– Äänitysstudion henkilökunta oli kanssamme ihan ihmeissään, koska vaadimme koko ajan yhä brutaalimpia ja tummempia soundeja. Lopulta äänittäjä ratkaisi ongelman tekemällä soundeista tarkoituksellisesti sameat ja epäselvät.

Näin muistelee Disgrace-yhtyeen Jukka Taskinen yhtyeen kolmen vuosikymmenen takaista äänityssessiota tuoreessa Rotting Ways to Misery: History of Finnish Death Metal - kirjassa (Cult Never Dies, 2020).

1990-luvun taitteessa suomalaisissa treenikämpissä ryhdyttiin takomaan silloisen mittapuun mukaan varsin outoa ja rujoa meteliä. Aggressiiviset kitarariffit, örisevä laulu ja mätänevälle lihalle lemuavat kalmaiset sanoitukset kertoivat, että death metal oli ryöminyt myös Pohjolan kaukaisimpaan kolkkaan.

Suomi oli tässä(kin) asiassa hieman Ruotsia jäljessä: länsinaapurin skene ponnahti liikkeelle vähän aikaisemmin, ja Tukholmasta valui vaikutteita Turun ympäristöön, jossa syntyi ensimmäisiä suomalaisia death metal -yhtyeitä, kuten Xysma, Disgrace ja Funebre.

– Kun homma sitten lähti kunnolla käyntiin, Suomi kiri muuta maailmaa nopeasti kiinni. Jo vuonna 1991 usealla kotimaisella yhtyeellä oli julkaistuja albumeja. Tuolloin death metal oli globaalistikin vielä alkutekijöissään, muusikko ja kirjailija Markus Makkonen toteaa.

Makkosen ja Kim Strömsholmin usean vuoden ponnistus, tuhti ja perinpohjainen Rotting Ways to Misery avaa ja kuvaa suomalaisen death metalin ensimmäistä aaltoa, joka sai saman tien arvostusta ympäri maailmaa ja jonka tuoksinassa syntyi useita merkittäviä kotimaisia bändejä, kuten Amorphis ja Sentenced.

Englanniksi kirjoitettu kirja on tekijöiden mukaan herättänyt yllättävän paljon kansainvälistä kiinnostusta. Äskettäin kaksikkoa esimerkiksi haastateltiin intialaiseen podcastiin, ja innostuneita kuuntelijoita oli yli 16 000.

– Tämänhetkisestä kiinnostuksesta kotimaista death metalia kohtaan on aiemmin kielinyt sekin, että kun olen esiintynyt ulkomailla, ihmiset ovat tulleet kyselemään, mitä jollekin Demigodille kuuluu, ja onko se ja se bändi vielä kasassa, Markus Makkonen kertoo.

Musiikilliseen ääri-ilmiöön suhtauduttiiin varauksellisesti

Suomea on usein pidetty edistyksellisenä metallimaana par exellence, mutta ihan näin onnellisesti asiat eivät aina ole olleet. 1980-luvun alkupuolella Suomessa oli muutama isompi perinteiseen ilmaisuun nojannut metalliyhtye. Vuosikymmenen lopulla Stonen kaltaiset bändit onnistuivat venyttämään raskaan musiikin rajoja, mutta vielä death metalin esiinmarssin aikoihin moni mielsi “oikeiksi” metallibändeiksi lähinnä Deep Purplen ja Iron Maidenin kaltaiset mastodontit.

– Valtavirtakuuntelija ei todellakaan vielä tuolloin ollut valmis death metalin kaltaiseen musiikilliseen ääri-ilmiöön. Tyylilajia pidettiin epämusiikkina, sille naurettiin ja kyseltiin, että onkos teillä edes lyriikoita, Markus Makkonen kertoo.

Death metal -yhtyeillä ei myöskään ollut mitään asiaa useimpiin kotimaisiin ammattimaisiin äänitysstudioihin, mikä asetti jo sinänsä raameja ja rajoituksia musiikin tekemiselle. 1990-luvun taitteessa studioita omistivat ja kontrolloivat lähinnä nuorisojärjestöt ja julkisen tahon toimijat, joille death metal näyttäytyi epäilyttävänä marginaali-ilmiönä. Sanoituksia haluttiin tutkia etukäteen, ja kun selvisi, että niiden tematiikka kieppui väkivallan ja rienaamisen ympärillä, studioiden ovet pysyivät säpissä.

Epäsuotuisista olosuhteista huolimatta death metal kuitenkin kukoisti Suomessa kymmenien bändien voimalla. Skeneä leimasi individualismi ja persoonallisuus: Suomessa tehtiin kulmikkaampaa jälkeä kuin Yhdysvalloissa ja Ruotsissa.

– Kun Yhdysvalloissa ja Ruotsissa panostettiin todella paljon soundeihin, mentiin meillä Suomessa jonnekin Jukka-Pekan autotalliin äänittämään death metal -levyä. Synkkyys, pimeys, lumi – ne ovat muovanneet suomalaiselle death metalille oman soundin. Lisäksi Suomessa on aina osattu murjottaa nurkassa, Kim Strömsholm pohtii.

Toisaalta suomalainen skene on kestänyt aikaa monen muun maan tuotoksia paremmin: osin tarkoituksellisesti, osin vahingon kautta.

– Koska äänitysfasiliteetit olivat usein kaikkea muuta kuin death metalia varten suunniteltuja, tuli soundimaailmastakin paikoin varsin erikoinen. Tietynlainen erikoisuus ja paikoin korostetun taiteellinen lähestyminen lyriikoissa ja kitarariffeissä ovat herättäneet maailmalla huomiota, Markus Makkonen toteaa.

Ensin snagarille, sitten moshaamaan

Kim Strömsholm ryhtyi kuuntelemaan death metalia jo 12-vuotiaana. Omaa alakulttuureihin keskittyvää lehteä hän ryhtyi tekemään vuonna 1988. Ensimmäisen oman bändinsä, Festerdayn, hän perusti seuraavana vuonna.

– Kun oli 11-vuotias, joku W.A.S.P. oli minun makuuni aivan liian pliisua kamaa. Muiden kuunnellessa Metallicaa minä diggailin Slayeria. Olen aina tykännyt radikaalista musiikista ja siitä, ettei kukaan pysty määrittämään olemassaoloasi millään tavalla.

1990-luvun taitteessa Strömsholm kävi ahkeraa kirjeenvaihtoa ulkomaisten metalliartistien kanssa, ja parhaimmillaan kirjeitä saapui nelisenkymmentä yhden viikon aikana.

Myös kasetteja ja demoja vaihdettiin eli treidattiin tiuhaan tahtiin, mikä leimasi vahvasti koko lajityypin toimintaa. Nykymittapuunkin mukaan materiaali kiersi ympäri maailmaa yllättävän tehokkaasti. Treidaamisen kautta suomalaisen death metalin makuun pääsivät muun muassa Death- ja Autopsy-yhtyeistä tunnettu, kuolonmetallin pioneereihin kuuluva amerikkalaismuusikko Chris Reifert ja hollantilaisen Asphyx-bändin basisti Alwin Zuur.

– Belialin Wisdom of Darkness oli ensimmäinen kosketukseni suomalaiseen death metaliin. Tykästyin kyseiseen levyyn, koska se oli äärimmäisen synkkää ja brutaalia kamaa, Zuur muistelee Rotting Ways to Misery -kirjassa.

Mutta miksi death metal sitten löi itsensä läpi alle parikymppisten nuorten miesten keskuudessa?

– Käytiin snagarilla ostamassa kahden markan hodari, jossa oli sinappia ja kurkkusalaattia. Sitten vedettiin hodari naamaan ja mentiin lenkkarit jalassa moshaamaan. Se oli aika kivaa, Kim Strömsholm kiteyttää.

1990-luvun alussa Suomea kuristi ja kurjisti myös ennennäkemättömän paha lama, ja Markus Makkonen onkin pohtinut lama-ajan vaikutusta death metal -innostukseen.

– Varmasti lamalla on ollut merkitystä siinä mielessä, ettei ihan hirveästi kulttuuri- ja harrastusmahdollisuuksia tuolloin ollut. Bänditoiminnan pariin hakeutuminen on ollut tässä tilanteessa loogista: se on suhteellisen edullista, sitä kautta saa kavereita, ja aikaakin voi kuluttaa mielekkäällä tavalla.

Liiallinen tarjonta sai genren katoamaan

Suomalaisen death metal -boomin mysteereihin kuuluu se, että ilmiö hiipui lähes yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin: 1990-luvun puoliväliin mennessä kulttuurista oli jäljellä pelkät rippeet.

Yksi syy death metalin kuolonkorinoihin oli globaali ylitarjonta: liian moni yhtye teki liian samankaltaista musiikkia, mikä johti yleiseen kyllästymiseen.

Markus Makkosen mukaan oleellinen tekijä tyylilajin simahtamiseen oli myös soittajien nuori ikä: ensimmäinen aalto tavoitti nuoria miehiä, joista vanhimmatkin olivat enintään parikymppisiä.

– Saattoi käydä niin, että parin vuoden kuluttua death metal alkoi tuntua monesta teini-iän puuhastelulta. Musiikkimaku laajeni, ja brutaali metalli jäi taka-alalle.

Markus Makkonen itse perusti ensimmäisen oman death metal -bändinsä 1990-luvun puolivälissä.

– Suomi-skene oli juuri kadonnut kuvioista, ja jäljellä oli enää muutama isompi nimi. Death metal oli tuolloin todella epätrendikästä musiikkia, jota ei kuunnellut juuri kukaan. Toisaalta tekeminen tuntui samanlaiselta underground-meiningiltä kuin ilmiön alkuvaiheessa.

Skenen sammahtamiseen vaikutti myös vallalla ollut väkevä individualismi ja kunnianhimo: kahta samanlaista albumia ei haluttu tehdä. Esimerkiksi Sentencedin toinen albumi, North from Here (1993) sisälsi mytologisia folk-vaikutteita, kun taas kolmatta, vuoden 1995 Amok-albumia inspiroi jo dramaattinen ja synkkä goottimetalli.

– Tuntui siltä, että myös omat idolimme olivat muuttumassa joksikin muuksi. Entombed hakeutui rokkaavammille alueille, ja death metal hiipui meistäkin pois luonnollisella tavalla, Sentencedin rumpali Vesa Ranta muistelee Rotting Ways to Misery -kirjassa.

2000-luvun puolivälissä Suomessa ja muuallakin koettiin death metalin toinen aalto, ja nyt maailma mätänee jo kolmannen tyrskyn mainingeissa. Tyylilajin tuoreiksi kotimaisiksi lipunkantajiksi ovat nousseet muun muassa Perinei, Eradication of the Unworthy Infants, Neurosurgery ja Cryptic Hatred.

– On hienoa, että joku nuorempi löytää saman idean, jonka löysin itse aikoinani. Arvostan kovasti death metalia tekeviä nykynuoria ja tuen heitä 110-prosenttisesti, Kim Strömsholm summaa.

Korjaus 13.1. klo 21:35: Korjattu alun maininta Funebresta Disgrace-yhtyeeksi.

Lue aihepiiristä lisää:

"Kun Mariaanien haudasta löytyy muoviroskaa, se hätkähdyttää" – Amorphiksen uudella levyllä mehiläinen katoaa ja sivilisaatio tuhoutuu

Eemil Lajoma, 17, harjoitteli örinälaulua "ihan vitsinä" – ukkoontuneelle alalle syntyi nuorten bändi, joka niittää kiitosta Youtubessa

Örinä, veri ja vessaharjat valtasivat laskettelukeskuksen Itävallassa – Tälläista on meno Kaltenbach-äärimetallifestivaalilla

Perussuomalaiset ovat nostaneet esille epäilyjään Suomen koulujen opetuksen puolueellisuudesta.

Perussuomalaisten nuorisojärjestön kampanja pyytää koulujen oppilaita kertomaan kokemuksiaan, jos he ovat joutuneet syrjinnän tai kiusaamisen kohteeksi siksi, että kannattavat puoluetta.

– Minuun otti eilen (tiistaina) henkilökohtaisesti yhteyttä useita nuoria, jotka kertoivat kiusaamisesta, syrjinnästä, syljeskelystä ja vähättelystä sen takia, että kannattaa perussuomalaisia, kertoi nuorisojärjestön puheenjohtaja Miko Bergbom keskiviikkona Twitterissä.

Kansanedustaja Jani Mäkelä (ps.) pyysi omalla Twitter-tilillään kertomaan "meille", jos jollakulla on tietoja oman koulun opetuksen puolueellisuudesta.

– Kasaamme kaiken tiedon ylös ja viemme asiaa eteenpäin tarvittaessa Opetushallitukselle saakka, kansanedustaja tviittasi sittemmin poistetussa tai piilotetussa viestissään.

