Maarit Pitkänen herää viiltävään kipuun. Pitkään vaivannut niska- ja hartiasärky uhoaa hänelle jälleen yrittäen pakottaa jäämään sänkyyn.

Siihen ei kuitenkaan ole aikaa. Pitkäsen on noustava ylös. Hänellä on paljon omaa hyvinvointia tärkeämmältä tuntuva tehtävä. Hän huolehtii toisesta, hyvin rakkaasta ihmisestä, joka tarvitsee apua lähes kaikessa. Myös tänä aamuna.

On vuosi 2011.

Veera-tytär on herännyt ja aloittanut iloisen jutustelunsa. Pitkänen auttaa hänet ylös, siirtää pyörätuoliin, vie aamupesulle, pukee, laittaa aamupalan, auttaa syömisessä ja lähettää taksilla kouluun.

Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Sosiaalihuoltolaki 4 §

Sitten Pitkänen pesee pyykit, laittaa loppupäivän ruuat valmiiksi, vastaa sähköposteihin ja soittelee kymmeniä puheluita Veeran lääkäriaikoihin, kuntoutukseen, kuljetuksiin ja palveluhakemuksiin liittyen. Kaupungin vammaispalveluiden kanssa on taas selvitettävää, mutta sosiaalityöntekijä lyö hänelle luurin korvaan.

Jo vuosia Pitkänen on yrittänyt saada hoitoapua kotiin. Hän on tyttärensä henkilökohtainen avustaja, eivätkä yhdet kädet meinaa riittää kaikkeen. Lähes aikuisen tyttären siirtäminen on pienikokoiselle Pitkäselle raskasta.

Arki on selviytymistä tilanteesta toiseen ja jatkuvan stressin takia yöunet jäävät vähiin.

Jaksaminen vaatisi apua. Koska Veeralla on CP-vamma ja keskivaikea kehitysvamma, avun pitäisi lain mukaan järjestyä Jyväskylän kaupungin vammaispalveluiden kautta.

Kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Vammaispalvelulaki 3 §

Useista hakemuksista, pyynnöistä ja vaatimuksista huolimatta Pitkänen ei ole apua saanut. Uuvuttava kamppailu arjesta selviytymiseksi on kestänyt koko Veeran eliniän.

Helpotusta tilanteeseen ei ole myönnetty, vaikka Pitkänen on kutsunut sosiaalityöntekijät kotiinsa katsomaan, miten kestämätöntä arki on. Kotikäynnin jälkeen Pitkänen on jätetty yksin itkemään.

Iltapäivällä Pitkänen vie Veeran partioon. Hän on päättänyt antaa tyttärelleen parhaan mahdollisen lapsuuden kotona, mahdollisuuden harrastaa samoja asioita kuin muutkin samanikäiset ja varmistaa, että Veeran keho oppii parhaat istuma-asennot pyörätuolissa.

Pitkänen on kuitenkin väsynyt. Hänen oma kehonsa alkaa hajota, ystävyyssuhteet ovat kariutuneet, koska sosiaaliseen elämään ei ole ollut aikaa ja parisuhdekuviot ovat olleet sanalla sanoen vaikeita.

Kun Pitkänen saa pidettyä kerran kuussa hänelle kuuluvan omaishoitajan lakisääteisen kahden päivän vapaan, hän tekee ruuat valmiiksi ja petaa kotiin tulevalle avustajalle sängyn, jotta tämä voi keskittyä Veeran kanssa olemiseen. Hän ohjeistaa avustajan pitämään huolta tyttärestään, hyvästelee, ottaa laukkunsa ja lähtee.

Autoon istuttuaan hän tajuaa, ettei tiedä, minne on menossa. Hän ei ole muistanut suunnitella itselleen tekemistä. Pitkänen purskahtaa itkuun.

"Silloin valkeni, ettemme oikeasti saa apua"

Nyt edellä kuvatuista hetkistä on kulunut yhdeksän vuotta.

Veera, 24, muutti suunnitellusti palveluasumisyksikköön tultuaan täysi-ikäiseksi ja on viihtynyt pääosin hyvin. Pitkänen on juuri muuttanut Jyväskylässä mukavaan asuntoon joen varrelle. Ikkunoista paistaa aamuaurinko.

Pitkäsellä on vihdoin voimia katsoa taakse ja pohtia viimeisen 24 vuoden aikana tapahtunutta.

– Olen joutunut taistelemaan Veeran oikeuksien puolesta todella voimakkaasti hänen syntymästään asti, hän toteaa.

Sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset. Sosiaalihuoltolaki 5 §

Pitkäsen mukaan kaikki tieto Veeralle kuuluvista palveluista pitää edelleen löytää itse. Vammaispalvelu ei oma-aloitteisesti kerro mitään.

– Kun Veera oli vauva, kysyin vammaispalveluista, millaista apua voisimme saada. Sosiaalityöntekijä vastasi, että sieltä meidän on turha yrittää hakea mitään, koska emme sieltä mitään saa. Se oli järkyttävää.

Vaikka kaikki Veeran saamat palvelut on täytynyt Pitkäsen mukaan taistella kynsin ja hampain, sanoo hän uskoneensa hämmästyttävän kauan, että apua myös arjen pyörittämiseen saa, kun vain tarpeeksi yrittää.

Vuonna 2011 hänen kehonsa alkoi kuitenkin mennä rasituksesta lopullisesti rikki. Tavarat putoilivat käsistä, kun oikean käden rannekanavaan tuli ahtauma.

Tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia koskevat päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Vammaispalvelulaki 3 §

Pitkäselle varattiin aika leikkaukseen. Hän kertoo hakeneensa vammaispalveluista hyvissä ajoin avustajaa leikkauksesta toipumisen ajaksi.

Leikkauspäivä lähestyi, mutta päätöstä ei kuulunut.

– Pyörin yöt sängyssä ja mietin, miten selviämme ilman apua. Tiesin, etten mitenkään pysty yhdellä kädellä hoitamaan Veeraa, hädin tuskin omat asiani. Se oli kauhuskenaario.

Leikkaus oli enää kolmen päivän päässä, kun päätös tuli. Apua myönnettiin Pitkäsen mukaan kuudeksi viikoksi, kuudeksi tunniksi päivässä. Se oli hälyttävän vähän.

Kolmessa päivässä Pitkäsen oli etsittävä hoitajat, laadittavat heille työsopimukset ja tehtävä työvuorot.

Sen jälkeen puolentoista kuukauden arki, suihkut, syömiset, kauppa-asiat ja vessakäynnit piti aikatauluttaa sen kuuden tunnin mukaan, kun joku hoitajista oli paikalla.

– Olin niin stressaantunut, etten muista siitä kuudesta viikosta mitään. Silloin minulle valkeni, että emme oikeasti saa riittävää apua edes silloin, kun sitä ihan välttämättä tarvitsemme.

Palvelupäätökset tehdään kiireessä

Jyväskylän kaupungin vammaispalveluiden palvelupäällikkö Päivi Junnilainen ei tunnista Pitkäsen edellä kertomia tilanteita. Hänen mukaansa kokemukset kuulostavat karuilta, ja on harmillista, jos asiakas kokee, ettei apua saa tarpeeksi.

Jyväskylän kaupungin vammaispalveluissa jokaista sosiaalityöntekijää kohti on tähän asti ollut yli 300 asiakasta. Sosiaalityöntekijöitä on ollut yhteensä viisi. Maaliskuun alkupuolella virkaan saadaan yksi työntekijä lisää.

Lain mukaan vammaispalveluiden tarjoamisessa jokaisen asiakkaan palvelutarve on kartoitettava yksilöllisesti ja asiakkaan toivomukset huomioon ottaen.

Miten yksi työntekijä pystyy palvelemaan 300 asiakasta riittävän yksilöllisesti?

– Jokaisen asiakkaan kanssa ei olla tekemisissä päivittäin. Kotikäynteihin varataan hyvin aikaa, jotta kaikki asiat ehditään käydä läpi, Junnilainen sanoo.

Useat Ylen haastattelemat Jyväskylän kaupungin vammaispalveluiden asiakkaat ja heidän omaisensa kertovat kokeneensa, etteivät saa kaikkia tarvitsemiaan palveluita, päätösten saaminen kestää kuukausia, palveluiden myöntämisestä kieltäydytään pelkän puhelinkeskustelun perusteella ja sosiaalityöntekijöitä on ajoittain hyvin vaikea saada kiinni.

Lisäksi vammaispalveluiden asiakkaat kertoivat Ylelle saaneensa sosiaalityöntekijöiltä usein töykeää ja tylyä kohtelua, eikä kotikäyntien tai palaverien jälkeen kirjatuista papereista käy ilmi lainkaan kaikkia asiakkaiden ilmaisemia toiveita ja avuntarpeita.

Junnilainen myöntää, että sosiaalityöntekijöillä on ajoittain työssään kiire. Sen seurauksena asiakkaat ovat voineet kokea palvelun tylyksi.

– Jos sosiaalityöntekijä on pyrkinyt hoitamaan asiaa nopeasti, on asiakas voinut kokea, ettei häntä kuunnella kunnolla. Se on harmillista, Junnilainen sanoo.

Junnilaisen mukaan kotikäynnit ja palaverit voivat kestää useita tunteja.

– Paperit kirjoitetaan vasta tapaamisen jälkeen. Sieltä voi jäädä pois jotain, minkä asiakas on kokenut tärkeäksi. Jos asiakas haluaa korjata tai lisätä jotakin, se pitäisi kuitenkin tehdä, Junnilainen sanoo.

15 vuotta ilman palautumista pakottivat laitossijoitukseen

Maarit Pitkänen ei ole ainoa, joka kokee joutuvansa taistelemaan läheisensä oikeuksien toteutumisesta.

Jyväskyläläisen Hanna Tiihosen 15-vuotiaalla pojalla diagnosoitiin jo vauvaiässä vakava sydänsairaus, joka on saanut hänen sydämensä pysähtymään useita kertoja.

Taaperona pojalla havaittiin myös taipumus verensokerin nopeaan laskuun. Siksi hänen täytyy syödä puolentoista tunnin välein pysyäkseen tajuissaan.

Nykyään sydän toimii tahdistimen ansioista luotettavasti, mutta pojan lähellä on aina oltava joku elvytyskykyinen aikuinen.

Fyysisesti ilmenevien pitkäaikaissairauksien lisäksi pojalla on keskivaikea tarkkaavuuden häiriö. Se häiritsee merkittävästi keskittymistä lyhyisiinkin keskusteluihin tai vaikkapa sukkien etsimiseen.

Jonkun on oltava pojan kanssa koko ajan. Siksi Tiihonen on toiminut poikansa omaishoitajana alusta saakka.

Pojan oireet ovat alusta asti tehneet vanhempien öistä katkonaisia.

Jatkuva valvominen ja arjen pyöriminen nuoremman pojan oireiden ympärillä alkoivat pian uuvuttaa nelihenkisen perheen vanhempia. Hengähdystaukoa arjesta olisi tarvittu kipeästi.

Tiihosen mukaan hän ei ole kuitenkaan pystynyt pitämään lakisääteisiä kuukausittaisia vapaapäiviään 15 vuoteen kuin kahdesti.

– Kunta ei ole järjestänyt pojallemme hoitopaikkaa, johon mennä siksi aikaa, että me pitäisimme vapaata ja saisimme nukkua, Tiihonen sanoo.

Vuosia hän on yrittänyt saada hoitoapua myös kotiin.

– Siihen vammaispalveluista on kuitenkin koko ajan sanottu, että kuulumme lastensuojeluun, vaikka mitkään kriteerit lastensuojelun tarpeeseen eivät perheessämme täyty, Tiihonen sanoo.

Lopulta pitkään kasaantunut uupumus pakotti vanhemmat ratkaisuun, jota he olivat halunneet välttää loppuun asti.

Viime syksynä poika muutti nuorisokotiin, jotta Tiihonen ja hänen miehensä saisivat nukkua.

– Se ei ole poikaa kohtaan reilua, eikä missään tapauksessa paras ratkaisu perheellemme, Tiihonen sanoo.

Kunnallekin laitossijoitus maksaa satoja euroja vuorokaudessa, siis moninkertaisesti enemmän kuin Tiihosten tarvitsemat hoitoaputunnit olisivat maksaneet.

– Mutta koska kunta ei myönnä meille apua kotiin, tämä on ainoa vaihtoehto.

