Automaattinen paikannuspalvelu on hälventänyt hätäkeskusuudistukseen liittyneitä epäilyjä.

Viisi vuotta sitten valmistuneessa uudistuksessa moni hätäkeskuspäivystäjä muutti työn perässä satoja kilometrejä. Heidän paikallistuntemuksensa kyseenalaistettiin.

Vastuu hädässä olevan oikean sijainnin selvittämisestä on näiden vuosien aikana pudonnut hätäkeskuspäivystäjien harteilta – ainakin jossain määrin.

Puhelin hoitaa paikantamisen itse. Soittajan ei tarvitse tehdä mitään sijaintitiedon sallimiseksi.

Käytännössä hätäpuhelut yhdistyvät nyt mihin päin Suomea tahansa. Jos oma keskus on ruuhkainen, vastaa puheluun se, joka ehtii. Vastaaja voi olla vaikka Suomen toisella laidalla.

– Uudistus helpottaa ruuhkahuippuja. Pystymme sen avulla jo nyt palvelemaan kaikkia hätänumeroon soittajia alle kolmessakymmenessä sekunnissa, sanoo Hätäkeskuslaitoksen ohjaus- ja ennakointiosaston päällikkö Teemu Lehti.

Ambulanssi väärään osoitteeseen

Kun viisitoista hätäkeskusta yhdistyi kuudeksi, moni pelkäsi, etteivät ambulanssit enää löydä perille.

Alkuvaiheessa ongelmia tulikin. Esimerkiksi Itä- ja Kaakkois-Suomessa uuteen järjestelmään siirryttiin jo vuoden 2012 lopussa. Silloin uutisoitiin, miten apua ohjattiin ensimmäisinä kuukausina väärään paikkaan.

Hankaluudet jatkuivat yli seuraavan vuoden. Kuten Savon Sanomat uutisoi: Hätäkeskuspäivystäjä lähetti ambulanssin väärään osoitteeseen keväällä 2014.

Hätäkeskuspäivystäjät saivat syyt niskoilleen.

Ei moitittavaa

Kanta-Häme oli uudistuksen vahvimpien epäilijöiden joukossa. Päivystys siirtyi sieltä Turkuun. Maantieteellinen ero oli merkittävä. Muutto sujui kuitenkin ennakkoluuloista huolimatta melko kivuttomasti.

Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen palopäällikkö Olli Heikkilä ei keksi viranomaisyhteistyöstä Turun suuntaan pahaa sanottavaa.

– Oikein hyvin sujuu. Ei ole mitään moitittavaa.

Eikä etäisyyskään tunnu haittaavan.

– Paikallistuntemus ei ole nykypäivänä tuottanut ongelmia, kun järjestelmät ovat uudistuneet, Heikkilä toteaa.

Soittajan sijainti näkyy automaattisesti

Yksi merkittävimmistä paikannusta helpottavista järjestelmistä otettiin Suomessa käyttöön lokakuussa 2017. Siitä lähtien hätäkeskus on saanut soittajan paikkatiedon automaattisesti.

Päivystäjät kysyvät sitä soittajalta silti vielä varmuuden vuoksi, jotta käsitys sijainnista on varmasti oikea.

Googlen kehittämä hätäilmoittajan automaattinen paikannuspalvelu AML toimii ainakin Android- ja iPhone-puhelimissa.

Hätäkeskuslaitoksen ohjaus- ja ennakointiosaston päällikkö Teemu Lehti kertoo, että palvelu toimii ilman erillisten sovellusten lataamista.

– Kun hätäilmoituksen tekijä soittaa numeroon 112, lähettää puhelin automaattisesti paikannustiedon hätäkeskustietojärjestelmään. Soittajan ei tarvitse itse tehdä tämän sijaintitiedon välittämisen eteen mitään.

Puhelin siis aktivoi oman sijaintitietonsa päälle, kun käyttäjä soittaa hätänumeroon.

112 Suomi -sovellus silti hyödyllinen

Vaikka 112 Suomi -sovellus on sijaintitiedon kertomisessa enää yksi väline muiden joukossa, on se Teemu Lehden mukaan edelleen hyödyllinen. Sovelluksen kautta saa muun muassa vaaratiedotteet sille alueelle, jossa puhelimensa kanssa on.

Sovelluksesta löytyy myös erilaisia päivystysnumeroita kiireettömään avuntarpeeseen.

112 Suomi -sovelluksen on ladannut jo 1,6 miljoonaa suomalaista.

– Sen suosio on yllättänyt meidätkin. Sovellusta ei ole kauheasti markkinoitu, mutta silti niin moni on halunnut ladata sen, Lehti iloitsee.

Teknologia voi myös pettää

Teknologia on kehittynyt muutaman viime vuoden aikana niin nopeasti, että hätäkeskuslaitoksen on oltava jatkuvasti valmiudessa ottamaan uusia palveluita käyttöönsä.

Suurin osa niistä helpottaa hätäkeskusten työtä, mutta aina on varauduttava siihen, että teknologia pettää.

Esimerkiksi syksyllä hätäkeskuslaitoksen tietotekniikkajärjestelmä Erica oli polvillaan. Järjestelmä lakkasi toimimasta päivitysten yhteydessä. Silloin Hätäkeskuslaitoksen teknisten palvelujen osastoa johtava Jukka Aaltonen muotoili uhkakuvat ytimekkäästi.

– Jos kansalaisten hätäliikenne katkeaa, hätäpuhelut eivät tule sisälle. Siinä on henki vaarassa aika usealla henkilöllä Suomessa.

Työntekijät kovilla

Uudet järjestelmät vaativat paljon myös työntekijöiltä. Jatkuvasti pitää opetella uutta.

Työ on muutenkin raskasta.

Esimerkiksi viime kuussa uutisoitiin hätäkeskuspäivystäjien henkistä kuormitusta käsittelevästä tutkimuksesta. Sen mukaan työ saa tekijänsä kyyneliin.

Ei ihme, että hätäkeskuspäivystäjistä on pulaa. Tälläkin hetkellä hätäkeskuksissa on Hätäkeskuslaitoksen ohjaus- ja ennakointiosaston päällikkö Teemu Lehden mukaan noin neljänkymmenen päivystäjän vajaus.

– Työntekijät ovat olleet kovilla. Yritämme helpottaa heidän tilannettaan. Uskon, että kiinnostuneita tekijöitäkin löytyy, kunhan heitä saadaan koulutettua.

Lehden mukaan henkilökuntaa poistuu tällä hetkellä enemmän kuin uutta koulutetaan. Tunnelin päässä näkyy onneksi jo valoa.

– Hätäkeskuspäivystäjien koulutusmääriä on lisätty tuleville vuosille. Oikeansuuntaisia askelia on siis jo otettu. Ne realisoituvat, kunhan päivystäjät valmistuvat, Lehti toteaa.

Uudistus toisensa perään

Teemu Lehti kuvailee hätäkeskusuudistuksen käynnistämää polkua mielenkiintoiseksi, mutta myös raskaaksi.

Viisi vuotta sitten valmistunut rakenneuudistus oli vain yksi askel matkan varrella. Sen jälkeen tuli tietojärjestelmäuudistus, jonka ponnistelut ovat jatkuneet tähän päivään asti.

Viime vuosi harjoiteltiin hätäkeskuspalveluiden valtakunnallista verkottamista. Se otettiin maanlaajuiseen käyttöön joulukuussa.

Hätäpuheluiden varkottumismalli on Teemu Lehden mukaan hyvin edistyksellinen jopa kansainvälisessä mittakaavassa. Siksi uutta uudistusta ei vielä olekaan näköpiirissä.

– Tämä on nyt niin iso juttu, että keskitymme siihen. Malli pitää saada osaksi arkea.

Hätäkeskuslaitoksen alkanut vuosi vaikuttaakin uudistusten osalta poikkeuksellisen rauhalliselta.

– Raskaan vuoden jälkeen meillä menee nyt aika hyvin, Lehti toteaa.

Miten hätäkeskuslaitoksen uudistukset ovat sinun mielestäsi onnistuneet? Oletko saanut apua ajoissa? Onko apu löytänyt oikeaan osoitteeseen? Kommentointi sulkeutuu kello 22.

Taiwanissa viranomaiset ovat korjanneet aiempaa tietoa maan armeijan esikuntapäällikön Shen Yi-mingin elossa löytymisestä.

Viranomaisten mukaan Shen ja seitsemän muuta matkustajaa kuolivat, kun heitä kuljettanut helikopteri syöksyi maahan vuoristoalueella pääkaupunki Taipein lähellä.

Lehtitietojen mukaan kyseessä oli rutiinilennolla ollut Sikorsky UH-60M Black Hawk -helikopteri.

Koneessa oli Shenin lisäksi 12 muuta ihmistä.

Shen on ilmavoimien kenraali ja yksi maan korkeimpiarvoisista sotilashenkilöistä.

Syytä onnettomuuteen ei tiedetä.

WASHINGTON Uutisten historiassa päättyi tiistai-iltana merkittävä aikakausi, kun Yhdysvaltain pääkaupungissa sijainneen Newseum-museon ovet suljettiin viimeisen kerran. Uutistapahtumista ja sananvapaudesta kertova museo ajautui konkurssiin.

Newseumia yritetään vielä pelastaa uuden pienemmän yhtiön ja halvemman sijoituspaikan avulla. Washingtonin maamerkiksi se ei kuitenkaan enää palaa.

Newseumissa kävi reilun kymmenen vuoden aikana lähes kymmenen miljoonaa vierasta. Se ei riittänyt maailman kalleimpiin lukeutuvalla liikepaikalla Pennsylvania Avenuella, jonka varrella Valkoinen talo ja kongressikin sijaitsevat. Newseumia vastapäätä kadun toisella puolella on kaupungin entinen pääposti. Tuossa viktoriaanisessa postirakennuksessa on nykyisin presidentin omistama Trump International –loistohotelli.

Donald Trump oli tiistaina Floridassa, mistä hän tviittasi vihaisesti tekevänsä muutakin kuin golfaavansa ja tviittailevansa, kuten jossain amerikkalaismediassa oli ilmeisesti kerrottu. Trump teki töitä viheriölläkin. Uutiskuvien perusteella golf-kierroksella oli mukana ainakin republikaanisenaattori Lindsay Graham.

Väki Yhdysvaltain hallinnossa vaihtuu niin tiuhaan, että Trumpin vitsaillaan asennuttaneen Valkoiseen taloon pyörövet. Graham ei ole virkamies vaan poliitikko, joka tulee vierailulle takaovesta – vitsiniekkojen mukaan Valkoiseen taloonkin omilla avaimillaan. Joka tapauksessa hänestä on tullut Trumpille seuralainen, jonka neuvoja presidentti ainakin ulkopolitiikan osalta tuntuu kuuntelevan.

Graham oli tärkeä ulkopolitiikan taustavaikuttaja jo George W. Bushin presidenttikaudella. Hän oli yksi ”pahan akseli” –käsitteen lanseeraajista. Bush käytti sitä ensimmäisen kerran tammikuussa 2002 kongressissa pitämässään puheessa kansakunnalle.

Tuosta puheesta alkoi lähtölaskenta Yhdysvaltain hyökkäykselle Irakiin. Pahan akseli tarkoitti Yhdysvalloille vihamielisiä valtioita Irakia, Irania ja Pohjois-Koreaa.

Irakista on sittemmin tullut Yhdysvaltain liittolainen ainakin paperilla. Viime päivät ovat kuitenkin osoittaneet, että pahan akseli on edelleen olemassa, ja Irak on vedetty sille taas näyttämöksi.

Iranille myötämielinen – tai Yhdysvaltain mukaan Iranilta suoraa tukea saava väkijoukko – on mellakoinut kaksi päivää Yhdysvaltain Bagdadin-suurlähetystön edessä. Mielenosoittajat ovat yrittäneet tunkeutua suurlähetystöön sisään, mutta ainakin toistaiseksi irakilaiset sotilaat ja poliisit ovat estäneet heitä.

Mellakointi alkoi sen jälkeen, kun Yhdysvallat teki viikonvaihteessa ilmaiskuja Iranin tukeman Kataib-Hizbollah –järjestön alueelle. Ainakin 25 ihmistä tappaneet ilmaiskut olivat kosto Yhdysvaltain tukikohtaan aiemmin tehdystä iskusta, jossa kuoli siviilityöntekijä.

Tilanne on vaarallinen ja palauttaa mieliin 2012 tapahtumat Libyassa. Silloin kapinallisten hyökkäyksessä lähetystötiloihin kuoli Yhdysvaltain suurlähettiläs ja kolme muuta yhdysvaltalaista.

Trump on näihin päiviin saakka syyttänyt silloista presidenttiä Barack Obamaa ja hänen ulkoministeriään Hillary Clintonia siitä, että he antoivat Benghazin iskun tapahtua. Nyt Trump on vaarassa joutua itse vastaavan valinnan eteen.

Trump on määrännyt Bagdadin levottomuuksien takia lisää sotilaita ja kalustoa Lähi-itään, mutta ne ovat pelkkiä symbolisia siirtoja, joilla laajempaa konfliktia ei vielä ratkaista. Sitä hän ei halua, vaikka se veisi pois huomiota lähiviikkojen aikana alkavasta valtakunnanoikeudesta.

Vaikka sota yleensä nostaa presidentin kansansuosiota ja 2020 on vaalivuosi, riskit Lähi-idässä ovat nyt liian suuret.

Trumpin hallinnon nimettömänä pysyttelevä virkamies vahvistaa Washington Post –lehdessä, että Trumpilla ei ole tässä tilanteessa mitään aikomusta ryhtyä sotimaan.

