Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi lauantai-aamuna, että Yhdysvallat on tehnyt täsmäiskuja Syyriaan. Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan iskut oli kohdistettu Syyrian kemiallisia aseita vastaan. Iskut tehtiin yhteensä kolmeen kohteeseen Homsissa ja Damaskoksessa. Presidentti Trump puhui Valkoisessa Talossa hieman neljän jälkeen aamuyöllä Suomen aikaa.

Venäjä, Iran ja Syyria ovat tuominneet iskut. YK:n turvallisuusneuvosto on kokoontumassa lauantai-iltana Suomen aikaan Venäjän vaatimuksesta.

Aamupäivän aikana Ylen suorassa lähetyksessä Ylen toimittajat ja ulkopuoliset asiantuntijat ovat analysoineet iskun seurauksia. Lähetyksessä presidentti Sauli Niinistö kommentoi iskuja haastattelussa Mäntyniemessä.

Ykkösaamun lähetyksessä vieraana oli ulkoministeri Timo Soini (sin.).

Yle seuraa hetki hetkeltä reaktioita iskuihin niin maailmalla kuin kotimaassa.

– Tämä on kuumin poliittinen tapahtuma Suomessa tänä vuonna.

Näin julistaa kirjailija Timo Hännikäinen.

Kärjekkäistä mielipiteistään ja naisvihamielisistä ulostuloistaan tunnettu esseisti on saanut yleisön pauloihinsa. Oluttuopit eivät helsinkiläisravintolassa kilise, ne pysyvät koskemattomina pöydässä.

– Media on kutsunut tätä natsien ja valkoisen ylivallan kokoukseksi, Hännikäinen jatkaa englanniksi.

Häntä kuuntelee reilusti satahenkinen, miesvaltainen yleisö. Monella on yllään pikkutakki, jonka alta pilkistää värikäs kauluspaita. Joku niistää.

Eivät he natseilta näytä.

Ravintola Kaisaniemessä on huhtikuisena sunnuntai-iltana käynnissä vaihtoehtoisen oikeiston Awakening-konferenssi. Puhujia on yhdeksän. Kaikki miehiä. Muuta yhteistä nimittäjää esiintyjäjoukolle on vaikea löytää. Listalta löytyy niin eri maalaisia feminismin vastustajia kuin valkoisen nationalismin kannattajia. Kristillisyyttäkin puolustetaan.

Tuntuu kuin internet olisi herännyt eloon.

Jos jokin kuitenkin toistuu puheenvuorosta toiseen, se on vasemmiston, monikulttuurillisuuden ja tasa-arvon vastustaminen.

Ja sivistysanat. Niitä viljellään lavalla tiuhaan.

– Emansipaatio… etnonationalismi… Hännikäinen tiputtelee.

Pöydissä puhe on maanläheisempää. Rasistiset kommentit ählämeistä, sompuista ja kulttuurinrikastuttajista särähtävät korvaan.

Tuntuu kuin internet olisi herännyt eloon.

Kaisaniemen kokous on osa laajempaa poliittista liikehdintää. Äärioikeistolaisiksi luonnehditut puolueet kuten Unkarin Jobbik ja Kreikan Kultainen aamunkoitto ovat viime vuosina saaneet jalansijaa Euroopassa, ja rasismin kanssa veljeilevät maahanmuuttokriitikot ovat päässeet ääneen niin Suomessa, Brysselissä kuin Washingtonissakin.

Liikkeet viljelevät mielellään ajatusta, että eri maiden äärioikeisto rakentaa uutta maailmanjärjestystä yhtenä rintamana.

Näkyykö tästä merkkejä Kaisaniemessä?

Awakening-konferenssia on ympäröinyt poikkeuksellinen salamyhkäisyys. Kokoontumispaikka on salainen, ja jokaisen tilaisuuteen hyväksytyn osallistujan henkilöllisyys tarkistetaan ovella.

Järjestäjien mukaan kyse on siitä, että tilaisuuteen ei haluta häiriköitä tai ”myyriä”. Yle yritti ilmoittautua konferenssiin, mutta järjestäjät kieltäytyivät päästämästä tilaisuuteen niin kutsutun valtamedian edustajia.

Journalismin periaatteisiin kuuluu, että lähtökohtaisesti kaikki tieto hankitaan avoimesti. Mutta jos yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta ei ole mahdollista saada tietoa avoimesti, voi Journalistin ohjeiden mukaan turvautua poikkeuksellisiin tiedonhankintakeinoihin.

Toimittajana kävelin tilaisuuteen kaljatölkki kädessäni esittäen turistia, joka ei halunnut Helsingissä kuljettaa lompakkoa ja henkilöllisyyspapereita mukanaan. Kokouksen puheet lähetettiin suorana verkkoon, mutta tarkkaan rajatusta videosta ei selviä puheiden vastaanotto ja niiden herättämä keskustelu.

Nyt istun ravintolan pöydässä kuuntelemassa Hännikäistä.

– Ennemmin tai myöhemmin etnonationalismi tulee olemaan osa kaikkien puolueiden ohjelmaa, kirjailija maalailee.

Puhe saa raikuvat aplodit. Kaikille tuntuu olevan selvää, mitä Hännikäisen saarnaama etnonationalismi tarkoittaa. Keskustelulle tai kysymyksille ei ole varattu aikaa, ja samassa seuraava puhuja asteleekin jo lavalle.

Mäntsälän perussuomalaisten sihteeri Nico Saramo haikailee sääty-yhteiskunnan perään.

– Stabiili ja sulkeutunut sääty-yhteiskunta ei ruoki ihmisen alhaisia piirteitä vaan antaa jokaiselle paikan ja jokaiselle elämälle tarkoituksen.

Monarkiakin olisi hyvä palauttaa.

– Jos monarkki, jonka asema perustuu syntyperään, on vaihdettavissa minkä syntyiseen tahansa, miksei väestökin? Saramo kysyy huolestuneena.

Suosionosoitukset ovat tällä kertaa hieman vaimeammat.

Illan pääpuhuja on valkoista nationalismia kannattava kustantaja Jared Taylor, joka päätoimittaa Yhdysvalloissa rotuasioihin keskittyvää American Renaissance –verkkolehteä. Äärioikeiston piirissä Taylor on julkkis.

Nyt siistiin, hyvin istuvaan pukuun sonnustautunut Taylor rupattelee baaritiskin edustalla maamiehensä, kirjailija Francis Roger Devlinin kanssa. Feminismiä vastustava Devlin on tullut puhumaan Helsinkiin ihmisen biologisista vaistoista.

Näitä Atlantin takaisia saarnamiehiä on viime aikoina Euroopassa riittänyt.

Devlin ja Taylor ovat saapuneet Helsinkiin Tukholmassa pidetystä samankaltaisesta kokouksesta. Oikeistolaisen vaihtoehtomedian Breitbart Newsin entinen toimitusjohtaja Steve Bannon on hänkin kierrellyt puhumassa Euroopassa pitkin kevättä. Presidentti Donald Trumpin ex-päästrategi on ilmoittanut tulevansa lähiaikoina Ruotsiin.

Nämä miehet eivät Refugees welcome -viestejä twiittaile.

– Ihmisen taipumusta etniseen vierastamiseen, siihen että ajatellaan pahaa muista oman heimon ulkopuolella, ei voida poistaa. Se on osa meidän evoluutiomme myötä kehittynyttä psykologista järjestelmää, Devlin selittää saadessaan mikrofonin.

Yleisön syventyessä Kaisaniemessä ihmisluonnon ihmeisiin poliittisen tieteen professori George Hawley heräilee kotoaan Tuscaloosassa Yhdysvalloissa.

Alabaman yliopistossa työskentelevä Hawley on tutkinut viime vuodet kansainvälistä vaihtoehtoista oikeistoa tai alt-rightia, kuten sitä Yhdysvalloissa kutsutaan.

– Vaihtoehtoinen oikeisto on ytimeltään valkoista nationalismia, valkoista identiteettipolitiikkaa. Ajatus on, että valkoiset ovat hyökkäyksen kohteena ja että heidän on puolustauduttava, Hawley kertoo puhelimitse.

– Yhdysvalloissa korostuu valkoisuus, Euroopassa erilaiset kansalliset identiteetit, tutkija jatkaa.

Viime vuonna julkaistussa kirjassaan Making Sense of Alt-Right Hawley argumentoi, että vaihtoehtoisen oikeiston päämäärä ei juurikaan poikkea aikaisemmista valkoista ylivaltaa ajaneista liikkeistä.

Nyt vanhat ajatukset on vain saatu uuteen pakettiin ja uusiin kanaviin, etenkin verkkoon.

– Alt-right on syntynyt internetissä. Aikaisemmin vastaavilla liikkeillä oli todellisia organisaatioita. Nyt toiminta on enemmän anonyymia, ja etenkin verkossa se keskittyy huumoriin, trollaamiseen.

Tämän muutoksen huomaa myös Helsingin Kaisaniemessä. Taylorin kaltaiset vanhemmat esiintyjät ovat julkaisseet kirjoja, nuoremmat puhujat ovat tunnettuja lähinnä videoblogeistaan.

Nuoret aktivistit hallitsevat erityisesti satiirin. Jotkut vaihtoehtoisen oikeiston verkkovideoista ovat hauskoja, vaikkei niiden sanomaa hyväksyisikään.

Vaihtoehtoisen oikeiston filosofinen ydin on demokratian hylkääminen ja tasa-arvon ideaalin kyseenlaistaminen Professori George Hawley

Professorin Hawleyn mielestä vaihtoehtoista oikeistoa ei voi kuitenkaan kuitata pelkäksi internetin huumorikerhoksi. Yhdysvaltalaisen alt-right-liikkeen juuret ovat hänen mukaansa Euroopassa, etenkin ranskalaisen nykyfilosofin Alan de Benoistin ajattelussa.

Suomessa Timo Hännikäinen on kääntänyt ja julkaissut de Benoistin esseitä päätoimittamansa Sarastus-verkkolehden sivuille.

Mitä tämä alt-rightin ranskalainen oppi-isä sitten oikein maailmasta ajattelee?

"Liberalismi purkaa kansakunnat ja järjestelmällisesti tuhoaa niiden tajun historiasta, traditiosta, uskollisuudesta ja arvoista. Sen sijaan että auttaisi ihmistä kohottamaan itsensä yli-ihmiseksi, se erottaa hänet kaikista 'suurenmoisista projekteista' julistamalla ne 'vaarallisiksi' tasa-arvon kannalta", de Benoist kirjoittaa.

Hawley mukaan vaihtoehtoisen oikeiston filosofinen ydin on demokratian hylkääminen ja tasa-arvon ideaalin kyseenlaistaminen.

Se on aika kova ydin. Ja sille hurrataan Kaisaniemessä.

Nuoret miehet ovat kokoontuneet kokouspaikan edustalle tupakalle ennen seuraavaa puhujaa.

Ringissä kiertää huhu poltetusta autosta ja vastamielenosoittajien kokoontumisesta Rautatientorilla. Hitaasti ohi lipuva auto alkaa epäilyttää.

– Tulisivatkin, mies tuhahtaa työntäessään puhelimensa taskuun.

Mielenosoittajia ei kuitenkaan kuulu. Vain yksi hiljainen mies seisoo tien toisella puolella kyltin kanssa. Epäselvästi kirjoitetusta tekstistä on vaikea saada selvää pimenevässä illassa.

– Fa….fasistit? joukon tarkkasilmäisin tihrustaa.

– Meillä Tanskassa olisi kuule ainakin parisataa mielenosoittajaa täysissä maskeissa ja heittelemässä kiviä. Teillä on asiat täällä Suomessa niin hyvin, ulkomaanvieras ilmoittaa.

– Niinno, joo… suomalaismies mutisee ja palaa ravintolaan.

Ravintolan ainoat tummat kädet eivät taputa. Ne puristavat baaritiskin takana kaljahanaa.

Sisällä ollaan jo siirrytty Amazonin viidakkoon.

– Amazonin viidakoissa ihmisiä elää edelleen kivikaudella. Brasilian virallinen politiikka on antaa näiden ihmisten olla rauhassa, illan pääpuhuja Taylor puhisee.

– Jos taas valkoinen ihminen haluaa meidän heimon selviytyvän, se on sanoinkuvaamatonta rasismia.

Amerikkalaisen puhe kulkee kuin tavarajuna. Asemalle ei ehdi jäädä miettimään, voiko valkoisten asemaa mitenkään verrata Amazonin alkuperäiskansojen tilanteeseen.

Itseään roturealistiksi kutsuva Taylor sanoo, ettei hän kannata valkoista ylivaltaa. Päinvastoin, hän toivoo kukoistusta kaikille eri ihmisryhmille, kunhan ne vain pysyvät omalla tontillaan.

Taylorin puhe saa myrskyisät suosionosoitukset. Ravintolan ainoat tummat kädet eivät taputa. Ne puristavat baaritiskin takana kaljahanaa.

Vastapäätäni istuva silmälasipäinen nuori mies laskee kynänsä pöydälle ja intoutuu hänkin taputtamaan.

Mitähän näille ihmisille oikein tapahtuisi Taylorin johtamassa yhteiskunnassa?

Professori Hawleyn mukaan tästä ei tarvitse kantaa huolta.

– Kaikesta näkyvyydestään huolimatta kansainvälinen vaihtoehtoinen oikeisto on edelleen hyvin marginaalinen ilmiö.

Kaisaniemessä ravintolaan on kokoontunut reilut sata henkeä. Tällä joukolla ei vielä kumota individualismia korostavaa kapitalistisen kulutusyhteiskuntaa.

Apuja ulkomailta on turha odottaa.

– Täytyy muistaa, että vaihtoehtoinen oikeisto on hyvin eripurainen liike ihan jo maiden sisäisestikin. Puheet kansainvälisestä liittoutumisesta ovat liioittelua, Hawley arvioi.

Kaisaniemessä moni puheenvuoro päättyy taistelun ja varman voiton julistamiseen. Paikalla ei kuitenkaan ole ketään kansanedustajia, merkittäviä rahoittajia tai tv-kameroita.

Ainoa häivähdys yhteiskunnallisesta vallasta on ravintolan lattialle ja pöydillä ajelehtivat Suomen Sisu -järjestön esitteet. Kansanedustaja Olli Immosen (ps) luotsaama järjestö pyrkii esitteen mukaan luomaan maahan aidon suomalaiskansallisen yhteisön.

Paperista ei selviä, ketkä tähän yhteisöön voivat kuulua. Valistuneen arvauksen voi tehdä järjestön viimeisimmästä tiedotteesta: Suomen Sisu vaatii välittömiä toimenpiteitä Etelä-Afrikan valkoisen vähemmistön olemassaolon turvaamiseksi.

Jos vaihtoehtoinen oikeisto on vielä kaukana vallasta Euroopassa, helppoa sillä ei ole Yhdysvalloissakaan.

Hawleyn mukaan maan kaksipuoluejärjestelmä käytännössä estää radikaalimpien poliittisten liikkeiden nousun, tulivat ne sitten oikealta tai vasemmalta.

– Eurooppalaisissa maissa puolueita on enemmän, mutta tiukempi lainsäädäntö estää esimerkiksi avoimen vihapuheen, Hawley sanoo.

Tällä on merkitystä. Rasismista polttovoimansa saava liike tarvitsee vihapuhetta. Ilman sitä polttoaineensyöttö katkeaa ja liike pysähtyy.

Näistä esteistä huolimatta poliittinen kenttä Atlantin molemmin puolin on viime vuosina siirtynyt kohti Awakening-konferenssissa kuultuja äänenpainoja. Ei rysäyksellä, mutta piirun verran.

Bruttokansantuotteesta tai vaihtotaseesta ei illan aikana puhuta.

Saksassa oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle on nyt johtava oppositiopuolue ja Ranskassa Marine Le Penin johtama Kansallinen rintama on käpertynyt yhä tiukemmin maahanmuutto- ja identiteettikysymysten ympärille. Unkarissa vastikään vaalit voittanut Viktor Orbán aikoo kurittaa maahanmuuttoa edesauttavien kansalaisjärjestöjä.

Myös poikkeuksellisia persoonia on noussut merkittäviin asemiin. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump eivät hyvällä tahdollakaan mahdu tavanomaisen poliitikon raameihin.

He eivät kuitenkaan ole samasta puusta.

– Vaihtoehtoinen oikeisto on enemmän kiinnostunut valkoisesta identiteetistä kuin taloudesta. En pidä Steve Bannonia vaihtoehtoisen oikeiston jäsenenä. Hän ajaa enemmän ekonomista nationalismia, Hawley arvioi Trumpin entistä päästrategia.

Tämän voi uskoa kuunnellessaan Kaisaniemeen kokoontuneita aktivisteja. Bruttokansantuotteesta tai vaihtotaseesta ei illan aikana puhuta. Rotu ja syntyvyys kiinnostavat enemmän. Naisetkin.

Heitä kokoukseen on osallistunut vain kourallinen.

– Naiset nähdään vaihtoehtoisen oikeiston piirissä enemmän taipuvaisia vasemmistoon ja monikulttuurillisuuteen, mikä tekee heistä epäillyttäviä, Hawley sanoo.

