Helsingin Vuosaaressa lokakuussa 2003 tapahtuneen Volkan Ünsalin palkkamurhaan liittyvä uusi esitutkinta on valmistunut. Asia siirtyy syyteharkintaan Valtakunnansyyttäjänvirastoon.
Poliisi katsoo esitutkinnan perusteella, että Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota ja ex-jengipomo Keijo Vilhusta on syytä epäillä murhasta.
Lisäksi yhtä Aarnion entistä alaista epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Virkavelvollisuuden rikkomisesta on ollut aiemmin epäiltynä myös toinen Aarnion entinen alainen, mutta hänen osaltaan asiassa ei poliisin mukaan ole enää syytä epäillä rikosta.
Kaikki epäillyt ovat kiistäneet rikosepäilyt.
Aarnio oli pidätettynä epäilyjen vuoksi
Asiassa tehtiin lisätutkintaa asianosaisten toimittamien loppulausuntojen ja lisätutkintapyyntöjen johdosta.
Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnion oli murhaan liittyvien rikosepäilyjen vuoksi pidätettynä kesällä 2018.
Aarnion epäillään tienneen etukäteen 15 vuotta sitten murhatun Volkan Ünsalin surmahankkeesta, mutta hän ei estänyt sen toteuttamista. Käytännössä Aarnion epäillään aiheuttaneen laiminlyönneillään Ünsalin kuoleman.
Kansanedustaja ja entinen Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkö Kari Tolvanenon kertonut aiemmin, että ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin murhassa oli kyse oli alamaailman välienselvittelystä. Tolvanen toimi tapauksessa yleisjohtajana.
Ünsal surmattiin kostoksi, koska hän oli vasikoinut poliisille Tukholman Arlandan lentokentällä vuonna 2002 tapahtuneesta rahakuljetusryöstöstä. Ünsal oli myös vienyt kaveriltaan rahaa ryöstösaaliista.
Hän oli päässyt Ruotsissa todistajansuojeluohjelmaan ja lähtenyt myöhemmin siitä.
Ünsalin murhasta tuomittiin neljä miestä elinkautiseen vankeuteen. Vanhan palkkamurhan tutkinta avattiin uudestaan, koska kaksi Ünsalin henkirikoksesta tuomittua kertoi tapauksesta uusia tietoja.
Aarniolle on tuomittu jo yhteensä 13 vuotta vankeutta
Aarnio on aiemmin tuomittu hovioikeudessa muun muassa törkeistä huumerikoksista niin kutsutussa "tynnyrijutussa" kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Myös Vilhunen sai kymmenen vuoden tuomion.
Aarniolla on lisäksi kolmen vuoden lainvoimainen tuomio rikoksista, jotka kytkeytyvät poliisille laitteita toimittaneeseen Trevoc-seurantalaiteyhtiöön.
Rajavartiolaitosta johtanut kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen, 57, on kuollut (Rajavartioston tiedote). Hän aloitti tehtävässään vuosi sitten syyskuussa ja jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vakavan sairauden vuoksi kuukausi sitten.
Laitinen oli lähtöisin Nurmeksesta ja syntynyt vuonna 1962. Hän työskenteli Rajavartiolaitoksen palveluksessa eri tehtävissä vuodesta 1985 lähtien. Laitinen aloitti opetusupseerina Pohjois-Karjalassa. Kadettikurssin jälkeen hän toimi Lapin ja Kaakkois-Suomen rajavartiostoissa.
Esikunnassa hän aloitti vuonna 1998, työskennellen muun muassa tiedotuspäällikkönä.
Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto Frontexin toiminta käynnistyi toukokuussa 2005. Ilkka Laitinen työskenteli sen ensimmäisenä pääjohtajana vuosina 2005–2014. EU:n komissio esitti hänelle viiden vuoden jatkoaikaa ensimmäisen kauden päättyessä ja rajaturvallisuusviraston hallintoneuvosto päätti jatkoajan myöntämisestä yksimielisesti.
Ilkka Laitinen palasi Frontexin tehtävästä Rajavartiolaitoksen esikuntaan vuonna 2015 ensin kansainvälisten asioiden johtoon ja sen jälkeen Rajavartiolaitoksen apulaispäälliköksi vuosiksi 2015–2018.
Taisi olla kiire tai näyttämisen halu, kun kuljettajan kaasujalka painoi poljinta 264 kilometrin tuntivauhtiin perjantaina Turunväylällä, Lohjalla. Poliisi sattui olemaan kamera-autolla liikenteessä lähistöllä ja huomasi henkilöauton ajavan roimaa ylinopeutta.
Kyseisellä kohdalla Turunväylää eli Valtatie 1:llä nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Ratissa oli Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen komisario Ilkka Kantolan mukaan noin kolmekymppinen mies Lohjan seudulta. Alla oli Saksassa valmistettu auto.
– Me emme merkkejä saa mainostaa, mutta saksalaisvalmisteinen auto on kyseessä. Siellähän autonvalmistajat ovat tehneet herrasmiessopimuksen, jossa tehtaalta lähtiessään autojen huippunopeus on rajoitettu 250 kilometriin tunnissa. Tämä (kaahaajan) auto on puolestaan sellainen auto, joka on kiertänyt virityspajan kautta, Kantola toteaa.
Poliisi mittasi auton keskinopeuden 955 metrin matkalta. Kantolan mukaan huippunopeus ei juurikaan keskimääräisestä 264 kilometrin tuntivauhdista poikennut, vaan nopeus pysyi suunnilleen samoissa lukemissa koko ajan.
Poliisin mukaan tiellä oli paljon muutakin liikennettä ja mies joutui tekemään välillä hätäjarrutuksia. Jarrutuksia ei mittausmatkan aikana tosin ollut. Hätäjarrutusten aikana poliisi kiri kaahaajaa kiinni.
– Meidän auto ei kulkenut ihan yhtä lujaa, mutta auton kuljettaja joutui hiljentämään liikenne-esteen vuoksi. Hän pysähtyi ihan suosiolla.
Kantolan mukaan mies ei edes tiennyt ajaessaan, että hänellä oli poliisit perässään.
Moottoripyörät pahempia
Kantola sanoo, ettei hänen työalueellaan Länsi-Uudellamaalla ole aiemmin mitattu teillä yhtä suuria nopeuksia.
– Maanlaajuisesti niitä kyllä on – varsinkin moottoripyörillä, joista parhaat kulkevat jopa 300 kilometrin tuntivauhtia ja jopa karvan verran sen yli. Ja sitten on niitäkin moottoripyöriä, joita kyseisestä nopeudesta vielä viritetään nopeammiksi. Asennetaan turboahdin ja muuta.
Pahaa jälkeä, jos törmää
Vauhtimittarin näyttäessä vastaavia lukemia, on jälki pahempaa onnettomuuteen joutuessa.
– Jarrutusmatkat ovat valtavia. Samoin on myös osumaenergia.
Toisinaan uutisotsikoihin nousee tapauksia, joissa on kaahattu yli 200 kilometrin tuntivauhdin tai sitä suurempien lukemien vauhtia. Joissakin niistä tapauksista on käynyt huonosti.
– Muistan muutama vuosi sitten olleen jonkinlaisen tapahtuman jossain lentokentällä, missä ihmiset saivat kokeilla kuinka lujaa autolla tai moottoripyörällä pääsee. Muistaakseni yksi henkilö menetti henkensä, kun oli ensin saanut vauhdin kolmensadan luokkaan tai peräti yli. Hän alkoi jarruttaa liian myöhään ja menetti siinä henkensä, Kantola muistelee.
Vastaavan vauhdin jälkeen normaaleilla moottoriteiden nopeusrajoituksilla ajaessa tuntuu satakin kilometriä tunnissa Kantolan mukaan hitaalta.
– Siinä kun tippuu vauhti sataan, tuntuu siltä kuin hölkkävauhtia menisi.
Poliisi epäilee miestä törkeästä liikenneturvallisuuden rikkomisesta. Viitteitä päihteiden osallisuudesta ei Kantolan mukaan ole. Seurauksena kaaharia voi odottaa kovimmillaan kahden vuoden ajokielto.
Kolumbialainen Juliana Tobon, 28, ihastui Suomeen kuusi vuotta sitten. Hän oli vaihto-oppilaana Etelä-Koreassa ja kuunteli lumoutuneena opiskelutoverinsa tarinoita tämän kotimaasta. Hänkin halusi sinne – vaihto-oppilaaksi ja rakastumaan lisää.
Vaihtopaikka löytyi lopulta Turusta. Suoritettuaan siellä kandidaatin tutkinnon hän päätti hakea kansainväliseen markkinoinnin maisteriohjelmaan Lappeenrantaan.
– Kävin haastattelussa, ja ihmettelin, miten joku paikka voi olla niin kaunis.
Valmistumisen jälkeen Tobon sai markkinointikonsultin töitä IT-firmasta Espoon Keilaniemestä. Asuinpaikakseen hän valitsi kuitenkin Vantaan.
– Martinlaaksossa on hyvät julkiset liikenneyhteydet. Ympäristö on rauhallinen, ja vuokrat ovat huokeammat kuin ydinkeskustassa, Tobon perustelee.
Pääkaupunkiseutu kahmii muuttovoittoja
Juliana Tobonin tarina kuvastaa hyvin Suomen väestönkasvun tunnuspiirteitä. Vaikka maahanmuutto jakautuu ympäri maata, jatkomuutot Suomen sisällä suuntautuvat pääkaupunkiseudun kuntiin.
Niin Helsingin seudun kuin koko muunkin Suomen vuosittaisesta väestönkasvusta suurin osa on maahanmuuton ansiota.
Ilmiö kertoo globaalista kaupungistumisen megatrendistä: erityisesti alle 35-vuotias väestö muuttaa kaupunkeihin vetovoimaisten palveluiden, nopeiden liikenneyhteyksien ja toimivien asumisratkaisujen perässä. Se nuorentaa alueiden väestörakennetta ja ruokkii myös syntyvyyttä.
– Olen kotoisin Medellinin suurkaupungista Kolumbiasta, ja Lappeenranta oli minulle melko pieni. Olen tottunut siihen, että ympärilläni on paljon nähtävää ja tehtävää. Helsinki on Suomessa lähimpänä sitä, Tobon sanoo.
Seuraavien vuosikymmenten aikana Helsingin seudun arvioidaan kasvavan enemmän kuin koko muun Suomen.
Näin ollen pääkaupunkiseudun ei Suomen sisällä tarvitse kilpailla muiden alueiden kanssa asukkaista, vaan kilpailu käydään pikemminkin Itämeren muiden metropolialueiden kanssa – Tukholman, Kööpenhaminan, Tallinnan ja Saksan Itämeren alueen suurkaupunkien.
Ajatushautomo Demos Helsingin teettämän, kaupungistumista tutkivan raportin mukaan kilpailua käydään erityisesti korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista. Heistä muodostuvalla muuttovoitolla on havaittu olevan yhteys sekä innovaatioiden syntyyn että tuottavuuden kasvuun.
Esimerkiksi Piilaaksossa yli puolet korkean osaamisen ammattilaisista on syntynyt Yhdysvaltojen ulkopuolella.
Tobon sai houkuteltua Suomeen myös siskonsa. Ensin tämä muutti biolääketieteen opintojen perässä Ouluun ja tuli sitten pääkaupunkiseudulle töihin terveydenhoitoalan startupiin.
Juliana Tobonin mukaan vaihto-opiskelijat jäisivät Suomeen, jos töitä saisi helpommin.Joonas Koivisto / Yle
"Kuka haluaa yliopistoon, jossa ei ole kansainvälisiä ihmisiä?"
