Kun nykyvanhempien sukupolvi oli lapsia, ei olohuoneen sohvapöydällä lojunut läjää älylaitteita. Yhdessäolo saattoi tarkoittaa kokoontumista keittiönpöydän, television, lautapelin, leikin tai muun perheelle ominaisen puuhastelun äärelle.

Nykyisin lapsiperheessä on tavallista, että yhdessäoloon kuuluu olennaisena osana jokaisen oma älylaite.

Kaksi lastenkasvatuksen ja perheiden hyvinvoinnin ammattilaista on muutoksesta huolissaan.

– Ei voi kutsua yhdessäoloksi sitä, että perheenjäsenet viettävät aikaa samassa huoneessa, mutta kukin oman ruutunsa takana, erityistason psykoterapeutti Pia Penttala sanoo.

Pia Penttala on työskennellyt lastensuojelun alalla parikymmentä vuotta. Hän tuli keväällä tunnetuksi television Supernanny Suomi -ohjelmassa, jonka ideana on etsiä ratkaisuja ohjelmaan valittujen perheiden lastenkasvatuskriiseihin.

Nyt hän kiertää keskustelutilaisuuksissa ympäri Suomea puhumassa lasten kasvattamisesta.

– Yleisöllä on valtava kaipuu löytää vastauksia kasvatushuoliinsa. Keskustelua herättää myös kysymys auktoriteetin uusista muodoista.

Saman kasvattajien tarpeen saada vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin tunnistaa kasvatustieteen professori Juha T Hakala. Häneltä ilmestyy syksyllä aihetta käsittelevä kirja Kasvatus ajan kanssa.

Molempien asiantuntijoiden mielestä perheiden ongelmat kiertyvät saman ajankäytön muutokseen liittyvän ilmiön ympärille. Syystä tai toisesta perheenjäsenten välinen vuorovaikutus on muuttunut. He neuvovat perheitä pohtimaan, mitkä asiat perheen lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta estävät.

1) Kokoontukaa yhteisen pöydän ääreen

Jos yhteinen aika loppuu, eivät perheenjäsenet enää tunne toisiaan sillä tavalla kuin perheessä kuuluu tuntea. Kiireessä ei ehditä pysähtyä kuulemaan toisen ajatuksia.

– Kun hyvinvointi vähenee, perheenjäsenet eivät enää tyydyty niistä arkisista asioista, mitä heillä on, Penttala sanoo.

Kasvatustieteen professori Juha T Hakala on tutkinut suomalaisperheiden ajankäyttöä ja puhuu Penttalan kanssa samaa kieltä.

– Jotain on pahasti pielessä, jos perheen arjesta tulee niin vaikeasti hallittava logistinen himmeli, etteivät perheenjäsenet ehdi enää tosiaan kasvokkain kohdata, Hakala painottaa.

Hänen mielestään perheessä ei saa unohtaa, mikä voima on yhteisen pöydän ääreen kokoontumisella. Perheenjäsenten täytyy säännöllisesti kokoontua neuvottelemaan, arvioimaan tilannetta ja kuuntelemaan toisiaan.

– On syytä pohtia esimerkiksi sitä, olemmeko toisillemme sittenkin tärkeämpiä kuin paljon aikaa vaativat harrastukset. Jotenkin tämä asia on päässyt meiltä lapasesta. Ehkä ongelmaa osaltaan kuvastelee myös se, että noin 40 prosenttia avioliitoista kariutuu, Hakala pohtii.

2) Opeta lapsi tottelemaan aikuista

Pia Penttala on työurallaan tutustunut moniin erilaisiin perhemuotoihin. Hän ei halua ajatella perheen käsitettä kovin monimutkaisesti. Hänelle perhe on yksikkö, johon kuuluu aikuisia ja lapsia. Perheenjäsenten roolitkin on hänen mielestään paras pitää simppeleinä.

– Aikuiset määräävät ja lapset tottelevat, Penttala kiteyttää.

Asetelma on lähtökohta kaikelle aikuisen ja lapsen yhdessäololle. Penttalan mielestä kaverilliset suhteet eivät kuulu kasvatukseen vaan suhteisiin, joissa ei ole tarkoituskaan olla vastuussa toisen kasvusta ja kehityksestä.

Juha T Hakala kertoo huomanneensa, että kasvattajat pohtivat aikuisen ja lapsen välisen auktoriteettisuhteen uudistamista. Nyt mietitään, onko auktoriteetti jotain sellaista, josta on aika luopua. Tai onko se jotain niin perinteistä, ettei se enää kuuluu kasvatukseen.

– En ole päässyt selville siitä, mitä olisi tämä uudentyyppinen auktoriteetti, Hakala miettii.

Hakalan käsitys auktoriteetista lähtee liikkeelle hyvin kaukaa, jo sanan syntyhistoriasta.

– Etymologialtaan auktoriteetti pitää sisällään sellaisia asioita kuin ymmärrys, tieto, viisaus ja arvovalta. On tärkeää huomata, että auktoriteetti on eri asia kuin autoritaarisuus, joka joskus ennen muinoin näkyi kodeissa lähinnä pelolla kasvattamisena. Autoritaarisuutta ei pidä kaihota, Hakala selventää.

Hänen mielestään auktoriteetti kuuluu erittäin oleellisesti turvaa tarjoavaan kasvatukseen.

– Jos kasvattaja syystä tai toisesta kadottaa auktoriteettinsa, hän menettää samalla myös otteensa kasvatukseen ja kuinka ollakaan, armaat lapsukaisemme alkavat viedä meitä kuin laskiämpäriä.

Penttalakin pitää arvossaan perinteisen tyylistä auktoriteetikäsitystä. Hänen mielestään lapsen on tärkeä ymmärtää, että kodin aikuisten ohella häntä saavat komentaa myös kodin ulkopuoliset aikuiset.

– Kodin auktoriteetin täytyy pystyä opettamaan lapselle, että aikuisia kuunnellaan aina, ja että lapsen tehtävä on kunnioittaa ja kuunnella, Penttala linjaa.

Penttala myös kehottaa aikuisia miettimään omaa suhdettaan muihin kuin mahdollisiin omiin lapsiin.

– Meidän pitää olla aikuisina mukana kasvattamassa kaikkia lapsia, joita kohtaamme.

3) Aikuinen, rajoita myös omaa ruutuaikaasi

Aivan erityisesti perheiden yhdessäolon tapoihin vaikuttaa älylaitteiden käyttö. Pia Penttala neuvoo perhettä sopimaan ruutuaikaa rajoittavista säännöistä, jotka koskevat yhtä lailla lapsia ja aikuisia.

– Aikuiset ovat lapsen peili. Jos aikuiset vaivihkaa käyttävät älylaitetta, he hylkäävät lapsen. Silloin aikuinen katkaisee hyvän vuorovaikutuksen lapsen kanssa. Itse asiassa en ymmärrä, miksi lapsen pitäisi sellaiseen suostua tai sietää sitä, Penttala muistuttaa.

Penttalan mukaan perheen yhdessäolo on jo kärsinyt, jos jokainen perheenjäsen on älylaitteen äärellä omassa fokuksessaan esimerkiksi jossain ryhmässä, pelissä tai töissä.

Työssä käyvissä vanhemmissa enemmistö noudattaa edelleen perinteisiä työaikoja, mutta enenevässä määrin on vanhempia, jotka tekevät osan työpäivistään etänä esimerkiksi kotoa käsin. Juha T Hakala kertoo kantavansa huolta siitä, että työviesteihin kotona vastailevat vanhemmat huijaavat itseään uskomaan, että fyysinen läsnäolo riittäisi lapselle.

Tiettyyn rajaan asti se riittääkin mutta ei korvaa todellista läsnäoloa.

– Kun kasvattaja ymmärtää roolinsa oikein, hän oivaltaa, että juuri varhaislapsuuden vuosina korostuvat sellaiset eleettömät asiat kuin lähellä oleminen ja läsnäolo, Hakala pohtii.

4) Älä siirrä kasvatusvastuuta päiväkodille tai koululle

Sekä Pia Penttala että Juha T Hakala korostavat perheen roolia kasvatusvastuun kantajana. Molemmat kritisoivat ajatusta, että vanhemmat voisivat sälyttää osan vastuustaan päiväkodin tai koulun työntekijöille.

– Yksi nykykasvatuksen ongelmista on, että liian moni meistä vanhemmista luulee niin, Hakala sanoo .

Penttala pitää tärkeänä, että lasten vanhemmat ymmärtävät, mitä varten päiväkoti ja koulu ovat lapsen elämässä olemassa.

– Päivähoito on perustettu sitä varten, että vanhemmat voivat käydä töissä. Koulu puolestaan on instituutti, jossa opiskellaan, Penttala sanoo.

Hän on pahoillaan, että opettajat joutuvat kameleontin lailla taipumaan erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Hänen mielestään kouluissa olisi mietittävä, mitkä ammattiryhmät olisivat tukemassa lapsen emotionaalista kasvua, niin että opettajilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä opettamiseen.

