Keskustan kansanedustajan Sirkka-Liisa Anttilan presidentin linnan itsenäisyyspäivänjuhlissa käyttämät juhlapuvut ovat nyt esillä Forssassa.

Pukunäyttelyssä on kolmen viikon ajan esillä noin kolmekymmentä Sirkka-Liisa Anttilan Linnan juhlien pukua, mukaan lukien eduskunnan 100-vuotisjuhliin teetetty puku.

Forssan Torikeskuksen katutason tyhjään liikehuoneistoon rakennettu pukunäyttely on tehty yhteistyössä Lions Club Forssan Jokivarren ja kansanedustajan kanssa.

Näyttelyssä käy ilmi, että Suomen pitkäaikaisin naiskansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila on teettänyt kaikki pukunsa.

Anttila on toiminut Keskustan kansanedustajana vuosina 1983-1996 ja uudelleen vuodesta 1999 lähtien. Forssan kaupunginvaltuustossa hän on istunut neljänkymmenen vuoden ajan vuodesta 1977 alkaen.

Paikalliset ompelijat ovat saaneet näyttää kykynsä

Merja Isotalo Lions Club Forssan Jokivarresta kertoo, että yhteistä kaikille puvuille on näyttävyys.

Kansanedustaja suhtautuu itsenäisyyspäivään arvokkuudella. Anttila sanoo, että juhlapuvulla on suuri merkitys juuri itsenäisyyspäivänä.

– Olen veteraanin tytär ja veteraanit pelastivat Suomen itsenäisyyden. Naisen kuuluu itsenäisyyspäivänä pukeutua hyvin ja laittautua muutoinkin, sanoo Sirkka-Liisa Anttila.

Forssalainen Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) on säästänyt kaikki Linnan juhlien pukunsa. Niitä on Forssassa Torikeskuksessa esillä yli 30, siis kaikkiaan yli kolmeltavuosikymmeltä.

Anttila kertoo, että hänen lempipukunsa ovat niitä, joita on helppo kantaa ja jotka istuvat päälle. Monet niistä ovat lounaishämäläisten ompelijoiden tekemiä, jokainen on suunniteltu juuri Anttilalle.

Lions Club Forssan Jokivarren puuhanaiset Merja Isotalo ja Merja Vainio sanovat, että puvut ovat juuri kantajansa näköisinä. Silti ne ovat selkeästi erilaisia.

– Kun aina puhutaan, miten suomalainen nainen pukeutuu, niin nämähän ovat varsin upeita pukuja. Näissä on tyylikkäitä, hyvälaatuisia kankaita ja kauniita värejä. Minut yllätti juuri värien kirjo. Sirkka-Liisa on aina käyttänyt värejä rohkeasti, sanoo Merja Vainio.

Näyttävälle naiselle näyttävä puku

Merja Isotalon mielestä juuri Anttilalle sopii näyttävä pukeutuminen.

– Jos ihminen on vaikkapa vetäytyvä, niin on vaikeaa laittaa loistavan punainen puku ylle. Anttilalle nämä sopivat erittäin hyvin. Hän on myös itse sanonut, että naisen pitää olla ryhdikäs. Vaatteiden pitää olla sellaisia, että niitä voi kantaa kauniisti ja ne myös saavat ryhdin nousemaan, Merja Isotalo pohtii.

Puvuissa on paljon rohkeutta, mutta ei mitään ylilyöntejä.

– Ei hän varmastikaan olisi Suomen pitkäaikaisin kansanedustajanainen, jos ei olisi rohkea. Anttila on todennut, että kun tulee sellaiseen maailmaan, mikä on perinteisesti miesten hallitsema, niin naisen pitää olla rohkea ja naisen pitää olla näyttävä, Isotalo hymähtää.

Osa kansanedustaja Anttilan Linnan juhlien puvuista on tunnettujen suunnittelijoiden suunnittelemia, osa paikallisten ompelijoiden tekemiä. Myös muutamat alan oppilaitokset ovat ottaneet häneen yhteyttä ja pyytäneet saada suunnitella juhlapuku.

Satavuotiaan Suomen linnan juhlissa Sirkka-Liisa Anttilalla tullaan näkemään silkkinen puku, missä on Suomen lipun sininen väri.

Sateinen ja harmaa sää on vihdoin väistymässä. Ensi viikolle on luvassa kylmiä, mutta aurinkoisia päiviä, ennustaa Ylen meteorologi Matti Huutonen.

– Sää on tavanomaista kylmempää vuodenaikaan nähden, Huutonen huomauttaa.

Tänään sunnuntaina suuressa osassa maata sataa vielä lunta, räntää tai vettä. Tuuli on myös kovaa.

Ahvenanmerellä on tänään mitattu myrskylukemia, kun tuuli on yltynyt puuskissa jopa yli 33 metriin sekunnissa. Myös maa-alueilla Etelä- ja Länsi-Suomessa on voimassa varoituksia puuskaisesta pohjoistuulesta.

Ilmatieteen laitoksen varoitus huonosta ajokelistä on huomenna maanantaina voimassa lähes koko maassa aivan pohjoisinta Lappia ja läntisiä sekä eteläisiä rannikkoalueita lukuun ottamatta. Huutosen mukaan ajokeliä heikentää lumi- ja räntäsateiden lisäksi teiden pintojen jäätyminen.

Tiistaista eteenpäin kylmää, mutta aurinko näyttäytyy

Alkuviikon aikana Suomeen virtaa kylmempää ilmaa pohjoisesta ja sateet vähenevät.

Maanantaina idässä ja etelässä satelee vielä lunta, mutta lännessä ja pohjoisessa on jo poutaa. Tiistaista eteenpäin koko maahan on luvassa poutapäiviä.

– Suurimmassa osassa maata on näillä näkymin monin paikoin aurinkoista, Huutonen lupailee.

Päivälämpötila on etelässä nollassa tai hieman plussan puolella. Muualla maassa on pakkasta. Keski-Suomessa pakkasta on 1–5 astetta ja Lapissa 5–15 astetta.

Lapissa pakkasta on öisin jopa 20 astetta ja etelässäkin noin viisi astetta.

Huutosen mukaan sää jatkuu koleana viikonloppuun saakka. Torstaina ja perjantaina Suomen yli liikkuu sateita, mutta ennusteet niiden reitistä ovat vielä hyvin epävarmoja.

Lähes 200 vuotta sitten Venäjän keisarillisella armeijalla oli tarve saada käyttöönsä aiempaa tehokkaampia soittimia. Taistelukentän äänet olivat muuttuneet voimakkaammiksi ja näin myös musiikin piti soida kovempaa.

Tsaarin palveluksessa soittimia 1820-luvulla kehitti ja valmisti saksalainen Friedrich Anderst. Hänen käsissään syntyivät nämä täysin uudenlaisella tekniikalla varustetut vaskisoittimet.

– Näitä koko maailman mittakaavalla ainutlaatuisia soittimia valmistettiin 1820-luvun alussa tiettävästi vain vähän, kertoo aiheeseen perehtynyt musiikkimajuri Raine Ampuja.

Harva tietää, että yhdeksää tällaista erittäin harvinaista vaskisoitinta säilytetään nykyään Kuopion kulttuurihistoriallisen museon uumenissa. Niiden lisäksi tiedossa on vain yksi vastaavalla mekanismilla varustettu Anderstin soitin.

– Se on Ranskan kansallisen musiikkimuseon kokoelmassa. Anderst valmisti lukuisia soittimia, mutta ainoastaan Pariisin musiikkimuseon Es-kornetti muistuttaa Kuopion kokoelman soittimia. Siksi ne ovat ainutlaatuisia, selittää Kuopion kulttuurihistoriallisen museon museonjohtaja Merja Heiskanen.

Mysteeri, johon on vaikea löytää vastauksia

Se, miten soittimet lopulta päätyivät Kuopioon, on osittain hämärän peitossa. Ampujan mukaan kovin montaa vaihtoehtoa tähän ei kuitenkaan ole.

– Suomi oli siinä vaiheessa autonominen osa Venäjää. Sitä myöten soittimet siirtyivät varmaan ensiksi Helsinkiin ja lopulta Kuopioon, jossa sijaitsi yksi Suomen kuudesta joukko-osastosta, pohtii Kaartin soittokunnan päällikkönä toiminut Ampuja.

Anderstin vaskisoittimet olivat tekniikaltaan niin poikkeavia, että Ampujan mielestä on vaikea keksiä armeijan lisäksi muuta varakasta tahoa, joka ne olisi Kuopioon alunperin tuonut.

Heiskasen mukaan oletukselle soitinten käyttämisestä Kuopion Suomalaisen Tarkk'ampujapataljoonan yhteyteen perustetussa soittokunnassa ei ole esittää asiakirjoihin perustuvia todisteita.

Voimme ainoastaan pohdiskella, miksi nämä uudet kokeelliset soittimet tuotiin Kuopioon. Merja Heiskanen

– Voimme ainoastaan pohdiskella, miksi nämä uudet kokeelliset soittimet tuotiin Kuopioon, Heiskanen myöntää.

Kenties yhteensattuma auttaa aavistelemaan mysteeriä. Heiskanen kertoo, että Kuopion soittokunnan soitonjohtajana toimi 1821–1827 Johan Friedric Jürgens, joka oli kutsuttu Kuopioon Pietarista.

– Tunsivatko Jürgens ja Anderst toisensa ja toiko Jürgens soittimet Kuopioon? Vai onko soittimet siirretty tänne jostain muusta suomalaisesta soittokunnasta? pähkäilee Heiskanen.

Todisteita soittimista ei kuitenkaan löydy muiden soittokuntien arkistoista eikä esinekokoelmista. Soittimet eivät vaikuta myöskään olleen epäonnistunut kokeilu, koska niissä on merkkejä kovasta käytöstä, huoltamisesta ja korjauksista.

– Ne näyttävät palvelleen käytössä monia vuosia, luonnehtii Heiskanen.

Soittimia ei voi enää soittaa

Erittäin tarkkaan yksilöidyt soittimet olivat aikaansa nähden hyvin moderneja. Niissä on yhdistetty erilaisia materiaaleja Ampujan mukaan upealla tavalla.

– Soittimissa on erityispiirteitä ja yksityiskohtia, joista ne tunnistaa välittömästi. Esimerkiksi koneistoissa on tunnistettava lyyran kuva, kuvailee Ampuja.

Kuopion kulttuurihistoriallinen museo sai soittimet lahjoituksena Kuopion vapaapalokunnalta vuonna 1903.

– Vapaapalokunta ei todennäköisesti käyttänyt soittimia, vaan ne olivat varastoitu vanhoina ja huonokuntoisina, museojohtaja Heiskanen kertoo.

Vaskisoitinten arvoa on vaikea arvioida niiden ainutlaatuisuuden vuoksi. Ampuja kertoo, että nykyaikainen kalliimpi vaskisoitin saattaa maksaa kymmeniätuhansia euroja. Tämän lukeman hän kertoisi ainakin kymmenellä, että saisi jonkinlaisen arvon yhdelle soittimelle.

– Varkaille sanoisin, että soittimista ei ole mitään iloa, koska ne ovat erittäin tunnistettavia. Ei niitä voi myydä mihinkään. Siinä mielessä ne voisi laittaa vaikka torille näytille, Ampuja heittää.

Varkaille sanoisin, että soittimista ei ole mitään iloa, koska ne ovat erittäin tunnistettavia. Raine Ampuja

Hän ei myöskään kokeilisi soitinten soittamista. Metalli väsyy ja ääni puoleentuu pikkuhiljaa. Myös venttiilikoneisto on aikojen saatossa hapettunut.

– Jos soittimen ottaisi omiin käsiin, pitäisi laittaa hansikkaat käteen ja katsoa, että on pehmeä lattia. Eli kyllähän ne enemmän katselun varassa ovat, Ampuja tuumaa.

Soittimet olivat pysyvästi esillä Kuopion museossa vuoteen 1938 asti, jonka jälkeen ne ovat olleet esillä vaihtelevasti, viimeksi vuonna 2009.

– Museon peruskorjauksen jälkeen soittimia tullaan esittelemään uusissa näyttelyissämme, lupaa Heiskanen.

Espoon Kirkkojärvellä vedenpinta nousee taas kovaa vauhtia lauantain vesisateiden ja lumen sulamisen takia. Vesi voi nousta Turunväylän Helsinkiin vievälle kaistalle, varoittaa Tulvakeskus.

Liikenneviraston liikennepäivystäjän Esa Malisen mukaan liikennekeskuksessa ei tällä hetkellä uskota veden pinnan nousevan moottoritielle asti. Hänen mukaansa tilannetta kuitenkin tarkkaillaan koko ajan.

– Aamuliikenne ei ole näillä näkymin vaarassa, Malinen sanoi seitsemän aikaan sunnuntai-iltana.

Malisen mukaan liikennekeskuksessa ollaan kuitenkin koko ajan valmiudessa toimimaan, jos tarve vaatii.

"Se on siinä ja siinä, että jaksaako se nousta"

Tulvakeskuksen mukaan vesi on noussut vuorokaudessa yli 20 cm. Nousunopeus oli tänään sunnuntaina aamulla yksi senttimetri tunnissa. Iltaa kohden nousunopeus on hidastunut puoleen senttiin tunnissa.

– Se on siinä ja siinä, että jaksaako se nousta siihen Turunväylän reunalle vai ei, Suomen ympäristökeskuksen johtava hydrologi Bertel Vehviläinen sanoi Ylelle alkuillasta.

Vehviläinen arveli, että maanantaiaamuun mennessä selvinnee, täytyykö moottoritien kaistoja sulkea.

Iltayhdeksän jälkeen Suomen ympäristökeskus ilmoitti Twitterissä, että veden pinta on jo kuuden sentin päässä Helsingin suuntaan vieviltä kaistoilta.

Sään kylmeneminen pysäyttää veden nousun maanantain ja tiistain aikana. Loppuviikosta Suomeen on kuitenkin tulossa taas uusia sateita, ja vedenpinta saattaa lähteä taas nousuun.

Tulvavallit otettu jo pois paikoiltaan

Vesi tulvi Turun moottoritielle muutama viikko sitten runsaiden vesisateiden vuoksi. Puolustusvoimien avulla tielle saatiin rakennettua tulvavallit, eikä tietä tarvinnut sulkea kokonaan. Tulvavallit on nyt jo otettu pois paikoiltaan. Ne on kuitenkin jätetty lähistölle.

Turun moottoritien tulvaherkällä pätkällä, lähellä niin sanottua Ikean liittymää, on parhaillaan käynnissä parannushanke, jossa painunutta tietä nostetaan. Moottoritie on vajonnut alaspäin noin metrin.

Espoonjoen ajantasaisen vedenkorkeuden Turun moottoritien sillan kohdalla voi tarkistaa ympäristöhallinnon verkkosivuilla olevasta ennusteesta.

Lue myös:

Turun moottoritien kaikki kaistat auki tiistaiaamuksi – Tulvavallit puretaan ensi yönä

Tulvavallit kestävät Espoossa – "Jännitysnäytelmä näyttää hyvältä ja voitokkaalta"

Espoonjoki on tulvinut Turun moottoritielle – haittaa liikennettä molempiin suuntiin

Viikon kestäneet budjettineuvottelut Helsingin kaupungintalolla saatiin sunnuntaina iltapäivällä päätökseen. Helsingin budjettineuvotteluihin osallistuneet puolueet sopivat, että kuntavero laskee ensi vuoden alusta 0,5 prosenttiyksikköä 18:aan prosenttiin pormestari Jan Vapaavuoren (kok.) esityksen mukaisesti.

Päätös on poikkeuksellinen, sillä Helsingin kaupunki on viimeksi laskenut kuntaveroaan vuonna 1996. Keskituloiselle, 3 000 euroa kuukaudessa tienaavalle helsinkiläiselle, budjettisopu tuo 150 euroa lisää rahaa käteen vuodessa.

