Summataan heti kärkeen lukuja. Ilomantsilaisten Ratilaisten pihatie on 180 metriä pitkä. Lumipenkan korkeus pihatiellä on reilu metri. Lumipyramidit, joihin tietä on putsattu, ovat yli kaksi metriä korkeita. Tien leveys on nyt 220 senttiä.
Möhköntien varressa lumipatjan paksuus on kasvanut vielä maaliskuun lopussa ja kasvaa ennusteiden mukaan edelleen.
– Kola pitää työntää tänne penkan päälle ja ovelasti kiepsauttaa lumet sinne, Rauno Ratilainen neuvoo.
Aurinko paistaa ja paidanselkämys kastuu, kun Rauno Ratilainen kolaa pihaansa puhtaaksi aamuyöllä ja aamulla sataneesta lumesta. Vaikka mittarissa on pakkasasteita, kylmä ei näissä hommissa tule.
– Tämä on kevyttä pakkaslunta, ei ole raskasta, 74-vuotias eläkeläinen vakuuttaa.
Itä-Suomessa poikkeuksellinen lumimäärä
Ilomantsi on Suomen lumisin paikkakunta. Naarvan virallisessa mittauspaikassa lunta on (25. maaliskuuta mittauksen mukaan) 118 senttimetriä, Pötsönvaarassa 114. Myös Pohjois-Karjalan Nurmeksessa on lunta yli metri, 109 senttimetriä.
Ilmatieteenlaitokselta kerrotaan, että Pohjois-Karjalan itä- ja pohjoisosissa lunta on harvinaisen, jopa poikkeuksellisen paljon ajankohtaan nähden. Ilomantsin Naarvassa on mitattu vastaava lumensyvyys maaliskuun lopussa vuonna 2000.
Lumimäärä koettelee jo monen hermoja ja kestävyyttä, etenkin omakotitaloissa.
Ratilaisten talo on mäntykankaalla. "Varmasti täällä on vappuna lunta!"Tanja Perkkiö / Yle
Ratilaisilla lumihuumori ei ole koetteilla. Pariskunta luopui traktoriavusta viisi vuotta sitten ja siirtyi kolaamaan pihatien itse.
– Tämä on eräänlainen haaste. Kuten presidentti Kekkonenkin otti vain askelen toisensa perään, niin minäkin teen, askel ja kolallinen kerrallaan.
Pahimpien myräköiden jälkeen lumityöt ovat vieneet kolme kertaa parituntisen.
Tien päässä häämöttää Ratilaisten talo. Pihatietä on 180 metriä "kun portaille asti mitataan".Tanja Perkkiö / Yle
– Välillä pitää käydä syömässä, että jaksaa, Rauno Ratilainen sanoo.
Yleensä Ratilainen tekee lumityöt yhdessä vaimonsa kanssa, mutta tällä viikolla vaimo on matkoilla ja lunta tulee vielä monena päivänä peräkkäin.
– Kun oli pitkä kylmä pakkasjakso, lunta ei satanut. Silloin aika meni hirsitalon lämmittämiseen. Kyllä tässä tasapaino säilyy, että lämpimänä pysyy, Ratilainen pohtii.
Lumityöt Ilomantsissa jatkuvat. Säätiedotus lupaa pakkaskelejä pitkälle huhtikuuhun. Jos sadetta saadaan, se tulee lumena.
Saako Facebook käyttää laitteen osoitekirjaa, sovellus kysyy viattomasti. Annat sovellukselle pääsyn puhelimessasi oleviin numeroihin, koska ehkä se helpottaa uusien kavereiden löytämistä tai jollakin muulla tavalla parantaa käyttökokemusta. Näillä verukkeilla somejätti ainakin itse perustelee halunsa päästä käsiksi tietoihisi.
Yhteystietojen käyttäminen ei ole kuitenkaan rajoittunut uusia kaveriehdotuksia suoltaviin algoritmeihin, vaan Facebook on vuosien ajan kerännyt luvan antaneiden käyttäjiensä puhelujen ja viestien metatietoja, eli esimerkiksi soitettujen puheluiden ajankohtia ja kestoja. Tietojen kerääminen on kohdistunut Android-käyttöjärjestelmään.
Havainnosta uutisoi ensimmäisenä teknologiajulkaisu Ars Technica, joka alkoi tutkia tapausta sen jälkeen, kun useat ihmiset kertoivat Twitterissä löytäneensä Facebookin keräämästä datasta puheluidensa metatietoja.
Viime aikoina kovaa kritiikkiä käyttäjätietojen kyseenalaisesta käsittelystä saanut Facebook kiistää blogissaan keränneensä tietoja salaa. Yhtiö painottaa, että puhelimesta löytyvien yhteystietojen luovuttaminen viestisovellus Messengerille tai Facebook Lite -sovellukselle on täysin vapaaehtoista.
Puhelutiedot ovat kuitenkin voineet päätyä Facebookin palvelimille, vaikka käyttäjä ei olisi antanut lupaa Messenger tai Facebook Lite -sovellukselle. Tämä johtuu Android-käyttöjärjestelmän vanhoista lupakäytännöistä, jotka antoivat sovelluksille melko vapaan pääsyn puhelimen tietoihin. Tätä ominaisuutta Facebook hyödynsi aikoinaan omalla Facebook-sovelluksellaan, jonka virrankulutus herätti käyttäjissä paljon ihmetystä.
Google on tiukentanut Androidin luparakennetta, mutta jos käyttäjä on aikoinaan antanut Facebook-sovellukselle luvan päästä käsiksi yhteystietoihin, ei myöhemmin tiukennettu lupajärjestelmä automaattisesti poista tätä oikeutta. Facebookin olisi itse pitänyt muuttaa sovelluksensa asetuksia.
Jokainen voi ladata Facebook-datansa
Jos olet viime vuosien aikana asentanut Facebook-sovelluksen Android-puhelimeen, puhelutietosi ovat voineet päätyä Facebookille, vaikka et tähän suoraan olisi antanut lupaa. Näillä ohjeilla voit ladata kaiken datasi Facebookista ja tarkistaa, onko yhteystietosi päätyneet Piilaaksoon asti.
Ranuan eläinpuistosta kerrotaan, että ruskeakarhunaaras Malla on herännyt talviuniltaan. Mallan pesäluukku avattiin tiistaiaamuna seitsemältä.
Eläintenhoitaja Miia Varanka kertoo, että Malla on ollut noin viikon verran pesässään liikkeellä ja rapsutellut viime päivinä pesäluukkuaan. Silloin on aika avata ovi aitaukseen, jossa odottaa jo perinteeksi tullut karhun kevätherkku.
– Meillä on hirviseuroilta perinteisesti saatu ruskeakarhuille hirvenpäät. Sellainen oli Mallallekin piilotettu lumeen, aitaukseen. Kyllä se kävi sen nopeasti hakemassa haltuunsa, Varanka sanoo.
Seuraavaksi karhu saa eläintenhoitajilta omenaa ja porkkanaa noin puoli kiloa päivässä. Ruokalistalla on talviunen jälkeen myös leipää ja kalaa, karhun ruokahalun mukaan.
Toinen karhu nukuskelee vielä
Nuorempi Ranuan ruskeakarhunaaras Jemma jatkaa vielä talviunta pesässään.
– Jemma nukuskelee vielä, mutta en usko että menee enää kauaa, että Jemmakin haluaa haistelemaan kevättuulia, Varanka sanoo.
10-vuotias Malla-karhu painoi unille mennessään parisataa kiloa. Karhu menettää talviunen aikana noin neljänneksen painostaan.Ranuan eläinpuisto
Ranuan ruskeakarhujen talviuni alkoi marraskuun alussa. Karhujen talviunen pituudeksi tulee tänä talvena siis vajaat viisi kuukautta.
– Se on aivan hyvänmittainen talviuni karhulle. Luonnossa karhujen talviuni on vielä pidempi, Varanka sanoo.
Korkea-arvoisten pohjois-korealaisten vieraiden käyttämä vierastalo Pekingissä on viime päivät ollut erityisen kiinnostuksen kohteena. Majatalo on tiettävästi ollut mm. Pohjois-Korean johtajan isän, Kim Jong-ilin suosima majapaikka Pekingissä.
Talo on ollut tarkkaan vartioituna ja sen itäportilta on nähty poistuvan kiinalaisten autosaattue hallituksen toimistorakennusten sekä kahden juna-aseman suuntaan.
Juna, jolla Pohjois-Korean johtajan tai maata edustavan delegaation uskotaan vierailleen Pekingissä.Jason Lee / Reuters / Lehtikuva
Valokuvaajia estetty kuvaamasta
Paikalla olleet viranomaiset ovat uutistoimisto AP:n mukaan yrittäneet estää valokuvaajia ottamasta kuvia. Kaikesta huolimatta niitä on kuitenkin onnistuttu ottamaan, sillä tiistaina julkaistiin valokuvia, joissa näkyy mm. sinisin rekisterikilvin varustettu salamyhkäinen musta auto sekä poliisiautoja ja vartioita.
Uutistoimisto AP:n mukaan autot oli merkitty keltaisilla tarroilla, mutta niissä ei ollut diplomaattikilpiä.
Poliisisaattuessa kovaa vauhtia kaupungin kaduilla kulkevasta mustien autojen letkasta on julkaistu myös kaksi videota, toinen päivältä – toinen on ilta- tai yökuvaa. Kuvissa näkyvät autot ovat samantyylisiä, pitkiä mustia autoja, joilla mm. valtiovieraita yleensä kyyditään.