Hakalan ajatuksissa lapsen kasvattaminen vaatii aikuisilta lämmintä jämeryyttä. Tätä on lapsen vanhemman hyvä alkaa harjoitella jo siinä vaiheessa, kun lapsi on aivan pieni, alle vuoden ikäinen.

– Ellei oikeaa auktoriteettisuhdetta ole onnistuttu rakentamaan jo ennen kouluikää, tilannetta on äärimmäisen työlästä paikata koulukasvatuksella. Itse asiassa se ei edes kuulu koulukasvatuksen eli opettajien tehtäviin, Hakala toteaa.

Vastuu lapsen kasvattamisesta ja yhdessäolo perheen kanssa on ainutlaatuinen ajanjakso vanhemman elämässä.

– Maailman ihaninta aikaa perheessä on, kun aikuinen saa olla lapsen kanssa ja nähdä, miten hän kehittyy, Pia Penttala sanoo.

Kello oli neljä aamulla 28. syyskuuta vuonna 1994. Virpiniemen merivartioasemalla Oulun pohjoispuolella 26-vuotias pintapelastaja Esa Kujala oli päivystysvuorossa.

Kujala oli tullut töihin 20 tuntia aiemmin aamukahdeksaksi, ja päivän aikana hän oli ehtinyt käydä muun muassa parinsadan kilometrin päässä Kalajoella harjoittelemassa. Pintapelastajan työhön ei päivittäin kuulu ihmisten pelastamista vedestä tai muualtakaan, joten harjoitukset ovat työssä harvinaisen tärkeitä.

Hän istui vartiotornissa valvontatuolilla, kun puhelin soi.

Linjan toisessa päässä oli Rajavartiolaitoksen Rovaniemen tukikohdan päällikkö, joka sanoi, että 850 ihmistä oli veden varassa Hangon edustalla. Kolme tuntia aiemmin Estonia-autolautta oli uponnut matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Kujalan pitäisi heti hankkia itselleen tuuraaja ja valmistautua lähtöön Saaristomerelle, jossa odotettavissa olisi pelastusoperaatio, jonka suuruista ei koskaan ollut Suomessa nähty.

Viiden tunnin lento onnettomuuspaikalle

Vuonna 1994 suomalaisilla ei ollut vielä matkapuhelimia. Kujala ei voinut ilmoittaa tyttöystävälleen, että hän ei tulisikaan kotiin ajallaan. Seuraavan kerran tyttöystävä kuuli Kujalasta yli kahden vuorokauden kuluttua.

Rovaniemellä oli ymmärretty tilanteen vakavuus – ainakin jollain tasolla. Hälytysvalmiudessa olleen koneen sijaan paikalle oli lähetetty toinen, isompi helikopteri.

Helikopteri otti Kujalan kyytiin Virpiniemestä. Myös Kujalan kollega olisi halunnut mukaan kesken vapaapäivänsä, mutta koneeseen ei mahtunut.

Kone pysähtyi seuraavan kerran Kauhavalla, jossa perämies sattui sillä hetkellä olemaan. Siellä tankattiin ja jatkettiin matkaa.

Matka Saaristomerelle kesti Rovaniemeltä viisi tuntia. Kopterin kyydissä istui kahdeksan ihmistä, ja kaikki olivat hiljaa.

Aina välillä miehistö sai tietoa onnettomuuspaikalta. Mitä enemmän tietoa tuli, sitä synkemmältä tilannekuva vaikutti.

Onnettomuuspaikalle helikopteri saapui aamukymmenen aikaan, yhdeksän tuntia onnettomuuden jälkeen. Miehistön tehtävä oli aluksi pelastaa eloon jääneitä. Hyvin nopeasti määräys kuitenkin muuttui realistisemmaksi: myös kuolleita oli lupa nostaa koneen kyytiin.

– Tiesimme jo siinä vaiheessa, että vedessä olevat eivät voi olla hengissä.

Vain 137 pelastui

Ison risteilijän turmapaikalla ei oikeasti näytä siltä kuin Titanic-elokuvassa. Siellä ei ole uppoavaa hylkyä, jonka lähellä kelluu pelastusveneitä ja muita kappaleita, joiden varassa ihmiset ovat.

Todellisuudessa meri on niin valtava, että pelastuslautat ja pelastusliiveissä kelluvat uhrit ajautuvat koko ajan kauemmas toisistaan. Saaristomeri näytti autiolta, kun Rovaniemeltä tullut helikopteri saapui.

– Tuntui aika lohduttomalta, kun konkretisoitui se, mitä on odotettavissa, Kujala sanoo.

Myös auttajiakin oli paikalla paljon, vaikka hekin olivat levittäytyneet valtavalle alueelle. Koneita oli tullut Suomesta, Virosta, Ruotsista ja Tanskasta.

Myöhemmin Estonian uppoamista selvittäneen tutkintakomission loppuraportissa kuvataan yksityiskohtaisesti onnettomuuden jälkeisiä pelastustilanteita. 989 laivalla olleesta pelastui 137, ja heistä pelastushelikopterit pelastivat yli sata. Joitain ihmisiä pelastui myös ohi kulkeneiden autolauttojen kyytiin

Raportista käy ilmi, että kaikki pelastustilanteet eivät kuitenkaan päättyneet hyvin. Esimerkiksi yksi uhri oli ollut jo melkein koneessa, kun hän olikin pudonnut takaisin veteen, mihin hän kuoli ennen kuin hänet saatiin nostettua uudestaan ylös. Yhden uhrin pelastus oli jouduttu keskeyttämään, koska tämä oli paniikissa vähällä hukuttaa pelastajansa.

Pelastajien toimintatavoissa oli aluksi hakemista. Esimerkiksi ensimmäiset pintapelastajat tarkistivat vuoron perään samoja pelastuslauttoja ennen kuin keksittiin, että tarkistetut lautat kannattaa merkitä esimerkiksi viiltämällä kankainen katto auki.

Kujala nosti vain vainajia

Estonia upposi syysmyrskyssä. Myrskyn takia pelastajien työ oli vaarallista.

Pintapelastajan tehtävä onnettomuuspaikalla on laskeutua vaijerin varassa alas mekaanikon vinssaamana ja kuljettaa elävä tai kuollut ihminen ylös kopteriin. Monta päivää kestäneiden etsintöjen aikana useat pelastajista loukkaantuivat, ja osa koneista joutui keskeyttämään etsinnät. Loukkaantuneista valtaosa oli ruotsalaisissa koneissa, joissa pintapelastajina työskenteli myös varusmiehiä.

Kujalalla oli vuoden kokemus pintapelastajan töistä. Tilanne oli kuitenkin uusi kaikille ammattipelastajillekin, koska mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut aiemmin.

– Se vahvisti, että meidän menetelmämme olivat ihan oikeanlaisia noinkin vaativaan tehtävään.

Rovaniemeltä tullut helikopterimiehistö työskenteli paikalla keskiviikkoaamusta perjantai-iltaan saakka. Välillä töitä teki koneen vaihtomiehistö, ja Kujala ja muut alkuperäisen miehistön jäsenet lepäsivät.

Tutkintaraportista selviää, että sinä aikana Kujala ja hänen kanssaan työskennelleet nostivat merestä kolmen päivän aikana neljä kuollutta. Lisäksi alus kuljetti loukkaantuneita, joita piti viedä sairaalaan, ja etsi merestä Estonian hylystä kertovia merkkejä.

Yhtään elävää ihmistä rovaniemeläinen alus ei vedestä pelastanut. Onnettomuuden jälkeen Kujalan oli vaikea hyväksyä sitä.

– Tuntui, että jos olisimme saaneet yhdenkin elävän pelastettua, olisimme onnistuneet työssämme. Mutta siihen ei ollut mahdollisuuksia. Jälkeenpäin olen ollut yhä vakuuttuneempi, että toimimme kuten oli ainoa järkevä tapa toimia.

Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle Turusta aamukolmelta saapunut kopteri pelasti 44 elävää uhria, joista suurin osa oli ollut pelastuslauttojen kyydissä. Kaikki heistä löydettiin aamuyhdeksään mennessä. Sen jälkeen sekään kone ei löytänyt kuin kuolleita.

Kujala kertoo, että vuosien myötä hänen käsityksenä Estonian onnettomuuspaikalla tekemänsä työn arvosta on kasvanut.

– Kun on tullut elämänkokemusta, on alkanut tuntua yhä merkityksellisemmältä, että saimme niin monta vainajaa pois merestä.

Kujala meni metsälle, ei jälkipuintiin

Perjantai-iltana Kujala ja muu helikopterin miehistö palasivat Pohjois-Suomeen: matkustajalentokoneella, koska helikopterille oli tullut niin paljon lentotunteja, että se piti jättää Helsinkiin huoltoon.

Kun Kujala saapui Ouluun, ensimmäisenä hän sopi helikopterin kyydistä jääneen kollegansa kanssa, että he menisivät seuraavana aamupäivänä metsälle. Sitten hän meni nukkumaan.

Metsäkanalintujen jahtaamisen lisäksi – tai ennemmin sen sijaan – miehet kuljeskelivat, paistoivat makkaraa, juttelivat ja olivat välillä hyvin hiljaa.