Vartiosaaren rakentaminen keskeytetään

Neuvottelut olivat kaikkien Yle uutisten haastattelemien Helsingin kuntapäättäjien mukaan tavallisen vaikeat. Isoista puolueista SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät vastustivat lähtökohtaisesti kuntaveron alentamista, koska kuntaveron alentaminen tuo 70 miljoonaa euroa vähemmän rahaa Helsingin kassaan vuodessa. Vasemmisto ja vihreät olivat huolissaan budjettineuvottelujen aikana kuinka helsinkiläisten palveluiden käy.

Vihreät ja Vasemmistoliitto näyttävät ainakin saaneen omansa neuvoteltua, sillä nyt päättyneissä neuvotteluissa päätettiin myös muun muassa, että itäisessä Helsingissä sijaitsevan Vartiosaaren rakentamissuunnitelmat keskeytetään. Helsingin viime vuonna päätetyssä yleiskaavassa Vartiosaareen on kaavoitettu asuntoja jopa 7 000 asukkaalle. Nyt rakennussuunnitelmat keskeytetään.

– Vartiosaaren rakentaminen ei ole mielestämme järkevää. Jo rakennettujen alueiden tiivistäminen on tällä hetkellä tärkeämpää. Vartiosaaresta tulisi bussinperälähiö. Mielestämme Vartiosaari toimii paremmin puistona, ja sinne pääsyä pitäisi erityisesti kehittää, sanoo Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs.

Kaikki tyytyväisiä budjettiin

Kaikki neuvotteluihin osallistuneet kaupunginhallituspuolueet pitävät nyt saatua budjettisopua hyvänä. Helsinkiläisten palveluista ei leikata. Erityisen tyytyväinen on Vasemmistoliitto, että sosiaali- ja terveyspalveluihin annettiinkin lisärahaa 21 miljoonaa euroa. Kasvatus ja koulutus sai myös kolme miljoonaa lisärahaa jo luvatun 40 miljoonan lisäksi.

Lisäksi nyt päätettiin muun muassa, että maksuton varhaiskasvatus 5-vuotiaille toteutuu ensi syksystä alkaen ja eriarvoistumisen torjunta saa lisärahaa, kaupunkipyörä-palvelu laajenee koko kaupunkiin ja pyöräliikenteen investoinnit tuplataan.

Helsingin kaupungin budjettia käsitellään huomenna maanantaina kaupunginhallituksessa. Kaupunginvaltuusto päättää virallisesti asiasta marraskuun puolivälissä. Poliitikkojen mukaan suuria muutoksia ei tämän jälkeen enää ole luvassa.

Timo Jakolan vaihtoautopihalla seisoo 24 autoa. Suurin on Lahden liikenteen entinen kaupunkibussi, mutta rakkain on punainen Cadillac.

– Asetin kokoelmatavoitteekseni sen, että pitää olla maasturi, avoauto, moottoripyörä, jenkkiklassikko ja Ferrari. Tämä on se jenkkiklassikko. Tästä en luovu, vakuuttaa Jakola.

Hollolaisen taiteilijan keräilyharrastus alkoi vuosi sitten ja takana on jo 100 autokauppaa.

– Jokaisen vaihtokaupan eteen joutuu tekemään valtavasti töitä. Voi sanoa, että yksi kauppa viidestäkymmenestä onnistuu.

Kaupankäyntiä kenties hidastaa se, ettei valuuttana käytetä euroja. Jakola on haalinut pihansa täyteen autoja, vaihtamalla itse tekemiään tauluja autoihin.

Kaikki eivät innostu tauluilla maksamisesta, sanoo hollolalaistaiteilija Jakola.

– Näppituntumalla arvioiden nuoret ovat selvästi ennakkoluulottomampia kuin ikäihmiset. Olen lisäksi pannut merkille, että ruotsinkieliset ovat vahvasti edustettuina näissä vaihtokaupoissa, summaa Jakola.

Moni vaihtokauppa saa vauhtia siitä, että Jakola on valmis ottamaan vastaan myös tilaustöitä.

– Tosin sillä ehdolla, että en tee perinteisiä muotokuvia, enkä esimerkiksi kliseistä kesämaisemaa, jossa on venevalkama ja koivuja, naurahtaa taiteilija.

Kaikkea muuta on toivottu ja myös tehty.

– Olen tehnyt esimerkiksi autoaiheisia töitä ja ne ovatkin hauskoja, koska niitä ei muuten tule tehtyä. Nuoret ovat ilahduttavan innokkaita keksimään mielenkiintoisia aiheita.

Jakola vakuuttaa, että jokainen hänen tekemänsä työ on helppo todistaa aidoksi Jakolaksi, sillä hän signeeraa ne sormenjäljellään.

Jatkuva vaihtorumba vie ympäri Suomea

Jakolan autolauma on alituisessa muutoksessa. Se saattaa vaihtua huomattavasti jopa viikon sisällä.

– Viimeisen viikon aikana olemme hakeneet Rellu vitosen Pirkanmaalta. Tampereelta löytyi Mazda MX-6 kuutoskoneella ja sekin on vähän ajettu. Kalajoelta löytyi Triumph Herald-avoauto, joka lähti saman tien kiertoon ja Oulusta löytyi vielä moottoripyörä ja mopo.

Kaikki autot eivät ole sellaisenaan valmiita liikenteeseen.

– Autojen kunnosta ei koskaan tiedä etukäteen. Sen takia olemme yleensä liikkeellä hinausautolla. Jos auto ei suostu käymään, niin voimme tuoda sen tänne kotitalliin ja tutkia sitä täällä rauhassa, selvittää Jakola.

Elviksen Cadillac on pitkän ketjun viimeinen lenkki

Kaksiovinen, punahehkuinen Cadillac seisoo pihalla ylväänä lokakuisesta sateesta huolimatta. Auton ovessa lukee Lucky 13, takalokasuojassa on tanssiva Elvis ja konepellillä nököttävät kromatut häränsarvet.

Massivinen Caddy on saanut Jakolan sydämestä pysyvän sijan, eikä ihme, sillä se on pitkän vaihtoketjun tulos.

Elvis kuoli -77 ja tämä on -78 vuosimallia eli tässä on todiste siitä, että Elvis elää. Timo Jakola

– Vaihdoin Jaguarini uudehkoon Skodaan, joka vaihtui heti seuraavana päivänä keskimoottoriseen Toyota MR 2:een. Se vaihtui sitä seuraavana päivänä Pontiac Firebirdiin, joka vaihtui taas seuraavana päivänä Hangossa Cadillaciin. Aika nopeita siirtoja, pohtii Jakola.

Jakola ei suinkaan ole liikkeellä yksin, vaan korvaamattomana apuna on luottomekaanikko Reijo Jokinen eli Repa.

Kun Jokisen Repa avaa tallin oven, seuraava projekti on valmiina odottamassa hellää hoivaa.

– Aina kun oven avaa, niin täytyy oikein miettiä, että mistähän sitä taas aloittaisi. Hommat eivät lopu koskaan, naurahtaa Repa.

Tällä kertaa vastassa on Opel Manta, urheilullinen 1970-luvun klassikko, josta on riisuttu sisustus ja auto odottaa selvästi uutta maalia.

– Tämä on jo aika hyvässä vaiheessa. Kattoa pitää vielä ehostaa, että pääsee maalaamaan, kertoo Repa.

– Tämä on aika haluttu ja arvokas auto, uudet penkit pitää ostaa ja sitten se lähtee kiertoon, huikkaa Jakola väliin.

Kaikki tyrkyllä olevat ajopelit eivät kelpaa herrasmieskaksikolle.

– Kurikassa oli tarjolla Peugeot 504, joka oli sitten jo aivan raato, sitä ei kannattanut ottaa kyytiin. Mielellään kuitenkin lähdetään katsomaan. Meillä on mottona, että on sitten Ivalo tai Ahvenanmaa, jos jotain mielekästä löytyy, pannaan tankki täyteen ja hinurilla baanalle, nauraa Repa.

Kiehtovia ajokkeja Mossesta Cordobaan

Jakola ja Jokinen ovat reissanneet ahkerasti ympäri Suomea. Pihalta löytyy nostalgisia ja kiehtovia ajopelejä laidasta laitaan.

– Tuo Mosse on vuodelta -83 ja se löytyi Iisalmesta. Sillä on ajettu vain 115 000 kilometriä ja se on kuulunut papille. Katsastettu ja täysin toimiva yksilö. Joka kokoelmassa pitää olla myös ainakin yksi Mosse, esittelee Jakola.

Autojen kunnosta ei koskaan tiedä etukäteen. Timo Jakola

Toinen katseet kääntävä auto on suuri, kullanvärinen Chrysler Cordoba, 2-ovinen coupé, jonka muotokieli muistuttaa 1970-luvusta.

– Minulle tuli sellainen avolava-Chevy, jossa oli vähän laittamista. Vaihdoin sen Dodge Dartiin, joka oli vanha taksi Turusta. Todellinen murheenkryyni, aloittaa Jakola.

– Sitten sain vihjeen Ylistarosta, että siellä olisi kiinnostusta vaihtaa tämä Chrysler Lebaroniin, joka oli kuulunut Yhdysvaltain suurlähetystölle. Repan muusikkokaveri tarvitsi autoa, joten se vaihtui sitten tähän Cordobaan. Melkoinen ketju tässäkin, summaa Jakola.

Jakolan autokokoelma on puuttuvaa lenkkiä vaille valmis, ja se puuttuva lenkki on Ferrari. Maailmassa on monia legendaarisia automerkkejä, miksi juuri Maranellon punainen paholainen?

– Eikö se ole kaikkien pikkupoikien unelma? Ferrari on kaikkien muiden yläpuolella. Ei Rolls-Royce tai Lamborghinikaan huonoja ole, mutta kyllä sen pitää olla Ferrari, kysy vaikka Kimi Räikköseltä, naurahtaa Jakola.

Luottomekaanikko Repa odottaa Ferrarin kohtaamista sekä ilolla että pelolla.

– Ilo tulee siitä, että pääsee sitten ajelulle Ferrarin kyydissä. Mutta sitten onkin hankala paikka, jos sille joutuu jotain tekemään.

– Et varmaankaan sitten ala tekemään jakopääremonttia? kysyy Jakola.

– En varmasti, nauraa Repa.

Kaikki tarvitsevat haaveita

Ferrari on kuitenkin vielä kaukainen haave, sillä halpaa Ferraria ei ole vielä keksitty. Jakola kartuttaa autokokoelmaansa pääasiassa muutaman tuhannen euron arvoisilla ajopeleillä.

Ferrari on jotenkin kaikkien muiden yläpuolella. Timo Jakola

– Poikamiehenä omistin aikoinaan Porsche 911:n ja naiset sanoivat, että sehän on vain kuplasta tehty coupé. Vaihdoin sen sitten Pontiac Trans Am GTA:han, joka oli ihan kamala ajettava, mutta kyytiläisiä kyllä riitti, kertoo Jakola pilke silmäkulmassaan.

Kauneus ei siis olekaan katsojan tai kuskin vaan pikemminkin kyytiläisen silmässä?

– Niin se voi käydä. Onneksi nykyinen vaimoni on autoihminen ja ymmärtää näiden päälle. Kun se Ferrari sitten jonain päivänä saadaan myytyä, lähdetään porukalla Amerikkaan kaikki kolme, nauraa Jakola.

Runsas viisitoista vuotta sitten suomalaiset muuttivat joukolla suurista kaupungeista kehyskuntiin omakotitalotonttien perässä.

2000-luvun alussa uusimaalainen Nurmijärvi oli esimerkki kehyskunnasta, joka veti puoleensa erityisesti lapsiperheitä ympäröivistä kaupungeista.

Tuolloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) visioi suurempien kaupunkien ympäröimistä "puutarhataajamista", joissa suomalaisten unelma hyvästä asumisesta ja elämästä toteutuisi. Vanhanen asui tietysti Nurmijärvellä, mistä ilmiökin sai nimensä.

Sitten tuli pysähdys, vuoden 2008 finanssikriisi, ja into muuttaa ympäryskuntaan lopahti useasta syystä.

Pankit tulivat vuosituhannen alussa vielä hyvin vastaan, kun nuoret aikuiset halusivat muuttaa kehyskuntiin. Lainaa sai kohtuullisen helposti ilman suuria vakuuksia tai takauksia. Finanssikriisin jälkeen pankkien luottopolitiikka on tiukentunut koko ajan ja omakotitalojen vakuusarvot ovat eriytyneet alueellisesti. Huonolla sijainnilla olevaa taloa vastaan saa vähemmän lainaa.

Tämä yhdistettynä talouden pitkään alamäkeen ja kasvaneeseen työttömyyteen heikensi ihmisten muuttohaluja.

Suuret kaupungit ovat vetäneet asukkaita puoleensa koko 2010-luvun. Parin viime vuoden aikana seitsemän suurimman kaupungin (Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun, Turun ja Jyväskylän) yhteenlaskettu muuttovoitto on ollut yli kahdeksankertainen niiden kehyskuntiin verrattuna.

Kehyskunnat ovat puolestaan jakautuneet muuttoliikkeen voittajiin ja häviäjiin. Puolet kehyskunnista on päässyt keskuskaupungin imuun mukaan, toisessa puolessa muuttoliike polkee paikallaan tai niistä lähdetään pois. Muuttoliiketutkija Timo Aron mukaan muuttaminen seuraa paljon talouden suhdannevaihteluja.

– Nyt kun talous on selkeästi piristynyt, osa kehyskunnista on päässyt aika hyvälle kasvu-uralle, Aro arvioi.

2000-luvun alkupuolen kasvuluvuista on kuitenkin turha haaveilla. Nurmijärvi-ilmiön muoto on muuttunut.

– Tämän vuosikymmenen uusi piirre on se, että kehyskuntien välillä on kasvun suhteen todella suurta hajontaa saman kaupunkiseudun sisällä, jopa ihan naapurikuntien välillä, hän kertoo.

Onko alkuperäinen Nurmijärvi-ilmiö lopullisesti kuopattu vai tekeekö se taas paluun talouden nousukautena? Tutkija pitää tätä mahdollisena, mutta se tulee olemaan tuntuvasti vaimeampi kuin ennen finanssikriisiä.

– Jos talous kehittyy suotuisasti, muuttovirtoja suuntautuu keskuskaupungeista laajemmalle alueelle, mutta ei enää siinä mittakaavassa kuin vuosina 2000–2008. Yksittäiset kehyskunnat voivat saada nopeaa kasvua ja suuria muuttovoittoja, mutta eivät kaikki, Aro toteaa.

Menestyjiä yhdistää sijainti, liikenneyhteydet ja kaavoitus

Timo Aro luettelee esimerkkikuntia, joihin väki haluaa taas muuttaa. Helsingin seudulla voittajiin kuuluvat Järvenpää ja Sipoo. Tampereen ympäristössä erityisesti Kangasala on voimakkaassa kasvussa. Myös Turkuun lähes kiinni kasvaneet Kaarina ja Lieto houkuttelevat muuttajia. Oulun kaupunkiseudulla Kempele kuuluu voittajiin, Jyväskylässä taas Muurame.

Heikosti menee Lohjalla, Keravalla, Tyrnävällä, Vihdillä ja Maskulla. Ilmiölle nimensä antanut Nurmijärvikin kuuluu häviäjiin. Tästä voi tutustua koko aineistoon.

– Voittajia yhdistää eniten se, että ne ovat vahvistaneet kaupunkimaisia piirteitä ja ne sijaitsevat lyhyellä etäisyydellä isompaan kaupunkiin. Tämä on vielä yhdistetty sujuviin kulkuyhteyksiin, Aro kuvailee.

Häviäjille on yhteistä se, ettei ole reagoitu ajoissa muutokseen.

– On edelleen panostettu liikaa omakoti- ja pientalovaltaiseen asumiseen, joka ei ole tiivistä asumista lähellä palveluja. Ihmiset kuitenkin selvästi hakevat jotain muuta, hän toteaa.

Tutkimusten mukaan nuorten ikäryhmien arvoissa ja asumistoiveissa on nimittäin tapahtunut muutos. Aro puhuu ensimmäisen urbaanin sukupolven esiinmarssista. Suurin osa muuttajista kun on nuoria ja nuoria aikuisia. Heille ei enää riitä pelkkä suuri ja halpa omakotitalotontti.