Senaattori Grahamin mukaan kansallisesta turvallisuudesta vastaava Trumpin tiimi harkitsee useita vaihtoehtoja siltä varalta, että levottomuudet jatkuvat. Laajemman konfliktin Lähi-idässä Trump pyrkii Grahaminkin mukaan välttämään.

Trumpilla näyttää kuitenkin olevan pelkkiä huonoja vaihtoehtoja Iranin osalta. Yhdysvallat vetäytyi hänen johdollaan Iranin ydinsopimuksesta, eivätkä hänen esittämänsä kahdenkeskiset neuvottelut maan johdon kanssa ole toteutuneet.

Pohjois-Korean kanssa Trumpin suosima kahdenkeskinen diplomatia on vetänyt vesiperän. Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ilmoitti uudenvuoden tervehdyksessään, ettei Pohjois-Korean tarvitse enää pitää kiinni sitoumuksestaan välttää asetestejä, koska neuvottelut Korean niemimaan riisumiseksi ydinaseista eivät ole edistyneet.

Kimin mukaan Pohjois-Korea esittelee lähiaikoina uuden ”strategisen aseen”. Sellaista Trump ei voi hyväksyä, mutta keinot Pohjois-Korean estämiseksi alkavat olla vähissä. Varsinkaan mikäli hän ei voi niellä ylpeyttään ja palata perinteisemmän diplomatian keinoihin.

Kimkään ei välttämättä ole enää kiinnostunut näyttävistä, mutta tuloksettomista kahdenkeskisistä huipputapaamisista. Ne joutaisivat jo Newseumiin, jos sellaista enää edes olisi.

Kokkolan poikkeuksellisen komea kartiokuusi ei jää ainoaksi. Ilmeisesti geenimutaation koristamasta puusta otetuista vartteista on saatu joitakin kymmeniä taimia. Niistä muutama saadaan Kokkolaan keväällä kaupungin 400-vuotisjuhlavuonna.

Kuusesta otettiin toissa keväänä satakunta vartetta, jotka yritettiin saada kasvuun luonnonvarakeskuksen Punkaharjun yksikössä. Läheskään kaikki eivät onnistuneet, mutta Kokkola saa todennäköisesti 5–10 taimea, joista pitäisi Luken arvion mukaan tulla melko lailla emon näköisiä.

Luonnonvarakeskus oli yksi niistä, jotka kiinnostuivat pari vuotta sitten Kokkolassa pitkään varjellusta komeasta kartiokuusesta. Myös useampi kaupallinen taho otti yhteyttä kaupunkiin saadakseen osansa puusta, jota luonnehdittiin monistamisen arvoiseksi, vaikka ainutlaatuinen se ei ole.

Tuuhean, tikkunekkumaisen puun ulkomuoto selittyy ilmeisesti geenimutaatiolla. Se näyttää siltä, kuin puuta olisi leikattu säännöllisesti kasvun ajan.

Taimia tarjottiin Kokkolalle jo syksyllä, mutta kaupunki päätyi odottamaan kevääseen. Vuonna 2020 Kokkola viettää 400-vuotisjuhlaa, ja nyt tarkoituksena on löytää taimille hyvä paikka, jossa ne ovat mahdollisimman monen arkiliikkujan nähtävillä. Rakentamissuunnitelmia alueelle ei sovi olla.

– Sen pitää olla alue, jossa ne saisivat olla rauhassa seuraavat 100 vuotta, linjaa metsätalousinsinööri Ahti Räinä.

Alkuperäinen mutaatiokuusi kasvaa poliisitalon vieressä. Sen erikoislaatuisuus hoksattiin, kun kuusi oli 3–4-metrinen. ja puuta onnistuttiin varjelemaan jopa poliisitalon rakennustöiden aikaan.

Nyt tulevat taimet ovat vasta alle 35-senttisiä. Kokkola toivoo saavansa Ruotsin kuninkaallisia vieraiksi juhlavuonnaan. Heille taimirivistöä ei kuitenkaan kannata sellaisenaan esitellä.

– Voidaan esitellä, mutta kierrätetään poliisitalon kautta, että näkee, mitä tuleman pitää. Ja sitten toivotetaan tervetulleeksi sadan vuoden päästä! hymyilee Räinä.

Kokkolan mutaatiokuusesta otettiin 100 jälkeläistä – "Nämä ovat sellaisia puita, että ne pitää jälkipolville säilyttää"

Kokkolan mutaatiokuusesta aletaan monistaa uusia – "Hienoimpia kartiokuusia, mitä olen nähnyt"

Australiassa Uudessa Etelä-Walesissa tuhansille turisteille on annettu evakuointikäsky maastopalojen uhkaamilta alueilta.

Osavaltion palolaitos antoi torstaina määräyksen vyöhykkeestä, jolta turistien on poistuttava lauantaihin mennessä. Lauantaina odotettavissa on jälleen paahtavan kuuma päivä, ja 40 asteen lämpötilojen odotetaan kiihdyttävän maastopaloja.

Vyöhyke sijaitsee Uuden Etelä-Walesin etelärannikolla lähellä Victorian rajaa, ja ulottuu noin 200 kilometriä etelään suositusta Batemans Bayn lomakaupungista. Australiassa on meneillään kesälomakausi, ja alueella on paljon kotimaisia matkailijoita.

Poistumista varten viranomaiset avasivat väliaikaisesti alueelta ulos johtavia teitä, jotka olivat olleet palojen takia suljettuina.

ABC:n mukaan alueen huoltoasemilla on ollut torstaina pitkiä jonoja, kun turistit aloittivat poistumisensa. Uuden Etelä-Walesin liikenneministeri Andrew Constance kertoi, että alueelle on toimitettu 60 000 litraa polttoainetta. Constancen mukaan kyseessä on historian suurin osavaltion eteläosassa toteutettu evakuointi.

Uudenvuodenaattona oli edellinen paha maastopalopäivä. Viranomaisten mukaan tällä viikolla paloissa on kuollut jo 8 ihmistä. Useilla rannikkopaikkakunnilla ihmisiä evakuoitiin hiekkarannoille palojen tieltä, ja monet paikalliset asukkaat ja turistit viettivät kaksi yötä ilman sähköä ja viestintäyhteyksiä. Lauantaista pelätään uudenvuodenaaton veroista palopäivää.

Australian maastopaloissa on toistaiseksi kuollut 18 ihmistä. Palot ovat tuhonneet toistatuhatta kotia ja käristäneet Tanskaa suuremman alueen.

Uudessa Etelä-Walesissa oli torstaina yli sata paloa. Maastopaloja on myös Victorian, Etelä-Australian ja Queenslandin osavaltioissa.

Korjaus 2.1.2020: Jutussa väitettiin aiemmin, että uudenvuoden aattona kahdeksan ihmistä olisi kuollut maastopaloissa. Tosiasiassa kahdeksan ihmistä on kuollut koko viikon aikana, ei yhdessä päivässä.

Lue myös:

Australian palot: 5,5 miljoonaa hehtaaria palanut, yli tuhat kotia raunioina, 17 kuollut – viilentynyt sää päästi tutkimaan palojen jälkiä

Vuosi 2019 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, kertoo Ilmatieteen laitos. Koko maan keskilämpötila oli noin 0,9 astetta vuosien 1981–2010 keskiarvoa korkeampi.

Ainoastaan Lapissa keskilämpötila oli lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja.

Vuoden alin lämpötila, -39,1 astetta, mitattiin Utsjoen Kevojärvellä 5. helmikuuta. Vuoden ylin, 33,7 astetta, mitattiin puolestaan Porvoon Emäsalossa 28. heinäkuuta.

Sateiden määrät olivat viime vuonna pääosin tavanomaisia tai tavanomaista suurempia.

Joulukuu oli lämmin ja sateinen

Joulukuun keskilämpötila oli 3–6 astetta tavanomaista korkeampi. Tämä toistuu Ilmatieteenlaitoksen mukaan keskimäärin kerran 10–30 vuodessa. Toisaalta edellinen lämpimämpi joulukuu oli etelässä vuonna 2017 ja Lapissa 2011.

Joulukuussa myös satoi paljon: sademäärä oli suuressa osassa maata keskimääräistä suurempi. Keski-Lapissa tuli vettä jopa kaksinkertainen määrä tavanomaiseen verrattuna.

Lunta oli joulukuussa koko maassa ajankohtaan nähden tavanomaista vähemmän, mutta Lapissa lunta oli paikoin ennätyksellisen paljon.

Etelässä virallinen talvi ei ole vielä edes alkanut

Lauha sää näyttää jatkuvan myös pidemmälle katsovissa ennusteissa, eikä kovin nopeaa kylmenemistä ole odotettavissa, kertoo Ylen meterorologi Matti Huutonen.

Tilannetta kuvaa Huutosen mukaan hyvin se, että etelässä ei ole alkanut vieläkään terminen talvi. Määritelmä täyttyy, kun vuorokauden keskilämpötila on pitempiaikaisesti nollan alapuolella.

– Vähän nihkeältä näyttää talven tulo etelään ainakin tämän ennustejakson aikana, Huutonen toteaa.

Tosin pientä lauhan ja pakkasen aaltoilua säässä on luvassa lähipäiville. Huominen päivä on hyvinkin lauha. Lämpötilat nousevat suurimassa osassa maata plussan puolelle, vain aivan Pohjois-Lapissa voi olla vähän pakkasta.

Lisäksi hajanainen sadealue liikkuu Suomen yli huomisen aikana.

– Etelässä sataa vettä, pohjoisimmassa Lapissa tulee lunta, mutta ei mitään massiivisia määriä. Sekä yöllä että aamulla lämpötilat ovat laajalti plussan puolella.

Viikonlopuksi matalapaine väistyy itään ja luoteesta virtaa kylmempää ilmaa. Lämpötilat painuvat pakkasen puolelle.

Lauantai ja sunnuntai ovat suurimmassa osassa maata pakkaspäiviä. Pakastumisen yhteydessä tulee joitain hajanaisia lumisateita.

Pohjoisessa pakkaslukemat ovat 5–15 astetta, etelämpänä nollan ja viiden asteen välillä. Öisin voi olla vähän kylmempää. Tuuli saa ilman tuntumaan kylmemmältä.

Ensi viikon alussa sää lauhtuu taas lounaistuulten myötä Etelä-Lappia myöten. Lämpötilat ovat silloin 4–5 astetta.

Lue myös:

Kuin Kanarialla! Norjassa tehtiin lämpöennätys mittarin noustessa lähelle 20 astetta

Itävaltaan on syntynyt uusi hallitus, kun syyskuussa pidetyt vaalit voittanut keskustaoikeistolainen kansanpuolue ja vihreät sopivat hallitusohjelmasta, kertovat uutistoimisto APA ja uutistoimisto Reuters. Liittokansleriksi nousee aiemminkin samassa tehtävässä toiminut Sebastian Kurz.

Samalla 33-vuotias Kurz nappaa jälleen itselleen aseman maailman nuorimpana istuvana pääministerinä. Suomen pääministeri Sanna Marin, 34, ehti pitää titteliä hallussaan vain alle kuukauden.

Uuden hallituksen muodostaminen Itävaltaan osoittautui pitkän ajan vieneeksi urakaksi, sillä vaalit pidettiin jo 29. syyskuuta. Kurzin puolue ÖVP sai vaaleissa 37,5 prosentin kannatuksen. Vihreitä kannatti 13,9 prosenttia äänestäjistä.

Kurzin aiemmassa hallituksessa kumppanina ollut vapauspuolue FPÖ sai 16,2 prosenttia. Itävallassa jouduttiin uusiin vaaleihin hallituksen kaaduttua FPÖ:n aiheuttamaan poliittiseen skandaaliin.

Vihreät eivät ole aiemmin olleet Itävallan hallituksessa.

Lisää aiheesta:

Itävallan vihreät tavoittelevat ensimmäisiä ministerinsalkkujaan – Puolue on valmis neuvotteluihin konservatiivien kanssa

Sebastian Kurzista odotetusti vaalivoittaja Itävallassa, oikeistopopulistit romahtivat – Kirjeenvaihtaja: Kurz voi vapaasti valita hallituskumppaninsa

Itävallan nuori kansleri tajusi ajan hengen ja teki itsestään vahvan johtajan – Vaalit tänään voittavan Sebastian Kurzin takana on piilomiljoonilla voideltu koneisto

Luhtitalon alakerrassa on lempeän hämärää ja hiljaista. Sohvalla tyynyjen keskellä Arja Pekkala-Matikainen yrittää jälleen kerran taltuttaa kipukohtauksen. Turvapesässä kivulta terävimmän kärjen vievät vähitellen lääke, lämpö ja hieronta, mutta kokonaan särky ei koskaan katoa.

Yli miljoona suomalaista kärsii kroonisesta eli yli kolme kuukautta kestäneestä kivusta. Heistä arviolta 300 000:lla tuskat ovat erittäin kovia. Monella kärsimys on taukoamatonta ja yltyy niin kovaksi, että se estää työnteon osittain tai kokonaan ja rajoittaa elämää muutenkin monin tavoin.

Suomessa on laadittu käypä hoito -suositus myös kivun hoitoon, mutta se ei kipukroonikoiden, heidän potilasjärjestönsä eikä terveydenhuollon ammattilaistenkaan mukaan toteudu läheskään joka paikassa.

Koko elämän kestävä kipu saattaa syntyä esimerkiksi tapaturmaisesti. Arja Pekkala-Matikainen joutui 47 vuotta sitten onnettomuuteen, jonka lopullisia jälkiseurauksia hän ei olisi voinut kuvitellakaan.