Vaikka Suomen korkeakoulualueille tulee ulkomailta osaajia, ongelmana on, että maahan ei yleensä jäädä opintojen jälkeen. Myös Tobon tutkaili Saksan ja Ruotsin työmarkkinoita, sillä Suomessa työnhaku osoittautui valmistumisen jälkeen haastavaksi.
Monet hänen ulkomaalaiset tuttavansa ovat kokeneet samoin.
– Vaikka olisi paljon työkokemusta omasta kotimaastaan, täällä joutuu aloittamaan alusta. Osaamista on vaikea todistaa. Moni ei uskalla tulla tänne opiskelemaan tai hakemaan töitä, sillä he pelkäävät, etteivät saa töitä. Oleskelulupaa ei saa ennen kuin on työpaikka, ja työnhakuaikanakin pitäisi tulla toimeen.
Tobon ihmettelee, miksi ulkomaalaisten osaamista arvostetaan vain teknologia-alalla.
– Yritysten pitäisi avata silmänsä ulkomaalaisille osaajille. Luovuudesta ja markkinointiosaamisesta olisi hyötyä monilla aloilla.
Ennen kansainvälisiä opiskelijoita houkutteli Suomeen ilmainen tutkinto. Nykyisin korkeakouluopiskelu maksaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille 10 000–25 000 euroa.
Tobon itse sai vielä opiskella Suomessa ilmaiseksi.
– Suomalaiset yliopistot ovat laadukkaita, mutta kuka haluaisi opiskella niissä ilman kansainvälisiä opiskelijoita ja työntekijöitä? Usein sanotaan, että ulkomaalaiset tuo Suomeen rakkaus tai opiskelu. Jos opiskelut leikataan pois, jää ainoaksi vaihtoehdoksi rakkaus.
Raiteet vievät naapurikuntaan tai -maahan
Suomella on pitkä matka kurottavanaan kilpailukykynsä ylläpitimiksi. Esimerkiksi Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa se tulee jopa vuosikymmeniä jäljessä, niin pääkaupunkien välisten yhteyksien kuin maan sisäistenkin raideyhteyksien kehittämisessä.
Raideyhteyksien avulla rakennetaan yhä laajempia työssäkäyntimarkkinoita. Jos nyt suunnitellut tunnin rata -hankkeet Helsingin, Turun ja Tampereen välillä toteutuisivat, ne mahdollistaisivat yhtenäisen työssäkäyntialueen, jota voisi verrata jopa Malmön ja Kööpenhaminan muodostamaan työmarkkinalueeseen.
Vaikka Helsingin kilpailijat ovat Itämeren tuolla puolen, muut Suomen suuret kaupungit kilpailevat asukkaista juuri pääkaupunkiseudun kanssa.
– Muuttaisin heti Turkuun, jos sinne olisi tunnin yhteys! Tobon innostuu.
Tobon on silti erittäin tyytyväinen pääkaupunkiseudun jo olemassa oleviin yhteyksiin. Niiden ansiosta hän voi asua Martinlaaksossa Vantaalla ja käydä töissä Keilaniemessä Espoossa.
Tekemistä ja nähtävää sekä kaupungin hulinaa löytyy Helsingin ydinkeskustasta.
– Täällä ei ole lainkaan liikenneruuhkia, niin kuin muualla maailmassa. Julkinen liikenne on täydellistä. Autoilijoille liikkuminen voi olla hankalampaa, Tobon pohtii.
Perinteisesti ihmiset ovat muuttaneet töiden perässä, mutta erityisesti korkeakoulutettu työvoima näyttäisi muuttavan pikemminkin houkuttelevien elinympäristöjen perässä. Työpaikat seuraavat heitä.
Houkuttelevuuden muodostavat ennen kaikkea mielikuvat. Pääkaupunkiseudulla houkuttelevuutta lisäävät erityisesti turvallisuus ja rauhallisuus muihin Itämeren metropolialueisiin verrattuna.
– Suosittelisin Suomea myös muille. Vaikka Helsinki on suhteellisen iso ja kansainvälinen, täällä on ihanan rauhallinen ympäristö, Tobon sanoo.
Ujot paikalliset kotouttavat
Tobonin oli aluksi vaikea saada kontaktia sulkeutuneisiin ja ujoihin suomalaisiin. Silti paikalliset ihmiset saivat hänet lopulta tuntemaan olonsa kotoisaksi.
– Olihan se iso kulttuurisokki tulla tänne. Mutta ihmisistä tulee todella ystävällisiä ja rehellisiä, kun heihin tutustuu paremmin.
Tobon uskoo, että jos ulkomaalaisia kohtaan uskallettaisiin olla avoimempia, olisi heihin tutustuminenkin helpompaa.
Yksi maahanmuuttajien kotouttamista helpottava tekijä voisi tulevaisuudessa olla myös englannin ottaminen laajemmin työkieleksi. Espoo on harpannut jo ensimmäisen askeleen: sen kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2017 uuden kaupunkistrategian, jossa linjattiin tavoitteeksi englannin ottaminen kolmanneksi asiointikieleksi suomen ja ruotsin rinnalle.
– Jo nyt tuntuu siltä, että englanti olisi Espoossa toinen kieli – bisnesympäristössä jopa pääkieli. Pärjään niin hyvin englannilla, etten ole pakottanut itseäni puhumaan suomea. Siksi suomen kieleni ei ole vielä sujuvaa.
Monille myös kieli osoittautuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi työnhaussa. Näin kävi eräälle Tobonin singaporelaiselle liiketaloutta opiskelleelle ystävälle.
– Hän ei vain saanut töitä. Hän olisi niin kovin halunnut jäädä.
Tobon muistuttaa, että suomen kieltä on haastava oppia ennen maahanmuuttoa.
– Ruotsin kieli on paljon helpompi kuin suomi, ja siksi myös Ruotsiin muuttaminen voi tuntua monesta houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Juttuun on haastateltu lisäksi Demos Helsingin kaupunkitutkija Kaisa Schmidt-Thomea, MDI:n alue- ja väestönkehityksen asiantuntija Timo Aroa, Helsingin tilastokeskuksen järjestelmäpäällikkö Pekka Vuorta sekä Siirtolaisinstituutin toimitusjohtaja Tuomas Martikaista.
Saudi-Arabian kuningashuoneelle toimittaja Jamal Khashoggin tappaminen on edelleen vain erehdys.
Kruununprinssi Mohammad bin Salman puhui tappamisesta, ei murhasta, haastattelussa, joka esitetiin eilen sunnuntaina yhdysvaltalaisen tv-kanava CBS:n 60 Minutes –ohjelmassa.
–Khashoggin tappaminen oli erehdys ja johtajana otan siitä vastuun. Rikoksen tekivät saudihallinnon työntekijät. Vastaisuudessa minun on toimittava niin, ettei tällaista tapahdu enää uudestaan.
Kruununprinssi puhui nyt asiasta ensimmäisen kerran länsimedialle.
Sauditoimittaja Jamal Khashoggi työskenteli yhdysvaltalaisen Washington Postin kolumnistina.Ali Haider / EPA
Keskiviikkona, lokakuun 2. päivänä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun toimittaja Khashoggi uskaltautui Saudi-Arabian konsulaattiin Istanbulissa järjestääkseen paperit avioitumistaan varten.
Washington Postin kolumnistina toiminut Khashoggi oli hyvin perillä Saudi-Arabian sisäpolitiikasta ja kuningashuoneen yksinvaltaisesta hallinnosta. Hän analysoi sitä kansainväliselle yleisölle tavalla, joka ei sopinut kuningashuoneelle.
Saudi-Arabiassa tiedonvälitys on tiukasti valtion valvonnan alla. Kuningashuoneen ja sen ratkaisujen julkinen arvostelu on ehdottomasti kielletty.
Turkin ja Yhdysvaltojen tutkimuksissa selvisi, että Khashoggi tapettiin konsulaatissa ja hänen paloiteteltu ruumiinsa hävitettiin. Tutkijat sanovat kruununprinssin tilanneen murhan, sillä yksinvaltaisessa kuningashuoneessa sellaista ei voi tapahtua ilman ylimmän johdon hyväksyntää.
Saudi-Arabia on sittemmin myöntänyt tapahtumien kulun. Taposta on asetettu syytteeseen yksitoista ihmistä. Oikeutta käydään paikallisten lakien mukaan suljettujen ovien takana. Ketään ei ole tuomittu.
"En voi tietää miljoonien hallinnon työntekijöiden toimista"
Kruununprinssi Mohammad bin Salmanin asenne CBS:n haastattelussa oli ylimielinen, kun toimittaja Norah O'Donnel kysyi, kuinka kruununprinssi ei tiennyt konsulaattiin valmistellusta operaatiosta.
Kruununprinssi vastasi kysymällä, kuinka voisi olla tietoinen kolmen miljoonan saudihallinnossa työskentelevän ihmisen toimista ja ajatustenkulusta.
– On mahdotonta, että he kaikki lähettäisivät päivittäin raportteja saudihallinnon toiseksi korkeimmalle henkilölle, hän kuittasi.
Turkin oikeuslääketieteellinen poliisi tutkimassa Saudi-Arabian konsulaattia Istanbulissa 16.lokakuuta 2018.Sedat Suna / EPA
Mohammad bin Salman myös sivuutti lyhyesti toimittajan kommentin, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n mukaan kruununprinssi oli suurella todennäköisyydellä murhan tilaaja.
– Jos tällaista tietoa on, he voivat toimittaa sen minulle.
Kruununprinssi kiisti, että yksittäinen toimittaja olisi uhka Saudi-Arabialle.
Hänen mukaansa Saudi-Arabiaa uhkaavat pikemmin sellaiset rikokset, joita tehdään sauditoimittajia kohtaan.
"Lakeja noudatetaan kunnes niitä muutetaan"
CBS:n toimittaja otti esiin myös viime vuoden toukokuussa pidätettyjen naisaktivistien aseman.
Saudi-Arabia pidätti kymmenkunta naista, jotka olivat pitkään vaatineet naisille oikeutta ajaa autolla. Pidätykset tapahtuivat vain muutama viikko ennen kuin kruununprinssi Mohammad bin Salman antoi naisille ajo-oikeuden.
Julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan ainakin osaa naisista on kidutettu ja pahoinpidelty seksuaalisesti. Heidän vapauttamiselleen on asetettu ehtoja, joihin naiset eivät ole suostuneet.
Tässäkin asiassa kruununprinssi vetäytyi Saudi-Arabian lainsäädännön taakse.
– Nykyisiä lakeja noudatetaan, kunnes niitä muutetaan, hän sanoi.
Hän ohitti toimittajan kysymyksen, tukeeko hän itse asiassa naisten oikeuksien lisäämistä. Mohammed bin Salman väitti kärsivänsä näin kapea-alaisesta tulkinnasta, mutta ei selvittänyt kantaansa tämän enempää.
Kiristyvät välit Iranin kanssa voivat laajentua sodaksi
Haastattelu alkoi ajankohtaisimmalla aiheella, kysymyksillä Persianlahden kiristyneestä tilanteesta.
Saudi-Arabian Abqaiqissa sijaitsevaan Aramcon öljynjalostamoon iskettiin drooneilla 14. syyskuuta.AFP
Iran on kieltänyt olleensa millään tavalla osallisena iskuihin, jotka sen tukemat Jemenin huthi-kapinalliset ovat ottaneet nimiinsä.
Kruununprinssin mielestä iskujen tekijä on toiminut täydellisen typeryyden vallassa ilman strategista suunnitelmaa.
– Tässä ei isketty Saudi-Arabian öljyteollisuuden ytimeen vaan maailmantalouden keskukseen, hän tulkitsi tuhojen vaikutuksia.