OAJ tyrmää kampanjoinnin, myös ministeri kommentoi

Opetusalan Ammattijärjestö (OAJ) otti perussuomalaisten kampanjaan voimakkaasti kantaa ja ilmoitti, ettei se hyväksy minkäänlaista poliittista ilmiantokampanjaa, jonka kohteena ovat muun muassa opettajat.

– Jos opettaja kohtaa työssään maalittamista tai muuta uhkaa, asiasta on heti syytä ilmoittaa esimiehelle ja työturvallisuudesta vastaaville tahoille, OAJ kirjoitti niin ikään Twitter-tilillään.

Perussuomalaisten nuorisojärjestö julkaisi keskiviikkoiltana tiedotteen, jonka mukaan järjestön avausta on vääristelty.

– Emme ole missään vaiheessa keränneet henkilötietoja, opettajien nimiä, koulujen nimiä emmekä mitään muutakaan rekisteriä, joista tänään meitä on syytetty.

Tiedotteessaan järjestö kertoo muun muassa opetustilanteista, joissa opettaja ei ole ollut poliittisesti neutraali.

OAJ totesi kantanaan Twitterissä, että opettajia ohjaavat työssä niin opetussuunnitelmat kuin työn eettiset periaatteet. Illalla myös opetusminiseri Jussi Saramo (vas.) otti keskusteluun kantaa Twitterissä.

– Tänään uutisoitu vastuuton kampanja loukkaa opettajien työrauhaa ja lasten oikeutta oppia, Saramo kirjoitti.

PS esittänyt puolueettomuusepäilyjä aiemminkin

Perussuomalaiset ovat aiemminkin epäilleet, että suomalainen koulujärjestelmä esittäisi puolueen kielteisessä valossa.

Syksyllä 2018 puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja silloinen kansanedustaja Laura Huhtasaari ottivat kantaa tamperelaisen koulun oppilastyöhön ja esittivät, että kouluissa ilmeisesti lietsotaan pelkoa ja inhoa demokraattisesti toimivaa puoluetta kohtaan ja että kouluissa kannustetaan vihaan demokraattisesti valittuja poliitikkoja kohtaan.

Julkisuuteen nousseessa oppilaiden tekemässä julisteessa luki "Suomeen vai kuoleen?". Suomeen-sanan alla oli presidentti Sauli Niinistön ja kansanedustaja Pekka Haaviston (vihr.) kuvat ja kuoleen-sanan alla oli Huhtasaaren ja Halla-ahon kuvat. Kuvien välissä oli kuva veneestä, joka oli äärimmilleen täynnä ihmisiä.

Oppilaille oli annettu tehtäväksi yhteiskunnallisesti kantaa ottavan julisteen tekeminen kaupungin kulttuurikasvatusohjelman puitteissa.

Twitter-kommentissaan Huhtasaari oli maininnut tamperelaisen koulun nimen sekä liittänyt kuvan julisteesta, jossa näkyvät myös oppilaiden etunimet. Huhtasaaren tviitin jälkeen koulu sai puheluja ja sähköposteja, joista osa oli törkeitä, kertoi koulun rehtori tuolloin.

Opetushallitus otti tuolloin kantaa tilanteeseen ja kertoi, että havaintoja perussuomalaisten leimaamisesta kouluopetuksessa ei ollut.

Britannian lopullisesta EU-erkaantumisesta on kaksi viikkoa. Seitsemän brexit-arkipäivän jälkeen on hyvä hetki tarkastella, millaisia välittömiä vaikutuksia historiallisella erolla on ollut.

Toistaiseksi on vaikea nähdä brexitin hyötyjä Britannialle. Haitoista taas on raportoitu paljon, hieman yllättävistäkin. Ne voivat vielä lieventyä, kun Britannia neuvottelee naapureidensa kanssa sopimatta olevista asioista.

1. Tuotteista pulaa kaupoissa

EU-alueella toimivat brittikaupat ovat kärsineet rajamuodollisuuksista, koska niillä on ollut vaikeuksia saada tavaraa Britanniasta Manner-Eurooppaan.

Britanniassa, etenkin Pohjois-Irlannissa, kauppojen vihannes- ja hedelmähyllyt ovat ammottaneet tyhjyyttään, kun tuoretuotteita on jäänyt rajoille. Tilanne näyttää vain pahenevan useiden lähteiden mukaan.

Myös Irlannissa on ollut pulaa Britannian kautta tulevista tuotteista.

2. Kalastus kriisiytyi

Pääministeri Boris Johnson juhli EU:n kanssa tekemäänsä brexit-sopimusta Britannian voittona esimerkiksi kalastuksessa. Toisin kävi, kalastajat ovat olleet viime päivinä äänekkäin valittajaryhmä.

Esimerkiksi Skotlannissa moni kalastusjalostamo ja merenantimia EU:hun tuova yritys voi joutua laittamaan lapun luukulle tammikuun alussa lisääntyneen byrokratian vuoksi.

Kalan hinnat ovat maassa selvässä laskussa EU-viennin tyrehtymisen vuoksi. Saaliita on jäänyt mätänemään satamiin ja Skotlannin kalastajia on neuvottu pyytämään vähemmän saaliita.

Kalastusaluksia seisoo Britannian satamissa, koska niiden kalastusoikeudet hävisivät brexitin myötä: hallitus ei ole vielä onnistunut sopimaan kalastuskiintiöistä Norjan ja Islannin kanssa. EU on hoitanut homman Britannian puolesta tähän asti.

Osa kalastajista taas on rantautunut Tanskan satamiin välttääkseen rajamuodollisuuksien aiheuttamat viivästykset. Kun kalat jalostetaan EU-maissa, tuotteille ei tarvitse tehdä tulliselvityksiä.

3. Pienten yritysten kauppa hyytyi

Isot yritykset olivat varautuneet brexitin tuomaan lisätyöhön suhteellisen hyvin, mutta pienet yritykset ovat olleet hätää kärsimässä.

– Tämä [brexit-byrokratia] on kuin sipuli: mitä enemmän kuorit, sitä enemmän itkettää, Britannian Keskuskauppakamarin johtaja Adam Marshall kommentoi Bloombergille.

Pienten yritysten kannalta ongelmaksi on muodostunut se, että kuljetusyritykset ainakin Britanniassa välttelevät nyt ruuan yhteislähetyksiä EU-alueelle. Se tarkoittaa kuljetuksia, joissa samassa rekassa on useamman yrityksen tuotteita.

Kun kuljettaja joutuu esittelemään paperit ja todistukset koko rekkakontin sisällöstä, aikaa kuluu enemmän, kun mukana on useiden yritysten lasteja.

Rekkakuskit ovat jo joutuneet odottelemaan tarkastusten vuoksi aiempaa pidempään satamissa. Esimerkiksi Ranskan tulli korostaa, että se aikoo tarkastaa kuljetukset erityisen tarkasti tulevina viikkoina.

Jotkut yritykset ovat lopettaneet kaupankäynnin rajan yli, koska se on liian hankalaa. Kauppaa jää siis kokonaan tekemättä.

Twitterissä brexit onkin nostattanut kiivaita kommentteja monelta kauppaa seuraavalta kommentaattorilta.

4. Evässämpylät kontrolliin

Rajan yli liikkuvat ihmiset eivät saa tuoda EU:hun liha- tai maitotuotteita niin kutsutuista kolmansista maista. Niinpä moni brittikuljettaja ja -matkustaja on yllättynyt esimerkiksi Hollannin satamissa, kun tulliviranomaiset ovat tutkineet jopa heidän evässämpylöitään.

Myös lääkkeiden kuljettamiselle rajan yli on noussut uusia esteitä. Jopa joidenkin elintärkeiden lääkkeiden saanti Britanniaan on vaikeutunut vuodenvaihteen jälkeen.

5. Autojen hinta nousi

Joidenkin ulkomaalaisten automerkkien hinnat ovat jo nousseet uusien alkuperämaasäännösten vuoksi Britanniassa.

Brexit-sääntöjen täyttämiseksi autonvalmistajilta kuluu aiempaa enemmän energiaa osien valmistusmaiden todistamiseen. Ne laskuttavat sen asiakkailtaan.

Esimerkiksi ghanalaiset banaanit taas jumittuivat vuodenvaihteessa tulliin, koska Britannialla ei ole entisen siirtomaansa kanssa vielä kauppasopimusta. Banaanit ovatkin kallistuneet maassa vuoden lopulta.

6. Lontoon pörssistä pakeni rahaa

Vuoden ensimmäisenä pörssipäivänä miljardeja euroja liiketoimintaa lähti Britanniasta EU-maihin.

Noin kuusi miljardia euroa niin ranskalaisten pankkien kuin saksalaisten autoyhtiöidenkin osakkeista häipyi Lontoon pörssistä ja siirtyi Manner-Euroopan finanssikeskuksiin kuten Pariisiin ja Amsterdamiin.

Muutos on suora seuraus brexit-sopimuksesta – tai sen vajaavaisuuksista. Kun finanssipalveluista ei saatu sopua, brittiläiset pörssioperaattorit eivät voi enää tarjota osakekauppaa EU-alueella pääkonttoriaan pitäville asiakkailleen.

Kuusi miljardia euroa on pieni summa Lontoon Cityssä olevasta valtavasta rahoitusomaisuudesta, mutta jos Britannia ei pelaa korttejaan oikein jatkoneuvotteluissa EU:n kanssa, se saattaa menettää vahvan asemansa muun muassa eurooppalaisten osakkeiden kaupassa.

Maan hallitus kuitenkin uskoo, että Lontoon finanssikeskus selviää brexitistä vielä voittajana "luovuutensa" ansiosta.

Aiheesta lisää:

Brexitin vaikutus näkyy Kainuun puunjalostusyrityksissä vasta viiveellä

Britannian alkutaival EU:n ulkopuolella toi pelkoa rekkakuskeille ja toivoa pubinomistajille

Kuuntele juttu: Brexit lisää myös kainuulaisyrittäjien byrokratiaa

Lahtelainen 96-vuotias hiihtäjäsuuruus, olympiavoittaja Siiri “Äitee” Rantanen on parhaillaan toipumassa sairaalassa vasemman jalan amputoinnista. Jalka on amputoitu polven yläpuolelta.

Rantanen kertoo, että kivut vasemmassa jalassa alkoivat jalkaterästä, päkiän kohdalta. Kivut jatkuivat pari viikkoa eikä särkylääkkeistä ollut apua. Jalka meni sinisen mustaksi.

– Kivut vaan jatkuivat ja jatkuivat. Olin yötä päivää tuskissani. Aina vaan pakotti, vaikka mitä lääkkeitä söin.

Lääkäri kertoi tutkittuaan Siirin jalkaa, että ainoa vaihtoehto oli jalan amputointi todeten samalla, että siitä tulee vielä hyvä jalka.

Siiri “Äitee” Rantanen suhtautuu positiivisesti tulevaisuuteen. Parasta on kun kivut kaikkosivat.

– Olen ajatellut, että minä elän 100-vuotiaaksi, niin minä elän. Ei ne jalatkaan sitä haittaa.

Ystävien laaja joukko käynyt tervehtimässä

Perheenjäsenet, ystävät ja tuttavat ovat käyneet sankoin joukoin katsomassa Siiriä sairaalassa ja soitelleet.

Koronatilanteen vuoksi vain yksi henkilö voi käydä kerrallaan vierailulla. Käynnin kesto on rajoitettu 15 minuuttiin.

– Olen onnellinen, että minulla on tällainen elämä ollut ja näin hyvin olen päässyt eteenpäin. Ikävä ei ole tullut yhtään.

Siiri arvelee, että sairaalassa ja kuntoutuksessa menee vielä pitkä tovi.

– Jos juhannukseksi pääsisi pois, Siiri naurahtaa.

Aiheesta uutisoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Lue myös:

Nuoren urheilijan on kuunneltava jaksamistaan – hiihtäjälegenda Siiri "Äitee" Rantanen joutui valmentamaan itseään

Siiri Rantasen taival suomalaiseksi hiihtosankariksi katso Äiteen tarina Yle Areenasta

Torniossa valmistaudutaan mahdollisiin massatestauksiin Ruotsin vastaisella rajalla, mutta terveysviranomaiset toivovat viruksen leviämisen estämiseen muita, tehokkaampia keinoja. Lääkärit peräävät ennen kaikkea tarpeettoman rajankäynnin lopettamista.

Tornion perusturvajohtaja Leena Karjalainen kertoo, että sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä alueella on jo valmisteltu niin sanottua massatestauspistettä.

Karjalainen ei osaa tarkkaan sanoa, miten nopeasti testausyksikkö saadaan pystyyn rajalla jo toimivan testauspisteen oheen, sillä avoinna on vielä useita seikkoja.

