Matkamessuja Lontoossa ja Berliinissä. Muutamassa päivässä läpi Japanin ja seuraavalla viikolla kierrokselle Suomen maakuntiin.

Työ VR:n myyntipäällikkönä vei Eija Ahlbergia tiheässä tahdissa ympäri maailmaa.

Päivät kuluivat tapaamisissa asiakkaiden kanssa ja illat työhön liittyvillä päivällisillä.

Ahlberg myi VR:n junayhteyksiä ulkomaisille matkanjärjestäjille. Hän toi muun muassa japanilaisturistit suomalaisjuniin.

Kielitaitoinen nainen on myös suomalaisten tuntema junaääni. Ahlberg kertoi lähes 30 vuoden ajan matkustajille, mille asemalle juna saapuu. Kuulutukset nauhoitettiin oman työn ohessa.

Kunnes tuli stoppi.

Kyllä kokeneelle ja pätevälle töitä löytyy, nyt 59-vuotias Ahlberg ajatteli tuolloin.

Toisin kävi. Töiden loppumisesta on nyt viisi vuotta, ja siitä kun Ahlberg toden teolla aloitti työnhaun, neljä.

TE-toimiston työnhakukäytännöt ovat tulleet tutuiksi. Työllistymissuunnitelmia on rustattu säännöllisesti.

Varsinaisia työpaikkoja on sen sijaan TE-toimiston kautta osunut kohdalle vähemmän.

Pääsin mukaan ryhmään, josta pidetään huolta, jolle tulee kokoajan työtarjouksia ja jolle soitetaan. Eija Ahlberg

Ahlberg on esimerkiksi saanut kahteen otteeseen kehotuksen hakea it-alan työtä, vaikka kokemusta ei ole lainkaan. Hakematta jättäminen olisi johtanut tukien menettämiseen.

Hän on myös yrittänyt hakeutua TE-toimiston tarjoamiin koulutuksiin, mutta usein tuloksena on ollut varasija. Sopivia on myös ollut tarjolla vähän, sanoo Ahlberg.

– Kun hitsariksi en meinannut, hän nauraa.

Ahlberg päätyi suorittamaan esimerkiksi ravintoloiden keikkatyössä vaaditun hygieniapassin lopulta omalla kustannuksellaan.

Työ- ja elinkeinotoimiston kautta löytyi kuitenkin aivan hiljattain polku, joka on avaamassa Ahlbergille ovet takaisin työelämään.

Ahlberg pääsi mukaan Uudenmaan TE-toimiston kokeiluun, jossa työnvälitystä hoitavat yksityiset yritykset.

SAMPO-palveluissa työnhakija saa itse valita yrityksen, jonka asiakkaaksi lähtee. Ahlberg valitsi henkilöstöpalveluja tarjoavan VMP Varamiespalvelun.

– Muutos oli suuri, Ahlberg sanoo.

Hän sai oman työnhakuvalmentajan, jonka kanssa ansioluetteloa trimmattiin yhdessä.

Ahlbergille valkeni muun muassa, että lyhyt ja ytimekäs toimii pitkää litaniaa paremmin. Myös omaa osaamista piti alkaa mainostaa aiempaa runsaammin sanankääntein.

– Pääsin mukaan ryhmään, josta pidetään huolta, jolle tulee koko ajan työtarjouksia ja jolle soitetaan, hän kuvailee muutosta edelliseen.

Uusi laki avaa ovet yksityiselle työnvälitysfirmoille, vaikka kokeilut ovat jääneet puolitiehen

Ahlbergin kokemus on hyvä, mutta kokonaiskuva siitä, ovatko yksityiset yritykset todella TE-toimistoa tehokkaampia työnvälittäjiä, on toistaiseksi hämärän peitossa.

Kokeiluja on tehty kolmen viime vuoden aikana ympäri maata. Niissä yritysten tarjoamaan työnvälitykseen osallistumista on pilotoitu ennen sitä, kun uudet kasvupalvelulait tulevat voimaan.

Lakien myötä julkiset työvoimapalvelut avataan yritysten ulottuville nykyistä paljon suuremmassa mittakaavassa. Muutos tulee voimaan, kun maakunnat aloittavat toimintansa.

Yle kertoi jo aiemmin, että Suomessa ollaan menossa kohti tilannetta, jossa jopa kaikki työvoimapalvelut voitaisiin jatkossa ostaa yksityisiltä yrityksiltä.

Mallia on haettu Britanniasta ja Australiasta – maista, joissa työvoimapalveluita on viety markkinoille kaikkein laajimmin.

Britannia ostaa palvelut pitkäaikaistyöttömille ja niille, joilla on vaikeuksia päästä työmarkkinoille. Australiassa taas kaikki työvoimapalvelut on annettu yritysten hoidettaviksi.

Kysyntää tämän tyyppiselle palvelulle on. Eniten hyötyvät asiakkaat, jotka kokevat, että haluavat apua työnhaussa. Toiset taas eivät koe tarvitsevansa sitä. Jani Honkanen, kehittämiskoordinaattori, Uudenmaan TE-toimisto

Suomessa päätöksen siitä, kuinka laajasti palvelut lopulta viedään markkinoille, tekevät työ- ja elinkeinoministeriön mukaan maakunnat.

Tähän saakka TE-toimistot ovat ostaneet yrityksiltä lähinnä koulusta ja valmennusta.

Yksityistä työnvälitystä on kokeiltu viime vuosina useille eri kohderyhmille.

Esimerkiksi SAMPO-palvelu suunnattiin pitkäaikaistyöttömille yli viisikymppisille työnhakijoille, jollainen Eija Ahlbergkin on.

Alustavat tulokset ovat varovaisen rohkaisevia, kertoo palvelusta vastaava kehittämiskoordinaattori Jani Honkanen Uudenmaan TE-toimistosta

– Kysyntää tämän tyyppiselle palvelulle on. Eniten hyötyvät asiakkaat, jotka itse kokevat, että haluavat apua työnhaussa. Toiset taas eivät koe tarvitsevansa sitä, Honkanen sanoo.

Yksityiset yritykset ovat Honkasen mukaan onnistuneet työllistämään tai ohjaamaan koulutukseen noin puolet palveluun osallistuneista.

Samalla on testattu mallia, johon tulevaisuudessakin pyritään: yrityksille maksetaan vain sillä perusteella, kuinka hyvin ne saavat työnhakijoita työllistettyä.

Suurimman palkkion yritys saa, jos se onnistuu löytämään hakijalle vakituisen tai yli vuoden mittaisen työsuhteen.

Vähiten taas maksetaan työkokeiluun, työvoimakoulutukseen, omaehtoiseen opiskeluun tai palkkatukeen päätyneestä työnhakijasta.

SAMPO-palvelun tähän saakka päättäneistä reilusta 420 työnhakijasta vajaat 80 on päätynyt vakituiseen tai pitkään määräaikaiseen työsuhteeseen, kertoo Jani Honkanen. Kokeilu jatkuu vuoden loppuun.

Tekeekö ministeriö lakiuudistusta sokkona?

Yritysten vahvuudet ovat näkyneet myös tietyillä aloilla: esimerkiksi it- ja muilla asiantuntija-aloilla yritykset näyttivät onnistuvan työllistämisessä, käy ilmi viimeisimmässä, vuonna 2017 päättyneessä pilotissa.

Vuonna 2015 vastaavassa kokeilussa taas todettiin yksityisen työnvälityksen kokeiluun osallistumisen lisänneen työllistymisen todennäköisyyttä ja vähentäneen riskiä työttömyyden pitkittymiseen.

Molempien kokeilujen ongelma on kuitenkin ollut se, että työnhakijat eivät ole hakeutuneet yksityisten yritysten palveluihin, vaikka tilaisuutta on tarjottu. Samalla on testattu valinnanvapautta.

Osallistujia on ollut jopa niin vähän, ettei kokeiluista voida vetää laajoja johtopäätöksiä, sanoo teollisuusneuvos Jarkko Tonttila kasvupalvelulakeja valmistelleesta työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Tonttilan mukaan nykyiset, eduskunnan hyväksyntää odottavat kasvupalvelulait nojaavatkin vaikuttavuustiedon osalta pitkälti kansainvälisiin kokemuksiin.

– Meillä ei Suomessa ole vielä näyttöä. Tutkimuskirjallisuuden mukaan taas yksityinen työnvälitys on pystynyt viidestä kymmeneen prosenttia parempiin työllistämistuloksiin, Tonttila sanoo.

Hänen mukaansa tuloksista kertoo myös, että esimerkiksi Britannia ei ole toistaseksi perääntynyt ratkaisustaan ulkoistaa kokonaan pitkäaikastyöttömien palvelut.

Toisaalta myös kansainväliset esimerkit vaihtelevat: esimerkiksi Hollanti perui joitain vuosia sitten uudistuksen, jossa kaikkein vaikeimmin työllistyvien palvelut yksityistettiin, kertoi työvoimapolitiikan asiantuntija Ylelle aiemmin.

Kasvupalveluihin liittyvät, yhteensä kolme eri lakia on jo luovutettu eduskuntaan. Niistä ensimmäisen eduskunta hyväksynee osana sote- ja maakuntalakeja jo heinäkuun alussa.

Tehdäänkö lakiuudistus sokkona, kun yksityisen työnvälityksen todellisesta tehosta kotimaassa ei ole tietoa?

– Ei tehdä sokkona, vaan vaihe vaiheelta ja otetaan samalla kaikesta oppia. Ei ole tulossa mitään kertarysäystä, Tonttila sanoo.

Hänen mukaansa uudistus alkaa näkyä työnhakijoille pikkuhiljaa. Sen pitäisi tapahtua uusien maakuntien myötä vuonna 2020.

Uusi unelmatyö on kaupan myyjä

Eija Ahlberg uskoo, että nykyiset, TE-toimistojen työvoimapalvelut kaipaavat päivittämistä.

– Julkisella työnvälityksellä on liian vähän henkilökuntaa. Työpaikat, jotka sieltä tulivat, eivät olleet minulle millään tavalla sopivia.

Myös se, että töiden löytäminen on ollut kiven takana, vaikka kokemusta vaativista tehtävistä löytyy, on yllättänyt Ahlbergin.

Hän epäilee, että pitkä ura samalla työnantajalla ei tee hänestä houkuttelevaa. Sitten on se toinen syy: ikä.

Kerran Ahlberg sai erään rekrytointifirman kiinni siitä, ettei kukaan ollut edes lukenut hänen hakemustaan. Työhön etsittiin kansainvälistä kokemusta omaavaa markkinoinnin ammattilaista – siis juuri sellaista, kun Ahlberg.

Julkisella työnvälityksellä on liian vähän henkilökuntaa. Työpaikat, jotka sieltä tulivat, eivät olleet minulle millään tavalla sopivia. Eija Ahlberg

Kun hän soitti hakemuksensa perään, puhelimeen vastannut, hämmästynyt työntekijä kaivoi Ahlbergin hakemuksen pinosta kerrottuaan ensin, että tehtävään on valittu henkilö kansainvälisen osaamisen perusteella.

Työnantajien on myös ollut vaikea uskoa sitä, että Ahlberg etsii tällä hetkellä työtä, joka ei vastaa vaativuudeltaan hänen aiempaa pestiään.

Hiljattain hän teki jotain, minkä uskoo helpottavan työnsaantiaan: Ahlberg muutti myyntipäällikön tittelin ansioluettelossaan myyntiassistentiksi.

Ahlberg on ollut esimerkiksi Helsingin kauppatorilla myymässä ruokakojussa. Eikä hän nyrpistänyt sillekään hommalle, päinvastoin:

– Tori on täynnä turisteja sain puhua kieliä. Se oli taas ihan uusi juttu taas, opin paljon asioita.

Unelmatyö olisi vaikkapa myyjänä ruokakaupassa.

Yksityisen työnvälityksen ansiosta Ahlberg aloittaa vielä tällä viikolla työt helsinkiläisessä laskutuspalveluja tarjoavassa yrityksessä.

– Pidän asiakaspalvelusta. Haluan myös työn, joka ei paina mieltä illalla. Voin sulkea oven takanani ja olla onnellinen, Eezyn uusi vastaanottotyöntekijä Eija Ahlberg sanoo.

Lue myös:

Yksityiset yritykset tulevat työvoimatoimistojen tilalle? Työttömien palveluita ajetaan kaikessa hiljaisuudessa kohti Australian mallia

Hallitus vie työvoimapalvelut markkinoille – onko työttömän oikeusturva uhanalainen?

Lyyli Vassinen, 95, kehottaa astumaan kodin kynnyksen yli ennen kättelemistä. Sitten hän tarttuu käteen, tervehtii ja katsoo silmiin:

– Voi kun te kaikki olette niin nuoria!

Lähes satavuotiaan silmin koko Suomi mahtaa näyttää melko nuorelta, mutta sepä ei Vassista haittaa: viime lauantaina hän vietti syntymäpäiviään laulaen ja iloiten ystävien ja sukulaisten kanssa, ja nyt tarjolla on yhä entisen ammattileipojan kakkuja sen seitsemää sorttia.

Ei siis ihme, että kun Keski-Suomen museo päätti kerätä paikallisiin ravintoloihin ja tanssilavoihin liittyviä muistoja viimeisen puolen vuosisadan ajalta, Vassinen tarttui kynään oitis.

Syntyi kolmen sivun mittainen kertomus sota-ajasta, tosirakkaudesta ja yhteisistä lauluhetkistä, joka on nyt osa museon keräämiä muistoja. Tarinassa Lyyli tapaa Veikon, rakastuu ja menee naimisiin, ja kaikki käy niin hyvin kuin vain voi.

Se on yksinkertaisuudessaan sangen raikas kertomus Suomessa, jossa sinkut eivät kohtaa toisiaan, syntyvyys laskee niin että päättäjien puntit tutisevat (Helsingin Sanomat), ja miehiä ja naisia on paikkakunnasta riippuen joko liikaa tai liian vähän (Helsingin Sanomat, vain tilaajille).

Onkin ajankohtaista, että Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula on parhaillaan työstämässä aineistoa, josta tulee "iso juttu", jahka analyysi valmistuu. Hänellä on käsissään rakkautta käsittelevän nettikyselyn tulokset, jossa noin 2 500 eri-ikäistä suomalaista ovat kertoneet rakastumisen eri vaiheista omien kokemustensa kautta.