Drooni- ja ohjusiskujen takia Saudi-Arabia joutui pudottamaan päivittäisen öljyntuotantonsa puoleen. Se vastaa viittä prosenttia maailman öljyntuotannosta.
Kruununprinssi Mohammad bin Salman varoitti, että jos kansainvälinen yhteisö ei saa Irania kuriin, öljyn hinta voi nousta käsittämättömän korkeaksi.
Kruununprinssi painotti kuitenkin, että Iranin kanssa pitäisi mieluummin päästä neuvotteluratkaisuun kuin joutua sotaan.
– Rauhanomainen ratkaisu on paljon parempi kuin sotilaallinen, sillä sota Saudi-Arabian ja Iranin välillä voisi johtaa maailmantalouden romahtamiseen.
Haastattelulla ollut jo kansainvälisiä vaikutuksia
Kruununprinssin haastattelun tultua julki öljyn hinta laski maanantaina hitusen, runsaan prosentin verran. Analyytikot rauhoittuivat hieman, kun kuulivat Saudi-Arabian johdon lausuvan sanoja rauhanomaisen ratkaisun puolesta.
Samaan aikaan ranskalainen luottoluokituslaitos Fitch pudotti Saudi-Arabian luokitusta yhden pykälän maan geopoliittisen ja sotilaallisen riskinnousun takia. Luottoluokitus oli A+ ja on nyt A.
Yhä useamman kodin vessasta löytyy nykyään palasaippua, sillä se on ympäristöystävällinen valinta käsien pesijäksi. Palasaippuasta ei jää jätettä jäljelle, kun se on käytetty loppuun.
Ekologisuudestaan huolimatta palasaippuoita ei näy ammattikeittiöissä tai yleisissä vessoissa. Syyksi terveydenhuollon ja elintarviketurvallisuuden asiantuntijat sanovat, ettei palasaippua ole yhtä hygieeninen kuin pullossa oleva nestesaippua.
Altaan reunalla kupissa oleva saippuapalanen on usein varsin käytetyn näköinen. Käyttäjä toisensa perään pyöräyttää saippuaa likaisissa käsissään ja palauttaa palan takaisin kuppiin.
Onko palasaippua hygieeninen?
Kemisti: Palasaippuan pinnalla ei kasva mikään
Saippuoita valmistavan Bernerin tuotevalikoimiin kuuluu sekä neste- että palasaippuoita. Tuotekehityskemisti Outi Tarakkamäen mielestä molemmat ovat kotikäytössä yhtä hygieenisiä ja puhdistavat ihoa yhtä hyvin.
Bernerin kemisti Outi Tarakkamäen mukaan saippua on puhdas, vaikka siinä olisi näkyvää likaa.Esa Huuhko/Yle
Saippuat ovat emäksisiä, joten ne eivät ole hyvä kasvualusta bakteereille, viruksille tai homeille. Palasaippuat ovat yleensä emäksisempiä kuin nestesaippuat. Matalamman pH:n nestesaippuoiden säilyvyyttä joudutaankin useimmiten parantamaan säilöntäaineilla.
Bakteerit kasvavat happamuudeltaan neutraalissa ympäristössä, jonka pH on 6-8. Palasaippuan pH on 9-10 eli se on emäksinen.
– Palasaippuan pinnassa ei kasva mikään. Vaikka palasaippua näyttäisi likaiselta, se on erittäin hygieeninen, Tarakkamäki sanoo.
Olennaista palasaippuan hygienisyydelle on Tarakkamäen mukaan se, miten saippua säilytetään. Bakteerit villiintyvät kosteudesta, joten märässä saippuakupissa lillivä saippua voi hyvinkin olla niille suotuisa kasvualusta.
– Saippuan märässä pohjassa voi kasvaa jotakin. Saippuaa kannattaa käännellä, jotta se kuivuisi hyvin.
Nestesaippuakaan ei saa joutua kosketuksiin veden kanssa sen enempää kuin palasaippua. Jos saippuapulloon lisää vettä, säilöntäaine laimenee ja saippuassa alkaa kasvaa bakteereja.
Kemistin mielestä palasaippua on siis erittäin hygieeninen, kun sen säilyttää oikein eli kuivana. Miksei palasaippua silti kelpaa ammattikeittiöihin?
Elintarviketurvallisuuden ylitarkastaja: Vaikka bakteerit eivät kasvaisi, ne voivat pysyä elossa
Ruokavirasto ohjeistaa elintarvikkeiden kanssa työskenteleviä pesemään kätensä nestesaippualla. On riski, että likaa ja bakteereja siirtyy käsistä palasaippuaan ja palasaippuasta seuraavalle käyttäjälle.
Ylitarkastaja Annika Pihlajasaari sanoo, että vaikka palasaippuassa mikrobit eivät kasva, bakteerit ja virukset voivat silti säilyä elossa saippuan pinnalla.
– Mikään saippua ei tapa bakteereja. Saippua ainoastaan auttaa poistamaan käsistä likaa, jonka suojassa bakteerit elävät.
Pihlajasaaren mielestä palasaippuan käyttö ei ole ongelmallista kotona, sillä siellä bakteerit ja virukset leviävät joka tapauksessa käyttäjältä toiselle.
– Jos saippua säilytetään kuivana esimerkiksi piikkialustan päällä, se voi olla suhteellisen puhdas. Mutta bakteerit voivat silti siirtyä käyttäjältä toiselle.
Päätimme testata, miten paljon bakteereja palasaippuan pintaan kertyy viikon käytön aikana.
Testissä puolet saippuoista säilytettiin ritilällä ja puolet muovirasiassa.Esa Huuhko/Yle
Tutkimme kymmenen palasaippuan bakteerikasvustot
Annoimme kymmenen palasaippuaa käyttöön neljään mikkeliläiseen kotiin. Viittä saippuoista säilytettiin viikon ajan ritilän päällä, joissa saippua pääsi kuivumaan hyvin. Viittä saippuaa puolestaan säilytettiin avonaisessa pakastusrasiassa, josta vesi ei päässyt valumaan pois.
Saippuoilla pestiin kädet neljä kertaa päivässä seitsemän päivän ajan. Kahdeksantena päivänä saippuat kuljetettiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian laboratorioon. Siellä niistä otettiin bakteerinäytteet.
Bakteerinäytteet otettiin pyyhkäisemällä saippuan pintaa neliösenttimetrin alueelta pumpulipuikolla.Esa Huuhko/Yle
Neljässä saippuoista ei kasvanut bakteereja sen enempää kuin käyttämättömässä saippuassa. Bakteeripesäkkeitä oli yksi tai ei yhtään yhdellä neliösenttimetrillä.
Lopuissa kuudessa saippuassa kasvoi bakteereja vaihtelevasti. Tarkat tulokset ovat tässä:
Jyrki Lyytikkä / Yle
Testin märissä pakastusrasioissa olleissa saippuoissa oli enemmän bakteereja kuin niissä, jotka pääsivät kuivumaan kunnolla käyttökertojen välillä.
Kahdessa saippuassa oli huomattavasti enemmän bakteereja kuin muissa. Ne olivat käytössä hevostilalla, joten niillä pestiin todennäköisesti likaisempia käsiä, kuin kaupunkikodeissa.
Kodissa, jonka saippuoissa ei ollut lainkaan bakteereja, oli puolestaan käytetty saippuaa juoksevan veden alla. Tällöin saippua huuhtoutui joka käyttökerralla.
Hevostilalla käytössä olleissa saippuoissa kasvoi huomattava määrä bakteereja. Myös kuivan saippuan bakteerimäärät olivat korkeat.Esa Huuhko/Yle
Mikrobiologi: Märässä säilytetyssä saippuassa on paljon bakteeripesäkkeitä
Testimme ei täytä millään mittakaavalla tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Mikrobiologi Jukka Pelkonen rohkenee silti tehdä testistä yhden johtopäätöksen: palasaippuat on säilytettävät kuivissa olosuhteissa.
– Esimerkiksi 15 000 bakteeripesäkettä neliösenttimetrillä on todella paljon. Kokemukseni mukaan esimerkiksi pöytäpinnoilla bakteeripesäkkeiden määrä on korkeintaan muutamia neliösenttimetrillä, Pelkonen sanoo.
Kaupungissa asuvan lapsiperheen saippuat olivat puhtaita. Märkänä säilytetyssä saippuassa oli vain yksi bakteeripesäke neliösenttimetrillä, kuivassa ei yhtään.Esa Huuhko/Yle
– Toinen asia on, onko sillä mitään merkitystä, jos saippuassa on bakteereja.
Kun ihminen saippuoi kätensä, saippua irrottaa käsistä mikrobit ja muodostaa niiden ympärille eräänlaisen palleron. Silloin valtaosa mikrobeista huuhtoutuu veden mukana pois.
Yleisiin tiloihin ei Pelkonenkaan suosittele palasaippuaa. Tutkimusta palasaippuoista on tehty vähän, mutta hän tietää amerikkalaistutkimuksen, jossa palasaippua oli käytössä vankilassa. Vankien keskuudessa levisi antibiooteille vastustuskykyinen MRSA-bakteeri ja yhdeksi syyksi tutkimus nimesi vankien jakaman palasaippuan.
Mikrobiologi ei kantaisi huolta palasaippuoiden bakteereista kotikäytössä. Hän on itsekin äskettäin vaihtanut nestesaippuan palasaippuaan. Tärkeämpää on keskittyä siihen, että käsiä tulee pestyä.
– Klassinen tapa levittää tauteja on kätellä kokouksessa kolmetoista ihmistä ja sen jälkeen samoilla käsillä syödä pullaa. Käsien kautta tarttuu niin paljon tauteja, että niitä pitää muistaa pestä.
Kouvolassa opiskeleva Sanna Kettunen, 24, uskoo kutsuvansa kaupunkia kodikseen vielä korkeakouluopintojen päätyttyäkin.
– Näillä näkymin en ole lähdössä minnekään. Tykkään pienen kaupungin tunnelmasta. On kaikki mitä tarvitsen, pienellä alueella. Täällä on kiireettömyyttä, mikä ei pääkaupunkiseudulla näy, Vantaalta Kouvolaan muuttanut Kettunen sanoo.
Kettunen on poikkeus, sillä moni opiskelemaan tullut tai Kouvolassa ikänsä asunut suuntaa muualle.
Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen mukaan Kouvolassa olisi kahdenkymmenen vuoden päästä yli 14 000 asukasta vähemmän kuin nyt.
– Eihän tämä hyvältä kuulosta. Kouvolassa väestöennuste vähenee vielä suhteellisesti eniten vertailukuntiimme nähden. Olemme häntäpään tulijoita, mikä on todella valitettavaa, Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikka sanoo.
Kaakkois-Suomen suurimmalla kaupungilla on edessään iso työ, jos se mielii kääntää synkkää kuvaa maalaavat väestöennusteet voitokseen.
Työpaikat ratkaisevat
Vuoteen 2040 ulottuvan väestöennusteen mukaan Kouvolan väkiluku on pienenemässä reilun kuudesosan eli noin 17 prosenttia. Kouvola on vielä nyt reilun 82 000 asukkaan kaupunki, ja Suomen 11:nneksi suurin.
– Varmaan työpaikkojen perässä ihmiset lähtevät. Ehkä myös maineen takia. Kouvolaa ei nähdä sellaisena paikkana, missä halutaan loppuelämä olla. Mutta ei tämä Itä-Vantaalla kasvaneesta erityisen betoniselta näytä, Kettunen nauraa.
Kouvola sijaitsee vain noin 140 kilometrin päässä Helsingistä. Junaliikenne Kouvolan kautta itään on säännöllistä. Myös valtatie 6 kulkee Kouvolan kautta.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Fanni Palmunen, 21, on Kettusen kanssa kuitenkin samaa mieltä: työpaikat ratkaisevat.