– Lähes neljä viidestä muuttajasta on alle 35-vuotias. Nuorten arvot, asenteet ja preferenssit poikkeavat erittäin paljon siitä, mitä vanhemmat ikäryhmät ovat aiemmin halunneet, Aro kertoo.

Ne kehyskunnat, jotka ovat huomioineet muutokset muuttoikäisten asumistoiveissa ovat menestyneet kilpailussa asukkaista. Nyt halutaan asua tiiviimmin palveluiden ja liikenneyhteyksien äärellä. Sijainti ja ympäristön elävyys ovat yhä tärkeämpiä muuttopäätöstä tehtäessä.

Kunnat, jotka onnistuvat yhdistämään kovat ja pehmeät vetovoimatekijät houkuttelevat muuttajia. Tämä tarkoittaa, että työnteko, asuminen, palvelut ja harrastusmahdollisuudet yhdistetään samalla alueella.

– Eli työ plus elämä. Mitä nuorempi ikäluokka sen tärkeämpiä ovat ne vetovoimapalvelut. Viihtyvyys on yhä tärkeämmässä roolissa, Aro sanoo.

Samalle alueelle tulisi kaavoittaa myös eri tyyppistä asumista, korostaa Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Anna Strandell.

– Keskusta-asumista toivotaan enemmän. Asuntokuntien pieneneminen ja ikääntyminen vaikuttavat siten, että meillä on yhä enemmän tarvetta kerrostaloasunnoille ja pientaloasunnoille lähellä palveluja, hän toteaa.

Strandellin mukaan omakotitalojen sijaan halutaan taloyhtiömuotoisia pientaloja, joissa voidaan yhdistää toiveet omasta pihasta asuinalueen hyvään palvelutasoon ja joukkoliikenteeseen.

Asumisura huipentuu omakotitaloon

Yle kysyi suomalaisilta, olisivatko he valmiit muuttamaan suurten kaupunkien ympäryskuntiin Nurmijärvi-ilmiön mukaisesti? Kaikista vastaajista noin kolmannes asui jo näin. Melkein neljännes haluaisi asua Nurmijärven tapaisessa kunnassa. 40 prosenttia ei asua eikä heitä kiinnosta tämä asumismuoto.

Tulosten perusteella näyttää siltä, että nuoret haaveilevat Nurmijärvi-idyllistä, mutta realismi astuu kehiin siinä vaiheessa kun asunnon hankinta on ajankohtainen. 15–24-vuotiaista 47 prosenttia halusi asua kehyskunnassa, reilua neljännestä se ei kiinnostunut. Seuraavassa ikäluokassa, 25–34-vuotiaissa, enää kolmannes halusi asua kauempana. Enemmistö nuorista aikuisista (37%) ei muuttaisi ympäristökuntaan.

35–49-vuotiaista 45 prosenttia asui jo näin eli he olivat aikanaan ostaneet sen omakotitalon. Halu muuttaa "Nurmijärvelle" väheni selvästi vanhempiin ikäluokkiin tultaessa.

Voiko kyselystä nyt päätellä, että nuoret haluavat asumaan kehyskuntiin?

Tutkijan mukaan suomalaiset haaveilevat omakotitalosta. Se ikään kuin huipentaa oman "asumisuran”.

– Omakotitalo on suomalaisille edelleen se ihanneasumismuoto. Suurin osa haluaa asua omakotitalossa ainakin jossain elämän vaiheessa, toteaa Anna Strandell kyselyn tuloksista.

Tilanne muuttuu kun kysytään, missä todella haluaisi asua nykyisessä elämäntilanteessa. Tuoreessa Asuntobarometrissä näkyi sama ilmiö, muistuttaa Strandell.

– Nuoret ja nuoret aikuiset vastaavat asumiskyselyihin aika lailla tulevaisuusorientoituneesti. Kuvataan enemmän unelma-asumista jossain tulevaisuudessa, hän sanoo.

Arjen sujuvuus ja muut tekijät ratkaisevat lopulta asumismuodon.

– Ihanneasumisessa ei huomioida arjen realiteettejä ja ajankäyttöä. Omakotitalot ovat usein kauempana keskustoista, palveluista, opiskelupaikasta ja harrastuksista. Joudutaan mahdollisesti hankkimaan auto tai kaksi ja talokin vaatii ylläpitoa, Strandell huomauttaa.

Hallituksen vastakkaiset asumisihanteet

Suomessa on pitkät perinteet nähdä kaupunki ja maaseutu toisilleen vastakkaisina.

Kolmesta hallituspuolueesta kaksi, keskusta ja perussuomalaisista irtautunut sininen, ovat agraaritaustaisia puolueita. Kokoomus taas on luonteeltaan kaupunkilaispuolue.

Hallituskumppaneiden asumisarvostuksissa ja suhtautumisessa aluekehitykseen näkyy selkeitä eroja.

Ylen kyselyssäkin puolueiden kannattajien välillä on suuria eroja kehyskuntiin muuttohaluissa.

Löytyykö hallituksessa yhteistä näkemystä mihin suuntaan Suomea pitäisi näissä asioissa kehittää?

– Näiden kolmen väliltä on vaikea löytää yhteistä nimittäjää, josta kaikki voivat olla yksimielisiä, Timo Aro huokaa.

Suuret kaupungit ovat viritelleet kapinaliikettä Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.) johdolla, koska maakuntahallinnon pelätään vievän kaupunkien vallan. Vapaavuori jatkoi keskustalle tärkeän maakuntauudistuksen arvostelua lauantaina Ylen TV1:n Ykkösaamussa.

Aro muistuttaa, ettei Suomi ole ollut pitkään aikaan koko maan osalta asuttu. Kaupungistuminen on jo tapahtunut vuosikymmenien aikana vaihtelevalla voimakkuudella, ja se on myös yksi tulevaisuuden megatrendeistä, jota ei voi sivuuttaa.

– Kun tarkastellaan kehitystä erilaisten tunnuslukujen kautta, fakta on se, että suurin osa suomalaisista asuu jo tällä hetkellä taajamissa ja kaupunkialueilla. Sitä kautta niiden merkitys kasvaa koko ajan suuremmaksi, Aro painottaa.

Hänestä ei pitäisi enää jankata siitä, tuleeko kaupungistumista estää tai vauhdittaa. Sen sijaan tulisi keskustella mitä syy- ja seuraussuhteita tästä kehityksestä aiheutuu eri tyyppisille alueille keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Anna Strandell on sovittelevampi, koska asuminen ei ole hänestä mikään joko-tai-ilmiö.

– Me tarvitsemme monipuolista asuntokantaa erilaisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin. Nämä eivät sulje toisiaan pois, hän toteaa.

Lue myös: Harkitsetko asunnon ostamista? Asuntokoneesta selviää, missä sinulla on varaa asua

Kun kadun pinnassa on jäätä, lunta tai loskaa, kannattaa vilkaista kengänpohjiin. Pitävien pohjien avulla voi säästyä liukastumiselta ja kurjilta vammoilta.

Unohda piikkikorot

Piikkikorkoisilla kengillä sipsuttelu kannattaa talvisin rajoittaa sisätiloihin. Kun kengänpohjissa on kunnolla pinta-alaa, pystyssä pysyminen on varmempaa. Talviulkoilussa matalat ja leveät korot tuovat selvästi enemmän pitoa.

– Jos on kovin kapea- ja korkeakorkoinen kenkä, epätasaisella polanteisella jääpinnalla kävely menee vaikeaksi. Siinä on suuri nilkan nyrjähdyksen riski, tutkija Mikko Hirvonen Työterveyslaitokselta sanoo.

Kokeile peukalolla, onko kengänpohja pehmeä

Talvikeleille kannattaa valita kengät, joiden pohja on pehmeä ja huokoinen myös kovalla pakkasella. Työterveyslaitoksen tutkija Mikko Hirvosen mukaan jotkut muovimateriaalit, esimerkiksi PVC ja PU, saattavat kovettua pakkasessa ja lisätä kaatumisen vaaraa.

– Pehmeä termoplastinen kumiseos on parhaita yleisesti käytettyjä talvijalkineiden pohjamateriaaleja, koska se säilyttää pehmeytensä myös pakkaskelillä, Mikko Hirvonen sanoo.

Hän neuvoo kokeilemaan kengänpohjan materiaalia peukalolla. Pohjan pitää painua peukalon alla selvästi kasaan.

Tarkista, että pohja on kuvioitu

Kunnon kuviot kengänpohjassa lisäävät pitoa vaikkapa lumikelillä. Kenkätehdas Janitan toimitusjohtaja Jari Salmi uskoo, etteivät kuluttajat Suomessa edes valitsisi sileäpohjaisia talvikenkiä.

– Sileissä pohjissa ei kannata yrittää liukkauteen lähteä. Kyllä niissä täytyy olla karkeita kuvioita, Salmi painottaa.

Työterveyslaitoksen Mikko Hirvonen ohjeistaa, että kuvioiden syvyyden olisi hyvä olla vähintään noin viisi millimetriä. Silloin kengänpohjan pieni kuluminenkaan ei poista kuvioita kokonaan.

Kengänpohjia kannattaa vilkaista myös reunoilta. Reunoille aukeavat kuviot eivät tukkeudu lumesta tai kivistä yhtä helposti kuin tasareunaiset kengänpohjat.

Viisto kanta voi auttaa kriittisellä hetkellä

Taaksepäin viisto kanta parantaa pitoa.

– Kaatumisen kannalta kriittinen hetki on se, kun kantapää osuu maahan. Jos reuna on hyvin jyrkkä, kosketuspinta-ala jää helposti niin pieneksi, ettei synny pitoa, Hirvonen toteaa.

Myös kuvion pitäisi ulottua kannan takaosaan saakka.

Jos ulkona on pääkallokeli, turvaudu nastoihin

Kun kadun pinnassa on peilikirkas jää, johon on satanut lunta päälle, jalkojen alle tarvitaan nastakengät tai liukuesteet, toteaa Pysy pystyssä -kampanjan puheenjohtaja Kaarina Tamminiemi.

– Jos täytyy mennä ulos kelissä kuin kelissä, esimerkiksi koiran kanssa, suosittelen ihan nastakenkiä. Tai jos lähtee liikkeelle aamulla aikaisin ennen hiekoitusta, Tamminiemi sanoo.

Nastakengät voivat kuitenkin olla liukkaat vaikkapa kaupan kivilattialla. Ne myös saattavat vaurioittaa lattioita. Irrotettavat liukuesteet ovat parempi vaihtoehto, jos samoja kenkiä on käytettävä sekä sisällä että ulkona.

Ota iltamenoihin kahdet kengät

Jos lähdet juhlimaan etkä halua viettää koko iltaa jämerissä ulkoilukengissä, ota mukaan kaksi kenkäparia. Juhlakengissä liukastelu yhdistettynä alkoholin nauttimiseen on hyvin riskialtista, Kaarina Tamminiemi painottaa.

– Pienelläkin matkalla ehtii tapahtua paljon. Ota paikasta toiseen siirtymiseen kunnon kengät ja vaihda ne tanssikengät vasta juhlapaikassa.

Neljä kymmenestä liukastuu talvella

Liikenneturvan tutkimuksen mukaan neljä kymmenestä suomalaisesta liukastuu talvella, ja heistä noin puolet loukkaa itsensä. Pelkästään Helsingissä kaikki kaatumiset aiheuttavat yli 8 500 ensihoitotehtävää vuodessa. Osa selviää talvikelillä kaatumisesta säikähdyksellä, mutta ruhjeet, nyrjähdykset ja murtumat ovat yleisiä. Liukastuminen voi johtaa myös esimerkiksi vakavaan päävammaan. Kiire lisää liukastumisen riskiä.

Vielä ehtii ryhtyä presidenttiehdokkaaksi. Vuoden 2018 presidentinvaaleihin pääsee mukaan, mikäli on syntyperäinen Suomen kansalainen ja onnistuu keräämään joulukuun alkuun mennessä 20 000 kannattajakorttia.

Presidenttiehdokkkaaksi tähtää vielä ainakin kolme uutta nimeä: kansalaispuolueen Paavo Väyrynen, MV-lehden verkkosivuston perustaja Ilja Janitskin sekä viihdejulkkis, Matti Ahteen poika Jussi Ahde. Kannattajakorttien keräys on käynnissä.

Presidentti Sauli Niinistön valitsijahdistys sai kasaan 156 000 kannattajakorttia. Niinistön kortit luovutettiin perjantaina oikeusministeriöön. Lauantaina Niinistö valittiin myös kokoomuksen ehdokkaaksi.

Puolueiden ehdokkaat eivät kortteja tarvitse. Eduskuntapuolueilla on presidentinvaaleissa kuusi ehdokasta: Matti Vanhanen (kesk.), Tuula Haatainen (sd.), Pekka Haavisto (vihr.), Merja Kyllönen (vas.), Laura Huhtasaari (ps.) ja. Nils Thorvalds (rkp.).

Puolueelle riittää 5 000 korttia

Kannattajakortteja keräsivät kesän ja syksyn myös perussuomaisista eronneet siniset. Tavoite tuli täyteen lokakuun puolessa välissä.

Siniset kiikuttivat oikeusministeriöön puolueen perustamiseen vaadittavat 5 000 kannattajakorttia.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoitti tutkivansa kortit ja erottavansa puolueesta jokaisen, jonka allekirjoitus kasasta löytyy.

Ylen tietojen mukaan sinisten kannattajakorttien allekirjoittajien joukossa on ollut myös hallituskumppani kokoomuksen jäseniä, jotka ovat halunneet tukea uuden puolueen syntymistä.

Yleensä suomalainen on tarkka siitä, mitä hän allekirjoittaa.

Yle kysyi vaaliasiantuntijoilta, mitä eroa on erilaisilla kannattajakorteilla. Kysymyksiin vastasivat ministeri Lauri Tarasti ja neuvotteleva virkamies Heini Huotarinen oikeusministeriöstä

Voinko allekirjoittaa sekä Paavo Väyrysen ja Sauli Niinistön kannattajakortin?

Et voi. Voit kannattaa vain yhtä presidenttiehdokasta. Jos selviää, että olet allekirjoittanut kahden ehdokkaan kannattajakortit, lain mukaan molemmat hävitetään.

Mitä tarkoittaa, jos allekirjoitan vaikkapa sinisten kannattajakortin?

Se tarkoittaa, että kannatat uuden puolueen perustamista. Sinun ei tarvitse kannattaa sinisiä, eikä äänestää puoluetta vaaleissa. Kortti ei velvoita mihinkään. Suomessa on vaalisalaisuus.

Voinko allekirjoittaa useamman kuin yhden puolueen kannattajakortin?

Voit. Voi olla vasemmistoliiton tai kokoomuksen jäsen ja allekirjoittaa uuden puolueen kannattajakortin. Kortin allekirjoittaminen ei sido sinua seuraavissa vaaleissa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ilmoittanut erottavansa perussuomalaisten jäsenet, jotka ovat allekirjoittaneet sinisten kannattajakortin. Voiko näin tehdä?

Yhdistyslain mukaan puolue voi erottaa henkilön, jos hän liittyy toiseen puolueeseen tai perustaa uuden. Erottamisperuste on myös se, että haluaa vahingoittaa puoluettaan. Asiasta ei ole vielä Suomessa yhtään ennakkotapausta.

Ovatko kannattajakortit julkisia?

Kannattajakortit ovat julkisia sen jälkeen, kun oikeusministeriö on tarkistanut ne. Oikeusministeriö vaatii, että allekirjoitukset eivät ole vuotta vanhempia. Allekirjoitusten pitää olla aitoja. Listoja voi tutkia vapaasti, mutta niistä ei saa laatia pysyvää henkilöstörekisteriä.

Nimiä kerätään myös kansalaisaloitteisiin. Vastustetaan Malmin lentokentän rakentamista ja kannatetaan eutanasiaa. Voinko allekirjoittaa niin monta kansalaisaloitetta kuin haluan?