16-vuotiaan elämä muuttui hetkessä

On ihan tavallinen perjantai-ilta 22. syyskuuta vuonna 1972. Arja ja pari kaveria ovat menossa suosittuun kahvittelu- ja tapaamispaikkaan, "Mettä-Shellille", Kemin eteläpuolella sijaitsevalle huoltoasemalle. 16-vuotias Arja istuu edessä kuljettajan vieressä, tyttökaveri takapenkillä, porukan kolmas ajaa.

Toinen kolmen hengen porukka on viettänyt iltaa lähistöllä alkoholin voimalla. Sitten nämä kolme humalaista miestä pakkautuvat varastettuun, valottomaan autoon ja lähtevät liikkeelle.

Miehet kääntyvät pimeällä autollaan risteyksessä nuorten auton eteen. Rysähtää pahasti.

Nuorista pahiten loukkaantuu Arja. Hänen päänsä iskeytyy tuulilasin läpi.

Vammoja tulee eri puolille kehoa. Verta on joka paikassa, huulet ovat halki, viiltoja ja haavoja on poskissa, nenässä, leuassa, kaulassa, toisen korvan alla, kulmissa.

Kasvot kursitaan kasaan.

16-vuotias teini murehtii alkuun eniten kasvoissa näkyviä vammoja, mutta pahempaa jälkeä on tullut näkymättömissä. Törmäyksessä on syntynyt lukuisia aivovammoja ja selkäranka on vääntynyt. Kivut alkavat heti.

Epilepsia puhkeaa 19-vuotiaana. Epilepsiaan lääkkeet järjestyvät nopeasti, mutta särkyjen kanssa Arja Pekkala-Matikainen joutuu taistelemaan ilman kunnollista apua lähes 30 vuotta.

Moni arvista on näkyvissä edelleen, yli 47 vuotta myöhemmin.

Kipusairautta, fibromyalgiaa, sairastavalle jopa sään muutokset helposti aiheuttavat kärsimystä.

– Ilmanpainevaihtelut ovat yhtä helvettiä. On kauheaa, kun sää muuttuu esimerkiksi kipakasta pakkasesta lauhaan vesisadekeliin ja toisin päin. Nukkumisesta ei tule mitään, kun tuska jyllää.

Viiltävä, vaeltava tuska

Vertaistukiryhmässä Arja Pekkala-Matikainen on huomannut, että kivun syyt ja ilmenemistavat ovat oikeastaan kaikilla erilaiset. Hänellä itsellään pakotus voi vaikkapa hypätä ranteesta toiseen, hetken päästä tuntuu kuin käsivarsia viilleltäisiin puukolla, sitten tuska siirtyy lapaluiden alle, kaularankaan, päähän. Juilii, viiltää, raastaa.

Joskus kohtaus iskee kovana ja varoittamatta. Esimerkiksi ostoksia kotona purkaessa, ihan yhtäkkiä, kuten jokin aika sitten kävi. Onneksi puoliso oli vieressä auttamassa tuskan lyyhistämää vaimoaan.

– Silloin vain piti nopeasti napata läpilyöntilääke, horjua turvapesään ja yrittää päästä pahimman yli, ettei suoranainen kipusokki iske.

Pekkala-Matikainen pitää lääkkeiden käytön niin vähänä kuin mahdollista. Kipu tuntuu koko ajan, mutta purkille hän menee vain kun se on ehdottoman välttämätöntä.

– Minulla on oma sääntö, että otan isoa lääkettä korkeintaan parin viikon välein.

Iso lääke on se voimakas läpilyöntilääke, jolla käydään tuskan kimppuun, silloin kun se iskee niin kovasti, "että taju meinaa lähteä”.

Arja Pekkala-Matikainen sanoo olevansa onnekkaista onnekkain, koska hän jäi kolarissa henkiin.

– Se oli muutamasta millistä kiinni.

Onnekkaana hän pitää itseään myös siksi, että hänellä on lääke, joka auttaa pahimpaan tuskaan. Lähes 30 lääkkeen kokeilemisen ja niistä aiheutuneiden ikävien sivuvaikutusten kärsimisen jälkeen viimein vajaat kymmenen vuotta sitten löytyi lääke, josta on kohtalainen apu.

Silti hän on vihainen.

USA:n opioidikriisi säteilee Suomeenkin

Hän tietää, että moni kohtalotoveri ei ole yhtä onnekas. Sopivaa lääke- ja hoitoyhdistelmää ei usealle löydy lukuisista kokeiluista huolimatta. Ja vaikka löytyisikin, ei ole varmaa, saako sen pitää.

Viime vuosina lääkityslinja on tiukentunut. Taustalla on muun muassa Yhdysvaltojen opioidikriisi. Siellä lääkeopioidien käyttö karkasi käsistä ja sen katsotaan johtaneen pahaan huume-epidemiaan. Lukuisat lääkekoukkuun jääneet siirtyivät heroiiniin. Yliannostuskuolemia alkoi tulla valtavasti.

Myös Suomessa opioidiriskiin on reagoitu. Moni potilas tuntee kuitenkin tulleensa heitteille jätetyksi, kun toimiva lääkitys on yllättäen evätty. Kipukapina-järjestön mukaan tilanne on johtanut jopa lukuisiin itsemurhiin, kun tuskat ovat tuntuneet kestämättömiltä.

– On aivan järjetöntä, suorastaan ihmisoikeusloukkaus, että jätetään antamatta se apu, jonka potilaat tarvitsevat. Ihmiset uupuvat kun eivät saa helpotusta kipuihinsa eivätkä pysty elämään oikein minkäänlaista elämää, puuskahtaa Arja Pekkala-Matikainen.

Pehmeät keinot eivät aina riitä

Arja Pekkala-Matikainen uskoo, että tavallinen kipukroonikko tekee kaikkensa välttääkseen liiallista lääkkeiden käyttöä ja yrittää etsiä kivunlievitystä muilla keinoilla. Hän itse esimerkiksi käy hierontarullien tai infrapunahieronnan avulla läpi vartalonsa huolellisesti joka aamu, puhumattakaan siitä, että hän huolehtii henkisestä hyvinvoinnistaan.

– Jopa lääkekoukkuun jääneitä väärinkäyttäjiä autetaan ja eläintenkin hyvinvointia valvotaan, mutta kipupotilas saatetaan jättää aivan oman onnensa nojaan.

Arja Pekkala-Matikainen tietää omasta kokemuksestaan, että suhtautuminen ja itsestään huolehtiminen on osa sairauden hoitoa, mutta aina pelkkä tahto ja tervehenkinen elämä ei riitä.

– Kun särky vyöryy päälle voimalla, ei siinä riitä, että ottaa rusinan suuhun, puree ja nielaisee kivun rusinan mukana pois. Sellaisiakin ohjeita on annettu, hän tuhahtaa.

Lääkehoito ei ole ongelmatonta

Mistä lääkityksen purkamiset voivat johtua, lääkeriippuvuuspeloistako? Kipulääkäri Kristiina Kokkonen arvioi, että varsinkin lääkärit, jotka eivät ole erikoistuneet kivunhoitoon, ovat katsoneet paremmaksi olla jatkamatta lääkityksiä, joiden käyttöön liittyy riskejä.

Kokkonen huomauttaa myös, että lääkkeet ylipäätään eivät ole ongelmaton ratkaisu, sillä ne voivat antaa huonon hoitovasteen tai pahimmassa tapauksessa jopa pahentaa tilannetta ja haitata muuta kuntoutumista.

Kokkonen korostaa lisäksi, että kipulääkkeiden väärinkäyttö on vakavasti otettava ongelma.

– Kyllä Suomessakin nähdään lääkkeidenkäytön nurjaa puolta jatkuvasti.

Kipukapina-potilasjärjestöä vetävä psykologi Sirpa Tahko pitää pelkoa suomalaisesta opioidikriisistä liioiteltuna. Hänen mukaansa Suomessa pelkästään lääkkeidenkäytön valvonta on niin tehokasta, että kriisiä ei täällä ole näköpiirissä.

Kivun kanssa tekemisissä olevat myöntävät, että hoito ei ole Suomessa tasalaatuista. Potilaille on selvää, että hoidossa on suuria eroja sekä paikkakuntien että lääkäreiden välillä. Asiaan erikoistuneita lääkäreitä ja hoitajia on liian vähän. Myös kipulääkäri Kristiina Kokkonen tietää, että hoitopolut voivat olla hyvin erilaisia ja kohtelu ei ole tasa-arvoista.

Kipupotilaat eivät kuitenkaan halua vastakkainasettelua lääkärikunnan tai hoitohenkilöstön kanssa, vaan pyrkivät yhteistyöhön.

– Tarvitaan kiihkotonta keskustelua, jotta asiat saataisiin paremmalle tolalle. Yksi tärkeä asia olisi lääkäreiden ja koko terveydenhuollon henkilöstön kouluttaminen ymmärtämään kipua paremmin, Kipukapina-järjestön vetäjä, psykologi Sirpa Tahko sanoo.

Samoilla linjoilla on lääkäri Kristiina Kokkonen. Hänen mielestään on hyvä, että hoidon ongelmia tuodaan esille. Niitä on kuunneltava ja nykyistä parempia käytäntöjä on etsittävä.

– Liian usein sairaudet ja vaivat ikään kuin pilkotaan osiin eikä ihmistä hoideta kokonaisuutena, Kristiina Kokkonen sanoo.

Hoitomuotojen yhdistelmällä päästään parhaisiin tuloksiin

Hyvän hoidon etsiminen on eräänlaista nuorallatanssia; vaatii tasapainottelua löytää sopiva yhdistelmä erilaisia hoitomuotoja. Parasta olisi, jos oireet saataisiin aisoihin niin hyvin, että pystyttäisiin elämään lääkkeettömiä jaksoja tai ainakin voitaisiin pudottaa ajoittain lääkitys minimiin.

– Ihminen tarvitsee lepoa sekä kivusta että lääkkeistä, joten pitäisi löytää tasapaino näiden välille, kipulääkäri Kristiina Kokkonen sanoo.

Lääkehoidon työkalupakkiin mahtuu epilepsialääkkeitä, lihasrelaksantteja, mielialalääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä sekä erivahvuisia keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä. Myös tukihoitoja riittää: fysioterapia, kylmähoito, lämpöhoito, hieronta, psyykkinen kivunhallinta, terapia, kuntoutus, osteopatia, akupunktio, rentoutus, stimulaattorit – lista on melkein loputon. Mikä sitten tehoaa, on hyvin yksilöllistä.

– Useimmiten paras hyöty saadaan hoitotapojen yhdistelmästä. Pohjana on lääkkeetön hoito ja sitä täydennetään ajoittain lääkityksellä, Kokkonen sanoo.

Kärsivän voimat voivat loppua

Riippuvuusepäilyt loukkaavat monia kipupotilaita. Kokkonen ymmärtää tuohtumuksen. Lääkityksen nopea lopettaminen saattaa vaikeuttaa oireita ja olla kohtuutonta, jos tilalle ei tule muita hoitotapoja.

– Eihän muidenkaan sairauksien lääkityksiä lopeteta noin vain.

Kipupotilaiden mukaan tilanne on paikoin kestämätön. Moni lääkkeittä jätetty on uupunut.

– Viikoittain pelkästään minä saan useita yhteydenottoja, joissa ihmiset kertovat epätoivosta ja voimien loppumisesta. Valitettavan moni hautoo itsemurhaa ja surullisen moni on jo päätynyt siihen, Sirpa Tahko kertoo.

Kipukapina-ryhmä aloitti vertaistukiryhmänä runsas vuosi sitten. Sekä someryhmät että tapaamiset ovat täyttyneet kroonikoista, jotka hakevat tukea toisistaan. Kipukapina on nyt rekisteröity myös potilasjärjestöksi, koska tavoitteena on toimia järjestäytyneesti kipupotilaiden hyväksi. Järjestön edustajat ovat jo käyneet keskustelemassa sosiaali- ja terveysministeriössä siitä, kuinka hoitoa pystyttäisiin parantamaan.

Sisustushulluudesta helpotusta

Vaikka sairaus on jatkuvasti läsnä, Arja Pekkala-Matikainen ei anna sen nujertaa. Hän sovittaa tekemisensä sen mukaan, mitä kipu hänelle sallii. Silloin kun kohtaus vyöryy päälle, on vain annettava sen verran periksi, että pahin tuska väistyy. Sitten hän alkaa jälleen touhuta. Ja hän touhuaakin paljon, sillä se on hyvää vastapainoa voimat ja ilon vieville kipupäiville.

Arja Pekkala-Matikainen on aktiivinen eläkeläinen; hän tekee hyväntekeväisyystyötä, järjestää tapahtumia, bloggaa, somettaa ahkerasti, tapaa ystäviään, leipoo, askartelee, tekee käsitöitä – ja sisustaa kotiaan. Hän rakastaa sisustamista. Vuoden kohokohta on valmistautuminen jouluun.

– Olen täysin jouluhullu. Ja näiden koristeiden kanssa nypertäminen on eräänlaista psyykkaamista, se auttaa minua suuntaamaan keskittymisen johonkin muuhun kuin kipuun.

Arja Pekkala-Matikainen vaikuttaa eloisalta, iloiselta ihmiseltä. Hän on puhelias ja aktiivinen. Päältä päin ei uskoisi hänen kärsivän kivuista koko ajan.

– Sehän tässä yksi iso ongelma onkin. Moni ei voi ymmärtää kipusairautta eikä oikein ota sitä tosissaan, vaan helposti vähättelee.

Ihana elämä

Arja Pekkala-Matikainen on jutellut, vastaillut kysymyksiin ja ollut kuvattavana toista tuntia. Edellisyönä pakkanen on keikahtanut plussakeliksi ja räntälumimyräkäksi. Muutoksen aiheuttamat säryt ovat valvottaneet aamuun asti. Silti nainen jaksaa hymyillä.