Sisustusarkkitehtuuria ja kalustesuunnittelua opiskelevan Palmusen tie voi valmistumisen jälkeen viedä juuri sen vuoksi muualle.
– Kouvola tarvitsisi nuorisoon vetoavia tapahtumia. Mutta on Kouvola mainettaan parempi paikka. Kunhan vain löytää ne omat jutut, niin kyllä täällä viihtyy.
Kaksi vuotta Kouvolassa asuneen Aleksi Saurilan, 19, oma juttu on salibandy. Myös töitä on nuorelle miehelle löytynyt.
– Uusi monitoimihalli tarvittaisiin. Hallien vuorot ovat niin usein täynnä. Mutta voisin kuvitella, että viihtyisin täällä pidempäänkin.
Lisää opiskelumahdollisuuksia
Maine ja opiskelumahdollisuudet ovat asioita, joita Kouvolan kaupunki haluaa kehittää.
– Haemme kiivaasti ratkaisuja, jotta Kouvolassa olisi monipuolisemmat opiskelumahdollisuudet, ja olisimme houkuttelevampi peruskoulun tai toisen asteen opinnot päättäville. Keskusteluja on käyty Lappeenrannan LUT-konsernin kanssa, kaupunginjohtaja Marita Toikka sanoo.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK toimii neljällä paikkakunnalla: Kouvolan lisäksi Kotkassa, Mikkelissä ja Savonlinnassa. Lappeenrannan LUT-konserniin kuuluvat jo Saimaan ja Lahden ammattikorkeakoulut, jotka ovat yhdistymässä uudeksi LAB-ammattikorkeakouluksi ensi vuoden alussa.
– Kouvolan virkamiesjohdolla ja poliittisella johdolla on sen suuntaista näkemystä, että meilläkin olisi tarvetta tällaiseen samanlaiseen yhteistyökokonaisuuten kuin johon Lahti on mennyt mukaan. Käymme myös XAMK-omistajakuntien kanssa keskustelua siitä, pystyisimmekö laajemminkin tarkastelemaan Kaakkois-Suomea yhtenä koulutuskokonaisuutena, Toikka sanoo.
Antti-Jussi Korhonen / Yle
Työperäistä maahanmuuttoa
Kouvola ei ole väestökadon kanssa yksin.
Kouvolan naapurikunnassa Kotkassa väkiluvun ennustetaan pienenevän parin vuosikymmenen kuluessa 14 prosenttia. Kotkalaisia on vielä tällä hetkellä noin 52 400, ja väestöennusteen mukaan 45 000 vuonna 2040.
– Monet asiat ovat heikentyneet. Nuorilla ei ole oikein tulevaisuutta ja yliopistojen perässä lähdetään muualle. Kun asioita viedään kauemmaksi, kuten sairaanhoitoa Kotkan suuntaan, niin turvattomuus täällä lisääntyy, kouvolalainen perheenäiti Heidi Kajasto, 38, pohtii.
Kouvolalainen perheenäiti Heidi Kajasto toivoisi, että erikoissairaanhoitoa saisi lähempää kuin Kotkasta.Antro Valo / Yle
Lappeenrannassa väkiluku pienenee vain noin viidellä prosentilla. Se olisi 20 vuoden päästä väkiluvultaan Kaakkois-Suomen suurin kaupunki.
Saman kokoluokan kaupungeista esimerkiksi Pori ja Mikkeli ovat menettämässä noin kymmenesosan nykyisestä asukasmäärästään, Hämeenlinna noin kuusi prosenttia, ja Joensuu vain noin kaksi prosenttia. Kuopiossa sen sijaan on luvassa pientä kasvua.
– Lasku on niin voimakasta, että tarvitaan kansallisen tason toimenpiteitä: työperäisen maahanmuuton helpottamista sekä kansainvälisten opiskelijoiden lisäämistä Suomessa, ja heidän oleskelulupien helpottamista. En jaksa uskoa, että on sellaisia talkoita, joilla pystyisimme syntyvyyttä omin voimin kasvattamaan, kaupunginjohtaja Toikka sanoo.
Talouden ongelmia
Kouvolan taloustilanne on jo nyt vaikea.
Kaupungin talouden alijäämä kasvaa tänä vuonna 34 miljoonaan euroon. Syitä on useita, mutta esimerkiksi verotuloja kertyy kaupungille noin 10 miljoonaa euroa budjetoitua vähemmän.
Kouvola käy parhaillaan läpi muun muassa liikuntapaikkojen, uimahallien, lukioiden, päiväkotien ja nuorisotilojen määrää, ja etsii samalla säästöjä.
– Kaupungin talous on saatettava tasapainoon. Palvelurakenne pitää päivittää vastaamaan nykyistä väestömäärää ja samalla on huomioitava myös tulevat väestöennusteet.
Kouvolalla on raskas palvelurakenne, joka on perua kuuden kunnan kuntaliitoksen jäljiltä. Anjalankoski, Elimäki, Kuusankoski, Jaala, Valkeala ja Kouvola muodostivat uuden Kouvolan kaupungin kymmenen vuotta sitten.
– Jotain porkkanoita pitäisi nuorille antaa. Kahisevaa lähinnä, kouvolalainen Leo Järvinen, 80, pohtii. Hän eläkeläisenä kuitenkin viihtyy Kouvolassa.
– Eihän tässä muuta kuin kävelee, hiihtelee ja pyöräilee. Vaikka nyt näyttää siltä, että velkaa kaupungilla on ihan riittävästi.
Yleisradion entinen toimittaja ja tuottaja Seppo Vihtonen on kuollut. Hän menehtyi tänään maanantaina Tampereella pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 81-vuotiaana.
Vihtonen aloitti Ylen palveluksessa vuonna 1967. Kolmenkymmenen vuoden ajan hän toimi Ylellä lukuisissa eri tehtävissä.
Vihtonen tuotti TV2:lle muun muassa turvallisuusaiheisia Tietoiskuja, joissa valistettiin suomalaisia muun muassa liikenteen, viinan ja perheväkivallan vaaroista. Tietoiskuissa kannustettiin lisäksi ostamaan suomalaisia tuotteita ja suosimaan kotimaan matkailua.
Vihtonen oli myös Poliisi-TV:n ensimmäinen tuottaja.
Joensuulainen Jatta Juvonen, 37, on yksi monista mielenterveyskuntoutujista Itä-Suomessa.
Juvonen on syntyjään Kuusamosta, Pohjois-Pohjanmaalta.
Hän sairastui vakavaan masennukseen 19-vuotiaana. Sen laukaisi itsenäistyminen yo-kirjoitusten jälkeen.
– Taustalla on lapsuuden ajalta traumoja. Olen aina ollut liian kiltti, Juvonen kertoo.
Juvonen käy työtoiminnassa ja saa lopultakin toivomaansa psykoterapiaa.
Elämä on paremmalla mallilla kuin vuosikausiin.
Pasi Peiponen / Yle
Puhumattomuus. Onko se syy mielensairauksien yleisyyteen Pohjois-Karjalassa?
Kyllä, sanoo Juvonen.
– Se voi olla kansallinenkin piirre, ei vain täällä Pohjois-Karjalassa. Puhumattomuus omista asioista.
– Pitää vain purra hammasta ja painaa pahkaansa ikävät asiat. Tehdä mahdollisimman paljon töitä, niin kaikki on hyvin.
– Mutta kun elämä ei ole niin yksioikoista, Juvonen sanoo.
Mielensairausvyöhyke idästä länteen
Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Pohjois-Pohjanmaa.
Nämä ovat mielensairauksien maakunnat Suomessa.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tuorein, kesällä julkaistu sairastavuusindeksi kertoo hätkähdyttävän asian.
Tilastot julkaistaan kolmen vuoden välein.
Keskelle Suomea, itärajalta Pohjois-Pohjanmaalle, on syntynyt sitkeä ja raskas mielenterveyden sairastamisen vyöhyke.
Eetu Pietarinen / YLE
Kyseessä on mielensairauksien raskas sarja.
THL:n laskelmissa otetaan huomioon psykoosit, työkyvyttömyyseläkkeet, avohoitokäynnit ja itsemurhakuolleisuus.
Keskiarvo indeksissä on 100.
Vertailun vuoksi Uudellamaalla mielenterveysindeksi on 77,9. Pohjois-Savossa se on 150,6.
Reijo Pohjois-Savosta: “Häpesin mielensairauttani”
Reijo Pirinen, 61, asuu Juankoskella Pohjois-Savossa.
Pirinen on ollut kymmenisen vuotta sairauseläkkeellä mielenterveyden ongelmien takia.
Pasi Peiponen / Yle
Juankosken kartonkitehtaan konkurssissa Piriseltä meni työpaikka. Perheessä tapahtui myös muutoksia.
Tehtaan työsuojeluvaltuutettuna toiminut Pirinen sukelsi itse mielen syviin vesiin.
– Masennuin ensin. Olin perinteinen pohjoissavolainen mies. Lääkitsin viinalla masennusta, Pirinen kertoo.
Mies on nyt kuntoutunut ja opiskelee mielenterveyden kokemusasiantuntijaksi.
Pasi Peiponen / Yle
– Meidän kulkuyhteydetkin ovat olleet mitä ovat.
– Mielestäni taustalla on myös geneettistä pohjaa mielen sairastumiseen, Pirinen miettii alueensa tilannetta.
Pirinen palaa vielä vuoteen 2008, kartonkitehtaan konkurssiin.
– Juankoskelta hävisi kerralla 500 työpaikkaa. Se on aika iso asia.
Mielen sairauksia selittävät koulutus, työttömyys ja tulot
Mielenterveysongelmat vaivaavat itäistä Suomea. Vuodesta toiseen.
Sen kertoo alla oleva THL:n tilasto.
Eetu Pietarinen / YLE
Mielensairaudet pysyvät kolmessa maakunnassa muuta maata korkeammalla tasolla.
Mutta mikä selittää ilmiön?
THL:n tutkimusprofessori Jaana Suvisaaren mukaan ei ole yhtä selittävää tekijää.
Taustalla ovat useammat sosioekoniomiset tekijät.
– Koulutus, työssäkäynti ja tulot vaikuttavat terveyteen. Myös esimerkiksi pitkäaikainen työttömyys heikentää mielenterveyttä, Suvisaari sanoo.
Pasi Peiponen / Yle
Suvisaaren mukaan harvaan asutulla maaseudulla sairastetaan muutenkin eniten.
– Mielenterveysongelmat koskevat näissä maakunnissa erityisesti työikäisiä, Suvisaari sanoo.
Kolmikymppinen Iida kokee itsensä väliinputoajaksi Pohjois-Pohjanmaalla
Ylivieskalainen Iida Jalasto, 34, sairastui reilut 10 vuotta sitten.
Diagnoosi: vakava masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö.
Kolmikymppinen Jalasto tuntee itsensä väliinputoajaksi Pohjois-Pohjanmaalla.
Pasi Peiponen / Yle
Mielenterveyden palveluja löytyy hänen mielestään paremmin nuorille ja vanhuksille.
– Oletetaan, että nuori aikuinen pystyy käymään töissä, pärjää omillansa. Se ei aina mene niin, Jalasto sanoo.
– Mielestäni tarvitsen kunnon terapiasuhteen.
Jalasto ei haluaisi olla sairaseläkkeellä loppuikäänsä.
– Tavoitteena olisi päästä vielä työelämään, Jalasto sanoo.
Jäljelle jäävät mieleltään sairaat ja vanhukset?
Entä tulevaisuus - kolmessa mielenterveyden maakunnassa?
Tilastokeskuksen uusin alueidenväestöennuste ennustaa väestön tasaista vähenemistä.