Tässä ei ole mitään ylärajaa. Verkossa kerätään hieman eri sanamuodoilla allekirjoituksia samoihin aloitteisiin. Allekirjoitus ei sido mihinkään. Kansalaisaloite on hyvä tapa saada tärkeitä asioita eduskunnan päätettäväksi. Eduskunnan on aina käsiteltävä kansalaisaloitteet.

Voimakas syysmyrsky on aiheuttanut tuhoja Keski-Euroopassa.

Viiden ihmisen kerrotaan saaneen surmansa myrskyn aiheuttamissa turmissa. Uhreista kaksi oli Tshekissä, kaksi Puolassa ja yksi Saksassa, missä nopeasti noussut tulvavesi vei mukanaan 62-vuotiaan retkeilijän Ala-Saksissa.

Tshekissä ja Puolassa sadat tuhannet ihmiset ovat jääneet ilman sähköä. Puolan Swinoujscien kaasuterminaali on kärsinyt vaurioita.

Itävallassa Söldenin alppihiihtokilpailu jouduttiin perumaan huonon sään takia.

Saksassa käytännössä koko rautatieliikenne on pysäytetty maan pohjois- ja keskiosassa mm. raiteille kaatuneiden puiden takia huomiseen maanantaihin saakka.

Suurimmat ongelmat Saksassa Herwart-nimen saanut myrsky on aiheuttanut merien rannikoilla. Jokien suistot mm. Hampurissa tulvivat voimakkaasti.

Hampurissa mm. uuden Elbphilarmonie -konserttisalin ja Fischmarkt-torin tienoot ovat tulvan alla, samoin kuin HafenCityn alue, missä sijaitsee Spiegel-lehden toimitus.

– Tärkeintä oli vakuuttaa itsensä, että terveellä järjellä selviää.

Näin kuvailee elämää presidentin puolisona tohtori Pentti Arajärvi, josta tuli vuonna 2000 Suomen tasavallan ensimmäinen mies, kun hänen puolisonsa Tarja Halonen valittiin presidentiksi.

Uutuuskirja Olet valaissut minun tietäni kertoo presidenttien puolisoista koko Suomen satavuotisen itsenäisyyden ajalta Ester Ståhlbergistä Jenni Haukioon.

Kirjan kirjoittaneen toimittaja Päivi Storgårdin mukaan jokainen presidentin puoliso on jättänyt oman jälkensä Suomen historiaan.

Rouva Haukiota lukuun ottamatta elossa olevia presidenttien puolisoita on myös haastateltu kirjaa varten.

Kirjasta keskusteltiin sunnuntaina Helsingin kirjamessuilla, jossa paikalla olivat myös rouva Tellervo Koivisto ja tohtori Pentti Arajärvi.

Presidenttikausista on jäänyt molemmille puolisoille hyviä muistoja.

– Ei minulle jäänyt mitään ikäviä muistoja. Se oli ihan hyvää aikaa, mutta [kesti] ihan tarpeeksi kauan. Ei tehnyt enää yhtään mieli jatkaa, Koivisto sanoi.

Toukokuussa edesmennyt Mauno Koivisto toimi presidenttinä vuosina 1982-1994. Tarja Halosen presidenttikaudet ajoittuivat vuosiin 2000-2012.

Tiukat turvatoimet vaativat totuttelua

Sekä Koivisto että Arajärvi myönsivät, että vaikeinta oli tottua siihen, miten presidentin puolison jokaista liikettä seurattiin hyvin tarkasti.

– Sihteerille joutui ilmoittamaan, että aion lähteä ulos kaupungille. Jokainen puhelu tuli keskuksen ja sihteerin kautta. Kaikki oli kontrolloitua. Piti olla eräällä tavalla silmälläpidon alla, Koivisto kuvaili.

Arajärvi hauskuutti yleisöä myöntämällä, miten passaamiseen oli vaikea tottua.

Jos presidenttipari halusi keittää aamukahvit itse, niin siitä piti sopia erikseen henkilökunnan kanssa. Joskus tämä viikonloppuisin onnistuikin.

– Kun jotain toivoi, niin melkein kaikki toteutui, jos ei nyt ihan mahdottomaksi heittäytynyt, Arajärvi kuvaili palvelun tasoa.

"En kysellyt salaisista asioista"

Sekä Koivistolla että Arajärvellä oli kokemusta valtiollisista tilaisuuksista ja edustustehtävistä jo ennen presidenttikauden alkua. Näin ollen itsenäisyyspäivän vastaanotto tai suuret päivälliset eivät tulleet täytenä yllätyksenä.

– Olin saanut hyvää opastusta Tarjan vaalikampanjan aikana. Tellervo Koivisto opetti minulle, miten otetaan vastaan kukat ja miten heilutetaan yleisölle kukkapuska kädessä. Se osoittautui turhaksi, koska kukat ojennettiin aina Tarjalle, Arajärvi nauratti yleisöä.

Rouva Koivisto muisteli, että oli kovin vähän yhteiskunnallisia asioita, joista hän ei olisi keskustellut presidentti Mauno Koiviston kanssa.

– Loppujen lopuksi on suhteellisen vähän sellaisia presidentin käsittelemiä asioita, joita ei ole tarkoitettu julkisuuteen ja joista ei olisi voinut jutella keskenään. Kyllä hän piti sellaiset [salaiset] asiat omana tietonaan, Koivisto sanoi.

Arajärvi kertoi, miten hän halusi toisaalta myös tietoisesti pitää etäisyyttä ylimmän valtiojohdon käsittelemiin polittisiin kysymyksiin.

– En halunnut ajautua sellaiseen tilanteeseen, että minun pitäisi muistaa, mitkä asiat ovat salaisia ja mitkä julkisia. Sen takia en kysellyt varsinkaan asioista, jotka olivat salaisia. Muuten tietysti puhuimme yhteiskunnasta ja monesta muusta asiasta. Se oli kahvipöytäkeskustelua, joka joskus meni vähän syvemmälle, Arajärvi sanoi.

Kävelet kohti kauppakeskus Selloa Espoossa. Selaat kännykästäsi Iltalehteä. Uutisen lomaan ilmestyy tarjous Sellon liikkeestä.

Jos saat kuravaatemainoksen, sinut on luokiteltu perheelliseksi naiseksi. Jos mainoksessa vilkkuvat nappulakengät, kuulut jalkapallosta kiinnostuneiden luokkaan.

Tämä on Suomessa jo arkipäivää. Kännykän gps-paikannuksen avulla mainoksia kohdentavat kaikki, jotka siihen kykenevät.

Se, missä kännykkäsi öisin uinuu tai päivisin asioi, on rahanarvoinen tieto.

DATASTA PUHUTAAN aivan liian vähän siihen nähden, kuinka mielipuolista vauhtia sen käyttö kehittyy.

– Suuri osa kansalaisista ja todennäköisesti yrityksistäkin on pihalla siitä, kuka kerää ja mitä dataa, sanoo datayhtiö Relevantin toimitusjohtaja Petri Kokkonen.

Tämä juttu kertoo siitä, miten ja mihin suomalaisten dataa kerätään.

Jutussa ovat äänessä dataa hyödyntävät yritykset: S-ryhmä, Kesko, Posti, Iltalehteä kustantava Alma Media, Helsingin Sanomia kustantava Sanoma ja mainosalan asiantuntijat.

Ne kaikki ovat samaa mieltä: ihmisten datalukutaidon pitää kasvaa.

– Nyt uhkina pidetään vaarattomiakin asioita, mutta todelliset uhat voivat jäädä huomaamatta, data-asiantuntija Petri Kokkonen tiivistää.

Vaarattomalla hän tarkoittaa esimerkiksi anonyymia nettiselailua, jonka pohjalta läppäreihimme ja kännyköihimme kohdennetaan mainoksia. Nimet eivät siinä ole tärkeitä.

On totta, että moni ottaa mieluummin itselleen osuvan mainoksen kuin spämmiä.

Datan keräämisen ansiosta säästämme aikaa ja vaivaa: näemme netistä lähialueen sään, lähikauppamme ruuhkahuiput ja meitä miellyttävät artistit.

Todellinen uhka on Suomen ulkopuolella. Annamme elämämme Facebookille ja Googlelle, emmekä tiedä, mitä ne sillä tekevät. Data vaihtaa ketjuissa omistajaa, eikä kukaan pysy ketjujen perässä. Väärien tietojen joutuminen vääriin käsiin pelottaa myös data-alan ihmisiä.

Big datan riskeistä on puhuttu varsinkin sen jälkeen, kun Donald Trump nousi Yhdysvaltojen presidentiksi. Big data tarkoittaa valtavia tietomassoja, joita hyödynnetään eri tarkoituksiin.

Trumpin kampanjassa tärkeitä olivat meille kaikille tutut Facebook-testit. Katso mitä profiilikuvasi kertoo sinusta! Pystymmekö arvaamaan 10 kysymyksellä, minkälainen olet?

Tämänkaltaisilla, hassunhauskoilla testeillä käyttäjistä imuroitiin personallisuustietoa, jota käytettiin vaaliviestien kohdentamisessa. Kaverit jakoivat Facebookissa toisilleen kyselyitä tietämättä, mihin heidän vastauksensa päätyivät.

Nyt Trumpia käytetään mainostoimistoissa esimerkkinä siitä, mikä merkitys datan systemaattisella – tai moraalittomalla – käytöllä voi olla.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

MENET FACEBOOKIIN. Verkkokauppa Zalandon kengät ilmestyvät uutisvirtaasi.

Olet katsonut kenkiä Zalandon sivuilta, ja ne seuraavat sinua ympäri nettiä seuraavat päivät. Saatat nähdä samoja nilkkureita somessa, sähköpostissasi ja lukiessasi blogeja.

Tämä on tyypillinen esimerkki mainonnan kohdentamisesta. Sitä kutsutaan re-targetoinniksi eli uudelleenkohdentamiseksi.

Jos palaat verkkokauppaan myöhemmin, sinut voidaan luokitella "vielä pohtivaksi" tai "vertailua tekeväksi" ostajaksi.

– Silloin sinulle saatetaan tarjota alennusta, jotta tekisit ostopäätöksen, Omnicom Media Group Finlandin toimitusjohtaja Teemu Neiglick kertoo.

Neiglick johtaa yhtä Suomen suurimmista markkinointiviestintäkonserneista. Hänen 210 työntekijäänsä pohtivat työkseen joka päivä, miten dataa voisi hyödyntää mainonnassa yhä älykkäämmillä tavoilla.

Yllä mainittu Zalando on esimerkki "epä-älyllisestä" kohdentamisesta, joka on vielä yleisintä. Algoritmi ei älyä lopettaa, vaikka hankkisit kengät tai et olisi niistä enää kiinnostunut.

Älykkäämmin toimiva palvelu tajuaa, milloin tarpeemme ei ole enää ajankohtainen. Jos olemme jo varanneet hotellihuoneen Lontoosta, meille ei kannata mainostaa hotellihuoneita Lontoosta.

– Tätä osataan jo enemmän käyttää. Yhtenä datalähteenä on esimerkiksi oma asiakasrekisteri siitä, ketkä tuotteen ovat ostaneet, Teemu Neiglick kertoo.

Hän on huomannut, että saa esimerkiksi Hotels.com-palvelussa erilaisia tarjouksia kuin vaimonsa.

– Veikkaan, että se perustuu verkko- ja mobiilikäyttäytymiseni seurantaan, Neiglick sanoo.

– Hotels.com on todennäköisesti laskenut tarkkaan, milloin juuri minulle kannattaa tarjota mitäkin alennusta, jotta teen varauksen.

Periaatteessa jopa sama hotellihuone saattaa olla erihintainen aviopuolisoille, jos heidän profiilinsa ja vaiheensa "ostoputkessa" on erilainen.

Lentomatkoista sama kokemus on R3al Helsingin toimitusjohtajalla Christopher Fernandezilla. R3al Helsinki on dataohjattuun markkinointiin erikoistunut yritys.

Fernandez käy joka vuosi tietyillä työmatkoilla ja on huomannut, että lentoliput kallistuvat juuri noina päivinä.

– Tämä on arvaus, mutta ehkä keinoäly hinnoittelee lentoni datani pohjalta, Fernandez sanoo.

Monet ovat tottuneet tyhjentämään selaimensa tai käyttämään tunnistamatonta incognito-tilaa, jotta lentoyhtiö ei nostaisi hintoja kesken varauksen. Jotkut taas ovat oppineet varaamaan lennot halvalla kotikoneella eikä kalliilla työkoneella. Matkapalveluita kiinnostaa, oletko liike- vai lomamatkustaja. Työnantajan piikkiin matkustavalle voi tarjota korkeampia hintoja.

Matkapalvelut ovat hyviä myös painostamaan reissun suunnittelijaa. "Joku teki kohteeseen juuri varauksen" ja "viisi ihmistä katsoo samaa hotellia" -tyyppiset tekstit lisäävät paniikin tunnetta.

– Se on taitavaa markkinoinnillista esittämistä: sinun on reagoitava juuri nyt, Omnicomin toimitusjohtaja Teemu Neiglick kuvaa.

Christopher Fernandez kertoo esimerkin siitä, kuinka pitkälle "älykäs" kohdentaminen voi mennä: Yhdysvaltalainen vaateyritys Johnny Was haluaa saada asiakkaansa kehumaan brändiään työpaikoillaan. Tämän Johnny Was tekee tarkkailemalla, ketkä kirjautuvat päiväsaikaan samaan ip-osoitteeseen heidän asiakasrekisterissään olevien kanssa. Näin yritys yrittää löytää vaatteitaan ostaneiden työkaverit ja räätälöidä heille viestejä.

Yhdysvalloissa meno on villiä. Euroopassa Johnny Wasin toiminta ei onnistuisi, Fernandez huomauttaa.

Ensi toukokuussa EU-maat alkavat vieläpä soveltaa uutta tietosuoja-asetusta, joka parantaa kuluttajan oikeuksia omiin henkilötietoihinsa huomattavasti.

Suurin osa mainoksista kohdennetaan pian Suomessakin niin hienovaraisesti, ettei ihminen aidosti tiedä, mihin kohdennus perustuu, Neiglick ennustaa.

OLETKO MUUTTAMASSA, saamassa vauvan tai ostamassa auton?

Silloin olet mainostajien unelmakohde.

Vauvaperheen äidit ovat yksi halutuimmista kohderyhmistä. Lapsen saaminen rytmittää naisen kulutusta 20 vuotta: vaate-, harrastus- ja ruokaostoksista kertyy pitkä penni, ja eri brändit haluavat siihen näppinsä väliin.

– Fakta on, että naiset päättävät hankinnoista useammin kuin miehet, tai ainakin karsivat vaihtoehdot. Jo pitkään mainontaa on kohdennettu enemmän naisille kuin miehille, Teemu Neiglick toteaa.

Arvokkainta on tieto, joka kertoo, mitä ihminen aikoo tehdä.

– Jos joku on ostamassa veneen tai auton kuukauden sisällä, sellaisesta kohderyhmästä maksetaan paljon, Neiglick sanoo.

Jos siis olet selaillut paritaloja Oikotiellä ja lukenut Vauva.fi:ssä, mihin automalleihin mahtuvat Brion vaunut, jotka olet juuri ostanut Huuto.netistä, ei ole yllätys, jos näet Vain elämää -mainoskatkolla Ruutu-netti-tv:stä Toyota Avensiksen mainoksen.

Sanoma tietää, että olet kiinnostunut perheautoista, koska Sanoma Media Finland omistaa kaikki edellä mainitut verkkopalvelut.

Esimerkki kuvaa sitä, mihin mainostajat tänä päivänä pyrkivät.

Kohderyhmiä kerätään ja yhdistellään lukemattomista lähteistä. Yleisintä on evästedata: evästeet ovat seurantatiedostoja, joita tallentuu koneellemme ja kännykällemme, kun surffaamme netissä.

Evästeet tallentavat, millä sivuilla käymme, kuinka kauan niillä aikaa vietämme ja millä hakusanoilla tietoa haemme.

Ne tallentavat myös läppärimme merkin ja käyttöjärjestelmämme kieliasetukset – muun muassa.