– Hankalina päivinä mennään vaikka tahdonvoimalla. Elämä on ihanaa ja jo 64 vuotta on hurahtanut nopeasti. Kun on sellainen päivä, etten pysty tekemään mitään, silloin en pysty. Sitten kun on helpompi hetki ja parempi olo, sitten taas teen.

Onko sinulla kokemuksia kroonisesta kivusta? Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lisää aiheesta:

Kela huolestui vahvojen kipulääkkeiden määräämisestä – pelkona on, että Yhdysvaltojen opioidikriisi toistuisi Suomessa

Yhdysvaltain opioidivyyhdissä alustava sopu miljardikorvauksista – osa osavaltioista haluaa lääkejätti Purdue Pharman yhä oikeuteen

Miksi lääkefirmat joutuvat maksamaan miljoonakorvauksia? Opioidikriisin taustalla on valheellista markkinointia – ja satojatuhansia kuolleita

Nuoriso örveltää, kadulla on roskia ja terveyskeskukseen ei saa aikaa. Kuntalaisten Facebook-ryhmien valitusten aiheet ovat tuttuja.

Tamperelainen yrittäjä Jani Koskela päätti aloittaa vuoden toisella tavalla. Koskela kirjoitti päivityksen lähes 40 000 ihmisen Tampere-ryhmään.

– Kerro yksi iloinen asia vuodesta 2019 esimerkiksi ja jatketaan positiivisuutta vaikka miten pahaa tekisi, sillä se positiivinen piristää, Koskela kirjoitti.

Koskela oli pitkään seurannut sosiaalisen median keskusteluja. Häntä häiritsi, että positiivinenkin aloitus keräsi helposti valituksia.

– Aina joku kertoo jotain negatiivista, aletaan nokitella ja lähes somekiusata, Koskela huomasi.

Jani Koskela odotti jännityksellä, miten hänen päivitykseen suhtaudutaan. Koskela kertoi itse positiivisena asiana, että hän on ylpeä siitä, että on asunut 20 vuotta Tampereella.

Maailman onnellisin maa?

Suomi on maailman onnellisin maa, kerrottiin uutisissa viime maaliskuussa. Kyse oli YK:n teettämästä onnellisuusraportista, joka pani 156 maata järjestykseen.

Suuri osa lukijoista kommentoi tuolloin juttua epäillen, Yle pohti miksi.

Suomen positiivisen psykologian yhdistys ry:n puheenjohtaja, valmentaja ja viestintäasiantuntija Ritva Enäkoski sanoi aiemmin Ylelle, että suomalaiset kaihtavat usein onnen näyttämistä. Toisaalta monet suomalaiset arvostavat aitoja tunteita ja kriittisyyttä ja tämä voi olla voimavara.

Toisen onni voi olla vaikea kestää.

– Jos itse ei tunne onnellisuutta, tulee ärsytys, miksi toi on onnellinen, miksi minä en voi olla. Tai tulee kateuden tunne; siinä se nyt retostelee ja minulla on elämä ihan pirstaleina, Enäkoski kertoi.

Jani Koskela on huomannut saman.

– Jos joku on oikein iloinen, jonkun pitää löytää iloisuudesta jokin asia. Suomalaiset eivät näytä lämpöisyyttä eteenpäin.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti eilen uudenvuodenpuheessaan kantaa siihen, että keskustelukulttuuri on kärjistynyt ja tämä voi heijastua suomalaisten yhtenäisyyteen.

– Kyse on toistemme kunnioittamisesta, viime kädessä yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Ja sen myötä turvallisuudestamme, Niinistö sanoo.

– Asioista sopii kiistellä, pitääkin. Mutta toisten ylenkatsominen ja aliarvioiminen ei kiistanalaisten asioiden ratkaisua edistä.

Yllättävä vastaanotto

Jani Koskela päätti yrittää erilaista. Koskelan päivitykseen tuli nopeasti vastauksia. Päinvastoin kuin monesti somekeskustelussa, kukaan ei irvaillut.

– Jännityksellä odotin, tuleeko ketjuun jotain negatiivista. Tähän päivään mennessä ei ole tullut mitään. Olen erittäin positiivista yllättynyt.

Vastauksista kuultaa oikeasti hyvät asiat elämässä. Joku lähetti hääkuvansa, toinen kuvan koirasta, kolmas lapsestaan. Koskela kävi tykkäämässä jokaisesta viestistä.

Lapsia, raittiutta, kaunista luontoa

Tällaisia hyviä asioita tamperelaisilla löytyi:

– Elämäntaparemonttini on hyvällä mallilla.

– Sai pommittaa prätkällä koko kesän ilman sakkoja tai kortin menetystä.

– Paras hetki oli, kun tulin Sveitsistä kotiini toukokuussa ja näin luonnon heräävän vähitellen koko ihanuuteensa. Sieluuni tuli syvä rauha.

– Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi ja äidin ja vauvelin hoidosta iso kiitos TAYS.

– Vähän vielä ja ratikka on valmis. Pääsee köröttelemään kunnon menopelillä.

– Jälleen raitis vuosi takana.

– Aloitin uuden elämän, vaihdoin 32 vuoden raskaan työn opiskeluun, olen onnellinen.

– Itsenäisyyspäivänä Ratinan laiturilta 2,085 kg kirjolohi kastemadolla!

– Tulin syksyllä raskaaksi ja vähän jälkeen joulun sain tietää odottavani pientä prinsessaa. Tuleva isovelikin on innoissaan pikkusiskosta.

Uudenvuodenlupaus

Jani Koskela mainitsi ketjussa, että hän on onnellinen asuttuaan Tampereella 20 vuotta. Haastattelussa löytyy monia muitakin positiivisia asioita.

– On neljä lasta ja koiria, hän kertoo esimerkkeinä.

Koskela lupaa tänä vuonna viljellä vielä enemmän positiivisuutta.

– Oli päivä minkälainen tahansa, kun saa hymyn tai kiitoksen, päivä piristyy.

Onko tämä uudenvuodenlupaus?

– Tämä on uudenvuodenlupaus, mutta tein myös lupauksen, että jätin tupakan pois.

Kerro kommenteissa, mikä sinun elämässäsi on positiivista juuri nyt. Keskustelu on auki 2.1. kello 19.00 asti.

Lue lisää:

Suomi on maailman onnellisin maa, ja se ärsyttää osaa meistä suunnattomasti – mitä se kertoo meistä?

Presidentti Sauli Niinistö toivoo hallituspolitiikkaan työrauhaa: "Poliittista draamaa syntyy hetkessä, tulokset ottavat aikansa"

Museoissa lasketaan parhaillaan tyytyväisenä viime vuoden kävijämääriä. Useassa suomalaismuseossa asiakkaita on ollut jonoiksi asti.

Kävijämäärän perusteella yksi päättyneen vuoden menestyjistä on nykytaiteen museo Kiasma.

Vuonna 2019 siellä kävi 380 000 museovierasta. Se on parikymppiselle museolle tähänastinen ennätys. Kävijämäärä nousi edellisvuodesta 80 000:lla.

Kiasmasta onkin tullut yksi Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä ja Suomen suosituimpia museoita.

– Vuosi oli Kiasmalle superonnistuminen, toteaa museonjohtaja Leevi Haapala.

Islantilaisen Ars Fennica -voittajan Ragnar Kjartanssonin musiikillinen videoelämys The Visitors on ollut vetonaula.

Yleisöä keräsi myös jo päättynyt näyttely Shoplifter. Siitä tuli somehitti, kun ihmiset kävivät kuvaamassa itseään islantilaisen Hrafnhildur Arnardóttirin riemunkirjavien karvapalleroiden seassa.

– Kiinnostus kulttuuria ja museoita kohtaan on todella isossa nousussa Suomessa, Haapala summaa.

Kansallisgallerialla ennätysvuosi

Myös Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä vierailijoita on ollut enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Se on Kiasman ja Ateneumin ohella yksi Kansallisgallerian museoista. Tuoreet luvut viime vuodelta kertovat, että Kansallisgallerialla oli kaiken kaikkiaan huippuvuosi.

Edellinen kävijäennätys on vuodelta 2017, jolloin hätyyteltiin 800 000 kävijän rajaa. Nyt päästin sen yli.

Ateneumin museonjohtaja Marja Sakari on vuoteen tyytyväinen.

– Viime vuosi oli fantastinen. Se täytti kaikki toiveet ja ylikin.

Vilkkaimpina päivinä Helene Schjerfbeckin maalauksia on kuljettu katsomassa jonossa.

Myös muissa museoissa on iloittu siitä, että näyttelyt ovat löytäneet yleisönsä.

Onnistunut vuosi Inarista Turkuun

Saamelaismuseo ja Luontokeskus Siidassa Inarissa kävi viime vuonna yli 63 000 näyttely- ja tapahtumakävijää. Se on suurin luku Siidan historiassa.

Pohjoisen museon kävijöistä valtaosa on ulkomaalaisia ja heidän määränsä lisääntyy vuosi vuodelta.

Turun museokeskuksen mukaan senkin museoiden kävijämäärä nousi.

Sisäänpääsyä helsinkiläiseen taidemuseo Amos Rexiin ei enää täytynyt jonottaa korttelin pituisessa jonossa, kuten vielä avajaisvuonna 2018.

Näyttelypäällikkö Teijamari Jyrkkiö toteaa, että vierailijoita on silti riittänyt huiman alun jälkeenkin.

– Kävijämäärämme nousi yli 310 000:een.

Katsojia houkuttelivat belgialaisen taidemaalari René Magritten Elämänviiva-näyttely ja Studio Driftin Elemental.

– Ilmassa leijuva betonikuutio toi meille aivan uudenlaista yleisöä, etenkin nuoria, Jyrkkiö sanoo.

Suomen kansallismuseosta kerrotaan, että kaikissa sen kohteissa on takana hyvä vuosi.

Museokortista tullut hitti

Museoiden menestysvuodelle löytyy useita syitä.

– Ihmiset ovat kyllästyneet tavaran kulutukseen ja kaipaavat henkisiä arvoja. Niitähän me pystymme tarjoamaan, Ateneumin museonjohtaja Marja Sakari sanoo.

Yksi kävijämääriä selittävä syy on Museokortti, jonka suosio vuosi vuodelta lisääntyy.

Maksullinen kortti toimii pääsylippuna 300 museoon eri puolilla maata.

– Se on tärkeä tekijä. Ihmiset voivat kortin ansioista vain piipahtaa museoissa, Sakari jatkaa.

Lokakuussa avatussa helsinkiläisessä Musiikkimuseo Famessa vierailijoita on ollut 20 000. Heistä yli puolet käytti sisäänpääsyyn Museokorttia.

Museokorttijärjestelmää ylläpitävän FMA Creations Oy:n toimitusjohtajan Kimmo Levän mukaan kortin käyttäjäksi rekisteröityneitä oli viime vuonna 160 000, mikä on tuhansia edellisvuotta enemmän.

– Suomalaiset eivät vain osta korttia, vaan sitä myös käytetään ahkerasti. Lisäksi samassa näyttelyssä käydään useita kertoja, Levä toteaa.

Tilastot suomalaismuseoiden kävijämääristä valmistuvat myöhemmin tänä vuonna.

Lue myös:

Kansallisgalleria on aloittanut yt-neuvottelut – Ateneumia ja Kiasmaa uhkaa väliaikainen sulkeminen

Kiasma jälleen remonttiin ja kiinni yleisöltä: "Ei ole osattu rakentaa niin kuin on suunniteltu"

Seksuaalisuuteen liittyviä tutkimuksia tehdään eri puolilla maailmaa nykyään paljon. Vastikään Yhdysvalloissa ilmestyi kymmenen vuotta valmistelussa ollut, hoitoalan ammattilaisille suunnattu opaskirja BDSM:stä ja kinkyseksuaalisuudesta. Yksi sen tärkeimmistä viesteistä on, että kinkyys voi olla seksuaalinen identiteetti siinä missä esimerkiksi heteroseksuaalisuuskin.

Keräsimme tähän myös kaksi muuta kiinnostavaa tuoretta tutkimusta, jotka antavat uutta tietoa naisten halusta toisia naisia kohtaan sekä seksuaalisen suuntautumisen vaikutuksesta ulkonäköpaineisiin.

1. Heteromies on tyytyväisin ulkomuotoonsa

Heteromies on kaikkia muita ihmisiä tyytyväisempi omaan ulkonäköönsä, paljastaa laaja uusiseelantilainen tutkimus. Naiset, olipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa mikä tahansa, ovat paljon tyytymättömämpiä ulkonäköönsä sekä kehonsa kokoon ja muotoon. Myös homo- ja biseksuaalit miehet ovat heteromiehiä kriittisempiä omaa ulkomuotoaan kohtaan.

Tutkimuksessa oli mukana peräti 17 000 ihmistä. Heitä pyydettiin arvioimaan, kuinka samaa mieltä he olivat seuraavan väitteen kanssa: ”olen tyytyväinen vartaloni ulkonäköön, kokoon ja muotoon”.

Naiset olivat seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta yhtä kriittisiä omaa olemustaan kohtaan. Ainoastaan lesboiksi itsensä määrittelevät naiset olivat ulkomuotoonsa tyytyväisempiä kuin homomiehet, mutta heteromiehiin verrattuna myös lesbot olivat itsekriittisempiä.

Tutkimustulokset vahvistavat ajatusta siitä, että seksuaalista huomiota miehiltä hakevat ihmiset kokevat eniten ulkonäköpaineita. Vaikka maailma on muuttunut paljon monimuotoisemmaksi, moni tuntuu yhä kokevan painetta mahtua perinteisiin miehen silmin nähtyihin kauneusihanteisiin.

