuissa mahdollisimman aitona.

Sarjan ensimmäisessä jaksossa Anna-Maija Tikkanen ja Susanna Koski puhuivat köyhyydestä ja eriarvoistumisesta. Lähtökysymys kuului: kuinka paljon ihminen voi itse vaikuttaa kohtaloonsa?

Päätösjaksossa Koski ja Tikkanen kohtasivat uudelleen.

Kun Tikkanen ensi kertaa kuvasi Koskelle vaatimatonta arkeaan, tämä liikuttui. Toisella kerralla Koski valitsi erilaisen, selvästi etäisemmän linjan.

Tapaamishetkellä kuitenkin molemmat, hyvin vastakkaiset Kosken reaktiot vaikuttivat aidoilta.

Koski toi esiin ajatuksia, jotka joku toinen saman linjan poliitikko olisi peittänyt kaunopuheeseen. Koski oli rehellinen.

Myöhemmin hän kertoi pyrkineensä keskustelussa ratkaisuihin.

Tikkasen kokemukseksi jäi, ettei Koski ymmärrä häntä lainkaan.

Koski taas sanoi kokevansa asian ihan päinvastoin:

– Me ajateltiin monestakin asiasta pikemminkin samaan tapaan. Eli tämä sosiaaliturvan uudistaminen sellaisiin tarpeisiin, että se pystyy palvelemaan paljon tehokkaammin niissä olosuhteissa, jotka meillä on tällä hetkellä.

Tiukasta väittelystä huolimatta kuvausten ulkopuolella ei riidelty. Kuvausjärjestelyt sujuivat sopuisasti.

Pystyykö kaikissa asioissa tavoitteeksi asettamaan yhteisymmärryksen saavuttamisen?

Puheviestinnän professorin Pekka Isotaluksen mukaan on ihan hyväksyttävää, ettei yhteisymmärrystä löydy. Silti keskustelu on tärkeää.

– Kun viestinnällä on aiemmin ylläpidetty harmoniaa, meidän on kauhean vaikea hyväksyä, että joku on eri mieltä ja sanoo sen julkisesti, ehkä kärjekkäästikin. Tämä voi aiheuttaa ahdistusta tai saa provosoitumaan, jolloin pyrkimys ymmärtää voi kadota täysin.

Köyhyyttä ja työttömyyttä käsittelevät jaksot herättivät laajasti polemiikkia eduskunnan täysistuntoja myöten. Aluksi keskustelijoiden mielipiteet aiheuttivat myös henkilöön kohdistuvaa someraivoa.

Jos viimeinen kohtaaminen kärjisti vastakkainasettelua tai mielikuvaa siitä, se myös herätteli ihmisiä eniten ja käynnisti myös asiallista keskustelua köyhyyden vähentämisestä.

Kosken ja Tikkasen keskustelut eivät olleet kädenlämpöistä konsensusta. Rehellisyys voitti hienotunteisuuden.

Jutut herättivät myös auttamishalua. Lukuisat ihmiset halusivat nimettöminä tai julkisesti lahjoittaa Tikkaselle tietokoneen.

8. Asiat ovat asioita, eivät henkilön ominaispiirteitä

Kun sarjan henkilöt istutettiin keskustelemaan kasvotusten, tv-kameroiden eteen, heidän kantansa yleensä lieventyivät aiemmasta.

Vaikka oma näkemys ei kenelläkään ratkaisevasti muuttunut, ymmärrys lisääntyi.Kaikki keskustelijat löysivät myös asioita, joista he ovat samaa mieltä.

Kuplista astuttiin ulos ainakin hetkeksi.

Professori Isotaluksen mielestä väittelykulttuuria pitäisi Suomessa kehittää. Pitäisi opetella argumentoimaan. Kun perustelut loppuvat, alkaa teilaaminen.

– Perustelemalla puolesta tai vastaan voidaan asiassa edetä. Ideaalitilanteessa vahvin argumentti voittaa tai löydetään kompromissi.

Isotalus on havainnut, että somen aiheuttamaan keskustelukulttuurin muutokseen on ollut Suomessa vaikea suhtautua – toisin kuin niissä maissa, joissa on totuttu kärjekkääseen väittelyyn jo kauan ennen nettiä.

– Some on tuonut esiin ääniä, jotka ennen ovat olleet valtajulkisuudesta piilossa tai joihin ei omassa kuplassaan ole törmännyt. (Siellä) joutuu siis helposti väittelyasetelmaan.

Hän muistuttaa, että väittelyssä on hyvä nähdä asiat asioina, ei henkilön ominaispiirteinä.

– Jos ei ole aikaisemmin oppinut argumentoimaan oman näkemyksensä puolesta ja toisen näkemystä vastaan, niin ei sitä yhtäkkiä somessakaan osaa.

Kuplat-sarjaan osallistuneiden mielestä suomalainen keskustelukulttuuri on kuitenkin jo menossa parempaan päin.

– Neuvostoajan hiljainen tyyli alkaa vihdoin hellittää, toteaa Aarne Aktan.

Noora Budden mielestä keskustelukulttuuri on muuttunut avoimemmaksi, mutta myös lapsellisemmaksi.