Professorin mukaan feminismiä vastustetaan, koska se on vienyt naiset työelämään ja osaltaan laskenut syntyvyyttä. Valkoinen rotu on vaarassa.

– Lähteekö joku saattamaan mua asemalle? yksi kokouksen harvoista naisosanottajista kysyy narikkajonossa.

Vapaaehtoisia ilmoittautuu enemmän kuin tarpeeksi.

Alex Muurinen on kasvattanut parran ja viikset. Rauhallisella ja matalalla äänellä hän pohtii, kannattiko raju prosessi, johon hän ryhtyi muuttaakseen sukupuolensa. Maaliskuussa 2015 Muurinen oli juuri toipumassa viimeisestä leikkauksesta, jossa hänen sukupuolensa korjattiin naisesta mieheksi. Takana oli kymmenkunta leikkausta.

Viimeisessä leikkauksessa hänelle rakennettiin ihan oikea, toimiva penis ja kivespussit reidestä otetusta ihosta.

– Se oli rankin hetki koko prosessissa. Leikkaukset oli silloin tehty, mutta vielä kotona ollessani oli kovia kipuja.

Sairaalasängyssä ehdin vähän liian pitkään miettiä, ovatko kivut tosiaan muutoksen arvoisia. Alex Muurinen

Alex Muurinen oli viimeisen leikkauksen jälkeen kuusi viikkoa sairaalassa. Se on pitkä aika. Sängystä hän sai ensimmäisen kerran nousta ylös neljän viikon kuluttua operaatiosta. Kahdella ensimmäisellä kerralla sängystä noustuaan Muurinen pyörtyi. Mieleen hiipi hetkellinen epäilys siitä, oliko tässä kaikessa tosiaan järkeä.

– Sairaalasängyssä ehdin vähän liian pitkään miettiä, ovatko kivut tosiaan muutoksen arvoisia.

Leikkausaluetta poltteli ja kiristi, pienikin liikahdus koski. Veritulppa puristi jalkaa, joka oli niin kipeä, ettei siihen edes voinut kuvitella koskettavansa. Selkää ja hartioita särki kaikesta sängyssä makaamisesta. Lisäksi tuli päänsärky ja suu sekä silmät olivat kokoajan rutikuivat. Välillä oli kylmä ja välillä kuuma.

– Peittoa ei voinut ottaa päältä pois, kun sen siirtäminen aiheutti niin kovaa kipua.

Mutta siinä vaiheessa ei enää voinut peruakaan. Alex Muurinen

Tilanne uhkasi jo henkeä, koska jalkoihin tuli useita veritulppia, joita jouduttiin korjailemaan uusilla operaatioille. Tällöin Alex Muurinen mietti, kannattiko rumbaan sittenkään lähteä.

– Mutta siinä vaiheessa ei enää voinut peruakaan.

Muurinen uskoi silti koko ajan, että asiat alkavat sujua, kun hän pääsee kotiin sairaalasta. Niin siinä onneksi kävikin.

Fyysiseen kuntoutukseen meni sairaalasta pääsyn jälkeen viitisen viikkoa. Sen jälkeen Alex Muurisen olo alkoi selkeästi kohentua ja liikkuminen oli helpompaa. Mitä enemmän pystyi liikkumaan, sitä nopeammin kunto alkoi parantua. Kesäkuussa 2015 vointi oli jo fyysisesti hyvä.

Hormonihoito katkolla rahapulan takia

Nyt Muurisella olisi yksi leikkaus vielä edessä. Siinä siistittäisiin aiemman leikkauksen jälkiä, mutta se ei ole pakollinen. Sen sijaan hormoneita mies joutuu käyttämään koko loppuelämän. Suomessa hormonihoidon voi tehdä geelin avulla tai valita kahdesta erilaisesta pistoksesta. Muurinen käyttää kymmenen viikon välein pistettävää injektiota, jonka hän pistää itse lihakseen. Pistoksen voi ottaa myös terveyskeskuksessa.

Hormonihoito ylläpitää hormonitasapainoa. Alex Muurisella ei ole enää munasarjoja, joten hänen kehossaan ei ole lainkaan luonnollista hormonituotantoa.

Suomessa transsukupuoliset saavat lääkärinlausunnolla Kela-korvauksen hormonihoidosta. Omavastuu on aina vuoden alussa 50 euroa. Sen jälkeen itse maksettava osuus lääkkeen hinnasta on Muurisen tapauksessa noin 5 euroa pistokselta loppuvuoden ajan. Ilman Kela-korvausta yksi pistos maksaisi hänelle noin 80 euroa.

Alex Muurinen joutui taannoin olemaan ilman testosteronia monta kuukautta. Nuori pari eli niin tiukalla, että hänellä ei ollut rahaa edes hoitoon. Hormoni pitää lihaksiston maskuliinisempana, lisäksi hoidon keskeyttäminen vaikutti voimakkaasti mielialaan.

– Olin välillä tosi vihainen ja välillä surullinen. Hormonihoito on tärkeä myös mielialan takia.

Hoidon katkeaminen huoletti Muurista, mutta asia on jälleen kunnossa.

Vaikka kaikki ei hoidoissa sujuisi ihan oppikirjojen mukaan, niihin harvoin kuolee. Alex Muurinen

Muutenkin elämään kuuluu hyvää. Pariskunta asuu Ypäjällä pienessä omakotitalossa ja pyörittää viiden hevosen tallia. Kolme hevosista on omia, lisäksi tontilla temmeltää kaksi koiraa ja neljä kissaa.

Ypäjä on pieni kylä, mutta Hevosopiston takia siellä asuu paljon nuoria. Muurinen ei koe olevansa kylän puheenaihe.

– Vanhempia ihmisiä saattaa kummeksuttaa naisesta mieheksi muuttuminen, mutta nuorille tässä ei nykyään ole mitään omituista.

Alex Muurinen työskentelee kengitysseppänä, hänellä on kolmisenkymmentä hevosta kengitettävänä joka kuukausi. Kengityssepän ammattitutkintoa hän ei ole vielä suorittanut. Käsityöläisammatti hevosten parissa on tärkeä miehelle, jonka elämään hevoset tulivat ratsastusterapian kautta hänen ollessaan 16-vuotias.

Onko transsukupuolisuus muoti-ilmiö?

Alex Muurinen jakaa transsukupuolisuudesta avoimesti tietoa blogissaan, ja hän on antanut useita haastatteluja aiheesta tiedotusvälineille. Yhteydenottoja tulee erityisesti nuorten transihmisten vanhemmilta.

Myös moni samojen asioiden kanssa painiskeleva nuori on ollut häneen yhteydessä ja kertonut, että nyt kun he ovat saaneet tietää, mitä sukupuolenkorjaushoidossa tapahtuu, he uskaltavat lähteä siihen.

Alex Muurisen mukaan sukupuolenkorjausprosessiin kannattaa lähteä, vaikka ei olisi asiasta täysin varma. Alussa, kuuden kuukauden keskustelujakson aikana asiaa katsotaan eri näkökulmista useiden psykologien ja lääkäreiden kanssa. Silloin hoidon voi lopettaa koska tahansa.

– Jos ammatti-ihmiset toteavat sinut transihmiseksi, voit silti vielä siinä vaiheessa keskeyttää hoidon ja olla menemättä leikkauksiin.

Transsukupuolisten asiat ovat olleet viime vuosina paljon esillä. Muurinen pohtii, että nuorten ihmisten parissa transihmisyys on ehkä jossain määrin muodostunut jopa muoti-ilmiöksi.

– Jotkut nuoret saattavat hiukan liiankin helposti kuvitella olevansa jotain, mitä eivät oikeasti ole. Varsinkin teini-iässä, kun ihminen etsii itseään eikä vielä oikein tiedä mitä on.

Yhteydenotot Transtukipisteeseen huimassa kasvussa

Kasvava kiinnostus trans- ja muunsukupuolisuuteen näkyy myös Setan Transtukipisteessä. Yhteydenottojen määrä on kasvanut 60 prosenttia viime vuodesta. Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska kertoo, että heihin otetaan yhteyttä useissa sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä asioissa, joten kaikki kysymykset eivät koske sukupuolenkorjaushoitoa.

Oman sukupuoli-identiteetin pohtiminen on ollut jo pidempään kasvussa Suomessa ja muissakin länsimaissa. Maarit Huuska

Huuska ei usko, että kyse olisi muoti-ilmiöstä. Hänen mukaansa kasvu johtuu pikemminkin siitä, että transsukupuolisuuden tunnistaminen on tänä päivänä paljon helpompaa. Asiasta puhutaan avoimesti.

– Oman sukupuoli-identiteetin pohtiminen on ollut jo pidempään kasvussa Suomessa ja muissakin länsimaissa, toteaa Huuska.

Vuonna 2017 Suomessa sukupuoli-identiteetti tutkimuksiin hakeutui 800 ihmistä. Heistä 500 on aikuisia ja 300 on alaikäisiä nuoria.

Jos haluaisin takaisin naiseksi, täytyisi mennä uusiin leikkauksiin. Alex Muurinen

Alex Muurisen mielestä asiaa kannattaa miettiä kunnolla ennen kuin hakee hormoneita tai menee leikkauksiin, koska sen jälkeen sukupuolenkorjausta on vaikea perua. Hormonien vaikutuksesta ääni madaltuu ja parta alkaa kasvaa.

– Mun ääni ei tästä enää muutu tai karvat vähene. Jos haluaisin takaisin naiseksi, täytyisi mennä uusiin leikkauksiin.

Mutta Alex Muurinen on sitä mieltä, että sukupuolenkorjaushoito kannattaa ehdottomasti käydä läpi, mikäli tunne omassa mielessä on vahva.

– Se on sun elämä, ei kenenkään muun, sanoo Muurinen.

Yksin en olisi jaksanut

Alex Muurinen oli jo aiemmin kamppaillut masennuksen kanssa, joten henkinen toipuminen sukupuolenkorjaushoidosta vei kauemmin kuin fyysinen. Tukena oli perhe ja apuna hyvät lääkärit. Tärkeimmässä roolissa oli puoliso Penina Peltonen, jonka kanssa Alex Muurinen meni naimisiin syksyllä 2015.

– Penina huolehti eläimistä, teki ruokaa ja siivosi. Hän on ollut minulle henkireikä, yksin en olisi tätä jaksanut.

Myös äiti oli tärkeässä roolissa toipumisen aikana. Jos oli murheita, äiti kuunteli. Hän oli heti alkuun ilmoittanut tukevansa lastaan kaikella mahdollisella tavalla.

Rintojen poisto teki miehen

Alun perin Turusta kotoisin oleva Muurinen alkoi jo 11-vuotiaana epäillä, että hänen ei pitäisi olla tyttö vaan poika. Seurasi raskaita jaksoja, jolloin koulussa kiusattiin rankasti outoa luokkakaveria.

Teini-iässä ajatukset selkenivät. Hän alkoi penkoa asiaa netistä, mutta suomeksi tietoa transsukupuolisuudesta löytyi siihen aikaan vain vähän. 17-vuotiaana hän oli varma, että haluaa muuttaa sukupuolensa naisesta mieheksi.

Ennen leikkauksia kysyttiin moneen kertaan, että oletko nyt ihan varma tästä. Alex Muurinen

Kun oli täyttänyt 18 vuotta, Muurinen haki terveyskeskuksesta lähetteen sukupuoli-identiteetti tutkimuksiin. Hoidot alkoivat marraskuussa 2009. Alussa oli kuuden kuukauden keskustelujakso, jonka aikana asioita pohdittiin yhdessä lääkäreiden kanssa.

– Ennen leikkauksia kysyttiin moneen kertaan, että oletko nyt ihan varma tästä.

Hän oli.

Seurasi hormonihoitoja ja leikkauksia, joista ensimmäinen ja tärkein oli rintojen poisto. Herätessään aamulla ensimmäisen kerran ilman rintoja hän tunsi vihdoin saaneensa miehen vartalon. Olo oli huojentunut ja kevyt.

– Nännit olivat mustat. Rintakehä oli täynnä arpia ja mustelmia. Ne eivät haitanneet. Olin niin onnellinen siitä, että nyt olen mies.

Rinnat ovat selkeästi näkyvä ruumiinosa, joka oli Muurisen mielestä erottanut hänet eniten muista miehistä. Se on asia, jonka kaikki näkevät.

– Rinnat tekivät minusta naisen, jos menin esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tai rannalle. Housujen sisältö ei ole niin merkityksellinen, koska sen näkee vain harva.

Arvet ja nännittömyys eivät haittaa

Miehenä oleminen on tehnyt Alex Muurisesta kokonaisen. Hän masentuu vieläkin joskus, mutta nyt hän pystyy muuten elämään sitä elämää, mitä itse haluaa.

– En enää jää omaan varjooni. Pystyn esittelemään itseni omana itsenäni, enkä vieraana ihmisenä. Voin olla onnellinen siitä, että minä olen juuri minä, enkä kukaan muu.

Rintakehä oli täynnä arpia ja mustelmia. Ne eivät haitanneet. Olin niin onnellinen siitä, että nyt olen mies. Alex Muurinen

Hän on sinut arpiensa kanssa. Rintakehässä on rintojen poiston jäljiltä palovammoja muistuttavat arvet ja nännejä ei enää ole. Muurinen kertoo, että tietämättömyyttään hän ei käyttänyt leikkauksen jälkeen tukisidettä, joten nännit eivät kiinnittyneet kunnolla. Veri ei kiertänyt ja nännit menivät kuolioon, jolloin ne poistettiin.

Välillä mietin, oliko tämä kaiken väärti

Nuori aviopari ei haaveile lapsista. Alex Muurinen toivoo, että elämä voisi jatkua sellaisena kuin se nyt on.

– Meillä on hevosia ja pärjäämme jotenkuten. Lisäraha ei olisi pahitteeksi, mutta tykkäämme molemmat työstä hevosten parissa, vaikka se ei kultakaivos olekaan.

En enää jää omaan varjooni. Alex Muurinen

Lähtisikö Alex Muurinen uudestaan sukupuolenkorjaushoitoon, kun hän katsoo nyt elämäänsä taaksepäin?

– Kyllä lähtisin. Välillä olen miettinyt, että oliko tämä kaiken väärti. Mutta kyllä se oli. Hoidon aikana kipu oli ajoittain kauhea, mutta tiesin koko ajan, että se ei jatku ikuisesti. Olen nyt onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni.

Syyriaan laukaistiin lauantaina aamuyöllä 105 risteilyohjusta. Iskuun osallistuivat Yhdysvallat, Britannia ja Ranska.

Uutissivusto CNN:n juttu iskussa käytetyistä aseista täällä.

Suurimman osan ohjuksista ampui Yhdysvallat. Eniten käytettiin laivoilta laukaistuja Tomahawk-risteilyohjuksia. Iskuun osallistui kolme amerikkalaista sotalaivaa ja sukellusvene.

Ohjuksia ampuneista sotalaivoista kaksi, risteilijä USS Monterey ja hävittäjä USS Laboon ovat Punaisellamerellä, ja hävittäjä USS Higgins Persianlahdella. Yksi Virginia-luokan sukellusvene osallistui iskuun Välimerellä.

Yhdysvallat laukaisi myös kahdesta B-1B Lancer-pommikoneista JASSM-ER -risteilyohjuksia. Koneet lensivät ilmeisesti Qatarissa sijaitsevasta Al Udeidin lentotukikohdasta. Pommittajien mukana oli elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettuja EA-6B -koneita siltä varalta, jos venäläisten ilmatorjuntaa pitää häiritä.

Ranska ilmoittaa laukaisseensa 12 risteilyohjusta. Niistä kolme ammuttiin Välimerellä olevalta fregatti Longuedocilta ja loput Ranskasta käsin lentäneistä Rafale-hävittäjäkoneista. Ohjukset olivat mallia SCALP-EG, joka tunnetaan myös nimellä Storm Shadow.

Britannian ilmavoimat tekivät risteilyohjushyökkäyksen neljällä Tornado-rynnäkkökoneella Akrotirin tukikohdasta Kyprokselta. Ne laukaisivat korkeintaan kahdeksan Storm Shadow -ohjusta.

Tomahawk on pitkään käytössä ollut ohjus, mutta JASSM-ER:ia ja Storm Shadowia käytettiin nyt sotatoimissa ensimmäistä kertaa. Kaikki ne ovat matalalla lentäviä täsmäaseita.

Kohteita ainakin kolme

Yhdysvaltain ja Britannian mukaan iskuja tehtiin kolmeen kohteeseen: yhteen Damaskoksessa ja kahteen Homsin lähellä. Damaskoksessa kohde oli Barzahin tutkimuslaitos, joka kuvien perusteella tuhoutui.

Tutkimuslaitosta epäillään kemiallisten aseiden kehittelystä, ja sitä vastaan hyökkäsivät amerikkalaiset. Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan tutkimuslaitokseen ammuttiin 76 ohjusta, joista 57 Tomahawkia ja 19 JASSM-ohjusta.

Homsin lähellä kohteena oli kaksi kemiallisten aseiden varastoa ja komentokeskus.

Kaikki kohteet oli evakuoitu aiemmin, eli niissä ei ollut ihmisiä, sanoo Syyrian sotaa tarkkaileva Syrian Observatory for Human Rights. Iskuissa ei tiettävästi kuollut ketään.