Oikeastaan pitää koittaa hahmottaa itselleen mikä on oleellista: mitä varsinaisesti kaipaan, mitä elämästäni puuttuu? Osmo Kontula

Mutta palataan tähän aineistoon hieman myöhemmin. Ensin vilkasliikkeinen Vassinen johdattaa keittiöön rollaattorin kanssa – sitä hän kutsuu "autokseen". Sitten hän ojentaa lasillisen kylmää Pommacia, syntymäpäiviltä jäänyttä sekin, ja kutsuu lasitetulle parvekkeelle nauttimaan omenapuiden kukinnoista.

– Ja kirsikkapuiden, älä unohda mainita kirsikkapuita! Ne ovat minun rakkauteni, Vassinen sanoo.

Ohi juoksee riehakas rusakko, jota hän ihastelee. Peura ja hirvikään eivät ole olleet epätavallinen näky pihalla, ja Vassinen pitää niistä kaikista. Jos pihalle saataisiin vielä lintulauta katseltavaksi, hän ei poistuisi parvekkeelta ollenkaan – paitsi katsomaan amerikkalaista Leijonan Luolaa, koska se on hänen mielestään paras ohjelma.

Ja nyt Vassisten rakkaustarinaan, koska juomat on juotu.

Lyyli Vassinen, alun perin Sironen, syntyi Karstulassa 1923. Kansakoulun jälkeen Vassisesta tuli leipoja Aino-siskonsa kanssa jyväskyläläiseen Niinikankaan leipomoon, jonka talo on edelleenkin pystyssä, vaikka leipomoa ei enää olekaan.

Sotasyksynä 1939 ei nuorisolla ollut montaa tapaamispaikkaa. Siksipä Lutakon Tivolin tanssiaisissa oli säpinää sinäkin kertana, kun Vassinen läksi siskonsa kanssa illanviettoon.

Tansseissa Lyyli näki Veikon, tai Veikko näki Lyylin – järjestyksellä ei ole väliä, sillä se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Nyt on selviämässä, että Lyylin ja Veikonkin kokema nopea rakastuminen ei ole niin harvinaista kuin luullaan. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula valottaa hieman rakkausaiheisen kyselyn tuloksia, vaikka vastausten käsittely on yhä kesken ja lopullinen analyysi julkistetaan vasta ensi vuoden puolella.

Kontula kertoo, että tuoreessa aineistossa yllättävän moni suomalainen kertoo kokeneensa nopean rakastumisen, eikä rakkaus ensisilmällä ole siten mikään myytti.

– Voin vahvistaa, että jos ihmisten omaan kertomaan voi luottaa, rakkautta ensisilmäyksellä on ollut ja on edelleen. Ei se mitenkään harvinaista ole, Kontula sanoo.

Lyyli Vassinen oli yksi niistä, jotka hoksasivat hyvin nopeasti, että ihastuttavasta naapurinpojasta tulee varmasti tuleva puoliso. Sotasyksyn tanssiaisissa rakastumista on kenties helpottanut osallistujien tyylikkyys.

– Ihmettelen, että olimme hyvin puettuja, vaikka saimme vähän rahaa. Meillä oli aina hatut! Vassinen huomauttaa.

Pojat olivat sonnustautuneet perpereihin eli pitkiin takkeihin tai tummiin ulstereihin, suoriin housuihin ja huopahattuihin. Siten oli pukeutunut myös Veikko Vassinen, jonka Lyyli oli jo nähnyt leipomon naapurustossa aiemmin, mutta ei ollut päässyt vielä tutustumaan poikaan kunnolla. Tansseissa Veikko kuitenkin pyysi Lyylin juttusille.

Lyylin sisko Aino saattoi kaksikon Kirkkopuiston kohdalle, nosti takkinsa kaulusta ja kuiskasi Lyylille: älä ole myöhään.

– Tansseista lähti Veikko Vassinen minun mukaani. Sitä tietä menimme koko elämän, ja täytyy sanoa, että kyllä se on onnistunut, Vassinen sanoo.

Tanssilava, tuo entisaikojen parisuhdekone

Vassisten tarina tanssilavalla tapaamisesta on osa suomalaisten suurten ikäluokkien kokemusta. Moni on löytänyt rakkauden tansseista (Turkulainen), ja puolisonhakua on harjoitettu tangon ja valssin pyörteissä tietoisestikin.

Vielä viitisenkymmentä vuotta sitten oli Osmo Kontulan mukaan tyypillistä, että puolisoksi valittiin oman kylän poika tai tyttö, eikä niinkään menty merta edemmäs kalaan. Tiedossa on, että suomalaisten pakkauduttua kaupunkeihin on maaseudulla entistä enemmän sinkkuja tarjolla (Helsingin Sanomat). Iso murros tapahtui jo 1960-luvulla kun maaseudun tyhjeneminen alkoi.

Se on tuonut suomalaisille valinnanvaraa: naapurin pojan tai tytön sijaan sosiaalinen media kuten Tinder ja kaupunkien opiskelija- ja työkuviot tuovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita melkein mistä vain. Sanonta "ennen oli yksinkertaisempaa" pitää suomalaisten seurustelun kannalta melko lailla paikkansa.

Yksi asia kuitenkin on ja pysyy: suomalaiset tapaavat kumppaninsa usein yhteisten ystävien kautta.

– Kaveripiirissä on ollut joko ennestään läheinen ystävä, johon pikkuhiljaa huomaa ihastuvansa, tai sitten kuvioon on tullut kaverinkaveri uutena ihmisenä. Tätä on ollut ennen, ja tätä on nykyäänkin, Kontula kertoo.

Ydinperhe: ennen selvyys, nyt kysymysmerkki

Lyyli ja Veikko Vassinen joutuivat odottamaan naimisiinmenoa seitsemisen vuotta sodan takia. Odotus oli rakkaudentäyteinen. Erään kerran käydessään lomamatkalla kotikonnuillaan Veikko kirjoitti Lyylille tupakka-askiin rakkauskirjeen ja jätti sen Köhniön radan varteen valkoisen kiven alle.

– Muistan, mitä siinä luki, vaikka kirje on elämän matkan varrella joutunut hukkaan. Totta kai siinä luki: "Rakas Lyyli", Vassinen sanoo.

Rakkaustarinan kertaaminen saa Lyylin huokailemaan ihastuksesta monta kertaa, ja hän kutsuukin kirjeen saamista "ihmeelliseksi tarinaksi". Kirjeen aikanaan löytäessään Lyyli nimittäin kyynelehti liikutuksesta vuolaasti, ja huomasi samalla jotain erikoista viereisessä järvessä:

– Huomasin, että Köhniönjärven pinta nousee, kun itkin niin kovasti, sanoo Vassinen dramaattisesti kättään nostaen.

– Tämä on tätä minun huumoriani, hän lisää vielä lopuksi.

Veikolla meni sodassa Lyylin tarkkojen laskujen mukaan neljä vuotta, kahdeksan kuukautta ja kaksikymmentäneljä päivää. Mies joutui muun muassa Kiestingin suureen mottiin, mutta tuli sentään ehjin nahoin takaisin kotiin, vaikka Lyyli arveleekin Veikon saaneen sydänongelmia sota-ajasta.

Loppiaisena 1946 Lyyli ja Veikko pääsivät viimein astumaan avioon Jyväskylän kaupunginkirkossa Toivo Kuulan häämarssin soidessa.

Pariskunnalle syntyi kolme tytärtä. Kahdeksanvuotiaana keskimmäinen tytär kyseli äidiltään, mistä ihmeestä tämä oli löytänyt lapsille niin hyvän isän.

– Lapset ovat niin fiksuja, että tietävät, meneekö vanhemmilla hyvin vai ei, Vassinen huomauttaa.

Tansseista lähti Veikko Vassinen minun mukaani. Sitä tietä menimme koko elämän, ja täytyy sanoa, että kyllä se on onnistunut. Lyyli Vassinen

Perheen perustaminen seurustelun ja avioliiton jälkeen oli tutkimusprofessori Kontulan mukaan sodan jälkeisille sukupolville eräänlainen itsestäänselvyys. Nyttemmin ydinperheen malli on muuttunut radikaalisti (Helsingin Sanomat), ja siinä missä synnytystalkoot oli sotien jälkeen kannustettava ajatusmalli (Keskisuomalainen), kaikkia ei lasten hankinta enää edes kiinnosta.

Kontula pohtii, että muuttuneissa tavoitteissa on kenties yksi syy sinkkujen kohtaamisongelmaan ja parisuhteen muodostamisen vaikeuteen.

– Isoissa kaupungeissa valinnanvaraa on paljon, ja seurustellessa on entistä epäselvempää, onko kysymys perheenperustamisesta vai jostain ihan muusta.

Lisäksi Väestöliiton Osmo Kontula nostaa esiin naisten työelämään lähtemisen tuottaman murroksen, sillä se toi mukanaan myös naisten itsenäisyyden parisuhteen tuomasta välttämättömästä suojasta. Siksipä myös voidaan arvioida, että naisilla kumppanin valintakriteerit ovat vaihtuneet, kun taas miesten toiveet ovat pysytelleet jokseenkin samankaltaisina.

Eräässä Kontulan tutkimusaineistossa seurattiin nimittäin eroamisen syitä kymmenen vuoden seuranta-asetelmalla. Kymmenen vuoden sisällä naisten odotukset kasvoivat selvästi parisuhteen osalta, kun taas miesten odotukset kasvoivat hyvin vähän.

– Sukupuolten ääripäistyminen sen suhteen, minkälaista suhdetta he olivat hakemassa, oli lisääntynyt. Tietysti se tuottaa lisää vaikeuksia löytää toiveiden mukaista kumppania, kun maailmat eivät kohtaa niin helposti kuin ennen, Kontula miettii.

Vaatimuksia saa olla, jos vain osaa priorisoida

Vassisen seinillä on tyttären tekemien maalauksien lisäksi valokuvia, joista yksi on pariskunnan 40-vuotishääkuva. Liitossa oli kosolti laulua, hauskuutta ja huumoria. Se alkoi jo seurusteluaikana: parin vielä tutustuessa Veikko teki Lyylille pienen jekun. Lyylin työpaikkaleipomon munkkienpaistohuoneen ikkuna oli auki, ja Veikko oli pyöräillyt sen kohdalle tytön tietämättä.

– Veikko pisti pitkän rautalangan munkkipossun sisään ja nappasi munkin. Mutta ei se ollut paha teko, koska Niinikankaan leipomon vanha rouva oli hyvä ystävä, Vassinen kertoo.

Muistan, mitä siinä luki, vaikka kirje on elämän matkan varrella joutunut hukkaan. Totta kai siinä luki: "Rakas Lyyli". Lyyli Vassinen

Avioliitto kesti niin vauva-arjen kuin lasten poismuutonkin. Kun Vassisen nuorin tytär muutti pois ja vanhemmat jäivät omakotitalon pihaan remonttivaatteissa, tytär voivotteli, mitä tapahtuu nyt kun kaikki lapset ovat lähteneet.

– Sanoin, että ihan sama vaikka meidät laitettaisiin tynnyriin, kun saadaan olla kahdestaan! Vassinen huudahtaa.

Veikko Vassinen oli Lyylin mukaan erinomainen mies ja isä nimenomaan luonteensa takia. Mies kun oli rauhallinen ja huumorintajuinen, osasi kirjoittaa runoja ja laulaakin yhdessä Lyylin kanssa, eikä kiroillut tai loukannut koskaan ketään.

– Hän oli ihmeellinen, ihmeellinen ihminen, Vassinen huokaa.

Nykysinkun ongelma tuntuu olevan se, että kun tarjonta on epäsuhtaista tai suorastaan liian runsasta, ei omia mieltymyksiä vastaavia kumppaneita löydy (Iltalehti). Lisäksi aikojen muuttuessa myös toiveet ja tarpeet parisuhteen osalta ovat kehittyneet.

Osmo Kontula kertoo, että naisten tarve kumppanin löytymiseen on aikaisemmin ollut toimeentulon ja turvan hakemiseen nojaavaa, mikä on kenties ollut "vaatimaton lähtökohta". Nykyään kumppanilta toivotaankin varallisuuden lisäksi ulkonäköä, seksi- ja keskustelutaitoja, harrastuksia, kulttuurin ymmärtämistä – lista voi olla pitkäkin, etenkin kun valinnanvaraa tuntuu olevan.

Kontula ei kuitenkaan katso, että vaatimuksia pitäisi välttämättä olla vähemmän.

– Oikeastaan pitää koittaa hahmottaa itselleen mikä on oleellista: mitä varsinaisesti kaipaan, mitä elämästäni puuttuu? Mitä tunne-elämäni etsii, mitä minä odotan ja kaipaan kumppanilta?

Parisuhdeneuvola pystyyn?

Vaikka Vassisen pariskunta oli ollut jo kymmeniä vuosia naimisissa, Veikko kirjoitteli rakkauskirjeitä, joissa puhutteli Lyyliä ruusunnuppuna. Lyyli taas kirjoitti kerran Veikolle rakkauskirjeen jopa kesken lentomatkaa Yhdysvaltoihin.

Pariskunnan bravuurinumerona oli laulaa perhepuiston yhteisissä laulutilaisuuksissa:

Lauloi metsän tiri-liri-linnut vaikka kaatuneille puille / minä vain laulelen kullalleni, mutta kellekään en muille.

Syksyllä vuonna 1990 Lyyli lauloi kappaleen Eron hetki puistoyleisölle sen kunniaksi, että talvi oli tulossa ja kaikki vetäytyisivät puistoista koteihinsa.

Sitä Lyyli ei tiennyt, että lauloikin samalla omalle rakkaalle Veikko-miehelleen. Tämä kuoli samana syksynä.

– Kun Veikko oli 69-vuotias, jouduin viemään hänet, ihanan miehen, multiin, Vassinen sanoo ääni hieman hiipuen.

Lyyli itki Veikkoa viisi vuotta, kunnes yksi tyttäristä totesi, että suruajan on loputtava, tai muori sairastuu itse.