– Erimielisyys otetaan herkästi henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka tarkoitus olisikin vain oman mielipiteen esiin tuominen, hän sanoo.

– Suomalaisten pitäisi keskustella enemmän eikä jurottaa kotona yksin, Reetta Kivi kiteyttää.

Lue myös: Toimittajalta: Tavoitteena oli lisätä vuoropuhelua – Hups, teinkin jutun, jossa Koski ja Tikkanen kömpivät entistä syvemmälle poteroihinsa

Kansanedustaja Susanna Koski liikuttui kohdatessaan köyhän yksinhuoltajan: "Olisi kornia yrittää vakuuttaa, mitä kaikkea hallitus on tehnyt"

Pakolaisten puolustaja kysyy suomensisulaiselta: "Etkö haluaisi Kauhavalle Little Irakia?"

Downshiftaaja kohtaa töitä paiskivan johtajan – "Jos siivoojalla ei ole intohimoa, miten sanot hänelle, että tee enemmän?"

Pohjois-Karjalan poikamies Kallion gimmalta: Ootko nähnyt mehtäjänistä? Minulla menisi pissat housuun, jos näkisin hirven!

Digijäärä Maijaliisa Dieckmann vaatii palveluita ilman digipakkoa – “Ikäihmisiä syrjäytetään”

Kun pappi lähti kaljalle ateistin kanssa: “Saatko kiksit, kun kirkosta erotaan?”

Sikafarmari puolustaa työtään vegaanille Kuplat-sarjassa: "Se on hyvin hiljainen toimitus se hengenpäästö"

Espoolainen Tarja Holmgren, 55, joutui ensimmäistä kertaa elämässään työttömäksi joulukuussa 2016.

– Ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Enkä jäänyt työttömäksi, vaan jäin työnhakijaksi, Holmgren tarkentaa.

Takana oli 29-vuotinen, vaativa esimiesura media- ja mainosalalla. Holmgren kuvaa työttömyyttä kriisitilanteeksi, joka heijastuu koko elämään. Mutta hän on päättänyt kääntää vastoinkäymisen voitoksi.

Edes paljon parjattu työttömyysturvan aktiivimalli ei ole saanut naista kavahtamaan.

– Kun kuulin sanan ensimmäistä kertaa, ajattelin että se on positiivinen ja lupaava. Ajattelin, että työnhakijat saavat apua.

Tammisaarelainen Karita Pihlström, 61, on niin ikään ollut puolitoista vuotta työttömänä. Työura pienmetalliteollisuuden yrityksessä katkesi veitsellä leikaten, kun tuotanto siirtyi ulkomaille.

– Pahaan ikään tuli se loppu, Pihlström toteaa inkoolaisen kahvilan terassilla.

Pihlströmillä ei ole aktiivimallista hyvää sanottavaa.

– Sillä nöyryytetään ihmisiä. Ajatellaan että työtön ihminen on laiska. Siinä on se perusajatus. Mutta ei se todellisuudessa ole niin.

Aktiivimallin mukainen työttömien seuranta alkoi vuoden alussa.

Kolmen kuukauden aikana pitää tehdä 18 tuntia töitä tai osallistua viisi päivää TE-toimiston työllisyyspalveluihin. Tai ansaittava 241 euroa yrittäjänä. Muuten työtön katsotaan turhan passiiviseksi ja työttömyysturvasta leikataan vajaat viisi prosenttia pois.

"En tarvitse aktiivimallia ollakseni aktiivinen"

Tarja Holmgren toteaa, ettei mallin voimaantulo vaikuttanut juurikaan hänen elämäänsä.

– En tarvitse aktiivimallia ollakseni aktiivinen. Olen tehnyt puolitoista vuotta töitä enemmän kuin kertaakaan töissä ollessani. Tämä on 24/7-hommaa, aivot etsivät uusia mahdollisuuksia koko ajan, Holmgren kuvailee.

Hän kertoo käyneensä omatoimisesti noin 40 erilaista kurssia.

Holmgren on metsästänyt työpaikkaa eri aloilta kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla. Työpaikkailmoituksiin vastaamalla ja suoraan yrityksiin soittamalla , henkilökohtaisten verkostojen avulla, somessa ja rekrytointisivustoilla. Avoimia hakemuksia jättämällä ja piilotyöpaikkoja haistelemalla.

Omaehtoinen, kuumeinenkaan työnhaku epävirallisia kanavia pitkin ei silti usein täytä aktiivimallin ehtoja. Se on kuitenkin keskeinen työnhaun tapa esimerkiksi korkeaa koulutusta vaativissa ammattiryhmissä, joille TE-toimistojen palvelut eivät läheskään aina sovellu.

Holmgren sanoo, että hänen ainoa fokuksensa on työpaikan löytyminen, ei aktiivimallin kriteereiden täyttäminen.

– Minulla on puhdas omatunto, eikä minulla ole syytä pelätä mitään. Tiedän itse, miten paljon teen työtä, Holmgren toteaa.

Holmgren sanoo ymmärtävänsä, että hallitus kokeilee uusia keinoja työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. Aktiivimallista hän kuitenkin toivoisi monipuolisempaa.