Syyriasta tulleiden vahvistamattomien tietojen mukaan ohjusten kohteita oli paljon enemmän. Ainakin kolme väitetyistä lisäkohteista on Damaskoksen lähellä olevia Syyrian ja Iranin tukikohtia sekä Hizbollah-järjestön tukikohta Homsin eteläpuolella.

Ammuttiinko ohjuksia alas?

Venäjän armeijan mukaan Syyrian ilmatorjunta pudotti jopa 71 ristelyohjusta. Esimerkiksi Homsin alueelle ammutuista brittien Storm Shadoweista Syyria sanoo pudottaneensa ainakin puolet.

Määriä ei ole voitu vahvistaa puolueettomista lähteistä. Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan kuitenkin Syyrian ilmatorjunta oli tehoton, ja laukoi torjuntaohjuksensa selvästi myöhässä.

– On mahdollista, että ristelyohjuksia on ammuttu alas, mutta on mahdotonta sanoa, paljonko, sanoo strategian pääopettaja Jaakko Jäntti Maanpuolustuskorkeakoulusta.

– Laukaistujen ohjusten suuri määrä viittaa siihen, että osan niistä oletettiinkin tulevan torjutuiksi, hän lisää.

Miksi Venäjä ei osallistunut torjuntaan?

Venäjä ei aiemmista puheistaan huolimatta näytä osallistuneen ohjusten torjuntaan. Sen mukaan risteilyohjuksia ei tullut Venäjän ilmatorjunnan alueelle.

Osa risteilyohjuksista laukaistiin Syyrian eteläpuolelta, jonne Syyriassa oleva Venäjän ilmatorjunta ei yllä. Venäjän ilmatorjuntaohjukset ovat enimmäkseen Pohjois-Syyriassa, missä ovat sen lento- ja laivastotukikohdat.

Homsin alueelle laukaistut risteilyohjukset ovat mahdollisesti lentäneet Venäjän ilmatorjunnan vaikutusalueella.

Strategian pääopettaja Jäntti arvioi, että Venäjä teki päätöksen olla ryhtymättä torjuntaan, kun se näki että iskut kohdistuvat rajattuihin kohteisiin eivätkä vahingoita Syyrian armeijaa tai Venäjän joukkoja.

– Eskaloitumisen (sodan leviämisen) vaara on tunnistettu molemmin puolin, hän sanoo.

Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan Venäjän pitkän matkan S-400 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä ei oltu aktivoitu.

Juttua täydennetty 14.4. klo 18:52.

Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan yhdessä tekemät iskut Syyriaan vaikuttavat näin reilun reilun vuorokauden jälkeen suurelta näytelmältä, jossa kukin osapuoli toimi yhteisen käsikirjoituksen mukaan.

Syyria oli tyhjentänyt tukikohdat, Venäjän ja Iranin joukot eivät olleet kohteina, mutta eivät myöskään ilmeisesti osallistuneet hyökkäyksen torjuntaan. Yhdysvallat liittolaisineen korosti, että isku ei ollut tarkoitettu kaatamaan Assadia.

Isoista puheista ja puhkumisesta huolimatta sotatoimi näytti pyrkivän välttämään ennen kaikkea sitä vaaraa, että sota laajenisi.

Presidentti Sauli Niinistökin puhui tilannetta kommentoidessaan ”rintamalinjan yli käydyistä keskusteluista”, joita tämän asetelman saavuttamiseksi lienee käyty. Samaa ovat uumoilleet muutkin. Toki tunnelmat kansainvälisessä politiikassa ovat taas vähän entistä hyisemmät.

Tapahtumat lähtivät alunperin liikkeelle Doumassa noin viikko sitten tapahtuneesta pommituksesta, jonka seurauksena noin 500 ihmistä sai oireita altistuksesta jollekin myrkylliselle kemikaalille. Kymmeniä myös kuoli tässä siviilikohteeseen suunnatussa hyökkäyksessä. Tällaiset käytännössä terrorihyökkäykset ovat kiinteä osa Assadin sodankäynnin taktiikkaa.

Mattis ennakoi mittavaa disinformaation tulvaa Venäjältä ja sitä tukevilta tahoilta. Näin on tosiaan käynyt.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tapansa mukaan twiittasi reaktionsa. Twiitissään hän nimitti Assadia kaasulla tappavaksi eläimeksi, moitti Venäjää hänen tukemisestaan ja sen jälkeen kertoi iskun tulevan ja Venäjän olevan kykenemätön sitä torjumaan. Näin Trump paitsi kertoi iskun tulevan, teki siitä myös kunniakysymyksen Venäjälle. Tällainen toiminta oli taitamatonta maansa johtamista ja lähes lällättelyn asteelle noussut kielenkäyttö voi johtaa ikäviin seurauksiin kunnioitusta vaativissa valtioiden välisissä suhteissa.

Yhdysvallat kokosi omista lähteistään tietoa, joka sai heidät vakuuttumaan kaasuhyökkäyksen tapahtumisesta ja nimenomaan Assadin joukkojen toimesta. Myös Ranska kertoi heillä olevan tiedustelutietoa, joka varmisti Douman kaasuhyökkäyksen tekijäksi Assadin joukot. Syyria pitkäaikaisena sotatantereena on lukemattomien tiedustelupalvelujen tähtäimessä koko ajan ja tietoa kerätään järjestelmällisesti. Myös avoimista tiedonlähteistä saadut näytöt tukevat näkemystä Assadin hallituksen syyllisyydestä.

Verkossa kiertää sopivasti pätkitty ja kehystetty video, jonka väitetään kuvaavan kaasumyrkytyksen näyttelemisen opettelua. Tosiasiassa video on viitisen vuotta vanha.

Venäjä on vetänyt täysin päinvastaista linjaa ja kieltänyt koko kaasuhyökkäyksen tapahtuneen. Venäjä väittää valtiojohtonsa suulla, että Britannia lavastutti hyökkäyksen Valkokypärillä saadakseen tekosyyn pommittaa Syyriaa.

Itse asiassa Venäjä käytti samaa valhetta Valkokypärien syyllisyydestä Khan Sheikhounin iskun jälkeen viime vuonna. YK on todennut että Syyrian hallinto oli tuolloin iskun takana.

Venäjä väitti myös nyt tehtyä ilmaiskua toimeksi, joka pilasi loputtoman oloisesta sodasta kärsineen ja raunioituneen maan tilaisuuden saavuttaa rauha.

Kun Yhdysvallat kertoi iskuista, niin puolustusministeri James Mattis ennakoi mittavaa disinformaation tulvaa Venäjältä ja sitä tukevilta tahoilta. Näin on tosiaan käynyt. Eri lähteet Venäjän valtion medioista epämääräisiin sivustoihin tuottavat suuria määriä erilaista aineistoa, jota innokkaasti jaetaan ja kuten tapana on, joku uskoo aina.

Venäjän tv:ssä on esitety kuvia hyökkäyksessä kaasulle altistuneista lapsista ja kerrottu heidän vain palelevan täristessään tai nukkuvan ollessaan kuolleita. Ahkerasti levitetään valhetta, jonka mukaan alueen Punainen Puolikuu olisi todennut ettei löydä mitään merkkejä hyökkäyksestä. Verkossa kiertää sopivasti pätkitty ja kehystetty video, jonka väitetään kuvaavan kaasumyrkytyksen näyttelemisen opettelua. Tosiasiassa video on viitisen vuotta vanha ja siinä koululaisille opetetaan kaasuaseiden vaarallisuutta.

Meemipajat takovat kuvia ja argumentteja, joiden tarkoituksena on saada heräämään epäilys Assadin syyllisyydestä. Moni Suomessakin on jostain syystä valmis toistelemaan näitä väitteitä ja antamaan näin Assadille ja hänen liittolaisilleen tukensa.

Asetelman jyrkkyys kuumentaa keskustelua ja se taas tarkoittaa myös aidosti maltillisten puheenvuorojen ja kriittisten kysymysten leimaamista helposti osaksi jompaa kumpaa laitaa.

Suosittu narratiivi on myös väittää, että riittäviä todisteita kaasuiskusta ei ole, koska puolueeton kemiallisten aseiden kieltosopimusta valvova OPWC ei ole vielä tutkinut hyökkäyspaikkaa. Tältä sinällään pinnallisesti asialliselta halulta saada lisää todisteita vie kuitenkin uskottavuuden usein se, että ensin todisteita tiukasti vaadittuaan ovat nämä ihmiset seuraavaan hengenvetoon kertomassa, miten asia todellisuudessa on.

Taistelukaasujen käyttö ensin Salisburyssä ja nyt Syyriassa ovat julmia tekoja, joita monet ovat kuumeisesti selittämässä pois. Suoranaiset valheet, mutkuttelu ja monet muut tavat ovat käytössä, sillä kukaan ei halua ajatella, että jollain tasolla omaksi koettu puoli tekisi tuollaista. Tällaiset teot eivät ole selitettävissä, ne on kiistettävä kokonaan pois.

Esimerkkinä tästä kiistämisestä on ulkoministeri Sergei Lavrovin esittämä, jo laajalti jaettu väite, että sveitsiläislaboratorio olisi todennut Salisburyn hermomyrkyn länsimaista alkuperää olevaksi. Sveitsiläislaboratorio on oikonut
väitettä, kertoen luottavansa brittilaboratorion analyysiin hermomyrkystä.

Asetelman jyrkkyys kuumentaa keskustelua ja se taas tarkoittaa myös aidosti maltillisten puheenvuorojen ja kriittisten kysymysten leimaamista helposti osaksi jompaa kumpaa laitaa. Putinille on joka tapauksessa tärkeää vakuuttaa erityisesti venäläisille, ettei Assad ole hirviö, joka kaasuttaa omia kansalaisiaan. Valtapoliittisten tavoitteiden takia tuki Syyrian sodalle on säilytettävä niin kotimaassa kuin ulkoisten tukijoiden keskuudessa.

Isku Syyrian taistelukaasukohteita vastaan ei siis näytä johtavan kansainvälisen politiikan tasolla niin dramaattisiin seurauksiin kuin oli pelättävissä. Mutta niin maailman johtajien keskuudessa kuin kaikkialla muuallakin käydään lähitulevaisuudessa kärjistynyttä eipäs-juupas -väittelyä siitä, hyökättinkö Doumassa siviilien kimppuun taistelukaasuilla vai ei ja kuka hyökkäsi.

Tämä todellisuuksien erkaneminen ja polarisaatio taas voi pidemmällä tähtäimellä olla se kaikkein vaarallisin seuraus tapahtuneesta.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Lasten ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä voimakkaasti etenkin teollistuneissa maissa. Syytä on haettu milloin kodin ylipuhtaudesta, milloin lapsen D-vitamiinin puutteesta.

Suomessa ruoka aiheuttaa allergioita arviolta 3–9 prosentille alle kaksivuotiaista lapsista. Yleensä syynä ovat maito tai kananmunat.

Yhdysvalloissa allergisten osuuden arvioidaan kasvaneen 20:n viime vuoden aikana 4–6 prosentiksi. Ruokavalion erilaisuuden vuoksi esimerkiksi pähkinäallergia on Yhdysvalloissa Suomea yleisempi. Se myös on maito- ja muna-allergiaa sitkeämpi eikä yleensä helpota edes aikuisena.

Taipumus periytyy

Yhdysvaltalaisen Northwestern-yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan ruoka-aineallergia on perimän ja altistuksen yhdistelmä. Journal of Allergy and Clinical Immunology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa haarukoidaan syitä, joihin voi vaikuttaa myös kotikonstein.

Vauva on perimältään altis allergialle, jos aineet imeytyvät hänen ihonsa läpi muista poikkeavalla tavalla. Aiempien tutkimusten mukaan jopa yli kolmanneksella ruoka-allergioista kärsivistä lapsista on atooppinen iho.

Syyksi on löydetty ainakin kolme geenimutaatiota, jotka vähentävät ihon antamaa suojaa. Mutaatiota ei tarvitse periä molemmilta vanhemmilta, kuten monissa taudeissa, vaan yksi riittää.

Kosteuspyyhe haittaa ihon työtä

Pelkkä perimä ei kuitenkaan saa allergiaa puhkeamaan. Siihen tarvitaan laukaisevia ympäristötekijöitä, tutkijat totesivat. Ne ovat varsin arkisia.

– Vaikka vauva itse ei syö allergisoivia ruokia, ne voivat imeytyä ihon läpi vaikka silloin, kun häntä suukottelevalla sisaruksella on kasvoissa maapähkinävoitahroja. Tai niin, että vanhempi tekee pähkinöitä sisältävää ruokaa ja koskee sitten vauvaan, sanoo tutkimuksen johtaja, allergioihin erikoistunut immunologian professori Joan Cook-Mills.

Myös kosteuspyyhkeiden yleistynyt käyttö näkyy ruoka-aineallergialuvuissa, sillä pyyhkeiden sisältämät aineet estävät ihon pinnan lipidejä eli rasvoja hoitamasta normaalia suojaavaa tehtäväänsä.

Cook-Millsillä on allergian puhkeamisen estämiseen kolme selvää ohjetta: Peskää kätenne, ennen kuin koskette vauvaa. Välttäkää kosteuspyyhkeiden käyttöä. Jos käytätte niitä, huuhtokaa lapsen iho silti vedellä.

Australiassa tutkitaan suojavoidetta

Cook-Mills tutkii parhaillaan geenien ja ihoaltistuksen yhdistelmän aiheuttamia reaktioita molekyylitasolla. Hänen tavoitteenaan on määritellä, miten iho tarkalleen viestittää ruoka-allergian kehittymisestä. Päämääränä ovat käytännön keinot, joilla allergian puhkeaminen voitaisiin estää.

Australiassa puolestaan tutkitaan, voitaisiinko ruoka-allergiat estää suojelemalla atooppisten lasten iho erityisellä voiteella. Melbournessa on tiettävästi enemmän ruoka-aineallergioista kärsiviä ihmisiä kuin missään muualla koko maailmassa.

Melbournen yliopiston ja Murdochin lastentautien tutkimuskeskuksen hypoteesi on, että ellei lapsi saa ihottumaa, hän ei saa myöskään ruoka-allergiaa.

Venäläispoliitikkojen delegaatio on tavannut Syyrian presidentin Bashar al-Assadin Damaskoksessa, kertovat venäläiset uutistoimistot. Rian mukaan al-Assad oli sanonut venäläisille poliitikoille pitävänsä länsiliittouman iskuja aggressiivisena tekona.

Yhdysvallat, Britannia ja Ranska tekivät iskun Syyriaan varhain lauantaina, sillä ne halusivat heikentää al-Assadin hallinnon kykyä valmistaa kemiallisia aseita. Al-Assadin hallinnon epäillään tehneen iskun kemiallisilla aseilla siviilejä vastaan noin viikko sitten Doumassa.

Interfaxin mukaan al-Assad oli kehunut venäläisten neuvostoaikaista ohjustorjuntajärjestelmää ja ollut "hyvällä mielellä". Venäläiset ja al-Assad eivät keskustelleet uusista ilmatorjuntajärjestelmistä. He keskustelivat kuitenkin muun muassa Moskovan ja Damaskoksen välisestä yhteistyöstä.

Al-Assadin kerrotaan pohtineen myös Syyrian jälleen rakentamisesta venäläisten kanssa. Tassin mukaan al-Assad näkee, että venäläisten yritysten pitäisi saada mahdollisuus huolehtia projekteista Syyriassa. Syyrian presidentti ei odota länsimaisten kaasu- ja öljy-yhtiöiden toimivan jatkossa Syyriassa. Al-Assadin mukaan Syyria tarvitsee rahaa 400 miljardia dollaria.

Al-Assad sai kutsun länsi-Siperiassa sijaitsevaan Hanty-Mansijskiin. Hänen kerrottiin hyväksyneen kutsun ja sanoneen olevan "kiinnostunut alueen ihmisistä ja heidän elämäntavastaan". Uutistoimistot eivät kertoneet, milloin vierailu aiotaan toteuttaa.

Lue myös:

Analyysi: Syyria on pakottanut Amerikka ensin -presidentin ulkopoliittiseen muodonmuutokseen

YK:n turvallisuusneuvosto torjui Venäjän vaatimukset Syyrian iskujen tuomitsemisesta – Kokosimme päivän tärkeimmät reaktiot

Analyysi: Trump parjaa Obamaa, mutta kaksikolla on sama ongelma – Syyriasta ei pääse eroon millään

Syyrian iskussa käytettiin vanhoja ja uusia risteilyohjuksia – osa ohjuksista todennäköisesti torjuttiin

Syyrian Damaskoksessa herättiin aamuyöllä räjähdyksiin

Länsiliittouma iski Syyriaan, Venäjä hioo vastatoimiaan – tämän tiedämme nyt

Tässä vaiheessa tuskin enää on mahdollisuuksia. Inkoon ydinvoimalan vastustaja vuonna 1975

Yleisradion Veckans Puls ohjelma haastatteli syksyllä 1975 lannistunutta miestä. Pettymys johtui siitä, että Inkoon kunnanvaltuusto oli hyväksynyt ydinvoimalan kaavoittamisen Kopparnäsiin. Voimalasta oli tarkoitus saada paitsi suuret määrät sähköä, myös kaukolämpöä Helsinkiin asti.