– Molemmat purimme tuntojamme. Kollega kuunteli. Ja kun tekee tätä työtä, hänkin olisi tietenkin halunnut olla töissä.

Varsinaiseen jälkipuintitilaisuuteen Kujala ei mennyt. Se olisi ollut Rovaniemellä.

– Sinne oli sen verran matkaa, että ajattelin, että kyllä minä pärjään.

Nykyään Kujalan on vaikea kuvitella, että joku jättäisi vastaavan tilaisuuden väliin. Hän ei kuitenkaan tunnista, että tapahtuneesta olisi jäänyt möykkyä.

Ihmisenä hän uskoo muuttuneensa Estonian takia, mutta ei tarkkaan osaa sanoa, miten.

– Se on yksi osa historiaani. En osaa sanoa, mikä on minkäkin vaikutusta. Ihmisenä se varmasti muutti minua, mutta ei elämääni.

Suuri osa tehtävistä päättyy onnellisemmin

Kujalan ura on nyt kestänyt yli 26 vuotta, ja se jatkuu edelleen.

Estonian onnettomuuden jälkeen hän on hakenut vedestä ja maastosta lukuisia vainajia. Yleensä tehtävät päättyvät onnellisemmin kuin Estonian-keikalla.

– Aika ajoin voi tehtävän jälkeen todeta, että pelastettiin ihmishenki.

Pelastamiaan ihmisiä hän ei sen jälkeen enää kohtaa. Muutaman kerran hän on saanut kiitoskortteja.

Jokapäiväistä henkien pelastaminen ei kuitenkaan ole Kujalalle tai kenellekään muullekaan Suomen paristakymmenestä pintapelastajasta. Kujalan työnantaja on Rajavartiolaitos, ja hänen asemansa on virallisesti ylimerivartija. Pintapelastajan työhön kuuluu myös esimerkiksi rajavalvontalentojen lentämistä.

Rovaniemen helikopteri, jota lentää kolme eri miehistöä, lähti viime vuonna noin 200 tehtävälle.

Eniten pelastustehtäviä on, kun hillat kypsyvät ja marjastajat eksyvät. Muutenkin suurin osa pelastustehtävistä suuntautuu maa-alueille.

Työssään Kujala käyttää paljon samaa kopteria kuin Estonian onnettomuuspaikalla. Asemapaikka on nykyään Oulun Virpiniemen sijasta Rovaniemellä.

Estonian lisäksi Kujala saa mieleensä vain yhden toisen tapauksen, kun häntä pyytää miettimään eniten mieleen jääneitä työtehtäviään. Se oli Rukalla vuonna 2000 ollut lumivyöry, jossa yksi ihminen kuoli ja toinen saatiin pelastettua (MTV).

Sen hän muistaa osin siksi, että sää oli myös silloin todella huono koko lentomatkan Rovaniemeltä saakka.

Yleensä Kujala ei jää muistelemaan työtehtäviään.

– En ole ihminen, joka miettisi, että olimmepa sielläkin.

Voit keskustella aiheesta kello 22:een saakka!

Lue myös:

Esa Kujala kertoo Estonian pelastustöistä Radio Suomen Sunnuntaivieraana

Kolahdus, keulaportti ja kallistuma – Näin Estonia upposi 55 minuutissa

"Laivan kylki näytti suurelta jalkapallokentältä" – Estonialta selviytynyt Altti Hakanpää etsii kohtalotovereitaan samalta pelastuslautalta

Ettei koskaan enää – Estonian onnettomuudesta on ammennettu oppia meriturvallisuuden parantamiseksi

KRP ja saksalaisviranomaiset alkavat selvittää epäiltyä Estonian hautarauhan rikkomista – saksalaisalus poistui paikalta

Kanariansaarten Teneriffalla on sattunut laaja sähkökatkos. Iltapäivällä yhden jälkeen paikallista aikaa alkaneen katkoksen syytä ei vielä tiedetä, mutta se koskee käytännössä koko saarta.

Sähköttä on ollut enimmillään noin miljoona ihmistä, kertoo Cadena Ser -radiokanava. Esimerkiksi sairaalat toimivat varageneraattorien voimin.

Kymmeniä ihmisiä on jouduttu pelastamaan hisseistä, eivätkä liikennevalot toimi, uutisoi Espanjan televisio RTVE. Mistään vakavista sähkökatkoon liittyvistä onnettomuuksista ei ole raportoitu.

Sähköt on saatu palautettua kymmenille tuhansille asiakkaille pääkaupungin Santa Cruzin alueella. Santa Cruzin pormestari Patricia Hernández kirjoitti iltapäivällä Twitterissä, että sähköjen palauttaminen koko saarelle vie jopa kuusi tuntia.

Cadena Serin mukaan Teneriffalla oli laaja sähkökatko myös vuonna 2010.

Postiluukun kolahdus kaikui hiljaisessa rappukäytävässä puoli seitsemän aikaan aamulla.

Eteiseen oli tiputettu luukusta kukkakuvioinen postikortti.

Siinä oli huolellisesti pidetty tukkimiehen kirjanpito – 39 viivaa – ja lyhyt viesti:

"painu vittuun häiritsemästä yörauhaani, saatanan rämpyttäjä".

Nyt, reilut kymmenen vuotta myöhemmin, juttu jo vähän naurattaa. Vaikka kyllä helsinkiläinen muusikko Antti Autio pitää 17-vuotiaana saamaansa viestiä uhkaavana.

Kukkakortissa luki slogan "taidetta ilman käsiä", koska kortin oli tehnyt suulla tai jalalla maalaava taiteilija.

– Mietin, vihjaileeko naapuri, ettei minulla ole ehkä kohta käsiä, jos jatkan. Koin oloni kyllä uhatuksi. Mutta taisin soittaa yöaikaan, Autio myöntää naurahtaen.

Esiintyjä, joka ei halunnut esiintyä

Antti Autio on 29-vuotias muusikko ja näyttelijä.

Tässä jutussa hän taitaa olla kuitenkin hieman enemmän muusikko kuin näyttelijä, sillä pian ilmestyy hänen bändinsä toinen levy.

Ja on toinenkin syy.

– Tuntuu, että minusta tuli näyttelijä vähän kuin vahingossa, hän summaa asian.

Vaikka perhetaustan vuoksi voisi kuvitella, että näytteleminen olisi ollut mitä ilmeisin ammatinvalinta. Mutta palataan tähän vielä tuonnempana.

Pari vuotta sitten Aution yhtye esiintyi Helsingissä Sideways-festivaaleilla. Tuolloin heitä markkinoitiin Twitterissä "suomenkielisen folkrockin suurena lupauksena".

Tänä syksynä musiikkitoimittaja Aleksi Pahkala arvioi blogissaan, että uusimman sinkun perusteella Autio voi olla matkalla kohti kotimaisten laulaja-lauluntekijöiden ykköskaartia.

Samoilla linjoilla on YleX:n musiikkitoimittaja Teppo Vapaus, joka tituleeraa Autiota Suomen kiinnostavimmaksi uudeksi lauluntekijäksi. Vapaus on kiitellyt myös bändin keikkoja.

Yhtye onkin kiertänyt viime vuosina ahkerasti ympäri Suomea.

Vaikka itse asiassa on yllättävää, että Antti Autio on ylipäänsä päätynyt esiintyjäksi. Hänen omien sanojensa mukaan se on lähes mysteeri.

Lapsena hän oli ujo, hiljainen ja epävarma. Hän änkytti ja kaikenlainen esillä oleminen jännitti.

Nytkin Autio asettelee sanansa harkiten. Pitää pitkän tauon ennen vastauksen loppuun saattamista. Pohtii ja punnitsee.

Esiintyminen ja taide kuitenkin kiehtoivat.

Autio teki jo seitsemänvuotiaana omia kappaleita leikkienglannilla. Hän valikoi yleisönsä tarkoin – tai siis oli tarkka siitä, ettei kukaan varmasti kuullut hänen esityksiään.

– Se oli hirveän noloa, jos joku kuuli, mitä puuhailen.

Teinin sinnikäs harjoittelu loi pohjan koko uralle

Seinän toiselta puolelta kuuluu death metal -bändin örinälaulua. Korisevaa huutoa.

Se katkaisee Aution yhtyeen stemmaharjoitukset.

Pienessä treenikämpässä on väljää, sillä paikalla on vain puolet Aution bändistä: viulisti Ella Rosenlund ja basisti Jussi Liukkonen.

He odottavat, että viereisen huoneen örinä rauhoittuu, ja jatkavat.

– Tässä voisi laulaa ensimmäisellä kierroksella herkästi ja toisella ihan kunnolla. Vähän kuin nuo tuolla, Autio vitsailee ohjeistaessaan bändin puolikastaan.

Antti Autio on aina ollut kärsivällinen harjoittelija.

Kuten päättäessään 14-vuotiaana, että saa musiikintunnin kitaransoittokokeesta kympin.

Oli kuitenkin ongelma; hän ei osannut soittaa kitaraa.

Hän ei vain ymmärtänyt soitinta. Miten kolmea eri ääntä soittamalla voidaan saada vaikkapa A? Tätä Autio ihmetteli näppäillessään kotoa löytynyttä kitaraa.