– Työnhaun moninaiset keinot ja kanavat pitäisi huomioida. Valtiovallan kannattaisi kehittää tätä malliaan yhdessä meidän työtä hakevien ihmisten kanssa.

"Kymmenien vuosien työuran jälkeen olenkin laiska"

Karita Pihlström sanoo tajunneensa heti, että aktiivimalli on huono uudistus.

– Kaikki laitettiin samalle viivalle, olivat työttömän lähtökohdat tai olosuhteet mitkä tahansa. Ei yksi lääke sovi kaikille sairauksille.

Pihlström kertoo nauttivansa noin tuhannen euron ansiosidonnaista työttömyysturvaa, josta viiden prosentin leikkaus olisi kipeä.

Vuoden alkaessa nainen soitti TE-toimistoon ja kysyi, miten pitää toimia, että leikkuri ei iske. Hän päätyi kurssille, jolla harjoitellaan CV:n tekoa ja työnhakutilanteessa onnistumista. Tosin TE-toimistokaan ei siinä vaiheessa tiennyt, riittäkö se aktiivisuuden osoitukseksi.

– Otin riskin. Myöhemmin työttömyyskassa hyväksyi kurssin, eikä tukeani leikattu.

Mitään hyötyä kurssista ei työllistymiseen tosin ole, Pihlström sanoo. Hänen mielestään on valtion rahojen haaskausta, kun kuusikymppisiä opetetaan markkinoimaan itseään työhaastattelussa.

– Otin sen paikan aktiivimallin pakottamana. Olin harmissani, että nyt vien paikan joltain nuoremmalta. Joltakulta, jolle se kurssi olisi sopinut.

Pihlströmiä korpeaa oletus työttömästä, joka haluaa vältellä vaivannäköä. Hän toteaa, ettei voinut mitenkään vaikuttaa työpaikkansa katoamiseen ja on puolitoista vuotta yrittänyt löytää uutta.

– Tässä on kymmeniä vuosia työuraa takana ja sitten onkin yhtäkkiä laiska, kun jää työttömäksi.

Holmgren ja Pihlström välttivät leikkurin

Tarja Holmgren vältti aktiivimallin etuleikkurin lopulta samalla konstilla kuin Pihlström. TE-toimisto ohjasi Holmgrenin työnhakua tukevaan koulutukseen. Holmgrenin mielestä kurssi on erinomainen.

– Mulla on TE-toimistosta pelkästään hyvää sanottavaa. He haluavat palvella ja auttaa. On surullista, jos resursseja ei ole riittävästi kaikenlaisten työnhakijoiden auttamiseen, Holmgren sanoo.

Molemmat naiset katsovat, ettei aktiivimallin mukainen yrittäjätulon hankkiminen ole heille realistinen vaihtoehto. Lyhytkestoista työtä taas ei omalta alalta ole etsimälläkään löytynyt.

Metallialalla työskennellyt Karita Pihlström tosin saa kesäkuukausina työtä kahvilasta ja välttää ymmärtääkseen leikkurin myös seuraavan kahden seurantajakson ajan.

Syksyllä tilanne käy vaikeammaksi, hän uskoo. TE-toimiston kurssia ei voi käydä uudelleen, eivätkä kesällä tehdyt työtunnit auta, kun vuoden viimeisen neljänneksen aktiivisuutta arvioidaan.

– Aktiivimalli ei huomioi sesonkityöläisiä. Vaikka työtunteja kertyisi vuodessa paljon, ne voivat olla väärässä kohtaa, Karita Pihlström arvostelee.

Huoneentaulu: "Tarja Holmgren saa työpaikan elokuussa"

Työttömyys ei ole nujertanut Tarja Holmgrenia, ei sinne päinkään. Vastoinkäyminen on mahdollisuus ja uusi ovi avattavaksi, nainen sanoo innoissaan.

Haastattelun jälkeen ohjelmassa on upouuden video-CV:n lataaminen someen ja työnhakusivustoille. Hän sanoo olevansa varma, että työllistyy pian uudelleen. Nousukausi on avaamassa patoutunutta kysyntää osaaville ja motivoituneille tekijöille, hän uskoo.

– Huoneentaulussani lukee, että Tarja Holmgren on unelmatyöpaikassaan elokuussa. Se on mun jääkaapin ovessa.

Karita Pihlström kertoo jatkavansa työnhakua, kuten tähänkin asti. Ansiosidonnaista on vielä jäljellä ja sen päätyttyä hänellä on oikeus työttömyysturvan lisäpäiviin, eli niin sanottuun eläkeputkeen.

– Aktiivimallihan leikkaa myös siellä putkessa. On kauheaa, että tämä malli on ollut automaattinen leikkuri eläkeputkessa oleville, joille TE-toimistot eivät palveluja enää edes tarjoa, Pihlström sanoo.

Työpaikan löytyminen on kuitenkin ykköstavoite myös 61-vuotiaalle Pihlströmille. Hän uskoo vakaasti, että hallitus ei halua nähdä, kuinka ahkeria suomalaiset ihmiset ovat.

– Niitä on ehkä promille, joille eivät työt maistu. Eikä se aktiivimalli sitä promillea poista. He eivät niitä töitä tee, vaikka tulisi minkälainen malli.