Vaikka yrityksellä ei olisi jättimäistä omaa evästedataa, kuten Sanomalla, rahalla saa: datapaketteja voi ostaa verkon kauppapaikoista.

Yksi suosituimmista kauppapaikoista Suomessa on Adform, johon on listautunut kymmeniä datamyyjiä, osa kotimaisia, osa ulkomaisia. Toinen käytetty datapörssi on Googlen DoubleClick.

Niiden valikoimista löytyy esimerkiksi gps-sijaintitietoja, ip-osoitekantoja ja kiinnostusalueita, joiden perusteella mainoksia voi kohdentaa eri suomalaisille. Kohdennuskriteerinä voi käyttää myös ikäämme, tulotasoamme, harrastuksiamme tai vaikka tyypillisimpiä verkko-ostoksiamme.

Kiinnostuksen kohteistamme on kerätty tietoa paitsi evästeillä myös gallup-tutkimuksilla, palautekyselyillä ja arvontakilpailuilla. Vastauksiamme monistetaan ja laajennetaan koskemaan useampia, kaltaisiamme suomalaisia.

Esimerkiksi Sanoma tekee gallup-yhteistyötä Kantar TNS:n kanssa ja Aller Media Taloustutkimuksen kanssa. Aller omistaa muun muassa Seiska-lehden ja Suomi24-verkkofoorumin ja myy niiden asiakasdataa mainostajille.

Tämän lisäksi yritykset seuraavat asiakkaitaan somessa. Jos painat Iltalehdessä tykkää-nappia, Iltalehti saa tietoa Facebook-profiilistasi. Tiedon määrä riippuu yksityisyysasetuksistasi. Samalla Facebook lähettää robotin lukemaan Iltalehden jutun ja täydentää sen sisällöllä profiiliasi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Suurin osa digimainonnasta kohdentuu nimettömän nettiselailun perusteella. Vaikka Sanomalla ja Allerilla on rekisteröityneitä käyttäjiä, joiden henkilöllisyys on tiedossa, isot massat käyttävät palveluja yleensä kirjautumattomina. Ja mainostajia kiinnostavat massat.

Oikeita henkilötietojamme kauppaavat viranomaiset. Väestörekisterikeskuksesta voi valita kohderyhmäksi vaikka syntyneet lapset ja Trafista viisi vuotta vanhan Toyotan omistajat Espoon Leppävaarasta.

– Onko evästedata lopulta niin tarkkaa Trafin dataan verrattuna? yleisödataa kaupallistavan Relevantin toimitusjohtaja Petri Kokkonen kysyy.

Mainostaja ei kuitenkaan saa viranomaiskohderyhmien osoitteita itselleen, vaan ne tuhotaan painotaloissa mainoskirjeiden postituksen jälkeen.

Postin uusin tuote mainostajille on muuttajaennuste. Se on "rikaste", jolla yritys voi täydentää asiakastietojaan ja saada selville, ketkä omista asiakkaista ovat mahdollisesti muuttamassa. Jos asut esimerkiksi Leppävaarankatu 7:ssä, yritys kiinnittää sinuun Postin todennäköisyyden siitä, missä ajassa muutat pois osoitteesta.

Juttu jatkuu linkin jälkeen.

Lue lisää Postin, Väestörekisterikeskuksen ja Trafin datamyynnistä tästä jutusta:Posti paljastaa mainostajille, milloin muutat ja Trafi sen, milloin tarvitset uuden auton

PALATAAN TOYOTAN MAINOKSEEN, jonka näit Vain elämää -ohjelman mainoskatkolla.

Mainos oli suunnattu netti-tv:ssä juuri sinulle, juuri sillä hetkellä. Samaa jaksoa katsoi Nelosen Ruudusta myös naapurisi, mutta hänen mainoskatkonsa oli lyhyempi – ilman Toyotaa.

Sanoma, kuten suurin osa mainosmedioista, osaa räätälöidä mainoksia reaaliajassa. Tätä kutsutaan ohjelmalliseksi ostamiseksi.

Ohjelmallinen ostaminen tarkoittaa automatiikkaa, joka myy digimainospaikat millisekunneissa sinusta saadun datan perusteella.

Tästä pitävät huolen evästeet ja muut tekniikat, joilla verkkokäyttäytymistäsi seurataan.

Esimerkiksi Alma Media kertoo, että se pystyy profiloimaan 9,5 miljoonaa selainta koko ajan päivittyvän verkkodatansa pohjalta. Alma Mediaan kuuluvat muun muassa Iltalehti, asuntohakupalvelu Etuovi, deittisivusto E-kontakti ja työnvälityspalvelu Monster.

Aller puhuu 16 miljoonasta aktiivisesta evästeestään. Siihen sisältyvät myös MTV:n keräämät evästeet, koska MTV ja Aller ovat yhdistäneet verkkosivujensa käyttäjädatan.

Yhtä ihmistä seuraa yleensä useampi eväste, koska käytämme nettiselailuun eri laitteita ja eri selaimia. Selaimia ovat muun muassa Chrome, Firefox ja Safari.

Myös MTV:n Katsomossa näytetään eri katsojille erilaiset mainokset.

Yhä tärkeämmäksi seurantatekniikaksi on tullut kännyköissä oleva laite-id. Laite-id:n tallentama data on luotettavampaa kuin evästeiden tallentama, koska samaa kännykkää käyttää harvemmin useampi henkilö. Tietokonetta saattaa käyttää koko perhe tai työporukka.

Jos Sanoma ei ole varma, selaako nettiä mies vai nainen, se ei käytä sukupuolta kohdennuskriteerinä ollenkaan.

– Yritämme mallintaa sukupuolen, mutta jos se ei onnistu, emme lähde arvailemaan. Yleensä osumme jompaankumpaan, Sanoma Media Finlandin verkkojohtaja Timo Rinne kertoo.

Älypuhelimesi on muutenkin datalouhijoiden aarreaitta. Se kulkee mukanasi, sisältää kaiken yhteystiedoistasi valokuviisi ja lähettää säännöllisesti signaaleja liikkeistäsi.

Siksi puhelimeesi ladattavat sovellukset pyytävät oikeuksia vaikka mihin: sijaintiisi, kameraasi, puhelulokiisi ja äänitiedostoihisi.

– Suurin osa sovelluksista kysyy aivan liian laajat oikeudet käyttötarkoitukseen nähden, myös varmuuden vuoksi. Yritykset haluavat ehkä mahdollistaa asioita tulevaisuudessa, Omnicom-konsernin toimitusjohtaja Teemu Neiglick sanoo.

Jos et hyväksy mainittuja käyttöehtoja, et voi yleensä käyttää palveluja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

MAINOSTAJAA EI KIINNOSTA, kuka olet, vaan minkälainen ja missä olet. Toyotalle ei ole suurta väliä, näkeekö heidän mainoksensa juuri Maija tai Pekka Mattila Leppävaarankatu 7:stä, vaan Maija ja Pekka Mattilan profiilin kaltaiset tuhannet nettiselaimet Espoossa.

Näet mainoksen todennäköisesti myös siksi, että toisten Toyota-asiakkaiden verkkokäytös on lähellä omaa käytöstäsi.

Kone haravoi evästeistä ne, joihin mainos on kustannustehokkainta lähettää. Perheautoa ei kannata mainostaa opiskelijasinkuille eikä espoolaista kauppakeskusta turkulaisille.

Siksi yksi tärkeimmistä kohdennuskriteereistä on sijaintisi.

Aivan kuten lähimarket on aina jakanut tarjouksensa lähimpiin postinumeroihin, myös digiaikana kaupat lähestyvät lähimpänä liikkuvia kännyköitä.

Tämä vaatii sen, että gps-paikannuksesi on päällä ja että olet antanut luvan sijaintisi käyttöön. Esimerkiksi Iltalehti kysyy luvan sekä sään että mainonnan kohdentamiseen yhdessä. Tämä tarkoittaa, että jos et salli vaikkapa Leppävaaran paikallissäätä, et näe Iltalehdessä myöskään Sello-mainosta, kun lähestyt kauppakeskusta.

Joskus gps on päällä, vaikka et sitä tarkoittaisikaan. Tätä edesauttavat monet pop up -ikkunat, jotka kysyvät lupaa muun muassa sijaintiisi eri puolilla nettiä. Ok, saatat klikata päästäksesi eteenpäin.

Myös Iltalehden linkeistä eteesi pomppaa toistuvasti kysymys: Oletko varma että haluat estää sijaintitiedon käytön?

Harva tajuaa, kuinka moni taho sijaintitietoamme tallentaa, Teemu Neiglick sanoo. Joka kerta kun menemme nettiin tai sovellukseen, koordinaattimme välittyvät kymmeniin järjestelmiin: analytiikka-, sisällönjakelu- ja mainonnanhallintajärjestelmiin.

Iltalehden sovellus saattaa paikantaa puhelimesi myös silloin, kun et käytä sitä. Iltalehti toimii aggressiivisesti mutta avoimesti: se pyytää kohdennusluvan kerta toisensa jälkeen, mutta kertoo myös, mihin ja miten sijaintiasi käyttää.

On paljon sovelluksia, jotka eivät tätä kerro.

– Usein luvan kysyminen viittaa siihen, että palvelut myyvät sijaintidataa eteenpäin, Neiglick sanoo.

Iltalehden sijaintitietoihin Neiglick ei ole netin kauppapaikoissa törmännyt.

Pikkuhiljaa verkkosivut ovat alkaneet tiedottaa datan keräämisestään paremmin. Siihen ne pakottaa jutun alussa mainittu EU:n tietosuoja-asetus. Toukokuun 2018 jälkeen nettisivuilla pitää selvästi lukea, mihin ne tietojamme käyttävät.

Kenen käsiin tietojamme sitten päätyy?

SE, MISSÄ KULLOINKIN OLET, kertoo sinusta paljon. Gps-tieto paljastaa, mitä teet, mitä olet juuri tehnyt ja mitä todennäköisesti teet seuraavaksi.

Yleensä ihmisen elämä noudattaa selvää ajallista kaavaa. Tämä on arvokas tieto paitsi mainostajille myös rikollisille.

– Sijainti on potentiaalisesti arkaluontoista dataa, mutta sen ostaminen on yhtä helppoa kuin tilaisi verkkokaupasta uudet housut, Teemu Neiglick toteaa.

Mainosalan pomona Neiglickia on alkanut huolettaa, onko tiedonkeruu liian rajoittamatonta. Jokainen, jolla on tarpeeksi tehokas tietokone ja ylimääräistä rahaa, voi vapaasti ostaa sijaintidataa.

Kilpajuoksua käydään myös siitä, kuka keksii seuraavan, vielä tarkemman tavan paikallistaa ihminen.

Pian ulkomainonnastakin tulee personoitua, Neiglick uskoo. Kun kävelet digitaalisen mainostaulun ohi, se voi reagoida kännykkääsi ja näyttää juuri sinulle sopivan mainoksen.

Jos sinut on luokiteltu yrityspäättäjäksi, paikannustietosi laukaisee taululle yritysjohtajille suunnatun viestin. Sama koskee autoja, joiden signaalit voivat aktivoida tulevaisuudessa tienvarsimainoksia.

– Tässä on ylilyönnin vaara, Neiglick pohtii.

Arkaluontoisia voivat olla myös tiedot, joita jaat työn- ja seuranhakupalveluihin. Alma Media saa ansioluettelotietoja Monsterista ja deitti-ilmoituksia E-kontaktista. Alma kuitenkin vakuuttaa, ettei tällaisia henkilötietoja myydä ulkopuolisille.

Myös Sanoma sanoo, ettei se kauppaa uniikkeja asiakastietojaan, koska haluaa hyötyä niistä itse – kauppaamalla uniikkeja mainospaikkoja.

Kun mainostulot laskevat, moni mediatalo hakee uutta ansaintalogiikkaa datastaan. Näin tekee esimerkiksi Aller, joka on loikannut ensimmäisenä Suomessa lehtikustantajasta datamyyjäksi. Myös MTV on avannut asiakasdataansa ulkopuolisten ostettavaksi yhdessä Allerin kanssa.

Medioiden asiakasymmärrys muuttuu koko ajan arvokkaammaksi kuin itse media. Aller sanoo, että sillä on tietokanta jopa kolmesta miljoonasta suomalaisesta. Datan kivijalka ovat Seiskan tilaajat 25 vuoden ajalta sekä Suomi24:n keskustelut.

Allerin mukaan heidän datansa on niin tarkkaa, että sen avulla saa selville vaikka sen, minkä "selaimen" lapsi on kiinnostunut aloittamaan luisteluharrastuksen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

OSTAT KILON PEKONIA, sampoota ja laktoositonta jogurttia. Vedät Plussa-kortin lukijan läpi.

Käydään siis jutun lopuksi vielä ruokakaupassa.

Jos puhelimessasi on K-Ruoka-sovellus, se tarjoaa sinulle ehkä seuraavalla viikolla pekonia alehintaan. Plussa oppii jo, että jos ostat usein laktoositonta jogurttia, siitä kannattaa lähettää sinulle tarjousviesti kännykkääsi.

Sovellus voi ehdottaa myös uutuussampoota, jos aiempien ostostesi perusteella saattaisit tykätä siitä.

K-ryhmä on valinnut henkilökohtaisuuden tärkeimmäksi seikaksi, joka erottaa sen muista. Kun S-ryhmä uskoo kaikille tasapuolisen halpuutuksen voimaan, Kesko vie hintojaan ja toimintaansa yhä personoidumpaan suuntaan.

– Emme halua tarjota vegaanille makkaratarjouksia ja lapsettomille vaippamainoksia, Keskon datalähtöisestä markkinoinnista vastaava Outi Nylund summaa.

Vuosi sitten kansa pöyristyi S-ryhmän suunnitelmista ryhtyä keräämään tuotetietoa ruokaostoksista. Harva huomasi, että K-Plussa oli tallentanut tarkkaa dataa jo pidempään.

Kesko oli rekrytoinut digijohtajakseen Googlen entisen maajohtajan Anni Ronkaisen ja ryhtynyt räätälöimään henkilökohtaisia tarjouksia ostoshistorian perusteella.

Nyt K-Ruoka-sovelluksen on ladannut noin 800 000 suomalaista. Nylundin mukaan sen suosituinta sisältöä ovat juuri kotitalouksien omat tarjoukset.

S-ryhmä ei ole lähdössä henkilökohtaisen kampanjoinnin tielle, vaan valmistautuu avaamaan ostosdatan asiakkaille itselleen.

S-ryhmän on tarkoitus lanseerata nettipalvelu, josta voit nähdä, kuinka paljon ostat esimerkiksi tuoretta kalaa tai kotimaisia vihanneksia ulkomaisiin verrattuna.

– Haluamme auttaa asiakkaita ymmärtämään kulutustaan paremmin, S-ryhmän asiakkuusjohtaja Pekka Malmirae perustelee.

Jos havaitset jotain, mitä haluaisit ruokavaliossasi muuttaa, S-ryhmä pyrkii tarjoamaan siihen apukeinoja.

– Jotkut haluavat vähentää sokerin käyttöä, toiset ostaa enemmän luomua, Malmirae sanoo.

Jo nyt voit ladata S-kanavalta kaikki kuittisi exceliin, mutta ostoksia on vaikea verrata. Plussa-järjestelmästä et voi omia kuittejasi nähdä.

Sekä K-Plussa- että S-Etukortti-asiakkaista 99 prosenttia antaa kauppojen hyödyntää tarkimman eli tuotetasoisen datansa. Plussa-asiakkaita on 3,6 ja bonusasiakkaita 3,7 miljoonaa.

Erona on se, että Plussa-asiakkaana voit valita, millä tarkkuudella ostoksesi tallennetaan, S-asiakkaana et. S-asiakkaana voit vain päättää, saako sinulle kohdentaa mainontaa. Tarkat ostostiedot S-ryhmä kerää joka tapauksessa kaikkialta paitsi hotelleistaan ja ravintoloistaan.