Nyt Vassinen asustelee vain parin sadan metrin päässä siitä, mistä Veikko-mies oli alun perin kotoisin. Tuomien kukkiessa Vassinen vetäytyy kirjoittamaan kirjeitä ja muistoja puun alle, valkoiseen terälehtien sateeseen. Siksipä kirje Keski-Suomen museoon syntyi helposti, sillä hän kirjoittaa edelleen käsin.

Parisuhdeasioita tulee edelleen pohdittua. Vassinen miettii, pitäisikö perustaa vanhoilla päivillä parisuhdeneuvola, ja jakaa omasta avioliitosta opittua viisautta muillekin. Hän kertoisi, että lasten muutettua kotoa pois pitää osata rakastua uudelleen, ja että avioparin pitäisi olla toistensa turvana eikä vilkuilla muualle.

Isoissa kaupungeissa valinnanvaraa on paljon, ja seurustellessa on entistä epäselvempää, onko kysymys perheenperustamisesta, vai jostain ihan muusta. Osmo Kontula

Vassinen pitää myös huolen siitä, että kertomuksia entisajasta riittää myös lastenlapsille. Kaikki tietävät Lyylin ja Veikon tarinan, mutta loppujen lopuksi Vassiselle on osittain itsellekin mysteeri, miten elämästä sukeutui niin mahdottoman ihanaa.

Erään muiston hän vielä kuitenkin jakaa: kun pariskunnasta molemmat olivat jo eläkkeellä ja jäljellä oli iso talo, molemmat puuhasivat remontin aikana omia touhujansa.

Kun molemmat sitten sattuivat olohuoneeseen, Veikko kysyi: halataanko nyt? Siihen Lyyli vastasi tietenkin: halataan.

– Veikko kysyi vielä, otetaanko oikein hyvä ote? Sanoin, että otetaan.

Savon Voiman sähköverkkoa huoltava yhtiö aikoo kokeilla puiden raivaamista räjäyttämällä, jos myrskytuhoja ilmenee tänä kesänä tai ensi syksynä ja talvena. Asiasta kertoo Savon Sanomat.

Pelastusopiston alipäällystökurssin opiskelija on tehnyt päättötyönään koeräjäytyksiä harjoitusalueella Kuopiossa sekä sähkölinjalla Rautavaaralla. Tulokset ovat olleet lupaavia.

Savon Voiman sähköverkkoa huoltava Infratek Finland haluaa kokeilla menetelmää oikeilla myrskytuhopaikoilla, jos puita kaatuu kuluvan vuoden mahdollisissa myrskyissä.

Kokeiluja tehnyt ylipalomies kertoo Savon Sanomille, että räjäytyksillä säästettäisiin runsaasti aikaa raivaustöissä ja työturvallisuus paranisi.

Puu tai useat vierekkäiset puut räjäytetään heittämällä heittoliina puiden katkaisukohtiin. Liinojen avulla katkaisukohtaan vedetään räjähtävästä tulilangasta tehty panos. Useita panoksia voidaan liittää samaan katkaisulinjaan.

Panosten lauetessa puut katkeavat siististi leikkautumalla.

Lue myös:

Miksi sahata, kun voi räjäyttää? Asentajille uusi nopea tapa päästä eroon sähkölinjoille katkenneista puista

WASHINGTON Ennen kuin valtiojohtajat tapaavat, sitä ennen on tehty yleensä viikkokausia töitä julkisuudelta piilossa. Tämä virkamies- ja diplomaattitason näkymätön valmisteleva työ varmistaa, että valtiojohtajat pääsevät paistattelemaan salamavalojen räiskeessä onnistuneen kokouksen merkiksi.

Tai ainakin tietävät, mistä neuvottelevat ja millä ehdoilla.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti maaliskuun alussa vastaavansa myönteisesti Pohjois-Korean Kim Jong-unin tapaamiskutsuun. Pikainen päätös tapaamisesta yllätti kutsun välittäneen Etelä-Koreankin.

Trump päätti tavata Kimin tilanteessa, jossa Yhdysvaltain Pohjois-Koreaan erikoistunut erityislähettiläs Joseph Yun oli juuri jättänyt tehtävänsä ja Yhdysvaltain Etelä-Korean suurlähettilään paikka oli täyttämättä. Kaiken kukkuraksi Trump erotti pian Pohjois-Korea-neuvotteluihin suostumisensa jälkeen ulkoministeri Rex Tillersonin.

Ulkopoliittisten avainpelaajien puuttumisesta huolimatta Trumpin hallinto päätti lähteä Yhdysvaltain ulkopolitiikan tämän hetken kenties vaikeimpaan neuvottelupöytään. Koskaan aiemmin Yhdysvaltain istuva presidentti ei ole tavannut Pohjois-Korean johtajaa. Tapaaminen olisi ollut kansainvälisen politiikan historiallinen megatapaus.

Osa kongressin republikaaneista ehti ilmoittaa esittävänsä Trumpille Nobelin rauhanpalkintoa Pohjois-Korean vuoksi. Tapaamisesta tehtiin Yhdysvalloissa jo myyntiin muistokolikkokin.

Mutta jo viime viikolla alkoi sekä Washingtonista että Pjongjangista kuulua ääniä, että tapaaminen ei ehkä onnistukaan. Trumpin hallinto antoi neuvottelujen alla pariakin Pohjois-Korean näkökulmasta suivaannuttavaa viestiä: Singaporessa tavoite on riisua Pohjois-Korea täysin ydinaseista ja mallia voidaan ottaa Libyasta.

Muammar Gaddafi suostui 2000-luvun alussa luopumaan huomattavasti Pohjois-Koreaa alkeellisemmasta ydinohjelmastaan. Maataan diktaattorin ottein johtanut Gaddafi pääsi lopulta hengestään kansannousussa vuonna 2011. Ei välttämättä paras mahdollinen viesti asemansa puolesta pelkäävälle ja turvatakuita vaativalle Kimille.

Kimin näkökulmasta painajaismaisen Libya-mallin puolesta puhuivat sekä varapresidentti Mike Pence että turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton. Pence viimeksi toissapäivänä – siitä huolimatta, että Trump itse oli sanonut, ettei Libya ole hyvä malli Pohjois-Korealle.

Trump kehotti kirjeessään Kimiä soittamaan tai kirjoittamaan, jos haluaa jatkaa neuvottelulinjalla. Ennen neuvottelupöytään ryntäämistä Valkoisessa talossa olisi kuitenkin syytä selkeyttää strategiaa ja antaa aikaa valmistelevalle diplomaattien jalkatyölle. Hätäiseen valmisteluun ei oikein olisi varaa, kun neuvottelujen epäonnistumisen mahdollinen seuraus on sotilaallinen yhteenotto, jopa ydinsota.

Kansainvälisessä diplomatiassa ja politiikassa onnistuminen, ”diilien” tekeminen, vaatii melkoisesti sekä strategiaa että kärsivällisyyttä. Trumpin politiikkaa ei tunneta kummastakaan.

Lisää aiheesta:

Pohjois-Korean viesti Yhdysvalloille: Olemme valmiita selvittämään ongelmat

Trump perui tapaamisen Pohjois-Korean Kimin kanssa – ilmoitti asiasta kirjeellä: lue kirje täältä

Vaikka suomalaiset nauttivat toukokuun poikkeuksellisesta lämmöstä, ei hellejakso tarjoa ympäristölle samaa auvoa.

Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta tarjoaa kotipuutarhureille vinkin istutusten pelastamiseksi. Mikä tahansa kastelu ei ole nimittäin avain onneen.

– Pintapuolinen kastelu voi pahentaa tilannetta, koska silloin juuret hakeutuvat lähemmäksi pintaa ja ovat alttiimpia kuivumiselle. Kukkapenkki pitäisi kastella läpikotaisin myöhään illalla tai sadekuuron jälkeen, jotta multa kastuu tarpeeksi syvältä.

Jos siis ei jostain syystä pysty kastelemaan kasveja kunnolla, on parempi jättää kokonaan kastelematta.

Nopeasti sulanut lumi jätti maaperän kuivaksi kasveille

Ryttärin mukaan tämän kevään tilanne on kasveille hankala, koska voimakas hellejakso lämmitti ja lumet sulivat nopeasti. Yleensä lumi sulaa hitaammin ja jättää maaperään kosteutta, joka ravitsee kasveja, vaikka ei sataisi.

– Monella kasvilla alkaa tehdä tiukkaa. Kasvit eivät kuitenkaan välttämättä kokonaan kuole, vaikka maanpäälliset osat kuihtuvat, Ryttäri sanoo.

Parhaiten kuivuutta sietävät lajit, joiden juuret ovat syvällä tai joiden lehdet ovat esimerkiksi vaha- tai karvapeitteisiä.

Syvällä olevat juuret suojaavat kuivumiselta, joten vaikka maanpäälliset osat nuupahtaisivat, ei koko kasvi kuole. Lehtien peite taas hidastaa kosteuden haihtumista.

Hyvin pärjäävät esimerkiksi matalat, ruohojuuriset kasvit ja mesikasvit, jotka ovat varastoineet vettä.

Hyvä talvi pohjavesivarannoille

Pohjavedet sen sijaan ovat jopa hieman keskimääräistä korkeammalla. Pohjoisessa pohjavesien pinnat nousevat vielä, mutta muualla maassa pohjavedet alkavat pikku hiljaa laskea.

– Kuiva kausi on ollut vasta lyhyt, noin 10–15 päivää. Pohjavesivarantoja on vielä hyvin jäljellä. Sään muutokset vaikuttavat aina pohjaveden pintoihin vähintään parin viikon viiveellä, kertoo Suomen ympäristökeskuksen hydrogeologi Mirjam Orvomaa.

Pohjavesivarantojen täydentymisen kannalta kulunut talvi oli myönteinen yllätys. Lunta tuli kerralla paljon ja se pysyi maassa koko talven. Sulaessaan iso määrä lunta imeytyy hyvin maaperään.

Toissa talvena lunta tuli vähän useamman kerran ja se suli aina välissä pois. Näin vesivarannot eivät tuolloin ehtineet täydentyä.

Kasvukausi voi jäädä lyhyeksi

Maatalouteen kuivuus ei ole vielä merkittävästi vaikuttanut.

– Kastelulaitteistot käyvät täysillä, jotta kasvua saadaan vauhditettua, kertoo ProAgrian johtava asiantuntija Terhi Taulavuori.

Mansikkasadon puolesta ei tarvitse vielä pelätä. Lämmin sää on vauhdittanut sadon kasvua, ja mansikoita odotetaan toreille jo ennen juhannusta.

Kukinta ja kasvukausi voivat kuitenkin olla nopeasti ohi. Innokkaita pakastajia onkin kehotettu olemaan ajoissa liikkeellä.

Tiloilla odotellaan kuitenkin jo kunnollisia sateita, koska silloin vettä saadaan kerralla laajemmalle alueelle suurempina määrinä.

Kuivuudella on myös hyviä puolia: rikkaruohot ovat heränneet hitaasti eivätkä olosuhteet ole otolliset kasvitautien leviämiselle.

Lue lisää:

Kuivuus ja kuumuus ovat tehneet toukokuusta maastopalopainajaisen – "Kuivuus vain jatkuu ja jatkuu"

Ylen meteorologi: Toukokuusta tulossa mittaushistorian lämpimin

Savolaista mansikkaa saadaan toreille jo ennen juhannusta – satokaudesta tulee kuitenkin "lyhyt ja sähäkkä"

Pelastusjohtajalta harvinainen vetoomus tulitöiden välttämiseksi: "Nyt on tosi kyseessä!"

Hyttyskesä on alkanut rajuna Keski-Suomessa

Pohjois-Korea suhtautuu yhä avoimesti keskusteluille Yhdysvaltojen kanssa, kertoo Pohjois-Korean uutistoimisto KCNA.

Maan varaulkoministeri Kim Kye-gwan sanoo, että Pohjois-Korea on valmis selvittämään hiertävät asiat Yhdysvaltojen kanssa milloin tahansa.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti torstaina, että tapaaminen Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa Singaporessa 12. kesäkuuta on peruttu.

Yhdysvaltojen mukaan Pohjois-Korea ei ollut vastannut yhteydenottoihin viime päivinä. Valkoisen talon kärsivällisyys loppui, kun Pohjois-Korea varhain torstaina Suomen aikaa haukkui ”typeriksi” varapresidentti Mike Pencen näkemyksiä maiden välien lämmittelystä.

– Kunnioitimme syvästi presidentti Trumpin pyrkimyksiä luoda historiallinen Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen tapaaminen, varaulkoministeri Kim sanoi KCNA:n välityksellä.

– Kerromme Yhdysvalloille jälleen kerran, että olemme avoimia selvittämään ongelmat milloin tahansa ja millä keinoin tahansa.

Varaulkoministeri muistutti, että myös Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un on tehnyt äärimmäisiä ponnisteluja huipputapaamisen järjestämiseksi.

Trumpin päätös perua tapaaminen on Pohjois-Korean mielestä maailman toiveiden vastaista.

Kim Kye-gwan on Pohjois-Korean 1. varaulkoministeri, yksi kaikkiaan seitsemästä varaulkoministeristä. Hän on ollut näkyvä hahmo maan ydinohjelmaan liittyvissä neuvotteluissa kansainvälisten tahojen kanssa. Toissapäivänä varaulkoministeri Choe Son-hui lausui, ettei Pohjois-Korea suinkaan aio kerjätä Yhdysvaltoja jäämään neuvottelupöytään. Vain tunteja kommentin jälkeen presidentti Donald Trump perui maiden välisen huipputapaamisen.

Ahdistelu- ja raiskausepäilyjen kohteena oleva Hollywoodin ex-elokuvatuottaja Harvey Weistein aikoo antautua poliisille, kertovat muun muassa sanomalehdet New York Times sekä The New York Daily News.

New York Timesin lähteen mukaan Weinsteinin odotetaan antautuvan New Yorkin poliisille perjantaiaamuna paikallista aikaa.

New York Daily News sekä tv-kanava NBC kertovat, että poliisin odotetaan pidättävän Harvey Weinsteinin kuukausia kestäneen rikostutkinnan jälkeen. Manhattanin syyttäjänviraston kerrotaan nostavan syytteet Weinsteinia vastaan, mutta toistaiseksi on epäselvää mitä syytteet pitävät sisällään.