Selvä enemmistö irlantilaisista on äänestänyt abortin laillistamisen puolesta.

66,4 prosenttia irlantilaisista äänesti aborttikiellon kumoamisen puolesta ja 33,6 prosenttia sitä vastaan.

Kyllä-ääniä annettiin 1 429 981 ja ei-ääniä 723 632 eli kyllä-ääniä annettiin 706 349 enemmän.

Äänestysprosentti oli 64.

Abortin kannattajien voitettua hallitus esittää lakia, joka sallii abortin kaikissa tapauksissa 12. raskausviikkoon asti.

Lakiesitys sallii abortin 24. raskausviikkoon asti, jos äidin henki tai terveys on vaarassa tai sikiöllä on kuolemaan johtava vamma.

Irlannin pääministerin Leo Varadkarin mukaan uusi laki on tarkoitus saada voimaan vuoden loppuun mennessä.

Pääministeri Varadkar ylisti tulosta. Varadkarin mukaan kyseessä oli hiljaisen vallankumouksen huipentuminen.

Kansanäänestyksessä äänestettiin aborttilainsäädännön muuttamisesta eli perustuslain kahdeksannen lisäyksen kumoamisesta.

Ennen lakimuutosta abortti sallitaan Irlannissa vain, jos äidin henki on vaarassa.

Lisää aiheesta:

Naisasialiiton pääsihteeri: Irlannin äänestystulos voi avata tietä abortin vapauttamiselle laajemminkin

Irlanti ei salli raskaudenkeskeytystä, vaikka sikiön vamma johtaisi varmaan kuolemaan – Aborttimatka Englantiin oli ”elämäni kauhein kokemus”

Eläköityvä arkkipiispa uskoo kirkon muutokseen

Suomen 14. arkkipiispa Kari Mäkinen luovuttaa tänään sauvansa seuraajalleen. Mäkinen haluaa eroon vaikenemisen kulttuurista, ja toivoo, että kirkko tekee pikaisia korjauksia homoparien vihki- ja avioliitto-oikeuksiin.

Demarit ja kokoomus napit vastakkain oppivelvollisuuden pidentämisestä

Kannatusmittauksissa kärjessä keikkuvat SDP ja kokoomus ovat erimielisiä siitä, miten syrjäytymistä pitäisi torjua. SDP laittaa painoarvon oppivelvollisuuden pidentämiselle, kun taas kokoomus korostaa varhaiskasvatusta. Puolueet voivat ensi vaalikaudella muodostaa hallituksen ytimen.

Kulttuurivieras: Lacosten entinen luova johtaja Felipe Oliveira Baptista näki, kuinka muodin tuotanto pyrähti yhä kiihtyvään vauhtiin

Muotisuunnittelija Felipe Oliveira Baptista luopui omasta vaatemerkistään johtaakseen Lacosten suunnittelijoita. Hän nosti muotitalon uuteen lentoon, mutta lopulta luovuus alkoi loppua. Lue lisää jutustamme.

Florida valmistautuu Alberto-myrskyn saapumiseen

The National Hurricane Centre on antanut myrskyvaroituksen Floridaan ja Alabamaan lähestyvän subtrooppisen Alberto-myrskyn takia. Alberto-myrsky liikkuu pohjoiseen Kuubasta ja sen odotetaan vahvistuvan, kun se liikkuu Meksikonlahden yli. Florida ja Mississippi ovat aloittaneet hätätilavalmistelut. The National Hurricane Centren varoitus on voimassa ainakin tiistaihin asti.

KCNA: Koreoiden johtajat aikovat tavata jatkossa säännöllisesti

Pohjois-Korean hallinnon äänitorven KCNA-uutistoimiston mukaan Koreoiden johtajat ovat sopineet tapaavansa jatkossa "säännöllisesti". Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in tapasivat eilen maiden välisellä demilitarisoidulla rajavyöhykkeellä.

Aurinkoinen ja kuiva sää jatkuu

Aurinkoinen ja kuiva kesäsää jatkuu, kertoo Ilmatieteen laitos. Pohjoisesta virtaa maahan tilapäisesti hieman viileämpää ilmaa. Kuivuus jatkuu vaikeana, eikä sateita ole lähiaikoina odotettavissa.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kannatusmittauksissa kärjessä notkuva demarit on pitkään puhunut oppivelvollisuuden pidentämisestä 18 ikävuoteen asti. Vaalien lähestyessä pidentäminen on noussut puolueessa prioriteettilistalla korkealle.

– Oppivelvollisuuden pidentäminen on toimi, joka voitaisiin toteuttaa ensi kaudella nopeallakin aikataululla, puheenjohtaja Antti Rinne (sd.) sanoi Politiikan toimittajien aamiaisella keskiviikkona.

Kokoomuslaiset ovat puolestaan torjuneet ajatuksen, sillä heidän mukaansa panostuksilla varhaiskasvatukseen torjutaan syrjäytymistä tehokkaammin kuin oppivelvollisuudella.

Molempien tavoite on kuitenkin sama: jokaisen nuoren tulisi suorittaa vähintään toisen asteen tutkinto, koska koulutus torjuu parhaiten syrjäytymistä. Mistä ajattelutapojen erossa on kyse?