Eetu Pietarinen / YLE
Kehittyykö Suomeen yhä jakaantuneempia mielenterveysongelmien maakuntia ja sairastamisvyöhykkeitä?
– Ilman muuta on merkittäviä haasteita, erityisesti syrjäseuduilla, toteaa Jaana Suvisaari THL:stä.
Suvisaari panostaisi syrjäseudulla liikkuviin palveluihin ja nettiterapiaan.
Palataan vielä Juankoskelle Pohjois-Savoon.
Reijo Pirinen istahtaa Juicen patsaalle.
Kylänraitti on perin hiljainen arkisena iltapäivänä.
Pasi Peiponen / Yle
Kun väki entisestään vähenee, myös mielenterveyspalvelut karkaavat yhä kauemmaksi, Pirinen miettii tulevaisuudesta.
– Tämä kehitys minua pelottaa henkilökohtaisesti.
Pirinen on ollut aktiivinen paikallisessa mielenterveysyhdistyksessä.
– Minulla on auto millä liikkua, mutta kaikki eivät kaikki pysty hakemaan apua 60 kilometrin päästä Kuopiosta, Pirinen sanoo.
Keskuste aiheesta: Miksi osassa Suomea sairastutaan useammin mielenterveyden ongelmiin?
Lisää aiheesta illan A-studiossa ma klo 21:00 TV1. Studiossa vieraina perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.), Pohjois-Savon sairaanhtoitopiirin ylilääkäri Pekka Puustinen ja THL:n tutkimusprofessori Ilmo Keskimäki.
Savukoskella Martinkylässä erään talon pihapiirissä vieraili lauantai-iltana karhu. Karhu rikkoi koiranhäkin ja nappasi koiran mukaansa. Koiran omistaja Arto Kakkinen kertoo, että karhu oli nähty koiranhäkin vieressä hahmona.
10-vuotias jämtlanninpystykorva oli Kakkisen metsästyskaveri ja aika iso koira. Pihapiirissä oli muitakin koiria kettingissä, mutta isoin koira oli häkissä.
Kakkinen ei itse asu talossa, mutta kertoo, että talon asukas meni ulko-ovelle katsomaan, mikä hahmo koiranhäkin luona on. Ulkona näkyi karhu, joka juoksi tien yli Kakkisen Jeri-koira suussaan ja koiranhäkki oli rikottu.
Kakkinen on ottanut yhteyttä poliisiin ja Savukosken riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilöt ovat käyneet tutkimassa pedon jälkiä.
– Tassun koko oli aika iso, noin 15–17 senttiä. Iso karhu se on ollut, Kakkinen sanoo.
"Erittäin harvinaista, että vie häkistä"
Kakkinen kertoo, että lähialueella on liikuttu ja ajeltu edestakaisin varmistamassa, että karhu ei tule takaisin. Koira löytyi puolen kilometrin päässä pihapiiristä syötynä.
– Ei ole enää mukava, kun liikkuu retkeilijöitä ja kaikenlaisia ihmisiä. Ei tiedä milloin se alkaa säikyttelemään. Toivottavasti karhu häipyi metsään.
Ikänsä Savukoskella asuneelle Kakkiselle ei ole aiemmin käynyt vastaavaa. Pihapiiriin tunkeutuminen ei ole karhun luontaista käytöstä. Savukosken riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Pienimaa toteaa, että käytös on karhulle harvinaista.
– Erittäin harvinaista, että karhu hakee häkistä koiran. Vielä täällä metsän perällä ja aivan kyläkeskuksessa. Ilmeisesti mustikkasato on ollut niin huono, arvioi Pienimaa.
Savukoski kuuluu itäiseen poronhoitoalueeseen ja kaikki karhuluvat tälle syksylle on kaadettu. Pienimaa ei usko, että kyseiselle karhulle saadaan pyyntilupaa.
– Sitten vasta pyyntilupa saadaan, jos ihmishenkeä vastaan kohdistuu uhkaa. Karhu häipyy metsään, eikä se ole helppo kertoa, että mikä karhu se oli, Pienimaa toteaa.
30.9.2019 kello 19:40 nimi korjattu sekä täsmennetty, että Kakkinen ei itse asu talossa, jonka pihasta koira vietiin.
Etelämantereesta on irronnut suurin jäävuori viiteen vuosikymmeneen, kertoo BBC.
D28-jäävuoreksi kastetun jättijäämöykyn koko on 1 636 neliökilometriä. Se on lähes saman kokoinen kuin Skotlannin isoin saari Skye.
Jäämöykyn valtava koko merkitsee, että sitä on tulevaisuudessa seurattava jatkuvasti, koska se saattaa aiheuttaa vaaraa laivaliikenteelle.
Jäävuori irtosi Ameryn hyllystä, joka on Etelämantereen kolmanneksi suurin jäähylly.
D28 jäi kuitenkin vielä kauaksi 1960-luvulla Ameryn hyllystä irronneesta jäävuoresta, jonka koko oli peräti 9 000 neliökilometriä.
Tutkijat ovat pitkään tarkkailleet Ameryn hyllyä ja sanoneet, että siitä pian irtoava jäävuori muistuttaa lapsen "heiluvaa hammasta".
BBC:n tiedetoimittaja Jonathan Amos kirjoittaa Twitterissä, että nyt irronnut jäävuori on pikemminkin "kulmahammas" verrattuna ""heiluvaan hampaaseen".
Tutkijoiden mukaan jäävuoren irtoaminen oli odotettavissa, eikä se suoraan liity ilmastonmuutokseen.
Matkatoimisto Matka-Miettisessä on viime päivinä vastailtu puhelimiin ja järjestetty uusia matkoja Matkavekan asiakkaille.
Matkavekka tiedotti viime viikolla peruvansa kevään 2020 lomalennot kaikilta maakuntakentiltä. Asiasta on aiemmin kertonut Satakunnan kansa. Matkojen perumisen syynä on vähäinen ennakkomyynti.
Matka-Miettinen välittää Matkavekan järjestämiä matkoja Lappeenrannassa. Lappeenrannasta lomalennot olisivat suuntautuneet Kreikkaan, Kyprokselle ja Portugaliin. Lomalennot olisivat olleet huhti-toukokuussa.
– Olemme etsineet asiakkaille uusia matkoja. Ei niitä niin kamalasti oltu myyty ensi keväälle, toimistopäällikkö Pirjo Miettinen Matka-Miettisestä kertoo.
Samassa tilanteessa on muitakin Matkavekan lomalentoja välittäviä matkatoimistoja eri puolilla Suomea. Matkavekka järjestää lentoja 14 maakuntakentältä.
Matkanjärjestäjä haluaa välttää tappiot
Matkavekan myyntijohtajan Hanna Lehtosen mukaan keväälle 2020 oli myynnissä noin 40 lentoa maakuntakentiltä. Yhteen koneeseen mahtuu 180–187 matkustajaa.
Aiempina vuosina Matkavekka on perunut yksittäisiä lomalentoja eri syistä. Lehtosen mukaan kaikkien maakuntakenttien lomalentojen perumiseen ei liity erityistä dramatiikkaa.
Lomalennot tulivat myyntiin toukokuun lopulla. Viime viikolla yhtiö päätti, ettei matkoja tule.
– Analysoimme, ettei matkoja kannata järjestää. Haluamme välttää viime hetken perumiset, myyntijohtaja Hanna Lehtonen sanoo.
Tavoitteena on, että lomalennot ovat täynnä. Muuten niiden järjestäminen ei ole yhtiölle kannattavaa. Matkavekka käyttää lomalennoillaan tilauslentoyhtiötä.
Syksy vetää kevättä paremmin
Matkavekassa on havaittu jo aiempina vuosina, etteivät kevään lomalennot mene yhtä nopeasti kaupaksi kuin syksyn matkat.
– Välimeren kohteissa illat ja merivesi ovat vielä huhtikuussa viileitä, Lehtonen sanoo.
Lisäksi kotona ja mökeillä ovat menossa kevätpuuhat.
Sen sijaan syksyllä moni haluaa suunnata lämpimämpään maahan jatkaakseen kesäkautta. Esimerkiksi tämän syksyn lomalennot ovat Matkavekan mukaan menneet hyvin kaupaksi.
Matkavekassa keskitytään seuraavaksi maakuntakentiltä ensi syksynä lähtevien lomalentojen markkinointiin.
Matkanjärjestäjät haistelevat matkailijoiden toiveita. Tänä päivänä monet haluavat varata matkansa joustavasti eli lähteä ja palata itselle sopivana päivänä. Tähän kysyntään Matkavekassakin pyritään vastaamaan.
Matkailuala seuraa talouden kehitystä
Suomen matkatoimistojen liiton toimitusjohtajan Heli Mäki-Fräntin mukaan lomalentojen peruminen on alalla normaalia toimintaa. Matkanjärjestäjät haluavat pitää tappiot pieninä.
– Samalla seurataan, jos jokin toinen ajankohta vetäisi paremmin, Mäki-Fränti sanoo.
Matkapaketteja aletaan valmistella hyvissä ajoin. Samalla matkanjärjestäjät pyrkivät ennakoimaan talouden kehitykseen.
– Siinä tarvitaan kristallipalloa.
Euroopasta on kantautunut varoituksia talouden heikkenemisestä. Vielä sillä ei ole ollut vaikutusta matkojen kysyntään Suomessa.
Mäki-Fräntin mukaan talouden heikkeneminen alkaa näkyä ensin liikematkustuksessa.
– Sen jälkeen tulee vapaa-ajanmatkustus.
Liikematkustuksen kysynnän heikkenemisestä ei ole vielä merkkejä.
Kalifornialainen Bea Johnson esittelee sitä yleisötilaisuudessa Rovaniemellä. Hillopurkkiin on sullottu hänen nelihenkisen perheensä vuoden aikana tuottama jätemäärä. Kuulostaa uskomattomalta ja herää kysymys, tarua vai totta?
Zero waste -ideologian eli nollahukka-ajattelun kehittäjä Bea Johnson vakuuttaa, lasipurkin sisällä on heidän neljän hengen perheensä tuottama jätemäärä vuoden aikana.
– Se ei ole niin vaikeaa kuin miltä näyttää. Totta kai se vie aikaa, että löytää tasapainon. Se tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia, sinun täytyy vain löytää tasapaino, joka toimii sinulle. Se voi perustua dieettiin, uskontoon tai muuten elämäntapaan, kertoo Bea Johnson.
Kalifornialaisperhe vaihtoi muun muassa wc-paperin kuivattuun sammaleeseen ja siirtyi pakkaamattomaan ruokaan.
Zero waste -ideologian kehittäjä Bea Johnson.Pekka Viinikka / Yle
Suomessa nollahukka-ajattelusta blogia kirjoittava Otso Sillanaukee vähentää omaa jätemääräänsä tekemällä itse pesuaineet ja deodorantit. Hän neuvoo aloittamaan vähäjätteisen elämän pienillä teoilla eli muun muassa luopumalla kertakäyttöisistä tavaroista.
Rovaniemen Alakorkalon Residuumin kierrätyspuistoon saapuu ihmisiä tasaiseen tahtiin. Kyltteihin ja suuriin astioihin on tarkkaan merkitty jätteiden laatu, joita niihin voi jättää.
Jätteiden kierrättäjissä Johnsonin perheen keräämä, hyvin pieni jätemäärä herättää ihmetystä.
– Kuulostaa aika hullulta. Ei varmasti itseltä onnistuisi pääsy tuollaiseen määrään, ihmettelee rovaniemeläinen Reima Halonen, joka on saapunut tuomaan jäteasemalle vanhoja auton öljyjä ja jarrunesteitä.