Ongelmat laajoja koko maassa

Kehitysvammaisten tukiliiton lakimies Tanja Salismalle Tiihosten tilanne kuulostaa tutulta.

Kuntien vammaispalveluita koskevia, vihaisia, lannistuneita ja turhautuneita yhteydenottoja tulee Salisman mukaan vammaisjärjestöihin satoja vuodessa, joka puolelta maata, niin pienistä ja köyhistä kuin suurista ja vauraista kunnista.

Vammaisoikeuteen jo kymmeniä vuosia keskittynyt lakimies Jukka Kumpuvuori arvioi, että kuntien vammaispalveluita koskevia tapauksia käsitellään oikeustasolla vuosittain noin 10 000. Niistä noin kolmannes päättyy Kumpuvuoren mukaan vammaisen hyväksi.

Kehitysvammaisten tukiliiton neuvontapalveluissa kuntien vammaispalvelut ovat aiheena noin tuhannessa yhteydenotossa joka vuosi.

– Ainakin puolessa tapauksista kunta on toiminut jollain tavoin laittomasti. Yleensä perheellä tai ihmisellä on edelleen avun tarve, johon kunta ei ole vastannut mitenkään, tai ainakaan riittävästi, Salisma toteaa.

Lisäksi ongelmia on palveluprosesseissa. Perhettä tai vammaista ei esimerkiksi aina Salisman mukaan kuulla ennen palveluiden heikentämistä. Karsimisen taustalla ovat usein säästöt.

– Jopa niin sanottuja subjektiivisia oikeuksia saatetaan heikentää sen vuoksi, että niihin ei ole varattu tarpeeksi määrärahoja, Salisma sanoo.

Subjektiiviset oikeudet ovat lain mukaan määrärahoista riippumattomia. Vaikeavammaiselle henkilölle esimerkiksi henkilökohtainen apu on subjektiivinen oikeus.

Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua. Vammaispalvelulaki 8 § 

Kun Hanna Tiihonen haki pojalleen ensimmäisen kerran henkilökohtaista avustajaa, kaupunki hylkäsi hakemuksen Tiihosen mukaan sillä perusteella, että poika oli alle kymmenen.

Ylen tietojen mukaan myös muut jyväskyläläiset ovat jääneet ilman henkilökohtaista apua kaupungin linjaaman ikärajan takia.

– Meille perusteltiin ainoastaan, että kukaan alle 10-vuotias ei liiku missään ilman vanhempiaan, Tiihonen sanoo.

Kynnys-yhdistyksen lakimies Mika Välimaan mukaan päätös on laiton, jos se perustuu vain ikään, sillä vammaispalvelulaissa ei määritellä henkilökohtaisen avun saamiseen ikärajaa.

– Lapsen pitäisi voida toimia ikäryhmänsä mukaisesti. Henkilökohtaista apua voidaan myöntää harrastukseen ja osallistumiseen, ja lapsen kohdalla se voi olla esimerkiksi leikkimistä, Välimaa sanoo.

Jyväskylän vammaispalveluiden Päivi Junnilaisen mukaan kaikki palvelupäätökset tehdään asiakkaan yksilöllisten palvelutarpeiden perusteella.

– Alle 10-vuotiaille lapsille on tehty myös myönteisiä henkilökohtaisen avun päätöksiä, Junnilainen sanoo.

Mika Välimaan mukaan on yleistä, että kunnat myöntävät vain lain vaatimaa minimiä huolimatta siitä, mikä on asiakkaan todellinen palvelutarve. Joskus saatetaan jopa tehdä kielteinen päätös ja neuvoa valittamaan.

– Tiedetään, että asia venyy. Silloin kunta säästää, jos kyseistä palvelua ei voi saada takautuvasti, Välimaa sanoo.

Jos valitus etenee hallinto-oikeuteen, voi prosessi kestää kaksikin vuotta. Koko sen ajan vammainen joutuu elämään ilman hänelle kuuluvaa palvelua.

Kanteluista vain murto-osa johtaa huomautukseen

Vammaisten oikeuksia koskeva lainsäädäntö on Suomessa sekä Mika Välimaan, Tanja Salisman että Jukka Kumpuvuoren mielestä hyvällä tolalla, vaikka vaatiikin viilausta. Vika on heidän mukaansa siellä, missä lakia pitäisi toteuttaa.

Lain noudattamatta jättämisestä ei seuraa kunnille käytännössä mitään sanktioita.

– Jos asiakas vie asian eteenpäin ja saa myöntävän päätöksen, yleensä ainoa seuraamus kunnalle on, että he joutuvat myöntämään palvelun. Se on yksi syy, miksi Suomessa ei aina noudateta omaa lainsäädäntöä eikä YK:n vammaissopimusta, Kehitysvammaisten tukiliiton Tanja Salisma toteaa.

Jukka Kumpuvuoren mielestä myös vammaispalveluiden valvonta ontuu pahasti.

Ensisijaisesti valvonta on kunnan vastuulla, ja seuraava valvova taho on aluehallintovirasto. Valtakunnallisesti vammaispalveluita valvovat Valvira ja eduskunnan oikeusasiamies.

– Koska avit tekevät todella vähän tarkastuksia, käytännössä lain valvonta on ulkoistettu yksittäisille vapaaehtoisille kansalaisille. Kun kanteluiden seuraus on korkeintaan huomautus, koetaan se hyvin turhauttavana, Kumpuvuori sanoo.

Yle sai haltuunsa listan kaikista viime vuosikymmenen aikana eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyistä kuntien vammaispalveluita koskevista kanteluista. Yhteensä niitä oli lähes 700. Toimenpiteisiin, joista vakavin oli huomautus, oli johtanut vain 186.

“Ongelmana on selvä vammaisviha”

Kumpuvuoren, Salisman ja Välimaan mielestä ongelmien taustalla on osittain raha, mutta myös asenteet. Kumpuvuori puhuu suoranaisesta vammaisvihasta.

– Minulle näyttäytyy viranomaisten taholta ihan selvää vammaisvihaa. Kielteisiä päätöksiä tehdään ihan piruuttaan. Moni kokee esimerkiksi kotikäynnit ja tapaamiset sosiaalityöntekijän luona ahdistavaksi, Kumpuvuori sanoo.

Väite on raju, mutta Kumpuvuoren pitkän kokemuksen lisäksi sille antaa tukea oikeusministeriön vuonna 2016 teettämä selvitys.

Sen mukaan vammaiset joutuivat vihapuheen ja häirinnän kohteeksi eniten juuri terveydenhuollon tai sosiaalihuollon työntekijöiden toimesta.

Sosiaalityöntekijöistä huutava pula

Kuntaliiton erityisasiantuntija Jaana Viemerö sanoo olevansa allerginen ajatukselle ilkeästä sosiaalityöntekijästä, joka ei halua tehdä oikeanlaisia päätöksiä.

– Olen ollut alalla pitkään ja itsekin töissä vammaispalveluissa, enkä ole vielä törmännyt ilkeään sosiaalityöntekijään.

Viemerö myöntää, että yhteiskunnan tasolla asenteissa vammaisia henkilöitä kohtaan on vielä parantamisen varaa. Sosiaalityöntekijöiden keskuudessa ei kuitenkaan hänen mielestään esiinny Kumpuvuoren mainitsemaa vammaisvihaa.

– Mikäli näin olisi, asiaan tulisi suhtautua todella vakavasti ja siihen tulisi välittömästi puuttua.

Viemerö ei usko, että kunnat tekevät tarkoituksella laittomia päätöksiä. Hän näkee vammaispalveluiden ongelmien johtuvan esimerkiksi työvoimapulasta ja sen aiheuttamasta työntekijöiden vaihtuvuudesta. Lisäksi vammaislainsäädäntö on hänen mukaansa hyvin monimutkaista ja sisältää paljon tulkinnanvaraisuuksia.

– Sosiaalityöntekijöiden täytyisi tuntea monimutkainen lainsäädäntö paremmin. Erityislainsäädäntöön ei nykyään ehditä perehtyä opintojen aikana tarpeeksi, ja kun työntekijöistä on pulaa, ei työssäkään ehditä kouluttautua.

Sen seurauksena saatetaan tehdä päätöksiä, jotka eivät ole lainsäädännön kanssa linjassa.

Kokemusten avun riittämättömyydestä Viemerö uskoo johtuvan myös siitä, ettei kaikissa kunnissa ole tarpeeksi henkilökohtaisia avustajia tai takseja. Lisäksi jokaisen asiakkaan palvelutarve harkitaan yksilöllisesti, ja asiakkaan ja sosiaalityöntekijän näkemys voivat erota toisistaan.

– Ihminen saattaa kokea tarvitsevansa palveluita enemmän, kuin hän oikeasti tarvitsee, Viemerö sanoo.

“Olen pelännyt, etten jaksa enää”

Maarit Pitkänen uskoo, että useat vammaispalveluiden kielteiset päätökset ovat Veeran kohdalla olleet laittomia.

– Kun Veeran palveluita viimeksi päivitettiin puolitoista vuotta sitten, hänen toiveitaan ei edes kirjattu ylös, saati että niihin olisi vastattu. Veera olisi halunnut, että taksimatkoja ja avustajatunteja nostetaan minimistä, että hän pääsee käymään enemmän kodin ulkopuolella.

Pitkänen kertoo olleensa viimeksi yhteydessä vammaispalveluihin helmikuun lopussa, koska palvelusuunnitelma pitäisi jälleen päivittää. Hän kysyi sosiaalityöntekijältä, mihin palveluihin Veera on oikeutettu.

– Sosiaalityöntekijä sanoi, ettei hän voi antaa vastausta sellaiseen asiaan.

Pitkäsen voimat ja aika eivät ole vuosien varrella kuitenkaan riittäneet päätöksistä valittamiseen oikeusteitse. Nyt, kun omaakin aikaa viimein on, hän haluaa keskittyä elämän antamiin positiivisiin asioihin.

– Olen sanonut, että vammaispalvelu on asioiden vaikeuttamispalvelu. Sieltä ei saa apua. Jossain vaiheessa olen pelännyt, että en jaksa enää, ja oma pääni pimahtaa. Sitten meitä olisikin ollut kaksi hoidettavaa.

Lue lisää:

Monet erityislapsiperheet eivät jaksa taistella oikeuksiensa puolesta – ”Miksi äitien pitää tietää aina enemmän kuin virkamiesten?”

Porin vammaispalveluista kantelu: "Lapsen oikeudet selviävät vasta, kun koulu alkaa"

Vammaiset henkilöt joutuvat odottamaan päätöksiä pitkään ruuhkan takia

Vantaan vammaispalveluista kantelu oikeusasiamiehelle – Vantaa lupaa: "Selvitämme asiat perusteellisesti"

Laki takaa erityislapsiperheen arkeen tukea – oikeus valittaa päätöksistä jää usein käyttämättä

"Ihmeellisiä verukkeita ja älyvapaita päätöksiä" – lääkärissä ja Kelassa kaltoin kohdeltuja varten perustetulla neuvontapalvelulla valtava kysyntä

YK:n kehitysohjelma UNDP on julkaissut maailmanlaajuisen tutkimuksen naisiin kohdistuvista ennakkoluuloista. Kysely on tehty 75 maassa ja se kattaa 80 prosenttia maailman väestöstä.

Tutkimuksen mukaan yhdeksällä kymmenestä vastaajasta oli mielipiteitä, joiden mukaan naiset ovat eräillä tavoin miehiä huonompia.

Miehistä näin ajatteli 91 prosenttia ja naisistakin 86 prosenttia.

Vastaajille esitettiin väitteitä, kuten esimerkiksi että miehet ovat parempia poliittisia johtajia tai menestyvät paremmin liike-elämässä, opiskelu yliopistossa on tärkeämpää miehille kuin naisille tai että miehillä tulisi olla etuoikeus työpaikkoihin.

Maailmanlaajuisesti vain 14 prosenttia naisista ja 10 prosenttia miehistä ei vastannut myönteisesti yhteenkään väittämään.

Maat, joissa epätasa-arvoinen ajattelu on laajinta ovat tutkimuksen mukaan Pakistan, Qatar ja Nigeria, missä käytännössä kaikki vastasivat kyllä ainakin johonkin väittämistä. Pakistanissa kyllä-vastauksia kertyi 99,81 prosenttia.