– Resursointi on kiinni siitä, edellytetäänkö testauksen tekijöiden olevan terveydenhuollon ammattilaisia. Lisäksi on varmistettava logistiikka eli laboratorioanalysointi sekä selvitettävä, onko mahdollista käyttää pikatestejä.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri Jyri J. Taskila arvioi, että massatestauksen vaikutus epidemian hallintaan jää vaatimattomaksi. Tehokkaampaa olisi rajoittaa liikkumista.

Taskilan mielestä pitäisi olla mahdollisuus yleisvaarallisen tartuntataudin takia tilapäisesti voimakkaasti rajoittaa rajankäyntiä myös suomalaisilta.

– Väkeä kulkee koko ajan rajan ylitse paljon rajayhteisön ulkopuolelta etelämpää Suomesta. Täysin turhaa rajankäyntiä nuuskan ja halvempien alkoholijuomien takia. Näitä pitäisi voida rajoittaa ensimmäisenä, Taskila kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.

Lue myös: Hallitus neuvotteli koronatoimista myöhäisiltaan – neuvotteluiden tuloksista kerrotaan torstaiaamuna

Terveysviranomaiset vetoavat myös rajayhteisöön

Rajan tilanne on monimutkainen. Vastakkain ovat vapaan liikkumisen oikeudet, uhkaava koronatartuntatilanne ja ihmisten vastuu. Jyri J. Taskilan mukaan lainsäädännössä ei ole tehokkaita keinoja rajoittaa sisärajan ylittämistä Suomen kansalaisilta, koska se katsotaan perusoikeudeksi.

– Pelkästään rajayhteisöön kuuluvien ruotsalaisten pääsyn rajoittaminen Suomeen ei ole järin tehokas keino epidemiologisesti, koska Haaparannalla asuu paljon Suomen kansalaisia. Sellainen aiheuttaisi vain turhaa vastakkainasettelua rajaseudulle, Taskila pohtii.

Esimerkiksi Norja edellyttää pohjoisrajalla negatiivista koronatestiä maahantulijoille. Meillä rajan liikkuvuuteen liittyvät säännöt ovat erilaiset: suomalaiselta ei voi vaatia pakollista testausta tai todistusta. Vapaaehtoista testausta voi tarjota, mutta vaikutukset jäänevät pieniksi.

– Ainoa keino olisi vaatia rajanylityksen perusteeksi molempiin suuntiin koronatestitodistus sitovasti, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan tämä ei ole mahdollista, Taskila sanoo.

Pohjoisen lääkärit peräänkuuluttavat myös rajayhteisöön kuuluvien vastuullisuutta erittäin hankalassa tilanteessa. Sekä Suomen että Ruotsin tartuntatautiviranomaisten näkemys on se, että rajankäyntiä tulee vähentää.

Lääkärit kehottavat myös ottamaan tosissaan turvallisuussuositukset. Kontaktit pitäisi rajoittaa minimiin ja välttämättömissä kohtaamisissa tulisi käyttää ja huolehtia turvaväleistä.

Myös Taskilan tietojen mukaan Haaparannalla maskien käyttö niin kaupoissa kuin töissä on vähäistä Länsi-Pohjaan verrattuna.

Henkilöstön riittävyys on kysymysmerkki

Suunnitellut massatestaukset Ruotsin rajalla eivät ole yksinkertainen ratkaisu varsinkaan Tornion ja Haaparannan rajalla rajanylittäjien suuren määrän vuoksi. Päivittäin rajanylityksiä on 15 000–30 000, ja siitä iso osa on työmatkaliikennettä.

Jyri J. Taskila pelkää, että testaukseen on vaikeaa löytää resursseja tilanteessa, jossa pitää valmistautua massarokotusten aloittamiseen ehkä jo helmikuun alkupuolella.

Tornion perusturvajohtaja Leena Karjalainen sanoo, että ajatuksena on tarjota kaikille rajanylittäjille ympäri vuorokauden mahdollisuutta käydä koronatestissä Haaparannan ja Tornion rajalla.

Jos ja kun testissä käyminen on vapaaehtoista, testattavien määrän ei uskota nousevan kovin suureksi. Esimerkiksi työmatkaliikkujien tai rajayhteisöön kuuluvien ei odoteta suurin joukoin tulevan testattavaksi.

– Se on täysin heidän omassa harkinnassaan. Tuskinpa he oireettomina lähtevät testeihin, sanoo Leena Karjalainen.

Ratkaisevaa henkilöstön riittävyydelle on Karjalaisen mukaan se, pitääkö testaajien olla terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Jos testien tekijöiksi voidaan ottaa erikseen koulutettavia ei-ammattilaisia, resurssiongelmaa ei tule, mutta jos kaikilta edellytetään terveydenhuollon ammattitutkintoa, alueen työvoima ei todennäköisesti riitä.

Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broas sanoo, että massatestaukset Lapin sairaanhoitopiirin alueella rajanylityspaikoilla onnistuisivat, koska rajanylittäjien määrä on pieni verrattuna Tornioon ja Haaparantaan, vain 2 000–3 000 päivässä.

Broas arvioi, että jonkin verran lisää henkilöstöä testauksiin kunnissa todennäköisesti tarvittaisiin, mutta sanoo kapasiteettia massatestauksiin ja testien laboratoriokäsittelyyn riittävän.

Rajaseudun asukkaista rokottamalla puskuri?

Koronatartuntojen määrää kuvaava ilmaantuvuusluku on Haaparannalla vuoden alussa noussut jo yli 900:n ja Norrbottenissa luku on 400.

Vaikka Suomessakaan tilanne ei ole hyvä, ero pohjoisten alueiden välillä on nyt jyrkkä; Torniossa tartuntoja on sataatuhatta ihmistä kohden 107 ja Länsi-Pohjassa 70. Länsi-Pohjan viime viikon uusista tartunnoista kolmannes oli peräisin Ruotsin puolelta.

Jos nopeasti vaikuttava keino hillitä epidemiaa olisivat liikkumisrajoitukset, tulevina kuukausina rokotekattavuudesta tulee merkittävä tekijä.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri Jyri J. Taskila huomauttaa, että rajaseudun väki voisi toimia puskurina estämään tartuntojen leviämistä maasta toiseen.

Hänen mukaansa epidemiologisesti tehokas keino olisi rokottaa Länsi-Pohjan ja Norrbottenin väki etunenässä, kun rokotemäärät alkukeväästä kasvavat uusien valmisteiden tullessa markkinoille.

– Koska rokotteita jaetaan kuitenkin tasaisesti eri puolille maata, tämä ei kuitenkaan liene oikeassa työkalupakissa, Taskila kuitenkin arvioi.

Herättikö juttu ajatuksia? Voit keskustella aiheesta torstaihin kello 23 saakka.

Pfizerin toimitusjohtajan Albert Bourlan mukaan koronarokotteiden valmistuksen haasteena on tällä hetkellä ainakin se, että nyt toimitaan täysin uudenlaisen rokotteen kanssa ja sitä pitäisi olla nopeasti tehtynä valtavia määriä.

Bourla puhui Euroopan parlamentin EPP-ryhmän järjestämässä online-seminaarissa keskiviikkoiltana.

Hän mainitsi samalla, että tuotantoketjussa on muistettava myös raaka-aineiden toimittajien prosessit. Rokotteen valmistamiseen tarvitaan teknisesti vaativia erikoismateriaaleja.

Bourla vakuutti yhtiön työskentelevän tuotannon parantamiseksi ja uskoi, että Biontech-Pfizerin rokotetta pystytään tänä vuonna valmistamaan 2 miljardia annosta aiemmin kerrotun 1,3 miljardin annoksen asemesta.

Pfizer tutkii parhaillaan edelleen myös sitä, suojaako rokote taudin lisäksi sen tartuttavuudelta. Helmikuussa voidaan Bourlan mukaan olla asiassa viisaampia.

Rokoteyhtiöt: suojavaikutus kestää ainakin kuukausia

EPP:n seminaarissa oli mukana myös Moderna-yhtiön lääketiedejohtaja Tal Zaks, joka arvioi rokotteen suojaavan vaikutuksen kestävän tällä tietoa ainakin vuoden verran. Bourla kertoi puolestaan, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat saaneet rokotteen 6–7 kuukautta sitten ja heillä suojaus on yhä pitänyt.

Zaks uskoi myös, että nykyrokotteet tepsivät koronaviruksen uusia muunnoksia vastaan.

Zaksin mukaan on kuitenkin mahdollista, että jokin muunnos voisi päästä nykyisten rokotteiden suojan läpi. Tässä tapauksessa uusi rokote saataisiin todennäköisesti kehitettyä jo muutamissa viikoissa, koska pandemian aikana on kertynyt niin paljon uutta tutkimustietoa koronaviruksista.

Toistaiseksi vasta Biontech-Pfizerin ja Modernan rokotteet ovat saaneet EU:n alueelle myyntiluvan.

Lue myös:

Valmista piti olla kesään mennessä, mutta tällä tahdilla koronarokotuksia jatketaan vielä pitkään – Katso tämän hetken tilanne alueittain

Viime päivien lumentulo Etelä-Suomessa on ollut poikkeuksellisen runsasta.

Etenkin tiiviisti rakennetuilla omakotialueilla lumen mahduttaminen omalle tontille on tuottanut päänvaivaa. Samoin se, mistä oma tai naapurin vastuu luomenluonnissa alkaa ja mihin päättyy.

Omakotiliiton toiminnanjohtaja Janne Tähtikunnas kertoo, että kaupunkialueet on usein rakennettu niin tiiviisti ja tontit pieneksi, että isompien lumimassojen kanssa tulee ongelmia.

– Eniten meille tulee kyselyjä lumen sijoittelusta ja siitä, että mitkä ovat ne vastuualueet, jotka tontinomistajalle kuuluvat.

Naapurisopua omakotialueilla koettelee joskus vaikkapa postilaatikkojen edustojen siivoaminen.

Tähtikunnaksen mukaan kiinteistö, joka on lähinnä laatikkorivistöä, vastaa lumenluonnista.

– Näin siinäkin tapauksessa, että laatikot on sijoitettu kaupungin puolelle tienvarteen.

Viime vuosina uusimmilla asuinalueilla lumenläjityspaikkoja on alettu merkitä valmiiksi asemakaavapiirustuksiin ja se on tuonut Tähtikunnaksen mukaan helpotusta tilanteeseen.

Terassi tienvarressa ja muita auraushaasteita

2000-luvun alussa rakennettu Lahden Karisto on hyvä esimerkki tiiviisti rakennetusta pientaloalueesta, jossa kaavaa ja rekantamismääräyksiä on väljennetty alueen uudemmissa osissa.

Jaana Suur-Askola on asunut Lahden Karistossa vuodesta 2007, jolloin tiukemmat määrykset olivat voimassa.

– Jos lunta tulee vähän, se on ihan ok. Mutta isompia lumimääriä ei pysty mitenkään varastoimaan omalle tontille.

Lumia kasataan tilanteen mukaan läheiselle aukiolle keoksi tai kuljetetaan kauemmaksi pitkänkin matkan päähän sopivaan paikkaan.

Alueella urakoivan Jere Rekolan mukaan aurauksen näkökulmasta mäkinen maasto ja kapeat kujat ovat haastavia.

– Asuintalot ja terassit ovat jossain niin lähellä väylää, että joskus kyllä hirvittää.

Myös autot, peräkärryt ja muu tavara kulkuväylillä tuovat auraajille ongelmia.

– Sellaisiin paikkoihin ei uskalla aina koneilla mennä, kun haluaa välttää vaihinkoja.

Kolme vuosikymmentä aurausvälineistöä kuljettanut urakoitsija on vuosien varrella saanut monenlaista palautetta. Usein reagonti on välitöntä - niin hyvässä kuin pahassa.

– Joskus tulee suklaarasiaa, joskus kahvikuppi käteen ja kannustusta jaksamiseen. Toisessa ääripäässä lennätetään lumilapiota ja kaikkea muuta koneita päin.

Lumien sijoittelu tontille on taito- ja viitseliäisyyslaji

Vaikka tonttien kokoon ei voikaan vaikuttaa, Janne Tähtikunnas kannustaa tekemään ennkkosuunnittelua, jotta lunta mahtuu ensimmäisten kolauskertojen jälkeen myöhemminkin omalle pihalle.

Vaikka tila ei lisäänny, se voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyväksi.

– Silloin kun lunta on viitisen senttiä kannattaa alkaa miettiä, mihin lumen laittaa, jos sitä sattuukin tulemaan vaikka puoli metriä lisää.

Lumet kannattaa työntää heti alkuun mahdollisimman kauas, eikä kasata lumivalleiksi kulkiväylien reunaan. Rakennusten seinänvierustoja kannattaa välttää, koska sulavedet saattavat aiheuttaa myöhemmin kosteusvauroita.

Tähtikunnas kehottaa myös tarkkailemaan kattojen lumiesteiden tukevuutta, etteivät ne tule lumen mukana alas. Sen sijaan katoille ei ihan heti parane lähteä lumia tiputtelemaan.