Tästä kertovat puolueiden johtavat koulutuspoliittiset ajattelijat Sari Sarkomaa (kok.) ja Pilvi Torsti (sd.)

Ensimmäinen väite: Oppivelvollisuutta pitää pidentää

Sari Sarkomaa: Kun katsotaan, mitkä asiat vaikuttavat siihen, ettei toisen asteen tutkintoa suoriteta, sieltä löytyy asioita, jotka liittyvät riittävään osaamiseen, nuorten elämään ja hyvinvointiin.

Kaikki tutkimukset osoittavat, että mitä varhemmin annetaan apua ja tukea sitä paremmin nuoret selviävät koulutuksesta. Viimeisin tutkimustieto varhaisen vaiheen kehityksen merkityksestä oppimiselle osoittaa, että entistä enemmän pitäisi tehdä toimia varhaiskasvatuksessa. Samalla perusopetuksessa lapselle pitäisi antaa valmiudet menestyä jatko-opinnoissa ja taata oppimisen ilo.

Pilvi Torsti: Katsomme koulutuspolkua kokonaisuutena, siis lapset ja nuoret muodostavat kokonaisuuden. Meidän näkemys on ollut aina se, että yhteiskunnan vastuulla on eheä koulutuspolku. Se lähtee lähipäiväkodista, menee lähikouluun ja päättyy siihen, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen.

Meidän järjestelmän outo piire on se, että meillä liki 15 prosenttia nuorista on jäänyt syystä tai toisesta vaille tutkintoa. Tällöin puhumme lähes 10 000 nuoresta joka vuosi. Kun Talouspolitiikan arviointineuvosto katsoi tutkimusdataa kaikista kouluasteen vaiheista, heidän yksiselitteisesti suurin suosituksensa oli, että toisen asteen suorittamisessa vaikuttavin ja tehokkain keino olisi oppivelvollisuuden laajentaminen.

Arviointineuvosto muodosti erilaisia tutkimusasetelmia ja nuorten syyt jäädä koulutuksen ulkopuolelle olivat hyvin moninaisia. Eli toisin sanoen hyvin iso joukko hyötyisi oppivelvollisuuden pidentämisestä. Nyt kouluissa on tilanne, että nuori voi valita itsensä ulos vastoin omaa parastaan, eikä koulutuksen järjestäjällä ole velvoitetta eikä keinojakaan rakentaa polkua tutkinnon suorittamiseen.

Olemme päättäneet erilaisista toimista vuosikymmeniä ja täsmäkeinot ovat yllättävän vähän vaikuttaneet opintojen suorittamiseen. Koulutuksen järjestäjälle olisi nykyistä helpompaa, jos heillä olisi kokonaisuus vastattavanaan.

Sari Sarkomaa: Mutta jos katsomme syitä, joiden takia nuoret eivät suorita toista astetta, niin kyllä siellä ihan keskeisesti nousee esille, ettei peruskoulu tarjoa keskeyttäneille tarpeeksi osaamista. Kun nuorten tilanteet ovat erilaisia, silloin tarvitaan täsmätoimia.

Oppivelvollisuuden nostaminen on kylmä ja mekaaninen toimenpide. Silloin vain toteamme, että oppivelvollisuus jatkuu ja ryhdymme vain tilastoimaan, siirrytäänkö toiselle asteelle.

Kaikista tärkeintä on, että nostamme varhaiskasvatuksen osallistumisastetta. Siellä lapsien taustojen, sosiaalisen osaamisen ja oppimisen eroja pystytään tasaamaan sekä luomaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Ja sitten peruskoulua kehitetään niin, että sieltä saadaan osaaminen, joka kantaa toiselle asteelle.

Pilvi Torsti: Painottaisin tieto- ja tutkimusperustaa ja nostaisin esiin kaksi keskeistä tutkimusta. Ensiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan Hanna Virtasen väitöskirja, jonka asetelma on kiistaton.

Virtanen on tutkinut siinä, mikä on juuri ja juuri ilman opiskelupaikkaa jääneiden asema tulevaisuudessa ja millainen heidän elämästään on tullut eri hyvinvointimittareilla mitattuna. Heitä on verrattu henkilöihin, jotka ovat juuri ja juuri saaneet opiskelupaikan. Tämän pohjalta hän on päätynyt siihen, että on oppivelvollisuuden pidentämiselle on erinomaiset perusteet, jotta kaikki suorittaisivat Suomessa toisen asteen tutkinnon.

"Tässä puolueiden välinen ero. Kokoomus kannattaa yksittäisiä toimia ja SDP universaaleja toimia" Pilvi Torsti, kansanedustaja, SDP

Toinen tietopohjainen argumentti asialle on nuorisotakuun yhteydessä tehty koulutustakuu, jonka pitäisi taata jokaiselle nuorelle aloituspaikka peruskoulun jälkeen. Siinä on myös kyse koko ikäluokkaa koskevasta toimesta, minkä vuoksi olemme saaneet aikaiseksi prosenttiyksikkötasoisia muutoksia aloittaneiden määrässä.