Kiinan ulkoministeriö ei ole kommentoinut asiaa. Myöskään Pohjois-Korean valtion media ei ole kertonut matkasta.
Mutta Etelä-Korean yleisradioyhtiön MBC:n mukaan näyttävien autosaattueiden ja tarkan vartioinnin taustalla on Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin vierailu. Yhtiön sivuilla on aiheesta kolme pääjuttua, joiden mukaan Pohjois-Korean johtaja olisi tavannut Kiinan presidentin Xi Jinpingin.
Vierailulla sittenkin Kim Jong-unin sisko?
CNN:n haastatteleman nimettömän lähteen mukaan on hyvin mahdollista, että Kim Jong-un itse on tosiaan ollut Pekingissä vierailulla.
Myös etelä-korealaisen Chosunilbon verkkosivuston mukaan Pohjois-Korean johtaja on ollut "salaisella vierailulla" Kiinassa. Vieraat liikkuivat lehden mukaan 20 Pohjois-Korean suurlähetystön omistamalla luksusautolla.
Kyseessä voi lehden mukaan olla myös joku johtajan läheisistä henkilöistä.
Joidenkin etelä-korealaisasiantuntijoiden mukaan kyse voisi olla esimerkiksi Kim Jong-unin siskosta, joka olisi tullut mahdollisesti valmistelemaan kolmen maan tapaamista, jonka on kerrottu tapahtuvan toukokuussa.
Erikoisvalmisteisen junan kerrotaan puolestaan lähteneen jo Pekingistä. Uutistoimisto Reutersin mukaan kyydissä on korkea-arvoinen Pohjois-Korean edustaja.
Viime vuonna eläkkeet nousivat runsaat 20 euroa toissa vuodesta. Keskimääräinen kokonaiseläke viime vuonna oli 1656 euroa kuukaudessa. Hakukoneesta jutun lopusta voit katsoa oman kuntasi keskimääräisen eläkkeen, sekä erikseen miesten ja naisten eläkkeet.
Tiedot perustuvat Eläketurvakeskuksen ja Kelan yhteistilastoon ja kertovat viime vuoden lopun tilanteesta.
Naisten ja miesten alat näkyvät eläkkeissä
Suuria eläkkeitä saa selkeä vähemmistö. Eläkkeensaajista seitsemän prosenttia saa yli 3 000 euron eläkettä ja heistä valtaosa on miehiä.
Kunnista Kauniainen Uudellamaalla on aivan omassa luokassaan runsaan 3 015 euron keskieläkkeellä. Espoo ja Helsinki ovat kakkos- ja kolmossijoilla. Suomen pienin keskieläke on edelleen maatalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla, Isojoella - lähes 1 200 euroa kuukaudessa. Ero suurimman ja pienimmän välillä on kaksi- ja puolikertainen.
Lähes neljällä kymmenestä eläke jää alle 1 250 euron kuukaudessa ja heistä kaksi kolmesta on naisia. Miesten keskieläke oli 1 874 euroa kuukaudessa, ja naisten 1 476 euroa eli reilun viidenneksen vähemmän. Naisten ja miesten eläkkeiden suurta eroa selittävät naisten lyhyemmät työurat ja pienemmät ansiot.
– Naisten ansiot ovat alhaisemmat kuin miesten johtuen pitkälti siitä, että työmarkkinat ovat jakautuneet niin että naisvaltaisilla aloilla on pienemmät palkat kuin miesvaltaisilla aloilla, sanoo tilastopäällikkö Tiina Palotie-Heino Eläketurvakeskuksesta.
Merkittävää muutosta ei ole näköpiirissä vuosikymmeniin.
– Naisten palkat ovat lähentyneet miesten palkkoja, mutta ovat niistä vielä melko kaukana. Kymmeniin vuosiin ei ole näköpiirissä että eläkkeet lähestyisivät toisiaan merkittävästi. Naisten työurat ovat edelleen hieman lyhyemmät kuin miesten työurat. Keskeinen syy on, että naiset käyttävät pääosan perhevapaista. Miehillä työuraa lyhentää työttömyys, kertoo Palotie-Heino.
Vain Utsjoella Lapissa naisten eläkkeet ovat suurempia kuin miesten. Ero on prosentin, mutta miksi näin on, sitä Eläketurvakeskus ei ole selvittänyt. Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.
Yle Uutisgrafiikka
Uudellamaalla suurimmat eläkkeet – eläkeläisiä paljon Itä-Suomessa
Uudellamaalla keskieläke on lähes 2 000 euroa, mikä selittyy elinkeinorakenteella. Myös Ahvenanmaalla keskieläkkeet olivat keskitasoa korkeammat, lähes 1 800 euroa kuukaudessa. Uudellamaalla on paljon isoja kansainvälisiä yrityksiä, isoja virastoja sekä erilaisia oppilaitoksia. Maataloutta on vähemmän kuin muissa Suomen maakunnissa. Samantyyppiset olosuhteet ovat Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Eläkevaltaisin maakunta on Etelä-Savo, seuraavaksi tulevat Kainuu ja Kymenlaakso. Eläkeläisten osuus on suuri etenkin Itä-Suomessa, koska siellä on paljon työkyvyttömyyseläkkeen ja vanhuuseläkkeen saajia.
Työikäinen väestö keskittyy Etelä-Suomeen, Uudellemaalle.
Työkyvyttömyyseläkeläisten määrä laski
Työkyvyttömyyseläkeläisten määrä laski hieman kaikissa Suomen maakunnissa. Osuus on suurin edelleen Kainuussa, lähes 10 prosenttia ja pienin Ahvenanmaalla, lähes 4 prosenttia. Neljännes Suomen kunnista ylittää kymmenen prosentin rajapyykin. Viidessä kunnassa osuus on 15 prosenttia tai enemmän.
– Meillä on kuntia, joissa työkyvyttömyyseläkeläisten osuus on jopa kolminkertainen maan keskitasoon verrattuna. Kolme huolestuttavinta kuntaa sijaitsee Pohjois-Savossa, kertoo Palotie-Heino.
Osa työkyvyttömyyseläkkeistä on määräaikaisia ja osa työkyvyttömyyseläkkeellä olevista saavuttaa vanhuuseläkeiän.
Omaa eläkettä saa 1,5 miljoonaa suomalaista.
Palotie-Heino arvioi, että nykyinen eläkejärjestelmä on rakennettu kestävälle pohjalle. Haasteita on kuitenkin tulevaisuudessa edessä, jos syntyvyys ja työllisyysaste pysyvät alhaisena. Järjestelmän kestävyys kuitenkin edellyttää, että eläkkeelle siirrytään entistä myöhemmin.
Grafiikkaa korjattu klo 11:16, lisätty Pohjois-Karjala.
Sote- ja maakuntauudistuksessa piilee Euroopan neuvoston mukaan korruptioriski.
Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin Greco on käynyt läpi Suomen valmiudet torjua ja estää korruptiota. Grecon viimeisimmän tarkastuskierroksen tuloksena elin toteaa erikseen raportissaan, että meneillään olevassa sote-uudistuksessa piilee korruption taustalla usein olevia eturistiriitoja yksityisen ja julkisen toiminnan välillä.
Greco pitää Suomea edelleen Euroopan vähiten korruptunoituneimpana maana, mutta varoittaa kuitenkin aliarvioimasta korruption riskiä myös Suomessa.
Elin näkee soteen liittyen riskejä muun muassa niin sanotun pyöröovi -ilmiön kautta. Ilmiössä julkisen ja yksityisen raja vastuineen hämärtyy, kun vastuussa olevat virkamiehet tai poliitikot liikkuvat esimerkiksi ministeriöiden ja lobbausfirmojen välillä. Tästä ovat varoittaneet myös rikosoikeuden asiantuntijat.
Uusi korruptio-ohjelma käyttöön mahdollisimman pian
Grecon tarkastajat patistavat tarkkaavaisuuteen ja huolehtimaan luottamuksesta kouluttamalla johtavia virkamiehiä ja poliisikuntaa. Greco kehottaa Suomea pikaisesti hyväksymään ja sen jälkeen käyttämään nykyistä parempaa ohjelmaa korruptiota vastaan.
Greco viittaa ohjelmalla hallituksen asettaman työryhmän ehdotukseen uudeksi korruptio-ohjelmaksi. Vuosi sitten valmistuneessa ohjelmaehdotuksessa korruption vastaista työtä pitää tehostaa muun muassa lisäämällä läpinäkyvyyttä ja muuttamalla lahjusrikoksia estävää lainsäädäntöä.
Gregon suositusten mukaan korruptiota pitäisi kitkeä ja torjua nykyistä paremmin muun muassa tutkimalla paremmin sidonnaisuusilmoituksia. Poliisille ja rajavartioille pitäisi suositusten mukaan järjestetään koulutusta ja tarkentaa käytäntöjä muun muassa sivutoimien yhteydessä..
Myös korruptioepäilyjä esille tuovien suojelua pitäisi vahvistaa.
Grecon tarkkailijat kävivät Suomessa viime syksynä ja heidän raporttinsa on viides maaraportti Suomesta.
Harva tulee ajatelleeksi, että suuri osa talven aiheuttamasta polttoaineen lisäkulutuksesta johtuu liikkumiseen tarvittavan energian lisäämisestä, eikä vain moottorin kylmäkäynnistyksestä. Asiantuntijana johtava tutkija Juhani Larikko VTT.