Vastustajan epätoivo oli ennenaikaista, sillä ydinvoimala ei koskaan noussut Inkooseen.

Viime syksynä, yli 40 vuotta myöhemmin, valtuustoaloite vaati selvittämään, sopisiko ydinenergia Helsingin lämmittämiseen. Vastaavia aloitteita on tehty sittemmin ainakin Espoossa, Kirkkonummella ja Nurmijärvellä. Kiinnostusta herättävät erityisesti pienet sarjavalmisteiset ydinreaktorit, joita suunnitellaan eri puolilla maailmaa.

Ylen juttusarja etsii vastauksia siihen, mihin aiemmat ydinenergiakaavailut kaatuivat ja voiko siitä ennustaa tuoreiden aloitteiden kohtaloa.

Ensimmäisessä osassa käsiteltiin 1950-lukua, jolloin ydinvoimalat olivat kypsymässä markkinoille. Tuolloin Helsingin sähkölaitoksen johtokin oli varma, että oli vain ajan kysymys, milloin kaupunkiin rakennetaan oma ydinvoimala. Mutta vielä tuolloin tekniikka ei ollut kypsä.

Nyt siirrytään 1960-luvulle, jolloin elettiin ydinvoiman nousukautta.

Helsinki osti palan saarta ydinvoimalaa varten

Jos ajatus ydinreaktorista pääkaupunkiseudulla kuulostaa pähkähullulta, on syytä muistaa, että sellainen oli jo Kehä I:sen kainalossa.

Vuonna 1962 pääkaupunkiseutu sai ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen ydinreaktorinsa, kun Teknilliselle korkeakoululle valmistui tutkimusreaktori Espoon Otaniemeen. Reaktori oli tosin erittäin pieni – kolmen kilon uraanipanos lämmitti reaktoria vaivaisella 0,25 megawatin teholla.

Mittakaava oli monituhatkertainen vuonna 1965, kun energiantuotannon suunnittelutoimisto Ekono teki Helsingille ydinvoimalan hintalaskelmat ja selvitti sen sopivuutta Vuosaareen. 1970-luvun alussa Vuosaaresta varattiinkin alue ydinvoimalalle, joka olisi tuottanut sähköä 300-400 megawattia. Samoilta kulmilta Sipoon puolelta Helsinki osti myös palan Granön saarta.

Ydinvoimalan mahdollisia sijoituspaikkoja oli myös Uutela itä-Helsingissä, Löparö ja Norrkullalandet Sipoon saaristossa, Kopparnäs Inkoossa ja Hirsala Kirkkonummella.

Suunnitelmien erikoisuus oli se, että sähkölinjojen lisäksi ydinvoimalasta oli tarkoitus vetää kaukolämpöputki Helsinkiin. Tällaista ydinvoimalaa ei ole tähän päivään mennessä Suomeen rakennettu ja maailmallakin ne ovat harvassa.

Täysin tuulesta temmattu ajatus ei silti ollut. Ruotsin ensimmäinen kaupallinen ydinvoimala Huddingenissa tuotti jo 10 megawattia sähköä ja 55 megawattia kaukolämpöä naapurikaupunki Tukholmaan.

"Inkoon Ydinvoimala valmistuu todennäköisesti 1983 tai 1984"

Suomen ensimmäisen ydinvoimalan rakentamistyöt aloitti valtion omistama Imatran Voima Oy (IVO) Loviisassa toukokuussa 1971.

Kolme vuotta myöhemmin Teollisuuden Voima Oy (TVO) aloitti voimalan rakentamisen länsirannikolla Olkiluodossa. TVO:n osakkaana myös Helsinki sai siivun ydinvoimalasta.

Ajatus pääkaupunkiseudun omasta ydinvoimalasta ei tähän tyrehtynyt. Vuonna 1975 asiaa käsiteltiin mediassa useaan otteeseen.

Yleisradion TV-uutisissa IVO:n toimitusjohtaja Pentti Alajoki kertoi, että pääkaupunkiseudun ydinvoimalan todennäköisin sijoituspaikka on Inkoo. Tavoite oli tehdä reaktorin tilaus jo kahden vuoden kuluttua.

Helsingin Sähkölaitoksen toimitusjohtaja Eino Toiviainen piti todennäköisenä ydinvoimalan valmistumista vuonna 1983 tai 1984.

Helsingille ydinvoimalaitoksen rakentaminen merkitsee energian hankintakustannusten huomattavaa alenemista. Mikäli ydinvoimaan ei olisi päädytty, kaupunki olisi joutunut rakentamaan ainakin kaksi suurehkoa höyryvoimalaitosta. Helsingin sähkölaitoksen toimitusjohtaja Eino Toiviainen vuonna 1975

Laitoksen sisäisessä lehdessä julkaistun artikkelin mukaan sana todennäköinen liitettiin Inkooseen, vaikka toimitusjohtaja Toiviainen liputti Sipoon Löparön puolesta. Se olisi ollut lähempänä Helsinkiä ja etenkin sen kasvavaa itälaitaa.

Ydinvoimalasta olisi tullut rutkasti enemmän energiaa kuin Helsingin kivihiilivoimaloista yhteensä

Inkoon ydinvoimalasuunnitelmia esiteltiin Yleisradion Veckans Puls -ohjelmassa. Jo ensimmäisessä vaiheessa siellä oli tarkoitus tuottaa 1000 megawattia sähköä ja 1000 megawattia kaukolämpöä pääkaupunkiseudulle.

Pääkaupunkiseudun nykyisiin voimaloihin nähden ydinvoimala olisi ollut erittäin suuri.

Inkoosta olisi tullut enemmän kaukolämpöä kuin mitä Salmisaaren ja Hanasaaren nykyiset kivihiilivoimalat pystyvät yhdessä tuottamaan. Sähköä ydinvoimala olisi tuottanut kivihiililaitoksiin nähden liki kolminkertaisen määrän.

Pääkaupunkiseudulle perustettiin yhtiö ydinvoimalan rakentamiseksi

Huhtikuussa 1976 pääkaupunkiseudun oma ydinvoimala otti ainakin byrokraattisesti merkittävän askeleen. Tuolloin Helsinki päätti lopullisesti liittyä Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja IVO:n rinnalle Helsingin Seudun Lämpövoima Oy:n osakkaaksi. Yhtiön tarkoitus oli suunnitella ja rakennuttaa ydinvoimala, eli viedä eteenpäin jo tehtyjä suunnitelmia Inkoosta ja muista vaihtoehdoista.

Mutta ilmassa oli jo merkkejä siitä, miksi ydinvoimala jäi rakentamatta. Valtuuston päätös oli nimittäin huomattavasti tiukempi kuin vuotta aiemmin, jolloin valtuusto äänesti samasta asiasta. Äänestys jouduttiin uusimaan menettelyvirheen takia.

Yhtiön perustaminen ei tarkoittanut vielä ydinvoimalan rakentamista. Yhtiön perustamisen puolesta äänestänyt valtuutettu Erkki Tuomioja (sd.) sanoi tuolloin Helsingin Sanomille, että sosiaalidemokraatit eivät ole periaatteessa ydinvoimaa vastaan, mutta tiettyjä turvallisuusriskejä on olemassa.

Valtuuston tulee voida palata asiaan vielä ennen rakentamispäätöksen tekoa. Helsingin kaupunginvaltuutettu Erkki Tuomioja (sd.) vuonna 1976

Ydinenergia valtaa selvityksen kärkisijat

Keväällä 1981 valmistui Helsingin Seudun Lämpövoima Oy:n teettämä tutkimus, jossa vertailtiin viiden eri vaihtoehdon taloudellista kannattavuutta. Ydinenergia loisti tuloksissa.

1. Uusi kaukolämpöä tuottava pienempi ydinreaktori
2. Uusi sähköä ja kaukolämpöä tuottava suuri ydinvoimala
3. Kaukolämpöputken vetäminen Loviisan olemassa olevasta ydinvoimalasta
4. Kivihiilivoimalan rakentaminen Vuosaareen
5. Maakaasuvoimalan rakentaminen

Tuloksista huolimatta koko kärkikolmikko jäi toteutumatta. Salmisaaren kivihiilivoimala valmistui vuonna 1984 ja Vuosaaren maakaasuvoimalan ensimmäinen osa vuonna 1991.

Mikä kaatoi pääkaupunkiseudun oman ydinvoimalan?

Mikä sai vuoden 1981 selvityksessä hopealle yltäneen suunnitelman sähköä ja kaukolämpöä tuottavasta ydinvoimalasta kariutumaan?

Yleisradion ja Helsingin Sanomien arkistoista löytyy huomattavasti paremmin tietoa suunnitelmien syntymästä kuin niiden kuolemasta. Mediassa käsiteltiin kyllä maan viidettä ydinvoimalaa, mutta Inkoo tai mikään muu pääkaupunkiseudun oman ydinvoimalan sijoitusvaihtoehdoista ei ollut listan kärkipäässä. Tammikuussa 1983 Imatran Voiman johtaja Anders Palmgren piti Loviisaa ykköspaikkana viidennelle ydinvoimalalle.

Lopulta koko ydinvoiman lisärakentaminen haudattiin pariksi vuosikymmeneksi ja siihen johtaneet syyt vaikuttivat varmasti myös pääkaupunkiseudun omien suunnitelmien hautaamiseen.

Aikalaisten muistoista selviää lopulta myös yksi nimenomaan Inkoon suunnitelmia sotkenut hankaluus.

Ydinvoiman vastustus aaltoili – Tšernobyl oli viimeinen niitti

Suurin syy ydinvoiman lisärakentamisen tyssäämiseen oli ydinvoiman riskejä pelännyt kansa.

Maaliskuussa 1979 Yhdysvalloissa tapahtui Three Mile Islandin ydinonnettomuus Harrisburgin kaupungin lähettyvillä (Ylen Elävä Arkisto). Turma ei aiheuttanut henkilö- tai ympäristövahinkoja, mutta sen jälkeen maahan ei ole rakennettu uusia ydinvoimaloita.

Ydinvoiman vastustajille onnettomuus oli osoitus siitä, että tekniikka ei ole turvallista. Ydivoiman kannattajille onnettomuus oli osoitus siitä, että ydinonnettomuudestakin voidaan selvitä suhteellisen pienillä vahingoilla.

Saman vuoden lopulla pääministeri Mauno Koivisto (sd.) arvioi harmistuneena A-studion haastattelussa, että ydinvoiman lisärakentamissuunnitelmat tulevat supistumaan kansan vastustuksen takia.

Ydinvoiman haittojen pelkoa on selvästi liioiteltu ja se on tämmöinen mystinen asia. -- Jos kaikki fossiiliset polttoaineen maan sisältä kaivetaan esille ja poltetaan, niillä tulee olemaan paljon nopeammin paljon suurempi vaikutus luonnon tasapainoon. Pääministeri Mauno Koivisto (sd.) vuonna 1979

Helmikuussa 1983 Helsingissä järjestettiin neljäs valtakunnallinen ydinvoiman vastainen mielenosoitus. A-raportin haastattelussa ydinvoiman vastaisia argumentteja esitti muun muassa dosentti Esa Saarinen.

Vuonna 1985 sekä A-studio, että Veckans Puls ehtivät jo tehdä ohjelman ydinvoiman vastustuksen vähenemisestä, kunnes vuonna 1986 Tšernobylissä tapahtui historian toistaiseksi vakavin ydinonnettomuus (Ylen Elävä Arkisto).

Tällä kertaa vahingot olivat aivan toista luokkaa kuin Harrisburgissa ja säteilyarvot kohosivat myös Suomessa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö keskeytti viidennen ydinvoimalan rakennusluvan käsittelyn ja IVO päätyi rakentamaan viidennen ydinvoimalan sijaan pelkkää sähköä tuottavan kivihiilivoimalan.

Pelkäätkö enemmän säteilyä vai ilmastonmuutosta?

80-luvulla ydinvoiman vastustajien ykköshuolenaiheet olivat ydinjätteiden kohtalo ja ydinvoimalaonnettomuuden riski. Niitä pelätään edelleen.

Ydinvoiman kannattajat toistavat samaa näkemystä kuin Mauno Koivisto jo vuonna 1979 – ydinvoima on pienempi riski kuin ilmastonmuutos.

Tältä osin tilanne on muuttunut ydinenergian kannalta vähemmän huonoksi, sillä huoli ilmastonmuutoksesta on nyt huomattavasti paremmin myös tavallisen kansan tiedossa.

Mieluiten kansan syvät rivit valitsisivat vaihtoehdon, jonka eteen ei tarvitse itse nähdä vaivaa ja joka ei kasvata riskiä ilmastonmuutoksesta, säteilystä tai energialaskun kasvamisesta. Sellaiset ratkaisut ovat kuitenkin valitettavan vähissä – ainakin nykytilanteessa, jossa fossiilisten polttoaineiden käyttö on edelleen halpaa, vaikka niiden aiheuttamat haitat käyvät kalliiksi koko ihmiskunnalle.

Tarvitaanko energiaa, kun ydinlaitos on vihdoin valmis?

Suurten ydinvoimaloiden rakentamisen iso ongelma on se, että ne vaativat rakentajiltaan ennustajan kykyjä. Miten energiamarkkinat muuttuvat rakentamisen aikana?

1980 Ajankohtaisessa kakkosessa haastateltu tekniikan tohtori Markku Nurmi kummasteli kiirettä saada päätös uudesta ydinvoimalasta jo vuonna 1982. Hänen mielestään suuren ydinvoimalan pitkää rakennusprojektia ei kannattanut aloittaa, koska sähkön kulutuksen kasvu näytti tasaantuvan taloudellisen taantuman alkaessa.

Uusien suunnitelmien suhteen tilanne on helpompi.

Jos pienet ydinreaktorit etenevät sarjatuotantoon, aika hankintapäätöksestä laitoksen valmistumiseen kutistuu merkittävästi. On huomattavasti helpompi tehdä päätös pienestä pian valmistuvasta yksiköstä kuin valtavasta jopa yli vuosikymmenen kestävästä laitosurakasta.

Fossiiliset polttoaineet kuroivat ydinvoiman hintaetumatkaa

Toinen ydinvoimahankkeita hankaloittanut muutos energiamarkkinoilla oli se, että maakaasun ja kivihiilen hinnat kääntyivät lopulta selvään laskuun. Tekniikan kehitys teki polttoaineiden tuottamisesta halvempaa ja pelko varantojen ehtymisestä osoittautui ennenaikaiseksi.

Tällä kertaa kivihiili ja maakaasu tuskin tekevät uutta nousua, sillä nimenomaan niistä pyritään eroon ilmastosyistä.

Ydinenergia ei ole silti ainoa vaihtoehto. Nyt pitäisi ennustaa, miten kehittyvät esimerkiksi erilaiset lämpöpumput, geoterminen lämpö ja energiavarastot. Uusista vaihtoehdoista voit lukea lisää juttusarjan ensimmäisestä osasta.

Lämpöputki Inkoosta Helsinkiin oli ongelma – tai sitten ei

Edellä mainittujen yleisten syiden lisäksi pääkaupunkiseudulla oli yksi oma tekninen ja taloudellinen ongelma.

Ongelman merkitys uusille kaavailuille riippuu siitä, kuinka pieniä reaktorit olisivat ja kuinka lähelle kaupunkia niitä voitaisiin rakentaa.

Yksi Inkoon ydinvoimalan kompastuskivistä oli nimittäin 50 kilometrin kaukolämpöputki pääkaupunkiseudulle. Tai näin asian muistaa ainakin Launo Tuura, joka nousi Helsingin Energialaitoksen Ydintekniikan toimiston päälliköksi vuonna 1982. Kallista olisi ollut paitsi tuolloin lajissaan maailman pisimmän putken rakentaminen, myös muutostyöt kaukolämpöverkossa, jonka länsinurkkaan olisi tullut valtava lämpöaalto.

IVO:ssa jo tuolloin johtotehtävissä työskennellyt ja myöhemmin toimitusjohtajan paikalta eläkkeelle jäänyt Kalervo Nurmimäki kiistää, että tämä olisi ollut ongelma.

On kutkuttava kysymys, miten lämpöputket oli huomioitu vuoden 1981 kustannusvertailussa, jonka palkintosijat ydinenergia vei. Ja kutkuttamaan kysymys suurelta yleisöltä jääkin, sillä Launo Tuuran arkistoimat dokumentit päätyivät juttusarjan tekemisen aikana Helsingin energiayhtiö Helen Oy:lle siltä varalta, että niille tulisi vielä käyttöä.

Uusien suunnitelmien suhteen ongelma on pienempi.

Ainakaan kaukolämpöverkkoon ei ole näillä näkymin tulossa yhtä ennennäkemättömän suurta lämpöaaltoa. Kehitteillä olevien pienten ydinreaktoreiden tehot kun ovat samaa luokkaa kaupunkien nykyisten laitosten kanssa.

Tosin tässäkin on yksi mutta. Esimerkiksi pienreaktoria suunnittelevalla NuScalella puhutaan 6 tai 12 reaktorin riveistä laitoksessa, muistuttaa VTT:n erikoistutkija Tulkki.