– Kyllä pitää olla toista metriä lunta, että vanhojen talojenkaan kantavuusrajoja koetellaan, hän toteaa.

Lola Odusogalla on tänä vuonna juhlavuosi: elämän mullistaneesta missivuodesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 25 vuotta.

Vuonna 1996 Odusoga valittiin Miss Suomeksi. Samana vuonna hän sijoittui Miss Universum -kisoissa kolmanneksi.

Yhteydenpito vuosien takaisten kansainvälisten kilpakumppaneiden kanssa kisojen jälkeen ei ollut tuolloin helppoa, kaiken kattava nettiaika oli vasta tulossa.

Viime aikoina tuolloin Miss Universum -kisoihin osallistuneet naiset ovat kuitenkin olleet jälleen yhteydessä toisiinsa. Viime keväänä naiset järjestivät jopa yhteisen videopuhelun, johon osallistui viitisenkymmentä kilpakumppania.

Tavoitteena on myös tavata.

– Jos vain tilanne suo, tarkoituksena olisi kokoontua yhdessä Las Vegasiin kun kisoista tulee 25 vuotta. Nyt on siis pidetty aika tiiviistikin yhteyttä, Odusoga kertoo.

Lolalle meikittömyys ei ole mikään ongelma

Lola Odusoga on ollut monien tapahtumien ja televisio-ohjelmien juontaja, mutta viime vuosina hän on hakeutunut työskentelemään myös monien televisiotuotantojen taustalle.

Yksi näistä on Yle Areenasta löytyvä Sinkut paljaana- realitysarja, johon hän oli tekemässä castingia eli roolitusta ohjelman tuotannon alkuvaiheessa.

Ohjelmassa nostetaan esiin nuorten naisten kokemia ulkonäköpaineita. Erityisesti meikittömänä oleminen on sarjassa esiintyville naisille hyvin vaikeaa.

Odusoga kertoo tunnistavansa naisten kokemat ulkonäköpaineet, jotka alkavat monilla jo nuorena. Hänen mukaansa taustalla on paine siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat siitä, miltä sinun kuuluu näyttää.

Hänelle itselleen esimerkiksi meikittömänä oleminen ei ole kuitenkaan ollut koskaan vaikeaa. Jo kilpatanssiaikoina esimerkiksi meikki liittyi esiintymiseen, muulloin oltiin ilman meikkiä.

– Moni voisi ajatella, että kun on kisannut missikisoissa ulkonäöstä, niin totta kai peilaat koko ajan itseäsi ja mietit huulipunan väriä. Mutta itse olen esiintyjä ja kaikki meikkaaminen on aina liittynyt esiintymiseen ja esitykseen.

Viime aikoina Odusoga on puhunut paljon sosiaalisen median kanavillaan siitä, miten kaikkien pitäisi hyväksyä oma kehonsa ja toisten kehot sellaisena kuin ne ovat.

Mikään kehopositiivisuuden sanansaattaja hän ei kuitenkaan sano olevansa. Itse asia on hänestä hyvä ja tärkeä, mutta sille annetusta sanasta hän ei pidä. Suvaitsevaisuudesta hän sanoo puhuneensa aina ja se on aina kattanut myös tämän asian.

– Ihmiset tarttuu siihen sanaan, katsomatta yhtään mikä se ajatus on. Heti kun se sana [kehopositiivisuus] mainitaan, ajatellaan, että sinä siinä nyt etuoikeutat omat läskisi tai jotain vastaavaa. Se ikään kuin aina käännetään jotenkin henkilöön itseensä kohdistuvaksi jutuksi. Itse olen aina puhunut suvaitsevaisuuden puolesta kaikilla osa-alueilla.

Katso koko Puoli seitsemän -lähetys tästä:

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd.) on erilainen demari.

Hollannissa ja Britanniassa kauppa- ja oikeustieteitä opiskellut ja jääkiekkoa pelannut Skinnari meni vuonna 1997 työharjoitteluun japanilaiselle kauppahuoneelle ja rakastui Japaniin.

– Kyllä Japani on minulle erittäin tärkeä ja voi sanoa rakas maa edelleen, ja tiedä, tuleeko vielä se päivä, että asuisin siellä. Katsotaan, Skinnari pohtii tulevaisuutta

Politiikkaan Ville Skinnari tuli yritysmaailman kautta.

– Minua on lokeroitu SDP:n sisällä lipposlaisiin, jos heitä puolueessa enää on, Skinnari viittaa SDP:n entisen puheenjohtajan ja pitkäaikaisen pääministerin Paavo Lipposen oikeistolaisena pidettyyn politiikkaan.

Skinnari kuvailee olevansa pragmaattinen reaalipoliitikko, jolle asiat ja ratkaisujen hakeminen ovat politiikassa tärkeintä. Hän kuuntelee yrittäjien ääntä, mutta arvioi olevansa monissa politiikan kysymyksissä myös aika vasemmalla.

Parikymmentä vuotta sitten Skinnari kyseli töitä EU-komissaari Erkki Liikasen kabinetista ja haki EU-virkauralle Brysseliin. Ne haaveet jäivät toteutumatta.

Rinteen ja Marinin lähipiirissä

Ville Skinnari, 46, on toisen polven ministeri ja kansanedustaja. Hänen isänsä Jouko Skinnari (1946–2016) oli SDP:n kansanedustajana vuosina 1980–2015 ja ministerinä Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa vuosina 1997–99.

Jouko Skinnari tuki usein vasemmistodemari Erkki Tuomiojan linjauksia, kuten teki myös SDP:n johtoon vuonna 2014 noussut Antti Rinne. Politiikan oppivuosinaan Rinne ehti toimia myös Jouko Skinnarin ministerikauden avustajana.

Ville Skinnari on toisen kauden kansanedustaja. Kevään 2015 eduskuntavaaleissa lahtelainen Skinnari keräsi runsaat 5 700 ääntä ja neljä vuotta myöhemmin äänisaalis oli yli 8 300 ääntä.

Lahden puoluekokouksessa 2017 Ville Skinnari nousi SDP:n toiseksi varapuheenjohtajaksi. Sosiaalidemokraattien sisäisissä väännöissä Skinnari on tukenut Rinnettä ja Sanna Marinia.

– Kun Antti Rinne oli ilmoittanut jättävänsä eronpyynnön pääministerin tehtävästä, soitin Sannalle. Se oli lyhyt puhelu.

– Sain Sannan kiinni Brysselistä, lentoasemalta, kun hän oli palaamassa Suomeen. Kysyin Sannalta: haluatko pääministeriksi? Sanna vastasi: haluan. Se oli sillä selvä, joulukuun alun 2019 dramaattisten päivien aikana virkamatkalla Kanadassa ja Yhdysvalloissa sukkuloinut Skinnari muistelee.

Skinnarin ja Marinin yhteistyösuhde vahvistui talvella 2017, kun he SDP:n varapuheenjohtajina joutuivat kantamaan vastuuta eduskuntavaalivalmisteluista Rinteen vakavan sairastumisen jälkeen.

Tokiossa lounaalla presidentti Ahtisaaren kanssa

Työharjoitteluaika Tokiossa 1990-luvun lopulla oli Ville Skinnarin mukaan unohtumaton kokemus.

– Kulttuurishokkihan oli ihan mieletön. Tulin jälleen jääkiekkokassin, mailojen ja kahden matkalaukun kanssa Naritan lentokentälle enkä löytänyt asuntolaa millään.

– Siihen aikaan ei ollut edes englanninkielisiä kylttejä, vaan kaikki oli japaniksi. En ymmärtänyt siitä mitään, eikä taksikuski ymmärtänyt minua, joten kyllä siinä tunteja meni ennen kuin löysin asuntolan, Skinnari kuvailee alkuaskeliaan Tokiossa.

Harjoittelun alussa Skinnari sai kutsun kauppahuonen pääjohtajan puheille.

– Minua jännitti valtavan paljon, kun tällaisen maailmankaupan jätin pääjohtaja halusi tavata minut. Hänellä oli minulle yksi viesti.

– Hän sanoi, että kuule Ville: Suomi ja Japani ovat tehneet hyvää yhteistyötä viimeiset sata vuotta. Sinun tehtäväsi on varmistaa, että seuraavat sata vuottakin ovat hyviä. Ja sitten hän pyysi minua poistumaan, Skinnari muistelee lyhyttä tapaamista.

Skinnarin Japanin-matkalle osui myös presidentti Martti Ahtisaaren Japanin-vierailu syksyllä 1997. Nuori harjoittelija sai kutsun presidentin lounaalle, jolle osallistui japanilaisia elinkeinoelämän johtajia ja ministereitä.

– Minut istutettiin japanilaisten puolelle ja jälleen tietysti nuorta, 23-vuotiasta poikaa jännitti, kun presidentti Ahtisaari istui vastapäätä ja minä istuin japanilaisten puolella.

– Lounastilaisuuden aluksi kaikki esittäytyivät. Minä nousin seisomaan ja esittäydyin japaniksi. Osasin juuri sen verran japania. Ahtisaari katsoi minua ja sanoi, että Ville, sinä tulet kyllä tälle puolelle istumaan.

– Sitten alkoi hirvittävä show, kun vaihdettiin nimikylttejä ja ehkä tarinan huipennus oli se, että minä esittelin itseni uudestaan siellä Suomen puolella suomeksi ja tulkki käänsi sen japaniksi, Skinnari kertoo.

Ministerinä Skinnari teki viime syksynä hologrammi-vierailun Suomen suurlähetystöön Tokioon.

– Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) kanssa putosimme sinne hologrammina, kolmiulotteisina, ja pidimme puheet alunperin olympialaisia varten rakennetun Metsä-paviljongin avajaisissa.

Urheilun ja Japanin ystävät ulkoministeriössä toivovat, että koronan vuoksi siirtyneet olympialaiset voitaisiin järjestää ensi kesänä Tokiossa.

Ulkomaankauppaa viritetään kohti normaaliaikoja

Koronakriisi on jättänyt syvän kuopan Suomen ulkomaankauppaan.

Viime vuoden tammi–marraskuussa viennin arvo supistui lähes neljätoista prosenttia ja tuonnin arvo runsaat kymmenen prosenttia.

– Kyllä tässä takapakkia on otettu ja takamatkalta lähdetään. Suomalaisten vientiyritysten määrä on pudonnut huolestuttavalla tavalla. Mutta juuri siitä syystä me panostamme yhdessä elinkeinoelämän, yritysten kanssa tähän alkuun. Meidän veturit ovat iskussa, mutta etenkin pienet ja keskisuuret yritykset pitää nyt saada mukaan, ulkomaankaupasta vastaava Skinnari linjaa.

Ministerin pahin pelko on, että koronakriisi pitkittyy.

Vielä vuosi sitten ulkomaankaupan näkymät olivat valoisat.

– Vuonna 2019 viennin arvo oli lähes sata miljardia euroa ja toivottavasti tällä vuosikymmenellä ja jo tällä hallituskaudella se on yli sata miljardia, Skinnari toivoo.

Vientiponnistuksissa toiveet kohdistuvat elvytysohjelmiin eri puolilla maailmaa. Eurooppa Saksan johdolla on tärkeä ja kauppasopu Britannian kanssa oli helpotus, mutta Skinnarin mukaan verkot ovat vesillä myös Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa.

– No itse asiassa koko tämän viikon olen käynyt läpi 20 suurlähettilään kanssa meidän uusia henkilöresursseja. Meillä tulee 20 uutta liiketoimintaosaajaa eri puolille maailmaa. Me olemme todella huolella puntaroineet paikat, alueet ja tekemisen painopisteet, jotta me pystymme auttamaan suomalaisia yrityksiä nopeasti liikkeelle, Skinnari kertoo.

Vallanvaihto Yhdysvalloissa herättää myös toivoa.

– Uskon myös, että pääsemme osavaltiotasolla uudella tavalla liikkeelle ja se on yksi syy siihen, että ulkoministeriö myös vahvistaa läsnäoloa Yhdysvalloissa. Ilmastopolitiikka, ilmastoratkaisut, digitalisaatio ja 5G-ratkaisut ovat ratkaisuja, millä Suomi tulee menestymään Yhdysvalloissa ja koko maailmassakin, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari vakuuttaa.

Lue myös:

Trumpilla on vielä aikaa sekoittaa maailmankirjoja, sanovat asiantuntijat – 7 kysymystä ja vastausta Yhdysvaltain tilanteen vaikutuksista talouteen

Viennin arvo laski marraskuussa, myös tuonti supistui

Analyysi: Joulun ihme? EU:n ja Britannian kauppasopu on helpotus – mutta sopimus on laihempi kuin Boris Johnson hehkuttaa

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

KAMPALA Ugandan opposition kärkiehdokas Robert Kyagulanyi, taiteilijanimeltään Bobi Wine, on päässyt elämässään pitkälle.