1. Vierintävastus kasvaa talvella
Talvella auton vierintävastus voi lisääntyä tiellä olevan lumen ja epätasaisuuksien vuoksi jopa 40 prosenttia. Tien auraus ja puhtaanapito vähentävät energiahukkaa.
2. Ilmanvastus kasvaa kylmässä
Talvella liikkumiseen tarvitaan enemmän energiaa, sillä ilma on tiheämpää viileässä. Kun siirrytään kesän +20 asteesta talven -20 asteeseen, ilmanvastus lisääntyy kymmenellä prosentilla. Ilmanvastuksen merkitys korostuu erityisesti suurilla nopeuksilla.
3. Kylmän moottorin huono hyötysuhde
Kun moottori käynnistetään kylmänä, sen hyötysuhde on huono. Polttoaine palaa epätäydellisesti, ja auton moottori kuluttaa osan polttoaineesta itsensä lämmittämiseen. Viiden kilometrin matkalla lisäkulutus voi olla kymmeniä prosentteja.
4. Sisätilojen lämmittäminen
Auton sisätilojen lämmittäminen kuluttaa energiaa, mutta lisää ajomukavuutta ja parantaa turvallisuutta.
5. Alhaiset rengaspaineet
Ilman kylmetessä renkaitten paine laskee ilmantiheyden muuttuessa. Alipaineinen rengas kuluttaa enemmän polttoainetta ja lyhentää renkaan käyttöikää.
Talvella moottorin esilämmitys on paras keino vähentää polttoaineen kulutusta.Juha Hintsala / Yle
Viihdetaiteilija Jari Sillanpää kertoo Facebookissa päässeensä maanantaina vapaaksi Helsingin Pasilan poliisivankilasta.
Hän on julkaissut avustajansa kirjoittaman tekstin, jonka mukaan Sillanpää on esitutkinnassa myöntänyt hankkineensa metamfetamiinia omaan käyttöön ja juhlissa tarjottavaksi.
Huumetta on hankittu päivityksen mukaan satunnaisesti pieniä eriä vuosina 2014–2017 yhteensä noin 110 grammaa. Hankittu määrä on niin suuri, että epäily koskee huumausainerikosta, ei vain käyttörikosta, päivityksessä kirjoitetaan.
Päivityksen mukaan Tulli löysi Sillanpään matkatavaroista gramman metamfetamiinia Sillanpään palatessa Thaimaasta Suomeen lauantaina. Sillanpää ei osaa kertoa, mistä aine on peräisin.
Sillanpää oli kiinni otettuna ja pidätettynä maanantaihin asti, ja hänen asuntoihinsa tehtiin sunnuntaina kotietsinnät. Päivityksen mukaan kotietsinnässä ei löydetty huumausaineita. Itse kirjoittamassaan osuudessa Sillanpää kertoo tunteneensa itsensä hyvin onnelliseksi päästyään poliisivankilasta.
– Meillä on kaikilla omat riippakivemme ja haasteet elämässä. Pieniä ja suuria. Niiden yli kun ajallaan pääsee, olen vakuuttunut, että oman sisäisen vankilan ovet avautuvat ja voimme hengittää vapaammin ja nähdä asiat uudessa valossa ja taas tepastella eteenpäin kohti uusia haasteita, Sillanpää kirjoittaa.
Poliisi ei halunnut tiistaina kommentoida mitenkään Sillanpään kirjoitusta. Sillanpään kiinniotosta kertoi aiemmin Iltalehti, mutta poliisi ei ole vahvistanut senkään tietoja.
Ranskassa poliisi on tutkii Pariisissa surmatun vanhuksen tapausta juutalaisvastaisena rikoksena. 85-vuotias Mireille Knoll löytyi perjantaina kuolleena asunnostaan Pariisin itäosassa. Häntä oli puukotettu useita kertoja, minkä jälkeen asunto oli sytytetty tuleen.
Kahta nuorta miestä epäillään murhasta sekä törkeästä ryöstöstä. Tutkintalähteistä vahvistettiin uutistoimistoille maanantaina, että teolla epäillään olevan antisemitistisiä motiiveja.
Uutistoimisto AFP:n mukaan Knoll oli onnistunut pakenemaan toisen maailmansodan aikaan äitinsä kanssa natsien vainoja. Palattuaan Pariisiin hän oli mennyt naimisiin holokaustista selvinneen miehen kanssa.
Ranskan juutalaisyhdistysten kattojärjestö Crif vaatii murhatutkintaan läpinäkyvyyttä, jotta "rikoksen barbaarinen motiivi selviää niin pian kuin mahdollista".
Hyökkäykset juutalaisia vastaan ovat yleistyneet Ranskassa viime vuosina, ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron on kehottanut ranskalaisia taistelemaan juutalaisten rinnalla syrjintää vastaan.
Ranskassa asuu juutalaisia eniten Euroopassa, noin puoli miljoonaa. Parinkymmenen viime vuoden aikana heitä on kuitenkin muuttanut kiihtyvään tahtiin Israeliin.
Ulkoministeriö aloitti välittömästi toimet venäläisdiplomaatin karkottamiseksi Suomesta valtiojohdon maanantaina tekemän päätöksen jälkeen.
Presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat, että Suomi karkottaa yhden Venäjän suurlähetystössä diplomaattistatuksella toimivan henkilön maasta.
Useat Euroopan maat, Yhdysvallat ja Kanada ilmoittivat venäläisdiplomaattien karkotuksista Salisburyn hermomyrkkyiskun seurauksena.
Suomen karkotuspäätöksestä ilmoitettiin virallisesti Venäjän lähetystölle heti maanantai-iltana.
– Valtiosihteeri Matti Anttonen kutsui alkuillasta Venäjän-suurlähettilään puhutteluun ministeriöön ja ilmoitti, että Suomi tulee karkottamaan yhden venäläisen diplomaatin ja nimi kerrottiin, ulkoministeriön itäosaston osastopäällikkö Maimo Henriksson kertoo.
Suomessa käytäntönä on, että karkotettavalla on 14 vuorokautta aikaa poistua maasta.
Ulkoministeriö ei aio kertoa julkisuuteen karkotettavan henkilöllisyyttä. Myöskään sitä ei kerrota, millä perusteella hänet valittiin.
– Päätös on tehty usean viranomaisen yhteisen pohdinnan perusteella, Henriksson sanoo.
Venäjä ei ole vielä reagoinut virallisesti karkotuspäätökseen.
Henrikssonin mukaan on vaikea ennakoida, miten nopeasti Venäjä vastaa karkotukseen.
– Venäjä reagoi yleensä siten, että se karkottaa suurin piirtein vastaavalla tavalla. Jos jokin maa karkottaa yhden diplomaatin niin vastatoimi on yhden diplomaatin karkotus. Tähän suuntaan [Venäjän] ulkoministeri Lavrov indikoi jo julkisuudessa, mutta nähtäväksi jää.
11-vuotias Markus istuu keinussa koulun pihalla. Kiipeilytelineessä elämöi joukko samanikäisiä lapsia. Yksi pojista nappaa tytöltä lippiksen päästä ja juoksee karkuun, tyttö menee kikattaen perään.
Kaikki nämä lapset ovat Markukselle tuttuja, mutta kukaan heistä ei tunne Markusta. Ei, vaikka he ovat istuneet kuusi vuotta Markuksen kanssa samassa luokassa.
Markus ei ole sanonut luokkakavereilleen koskaan sanaakaan. Hän lopetti puhumisen jo päiväkodissa ollessaan 4-vuotias. Silloin elettiin kevättä 2009.
– Markusta kiusattiin päiväkodissa. Ehti kulua kuukausi ennen kuin kukaan kertoi minulle, että hän oli lakannut kokonaan puhumasta, kertoo Markuksen äiti Tiina.
Sydän särkyi päiväkodin portilla
Kotona puhumattomuutta ei heti huomattu, koska Markus jutteli äidilleen ihan normaalisti. Tiina yritti järjestää pojalle hoitopaikkaa muista päiväkodeista ja perhepäivähoidosta. Siirto ei kuitenkaan onnistunut, koska hoitopaikat olivat tuohon aikaan tiukassa.
– Joka aamu poika sanoi, ettei halua mennä päiväkotiin. Sydämeni särkyi joka kerta, kun jätin hänet sinne. Hän on kuin Muumien Näkymätön Ninni. Pikkuhiljaa hän hiipui pois.
Koti on ainoa paikka, jossa Markus pystyy puhumaan normaalisti. Koulun lisäksi puhuminen on julkisilla paikoilla vaikeaa.
– Päivät vaihtelevat. Joskus hän saattaa puhua, kun käymme kaupungilla, mutta seuraavana päivänä hän ei välttämättä sano mitään, kertoo äiti Tiina.
Hän on kuin Muumien Näkymätön Ninni. Pikkuhiljaa hän hiipui pois. Tiina
Markus on yksi niistä lapsista, jotka kärsivät selektiivisestä mutismista eli valikoivasta puhumattomuudesta. Se tarkoittaa tilaa, jossa lapsi osaa kyllä puhua mutta lakkaa jostakin syystä puhumasta tietyissä tilanteissa tai ihmisille, joiden läsnäolon hän kokee ahdistavaksi.