Tässä on ehkä kokoomuksen ja SDP:n ero. Kokoomus kannattaa yksittäisiä, pistemäisiä toimia valikoidulle joukolle kuten oppimateriaalilisää ja SDP puolestaan universaaleja toimia, koska kaikille kuuluu toisen asteen tutkinto.

Nyky-yhteiskunta vaatii vähintään toisen asteen tutkintoa, eikä ilman tutkintoa olevalle 15-vuotiaalle ole nyky-yhteiskunnassa tulevaisuutta.

Toinen väite: Suuret reformit vievät tilaa nopeilta toimilta

Sari Sarkomaa: Suomessa on jo vuosikausia puhuttu oppivelvollisuuden pidentämisestä, eikä toimiin ole ryhdytty. Kun silloinen opetusministeri Krista Kiuru (sd.) puhui tästä, monet muut uudistukset pysähtyivät. Silloin vain jankutettiin oppivelvollisuuden pidentämisestä, eli se on tällainen sivistyspoliittinen raato.

Meidän pitää elää tässä ja nyt ja tehdä uudistuksia, jotka palvelevat nuoria. Tarvitsemme räätälöityjä keinoja, koska nuorten tilanteet ovat niin erilaisia.

Pidän erittäin tärkeänä, että meillä on nyt uusi lukiolaki, jossa tulee erityisopetusta lukioon. Myös ammatillista koulutusta on uudistettu niin, että siellä annetaan apua ja tukea nuorille, jotta keskeyttäminen vähenisi ja lukuja on saatu alas. Nyt tulee myös oppimateriaalilisä, eli olemme jo ryhtyneet toimiin.

Mekaaninen oppivelvollisuuden pidentäminen on minusta ollut vaarallista ja ikävää, koska budjetissa uudistukselle ei ole ollut tilaa ja sitten asiaan on juututtu ja samalla on unohdettu nuori.

Pilvi Torsti: Olen tästä eri mieltä. Opintovelvollisuuden pidentäminen on ollut aika vähän aikaa keskustelussa reformitasolla. Jos katomme yhteiskunnallisia reformeja, ne toteutuvat yleensä 10 vuodessa. Opintovelvollisuus nostettiin reformitavoitteeksi noin viisi vuotta sitten.

Sari Sarkomaa: Eikö tämä ole ollut demariopetusministereiden tavoite joka kerta?

Pilvi Torsti: Kyllä, kyllä. Se nostettiin reformitavoitteeksi noin viisi vuotta sitten ja silloin kokoomus ei lähtenyt yhteisessä hallituksessa mukaan tavoitteen toteuttamiseen.

Kolmas väite: Syrjäytymistä voidaan torjua tehokkaimmin varhaiskasvatuksessa

Sari Sarkomaa: Meillä on yhä enemmän tutkimustietoa siitä, että varhaiset vuodet merkitsevät eniten syrjäytymisen estämisessä. Se ei auta yhtään mitään, että puhutaan reformeista ja historiallisista tavoitteista.

Ajattelen, että politiikassa pitää saada asioita aikaiseksi. Hallitus on alentanut nyt varhaiskasvatusmaksuja ja meillä on maksuton esiopetuskokeilu käynnissä. Haluamme, että lapset ja nuoret, jotka eniten hyötyisivät varhaiskasvatuksesta, sitä myös saisivat.

"Se ei auta yhtään mitään, että puhutaan reformeista ja historiallisista tavoitteista. Ajattelen, että politiikassa pitää saada asioita aikaiseksi." Sari Sarkomaa, kansanedustaja, Kok.

Nuoria, jotka eivät syystä tai toisesta hakeudu toiselle asteelle, ei auta se, että nostamme mekaanisesti oppivelvollisuutta, jos he keskeyttävät opiskelun heti 18 ikävuoden jälkeen. Haluamme, että toinen aste antaa osaamisen ja taidot. Voimavarat ovat rajallisia ja haluamme löytää vaikuttavia toimia.

Sosialidemokraattien toimet tulevat nuorelle liian myöhään.

Pilvi Torsti: Meidän painotus on ollut ennen kaikkea osallistumisasteessa. Se on Suomen iso kuva, kun puhutaan tietopohjaisesta päätöksenteosta. Meidän tutkijat esittävät ensijaisena tekona oppivelvollisuuden pidentämistä, jotta kaikille saataisiin toisen asteen tutkinto. Ja sitten nostamme varhaiskasvatuksen osallistumisasteen ylös.

Toteutimme hallituskaudella 2011–2015 (SDP:n ja kokoomuksen yhteisessä hallituksessa) nuorisotakuun osana koulutustakuuta, jossa nuorille taattiin aloituspaikat peruskoulun jälkeen. Tässä on kokoomuksessa pieni ristiriita, kun he puhuvat mekaanisista toimista, mutta samalla nyt kehuvat nuorten menevän kouluun.

Minua häiritsee sana mekaaninen, koska samalla voisimme sanoa, että peruskoulu-uudistus oli mekaaninen. Eli jos meidän ajatus on se, että nuoret tarvitsevat toisen asteen tutkinnon, niin silloin meidän pitäisi samalla johdonmukaisuudella käsitellä toista astetta kuin peruskoulua.