Hän kasvoi pääkaupungissa Kampalassa Kamwokyan slummissa. Tai ghetossa, kuten hän itse mieluummin sanoo.

Bobi Winen nykyinen kotikatu Kampalan reunamailla on vaatimaton, mutta sen varressa näkyy isoja valkoisia tolppia, joissa on Huawein kamerat.

Ugandan hallitus seuraa tarkkaan, keitä Bobi Winen luona käy.

Se johtuu siitä, että nuorten rakastamasta muusikosta ja artistista on tullut jo vuosia sitten itsevaltaisen presidentti Yoweri Musevenin näkyvin haastaja.

Ugandassa valitaan tänään torstaina presidenttiä ja parlamenttia. Vaikka pian 35 vuotta maata hallinnut 76-vuotias Museveni todennäköisesti hoitaa itselleen voiton vaaleissa, tällä kertaa tunnelma on erilainen.

Näitä vaaleja on kutsuttu sukupolvien väliseksi taisteluksi.

Some pantiin kiinni juuri ennen vaaleja

Presidentti Museveni ja hänen liikkeensä National Resistance Movement tekivät vuonna 1986 lopun Ugandan sisällissodasta. Vanhempi sukupolvi kiittää Musevenia siitä edelleen. He kokevat, ettei kukaan muu johtaja voi säilyttää rauhaa.

Noin 45 miljoonasta ugandalaisesta jopa 80 prosentilla ei ole kokemusta muista johtajista kuin Musevenistä. He ovat kasvaneet köyhässä maassa, jossa ei ole ruokaa, työpaikkoja tai mahdollisuuksia.

Ja he ovat vihaisia.

38-vuotiaan Bobi Winen puutarhassa kasvaa banaanipuita, ja helmikanat juoksevat päättömästi ympäriinsä. Wine hoitaa suoran haastattelun ugandalaiselle tv-kanavalle ruohikolta, päässään symbolikseen noussut punainen baskeri.

– Sori sori, nukuin vähän pommiin, hän sanoo ja ojentaa kätensä nyrkkitervehdykseen.

Winen päivät ovat olleet kiireisiä siitäkin huolimatta, että kampanjointi on kielletty opposition vahvoilla alueilla, kuten Kampalassa, koronapandemiaan vedoten.

Myöskään presidentti Museveni ei saa kampanjoida pääkaupungissa, mutta se olisi muutenkin hänelle turhaa. Täällä suurin osa kannattaa Bobi Wineä.

Bobi Wine nousi ugandalaisten tietoisuuteen kappaleillaan, jotka kertoivat tavallisten ugandalaisten ahdingosta. Vuonna 2017 hän nousi täydennysvaaleissa parlamenttiin, ja sen jälkeen hän on ollut Musevenin silmätikku. Muutama päivä ennen vaaleja Wine julkaisi uuden kappaleen, jossa hän kehottaa ihmisiä äänestämään.

Wine on siirtänyt kampanjointinsa sosiaaliseen mediaan. Tiistaina Ugandan hallitus sulki suurimman osan somesta ja viestintäsovelluksista, kuten Facebookin ja Whatsappin.

– Museveni pelkää minua, koska hänellä ei ole aiemmin ollut vastassa tavallista kansalaista. Aiemmin oppositiossa on ollut hänen sukupolvensa vapaustaistelijoita, Wine sanoo.

– Minä olen tavallinen kansalainen ja edustan suurta massaa. Köyhiä, syrjäytyneitä, vihaisia ja nälkäisiä ihmisiä.

Poliisi ampui kymmeniä Winen tukijoita

Presidentti Musevenin pelko on näkynyt vaalikampanjan aikana.

Bobi Wine on pidätetty useaan otteeseen, ja vaalien alla suurin osa hänen kampanjatiimistään on pidätettynä. Useita on tapettu luodeilla, jotka olivat tarkoitettuja Winelle.

– Tietenkin pelkään turvallisuuteni puolesta, Wine sanoo.

– Lähetin lapseni Yhdysvaltoihin, koska kuulimme suunnitelmista siepata heidät, jotta minua voitaisiin kiristää luopumaan presidenttiehdokkuudesta.

Wine pidätettiin, kun hän julkisti ehdokkuutensa marraskuussa. Siitä seurasi levottomuuksia, jollaisiin Ugandassa ei ole totuttu. Virallisten lukujen mukaan poliisit ampuivat 54 ihmistä Wineä tukeneissa mielenosoituksissa.

Winen mukaan kuolleita oli paljon enemmän. Toisaalta hänet tunnetaan liioittelemisesta.

Musevenilla ei ole aikomusta luopua vallasta

Museveni on varmistellut jatkoaan jo useaan otteeseen. Ensin hän poisti perustuslaista pykälän, joka rajoitti presidenttikausien määrää. Sen jälkeen poistui rajoitus, jonka mukaan presidentti ei saanut olla yli 75-vuotias.

Musevenillä ei ole aikomustakaan luopua vallasta, ja hän yrittää nyt kaikin keinoin estää Bobi Winen nousua presidentiksi.

Kun Wine on yrittänyt antaa haastatteluja maaseudun radiokanaville, poliisi on estänyt häntä. Museveni on vahvoilla maaseudulla, jossa radio on pääasiallinen tiedonlähde.

– Nämä vaalit eivät ole millään tavalla vapaat ja rehelliset. Mutta se ei tarkoita sitä, ettemme voisi voittaa, Bobi Wine sanoo.

– Ihmiset tulevat äänestämään ennätyksellisen vilkkaasti, ja Museveni tulee käyttämään väkivaltaa, kuten on uhkaillut. Mutta diktaattorit pelkäävät kansainvälistä huomiota.

Toimittajien on ollut hankalaa saada akkreditointia Ugandan vaaleihin. Poliisiylijohtaja on uhannut toimittajia väkivallalla, jos he eivät tottele poliiseja.

Köyhät samaistuvat “ghettopresidenttiin”

Bobi Wine lupaa luoda nuorille työpaikkoja, poistaa korruption ja lopettaa Ugandassa vallitsevan laittomuuden ja rankaisemattomuuden.

– Meillä on hyviä lakeja, mutta niitä ei vain noudateta. Olemme lähes romahtanut valtio, ja meille nauretaan maailmalla. Museveni on hallinnut väkivallalla 34 vuotta, ja valitettavasti kehitysyhteistyökumppanit ovat rahoittaneet sitä väkivaltaa, Wine sanoo.

Kamwokyan slummialueella ei ole epäilystäkään siitä, ketä ihmiset aikovat äänestää.

– Bobi Wine on presidenttimme! Ghettopresidentti, sanovat asiakkaita rivissä odottavat moottoripyörätaksikuskit.

Heidän ammattinsa on yksi nuorten miesten yleisimmistä Ugandassa. Moni ajaa moottoripyörää, koska muuta työtä ei ole.

Winen vaalijulisteen alla istuu joukko nuoria. On vasta varhainen iltapäivä, mutta moni heistä on jo päihtynyt.

– Katso nyt meitä. Istumme tässä, koska muuta tekemistä ei ole. En tiedä, koska Museveni aikoo jättää virkansa, jotta vihdoin saamme rauhan. Olen todella vihainen, sanoo Alan Mugisa.

Hän nostaa nyrkkinsä ilmaan ja huutaa:

– Kansan valta!

Ystävät huutavat kuorossa:

– Meidän valtamme!

Ne ovat Bobi Winen puolueen nimi ja iskulause.

Hallinto valvoo kameroilla ja vakoojilla

Keskustelua seuraa vähän matkan päästä pari miestä. He sulautuvat huonosti joukkoon, ja he tuijottavat.

Fredrick Wabuteya vetää minua hihasta ja pyytää seuraamaan. Menemme hänen kotiinsa.

Kokkina työskentelevä, Bobi Winen ikäinen mies asuu pienessä huoneessa vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa. Perheensä hän on lähettänyt maaseudulle vaalien alla, koska pelkää levottomuuksia ja väkivaltaa pääkaupungissa vaalipäivänä.

Keskustelua seuranneet miehet ovat hänen mukaansa hallituksen vakoojia.

– Ihmiset eivät uskalla puhua teille, koska täällä on vakoojia joka puolella. Jos he huomaavat, että puhumme, he tulevat yöllä pahoinpitelemään meitä. Ihmiset pelkäävät, Wabuteya sanoo.

Se vaikuttaa pitävän paikkansa. Slummissa moni kertoo äänestävänsä Bobi Wineä, mutta ei suostu haastateltavaksi.

Jututamme myös useita Bobi Winen puolueeseen kuuluvia, parlamenttivaaleissa ehdokkaina olevia ihmisiä. He kaikki kertovat saman: heitä on pidätetty ja viety kuulusteltaviksi. Poliisit kysyvät, miksi he tukevat Bobi Wineä.

Kampalassa näkyy vaalien alla armeijan raskaita ajoneuvoja. Maaseudulta kantautuu tietoa, että ennätysmäärä ihmisiä on lähtenyt kotiseuduilleen äänestämään.

Kamwokyan slummissa kukaan ei elä uskossa, että vaalit olisivat vapaat ja rehelliset.

Kysymys kuluu, mitä Bobi Winen kannattajat tekevät, jos heidän ehdokkaansa ei voita.

Lue myös:

Topeliuspriset-journalistipalkinto Ylen Afrikka-toimittaja Liselott Lindströmille

Ugandassa sotilaat hyökkäsivät opposition presidenttiehdokkaan kotiin – vaaleihin kaksi päivää

Facebook sulki useiden johtavien ugandalaispoliitikkojen tilejä –Yrittivät vaikuttaa vaalitulokseen väärenneteyillä tileillä

Ahtialantie on saatu avattua Lahden Möysässä, Hirsimetsäntien ja Järvenpäänkadun väliseltä matkalta. Tie oli varhain aamulla suljettuna tulipalon vuoksi. Alueella suoritetaan edelleen jälkisammutustöitä.

– Alueella on useita pelastuslaitoksen yksiköitä. Poliisi ohjaa liikennettä, kertoo päivystävä palomestari Harri Kittelä Päijät-Hämeen pelastuslaitokselta.

Ahtialantien varrella oleva kaksikerroksinen puutalo tuhoutui täysin aamuöisessä tulipalossa. Palon syttymissyystä ei ole toistaiseksi tietoa. Kittelän tietojen mukaan talo on ollut pitkään tyhjillään.

– Emme usko, että sisällä on ollut ketään, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole, hän sanoo.

Kittelän mukaan talo oli ilmiliekeissä, kun pelastuslaitos saapui paikalle. Aamuun mennessä liekit on saatu sammutettua, mutta jälkitöissä menee vielä tunteja.

– Palopaikalta leviää edelleen savua Möysän uimarannan suuntaan, Kittelä kertoo.

Uutinen päivittyy.

Ylen Afrikan-toimittaja Liselott Lindström saa Topeliuspriset-palkinnon, joka on suomenruotsalaisten toimittajien Vuoden journalisti- palkinto.

Lindström on viime vuosina raportoinut Afrikan mantereen eri valtioista asemapaikkanaan Nairobi, Kenia.

Freelance-toimittajana Lindström kirjoittaa myös muun muassa Hufvudstadsbladet-lehteen.

Palkintoperustelujen mukaan Lindström on asiantuntevuutensa, monipuolisuutensa ja monialaisuutensa avulla lisännyt tietämystä Afrikasta, joka on länsimaisessa tiedonvälityksessä usein epäedullisessa asemassa oleva manner.

Lindströmiä kiiteltiin kaksikielisen raportoinnin lisäksi ruohonjuuritason journalismista maissa, joihin harva journalisti on matkustanut.

Ruotsinkielinen journalistipalkinto Topeliuspriset on 7 500 euroa.

Palkinto on jaettu vuodesta 1991 lähtien. Sillä halutaan paitsi palkita tämän päivän ruotsinkielistä journalismia Suomessa, myös muistaa Zacharias Topeliuksen journalistista uraa.

Lue palkitun toimittajamme juttuja tästä:

Yle tapasi Ugandan suositun oppositiojohtajan, jota 35 vuotta vallassa ollut presidentti pelkää vaaleissa – "Edustan köyhiä, vihaisia ja nälkäisiä ihmisiä"

Köyhissä maissa saadaan tänä vuonna rokotettua vain pieni osa väestöstä – Keniassa rikkaimmat ovat jo lähteneet ulkomaille hakemaan rokotetta, arvelee paikallinen juristi

Deeq Mohamed perusti lähettifirman Somaliaan ja tajusi vaurastumisen olevan hyvä tapa kamppailla väkivaltaa vastaan

Keniassa yritykset keksivät kilpaa kampanjoita, joilla houkutellaan koronan kurittamia asiakkaita: "Loputtomasti tequilaa ja tacoja kiinteään hintaan"

Trumpia vastaan nostetaan syyte kapinaan kiihottamisesta – presidentti tuomitsi väkivallan, muttei maininnut mitään syytteestä

Yhdysvalloissa edustajainhuoneen enemmistö on äänestänyt presidentti Donald Trumpin virkasyytteeseen asettamisen puolesta. Trump saa syytteen kapinaan kiihottamisesta. Trump on näin ensimmäinen presidentti Yhdysvaltain historiassa, joka saa kautensa aikana kaksi virkarikossyytettä. Edustajainhuoneen äänestyksessä kaikkiaan peräti kymmenen republikaaniedustajaa päätti kääntyä presidenttiä vastaan.

