Pienen ravintolan ovi käy tiuhaan tahtiin pimeänä talvi-iltapäivänä Enossa Pohjois-Karjalassa. Asiakkaiden virtaus tuntuu suorastaan ihmeeltä, kun katsoo Enon kirkonkylää – vain muutama auto ajaa silloin tällöin kylän läpi.
Jalankulkijoita ei liiemmin näy, eikä ihmekään, kun koko alueella asuu vain noin 6 500 ihmistä, joista suurin osa useiden kilometrien päässä kylän keskipisteestä.
Silti bangladeshilaisyrittäjän Nazrul Islamin ravintola on löytänyt vakiintuneen asiakaskuntansa.
"Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta"
Nazrul Islamin tarina on monelle maahanmuuttajalle tuttu. Vaimon opinnot toivat miehen Joensuuhun noin kahdeksan vuotta sitten.
45-vuotias Islam on kouluttautunut Bangladeshissa ammattikokiksi, mutta uudessa kotimaassa omaa koulutusta vastaavaa työtä ei löytynyt.
– Yritin pitkään löytää töitä Suomesta, mutta sain vain siivousalan töitä. Jatkettuani siivousta muutaman kuukauden ajan vaimoni sanoi, että minun pitäisi tehdä koulutustani vastaavaa työtä.
Matkailu- ja Ravintolapalveluiden yrittäjien ja työnantajien edunvalvoja ja työmarkkinajärjestön Vitriini-lehden mukaan palkansaajina koulutetut maahanmuuttajat saattavat toimia pitkään koulutustaan vastaamattomissa töissä, siksi oman yrityksen perustaminen houkuttelee.
Näin kävi myös Islamille. Muutama vuosi Suomeen saapumisen jälkeen Islamin ystävä kertoi, että hieman kauempana Joensuun keskustasta on pizzeria myynnissä. Islam ymmärsi tilaisuutensa tulleen.
– Moni sanoi, ettei minun kannata lähteä Enoon ja varoittivat, että täällä olisi hiljaista, eivätkä paikalliset ihmiset haluaisi tutustua ulkomaalaisiin.
– Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää. Minun oli elätettävä vaimoni ja hieman aikaisemmin syntynyt esikoiseni ja säästöt alkoivat huveta hurjaa vauhtia, Islam kertoo.
Intialainen ruoka ei tarkoita tulisuutta
Nazrul Islam ei kuitenkaan halunnut tarjota vain pizzaa ja kebabia ravintolan edellisen omistajan tapaan vaan päätti lisätä valikoimaan myös intialaisia annoksia.
– Joillakin asiakkaillamme on edelleen paljon ennakkoluuloja intialaista ruokaa kohtaan. Moni ei uskalla kokeilla annoksia, koska ihmiset luulevat, että intialainen on sama asia kuin tulinen.
Vaikka talvisena arki-iltana Islamin ravintolan hittituote tuntuukin olevan pizza ja makkaraperunat, on myös intialaisen ruuan menekki kasvanut ajan saatossa.
Kulttuurissamme keittiö oli naisen valtakunta, eivätkä miehet koskaan kokanneet. Nazrul Islam
Islam haluaakin rikkoa ruokaan liittyviä ennakkoluuloja Enossa. Mies on tottunut murtamaan ennakkoasenteita jo entisessä kotimaassaan Bangladeshissa.
– Kun olin nuori kulttuurissamme keittiö oli naisen valtakunta, eivätkä miehet koskaan kokanneet. Lapsuuteni ystävät nauravat minulle edelleen, kun kuulevat, että valmistan työkseni ruokaa.
Reilut seitsemän vuotta ravintolayrittäjyyttä on tuonut Islamille taloudellisen turvan ja paljon positiivisia kohtaamisia enolaisten kanssa, mutta suurin haave odottaa vielä toteutumistaan.
– Haluan perustaa intialaisen ravintolan jonnekin päin Suomea.
Pohjois-Karjalan ainoaan sushiravintolaan tullaan kaukaa
Lähes 100 kilometrin ajomatkan päässä Pohjois-Karjalan keskuskaupungista Joensuusta sijaitsee maakunnan ainoa sushiravintola Ravintola Lieksa.
Kun ravintola avasi ovensa noin puolivuotta sitten noin 11 400 asukkaan Lieksaan, moni ihmetteli ravintolan omistajalle ääneen, miksi sushia ei tuotu Joensuun opiskelijoiden ja kaupunkilaisnuorten äärelle.
Ravintolan omistajan virolaislähtöisen 34-vuotiaan Nikolai Loorensin mukaan muutto Lieksaan oli hetken päähänpisto.
– Näin verkossa mainoksen myytävänä olevasta ravintolasta Lieksassa. Tiesin, ettei täällä asu paljon ihmisiä, muttei täällä myöskään ollut yhtään sushiravintolaa, toisin kuin vaikkapa Helsingissä, jossa sushiravintoloita on joka nurkalla.
– Aluksi saimme kritiikkiä sushiravintolan avaamisesta Lieksaan, koska täällä asuu niin paljon vanhoja ihmisiä. Monet myös sanoivat, etteivät halua syödä raakaa kalaa, mutta nyt yhä useampi haluaa kokeilla sushia ja tulevat ravintolaamme.
Tallinnasta lähtöisin oleva Loorens on kokenut sushikokki. Hän on työskennellyt Englannissa, Norjassa, Kyproksella, Virossa, Dubaissa ja Irlannissa. Viime vuodet hän asui perheensä kanssa Keravalla.
Viime kesänä Loorens pakkasi vaimonsa, poikansa ja kaksi tytärtään autoon ja lähti tutustumaan Pohjois-Karjalaan ja Lieksaan. Vastassa oli pieni kaupunki, mutta suuret ravintolatilat.
– Olen aina halunnut ison ravintolan ja ajattelin, että tässä on tilaisuuteni. Päätös Lieksaan muutosta syntyi heti, vaikka perheeni ei ajatuksesta hirveästi innostunutkaan. Vaimoni tietää, että kun jotain päätän, päätäni ei saa enää käännettyä, Loorens naurahtaa silmät pilkehtien.
Ennen Lieksaan muuttoa mies ehti kokeilla oman ravintolan pitämistä Keravalla, mutta vasta Pohjois-Karjalassa yritys on lähtenyt pyörimään toivotulla tavalla.
Vaikka vakaa asiakaskunta on jo löytynyt ja Loorens perheineen on kotoutunut Lieksaan hyvin, ei pieni paikkakunta tunnu täysin riittävän maailmaa nähneelle miehelle.
– Etsin sopivia tiloja ja sushikokkia Joensuusta. Haluan avata sinne ravintolan mahdollisimman pian. Tälläkin hetkellä monet asiakkaista ajavat Joensuusta asti ravintolaamme sushin vuoksi, Loorens paljastaa.