Hallituspuolue kokoomuksella on kiire käyttää uuskieltä kehittämisestä ja uudistamisesta, silloinkin kun on kyse kentistä, joihin on tällä hallituskaudella tehty mittavia leikkauksia. Varhaiskasvatus on valitettavasti tässä yksi esimerkki. Siellä on tehty radikaali muutos subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ja ryhmäkokoihin.

Sari Sarkomaa: Täytyy sanoa, että koulutusleikkauksia on ikävä kyllä jouduttu tekemään. Jos taas verrataan teidän varjobudjettiin, se ei välttämättä ole täysin toteuttamiskelpoinen. Tai jos toteutetaan, niin verotus nousee aika kovasti, enkä tiedä, kuinka silloin kasvulle kävisi.

Neljäs väite: Kokoomus käsittelee Turun puoluekokouksessa aloitetta kaksivuotisesta esiopetuksesta – Ehdotus pitää toteuttaa

Pilvi Torsti: Esiopetuksen laajentaminen on ollut esillä Opetusalan ammattijärjestö OAJ:lla ja se on ollut esillä varhaiskasvatuksesta käytävässä keskustelussa. SDP:n varhaiskasvatusta koskeva näkemys on ollut se, että osallistumista pitää lisätä ja vähitellen pitää siirtyä maksuttomuuteen. Kaksivuotinen esiopetus voi olla tapa, jolla maksuttomuuteen pitkällä aikavälillä voidaan päästä.

Sari Sarkomaa: Tämä on esimerkki siitä, että tehdään toimia, jotka ovat lasten ja nuorten parhaaksi ja ne laitetaan toimeen. Meillä on aloitettu jo kokeilut ja laitettu niihin rahaa.

Viides väite: SDP kannattaa sekä panostuksia varhaiskasvatukseen että oppivelvollisuuden pidentämiseen – Valtion ja kuntien rahat eivät riitä tähän

Sari Sarkomaa: Hyvä että nyt on saatu talous nousuun ja maltin pitää olla valttia. Huomasin demareiden miljardilupaukset eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan. En tiedä, jääkö teidän lupauksien jälkeen koulutukseen yhtään rahaa.

Pilvi Torsti: Kysymys liittyi toiseen asteeseen. Siellä tehdään erilaisia täsmätoimia ja on tehty jo vuosikymmeniä.

Nyt huomaamme, että yhteiskunta muuttuu. Vielä 20 vuotta sitten oli löydettävissä töitä peruskoulun tutkinnolla ja 40 vuotta sitten niitä löytyi vielä enemmän. Meidän oppivelvollisuus on itse asiassa kansainvälisesti verrattuna varsin alhainen. Silloin kysymys kuuluu, millainen on meidän yhteiskunnan vastuu.

Kun puhumme kustannuksista, meidän pitäisi jo nyt taata kaikille koulutuspaikat. Tässä ei ole kyseessä erityisen massiivisesta toimesta. Ainoa kustannuslisäys on se, että koulutuksesta tulisi velvoittavaa ja silloin sen pitäisi olla myös maksutonta.

Siinä kustannushaarukoinnit ovat olleet suuruusluokassa 50–100 miljoonaa euroa vuodessa.

Arkkipiispa Kari Mäkinen sulkee piispantalon oven viimeistä kertaa ja luovuttaa vuonna 1890 rakennetun arvokkaan talon seuraajalleen Tapio Luomalle.

Hiukan ehkä haikeudellakin Kari Mäkinen muistelee kahdeksan vuoden takaisia tuntemuksiaan, kun mies perheineen kotiutui Piispankadulle Aurajoen rantaan Turun tuomiokirkon läheisyyteen. Jatkumoon, johon kuuluvat muun muassa piispa Henrik ja Mikael Agricola.

Nyt on edessä muutto.

– Tämä miljöö hengittää historiaa aina keskiajalle saakka. Mutta en tästä kovin kauas eläkkeelläkään lähde. Joen toiselle puolelle vain.

Arkkipiispa Kari Mäkinen hymyilee. Hymyilee, vaikka viime aikoina miehen on nähnyt kulkevan usein huolestuneen näköisenä, hivenen kumarassakin. Ja sanojaan tarkoin punniten.

Nyt ehkä voi jo aukaista sanaista arkkua hiukan reippaammin, kun arkkipiispan kaapu ja risti ei enää kauaa paina miestä kumaraan.

– Pelokas ei ole se sana, jolla kuvailisin tunteitani arkkipiispan viran vastaanottaessani. Mutta hämmentyneitä, sekavia ja ristiriitaisia ajatuksia velloi kyllä mielessäni kahdeksan vuotta sitten. Olin lähdössä sellaiselle matkalle, jossa olin yhtä aikaa arka ja utelias.

Homoillat ja jäsenpako – "Uskon, että muutos tapahtuu"

Tällä matkalla arkkipiispa Kari Mäkinen joutui heti alkuun kivikkoiselle tielle ja kirkosta erojen vyöryyn, kun kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) esitti kärkeviä mielipiteitään seksuaalivähemmistöistä Ajankohtaisen kakkosen homoillassa.