S-ryhmän yhteistyökumppaneita ovat S-Pankki ja vakuutusyhtiö LähiTapiola. Onko poissuljettua, että pekoniostokset päätyvät jossain vaiheessa sairaus- tai henkivakuutuksen tarjoajan tietoon?

– On mahdollista, että tulevaisuudessa asiakas itse valtuuttaa valitsemiensa tietojen siirtämisen ulkopuoliselle taholle. Mutta me emme niitä yrityksenä luovuta, Malmirae vastaa.

Tämä on myös EU:n uuden tietosuoja-asetuksen idea. Kuluttaja voi hallinnoida dataansa ja luovuttaa sitä vaikka vakuutusyhtiölle alennusta vastaan. Omaa dataa aletaankin todennäköisesti käyttää yhä enemmän maksuvälineenä rahan sijaan.

Kesko pohtii parhaillaan, miten asiakkaiden käyttäytymistä voisi alkaa ennakoida. Kuuluisin esimerkki maailmalta on yhdysvaltalainen Target-kauppaketju, joka päätteli ostosten perusteella, ovatko sen asiakkaat raskaana.

Näin pitkälle Suomessa ei olla menossa, Kesko sanoo. Mutta mistä kauppa voisi esimerkiksi päätellä, kun asiakkaalle tulee tarve remontoida?

– Tämä analytiikka on meillä vasta kehitteillä. Esimerkiksi hakukonetulokset antavat usein indikaatiota, mitä ihmisen elämässä on lähdössä liikkeelle, Keskon datalähtöisen markkinoinnin johtaja Outi Nylund sanoo.

S-ryhmä ei "arvailusta ja tyrkyttämisestä" innostu.

S- ja K-ketjut vakuuttavat, etteivät ne luovuta asiakasdataa kaupparyhmänsä ulkopuolelle. Kukaan Ylen haastateltavista ei ole myöskään tällaista huomannut. Suomalaiset kauppajätit ovat niiden mielestä vastuullisia datankäsittelijöitä.

Iso kuva onkin, että Suomessa yritykset tekevät kaiken "by the book" eli EU-sääntöjen mukaan. Suomalaisasiantuntijat huomauttavat, että samaan aikaan Amazonin ja Alibaban kaltaiset verkkomammutit tekevät mitä tahtovat.

Niiden verkossa moni suomalainen nytkin shoppailee.

Juttua varten on haastateltu tekstissä nimeltä mainittujen lisäksi Alma Median mediaratkaisujen johtajaa Tiina Järvilehtoa, Aller Median Data Refineryn datajohtajaa Sini Kervistä ja Postin data- ja analytiikkapalveluiden johtajaa Mika Nikkolaa.

Lue lisää:

Posti paljastaa mainostajille, milloin muutat ja Trafi sen, milloin tarvitset uuden auton

Mitä sinun pitäisi tietää big datasta, datanlouhinnasta ja datafuusiosta?

Facebook säilöö jopa puhelutietoja – näin meistä rakennetaan profiileja mainostajille

Suomalaisille sotasankarit ovat niin pyhä asia, että taiteellisia vapauksia ei hyvällä katsota. Suunnittelija valkoinen kuolema alias Simo Häyhä-rahakkeen takana on rahatieteen ja jalokiviopin asiantuntija Timo Sipola.

Vaimonsa ja pienen poikansa kanssa Kemissä asuva Sipola työskentelee öisin uusien ideoiden kimpussa ja päivisin hän tekee markkinointia ja saattaa singahtaa vaikka pitämään luentoa.

– Numismaatikoille on ollut tosi kiva käydä esittelemässä näitä rahakkeita tai kolikoita, niin kuin minä niitä kutsun. Kyllähän sitä näkyvyyttä pitää saada, Sipola toteaa.

Siinähän se minun kohukolikkoni on. Timo Sipola

Näkyvyyttä Sipolan suunnittelemille rahakkeille tulikin jo näytekappalevaiheessa pienimuotoisen kohun saattelemana enemmän kuin hän olisi osannut tilata.

– Siinähän se minun kohukolikkoni on, Sipola naurahtaa esitellessään samettisessa rasiassa lepäävää näytekappaletta.

Vaikka Sipola puhuukin kolikoista, niin maksuvälineeksi rahakkeesta ei ole. Valmisteilla olevasta Suomi 100 vuotta-sarjasta yhteen rahakkeeseen Sipola sommitteli tarkka-ampuja Simo Häyhää. Kun siitä tuli ensimmäinen näytekappale, alkoi spekulointi, onko kuvassa Häyhä ollenkaan.

Kuvassa sotilas tähtää lumipuvussaan ja maskissaan sellaisella aseella, joka sotaharrastajille kertoo henkilön olevan paremminkin ruotsalainen vapaaehtoinen kuin kuuluisa suomalainen sotasankari.

– Olen ottanut tässä taiteellisia vapauksia. Tässähän on teksti "valkoinen kuolema alias Simo Häyhä" ja kun siinä on tuo alias, niin voisi ajatella että se tarkoittaa "mukamas Simo Häyhä". Kyllä sen kuvan pitäisi ajatukset viedä kuitenkin Simo Häyhään.

Sipola korostaa, ettei kukaan varmuudella voi sanoa, kuka alkuperäisessä mustavalkoisessa kuvassa loppujen lopuksi on. Hänen oma arvionsa on, että valkoisessa maskissa esiintyvä henkilö on Häyhä itse, mutta hänelle on kuvan ottamista varten tällätty ruotsalainen ase käteen.

Muutoksia kuvaan ja tekstiin

Kustannusosakeyhtiö Revontulessakin oltiin tyytymättömiä nimenomaan Häyhää esittävään kolikkoon vielä luomisvaiheessa, mutta muusta syystä.

– Sieltä sanottiin heti, että kuva on liian pieni, joten aloin suunnitella uutta Simoa. Siihen kuva on otettu suoraan Valkoinen Kuolema-kirjan kannesta, jossa kiistatta esiintyy Simo Häyhä.

Alkuperäistä, etukäteisjulkisuuttakin saanutta Simo Häyhä-rahaketta on tehty tuhannen kappaleen lyöntierä.

Toinen asia, mikä muuttui kuvan lisäksi, on teksti "markan puolesta". Slogania ei oltu ymmärretty suunnittelijan toivomalla tavalla, joten uuteen kolikkoon tulee todennäköisesti muoto "Suomen puolesta".

Marraskuussa valmistuvassa viiden juhlarahakkeen sarjassa Simo Häyhä saa seurakseen itsenäisen Suomen historiasta marsalkka Mannerheimin, hävittäjälentäjä Eino Ilmari Juutilainen ja Mannerheim-ristin ritarit Ruben Laguksen ja Lauri Törnin. Sarja on yksityisen ihmisen täysin omalla rahoituksellaan käynnistämä hanke, joka on syntynyt 'Valkoinen Kuolema' -kirjan innoittamana ja Suomen juhlavuoden kunniaksi.

Suomirockin legenda saa myös muistomerkkinsä

Sipola on työstänyt viime aikoina myös eläviä suomalaislegendoja ja parhaillaan työn alla on rahake Remu Aaltosesta.

– Remu on ollut idolini jo pitkään. Jos Elvis on maailmalla king, niin Remu on Suomessa king of rock´n roll, Sipola sanoo.

– Remu on tehnyt suomalaisen rockin eteen enemmän töitä kuin kukaan muu, niin hän ehdottomasti ansaitsee tulla ikuistetuksi muistokolikkoon.

Vaikka Aaltosen kohdalla voikin puhua Suomirockin ikonista, haluaa numismaatikko pitää hänet silti erillään Suomen juhlavuoden rahakkeista.

– Suomalaisilla sotasankareilla ja Remulla on ihan eri asiakaskunnat. Tai voisi ne olla samatkin, mutta en ole halunnut häntä tähän sekoittaa, vaan nämä ovat kaksi ihan eri teosta.

Remu-rahakkeessa on toinen puoli jo valmiina ja siinä maestro poseeraa tietysti rumpukapuloiden kanssa.

Kolikon toinen puoli on vielä työn alla ja Sipola suunnittelee jotenkin yhdistävänsä siinä molemmat osaamisalueensa eli numismatiikan ja gemmologian. Kolikkoon tullaan siis upottamaan tavalla tai toisella teemaan sopivasti Aaltosen syntymäkuukauden jalokivi.

Gemmologin taitojaan hän on ujuttanut myös satavuotiaan Suomen keräilykolikoihin. Esimerkiksi Suomen vaakunaa koristaa kirkkaat ja sinisävyiset kivet.

Finlaysonin pääkonttorissa Helsingin Salmisaaressa käy kuhina. Entiseen Alkon viinatehtaaseen tehdyssä avokonttorissa kulkee väkeä ristiin rastiin. Iso osa ikkunoista avautuu hyiselle merelle, jossa tuuli nostattaa aaltoja.

Ruudulliseen, harmaaseen pukuun ja mustaan kauluspaitaan sonnustautuneen Kurttilan, 53, mukana kulkee musta chihuahua.

Kurttilan olemus on välitön ja rento. Hän on ystävällinen ja puhkeaa silloin tällöin nauramaan. Paidankauluksesta pilkottaa hopeinen Suomen leijona -riipus.

– Tämä on minun ja Finlaysonin projekti. Haluamme palauttaa leijonan uusnatseilta takaisin kansalle, Kurttila sanoo.

Hän myöntää, että tehtävä on vaikea, eikä hän toden totta ole nähnyt viime vuosien aikana yhdellekään toisella yritysjohtajalla liikeneuvotteluissa Suomen leijonaa kaulassa.

– Olen avautunut tässä suhteessa kaikille, joten pystyn uskottavasti kantaman tätä ilman, että minut leimataan uusnatsisikaniskaksi, Kurttila toteaa.

Hän on tottunut ottamaan iskuja vastaan. Kurttilan johdossa Finlayson on koetellut suomalaisten suvaitsevaisuutta lanseeraamalla homoeroottisen Tom of Finland -kodintekstiilimalliston. Siitä hermostuivat erityisesti homoseksuaalisuutta vastustavat uskovaiset.

Kurttilan avaukset ovat taitavasti tehtyä markkinointia, jolla yritys erottuu kilpailijoista.

Ruotsissa Finlayson herätti huomiota perustamalla Tukholmaan pop-up-kaupan, jonka tuotosta 10 prosenttia ohjattiin YK:n pakolaisjärjestölle. Suomessa yritys lahjoitti tuhansia uusia lakanoita vastaanottokeskuksiin. Äärioikeisto sähköistyi, ja Kurttila alkoi saada vihapostia. Magneettimedia ja MV-lehti rupesivat ruotimaan Finlaysonin toimintaa.

– En hirveästi pelästy, jos minulle möykätään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tehtävämme on haastaa ihmisiä ajattelemaan, Kurttila toteaa.

Tasa-arvokeskusteluun Finlayson osallistui kampanjalla, jossa naisille luvattiin myydä tuotteita 17 prosentin alennuksella. Se viittasi naisen euroon, joka on pienempi kuin miehillä. Nyt Kurttila sai kimppuunsa tasa-arvovaltuutetun, jonka mukaan miehet ja naiset joutuivat kampanjassa eriarvoiseen asemaan. Finlaysonin kampanjasta oli jätetty tasa-arvovaltuutetulle useita valituksia. Valittajat olivat pääasiassa miehiä.

– Koen, että muotoilun täytyy toimialana haastaa ihmisiä ajattelemaan. Muuten sen enempää muotoiluala kuin yhteiskuntakaan eivät kehity, Kurttila sanoo.

Hänellä on asiaan ratkaisu.

Muotoilualasta on tullut pullamössöä

Neuvotteluhuoneen pöydällä Finlaysonin tiloissa on Kaj Franckin suunnittelemia Teema-mukeja. Kurttila hypistelee yhtä niistä ja sanoo, ettei kukaan enää pysty suunnittelemaan yksittäistä tuotetta, joka ”räjäyttäisi potin”. Franckin astiat levisivät aikoinaan kuin Elanto kaikkialle Suomessa.

Koko suomalainen muotoiluala on Kurttilasta alennustilassa. Hänestä siellä tehdään yhä ”yksittäisiä, kivoja juttuja”, mutta siksi ne myös jäävät. Muotoilijat ovat Kurttilan mukaan kadottaneet otteen elämästä.

Alennustila näkyy Kurttilan mukaan siinä, etteivät suomalaiset muotoilijat ole onnistuneet enää nousemaan kansainväliseen keskusteluun samalla voimalla kuin muotoilun kultakaudella 1950- ja 1960-luvuilla. Hän kaipaa alalle asenteiden vallankumousta.

– Meillä on paljon tekemistä, jos haluamme sinne, missä aikoinaan olimme.

Suomalainen muotoiluala hukkaa Kurttilan mukaan kansainväliset kilpailuetunsa, kuten vastuullisuuden, aitouden tai tasa-arvon. Suomalaisilla on lisäksi lupa olla outoja.

– Voimme ottaa Suomessa aika hyvin kantaa siihen, mitkä asiat ovat oikein ja mitkä väärin.

Siksi Kurttila ihmettelee, miksi isot suomalaiset muotoilualan yritykset eivät ota mihinkään kantaa.

– Siinä päässä on jäätävän hiljaista.

Kun Kurttila osti kumppaneineen Finlaysonin kolme vuotta sitten, uudet omistajat päättivät, etteivät he ole bisneksessä pohtimassa sitä, millainen kukkakuosi räjäyttää suomalaisten tajunnan.

– Luovuuden käsite vanhassa Finlaysonissa oli sitä, että piirretään uusia kuoseja, Kurttila sanoo.

Mainosalalta tekstiilibisnekseen tullut Kurttila näki Finlaysonissa vähemmän luovuutta kuin oli odottanut. Sama asia vaivasi koko alaa. Nykymuotoilijat ovat jääneet turhan voimakkaasti kiinni suomalaisen muotoilun kultakauteen ja sen muotokieleen.

– Tämä aikakausi on jäänyt ohjaaman keskustelua ja sen sisältöä, Kurttila toteaa.

Hän kaipaa takaisin menneen polven muotoilijoiden kapinallista asennetta. Niitä filosofisia oivalluksia, jotka muuttivat muotoiluun liittyneitä vallitsevia käsityksiä.

Tekemisen paloa, joka nosti kokonaisen muotoilijakunnan kansainväliseen keskusteluun.

– Tämä joukko halusi muuttaa maailmaa ja tehdä siitä paremman paikan. Tuotteita haluttiin tehdä kaikille.

– En tiedä mitä tapahtui, mutta muotoilusta on tullut eliitin kulttuuriharrastus, Kurttila parahtaa.

Hän kavahtaa sitä, että suomalaisen muotoilun ihanteet ovat jääneet 1950- ja 1960-luvuille, vaikka maailma on muuttunut noista ajoista valtavasti.

Kurttilalle ei kelpaa ajatus, että muotoilun tehtävä on kaunistaa ihmisten elämää. Hän haluaa siltä enemmän. Muotoilu on Kurttilalle väline haastaa ihmisiä pohtimaan elämää.

– Se tehtävä on unohtunut suomalaisilta muotoilijoilta. Siksi meistä on tullut alalla pelkureita ja pullamössöä.

Yksi lähti Tom of Finland -malliston takia

Finlaysonin toimitusjohtaja työntää kärryjä työpöytien lomitse yrityksen valoisissa toimitiloissa. Alaisia naurattaa. He ovat jo tottuneet siihen, että Kurttila pannaan tekemään tämän tästä erilaisia asioita valokuvaajien toivomuksesta.

Finlayson on Suomen kolmanneksi vanhin yritys, ja sen epätyypillinen toimitusjohtaja kiinnostaa.

Kurttila ei pidä itseään rohkeana johtajana vaan kääntää asian toisin päin. Hän on pelännyt kolme viime vuotta ja yrittänyt hallita sekä läheistensä että työntekijöittensä pelkoja mittavien taloudellisten riskien keskellä.

– Minulle sanottiin, että ostit pölypallon, kun hankimme Finlaysonin kolme vuotta sitten.

Silloin yrityksessä oli 80 työntekijää, nyt heitä on 170.