Nykyään ymmärretään, etteivät miehetkään eivät ole turvassa ulkonäköpaineilta. Tukkaa, partakarvoitusta ja lihaksia pitäisi olla oikeissa paikoissa ja sopiva määrä. Tutkimustuloksia tulkitessa kannattaa myös ottaa huomioon, että heteromiehillä voi olla muita ihmisiä suurempi kynnys myöntää kokevansa epävarmuutta omasta ulkomuodostaan.

2. Nainen voi haluta naista olematta lesbo tai bi

Nainen, fantasioitko toisista naisista? Ehkä jopa harrastat silloin tällöin seksiä naisen kanssa, mutta et kuitenkaan koe itseäsi lesboksi tai biseksuaaliksi? Et ole ainoa, sillä viimeisimmän Finsex-tutkimuksen mukaan naisten halu naisia kohtaan on yleistynyt rajusti varsinkin nuorimmissa sukupolvissa.

Lähes joka kolmas suomalainen alle 35-vuotias nainen kertoo olevansa kiinnostunut myös muista kuin vastakkaisesta sukupuolesta. Silti kaikki eivät pidä itseään bi- tai panseksuaaleina. Osuvampi kuvaus voikin löytyä amerikkalaisen psykologin Lisa Diamondin esittelemästä naisen seksuaalisuuden joustavuudesta.

Utahin yliopistossa opettavan Diamondin käsite seksuaalisesta joustavuudesta tai vaihtelevuudesta (englanniksi fluidity) perustuu ajatukseen, jonka mukaan biseksuaalisuus ei riitä selittämään kaikkea naisten seksuaalisen kiinnostuksen kohdistumista ja toimintaa. Uusimmassa tutkimuksessaan hän jakaakin naisen seksuaalisuuden joustavuuden neljään eri tyyppiin.

Tilannekohtainen vaihtelevuus tarkoittaa omasta seksuaalisesta identiteetistä poikkeavaa käytöstä tietyissä tilanteissa. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun heteroseksuaaliksi itsensä määrittelevä nainen sopivassa tilanteessa kuten illanvietossa tai seksijuhlissa harrastaa seksiä toisen naisen kanssa. Diamondin tutkimuksen mukaan näin käyttäytyvillä naisilla oli muita tutkittavia enemmän seksikumppaneita ja he olivat aloittaneet seksielämänsä muita nuorempina.

Toisaalta joustavuus voi ilmetä seksuaalisen kiinnostuksen ja todellisen käyttäytymisen välisinä eroina. Joku saattaa tietoisesti hakea enemmän kokemuksia naisten kanssa, vaikka olisi enemmän kiinnostunut miehistä. Kolmas tapa tarkastella seksuaalisuuden joustavuutta on tutkia, miten vaihtelevaa seksuaalisen kiinnostuksen kohdistuminen on ajan myötä.

Neljäs seksuaalisen joustavuuden alaryhmä on lähimpänä sitä miten biseksuaalisuus usein käsitetään. Tällöin seksuaalinen joustavuus ilmenee kykynä harrastaa seksiä myös sellaisen sukupuolen kanssa, joka itseä kiinnostaa vähemmän.

Mitä tästä luokittelusta sitten jää käteen? Ainakin se, että naisten seksuaalisuus ja biseksuaaliseksi luokiteltu halu ja käytös on vivahteikkaampaa kuin on aiemmin ajateltu. Ja se, että seksuaalisen suuntautumisen voi määritellä vain kukin yksilö itse.

3. Sadomasokismi ja valtaleikit ovat muutakin kuin viihdettä

Muistatko parin vuoden takaisen Fifty Shades of Grey -huuman, joka toi sadomasokismin rysäyksellä päivänvaloon? On hyvä, että BDSM:stä alettiin vihdoin keskustella. Huono puoli sen sijaan on, että kyseinen kirja- ja elokuvasarja antoi siitä varsin yksipuolisen, viihteellisen ja erotisoidun kuvan.

Tosiharrastajille sadomasokismissa, sidonnassa, dominoinnissa ja alistumisessa on kyse aivan muusta, tai muustakin, kuin kevyestä leikistä. Joillekin valtavirrasta poikkeava, niin sanottu kinkyseksuaalisuus on jopa seksuaalinen identiteetti samaan tapaan kuin toisille on hetero- tai homoseksuaalisuus.

Kinkyseksuaalisuutta ei ole aina osattu ottaa oikealla tavalla huomioon edes hoito- ja terapia-alalla. Hoitoon hakeutuneiden ihmisten ongelmia on voitu selittää juuri BDSM:llä, jota on usein lähtökohtaisesti pidetty ongelmallisena tapana toteuttaa seksuaalisuutta tai identiteettiä. Tarve asialliselle ja tutkitulle tiedolle on ollut huutava.

Nyt huutoon on vihdoin vastattu. Pohjoisamerikkalaisten lääkärien ja terapeuttien kymmenen vuoden työryhmäuurastuksen tuloksena kinkyydestä on syntynyt yli 60-sivuinen opas lääkäreille ja terapeuteille (englanninkielinen Kink Guidelines). Se toimii asiallisena ja kattavana johdantona aiheeseen myös kaikille muille BDSM:stä kiinnostuneille.

Oppaan tärkein sanoma on normalisointi ja hyväksyminen. Kinkystä kiinnostuminen ei ole harvinaista, se ei johdu traumasta tai hyväksikäytöstä eikä se ole merkki mielenterveyden ongelmista. Päinvastoin tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että BDSM saattaa voimaannuttaa sen harrastajia ja parantaa koettua psykologista hyvinvointia.

Kinkyys voi myös tarjota väylän oman sukupuolen, identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen tai suhdemuodon pohtimiseen. Joillekin tuo seksuaalinen suuntautuminen voi olla kinkyseksuaalisuus.

Opas kehottaakin paitsi lääkäreitä ja terapeutteja niin myös kanssaihmisiä hyväksymään ja tukemaan läheistensä kinky-identiteettiä. Tietämättömyyteen perustuvat ennakkoluulot ja syrjintä ruokkivat vähemmistöstressiä, ja se puolestaan voi aiheuttaa ongelmia henkiselle hyvinvoinnille.

Lue seuraavaksi:

Eroottinen sidonta nostaa esiin vahvoja tunteita ja on joillekin jopa seksuaalinen identiteetti – "Sanotaan, että köydet eivät valehtele"

Kysely: Vain joka kolmas suomalainen on tyytyväinen omaan vartaloonsa, muualla Euroopassa peilikuvaan ollaan tyytyväisempiä

Panseksuaalisuus kaataa rajoja – Rakkausverkostot tekevät ihmisestä onnellisen, sanoo aiheeseen perehtynyt kirjailija

ISTANBUL Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan yrittää puskea Istanbulissa läpi kaupunkihanketta, joka muuttaisi monituhatvuotisen kaupungin perusteellisesti.

Erdoğanin Kanal Istanbul -projektissa kaupunkiin rakennettaisiin uusi, vajaat 50 kilometriä pitkä keinotekoinen vesiväylä Mustaltamereltä Marmaranmerelle.

Uusi vesireitti kulkisi kaupungin läpi mukaillen Bosporinsalmea, joka jakaa Istanbulin Eurooppaan ja Aasiaan.

Kanaalin ympärille rakennettaisiin uutta kaupunkiasutusta, ja vesireittien väliin muodostuisi miljoonien ihmisten asuttama saareke.

"Hullu projekti"

Esitellessään idean ensimmäisen kerran vuonna 2011, Erdoğan itsekin kutsui kanavaa "hulluksi projektiksi".

Hän perusteli projektin tarpeellisuutta sillä, että uusi kanava keventäisi Bosporinsalmen vesiliikennettä ja pienentäisi erityisesti niin kutsuttujen LPG-laivojen, eli nestemäistä luonnonkaasua kuljettavien kaasutankkereiden, sekä öljytankkereiden läpikulun aiheuttamaa onnettomuusriskiä.

Vuonna 1936 solmitun kansainvälisen Montreux'n sopimuksen mukaan Turkki joutuu antamaan vapaan kulun kauppa-aluksille Bosporinsalmella rauhan aikana. Salmella on kauppa-aluksia ruuhkaksi asti, ja siellä tapahtuu onnettomuuksia.

Uusi kanava olisi kapeimmalta kohdaltaan 275 metriä leveä ja tarkoitettu pienille ja keskikokoisille kuljetusaluksille.

Erdoğan edistää hanketta siitä huolimatta, että Istanbulin pormestari Ekrem Imamoğlu vastustaa sitä kiivaasti – tai ehkä osittain juuri siitä syystä.

Pääoppositiopulue CHP:n ehdokkaan Imamoğlun voitto paikallisvaaleissa puoli vuotta sitten oli kova kolaus presidentille ja hänen AK-puolueelleen, jotka olivat hallinneet suurkaupunkia 25 vuotta.

Kiista Kanal Istanbulista voikin osoittautua mittariksi siitä, olisiko Imamoğlu varteenotettava haastaja itsevaltaiselle Erdoğanille seuraavissa presidentinvaaleissa 2023.

Oppositio: Istanbul "murhataan"

Imamoğlun ja Turkin suurimpien ympäristöjärjestöjen mukaan hanke on vaarallinen.

– Tämä on suoranainen murha. Projektista on luovuttava heti paikalla, Imamoğlu sanoi viime viikolla pidetyssä lehdistötilaisuudessa.

Kansainvälisen ympäristöjärjestö WWF:n Turkin-osaston laaja raportti tuomitsee Kanal Istanbul -hankkeen ympäristövaikutukset. Vuonna 2018 julkaistussa, useiden asiantuntijoiden laatimassa raportissa projektia luonnehditaan Istanbulin "kaikkien aikojen suurimmaksi insinöörioperaatioksi".

Siinä varoitetaan Istanbulin juomavesien pilaamisesta sekä Bosporinsalmen, Marmaranmeren ja Mustanmeren vesien ja ekojärjestelmän herkän tasapainon romuttamisesta, jolla voisi olla arvaamattomia seurauksia.

– Olemme pisteessä jossa joudumme kysymään: kanava vai Istanbul, WWF:n raportissa todetaan.

Kanava toisi entistä enemmän asutusta jo 16 miljoonan asukkaan Istanbuliin, arvostelijat sanovat. Heidän mukaansa samalla kasvaisivat mahdollisten maanjäristysten tuhot.

Istanbulissa on ainainen maanjäristyksen vaara. Viimeksi vuonna 1999 lähellä kaupunkia tapahtunut maanjäristys tappoi yli 17 000 ihmistä.

Tuhannet istanbulilaiset kampanjoivat vastaan

Opposition johdolla tuhannet istanbulilaiset kampanjoivat nyt projektia vastaan. He toimittavat Turkin ympäristö- ja kaupunkiministeriölle kanavahankkeen perumista vaativia kirjeitä, jotka he allekirjoittavat nimellään ja henkilötiedoillaan.

Ennen vuodenvaihdetta ministeriön Istanbulin-viraston edessä sadat ihmiset jonottivat viedäkseen kirjeensä hallitukselle.

– Me emme halua tätä. Emme edes tiedä kaikkia vahinkoja, mitä tämä projekti voi aiheuttaa, sanoi tekstiilityöntekijä Mehtap Polat, 50, joka jonotti kuusi tuntia, ennen kuin sai kirjeensä annettua viranomaisille.

– Kanavaa koskeviin arvosteluihin ei vastata kunnolla, ja sekin on pelottavaa, sanoi eläkkeellä oleva insinööri Nihal Arik, 65.

Sadat istanbulilaiset opiskelijoista eläkeläisiin jatkoivat jonottamista sateesta huolimatta, kun Yle kävi paikalla viime perjantaina. Aina välillä joukko yltyi taputtamaan ja huutamaan iskulauseita.

Jonossa pysyttiin, koska aikaa valittamiselle oli annettu 10 päivää ja monet päivistä osuivat pyhäpäiviin.

Kuka jättihankkeen maksaa?

Hallitus kiistää arvostelun ja sanoo avaavansa tarjouskilpailun kanavan rakentamiseksi tulevina viikkoina. Hankkeen rahoitus on kuitenkin auki. Hallituksen mukaan kanava maksaisi arviolta 8,5 miljardin euroa, ja Turkki on talousahdingon keskellä.

Oppositio epäilee, että projektilla yritetään herättää henkiin Turkin nuutunut rakennussektori arabirahoilla. Rakennusala oli aiemmin Turkin talouden moottori.

Oppositiomielinen Cumhuriyet-lehti kirjoitti maanantaina että sijoittajat Kuwaitista ja Saudi-Arabiasta ovat jo ostaneet yli 24 hehtaarin edestä tontteja kanavan ympäriltä. Myös Kiinaa on veikattu mahdolliseksi rahoittajaksi.

– Maailmassa on yli 50 tällaista kanavaa. Niillä ei tavoitella näyttävyyttä, vaan ne on rakennettu tarpeeseen, Erdoğan ilmoitti maanantaina puheessaan pääkaupungissa Ankarassa.

– Rakennamme Kanal Istanbulin, halusitte sitä tai ette, Erdoğan sanoi.

Villisika levittäytyy Itä-Suomeen.

Metsästäjien kaatamien villisikojen määrä on Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa yli kuusinkertaistunut noin 60 yksilöön viimeisten neljän vuoden aikana, selviää Riistakeskuksen tilastoista.

Villisikoja on jo aiemmin ollut suurempia määriä Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla, joissa viime vuoden joulukuuhun mennessä oli kaadettu jo yli 600 villisikaa.

Itä-Suomessa villisikahavainnot ovat painottuneet rajan tuntumaan Pohjois-Karjalaan, vaikka yksittäisiä villisikoja ja niiden laumoja on liikkunut myös maakunnan pohjoisimmissa osissa.