Kari Mäkinen toivoo nyt, että kirkko tekee pikaisia korjauksia homoparien vihki- ja avioliitto-oikeuksiin. Hän uskoo näin, vaikka taannoinen kirkolliskokous ei ollut halukas laajentamaan kirkon avioliittokäsitystä.

– Itse olisin toivonut ja toivon, että muutos tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville on raskasta, että heistä kiistellään. Uskon, että muutos tapahtuu.

Ja Mäkisen mukaan muutos on jo alkanut. Sitä tosin kirkon ruorissa ohjastaa tästä eteenpäin konservatiivisempana pidetty seuraaja.

– Kun kirkolliskokouksessa asia oli esillä, katsottiin, että muutoksen pohdinta täytyy panna jo piispankokouksen käsittelyyn.

Myös Suomessa syntyneiden "kotouduttava"

Toinen kireä asia, johon arkkipiispa on joutunut ottamaan kantaa on vuonna 2015 alkanut ja totuttua voimakkaampi turvapaikanhakijoiden tulo Suomeen. Monet kirkot ja eritoten Turun Mikaelin kirkko ovat auttaneet turvapaikanhakijoita mm. perheen yhdistämisessä ja antaneet juridista apua.

Piispat joutuivat jopa ottamaan yhteen turvapaikanhakijamenettelystään vuonna 2017 silloisen sisäministerin Paula Risikon (kok.) kanssa ja selvittelemään "Kirkko turvana" -ohjeistustaan. Ministeri uhkasi paperittomien "piilottelijoita" rangaistuksella.

Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoo, että kirkon tehtävä on selkeä.

– Kirkko asettuu ihmisten rinnalle. Kirkko tukee ja auttaa. Isommassa perspektiivissä kirkon rooli on auttaa yhä suurempaa määrää maailman pakolaisia. Globaali muutos ja liike ei näytä laantuvan.

Arkkipiispa Mäkinen pohtii myös sitä, miten ihmisten uudenlaiseen liikkuvuuteen kotoudutaan Suomessa.

– Ei ole kysymys pelkästään siitä, miten tänne tulevat kotoutuvat. Vaan myös siitä, miten me tänne kasvaneet ja juurtuneet kotoudumme tähän uuteen tilanteeseen. Kirkon rooli on auttaa ja tukea.

Juuret sekä punaisten ja valkoisten puolella

Arkkipiispana Kari Mäkinen ehtii pohtia vielä ennen kaapunsa ja ristinsä naulaan heittämistä sadan vuoden takaisia tapahtumia ja kansan kahtia jakoa.

– Elämme onneksi eheytymisen aikaa, sanoo Kari Mäkinen, jonka suvussa on vallinnut vaiteliaisuus sisällissodan tapahtumista.

– Toinen isoisäni oli punakaartissa ja Hämeenlinnan vankileirillä. Selvisi sieltä hengissä. Ja toinen isoisäni taisteli valkoisten puolella. Tunnistan myös itsessäni, että kannan kummankin puolen vaikenemista mukanani. Tässä virassani olen myös kantanut taakkana sitä, mikä on kirkon perintö vuodesta 1918. Oli tärkeää yhdistää Turun tuomiokirkossa nämä kaikki yhdeksi yhteiseksi perinnöksi yhteisenä muistopäivänä.

Vaan nyt siirtyy arkkipiispa Kari Mäkinen historialliseen ketjuun, kirjoihin ja kansiin Suomen kirkon päänä. Hän katsoo kansallispyhättöä Aurajoen toiselta puolen.Kirjoja ja onkimista harrastavaan kirkonmieheen saattaa törmätä tästä päivästä alkaen Halistenkoskella onkivapa kädessä. Vai kuinka Kari Mäkinen?

– Koskaan ei tiedä.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila moittii kuntia siitä, että ne tinkivät perusopetuksen maksuttomuudesta. Valtuutettu muistuttaa, että perustuslaki määrää perusopetuksen maksuttomaksi.

Kurttila sanoo saaneensa viime aikoina yhteydenottoja tilanteista, joissa perusopetuksen oppilailta on pyydetty 10–30 euron suuruisia osallistumismaksuja koulupäivän aikana järjestettävään toimintaan. Rahankeruun on loputtava, lapsiasiavaltuutettu painottaa.

Kurttila sanoo ymmärtävänsä hyvin, että oppilaita halutaan viedä esimerkiksi retkille.

– Jos tähän ei kuitenkaan kunnalla ole rahaa, on parempi jättää menemättä, lapsiasiavaltuutettu linjaa.

– Suomessa tehdyt selvitykset kertovat, että köyhistä perheistä tulevat lapset jäävät usein pois leirikouluista ja luokkaretkiltä. Toivon, että kunnat varaavat määrärahat koulun ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan. Jos rahankeruu vanhemmilta jatkuu, on mietittävä järeämpiä toimia kuin yleinen informaatio-ohjaus. Lakia on noudatettava ja lasten yhdenvertaisuus on taattava, Kurttila jatkaa tiedotteessaan.

Keskustele aiheesta! Tarvitse sitä varten Yle Tunnuksen.

Luo oma Yle Tunnuksesi täällä (siirryt toiseen palveluun).