– No vähän on vuodeksi kyllä, jos tuohon lasipurkkiin saatu kaikki mahtumaan. Siinä on täytynyt kyllä kierrättää kaikki ylimääräinen, jos tuohon on pystynyt, katselee kuvaa mietiskellen Jari Kivimäki, jonka peräkärryssä on jätelaitokselle kertynyttä rakennusmateriaalia.
Pieni osa jätteestä päätyy enää kaatopaikalle
Suomalaiset tuottavat vuosittain kotitalousjätettä hieman yli 340 kiloa henkeä kohden. Se on Euroopan keskitasoa, niin jätteettömyydessä kuin kierrätyksessä.
Kotitalousjätteeseen lasketaan kuuluvaksi biojäte, paperi, pahvi, muovipakkaukset, puutarhajäte, vaaralliset jätteet, sähkölaitteet ja sekajäte.
– Nyt enää pieni määrä, meidän alueella neljä prosenttia ja koko Suomessa yksi prosentti menee kaatopaikalle. Yli 50 prosenttia poltetaan energiaksi ja reilut 40 prosenttia hyödynnetään materiaalina.
– Hyötymateriaalin käyttöä tulisin nostaa yli 55 prosenttiin, joka on tavoite vuoteen 2025 mennessä, laskee tiedottaja Maria Aro Napapiirin Residuumista.
Viisi avainsanaa jätteettömyyteen
Bea Johnson kiertää puhumassa jätteettömyydessä eri puolilla maailmaa. Zero waste -ideologiassa on tärkeysjärjestyksessä viiden kohdan sääntö: kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä ja kompostoi.
– Jos pelkästään kompostoit ja kierrätät paljon, silloin et huomioi kuinka paljon todellisuudessa kotiisi kertyy jätettä, toteaa Be Johnson.
Napapiirin Residuumin tiedottaja Maria Aro on samaa mieltä Bea Johnsonin kanssa. Sama asia tiedostetaan jätelaitoksissa.
– Tavallaan siinä on samat periaatteet, joita jätehuollossa pitäisi muutenkin noudattaa. Paras jäte on syntymätön jäte eli jätteen syntymistä pitäisi välttää.
Rovaniemen Alakorkalon kierrätyspuistosta lähti viime vuonna poltettavaksi 26 ja puoli miljoonaa kiloa kotitalouksien, laitosten ja yritysten jätteitä. Rovaniemeltä lähtee joka arkipäivä Ouluun poltettavaksi kaksi täysperävaunurekallista jätettä.
Yhdysvaltalainen zero waste -ideologia on kerännyt runsaasti jäseniä eri puolilla maailmaa, varsinkin nuoria.
Keskusrikospoliisin (KRP) tietoon tuli viime vuonna yhteensä noin 341 uhkaustapausta. Kouluihin kohdistuneita uhkauksia tulee tietoon muutamia kymmeniä vuodessa.
Uhkausten määrä on kuitenkin huomattavasti suurempi, sillä vain vakavimmat tapaukset tulevat KRP:n tietoon.
– Näistä vakavista tapauksista merkittävin osa on huolta aiheuttavia, mutta harva päätyy konkreettisella tasolla suunnittelemaan tai valmistelemaan joukkosurman toteuttamista, rikostarkastaja Arto Tuomela sanoo KRP:n tiedotteessa.
Yleisellä tasolla on havaittu, että useita uhkatapauksia yhdistää se, että teot eivät tyypillisesti ole hetken päähänpistoja, vaan niiden taustalla on pidempi prosessi, jossa korostuvat henkilökohtaiset ongelmat.
– Usein nämä henkilöt suunnittelevat tekoa pitkään ennen toteutusta. Suunnittelu kestää useimmiten kuukausia, joskus jopa vuosia, Tuomela kertoo.
Taustalla sosiaalisia ongelmia
Poliisin mukaan taustalla on usein sosiaalisia ja mielenterveydellisiä ongelmia. Uhkausten esittäjät eivät välttämättä ole koulukiusattuja, mutta heillä on sosiaalisen eristäytymisen kokemus, eli kokemus siitä, että muut eivät halua olla heidän kavereitaan.
Useita tapauksia on yhdistänyt ulossulkemisen ja sosiaalisen eristäytymisen kokemukset. Näihin kokemuksiin haetaan monesti ratkaisua väkivallan ja koston kautta.
– Heillä ei usein ole minkäänlaista rikoshistoriaa eikä heillä ole aikaisempaa häiriökäyttäytymistä. Henkilöt pääsääntöisesti ihailevat vakavaa väkivaltaa ja ihannoivat aikaisempia vakavan väkivallan, kuten joukkosurmien ja koulusurmien, tekijöitä, Tuomela kertoo.
Eniten uhkauksia yläkouluihin
KRP:n mukaan koulu-uhkauksia esitetään eniten yläkouluissa, mutta uhkauksia tulee ilmi myös lukioissa, ammattioppilaitoksissa ja satunnaisesti myös alakouluissa.
Myös korkeakouluihin, eli yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin tulee jonkin verran uhkauksia.
Poliisi tekee yhteistyötä koulu-uhkaustapauksissa muun muassa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa.
KRP ei ota enää tänään tarkemmin kantaa Kuopion kouluhyökkäykseen, koska tutkintaryhmä on vasta matkalla paikalle.
Imatralla koettiin sunnuntaina iltapäivällä Suomen oloissa hyvin poikkeuksellinen tapaus, kun nainen kävi pysäköinninvalvojan kimppuun.
Pysäköinninvalvoja oli kirjoittamassa pysäköintivirhemaksua Imatralla Tainionkoskentiellä, jonne henkilöauto oli pysäköity väärin. Ajoneuvon luokse olivat tulleet mies ja nainen.
Mies repi pysäköintivirhemaksun. Nainen puolestaan tönäisi muutaman kerran pysäköinninvalvojaa, jolloin pysäköinninvalvoja kaatui maahan. Tekijät poistuivat paikalta.
Poliisilla on tiedossa pysäköinninvalvojaa tönäisseen imatralaisnaisen henkilöllisyys, mutta naista ei ole vielä tavoitettu.
Maahan kaadettu pysäköinninvalvoja ei loukkaantunut.
Jopa vankeustuomio
Kaakkois-Suomen poliisin rikosylikonstaapeli Ilkka Vainikka kertoo, että asiaa tutkitaan nyt virkamiehen väkivaltaisena vastustamisena. Siitä voi Vainikan mukaan saada kovan tuomion.
– Virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta on lain mukaan tuomittava vähintäin neljän kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeuteen.
Ilkka Vainikka on ollut yli 30 vuotta poliisina, eikä hän ole aikaisemmin tällaiseen tapaukseen törmännyt.
– Ihmiset ovat kyllä huutaneet tai muuten kertoneet virkamiehille mielipiteensä, mutta en muista ikinä, että olisi kimppuun käyty. On tämä poikkeusellinen tapaus, kertoo Vainikka.
Kalajoella unelmoidaan suuresti. Kaupunki selvittää, voisiko se saada alemmas kuluttajia nykyään kismittäviä sähkön siirtohintoja.
Tuulivoiman suurtuottaja-alue haluaisi tarjota edullisempaa sähköä paikallisille yrityksille ja kaupunkilaisilleen pienessä osassa Kalajokea. Koko kaupungin alueella tuotetaan sähköä nelinkertaisesti enemmän kuin siellä käytetään.
– Selvitämme, miltä osin olisi mahdollista toteuttaa omaa verkkoa uusille kaava-alueille. Niin, että energia olisi käyttäjälle edullista, mutta myös ympäristöystävällisesti tuotettua, kaupunginjohtaja Jukka Puoskari kertoo.
Puoskarin mukaan nimenomaan sähkön siirtohintojen nousu on kannustanut kaupunkia selvittämään omaa verkkoa. Viimeksi hinnannoususta ilmoitti Caruna, kesällä taas Elenia. Runsaita siirtohinnan korotuksia on ollut Suomessa jo useamman vuoden ajan.
Jakeluverkkoa ei niin vain voi perustaa
Kalajoella on jo haarukoitu alueita, jonne kaupunki voisi lähteä uutta projektiaan kehittämään. Meinalan teollisuusalueen kupeeseen ollaan rakentamassa sekä tuuli- että aurinkovoimaa, ja aivan sen lähellä on kaavoittamaton maapläntti. Kaupunginjohtajan mukaan siihen voitaisiin kaavoittaa sekä yrityksiä että asumista, ja näille kiinteistöille haluttaisiin tarjota nykyistä edullisempaa energiaa.
Omalle sähköverkolle tarvittaisiin kuitenkin Energiaviraston lupa. Hankalaksi suunnitelmien toteuttamisen tekee se, että kuluttajasähkönsiirrosta vastaa Suomessa kullakin alueella vain yksi yhtiö. Alueella toimivan yhtiön kanssa kilpailevia jakeluverkkoja ei voi Suomen lainsäädännönkään mukaan niin vain rakentaa.
Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) mukaan alueellisten jakeluyhtiön monopoli perustuu siihen, että myös syrjäseudun asukkaat saisivat sähkön samalla hinnalla kuin saman alueen taajamassa.
– Jos systeemi hajautuu, on riskinä, että jossain paikoissa kukaan ei ole kiinnostunut tekemään ja ylläpitämään verkkoa, hallitusneuvos Arto Rajala sanoo.
Kalajoen kaupunginjohtaja Jukka Puoskari näkee nykyjärjestelmän liian joustamattomaksi.
– Jos on kilpailua ja vaihtoehtoja, se kannustaa kohtuulliseen hinnoitteluun. Monopoli on aina hieman hankala, sillä hinnat nousevat ja toimintakin on kankeaa.
Uusia ratkaisuja etsitään
Yksi mahdollisuus saada omaa tuulivoimaa käyttöön olisi perustaa energiayhteisö. EU:n kesäkuisessa direktiivissä suhtaudutaan suopeasti pienten, kansalaisten yhdessä tekemien energiayhteisöjen perustamiseen. Ne eivät kuitenkaan olisi varsinaisia jakeluverkkoja, vaikka tuottaisivatkin sähköä jäsenilleen.
Nyt Suomessa vedetään rajaa siitä, mitä energiayhteisö oikeastaan tarkoittaa: saako sen päättävinä jäseninä olla muitakin kuin yksittäisiä kansalaisia?
Kalajoki on Elenian jakeluverkon alueella. Samoin Lempäälä, joka on jo lähtenyt kehittämään uusia ratkaisuja sähkönjakeluun. Kyseessä on TEMin lähes viidellä miljoonalla eurolla tukema hanke.
Kunnan omistama Lempäälän Energia on rakentamassa tarvittaessa täysin omavaraista verkkoa, jossa energia ja sähkö voisivat kulkea vain yhteisön sisällä. Koska varsinaista, erillistä sähkönjakeluverkkoa ei voi noin vain rakentaa, on sen siis oltava nyt yhteydessä alueelliseen siirtoverkkoon.
Tulevaisuudessa teollisuusalueen uusille yrityksille tarjoutuu siis mahdollisuus olla osa eräänlaista energiankiertoverkostoa. Esimerkiksi niin, että yhden yrityksen hukkalämpöä voidaan käyttää toisen tarpeisiin.
Vaikka kyse ei ole kansalaisten keskenään jakamasta energiasta, Lempäälässä puhutaan energiayhteisöstä.
– Kun energialainsäädäntö uudistuu, toivomme, että tästä saataisiin yksi energiayhteisön malli, sanoo toimitusjohtaja Toni Laakso Lempäälän Energiasta.
Olennaista ei ole toimia vain sähkön jakeluyhtiönä. Tärkeämpää on Laakson mukaan uusiutuvan energian huoltovarmuus: se, että sähköä ja lämpöä on yrityksille jatkuvasti taatusti tarjolla.
Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö kuitenkin kertoo, että edullinen hinta oli yksi kymmenen vuotta sitten tulleen idea lähtökohdista. Hän alleviivaa, ettei se ole kuin osa kokonaisuutta Marjamäen energiayhteisössä.
Kukaan ei tiedä tarkasti, mitä on tulossa
Rämön mukaan energiayhteisöt ja hajautettu energiantuotanto ovat suuria trendejä ainakin Euroopassa. Jos kunta haluaa olla hiilineutraali, on etsittävä uudenlaisia ratkaisuja energiantuotantoon ja -jakamiseen.
– Paine lainsäädännön muutokseen on suuri, Heidi Rämö sanoo.
Kun TEM vetää linjoja energiayhteisöä koskevan direktiivin toteuttamisesta Suomessa, on sillä kuitenkin mahdollisuus sovittaa uusi lainsäädäntö maamme energiapolitiikkaan sopivaksi. Jokainen maa tekee omat ratkaisunsa.
– Nyt mietitään, miten se rajataan, sillä yhteisöjä voi olla erilaisia. Lähtökohtaisesti direktiivi koskee kansalaisten yhteistä sähkönhankintaa. Kysymys ei ole yritystoiminnasta vaan käyttäjien omasta sähkönhankinnasta, Arto Rajala selventää.
Rajalan mukaan energiayhteisöjen kohdalla puhutaan vielä tällä hetkellä kuluttajien asentamista aurinkopaneeleista sekä muun muassa pientuulivoimasta.
Pohdintaa uusiutuvan energian ympärillä käydään nyt laajasti työ- ja elinkeinoministeriössä. TEM mietti esimerksi, miten uusiutuvan energian lisääntyessä sähköä saadaan jaettua varmemmin niin, ettei se olisi riippuvainen vain yhdestä tuotantomuodosta.
Kuluttajien roolia selvitellään
Lempäälässä lainsäädännön rajojen selvitetään paitsi yritysten, myös kuluttajien osalta: olisiko kunnan johdolla mahdollista perustaa omavarainen ja älykäs kuluttajaverkko. Kunnan keskustaan on valmistumassa Lempäälä-talo, johon voitaisiin asentaa esimerkiksi aurinkopaneeleja. Läheiset kunnan vuokra-asunnot voitaisiin ehkä liittää yhdeksi verkon osaseksi.
Myös tämä selvitystyö kulkee energiayhteisön nimellä. Kesällä julkaistussa EU-direktiivissä energiayhteisön päätösvalta ei saa olla kaupallisen tai pääasiallisesti energia-alalla toimivan jäsenen hallussa. TEM joutuu nyt pohtimaan, voiko kuitenkin esimerkiksi kunta olla Suomessa energiayhteistön jäsenenä.
Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö muistuttaa, että esimerkiksi Saksassa monipuoliset energiayhteisöratkaisut ovat jo mahdollisia. Kun hakee internetistä saksalaisia energiayhteisöjä, käy ilmi, että muun muassa kokonainen kylä on perustanut energiayhteisön useiden tuulivoimaloiden varaan. Sekä omaa että valtakunnallista sähköntarvetta helpottamaan.
– Saksassa ei ole tämäntyyppisiä ongelmia kuin meillä, siellä ei jouduta miettimään haja-asutusalueiden tarpeita, hallitusneuvos Arto Rajala TEMistä tähdentää.
Kalajoki on Suomen tuulivoimaisin kunta. Koko maan tuulivoimakapasiteetista noin 10 prosenttia sijaitsee Kalajoella. Timo Nykyri / Yle
Kalajoella nähdään, että kunta voi olla energiayhteisön jäsen juuri sen vuoksi, että energiaa tehtäisiin sen asukkaille.
– Itse ajattelen niin, että kunta ja kaupunki ovat kuntalaisia varten, että lähiyhteisö on valmiiksi olemassa, Jukka Puoskari miettii.
Inspiraatiota muillekin kunnille?
Jakeluverkkoyhtiö Eleniassa on joka tapauksessa varauduttu siihen, että uusiutuvan energian tuottamiseen ja käyttämiseen on tulossa perinteisestä poikkeavia ratkaisuja. Toimitusjohtaja Tapani Liuhalan mukaan yhtiö haluaa olla edelläkävijä, kun puhutaan uusiutuvaan energiaan liittyvistä ratkaisuista.
Kuluttajilla on jo nyt mahdollista hankkia aurinkopaneeleita omakotitalon katolle ja tuottaa näin sähköä ja energiaa omaan käyttöön ilman sähköveroa ja siirtomaksua. Silti kuluttaja on kiinni alueellisessa sähköverkossa. Elenialla tällaisia asiakkaita on yli kolmetuhatta, kertoo Liuhala.
Kalajokilanen Juha Hannula odottaa mielenkiinnolla, miten Kalajoen sähköverkkohanke etenee. Hänestä sähkön siirtomaksut ovat kohtuuttomia. Timo Nykyri / Yle
Kalajoki ei ole käynyt vielä Elenian kanssa neuvotteluja haaveistaan, mutta Lempäälä on parhaillaan sopimassa uudesta toimintamallista paikallisen jakeluverkkoyhtiön kanssa.
Kalajoella ja Lempäälässä tehdään tulevaisuuden päätöksiä vasta, kun tiedetään paitsi lakipykälien rajat myös se, että ideat ovat taloudellisesti kannattavia.
Todellisuudessa Kalajoen kaupunki näyttää puhuvan mallista, jossa vain osa suunnitellun kaava-alueen kupeessa tuotetusta sähköstä otettaisiin yhteisökäyttöön. Työ- ja elinkeinoministeriöstä arvioidaan, että sähköntuottajienkin on kannattavampaa liittyä verkkoon ja tavoittaa laajat markkinat kuin vain jakaa energiaa tietyllä alueella.
Kalajoella ja Lempäälällä on omat projektinsa, mutta ne ovat myös yhdistäneet voimansa selvittääkseen, millaisia sähköverkkoja säännökset tulevaisuudessa sallivat.
– Jos keskustelemme kuluttajille tarkoitetuista ratkaisuista vuonna 2024 tai 2025, niin tilanne on varmasti muuttunut, Lempäälän Energian Toni Laakso tokaisee.
Kalajoen kunnanjohtaja Jukka Puoskari uskoo, että kuntien esimerkki voisi kannustaa myös muita kiinnostuneita uudenlaisiin päästöttömän energian ratkaisuihin.
Voit keskustella aiheesta kello 22:een saakka.
Lue myös:
Elinkeinoministeri: Sähköverkkojen yksityistäminen oli hutipäätös – Hallitus koettaa panna sähkön siirtohintojen isot korotukset kuriin
– Ensireaktio oli syvä järkytys. Oikeastaan koko päivä on mennyt syvän järkytyksen vallassa.
Näin tuore opetusministeri Li Andersson (vas.) kuvasi tuntojaan Kuopion kouluiskun jälkeen. Andersson esitti jo päivällä Twitterissä syvän osanottonsa väkivallanteon uhreille ja heidän omaisilleen.
Koulut ovat turvassa
Opetusministeri halusi painottaa sitä, että tämäntyyppiset traagiset väkivallanteot suomalaiskouluissa ovat erittäin harvinaisia. Siinä katsannossa kaikkien on edelleen turvallista mennä kouluun.
– Meillä on tehty paljon töitä turvallisuuden takaamiseksi, valtakunnallisesti ja oppilaitoskohtaisesti.
Andersson muistuttaa, että oppilaitoksissa tulee harjoitella erilaisia uhkaavia tilanteita varten, pelastautumis- ja varautumissuunnitelman mukaisesti.
Oppilashuoltoa parannetaan
Hallitusneuvotteluissa on luvattu lisätä oppilas- ja opiskelijahuoltoon 29 miljoonaa euroa. Andersson painotti, että tämäkin edistää turvallisuutta koulussa.
– Rahat tulevat käyttöön asteittain, vaalikauden loppuun mennessä on lisätty raha täysimääräisesti käytössä.
Verkko pursuaa "oikeita vastauksia" siitä kuinka lapsia pitäisi kasvattaa. Googlen hakukone tarjoaa yhdistelmällä "lasten kasvatus virheet" yli puoli miljoonaa tärppiä.
Yle Uutiset kertoi viikonloppuna, että perheet suorastaan janoavat tietoa lastenkasvatuksesta, ja luentotilaisuudet aiheesta vetävät salit täyteen.
Keräsimme tiiviin nipun suosittuja väitteitä, joihin pyysimme vastaukset Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lasten, nuorten ja perheiden erityisasiantuntija Jukka Mäkelältä ja Kuopion yliopiston lastenpsykiatrian professori, ylilääkäri Ilona Luomalta.
1. Vanhemmat eivät uskalla tuottaa lapsille pettymyksiä, koska pelkäävät lapsen mielipahaa ja kiukkua.
JM: Vanhempien osa on väistämättä tuottaa lapselle myös pettymyksiä. Voi olla mahdotonta täyttää lapsen toiveita, eikä niiden toteuttaminen olisi edes hyväksi lapselle.
Lapselle on hyväksi oppia käsittelemään kiukun ja mielipahan tunteita, joita pettymys voi herättää. Tähän lapsi tarvitsee aikuista, joka on valmis kohtaamaan lapsen mielipahaa ja kiukkua ymmärtäväisesti.
Lapselle oma voimakas kiukku on pelottavaa. Häntä auttaa nähdä se, että vanhempi ei sen enempää poistu paikalta kuin vastaa samalla mitalla muuttuen itse pelottavaksi.
IL: Lapsen mielipahan ja kiukun kohtaaminen kysyy vanhemmalta oman tunnetilan säätelyä, ja myös aikaa ja tilaa lapsen tunnetilan kohtaamiseen ja tyynnyttelyyn.
Uskon, että monet vanhemmista kyllä tietävät, että lapsen pitää harjoitella myös pettymysten siedon ja kiukun tunteen hallinnan vaikeita taitoja.
2. Lapsille annetaan liikaa vaihtoehtoja, mikä hämmentää ja ahdistaa heitä.
JM: Valinta on aina vaikea paikka, koska kukaan ei voi tietää tulevaa eikä täysin hallita sitä valinnoillaan. Nykymaailman vaihtoehtojen runsaus voi hämmentää ja ahdistaa aikuistakin.
Vanhemman tehtävä on sekä karsia ylimääräisiä vaihtoehtoja pois että tehdä hyväksyvää tilaa lapsen kokemukselle valinnan vaikeudesta. Tämä tila syntyy, kun vanhempi paneutuu lapsensa kanssa yksinkertaisten arjen valintojen herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin.
IL: On hyvä kuulla lapsen omaa mielipidettä, mutta jälleen lapselle ikään ja kehitystasoon sopivina annoksina ja asioista, joista lapsi todella voi valita.
Vaihtoehtoja ei tule olla liikaa eikä kaikissa asioissa. Joskus reaalitilannekin on se, että asioita vain pitää tehdä – lapsi ei voi valita, peseekö hampaat vai ei, mutta voi tulla kuulluksi siinä, minkävärinen hammasharja olisi kiva.
Kyky punnita eri vaihtoehtoja ja tehdä tietoon ja harkintaan pohjautuvia valintoja kypsyy kehityksen myötä.
3. Vanhemmat eivät jaksa olla riittävän kiinnostuneita lapsen asioista.
JM: Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat aitoa lepoa ja virkistymistä sekä omien tunteidensa läpikäyntiä turvallisten vertaisten kanssa. Kukapa ei olisi huomannut, että yrittäessään torjua taka-alalle omia tarpeitaan ja tunteitaan on lastensakin kanssa vajaasti läsnä, kireä tai teennäinen.