Vähiten ennakkoluuloja naisia kohtaan näytti olevan Andorrassa, jossa kyllä-vastauksia oli vain 27,05 prosenttia. Seuraavina tulivat Ruotsi (30 %) ja Hollanti (39,75 %).

Suomessa kyllä-vastauksia oli 51,16 prosentilla vastaajista.

UNDP:n mukaan huolestuttavinta on, että 28 prosenttia vastaajista arvioi, että miehen on sallittua pahoinpidellä vaimoaan.

Järjestön mukaan tutkimus tuo julki uusia tietoja niistä näkymättömistä muureista, jotka estävät sukupuolten tasa-arvokehityksen. UNDP:n mukaan hallitusten tulisi puuttua naisia syrjiviin asenteisiin ja uskomuksiin koulutuksen avulla.

Tutkimus julkaistiin ensi maanantaina kokoontuvan YK:n naisten asemaa käsittelevän komitean kokouksen alla. Sunnuntaina vietetään Kansainvälistä naistenpäivää.

Venäläisten maahantulijoiden määrä on kasvanut huimasti Kaakkois-Suomessa parin viime kuukauden ajan. Yle seuraa tänään perjantaina rajaliikennettä Suomen vilkkaimmalla itärajan rajanylityspaikalla Lappeenrannan Nuijamaalla.

Yle Lappeenrannan radiolähetys seuraa Nuijamaan arkea perjantaina kello 6–10 sekä iltapäivällä kello 14–18. Kuuntele lähetystä Yle Areenasta.

Kello 10.00 alkaa Yle Areenassa suora TV-lähetys. Seuraa sitä joko klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa tai painamalla tästä.

Matkailijamäärien kasvu näkyy myös tax free -kaupassa, ja seuraavaksi kasvusuuntauksen odotetaan piristävän investointeja Kaakkois-Suomessa.

Esimerkiksi Nuijamaan raja-aseman kautta venäläisiä matkailijoita tuli helmikuussa Suomeen yli 40 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tulevasta naistenpäivän viikonlopusta odotetaan rajalla erityisen vilkasta, sillä venäläisillä on ylimääräinen vapaapäivä maanantaina.

Rajanylittäjien määrän odotetaan kasvavan tänä viikonloppuna jopa neljänneksellä viime vuoteen verrattuna. Lähtevä liikenne on kiivaimmillaan maanantaina, jolloin Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkojen kautta poistuu noin 18 500 venäläistä matkailijaa.

Oopperalaulaja, tenori Seppo Ruohonen on kuollut 73-vuotiaana, kertoo Ilta-Sanomat. Lehden mukaan Ruohonen menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen.

Seppo Ruohonen oli yksi Suomen menestyneimpiä oopperatenoreita. Hän on ollut kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperaan, Frankfurt am Mainin oopperaan, Wienin Staatsoperiin ja Deutsche Operiin Berliinissä.

Vuonna 2011 Ruohonen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.

Seppo Ruohosen veljet Matti ja Teppo Ruohonen ovat tunnettuja iskelmälaulajia.

Moni ruotsalainen hieraisi silmiään keskiviikkona, kun sosiaaliseen mediaan alkoi tulvia kuvia Turkkiin matkanneesta Ruotsidemokraattien puheenjohtajasta Jimmie Åkessonista.

Kuvissa Åkesson on rajakaupunki Edirnessä jakamassa esitteitä EU:hun pyrkiville ihmisille.

Esitteissä sanotaan, että Ruotsi on täynnä, eikä se voi ottaa lisää turvapaikanhakijoita vastaan. Allekirjoittajaksi oli kirjattu Ruotsin kansa ja ruotsidemokraatit.

Åkessonin tempaus on saanut aikaan vastalauseiden ryöpyn sosiaalisessa mediassa Ruotsissa. Monen kommentoijan mielestä hänen toimintansa oli häpeällistä huomion hakemista täysin väärässä tilanteessa ja se osoitti suurta harkintakyvyn puutetta.

Ruotsidemokraatit jakoivat vastaavia lentolehtisiä jo 2015 Lesboksen saarella.

Nyt ollaan kuitenkin Euroopassa aivan eri tilanteessa ja ruotsalaiset katsovat Åkessonin tehneen sisäpolitiikkaa paikassa, jossa Turkki käyttää ihmisiä politiikan välineenä.

Monet ovat reagoineet voimakkaasti siihen, että Åkesson on kirjannut lentolehtisensä Ruotsin kansan nimiin. Esimerkiksi näyttelijä Julia Dufenius irtisanoutui voimakkaasti Åkessonin toiminnasta.

Ruotsissa on Twitterissä levinnyt aihetunnistin #inteimittnamn – millä tarkoitetaan sitä, että Åkesson ei puhunut minun nimissäni.

Asianajaja Behrang Eslami on tehnyt Åkessonin lehtolehtisistä ja nimenomaan “Ruotsin kansa” -allekirjoituksesta rikosilmoituksen poliisille.

Krittiikkiä yli puoluerajojen

Useat poliitikot pitivät Åkessonin käytöstä täysin sopimattomana ruotsalaiselle puoluejohtajalle.

– Åkesson tekee puolueen omaa kampanjaa ja pelaa poliittista peliä hädänalaisten ihmisten kustannuksella, mitä ei voida hyväksyä, sanoi keskustapuolueen puoluejohtajaa sijaistava Anders W Jonsson SVT:n haastattelussa.

Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Jonas Sjöstedt piti raukkamaisena, että ruotsidemokraatit hakevat poliittisia pisteitä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä hyödyntämällä.

Ympäristöpuolueen Isabella Lövin kirjoitti Twitterissä Åkessonin toiminnan osoittaneen sen, ettei Åkessonista tule koskaan “sisäsiistiä” poliitikkoa.

Ruotsidemokraattien kanssa yksittäisissä kysymyksissä yhteistyötä tekevä maltillinen kokoomus on kommentoinut, että lehtisten jakamista tehokkaampaa on olla vaikuttamassa Ruotsin maahanmuuttopolitiikan suuntaan.

Näin Åkessonkin olisi voinut tehdä.

Samaan aikaan kun Åkesson jakoi lehtolehtisiä Turkissa, kokoontui Ruotsin valtiopäivillä maahanmuuttopoliittinen valiokunta keskustelemaan siirtolaispolitiikan tulevista linjauksista. Åkessonin päätöstä lähteä mieluummin Turkkiin kritisoitiin laajalti.

Maahanmuuttoa kiristetty tuntuvasti

Åkesson perusteli Turkin rajaseudulle lähtemistä sillä, että Ruotsi ei kestä vuoden 2015 kaltaista pakolaiskriisiä. Useat poliitikot ja maahanmuuttoministeri ovat kuitanneet tämän aiheettomana pelotteluna, sillä Ruotsin maahanmuuttoa koskevaa lainsäädäntöä on kiristetty tuntuvasti vuoden 2015 jälkeen.

Ruotsi on ottanut myös EU:n sisäiset rajatarkastukset käyttöön.

Ruotsissa on keskusteltu varsin maltillisesti Turkin ja Kreikan rajan ajankohtaisesta tilanteesta ennen Åkessonin visiittiä rajalle. Puolueiden kommenteissa on korostettu Kreikan auttamista EU:n rajavalvonnassa.

Vain vasemmistopuolue ja ympäristöpuolue katsovat, että Kreikan tulee päästää Turkkiin paenneet ihmiset hakemaan turvapaikkaa EU:sta.

Ruotsidemokraatit on tuoreiden mittausten mukaan maan suosituin puolue. Mediassa on pohdittu, kääntyykö Åkessonin tempaus puolueen eduksi vai haitaksi.

Lue lisää:

Kyselyt: Ruotsidemokraatit nousseet ensi kertaa demarien ohi Ruotsin suurimmaksi puolueeksi

Ruotsidemokraattien kannatus ylsi ennätyslukemiin, sosiaalidemokraattien suosio alin koskaan

klo 9.17 korjattu Turkin kaupungin nimi

Opioidiongelmaisten määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Heitä on jo enemmän kuin amfetamiinin ongelmakäyttäjiä. Opioidien kauppanimiä ovat esimerkiksi Subutex, Panacod, Tramadol ja Metadon.

Opioidien ongelmakäyttäjien arvioitu määrä on lähes kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa: vuonna 2012 heitä arvioitiin olleen noin 15 000. Uusimman, tänään perjantaina Duodecim-lääkärilehdessä julkaistavan tutkimuksen mukaan heitä arvioitiin olleen vuonna 2017 lähes 30 000. Amfetamiinin ongelmakäyttäjiä on vähemmän.

– Huumeiden ongelmakäyttö on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, THL:n tutkimusprofessori Hannu Alho.

Yhteensä amfetamiinin ja opioidien ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan jopa 44 500.

Räjähdysmäistä kasvua lukumäärissä selittää osin parantunut rekisteröintijärjestelmä, mutta missään nimessä se ei selitä kokonaan kasvua, sanoo Alho.

Ongelmakäytön lisääntyminen on tutkimusprofessorin mukaan todellista ja esimerkiksi opioidien kohdalla se johtuu siitä, että amfetamiinin käyttäjät siirtyvät usein opioidien käyttäjiksi.

– Ongelma on se, että amfetamiiniriippuvuuteen ei ole hoitoja tarjolla. Siihen ei ole löydetty hyvää hoitoa. Eli kun amfetamiininkäyttäjät eivät pääse hoitoon ja kun tulee huono olo, niin sitten mennään vielä kovempiin aineisiin, opiaatteihin.

Alhon mukaan kuntien pitää alkaa nyt tosissaan tarjoamaan hoitoa ja ennaltaehkäisyä nuorille ja lapsille: 15–24-vuotiaiden ongelmakäytön kasvu on hänestä erityisen huolestuttavaa.

Alhon mukaan myös yleinen huumemyönteisyys on johtanut kovempien aineiden käyttöön.

– Huumeiden käyttö on kaiken kaikkiaan lisääntynyt. Asenteet ovat lieventyneet, kannabiksen käyttö on lisääntynyt merkittävästi, niin myös kovempienkin huumeiden käyttö lisääntyy.

Alhon mukaan kannabiksen käyttö on lisääntynyt kaikista eniten 25–34-vuotiaiden naisten parissa. Hän näkee yhteyden kannabiksen, amfetamiinin sekä opioidien käytön välillä.

A-klinikka: "Lähes kaikilla hoitoon hakeutuvilla ovat opioidit mukana kuvioissa"

Opioidiongelman räjähtäminen käsiin näkyy myös hoitopaikoissa. Opioidien yleisyys kulkee käsi kädessä amfetamiinin käytön lisääntymisen kanssa – ja opioidit ovat kiilanneet amfetamiinin ohi.

– Lähes kaikilla hoitoon hakeutuvilla ovat opioidit kuvioissa mukana, sanoo Helsingin yliopiston työelämäprofessori, A-klinikka Oy:n johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

– Ei se kaikilla ykköspäihde ole, mutta kyllä se kakkosena on siellä mukana. Huolestuttavinta on, että se näkyy nuoremmilla ja naisilla kasvavassa määrin.

Simojen mukaan eniten käytetttävän buprenorfiinin eli esimerkiksi Subutexin rinnalla muidenkin opioidien, kuten Tramadolin ja parasetamolikodeiiniyhdisteiden väärinkäyttö näkyy klinikoilla.

Myös Simojoen mukaan opioidiongelma on todellinen, eikä uudenlainen rekisteröintijärjestelmä selitä ongelmakäyttäjien määrän kaksinkertaistumista lyhyessä ajassa.

– Meidän hoitojärjestelmämme ei ole pystynyt vastaamaan ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen tarpeeseen, mikä päihdepuolella on, hän sanoo.

– Päihdepalvelujärjestelmämme on huonoissa kantimissa tällä hetkellä aika pitkälle kuntien säästötarpeiden vuoksi. Myös nuorten kohdalla se on tarkoittanut sitä, että palveluiden saaminen on heikentynyt.

Simojoki penääkin erityisesti lasten ja nuorten päihdeongelmien hoitamista. Nykyisin päihdehoidot kunnissa ovat usein keskittyneet pääasiassa täysi-ikäisille.

– Päihdeosaamisen sisällyttäminen lastensuojeluun olisi erityisen tärkeää. Ja se, että löytyisi matalan kynnyksen palveluita myös siellä missä nuoret käyvät eli verkko- ja somemaailmaan, Simojoki sanoo.