Syyttäjänvirasto tai New Yorkin poliisi ei ole kommentoinut amerikkalaismedian tietoja. Myös Weinsteinin asianajaja on kieltäytynyt kommentoimasta.

Yli 70 naista on syyttänyt Weinsteinia raiskauksista ja seksuaalisesta häirinnästä. Weinstein on kiistänyt raiskanneensa ketään.

65-vuotias Harvey Weinstein on yksi Weinstein Companyn ja Miramax-studion perustajista. Hän oli yksi Hollywoodin vaikutusvaltaisimmista tuottajista ennen kuin yli 70 naista tuli julkisuuteen ahdistelu- ja raiskaussyytöksineen. Weinstein on toistuvasti kiistänyt, että olisi harjoittanut seksiä ilman suostumusta.

Lokakuussa ilmi tulleet ahdistelutapaukset johtivat pian maailmanlaajuiseen #MeToo –kampanjaan sosiaalisessa mediassa.

Lue myös:

Hollywoodin ahdisteluskandaali sai muhia rauhassa – moni tiesi, mutta ei puuttunut

Naisten ahdistelusta syytetty elokuvamoguli sai potkut Hollywoodissa

Sinä ja minä joudumme maksamaan joka vuosi noin 100 euroa siitä ilosta, että jotkut pöllivät kaupoista esimerkiksi vaatteita, työkaluja, meikkejä, karkkia, ruokaa, alkoholia ja bensaa huoltoasemilta.

Kaupan liiton turvallisuusasiantuntijan Ilkka Niemisen mukaan kauppaan kohdistuva rikollisuus maksaa vuodessa 550 miljoonaa euroa. Se on iso summa rahaa, jonka me kuluttajat maksamme tuotteiden hinnoissa.

Pyytämättä ja iloisina.

Me kun emme osaa laskea kaupan kassalla, kuinka paljon suklaapatukan hinnassa on myymälävarkaan lisää. Tuskin sitä tietää jokaisen tuotteen kohdalla edes itse kauppias.

Jos poliisi ei tule paikalle, ja kaupan takahuoneessa rimpuaa kerta toisensa jälkeen sama veijari, niin kyllähän siinä kauppiaan mieleen saattaa tulla jos jonkinlaista ajatusta.

Mutta sen ne kauppiaat tietävät, millaista on palvella asiakasta, joka ei avaa kassiaan eikä lompakkoaan kassalla. Sekin kaupoissa tiedetään, että juoksukalja haetaan juoksemalla, mutta virkavalta saapuu usein etanavauhtia. Tai ei ollenkaan. Varsinkin silloin, jos poliisilla ei ole toimipistettä lähimaillakaan.

Jos poliisi ei tule paikalle ja kaupan takahuoneessa rimpuaa kerta toisensa jälkeen sama veijari, niin kyllähän siinä kauppiaan mieleen saattaa tulla jos jonkinlaista ajatusta.

Ja monelle on tullutkin.

Viime vuosina useat kauppiaat ovat laittaneet sosiaaliseen mediaan epäiltyjen naamoja, jotka näkyvät valvontakameran kuvissa. Näin teki viime syksynä myös seinäjokelainen rautakauppayrittäjä.

Hän laittoi kuvan ja videon epäillystä myymälävarkaasta yrityksensä facebook-sivuille.

Videon yhteydessä oli teksti “Hei kaveri, unohdit maksaa, kun asioit liikkeessämme. Laitan viestin Facebookin kautta, jotta ensi kerralla muistaisit paremmin, että kaupasta poistuessa pitää maksaa tuotteet. Teemme tästä tapahtumasta rikosilmoituksen normaaliin tapaan. Terveisin Kauppias”.

Kauppiaan terveiset menivät perille.

Hyvin monet näkivät päivityksen. Sen innostui jakamaan myös toinen yrittäjä.

No voi kauheaa, ihan oikein sinulle, moni ajattelee.

Näpistyksestä epäilty joutui poliisin kuultavaksi. Hän myönsi vieneensä rautakaupasta kaksi timanttiporanterää ja hylsysarjan. Samalla mies teki kauppiaasta tutkintapyynnön.

Näpistyksestä epäilty valitteli poliisille, että videon julkaisun jälkeen elämä on ollut vaikeaa. Mies kun tunnistetaan pienellä paikkakunnalla, ja vartijat seuraavat häntä kaupoissa.

No voi kauheaa, ihan oikein sinulle, moni ajattelee.

Voidaan siis sanoa, että tässä tapauksessa somen varoitusvideo näyttäisi toimineen tehokkaasti. Mutta onko kuvien ja videoiden julkaiseminen oikein?

Mitä jos kauppias erehtyy ihmisestä ja laittaa vihapäissään väärän henkilön kuvan someen? Tai entä jos pihistelijä on äiti, joka hakee lapselleen iltapalaa? Kenen kuvan someen voi laittaa ja kenen ei?

Oppia voi ottaa vaikkapa Seinäjoen tapauksesta.

Syyttäjä vei koko porukan oikeuteen, ja Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus antoi jutussa ratkaisunsa maanantaina.

Oikeus tuomitsi näpistelijän sakkoihin, ja hänen on maksettava kauppiaalle varastetun tavaran hinta. Näpistelijän kuvan levittäneet kauppiaat puolestaan tuomittiin yksityiselämää loukkaavan tiedon välittämisestä. Heidät jätettiin kuitenkin rankaisematta, koska oikeus tarkasteli kokonaisuutta ja ymmärsi myös sitä, miksi kauppiaat olivat tekonsa tehneet.

Kauppiaat joutuvat maksamaan näpistelijälle yhteensä 400 euroa korvausta henkisestä kärsimyksestä. Tuomio ei ole lainvoimainen. Näpistystuomion saanut on ilmoittanut tyytymättömyytensä tuomioon. Muilla osapuolilla on maanantaihin asti aikaa ilmaista tyytymättömyys tuomioon.

Kannattaa odottaa ja toivoa, että poliisilla olisi aikaa tulla. Tämän lisäksi kannattaa odottaa vielä lakimuutosta, jota Kaupan liitossa peukut pystyssä toivotaan.

Myymälävarkaan tai epäillyn kuvaa ei siis kannata mennä tuosta vain julkaisemaan. Siinä kun saattaa hyvin pian löytää itsensä syytettyjen penkiltä näpistelijän vierestä.

Mutta mitä sitten myymävarkaisiin tuskastunut kauppias voi tehdä?

Odottaa.

Kannattaa odottaa ja toivoa, että poliisilla olisi aikaa tulla. Tämän lisäksi kannattaa odottaa vielä lakimuutosta, jota Kaupan liitossa peukut pystyssä toivotaan.

Hallitus kaavailee lakia, joka mahdollistaisi sakkojen muuntamisen vankeusrangaistukseksi niiltä myymälävarkailta, jotka toistuvasti syyllistyvät näpistyksiin.

Tämän toivotaan lisäävän rikosoikeusjärjestelmän uskottavuutta ja lain noudattamista.

Näpistely saattaa hyvinkin vähentyä ja sakkojen maksuhalukkuus lisääntyä, jos uhkana on vankilareissu. Mutta mitä vankila saa aikaan makkarapaketin pihistäjälle tai isommalle rosvolle?

Se onkin sitten ihan toinen kysymys.

Päivi Happonen

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja, joka on kiinnostunut rikoksista ja siitä, miksi niitä tehdään. Hän näkee toisinaan unta, jossa hänet on tuomittu vankilaan.

Lue myös:

Happonen: Mihin tuoliin päätyy Turun puukottaja?

"Kun ei ole poliisia, kenelle teet rikosilmoituksen?" Kun poliisi poistuu, rikostilastot kaunistuvat – Katso oman kuntasi muutos

Kuusi somepostausta, jotka tulivat tekijälleen kalliiksi – lue nämä ennen kuin jaat oikeutta netissä

TV:n Myytinmurtajat-sarjasta tunnetuksi tullut Jamie Hyneman vieraili viime kesänä valtavan mediajulkisuuden saattamana Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla. Silloin hänestä tuli yliopiston kunniatohtori. Samalla Hyneman piti luentoja yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoille.

Hyneman korosti vierailunsa aikana eri alojen yhteistyön merkitystä ja sanoi tieteen olevan leikkiä, jossa kokeillaan ja mahdollisesti onnistutaan.

Yliopisto kääri hihat Hynemanin ajatuksien pohjalta, ja talven aikana yliopiston suojiin on rakennettu yli 300:n neliömetrin suuruista tilaa, jonka tarkoitus on koota sekä yliopiston että viereisen ammattikorkeakoulun opiskelijat yhteen saattamaan ideat toteen.

Jamie Hyneman Center

Lasiovien takana avautuu uusi avara tila, jossa vielä viimeistellään kalustusta ja asennetaan hyllyjä paikoilleen. Taustalla on ovia, jotka vievät muun muassa metalli- ja elektroniikkapajoihin.

Tässä on se kuuluisa Jamie Hyneman Center.

– Tämä on yliopistolla keskeisellä paikalla. Tänne on sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun opiskelijoiden helppo tulla, kertoo tilan suunnittelussa vahvasti mukana ollut tutkijaopettaja Markku Ikävalko.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa pystyy opiskelemaan useita tekniikan aloja sekä kauppatieteitä. Läheinen Saimaan ammattikorkeakoulu tarjoaa muun muassa terveydenhoidon, tekniikan sekä hotelli- ja ravintola-alan opintoja. Oppilaitokset on yhdistetty toisiinsa käytävillä, joten yhteistyön pitäisi olla luontevaa.

– Mene idean kanssa sisään ja tule keksinnön kanssa ulos, tiivisti Jamie Hyneman ajatusmaailmaansa.

Parhaimmillaan Jamie Hyneman Center yhdistää kaikki yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijat. Projektipäällikkö Terhi Virkki-Hatakan mielestä on suuri arvo, että samassa tilassa on eri lähtökohdista ja erilaisia asioita opiskelevia ihmisiä.

– Sairaanhoitajaksi opiskeleva saattaa keksiä idean, jota tekniikan opiskelija ei tulisi koskaan ajatelleeksi. Tekniikan opiskelija puolestaan osaa sen keinon, jolla sairaanhoitajaksi opiskelevan idean voi toteuttaa. Kauppatieteiden opiskelija sitten tietää, miten keksinnön voisi kaupallistaa, tiivistää Virkki-Hatakka.

Välineet valmiina

Sähkötekniikan opiskelijat Henry Huttunen ja Antti Immonen ovat kumartuneina ison pöydän äärellä. Heillä on edessään sykemittarin näköinen kapistus.

– Sen toiminta perustuu erilaiseen anturitekniikkaan kuin mitä perinteisessä sykemittarissa on. Energiankulutusta pystytään tällä mittaamaan paremmin ja monipuolisemmin, kertoo Henry Huttunen.

Tämän sykemittarin valmistuksessa erityisen paljon on auttanut 3D-tulostin, jolla on tehty anturia tukevia rakenteita.

Vaikka yliopistolla on isoja, kalliita laboratorioita, on puute ollut perustyökaluista ja -välineistä. Siihen on moni idea kariutunut.

– Kun pitäisi viilata, niin kenelläkään ei ole viilaa, toteaa Huttunen.

Jamie Hyneman Centerissä monet työpajat muistuttavatkin yläkoulun teknisen työn luokkia. On oma huone hitsaamiselle, elektroniikan kokoamiseen, puun ja muovin työstämiselle sekä metallitöihin. Työkalujen käyttöön jokainen saa perehdytyksen, minkä avulla pidetään huolta työturvallisuudesta.

– Opiskelijat saavat tulla tänne tekemään omia projektejaan, ja siitä voi syntyä ihan mitä vaan, sanoo Henry Huttunen.

Yksi esimerkki hulluista ideoista on viereisellä pöydällä oleva erikoinen kastelukone, joka kotiväen lomaillessa kastelee kukat. Se on tehty tässä Jamie Hyneman Centerissä.

Tekemällä syntyy

Monet ideat syntyvät yön pimeinä tunteina ja porukassa kahvipöydän äärellä. Ideat eivät saisi jäädä kahvipöytäkeskustelun tasolle, vaan niitä pitää päästä toteuttamaan.

Jamie Hyneman Centerin erikoisuus on avoin tila, johon tiimit voivat pöytien ympärille kokoontua pohtimaan idean siementä. Kun siemen itää, pääsee sitä työstämään heti, sillä työpajat ovat vain muutaman askeleen päässä.

Tähän menessä yliopistolla ei ole ollut ideoiden toteuttamiseen soveltuvaa tilaa ja oikeanlaista välineistöä, mikä on tehnyt monien keksintöjen prototyyppien valmistamisen jopa mahdottomaksi.

Tutkijaopettaja Mikko Kuisma korostaa, että uuden luominen on yliopiston perustehtävä.

– Tenttiin lukeminen ja niihin vastaaminen ei ole meidän perustehtävä, vaan tuottaa uusia osaajia. Täällä pystyy nyt testaamaan ja kokeilemaan uusia juttuja, mikä ei ennen ole ollut mahdollista, kertoo Mikko Kuisma Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta.

Kuisma muistuttaa, että täällä on tarkoitus tehdä koeversioita ja testata keksintöjen toimivuutta. Tehdas tämä ei ole.

Virikkeet Yhdysvalloista

Lappeenrannan teknillisen yliopiston iskuryhmä on talven aikana vieraillut Jamie Hynemanin luona Yhdysvalloissa. Paikka on sama, jossa on kuvattu lukuisia Myytinmurtajat TV-sarjan jaksoja. Projektipäällikkö Terhi Virkki-Hatakka toivoo, että tämä Lappeenrantaan valmistuva Jamie Hyneman Center voisi joskus olla samanlainen.

– Luultavasti tämä muodostuu joskus vastaavaksi. Siellä Hynemanin pajassa Yhdysvalloissa oli ihan mitä tahansa ja varmasti täälläkin voi olla ihan mitä tahansa. Opiskelijathan sen lopulta keksivät.

Terhi Virkki-Hatakka haluaa tehdä Jamie Hynemanin ajatukset konkretiaksi. Esimerkiksi se, että ei pidä ajatella, että yhdellä laitteella voi tehdä vain yhtä asiaa. Painepesuria voi pesemisen lisäksi käyttää vaikka metallin muotoiluun Hynemanin mallin mukaan.