– Mikään ei estä pienempiä kokonaisuuksia mutta kulut kasvavat aina, Tulkki sanoo.

Hankalampi kysymys on se, kuinka pitkä putki tarvittaisiin reaktorin ja lämmitettävien talojen väliin. STUK on jo kertonut olevansa valmis selvittämään, miten nykyisiä suurlaitoksille tehtyjä turvallisuusmääräyksiä voisi muuttaa, kun kyseessä ovat huomattavasti pienemmät reaktorit. Lopputulosta on liian aikaista arvailla, kuten sitäkään, miten lähelle kansan syvät rivit ovat valmiita ydinreaktorin päästämään.

Juttusarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään ruotsalaissuomalaista Secure-reaktoria. Sitä suunniteltiin pelkän kaukolämmön tuotantoon asutuksen läheisyydessä.

Uutisarkistojen ja haastatteluiden lisäksi jutun lähteenä on käytetty Oiva Turpeisen kirjaa Energiaa pääkaupungille : sähkölaitostoimintaa Helsingissä 1884-1984

Yle.fi- sekä Yle Uutisten Uutisvahti-sovelluksissa olleet häiriöt on saatu korjattua.

Lauantain ohjusiskujen jälkipyykki jatkuu Britanniassa. Työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn arvosteli BBC:n haastattelussa pääministeri Theresa Mayta hätiköinnistä.

Corbynin mukaan päätös aseellisesta operaatiosta Yhdysvaltain ja Ranskan rinnalla olisi voinut odottaa maanantaita ja parlamentin näkemyksiä. Corbyn painotti, että itsepuolustus tai YK:n valtuutus ovat laillisia syitä sotilaallisille toimille.

Ulkoministeri Boris Johnson: "Nopeus takasi tehokkuuden"

Britannian konservatiiviulkoministeri Boris Johnson puolusti Britannian pikaisia toimia sillä, että operaatio oli tehokkaampi nopealla aikataululla toteutettuna. Laajaa poliittista keskustelua vaille jääneitä toimia käsitellään huomenna Britannian parlamentissa.

Corbynin mukaan parlamentti olisi voitu kutsua myös hätäistuntoon. Ulkoministeri Johnsonin mukaan kyseessä oli myös brittisotilaiden turvallisuus.

Johnson sanoi, että ilmaiskujen osoittaneen Syyrian hallitukselle rajan.

– Ensisijainen tarkoitus oli sanoa ei barbaariselle voimankäytölle.

Britannian ilmavoimat operoi Kyprokselta

Britannian puolustusministeriön mukaan kuninkaallisten ilmavoimien Tornado-rynnäkkökoneet laukaisivat kahdeksan Storm Shadow-ohjusta. Kohteena oli kemiallisten aseiden varasto Homsin länsipuolella. Brittikoneiden tukikohta on Kyproksen Akrotirissa. Välimeren vesillä oli ilmatorjuntavalmiudessa hävittäjäalus HMS Duncan.

Lue myös:

Analyysi: Syyria on pakottanut Amerikka ensin -presidentin ulkopoliittiseen muodonmuutokseen

YK:n turvallisuusneuvosto torjui Venäjän vaatimukset Syyrian iskujen tuomitsemisesta – Kokosimme päivän tärkeimmät reaktiot

Analyysi: Trump parjaa Obamaa, mutta kaksikolla on sama ongelma – Syyriasta ei pääse eroon millään

Pohjois-Koreassa on tänään sunnuntaina juhlittu Kim Il-sungin syntymän vuosipäivää seremoniallisin menoin. Tuhannet pohjoiskorealaiset toivat kukkia Kimin ja hänen poikansa ja seuraajansa Kim Jong-ilin patsaille Pjongjangissa.

Pohjois-Korean valtiollisen uutistoimiston KCNA:n välittämissä kuvissa väkijoukot astelevat hyvässä järjestyksessä jättämään kukkansa muistomerkille, kumartavat ja tekevät tilaa seuraaville. Osa kantaa mukanaan suuria, kullanvärisiä kukkakoreja.

Joukossa oli paljon univormuasuisia sotilaita ja työläisiä, mutta myös koululaisia ja lapsia vanhempiensa seurassa.

Kim Il-sung (1912–1994) on Pohjois-Koreassa yhä laajan henkilöpalvonnan kohde, ja pohjoiskorealaiset opetetaan pienestä pitäen ihannoimaan edesmenneitä johtajiaan.

Kimin suvun jäseniin ja heidän aikaansaannoksiinsa liittyy Pohjois-Koreassa monia muitakin merkkipäiviä, mutta Kim Il-sungin syntymäpäivä on maan juhlapäivistä tärkein. Sitä kutsutaan myös Auringon päiväksi. Päivän on kuvattu olevan kuin juche-aatteen eli Pohjois-Korean valtiollisen ideologian joulu.

Helsingin ydinkeskustassa Mikonkadulla asuva nunna Elisabet nousee ylös joka aamu kello viisi. Hän syö nopeasti aamupalan ja rientää saman talon alakerrassa sijaitsevaan ortodoksikappeliin aamurukoukselle. Se alkaa kello 5.45.

– Sitten on aamupalvelus, kuuliaisuustehtäviä, kuten kirkkoleipien leivonta, ja muita vapaaehtoistöitä seurakunnalle.

Päivällä muiden toimien lomassa Elisabet käy kotona rukoilemassa hänelle määrätyt omat rukoukset. Toistettavia rukouksia saattaa olla satoja päivässä. Illan tullen nunna käy kappelissa vielä iltarukouksessa. Päivän ahkeroinnin jälkeen uni tulee pyytämättä.

Normaalissa elämässä ei ole mitään vikaa, mutta siinä on paljon sellaista, mikä ei nunnalle kuulu. Nunna Elisabet

– Useilla on harhaluulo, että työ ei kuulu nunnan elämään, mutta se on oleellinen osa sitä, koska sillä lailla meidät pidetään pois pahanteosta.

Rukoilemisen ja vapaaehtoistyön lisäksi Elisabetin päiväohjelmaan sisältyy kuntoilua. Se kuuluu nunnan velvollisuuksiin.

– Raahaudun maanantaisin ja torstaisin kuntosalille ja jonkin verran lenkkeilen, koska ikääkin alkaa jo olla, kertoo vuoden vaihteessa maallisesta leipätyöstä eläkkeelle jäänyt nunna Elisabet.

Myös kuntosalilla Elisabetin tunnistaa nunnaksi. Perinteistä nunnan viittaa hänellä ei ole silloin päällä, mutta peittävä asu kuitenkin.

– Huivi on päässä ja hihat ovat pitkät. Saudi-arabialaisilla naisilla on aika samanlainen asu, kun he pelaavat futista.

Muulloin Elisabet kulkee perinteisessä mustassa nunnan kaavussa, joka koostuu useista viitoista. Vaatetuksella pyritään Elisabetin mukaan vaatimattomuuteen.

Nunnaksi pyrkivä ilmoittaa, että haluaa hakeutua enkelielämään. Nunna Elisabet

– Silloin kun nunnaliike alkoi, tämä oli normaalin naisen kansanasu. Kirkossa pidetään aina mustaa, arkielämässä voi käyttää muunkin värisiä viittoja. Esimerkiksi valkoinen ja beige ovat mukavampia helteellä. Itse pidän eniten mustasta.

Ihmiset luulevat nunnaa muslimiksi

Musta puku muistuttaa erehdyttävästi musliminaisen asua. Nunna Elisabet kertoo, että hänet sekoitetaan jatkuvasti muslimeihin. Hän epäilee sen johtuvan siitä, että ihmiset eivät ole nähneet ortodoksinunnia. Jotkut ihmiset ovat käyttäytyneet nunna Elisabetia kohtaan loukkaavan rasistisesti. Se on tuntunut Elisabetista äärimmäisen pelottavalta.

– Turun erittäin valitettavan puukotuksen jälkeen ihmisten katseet olivat tappavia. Kun matkustin bussissa töihin, tunsin miten vihantunne lisääntyi, ja teki mieli huutaa, että minä olen kantasuomalainen, ortodoksinunna. Pidin kuitenkin suuni kiinni, koska ajattelin, että kaikki meidän muslimit joutuvat kokemaan tämän saman. Halusin kokea rasismin solidaarisuudesta muslimeita kohtaan.

Elisabet pohtii, että hänen oli hyvä nähdä, miltä rasismi tuntuu ja sanoo, että valitettavasti sitä on meillä enemmän kuin olemme myöntäneetkään.

– Kammottavaahan se on, että Suomessa syntyneet, kasvaneet ja tätä yhteiskuntaa rakentaneet muslimit haukutaan silmät ja suut täyteen.

Mitä nunnaksi vihkimisessä luvataan?

Liisa Toppila vihittiin nunna Elisabetiksi vuonna 2012 Vuosaaressa sijaitsevassa ortodoksikirkon Sofia-kulttuurikeskuksessa. Hän oli silloin vielä työelämässä. Lääkärin koulutuksen saanut Toppila toimi Valvirassa ryhmäpäällikkönä ja lääkintöneuvoksena. Ortodoksinunnaksi vihkiminen työelämässä ollessa oli ortodoksien keskuudessa hyvin poikkeuksellista. Elisabetin mukaan hän on Suomen noin 10 ortodoksinunnasta ainoa.

Ei tarvitse mennä kuin 500 metriä tuonnepäin niin kiusauksia on 200. Nunna Elisabet

Nunna Elisabetin mukaan vihkimyksessä perusasia on, että luvataan seurata Kristusta ja pysyä tietyssä luostarissa. Lupaus on elinikäinen.

– Nunnaksi pyrkivä ilmoittaa, että haluaa hakeutua enkelielämään. Sitten annetaan köyhyys-, kuuliaisuus- ja selibaattilupaus sekä lupaus kestää nälkää, janoa, halveksintaa ja muuta sellaista, mitä elämässä voi tulla vastaan.

Elisabetin mukaan Jumala kutsui häntä nunnaksi niin voimakkaaksi, että kutsuun oli pakko vastata. Ortodoksisuus löytyi omaksi kirkoksi aikuisiällä, vuonna 1990.

– Tulen luterilaisesta perheestä, olen käynyt roomalais-katolisen yliopiston, ollut juutalaisen miehen kanssa naimisissa, ja ollut töissä muslimimaissa, niin eikö se ole luonnollista, että ihmisestä tulee ortodoksi?

Keskustassa asuva nunna taistelee satoja kiusauksia vastaan päivittäin

Myös nunna Elisabetin asuinpaikka on poikkeuksellinen. Hän ei asu luostarissa, syrjässä maallisista houkutuksista, vaan Helsingin ydinkeskustassa, Kaisaniemen puiston vieressä, lapsuuden kotiaan vastapäätä.

– Kiertelin ympäri maailmaa ja päädyin tänne. Voi siis sanoa, että olen päässyt elämässäni noin kolmisenkymmentä metriä eteenpäin.

Elisabetin asuinpaikka kantakaupungissa altistaa hänet kiusauksille päivittäin.

– Normaalissa elämässä ei ole mitään vikaa, mutta siinä on paljon sellaista, mikä ei nunnalle kuulu. Ei tarvitse mennä kuin 500 metriä tuonne päin niin kiusauksia on 200.

Alun perin nunna Elisabet asettui vihkimyksen jälkeen vuonna 2012 Vuosaaressa sijaitsevaan Sofia-kulttuurikeskukseen. Sen yhteyteen oli suunnitelmissa perustaa luostari. Hanke kuitenkin kariutui, kun tilat menivät remonttiin vuotta myöhemmin.

– Meitä oli siellä alle kourallinen harjoittelemassa nunnan elämään. Ryhmä hajosi, kun remontti alkoi ja väistötiloja ei löytynyt.

Luostarihankkeen kuihtuminen oli nunna Elisabetille suuri kriisi. Hän pohti Lintulan luostariin menoa, mutta lopulta hän jäi asuntoonsa Mikonkadulle. Samaan taloon perustettiin vähän myöhemmin ortodoksikappeli.

Entisessä elämässä kivat päähänpistot pystyi toteuttamaan samantien. Nyt täytyy aina miettiä sitä, että onko se hengelliseksi hyödyksi ja minun luostarielämäni mukaista. Nunna Elisabet

– Jumala sanoi koko ajan, että minun paikkani on täällä. Saatiin tänne kappeli ja syntyi maallikkoyhteisö. Nyt tämä palvelee tässä ajassa täällä Helsingin keskustassa.

Mitä kaipaat entisestä elämästä?

Kuusi vuotta nunnana ei ole saanut Liisa Toppilaa katumaan tehtyjä lupauksia, vaan kutsumus on hänen mukaansa päinvastoin vahvistunut. Joitain asioita hän kuitenkin myöntää kaipaavansa nunnan elämää edeltäneestä ajasta.

– Entisessä elämässä kivat päähänpistot pystyi toteuttamaan saman tien. Nyt täytyy aina miettiä sitä, että onko se hengelliseksi hyödyksi ja minun luostarielämäni mukaista ja usein joutuu sanomaan, että ei käy.

Esimerkiksi Elisabet mainitsee veljenpoikansa väitöstilaisuuden. Hän sai piispalta siunauksen mennä väitöstilaisuuteen, mutta ei sen jälkeisiin juhliin eli karonkkaan.

– Olin kyllä haikealla mielellä, mutta pystyin iloitsemaan, kun kuulin, että heillä oli ollut oikein kiva tilaisuus. Tällaisia tilanteita tulee koko ajan vastaan, huokaa nunna Elisabet.

Pelastuslaitos sai ilmoituksen tulipalosta Helsinki-Vantaan lentoasemalla hieman kolmen jälkeen iltapäivällä tänään sunnuntaina. Asemalle lähetettiin 16 pelastuslaitoksen yksikköä.

Paikan päällä selvisi, että erään ravintolan pihvinpaistokoneessa oli tavallista enemmän rasvaa, kerrotaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Rasvankäry oli lähtenyt leviämään, varsinaista tulipaloa paikalla ei ollut.

– Rasva levisi ilmastoinnin kautta, kertoo päivystävä palomestari Arto Latvala.

Lentoliikennettä ei keskeytetty eikä terminaalia suljettu. Terminaalin keskiosan sulkemiseen oli kuitenkin varauduttu.

Pelastuslaitos selvittää, saadaanko ravintolan keittiö kuntoon vai annetaanko sille käyttökielto.

Pelastuslaitokselta arvioidaan, että tapaus vaikutti lähinnä tieliikenteeseen, sillä autot eivät voineet tuoda matkustajia lähtevien lentojen puolelle.

Oletko paikalla? Lähetä kuva tai kommentti allaolevalla lomakkeella.

Kiina pakotti jalkapallotähdet käärimään tatuoinnit piiloon, mutta pekingiläisnuoren ihossa lukee yhä useammin “love” tai “forever”

Tatuointien näyttäminen kiellettiin tammikuussa kaikissa Kiinan televisio-ohjelmissa. Samalla kiellettiin hiphop-musiikki ja kaikenlaiset alakulttuurit. Jia Jiexi piilottelee tatuointejaan vanhemmiltaan.

Etiopian tunnetuin toisinajattelija kehottaa Suomea lopettamaan kehitysavun ja investoinnit – "Vahvistatte tyranniaa"

Tällä kertaa toimittaja Eskinder Negaa ei kidutettu vankilassa. Kansainvälinen painostus ja julkisuus auttoivat.

Viidennes vanhan rouvan puolen miljoonan vakuutuksesta suli kuluihin ja tappioihin – monesta kuolinpesästä voi paljastua lähivuosina ikävä yllätys

Suomalaisille on myyty satoja tuhansia säästöhenkivakuutuksia tällä vuosituhannella. Usein nämä sijoitustuotteet ovat varsin monimutkaisia ja niiden todelliset kulut voivat yllättää.

Reima sai metamfetamiinista kuningasolon, mutta oli vähällä menettää henkensä: "Maksani oli niin täynnä arpikudosta, että tuli kylmiä väreitä"

Monet uskottelevat itselleen, että tilanne on hallussa vielä silloinkin, kun riippuvuus on todellisuudessa jo pitkällä.

Kätilö Elina Botha haluaa rauhoittaa kaikki Suomen itkuiset vauvat ja sanoo, että hänellä on siihen keinot

Arviolta joka kymmenes suomalainen vauva kärsii koliikista, eli itkuisuudesta, jonka syytä ei yleisesti tunneta. Kätilötyön lehtori Elina Botha uskoo, että koliikki-itkun voi saada loppumaan.

Syyrian seuraava humanitaarinen katastrofi odottaa kapinallisten hallussa olevassa Idlibissä, varoittaa Ranskan ulkoministeri Jean-Yves Le Drian ranskalaislehti Le Journal du Dimanchessa.

Ministerin mukaan Idlibissä on tällä hetkellä kaksi miljoonaa ihmistä, joista sadat tuhannet ovat evakuoituja kapinallisten menettämistä kaupungeista. Idlibin on odotettu olevan Syyrian hallinnon seuraavien taisteluiden kohde. Alue on yksi Syyrian viimeisiä, jotka eivät ole hallinnon vallassa.

Myös Suomen ulkoministeri Timo Soini (sin.) on arvellut Idlibiä seuraavaksi hallinnon kohteeksi.