Vääriä tietoja häiriön syistä
Duodecimin mukaan noin joka 200. koululaisella on selektiivinen mutismi. Häiriö tulee yleensä esiin ennen kouluikää siinä vaiheessa, kun lähdetään kodin ulkopuolelle. Se on tytöillä kaksi kertaa yleisempää kuin pojilla.
– Tyypillistä on, että kotona lapset käyttäytyvät ja puhuvat normaalisti, sanoo lastenpsykiatrian ylilääkäri Tuija Fontell Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
Häiriö on tunnettu pitkään, mutta oire on lähinnä herättänyt hämmennystä niin vanhempien kuin päivähoidonkin piirissä. Tutkimustieto selektiivisestä mutismista on lisääntynyt vasta hiljattain, ja sitä kautta tapausten tunnistaminen on hiukan parantunut ja hoitoon on ohjautunut aiempaa enemmän lapsia.
Fontellin mukaan selektiivisestä mutismista ja sen syistä liikkuu kuitenkin edelleen virheellisiä tietoja jopa ammattilaisten keskuudessa.
– Vanhan käsityksen mukaan häiriö johtuisi jostakin kaameasta tapahtumasta perheessä, vaietusta salaisuudesta. Tämä on haitallinen käsitys, joka on nyt syytä unohtaa, Fontell toteaa.
Mereta Cosby on toipumassa selektiivisestä mutismista, mutta häiriö on periytynyt hänen 5-vuotiaalle tyttärelleen.Mereta Cosby
Kulkee suvussa
Nykyään ajatellaan, että mutismi ei yleensä johdu traumasta vaan kyseessä on usein suvussa kulkeva ominaisuus.
– Arkuus vain korostuu joillakin lapsilla niin voimakkaasti, että siitä kehittyy puhumattomuushäiriö, tai oikeastaan puhumisen pelko.
Joskus tila pitkittyy. Näin on käynyt 23-vuotiaalle Mereta Cosbylle, joka haluaa vastata kysymyksiin Facebookin kautta.
– Puhelinsoitot ovat melkein mahdottomia ja on todella vaikea puhua uusissa paikoissa, Cosby kertoo.
Vanhan käsityksen mukaan häiriö johtuisi jostakin kaameasta tapahtumasta perheessä, vaietusta salaisuudesta. Tuija Fontell
Suomessa syntynyt, mutta osin lapsuutensa Yhdysvalloissa viettänyt Cosby on kärsinyt pienestä saakka siitä, ettei pystynyt puhumaan kuin tietyille aikuisille.
– Olin muutenkin todella ujo. En saanut hoitoa, koska isäni ei tajunnut että minulla voisi olla mutismi, Cosby kertoo.
Hän alkoi selvittää asiaa omin avuin teini-ikäisenä. Puhumattomuus alkoi helpottaa, kun nuori nainen alkoi odottaa ensimmäistä lastaan.
– Tajusin, että nyt minun on pakko puhua, koska olen vastuussa lapsestani. Olen aika varma, että jos en olisi saanut lasta, olisin samassa jamassa vieläkin.
Kovia asenteita
Cosbylla on nyt 5-vuotias tytär, jolla on todettu selektiivinen mutismi.
– Hän ei puhu muille kuin minulle, miehelleni ja isälleni.
Cosby uskoo, että se on periytynyt tytölle häneltä. Perhe muutti hiljattain Yhdysvalloista Suomeen, jotta tyttö saisi lisää aikaa olla lapsi ja avautua. Syksyllä esikoulun aloittava tyttö pääsee pienryhmään, jossa häneen on helpompaa saada kontakti. Lisäksi hän käy puheterapiassa.
Monet vanhemmat ja entiset mutistit ovat sitä mieltä, ettei selektiiviseen mutismiin osata suhtautua terveydenhuollossa, päiväkodeissa ja kouluissa. On koettu, ettei kukaan ota lapsen puhumattomuutta tosissaan. Vanhempien mukaan lapsi on voinut olla jopa kuukausia puhumatta ennen kuin tilanteesta on kerrottu vanhemmille.
Tajusin, että nyt minun on pakko puhua, koska olen vastuussa lapsestani. Mereta Cosby
Asiasta käydään vilkasta keskustelua muun muassa mutisteille ja heidän läheisilleen perustetussa Facebook-ryhmässä.
– Mielestäni tilaa ei tunnisteta kovin hyvin esimerkiksi neuvolassa. Liian usein vedotaan siihen, että lapsi on vain ujo. Itse löysin oman diagnoosini netistä ja lääkäri vahvisti sen myöhemmin, Mereta Cosby sanoo.
Lastenpsykiatrian ylilääkärin Tuija Fontellin mukaan häiriötä kohtaan on vielä paljon kovia asenteita. Hiljaista lasta saatetaan pitää epäkohteliaana.
– Ajatellaan, että lapsi ei puhu koska on uhmakas tai haluaa vain kiusata muita. Kynnystä lapsen auttamiseksi pitää madaltaa, ja siinä on vielä paljon työtä. Myös hoitofilosofia vaatii päivitystä.
Helsingissä onkin nyt isketty kädet saveen.
Jyrki Lyytikkä / Yle
Lapsi ei ymmärrä, miksei puhu
HYKSin lastenpsykiatrian osastonlääkäri Mia Sarvanne on koostanut selektiivisestä mutismista tietopaketin, jota ryhdytään pian jakamaan päiväkoteihin ja vanhemmille.
– Jo vanhempien ja muiden lähellä olevien aikuisten ymmärrys oireesta helpottaa lapsen oloa. On tärkeää tiedostaa, että lapsi ei itsekään ymmärrä, miksi ei pysty puhumaan tietyissä tilanteissa, Sarvanne muistuttaa.
Kukaan ei tiedä, puhuuko Markus kodin ulkopuolella enää koskaan. Tiina
Lapsi on usein hyvin hämmentynyt oireesta ja voi kokea itsensä huonoksi tai epäonnistuneeksi. Jos aikuiset eivät osaa suhtautua mutistiseen lapseen oikein, puhumisesta tulee lapselle entistä vaikeampaa.
– Pyrimme siihen, että kuntien varhaiskasvatuksessa ja neuvoloissa osattaisiin lähteä heti tukemaan oireilevaa lasta. Lisäksi ryhdymme kehittämään uusia hoitomalleja vaikeimpiin tapauksiin, ylilääkäri Tuija Fontell kertoo.
Puhetta ei saa vaatia
Tehokkaista hoitomenetelmistä on vain vähän tutkimustietoa. Osaa potilaista on hoidettu mielialalääkkeillä, mutta tämä ei Fontellin mukaan ole ensisijainen keino silloin, kun kyse on puhtaasti selektiivisestä mutismista. Perinteinen terapiakaan ei usein tepsi. Ympäristön suhtautumisella sen sijaan on valtava merkitys.
– Hedelmällinen lähestymistapa on ottaa lapsen tarpeet huomioon arjessa. Siksi haluamme, että lasta osataan tukea itsensä ilmaisemisessa. Puhetta ei saa vaatia eikä painostaa, vaan pitää edetä pienin askelin.
Koulussa mutistinen lapsi jää helposti huomiotta, koska hän on harvoin häiriöksi.
– On aika helppoa antaa asian vain olla. Silloin lapsi ei kuitenkaan saa tuotua omia ajatuksiaan esiin eikä tehtyä aloitteita, mikä on lapselle iso asia. Hänet pitäisi huomioida kaikessa, Fontell muistuttaa.
Kukaan ei kutsu kylään
11-vuotias Markus on puhumattomuudestaan huolimatta käynyt koulunsa tavallisessa luokassa. Opettajien kanssa hän kommunikoi elein ja ilmein. Joskus häneltä kysytään jotain, hän kirjoittaa vastauksen paperille.
– Hän näyttää sormella, jos ei osaa jotain tehtävää. Opettajat osaavat lukea häntä aika hyvin, äiti Tiina kertoo.
Äiti on kuitenkin huolissaan siitä, että puhumattomuus voi aiheuttaa Markukselle vaaratilanteita.
– Hän ei pysty soittamaan apua, jos jotain sattuisi. Kerran hän satutti sormensa puukäsityötunnilla, mutta ei pystynyt pyytämään apua.
Äitinä olen ottanut sen hirveän raskaasti. Kyynelten määrää ei voi laskea. Tiina
Markusta ei ole kiusattu koulussa, mutta hänellä ei ole myöskään yhtään kaveria.
– Hän on kiltti ja hyvin pidetty, mutta häntä ei koskaan kutsuta syntymäpäiville eikä kenellekään kylään. Äitinä olen ottanut sen hirveän raskaasti. Kyynelten määrää ei voi laskea.
Henrietta Hassinen / Yle
Seitsemän vuoden hiljaisuus
Selektiivisen mutismi kestää seurantatutkimusten mukaan keskimäärin kahdeksan vuotta, minkä jälkeen oireilu helpottaa selvästi tai poistuu kokonaan. Usein nuoruusiässä tulee silti kommunikaatiovaikeuksia ja koulu- ja työmenestys on keskimääräistä heikompaa.
Selektiivinen mutismi voi johtaa sosiaaliseen ahdistuneisuushäiriöön eli sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Silloin lapsi jo tiedostaa itsekin pelkäävänsä sosiaalista tuomiota, johon oman suun avaaminen johtaa.