– Hyneman sanoo, että keksinnöt eivät tapahdu tyhjiössä, vaan täytyy olla vuorovaikutusta joka suuntaan. Meillä on opiskelijoita yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Mitä tällaiset monialaiset tiimit saavat yhdessä aikaan? Se on mielenkiintoinen ajatus, pohtii projektipäällikkö Terhi Virkki-Hatakka Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta.

Jamie Hyneman Centerin avajaiset ovat Lappeenrannassa Lappeenranta-salissa lauantaina 29.9.2018. Lisäksi Hyneman luennoi yliopistolla ainakin torstaina 27.9.2018.

Perjantaina koko EU:n alueella voimaanastuvasta uudesta tietosuoja-asetuksesta on liikkunut julkisuudessa useita vääriä käsityksiä tai väittämiä.

Kokosimme yhteen niistä kuusi ja kerromme, miten asioiden oikea laita on.

1. Nimitaulut katoavat kerrostalojen rappukäytävistä

Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen piti helmikuussa Savon Sanomien haastattelussa mahdollisena, että taloyhtiöt joutuvat luopumaan porraskäytäviensä nimitauluista asetuksen takia. Pynnönen sanoi lehdessä, että asetuksen voimaantulon myötä tulee pohdittavaksi, onko rappukäytävän nimitaulu henkilörekisteri ja että nimitauluista pitää ehkä luopua asetuksen hengen mukaisesti.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio tyrmäsi tulkinnan myöhemmin Ylen haastattelussa. Hänen mukaan nimitaulut eivät sellaisenaan muodosta mitään rekisteriä. Tietosuojavaltuutetun mukaan vielä ei ole riittävästi tietoa siitä, minkälaiseksi kansallinen lainsäädäntö tulee muodostumaan tietosuoja-asetuksen myötä. Aarnio huomautti, että valtaosassa kuntia nimitaulut perustuvat kuntien rakennusjärjestykseen ja niitä on näin ollen velvollisuus pitää.

Myös oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Anu Talus sanoi helmikuussa Helsingin Sanomille, että taloyhtiöissä ei ole tarvetta alkaa ruuvata nimitauluja irti rappukäytävistä tulevaisuudessa. Hänen mukaansa asetuksesta ei seuraa sellaisia muutoksia, että nykyistä käytäntöä täytyisi muuttaa.

2. Saunavuorolistoja ei saa enää pitää

Jotkut ovat saattaneet tulkita, samalla logiikalla kuin taloyhtiöiden rappukäytävien nimitaulujen kohdalla, että taloyhtiön oven vieressä ei saa enää pitää saunavuorolistaa, jossa näkyy talon asukkaiden nimiä.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio totesi Ylelle helmikuussa, että ovessa tai oven pielessä oleva saunavuorolista on ”tyypillinen tulkintakysymys”. Hänen mukaansa pitää selvittää, mistä nimilistassa on kysymys. Aarnion mukaan sellaista yleistämistä ei voi kuitenkaan tehdä, että saunavuorolistaa ei koskaan voisi laittaa näkyville.

3. Verotietojen julkaiseminen saatetaan lopettaa Suomessa

Dottir-asianajotoimiston asianajaja Jaakko Lindgren arvioi Aamulehden helmikuussa 2016 julkaisemassa jutussa, että asetus voi tehdä verotietojen julkistamisesta laitonta, koska se tiukentaa yksityisyydensuojaa.

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Anna Talus kuitenkin totesi samassa jutussa, että tietosuoja-asetuksen soveltaminen ei suoraan tee verotietojen julkistamisesta laitonta. Hänen mukaansa asetuksen periaatteet vastaavat hyvin pitkälle jo voimassa olevaa henkilötietodirektiiviä.

Verohallinnon ylitarkastaja Taito von Konow sanoi myös samassa jutussa, että verotietojen julkistaminen tuskin tulee loppumaan. Hän kuitenkin arveli, että joitain muutoksia niiden julkistamiseen voi tulla. Hän arvioi, että jatkossa tiedot ovat edelleen julkisia, mutta miten niitä voidaan käsitellä ja miten Verohallinto tuo ne nähtäväksi, niin siihen voi tulla muutoksia.

4. Lasten syntymäpäiviä varten ei saa pitää osoitelistaa

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Anu Talus kertoo Ylelle, että ministeriöön on tullut yhteydenottoja, joissa on kysytty asetuksen vaikutuksesta esimerkiksi osoitelistoihin, joita tarvitaan lasten syntymäpäiväkutsujen lähettämistä varten.

Talus korostaa, että tietosuoja-asetus ei koske kotitalouksia. Asetuksen sääntöjä ei sovelleta, jos yksityishenkilö käsittelee henkilötietoja vain henkilökohtaisiin tarkoituksiin tai omassa kotitaloudessaan eikä käsittely liity ammatilliseen tai kaupalliseen toimintaan.

5. WhatsAppin käyttö kielletään kaikilta alle 16-vuotiailta

Nuorison suosiman viestisovellus WhatsAppin ikäraja nousee käyttöehdoissa 13 vuodesta 16 vuoteen EU-alueella asetuksen takia. Jotkut ovat voineet tulkita tämän siten, että sovelluksen käyttö kielletään kategorisesti kaikilta alle 16-vuotiailta.

Näin ei kuitenkaan ole. Brittilehti The Sun kertoi toukokuun alussa, miten WhatsApp aikoo valvoa ikärajan toteutumista. Palvelu luottaa jatkossakin käyttäjien omaan ilmoitukseen. Sovellus pyytää käyttäjiä ainoastaan vahvistamaan nappia painamalla, että he ovat yli 16-vuotiaita. Mitään muita tietoja tai vahvistuksia ei kysytä. Jos käyttäjän ikä ei riitä, WhatsApp kertoo käyttöehdoissa, että tämän vanhemman tai huoltajan täytyy hyväksyä käyttöehdot lapsen puolesta.

6. Asetuksen rikkominen tuo heti sakot

Vakavimmillaan tietosuoja-asetuksen rikkominen voi aiheuttaa yritykselle kovat sakot. Toisin kuin joissain yhteyksissä on ymmärretty, sakko ei kuitenkaan ole ainoa tai ensimmäinen seuraus asetuksen rikkomisesta.

Tietosuoja-asetusta rikkoneelle yritykselle voidaan antaa ennen sakkoa huomautus, korjauspyyntö tai mahdollisesti tietojenkäsittelykielto.

Lue myös:

Laitoitko rastin kohtaan ”Hyväksyn käyttöehdot”? – EU:n tietosuoja-asetus on täällä, mutta pystytkö hallitsemaan sen myötä tietojasi tai kenties katoamaan verkosta kokonaan?

Uusi tietosuoja-asetus huolettaa yrittäjiä – Kauppakamarin toimitusjohtaja: "Kannattaa rauhoittua ja käyttää maalaisjärkeä"

Katoavatko nimitaulut porraskäytävistä uuden tietosuoja-asetuksen takia? Tietosuojavaltuutettu tyrmää tulkinnan

Digitreenit: Testaa tietosi GDPR:stä

Seppo Rintelä lähti pari viikkoa sitten tuttuun tapaansa kameran kanssa metsään rauhoittumaan työpäivän jälkeen, kun hänen katseensa osui pellon reunaan.

– Katsoin ensin, että siellä on hirvi nukkumassa. Menin varovasti lähemmäs ja huomasin, että hirvellä taitaa olla vasominen käynnissä. Nyt tulisi se kymppikuva, mitä on odotettu, Rintelä kertoo.

Hän asettui seuraamaan synnytyksen etenemistä niin, ettei häirinnyt hirviemoa. Aika kului, kun Rintelä laski supistusväliä ja pohti, kuinka suuri se pitää hirvellä olla ennen kuin vasa syntyy.

Se oli huikeaa. Seppo Rintelä

Kesti pari tuntia. Sitten alkoi tapahtua.

– Sieltä alkoi näkyä sorkkaa, ja hirvi nousi ylös. Ajattelin, että nyt näen jotain, mitä näkee vain kerran elämässä. Se oli huikeaa. Aloin ottaa kuvia ja toivoin, että hirvi olisi ponnistanut vasan siihen pellolle.

Kun h-hetki lähestyi, hirviemo siirtyi kuitenkin metsän puolelle.

– Siinä vaiheessa lopetin kuvaamisen, koska se selvästi halusi olla rauhassa. En tiedä, tuliko sieltä yksi vasa vai kaksoset.

Perhepotretti jäi saamatta, mutta Rintelän taktiikka – osaksi luontoa sulautuminen – toimi.

Kotimetsissään Virolahdella liikkuva Rintelä on huomannut, että parhaat kuvat syntyvät aidoista tilanteista ja vaativat usein odottamista. Niinpä hän väijyy joskus tunteja samassa paikassa saadakseen haluamansa kuvan.

– Kerran näin, kun jalohaikara käveli puolen kilometrin päässä kaislikossa. Katsoin, että jos se tuolla vauhdilla tulee, saan siitä parin tunnin päästä hienon kuvan. Toivoin vain, ettei tule mitään häiriötekijää ja ettei se lähtisi lentoon. Odotus palkittiin.

Aina näin ei käy. KerranRintelä halusi kuvan merikotkasta sillä hetkellä, kun se lähtee puusta lentoon. Hän asettui odottamaan, mutta merikotka pysyi sitkeästi puussa. Kahden tunnin odottelun jälkeen Rintelä luovutti.

– Joskus maltan istua kauemminkin, ihan mielentilan mukaan. Joskus pitää luovuttaa, kun ilta hämärtyy eikä kameratekniikka anna myöten.

Sattumia

Rintelä laskee, että onnistuneita kuvia tulee noin kahdella kuvauskeikalla kymmenestä.

– Se on tämän homman suola, ettei ikinä tiedä, mitä tulee vastaan. Jos kaikki olisi helppoa, se ei olisi niin mielenkiintoista. Ja kun saa ikuistettua jotain mielenkiintoista, on kiva näyttää kuvia muille eikä pitää piilossa omalla tietokoneella.

Rintelä on jakanut kuviaan ahkerasti Facebookissa. Lisäksi hän on antanut niitä omien, jo aikuisten lastensa työkäyttöön. Toinen tytär on ammatiltaan opettaja ja toinen lastentarhanopettaja.

Toisaalta hyvä kuva on usein sattumankauppaa. Virolahdella järjestetyillä Arktika-päivillä Rintelä sai napattua kuvan 13 jalohaikaran parvesta, joka oli tiettävästi suurin Suomessa yhtä aikaa tavattu jalohaikaraparvi.

– Muut kuvaajat saapuivat paikalle vasta seuraavana päivänä, mutta haikarat olivat silloin jo kadonneet.

Muutama vuosi sitten Rintelä oli palaamassa mönkään menneeltä hirvikuvausreissulta. Kameraan ei ollut tarttunut yhtään hyvää kuvaa. Ajellessaan illalla kotiinpäin hän huomasi lauman rusakkoja pellolla tienvarressa. Kahdella suurimmalla oli tappelu meneillään.

– Ne ottivat nyrkkeilymatsia naisista kuin ihmiset konsanaan baari-illan jälkeen. Ne raapivat ja repivät toisiaan. Aurinkoa vasten näkyi, kun karvat pöllysivät. Lopulta vasikan kokoinen rusakko korjasi potin ja toinen pötki pakoon.

Rintelän mukaan yksikään rusakoista ei huomannut, että joku räpsi tappelusta todistusaineistoa.

Olen sanonut, että jos miehestä ei enää kuulu, niin katsokaa kameran viimeiset kuvat. Seppo Rintelä

Viime talvena napattu kuva vihaisen näköisestä ketusta oli sen sijaan suunniteltu juttu. Rintelä tiesi, että alueella liikkui rohkea kettu. Hän veti pilkkihaalarit päälleen ja makasi maassa odottaen, että kettu saapuu maisemiin.

– Silloin tuuli ja satoi pientä pistävää lunta. Se olisi vetänyt kuvaajankin yrmeäksi, ellei olisi ollut noin hyvää kuvauskohdetta. Taisin myös mennä sen reviirille.

Pöllön tuijotus

Rintelä on kuvannut luontoa nuoresta asti, mutta innostus nousi uusiin ulottuvuuksiin 2000-luvun alkuvuosina. Silloin hän osti ensimmäisen digikameransa.

– Opettelin kuvaamaan digikameralla, kun kivelle tuli kaksi oravaa. Ne asettuivat siihen niin, että näytti kuin ne olisivat poseeranneet. Sain hyvän kuvan niistä.

Ruokahalu kasvoi syödessä, kun kameraoptiikka kehittyi ja mahdollisti etäältäkin otettujen kuvien onnistumisen. Luonnossa liikkumalla Rintelä sai pelisilmää ja oppi huomaamaan mielenkiintoisia kuvauskohteita.

– Jos olisin nähnyt pellonlaidassa vasovan hirven kymmenen vuotta sitten, en varmaan olisi edes tajunnut, että se on hirvi. Olisin luullut sitä kiveksi.

Joskus eläin huomaa ja huomioi hänet. Kerran Rintelä joutui pakenemaan uhkaavasti käyttäytyvää hirveä kivelle. Toisella kertaa eräs pöllö loi häneen närkästyneitä katseita.

– Istuin suon laidalla ja seurasin, kun pöllö ajoi varista pois pesästä. Se teki kierroksen yläpuolellani ja katsoi, että mikähän äijä tuossa istuu. Se otti ihan katsekontaktin ja ilmeestä saattoi lukea kysymyksen, että mitä sinä siinä kuvaat.

Pöllön tuijotus tallentui muistikortille.

Rintelän suuri unelma olisi kohdata karhu ja saada siitä hyvä kuva.

– Olen sanonut lähipiirille, että jos miehestä ei enää kuulu, niin katsokaa kameran viimeiset kuvat.

Synnyttävästä hirvestä kertoi ensin Maaseudun tulevaisuus.

Tänään perjantaina on se päivä, kun kahden vuoden siirtymäaika päättyy, ja Euroopan unionin yhteisen tietosuoja-asetuksen eli tuttavallisemmin GDPR:n soveltaminen alkaa.

Asetus velvoittaa ottamaan tietosuoja-asiat huomioon tuotteissa ja palveluissa entistä tarkemmin.