Eilen Syyrian armeija ilmoitti vallanneensa Itä-Ghutan kapinallisilta kaksi kuukautta kestäneiden taisteluiden jälkeen. Taistelijoita, heidän perheitään ja tukijoitaan siirrettiin Ghutasta Idlibiin.

Asetutkijat aloittavat

Kemiallisten aseiden kieltojärjestön OPCW:n tutkijoiden on määrä aloittaa tänään sunnuntaina tutkimukset väitetyn kaasuiskun tapahtumapaikalla Doumassa. Tutkijoiden delegaatio saapui Damaskokseen eilen.

Syyrian ulkoministeriö lupaa antaa asiantuntijoille täyden työrauhan. Länsimaiden mukaan iskussa käytettiin kemikaaleja, todennäköisesti klooria ja sariinia. Iskussa kuoli kymmeniä siviilejä.

Tutkijoiden työtä vaikeuttaa se, että alueelta on todennäköisesti poistettu todisteita. Alue on ollut viime viikon ajan Venäjän sotilaspoliisin ja Syyrian joukkojen vallassa. Järjestön mukaan tutkijat etsivät todisteita myös sille, onko tapahtumapaikkaan kajottu iskun jälkeen.

Yhdysvallat, Ranska ja Britannia ovat antaneet uuden päätöslauselmaluonnoksen YK:n turvallisuusneuvostolle myrkkyiskujen tutkinnasta. Luonnoksessa ehdotetaan itsenäistä tutkintaa ja vaaditaan myös esteetöntä humanitaarisen avun toimittamista Syyriaan sekä Syyrian osallistumista YK:n johtamiin rauhanneuvotteluihin.

Neuvottelut luonnoksesta on määrä alkaa maanantaina, mutta diplomaattien mukaan on epäselvää, milloin turvallisuusneuvosto äänestää asiasta.

Venäjä ja Iran pitävät Yhdysvaltain, Ranskan ja Britannian lauantaisia ohjusiskuja Syyriaan laittomina. Presidentit Vladimir Putin ja Hassan Ruhani ovat keskustelleet puhelimitse Syyrian tilanteesta.

Kremlin julkistaman lausunnon mukaan johtajat olivat yksimielisiä ohjusiskujen laittomuudesta. Ne heikentävät lausunnon mukaan poliittisen ratkaisun mahdollisuuksia Syyriassa.

Iranin presidentti Ruhani sanoi, että Syyrian iskut olivat invaasio, jolla "rohkaistiin jo kukistettuja terroristeja".

Venäjä ja Iran ovat presidentti Bashar al-Assadin liittolaisia. Venäjä kutsui sunnuntaina presidentti al-Assadin vierailulle.

Yhdysvaltain YK-lähettiläs Nikki Haley vihjaisi sunnuntaina CBS-televisioyhtiön haastattelussa, että Yhdysvallat ilmoittaa uusista Venäjän vastaisista pakotteista maanantaina.

Lue myös:

Analyysi: Ranskan Macron katsoo Syyrian suhteen jo tiukasti tulevaan

Analyysi: Syyria on pakottanut Amerikka ensin -presidentin ulkopoliittiseen muodonmuutokseen

Analyysi: Trump parjaa Obamaa, mutta kaksikolla on sama ongelma – Syyriasta ei pääse eroon millään

Miten Syyrian sotaa pitäisi lauantaina tehtyjen iskujen jälkeen ryhtyä ratkomaan? Sotatoimiin osallistuneilla liittolaisilla eli Yhdysvalloilla, Ranskalla ja Britannialla on siitä varsin poikkeavia näkemyksiä.

Yhdysvaltain Syyria-strategia on ollut sekava ja poukkoileva. Presidentti Donald Trump on puhunut vuoroin Syyriasta vetäytymisestä, vuoroin sotatoimien jatkamisesta. Lauantain iskuja hän kuvasi "täydellisesti toteutetuiksi" ja "tehtävää suoritetuksi".

Yhdysvaltain eurooppalaiset liittolaiset Britannia ja Ranska ovat tehtävän suorittamisesta vähän eri mieltä. Pääministeri Theresa May ja presidentti Emmanuel Macron tuumivat, että vaikka Syyriaan lauantaina tehdyissä iskuissa oli kyse pikemminkin periaatteellisesta muistutuksesta kuin itse sodan kulun muuttamisesta, niin jälkimmäistäkin asiaa pitäisi nyt miettiä.

Etenkin Ranskassa katsotaan jo tiukasti tulevaan ja pohditaan seuraavia askeleita. Sitä kuvaa sanomalehti Le Journal du Dimanchen raportoima sananvaihto presidentin Élysée-palatsista lauantain vastaiselta yöltä.

Ranskan Syyriaan lähettämät Mirage- ja Rafale-hävittäjät eivät olleet edes ehtineet palata kotitukikohtiinsa, kun presidentti jo kyseli neuvonantajiltaan, mihin toimiin Syyrian kriisin ratkaisemiseksi pitäisi seuraavaksi ryhtyä.

"Hän ei antanut meidän edes vetää henkeä!" oli yksi neuvonantajista kuulemma puuskahtanut.

Presidentti Macron pohtii, miten Ranskan pitäisi toimia, jotta YK:n turvallisuusneuvosto takaisi Syyriassa viikko sitten tehdyn myrkkyiskun itsenäisen tutkinnan. Entä miten palauttaa neuvotteluyhteys Venäjän ja Iranin kanssa? Miten taata humanitaarisen avun toimittaminen ja estää samalla seuraavan katastrofin puhkeaminen kapinallisten hallussa olevassa Idlibissä?

Ranska on ottanut Syyriaan tehtyjen iskujen myötä joka tapauksessa sotilaallisen suurvallan roolin. Siinä auttaa, että presidentti Macronilla on henkilökohtaisesti hyvät välit Yhdysvaltain presidentti Trumpiin.

Trump luottaa ranskalaiseen kollegaansa – ja tiettävästi jopa kuuntelee tämän näkemyksiä. Miesten välit ovat niinkin sujuvat, että ranskalainen oppositio on syyttänyt presidenttiään Yhdysvaltain mielistelystä.

On kyse sitten mielistelystä tai puhtaasta pragmatismista, niin ainakin Macronin taktiikka on ollut tehokas ja linja johdonmukainen. Siitä on seurannut sekin, että Britannian pääministeri Theresa May on joutunut koko kuviossa jonkinlaiseen kolmannen pyörän rooliin.

Ranskalla on toki ollut kriittinen linja Syyrian hallintoa ja kemiallisten aseiden käyttöä kohtaan paljon pidempään kuin mitä nuori presidentti Macron on ollut vallassa.

Ranska oli valmis iskemään Assadin hallintoa vastaan jo vuoden 2013 kemiallisen iskun jälkeen. Tuolloin liittolaiset kuitenkin Ranskan suureksi pettymykseksi katosivat: Britannian parlamentti äänesti iskuja vastaan ja Yhdysvaltain silloinen presidentti Barack Obama vetäytyi vastatoimista viime hetkellä.

Nyt Ranskan oli arvovaltansa nimissä pakko reagoida, ja liittolaiset pysyivät onneksi tällä kertaa rinnalla. Élysée-palatsissa kuitenkin huolehditaan, onko Trumpilla kiinnostusta minkäänlaiseen pitkäjänteisempään Syyria-strategiaan. Macronin pitää vakuuttaa tärkein liittolaisensa diplomatian, kriisinhallinnan ja jälleenrakennuksen tärkeydestä.

Lisää aiheesta:

Syyrian iskussa käytettiin vanhoja ja uusia risteilyohjuksia – osa ohjuksista todennäköisesti torjuttiin

Damaskoksessa elämä jatkuu – Pommiääniä sängyssään kuunnellut syyriansuomalainen: Iskut olivat Trumpille kasvojen pelastus

Analyysi: Syyria on pakottanut Amerikka ensin -presidentin ulkopoliittiseen muodonmuutokseen

Analyysi: Trump parjaa Obamaa, mutta kaksikolla on sama ongelma – Syyriasta ei pääse eroon millään

Puolen miljoonan euron perintö tuli iloisena yllätyksenä espoolaiselle Tiina Saijonmaalle. Kuolinpesää hoitanut Saijonmaa kävi läpi isänsä papereita perukirjaa varten, kun hän löysi tämän vaimon Elvy Kajander-Koivumäen ottaman säästöhenkivakuutuksen.

Elvy oli tehnyt vakuutusyhtiö SEB Lifen kanssa sopimuksen vuonna 2012 Asset Management Bond -sijoitussidonnaisesta säästöhenkivakuutuksesta. Hän oli tuolloin 83-vuotias. Elvy menehtyi 88-vuotiaana viime syyskuussa. Hänen aviomiehensä Keijo Koivumäki kuoli pian Elvyn jälkeen joulukuussa.

Tarkempi silmäys jäämistöstä löytyneisiin asiakirjoihin herätti kysymyksiä – kaikki ei ollut kunnossa. Vakuutuksen pääomasta oli hävinnyt runsaassa viidessä vuodessa viidesosa erilaisiin kuluihin ja sijoitusten tappioihin.

Puolen miljoonan vakuutusmaksusta oli jäljellä enää hieman alle 400 000 euroa. Erityisesti vakuutuksen kulut, yli kymmenys pääomasta, tuntuivat omaisista korkeilta.

– Olen täysin vakuuttunut, ettei hän täysin ymmärtänyt näitä kuluja. Ylipäätään ihmettelen, miten hän on tällaiseen ryhtynyt. Epäilen, että kyseessä on ollut puhelinmyynti, jossa on houkuteltu veroedulla, Saijonmaa sanoo.

Sijoitusalan yhtiöt käyttävät hyväkseen verotietojen julkisuutta. Niiden perusteella puhelin- ja muuta markkinointia voidaan kohdentaa varakkaille henkilöille.

Omaiset eivät ole löytäneet vakuutuskirjan ohesta kuluista kertovaa liitettä.

– Vakuutusehdot ovat hyvin monimutkaiset ja niissä on kerrottu epämääräisesti kuluprosenteista. Ne ovat tulleet asiakaskohtaisesti räätälöitynä erillisellä liitteellä, Saijonmaa kertoo.

Tämä selvisi, kun vakuutusta hoitanut Suomen Pankkiiriliikkeen sidonnaisasiamies toimitti edunsaajille kopion vakuutuskirjasta ja niiden mukana tuli SEB Lifen edustajan allekirjoittama lista kuluista. Joidenkin maksujen kohdalla viitataan takaisin vakuutuksen ehtoihin.

Elvy Kajander-Koivumäen säästöhenkivakuutuksen edunsaajiksi oli merkitty puoliso Keijo Koivumäki, Tiina Saijonmaa ja hänen veljensä. Aviomies perisi puolet jäljellä olevasta summasta ja lapset kumpikin neljäsosan. Saijonmaa arvelee, että Elvyn kauniina ajatuksena oli turvata aviomiehensä viimeiset vuodet, jos hän sattuisi kuolemaan ensin, ja muistaa samalla läheisiään.

Elvy ja Keijo olivat avioituneet kymmenen vuotta sitten kahdeksankymppisinä. Perhetuttavat löysivät elämäänsä vielä uuden onnen iäkkäinä. Molemmat olivat jääneet leskeksi muutamia vuosia aiemmin eikä Elvyllä ollut omia lapsia tai lähisukulaisia.

Edunsaajien korvauksen osittainen verovapaus toimi varmasti houkuttimena ostaa säästöhenkivakuutus. Myös sijoituksia voitiin myydä ja sijoittaa edelleen salkun sisällä ilman voitoista maksettavaa veroa.

Yli 100 000 euroa suli kuluihin ja tappioihin

Tiina Saijonmaan mukaan asioiden selvittäminen Irlannissa kotipaikkaansa pitävän SEB Lifen kanssa on ollut vaivalloista ja aikaa vievää. Koska myös pääedunsaaja Keijo Koivumäki oli kuollut, omaiset tarvitsivat perukirjaa varten tarkat tiedot vakuutuksesta.

– Olemme saaneet hyvin niukasti tietoja kolmen kuukauden aikana. Sähköposteihin tai soittopyyntöihin ei vastata. Koska tietojen saanti oli vaikeaa, ryhdyimme katsomaan vakuutusta muutenkin, Saijonmaa kertoo.

500 000 euron vakuutusmaksusta oli otettu ensin säästöhenkivakuutuksissa yleisesti käytössä oleva prosentin toimitusmaksu. Sen lisäksi pelkästään perustamiskuluihin oli mennyt 40 000 euroa. Hallinnointipalkkiota ja palvelumaksua sekä rahastojen osto- ja myyntikuluja oli peritty vielä tämän päälle lähes 18 000 euroa.

Erilaiset kulut olivat siis syöneet pääomasta runsaassa viidessä vuodessa noin 11,5 prosenttia, 58 000 euroa. Jos mukaan lasketaan vakuutuksen toimitusmaksu summa nousee jo 63 000 euroon.

Lisäksi vakuutuksen sijoitukset olivat tuottaneet tappiota 40 000 euroa. Pääsijoituskohteiksi oli valittu kaksi opiskelija-asuntokiinteistörahastoa, jotka molemmat ajautuivat selvitystilaan vuonna 2013.

Yli puolet Elvyn pääomasta, 280 000 euroa, oli sijoitettu Brandeaux Student Accommodation Fundiin ja Mansion Student Accommodation Fundiin. Osa jäädytetyistä varoista palautettiin myöhemmin, kun rahastojen kiinteistöomaisuutta realisoitiin.

Vanhan rouvan papereista löytyi sijoitusten vuosiraportteja. Saijonmaan mukaan Elvy ei osannut käyttää tietokonetta, joten kuka oli hoitanut vakuutuksen sijoituksia kaikki nämä vuodet?

Omaiset eivät ole löytäneet jäämistöstä Elvyn allekirjoittamaa vakuutushakemusta tai toimeksiantosopimuksia. Suomen Pankkiiriliikkeen sidonnaisasiamies on kertonut heille, että puolen miljoonan euron sijoituksia on hoidettu suullisesti. Myyjän mukaan vakuutushakemuksen kopiota ei luovuteta, koska se on vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välinen luottamuksellinen asiakirja.

SEB Life taas on kieltäytynyt luovuttamasta asiakirjoja Elvyn edunsaajille tai hänen kuolinpesälleen vedoten muun muassa Irlannin tietosuojalakiin. Asset Management Bondin vakuutusehdoissa kuitenkin sanotaan, että vakuutukseen sovelletaan Suomen lakia.

Selvittelyn hitaus on johtanut siihen, että kuolinpesä on joutunut anomaan verottajalta lisäaikaa perukirjan tekoon. SEB Life veloittaa kuluja aina siihen asti kunnes korvaus on maksettu edunsaajille. 15 000 euroa Mansion-kiinteistörahastoon sijoitetuista varoista pysyy edelleen jäädytettynä, koska rahaston konkurssirealisointi on kesken.

Asset Management Bond -rahastovakuutus on esitteen mukaan rakennettu nimenomaan sellaisille asiakkaille, jotka haluavat suunnitella oman salkkunsa sijoitusneuvojansa kanssa.

Elvy Kajander-Koivumäki ei ollut aivan kokematon sijoittaja. Kuoleman jälkeen paljastui, että vanhalla rouvalla oli mittava erillinen osakesalkku, jota hän oli hoitanut itsenäisesti. Rahat oli sijoitettu vuosikymmenien saatossa kotimaisiin pörssiosakkeisiin. Hän oli myös määrännyt tasapuolisesti testamentilla kuka hänen läheisistään perii mitäkin omaisuutta.

Tätä vasten huono sijoituspäätös herättää ihmetystä. Tiina Saijonmaa kuvailee äitipuoltaan itsenäiseksi ihmiseksi, joka ei ottanut vastaan apua muilta. Yli 70-vuotiaaksi hammaslääkärinä työskennellyt Elvy keräsi omaisuutensa omalla työllään ja oli tarkka rahoistaan.

– Uskoisin, että Elvy olisi raivoissaan lopputuloksesta, Saijonmaa toteaa.

Hän kertoo, että viimeisinä vuosinaan Elvy tilaili kaikenlaista tavaraa puhelinmyyjiltä ja laskutkin jäivät maksamatta. Elvy Kajander-Koivumäki teki myös vakuutuksen myyntivuonna edunvalvontavaltuutuksen Saijonmaan, hänen tyttärensä ja serkkunsa tyttären kanssa, mutta sitä ei koskaan käytetty. Saijonmaan isä tai hänen vaimonsa eivät tässäkään yhteydessä maininneet vakuutuksesta sanallakaan.

Vakuutuksen myyjä on kertonut Saijonmaalle, että isä Keijo oli Elvyn mukana Suomen Pankkiiriliikkeen toimistossa, kun tuote ostettiin. Saijonmaa uskoo isänsä olleen paikalla lähinnä fyysisenä tukena huonosti liikkuneelle Elvylle, koska hän ei ymmärtänyt mitään sijoitusten päälle.