Energiaturpeen käyttö vähenee nopeammin kuin haluttiin – pulassa ovat yrittäjät ja maatalous: "Kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa"

Suomi haluaa puolittaa energiaturpeen käytön vuoteen 2030 mennessä. Nyt näyttää siltä, että aikataulusta ollaan edellä ja tavoite ylittyy jo lähivuosina. Hallitsemattomasti, sanoo moni. Turvetuotannon vähentymisellä on vaikutuksensa ainakin turvealan yrittäjiin ja alkutuotantoon, mistä väläytellään jo tuontiturpeen tarvetta.

Ministeri kannustaa suomalaisia yrityksiä maailmalle – koronakriisi leikkasi ulkomaankauppaa

Koronakriisi on leikannut Suomen ulkomaankaupasta yli kymmenen prosenttia. Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd.) patistaa suomalaisia yrityksiä maailmalle. Tavoitteena on, että viennin arvo ylittäisi sata miljardia euroa vielä tämän hallituskauden aikana.

Ugandassa nuorisosuosikki haastaa maata vuosikymmeniä hallinneen presidentin

Ugandalaismuusikko Robert Kyagulanyi, taiteilijanimeltään Bobi Wine, nousi slummeista eturivin viihdyttäjäksi, ja sen jälkeen maan varteenotettavimmaksi oppositiopoliitikoksi. Bobi Wine puhuu vallankumouksesta. Hän yrittää nousta maan johtoon 35 vuotta Ugandaa hallinneen presidentti Yoweri Museveni tilalle muun muassa sosiaalisen median avulla. Hallitus seuraa tarkoin Bobi Winen liikkeitä. Moni ei uskalla tunnustaa kannattavansa pitkäaikaista presidenttiä arvostelevaa nuorisoidolia.

Pakkanen kiristyy etelässäkin

Suomen yllä on korkeapaineen selänne ja suuressa osassa maata sää on selkeää ja kylmää. Pakkanen kiristyy maan eteläosassakin päivän aikana. Pakkasta on maan keskiosassa ja pohjoisessa 20-35 astetta. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Koronapandemian alkuvaihetta leimasi improvisointi, epäluottamusta oli moneen suuntaan ja hallituksen neuvottelut venyivät ministeri Krista Kiurun (sd.) pitkien puheenvuorojen takia, selviää Sitran tuoreesta muistiosta.

Muistion mukaan päättäjien reagointikykyä, lainvalmistelun laatua ja eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä tulisi parantaa vastaamaan tulevien kriisien haasteisiin.

Muistion mukaan suomalainen päätöksenteko- ja hallintojärjestelmä on toiminut koronakriisissä kuitenkin melko hyvin.

Muistion on tehnyt kokenut journalisti ja tietokirjailija Matti Mörttinen.

Hän on haastatellut muistiota varten noin 50 keskeistä vaikuttajaa ja selvittänyt, miten globaalin pandemian etenemiseen reagoitiin eri päätöksentekoelimissä ja miten eri toimijoiden välinen yhteistyö sujui.

"Olimme täysin tuntemattomalla pelikentällä"

Muistion mukaan pandemian alkuvaiheessa improvisoitiin, vaikka erilaisia varautumissuunnitelmia oli. Haastateltavat kuvasivat tilanteita kärjekkäimmillään ilmaisuilla "ei ollut mitään specsejä" tai "jouduimme säveltämään sitä teosta koko ajan" ja "olimme täysin tuntemattomalla pelikentällä".

Raportin mukaan vielä helmikuun lopussa pääministeri Sanna Marinin (sd.) reaktio valmiuslain soveltamisella oli jyrkkä ja torjuva.

Pääministerin suhtautuminen tilanteeseen muuttui ratkaisevasti myöhään illalla 11. maaliskuuta, kun hän sai puhelun perhe- ja peruspalveluministeri Kiurulta, jonka aiempi vähättelevä asenne oli kääntynyt täyteen "kriisimoodiin".

Kiuru oli ollut sosiaali- ja terveysministeriön keskeisten virkahenkilöiden kanssa selvittämässä toimenpiteitä epidemian hillitsemiseksi ja tullut siihen tulokseen, että normaalitoimet eivät riitä, vaan tarvitaan valmiuslakia.

– Pääministeri oli arviosta yllättynyt, muttei vastustanut enää ajatusta, muistiossa sanotaan.

Perjantaina 13. maaliskuuta tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (tp-utva) kokouksessa poikkeusolojen vallitseminen Suomessa todettiin.

Presidentti ilmoitti mutkattomasti katsovansa poikkeusolojen vallitsevan

Kokouksen asialistalla ei ollut koronatilanne eikä valmiuslaki. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) oli valmistautunut siitä huolimatta niiden nousemiseen esiin. Paikalle tuli siksi myös valmiuslain hyvin tunteva oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen ja oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Kokouksessa tasavallan presidentti Sauli Niinistö ilmoitti melko lyhyesti ja mutkattomasti katsovansa poikkeusolojen vallitsevan maassa.

– Puheenvuoro yllätti monet paikalla olleet, muttei kaikkia, muistiossa sanotaan.

Asiasta ei vielä tuolloin kerrottu julkisuuteen.

Poikkeusolojen julistamisen myötä myös Uusimaa voitiin keväällä sulkea. Muistion mukaan sulku taittoi epidemian kiihtymisen oikeaan aikaan.

Eniten sulkua vastusti oikeusministeri Henriksson, jolle puuttuminen liikkumisvapauden perusoikeuteen oli lähes ylitsepääsemätön ehdotus.

Kokoukset venyivät Kiurun pitkien puheenvuorojen takia

Muistioon haastateltujen mukaan päätöksentekoon muotoutui uusi keskeinen tekijä: hallituksen neuvottelu. Mielipiteet siitä, miten toimiva menetelmä hallituksen neuvottelu oli, vaihtelevat jyrkästi. Toiset arvostivat sen kollektiivisuutta ja sitouttavaa luonnetta, kun taas toiset pitivät sitä tuskastuttavan aikaa vievänä ja tehottomana prosessina.

– Jälkimmäiset kiinnittivät huomiota eritoten perhe- ja peruspalveluministerin käyttämiin pitkiin puheenvuoroihin sekä siihen, että pääministeri salli kokousten venymisen kyseisten puheenvuorojen takia, muistiossa sanotaan.

Miska Nummijärvi, 24, on suuntaamassa alalle, jolla ei ole tulevaisuutta ainakaan nykymuodossaan. Hän seuraa isänsä ja isoisänsä saappaiden jälkiä turvesuolle.

Nummijärvi valmistui Jyväskylän ammattikorkeakoulusta konetekniikan insinööriksi isänsä tavoin, pakkasi muuttokuorman ja palasi synnyinseudulleen Kauhajoelle Etelä-Pohjanmaalle jatkaakseen perheyritystä.

Energiaturpeen tuotannossa loppusuora häämöttää ja yrityksen tulevaisuutta on mietittävä uudelta pohjalta.

– Esimerkiksi voidaanko kasvuturvetta ja vanhoja tuotantoalueita käyttää myöhemmin? Tuulivoimaa ja aurinkovoimaa, voidaanko niihin liittyä, pohtii Miska Nummijärvi.

Miska Nummijärven isän Marko Nummijärven isä iski kuokan suohon vuonna 1976. Siitä lähtien turvetta on eletty ja hengitetty perheessä sukupolvesta toiseen. Marko Nummijärvi on hyväksynyt sen tosiasian, että turpeen tuotanto vähenee, mutta silti:

– Kyllähän se mielen synkäksi vetää, ei siitä mihinkään pääse. Minäkin olen koko elämäni toimeentulon tästä saanut, suurimmaksi osaksi energiaturpeesta.

Yritys työllistää kuljetussesonkina talvisaikaan neljä ihmistä, joista puolet on tällä hetkellä lomautettuna.

Alasajo uhkaa toteutua nopeammin kuin on suunniteltu

Turpeen energiakäyttö halutaan vähintään puolittaa vuoteen 2030 mennessä hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että tuo tavoite ylittyy jo lähivuosina ja osin hallitsemattomasti.

Turpeen veronkorotus ja päästöoikeuden hinta ovat laskeneet turpeen kysyntää jo nyt, mikä on saanut alan yrittäjät ja alkutuotantosektorin varpailleen. Myös keskusteluilmapiiri ja ilmastotavoitteet ohjaavat vahvasti energiayhtiöiden turpeenkäyttöä, arvelee TEM:n turvetyöryhmän puheenjohtaja Timo Korhonen.

Työ- ja elinkeinoministeriön asettama turvetyöryhmä on selvittänyt viime vuoden maaliskuusta lähtien monialaisesti turpeen tulevaisuutta ja turpeen energiankäytön vähenemisestä johtuvia vaikutuksia.

Koko turvetuotanto ei Suomesta häviä

Hallitusohjelman kirjaus turpeen energiankäytön puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä näyttää työryhmän mukaan tämän hetkisen tiedon valossa toteutuvat kaavailtua nopeammin.

Turvetyöryhmän selvityksissä on käynyt ilmi, että energiaturpeen käyttö voi pudota 75 prosentilla jo vuoteen 2025 mennessä.

– Jos näin tapahtuisi, kyllä tämä raju lasku olisi, ja osin hallitsematonkin, Korhonen sanoo.

Turpeen käytön vähenemiseen on sekä poliittisia että taloudellisia paineita. Päästöoikeuden hinta ja veronkorotukset näkyvät turpeen kysynnässä jo nyt.

– Näyttää siltä, että energiaturpeen käytön väheneminen on kaikkea muuta kuin hallittua. Käyttö vähenee merkittävästi nopeammin kuin hallitusohjelman kirjaus on, Timo Korhonen toteaa.

Myös polttoturvetta tarvitaan vielä tulevina vuosina, muistuttaa Korhonen. Tähän on syynä muun muassa se, että energiayhtiöiden kattilakantaa ei pystytä uudistamaan riittävän nopeasti. Kyse on myös huoltovarmuudesta.

Alkutuotanto tarvitsee turvetta

Nopealla alasajolla on suoria vaikutuksia alkutuotantoon eli maatalous- ja kasvihuonetuotantoon. Siellä huolta herättää kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto tulevaisuudessa, sanoo Etelä-Pohjanmaan MTK:n väistyvä puheejohtaja Johanna Kankaanpää.

– Turve on ollu niissä ensiarvoinen, sitä on hyvin vaikea millään muulla korvata. Ainoa vaihtoehto on tuonti. Tuodaan se sitten jostain muualta, todennäköisesti Venäjältä ja Baltiasta. Onko sitten kuinka viisasta meidän kansantalouden kannalta, siinä on hyvä kysymys.

Johanna Kankaanpää kuvaa tilannetta yhdellä sanalla: katastrofi.

– Lyhyesti ja ytimekkäästi tämä on hallitsematonta vapaapudotusta tällä hetkellä. Kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa, sanoo Johanna Kankaanpää.

Lue lisää: Turvekielto veisi myös kotimaiset salaatit, kurkut ja yrtit - yhdeksän kymmenestä kauppapuutarhasta sanoo lopettavansa, jos turvetta ei voi käyttää

Yrittäjät ahtaalla

Turvetuotannossa ja kuljetussektorilla on tällä hetkellä valtakunnallisesti noin 500 yritystä. Turpeen energiankäytön väheneminen rysähtämällä olisi moneltakin kannalta katsottuna dramaattinen.

Sopimuksia esimerkiksi urakointipuolella on jo päätetty tai irtisanottu ja tulevat sopimukset riippuvat siitä, minkä verran turvetta voidaan jatkossa kannattavasti nostaa, mainitsee Koneyrittäjät ry:n varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola.

– Yrittäjillä on kiukkua syntyneestä tilanteesta. Tässä hyvin nopeassa tahdissa viedään elinkeinolta toimintaedellytyksiä energiaturpeen puolelta, ja hitaasti se tulee näkymään myös kasvu- ja kuiviketurpeiden tuotannossa, Jaakkola muistuttaa.

Jaakkolan mielestä julkisesta keskustelusta on unohdettu kokonaan pohdinta energiaturpeen vähentämisen todellisista vaikutuksista.

– Nyt kun meillä on niin sanotusti lämpimät housuissa, niin tähän keskusteluun on ryhdytty, mutta kyllä me ollaan pikkuisen myöhässä.