– Häiriö voidaan todeta isommalla lapsella. Siinä vaiheessa lapsi osaa jo miettiä, että jos sanon jotain, nuo toiset ajattelevat että olen ihan tyhmä. Pieni mutistinen lapsi ei osaa ajatella vielä niin pitkälle, sanoo lastenpsykiatrian ylilääkäri Tuija Fontell HYKSistä.
Markuksen puhumattomuus on jatkunut seitsemän vuotta. Häntä on hoidettu vuosia lastenpsykiatrian poliklinikalla, ja hän on saanut musiikkiterapiaa sekä toimintaterapiaa. Joskus on järjestetty yhteisiä terapiasessioita muiden mutistilasten kanssa.
Viime aikoina Markuksen tilanteessa on tapahtunut pientä edistystä.
– Hän on saattanut sanoa koulussa jonkin sanan ääneenkin, jos opettaja on patistanut, Tiina kertoo.
Tulevaisuutta ei Tiinan mukaan kuitenkaan voi ennustaa.
– Kukaan ei tiedä, puhuuko Markus kodin ulkopuolella enää koskaan.
Tiina ja Markus eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään lapsen yksityisyyden suojaamiseksi.
Moskova ei hyväksy länsimaiden moukkamaisuutta, sanoi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tiistaina.
Maa ilmoitti jo eilen aikovansa vastata venäläisdiplomaattien joukkokarkotuksiin.
– Kenenkään ei tule sietää sellaista moukkamaisuutta, ei meidänkään, Lavrov vastasi uutistoimisto TASSin kysymykseen asiasta.
Lavrov syyttää tilanteesta Yhdysvaltoja, jonka se uskoo voimakkaasti painostaneen liittolaisiaan diplomaattien karkotuksiin eri maissa.
– Tämä on tulosta massiivisesta painostuksesta, massiivisesta kiristyksestä, joka on Washingtonin tärkein työkalu kansainvälisillä kentillä, sanoi Lavrov vierailullaan Uzbekistanissa.
Ulkoministeriön tiedottajan mukaan karkotettujen lista on kasvanut suunnilleen sataan nimeen. Uutistoimisto AFP:n mukaan niitä on kaikkiaan 116.
Britannian ulkoministeri Boris Johnson kirjoitti The Times Dailyssä, että kyseessä on mittaluokassaan ainutlaatuinen diplomaattien karkotus.
– Venäjän tiedustelulle kestää vuosia toipua tästä, Johnson arvioi.
Boris Johnson arvioi, tilannetta käännekohdaksi, jossa Britannian liittolaiset ryhtyivät päättäväisiin toimiin Kremlin vastuutonta politiikkaa kohtaan.
Venäläinen politiikan tutkija, Fjodor Lukjanov puolestaan arvioi, että karkotukset ovat erittäin tuhoisia Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden kannalta ja johtavat takaisin täyteen kylmään sotaan, kertoo uutistoimisto AFP.
Venäjän suurlähetystön Washingtonissa kerrotaan kysyneen Twitter-tilinsä seuraajilta, mikä Yhdysvaltain konsulaatti kannattaisi sulkea: Vladivostokissa, Pietarissa vai Jekaterinburgissa.
Kotinsa viemäritulvassa menettänyt oriveteläinen pariskunta joutuu tyytymään toivottua alempaan korvaussummaan. Korkein oikeus ei myöntänyt Seppo ja Päivi Nikkilälle valituslupaa.
Viime marraskuussa hovioikeus määräsi Oriveden kaupungin maksamaan Nikkilöille noin 250 000 euroa aiemmin maksettujen korvausten lisäksi. Summa oli noin kolmannes vähemmän kuin Nikkilät olivat vaatineet ja minkä käräjäoikeus oli määrännyt kaupungin maksettavaksi.
Nikkilöiden mielestä hovioikeus alensi korvaussummaa perusteettomasti.
– Vastapuoli ei missään vaiheessa esittänyt mitään muutakaan arviota esimerkiksi meidän irtaimistostamme, Seppo Nikkilä sanoo.
Nikkilät katsovat, että Oriveden kaupunki ei perustellut, miksi heidän esittämänsä korvausvaatimus oli kaupungin mielestä liian suuri.
Hovioikeuden päätös merkitsee, että Nikkilöiden maksettavaksi tuli kolmannes oikeudenkäyntikuluista, eli kymmeniä tuhansia euroja.
Oriveden kaupunki tyytyi hovioikeuden tuomioon. Aiemmin kaupunki on maksanut Nikkilöille noin 400 000 euroa.
Kolme Jyväskylän yliopiston ainejärjestöä vietti viime viikon keskiviikkona yhteisiä sitsejä, eli akateemisia pöytäjuhlia.
Sitsiperinteeseen kuulu pukeutuminen jonkin teeman mukaan, ja yksi osaa ottaneista opiskelijoista tuli tilaisuuteen blackface-meikissä. Meikkiä pidetään rasistisena.
Osa sitsiperinnettä ovat myös laulut, jotka voivat olla huumoriltaan hyvinkin roiseja. Lauluihin tehdään jatkuvasti uusia sanoituksia. Tällä kertaa yksi uusista sanoituksista oli myös luonteeltaan rasistinen.
Ylioppilaskunnassa tapaus herätti vilkkaan keskustelun. Osa keskustelijoista syyllisti blackface-meikissä sitseihin tulleen, mutta kuten Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin toimittaja Laura Kangas kirjoittaa, kyse on koko sitsiperinteestä, ei yksittäisistä toimijoista.
Tapauksen toi julki yksi opiskelija, jota on myös syyllistetty. Hän on tapauksen jälkeen saanut lokaa niskaansa muun muassa sosiaalisessa mediassa.
– Eihän tämän näin pitäisi mennä, opiskelija toi asian esiin juuri niin kuin pitääkin. Ei hän ole syypää mihinkään tässä, sanoo JYY:n edustajiston puheenjohtaja Bella Forsgrén (vihr.).
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta otti tuoreeltaan kantaa asiaan Facebookissa, ja eilen laajemmin omilla verkkosivuillaan.
Samalla ylioppilaskunta pyytää anteeksi sen omilla sitseillä esiintynyttä rasistista kielenkäyttöä.
JYY:n sitseillä on laulettu samaa uusiosäkeistöä kuin kohun aiheuttaneilla sitseillä. Säkeistö ei ole virallisessa laulukirjassa, vaan se on epävirallinen lisäsäkeistö.
Bella Forsgrén.Arvo Vuorela / Yle
Forsgrén ei ollut mukana JYY:n sitseillä. Hän kirjoittaa JYY:n verkkosivuilla julkaistussa kannanottossaan, että viimevuotisilla sitseillä laulettiin myös tätä samaista säkeistöä. Forsgrén kirjoittaa kokeneensa tilanteen ahdistavaksi, ja että hän karttoi tämän vuoden sitsejä kiireen varjolla.
– Maailma on muuttunut nopeammin kuin sitsit. Ehkä nämä parikymmentä vuotta olisivat olleet vielä ihan ok, mutta eivät enää. Pitäisi löytää ne uudet rajat ronskin ja loukkaavan välillä, Forsgrén sanoo.
Roisin luonteensa vuoksi sitseillä kuljetaankin jatkuvasti sillä rajalla, jolta voidaan lipsahtaa
– Vähemmistöryhmiä pitää huumorissakin käsitellä varoen, heitä sorsitaan jo muutenkin. Tämä ei tarkoita, etteikö vähemmistöjä voisi käsitellä huumorin keinoin, mutta siinä täytyy huomioida se, että he ovat jo muutenkin sortorakenteiden kohteena, Forsgrén sanoo.
Ainakin Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on laatinut sitsien järjestäjille kirjalliset ohjeet (pdf). Ohjeet myöntävät suoraan, että laulukirjoihin sisältyy lauluja, jotka ovat rasistisia, naista syrjiviä tai avoimen väkivaltaisia, ja kehottaa välttämään näitä lauluja.
Myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta on laatimassa sitsien järjestämiseen ohjeita.
– Laadimme hyvien ja yhdenvertaisten sitsien oppaan, jossa annetaan käytännönläheisiä neuvoja sitsejä järjestäville toastmastereille. Toastmaster on sitsien vetäjä, joka ottaa vastaan laulutoiveet ja ohjaa tilaisuutta eteenpäin, sanoo JYY:n hallituksen puheenjohtaja Aapeli Tourunen.
Opettele ruotsin sanastoa pelin avulla tai kuntouta itseäsi leikkauksen jälkeen – kun työläästä asiasta rakennetaan peli, se muuttuu huomaamatta kiinnostavaksi.
Tuolilta ylösnousu on yksitoikkoinen kuntoutustreeni, mutta peliksi rakennettuna ajatkin kuvitteellisesti resiinaa, saat pisteitä ja edistyt tasolta toiselle.
Samoja pelimekaniikkoja on mahdollista käyttää joko ihmisten hyödyksi tai heidän huijaamisekseen. Hyvät pelit tuottavat nautintoa, mutta koukuttavilla mekaniikoilla on myös mahdollista nyhtää pelaajilta rahaa.
Monissa peliyrityksissä psykologit ja data-analyytikot osallistuvat pelikehitykseen. On yrityksestä kiinni, pyrkiikö se tuottamaan ennen kaikkea nautittavan vai epäeettisellä tavalla rahastavan pelin.
Pelaajan on hyvä tiedostaa, miten häneen eri pelimekaniikoilla yritetään vaikuttaa.
Olet ansainnut palkinnon!