Vanhuksen kohtelu harmittaa Saijonmaata sen verran, että hän haluaa kertoa Elvyn tarinan julkisesti nimellään. Hän epäilee, ettei tapaus ole ainoa laatuaan. Omaiset haluaisivat myös tietää, onko monimutkaisen säästöhenkivakuutuksen myynti 83-vuotiaalle tapahtunut Finanssivalvonnan ohjeiden mukaisesti.

– Me olemme kohta itse sen ikäisiä, että voimme olla siellä huijattavana, Saijonmaa huomauttaa.

Jos vakuutuksen hoitajalta tai vakuutusyhtiöltä ei tipu tietoa, miten edunsaajat voivat arvioida, onko kaikki hoidettu lakien ja sääntöjen mukaan?

Omaiset eivät aio ryhtyä oikeustoimiin asian selvittämiseksi, koska myyntitilanteessa paikalla olleet ovat kuolleet välittäjää lukuunottamatta.

Veroedun poisto hävitti yhden myyntivaltin

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen selailee Kajander-Koivumäen vakuutuksen tapahtumahistoriaa. Hän ei ole yllättynyt SEB Lifen säästöhenkivakuutuksen kovista kuluista, koska näissä sopimuksissa on ollut perinteisesti korkeat kustannukset.

– Ihmiset ovat olleet aiemmin valmiit maksamaan suuriakin kuluja, koska on ajateltu, että perintöverossa sitten säästetään, Puttonen toteaa.

Elvyn tapaus jää tuskin ainoaksi. Monesta kuolinpesästä voi lähivuosina paljastua ikäviä tai iloisia yllätyksiä, kun vanhempi ikäpolvi siirtyy ajasta iäisyyteen. Yllätyksen laatu riippuu tietysti siitä, miten hyvin vakuutuksen sijoitukset ovat onnistuneet. Suomalaisille on nimittäin myyty satoja tuhansia säästöhenkivakuutuksia tällä vuosituhannella.

Finanssialan tilastojen mukaan huippuvuonna 2006 lähes 47 000 yksityishenkilöä hankki sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen. Kiinnostus tuotetta kohtaan väheni selvästi vuonna 2016, kun julkisuudessa alettiin keskustella vakuutustuotteiden veroedun poistosta.

Alhaisten korkojen aikana suomalaiset myös etsivät suosittujen korkeakorkoisten tilien tilalle tuottavampia sijoituskohteita. Vuoteen 2016 mennessä moni oli sellaisen löytänyt, ja pankkien ja vakuutusyhtiöiden rahalähde alkoi ehtyä.

Säästöhenkivakuutusten myyntivaltti, perillisten veroetu, on myös menetetty. Vakuutusten verokohtelua kiristettiin vuoden alussa kun perintöveron vapaaosat poistuivat. Nyt koko vakuutuskorvauksesta peritään vero.

Aiemmin korvaus oli perillisille tai edunsaajille verovapaa 35 000 euroon asti. Puolison vakuutuskorvauksesta puolet oli verovapaata, vaikka summa ylitti 35 000 euroa. Elvyn edunsaajat saavat vielä veroedun, koska verovelvollisuus alkaa vakuutuksenottajan kuolinpäivästä.

Kajander-Koivumäen rahastosalkkuun tutustunut Puttonen toteaa diplomaattisesti, että sijoitukset eivät ole aivan onnistuneita. Erityisesti jos niitä peilaa viimeistä kuutta vuotta vasten, jolloin osake- ja kiinteistömarkkinoilla on eletty nousun aikaa.

Puttosen mukaan sijoituksia on kyllä hajautettu erityyppisiin rahastoihin, kuten yhdistelmä- ja osakerahastoihin. Kurssinousun aikaan useamman kohteen olisi pitänyt tuottaa tai pitää edes pääoma lähtötasolla, mutta näin ei ole käynyt.

Kiinteistörahastosijoitukset hämmästyttävät kokenutta sijoittajaa. Hän sanoo, ettei ole aiemmin törmännyt konkurssiin menneeseen kiinteistörahastoon.

– Jos joku sijoitus on menestynyt hyvin viime vuosina, se on nimenomaan kiinteistörahastot. Että onkin onnistuttu löytämään kaksi noin huonosti menestynyttä. Siinä on ollut kyllä hyvin paljon huonoa tuuria, professori muotoilee.

Kiinteistöjä pidetään perinteisesti matalamman riskin sijoituskohteina kuin esimerkiksi osakkeita.

“Jos asiakkaat eivät luota, bisneskin häviää nopeasti”

Sijoitus- ja vakuutustuotteiden myynnillä on ollut huono maine alalla paljastuneiden epäselvyyksien takia. Vanhuksille on myyty tuotteita, joiden ehtoja he eivät ole täysin ymmärtäneet ja säästöt ovat huvenneet. Muun muassa pitkään alalla työskennellyt pankkiiriliikkeen entinen johtaja on paljastanut Helsingin Sanomille alan yritysten asiakkaiden houkuttelussa käyttämiä myyntitekniikoita.

Kun Kajander-Koivumäki hankki säästöhenkivakuutuksensa sääntely oli vielä löysää. Vakuutussopimulaissa oli yleisluontoinen säännös tuotteiden myynnistä ja alan valvojan suositusluontoisia ohjeita vakuutussäästämisen markkinoinnista ja hyvästä myyntitavasta.

Euroopan unioni ja kansalliset viranomaiset ovat puuttuneet esiin tulleisiin epäkohtiin tiukentamalla lakeja ja ohjeita. Viimeisin sijoitustuotteita koskeva kiristys tuli voimaan vuoden alussa ja vakuutukset seuraavat perässä syksyllä.

Tarkista ainakin nämä, ennen kuin sijoitat rahasi tai ostat sijoitusvakuutuksen

Mutta viranomaisilla on vähän keinoja puuttua yksittäistapauksiin. Valvonta tapahtuu jälkikäteen, kun ihmiset ovat jo menettäneet rahansa.

Vakuutus-, pankki- ja arvopaperiasiakkaita ongelmatilanteissa auttava Rahoitus- ja vakuutusneuvonta (FINE) voi antaa vain riidanratkaisusuosituksia. FINE on voinut käsitellä ulkomailta toimivan SEB Lifen riita-asioita viime vuodesta lähtien. Aiemmin asiakkaan piti hoitaa valittaminen Irlannin oikeusasiamiehen kautta.

Finanssivalvonta taas voi tarkastaa yhtiöiden menettelytapoja, jos reklamaatioita alkaa kertyä ja määrätä rikkeistä seuraamusmaksun. Ankarin sanktio on yrityksen toimiluvan peruminen. Vakuutuksenottajan tai omaisten pitäisi siis riitauttaa asia oikeudessa ja kantaa myös riski häviöstä.

Finanssivalvonta teki muutama vuosi sitten pankkeihin ja sijoitusyhtiöihin tarkastuksia iäkkäille myydyistä sijoitustuotteista. Viime keväänä Fiva antoi neljälle yhtiölle julkisen varoituksen ja seuraamusmaksun, koska löysi puutteita niiden sijoitustuotteiden neuvonnassa ja myynnissä. Alan suurimmat toimijat Nordea ja OP saivat isoimmat rapsut.

Esille nousseet epäselvyydet eivät ole alan etu. Professori Vesa Puttosen mukaan ne johtavat siihen, etteivät suomalaiset enää uskalla sijoittaa ja rahat makaavat sitten pankkitilillä tuottamatta mitään.

– Sijoitusmarkkinoilla kaikki perustuu luottamukseen. Jos asiakkaat eivät luota, niin yrityksen bisneskin häviää nopeasti, hän korostaa.

Suomalaiset elävät yhä iäkkäämmiksi ja ovat oikeustoimikelpoisia pidempään. Vanhemmilla ikäluokilla on myös aiempaa enemmän varallisuutta, mutta heillä ei välttämättä ole kokemusta rahoitusalasta.

– Siinä on sisäänrakennettu jännite. Tulee yksittäisiä tapauksia, missä sijoittaja huomaa jälkikäteen tehneensä sellaista, mitä ei alun perin tarkoittanut, Puttonen toteaa.

Samaan aikaan sijoitus- ja vakuutustuotteet ovat monimutkaistuneet ja kansainvälistyneet.

– Tämä on houkuttelevaa sellaisille palveluntarjoajille, jotka ajattelevat, että tässä on helppo kohde myydä monimutkaisempia ja kalliimpia tuotteita, jotka eivät menisi kaupaksi asiaan enemmän perehtyneelle, hän sanoo.

Pettynyt sijoittaja syyttää itseään ja kärsii tappiot hiljaa

Siihen nähden miten paljon säästöhenkivakuutuksia on myyty viimeisen kymmenen vuoden sisään, niistä valitetaan Rahoitus- ja vakuutusneuvontaan tai käydään oikeutta todella vähän. FINEn säästöhenkivakuutuksia koskevien yhteydenottojen määrä on lähes kaksinkertaistunut viidessä vuodessa noin pariin sataan. Kyse on kuitenkin pienestä määrästä, jos sitä verrataan FINEn vuosittain hoitamaan 6 000–7 000 vakuutusasiaan.

Suurin osa yhteydenotoista oli kyselyitä säästöhenkivakuutuksen kuluista, lopettamisesta eli takaisinostosta tai edunsaajamääräyksen tulkinnasta. Vain 23 tapausta eteni FINEn riidanratkaisumenettelyyn.

Johtava asiantuntija Ville Raulos kertoo, että iäkkäitä vakuutuksenottajia koskevia tapauksia tulee vastaan vähän. FINEn asiakkaat ovat olleet vakuutusta ottaessaan tavallisesti 60–65-vuotiaita.

Rauloksen mielestä sijoitussidonnainen säästöhenkivakuutus voi olla järkevä valinta iäkkäällekin ihmiselle. Paljon riippuu siitä, mitä sillä halutaan saavuttaa. Se on yksi tapa muiden joukossa suunnitella jäämistön siirtymistä perillisille.

– Enemmän kiinnittäisin huomiota siihen, mitä sijoitussalkkuun sisällytetään. Ettei sinne tulisi liian korkeariskisiä instrumentteja. Ne saattavat olla ikääntyneen salkussa suurikin riski, Raulos sanoo.

Professori Vesa Puttonen arvioi valitusten vähäisyyden syyksi sen, etteivät ihmiset tiedä mihin valittaa tai katsovat, ettei sillä olisi mitään vaikutusta. Monet pettyneet sijoittajat myös ajattelevat, että tämä oli oma syy.

–Sitä jopa hävetään ja mieluummin kärsitään omissa nahoissa tappiot kuin lähdetään niistä julkisesti valittamaan, Puttonen toteaa.

Tämä voi olla syy, miksi Elvy Kajander-Koivumäki ei kertonut vakuutuksestaan tai ongelmiin ajautuneista sijoituksistaan läheisilleen.

Tiina Saijonmaan mukaan äitipuoli oli ilmeisesti havahtunut tilanteeseen siinä vaiheessa, kun vuosiraportista kävi ilmi kiinteistörahastojen selvitystila.

Vaikeasti liikkunut Elvy oli lähtenyt papereiden kanssa Espoosta Helsingin keskustaan Suomen Pankkiiriliikkeen tiloihin selvittämään asiaa. Saijonmaalle hän kertoi käyneensä Aleksanterinkadulla ja kaatuneensa pahoin matkalla.

Säästöhenkivakuutukseen pettyneen tai mielensä muuttaneen keinot ovat vähissä. Jos vakuutuksesta haluaa eroon, takaisinosto on kallista.

Elvyn olisi pitänyt maksaa vakuutuksen lopettamisesta 7,6 prosenttia vakuutusmaksusta ensimmäisen puolen vuoden aikana. Alkuprosentti olisi laskenut jokaisen kuuden kuukauden kohdalla vajaalla prosenttiyksiköllä. Viidestä vuodesta eteenpäin takaisinosto olisi ollut ilmaista, mutta silloin iäkäs rouva ei olisi välttämättä enää ollut päättämässä asiasta.

Kiinteistörahastot olivat tässä vaiheessa jäädytettynä, joten lopettamalla vakuutuksen Elvy olisi menettänyt suurimman osan sijoittamistaan varoista.

Näin vakuutusyhtiö ja pankkiiriliike vastaavat:

Yle pyysi SEB Lifea ja vakuutusta hoitanutta Suomen Pankkiiriliikettä kommentoimaan jutussa esiin nousseita asioita. Yhtiöt vetoavat sähköposteissaan useissa kohdissa salassapitovelvollisuuteen, mikä estää heitä kommentoimasta yksittäisen asiakkaan tietoja. Yritykset kommentoivat asiakassuhteiden hoitoaan ja sijoitustuotteitaan vain yleisellä tasolla.

SEB Life ja Suomen Pankkiiriliike sanovat toimineensa lakien ja säännösten mukaisesti.

SEB Life kertoo kuitenkin, että kyseisen vakuutuksen on välittänyt asiakkaan valitsema vakuutusmeklari ei yhtiön sidonnaisasiamies.

Tämän ero on se, että vakuutusmeklari edustaa palkkion maksavaa asiakasta. Sidonnaisasiamies taas edustaa vakuutusyhtiötä ja saa tältä maksun.

SEB Life kirjoittaa, ettei se toimi sijoitusten hoitajana tai neuvonantajana, näitä tehtäviä hoitaa aina vakuutusedustaja. Suomen Pankkiiriliike välittää sijoitustuotteita ja antaa sijoitusneuvontaa sekä hoitaa varallisuutta. Konserniin kuuluvat vakuutusmeklari- ja vakuutusasiamiesyritykset. Elvy Kajander-Koivumäen vakuutuksen on välittänyt BH Broker House, joka on Suomen Pankkiiriliikkeen rinnakkaistoiminimi. Vakuutuksen on välittänyt ja sitä on hoitanut samaan konserniin kuuluvat yritykset.

Syksyllä voimaan astuvan uuden vakuutuslain mukaan myyjän on kerrottava sidoksistaan eturistiriitojen välttämiseksi.

SEB Life ja Suomen Pankkiiriliike toteavat Asset Management Bond -vakuutuksen erikoisehdoista ja sen soveltuvuudesta yli 75-vuotiaille: vakuutusedustaja tai välittäjä tekevät hakijalle aina soveltuvuusarvion, jossa asiakkaan sijoitushorisontin pitää olla vähintään 5 vuotta. Tuotteen on sovelluttava muutenkin hänen sijoitustavoitteisiinsa ja riskiprofiiliinsa. Asiakkaan pitää hyväksyä sijoittajaprofiilin kartoituslomake ja vakuutuksen erikoisehdot, jotta vakuutus voidaan myöntää hänelle.

Tämä on tilanne nykyään, vuonna 2012 sääntely oli löyhempää. Esimerkiksi sijoituksen kokonaiskuluista kertova niin kutsuttu nollatuottolaskelma tuli voimaan vuonna 2013.

SEB Lifen mukaan edunsaajat saavat tarvittavat tiedot ja vakuutuskorvauksen, kun heidät on ensin laillisesti vahvistettu vainajan perillisiksi. Normaalisti sijoitusten realisointi vie kolme pankkipäivää, mutta epälikvidien sijoitusten selvittely voi aiheuttaa viivettä, yhtiö kertoo.

SEB Life oli todennut maaliskuun 1. päivä kirjatussa, omaisille lähetetyssä asiakirjassa Tiina Saijonmaan, hänen veljensä ja heidän isänsä Elvy Kajander-Koivumäen edunsaajiksi.

Tiina Saijomaa kertoi haastattelun jälkeen, että SEB Life oli yllättäen maksanut vakuutuskorvauksen edunsaajien tileille tämän viikon torstaina. Muuta tietoa tai asiakirjoja edunsaajat eivät ole tässä yhteydessä yhtiöltä saaneet. Saijonmaa oli laittanut korvaukseen vaadittavat uudet dokumentit sähköpostilla SEB Lifelle maanantaina ja alkuperäiset paperit postiin tiistaina. Aiemmat ohjeiden mukaiset dokumentit olivat yhtiön mielestä "väärin oikeiksi todistetut".

Suomen Pankkiiriliike kiistää suullisen asioiden hoidon. Yhtiö kertoo, että sen edustajat ottavat vastaan asiakkaan ohjeita ja toimeksiantoja vain kirjallisesti. Vakuutusmeklari taas toimii vain asiakkaan toimeksiantovaltakirjan perusteella.

Juttua varten ovat antaneet tietoja myös Finanssivalvonnan markkinavalvoja Päivi Turunen ja Verohallinnon veroasiantuntija Kalle Isotalo.

Millaisia kokemuksia sinulla on sijoitus- ja vakuutustuotteista tai niiden myynnistä? Lähetä kertomuksesi terhi.toivonen(at)yle.fi.

Lue myös: Tarkista ainakin nämä, ennen kuin sijoitat rahasi tai ostat sijoitusvakuutuksen

Iso lasten leikkipaikka Lappeenrannan satamassa alkaa täyttyä isistä, äideistä ja leikkivistä lapsista.

– Aivan ihanaa, huudahtaa Reino Laahanen.

Auringosta nauttii Reinon lisäksi hänen aikuinen tyttärensä Emma, joka seuraa silmä kovana 1-vuotiaan Eliaksen ja 4-vuotiaan Valtterin touhuilua suuren leikkitelineen alla olevassa lammikossa.

– Mukava kun aurinko paistaa, kertoo Emma Laahanen.