Aito kiinnostus lapseen tuottaa aikuisellekin palkitsevuuden tunnetta. Siihen tarvitaan hiukan heittäytymistä, silmänräpäys sisäistä luottamusta siihen, että ne aikuisen murheet ehtii murehtia myöhemminkin.
IL: Usein kysymys ei ole välttämättä siitä, tiedämmekö tarkasti lapsen päivän tapahtumista. Tiedon ja tunteen yhdistelmä on ratkaiseva: miten lapselle tulee tunne, että on vanhemmalle tärkeä ja vanhempi on valmis näkemään ja kuulemaan, mitä lapselle kuuluu.
4. Lapset hemmotellaan pilalle lahjoilla ja tavaroilla.
JM: Paras lahja lapselle on aika ja paneutuminen yhdessä tekemiseen, keskustelemiseen ja hassuttelemiseen. Lahja voi olla vaikka jokin aiemmin hankitun lelun tai lautapelin ottaminen esiin ja sunnuntai-iltapäivän varaaminen lapsen kanssa pelaamiselle tai leikkimiselle.
IL: Sinänsä ei ole mitään pahaa ajatuksessa ilahduttaa lasta. Lahjojen ja tavaroiden ei tule kuitenkaan olla yksinomainen eikä tärkein kanava lapselle ilon tuottamiseen eikä lapselle tule synnyttää käsitystä, että isojen ja kalliiden tavaroiden saaminen on ainoa merkki välittämisestä.
Jaettu ilo syntyy arkipäivässä läsnäolosta ja yhteisten mukavien hetkien viettämisestä. Nämä ovat niitä ihan pieniä ja arkipäiväisiä hetkiä, joilla on aivan keskeinen merkitys lapsen hyvinvoinnin kannalta.
5. Emme uskalla antaa lasten kolhia itseään leikeissä.
JM: Lapsen suojelemisen tarve on syvästi inhimillinen ominaisuus. Samalla lapsen on hyvä saada leikkiä ja tutkia maailmaa uteliaana ja koetella oman uskaltamisensa rajoja.
Luonnossa löytöretkeily, kiipeily kallioille ja puihin vahvistavat lapsen hallinnan kokemusta ja hänen luontoyhteyttään. Monissa harrastuksissa voi myös kolhia itseään osana hallinnan tunteen kehittymistä.
Vanhemmuuteen kuuluu aina sekä huolta lapsesta ja tämän suojelemista vaaroilta että lohduttamista, hoitamista ja rohkaisua, kun lapsi on satuttanut itsensä.
IL: Vanhemmilla on hyvin paljon vaihtelua siinä, miten tasapaino suojelun ja rohkaisun välillä asettuu. Joskus vanhemmilla on nähtävillä tässä myös "työnjakoa": toinen vanhempi on suojelevampi ja toinen kannustavampi tai lapsen itse tekemistä sallivampi.
Suojelun ja kannustuksen tai itse tekemisen sallimisen sopiva tasapaino myös muuttuu lapsen iän myötä. Pieni lapsi tarvitsee enemmän suojelua kuin isompi.
Lasten välillä on myös eroa: jotkut lapset tarvitsevat enemmän kannustusta ja rohkaisua, toiset taas enemmän ohjausta ja säätelyä. Pienet kolhut ja niiden jälkeinen lohdutetuksi tuleminen ja tyyntyminen kuuluvat myös lapsen elämään.
6. Aikuisilla ja lapsilla on liikaa ruutuaikaa.
JM: Ruudun liikkuva, värikäs, tunteisiin vetoava kuva koukuttaa ihmistä vahvasti, niin lasta kuin aikuistakin. Sen säätely on samalla tavalla tärkeätä kuin muiden riippuvuudelle altistavien aineiden ja toimintojen säätely. Omat puhelimet ja tabletit voi pitää poissa yhteisestä tilasta, latauksessa jossakin sivulla.
Ratkaisevinta ei ole, käytetäänkö yhteistä aikaa ruudun äärellä vai kirjojen tai korttipelien parissa. Sillä on merkitystä, jääkö lapsi liian pitkiksi ajoiksi yksin saamiensa virikkeiden kanssa
IL: Ruutuaika on yksi niistä kysymyksistä, johon lapsi tarvitsee vanhempien säätelytukea. Joskus vanhemmilla on vaikeuksia säädellä myös omaa ruutuaikaansa. Ruutuaikaa on liikaa silloin, jos ruudulla olo häiritsee tavallista arkea.
Esko Jämsä / AOP
7. Emme lue lapsillemme tarpeeksi.
JM: Lukeminen lapselle ja lapsen kanssa on hänen kehitykselleen hyödyllistä: tämän on varmaan jokainen vanhempi kuullut. Lukeminen yhdessä vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä sidettä ja lapsen kielen kehitystä.
Lukemisen kynnys saisi olla matala. Lyhytkin lukutuokio voi olla lapselle mieleenpainuva kokemus, joka herättää halua tutustua maailmaan kirjojen avulla itse.
IL: Usein totta. Lukeminen lapselle on vuorovaikutteisempaa kuin ruudulla olo ja monessa suhteessa lapsen kehitykselle hyödyksi.
8. Lapsilla on liikaa kalenteroitua tekemistä, eikä koskaan tylsää.
JM: On tärkeää osata olla ilman tärkeää tekemistä ja ilman toisen ihmisen kommentteja ja tukea. Aivoissa tapahtuu paljon luovaa oivaltamista juuri silloin, kun ihminen ei ajattele oikeastaan mitään eikä pyri mihinkään.
Tyhjyyden tunne on tärkeä tunne osata kokea. Se tutustuttaa ihmisyyden ytimeen: olemiseen kaiken tekemisen alla. Kun on paljon kalenteroitua tekemistä, mielikuva elämästä voi kapeutua tehtävien hallinnaksi ja tavoitteiden toteuttamiseksi.
Tyhjänä elämän edessä olemisen taito kehittyy, kun lapsi kokee turvallisena uppoutumisen omiin maailmoihinsa aikuisen ollessa tarvittaessa saatavilla, mutta ei osallisena lapsen omiin juttuihin. Tällöin vahvistuu kokemus kuulumisesta johonkin suurempaan, samalla säilyen yksityisenä ja erityisenä omana itsenään.
IL: Tämäkin on enemmän asteikollinen kuin kategorinen asia. Harrastukset tuottavat iloa ja kehittävät erilaisia taitoja ja jäsentävät arkea. Liika on kuitenkin liikaa. On hyvä opetella sietämään tylsyyttä ja keksimään itse tekemistä ja siksi kalenterissa on hyvä olla tyhjää tilaa.
9. Emme osaa kasvattaa lapsiamme, koska emme saa tukea kokeneemmilta läheisiltämme entiseen malliin.
JM: Kenenkään ei kuulu selvitä vanhemmuudesta yksin, sillä vanhemmuus on yhteisölaji. Ennen kyllä saatiin tukea lähisuvulta helpommin, mutta saatettiin saada myös yksioikoisia neuvoja, uskomuksia ja väitteitä, jotka vaikeuttivat enemmän kuin tukivat suhteen kehittymistä lapseen ja omaan vanhemmuuteen.
Jokainen vanhempi tarvitsee sekä käytännöllistä apua että tilaa pohtia vanhemmuuttaan vertaisten kanssa joutumatta vain toisten neuvojen kohteeksi. Toisen kokemusten kuuleminen antaa mahdollisuuden pohtia kriittisesti toisten ratkaisuja ja sen avulla löytää omansa.
Lapsen kasvattamiseen kasvetaan lapsen kanssa, eikä sellaisia valmiita malleja vanhemmuuteen ole, jotka poistaisivat vanhemmalta oman kasvun ja pohdinnan merkityksen.
IL: Tukiverkostot ovat muuttaneet muotoaan. Nykyään esimerkiksi internetin välityksellä kynnys kysyä ja saada neuvoja on voinut monelle madaltua.
Nettikeskustelujen sosiaalinen luonne on erilainen kuin keskustelut läheisten ihmisten kanssa, joita niitäkin on onneksi edelleen. Tärkeää on, että vanhemmalla on mahdollisuus peilata ajatuksiaan toisten aikuisten kanssa, ettei jää yksin.
Lapsen kanssa toimimisessa tärkeää puolestaan on "tässä ja nyt" -tilanne, ja harvemmin on olemassa kategorisia "oikein tai väärin" -ratkaisuja – on erilaisia toimintatapoja, joista toiset ovat toimivampia kuin toiset. Oman toiminnan säätäminen toisen ihmisen vasteen mukaan on keskeinen ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja myös vanhempana toimimisen piirre.
Hollannissa koettiin tiistaina poikkeuksellisen suuret ruuhkat, kun maanviljelijät valloittivat valtaväyliä traktoreillaan.
Traktorit matelivat kohti Haagin keskustassa pidettyä protestia, joka järjestettiin vastalauseena D66-demokraattipuolueen ehdotukseen vähentää karjataloutta päästötavoitteiden saavuttamiseksi.
Niin kutsuttuun traktoriprotestiin osallistui mediatietojen mukaan tuhansia maanviljelijöitä ja karjankasvattajia sadoilla traktoreilla.
Hollannin autoilujärjestö ANWB arvioi Twitter-tilillään, että kyseessä oli Hollannin isoin ruuhkasuma ikinä. Järjestön mukaan aamuruuhkassa oli pahimmillaan jonoja koko maassa jopa 1 136 kilometrin matkalta. Yksittäiset jonot olivat useita kymmeniä kilometrejä pitkiä.
Mielenosoituksesta ja ruuhkista kertovat myös esimerkiksi Britannian yleisradioyhtiö BBC ja englanninkielinen Dutch News -uutissivusto.
Taustalla ehdotus karjatalouden puolittamisesta
Protesti oli viljelijöiden vastareaktio väitteisiin, joiden mukaan maatalous on suurilta osin syyllinen Hollannin typpipäästöihin. BBC kertoo viljelijäryhmien ajattelevan, että heitä sorretaan samalla, kun lentoteollisuuden päästöjen tarkastelu unohdetaan.
D66-puolueen Tjeerd de Groot sanoi aiemmin tässä kuussa Dutch Newsin mukaan, että noin 70 prosenttia Hollannin typpipäästöistä tulee karjataloudesta ja tehomaataloudesa.
Maanviljelijät ja karjankasvattajat kokoontuivat protestiin Haagiin Malieveldin nurmikentälle.Sem Van Der Wal / EPA
Puolue on ehdottanut karjatalouden vähentämistä 50 prosentilla. Se tarkoittaisi BBC:n ja Dutch Newsin mukaan, että sikoja kasvatettaisiin jatkossa Hollannissa 6 miljoonaa vähemmän ja kanoja 50 miljoonaa vähemmän kuin aiemmin.
Maanviljelijät pitävät päästömittauksia virheellisinä. He kertovat olevansa väsyneitä siihen, että heitä aina syytetään saastuttamisesta ja eläinten huonosta kohtelusta.
Myös lapset mukana protestissa
Mielenosoittajat kokoontuivat Haagin keskustaan Malieveldin nurmikentälle, jossa on aiemminkin järjestetty protesteja.
Mielenosoituksessa tehtiin joitakin pidätyksiä, mutta isoimmat häiriöt olivat liikenteessä moottoriteillä ja muilla pääväylillä. Kovat sateet vaikeuttivat tilannetta teillä.
Vakava aihe sai suloisia piirteitä, kun myös maanviljelijöiden lapset lähtivät mukaan protestiin Dememsvaartin kylässä. Hollannin autoilujärjestö ANWB julkaisi Twitteri-tilillään videon, jossa lapset kiirehtivät polkutraktoreilla ilmeisesti kouluun.
