Vaasalainen luokanopettaja Satu Saarenmäki alkoi ihmetellä, kun kuudesluokkalaisilta tytöiltä alkoi lisääntyvissä määrin ilmestyä lupalappuja jäädä pois koulun uintitunneilta. Lapuissa saatettiin vedota esimerkiksi kuukautisiin, vaikka samaa syytä oli käytetty jo kaksi viikkoa aikaisemminkin.
Saarenmäki kertoo opettaneensa lähes 30 vuotta, mutta häpeän tunteita ja niiden seurauksia hän on havainnut näin nuorilla vasta viime vuosina. Kahdenkeskisissä keskusteluissa on käynyt ilmi, että taustalla on muun muassa ahdistusta yhteisuinneista.
– Nuorilla tytöillä on tosi paljon paineita omasta ulkomuodosta, ja ne alkavat yhä aiemmin. Onneksi tätä näkyy vielä harvemmin eka- tai tokaluokkalaisilla, mutta esimerkiksi viides- ja kuudesluokkalaisia on jo todella vaikea saada esimerkiksi liikuntatunnin jälkeen suihkuun, Saarenmäki kuvailee.
Alakouluikäiset tytöt karttelevat luokan yhteisiä uintitilanteita häpeän ja epävarmuuden vuoksi, eivätkä halua olla vähissä vaatteissa luokan poikien silmien edessä. Lisäksi tytöt arastelevat Saarenmäen mukaan suihkutiloja ylipäänsä, eikä suihkussa haluta käydä ilman uimapukua.
Ilmiö valuu yläkoulusta alakoulunkin puolelle?
Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n puheenjohtaja Kasper Salin sanoo ilmiön olevan tuttu yläkoulusta.
– Tapauksista tulee yleensä tietoa tänne päin yläkoulun puolelta, kun opetuksessa alkaa ilmetä haasteita. Eli tällaista, että omaa kehoa hävetään, eikä haluta tulla vaikka uintitunneille. Ehkä tämä ilmiö alkaa hiljalleen siirtyä myös alakoulun puolelle, Salin sanoo.
Näkemykset koulujen liikuntatunneista vaihtelevat. Reilu viikko sitten Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan lehtori Marja Kokkonen puolusti Ylen haastattelussa sekaryhmissä tapahtuvaa liikunnanopetusta, ja halusi luopua erillisistä ryhmistä kokonaan.
Kasper Salinin mielestä liikunnanopetuksessa olisi pikemminkin hyvä pohtia opetuksellisia ratkaisuja ja järjestelyitä. Varsinkin juuri silloin, jos on kyse sekaryhmästä, jossa sekä tytöillä että pojilla voi olla häpeilyn tunteita.
Salin kuvaa asiaa niin, että esimerkiksi uinnin pitäisi tuntua oppilaasta turvalliselta ei vain fyysisesti, vaan myös psyykkisesti.
Kasper Salin pitää mahdollisena, että yhä nuoremmat joutuvat tulevaisuudessa käsittelemään samoja asioita, mitä pääasiassa yläkoululaiset nyt kokevat.
– Ilmiö kertoo tietyllä tapaa siitä, että lapsuus loppuu aina vain aikaisemmin. On huolestuttavaa, kun tämä siirtyy aina vain aikaisemmaksi, se aikuisten maailmaan siirtyminen, Salin pohtii.
Suihkussa käynnit olleet aina jännittäviä
Yhä nuorempien tyttöjen itsetunto-ongelmat oman kehon suhteen tunnistaa myös kymmenen vuotta tyttöjä ja naisia salibandyjoukkue SPV:ssä valmentanut Marika Kääriäinen. Kääriäinen sanoo kuulleensa jo 10-vuotiaiden tyttöjen arastelevan omaa kehoaan.
Kääriäinen lisää kuitenkin, että suihkussa käyminen on ollut lähes aina tytöille jännittävä paikka, mikä johtuu juurikin murrosiästä. Suihkukäynnit muuttuvat kuitenkin nopeasti luonnollisiksi tuttujen joukkuelaisten kesken.
– Uskon, että liikunta auttaa hälventämään epävarmuuden tunnetta siten, että opitaan tuntemaan, miten oma keho toimii ja mitä omalla kropalla voi tehdä. Urheilussa se fyysinen suoritus on se, mikä merkitsee, eikä se ulkonäkö, Kääriäinen pohtii.