Hän valitsi soittokokeeseen tarjolla olevista kappaleista vaikeimman (The Troggs -yhtyeen Love Is All Around) ja alkoi treenata.

Hän harjoitteli. Harjoitteli. Ja harjoitteli.

Ja kun kokeen aika tuli, Autio soitti täyden kympin arvoisesti.

Taiteen kyllästämä lapsuus

Lapsuuden äänimaisemaa leimasi musiikki.

Perhe asui parin tuhannen asukkaan kylässä, Oitissa, Riihimäen lähellä.

Heidän luonaan asuva ukki vahti lapsia vanhempien ollessa töissä ja soitti lasten iloksi trumpettia. Silloin perheen asuttaman vanhan seurakuntatalon huoneet raikuivat vaskisoittimen sävelistä.

Kaikki kolme isosiskoa soittivat jotain soitinta, esimerkiksi seitsemän vuotta vanhempi Vilja-sisko harjoitteli pianoa päivittäin. Autio itse soitti lapsena kontrabassoa.

Kun Antti Autio kertoo lapsuudenkodistaan, tuntuu lähes itsestään selvältä, että hän on hakeutunut esiintymislavoille.

Isä on näyttelijä ja äiti kuvataideterapeutti sekä lastentarhan opettaja.

Niin. Aution isä on tosiaan näyttelijä Risto Autio. Suomalaisille tutummin Kotikadun Hannes.

Autio kuitenkin painottaa, etteivät lapset kasvaneet lavasteiden keskellä. Itse asiassa hän ei lapsena edes katsonut 90-luvulla huippusuosittua Kotikatu-sarjaa.

– Olen nähnyt ehkä yhden jakson, hän hymähtää.

Se, että oma isä on televisiossa, oli maailman tavanomaisin asia. Vasta kavereiden reaktion myötä, hän ymmärsi, että kyse saattaa olla jostain erikoisesta.

– Kyllä siitä tuli sellainen harha, että saattoi miettiä, että tietävätkö ihmiset myös minut.

Oma uskallus hämmästyttää vieläkin

Jännitys kuristi kurkkua.

17-vuotias Autio seisoi sellistiystävänsä Liilan kanssa satapäisen yleisön edessä ja huomasi pohtivansa, mitä oli mennyt oikein tekemään.

Syksyn viima puhalsi ulkona, mutta Kallion taidelukion juhlasalissa oli lämmin. Suorastaan tukalaa.

Aution oli tarkoitus vetää koulun aamunavaus ystävänsä kanssa ja esittää kolme tekemäänsä biisiä.

Se tarkoitti 15:tä minuuttia lavalla. Omien kappaleiden esittämistä ensimmäistä kertaa suuremmalle yleisölle.

Autio ei muista esityksestä juuri mitään, vain hajanaisia ajatuksia.

– Voi ei, nuokin tyypit tulivat.

Mutta tunnelman hän muistaa. Sen, että jännityksestä huolimatta kaikki meni hyvin. Se oli rohkaisevaa.

Silti hän tuntuu olevan tapahtuneesta vieläkin ihmeissään.

– Miten olen ikinä uskaltanut tehdä mitään tuollaista? Mikä on ajanut tuohon tilanteeseen? Jälkikäteen ajateltuna se tuntuu todella uhkarohkealta, hän pohtii.

Tekstit rohkaisivat menemään lavalle

Antti Autio on yksi niistä lahjakkuuksista, joita Kallion taidelukiosta on ponnistanut vuosikymmenten aikana.

Siellä jossain ensimmäisen ja toisen opiskeluvuoden aikana palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Lukiossa järjestetty runokurssi avasi oven suomenkielisten tekstien maailman.

Lapsena ja nuorena Autio oli kokenut, ettei saanut ääntään kuuluviin. Nyt tunteille alkoi löytyä sanoja ja sanoille paikkansa.

– Yhtäkkiä löysin keinon tulla näkyväksi. Se ei välttämättä ollut tarve tulla näkyväksi muille vaan ennen kaikkea itselle.

Juuri kirjallisen muodon löytäminen oli pohja sille, että Autio sai rohkeutta kappaleidensa esittämiseen muille.

Pian kaikki liikenevä aika kului biisien tekemiseen ja soittamiseen – ja niin alppilalaisen yksiön eteiseen tipahti heippalappu naapurilta.

– Kun löysin oman juttuni, suhtauduin siihen antaumuksella. Olin myös todella ankara itselleni, jos en saanut biisejä aikaiseksi.

Nyt nuoruuden ankaruus on jo hellittänyt ja Autio on tietää, että luovuus vaatii aikaa. Ja naapurit yörauhansa.

Mutta entä se näytteleminen?

Autio on nähty muun muassa KOM-teatterissa ja Meriteatterissa Naantalin Rymättylässä.

Autiolla oli nuorena vastareaktio näyttelemiseen, eikä hän voinut kuvitellakaan päätyvänsä ammattiin, vaikka teatteri kiinnosti. Ehkä syynä oli isän työ, ehkä hänen omat pelkonsa. Silti hän tuntuu kulkeneen kohti teatterilavaa määrätietoisesti.

Nuorisoteatteria, ylioppilasteatteria, näyttämötaiteen opintoja ja teatteritaiteen maisteri – vähän kuin vahingossa?

Yksi lausahdus tiivistää Aution suhteen teatteriin – kuten ehkä lavalla olemiseen kaiken kaikkiaan.

– Minua kiinnosti se yhteisöllisyys, yhdessä jännittäminen ja sen kokemuksen jakaminen. Se on jotenkin kauhean hurmaavaa.

Helsingin Sanomien sunnuntaina julkaisema Hongkongin demokratiamielenosoituksiin liittyvä ilmoitus on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa.

Kiinan alainen Hongkongin erityishallintoalue tuo ostamassaan mainoksessa esiin oman näkökulmansa mielenosoituksiin ja siihen, mitä niistä pitää ajatella.

Twitterissä kokosivun propagandatempausta ihmettelivät mm. politiikantutkija Johanna Vuorelma ja kokoomusnuoret.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi perustelee ilmoituksen julkaisemista sillä, että lehti julkaisi muutama viikko sitten myös mielenosoittajia tukevan mainoksen.

– Molemmat mainokset on julkaistu harkinnan tuloksena. Molemmissa kysymys on yhteiskunnallisesta mainonnasta, jota koskee sananvapaus, Niemi kirjoittaa Twitterissä.

Samanlainen kohu myös Ruotsissa

Helsingin Sanomat ei ole ainoa lehti, joka on päätynyt antamaan maksullista tilaa Hongkongin hallinnon näkemyksille. Sama ilmoitus nimittäin julkaistiin runsas viikko sitten myös ruotsiksi sanomalehti Dagens Nyheterissä.

Myös ruotsalaislehti sai julkaisupäätöksestä osakseen kovaa kritiikkiä.

Dagens Nyheterin päätoimittaja Peter Wolodarski on puolustanut päätöstä sillä, että lehti on pääkirjoituksissaan selvästi vastustanut Kiinan toimia Hongkongissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Kiina ei voisi tuoda omaa kantaansa esiin lehdessä.

Päätoimittajan mukaan ilmoituksen sisältö ei ole suunnattu joitain tiettyjä ryhmiä vastaan, vaan sen sävy on rauhallinen ja sovitteleva.

Ilmoitus on hänen mukaansa osa Kiinan maailmanlaajuista mainoskampajaa.

Kökköä, mutta rehellistä mainontaa

Tampereen yliopiston journalistiikan professori Heikki Luostarinen pitää Helsingin Sanomien julkaisupäätöstä perusteltuina.

– Ostan Kaius Niemen argumentin siitä, että kun toisen puolen ilmoitus on julkaistu, niin miksei tätäkin, Luostarinen sanoo.

Ilmoitukseen on selvästi merkitty, että kyseessä on mainos. Lehden lukijalle asia ei jää epäselväksi.

– PR pelaa joskus kierommillakin konsteilla, professori toteaa.

– Tämä saattaa vaikuttaa kököltä. Mutta rehellisestihän tässä sanotaan, että asiat kerrotaan meidän näkökulmastamme ja niin kuin me haluamme.

Luostarisen mukaan ilmoitus kertoo siitä, että Hongkongin hallinto on huolissaan ulkomaisista investoinneista ja mielenosoitusten myötä kaikonneista matkailijoista. Mainoskampanjalla hallinto yrittää nyt parantaa alueen imagoa ulkomailla.

– Hallinnolle on tullut tarve sanoa asia omin sanoin, koska läntinen media on ollut voimakkaasti demokratialiikkeen kannalla.

Irtiotto Kiinan propagandalinjasta

Propagandatutkijana tunnettu Luostarinen on viime vuosina tutkinut nimenomaan Kiinan mediaa. Kiina käyttää maksettuja ilmoituksia maabrändityössään hänen mukaansa usein, mutta Hongkong-ilmoitus poikkeaa Kiinan perinteisestä linjasta.

Ilmoituksen sävy on Luostarisen mielestä poikkeuksellisen sovitteleva. Kiinalaismediasta poiketen ongelmista ei kertaakaan syytetä ulkovaltoja. Myönnetään, että ne ovat sisäisiä ja että ne täytyy ratkaista vuoropuhelun kautta.