Villisikojen määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti Kiteellä, jossa on ainakin yksi pysyvä yli 20 villisian lauma sekä emakoita porsaineen ja karjuja.

Villisika tarjoaa haastetta metsästäjälle

Villisikamäärän kasvu on huomattu myös naapurikunnassa Tohmajärvellä, kertoo metsästysseura Värtsilän Riistamiesten hallituksen jäsen Samu Ryynänen.

– Viimeisten viiden vuoden aikana niiden liikkuminen on vilkastunut alueella selvästi, hän sanoo.

Ryynänen ei tiedä tarkkaa syytä kannan kasvulle. Selvää on kuitenkin se, että osa villisioista tulee Venäjän puolelta viljan perässä.

Raja hankaloittaa myös metsästystä, sillä laumat liikkuvat usein sen molemmin puolin.

Ryynäsen mukaan villisika on ylipäätään todella liikkuvainen eläin.

– Ja kiukkuinen. Täällä villisiat tuntuvat tulevan päälle helposti, erityisesti haavoittuneena, Ryynänen sanoo.

Villisiat painavat Ryynäsen arvion mukaan yleensä noin 100 kiloa ja suurin kaadettu yksilö painoi yli 180 kiloa, joten ne ovat vihaisina pelottava vastus. Metsästykseen tarvitaan myös paljon koiria.

– Mutta koirat eivät saa olla hullunrohkeita, sillä muuten voi käydä huonosti, Ryynänen sanoo.

Ryynäsen mielestä villisikojen määrän kasvu on metsästäjien näkökulmasta hyvä asia.

– Meidän riistakantamme ei ole kovin suuri ja villisika on todella monipuolinen ja hauska metsästettävä. Sitä saa myös metsästää suhteellisen vapaasti, hän sanoo.

Villisika on luokiteltu haittaeläimeksi, sillä se aiheuttaa vahinkoa viljelmille ja istutuksille. Siksi sen metsästys on vapaampaa kuin esimerkiksi hirven. Villisikaa saa metsästää vapaasti koko vuoden paitsi emakkoa, jolla on porsaat.

Afrikkalaisesta sikarutosta pelätään tulevan maailman kaikkein aikojen suurin eläintautipandemia

Villisikoihin liittyy kuitenkin tautiriski, sillä ne kantavat useita muihin eläimiin tarttuvia tauteja. Pelottavin niistä on afrikkalainen sikarutto, joka on todella tuhoisa tavallisille sioille.

Esimerkiksi Kiinassa se on johtanut miljoonien sikojen kuolemaan tai lopetukseen. Moni asiantuntija on nostanut kädet pystyyn ja todennut, ettei maailman kaikkien aikojen suurin eläintautipandemia ole enää hillittävissä. Hoitoa tai rokotetta tautiin ei ole.

Tautia ei ole vielä tavattu vielä Suomessa, mutta Venäjällä ja Virossa sitä jo on.

Ryynänen tietää tautiriskin hyvin, sillä hänen kaatamastaan villisiasta löytyi viime syksynä harvinaista Aujezkyn tautia. Se on hengenvaarallinen esimerkiksi koirille.

– Kyllähän tämä tautiasia on ikävä ja siihen on myös täällä hyvin herätty. Väitän, että kaikista meidän ampumistamme villisioista menee näyte Ruokavirastolle.

Ruokavirasto tarjoaa metsästäjille näytteenottoa varten ohjeet, välineet ja pienen palkkion.

Tauti leviää myös ihmisten kautta

Jos afrikkalaista sikaruttoa löytyisi Suomesta, se olisi iso ongelma sikatiloille. Taudin löytyminen johtaisi todennäköisesti suomalaisen sianlihan tuontikieltoihin monessa maassa.

Yksittäisellä sikatilalla tauti voi tappaa yli puolet eläimistä.

–Virus leviää nopeasti. Siksi kaikki terveenä säilyneet siat pitäisi lopettaa myös. Tiedossa on isot taloudelliset tappion ja eläinten kärsimykset, jos näin käy, sanoo Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursu.

Afrikkalaista sikaruttoa levittää pääsääntöisesti kuitenkin ihminen, jolle tauti on vaaraton.

Tauti voi levitä esimerkiksi kengänpohjiin ja autonrenkaisiin tarttuneen sian ulosteen, veren tai virtsan kautta. Samoin virus voi levitä sianlihasäilykkeiden kautta.

Siksi taudin leviämisen estämiseksi olisi Isomursun mukaan ensiarvoisen tärkeää, että ulkomailta ei tuoda sianlihaa sisältäviä ruokia.

– Muutenkin elintarviketuonnin kanssa tulisi olla hyvin tarkkana ja noudattaa voimassaolevia määräyksiä. Ulkomailla metsästävien olisi huolehdittava siitä, että sikaloissa ei vierailla ja kaikki välineet on pesty reissun jälkeen, hän sanoo.

Sikatilallinen tietää riskit

Afrikkalaisen sikaruton riskit tietää myös tohmajärveläinen sikatilallinen Jouko Penttilä. Penttilän tila on porsastuotannon suhteen omavarainen. Siksi taudinaiheuttajien suhteen pitää olla erityisen varovainen.

Penttilän mielestä villisikoja syyllistetään afrikkalaisen sikaruton leviämisestä turhan paljon.

– Villisika on ensimmäinen uhri taudissa, jota ihminen levittää. Villisika voi saada tartunnan juuri ihmisen maastoon heittämistä eväistä ja sitä kautta tauti voi levitä sikalaan, hän sanoo.

Penttilän mielestä suurempi riski onkin villisikojen sijasta Virosta Suomeen tuleva liikenne.

– Koska se on niin massiivista. Mielestäni kaikkien sieltä suunnalta tulevien autojen alusta pitäisi pestä tullissa, hän kertoo.

Metsästystä haittaa epäselvä lainsäädäntö

Villisikaa arvostetaan riistaeläimenä Keski-Euroopassa ja Baltiassa. Näin on myös Pohjois-Karjalassa.

– Halu estää afrikkalaisen sikaruton leviäminen on varmasti kova kaikilla metsästäjillä, mutta villisika on terveenä arvostettua riistaa. Näin toivon myös jatkossakin olevan, sanoo Värtsilän Riistamiesten Pekka Kunnas.

Pohjois-Karjalassa villisikaa metsästetään useimmiten seurannan ja seurajahdin avulla. Toinen tapa on väijyä viljapellon luona odottamassa ruokailemaan saapuvia villisikoja.

Ongelmana on Kunnaksen mukaan se, ettei Suomessa voida oikein hyödyntää Keski-Euroopassa suosittua “kyttijahtia”, joka on tehokas tapa metsästää villisikoja.

– Se perustuu jo aiemmin kesällä valmisteltuihin ruokintapaikkoihin ja riistapeltoihin, joissa villisikoja odotetaan jahtikojuissa.

Taustasyynä on Suomen lainsäädäntö, jossa Kunnaksen mukaan on tulkinnanvaraisia pykäliä ravintohoukuttimista.

– Tässä on selkeä viesti maa- ja metsätalousministeriölle. Selkiyttäkää sitä, mikä on kasviperäinen ravintohoukutin. Sen metrimäärä laista vielä puuttuu, hän sanoo.

Lue lisää:

Eväsleivän meetvurstisiivu voisi tuoda maailman pahimman eläintautipandemian myös Suomeen – Onko rajusti leviävä sikarutto pysäytettävissä?

Kaadetusta villisiasta löytynyt Aujezkyn tautia – koiranomistajia kehotetaan välttämään koirien kontaktia villisikoihin

Vuonna 2015 kuolleen Bobbi Kristina Brownin entinen poikaystävä Nick Gordon on kuollut 30-vuotiaana. Asiasta ilmoitti Gordonin asianajaja uutistoimisto AP:lle. Hän ei kertonut Gordonin kuolinsyytä.

Vain vajaa viisi vuotta sitten laulajapari Whitney Houstonin ja Bobby Brownin tytär Bobbi Kristina Brown löydettiin tajuttomana kylpyammeesta. Koomaan vaipunut 22-vuotias kuoli kuusi kuukautta myöhemmin. Brownin äiti Whitney Houston oli kuollut kolme vuotta ennen tytärtään samantyyppisissä olosuhteissa.

Bobbi Brownin tarkkaa kuolinsyytä ei saatu koskaan vahvistettua, mutta hänen elimistöstään löytyi muun muassa morfiinia, kokaiinia ja alkoholia. Kuolinsyytutkija ei pystynyt määrittelemään, tappoiko Brown itsensä, oliko kyseessä onnettomuus vai joutuiko hän tapon uhriksi.

Brownin perhe syytti kuolemasta Gordonia. Perhe katsoi, että Gordon oli antanut tyttöystävälleen huumausaineita sisältävän juoman ja jättänyt tämän ammeeseen kuolemaan. Gordonia vastaan ei nostettu koskaan syytteitä, mutta hän joutui maksamaan siviilioikeudessa Brownin kuolinpesälle 36 miljoonan korvaukset osallisuudestaan Brownin kuolemaan.

Whitney Houston otti orvon Gordonin hoteisiinsa tämän ollessa 12-vuotias sen jälkeen, kun laulajatähti oli eronnut miehestään Bobby Brownista vuonna 2007. Houston ei kuitenkaan koskaan virallisesti adoptoinut Gordonia tai sisällyttänyt tätä testamenttiinsa.

Whitney Houstonin kuoleman jälkeen Bobbi Kristina Brown ja Nick Gordon alkoivat seurustella julkisesti.

Lue myös:

Laulaja Whitney Houston on kuollut(12.02.2012)

Korjattu 2.1.2020: Whitney Houston kuoli kolme vuotta aikaisemmin kuin tyttärensä, ei kolme kuukautta.

Sosiaali- ja terveydenhoitoaloja edustavat palkansaajaliitot Tehy, Super ja JHL ovat vaatineet, että niiden jäsenten tulisi saada kevään työehtoneuvotteluissa vientialoja kovempia palkankorotuksia. Toiveena on saada yleistä tasoa korkeampia korotuksia peräti kymmenen vuoden ajan.

Yle pyysi Taloustutkimusta kysymään suomalaisilta mitä mieltä he ovat siitä, että hoitoalan työntekijät saisivat kevään työehtoneuvotteluissa muita aloja korkeammat palkankorotukset.

Hoitajat saivat vankkaa tukea suomalaisilta. Muita korkeampia palkankorotuksia kannatti lähes 80 prosenttia vastaajista. Yleistä linjaa korkeampia korotuksia puolestaan vastusti 11 prosenttia vastaajista.

Kannatusluvut ovat yllättävän korkeita jopa kyselyn tehneen Taloustutkimuksen mielestä. Selitys löytyy hoitoalojen korkeasta arvostuksesta.

– Suomalalaiset arvostavat tutkimusten mukaan hoitoalan ammatit erittäin korkealle. Suurin osa meistä palkansaajista myös katsoo asiaa noin 2500 euroa tienaavan vinkkelistä, joten he pystyvät hyvin samaistumaan hoitajien arkeen ja taloudelliseen tilanteeseen, sanoo Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen.

Lue lisää: Tehyn Millariikka Rytköselle ei käy hoitajien palkkatason sitominen vientialoihin "Tässä yritetään saada aikaan tupo uusissa vaatteissa" – Yle seurasi väittelyä

Puoluekanta vaikutti kannatukseen

Hoitoalojen muita parempia palkankorotuksia kannattavat etenkin naiset ja nuoret aikuiset. Kannatusero miehiin ja muihin ikäryhmiin jäi silti pieneksi.

Parempia palkankorotuksia kannattavia löytyy etenkin SDP:n, vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien äänestäjistä. Korotuksia vastustavia löytyi eniten kokoomuksen riveistä.

– Harva muita korkeampia korotuksia vastustaa kuten kyselystäkin nähdään, mutta vaakakupissa painavat talouden realiteetit ja kokoomuksen kannattajissa se painaa enemmän kuin muiden puolueiden kannattajilla, Rahkonen sanoo.

Tutkimukseen haastateltiin joulukuun alussa yli tuhatta suomalaista. Virhemarginaali on suuntaan tai toiseen noin 3 prosenttiyksikköä.

Hoitajien palkankorotuksista kertyisi miljardien eurojen lasku

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on suomalaisten tuesta kiitollinen.

– Tämä tulos lämmittää kyllä paljon jäsenistöämme ja tuo varmasti kaikille hyvän mielen. Suomalaiset ymmärtävät, että korotusvaatimuksemme eivät ole isoja pienessä palkkapussissa, Rytkönen sanoo.

Kuntatyönantajatkin iloitsevat hoitoalan arvostuksesta suomalaisten silmissä, mutta parahtavat palkkavaateiden kustannuksista. Kuntaliitossa muistutetaan, että kunnilla on jo nyt vaikeuksia selviytyä velvollisuuksistaan.

– Kuntatalouden tilanne on historiallisen huono tällä hetkellä. Mitään ylimääräistä jakovaraa ei kunnilla ole olemassa, sanoo kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen.

Pelkästään hoitoalojen vaatimus 1,8 -prosenttiyksikön korotuksesta ilman vientialojen ratkaisua tarkoittaisi kymmenessä vuodessa jättimäistä palkkamenojen lisäystä.

– Pelkästään sosiaali- ja terveystoimelle kohdistettuna se maksaisi 8 miljardia euroa 10 vuodessa ja siihen tietenkään ei kunnilla ole varaa. Me tarvitsemme käsipareja lisää ja siihen pitäisi kaikki olemassa olevat resurssit kohdistaa.

Jalosen mukaan vaatimusten toteutuminen puolestaan johtaisi kunnissa velkaantumiseen, yt-neuvotteluiden määrän lisääntymiseen ja tuntuviin kunnallisveron korotuksiin kaikkialla.