Pelaajan motivoinnissa tärkeää on huolehtia jatkuvasta palkitsemisesta.
Ihmisten käyttäytymistä pyrittiin ymmärtämään 1930-luvulla eläinkokeilla. Yhdysvaltalainen professori, behavioristi B.F. Skinner käytti tutkimuksessa rottia ja kyyhkysiä.
Kun eläin oppi, että painamalla vipua tai nappia se sai palkinnon, se alkoi tehdä sitä toistuvasti. Vastaavasti rankaisu sai sen välttämään tekoa. Palautteen piti tulla välittömästi, jotta se vahvisti haluttua käyttäytymistä.
Värikkäiden karkkien tuhoamiseen perustuva Candy Crush Saga -peli kannustaa näin aloittelevaa pelaajaa. Pelin idea on yksinkertainen ja samalla koukuttava: tavoitteena on vain siirrellä pelialustalla karkkien paikkoja siten, että niistä muodostuu vähintään kolmen samanlaisen karkin rivejä.
Valmistuessaan rivit räjähtävät ja tilalle putoaa uusia karkkeja. Lähes jokaista siirtoa seuraa jokin palkitseva reaktio: välähdyksiä, pisteitä, ääniä.
Pelaaja saa yltäkylläisesti onnistumisen kokemuksia.
Pelin esikuva on addiktiivisena pidetty Tetris, jossa pelaaja järjestää ylhäältä putoavia, erimuotoisia palkkeja kokonaisiin riveihin.
Pelaaja hakee jatkuvasti palautetta ja pientä palkintoa toiminnastaan. Sen puuttuessa hän todennäköisimmin kyllästyy ja lopettaa pelaamisen.
Pelien vetovoimaa selitetään usein kolmella keskeisellä psykologisella perustarpeella, sanoo pelillistämisen professori Juho Hamari.
Meitä motivoi ensinnäkin toiminta, jossa koemme olevamme kyvykkäitä, saavutamme tavoitteita ja saamme onnistumisen tunteita.
Toiseksi pelaaminen vastaa perimmäiseen tarpeeseen tehdä jotain omaehtoista. Haluamme paneutua omalta tuntuvaan toimintaan, seikkailla ja kokeilla asioita.
Kolmanneksi pelit ovat myös sosiaalisia: ne luovat tunteen kuulumisesta ryhmään, jossa itsellä on merkitystä.
Näihin tarpeisiin on mahdollista vastata pelimekaniikoilla.
Saat yllätyslaatikon!
Jo pitkään on tiedetty, että ihmisten motivaatiota pystyy parhaiten lisäämään, jos palkitseminen on ennakoimatonta.
Psykologi Michael Zeiler tutki 1970-luvulla, miten palkintojen epäsäännöllisyys vaikuttaa eläinten käytökseen. Kyyhkyt oppivat nokkimaan nappia, jonka tuloksena ne saivat ruokaa. Joissakin kokeissa ruokaa tuli aina, toisissa ruoan tulo oli epäsäännöllistä.
Linnut nokkivat kaksi kertaa useammin silloin, kun palkinto ei ollut taattu.
Myös ihmisillä aivot tuottavat tutkitusti enemmän mielihyvää aiheuttavaa dopamiinia, kun palkinnon tuloon liittyy yllätystä. Kun palkinto seuraa toiminnasta vain ajoittain eikä jokaisen yrityksen jälkeen, se saa pelaajan yrittämään toimintaa ahkerammin.
Samankaltaista palkintojen satunnaisuutta on sovellettu pitkään rahapeleissä, kuten markettien ja huoltoasemien hedelmäpeleissä.
Digipeleissä palkinnot vain ovat virtuaalisia: saat uusia varusteita pelihahmollesi, nouset tasolta toiselle ja sijoitut kärkijoukkoon pelaajien pistetaulukossa.
Palkitsemiseen käytetään digipeleissä yleisesti niin kutsuttuja yllätyslaatikoita (loot box). Laatikoissa on useimmiten keräilykortteja, uusia pelihahmoja tai virtuaalivaluuttaa.
Tässä kaksi, kerää loput!
Keräily on jo itsessäänkin mielenkiintoista, mutta motivaatiota lähteä keräämään kokonaisia settejä voidaan peleissä entisestään vahvistaa.
Juho Hamarin mukaan tutkimuksessa on todettu, että ihminen ryhtyy keräämään kokoelmaa todennäköisemmin, jos hänelle annetaan valmiiksi muutama kerättävä asia. Sen jälkeen pelaamista joutuu kuitenkin jatkamaan pitkään, ennen kuin täysi setti on kasassa.
Peleissä edetään läpi vaikeutuvien tasojen, ja pelaaja lähestyy usein välietappia tai maalia.
Mitä lähempänä maali on, sitä todennäköisemmin pelaaja jatkaa pelaamista. Häviäminen tai luovuttaminen juuri ennen tavoitteen saavuttamista aiheuttaisi mielipahaa.
Professori Juho Hamari on tutkinut sitä, mitä hyvää pelillistämisellä voi saada aikaan ihmisten elämässä. – Itse pelit ovat ironisesti yhä useammin taivuttelemassa ihmisiä käyttämään enemmän rahaa piilottamalla markkinoinnin mekaniikkoja pelisuunnittelun sisään, Hamari sanoo.Jyrki Ojala / Yle
Pelaa ilmaiseksi!
Peliyrityksillä on nykyään eläinkokeita tehokkaampia keinoja testata miljoonien ihmisten käyttäytymistä reaaliaikaisesti.
Tämän on mahdollistanut kymmenisen vuotta sitten yleistynyt free-to-play-liiketoimintamalli.
Pelin pääsee aloittamaan ilmaiseksi, jolloin kiinnostava peli houkuttelee mukaan massiivisen määrän käyttäjiä. Julkaistu peli on vasta eräänlainen prototyyppi, jota rakennetaan edelleen pelaajien toiminnasta kertyvän datan perusteella.
Aiemmin pelit ostettiin valmiina kaupasta ja yritys sai tuottonsa myyntihetkellä.
Nyt peliyritys kerää jatkuvasti kassavirtaa peleissä myytävistä virtuaalituotteista. Pelin on osattava kannustaa mahdollisimman monia ostamaan lisäsisältöä – mutta ei liian aggressiivisesti.
– Näistä uusista liiketoimintamalleista johtuen pelikehittäjän tavoite ei olekaan enää ainoastaan tehdä mahdollisimman nautittava peli, vaan hän joutuu miettimään balanssia nautinnon ja ostohalukkuuden välillä, Hamari kuvaa muutosta.
Ja mitä enemmän pelissä on käyttäjiä, sitä enemmän on myös mahdollista suunnata heille kohdistettuja mainoksia.
Osta, ettet menetä!
Pelisuunnittelijat muun muassa hyödyntävät rahallisesti sitä, että ihmisillä on taipumus viimeiseen asti karttaa menetyksiä.
Hamarin mukaan kyse on niin sanotusta kognitiivisesta päätöksentekoharhasta, kun pelaaja onnettomuuden tunteen välttääkseen panostaa pelaamiseen vielä lisää.
Jos suurella vaivalla ja ajan kanssa rakentamasi farmin mansikat uhkaavat kuihtua, olet altis maksamaan tehokkaasta kastelujärjestelmästä. Tällä tavalla pelisuunnittelu ja markkinointi voivat arveluttavalla tavalla yhdistyä, Hamari sanoo.
Taas jotain uutta!
Myös peliyhtiö Rovio on siirtynyt ilmaiseksi ladattaviin peleihin.
Rovion pelejä on ladattu jo 4 miljardia kertaa, ja aktiivisia käyttäjiä on kuukaudessa keskimäärin 11 miljoonaa.
Käyttäjistä “vain” viisi prosenttia tekee ostoksia, mutta sekin on paljon näissä käyttäjämäärissä. He ovat valmiita maksamaan siitä, että pääsevät etenemään pelissä heti, kun se ilmaiseksi pelaamalla veisi kuukauden.
Kilpailu käyttäjien huomiosta viihdeteollisuudessa on kovaa. Roviolla uskotaan, että kaksi asiaa saa pelaajan viipyvän pelissä pidempään: jatkuvasti vaihtuvat sisällöt ja tuttu peliyhteisö.
– Meidän pitää koko ajan luoda peleissä uutta sisältöä. Kun pelaaja avaa pelin, se tuntuu samalla tavalla raikkaalta kuin Instagram tai Facebook, jotka ovat aina erilaisia, vertaa Rovion tuotehallinnan johtaja Michail Katkoff.
Rovion tuotehallintajohtaja Michail Katkoffin mukaan ilmaiseksi ladattavat pelit eivät ole enää tuotteita, vaan jatkuvasti kehitettäviä palveluja. Siksi niillä ei ole myöskään hintakattoa.Jyrki Ojala / Yle
Pelaajien käyttäytymistä Rovio testaa rakentamalla kymmenillä tuhansilla ihmisillä koeasetelmia, joissa eri ryhmät pelaavat eri versioita. Pelaajia eniten innostava malli otetaan lopulta käyttöön.
Epäeettistä olisi Katkoffin mukaan rakentaa sellainen peli, jossa maksava käyttäjä pystyy automaattisesti päihittämään muut, jotka eivät käytä pelissä rahaa.
Ahneus suututtaa!