Lue myös:

Ylen kysely: Huumeet näkyvät kouluissa yhä enemmän, eikä poliisi ehdi avuksi – Nikke, 22: “Kukaan ei kertonut, että huumeista voi päästä eroon”

9 harhaluuloa: Huumepoliisit kertovat, mitä illuusioita nuorilla on huumekaupasta – "Vain tuuri ratkaisee, miten tilanne päättyy"

Huumekokeilussa kuolleen Hilman, 18, vanhemmat: “Emme toivo kenellekään tätä helvettiä” – Nuorten huumekuolemat selvässä kasvussa

Oli 26. joulukuuta vuonna 2019, kun Tea Salon, 43, elämä muuttui hetkessä.

Salo oli Kouvolan Prismassa miehensä kanssa, kun hänelle tuli yhtäkkiä huono ja kuvottava olo. Salo oli tuolloin kaupan kassalla ja sanoi miehelleen, että menee heikon olon takia nopeasti autolle.

Hänen miehensä Petri Salo tajusi heti, että kyse on jostakin vakavammasta. Vaimon iho näytti harmaankalpealta. Mies soitti ambulanssin Prisman parkkihalliin, jonne Tea Salo oli ehtinyt kävellä.

– En muista tapahtumasta muuta kuin sen, että lähdin kävelemään autolle. Seuraava muistikuva on sairaalasta, Tea Salo kertoo.

Salo vietiin Päijät-Hämeen keskussairaalan teho-osastolle Lahteen.Diagnoosi oli sydäninfarkti. Hänelle tehtiin pallolaajennus.

– Sydämessä oli massiivinen tukos oikealla puolella. Minut laitettiin lääkkeelliseen koomaan ja herätettiin sieltä leikkauksen jälkeen.

Salo vietti sairaalassa kaksi viikkoa. Lahdesta hänet siirrettiin vielä Kymenlaakson keskussairaalaan yhdeksi yöksi.

Eräs asia jäi kuitenkin vaivaamaan Saloa.

Salo oli Lahdessa hoidossa ollessaan päässyt kiittämään häntä sairaalassa hoitaneita lääkäreitä, mutta ei hoitoketjun alkupäässä ollutta ensihoidon tiimiä.

Ensihoidon lääkäri ja siihen kuulunut muu tiimi oli saapunut paikalle viidessä minuutissa eli hyvin nopeasti hätäpuhelun soittamisesta ja pelastanut elvyttämällä hänen henkensä.Se siis pelasti hänen henkensä.

Siksi Salo halusi kiittää lääkäriä henkilökohtaisesti.

Kiitoksen merkitys työelämässä on lisääntynyt

Työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitokselta kertoo, että positiivinen psykologia on voimistunut viime vuosina työelämässä. Yksi osa tätä on kiitoksen sanominen toiselle, tuli se sitten kollegalta tai asiakkaalta.

– Se herättää ihmisiä tarkkailemaan ympäristöään. On hyvä asia, että myönteisistä asioista puhutaan.

Monelle on tuttua, että palautetta tulee yleensä vain silloin, jos on tehnyt virheen. Kun kaikki menee hyvin, mitään ei kuulu.

Ihmiset tarvitsevat sekä kiittävää että rakentavaa palautetta.

– Työntekijä ei voi tietää, tekeekö työtään oikein, jos sitä ei kerrota.

Kiitoksen saaminen merkitsee enemmän ulkoapäin ohjautuville kuin sisältäpäin ohjautuville, mutta kaikki kuitenkin kaipaavat hyväksyntää ja arvostusta.

– Sisältäpäin ohjautuville riittää, että homma on heidän mielestään hyvin tehty. Vaikka yksilöt ovat erilaisia, myönteisestä palautteesta ei ole kenellekään haittaa.

Tea Salo sai ajatuksen lääkärin tapaamisesta jo sairaalassa ollessaan, mutta ajatus jäi hautumaan. Hänen kaverinsa Timo sattui olemaan töissä Kymenlaakson pelastuslaitoksella ja Salo kysyi häneltä asiaa. Tapaamista alettiin sopia helmikuussa ja se järjestyi viikon päästä 22. helmikuuta.

– Kaverini auttoi siinä, että tapaaminen järjestyi.

Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka sanoo, että yli kymmenen vuotta sitten merkityksellisiä asioita työhyvinvoinnin kannalta olivat esimerkiksi virkistyspäivät. Viime vuosina palautteen saaminen esimerkiksi kiitoksen muodossa on korostunut.

– Puhutaan enemmän työhteisötaidoista, joilla rakennetaan hyvää henkeä työpaikoilla ja siinä kiittäminen on yksi tärkeä asia. Pidetään kiitollisuuspäiväkirjoja ja mietitään, mikä on hyvin.

Mankan mukaan kiittäminen vähentää koettua kuormitusta. Hyvä mieli lisää nimittäin jaksamista ja edistää palautumista.

– Stressi on tuhoisaa silloin, kun ihminen ei palaudu siitä. Jos saa pieniä virikkeitä, myös stressikuormitus vähenee.

Mankan mukaan kiitoksen sanomisessa on silti yhä parantamisen varaa. Kiireessä kiittäminen helposti unohtuu.

– Ajatellaan ihmisen tietävän itse, että hän tekee työnsä hyvin. Vaikka tietäisikin, kiitoksen ääneen sanominen on silti tärkeää.

Tea Salo tapasi ensihoitolääkärin henkilökohtaisesti helmikuussa 2020 Kymenlaakson keskussairaalassa.

Kyyneleiltä ei vältytty

Salo ei unohda tapaamista koskaan. Hän liikuttuu yhä, kun muistelee kohtaamista Kymsoten ambulanssiasemalla helmikuussa.

– Kyyneleet tulivat, kun näin lääkärin. Ei meinannut löytyä sanoja, mutta kiitin lääkäriä. Lääkäri oli mielissään.

Salo antoi kukkia ja kakun lääkärille.

Lääkäri oli Kymsoten lääkäriyksikön sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) palveluksessa työskentelevä Niko Neuvonen.

Neuvonen ei voi kommentoida yksittäistapausta hoitotilanteessa, mutta pitää kiitosta työstään aina isona asiana. Hän on tehnyt työtään ensihoitolääkärinä vuodesta 2013 ja vastaavat tapaamiset voi laskea yhden käden sormilla.

– On harvinainen tilanne, että potilas kiittää jälkeenpäin työstä. Kun se tapahtuu, se lämmittää mieltä. Pidän työtäni muutenkin merkityksellisenä, mutta henkilökohtainen kiitos auttaa jaksamaan.

Neuvonen ei kuitenkaan halua kiillottaa sädekehäänsä. Hän muistuttaa, että auttamisketjuun osallistuu koko hoitotiimi aina hätäpuhelun soittamisesta sairaalaan asti.

– Koko ketjun pitää toimia, että saadaan hyvä lopputulos. Ensihoitovaihe on vain yksi osa.

Myös hyvä työyhteisö ja mahdollisuus kouluttaa ja kehittää itseään merkitsevät.

– Työn suola on se, että näkee oman ja muun hoitoketjun työn tuloksen.

Jos kiitosta ei saa, se lamaannuttaa

Työterveyslaitoksen Heli Hannonen sanoo, että esimerkiksi ensihoidossa työskentelevä lääkäri ei saa niin helposti palautetta potilaalta, koska on hoitoketjun alkupäässä.

– On hyvä kiittää niitäkin, jotka eivät sitä välttämättä työssään kuule. Ammateissa, missä tehdään konkreettista asiakaspalvelutyötä, kiitoksen merkitys korostuu. Näitä ovat esimerkiksi kaupan kassat ja siivoojat.

Tampereen yliopiston Marja-Liisa Mankan mukaan kiittämistä tarvitaan alalla kuin alalla ja arjessa.

– Jos kiitosta ei saa, se lamaannuttaa. Silloin ihminen jää ulkopuolelle yhteisöstä, masentuu ja voimavarat hupenevat.

Mankan mukaan kiittäminen kannattaa aina, vaikka se vaatii rohkeutta kiitoksen sanojalta.

– Monesti toisen saa ilahtumaan, kun sen uskaltaa tehdä.

Kaupassa ei saa olla enää rauhassa

Tea Salo päätti tehdä hänen ja lääkärin tapaamisesta postauksen helmikuussa Facebookiin.

– Kirjoitan harvoin henkilökohtaisia asioita, mutta koin, että tämä oli tärkeä juttu, kun siitä Kouvolassa puhuttiin.

Postauksen jälkeen moni on sanonut Salolle pysähtyneensä miettimään asioita.

– Olen nauranut, että ei ole sen kirjoituksen jälkeen ollut yhtäkään kauppareissua niin, etten olisi halannut jotakin ihmistä.

Sydäninfarkti ei tullut Salolle yllätyksenä, sillä hänen isänsä kuoli siihen nelikymppisenä. Nyt Salolla on sepelvaltimotautiin lääkitys. Lisäksi hän on tehnyt elämäntapamuutosta ja syö siksi terveellisesti.

Salo on kiitollinen siitä, että jäi henkiin ja hänen viestinsä onkin nyt selvä.

– Eläkää ihmiset. Olkaa positiivisia, älkääkä jääkö katkeruuteen. Kiittäminen ei ole koskaan turhaa.

Kiitetäänkö työssä ja arjessa tarpeeksi? Voit keskustella aiheesta 6.3. klo 23 asti.

Lue myös:

Vappu Pimiän menestysreseptinä on kiitollisuus ja hyviin asioihin keskittyminen: "Yritän etsiä pimeässäkin hetkessä jonkin oljenkorren"

Sonni puhkaisi Rauno Schulzin selkäytimen – Mies kiittää tatuoinnilla sairaalaa siitä, että on hengissä: "Yleensä viikatemies voittaa"

15-vuotias tyttö istui sillan kaiteella odottamassa rekkaa, jonka alle hypätä – yksi ohikulkija pysähtyi ja sanoi pelastavat sanat: "Mitä kuuluu?"

Jaana Stenman yritti kuolla – nyt hän etsii pelastajiaan, koska haluaa kiittää, että elää: "Haluaisin vain sanoa, että voin paljon paremmin"

Iltaöisen Suomen halki puskevassa kiskobussissa on kylmä. Junassa istuvan matkustajan päätä kivistää ja joka paikkaa särkee ja jomottaa. Vilunväreet vavisuttavat kehoa.

Hän on palaamassa kotiin työmatkalta, joka suuntautui alueelle, jossa koronavirusta on havaittu. Väsymys sekoittuu kipuun ja huoleen: entä jos minulla onkin se?

Matkustajan junamatka Vantaalta Jyväskylään nousi uutisaiheeksi viime viikolla. Hänellä epäiltiin koronavirustartuntaa.

Matkustaja soitti itse junasta Keski-Suomen keskussairaalan päivystysnumeroon ja kertoi oireistaan sekä matkastaan koronaviruksen levinneisyysalueelle. Hänen lähellään istunut junamatkustaja kuuli osan puhelusta.

Koronavirustartunnasta epäiltyjen ja tartunnan saaneiden yksityisyydensuoja on kovalla koetuksella tautiin kohdistuvan valtavan huomion keskellä.

Kun Jyväskylän koronajuna lähti rullaamaan raiteillaan, kyydistä oli enää mahdoton hypätä pois. Terveydenhuollon, viranomaisten, VR:n ja median muodostamat vaunut kiihdyttivät päivän kuluessa vauhtiaan.

Lopulta omasta ja muiden ihmisten terveydestä huolestunut matkustaja oli jopa enemmän huolissaan oman henkilöllisyytensä paljastumisesta kuin siitä, oliko hän saanut koronavirustartunnan.

Yle kertoo matkustajan kokemuksesta koronaepäilyn keskellä nimettömästi, että hänen yksityisyyttään voitaisiin suojata jatkossakin.

Huhu sairastuneesta matkustajasta tyhjensi junavaunun

Koronavirustartuntaa epäillyt matkustaja ehti junamatkan aikana miettiä monta asiaa:

– Mitä tapahtuu, jos minä tuon viruksen mukanani Suomeen? Jos perheeni sairastuu tai tauti leviää sadoille muille ihmisille? Se aiheuttaisi syyllisyyden, jonka kanssa olisi vaikea elää.