Kyseessä on iso periaatteellinen muutos, mutta taivas ei ole tippumassa niskaan. Iso osa yrityksistä, yhdistyksistä, urheiluseuroista, harrastekerhoista, sukuseuroista ja muista toimijoista on jo vuosia hoitanut tietosuojansa uuden asetuksen vaatimalla tavalla.

Yle kokosi kattavan paketin siitä, millaisia mahdollisuuksia uudistus tuo jokaiselle ihmiselle ja mitä uhkia siihen liittyy.

Mahdollisuudet

1. Mainio hetki siivota itsensä pois turhilta sähköpostilistoilta

Henkilötietoja käsittelevillä yrityksillä, yhdistyksillä ja yhteisöillä on ollut kaksi vuotta aikaa valmistautua asetuksen soveltamiseen. Yksittäisille ihmisille uudistus on näyttäytynyt lähinnä viime viikkojen postitulvana.

Pankit ja vakuutusyhtiöt ovat lähestyneet asiakkaitaan tietoturva-asioilla, verkkokaupat ovat ilmoittaneet päivittäneensä käyttäjäehtojaan ja sosiaalisen median alustat ovat pyytäneet käyttäjiään hyväksymään uudet tietosuoja-asetukset.

Postiluukusta on kopsahdellut sellaisten pankkien kirjeitä, joiden asiakas vastaanottaja ei ole välttämättä edes tiennyt olevansa. Sähköpostit ovat kuormittuneet.

Moni sähköpostilistan pyörittäjä on lähettänyt viestejä, joilla varmistellaan uuden asetuksen mukaista toimintaa. Brittilehti The Guardianin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan suurin osa näistä viesteistä on ollut tarpeettomia – jotkut jopa laittomia.

Vaikuttaakin siltä, että monella henkilötietojen käsittelijällä ei ole ollut tietoa siitä, mihin laki jo nykyisellään on velvoittanut – tai asetuksen mahdollistamien uhkasakkojen pelko on saanut hoitamaan asiat liian hyvin kuntoon.

Tietosuoja-asetukseen valmistautumisen aiheuttamassa postitulvassa voi nähdä myös hyötyjä. Se on antanut kattavan käsityksen siitä, missä kaikkialla juuri minun henkilötietojani käsitellään.

Samalla on ollut hyvä hetki päästä eroon turhista sähköpostilistoista ja katkaista tarpeettomat asiakkuussuhteet.

2. Käyttäjän oikeusturva paranee

Lienee kiistatonta, että henkilötietojen käsittelyssä on parannettavan varaa. Milloin vääriin käsiin on joutunut henkilö- ja makskorttitietoja, toisinaan ihmisten terveystietoja.

Uusi tietosuoja-asetus yrittää puuttua tähän.

Tarkoituksena on velvoittaa henkilötietojen käsittelijöitä huolehtimaan aiempaa tarkemmin tietoturvastaan ja antaa samalla ihmisille paremmat edellytykset kontrolloida omia henkilötietojaan. Kyse ei ole korulauseista, lupaa tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio.

Käytännössä yksilön oikeusturva paranee, kun jatkossa tietosuoja-asiat on otettava huomioon tuotteissa ja palveluissa jo niiden suunnitteluvaiheessa. Uudistus on aiheuttanut päänvaivaa etenkinyrityksissä ja yhdistyksissä.

Asetus velvoittaa muun muassa yrityksiä ja organisaatioita raportoimaan viranomaiselle tietoturvaloukkauksista. Suomessa tämä taho on Tietosuojavaltuutetun toimisto. Vakavista tietoturvaloukkauksista on ilmoitettava myös käyttäjälle itselleen.

Aiemmin ilmoitusvelvollisuutta tietovuodoista ei ole ollut. Uudistuksen ennakoidaankin lisäävän ilmoituksia. Näin saadaan aiempaa tarkempaa tietoa siitä, millä aloilla ja kuinka laajoja tietovuotoja Suomessa ja muualla Euroopassa tapahtuu.

Asetus parantaa myös ihmisen mahdollisuuksia "tulla unohdetuksi". Lue Ylen juttu aiheesta.

3. Tietojen siirtäminen rekisteristä toiseen helpottuu

Yksi uudistuksen tavoitteista ja suurimmista muutoksista liittyy tietojen siirtämiseen.

– Eurooppaan halutaan tehdä digitaaliset sisämarkkinat ja samalla parantaa kuluttajan oikeusturvaa ja mahdollisuutta toimia Euroopan laajuisilla markkinoilla, tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio summaa.

Tähänkin saakka ihminen on voinut pyytää rekisterinpitäjältä itseään koskevat tiedot, mutta jatkossa ne pitäisi lähtökohtaisesti toimittaa sähköisesti. On toinen juttu, miten tämä käytännössä onnistuu.

Aarnio näkee, että tietojen siirtäminen rekisteristä toiseen mahdollistaa sähköyhtiöiden, pankkien, lainojen tai vakuutusten kilpailuttamisen aiempaa helpommin. Tietojen siirtämisestä rekisteristä toiseen voi olla kuluttajalle rahanarvoista etua.

Esimerkiksi pankit ja rahalaitokset tarvitsevat luottohakemusten riskien kartoittamiseen riittävästi tietoa.

Jatkossa luottohistoriansa voi halutessaan siirtää suoraan omasta pankista toiseen. Aarnio kertoo, että tämä vähentää uuden luotonantajan riskiä, ja yhtiö saattaa päätyä näin kuluttajan kannalta halvempaan tarjoukseen.

Asetus helpottaa tietojen siirtämistä myös eri maiden välillä – esimerkiksi pankkilainan saaminen toisen EU-maan pankista helpottuu, ainakin periaatteessa.

4. Tietosuojasääntely yhtenäistyy Euroopan unionin alueella

Uudistuksen tarkoituksena on selkeyttää rekisteröidyn oikeuksia riippumatta siitä, missä rekisterinpitäjä on.

Jatkossa suomalaiset voivat kääntyä kaikissa tietoturva-asioissa oman maansa tietosuojavaltuutetun puoleen. Asioiden selvittely onnistuu omalla äidinkielellä.

– Jos joutuu ongelmiin Irlannissa tai ties missä muussa EU:n jäsenmaassa, voi olla omaan kotimaiseen viranomaiseen yhteydessä. Me autamme, Aarnio lupaa.

Asetus myös rohkaisee käyttämään erilaisia ikoneja, sertifikaatteja ja merkkejä, joiden perusteella käyttäjä voi varmistua esimerkiksi toisessa Euroopan unionin jäsenmaassa toimivan verkkokaupan tietosuojan olevan kunnossa.

5. Yritykset, yhdistykset ja muut toimijat ovat joutuneet pohtimaan tietosuojaansa

Jopa tarpeeton huoli tietosuojasta ja tietojen käsittelyn ajantasaisuudesta on johtanut siihen, että eri organisaatiot ovat käyttäneet aikaa selvittääkseen, millaista tietoa heillä on ihmisistä, ja samalla käyneet läpi tietosuojakäytäntöjään.

Yrityksillä ja muilla toimijoilla kun on vaikka minkälaista tietoa meistä jokaisesta.

Evästeet, sähköpostilistat ja verkkokaupat saavat ihmisistä kaikenlaisia tiedonmurusia. Hakijoiden henkilötiedot ja cv:t välittyvät yrityksiin rekrytointiprosessien aikana. Urheiluseuroilla saattaa puolestaan olla hyvinkin tarkkoja tietoja sen jäsenien terveydestä.

Nyrkkisääntöjä siitä, mitkä toimijat ovat asetuksen määrittelemiä "henkilötietojen käsittelijöitä", ei ole. Asetuksen tulkintaan vaikuttaa myös edelleen eduskunnassa valmisteilla oleva tietosuojalaki. Sen oli tarkoitus astua voimaan yhdessä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa, mutta ministeriöstä kerrotaan, että käyttöönotto viivästyy "joitakin viikkoja".

Moni saattaa olla jo turhautunut lukemaan sovellusten, yritysten ja sähköpostilistojen uusia tietosuojakäytänteitä. Niihin kannattaisi kuitenkin tutustua, sillä kyse on meidän jokaisen henkilökohtaisista tiedoista.

Aloittaa voi vaikka Ylen tietoturvaperiaatteista, jotka nekin on vastikään päivitetty.

Uhkat

1. Toimiiko tietojen luovuttaminen sähköisesti?

On mahdotonta ennakoida, mitä kaikkea asetus tuo tullessaan.

Etukäteen voi pohtia muutamia asioita, kuten sitä, miten oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen käytännössä toteutuu.

Kuinka monessa yrityksessä, jääkiekkoseurassa tai virkkauskerhossa on sellaiset tietojärjestelmät, että ne voivat lähettää ja vastaanottaa tietoja asetuksen velvoittamassa "jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa"?

2. Osoittautuuko valvonta käytännössä mahdottomaksi?

Toimijoiden on noudatettava uutta tietosuoja-asetusta sanktioiden uhalla. Julkisuudessa on kerrottu jopa kymmenien miljoonien uhkasakoista. Sakoista on kirjoittanut muun muassa Taloussanomat.

Todellisuudessa seuraamusvalikoima on moninaisempi. Tietosuoja-asetusta rikkoneelle voidaan antaa ennen sakkoa huomautus, korjauspyyntö tai tietojenkäsittelykielto.

Sanktiomahdollisuudesta päästään kysymykseen valvonnasta.

Kussakin jäsenmaassa on oma viranomaisensa, joka valvoo asetuksen noudattamista. Suomessa Tietosuojavaltuutetun toimistossa työskentelee parisenkymmentä ihmistä.

Miten ihmeessä heidän aikansa riittää kaikkien mahdollisten tietoa käsittelevien tahojen toiminnan valvomiseen?

Toimiston mukaan henkilökuntaa tarvittaisiinkin lähes toinen mokoma lisää.

3. Muuttuvatko säädökset liian hitaasti?

Tietosuoja-asetuksen säätäminen alkoi vuonna 2012, ja asetus astui voimaan vuonna 2016. Yhtenä tarkoituksena oli ajantasaistaa ja parantaa tietosuojasääntelyä.

Teknologia on ottanut valtavan harppauksen parissa vuodessa, puhumattakaan kuuden vuoden aikajänteestä.

Lienee perusteltua kysyä, onko nyt sovellettavaksi tuleva laki jo vanhentunut.

4. Synnyttäkö uhkien minimointi arveluttavaa liiketoimintaa?

Asetus on aiheuttanut paljon epätietoisuutta, ja julkisuudessakin on liikkunut tietoja, jotka on virheellisesti yhdistetty EU:n uuteen tietosuoja-asetukseen.

Tämä ei ole ihme, sillä asetus on monimutkainen ja vaikeaselkoinen.

Koska suuret uhkasakot jäävät helposti mieleen, on täysin ymmärrettävää, että epätietoisuus aiheuttaa henkilötietoja käsittelevissä huolta.

On mahdollista, että tulevaisuudessa yrityksille, yhdistyksille ja muille toimijoille tarjotaan palveluita, joita ne eivät todellisuudessa tarvitse.

Lisää aiheesta:

Yle Puhe: Suuri GDPR-keskustelu

Verotietojen julkaiseminen lopetetaan, saunavuorolistoja ei saa enää pitää ja rappukäytävien nimitaulut häviävät – 6 väärää käsitystä kohutusta tietosuoja-asetuksesta

Laitoitko rastin kohtaan ”Hyväksyn käyttöehdot”? – EU:n tietosuoja-asetus on täällä, mutta pystytkö hallitsemaan sen myötä tietojasi tai kenties katoamaan verkosta kokonaan?

Tietosuojavaltuutettu HUSin kirjesekaannuksesta: Toukokuussa nähdään, kuinka paljon tietovuotoja oikeasti tapahtuu

Sinun tietosi eivät ole sinun

Suurin osa satakuntalaisista taksiyrittäjistä aikoo lopettaa Kelan korvaamien kuljetusten ajon kokonaan heinäkuun alusta.

Syynä tähän on Kelan suorakorvauskyytien siirtyminen turkulaisen Lounais-Suomen Taxidatan vastuulle. Taksiyrittäjät eivät ole tyytyväisiä uuden palveluntuottajan tarjoamaan sopimukseen, joka heidän mukaansa on taloudellisesti kehno varsinkin satakuntalaisille yrittäjille.

Syö meidän tämän hetkistä tulotasoa vähintään 15 prosenttia kuukaudessa Porin taksiautoilijat ry:n puheenjohtaja Juha Mäntylä

– Se syö meidän tämän hetkistä tulotasoamme vähintään 15 prosenttia kuukaudessa, sanoo Porin taksiautoilijoiden puheenjohtaja Juha Mäntylä.

Taksiautoilijat ovat ryhtyneet keräämään nimilistaa, jolla he haluavat ilmoittaa Kelalle, että eivät aio tehdä yhteistyötä uuden taksinvälitysyhtiön kanssa. Kirjeen on allekirjoittanut jo reilusti yli puolet kaikista Kela-kyytejä ajavista satakuntalaisista taksiyrittäjistä.

Yhteensä Satakunnassa kelakuljetuksia on ajanut 330 taksia. Nimiä listassa on jo yli 200.

Kelan suorakorvauskyyteihin ovat oikeutettuja kansalaiset, jotka joutuvat käyttämään taksipalvelua terveydentilansa takia. Suorakorvattavat taksimatkat tilataan keskitetysti oman alueen palveluntarjoajalta, jolloin matkustaja maksaa matkastaan ainoastaan omavastuuosuuden.

Alennus syynä taksikapinaan

Taksikapina sai alkunsa, kun turkulainen Lounais-Suomen Taxidata voitti tarjouskilpailun, jolla se sai Kelalta hoidettavakseen Kela-kuljetukset seuraavaksi kolmeksi vuodeksi kahden vuoden lisäoptioilla.

Yritys tarjosi Kelalle 10,6 prosentin alennusta vakiohinnoitteluun, kun kilpailun hävinnyt Satakunnan aluetaksi olisi jatkanut palvelun tuottamista ilman alennuksia. Alennus on merkittävä, sillä vuonna 2017 Kela-kyytejä ajettiin Satakunnassa noin seitsemän miljoonan euron edestä.