"Maailman paras kehoitsetunto"
Lastenpsykiatri ja Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore tunnistaa yhä nuorempien tyttöjen häpeän kehoistaan, mutta ei ole varma, löytyykö kehoahdistuksen varhaistumisesta vielä varsinaista tutkimustietoa.
– Oslossa kansainvälisessä seksuaalikasvatuksen kongressissa tuli puheeksi, että se todella on ainakin pohjoismaalainen ja ilmeisesti länsimaalainenkin ilmiö, että yhä nuoremmat tytöt häpeävät kehoaan. Tytöt ovat jopa terveystarkastuksissa haluttomia riisuuntumaan ja kokevat oman ainutlaatuisen lapsen kehonsa jotenkin vääränlaisena, Cacciatore kertoo.
Tärkeä osa itsetuntoa on kehoitsetunto, Cacciatore kertoo.
– Neljä-viisivuotiaalla on maailman paras kehoitsetunto. He ovat aivan varmoja siitä, että he ovat juuri sellaisenaan täydellisiä. Tämä ajatus olisi se, mikä meidän pitäisi suojata: minun kehoni on aivan täydellinen, oikeanlainen, riittävä ja hyvä, Cacciatore pohtii.
Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, miten aikuisena suhtautuu omaan tai muiden kehoihin, koska myös niin annetaan mallia siitä, miten jokainen on upea juuri sellaisenaan kuin on. Raisa Cacciatore
Läheisyys ja kosketus ovat avainsanoja rakennettaessa lapsen kokemusta hyvästä kehoitsetunnosta. Cacciatore kehottaa, etteivät vanhemmat kehuisi tyttöjä vain siitä, miten kauniilta he näyttävät tai miten nätisti he ovat.
– Enemmän voisi kannustaa vaikka tyttöjäkin pukeutumisessa sen kautta, että nämä ovat mukavat vaatteet, näillä voit tehdä kuperkeikkoja tai kiipeillä. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, miten aikuisena suhtautuu omaan tai muiden kehoihin, koska myös niin annetaan mallia siitä, miten jokainen on upea juuri sellaisenaan kuin on, Cacciatore miettii.
Cacciatoren mielestä on hyvä, että tyttöjen ja poikien välisiä eroja häivytetään. Hän haluaisi ohjata kasvattajia pohtimaan tyttöjen kannustamista enemmänkin olemaan rohkeita, esillä ja remuamaan jo päiväkodissa ja koulussa.
Aikuisten vastuu itsetunnon kehittämisessä
Murrosikään liittyvät paineet ja odotukset tuntuvat lisääntyvän.
– Teini-ikä tuntuu siirtyvän aikaisemmaksi, joten olisi ehkä hyvä miettiä käytännön ratkaisuja koulussa sillä tavoin, että tuettaisiin paremmin itsetunnon kehittymistä. Aikuisten täytyy kuunnella lapsia. Jos tyttöjä rohkaistaisiin puhumaan asioista avoimesti, tällaiset asiat voisivat tulla vielä paremminkin esiin, luokanopettaja Satu Saarenmäki Vaasasta pohtii.
Lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan esimerkiksi koulujen uimahallireissut ovat hyviä siksi, että lapset näkevät siellä hyvin monenlaisia vartaloita, ja ihmiset ovat niin sanotusti sulassa sovussa saunassa ja suihkussa.
Hän ei kuitenkaan pakottaisi jo asiasta ahdistunutta tyttöä suihku- tai uintitilanteeseen, koska itsetuntoa ei saisi hukata.
– Tytöt kehittyvät hyvin eri tahtiin. Usein kaikista itsetuntoisimpia ovatkin ne tytöt, jotka kehittyvät keskiarvon kanssa samaa matkaa, eikä ääripäässä hitaammin tai nopeammin. On meidän aikuisten vastuulla, että osaamme tehdä positiivisen kehoitsetunnon niin tytöille kuin pojille kaikessa iässä, Cacciatore toteaa.
Voit osallistua keskusteluun kommentoimalla tätä artikkelia. Kerro vaikka millaisia kokemuksia sinulla on tyttöjen ja poikien kehoon liittyvästä arkuudesta ja häpeilystä. Onko ilmiö aikaistunut? Miten arastelua ja vaikeita tilanteita voitaisiin helpottaa – tai pitäisikö niitä?
Kommentointi onnistuu selainversiossa ja edellyttää kirjautumista. Voit luoda oman Yle tunnuksesi täällä.