– Tämä on irtiotto Pekingin linjasta. Halutaan osoittaa, että ongelmiin haetaan oikeasti ratkaisua, Luostarinen tulkitsee.

Tarkoituksena tuntuu nyt olevan viestiä, että asiat ovat Hongkongin hallinnon omissa käsissä ja että se etsii rauhanomaista ratkaisua.

– Tietysti sille, että irtiotto on voitu tehdä, täytyy olla Pekingin lupa. Mutta tuntuu, että tilaa on nyt annettu vähän enemmän.

Hongkongin kampanjan ajankohtaan saattaa vaikuttaa, että Kiinan kansantasavalta viettää tiistaina 70-vuotisjuhlaa.

– Peking toivoo, että ennen tiistaita ei tapahdu mitään kauheata. Mutta on vaikea sanoa, kuinka tila kehittyy sen jälkeen.

Lisää aiheesta:

“He kohtelevat lapsia kuin eläimiä” – Poliisin otteet suututtavat hongkongilaisia ja moni valmistautuu päivien mielenosoitusputkeen

Hongkongissa yhteiskuntaopin väitetään radikalisoivan nuoret ja koulukirjat joutuvat syyniin – "Puhumme asioista, joista Manner-Kiinassa ei voi puhua"

Niskaa ja hartioita kiristää. Venyttelet ja venyttelet, mutta vaiva ei helpota.

Urheilufysioterapeutti Peter Halénin mukaan ei ole mikään ihme, ettei helpota, koska kiristyksen tunne on usein illuusio, harhakuva.

– Useimmiten ongelma on siinä, että lihaksissa ei ole riittävästi voimaa. Harva ongelma ratkeaa venyttelyillä.

Halénin mukaan aivot tulkitsevat esimerkiksi hartiassa jännityksen lihaskireydeksi, vaikka usein lihas on jo liiankin pitkä. Ja siihen on syynä se, että hartiat roikkuvat.

– Toimistotyöläisen niskahartiavaivoissa on usein kyse siitä, että hartiarenkaan kannattelu on huonossa hapessa, ripustus on niin sanotusti pettänyt. Kannatteleva lihasvoima puuttuu vartalosta.

Silloin myös kaularangasta käteen kulkeva hermopunos on jo "kireällä". Venyttely ei auta, vaan se jopa pahentaa tai ainakin ylläpitää ongelmaa.

Lihasten toimintaan perehtynyt tutkijatohtori Lauri Stenroth Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että kaikenikäisten liian heikkoa lihaskuntoa ja siitä seuraavia vaivoja tuki- ja liikuntaelimistössä voi pitää jo isona ongelmana.

Myös vaivojen ennaltaehkäisyssä lihasvoimalla on suuri merkitys.

– Se on kaikissa tutkimuksissa tällä hetkellä osoittautunut parhaimmaksi. (British Journal of Sports Medicine) Venyttelyjen osuus ennaltaehkäisyssä on vain neljä prosenttia, Halén sanoo.

Katso videoista Halénin laatimat ja seiväshyppääjä Urho Kujanpään esittelemät täsmäliikkeet pohkeisiin, niskahartiaseudulle, lonkankoukistajiin, takareisiin ja rintakehään.

Videoiden jälkeen Halén kertoo vielä, minkä verran liikkuvuutta tarvitsee olla ja millaisia ongelmia liian vähän fyysistä kuormitusta sisältävä arki aiheuttaa jo lapsille. Lihastutkija Stenroth puolestaan kertoo, miten venyttely vaikuttaa lihaksiin.

Liian heikko pohje monen vaivan takana

Akillesjänne kiristää, kantapää kipuilee ja sääriä pakottaa. Eri puolilla jalkaa tuntuvien vaivojen syyllinen löytyy Halénin mukaan usein pohkeesta: syvä pohjelihas eli soleus on liian heikko.

– Lihas on jopa nimetty uudestaan: muscle of gods (jumalten lihas), niin tärkeä se on. Se, että hakee pohkeeseen voimaa, on yksi parhaimmista keinoista ehkäistä akillesjänteen ongelmia.

Halén kertoo esimerkin: kun 70-kiloinen ihminen juoksee kympin lenkin 50 minuuttiin, akillesjännettä kuormittaa lenkin aikana yhteenlaskettuna 1,7 miljoonan kilon paino.

Parhaiten syvää pohjelihasta vahvistaa Halénin mielestä pohjeprässi. Treeni pitää tehdä istuviltaan ja polvien on oltava suorassa kulmassa. Tee hitaasti, mieluiten molemmat jalat erikseen. Toistoja 6–8, sarjoja 3–4.

Jos kuntosalilla ei ole pohjeprässiä tai haluat treenata syvää pohjelihasta kotona, katso tästä ohje:

Tee ensin yksi 12:n toiston sarja molemmilla jaloilla yhtä aikaa. Sen jälkeen molemmat jalat erikseen 6–8 toistoa.

Pohkeen heikkous voi olla syynä myös silloin, kun pakaratreeni ei tunnu menevän perille. Kun pakara toimii huonosti, etureisi joutuu entistä enemmän hommiin. Seurauksena on iso epätasapaino isoissa lihaksissa.

– Viimeisimmissä tutkimuksissa on arvioitu, että pohje on riittävän vahva, kun pystyy yhdellä jalalla jarruttamaan kaksi kertaa kehon painon. Se on niin kova juttu, että en usko monen urheilijankaan siihen pystyvän.

Voimaa roikkuviin hartioihin

Niskan lihakset joutuvat koville kannatellessaan päätä – varsinkin, jos katsoo paljon alaviistoon. Niskalihasten voimaharjoittelulla saa apua niskan alueen kireyteen ja kipuun. (Cochrane Library)

Näin aloitat kannattelevan voiman palauttamisen. Tarvitset vain pallon ja seinän.

Toista useita kertoja päivässä, 12 toistoa per käsi.

Liike nimeltä Landmine on muunneltu pystypunnerrus, jonka tekemiseen tarvitset tangon. Tee 8 toistoa molemmille käsille, 3–4 sarjaa.

Tällä liikkeellä parannat hartiarenkaan kannattelua. Tee 8 toistoa molemmille käsille, 3–4 sarjaa.

Lonkankoukistaja, yksi tärkeimmistä

Lonkankoukistajan lihaksilla on tärkeä rooli keskivartalon tukemisessa. Niistä tärkein on psoas major -lihas, jota kutsutaan ihmisen sisäfileeksi. Sen pitäisi olla voimakas, koska se yhdistää ylä- ja alavartalon kiinnittymällä molemmin puolin lantiota selkärankaan ja reisiluuhun.

Parhaiten sisäfile vahvistuu tekemällä istumaannousuja niin kuin koulussa ennen tehtiin: toinen piti jaloista kiinni tai jalat työnnettiin puolapuiden alle.

Liikkeen voit tehdä niin monta kertaa kuin jaksat, kunhan vain tekniikka pysyy oikeana. Jos kykenet tekemään lähes 20 toistoa, ota lisäpaino käsiin, etteivät sarjat veny kohtuuttoman pitkiksi. Tee 3–4 sarjaa.

Lonkankoukistajien vahvistamiseen sopii kuminauhan avulla tehty jumppa. Pidä kuminauha kireällä vähintään 30 sekuntia puolellaan. Toista 3–4 kertaa.

Tangossa roikkuminen vahvistaa keskivartalon lihaksia, myös lonkankoukistajia. Roiku niin kauan kuin pystyt. Toista muutamia kertoja.

Tämä on hyvä liike lannerangan, lantion ja lonkkanivelen liikkuvuusharjoitukseksi.

Voimaton takareisi kiristää

Jos takareisi kiristää edellisen päivän juoksulenkin jälkeen, Stenrothin mielestä on turha soimata itseään sillä, että venyttely treenin jälkeen unohtui. Tutkimusten mukaan venyttely ei estä harjoittelun jälkeistä lihasten kipeytymistä. (Cochrane Library)

– Kireyden syynä on todennäköisesti liian kova rasitus suhteessa takareisien kuntoon. Jatkossa kireys ja kipeytyminen helpottavat, kun lihakset vahvistuvat, Stenroth sanoo.

Halén muistuttaa, että iskiashermo kulkee takareiden lihaksen suuntaisesti. Pitkäkestoinen venytys voi ärsyttää hermorakenteita.

– Normaalitilassa hermorakenteet sietävät venyttelyä, mutta jos se on ärtynyt syystä tai toisesta, se ärtyy helposti lisää pitkäkestoisesta venyttelystä.

8–12 toistoa, 3–4 sarjaa.

Rintarangan olematon liikkuvuus

Monelle istumatyöntekijälle rintarankaan liittyvät vaivat ovat tuttuja. Halén puhuisi silti mieluummin rintakehästä, eikä vain muutaman sentin levyisestä rangasta. Rintakehä on kuin tynnyri, missä on paljon renkaita.

Koko selkärangassa kiertoliikkuvuuden pitäisi olla suurimmillaan rintakehän kohdalla, mutta Halénin mukaan se on useimmiten lähes olematonta. Kiertoliikkuvuuden paraneminen vapauttaa liikkuvuutta myös muihin suuntiin.