Ehkä lähitulevaisuudessa nähdään sekin, että peliyhtiöt pystyvät ainakin osaksi testaamaan pelejä ihmisten sijaan psykologisesti mallinnetuilla tekoälypelaajilla. Tietokonepelien professori Perttu Hämäläinen kirjoitti aiheesta hiljattain lääketieteellisessä aikakauskirjassa Duodecimissa.
Silloin yhä koukuttavampia pelejä voitaisiin suunnitella entistä tehokkaammin. Tekoäly kertoisi testitulokset sekunnin murto-osassa.
Hämäläisen mukaan mikään ei estäisi myöskään pelisuunnittelijan korvaamista algoritmilla, joka itsenäisesti säätää ja testaa pelin suunnittelua.
Mutta pelaajatkin voivat suuttua, jos heitä rahastetaan liikaa.
Viime vuoden lopulla uuden Star Wars Battlefront 2 -pelin käyttäjät hermostuivat, kun he pelin ostettuaan olisivat joutuneet maksamaan vielä erikseen halutuimmista sankarihahmoista. Pelijätti EA taipui painostuksesta muuttamaan liian ahneeksi koettua pelimekaniikkaa.
Jutussa on käytetty lähteenä myös psykologian professorin Adam Alterin kirjaa "Vastustamaton" (2017), joka kuvaa käyttäytymisaddiktioiden syntyä digimaailmassa.
Elokuvaohjaaja Markku Pölönen ottaa osaa elokuva-alaa kuohuttaneeseen kampanjakevääseen. Pölönen on antanut kasvonsa kampanjalle, joka leviää Pohjois-Karjalassa sosiaalisessa mediassa.
– Meillä on täällä tällainen Mie tuun -kampanja käynnissä ja se toimii hyvin, Pölönen sanoo.
– Jos tulee jokin hätä, voi soittaa naapurille ja pian puhelimesta kuuluu “mie tuun”. Eipä aikaakaan, kun on naapuri pihassa traktorin kanssa. Olipa hätä mikä tahansa, apu on saatavilla, Markku Pölönen tiivistää kampanjan idean.
Pölönen muistuttaa, että naapuriapu on vanha suomalainen perinne.
– Lähimmäisenrakkaus on ehkä upein rakkauden muoto. Suomalaiselle se on enemmän tekoja kuin sanoja. Rakkaus on verbi, Pölönen muotoilee.
"Sakke" nimen takana
Pölönen kertoo, että kampanajan ydinsanoma tiivistyi viime viikonloppuna Enon Hirviniemessä tapaamisessa, jossa oli mukana paikallisia ihmisiä ja kesämökkiläisiä. Pölösen mukaan kampanjalle keksi nimen “muuan Sakke”, joka haluaa pysytellä anonyymina. Pölönen itse ei ollut ideoimassa kampanjaa, mutta on lupautunut sen äänitorveksi.
Hän on houkutellut mukaan myös Pohjois-Karjalan maakuntaliittoa. Mie tuun -kampanja ja logo leviävät nyt vauhdilla sosiaalisessa mediassa tunnuksella #mietuun. Pölönen toivoo, että kampanja ryydittää keskustelua auttamisesta ja kannustaa ihmisiä ryhtymään sanoista tekoihin.
– Jutun paras asia on, että tässä juhlitaan suomalaisille tyypillistä vanhaa tapaa, naapuriapua.
Lähihoitajakoulutukseen on hyväksytty viime vuosina opiskelijoita, jotka ovat täysin soveltumattomia alalle. Puutteita on taidoissa, asenteissa, terveydentilassa ja joskus motivaatiossa. Ammattiliitot, oppilaitokset ja Valvira vaativat nopeita toimenpiteitä asian korjaamiseksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriö suunnittelee yhteishaun uudistamista ensi vuonna, niin että siihen tulisi mukaan oppimisvalmiuksia mittaava koe. Lisäksi lähihoitajakoulutuksen alkuvaiheeseen saattaa tulla opettajien tekemät haastattelut, joissa arvoidaan onko opiskelija todella soveltuva alalle.
Alla voit kokeilla, läpäisisitkö lähihoitajan matematiikan kokeen. Kysymykset on laatinut matematiikan lehtori Anne Saarela. Peruskoulun ala-asteen matematiikka riittää.
Ulvilalainen projekti-insinööri Soili Ketomäki tankkaa autoaan Kaasmarkun huoltoasemalla. On keskiviikkoaamu. Aurinko ei ole vielä noussut, sillä kello on puoli kuusi. Edessä on tavallinen työpäivä ja -matka.
Sata kilometriä ja puolitoista tuntia myöhemmin Ketomäki on työpaikallaan Tampereella. Päivittäinen pendelöinti UIvilan ja Tampereen välillä alkoi puolitoista vuotta sitten.
– Aluksi minulla oli kämppä Tampereella, mutta viikot siellä ja viikonloput kotona tuntuivat raskaammalta kuin päivittäinen ajaminen edestakaisin, sanoo Soili Ketomäki.
Työpäivän jälkeen kotona Ulvilassa odottaa perhe. Koko huushollin siirto Tampereelle oli alusta lähtien poissa laskuista, koska mies on maatalousyrittäjä.
Onnellinen pendelöijä
Diplomi-insinöörikoulutuksen saanut Soili Ketomäki työskentelee rakennuttajapalveluja tarjoavalla Weladolla. Päivät kuluvat rakennustyömailla ja asiakastapaamisissa.
Kotona Ulvilassa hän on illalla seitsemän jälkeen.
Ulvilassa asuva Soili Ketomäki käy päivittäin töissä Tampereella.Jari Pelkonen / Yle
Ketomäki sanoo olevansa onnellinen pendelöijä ja tyytyväinen tilanteeseensa. Ajoaika on hänen omaa aikaansa.
– Paluumatkalla käyn aina työpäivää läpi. Mielestäni on mukavaa, että matka on vähän pidempi: pystyy ajattelemaan ja järjestämään työasiat mielessään.
Soili Ketomäelle on tuhansien työmatkakilometrien aikana syntynyt myös muunlaisia rutiineja.
– Aamulla ajamaan lähtiessäni, pistän äänikirjan soittimeen ja kuuntelen dekkareita. Yleensä ratkaisen murhia nuo matkat, Ketomäki nauraa.
Hän myöntää, että pendelöinti tuntuu toisinaan raskaalta, mutta useimmiten ei.
– Eihän tätä tekisi, jos koko ajan ottaisi päähän.
Hänen mukaansa pendelöinnissä parasta on vapauden tunne, mahdollisuus liikkua paikasta toiseen. Toistaiseksi hän ei ole edes etsinyt uutta työtä lähempää kotia.
– Jos nyt vaihtaisin työpaikkaa, ei se kyllä pendelöinnistä johtuisi, Soili Ketomäki sanoo.
Pendelöinti lisääntynyt, matkat lyhentyneet
Tilastot kertovat, että pendelöinti on lisääntynyt jatkuvasti. Kun 1980-luvulla joka viides pendelöi, vuonna 2015 kävi joka kolmas töissä oman kotikuntansa ulkopuolella.
Viimeisimmät tilastot ovat vuodelta 2015. Tuolloin 758 717 ihmistä kävi töissä muualla kuin asuinkunnassaan. Heistä 42 834 ihmisellä työmatka oli yli sata kilometriä. Eniten pendelöijiä asuu Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla.
Vaikka pendelöinti on lisääntynyt, ovat matkat lyhentyneet. Ainoastaan Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä pendelöidään nykyään kauemmas kuin vuonna 2005.
Antti Hämäläinen
Poriin tullaan ja Porista lähdetään
Pendelöinti suuntautuu erityisesti kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin kuten Poriin, joka vetää työntekijöitä naapurikunnista ja ympäri Satakuntaa – ja kauempaakin. Toisaalta lähes joka viides työssäoleva porilainen työskentelee muualla kuin kotikaupungissaan.
Porissa on noin 32 000 työllistä. Heistä hieman yli 26 000 työskentelee Porissa ja vajaa 6 000 muualla. Porissa puolestaan työskentelee noin 7 500 ulkopaikkakuntalaista.
Etelä-Suomen kasvukolmion kulmiin eli Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin suuntaa päivittäin 725 porilaista. Näistä kaupungeista puolestaan Porissa käy töissä 516 ihmistä.
Porista Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin töihin menevät edustavat usein duunariporrasta. Eniten pendelöivät tukku- ja vähittäiskaupan, teollisuuden, kuljetuksen ja varastoinnin sekä rakentamisen aloilla työskentelevät porilaiset.
Turusta, Tampereelta ja Helsingistä Poriin töihin tulevat puolestaan edustavat korkeaa koulutustasoa. Töihin tullaan etenkin terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä koulutuksen toimialoille. Joukossa on runsaasti esimerkiksi Porin yliopistokeskuksessa ja sairaanhoitopiirissä työskenteleviä.
Vanha interrailaaja nauttii junamatkasta
Tampereen yliopiston Porin yksikössä sosiaalityön professorina työskentelevä Irene Roivainen matkustaa Tampereelta Poriin pari kolme kertaa viikossa.
Puolentoista tunnin työmatka sujuu junalla. Lähtö on aamulla kahdeksalta ja paluu kotiin tapahtuu reilu kaksitoista tuntia myöhemmin. Pitkä työmatka ei tunnu raskaalta.
– Minä olen vanha interrailaaja. Suorastaan nautin junalla matkustamisesta, Irene Roivainen sanoo.