Lue myös: Energiaturpeen käyttö vähenee, arvokas erityiskalusto jäämässä yrittäjien käsiin

Mikä avuksi?

Suoraan, ja ensimmäisenä vaikutukset näkyvät yrittäjille. Yritysten taseet romahtavat, osalla on paljon velkaa, merkittävä osa konekannasta jää käsiin ja mitä tuotantoalueille tapahtuu?

– Monia isoja kysymyksiä, minkä vuoksi täytyy toivoa, että paniikkiratkaisuja ei nyt tehdä, turvetyöryhmän puheenjohtaja Timo Korhonen summaa.

– Tulonmenetykset on korvattava yrittäjille täysimääräisinä. Minulla ei kuitenkaan ole konstia siihen, miten se tapahtuu, Johanna Kankaanpää sanoo.

Valmiita ratkaisuja nopean alasajon purkamiseksi ei ole. Koneyrittäjien Simo Jaakkola toivoisi, että turpeen vero otettaisiin vielä kerran käsittelyyn tilanteen rauhoittamiseksi.

Samaa mieltä on turveyrittäjä Marko Nummijärvi. Se hidastaisi vääjäämätöntä, mikä olisi kaikille eduksi.

– Yrittäjät täällä huusivat kurkku suorana, että ei me tarvita veroa, tämä putoaa muutenkin tosi nopeasti. Tuntuu että korvat oli silloin johonkin muuhun asentoon kun tänne meille päin.

– Mikäli tämä tie on kuitenkin poliittisesti katsottu, ei oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja miettiä ratkaisuja kompensaatioille, tuumii Koneyrittäjien Simo Jaakkola.

Ydinkysymys onkin miten tappiot tullaan kompensoimaan niin, että se yrittäjät pystyvät kehittämään itselleen jotakin uutta.

EU-rahasto ei ehdi hätiin

Kompensaation osalta paljon odotuksia ladattiin JFT:n eli EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon. Alueellisten suunnitelmien toivottiin valmistuvan vuoden 2020 loppuun mennessä.

Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltola kertoo, että tämänhetkisen tiedon mukaan alueelliset suunnitelmat valmistuvat maaliskuun loppuun mennessä ja neuvottelut komission kanssa käytäisiin huhti-toukokuussa. Nopeaa apua ei siis ole luvassa.

– Siinä taitaa käydä niin, että tässä keritään mennä kumoon ennen kuin JFT tulee meitä auttamaan. Sekään, että tuleeko se auttamaan meitä yrittäjiä ei ole varmaa, arvelee Marko Nummijärvi.

Alueellisten ohjelmien valmistumista on viivästyttänyt se, että ministeriön neuvottelut komission kanssa siitä, mihin tukea voi kohdista ovat yhä kesken. Jos yrittäjiltä kysytään, toiveena on suora tuki tulevaisuuden investointeihin, eikä esimerkiksi uudelleenkoulutus.

– On mietitty yöt ja päivät että mitä tulevaisuudessa tehdään pojan kanssa. Ei meistä lähihoitajia kyllä ruveta tekemään, ei taida konemiehillä siihen kiinnostusta olla, heittää Marko Nummijärvi.

Turvetyöryhmän lisäksi nopealla aikataululla työtä tehdään myös talouspoliittisen ministerivaliokunnan joulun alla päättämässä selvitystyössä, jonka tavoiteena on etsiä ratkaisuja tilanteeseen.

– Ei mitään paniikkiratkaisuja tässä vaiheessa, Timo Korhonen toivoo.

Aiheesta voi keskustella 16.1.2021 kello 23:een asti.

Lue myös:

Sitra haluaa eroon kiistellystä Turpeesta etuajassa - Turveyrittäjä Ylelle: "Toive on että saisi hoitaa alueet kunnialla loppuun"

Vapo myy maitaan nettihuutokaupassa koska turpeen energiakäyttö vähenee - Henri Pulkkinen osti metsää sijoituksena lapsilleen

Helsingin seudulla lunta on satanut viikon aikana varsin paljon ja moni on päässyt kaivamaan autoaan kadunvarsille kertyneiden paksujen kinosten keskeltä.

Kaikilta se ei ole sujunut yhtä mallikkaasti – esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla poliisi kertoi eilen keskiviikkona tavanneensa Espoon Tuomarilassa auton, josta hädin tuskin näki ulos. Poliisi toivoi viestipalvelu Twitterissä, etteivät partiot enää kohtaisi vastaavanlaisia "igluautoja".

Sellainen kun ei takaa turvallista näkyvyyttä vaikkapa suojatielle.

Runsaan lumentulon vuoksi kysyimme helsinkiläisen Haagan Autokoulun toimitusjohtajalta ja liikenneopettajalta Jouko Kalliolalta, mitä hän sanoisi vinkiksi niille, jotka pohtivat, miten saada jäätynyt auto esiin ja liikkeelle kinosten alta.

Kalliola sanoo, että aivan ensiksi kannattaa pohtia, minne ylipäätään parkkeeraa. Neuvo on yksinkertainen:

– Aina kun mahdollista, kannattaa pyrkiä saamaan auto parkkiin niin, että eteen ei voi tulla muita. Silloin edessä on aina tilaa ja liikkeellelähtö on helpompaa.

Vaikkei edessä olisikaan toista autoa, aura-auto on saattanut kuormata siihen lumikasan. Siksi liikenneopettaja kehottaa kuljettamaan lapiota peräluukussa.

– Se on tähän aikaan vuodesta korvaamaton apuväline.

Aivan millaiseen lapioon tahansa ei kannata turvautua. Kalliola toteaa, että kun pakkanen pääkaupunkiseudullakin kiristyy, penkat jäätyvät eikä lunta välttämättä saa auton ympäriltä pois pelkällä muovilapiolla.

Sitten kun autoa on saanut kaivettua riittävästi esiin ja on liikkeellelähdön aika, Kalliola suosittaa ottamaan rauhallisesti ja tekemään autolla heijaavaa liikettä eteen ja taakse.

– Ykkönen päälle. Kytkimen avulla. Kytkimellä autoa saa vähän eteenpäin liikkeelle, ja sitten heti kytkin pohjaan, että se lähtee taas takaisinpäin. Kun tämä heijausliike saadaan riittävän suureksi, useimmiten auto lähtee siitä liikkeelle.

Uskotko, että nämä asiat ovat monella hallussa?

– Eivät ne välttämättä kaikilla ole. Kytkimen liikkeen on oltava alussa aika pieni. Sitä joutuu harjoittelemaan. Ja kaasunkäytön on oltava maltillinen kaiken kaikkiaan liikkeelle lähtiessä, Kalliola vastaa.

– Juuri äsken näin, että jotain autoa työnnettiin liikkeelle. Renkaat olivat ihan vinkkelis ja vasemmalle. Kaasua oli riittävästi ja kytkin paukahti ylös. Ei se lähtenyt sieltä sitten työntämälläkään.

Myös lumenluontiin on hyvä varata tarpeeksi aikaa.

– Moni tekee sen virheen, että ottaa lapioon vain vähän lunta ja ajattelee, että nyt lähtee. Mutta ei se sitten lähdekään.

Kalliola neuvoo tamppaamaan lunta erityisesti renkaiden edestä ja takaa. Joskus lunta joutuu lapioimaan myös auton alta.

Tiistaisessa lumimyräkässä pääkaupunkiseudulla nähtiin lukuisia peltikolareita ja tieltä suistumisia. Liikenneopettaja Jouko Kalliolaa se ei yllättänyt.

– Pari päivää aiemmin tienpinnat olivat hyviä. Nopeudet olivat niin sanottuja norminopeuksia. Osa ei tajunnut, että kun lumi tuli maahan, nopeutta olisi täytynyt tiputtaa ja välimatkaa pidentää.

Kalliola sanoo, että useimmiten vika löytyy ratin takaa, kun auto ajautuu tieltä.

– Valtaosa [toissa päivän onnettomuuksista] olisi ollut vältettävissä käyttämällä oikeaa tilannenopeutta ja pitämällä riittävä välimatka edellä ajaviin.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 15. tammikuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Seurasimme kaupunkilaisten tuiskussa tarpomista – katso 31 kuvan kooste siitä, miten Helsinki peittyi poikkeuksellisen lumivaipan alle

Reza Adib on katsonut viime päivinä iloiten, kun hänen kaksi lastaan ovat päässeet aloittamaan koulunkäynnin kolmen vuoden tauon jälkeen.

Afganistanista lähtöisin oleva perhe hakee turvapaikkaa Suomesta ja on nyt kotiutunut Nihtisillan vastaanottokeskukseen Espoossa. Nihtisilta on perheen toinen sijoituspaikka Suomessa.

Maahanmuuttovirasto on kuitenkin ilmoittanut lakkauttavansa koko yksikön kesään mennessä ja perheellä on edessään jälleen uusi muutto.

– Kun saavuimme Suomeen, lapset pääsivät kouluun Helsingissä, mutta vain kahdeksi viikoksi. Sitten meidät siirrettiin Espooseen, jossa meni kuukausi byrokratiaan. Nyt kun koulu vihdoin pääsi alkamaan, joudumme pian taas siirtymään jonnekin toisaalle, Adib harmittelee.

Maahanmuuttovirasto eli Migri on vähentämässä pääkaupunkiseudulta yhteensä 525 vastaanottopaikkaa turvapaikanhakijoilta. Adibia ja muita asukkaita odottaa todennäköisesti muutto pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, koska heille ei enää vähennysten jälkeen ole paikkoja tällä alueella.

Asukkaista ajatus on käsittämätön.

– Moni täällä asuva turvapaikanhakija on jo sopeutunut osaksi yhteiskuntaa, ja heillä on täällä työpaikat. Kun heidät siirretään pois täältä, nämä työpaikat menetetään, ihmettelee Adib.

Tyhjistä paikoista pakko luopua

Turvapaikanhakijoiden määrät ovat laskeneet roimasti huippuvuoden 2015 jälkeen ja viime vuonna suljettiin yhteensä kymmenen vastaanottokeskusta. Migrin mukaan vapaita paikkoja on silti tällä hetkellä käyttämättä noin 1 500.

– Periaate on, että tämä järjestelmä pystyy hyvin nopeasti skaalaamaan itseään suuremmaksi, mutta me emme pidä missään tyhjiä keskuksia yllä, sanoo tulosalueen johtaja Kimmo Lehto Maahanmuuttovirastosta.

Turhista paikoista on siis pakko luopua, koska uusia turvapaikanhakijoita tulee tällä hetkellä hyvin vähän ja koronapandemian vaikutusten seurauksena vielä vähemmän. Asukkaiden siirtoa arvioidaan jokaisen kohdalla yksilöllisesti, ja pyrkimys on, että turvapaikkatutkintaa tekevä tulosalue ei vaihdu.

Suomi on tällä hetkellä jaettu neljään eri alueeseen, joissa tutkintaa tehdään. Käytännössä se tarkoittaa, että Nihtisillan asukas voidaan siirtää esimerkiksi Lammille, Lahteen tai vaikka Tampereelle, sillä nämä kaikki kuuluvat samaan alueen sisälle.

Pääkaupunkiseudulle jää jonkin verran niin sanottuja odotusajan paikkoja Vantaalle, mutta ne on tarkoitettu sellaisille turvapaikanhakijoille, joiden pitää esimerkiksi terveydellisten hoitojen vuoksi pysyä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella.

– Oletuksemme on, että pääkaupunkiseutu on niin vetovoimainen, että Nihtisillan varsinaisista asukkaista iso osa hankkiutuu yksityismajoitukseen eikä halua lähteä tältä seudulta pois, Lehto sanoo.

"Töiden saaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolella on lähes mahdotonta"

Reza Adibin perhettä ei haittaisi muutto pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, mutta jatkuva siirtely turhauttaa.

Nihtisillassa pitkään asunut Ibu on kuitenkin harmissaan mahdollisesta muutosta toiseen maakuntaan. Hän esiintyy jutussa lempinimellään, koska pelkää työpaikkansa puolesta.

– Olen ollut aikaisemmin Lappeenrannassa ja Kotkassa. Kokemuksesta tiedän, että töiden saaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolella on lähes mahdotonta. Muutto kuulostaa suoraan sanoen kamalalta ajatukselta.

Ibu on tyytyväinen työhönsä ja haluaisi jäädä Espooseen. Oman vuokra-asunnon hankkiminen on hänen mukaansa kuitenkin hyvin haastavaa.

– Kuka vuokraisi asunnon ihmiselle, jolla ei ole esittää tarvittavia dokumentteja, kuten kuvallista henkilötodistusta, Ibu havainnollistaa.

Oma asunto olisi myös Adibin perheelle täydellinen ratkaisu, mutta se vaatisi Adibin mukaan pääkaupunkiseudulla vähintään kahdentuhannen euron tuloja.