Rintakehään liikkuvuutta tuovan harjoitteen tekeminen onnistuu vaikka työpäivän tauolla. Liike elvyttää myös niskahartiaseutua. Tee paljon toistoja.

Lattialla tehtävä harjoitus kannattaa tehdä ainakin viikoittain, mutta mieluiten päivittäin. Halénin mielestä harjoitteita ei kannata tehdä esimerkiksi televisiota katsellessa, vaan keskittyä mieluummin tekemään treeni kunnolla.

Voimaharjoittelukin lisää liikkuvuutta

Peter Halén on pitkän työuransa aikana nähnyt ajan, jolloin asiakas melkein hukutettiin venyttelyohjeisiin. Edelleen venyttely voi olla tarpeen, jos vaikkapa työ on sellaista, että lihakset mukautuvat liikaa vain muutamiin liikkeisiin.

– Ehkä enemmänkin kyse on siitä, miten venyttelee. Dynaaminen venyttely on turvallisempi vaihtoehto kuin pitkät venytykset.

Viime vuosina juuri dynaaminen venyttely (Ilta-Sanomat) on kasvattanut suosiotaan. Ehkä osin siksi, että se sopii myös tehtäväksi alkulämmittelyssä. Sen ideana on, että liike on useimmiten pumppaava, venytysasennossa vain käväistään.

Dynaamisen venyttelyn teho perustuu Stenrothin mukaan siihen, että hermostoa opetetaan olemaan vastustamatta venytystä. Kun ihminen oppii olemaan venytyksen aikana rento, liikeradat kasvavat.

Yhtä lailla nivelten liikkuvuutta parantaa myös perinteinen staattinen venyttely, mutta silloin teho perustuu hermostollisten vaikutusten lisäksi venytyksen aikaansaamiin rakenteellisiin muutoksiin niveliä ympäröivissä lihaksissa ja jänteissä.

Voimaharjoittelukin lisää liikkuvuutta

Minkä verran liikkuvuutta on riittävästi? Se riippuu Halénin mielestä ihmisestä: rytmisen kilpavoimistelun harrastaja tarvitsee enemmän liikkuvuutta kuin shakin pelaaja tai toimistotyöntekijä.

– Liikkuvuutta ei pidä ihannoida liikaa. Ei jokaisen tarvitse saada spagaattia molempiin suuntiin. Kannattaa miettiä, mitä minä tarvitsen ja sen mukaan miettiä harjoitteita ja elämäntyyliä. Myös oikeantyyppinen voimaharjoittelu lisää liikkuvuutta.

Erityisen tärkeänä Halén pitää voimaharjoittelun riittävää kuormittavuutta. Ihmiset treenaavat liian pienillä painoilla ja vastuksilla, eikä se kehitä voimaominaisuuksia riittävästi.

Kuntourheilijan palautumisessakin on Halénin mielestä venyttelyä tärkeämpää levätä riittävästi, syödä hyvin ja harrastaa palauttavaa liikuntaa matalalla sykkeellä kuin stressata liikkuvuusharjoitteista.

Liian helppo elämä

Halén uskoo, että merkittävä osa työikäisten niska- ja selkävaivoista helpottaisi voimaharjoittelun ansiosta. Voimaa on tarpeen hakea liikunnasta, koska arkielämä on Halénin mielestä liian helppoa.

– Kantaminen, vetäminen, työntäminen ja nostaminen – tilanteet, joissa joutui kehoa käyttämään, olivat ennen osa elämää, mutta eivät enää.

Liian vähäiseen liikuntaan liittyvät ongelmat näkyvät jo lapsilla – Halénin vastaanotolla käy lähes päivittäin kouluikäisiä. Ruutujen ääressä viihtyvät lapset saavat vaivoja paikoillaan pysymisestä, urheilevien lasten jalat ja selät eivät kestä liikuntaa, koska elimistöä on rasitettu vain harrastuksen parissa.

Halén vaatiikin lisää monipuolista liikuntaa, niin lapsille kuin aikuisille.

– Ihmisen pitäisi ponnistella fyysisesti nykyistä enemmän, ihan tavallisessa elämässä.

Lihastutkija Stenroth muistuttaa, että hyvästä lihaskunnosta ja voimaharjoittelusta on myös kokonaisvaltaisesti terveydelle hyötyä, esimerkiksi painonhallinnassa: mitä enemmän on lihaksia, sitä enemmän elimistö kuluttaa energiaa.

– Lisäksi lihas kuluttaa myös sokeria, joten voimaharjoittelulla on positiivinen vaikutus sokeritasapainoon (Duodecimin Terveyskirjasto) ja siten se voi myös monilla muilla tavoin parantaa metabolista terveyttä. (Frontiers in Physiology)

Yläasteella ajattelin, että isompana muutan Helsinkiin tai ulkomaille. Se ajatus tuntuu nyt tosi vieraalta.

Olen asunut Louella, Kittilässä ja Rovaniemellä. Juhan tavattuani palasin Kemijärvelle. Hänkin on kotoisin täältä. Nyt meillä on 2-vuotias Lilja ja 8-vuotias Risto, joka käy koulua samassa talossa, jossa itse kävin lukion.

Koulukavereista ehkä kaksi kymmenestä on jäänyt Kemijärvelle. Useimmat ovat poikia. Tuttuja on muuttanut tänne takaisin, kun heille on syntynyt lapsia. Lasten on täällä turvallista kasvaa. He kasvavat metsän keskellä, eivät kaupungin hulinassa.

Harrastamme paljon: minä crossfitiä, Juha jääkiekkoa ja metsästystä. Retkeilemme viiden koiran kanssa. Niiden kanssa voi lähteä takapihalta kävelemään. Kaupungissa olisi paljon vaikeampaa, viiden hihnan kanssa.

Kaikki tuntevat Kemijärvellä toisensa, tai ainakin tietävät. Ollaan vähän kuin yhtä suurta perhettä. Jos jollekulle tapahtuu jotain ikävää, se koskettaa kaikkia.

Ajoin vastikään keskustassa kolarin. Paikalle kiiruhti heti ihmisiä, jotka sanoivat, että ei ole mitään hätää. Isommassa kaupungissa ihmiset eivät ehkä olisi välittäneet, mutta täällä huolehditaan toisesta.

Vuosia sitten olin kaupan kassalla töissä. Asiakkaat tervehtivät minua vieläkin. Mutta jos täällä haluaa olla rauhassa, se on hankalaa. Kun Lilja syntyi, kauppareissu kesti puolitoista tuntia, kun kaikki halusivat tulla katsomaan vauvaa ja juttelemaan.

Tietenkin toivon, että Kemijärvelle tulisi lisää lapsiperheitä. Nyt asukkaat ovat suurimmalta osin vanhuksia. Kun heistä aika jättää, mitä tänne jää? Kaavailtu tehdas voi olla tämän kaupungin viimeinen toivo.

Olen onnellinen, että olen käynyt täältä pois ja nähnyt, millaista muualla on. Olen myös ehtinyt kaivata tänne takaisin. Se on tärkeää. Nyt ei tunnu siltä, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen.

Valmistun ensi keväänä terveydenhoitajaksi. Opiskelen Rovaniemellä, 80 kilometrin päässä. Siellä käydessäni huomaan jo eron. Rovaniemellä kaikilla on kauhea meno päällä, mutta täällä on rauhallista. On ihanaa tulla takaisin kotiin.

Kemijärvellä saan olla omassa pienessä kuplassani. Tykkään siitä kuplasta. Aina kun ajattelen tätä paikkaa, mietin metsää, syksyä ja ruskaa.

Olen asunut koko ikäni Savitaipaleella. Ainoastaan armeija-ajan olen ollut pitemmän ajan muualla.

Yläasteella opinto-ohjaaja sanoi minulle, että jään tyhjän päälle ja syrjäydyn, jos en hae mihinkään kouluun opiskelemaan. Olin kuitenkin jo peruskoulussa päättänyt, että koulun penkille en enää lähde.

Opiskelin sitten oppisopimuksella maaseutuyrittäjäksi ja nyt käyn töissä maatilalla 50 kilometrin päässä Kouvolan Valkealassa. Teen siellä kaikenlaisia maataloustöitä, mutta pääasiassa ajelen erilaisia koneita.

Puolitoista vuotta sitten ostin itselleni omakotitalon täältä Savitaipaleelta Hämäläisen kylän läheltä. Vanhempani asuvat tuossa kolmen kilometrin päässä.

Tässä on keittiö, pari huonetta ja sauna. Pihalla on halkoliiteri, pihasauna, aittarakennus ja grillikatos. Talvella saa tehdä lumitöitä ja kesällä halkoja. Välillä käyn vanhempien luona hoitamassa hevosia.

Rehellisesti sanottuna, tämä on ihan paras paikka asua. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että muuttaisin vaikka pääkaupunkiseudulle johonkin kerrostalokaksioon.

Täällä on parasta tila ja vapaus. Olen tottunut asumaan tilavassa paikassa. On maaseudun rauha ja kuitenkin ihan hyvät palvelut Savitaipaleen kirkonkylällä. Kaikki lähellä asuvat ovat tuttuja.