Kurttila puhuu itsestään ja omistajapartnereistaan ”persaukisina” jätkinä. Omistusasunto ja kesämökki piti pantata, jotta Kurttila pääsi kiinni Finlaysoniin.

Yrityksellä tuntuu yhä olevan kansalaisten luottamus, sillä tuoreen kyselyn mukaan (Taloustutkimus) 90 prosentilla suomalaisista on Finlaysonia kotona.

Toimitusjohtaja tosin pyytää anteeksi sitä, että yrityksen arvot kuulostavat niin kuluneilta: vastuullisuus, rohkeus ja uusista asioista kiinnostuminen.

Ne otettiin käyttöön Finlaysonilla jo 1830-luvulla.

– Ihan hävetti entisenä mainosmiehenä, ettemme pystyneet tämän parempaan, Kurttila toteaa.

Hän on sanonut työntekijöilleen, että jos yrityksen arvot eivät miellytä, silloin kannattaa hakea muualta töitä.

Toistaiseksi vain yksi työntekijä on lähtenyt firmasta arvoristiriidan takia. Tom of Finland -mallisto oli hänelle liikaa.

Finlaysonin yritysvastuu näkyy kaikessa. Kurttila lopetti pari vuotta sitten yhteistyön tavaratalo Kärkkäisen kanssa Magneettimedian ”vastenmielisen propagandan takia”. Kurttila uskoi, että tavaratalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäinen tuki Magneettimedian kirjoituksia.

Tapaus nousi jälleen puheenaiheeksi, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Kärkkäisen yhteyksistä Suomen vastarintaliikkeeseen.

“Saan yösoittoja”

Jukka Kurttila sai hiljan puhelun. Siinä mies kertoi tavanneensa baarissa elämänsä naisen ja päässeensä jatkoille tämän luo. Siellä oli paljastunut, että naisella on Finlaysonin lakanat. Se oli liikaa soittajalle, jonka halut katosivat. Mies keuhkosi asiasta puhelimessa Kurttilalle ja uhkasi tappaa tämän.

– Se on kova paikka miehelle, kun puhti loppuu kesken kaiken, Kurttila sanoo.

Epäselväksi jäi, mihin kuosiin soittaja oli törmännyt.

Viime keväänä Finlayson toi markkinoille Jesus-lakanan, jolla on 50 vuoden takuu. Se on yrityksen vastaus kestävään kehitykseen.

Jeesuksen käärinliinasta ideansa saanut pussilakana sai lähipiirissä ristiriitaisen vastaanoton.

– Vanhat kollegat mainosalalta pitivät minua hulluna ja sanoivat, että et voi tehdä noin. Tuo on jo liian julmaa, Kurttila toteaa.

Edes Kurttila ei täysin uskonut Jesus-lakanoiden menekkiin, mutta toisin kävi. Erä myytiin loppuun kahdessa viikossa, ja nyt myymälöiden jonotuslistat paisuvat jälkitilauksista.

Tom of Finland -kodintekstiileistä tuli myös kannattava tuote, vaikka niiden ulkomaan valloitus tyssäsi. Malliston lanseeraus uutisoitiin Kurttilan mukaan 500 ulkomaisessa mediassa.

– Olimme sen verran nulikoita, että odotimme puhelimen soivan.

Näin ei käynyt. Vienti on raakaa, pitkäjänteistä työtä, eikä Finlaysonilla ollut siihen resursseja.

Kurttila kuitenkin uskoo, että he saivat tehtyä Tom of Finlandista kansallisen monumentin, vaikka Touko Laaksosen luoma hahmo ponnistaa marginaalista.

– Toivon, että Suomi olisi tänä päivänä niin suvaitsevainen ja avarakatseinen, että se pystyisi ottamaan vastaan myös sellaisia kansallisia monumentteja, jotka eivät ole kaikkien omia.

Itselleen rakkaimmaksi kansalliseksi järkäleeksi hän mainitsee Minna Canthin (1844–1897), joka on Kurttilan bisnesidoli. Monipuolisesti lahjakas ja työteliäs Canth oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen naiskirjailija, joka nosti esiin yhteiskunnallisia epäkohtia.

– Jos pääsen edes murto-osaan siitä, mitä Canth sai elämällään aikaan, pidän itseäni onnellisena, aikaansaavana miehenä, Kurttila sanoo.

Uuden, ehkä ristiriitaisen asian edessä toimitusjohtaja miettii kahta asiaa: vastaako se yrityksen ja Kurttilan omia arvoja.

– Jos vastaan molempiin kyllä, tiedän, että pystyn puolustautumaan asiassa ketä tahansa vastaan.

Finlaysonin johtajana hän haluaa parantaa maailmaa. Toiveena on, että suomalainen muotoiluala seuraisi perässä.

– Finlayson tulee seuraavina vuosina tutuksi osin ehkä yllättävistä asioista, jotka saattavat suututtaa ihmisiä.

Todennäköisesti puhelin soi taas yöllä.

Korjattu 29.10.2017 klo 11.58 Minna Canthin syntymävuosi, on 1844, ei 1944.

Poliisi valmistelee 14-vuotiaan thaimaalaistytön käännyttämistä Suomesta Thaimaahan, vaikka tytöllä ei ole maassa ketään, joka huolehtisi hänestä ja voisi hoitaa hänen asioitaan.

Yle kertoi tytön tilanteesta aiemmin. Nyt tytön Thaimaassa asuva isä kertoo Ylelle näkemyksensä. Hän haluaa tytön jäävän Suomeen äitinsä luo, koska ei itse pysty elättämään tyttöä eikä hoitamaan tytön asioita.

Puolitoista vuotta Suomessa ollut tyttö on hakenut Maahanmuuttovirastolta oleskelulupaa toistamiseen, jotta hän voisi jatkaa asumista Suomessa äitinsä, pikkusiskonsa ja isäpuolensa kanssa.

Poliisin kannalta mikään ei ole muuttunut. Harri Aaltonen

Tytön äiti ja isäpuoli ovat käyneet poliisiasemalla kertomassa uuden oleskelulupahakemuksen jättämisestä.

– Poliisin kannalta mikään ei ole muuttunut, kertoo isäpuoli Harri Aaltonen.

Uusi oleskelulupahakemus ei estä aiemman maastapoistamispäätöksen toteuttamista.

Isä ei halunnut päästää pientä lasta Suomeen

Maahanmuuttovirasto päätti toukokuussa, että Thaimaasta keväällä 2016 Suomeen tullut tyttö ei saa jäädä ainoan virallisen huoltajansa, äitinsä, luo ja määräsi samalla hänet käännytettäväksi.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että tytön tosiasiallinen huoltaja on isä, koska tyttö on asunut pitkään Thaimaassa.

Aikaisemmin hän oli liian pieni vielä, sen takia olin huolissani. Tytön thaimaalainen isä.

Äiti olisi halunnut tuoda tytön Suomeen jo vuosia sitten, kun hän meni naimisiin Harri Aaltosen kanssa ja muutti Suomeen. Isä esti lapsen lähdön Thaimaasta.

– Aikaisemmin hän oli liian pieni vielä, sen takia olin huolissani, mutta tällä hetkellä hän on jo iso, perustelee tytön isä aiempia päätöksiään.

Tilanne on muuttunut myös muilta osin. Isä kertoo Ylelle, että hän on sairas eikä hänellä ole työtä eikä rahaa.

Kun tyttö asui Thaimaassa, hänestä huolehti käytännössä viimeiset vuodet hänen isoäitinsä, koska isä oli töissä.

Välillä isoäiti pyörtyi, ei pystynyt huolehtimaan lapsesta. Tytön thaimaalainen isä

Tytön isän mukaan isoäiti on jo vanha ja hänellä on monia sairauksia, eikä hän pysty auttamaan tytön huoltamisessa.

– Välillä isoäiti pyörtyi, ei pystynyt huolehtimaan lapsesta.

Isoäiti on myös muuttanut muualle eikä asu enää tytön isän kanssa samassa taloudessa.

– Tällä hetkellä ei ole ketään, joka huolehtisi hänestä, kertoo isä.

Maahanmuuttoviraston mukaan asiassa ei ole käynyt ilmi, että tyttö olisi vaarassa jäädä vaille huolenpitoa Thaimaassa.

Maahanmuuttovirasto katsoo päätöksessään, että tyttö voi jatkaa asumistaan isänsä ja isoäitinsä kanssa.

Maahanmuuttovirasto ei ole kuullut tytön isää. Isä on valmis matkustamaan kotimaakunnastaan 400 kilometriä Bangkokiin, jotta voisi kertoa Suomen viranomaisille tilanteesta.

Tytön äiti ja isäpuoli ovat puolestaan valmiita maksamaan matkan, jos Maahanmuuttovirasto järjestää isälle mahdollisuuden tulla kuulluksi Suomen suurlähetystössä.

Tällä hetkellä ei ole ketään, joka huolehtisi hänestä. Tytön thaimaalainen isä.

Isä on jo monta kertaa yrittänyt saada paikallisilta viranomaisilta varmennuksen kirjalliseen selvitykseensä, jonka hän haluaisi toimittaa Suomen viranomaisille.

Thaimaan viranomaiset eivät kuitenkaan voi varmentaa mitään tyttöä koskevia asiakirjoja, koska isällä ei ole laillista oikeutta edustaa lasta. Hänen isyyttään ei ole vahvistettu.

Thaimaan viranomaiset ovat vahvistaneet äidin yksinhuoltajuuden, joten äiti on ainoa, joka voi edustaa lasta.

Vanhemmat eivät ymmärrä Migrin näkemystä lapsen edusta

Maahanmuuttovirasto katsoo, että oleskeluluvan myöntäminen tytölle Suomeen ei ole tytön edun mukaista. Tytön isä on täysin eri mieltä.

– Minun mielestä lapsen on parasta asua äidin kanssa Suomessa.

Samaa mieltä ovat myös tytön äiti ja isäpuoli, jotka tällä hetkellä huolehtivat tytöstä ja hänestä aiheutuvista kuluista. Tyttö käy koulua ja elää normaalia yläkoululaisen elämää.

Maahanmuuttoviraston mukaan halu tarjota tytölle parempi elämä ja koulutusmahdollisuudet Suomessa eivät oikeuta oleskelulupaan perhesiteen perusteella, jos perheyhteyttä ei ole.

Maahanmuuttovirasto katsoo äidin ja tyttären siteen katkenneen, kun äiti muutti Suomeen vuonna 2007.

Minun mielestä lapsen on parasta asua äidin kanssa Suomessa. Tytön thaimaalainen isä.

Ennen kuin äiti haki tyttärensä Suomeen, hän kävi Thaimaassa tytön luona kymmenen kertaa ja viipyi 1-2 kuukautta kerrallaan. Kun äiti oli Suomessa, äiti ja tytär pitivät yhteyttä videopuheluilla.

Valitus tytön toukokuussa saamasta kielteisestä oleskelulupapäätöksestä on käsiteltävänä Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Oikeus on toistuvasti hylännyt hakemuksen siitä, että tytön käännyttämistä ei toteutettaisi.

Kun tyttö poistetaan maasta, Suomen poliisi luovuttaa tytön Thaimaan poliisille. Sitä ennen Thaimaan viranomaisten on selvitettävä, kenelle poliisi vuorostaan tytön luovuttaa. Virallista vanhempaa, huoltajaa tai muuta edunvalvojaa tytöllä ei Thaimaassa ole.

Lue aiempi juttu:

"Lapset pelkäävät jo ovikellon pirinää" – Migri aikoo käännyttää 14-vuotiaan thaitytön isänsä luo, isäpuolen mukaan tämä ei halua tyttöä

Itämeren tila on parantunut vähitellen, mutta pelloilta voi olla tulossa ikävä yllätys. Muuttuneet viljelytavat ovat lisänneet riskiä takapakista vesien suojelussa.

Näin on käynyt Yhdysvaltojen koillisosissa Ohiossa, mutta myös Suomessa leväkukinnot voivat pahentua. Yllätys syntyy siitä miten peltojen muokkaus syksyisin on muuttunut, kun Yhdysvalloista on haettu viljelyoppia myös Suomeen.

Yhä useampi pelto jätetään ilman kunnon muokkausta sängelle tai kasvipeitteelle. Pelloilta valuu sitten seuraavina vuosina leville nopeasti käyttökelpoista lannoitefosforia. Fosforin lisäksi ei tarvita muuta kuin sateita.

Sateiden ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä vain yleistyvän ja voimistuvan, joten leväsopan ainekset ovat koossa niin USA:ssa kuin Suomessa. Seurauksena on pahimmillaan juomavesiongelmia sekä kalastuksen ja virkistyskäytön rajoituksia. Paha leväpuuro on myös ikävän näköistä.

’Laiva, jossa on reikä..’

Suomirockin YUP-yhtye julkaisi 90-luvulla Toppatakkeja ja Toledon terästä – kappaleen, joka päättyy synkissä merkeissä: laiva, jossa on reikä, uppoaa.

Synkältä näyttää myös ohiolaisen Toledon arki, kun alueen perinteinen terästeollisuus on pahoissa vaikeuksissa. Kaupunki on saanut kärsiä myös pahoista leväkukinnoista kaupungin läpi virtaavassa Maumee-joessa ja Erie-järvellä. Järvi on läntinen osa rajaseudun Suuria järviä.

Vihreä sinilevämatto on tuttu näky toledoIaiselle Saratt Bridgessille. Hän muistaa, että hänelle kerrottiin jo pikkutyttönä, että kaupungin rannoilla ja lahteen virtaavalla joella uiminen on aina vähän herrassa. Myös tänä kesänä hän odotti, että Erie-järven rannalla sijaitsevan kaupungin vedet olisivat uimakelvottomia.

– Äitini juottaa koiralleen pullovettä, mutta minulla ei ole varaa siihen, Bridgess puhahtaa.

Nelikymppisen Bridgessin arkeen vaikuttavat sinileväkukinnat ovat pahentuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Kukintojen pahin aiheuttaja eli maatalous tiedetään nyt tarkasti. Yksimielisyys on myös siitä, että kukintoja pitää vähentää.

Kukintojen syypääksi on selvinnyt alueen pelloilta valuvat ravinteet lannoitteista ja lannasta. Syy ei sinänsä vaikuta yllättävältä, kun taivasta kohden kurottaa maissintähkien täyttämät pellot. Myös karjataloutta on paikka paikoin paljon.

Lannoitteiden käyttö on vähentynyt niin Ohiossa kuin Suomen pelloilla jo pitkään huippuvuosista. Tästä huolimatta viime vuosiin on mahtunut paljon laajoja leväkukintoja.

Tarkemmista syiden tutkinnoista voi olla apua myös Suomenlahden ja Saaristomeren leväongelmiin, etenkin rannikkovesissä. Maatalous on edelleen keskeisin Suomen vesien likaaja.

Ohion alueella maata on viljelty usean vuosikymmenen ajan niin sanotusti heittämällä siemenet suoraan sänkeen eli suorakylvöllä. Menetelmä on yleistynyt myös esimerkiksi Lounais-Suomessa.

– Suorakylvö vähentää peltoaineksen kulkeutumista vesistöön ja kokonaisfosforin määrää siellä, ja se on erittäin tehokas tapa pitää peltomaa kunnossa. Sitä pitää kuitenkin kehittää paremmaksi vesien kannalta, maatalousekologian professori Jay Davies Ohion yliopistolta tiivistää tilanteen.

Pahat juomavesiongelmat herättivät

Miksi sitten entistä rajumpia leväkukintoja? Tilanteeseen herättiin kunnolla muutama vuosi sitten, kun juomavetensä Erie-järvestä saava Toledo joutui keskeyttämään veden jakelun muutamaksi päiväksi puolelta miljoonalta ihmiseltä. Järven pintaan oli kertynyt isojen kukintojen yhteydessä myös myrkkylevää, jota pääsi myös alueen juomaveteen.

Leväongelmia on tutkittu paljon, ja yhden varteen otettavan selityksen mukaan ongelmien yleistymisen ja voimistumisen kanssa osuu yksiin viljelyn muuttuminen alueella.