Hänen huolestunut puhelunsa otettiin Keski-Suomen keskussairaalan päivystyksessä vakavasti.

Matkustajaa kehuttiin esimerkillisestä toiminnasta ja ilmoituksen tekemisestä. Hän sai ohjeet välttää lähikontaktia muiden junassa olevien kanssa. Keskussairaala lupasi järjestää hänelle kuljetuksen rautatieasemalta sairaalalle junan saapuessa Jyväskylään.

Junassa sairaalapuhelun kuullut mies suhtautui tilanteeseen rauhallisesti, mutta päätti siirtyä toiseen vaunuun. Hän kehotti myös muita vaunussa matkustaneita toimimaan samoin.

– Koko vaunu tyhjeni noin viidessätoista sekunnissa, virusta epäillyt matkustaja kertoo.

Junan kuljettaja näki kamerastaan vaunuissa tapahtuvan liikehdinnän ja tuli junan pysähdyttyä kysymään, mitä on tekeillä.

Kun tilanne kerrottiin hänelle, kuljettaja otti ohjeiden mukaisesti yhteyden VR:n operaatiokeskukseen, mistä tapausta hälytettiin selvittämään VR:n ylilääkäri Otso Ervasti. VR:llä on kaksi omaa lääkäriä, joita konsultoidaan tarvittaessa matkustajaliikenteeseen liittyvissä sairastapauksissa.

Ervasti kertoo informoineensa tilanteesta myös VR:n turvallisuusjohtajaa ja keskustelleensa muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijan kanssa. Yhteistyössä VR:n turvallisuusjohdon kanssa päädyttiin junavaunujen puhdistamiseen.

– Tilanne oli rauhallinen. Meillä on selkeät toimintasuunnitelmat erilaisten poikkeustilanteiden varalta, kertoo VR:n viestintäjohtaja Tatu Tuominen.

Matkustajalle viestinvaihto VR:n sisällä ei näyttänyt rauhalliselta. Hän muistelee, että jossain vaiheessa matkaa häneltä olisi kysytty lupaa kerätä ja mahdollisesti julkaista tuntomerkkejä itsestään. Huoli omasta yksityisyydestä heräsi ensimmäisen kerran.

– Se tuntui todella pelottavalta. Ja liioitellulta, kun minulla ei ollut edes todettu mitään tautia, hän toteaa.

VR:n viestintäjohtaja kiistää, että tuntomerkkien keräämistä tai julkaisemista olisi missään vaiheessa suunniteltu. Samoilla linjoilla on VR:n ylilääkäri.

– Jos näyte olisi ollut positiivinen ja lähimatkustajia olisi pitänyt tavoitella, se olisi ollut viranomaisten tehtävä, Ervasti sanoo.

VR kertoo kuitenkin auttavansa viranomaista lähimatkustajien etsimisessä. Ervastin mukaan se tarkoittaa muun muassa junamatkustajien yhteystietojen keräämistä jo matkan aikana, jos tähän on tarvetta ja mahdollisuus. Koronaepäilyn kohdalla näin ei toimittu.

Puolituttujen viestittely ahdistaa: "Oletko se sinä?"

Ambulanssi odotti koronavirusta epäillyttä matkustajaa Jyväskylän rautatieasemalla. Hänet kuljetettiin takaovesta sairaalaan, suoraan eristykseen.

– Henkilökunta oli korostetun ystävällistä, mutta erittäin tarkkaavaisen näköistä. Kaikkiin kysymyksiini vastatttiin. Tuntui, että vaikka olisin halunnut tietää tähtien asennon, se selvitettäisiin minulle, hän kertoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittaa, että tartuntataudeista ei uutisoitaisi ennen kuin tartunta on varmistunut. Saman ohjeen on antanut myös Sosiaali- ja terveysministeriö.

Koronaviruksen kohdalla suositus ei ole pitänyt kutiaan.

Maailmalla riehuvaan virukseen kohdistuva mielenkiinto on saanut median ja myös yksityiset ihmiset suhtautumaan jo tautiepäilyihin tavallista vakavammin.

Näin kävi myös Jyväskylän tapauksessa. Tieto junavaunujen puhdistamisesta tuli Ylelle yleisöltä ja VR:n tiedotus vahvisti asian kysyttäessä.

– Joskus kokonaistilanteen kannalta on parempi kertoa, että tällainen tilanne on ollut ja sitä selvitetään, kuin että ei kerrottaisi mitään vaikka huhut ovat liikkeellä ja media jo kirjoittaa asiasta, sanoo THL:n ylilääkäri Taneli Puumalainen.

Eristyksessä oleva junamatkustaja havahtui asian julkisuuteen aamulla, kun hänen puhelimeensa alkoi ilmestyä viestejä tutuilta ja puolitutuilta. Kaikkiaan viestejä tuli useita kymmeniä.

– Ihmiset, jotka eivät edes tervehdi minua kadulla, halusivat yhtäkkiä tietää mitä minulle kuuluu: Miten matka meni? Oletko sairaana? Osa kysyi suoraan, oletko sinä se koronaepäilty.

Matkustaja kertoo tehneensä ulkomailla ollessaan päivityksiä sosiaaliseen mediaan. Hän arvioi ihmisten lukeneen uutisia ja päätelleen, että Jyväskylään matkanneen koronaepäillyn tuntomerkit voisivat sopia häneen.

Viestit tuntuivat kuitenkin ahdistavilta. Niistä ei välittynyt matkustajan mukaan aito huoli hänen hyvinvoinnistaan, vaan pikemminkin uteliaisuus.

– Mietin, mitä he oikein haluavat? Mitä hyötyä siitä olisi heille, jos saisivat tietää minulla epäiltävän koronavirusta?

Keski-Suomen keskussairaalan tartuntatautien osaston henkilökunta ohjeisti matkustajaa harkitsemaan, kenelle tautiepäilystä kannattaisi kertoa. Hänelle huomautettiin, että tieto epäilystä voisi vaikuttaa asiakkaan ja hänen perheensä sosiaalisiin suhteisiin.

– Mitään virallista ohjetta meillä ei ole tämmöisestä varoittamisesta, emmekä voi estää henkilöä kertomasta terveydentilastaan kenelle haluaa. Mutta onhan se ihan kansalaisviisautta miettiä oman yksityisyytensä rajoja, sanoo Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaa koronaepäilyn aikaan sijaistanut ylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine.

Asiakaspalvelutyössä toimivalle matkustajalle heräsi pelko paitsi perheestään, myös ammatistaan. Jos hänet leimattaisiin koronapotilaaksi, riittäisikö asiakkaita jatkossa?

Lopulta matkustaja päätyi kertomaan eristyksessä olostaan vain puolisolleen, joka odotti häntä kotiin.

– En uskaltanut kertoa edes äidilleni. Luotan häneen kyllä, mutta en halunnut asettaa äitiäni tilanteeseen, jossa hänenkin olisi valehdeltava. Uteluja terveydentilastani tuli vanhemmilleni useita.

Henkilöllisyyden kalastelussa kokeillaan yksityisyydensuojan rajoja

Jyväskylän junamatkustajan tartuntaepäilyn tullessa julkisuuteen Suomessa oli havaittu vain yksi varmistettu koronavirustartunta. Lapissa lomailemassa olleen kiinalaisnaisen oireet varmistuivat tammikuun lopulla koronaviruksen aiheuttamaksi. Sen jälkeen Suomessa ei oltu uutisoitu koronaepäilyistä, joten kiinnostus Jyväskylän tapausta kohtaan oli suurta.

Tällä hetkellä Suomessa yhteensä kaksitoista ihmistä on saanut tartunnan. Yli 200 ihmistä on testattu. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella lähes 150 ihmistä on karanteenissa varmuuden vuoksi oltuaan lähikontaktissa yhden sairastuneen kanssa.

Myös heidän kohdallaan on ollut merkkejä potilaiden henkilöllisyyden kalastelusta.

– Ilmassa on merkkejä, että rajoja yritetään testata. Toivoisin, että tiedotusvälineissä muistetaan uutispaineesta huolimatta ihmisten oikeus yksityisyyteen, sanoo HUSin viestintäpäällikkö Niina Kauppinen.

Hän ei halua määritellä tarkemmin, mitä rajojen testaaminen tarkoittaa käytännössä.

Ilmiö tunnistetaan myös THL:ssa. Kehittämispäällikkö Katja Sibenberg kertoo, että lisätietoa koronapotilaista ja testattavista on yritetty urkkia. Se tuo haasteita viestinnälle, jota THL tekee yhdessä hoitavien sairaaloiden kanssa.

– Pyrimme avoimeen viestintään, mutta samaan aikaan suojaamaan potilaiden ja altistuneiden yksityisyyttä ja myös takaamaan terveydenhoitoon työrauhan, Siebenberg kertoo.

Matkustaja luki laboratoriotuloksensa mediasta

Alkuillasta junamatkustaja sai jälleen viestin puhelimeensa. Uutisotsikko kertoi: Jyväskylän tapauksen laboratoriokokeet: ei koronavirusta. Hän hämmästeli, kuinka media tietää asiasta, vaikka laboratoriotuloksia ei ole kerrottu hänelle?

Koronavirukseen liittyvä yleinen huoli ja tiedontarve aiheuttaa valtavaa painetta asiasta tiedottaville tahoille. Tiedotusvastuu on ensisijaisesti potilasta hoitavalla sairaalalla, mutta viestinnästä neuvotellaan usein THL:n kanssa. Käytännössä THL:n rooli vahva, sillä terveydenhoito kuuntelee kansallisia ohjeita tarkalla korvalla.

Keski-Suomen keskussairaala suunnitteli tiedottavansa koronaepäilystä vasta näytetulosten valmistuessa, mutta suunnitelma meni uusiksi kun medialla oli jo VR:n vahvistama tieto tapauksesta.

– Emme yksilösuojan vuoksi kerro asiakkaasta tai potilaasta mitään, mutta emme voi myöskään valehdella, että meillä ei tämmöistä tapausta olisi, Heljä Lundgrén-Laine sanoo.

Myös THL painotti sairaalalle nopean tiedottamisen merkitystä. Lopulta viestintä toimi liiankin tehokkaasti ja media ehti julkaista tiedon negatiivisesta testituloksesta ennen kuin matkustaja kuuli siitä itse.

Sairaalan mukaan tieto annettiin päivystävälle lääkärille heti sen tultua, mutta ilmeisesti lääkärille tuli toinen työtehtävä ennen kuin hän ehti kertomaan tulosta asiakkaalle.

– Hetkeksi se meni tunteisiin, mutta ymmärrän kyllä, että virheitä sattuu. Olisin varmasti ollut enemmän pahoillani tästä järjestyksestä, jos testitulos olisi ollut toinen, matkustaja sanoo.

WHO:n johtaja: "Stigma on vaarallisempi kuin virus"

Jyväskylän junamatkustajan pelko henkilöllisyytensä paljastumisesta ja virusepäilyn aiheuttamasta sosiaalisesta eristämisestä on kansainvälisesti katsottuna perusteltu.

Muun muassa Aasiassa koronakaranteeniin joutuneen risteilyaluksen matkustajat kertovat saaneensa kotiin palattuaan hyytävän vastaanoton. Heitä on vältety, heille on lähetty vihaviestejä ja jopa tappouhkauksia (New York times).

Useat valtiot kielsivät MS Westerdam -alukselta pääsyn maihin, vaikka laivayhtiö oli vakuuttanut, että laivalta ei ollut löydetty yhtäkään koronavirustapausta.

Helsingin seudulla koronaviruksen takia tehdyt karanteenipäätökset ovat herättäneet paljon keskustelua ja huolta.

– Olemme saaneet yhteydenottoja kotikaranteeniin asetettujen lasten perheiltä, että perheenjäseniä on kielletty tulemasta kouluun, työpaikoille tai harrastuksiin. Tämä on täysin tarpeetonta, HUSin infektiotautien ylilääkäri Asko Järvinen toteaa.

Maailman terveysjärjestö WHO:n johtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus on useassa yhteydessä puhunut koronavirukseen liittyvästä stigmasta. Hän pitää sitä jopa vaarallisempana asiana kuin itse virusta (BBC).

Jyväskylän koronavirusepäily todettiin aiheettomaksi ja junamatkustaja pääsi kotiinsa tulosten varmistuttua. Hän on seurannut mediasta, kuinka Helsingin seudulla koronauutiset lisääntyvät.