Lapsilla on hauskaa. Nauru raikaa, eikä ainakaan lapsia tunnu haittaavan, kun vaatteet vähän kastuvat.

Kevätauringon erityinen merkitys

Juuri nyt kevätauringon paistaessa ihmiset vaikuttavat hymyileviltä ja huolettomilta. Se ei ole pelkkä vaikutelma, sillä 85 prosenttia suomalaisista kokee kevään tulon vaikuttavan heihin.

– Suurin osa vielä kertoo, että vaikutus on myönteinen, sanoo tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Keväällä auringonpaiste alkaa lisätä serotoniini-nimisen hermovälittäjäaineen tuotantoa aivoissa. Kun aivosoluilla on serotoniinia enemmän käytössään, alkaa ihmisistä tulla sosiaalisempia ja aktiivisempia.

Ihmiset alkavat olla kiinnostuneempia muista ihmisistä, yhdessäolosta ja siitä, mitä muut ihmiset sanovat ja tuntevat. Myös fyysinen vireys ja toimintatarmo lisääntyvät. Toisaalta ruokahalu pienenee.

Serotoniini ei kuitenkaan selitä ihan kaikkea, sillä jo silmään tuleva valo virkistää ihmistä. Partosen mukaan auringonvalo aktivoi hermosoluja talamus-nimisellä aivoalueella.

– Se johtaa siihen, että vireystaso nousee välittömästi, kun mennään ulos auringonpaisteeseen. Tosin jonkun ajan kuluessa ihminen tottuu valoon, mutta jos valon määrää vielä lisättäisiin, tulisi virkistävä vaikutus helposti uudelleen esille, kertoo Partonen.

Serotoniinia ei voi ostaa apteekista purkissa, joten ihmisen täytyy vain luottaa auringonvalon voimaan.

Uni paranee

Keväällä lisääntyvä valon määrä rytmittää ihmisen sisäistä kelloa uuteen asentoon. Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan sillä on paljon hyviä vaikutuksia.

– Kesällä ihminen nukkuu paremmin, jos välttää myöhäisen illan valoisuutta. Unen laatu on parempaa ja uni virkistää paremmin. Ihmiselle jää siis voimavaroja enemmän päivälle, kun on valveilla.

Kun suuresta joukosta ihmisiä on mitattu unen tarvetta, on todettu, että nukkumisaika on kesällä keskimäärin noin 10 minuuttia vähemmän kuin talvella.

– Suomessa on kuitenkin paljon ihmisiä, joilla on selkeitä muutoksia unentarpeessa. Uni voi kesällä olla jopa kaksi tuntia lyhyempi kuin talvella. Talvella ongelmana voivat olla ylipitkät, mutta virkistämättömät unet, kertoo Timo Partonen.

Partosen mukaan kesällä uni ikään kuin pakkautuu tiiviimmäksi paketiksi.

– Uni pyrkii kesällä alkamaan myöhemmin ja päättymään aiemmin kuin talvella.

Ihmiset tapaavat toisiaan

Lasten leikkipuistossa lapset ja aikuiset tutustuvat helposti toisiin ihmisiin. Lapset löytävät toisistaan leikkikavereita ja aikuisetkin malttavat jättää kännykät taskuihin, kun rupateltavaa on muiden aikuisten kanssa riittämiin. Kesäinen leikkipaikka johtaa helposti elinikäisiin ystävyyssuhteisiin.

Manu Puumalainen nauttii kevätauringosta 5-vuotiaan Pyryn ja 2-vuotiaan Väinön kanssa. Valoisa aika tuo erityisesti iltapäiviin lisää ulkoiluaikaa. Vielä vähän aikaa sitten sataman jäällä oli napakelkka, jossa päästiin nauttimaan hurjista vauhdeista.

Lasten vireyteen Manu Puumalainen ei ole huomannut kevätauringolla mitään vaikutusta.

– Virtaa riittää lapsilla ympäri vuoden, naurahtaa Puumalainen.

Ulkoilma auttaa

Tutkimusprofessori Timo Partonen kehottaakin nyt keväällä ja kesällä nauttimaan ulkoilmasta ja muiden ihmisten seurasta. Vaikutus on yleensä virkistävä ja piristävä.

Harmittavasti kuitenkin syksyllä aivojen oma serotoniinituotanto alkaa jälleen hiipua, ja silloin monelle saattaa tulla kaamosoireita. Se ilmenee niin, että ihmisen nukkuminen vaikeutuu, ruokahalu ja makean nälkä kasvavat, toimintatarmo vähenee ja osalle saattaa tulla lisäksi masennusoireita.

Jos oma olo on niin huono, että on tavallista ärtyneempi, nukkuu huonosti tai tulee helposti riitoja muiden kanssa, voi kyse olla kaamosmasennuksesta. Silloin sitä ei Timo Partosen mukaan kannata jäädä suremaan neljän seinän sisään.

– Jos sosiaaliset suhteet häviävät, ei vaikutus yleensä ole se toivottu. Olo yleensä vain menee huonommaksi, jos sosiaaliset kontaktit vähenevät ja harvenevat, kertoo THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen.

– Että erityislapsi selviää hengissä peruskoulun, se vaatii vanhemmilta tosi paljon.

Näin sanoo Suomen Vanhempainliiton järjestötoiminnan asiantuntija Aslak Rantakokko. Hän puhuu kokemuksesta, sillä hänellä on lapsi, jolla on muun muassa Aspergerin oireyhtymä. Poika on nyt jo aikuinen, mutta Rantakokko muistaa hyvin, millaista erityislapsen koulunkäynti oli. Pääasiassa kokemukset olivat negatiivisia.

Erityislapsen arki on täynnä haasteita ja haasteet vaihtelevat eri päivinä. Siksi vanhempien on oltava aktiivisesti kouluun yhteydessä, jotta siellä tiedetään, missä mennään.

– Kun vanhemmat ovat aktiivisesti yhteydessä koulun suuntaan, se tarkoittaa lapsen edun ajamista. Aktiivisuus taas voi tarkoittaa monelle opettajalle sitä, että he ovat niitä vaikeita vanhempia.

Koulusta yhteydenotot erityislasten vanhempien suuntaan tapahtuvat Rantakokon mukaan pääsääntöisesti aina negatiivisissa merkeissä. Usein kyse on tiedonpuutteesta ja siitä johtuvasta väärintulkinnasta.

Erityislapsi ei ole huonosti kasvatettu

Erityisen tuen tarve ei aina näy ulospäin, kuten esimerkiksi ADHD- ja Asperger-lapsilla. Kehityshäiriöihin liittyy monesti myös aistiyliherkkyyksiä, joiden vuoksi lapset voivat kuormittua isoissa ja meluisissa kouluissa.

Monet lapset tarvitsevat pieniä rauhallisia paikkoja, joissa voi hetkeksi päästä eroon aistitulvalta. Jos sellaisia ei ole, lapsi ei välttämättä pysty keskittymään opiskeluun. Väsymys, ahdistus ja turhautuminen voivat purkautua ei-toivottuna ja aggressiivisena käytöksenä, kertoo Rantakokon kollega, erityiskasvatuksen asiantuntija Sari Haapakangas.

– Jos opettajalla ei ole koulutusta näihin asioihin, hän helposti saattaa tulkita, että oppilas on hankala ja huonosti kasvatettu. Sitten jos opettaja vielä syyllistää vanhempia, että teidän lapsi käyttäytyy huonosti, niin soppa on valmis.

Ongelmien on koettu lisääntyneen uuden opetussuunnitelman ja inkluusion myötä.

Haapakankaan mukaan on hyvä, että erityislapsetkin saavat mahdollisuuden käydä lähikoulua ja olla siellä, missä muutkin, mutta se vaatii nykyistä enemmän resursseja. Isossa luokassa oppiminen on mahdollista myös erityislapsille, jos mukana ovat erityisopettajat ja muut koulunkäynnin ohjaajat sekä tarvittaessa henkilökohtaiset avustajat.

– Jos puretaan pienluokat yleisopetuksen luokkiin vain sillä ajatuksella, että tässä säästetään, se on huono tie. Siinä uupuu opettaja, siinä uupuu erityislapsi ja siinä kärsii koko luokka, koska opettajan aika menee sen yhden lapsen kanssa, Haapakangas painottaa.

Vanhemmat ja opettajat yhteistyöhön

Haapakangas ja Rantakokko ovat kahden vuoden ajan kehittäneet keinoja erityislasten ja erityisperheiden osallisuuden lisäämiseksi kouluissa.

Ensinnäkin olisi tärkeää saada opettajien ja erityislasten vanhempien välinen kommunikointi kuntoon, heti koulun alusta alkaen. Opettajien olisi hyvä ymmärtää, että vanhemmat ovat omien lastensa parhaimpia asiantuntijoita.

Myötäelämisen kyky olisi opettajille tärkeää, samoin vanhempien kuunteleminen ja ymmärtäminen. Vanhempien asenne uutta opettajaa kohtaan voi johtua aiemmista huonoista kokemuksista, Haapakangas ja Rantakokko muistuttavat.

Opettaja ei saa olla valta-asemassa syyllistämässä vanhempia ja kertomassa, miten asioiden pitäisi olla, vaan sekä opettajan että vanhempien pitäisi kohdata toisensa ihmisinä.

Iänikuinen keskustelu, kumpi kasvattaa ja kumpi opettaa, pitäisi unohtaa. Enemmän pitäisi keskustella yhdessä siitä, mitkä ovat tärkeimmät asiat, joissa lasta pitää yhdessä tukea, sen sijaan, että tuodaan huutomerkein esille vain ne itselle tärkeät asiat.

Erityislapsi ei ole yhtä kuin hänen sairautensa

Tärkeää olisi nähdä lapsi erityispiirteiden leiman takaa.

– Erityislapsia aletaan helposti kohdella erityislapsina. Pitäisi olla aikaa pysähtyä lapsen äärelle ja kuunnella lasta. Selvittää, mitä kaikkea muutakin hän on, Haapakangas sanoo.

Haapakangas puhuu myönteisestä tunnistamisesta. Huomataan, että erityislapsella on paljon vahvuuksia, joita hyödyntämällä voidaan tukea hänen tasapainoista kehitystään. Erityisen tärkeää olisi opettamisen lisäksi käydä lapsen kanssa "diipadaapa"-keskusteluja ja kysellä, mitä lapselle kuuluu, koska niin oppii tuntemaan hänet syvällisemmin.

Isoissa ryhmissä henkilökohtaisille keskusteluille voi olla vähän aikaa, mutta sitä pitäisi jostain vain löytää. Kerran viikossa kuulumisten kysyminen ei vaadi paljoa, se pitäisi ehtiä tehdä, Rantakokko huomauttaa.

Lapsen äänen kuuluviin saamiseksi Haapakangas ja Rantakokko ovat olleet mukana kehittämässä Kesy-työkalua yhdessä valtion erityiskoulun ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Kodin ja koulun kohtaamisessa lapsen oma ääni jää monesti kuulematta, vaikka hän olisi paikalla. Eri tunnetiloja kuvastavien hymynaama-korttien avulla puheongelmainen tai ujokin lapsi voi kertoa häntä koskevista asioista.

Kokemukset ovat olleet hyviä, Haapakangas kertoo.

– Kaikki vanhemmat ja lapset ovat hykerrellen lähteneet keskusteluista kotiin. Nekin, jotka ovat aiemmin kauhulla odottaneet koulun kehityskeskustelua ja pelänneet joutuvansa taas haukuttavaksi. Hyvin yksinkertaisilla keinoilla voidaan vaikuttaa siihen, että lapsen ääni tulee kuulluksi.

Eräässä tapaamisessa koulukiusaaminenkin oli tullut ilmi, kun lapsi oli laittanut pelkokortin koulumatkakortin kohdalle. Ilman kortteja asia olisi saattanut jäädä selvittämättä.

Erilaisuuteen tutustuminen parasta asennemuokkausta

Kaikkein tärkeimmäksi nousee asennekasvatus. Erityislasten ja heidän vanhempiensa tukeminen vaatii asenteiden muuttamista kouluissa.

Yksi tapa on tuoda kouluihin kokemusasiantuntijoita kertomaan oman elämäntarinansa oppilaille, opettajille ja muille vanhemmille. Esimerkiksi ADHD-diagnoosin saanut aikuinen voi tulla kertomaan omista koulunkäyntikokemuksistaan.

– Tehdään erityisyys ja erilaisuus tutuksi ja turvalliseksi. Tässä heitä nyt on, eivätkä he tämän kummempia ole, Rantakokko sanoo.

Kokemusasiantuntijoiden vierailut ovat olleet pidettyjä ja silmiä avaavia. Opettajat ovat kertoneet, että ymmärtävät ADHD-ihmisiäkin nyt ihan toisella tavalla ja ovat saaneet vinkkejä, miten toimia omien erityisoppilaidensa kanssa.

Samalla ajatuksella toimii muun muassa Elävä kirjasto, jossa saatetaan erilaiset ihmiset keskusteluyhteyteen. Elävän kirjaston "lainattavat kirjat" edustavat erilaisia vähemmistöjä, tässä tapauksessa eri syistä erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä.

Kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Haapakankaan mukaan asenteiden muuttuminen tapahtuu parhaiten ihmisten välisissä kohtaamisissa, kunhan vain tarjotaan erilaisille ihmisille mahdollisuus tavata toisiaan.

Asenteiden muuttumisella voi olla iso merkitys yksittäiselle erityislapselle, mikä heijastuu positiivisesti koko perheeseen. Jos lapsella sujuu koulu hyvin, se vapauttaa perheen aikaa johonkin muuhun, kuin lapsen haasteiden ympärillä toimimiseen.

– Lapsi tulee iloisena koulusta kotiin, silloin myös vanhemmat ovat iloisia. Niin se vaan erityislapsen kanssa menee, Rantakokko sanoo kokemuksen rintaäänellä.

Vertaistuesta apua arkeen

Asennekasvatuksen lisäksi tarvitaan vertaistukea. Oulun pilottikouluissa on saatu hyviä kokemuksia erityislasten vanhemmille perustetuista vertaistukiryhmistä.

Ensin koottiin yhteen yhteystietoja ja perustettiin WhatsApp-ryhmä, jossa vanhemmat saivat purkaa tunteita, arjen kokemuksia ja jakaa tietoa.

– Jos tulee joku ongelma byrokratiaviidakossa tai haluaa kysyä omista ja lapsensa oikeuksista, ryhmästä saa aina vastauksen, koska siellä on aina joku, joka on jo käynyt sen prosessin läpi, Haapakangas kuvailee.

Koska viestien vaihto tuntui vanhemmista niin hyvältä, alettiin järjestää myös tapaamisia.

Lapsillekin järjestettiin esimerkiksi Poikien porukka ja Voimapaja -toimintojen muodossa omia ryhmiä, joissa tuotiin erityistä tukea saavat lapset yhteen muiden lasten kanssa. Varsinkin heikommat ja yksinäiset lapset hyötyivät ryhmistä.

Vanhempainliitto järjesti kouluilla myös järjestömessuja, joissa erilaiset järjestöt esittelivät toimintaansa kouluilla. Monille tuli yllätyksenä, miten paljon on erilaisia järjestöjä, joilla on asiantuntemusta, maksuttomia palvelupuhelimia ja muita matalan kynnyksen tukipalveluita, joita sekä vanhemmat että koulut voisivat hyödyntää.

Peli ei ole vielä selvä peruskoulussa

Vanhempainliiton Epeli-hanke päättyy vuoden lopussa. Oulun kolmessa pilottikoulussa testatut ja hyviksi havaitut käytännöt on tarkoitus levittää ympäri Suomen, sillä samaa asennetyötä tarvitaan joka puolella.

Asennekasvatus vaatii paljon enemmän työtä, kuin mitä yksi kolmivuotinen hanke pystyy tekemään. Toimintatapojen juurruttamiseen Oulussa ja levittämiseen valtakunnallisesti tarvitaan lisää rahoitusta. Aluksi yritetään hyödyntää paikallisyhdistyksiä ja levittää tietoa verkossa.

– Keinot ovat osoittaneet toimivuutensa. Mikään näistä jutuista ei vaadi sellaista osaamista, mitä kouluissa ei jo olisi tai mitä ei voisi opetella. Eivät ole rakettitiedettä, Haapakangas toteaa.

Rantakokon mukaan työ pitäisi aloittaa jo varhaiskasvatuksessa ja jatkaa vielä lukioissa ja ammattikouluissa. Peli ei ole vielä selvä peruskoulussa.

– Työ ei hyödytä, jos se tyssää peruskoulun jälkeen. Jos asennekasvatus ja erityislasten ja nuorten minäkuva on vihdoin saatu sellaiselle tasolle, että he ymmärtävät, että heillä on oikeus olla ja he ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat, vaikka tarvitsevat erilaista tukea, niin nopeasti heidät saadaan pudotettua jälleen maanpinnalle ja vähän alemmaskin, jos työtä ei jatketa.

Lue myös:

Laki takaa erityislapsiperheen arkeen tukea – oikeus valittaa päätöksistä jää usein käyttämättä

Erityislapsen äiti: Olen taistellut ja hakannut päätäni seinään päättäen, ettei lastani kohdella väärin