Alasajo vaatii tarkkoja suunnitelmia

Nihtisiltaa pyörittävälle Luonalle keskuksen sulkeminen tarkoittaa työntäyteistä kevättä, sillä ison yksikön alasajo on työläs operaatio.

– Tätä täytyy tarkastella asukkaiden, työntekijöiden, kiinteistön ja yhteistyökumppaneidemme kannalta. Useamman kuukauden ajan meidän palvelumme jatkuvat aivan normaalisti, ja sitten myöhemmin keväällä ryhdytään toimenpiteisiin, Luonan tulosalueen johtaja Suvi Salonen sanoo.

Nihtisilta on merkittävä osa Luonan vastaanottokeskusliiketoimintaa, ja sen lakkauttaminen tarkoittaa koko Luonan tasolla 15 prosentin vuosittaisia vaikutuksia.

– Tämä toki oli meille ikävä päätös, mutta eihän se täysin yllätyksenä tullut.

Maahanmuuttoviraston arvion mukaan vastaanottokeskusten paikkamääriä vähennetään todennäköisesti vielä lisää, sillä koronapandemia karsii turvapaikanhakijoiden määrää vielä pitkään.

Nihtisillan lakkauttamisen jälkeen Helsingissä jatkaa yksi vastaanottokeskus ja Vantaalla yksi. Lisäksi Helsingissä toimii säilöönottoyksikkö ja Espoossa ja Vantaalla alaikäisyksiköt.

Lue myös:

Uusien turvapaikanhakijoiden määrä oli viime vuonna ennätysalhainen – maahanmuuttovirasto vähentää satoja vastaanottopaikkoja pääkaupunkiseudulta

Vastaanottokeskuksen sulkemisen kerrannaisvaikutukset ovat laajat – Monikulttuurityön ammattilainen: Valtava takaisku

Maahanmuuttoviraston tuore ylijohtaja povaa koronan jälkeen reipasta kasvua turvapaikanhakijoiden määrään: "Välimeren alueella on painetta tulla Eurooppaan"

Yhdysvalloissa kongressin edustajainhuoneen äänestyksessä kaikkiaan kymmenen republikaaniedustajaa päätti kääntyä presidentti Donald Trumpia vastaan.

He äänestivät demokraattien rinnalla sen puolesta, että Trump asetetaan virkasyytteeseen kapinaan kiihottamisesta. Moni heistä oli ollut tähän asti lähes täydellisen uskollisia presidenttiä kohtaan.

Näin he ovat perustelleet päätöstään tukea syytteen asettamista:

New Yorkin osavaltiota edustava John Katko oli ensimmäinen edustajainhuoneen republikaaniedustaja, joka kertoi tiistaina julkisesti asettuvansa Trumpia vastaan.

– Ei voida jättää huomioimatta sitä, että presidentti Trump antoi rohkaisua tähän kapinaan sekä sosiaalisessa mediassa että hänen puheessaan sinä päivänä.

Hän totesi, että mikäli Trumpin toimista ei tule mitään seuraamuksia, on Yhdysvaltain demokratian tulevaisuus vaarassa.

Etelä-Carolinaa edustava Tom Rice kertoi tukeneensa presidenttiä tunnollisesti neljän vuoden ajan.

– Kampanjoin hänen puolestaan ja äänestin häntä kahdesti. Mutta tämä äärimmäinen epäonnistuminen on anteeksiantamatonta, Rice kirjoitti Twitterissä.

Tunnettu Trumpin arvostelija, Illinoisin osavaltiota edustava Adam Kinzinger sanoo presidentin rikkoneen virkavalansa usuttaessaan kannattajiaan kapinaan ja käyttäessään asemaansa hyökkäykseen hallituksen lainsäädäntövaltaa vastaan.

Hän julkaisi Twitterissä viestin, jossa hän sanoi olevansa varma antamastaan äänestään, vaikka ei kevein mielin äänestänytkään.

Ohiota edustava Anthony Gonzalez perusteli asettumistaan virkasyytteen kannalle muun muassa sillä, ettei presidentti Trump reagoinut kongressitalolla käynnissä olevaan hyökkäykseen.

– Hyökkäyksen aikana presidentti hylkäsi virkansa samaan aikaan, kun moni kongressin jäsenistä pyysi häneltä apua, totesi Gonzalez Twitterissä julkaisemassaan lausunnossaan.

Michiganin osavaltiota edustava Peter Meijer sanoi äänestäneensä Trumpia vastaan ”raskain sydämin”.

Meijer katsoo presidentin rikkoneen virkavalansa. Hänen mukaansa Trumpilla on vastuu viime viikon väkivaltaisuuksien lietsonnasta.

Meijerin mukaan poliisit ja kongressiedustajat osoittivat hyökkäyksen aikana rohkeutta suojellessaan muita.

– Tällaista rohkeutta ei osoittanut presidenttimme, joka petti ja johti harhaan miljoonia väittämällä, että vaalit oli varastettu.

Kalifornialainen republikaani David Valadao kertoi päätyneensä äänestämään Trumpia vastaan faktojen perusteella ja omatuntonsa pohjalta.

– On aika laittaa maa politiikan edelle, hän julisti.

Yhdysvaltain entisen varapresidentin Dick Cheneyn tytär, Wyomingin osavaltiota edustava Liz Cheney on ajanut kaikista republikaaneista aktiivisimmin virkasyytettä Trumpille.

Cheney kuvaili toissapäivänä, ettei ”Yhdysvaltain presidentti ei ole ikinä pettänyt virkaansa ja virkavalaansa niin suuresti kuin Trump”.

Cheney on edustajainhuoneen kolmanneksi korkea-arvoisin republikaani.

Washingtonin osavaltiota edustava Dan Newhouse kertoi aikeistaan tukea Trumpin asettamista syytteeseen puheessaan ennen edustajainhuoneen äänestystä. Hän sai raikuvat aplodit demokraattiedustajilta.

Newhouse moitti jyrkästi sitä, ettei Trump ryhtynyt toimiin hyökkäyksen aikana, eikä pyytänyt lisäjoukkoja kongressitalolle.

Niin ikään Washingtonin osavaltiota edustava Jaime Herrera Beutler arvosteli kovin sanoin Trumpin passiivisuutta kongressitalon mellakoiden keskellä.

– Sen sijaan hän ja hänen lakimiehensä olivat kiireisiä soitellessaan evakossa oleville senaattoreille pyrkien saamaan näitä lykkäämään vaalituloksen vahvistamista.

Michigan osavaltioita edustava Fred Upton totesi jo marraskuussa, ettei Trump ole esittänyt todisteita sille, että hänen tappionsa olisi laajamittaisen vaalivilpin seurausta.

Jo vajaa vuorokausi ennen edustajainhuoneen äänestystä Upton korosti, että kongressin on laitettava Trump vastuuseen teoistaan ja lähetettävä selkeä viesti siitä, ettei yksikään presidentti voi estää rauhanomaista vallanvaihtoa.

Seuraa päivittyvää seurantaamme Yhdysvaltain tapahtumista.

Kun seuraa keskustelua syntyvyydestä, tuntuu, että aiemmat sukupolvet ja heidän tekemänsä valinnat sanelisivat, kuinka paljon meidän nyt hedelmällisessä iässä olevien tulisi synnyttää.

Historiallisesta tilanteesta on tullut ideaali: koska lapsia on syntynyt menneisyydessä paljon, heitä pitäisi syntyä nytkin paljon. Se on tavallaan ymmärrettävää. Siten väestö jatkaisi kasvuaan ja huoltosuhde pysyisi jokseenkin hyvänä.

Jos taas syntyvyys laskee – niin kuin se on jo pitkään laskenut – kansantaloudelle ja hyvinvointivaltiolle aiheutuu vaikeuksia.

Mutta eikö ole vähän kummallinen ajatus, että vain koska aikaisemmin on syntynyt isoja ikäluokkia, niitä pitäisi syntyä myös jatkossa – vaikka maailma, elämäntyylit ja arvot olisivat kuinka muutoksessa?

Toisin kuin keskustelun perusteella välillä voisi päätellä, ei ole olemassa mitään yksiselitteistä totuutta siitä, mikä on ihanteellinen syntyvyyden taso.

Kaipaan puhetta muistakin näkökulmista kuin siitä, että vauvojen vähyys on kansantaloudellinen ongelma, joka pitää korjata.

Nyt aihetta käsittelevissä artikkeleissa keskitytään usein kertaamaan, miten pitkään ja paljon syntyvyys on laskenut, ja ihmetellään, miten syntyvyyden saisi nousuun. Monesti juttujen sävy on korostetun negatiivinen: syntyvyys on romahtanut tai laskee rajusti, puhutaan vauvakadosta tai vauvapulasta.

Kuinkahan monta kertaa olen lukenut, että syntyvyys on laskenut nälkävuosien tasolle. Mitä iloa sen toistelusta on?

Entä jos yhteiskunta ei onnistu luomaan edellytyksiä sille, että ihmiset saisivat tietyn määrän lapsia?

Nykyään muistetaan yleensä myös mainita, että vapaaehtoinen lapsettomuus on ok ja että huoli kohdistuu heihin, jotka saavat lapsia vähemmän kuin toivovat.

Keskustelu perustuu paljolti oletukselle, että kyllä ihmiset haluavat tietyn määrän lapsia, kun vain yhteiskunta luo sille edellytykset. Entä jos niin ei aina olekaan? Tai entä jos yhteiskunta ei onnistu luomaan edellytyksiä sille, että ihmiset saisivat tietyn määrän lapsia?

Tällä hetkellä syntyvyys jää alle suomalaisten ihanteiden. Vuonna 2019 Suomen kokonaishedelmällisyysluku oli 1,35. Se tarkoittaa, että nainen synnyttäisi keskimäärin 1,35 lasta elämänsä aikana, jos syntyvyys pysyisi vuoden 2019 tasolla.

Erityisesti nuorten suomalaisten lapsilukuihanteet ovat kuitenkin alentuneet. Vuoden 2018 perhebarometriaineiston mukaan 20–59-vuotiaat pitävät ihanteenaan keskimäärin 2,17 lasta, mutta 20–24-vuotiaiden lapsi-ihanne on selvästi alle tämän, naisilla 1,83 ja miehillä 1,62 lasta.

Näyttää siltä, että nykyinen nuorten aikuisten sukupolvi eroaa selvästi lapsihaaveiltaan edellisistä sukupolvista, Väestöliiton silloinen tutkija ja nykyinen tutkimusjohtaja Venla Berg kirjoitti toukokuussa 2018.

Väestöliitto julkaisi viime syksynä väestöpoliittisen raportin, jossa se esittelee kymmenen väestöpoliittista tavoitettaan Suomeen. Yksi tavoite on syntyvyyden kasvu, ja sitä perustellaan pitkälti nimenomaan taloudellisilla syillä. Sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kannalta olisi suotavaa, että vuosittainen kokonaishedelmällisyys nousisi Suomessa 1,9 lapseen, raportissa esitetään.

Välillä mietin, kummasta todella ollaan huolissaan: huoltosuhteesta vai siitä, saavatko ihmiset toivomansa määrän lapsia?

Kukaan ei tiedä tarkkaan, miksi syntyvyys laskee. Siitä on esitetty lukuisia arvauksia, teorioita ja selityksiä.

Osaan kyllä nimetä yksittäisiä asioita, miksi olen tyytyväinen valintaani elää lapsetta. Yksi niistä on sukupuolten epätasa-arvo.

Olen itsekin pohtinut erityisesti vapaaehtoisen lapsettomuuden syitä pari vuotta sitten ilmestyneessä Aikuisten perhe -kirjassa, jonka kirjoitin silloisen puolisoni kanssa. Silti en osaa nimetä täsmällisiä syitä edes siihen, miksi en itse halua lapsia.

Sen sijaan osaan kyllä nimetä yksittäisiä asioita, miksi olen tyytyväinen valintaani elää lapsetta. Yksi niistä on sukupuolten epätasa-arvo.

Joskus näkee ihmettelyä siitä, miksi syntyvyys pienenee, vaikka sukupuolten tasa-arvo on edistynyt. Otetaan esimerkki edistyksestä: vuonna 2019 isät käyttivät 10,8 prosenttia vanhempainpäivärahapäivistä, kun vuonna 2010 he käyttivät vain 7,1 prosenttia. Se on toki edistystä, mutta miesten osuus on edelleen hyvin pieni ja tilanne kaukana todellisesta tasa-arvosta.

Historiaa ei tietysti pidä unohtaa, mutta ehkä syntyvyyskeskustelua voisi käydä niin, että se olisi vahvemmin kiinni juuri tässä ajassa. Minusta tärkeää olisi kysyä, miten yhteiskuntamme sopeutuu syntyvyyden laskuun.

Anna-Sofia Nieminen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjoittaja, joka ei halua omia lapsia.

Kolumnista voi keskustella 15.1. klo 23:00 asti.