Sen sijaan kaupungissa olisi paljon ihmisiä, mutta kukaan ei kuitenkaan tunne toisiaan. En tiedä, mitä iloa siitä olisi kenellekään.

Ainoa kaupunki jonne voisin kuvitella muuttavani, on 60 kilometrin päässä sijaitseva Lappeenranta. Sielläkään kotini ei olisi keskustassa, vaan keskustaa kauempana omakotitalossa.

Töihin ja kotiaskareisiin kuluu minulla niin paljon aikaa, että ylimääräisiä harrastuksia en tarvitse. Olen tehnyt avustusmatkoja Eurooppaan ja vienyt vähäosaisille vaatteita. Sitä voisin tehdä jatkossa enemmänkin.

Asun tässä talossa yksin. Varmaan tähän joku kaveriksi joskus löytyy. Sillähän minä lähdin Valkealaan töihin, että sieltä löytyy paremmin kuin täältä metsän siimeksestä.

Uskon, että tulevaisuuteni on Savitaipaleella. Alakouluaikaisista kavereistani muutama on jäänyt Savitaipaleelle. Kaikki eivät tietenkään halua jäädä, mutta minulle maaseutu ja maaseudun työt ovat lähellä sydäntä.

Olen kotoisin Kiuruvedeltä, noin 26 kilometriä keskustasta. Täällä oli kivan rauhallista asua ja kasvaa. Meitä oli maatilalla kuusi sisarusta, joten leikkikavereita riitti. Tämä kylä oli silloin eläväinen. Kyläkoululla oli paljon oppilaita ja melkein kaikilla maatiloilla oli lapsia.

Kyläkoulun lakkauttamisesta on jo aikaa. Minun poikani käy koulussa 15 kilometrin päässä. Sivukylät ovat tyhjentyneet aika nopeasti.

Lähdin Lapinlahdelle kuvataidelukioon 16-vuotiaana. Minulla oli suuri kaipuu lähteä täältä pois ja halusin kokeilla siipiäni. En todellakaan ajatellut silloin, että voisin muuttaa tänne koskaan takaisin. Jatkoin sieltä Kuopioon Muotoiluakatemiaan. Muutin valmistumisen jälkeen edelleen Tampereelle, missä asuimme 5 vuotta.

Minä rakastin Tamperetta, se oli aivan ihana paikka. Se on iso kaupunki, jossa on rikas kulttuuritarjonta, mutta pienten kaupunkien tapaan ihmiset ovat siellä rentoja ja ystävällisiä. Tirautin aika monta kyyneltä, kun sieltä piti lähteä pois.

Lähtö tuli ajankohtaiseksi, kun päätin, että perustan oman puualan yrityksen. Tampereella kävi aika nopeasti selväksi, että yrityksen aloittamiseen olisi pitänyt ottaa iso laina. Täällä Kiuruvedellä oli tilat valmiina ja isällä oli kaikki puuntyöstöön tarvittavat työkalut.

Minun ei tarvinnut ottaa ollenkaan lainaa yrityksen aloittamiseen. Samassa pihapiirissä verstaan kanssa oli isovanhempieni tyhjillään oleva talo. Muuttopäätös syntyi lopulta taloudellisista syistä.

Toinen muuttoon vaikuttanut syy oli tukiverkosto. Tampereella oli kavereita ja ystäviä, mutta poikani isovanhemmat asuvat Kiuruvedellä ja Kuopiossa. Yrittäjän työssä tukiverkoston merkitys on kasvanut. Sukulaisista on iso apu.

Toivoisin, että ihmiset näkisivät maaseudun potentiaalin. Täällä asuttiin ennen sen vuoksi, että oli lypsykarjaa. Mutta kyllä täällä voi tehdä paljon muutakin. Meidän naapuritalo on ollut myynnissä tosi kauan ja lapsiperheet ovat käyneet katsomassa sitä. En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että kaikki eivät muuttaisi kaupunkeihin.

Harmittaa, että tämä kaikki menee täällä hukkaan. Toivon tulevaisuudelta, että verstaani kasvaisi ja loisi työpaikkoja Kiuruvedelle.

Kesällä tuli täyteen 10 vuotta oman kodin rakentamisesta Pirttimäkeen. Olemme puolisoni Lassen kanssa molemmat puumalalaislähtöisiä. Olen asunut sairaanhoitaja-opintojen aikana Savonlinnassa, ja Lasse on asunut kahteen otteeseen pääkaupunkiseudulla.

Olemme tyytyväisiä elämään Puumalassa. Toki varsinkin kesällä tulee aina välillä mieleen, että miksi me asumme 15 kilometrin päässä kirkonkylältä. Olisi kiva lähteä käymään vaikka jätskillä rannassa, mutta ei sinne niin vain täältä lähdetä. Maaseudulla on oltava oma auto, meidän perheessä on kaksi.

Puumalassa tuetaan lapsiperheitä monin tavoin. Menen töihin seitsemäksi ja vien samalla Leevin koululle. Hän ehtii olla siellä parin tunnin ajan aamupäiväkerhossa ennen koulupäivää. Aamun ja iltapäivän kerhot ovat meidän perheelle iso etu. Lasse on metsäkoneenkuljettajan töissä aamuvarhaisesta iltaan asti.

Meille olisi täysi mahdottomuus, että minä jättäisin aamulla Leevin yksin kotiin lähtemään kouluun.

Leo on ollut nyt vuoden verran päiväkodissa. Lapset saavat 20 tuntia ilmaista varhaiskasvatusta viikossa, mikä käytännössä puolittaa päivähoitomaksut. Puumalassa on lisäksi käytössä kotihoidontuen kuntalisä ja vauvaraha.

Puumalassa on parasta yhteisöllisyys ja se, että täällä on kaikki meidän perheen tarvitsemat palvelut. Täällä pääsee metsään ja puhtaaseen luontoon, kun astuu ovesta ulos. En jaksaisi asua missään betonilähiössä.

Täällä järjestetään paljon aktiviteetteja. Kesäisin pelaamme pesäpalloa. Keskiviikko taitaa olla ainoa päivä, jolloin kukaan meistä ei käy missään liikuntaharrastuksessa.

Puumalassa on myös tiivis lähipiiri: kaikki kaverit ja molempien vanhemmat. Kirkonkylällä asuvat lasten mummot ovat meille tärkeä apu. Heidän ansiostaan voimme Lassen kanssa harrastaa näinkin paljon.

Mitkä asiat vaikuttavat siihen, missä ja miten haluat asua? Oletko miettinyt lähtöä kotipaikkakunnalta tai takaisin muuttamista? Aiheesta voi keskustella klo 23.00 saakka.

Lue myös:

Suuri tutkimus käynnistyi Seinäjoen seudulla – muuttovirta halutaan positiiviseksi myös keskuskaupungin naapureissa

Kouvola laittaa isot paukut paluumuuttajien haalimiseen – ei todellakaan ole yksin liikkeellä

"Oikeastiko aiotte muuttaa?" Tuttavatkin ihmettelivät, kun Härköset rakensivat seudulle, jolta muut muuttavat pois

Grafiikka: Harri Vähäkangas/Yle, kuvat: Mia Sivula, Petri Kivimäki, Anne-Pauliina Rytkönen ja Kati Rantala/Yle.

Kesäilta, kaverit ja kaljaa. Ei huolen häivää. On juhannus vuonna 2017. Parikymmenpäinen nuorten joukko on kokoontunut viettämään juhannusaattoa Joensuun lähistölle maaseudulle. Pelataan juomapelejä ja syödään pizzaa. Mopot seisovat pihalla parkissa, samoin muutama auto. 16-vuotias Teemu Meriläinen on tullut bileisiin täysi-ikäisen tyttöystävänsä kyydillä.

Kesäyön lyhyt hämärä on jo laskeutunut. Ajetaanko vähän sivuteillä, eräs kaveri ehdottaa.

Yksi porukan 16-vuotiaista pojista hyppää kuskin paikalle Opel Astraan. Teemu Meriläisen tyttöystävä lähtee kyytiin, koska auto on hänen mummonsa.

Meriläinen ja kaksi muuta kaveria könyävät takapenkille. Meriläinen istuu kuskin taakse ja laittaa turvavyön kiinni. Humala tuntuu päässä. Auto käynnistyy. Muisti katkeaa.

Suu liikkuu, kädet eivät

Meriläinen nukkuu pitkää, pehmeää unta. Saatoin sammua, hän ajattelee jossakin unen rajamailla juuri ennen heräämistä. Kun hän saa silmät auki, ympärillä seisoo joukko lääkäreitä. Meriläinen yrittää puhua, mutta ääntä ei tule. Se johtuu hengityskoneen paksusta putkesta, joka painaa äänihuulia.

Missä olen? Lääkärit lukevat kysymyksen huulilta ja vastaavat: Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Mitä on tapahtunut? Jouduit pahaan auto-onnettomuuteen.

“Ai että vituiksi meni”, Meriläinen liikuttaa huuliaan ja alkaa nauraa. Hän luulee, että kyseessä on pieni reissu ensiapuun. Vielä hän ei tajua, etteivät kädet ja jalat liiku lainkaan.