Roivainen aloitti pendelöinnin viime elokuussa. Päätöstä Poriin töihin lähdöstä ei ollut vaikea tehdä.
– Minun elämäntilanteeni on se, että oli helppo lähteä. Jos olisi päiväkoti- tai kouluikäisiä lapsia, tilanne olisi ollut aivan toinen.
Porin yliopistokeskuksessa työskentelevä professori Irene Roivainen kulkee työmatkat Tampereelta Poriin junalla.Marjut Suomi / Yle
Aluksi Irene Roivainen mietti, hankkisiko hän asunnon Porista, mutta luopui ajatuksesta nopeasti. Puolentoista tunnin junamatka tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Menomatkat sujuvat läppärillä töitä tehden, paluumatkalla ei enää jaksa työskennellä.
Roivaisen mielestä pendelöinti ei ole kuitenkaan raskasta, jos muut työhön liittyvät asiat ovat kunnossa.
– Pääasia on se, että on hyvä työyhteisö ja mielekäs työ.
Yhtä asiaa Irene Roivainen silti kaipaisi: nykyistä parempaa junayhteyttä Tampereen ja Porin välille.
– Junavuoroja voisi olla tiheämmin. Poristahan ei lähde esimerkiksi illalla kuuden jälkeen junia Tampereelle ollenkaan.
Liikkuvuus lisääntynyt kaikella tapaa
Pendelöintiä ja muuttoliikettä tutkinut valtiotieteen tohtori Timo Aro sanoo, että pendelöijät eivät useinkaan tee ratkaisua pitkistäkään työmatkoista pakon sanelemana.
– Pendelöijät ovat yleensä hyvin valikoivia ja pendelöinti nähdään henkilökohtaisena päätöksenä, joka kannattaa tehdä, Aro sanoo.
Tyypillisin pendelöijä on 35–44-vuotias perheellinen mies, joka työskentelee valtionhallinnossa. Hänen tulonsa ovat viidenneksen korkeammat kuin omassa asuinkunnassaan olevilla keskimäärin.
Vähiten puolestaan pendelöivät 55-vuotiaat perheettomät naiset.
Timo Aron mukaan teknologia mahdollistaa sen, että ihmiset ovat periaatteessa ajasta, paikasta ja etäisyyksistä riippumattomia. Etätyön lisääntyminen ei ole kuitenkaan vähentänyt pendelöintiä sen enempää kuin muuttoliikettäkään. Kummatkin ovat lisääntyneet.
– Ylipäätään ihmiset liikkuvat aikaisempaa enemmän, Timo Aro selittää.
Jari Pelkonen / Yle
Yksi syy liikkumisen lisääntymiseen on paremmat liikenneyhteydet. Aron mielestä yhteiskunnan kannattaisikin kaiken kaikkiaan panostaa liikkuvuuden parantamiseen: teihin, rautateihin, julkiseen liikenteeseen. Hyödyt tulevat yhteiskunnalle moninkertaisesti takaisin.
– Kun talous lähtee kasvuun, uusia työpaikkoja syntyy epätasapainoisesti. Hyvä esimerkki on Lounais-Suomi, joka vetää koko ajan uusia pendelöijiä yhä laajemmalta alueelta.
Työpaikkaomavaraisuus ja pendelöinti
Työpaikkaomavaraisuus kuvastaa tietyssä kunnassa olevien työllisten ja samassa kunnassa työssäkäyvien välistä suhdetta. Viimeisimmän tilaston mukaan Suomessa on 74 kuntaa, joissa työpaikkaomavaraisuus on yli 100 prosenttia. Se tarkoittaa, että kunnassa on työpaikkoja enemmän kuin työllisiä.
Työpaikkaomavaraisuuden tunnusluku ei suoraan kerro kuntia, joihin runsaasti pendelöidään, mutta se on suuntaa antava. Esimerkkikuntamme Pori ei mahdu kärkijoukkoon. Pori on sijalla 39. Kaupungin työpaikkaomavaraisuus on 105,4 prosenttia.
Antti Hämäläinen
Neljä tuntia päivässä työmatkoihin
Tommi Ojala työskentelee Satakunnan Syöpäyhdistyksessä ryhmätaideterapeuttina. Työmatka Turusta Poriin kestää kaksi tuntia suuntaansa. Ojala on ajanut väliä nyt puolitoista vuotta.
Mies sanoo, että neljä tuntia päivässä työmatkoihin sopii hänelle.
– Koen pendelöinnin antavan minulle vapauden tunteen. Matkustaminen on omaa suojattua aikaa, jolloin en ole kenenkään kontrollin alla.
Turkulainen ryhmätaideterapeutti Tommi Ojala käy töissä Porissa.Jari Pelkonen / Yle
Tommi Ojalan työmatkat sujuvat ajatustyötä tehden. Potilastapaukset ehtii käydä mielessä kunnolla läpi ja purettua. Toistaiseksi mies on tyytyväinen elämäntilanteeseensa, eikä ole etsinyt muuta työtä.
– Minä ajattelen, että on nyt tämä elämänvaihe ja se kestää minkä kestää. En ole ajatellut, että kuinka kauan jaksan.
Mies käyttää työmatkoihin omaa autoaan. Linja-autoa hän kokeili kerran, mutta totesi sen raskaammaksi vaihtoehdoksi, koska aikaa työmatkaan kului enemmän.
Yksi asia omassa autossa kuitenkin arveluttaa.
– Kustannukset vuositasolla ovat niin suuret, ettei niitä kannata edes ajatella, Ojala sanoo.
Suuret yhtiölainat yleistyvät uusien asuntojen kaupassa. Yhä useampi uusi asunto erityisesti suurissa kaupungeissa myydään jättimäisen, vähintään yli 70 prosentin velkaosuudella.
Yli 70 prosentin velkaosuuksien osuus kaikista uusien, yhtiölainallisten asuntojen kaupoista on kasvanut vuodesta 2010 selvästi koko maassa, laskee yliaktuaari Atro Andersson Tilastokeskuksen Tieto&trendit-blogissa.
Uuden asunnon velaton myyntihinta voi olla esimerkiksi 250 000 euroa, josta 70 prosentin velkaosuus on 175 000 euroa. Ostaja maksaa siis kauppahinnan 75 000 euroa ja saa päälle 175 000 euron yhtiölainan.
Suuri velkaosuus saa asunnon hinnan näyttämään petollisen alhaiselta. Osalle uuden asunnon ostajista asumisen kulut voivat olla ikävä yllätys, koska monesti yhtiölainan lyhennykset alkavat vasta vuosia muuton jälkeen.
Oulussa, Tampereella ja Turussa yli puolet uusien asuntojen velkaosuutta sisältävistä kaupoista tehtiin viime vuonna suuren eli yli 70 prosentin velkaosuudella.
Seitsemän vuotta aiemmin näin suuria velkaosuuksia oli esimerkiksi Tampereella vain hieman yli joka kymmenennessä uuden asunnon yhtiölainaa sisältävässä kaupassa. Oulussa ja Turussa suuria velkaosuuksia oli noin joka viidennessä kaupassa.
Yle Uutisgrafiikka
Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä vastaavat luvut ovat nousseet, mutta ne ovat selvästi pienempiä.
Tämä voi selittyä sillä, että pääkaupunkiseudulla suuret velkaosuudet ovat prosentuaalisesti hieman pienempiä, mutta euromääräisesti suurempia asuntojen hintaeron takia, Andersson arvioi.
Velaton uusi asunto harvinaistunut
Tilastokeskuksen Andersson vertaili vuosina 2010–2017 tehtyjen uusien asuntojen kauppojen velkaosuuksia Tilastokeskuksen uusien osakeasuntojen hintatilaston aineistolla, jonka perustana on Kiinteistönvälitysalan keskusliiton (KVKL) hintaseurantapalvelun aineisto. Se ei kata täydellisesti kaikkien rakennuttajien myymiä uusia asuntoja.
Velkaosuuksien vertailusta Andersson on poistanut ne kaupat, joissa velkaosuutta ei ollut lainkaan.
Kokonaan ilman yhtiölainaa myytävien uusien asuntojen määrä on laskenut huomattavasti, Andersson kertoo Ylelle. Viime vuonna 13 prosenttia uusista asunnoista myytiin ilman velkaosuutta, kun vuonna 2010 vielä neljännes uusista asunnoista myytiin ilman yhtiölainaa.
Sotkamossa sijaitsevan hopeakaivosen rahoitus on varmistunut.
Sotkamo Silver AB:n hallitus teki keskiviikkona hopeakaivoksen rakentamispäätöksen. Työt kaivoksella jatkuvat täysipainoisesti kohti tuotannon tavoiteaikataulun mukaista aloittamista alkuvuodesta 2019.
Suomalaisen tytäryhtiön Sotkamo Silver Oy:n toimitusjohtaja Arttu Ohtonen kertoo, että kyseessä on ensimmäinen hopeakaivos Suomessa. Yritys työllistää Sotkamossa noin sata henkilöä. Tuotanto-odotukset ovat Ohtosen mukaan noin 45 tonnia vuodessa.
Ohtonen kertoo, että hopea myydään rikasteena. Jatkokäytössä noin puolet menee teollisiin tarkoituksiin ja puolet muihin, kuten sijoitushopeaan sekä pöytähopeaan ja koruihin.
– Koruhopea käy kuitenkin mutkan ulkomailla, mutta suomalaista hopeaa voi kohta olla suomalaisten koruissa.