Hänen ajatuksensa ovat erityisesti koululaisessa, jonka takia yli sata ihmistä on asetettu karanteeniin.

– Tekisi mieli soittaa hänelle ja sanoa, että kaikki kääntyy vielä parhain päin, sinä et ole tehnyt mitään pahaa. Mutta en tiedä, kuka hän on. Enkä haluakaan tietää.

Kela ei maksa tartuntalain mukaisesti tartuntatautipäivärahaa ulkomailla esimerkiksi koronaviruksen takia karanteeniin määrätyille. EU-maiden osalta päivärahan maksamista selvitetään edelleen.

Sen sijaan kotimaassa karanteeniin määrätylle maksetaan tartuntautipäivärahaa. Viime vuonna tartuntapäivärahaa maksettiin 120 ihmiselle yhteensä 324 749 euroa.

Kela tarvitsee päivärahan maksamista varten sairaanhoitopiirin tai kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöksen poissaolosta, karanteenista tai eristämisestä.

Tartuntapäivärahassa ei ole omavastuuaikaa ja se korvaa kokonaan karanteenin tai eristyksen aiheuttaman ansionmenetyksen. Päiväraha lasketaan siitä palkasta, minkä työntekijä saisi, jos hän olisi ollut töissä.

Yrittäjän karanteeni korvataan YEL- tai MYEL-vuosityötulon perusteella.

Lisäksi alle 16-vuotiaan lapsen huoltaja saa tartuntapäivärahan, jos lapsi on määrätty karanteeniin, eikä huoltaja tuona aikana voi tehdä töitä.

Päivärahaa maksetaan hakemuksen perusteella. Toistaiseksi Kela ei ole saanut yhtään karanteeneihin liittyvää hakemusta.

Kännykän vieminen kierrätykseen on helppo ekoteko, mutta vain harva älypuhelin lopulta päätyy sinne.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräystä ja kierrätystä organisoivasta Elkeristä arvioidaan, että noin 100 000 puhelinta viedään vuosittain kierrätykseen ja uudelleenkäytettäväksi lähtee arviolta 300 000. Suomessa myydään vuosittain noin kaksi miljoonaa puhelinta.

Toisin sanoen kahdeksan puhelinta kymmenestä ei päädy kierrätykseen.

Mitä enemmän puhelimia kierrätetään, sitä vähemmän metallien louhimiseen tarkoitettuja uusia kaivoksia maailmalla tarvitaan. Tämä taas on hyvä asia ilmaston kannalta. Lähes kaikki älypuhelimen metallit ovat kierrätettävissä.

Kännyköiden kierrättämiselle ei ole periaatteessa mitään estettä. Kännyköille tarkoitettuja SER-kierrätyspisteitä on ympäri maata, iso osa kaupoista ottaa vastaan elektroniikkaromua ja erilaiset yritykset ostavat käytettyjä puhelimia myytäväksi eteenpäin.

Aalto-yliopiston metallurgian professorin Ari Jokilaakson mukaan tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan uusia keinoja kierrättämisen parantamiseksi.

Hän ehdottaa uutta panttijärjestelmää kännyköille.

Sen aikaansaaminen vaatisi hänen mukaansa riittävästi palautuspisteitä, toimivan lainsäädännön ja kuluttajille porkkanan, jotta järjestelmä olisi houkutteleva.

– Nykyisellään siinä (kierrätyksessä) on oma vaivannäkönsä puhtaan omantunnon saamiseksi. Pitää miettiä erikseen, mistä löydän kierrätyspisteen ja milloin menen sinne, kun taas pullonpalautuksessa tätä ei tarvitse miettiä, Jokilaakso sanoo.

Suuria summia palautuksella tuskin tienaisi, arvelee Jokilaakso. Hänen mukaansa panttijärjestelmän luominen olisi joka tapauksessa ehdottoman tärkeää, mutta vielä toistaiseksi merkkejä sellaisesta ei ole ilmassa.

Ensin saatava ihmisten luottamus

Käytettyjä puhelimia huoltavan ja myyvän Swappien perustajan, toimitusjohtaja Sami Marttisen mukaan kaikki järjestelmät älypuhelinten hiilijalanjäljen pienentämiseksi ovat tervetulleita. Hän suhtautuu kuitenkin epäilevästi siihen, kuinka hyvin panttijärjestelmä voisi käytännössä toimia.

– Siinä pitäisi ainakin olla merkittävä korvaus kuluttajalle. Älypuhelinta on hankala verrata palautuspulloon, koska puhelimeen liittyy paljon muitakin merkityksiä kuin pelkkä viestintä.

Elkerin keräysverkoston ja kierrätyksen operatiivinen päällikkö Juha-Pekka Lappi ei suoralta kädeltä innostu panttiehdotuksesta. Hänen mukaansa pienelektroniikan kierrätys toimii Suomessa nykypäivänä suhteellisen hyvin. Näin myös kännyköiden suhteen, vaikka tiedossaolevat kierrätysmäärät ovat myyntilukuihin verrattuna pieniä.

– Limupullo saattaa olla sinulla kotona viikon, mutta puhelinta käytetään vuosi tai kaksi. Miten pantti käytön jälkeen enää tunnistettaisiin, ehkä sarjanumerosta? Mikä vaikutus sillä olisi kaupalle? pohtii Lappi.

Hänen mukaansa suurin ongelma älypuhelinten kierrättämättömyydessä ovat tietoturvakysymykset. Ihmiset jättävät puhelimensa pöytälaatikkoon, koska pelkäävät tietojensa vuotavan vääriin käsiin.

– Ensin pitäisi saada ihmisten luottamus siihen, että toiminta on turvallista. He tietävät kyllä, mihin elektroniikan voi palauttaa, sanoo Lappi.

Maailman metallit eivät riitä

Älypuhelimet sisältävät noin 40:tä eri ainetta. Suurin osa niistä on erilaisia metalleja, joista osa on harvinaisia maametalleja.

– Kultaa on esimerkiksi puhelimessa 10 milligrammaa. Jos puhelimia valmistetaan 1,5 miljardia kappaletta vuodessa niin silloin kullan tarve on useita tonneja, selvittää Aalto-yliopiston professori Ari Jokilaakso.

Kierrätettäväksi tarkoitetun puhelimen akku irrotetaan, loput ainesosat murskataan ja erotellaan. Näin niistä saatavia materiaaleja voidaan käyttää uusien tuotteiden valmistamisessa.

Jokilaakson mukaan noin viidesosa 50 miljoonan tonnin sähkö- ja elektroniikkaromusta saadaan tällä hetkellä globaalisti kiertoon. Määrä ei ole lähellekään sitä, että se voisi auttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa.

– Jos haluttaisiin vaikuttaa ilmastonmuutokseen kännyköiden ja muun elektroniikan suhteen, niin niiden määrän kasvu pitäisi jäädyttää nykyiselleen, koska kasvu luo valtavasti metallien tarvetta. Nyt ei ole maailmassa niin paljon kaivoksia, että ne voisivat sitä tarvetta tyydyttää, Jokilaakso sanoo.

Tee ilmastoteko ja käytä puhelinta pitempään

Nykyisellään älypuhelinta käytetään keskimäärin pari vuotta. Älypuhelimen käyttöikää voi pidentää jopa kymmeneen vuoteen asti, muistuttaa Swappien toimitusjohtaja Sami Marttinen.

Hänen mukaansa kuluttajilla on harhaluuloja sen suhteen, mitä älypuhelimen osia kannattaa korjata. Jopa vähän vääntyneet tai emolevyltään vahingoittuneet puhelimet voivat olla korjattavissa. Akun vaihtaminen taas tuo nopeutta hitaalla käyvään puhelimeen.

– Akut ovat hyvin kuluva osa ja osittain sen vuoksi puhelin voi hidastella. Juuri tätä hidastelua osa pitää merkkinä siitä, että tarvitaan uusi puhelin tai muistin täyttymisen takia hankitaan uusi. Kun puhelimen käyttöikä on näin lyhyt niin senkin takia uusiokäyttäminen ja kierrätys on hyvin tärkeää.

Ota nämä täsmävinkit talteen:

• Käytä puhelinta mahdollisimman pitkään ja vie se sen jälkeen kierrätykseen. Puhelimen voi kierrättää minkä tahansa niitä myyvän liikkeen kautta tai sen voi viedä esimerkiksi SER-kierrätyspisteeseen.
• Osta uuden sijaan käytetty ja huolettu älypuhelin.
• Saat pidennettyä puhelimen käyttöikää lataamalla sen oikein. Unohda siis yön yli lataaminen! Älypuhelinta ei kannata ladata koskaan aivan täyteen, eikä päästää täysin tyhjäksi. Lataa puhelinta vähän kerrallaan, aina kun mahdollista niin, että virtataso olisi 45-75 prosentin välillä.
• Jos puhelin hidastelee, vaihda akku.
• Suojaa puhelimen näyttö panssarilasilla ja hanki puhelimeen kuoret.

Lue myös:

Osma Naukkarinen kieltäytyy käyttämästä älypuhelinta päästöjen takia – Jos käyttäisimme kännykkää edes vuoden pidempään, päästöt vähenisivät miljoonan auton verran

Keskustelu on auki 7.3. klo 23.00 asti.

Lue lisää:

Osma Naukkarinen kieltäytyy käyttämästä älypuhelinta päästöjen takia – Jos käyttäisimme kännykkää edes vuoden pidempään, päästöt vähenisivät miljoonan auton verran

Tämä juttu on osa Ilmasto-Jenni-sarjaa, jossa Jenni Frilander etsii (ja löytää) kahdeksan tapaa torjua ilmastonmuutosta ja ilmastoahdistusta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on juuri antanut ohjeen, jonka mukaan koronatartunnan saaneiden mahdollisesti tarvitsema kiireellinen hammashoito keskitetään yksiköihin, jotka ovat siihen huolella varautuneet. Hammaslääkärit ovat kyselleet toimintaohjeita viranomaisilta. Nyt annetut ohjeet on saatettu eteenpäin hammaslääkäriliitolle.

– Käytännössä hoito keskitetään julkiseen hammashoitoon. Karanteenissa olevan tartuntaepäilyn tai jo tartunnan saaneen tulee ottaa yhteyttä julkiseen hammashoitoon, josta hänet ohjataan oikeaan hoitopaikkaan, kertoo asiantuntijahammaslääkäri Nora Savanheimo hammaslääkäriliitosta.

Hammaslääkärit ohjeistavat ihmisiä perumaan kiireettömän hammashoidon aikojaan, jos he ovat sairastuneita. Tämä on normaali käytäntö, sillä pisaratartunnan vaara on hammashoidossa tavanomaista suurempi. Akuuttitapaukset on hoidettava, vaikka potilaalla olisi jo varmistunut koronavirustartunta.

Hammaslääkäriliitolle on tullut kyselyitä kiihtyvällä tahdilla

Laki on asiassa kuitenkin kaksijakoinen. Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä todetaan, että terveydenhuollon ammattihenkilön tulee aina antaa kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua. Terveydenhuoltolain kiireellistä hoitoa koskeva pykälä koskee kuitenkin vain julkista terveydenhuoltoa.

Laki ei siis velvoita yksityishammaslääkäriä itse hoitamaan potilaita, mutta tämän on varmistettava, että potilas löytää avun luokse.

– Nyt annetuilla tarkennetuilla ohjeilla halutaan varmistaa toimiva hoitoketju. Ketään ei jätetä hoitamatta sen takia, että hänellä olisi koronavirus tai epäillys siitä, Savanheimo tähdentää.

Erilliset ohjeet jakoon varotoimenpiteenä

Hammaslääkärit ovat olleet viranomaisten lisäksi yhteydessä myös liittoonsa toimintaohjeista koronaviruksen varalta. Kyselyjä on tullut viime päivinä kiihtyvällä vauhdilla.

Hammaslääkäriliiton mukaan potilasta, joka sairastaa tai hänen epäillään sairastavan koronavirusinfektiota, hoidetaan vain, jos hammashoidon tarve on kiireellinen. Tällaisen potilaan hoidossa noudatetaan tavanomaisten varotoimien lisäksi kosketus-, pisara- ja ilmavarotoimia.