En tällä hetkellä missään nimessä allekirjoita tuota sopimusta taksiautoilija Pertti Kitkala

Satakuntalaiset taksiyrittäjät näkevät ongelmana, ettei turkulainen taksinvälittäjä kysynyt heiltä mitään, kun lupasi alennuksen ajoihin.

– Tämä asia otetaan autoilijoiden selkänahasta. En tällä hetkellä missään nimessä allekirjoita tuota sopimusta, kertoo porilainen taksiautoilija Pertti Kitkala.

Alennuksen lisäksi taksiautoilijoita askarruttavat uuden sopimuksen ehdot. Sopimukseen on kirjattu muun muassa rajuja, jopa 15 000 euroon nousevia sanktiosakkoja, mikäli taksiyrittäjä ei suoriudu velvoitteistaan.

Lisäkustannuksia tulisi myös taksamittarin vaihdosta, jota uusi palveluntarjoaja edellyttää kaikkiin Kela-kyytejä ajaviin takseihin. Varsinkin Satakunnan aluetaksin välityksessä olevat autot kärsisivät tästä, koska kahden yhtiön taksimittareita ei aluetaksin sääntöjen mukaan autossa voi pitää.

Pysähtyvätkö Satakunnan Kela-taksit heinäkuun alussa?

Lounais-Suomen Taksidata on antanut taksiautoilijoille aikaa toukokuun loppuun asti allekirjoittaa uusi sopimus. Yhtiö myöntää, että sopimuksilla alkaa olla jo kiire, sillä ennen heinäkuuta myös Kelan on hyväksyttävä kaikki taksit järjestelmään.

On selvää, kun uusi toimija tulee uudelle alueelle, niin se herättää aina ristiriitoja Lounais-Suomen Taxidata Oy:n toimitusjohtaja Tapani Ekuri

Yhtiö ei tässä vaiheessa ota kantaa, onko yhtään satakuntalaista taksia allekirjoittanut uutta sopimusta. Toimitusjohtaja Tapani Ekuri on tietoinen tilanteesta Satakunnassa.

– On selvää, kun uusi toimija tulee uudelle alueelle, niin se herättää aina ristiriitoja. Meillä on kuitenkin seitsemän vuoden kokemus Kela-kyytien järjestämisestä täällä Varsinais-Suomessa. Uskon ja lupaan, että jatkossakin kaikki menee varmasti hyvin, hän toteaa.

Porin taksiautoilijoiden puheenjohtajan Juha Mäntylän mukaan Kela-kyytien hoitoon tarvitaan noin sata taksia päivittäin. Hän arvelee, ettei turkulaisyritys kykene järjestämään taksikyytejä ollenkaan, jos tilanne jatkuu nykyisellään.

Lounais-Suomen Taxidata ei halua arvioida, kuinka monta taksiyrittäjää se tarvitsee Satakunnasta mukaan. Sen yhtiö lupaa, että Kela-taksit toimivat joka tapauksessa ongelmitta heinäkuun alussa.

Myös Kela seuraa tilannetta

Kansaneläkelaitoksen mukaan uutta sopimusta Varsinais-Suomen ja Satakunnan osalta ei ole vielä allekirjoitettu. Käyttöönottoprojekti Kelan ja Lounais-Suomen taxidatan välillä on kuitenkin jo alkanut. Projektissa selvitetään ja varmistetaan, että suorakorvauskyydit toimivat myös uuden yrittäjän toteuttamana ongelmitta.

Myös Kela on tietoinen kilpailutuksen aiheuttamasta eripurasta. Vastaava suunnittelija Anne Giss korostaa, että autoja ei tarvita enää niin paljon kuin nykyään.

– Näen itse todella hyvänä, että autojen määrät pienenisivät, jolloin samalla autoilijat erikoistuisivat juuri tämän asiakasryhmän palveluun.

Kela haluaa kuitenkin varmistaa, ettei minkäänlaisia katkoksia heinäkuun alussa tule suorakorvauskyyteihin.

– Me selvitämme autojen riittävyyttä viimeistään kesäkuun puolessa välissä. Palveluntarjoajan pitää osoittaa Kelalle, että autoja on riittävästi käytössä. Meidän sopimuksessamme on selkeät sanktiot siihen. Tämän tyyppistä huolta ei ole vielä tässä vaiheessa, Giss korostaa.

Perustuslakivaliokunta on yksimielisesti päättänyt joukosta poikkeustoimia, joilla yritetään varmistaa valiokunnan työn luottamuksellinen jatkaminen.

Poikkeustoimista päätettiin sen jälkeen, kun perustuslakivaliokunnan lausuntoesitys sotesta oli vuotanut ainakin osittain julkisuuteen.

Valiokunnan puheenjohtajan Annika Lapintien (vas.) mukaan valiokunta luopuu sähköisen työtilan käytöstä. Käsittelyasiakirjat jaetaan jatkossa vain kokouksessa läsnä oleville kansanedustajille.

Perustuslakivaliokunta päätti myös, että valiokunnan kokoushuoneen ovet pidetään jatkossa lukittuna kokousaikojen ulkopuolella, eikä valiokunnan käsittelyasiakirjoja lähetetä enää sähköpostitse.

Puheenjohtaja Lapintien mukaan valiokunnan jäsenet ovat erittäin tuohtuneita tietovuodosta, jollaista ei ole tässä laajuudessa valiokunnan historiassa aiemmin tapahtunut.

Lisää aiheesta:

Maakuntavaalit uhkaavat lykkääntyä – Perustuslakivaliokunnan sote-lausunto viivästyy ja valmistuu ensi viikolla

Minua jo vuosia piinannut kysymys on yhä jäljellä: Mistä ne säästöt tulevat?

Hallitus on päättänyt tehdä muutoksia energiaverotukseen. Kivihiilen verotusta kiristetään ja maakaasun verotusta kevennetään.

Samalla hallitus päätti muokata sähkön verotusta siten, että sähkövarastojen kuten akkujen sähkön kahdenkertaisesta verotuksesta luovutaan ja sähköautojen työpaikoilla tapahtuvan lataamisen verokohtelua yksinkertaistetaan.

– Olen todella iloinen, että näillä muutoksilla otamme konkreettisia askelia ilmastotoimissamme. Ensi vuoden alusta oman sähköauton kytkeminen työpaikan lataustolppaan ei ole enää verotuskäytännöistä kiinni. Hiilen ja kaasun veromuutos saattaa tuoda jo lähivuosina tilanteen, jossa energialaitosten kannattaa polttaa ilmastopäästöiltään puhtaampaa maakaasua kivihiilen sijaan, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi tiedotteessa.

Akkujen tarve varastoinnissa kasvussa

Sähkön varastoiminen akkuihin on yleistynyt nopeasti varastointiteknologian kehittyessä. Joissain tilanteissa tämä johtaa kaksinkertaiseen sähköveron perintään, kun verkosta ensin ladataan akkuja ja seuraavaksi puretaan sähköä akusta sähköverkon kautta loppukulutukseen.

– Kun poistamme akkujen tuplaverotuksen, teemme Suomesta ainutlaatuisen varastointiin liittyvien liiketoimintamallien kokeiluympäristön Euroopassa, Orpo iloitsi.

Sähköautojen lataamiseen liittyvän muutoksen tarkoituksena on, että latausedulle määritetään kaavamainen verotusarvo, joka vastaa laskennallista keskimääräistä lataamisen arvoa. Tällä vältytään tilanteilta, joissa työnantaja haluaisi tarjota latausmahdollisuuden työpaikalla mutta joutuu rajoittamaan lataamisen käyttöä vain niille, joilla on vapaa autoetu työnantajan puolelta.

Muutosten on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta.

Kanadan pääministeri Justin Trudeau on keskustellut Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kanssa ja ilmaissut suuren huolensa Yhdysvaltain kaavailemista tuontitulleista. Tuontitullit koskisivat Yhdysvaltoihin tuotavia autoja.

Yhdysvaltain kauppaministeri Wilbur Ross aloitti Trumpin kehotuksesta selvityksen siitä, uhkaako autojen tuonti Yhdysvaltain turvallisuutta ja voidaanko sille asettaa tällä perusteella tullit.

Tullit koskisivat kuorma-autoja ja autojen varaosia. Kaikista Yhdysvalloissa myytävistä autoista noin puolet on tuotu ulkomailta. Niistä suurin osa on peräisin Meksikossa ja Kanadassa sijaitsevista kokoonpanotehtaista.

Aiemmin on arvioitu, että ulkomailta tuotaville autoille asetettaisiin jopa 25 prosentin tulli.

Nafta-neuvottelut jumissa

Trudeau ja Trump keskustelivat myös Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksesta eli NAFTA:sta, jossa automääräyksistä on tullut keskeinen osa neuvotteluita.

Nafta-neuvotteluissa Yhdysvallat on vaatinut, että tietty osuus koottavan auton osista pitää olla valmistettu maassa, missä tehdastyöläisen keskipalkka on 15 dollaria tunnissa. Tämä suosisi Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Meksiko ja Kanada eivät ole suostuneet vaatimuksiin ja nafta-neuvottelut ovat siksi jumissa.

Lue lisää:

Trumpin uhkaus autotulleista horjuttaa autonvalmistajien pörssikursseja – vaikka on luultavasti neuvottelutaktiikkaaTrumpin uhkaus autotulleista horjuttaa autonvalmistajien pörssikursseja – vaikka on luultavasti neuvottelutaktiikkaa ´

Trump havittelee korkeaa tullia Yhdysvaltoihin tuotaville autoille – "uhkaavat kansallista turvallisuutta"

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) väläytti naisten asepalveluksen lopettamista määräajaksi säästösyistä. Myöhemmin hän kertoi heiton olleen herätyshuuto, jonka tarkoitus oli saada media tiedostamaan puolustusvoimiin kohdistuvat suuret säästövaateet.

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius sanoo, että ministeri Niinistö yrittää vain hämätä. Todellisuudessa hän yrittää valmistella ihmisiä siihen, että puolustusvoimien menot tulevaisuudessa vain lisääntyvät.

– Tuodaan esille tällaisia teennäisiä säästökohteita, jotta voidaan sanoa, että jotain on yritetty, kun alkaa nousta meteli siitä, miksi puolustusvoimien menot vain kasvavat.

Puolustusvoimien budjetin ulkopuolella on käynnistymässä ennennäkemätön määrä hankintoja, jotka maksavat miljardeja. Kalleimpia ovat Ilmavoimien hävittäjät ja Merivoimien uudet sotalaivat.

– Siinä ei parit miljoonat auta, Lodenius toteaa ja viittaa naisten asepalveluksen lopettamisesta saataviin säästöihin, jotka olisivat noin neljä miljoonaa euroa vuosittain.

Miehiä joutaisi pois armeijasta

Lodenius arvelee, että Niinistöä kuumottaa paine siitä, että armeijasta pitäisi itse asiassa vähentää miehiä. Lodeniuksen mukaan puolustusvoimat kouluttaa tällä hetkellä asevelvollisuusjärjestelmän kautta paljon enemmän ihmisiä, kuin sodanajan tehtäviin tarvitaan.

Lodenius sanoo, että Niinistöllä on armeijasta vanhanaikainen näkemys, jossa puolustusvoimien arvoa mitataan jalkamiehien määrässä. Tämän päivän sotaa ei käydä 40-luvun hengessä, Lodenius huomauttaa.

– Hän arvostaa metsäharjoituksia ja vanhanaikaista reserviarmeijaa. Se ei ole nykyaikaa, kun katsoo tämän päivän konflikteja ja muita armeijoita Euroopassa. Se ei ole modernia militarismia.

Lodeniuksen mielestä on väärin kouluttaa liikaa ihmisiä ja samalla viedä turhaan aikaa heidän nuoruudestaan, jolloin heidän pitäisi opiskella, valmistua ammatteihin ja tehdä töitä.

– Ymmärrän, että yhteiskunta kouluttaa pakolla sen määrän, mikä tarvitaan. Mutta en ymmärrä, että sitä tehdään vain sen takia, että meillä on tällainen perinne nimeltä asevelvollisuus.

Asevelvollisuuden uudistaminen vain ajan kysymys

Lodenius sanoo, että Niinistö pyrkii puolustusministerin asemaan päästyään kaikin keinoin saamaan hänen arvomaailmansa mukaiset asiat läpi. Niinistön suurin hätä liittyy siihen, että puolustusvoimille ei annetakaan lisää rahaa.

Hän uskoo Niinistön tiedostavan, ettei nykymuotoiselle asevelvollisuudelle ole pian enää kysyntää.

– Se koetaan laajasti epäoikeudenmukaiseksi. Nuoremman sukupolven mielestä on tosi outoa, että on jotain, joka koskee vain toista sukupuolta.

Keskiviikkona Elisabeth Rehnin ajatushautomo toi esiin selvityksen, jonka mukaan nykymuotoinen asevelvollisuus tulisi korvata kansalaispalveluksella, johon velvoitettaisiin myös naiset, ahvenanmaalaiset ja Jehovan todistajat. Kansalaispalveluksen voisi suorittaa asepalveluksena tai uudenlaisena varautumispalveluksena, joka korvaisi siviilipalveluksen.

Lodenius on tyytyväinen, että esitys avasi jälleen keskustelun asevelvollisuuden uudistamisesta. Hänen mukaan esityksessä on hyviäkin puolia, mutta paljon myös ongelmakohtia.

Lodenius ei muun muassa usko, että alle vuoden mittaisella periodilla voisi kouluttaa ketään puolustamaan Suomea esimerkiksi kyberuhkaa vastaan.

Lodenius kannattaisi mieluummin Norjan asevelvollisuusmallin kaltaista systeemiä, jossa koko ikäluokka osallistuisi kutsuntoihin. Se toisi asevelvollisuuteen tasa-arvoa, valikoivuutta ja valinnanvapautta. Armeijalle olisi hyvä, jos sinne päätyisi mahdollisimman motivoitunutta väkeä ja niiden, jotka eivät ole motivoituneita, ei tarvitsisi suorittaa asepalvelusta lainkaan.

– Se olisi järjellinen kompromissi, kunnes päästään siihen maailmaan, ettei tarvittaisi armeijoita.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin mukaan kiinalainen telejätti ZTE pystyy jatkamaan toimintaansa.