Maissia ja soijaa viljellään alueella suorakylvämällä. Maanviljelijän työn ja polttoaineen käyttö vähentyy, kun raskas syyskyntö jää väliin. Samalla myös kalliit lannoitteet pysyvät paremmin pellossa, eivätkä valu sateella mullan mukana veteen. Satoa saadaan entiseen tapaan.

Mutta ravinteita kuitenkin valuu väkevämmässä muodossa.

– Aika moni maatalouden ympäristösuojelutoimi pyrkii vähentämään eroosiota. tutkija Petri Ekholm moittii nykyisiä maatalouden keinoja.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Ekholmin tarkoittaa keinoilla muun muassa suorakylvöä. Puhtaan suorakylvön lisäksi Suomessa on laajalti käytössä niin sanottu kevennetty peltojen muokkaus. Tämä vastaa Ekholmin mukaan pitkälti suorakylvöä.

EU:n ja Suomen maatalouden ympäristötuki myös kannustaa viljelijöitä jättämään ison osan pelloista kevyelle muokkaukselle ja kasvipeitteisiksi. Suorakylvössä ja kevyessä muokkauksessa ravinteet jäävät pellon pintakerroksiin ja huuhtoutuvat siitä helposti varsinkin kovien sateiden mukana suojakaistojen ohi vesiin.

Muun muassa suorakylvöllä vähennetään multakokkareiden ja sen mukana ravinteiden valumista. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Ekholm muistuttaa, että fosforin kokonaismäärän laskusta huolimatta pelloilta valuu kuitenkin leville käyttökelpoisempaa fosforia eräänlaisena väkevänä vetenä.

Suorakylvön yleistyminen muun muassa Ohiossa osuu ajankohtaan, jolloin Maumee-joessa ja Eriellä havaittiin fosforin koostumuksen muutos ja niin sanotun liuenneen fosforin määrien yleistyminen. 90-luvullta alkanut muutos osuu yksiin pahentuneiden levälauttojen kanssa.

Myös Suomessa on viitteitä vastaavasta kehityksestä Säkylän Pyhäjärvellä, jonne virtaavassa Yläneenjoessa on havaittu sama kuin Ohiossa. Tutkimusta fosforin muutoksista ja peltojen toiminnasta on kuitenkin vähän Suomessa.

– Mahdollisuus, että tehdään suuria virheitä, on niin suuri, että vaikutuksia pitää selvittää lisää, tutkija Petri Ekholm muistuttaa mahdollisesta takapakista vähitellen edenneessä vesistöjen suojelussa.

Ongelmaan viitataan myös EU:n rahoittaman maaseutuohjelman ympäristötoimien väliarviossa. Arviossa ohjelman yhtenä onnistumisena pidetään sitä, että viljelyalasta jo yli puolet pelloista muokataan kevyesti ja jätetään kasvipeitteisiksi talven yli.

Suomessa noin joka kymmenes peltohehtaari, jolla viljellään yksivuotisia kasveja, on suorakylvetty. Ala kasvaa paljon isommaksi, jos huomioidaan kevyesti muokatut pellot. Näitä peltoja on eri puolilla, mutta se on laajasti käytössä muun muassa Lounais-Suomessa.

– Riski pitää ehdottomasti huomioida, mutta ratkaisu ei ole muokkauksen lisääminen, vaan peltojen liikafosforin vähentäminen, esittää agronomi Markku Puustinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Rahaa valuu paljon

Eläkkeellä oleva syntyperäinen toledolainen juristi Jude Aubry on huolissaan alueen vesistä. Ongelman hoitaminen on hänen mukaansa kiinni tahdosta niin Ohion osavaltiossa kuin liittovaltion tasolla.

– Kyllä maanviljelijöillä pitäisi olla tiukempia säädöksiä muun muassa lannan käytölle ja lannoitteille, Aubry puuskahtaa.

Peltojen liika lanta on näkynyt muun muassa viime kesänä kalakuolemina, joita on löytynyt Maumeen rannoilta. Pelloilla on ollut lannan lisäksi liikaa myös lannoitteita.

Lannan käyttöä on rajoitettu viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana osavaltiotasolla. Viljelijät eivät saa muun muassa levittää lantaa jos sääennuste lupaa kovia sateita seuraaville päiville.

Pahat vesiongelmat ovat vauhdittaneet myös päätöksiä rajoittaa lannan levitystä talvella jäisille tai lumisille pelloille. USA ja Kanada ovat piakkoin hyväksymässä uuden ohjelman, jolla etenkin vesistöjen fosforipäästöjä pitäisi vähentää 40 prosenttia 2008 tasosta.

– Toivomme, että vesiongelman ratkaisut löytyvät mahdollisimman nopeasti ja voimme muutaman vuoden kuluttua sanoa, että olemme oikealla tiellä, toivoo johtaja Batekka Panister Toledon vesi- ja viemärilaitokselta.

Maataloudessa kaivataan Panisterin mukaan vielä tutkimuksia parhaista keinoista tarttua päästöihin. Myös laajalla toimintaohjelmalla pyritään vähentämään käytännössä maatalouden päästöjä.

Määrät ovat isoja, sillä pelkästään fosforipäästöt Suomenlahteen Suomesta ovat puolet siitä määrästä mitä Maumee-joesta pitäisi vajaassa kymmenessä vuodessa vähentää. Leikkauksilla ei päästä levälautoista eroon, mutta leväsoppaa on harvemmin.

Yhdysvalloissa rahaa on käytetty paljon perusongelman selvittämiseen. Myös Toledon kaupunki käyttää satoja miljoonia euroja juomavetensä varmistamiseen ja tutkimuksiin.

Suorakylvön lisäksi pahentuneeseen tilanteeseen on haettu syitä yli 10 miljoonan ihmisen tiheästi asutetun rannikon kosteikkojen häviämisestä, kuolleista pohjista ja vieraslajien vaikutuksista järven luontaiseen puhdistumiseen.

Ohiossa tutkitaan parhaillaan kuinka parantaa suorakylvön käyttöä pelloilla. Tutkijat laskevat muun muassa sitä, millä houkutella maanviljelijöitä investoimaan kalustoon, jolla lannoitteet voisi sijoittaa jonkin verran pintaa syvemmälle nykyisen pintalannoituksen sijaan. Suomen tavoin sinne kaavaillaan lisää suojakaistoja ja kosteikkoja. Viljelijöitä neuvotaan myös jättämään pellot kasvipeitteiseksi talvella.

Keinot ovat tuttuja Suomesta ja niiden teho on kyseenalainen. Muun muassa suojakaistoja pitää hoitaa, eikä lopputulos ole silti paras mahdollinen. Niillä voidaan ehkäistä mullan valumista ravinteineen, mutta se on osa kokonaisuutta.

Agrologi Markku Puustisen mukaan on selvä, että suorakylvö huonosti toteutettuna on petollista vesille. Etenkään kaltevia liikaravinteisia peltoja ei Puustisen mukaan kannata suorakylvää tai jättää pitkäksi aikaa kasvipeitteisiksi. Kyseisiä peltoja on Suomessa vielä paljon, ja riski valumille on suuri Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Suorakylvöllä voi olla ikävät seuraukset ainakin paikallisesti järvissä ja merenrannoilla.

Suomen tilannetta parantaa se, että lannoitteita ei levitetä aivan pellon pintaan. Myös lannan levitysmääriä ja -aikoja on tiukennettu.

– Peltojen fosforimäärät ovat edelleen yleisesti liian korkeita. Ravinteita on kertynyt kovalla käytöllä oleville pelloille monin verroin kasvien tarpeisiin nähden, Puustinen analysoi maatalouden arkea.

Liikafosforin määrä pelloilla on alentunut hiljalleen niin Suomessa kuin Ohiossa. Suorakylvö on sen sijaan yleistynyt.

Lokakuun 31. päivänä vuonna 1517 Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen. Niin ainakin sanotaan, vaikkeivät nykyhistorioitsijat olekaan löytäneet aiheesta todisteita.

Tuosta päivästä kuitenkin alkoi uskonpuhdistus, reformaatio. Luterilaisuus alkoi syntyä.

Suomessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 70 prosenttia suomalaisista. Luterilaisuus vaikuttaa suomalaisiin jopa tiedostamatta, myös niihin, jotka eivät kuulu kirkkoon. Testaa alla olevalla testillä, miten luterilainen pohjimmiltasi olet.

Testissä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Vastausvaihtoehdot on pisteytetty, ja lopuksi annetaan arvio ajatusmaailmasi luterilaisuudesta.

Lähteet: Kirkon nelivuotiskertomus 2012-2015, http://www.luther.de/ ja Turun yliopiston kulttuurihistorian tutkija Meri Heinosen haastattelu

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on lähettänyt tänään sunnuntaina useita tiukkasanaisia Twitter-viestejä, joissa hän hyökkää demokraattipuoluetta ja sen presidenttiehdokasta Hillary Clintonia vastaan.

Trumpin purkaus liittyy useissa Yhdysvaltain tiedotusvälineissä, mm. CNN-kanavalla julkaistuun uutiseen. Uutisten mukaan ehkä jo huomenna maanantaina suoritetaan ensimmäinen pidätys tutkinnassa, joka kohdistuu Venäjän väitettyyn vaikuttamiseen viime syksyn presidentinvaaleihin.

Pidätyksiä olisi tulossa ainakin yksi. Pidätettävien henkilöllisyyttä ei tiedetä. Syytekirjelmät valmistuivat loppuviikosta.

Trump itse ei ole ainakaan tässä vaiheessa tutkinnan kohteena. Uutistoimisto AFP:n mukaan tämänkaltaisissa suurimittaisissa tutkimuksissa on tyypillistä, että ne kohdistuvat ensi vaiheessa alemman tason toimijoihin.

Tutkintaa johtavan Robert Muellerin käskystä läheisiä Trumpin avustajia on ollut kuultavina, kuten entinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Michael Flynn ja Trumpin kampanjapäällikkönä toiminut Paul Manafort, jonka asuntokin tutkittiin viime kesänä. Heitä epäillään asiattomista yhteyksistä Venäjään.

Trump twiittasi, ettei ole nähnyt republikaanipuoluetta koskaan niin vihaisena ja yhtenäisenä, koska Hillary Clintonin tekemisiä ei tutkita.

Trumpin luettelee twiiteissään Clintonin väitettyjä rikkeitä, joita pitäisi Trumpin mielestä tutkia.

Trump myös kiisti jälleen, ettei mitään asiatonta Venäjä-yhteyttä ollut ja syytti demokraatteja noitavainosta.

Presidentin mukaan ei ole yhteensattuma, että demokraatit puhuvat Venäjästä samaan aikaan, kun republikaanit ovat tekemässä historiallista verouudistusta.

Viikonlopun aikana Trumpin läheinen avustaja, New Jerseyn kuvernööri Chris Christie on esiintynyt useissa televisio-ohjelmissa ja nostanut esiin mahdollisuuden, että Muellerin tiimi olisi syyllistynyt rikokseen, kun sen toiminnasta on vuotanut tietoa medialle.

Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän Helsinki Dance Companyn nettisivuilla kerrotaan ryhmästä, jossa on 12 tanssijaa ja jonka toiminta painottuu tanssiteatteriin.

Sivuilta ei löydy tanssijoiden nimiä tai tietoa ohjelmistosta. Valikot palauttavat tietoa etsivän Kaupunginteatteri sivuille. Nettisivuilla esitellään Helsinki Dance Companyn taiteellinen johtaja Jyrki Karttunen, vaikka teatteri ilmoittikin keväällä, että Karttusen titteli on vaihtunut kaupunginteatterin pääkoreografiksi.

Nettisivut ovat hämmentäneet tanssia seuraavia ja herättäneet kysymyksen ryhmän kohtalosta. Onko sitä enää edes olemassa?

– Voi ei! Myönnän, että nettisivumme eivät ole ajan tasalla, teatterinjohtaja Kari Arffman parahtaa.

– Sivuja uudistetaan parhaillaan. On tietysti väärin, jos sivuilta välittyy tuollainen kuva. Se ei ole tarkoituksellista.

Sen sijaan Arffman myöntää, että tanssiryhmä elää murrosvaihetta.

– Ryhmän toiminnasta käydään parhaillaan keskustelua. Siinä ovat mukana koreografi Jyrki Karttunen, tanssijat sekä luottamushenkilöt. Keskustelujen sävy on ollut myönteinen.

Tähtikoreografien ryhmä

Kaupunginteatterin ja tanssiryhmän johtajien välillä on ollut kautta aikain kiistaa siitä, onko ryhmän tanssijoiden tehtävä esiintyä teatterin musikaaleissa ja puhenäytelmien tanssikohtauksissa vai ei. Viime vuosina musikaalit ovat työllistäneet tanssijoita paljon. Osa tekijöistä täyttää produktioissa myös näyttelijän tehtäviä.

– Jotkut tanssijat ovat liukuneet kuin itsestään puheteatterin puolelle. Nyt täytyy miettiä, millaisia osaajia rekrytoimme jatkossa ja millainen kokoonpano tanssiryhmässä ylipäänsä on, Arffman sanoo.

Tanssiryhmän katsotaan aloittaneen Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 1973. Ryhmää johti vuodesta 1982 lähtien Jorma Uotinen, joka kehitti sitä itsenäisempään suuntaan. Ryhmä alkoi tehdä enemmän omia produktioitaan ja ovia avattiin myös ulkomaille. Arvostettu tanssiryhmä sai tanssitaiteen valtionpalkinnon vuonna 1992.

Uotisen lisäksi HDC:n taiteelliseen menestykseen ovat vaikuttaneet Marjo Kuusela, Carolyn Carlsson ja Kenneth Kvarnström. Kvarnström johti ryhmää 1990-luvun lopulla ja oli pääkoreografina 2010-2013.

– Nyt tilanne on se, että olemme palaamassa tanssiryhmän alkuaikoihin. Siihen, että ryhmä on orgaaninen osa teatteria, sanoo Arffman.

Tanssija voi jatkaa uraansa näyttelijänä eläkeikään asti

Kiertuetoimintaa HDC:llä ei ole ollut muutamaan vuoteen. Kansainvälisyyskään ei ole teatterinjohtajan mielestä tanssiryhmän ydintehtävä.

– Sen voi jättää muille ryhmille. Me olemme Helsingin kaupunginteatteri ja teemme täällä ihmisille laadukasta tanssi- ja teatteritaidetta niihin puitteisiin, jotka meillä täällä on.

Tanssijoita ei kuitenkaan olla irtisanomassa tai toimintaa supistamassa merkittävästi.

– Haluamme jatkossakin kiinnittää teatteriimme tanssialan huippuja. Ja jos tanssijalla on valmiuksia näytellä, hänen uransa voi jatkua täällä senkin jälkeen, kun tanssiminen ei enää fyysisten esteiden vuoksi ole mahdollista, Arffman pohtii.

Sosiaalisessa mediassa HDC:n kohtalosta käydään vilkasta keskustelua. Moni arvelee tanssiryhmää ajettavan alas, koska Tanssin talon rakentamiseen tarvitaan rahaa.

–Pohdiskelumme tanssiryhmän asioista ei liity mitenkään Tanssin taloon eikä valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen, Arffman rauhoittelee.

– Ei se niin voi mennä, että leikkaamme yhden palan toiminnastamme kokonaan pois, jos tulee tiukat ajat. Sen sijaan sopeutamme toimintamme siihen rahoitukseen, jota saamme niin valtiolta kuin muualtakin.

Tittelin muutos taiteellisesta johtajasta pääkoreografiksi ei Arffmanin mukaan romuta Karttusen johtajuutta vaan vapauttaa hänet hallinnon ikeestä.

– Jyrki voi keskittyä taiteelliseen puoleen ja minä hoidan hallinnon ja päätökset.

Jyrki Karttunen on johtanut HDC-ryhmää vuodesta 2013. Hänen kaudellaan tanssiryhmä on profiloitunut tanssiteatteriin. Karttusen viimeisimmässä koreografiassa tanssiryhmälle hänen luomansa hahmo Jemina lähti valloittamaan Amerikkaa.