– Suu- ja nenäsuojus on tällaisissa tapauksissa erilainen kuin tavallisesti, käytetään kertakäyttöistä suojatakkia ja hoidon jälkeen tehtävä loppusiivous vie tavallista enemmän aikaa. Kaikki jätteet, mitä syntyy hoidon aikana, pakataan erilliseen jätesäkkiin, joka viedään suoraan jäteastiaan, Savanheimo kertoo.

– Nämä ovat normaalista poikkeavia varotoimenpiteitä, joihin on pandemian varalle tehty suunnitelmat. Vastaanotot ovat niihin sinänsä tottuneet.

Kiirepotilaalle päivän viimeinen aika

Esimerkiksi Seinäjoella kiirepotilaalle, joka on sairastunut, varataan päivän viimeinen aika. Se antaa henkilökunnalle lisäaikaa toimenpiteisiin. Vastaanottojen seinille on lisäksi ripustettu muistutuksia siitä, että tavallinen hammaslääkäriaika tulee perua, jos potilas on sairastunut.

– Muistutukset ovat varotoimi. Asiakkaita halutaan muistuttaa asiasta, koska kynnys ajan perumiselle voi olla korkealla. Uutta aikaa voi joutua odottamaan pitkäänkin, toteaa Seinäjoen johtava ylihammaslääkäri Marko Korhonen.

Kokoomus haluaa Suomen lainsäädäntöön mahdollisuuden rajoittaa turvapaikanhakua määräaikaisesti kansallisen turvallisuuden vaarantumisen perusteella.

Lailla varauduttaisiin kokoomuksen mukaan esimerkiksi Venäjän painostusyritykseen, jossa turvapaikanhakijoita käytettäisiin painostuksen välineinä. Näin on kokoomuksen mukaan tapahtunut viime päivinä Kreikan ja Turkin välisellä rajalla.

– Me emme voi antaa turvapaikkajärjestelmän vääntyä painostuksen välineeksi tai pelikortiksi Erdoganin tai Suomen itäisen naapurin takataskuun, kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen sanoi puolueen tiedotustilaisuudessa.

– Suomen pitää tarvittaessa olla valmis siihen, että jos meihin kohdistuisi painostusyritys, johon liittyy suuren hakijamäärän ajaminen Suomea kohti, niin meillä olisi laillinen valmius reagoida poikkeuksellisesti ja rajoittaa turvapaikanhakua, hän jatkoi.

Kokoomus julkisti tänään turvapaikkapoliittisen linjauksensa, jolla puolue haluaa turvata turvapaikat hädänalaisille, mutta estää samalla turvapaikkajärjestelmän väärinkäytön.

Missä ja milloin todettiin ensimmäinen tartunta?

Ensimmäinen tartunta todettiin Kiinan Wuhanista Suomeen tulleella turistilla 29. tammikuuta. Nainen oli matkustanut Saariselälle, josta hänet toimitettiin tartuntaepäilyn vuoksi Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle. Noin 30-vuotias nainen oli eristyksessä sairaalassa, josta hän pääsi hyväkuntoisena pois 5. helmikuuta.

Keitä muut sairastuneet ovat?

• 26. helmikuuta, työikäinen suomalaisnainen, tartunta todettu Uudellamaalla
• 28. helmikuuta, työikäinen suomalaisnainen, tartunta todettu Uudellamaalla
• 1. maaliskuuta, lapsi, tartunta todettu Uudellamaalla
• 1. maaliskuuta, eläkeläikäinen mies, tartunta todettu Uudellamaalla
• 1. maaliskuuta, työikäinen nainen, tartunta todettu Uudellamaalla
• 2. maaliskuuta, työikäinen mies, tartunta todettu Uudellamaalla
• 5. maaliskuuta, työikäinen nainen, tartunta todettu Uudellamaalla
• 5. maaliskuuta, työikäinen mies, tartunta todettu Uudellamaalla
• 5. maaliskuuta, työikäinen mies, tartunta todettu Uudellamaalla
• 5. maaliskuuta, lapsi, tartunta todettu Kanta-Hämeessä
• 5. maaliskuuta, aikuinen, tartunta todettu Pirkanmaalla
• 5. maaliskuuta, aikuinen, tartunta todettu Etelä-Karjalassa
• 6. maaliskuuta, työikäinen mies, tartunta todettu Uudellamaalla
• 6. maaliskuuta, aikuinen, tartunta todettu Pohjois-Pohjanmaalla

Mistä tartunnat on saatu?

Ensimmäinen sairastunut eli kiinalaisnainen oli saanut tartunnan kotimaastaan. Muut tartunnat yhtä lukuun ottamatta ovat peräisin Pohjois-Italiasta. Sairastuneet ovat joko itse matkustaneet Pohjois-Italiassa tai heidän lähipiirissään on siellä matkaillut henkilö.

Ylen tietojen mukaan Pohjois-Pohjanmaalla todettu tartunta olisi peräisin Iranista.

Kuinka monta henkeä on karanteenissa nyt?

1. maaliskuuta sairastanuneen lapsen koulu- ja jalkapallokavereita on karanteenissa 130. Lisäksi osa sairastuneista on kotona karanteenissa. Saatavilla ei ole kuitenkaan yksityiskohtaista tietoa siitä, ketkä sairastuneista ovat kotona ja ketkä sairaalassa.

Voiko tartuntoja tulla lisää?

Tampereen yliopistollisen sairaalan infektiolääkärin Janne Laineen mukaan tartuntoja todetaan hyvin todennäköisesti lisää.

– Mikäli epidemian torjuminen onnistuu, tapaukset jäävät yksittäisiksi. Jos tauti lähtee leviämään, tilanne on toinen. Sitten mietimme, keitä kaikkia kannattaa testata, Laine toteaa.

Muokattu klo 14.30: Korjattu kahden tartunnan päivämäärää.

Lue myös: Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Suomessa on todettu kolme uutta tartuntaa – Tanska peruu yli tuhannen osallistujan tapahtumat

Turussa alkuviikolla paljastuneista yksityisen kotisaattohoidon väärinkäytöksistä epäilty sairaanhoitaja työskentelee Helsingissä terveysasemalla. Asian vahvistaa Ylelle Helsingin terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen.

– Henkilö on töissä meillä, mutta hänen oikeuksiaan on rajattu, Lukkarinen kertoo.

Epäilty hoitaja ei tällä hetkellä työskentele yksin. Hän tekee töitä muun muassa puhelinkeskuksessa kollegoiden ympäröimänä.

– Kollegat ovat hänellä tukena ja sanotaanko, että hän on valvovan silmän alla, Lukkarinen sanoo.

Rajoitettu ammatinharjoitusoikeus jo vuosia

Ylen Valviralta saamien tietojen mukaan miehen oikeutta harjoittaa sairaanhoitajan ammattia on rajoitettu jo kesäkuusta 2015 lähtien.

– Hän saa toimia sairaanhoitajan tehtävissä ainoastaan palvelussuhteessa julkisyhteisön ylläpitämään sosiaali- ja/tai terveydenhuollon toimintayksikköön toisen, kyseistä ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun, laillistetun sairaanhoitajan johdon ja valvonnan alaisena ilman oikeutta käsitellä lääkkeitä, Valviran lakimies Hanna Linna kertoi sähköpostitse Ylelle.

Lukkarinen kertoo, että nyt syytteiden vakavoiduttua mietitään vielä uudestaan, miten asian suhteen toimitaan. Epäilty on ollut työnantajaansa kohtaan avoin siitä, että häntä epäillään tapauksessa.

– Lähdemme siitä, että epäilty on syytön kunnes toisin todistetaan. Emme tästä syystä voi purkaa hänen työsuhdettaan, vaan odotamme oikeuden käsittelyä, Lukkarinen sanoo.

Yle tavoitti sairaanhoitajan perjantaiaamuna tekstiviestitse. Hän ei kommentoi asiaa, vaan kehotti olemaan yhteydessä asianajajaansa Paula Pajulaan.

Lue nämäkin:

Kunnallislehti: Saattohoitotapauksessa epäilty lääkäri työskenteli Paimiossa terveyskeskuslääkärinä

Turun saattohoitoskandaalin ensimmäiset päivät – lue tästä vyyhdin vaiheet

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten alueella on todettu koronavirustartunta (COVID-19).

Tartunta varmistui torstaina maaliskuun 5. päivänä iltapäivällä. Tartunta on saatu Pohjois-Italiasta.

Tartunnan saanut työikäinen henkilö on hyväkuntoinen ja hän on kotona eristyksessä.

Tartunnalle altistuneet kolme lähikontaktia on tavoitettu. Myös heidät on asetettu karanteeniin.

– Sairaala on varautunut siihen, että tartuntoja tulee lisää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeiston mukaan on täydennetty tarvikevarastot ja ohjeita päivitetään koko ajan tilanteen muuttuessa. Meillä on hyvät valmiudet hoitaa tilanne, kertoo Eksoten sairaalan johtaja Marjo Numminen.

Eksote jatkaa tilanteen selvittämistä yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa.

Tähän mennessä Suomessa on todettu yhteensä 15 koronavirustartuntaa.

Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) kiireinen viikko jatkui tänään politiikan toimittajien tilaisuudessa, jossa häneltä perättiin vastauksia siihen, miten Suomi suhtautuu Kreikan ja Turkin rajakriisiin.

Pitkin viikkoa on pohdittu, miten Suomi tukee Kreikkaa, kun Turkin vastaisen rajan yli tulee pakolaisia. Kreikka on ilmoittanut, että se ei käsittele turvapaikkahakemuksia kuukauteen.

Politiikan toimittajien tilaisuudessa sisäministeri Ohisalo linjasi, että Suomi tukee Kreikkaa noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, joihin kuuluu myös ihmisten oikeus hakea turvapaikkaa.

– Suomen hallituksen kanta on tässä selvä. Kun me turvaamme rajoja, niin me noudatamme kansainvälisiä velvoitteita. Kansainväliset velvoitteet pitävät sisällään sen, että turvapaikkaa voi hakea. Tämä on se, missä me muun muassa pyrimme Kreikkaa tukemaan, Ohisalo korosti.

Rajavartijat voivat raportoida laittomuuksista

Suomi on lähettänyt Kreikalle apua rajavalvontaan. Käytännön toimista päätetään Kreikan rajalla.

– Sanon edelleen sen, minkä rajavartijat itse sanovat, että heidän tehtävänsä on ohjata ihmiset oikeiden viranomaisten piiriin. Se on siellä paikan päällä ratkaistava, Ohisalo vastasi kysymykseen, miten suomalaiset viranomaiset toimivat Kreikan rajalla.

Ohisalon mukaan suomalaisten rajaviranomaisten on raportoitava mahdollisista laittomuuksista Frontexille, joka viime kädessä päättää, voidaanko yhteistä operaatiota jatkaa.

Ohisalo arvioi, että Kreikka joutuu vastaamaan toiminnastaan aikanaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.

Torstaina eduskunnan kyselytunnilla Ohisalo sanoi, että Suomi tukee Kreikkaa noudattamaan kansainvälisiä velvotteita. Vastauksen tekee ristiriitaiseksi se, että sopimuksiin nimenomaan kuuluu velvollisus käsitellä turvapaikkahakemukset.

Julkisuudessa on herännyt myös keskustelu, jossa on ihmetelty, ovatko presidentti Sauli Niinistö ja hallitus asiassa eri linjoilla.

Keskiviikkona Ohisalo osallistui EU:n sisäministerikokoukseen. EU-maat lupasivat seisoa Kreikan tukena ja torjuivat Turkin pyrkimykset painostaa EU:ta pakolaisten ja siirtolaisten avulla.

Katso myös:

Sisäministeri Maria Ohisalo: Kreikka toimii väärin, turvapaikkahakemukset pitäisi käsitellä

Halpalentoyhtiö Ryanair jatkaa lentoja Lappeenrannasta Pohjois-Italian Bergamoon. Ryanair on perunut ainoastaan maaliskuun 21. ja 28. päivinä lähtevät lennot.

Lappeenranta puolestaan sijaitsee Etelä-Karjalassa, jossa kerrottiin aiemmin perjantaina maakunnan ensimmäisestä koronavirustartunnasta. Työikäinen henkilö oli saanut tartunnan Pohjois-Italiasta.

Bergamo sijaitsee yhdellä pahimmista epidemia-alueista. Uutistoimisto Reuters kertoi alkuviikosta, että Italian terveysviranomaiset harkitsevat koko alueen asettamisesta karanteeniin.