– Näköpiirissä ovat haastavat ja vaikeat neuvottelut, Jalonen summaa.

Lue lisää:

Hoitoalalla kytee kokeneiden sairaanhoitajien joukkopako, yksi syy huono johtaminen: "Te menetitte hyvän hoitajan, minä en menettänyt mitään"

Satoja työntekijöitä marssi ulos Tampereen yliopistollisen sairaalan toimipisteistä – mielenilmauksella vastustettiin säästöjä

Suomen kuntatalous heikkenee yleistä taloustilannetta rajummin

Keski-Norjan Sunndalsørassa on mitattu tänään 19 asteen lämpötila, norjalainen Aftenposten-sanomalehti kertoo. Kyseessä on lämpimin koskaan Norjassa tammikuussa mitattu lämpötila.

Norjalaisen meteorologin Martin Granerødin mukaan alueen korkea lämpötila johtuu Föhn-tuuli-ilmiöstä eli siitä, että tuuli lämmittää vuorilta alas laskeutuvaa ilmamassaa.

Vertailun vuoksi: Åndalsnesin lämpötila on korkeampi kuin monessa suositun lomakohteen Kanariansaarten kaupungissa.

Norjan yleisradioyhtiön NRK:n mukaan lämmin ilma jatkuu näillä näkymin maaliskuuhun asti.

R-kioskit ovat alkaneet eilisestä lähtien periä lisämaksua HSL:n matkalippujen myynnistä.

Latausmaksujen suuruudet on julkistettu R-kioskin verkkosivuilla eilen.

Esimerkiksi kausilipun latausmaksu R-kioskilla on 3,5 prosenttia lipun hinnasta ja arvolipun latausmaksu on euron verran.

– Kun lataa pidempää kautta, niin silloin voi säästää. Näin vuoden alussa merkittävä etu on, jos lataa 12 kuukauden lipun kerralla, niin sen saa alle 11 kuukauden hinnalla, R-kioskin kategoriapäällikkö Sanna Toijonen neuvoo.

R-kioskin latausmaksut HSL-lipuissa 1.1.2020 alkaen

Toijonen kertoo, että hinnoittelu on määritelty sen perusteella, että maksuilla voidaan kattaa osa lipunmyynnistä aiheutuvia kuluja. HSL ilmoitti aiemmin viime vuonna luopuvansa palkkioista, joita on maksettu myyntipisteille matkalippujen myynnistä.

Asiakaspalautetta R-kioskien uusista latausmaksuista ei ole vielä juuri tullut.

– Eilen kysyin kauppiaalta, millaista palautetta oli tullut, niin asiakkaat ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä, että meillä on nämä latauspalkkiot. Kaikissa HSL-alueen kioskeissa tietenkin kerrotaan palvelupalkkioista asiakkaalle, kategoriapäällikkö Sanna Toijonen toteaa.

HSL:n omissa palvelupisteissä lataaminen maksutonta

Jos haluaa säästyä ylimääräisiltä latausmaksuilta, kannattaa esimerkiksi suunnata HSL:n omalle palvelupisteelle. Niissä latausmaksua ei peritä.

HSL:n viestintäpäällikkö Sari Kotikangas kertookin, että tänä aamuna esimerkiksi Rautatientorin palvelupisteellä on käynyt asiakkaita lataamassa HSL-lippujaan, koska he ovat halunneet välttyä palvelumaksuilta.

Ylimääräisiä maksuja ei peritä myöskään HSL-sovelluksessa, automaateilla ja myöhemmin käyttöön otettavassa nettilatauksessa. Esimerkiksi HSL:n mobiilisovellukseen voi ladata kerta- ja kausilippuja. Sovellukseen ei kuitenkaan pysty lataamaan alennusryhmien kausilipuista muita kuin opiskelijalipun.

Kotikangas muistuttaa myös, että HSL:llä on sata automaattia, joissa lataaminen on maksutonta. Automaatit on sijoitettu liikenteen solmukohtiin. Niiden sijainnit voit tarkistaa HSL:n sivuilta.

Aiheesta aiemmin:

R-kioski alkaa ensi viikolla periä palvelumaksuja HSL:n joukkoliikenteen lipuista

Työmarkkinasyksy on liukunut mustaksi ja koleaksi työmarkkinatalveksi.

Kaikkien suomalaisten palkansaajien tuloihin ja työehtoihin vaikuttava työmarkkinapöytä avautuu jälleen torstaina, kun Teknologiateollisuus ry ja palkansaajien Teollisuusliitto jatkavat neuvotteluja Etelärannan työnantajalinnakkeen uumenissa.

Lähtöasetelma ei ole kaksinen.

Joulun alla sekä työnantajat että palkansaajat torjuivat valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan toisen sovintoesityksen, jossa palkankorotus olisi ollut 2,4 prosenttia kahdessa vuodessa. Toisen mielestä sopimus olisi tullut liian kalliiksi, toisen mielestä korotusprosentti ei riitä lähellekään.

Ulkopuolelta on vaikea nähdä, miten osapuolet tänään loikkaisivat poteroistaan niin lähelle toisiaan, että sopimus voitaisiin solmia.

Julkisuudessa on moneen kertaan toistettu, että työmarkkinajohtaja Minna Helteen ja puheenjohtaja Riku Aallon kädenpuristuksen esteenä on enää vain ja ainoastaan palkankorotusprosentti.

Ongelma on, että Helle haluaisi tuon prosenttiluvun alkavan ykkösellä, Aalto nelosella.

Kikyn pitkä varjo peittää näkymää sovusta

Työmarkkinoiden toimivuudesta, ostovoiman kehityksestä tai Suomen taloudesta huolestunut kansalainen voi lohduttautua sillä, että vaikka tanner tömisee, sopimus tehdään joka tapauksessa. Ennemmin tai myöhemmin.

Mutta jos huonosti käy, välissä kaatuu paljon kallista aitaa.

Railo vaatimusten välillä on tavallistakin ammottavampi, koska erimielisyys palkankorotuksesta linkittyy tällä kertaa suoraan ratkaisemattomaan tekstikysymykseen, kiky-tunteihin.

Työnantaja on valmis myymään kilpailukykysopimuksessa sovitut lisätunnit pois alhaista palkankorotusta vastaan. Teollisuusliitto sanoo, että määräajaksi sovitut tunnit, joita ei ole enää olemassakaan, eivät voi olla minkään arvoista kauppatavaraa.

Kaiken lisäksi teknologiateollisuuden sopimuksesta pitäisi tulla suunnannäyttäjä muillekin aloille. Esimerkiksi Postissa ehdittiin kuitenkin jo tehdä työehtosopimus, johon kiky-tunnit jäivät.

Pitävän palkka-ankkurin luominen näyttää mahdottomalta, kun tärkein päänavaaja on jo lähtökohtaisesti poikkeustapaus: Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden sopimuksessa kiky-tunnit olivat irtisanottavassa lisäpöytäkirjassa, mutta useimmilla muilla aloilla ne juntattiin syvälle työehtosopimusteksteihin.

Todennäköiseltä näyttää juuri nyt, että teknologiateollisuuden avaussopimuksesta kiky-tunnit poistuvat, mutta joillekin muille aloille ne jäävät. Palkankorotusprosentit tulevat vaihtelemaan vastaavasti.

Osapuolet ovat maalanneet itseään nurkkiin

Kiky-taistosta on tullut vaikea umpisolmu, eivätkä neuvotteluosapuolet ole helpottaneet asiaa. Molemmat ovat tehneet linjauksia, joista on vaikea perääntyä kunnialla.

Jo ennen palkkakierroksen käynnistymistä Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle laski näyttävästi julkisuudessa, että kiky-tunnit ovat työnantajalle kullan arvoisia: Jos ne poistuisivat, palkankorotusprosentista pitäisi leikata 1,4 prosenttiyksikköä.

Teollisuusliitto puolestaan on lyönyt täysin vastakkaisen kiky-kantansa avaamattomaan lukkoon. Nyt tehtävässä sopimuksessa ei voi olla viitettäkään kiky-tunneista tai niiden poistumisesta maksetusta hinnasta, palkansaajaliitossa katsotaan.

Niinpä käsitykset palkankorotusvarasta ovat eri planeetoilta.

Muitakin syitä toki on.

Teollisuusliitto ihmettelee, miten se paljon puhuttu Suomen kilpailukyky olisi parin prosentin vuosikorotuksilla tuhoutumassa, kun Saksan terästeollisuudessa korotus oli tänä vuonna melkein neljä prosenttia. Myös Ruotsissa palkansaajat hakevat seuraavaan sopimukseensa kolmen prosentin vuosittaista palkankorotusta.

Työnantaja sanoo kustannuskilpailukyvyn romahtavan moisilla numeroilla ja nähtävissä olevalla suhdannekehityksellä. Etelärannasta muistutetaan, että toisin kuin meillä, Saksassa palkat joustavat tarvittaessa myös alaspäin.

Valtakunnansovittelijan pitkä talvi

Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan eväät teknologiateollisuuden työehtokiistan ratkaisemiseksi loppuivat ennen joulua. Sovittelijan luokse tosin jouduttaneen takaisin, jos neuvottelut jälleen tyssäävät ja uusi lakkovaroitus annetaan.

Työnantajaleiristä tehtäväänsä nimitetyn Piekkalan otteita ei ole palkansaajapuolella oikein arvostettu. Sovintoesityksistä on aistittu tuulahduksia suoraan Etelärannasta.

Jo Postin työehtokiistassa näytti siltä, että työmarkkinariitojen ykkössovittelija sivuutettiin, kun hädän hetkellä sopua hieromaan marssitettiin joukko entisten tupopöytien mestareita.

Tosin käsillä olevan palkkakierroksen valtavat paineet ja perustavanlaatuiset erimielisyydet olisivat kenelle tahansa äärimmäisen vaikeita soviteltaviksi.

Valtakunnansovittelijan talvesta uhkaa tulla pitkä, sillä Piekkalan pöytään voi hyvinkin riittää vielä tulijoita.

Syntyypä työehtosopimus teknologiateollisuuteen lopulta millä tahansa palkankorotusprosentilla, se ei tule kelpaamaan katoksi kaikille muille.

"Saaren suojanpuolelle on kello puoli yhdeksään mennessä ankkuroitunut kuusi avonaista, kalastajamallista keskimoottorivenettä. Veneillä saapuneet miehet ovat muitta mutkitta nousseet sileille rantakallioille tähystelemään, ja jättäneet veneisiin niihin lastatut kalaverkot, hyljepyssyt ja haulikot. Jos tarkoitus on ollut kalastaa tai linnustaa, tyyli on vähintäänkin outo...Hamnskäriin kokoontuneet miehet odottavat jotain."

Sadan vuoden takaisista heimosodista kertova tietokirja Villi Itä käynnistyy kuin paraskin jännitystarina. Lukija imaistaan keskelle tilannetta, joka pakottaa jatkamaan lukemista. Mitä miehet odottavat? Keitä he ovat?

Kuvailu on hyvin yksityiskohtaista. Aivan kuin kirjoittaja olisi ollut todistamassa tapahtumaa. Näin ei tietenkään ole, mutta vähän sinnepäin.

Tekstipätkän kirjoittajalle, historiantutkija Oula Silvennoiselle nuo Loviisan edustan sileät rantakalliot ovat tuttuja jo lapsuudesta.

– Tuo paikka ja tilanne ovat kiehtoneet minua aina. Vietän seudulla kesiäni ja olen käynyt Hamnskärissä monta kertaa. Jo pikkupoikana ihmettelin kalliolla seisovaa muistomerkkiä.

Ehkä kipinä tulevasta urasta syttyi noilla retkillä. Silvennoinen kertoo, kuinka historian tarinallisuus viehätti jo varhain. Historia oli kuin mielikuvitusmatka maailmoihin, jotka olivat riittävän vieraita, mutta silti tunnistettavia.

Ja samalla historia oli jotain, joka myrkytti kodin ilmapiirin.

– Isälläni ja isoisälläni oli hyvin eri käsitys siitä, mistä toisessa maailmansodassa oli kyse. Aistin ilmapiirin jännittyneisyyden, vaikka en riitojen syytä tajunnutkaan.

Oula Silvennoisen isoisä oli Karjalasta evakkoon joutunut sotaveteraani, isä puolestaan "meni kovin vasemmalle", kuten Silvennoinen kuvailee.

Historia oli siis jotain, joka kiihdyttää mieliä, joka saa aikaan riitoja. Tähän Oula Silvennoinen vielä törmäisi.

"Jos joku kohoaa ihmistä suuremmaksi, on tutkimus mennyt metsään"

Silvennoinen pyyhältää tapaamiseen aavistuksen myöhässä.

– Pienen lapsen isän aamukiireitä.

Työhuone Engelin suunnitteleman entisen sotilassairaalan toisessa kerroksessa on tiedemiesmäisen boheemi: kaikkialla on kirjakasoja.

Silvennoinen itse on varsin huolitellusti pukeutunut. Puku vaikuttaa hyvin leikatulle. Solmion, paidan ja taskuliinan kolmiyhteys soi samassa sävellajissa. Laadukkaat kengät täydentävät kokonaisuuden.

Helsingin yliopiston historian laitoksella miesten muoti tuntuu olevan kurssissaan, sillä myös naapurihuoneen professori Henrik Meinander tunnetaan tyyliniekkana, puhumattakaan emeritus professori Matti Klingestä.

Historioitsijana Silvennoista on kuvailtu myyttien rikkojana, jonka teokset nostattavat kohua.

Eikä ihme, kun katsoo Silvennoisen teoslistaa.