ZTE on ollut ongelmissa Trumpin hallinnon asettamien sanktioiden takia. Yhdysvaltalaismedia uutisoi kuitenkin perjantaina lähdetietojensa pohjalta, että Trumpin hallinto olisi tehnyt sopimuksen, jonka avulla yritys pystyy jatkamaan toimintaansa. Trump vahvisti asian paikallista aikaa perjantai-illasta Twitterissä.

Presidentin mukaan ZTE muun muassa maksaa Yhdysvalloille 1,3 miljardin sakon.

Washington Postin mukaan useat lainsäätäjät sekä demokraattien että republikaanien riveistä ovat vastustaneet sopimuksen tekemistä.

Kiinalainen teleyhtiö ZTE kertoi viime viikolla pysäyttäneensä keskeiset toimintonsa Yhdysvaltain asettamien sanktioiden takia. Yhdysvallat kielsi kuukausi sitten amerikkalaisyrityksiä myymästä komponentteja kiinalaisyritykselle.

Myyntikiellon syynä oli ZTE:n kaupankäynti Iranin kanssa. Tämä rikkoo Yhdysvaltain Iranille asettamia pakotteita.

Se lymyilee arktisten merien syvyyksissä ja voi elää jopa 500-vuotiaaksi. Lisäksi se on lähes sokea ja sen myrkyllisestä lihasta voi huumaantua. Moinen kummajainen ei ole ihan jokapäiväistä nähtävää. Ei siis ihme, että norjalaiskirjailija Morten Strøksnes, 53, innostui ja suostui heti, kun hänen vanha ystävänsä ehdotti jäähain pyydystämistä.

– Hugo on kalastajasuvusta ja kuullut tarinoita jäähaista pienestä pitäen. Hän sai päähänsä pyydystää yhden jäähain ja tehdä siitä jotain taidetta.

Strøksnes pakkasi laukkunsa ja suuntasi Lofooteille. Asiaproosaa kirjoittava toimittaja tiesi heti, että tästä kalareissusta syntyisi kirja.

Jäähain pyytäminen ei ole helppoa, sillä sen liikkeistä tiedetään hyvin vähän.

Myyttinen otus elelee Pohjois-Norjan vesissä ja vielä 1900-luvun alkupuolella sitä pyydettiin paljon. Sittemmin jäähai unohtui merten syvyyksiin, kunnes viime vuosina tutkijat ovat kiinnostuneet siitä sen poikkeuksellisten ominaisuuksien takia.

Jäähai nappasi mädän lihan

Ystävyksillä oli käydä ensikertalaisen tuuri, sillä heti ensimmäisellä yrityksellä jäähai kävi nappaamassa heidän syöttinsä, joka oli mädäntynyttä härän lihaa.

– Onneksi se ei tarttunut koukkuun. Sitten kirjaa ei olisi syntynyt. Olisi tullut vain lyhyt artikkeli, nauraa Morten Strøksnes kustantamon sohvalla. Hän on saapunut Suomeen esiintyäkseen Helsinki Lit -festivaalilla.

Jäähain pyydystämisestä kertova Merikirja (suomennos Katriina Huttunen) on käännetty monille kielille ja Norjassa se voitti ilmestymisvuotenaan Bragen-palkinnon, joka vastaa tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa.

Jäähai ei antautunut ensimmäisellä yrityksellä, joten oslolainen Strøksnes joutui matkustamaan Lofooteille useita kertoja. Vuodenajat vaihtuvat ja meri näyttää kaveruksille monet kasvonsa.

Merikirja ei ole kuitenkaan mikään kalastusseikkailukirja. Se on melkeinpä tietokirja, sillä siinä käsitellään paitsi jäähaita, myös seikkaperäisesti meribiologiaa, Norjan historiaa ja mytologioita. Toimittajataustainen Strøksnes keräsi valtavat määrät tietoa kirjaansa varten.

– Tiedemaailma tuli todella tutuksi. Yllätyin miten spesifiä tiede on. Jouduin kääntymään kymmenien eri meritutkijoiden puoleen, sillä kukin oli erikoistunut vain yhteen pieneen organismiin.

Samalla Strøksnes tulee kertoneeksi paljon merten tilasta, joka on huolestuttava. Pohjoisessa meri näyttää puhtaalta, mutta juuri sinne kerääntyvät saasteet ja myrkyt maailman vesiltä. Ekosysteemin huipulla olevat pedot ovat pahiten saastuneita. Jäähai on yksi niistä.

– Voi vain kuvitella millaiset määrät myrkkyjä ehtii kertyä satoja vuosia vanhaksi elävään jäähaihin, huokaa Strøksnes.

Strøksnes kuitenkin kiistää, että Merikirja olisi kannanotto merien puolesta.

– En usko sormen heristelyyn. Pyrkimykseni on pikemminkin saada ihmiset rakastamaan merta. Ehkä he sitten, alkaisivat välittää siitä.

Meri on ollut Strøksnesille aina tärkeä. Hän on syntynyt Pohjois-Norjassa Kirkkoniemellä lähellä Venäjän rajaa. Siellä kalastus oli tärkeä osa kyläläisten elämää. Strøksnes muistaa kuulleensa juttuja jäähaista, mutta hän ehti unohtaa koko otuksen olemassaolon, kunnes kiinnostus taas heräsi. Hän törmäsi myös yllättävään tietoon Merikirjan myötä.

– En ollut aiemmin tiennyt, että Kirkkoniemen saamenkielinen nimi viittaa jäähaihin. Se on outoa, koska vesi ei ole kovin syvää siellä. Saamelaisetkaan eivät osanneet kertoa tarkemmin nimen alkuperästä.

Hain lihasta tulee humalaan

Jäähaita pyydettiin aikoinaan paljon Pohjois-Norjassa, koska sen maksasta saatiin öljyä. Sitä käytettiin muun muassa lampuissa ja koneiden voiteluaineena. Strøksnesin mukaan ensimmäisen maailmansodan aikana pyynti koki uuden nousun, sillä saksalainen aseteollisuus teki öljystä nitroglyseriiniä, jota käytettiin räjähteisiin. Myös hain nahkaa vietiin Saksaan.

– Hain nahka on niin karheaa, että sitä käytettiin hiomapaperina.

Sittemmin jäähain pyydystäminen hiipui ja vain tarinat jäivät jäljelle.

Syvänteissä viihtyvä, hitaasti uiva peto voi kasvaa jopa seitsemänmetriseksi. Sitä pyydettiin vain suuren maksan takia. Sen lihaa ei voitu käyttää, koska se on myrkyllistä.

Lihaa jouduttiin kuitenkin syömään pula-aikoina. Silloin ihmiset menivät sekaisin ja heidän sanottiin olevan haihumalassa. Merikirjan englanninkielinen käännös onkin osuvasti Shark Drunk.

– Jäähain veressä on kemikaali, joka on hallusinogeeni. Sen saa pois lihasta vain pitkällä keittämisellä.

Tosin Islannissa jäähai on perinneruokaa. Siellä myrkky poistetaan mädättämällä.

"Jäähai on pelottavan näköinen"

Tiedot jäähaista perustuvat lähinnä kalastajien kertomuksiin ja perinnetietoon. Näiden kertomusten avulla Strøksnes muokkaa mystisestä pedosta omalakisen otuksen.

Hän pyytää, etten paljastaisi tarttuuko jäähai pyydykseen kirjassa.

– Se on kuitenkin vähän kuin jännäri, vaikkei juoniromaani olekaan.

Sen verran kirjailija paljastaa, että jäähai on pelottavan näköinen olio. Sillä on pari riviä teräviä hampaita. Lisäksi niiden silmistä roikkuu matoja, jotka tekevät jäähait lähes poikkeuksetta sokeiksi. Lisäksi ne aloittavat elämänsä syömällä heikommat sisaruksensa pois tieltä.

– Täytyy myöntää, etteivät ne mitään pandoja ole.

Jäähaihin liittyy paljon selittämättömiä asioita. Ikä on yksi niistä.

– Jos jäähai osaisi puhua, sillä olisi paljon kerrottavaa meristä ja niiden tilasta.

Morten Strøksnes keskustelee perjantaina klo 20.05 Juha Hurmeen kanssa Helsinki Lit -festivaalilla. Festivaalin ohjelmaa voi seurata täältä.

Syksyllä esikoulun aloittava Aleksi Kottonen tietää, millaisissa tilanteissa melutaso nousee päiväkotipäivän aikana:

– Kun yhdellä on jokin asia ja se kertoo sen muille, niin muut alkavat puhua siitä samasta asiasta, ja sitten tulee kova meteli.

Aleksi Kottosen päiväkotiryhmässä Lappeenrannassa on tarjolla yhdet punaiset kuulosuojaimet. Niitä käytetään välillä. Naapuriryhmässä kuulosuojaimia on hyllyssä kolmet, ja ne ovat säännöllisesti käytössä.

Tilanne on varhaiskasvatuksen erityisopettajan Satu Takalan mukaan tyypillinen.

– Täällä päiväkodissa leikitään, piirretään ja jotkut jopa syövät peltorit päässä. Ajatus on, että ne ovat kaikkien saatavilla hyllyssä, ja ne voi hakea sieltä käyttöön kuten legot. Käyttö riippuu ryhmän lapsista.

Apuväline muiden joukossa

Lasten kuulusuojaimet herättävät helposti hämmästystä. Onko päiväkodissa meteli noussut niin kovaksi, että siellä on pakko turvautua kuulosuojaimiin?

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Satu Takala kertoo ymmärtävänsä huolen. Siihen ei kuitenkaan hänen mukaansa ole syytä.

– Ei meillä täällä pauku desibelirajat punaisella. Kuulosuojaimet ovat välineitä, ja osa hyötyy niiden käytöstä. Miksi emme tarjoaisi sitä mahdollisuutta lapsille?

Takala rinnastaa kuulosuojaimet esimerkiksi säkkituoleihin, kumisiin istuintyynyihin tai syliin otettavaan painotyynyyn: ne kaikki voivat auttaa lasta keskittymään tai rauhoittumaan.

– Lapset saavat käyttää kuulosuojaimia, jos haluavat. Osa kokee ne hyödyksi keskittyessään johonkin tehtävään, ja toiset pitävät siitä, miltä ne tuntuvat päässä. Laitan joskus itsekin ne päähän jaetussa työhuoneessa.

Lappeenrannassa kuulosuojaimia on tarjolla lähes jokaisessa päiväkodissa ja useissa kouluissa. Moni haastateltu erityisopettaja on Satu Takalan kanssa samaa mieltä niiden hyödyllisyydestä. Etenkin esikoululaiset käyttävät paljon kuulosuojaimia tehtäviä tehdessään.

Suojaimet olivat ennen ainoastaan erityislasten käytössä

Lasten kanssa työskentelevä toimintaterapeutti Sonja Korhonen on nähnyt läheltä kuulosuojaimien yleistymisen. Ennen kuulosuojaimet olivat lähinnä erityislasten tai aistiyliherkkien lasten käytössä, mutta nyt niitä onpaljon myös kodeissa ja päiväkodeissa.

Kuulosuojaimien hyöty päiväkotimaailmassa perustuu siihen, että ne auttavat lasta suuntaamaan tarkkaavuutensa oikeaan asiaan. Näin lapsi pystyy esimerkiksi keskittymään leikkiin tai tekemään asiat loppuun asti. Lisäksi lapsi väsyy vähemmän, sillä suojaimet pienentävät kuuloaistimuksen aiheuttamaa kuormitusta.

– Varmaan kaikki lapset hyötyisivät ajoittain kuulosuojainten käyttämisestä. Päiväkodeissa äänenvoimakkuus on usein korkea, ja kuulosuojainten käyttäminen antaisi lepohetken kuuloaistille, kuvailee Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Eksoten toimintaterapeutti Sonja Korhonen.

Tapa yleistyy eri puolilla Suomea

Myös muualla Suomessa kuulosuojainten käyttäminen päiväkodeissa on yleistymään päin.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kuntien päiväkodeista osa tarjoaa lapsille mahdollisuutta käyttää kuulosuojaimia. Yhtenäistä linjausta ei kuitenkaan ole, kertoo OAJ:n Lastentarhanopettajaliiton valtuutettu Minna Paavola. Hän selvitti Ylen pyynnöstä kuulosuojainten käyttöä päiväkodeissa.

Lahdessa päiväkotilapset saavat halutessaan laittaa kuulosuojaimet korvilleen, samoin joissakin päiväkodeissa esimerkiksi Vaasassa, Joensuussa ja Kotkassa.

– Lähtökohta pitää olla se, että lapsiryhmät ovat riittävän pienet ja tilat akustisesti niin toimivat, että päiväkodissa pärjää ilman kuulosuojaimia, Minna Paavola sanoo.

Paavolan mukaan uudet päiväkodit suunnitellaan nykyään niin, että ylimääräistä meteliä tulee mahdollisimman vähän. Tilojen kaikki pinnat ovat sellaista materiaalia, ettei kaikua pääse syntymään. Myös tuolien ja pöytien pinnat pehmentävät ääntä.

– Ennen esimerkiksi jos lapset tekivät palapelejä pöydän ääressä ja kaatoivat palat pöydälle, syntyi ihan kauhea kolina. Nyt ei enää.

Päiväkotien akustiikan pitäisi olla kunnossa

Varhaiskasvatuksen erityisopettajan Satu Takalan mukaan vanhoissa, pienissä ja usein sokkeloisissa taloissa kuulosuojaimia käytetään vähemmän kuin suurissa taloissa.

– Vanhoissa päiväkodeissa on enemmän pieniä huoneita, leikkisoppia, matalia huoneita sekä tekstiilejä. Sellaisissa kuulosuojaimien tarve on tietenkin vähäisempää. Niissä taloissa on muita haasteita, kuten olemattomat kuraeteiset.

Vanhojen päiväkotirakennusten akustiikkaa on yleensä myös parannattu lisäämällä kattoihin ääntä imeviä levyjä ja vaihtamalla kalusteet, kuten pöydät ja tuolit.

– Uusissa päiväkodeissa nämä asiat otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Päiväkoteihin rakennetaan paljon myös pienryhmätiloja. Esimerkiksi Kotkassa on neljä uutta päiväkotia, joissa on paljon pieniä soppeja, sanoo Lastentarhanopettajaliiton valtuutettu Minna Paavola.