– Ryanair seuraa koronavirustilannetta tiiviisti. Olemme heidän kanssaan jatkuvasti yhteydessä, ja lentoyhtiö tekee päätöksiä tilanteen etenemisen mukaan, kertoo Lappeenrannan lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joro.

Reitti Lappeenrannasta Pohjois-Italian epidemia-alueelle on ainoa, jota Ryanair Suomesta lentää. Ryanair lentää Lappeenrannan ja Bergamon väliä kaksi kertaa viikossa. Reitillä käytettävissä lentokoneissa on tilaa 189 matkustajalle.

Normaalisti täysillä lennoilla nyt väljää

Uutiset Pohjois-Italian koronavirustartunnoista ovat Joron mukaan vaikuttaneet matkustajamääriin voimakkaasti. Bergamon-lennot ovat olleet erittäin suosittuja ennen koronavirusepidemiaa, ja koneet ovat olleet ennakkoon lähes täyteen myytyjä.

– Ihmiset ovat peruneet lentoja. Suurin osa on jättänyt tulematta. Keskiviikkona Lappeenrannasta Bergamoon lähteneessä koneessa oli muutamia kymmeniä matkustajia, kertoo Joro.

Myös matkatoimistoissa linjat ovat kuumina, kun asiakkaat haluavat lisätietoja matkakohteidensa turvallisuudesta. Monet pohtivat, kannattaako ulkomaille lähteä ollenkaan.

Ihmisiä askarruttaa myös mahdollisen tartunnan jälkeinen elämä. Asiantuntijoilta tiedustellaan, kuluuko loma karanteenissa tai korvaako matkavakuutus peruuntuneen matkan.

Pahimpia epidemia-alueita

Bergamo sijaitsee Lombardian maakunnassa noin 60 kilometrin päässä Milanosta.

Lombardian maakunta on yksi alueista, joille ulkoministeriö on tämän viikon tiistaina kehottanut välttämään tarpeetonta matkustamista. Lombardian lisäksi muita pahimpia epidemia-alueita Italiassa ovat Emilia-Romagnan, Piemonten ja Veneton maakunnat.

Torstai-iltana kerrottiin, että Italiassa on kuollut koronavirukseen jo 148 ihmistä. Koronavirus on todettu Italiassa nyt lähes 3 900 ihmisellä.

THL onkin määritellyt koko Italian epidemia-alueeksi tämän viikon alusta lähtien.

Esimerkiksi Finnair on perunut kaikki lennot Milanoon ensi viikon maanantaista lähtien kuukaudeksi (9.3.–7.4.) ja matkanjärjestäjä Aurinkomatkat on perunut Italian lomat Veneton, Lombardian, Piemonten ja Emilia-Romagnan alueille maaliskuun loppuun asti.

Matkustajia Bergamosta saapuu lauantaina

Seuraava lento Bergamosta Lappeenrantaan laskeutuu lauantaina.

Saapuvien matkustajien määrää on Eija Joron mukaan vaikea arvioida, sillä tiedossa ovat vain luvut ennakkovarauksista.

– Ennustan, että aika vajaa kone sieltä on tulossa, Joro sanoo.

Lappeenrannan lentoasemalla sekä saapuvia että lähteviä matkustajia opastetaan Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten toimesta.

Jo aiemmilla lennoilla matkustajille on jaettu informaatiota. Kuumetta matkustajilta ei mitata.

Porin mysteerikirjekuoresta paljastuneet arkaluonteiset tiedot jäänevät osin suurelta yleisöltä pimentoon.

Pankinjohtaja Rafael Mellin (1886-1965) lahjoitti vuonna 1958 Pori-Seuralle sinetöidyn kirjekuoren, jonka ehtona oli, että kuoren saa avata vuonna 2020.

Salaperäinen kirjekuori avattiin Satakunnan museossa Porissa keskiviikkona.

Kuoresta paljastui muistikirja, johon pankinjohtajat ovat yli sata vuotta sitten kirjanneet hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja porilaisten asiakkaidensa raha-asioista ja elämäntilanteesta.

Pankinjohtajat A.E. Sundqvist ja Tor Grotenfelt ovat tehneet muistiinpanoja erityisesti vuosien 1892–1896 välisenä aikana ja ainakin ennen vuotta 1909. Muistiinpanot eivät siis ole Rafael Mellinin tekemiä.

Muistikirja digitoidaan, kirjoitetaan puhtaaksi ja käännetään ruotsista suomeksi.

Tarkemman tutkimuksen jälkeen Pori-Seura ja Satakunnan museo päättävät, mitä tietoja voidaan julkistaa ja kenen luettavaksi ne voi antaa.

Lue lisää:

Porilaisen mysteerikuoren yllättävä salaisuus paljastui – muistikirja täynnä talousjuoruja porilaisten mahtisukujen jäsenistä

– Sain ensimmäisen puhelimeni rippilahjaksi. Kun se meni rikki, sain tämän äitini vanhan puhelimen. Nyt tuntuu, ettei uutta puhelinta tarvitse ostaa, sanoo Osma Naukkarinen.

Nokian kapulat tuntuvat Osmasta ehtymättömältä luonnonvaralta. Niin paljon hän on niitä sukulaisten nurkista ottanut itselle talteen.

– Että varapuhelimia löytyy, jos joku sattuu menemään rikki.

Osmalla on siis vasta elämänsä toinen puhelin käytössään. Toista se on meillä muilla.

Älypuhelinta käytetään Suomessa keskimäärin pari vuotta ja sitten hankitaan uusi. Muualla Euroopassa käyttöikä on kolme vuotta.

Uusia puhelimia valmistetaan hurjaa tahtia ja se tarkoittaa sitä, että metalleja pitää louhia maaperästä aina vain enemmän ja kiihtyvään tahtiin.

Osma vastustaa tätä kaikkea ja käyttää siksi ikivanhoja, muiden käyttämiä puhelimia.

– En kaipaa kaivoksia Suomeenkaan, niin en itse myöskään jatkuvasti ruoki sitä järjestelmää, joka tarvitsee mineraaleja, Osma sanoo.

Päästöt vähenisivät yllättävän helposti

Jos ei halua palata 2000-luvun alkuun puhelimensa kanssa, niin kuin Osma, niin ilmaston kannalta olisi parempi, että käyttää nykyistä puhelintaan edes mahdollisimman pitkään.

Euroopan tasolla on laskettu, että jos kaikki käyttäisivät puhelimiaan vuoden pidempään, se leikkaisi päästöjä vuodessa kahdella miljoonalla tonnilla vuoteen 2030. Määrä vastaisi sitä, että teillä olisi miljoona autoa vähemmän.

Mitä muita keinoja on puhelimen päästöjen vähentämiseksi, katso Ilmasto-Jenni-video: https://areena.yle.fi/1-50426229 Videolla Osma kertoo myös, miten pärjää ilman älypuhelinta.

Kuuntele myös miten Sini Lehtinen ja Kalle Videnoja keräsivät Jennin ilmastohaaste -podcastissa mahdollisimman paljon laatikoissa lojuvia kännyköitä kierrätykseen:

Keskustelu on auki 7.3. klo 23.00 asti.

Lue lisää:

Kännyköiden kierrätys olisi helppo tapa torjua ilmastonmuutosta, mutta puhelimet jäävät lojumaan nurkkiin – nyt niille ehdotetaan panttimaksua

Älypuhelinten kierrätystempauksessa laitetaan puhelimet varaosiksi tai uusiokäyttöön – vain pieni osa suomalaisten puhelimista kierrätetään

Tämä juttu on osa Ilmasto-Jenni-sarjaa, jossa Jenni Frilander etsii (ja löytää) kahdeksan tapaa torjua ilmastonmuutosta ja ilmastoahdistusta.

Kevään ylioppilaskirjoitukset alkavat 10. maaliskuuta äidinkielen kokeella, johon on ilmoittautunut noin 30 000 kokelasta ympäri maan.

Ylioppilaskirjoitusten järjestäjät ovat varautuneet myös siihen, että maailmalla viime viikkoina levinnyt koronavirus ja sen aiheuttama COVID-19-tauti leviävät entisestään.

Suomessakin on todettu koronavirustartuntoja. Kyse ei kuitenkaan ole epidemiasta, eikä esimerkiksi yleisötapahtumien järjestämistä ole rajoitettu.

Tässä jutussa Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä kertoo, miten koronavirukseen on varauduttu kevään ylioppilaskirjoituksissa. Tilanteen edetessä tietoja päivitetään ylioppilastutkintolautakunnan verkkosivuille.

Mitä kokelas voi tehdä varmistaakseen, että pääsee terveenä osallistumaan ylioppilaskokeeseen?

Seurata terveysviranomaisten ohjeita ja pestä käsiä ahkerasti.

– Koronavirustartunnan sijaan tällä hetkellä on suurempi todennäköisyys sille, että kokelas joutuisi jättämään kokeen väliin vatsataudin tai flunssan takia. Näitä tapahtuu vuosittain, esimerkkinä norovirusepidemiat.

Mitä tapahtuu, jos kokelas on saanut koronavirustartunnan tai on karanteenissa tartuntariskin takia?

Ylioppilaskokeeseen ei voi osallistua, vaan kokeen suorittaminen siirtyy seuraavaan tutkintokertaan.

– Terveysviranomaisten mukaan karanteenissa olevan kontakteja muihin ihmisiin pitää rajoittaa, joten lähtökohtaisesti myös karanteenissa olevan kokelaan osallistuminen ylioppilaskokeeseen viivästyy.

Sairastunut kokelas voi mitätöidä ilmoittautumisensa ylioppilaskokeeseen ottamalla yhteyttä omaan lukioon. Mitätöinnin voi tehdä myös varsinaisen koepäivän jälkeen, kun kokelas on parantunut. Jos mitätöintiä ei tehdä, kokeesta pois jääminen tulkitaan käytetyksi yrityskerraksi.

Onko yhtään ylioppilaskokeeseen ilmoittautunutta ja koronavirustartunnan saanutta tapausta tiedossa?

Ei toistaiseksi.

– Yhtään kokelasta koskevaa koronavirustartuntaa tai karanteenitapausta ei ole lautakunnan tiedossa. Jotkut kokelaat ovat olleet huolestuneita lähipiirinsä tilanteesta, vaikka varsinaisia kontakteja sairastuneeseen ei olisi ollut. Koronavirukseen liittyy myös ylimääräistä ja ylimitoitettua pelkoa.

Voiko sairastunut suorittaa kokeen poikkeusjärjestelyn avulla?

Tätä voi yrittää, mutta sen toteutuminen on epätodennäköistä.

– Koronaviruksen kohdalla ylioppilaskoe on käytännössä lähes mahdotonta järjestää niin, ettei valvoja olisi kokelaan kanssa samassa tilassa. Samalla vaarantuisi myös valvojan terveys.

Joissakin poikkeustilanteissa lukiot voivat yhdessä terveysviranomaisten kanssa selvittää, onko koe mahdollista tehdä esimerkiksi omassa tilassa ja mitä suojaamistoimenpiteitä se edellyttäisi.

Mitä tapahtuu, jos kokeen valvoja on saanut koronavirustartunnan tai on karanteenissa?

Valvoja jää pois ja tilalle hankitaan toinen henkilö.

– Jos joku opettajista sairastuu tai on karanteenissa, hän ei tietenkään voi toimia valvojana.

Ylioppilastutkintolautakunta voi auttaa ratkaisemaan tilanteen siinä tapauksessa, että koululla on vaikeuksia järjestää sairastuneen tilalle henkilökuntaa.

Entä jos koronavirustartuntoja tulee lisää? Voiko koronaviruksen leviäminen estää ylioppilaskokeen järjestämisen?

Myös tilanteen pahenemiseen on varauduttu.

– Teemme yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa ja seuraamme tilannetta tiiviisti. Olemme varautuneet myös siihen, että tilanne laajentuisi. En voi kuvata poikkeusjärjestelyjä tarkemmin, koska aika moni niistä kuuluu koesalaisuuden piiriin.

Juttua muokattu 6.3. kello 11:40: Päivitetty Suomessa todettujen koronavirustartuntojen määrä.

Juttua muokattu 6.3. kello 15:38: Täsmennetty sanamuotoja ja poistettu tarkka tartuntojen lukumäärä.

Keskustelu on auki 7.3. klo 23 asti.