Hän on käsitellyt tutkimuksissaan Suomen suhdetta natsien juutalaisvainoihin, 1920- ja 1930-lukujen kotoperäistä fasismia, Suur-Suomi-haaveilijoita ja sen ilmentymää, rumaksi paljastuvia heimosotia.

Ja vielä, Silvennoinen yhdessä Juha Pohjosen kanssa tiputti sotasankari Lauri Törnin jalustaltaan.

Tutkija myöntää auliisti, etteivät arat aiheet pelota.

– Minua kiinnostavat historian vaiheet, joihin liittyy voimakkaita, ristiriitaisia ja politisoituneita tulkintoja.

Siis sen tyyppisiä, mistä jo Silvennoisen isä ja isoisä väänsivät kättä.

Myös tutkimusrahoitus on ohjannut suuntautumista. Silvennoinen teki lopputyönsä 1600-luvusta ja olisi halunnut jatkaa aikakauden parissa, mutta huomasi nopeasti, että rahoitusta saa helpommin lähihistorian tutkimiseen. Aihe oli helpompi perustella rahoittajille, jos se oli jatkuvan yhteiskunnallisen keskustelun kohde.

– Vähemmän on ollut kiistoja Suuresta Pohjan sodasta, Silvennoinen hymähtää.

Silvennoinen selittää tutkineensa aiheita, joista ei joko tiedetä tarpeeksi, esimerkkinä väitöstutkimus Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyöstä, tai joiden käsittely on ollut amatöörimäistä, kuten monet legendat Lauri Törnistä.

Lauri Törni alkoi kiinnostaa Silvennoista, kun hän väitöstutkimustaan tehdessään törmäsi tuon tuosta Törniä käsittelevään lähdeaineistoon. Ja häkeltyi. Lähteet olivat räikeässä ristiriidassa Törnistä julkaistun kirjallisuuden ja lehtiartikkelien kanssa.

– Ihmiset eivät joko osanneet tai halunneet kirjoittaa asioita, jotka näkyivät lähteistä.

Silvennoinen tarkoittaa Törnin henkilöhistoriaan liittyviä kielteisiä vaiheita – esimerkiksi maanpetostuomiota – jotka hänen mukaansa joko luistellaan nopeasti yli tai selitetään epäuskottavasti.

– Tutkimuskohteesta pitää innostua, mutta se ei saa johtaa siihen, että hahmo nousee sankariksi. Sankarit ovat aina arvostelun tuolla puolen. Jos joku kohoaa ihmistä suuremmaksi, on se merkki siitä, että tutkimus on mennyt metsään.

– Täytyy mennä sinne, minne lähteet vievät. Vaikka se ei olisi aina kauhean miellyttävää.

Man they love to hate

Kun aiheet ovat tulenarkoja ja käsittelytapa poleeminen, on varauduttava palautteeseen.

Silvennoisen kirjat ovat saaneet tunnustusta, palkintojakin. Villi Itä oli Tieto-Finlandia-ehdokas ja sitä edeltänyt Suomalaiset fasistit huomioitiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. Väitöskirjaa on kiitetty erillissodan myytin rikkomisesta.

Mutta on toisenlaistakin palautetta. Entinen puolustusministeri, sotahistoriantutkija Jussi Niinistö epäili, että tekijät lietsovat tahallaan kohua edistääkseen Törni-kirjansa myyntiä. Suomalaiset fasistit -kirjaa syytettiin fasisti-leimalla huiskimisesta.

Ja sitten on somepalaute.

– Törni-kirjan julkistamispäivänä, jolloin siis kukaan ei ollut voinut ehtiä lukea kirjaa, kommenttipalstat olivat täynnä palautetta, jonka mukaan me kirjoittajat olimme kommunisteja, vihervasemmistoa ja yliopistovässyköitä.

Silvennoisen mukaan tuollainen palauteryöppy kertoo sitä, kuinka moderni äärioikeisto käyttää mediaa manipuloidakseen ympäristöään.

Toisaalta myös Silvennoisella on poliittisia mielipiteitä: hän oli vihreiden ehdokkaana viime eduskuntavaaleissa ja ottaa somessa jatkuvasti yhteen perussuomalaisten kanssa.

Eikö se syö uskottavuutta – etenkin kun tutkii aihepiirejä, jotka voi nähdä hyvin etäällä omasta aatemaailmasta?

– Juuri tuota perussuomalaiset ovat yrittäneet. Nakertaa uskottavuuttani muistuttamalla toistuvasti poliittisesta toiminnastani. Se on lapsellista.

– Tutkimuksen heikkoudet osoitetaan analysoimalla lähteiden käyttöä, tulkintaa ja argumentaatiota.

Hänestä on omien sanojensa mukaan tullut vastapuolelle "The man they love to hate" -hahmo, siis henkilö, jonka kaikki sanominen on lähtökohtaisesti roskaa.

Miksi siis edes yrittää?

– Siksi, että sosiaalisen median kautta tapahtuvan vainon tarkoitus on hiljentää. Tehdä julkinen puhuminen niin epämiellyttäväksi, että ymmärrät vastaisuudessa olla hiljaa.

– Toisaalta Twitter on myös areena, jossa asiat voi tuoda muidenkin nähtäväksi. Esimerkiksi paljastaa, kuinka erityisesti perussuomalaiset käyttävät järjestelmällisesti trollaamista keinonaan vaikuttaa sosiaalisessa mediassa.

Silvennoisen mukaan aihe puhuttaa tutkijapiirejä. Kahvipöydissä saatetaan pohtia, uskaltaako johonkin aiheeseen tarttua, kun tietää sen nostattavan someraivon. Silvennoinen ymmärtää, että tutkijatkin ovat ihmisiä, joilla on erilaisia elämäntilanteita, aina ei pysty vastaanottamaan.

Silti hän muistuttaa.

– Jos vaikenet siksi, ettet halua päällesi skeidamyrskyä, ne ovat päässeet tavoitteeseensa.

Nykyajassa kaikuja 1930-luvulta

Silvennoisen uusin kirja Villi itä ei ole innostanut somekampanjointiin. Tekijä epäilee, ettei aihepiirillä, heimosodilla, ole samanlaista symboliarvoa kuin Lauri Törnillä tai jatkosodalla.

Tai sitten tapahtumista on kulunut tarpeeksi pitkä aika, ettei niitä tunneta, eivätkä ne senkään vuoksi herätä tunteita.

Vähän kuin sisällissodasta, jonka muistovuoden on arvioitu sujuneen suhteellisen rauhallisesti. Olisiko siis sata vuotta riittävä aika siirtämään aihe pois poliittisesti virittyneestä muistista kylmäverisen tutkimuksen piiriin?

Ei ihan, sanoo historiantutkija Silvennoinen.

– Jos menet sosiaalisen median syövereihin, ei sisällissodan juoksuhautoja ole luotu umpeen. Päinvastoin. Siellä pyritään uudelleen polarisoimaan suomalaisia.

Reaalimaailmasta Silvennoinen nostaa esiin hankkeet elvyttää toisen maailmansodan jälkeen poisjääneitä valkoisen Suomen juhlapäiviä.

– Vietetään tammisunnuntaita, käydään Eugen Schaumanin haudalla tai Pohjan Poikien muistomerkillä. Kaikki ne ovat esimerkkejä yrityksestä elvyttää maailmansotien välistä muistikulttuuria ja vastakkainasettelua.

Historian viisauksia on se, ettei se toista itseään. Mies, joka tutkii työkseen 1920- ja 1930-lukuja, kuulee silti nykyajassa tuttuja kaikuja.

– Äärioikeisto on taas nousussa. Autoritaarisia hallintoja on perustettu, etenkin Itä-Eurooppaan. Vertailukohta on ilmeinen: elämme nyt samanlaista sykliä.

Pelottaako?

– Jokaisen kannattaisi olla erittäin huolissaan ääriliikkeiden aktivoitumisesta.

Lue ja kuuntele myös:

Heimosotien uho ja pettymys. 3-osainen radiosarja

Äärioikeistolainen lapuanliike muilutti, murhasi ja terrorisoi – Jaakko Kosola on kuuluisaa sukua ja kantaa historian arpia mukanaan

Olemme korviamme myöten ulosteessa, ystävä hyvä. Kiitos internetin, näpeissämme on huikaisevat määrät enemmän tietoa kuin koskaan aikaisemmin.

Paha vain, että iso osa tiedosta on sitä itseään.

Hevonpaska on epämääräinen termi, mutta sen on tiivistänyt mahdollisimman täsmällisesti filosofi Harry G. Frankfurt teoksessaan On Bullshit. Hevonpaskan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on, että on aivan sama onko hevonpaska totta vai valetta. Sen tavoite on jossain muualla, kuin valehtelussa tai faktoissa.

Hevonpaskan puhuja koittaakin johtaa ihmistä harhaan, ei faktoista vaan tarkoitusperistään.

On mahdotonta valehdella, jos ei tiedä totuutta. Hevonpaskan puhumisessa totuus ja vale ovat kuitenkin sivuseikkoja.

Maailmanpolitiikassa hevonpaskan jauhamisen kruunamaton kuningas on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Toki Trump valehtelee suorastaan sietämättömiä määriä, monta kertaa päivässä. Hänen esiintymisiensä ja twiittiensä tarkoituksena ei kuitenkaan ole olla sen enempää totta kuin valettakaan, vaan lietsoa hänen kannattajiensa innostuksen liekkejä. On se ja sama rakentuuko muuri Meksikon rajalle ja missä laajuudessa, kunhan kannattajat vain kuulevat hänen puhuvan asiasta.

Sama ilmiö rehottaa kotimaan politiikassa. Poliitikot kommentoivat päivän kuumia perunoita tavoilla ja argumenteilla jotka eivät liity laisinkaan siihen, mitä oikeasti on tapahtunut, vaan mitä poliitikot otaksuvat kannattajiensa haluavan kuulla.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Kaikki poliitikot puhuvat säännöllisesti hevonpaskaa. Kuten Neuvostoliiton vanha johtaja Nikita Hruštšov totesi aikanaan: “Poliitikot ovat kaikkialla samanlaisia, lupaavat rakentaa sillan sinne missä ei ole jokeakaan”.

Hevonpaskaa on kaikkialla muuallakin kuin politiikassa. Mediat provosoivat klikkiotsikoilla lukemaan juttuja, joiden sisällöt eivät välttämättä juurikaan vastaa otsikkoa. Mainokset tihkuvat hevonpaskaa. Mainostetuista tuotteista ei tarvitse valehdella, riittää, että luodaan mielikuvia jotka saavat ostamaan tuotteen.

Sosiaalisen median influenssaajat eli suomeksi vaikuttajat joilla on paljon seuraajia, pistävät instagramiin kuvia, jossa he esiintyvät yritysten sponsoroimissa vaatteissa tai hotelleissa. Hevonpaskamaisesti sponssikuvat näyttävät kuitenkin samalta, kuin heidän muutkin kuvansa.

Tällainen hevonpaska on tuottanut jopa oman hevonpaska-alailmiönsä, jossa ei niin suositut influenssaajat ostavat oikean tuotteen ja esittävät saaneensa sen ilmaiseksi, luoden näin mielikuvan siitä, että he ovat niin tärkeitä että yritykset sponsoroivat heitä. Todellista metatason hevonpaskaa.

Hevonpaskan vähentämiseen on kaksi ratkaisua: Joko perehdymme käsiteltävään asiaan, tai rehellisesti toteamme, että “En tiedä, eikä kiinnosta”.

Miksi me sitten hyväksymme tämän? Koska me kaikki, myös minä, jauhamme tolkuttomat määrät hevonpaskaa. Tarvitsee vain käydä vilkaisemassa lähintä sosiaalista mediaa, jossa ihmiset keskustelevat jostain, mikä herättää keskustelua.

Keskustelut etenkin internetissä ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole välttämättä juuri mitään käsitystä siitä, mistä asioissa on oikeasti kyse. He puhuvat vain omalla musta tuntuu -tuntumallaan vailla tietoa.

Frankfurtin mukaan hevonpaskaa esiintyykin kaikkialla, missä ihmiset, jotka eivät ole perehtyneet keskusteltavaan asiaan, päätyvät joko omien intohimojensa tai julkisen paineen vuoksi puhumaan asiasta josta he ovat enemmän tai vähemmän tietämättömiä. Ajan henki on tuskallisen selvä, kun lukee somekeskustelua asiasta, johon on itse perehtynyt.

Kun ihminen ei tavoita totuutta, hän tavoittelee rehellistä kuvausta omasta luonteestaan kommenteillaan.

Hevonpaska on kivaa jos se sopii omiin luuloihimme. Harva jaksaa tarkistaa, onko omasta mielestä oikea väite sittenkään totta. Se on surkeaa. Niin kauan kuin hevonpaska kuitenkin uppoaa, asialle on vaikea tehdä mitään.

Hevonpaskan vähentämiseen on kaksi ratkaisua: Joko perehdymme käsiteltävään asiaan, tai rehellisesti toteamme, että “En tiedä, eikä kiinnosta”.

Kirjoittaja on Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja, jolla on kiusallinen tapa päätyä työn ulkopuolella pätemään ja spekuloimaan hevonpaskamaisesti.

Lue myös:

Antto Vihman kolumni: Repivä populismi ei palauta politiikkaa politiikkaan, vaan faktoista luopuessaan se kaventaa poliittisen kenttää

Janne Saarikiven kolumni: Valeuutisia vastustetaan mediassa ja politiikassa, mutta samaan aikaan niiden luomista opetetaan arvostettuna taitona kauppakoulussa

Mona Mannevuon kolumni: Haluaisimme ratkaista ihmiskunnan viheliäiset ongelmat nopeasti ja halvalla, ja se tekee meidät alttiiksi huiputuksille