Kesästä 2017 piti tulla Teemu Meriläiselle se pitkä ja huoleton nuoruuden kesä. Peruskoulu oli juuri päättynyt, ja Meriläistä odotti paikka ammattikoulussa rakennuslinjalla. Meriläinen ajatteli, että koulukirjojen pänttääminen oli nyt lusittu: raksapuolella saisi tehdä enemmän käsillä. Sitä ennen olisi aikaa päristellä mopolla kavereiden kanssa katukoriskentältä toiselle ja juoda pussikaljaa puistossa.

Kesää kesti kolme viikkoa.

Auto rusentui kahden puun väliin

Teemu Meriläinen ei muista, mitä tapahtui sen jälkeen, kun auto hurahti käyntiin biletalon pihassa. Sitä seuraavat tapahtumat tiedetään mukana olleiden kertomusten, silminnäkijöiden sekä poliisin ja vakuutusyhtiöiden tutkinnan perusteella.

Meriläisen kaveri ajoi autolla asfalttitietä pitkin. Muuta liikennettä ei näkynyt keskiyön aikaan pienellä kylätiellä. Kuski oli humalassa. Hän väsyi ja valitti, ettei näe enää ajaa. Siinä vaiheessa Meriläisen tyttöystävä vaihtoi kuskin paikalle. Hänkin oli kännissä. Kaksi kaveria takapenkiltä hyppäsi pois kyydistä ja sanoi kävelevänsä takaisin. Heitä pelotti, että kohta sattuisi jotakin.

Kolmikko jatkoi matkaa autolla. Maisema vilisi. Yhtäkkiä asfaltti vaihtui soratieksi ja eteen tuli Y-kirjaimen muotoinen risteys. Tarkkaa nopeutta ei tiedetä, mutta silminnäkijöiden ja vakuutusyhtiön tutkimusten mukaan kuski ajoi yli satasta.

Y-risteyksestä auto kimposi suoraan metsään. Se rusentui kahden puunrungon väliin, nousi pystyasentoon ja romahti takaisin maahan. Puut murskasivat keulan ja painoivat auton katon kasaan. Kello oli 0.40 juhannusyönä.

Helikopterilla hoitoon

Pelastajat tulivat paikalle vajaassa puolessa tunnissa. Meriläinen ja autoa ajanut tyttöystävä piti irrottaa rusentuneesta autosta. Pelkääjän paikalla istunut kaveri pääsi ulos omin avuin.

Tyttöystävän lantio murtui viidestä kohdasta, reisiluu murskaantui ja törrötti ulos säärestä.

Meriläiselle kävi vielä huonommin. Lantio ja reisiluu murtuivat. Siitä olisi kyllä toipunut, mutta siitä ei, että ylhäältä niskasta murtui neljä niskanikamaa. Hermoyhteys koko alavartaloon rintakehästä alaspäin katkesi.

Meriläinen kuljetettiin helikopterilla ensin Joensuun keskussairaalaan ja sieltä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Hänet pidettiin viikon ajan lääkekoomassa ja siirrettiin vielä Tampereelle.

Vasta siellä hän heräsi.

Hengittäminenkin oli opeteltava

Tilanteen vakavuus selvisi Meriläiselle pikkuhiljaa, kuukausien kuluessa. Pää ei suostunut ottamaan vastaan kylmiä faktoja: diagnoosi oli tetraplegia, neliraajahalvaus. Kädet ja jalat eivät toimineet aluksi lainkaan. Potilas makasi sängyssä ja aisti kosketuksen vain kasvoissa ja kaulalla.

– Minulla on mielikuva, ettei kukaan sanonut suoraan, että en kävele koskaan. Silloin en olisi sitä tietoa kyllä kestänytkään, Meriläinen sanoo.

Nyt, kun onnettomuudesta on kulunut runsaat kaksi vuotta, Meriläinen pystyy istumaan pyörätuolissa. Hänen keskivartaloaan tukee joustava vyö, mutta niskaa hän pystyy kannattelemaan itse.

Puhuminen ja nieleminen onnistuvat. Käsivarret nousevat jonkin verran, mutta kämmenet ja sormet eivät toimi ollenkaan. On sanomatta selvää, että aivan kaikki elämässä on eri tavalla kuin ennen.

Pelkkä pyörätuolissa istuminen on valtavan työn tulos. On todellinen työvoitto, että Meriläinen pystyy syömään remmillä ranteeseen kiinnitetyn lusikan avulla itse. Että hän voi käyttää kännykkää, joka on kiinnitetty tarranauhalla reiteen. Että hän kykenee ylipäätään elämään.

Kaikki hengittämisestä lähtien on pitänyt opetella alusta alkaen uudelleen.

Ensimmäinen puhelu tyttöystävälle

Kun Meriläinen nostettiin ensimmäistä kertaa istuma-asentoon teho-osastolla, kipu niskassa oli tolkuton. Meriläinen itki ja aneli päästä takaisin makuulle.

– Hoitajat sanoivat, että nyt pitää luoda pohja kuntoutumiselle.

Pikkuhiljaa istumisaika piteni muutamasta minuutista ensin puoleen tuntiin ja kuukausien kuntoutuksessa koko päivään.

Kun hengityskone otettiin pois, ei ilmaa riittänyt aluksi puhumiseen ja hengittäminen oli haukkomista. Meriläinen kutsui hoitajaa luokseen kieltään naksauttamalla. Putki keuhkoihin oli kulkenut kaulakuopasta. Siinä oli pullonkorkin kokoinen aukko, joka falskasi, kun Meriläinen yritti puhua.

– Isoveli otti veljellisen kuristusotteen niin, että aukko puristui umpeen. Sitten ääni kulki paremmin, Meriläinen muistelee.

Kuukausi onnettomuuden jälkeen puhuminen onnistui sen verran, että Meriläinen sai soitettua ensimmäistä kertaa tyttöystävälleen. Sitä ennen muutamat viestit olivat kulkeneet äidin ja veljen kautta. Tyttöystävä oli toipumassa leikkauksesta Töölön sairaalassa.

“Olen elossa, milloin nähdään?”

Nugetin saaminen suuhun oli saavutus

Kuukauden sairaalajaksoa seurasi kolmen kuukauden kuntoutus Tampereella.

– Se oli aivan jäätävää työntekoa.

Istumisen lisäksi Meriläinen opetteli käyttämään käsivarsiaan. Lopulta hän pystyi rullaamaan itseään kuntoutuskeskuksen käytävää edestakaisin. Juttukavereina olivat osaston mummot. Ison osan päivästä hän katsoi ikkunasta ulos tai tuijotti televisiosta uusintoja.

– Voit kysyä mitä tahansa lentokoneista. Osaan Lentoturmatutkinta-sarjan ulkoa, Meriläinen sanoo.

Syömiseen tarvittiin erilaista liikerataa kuin pyörätuolilla liikkumiseen. Siitä ei aluksi meinannut tulla mitään. Lopulta yhtenä päivänä lounaalla Meriläinen onnistui viemään nugetin lusikassa suuhunsa asti. Se antoi valtavasti voimaa jatkaa.

– Aiemmin olin sellainen, että jätin homman kesken, jos en onnistunut kerralla. Nyt on ollut pakko oppia siihen, että mikään ei onnistu aluksi, mutta saattaa onnistua kovalla harjoittelulla.

Silti kaikkein kovin urakka on ollut pään sisällä. Meriläinen kuvailee aikaa kuntoutuksessa henkiseksi vuoristoradaksi. Monena päivänä hän ei olisi jaksanut elää.

Välähdyksenomaisina hetkinä Meriläiselle valkeni, että tämä kaikki: hengittämisen, istumisen ja syömisen opettelu, ei ollut ohimenevää, vaan uusi arki. Se musersi.

Sama Teemu, pyörät alla

Syksyllä 2017 Meriläinen pääsi pois kuntoutuksesta ja palasi takaisin kotiin Joensuuhun. Kaverit olivat aloittaneet lomien jälkeen opintonsa ammattikoulussa ja lukiossa. Meriläinen istui pyörätuolissa kotonaan äitinsä luona eikä halunnut poistua asunnosta. Kaikki, mikä muistutti entisestä elämästä, romahdutti henkisesti.

– En pystynyt menemään kaupungin keskustaan ilman rauhoittavaa lääkitystä. Jos vastaan tuli joku tuttu, menin aivan paniikkiin.

Talven kuluessa voimat lisääntyivät, ja ajatukset alkoivat kääntyä pikkuhiljaa tulevaan. “Raksa-ukkoa” hänestä ei tullut niin kuin piti. Mutta voisiko tulla jotakin muuta? Meriläinen aloitti ammattistartti-opinnot ja korotti peruskoulun päästötodistuksensa arvosanoja.

Uuden elämän opettelussa yksi ihminen on ollut tärkeämpi kuin kukaan muu. Kuntoutumiseen tuli uutta puhtia, kun Meriläinen muutti pois lapsuudenkodista, yhteen tyttöystävänsä kanssa.

Tyttöystävän fyysiset vammat ovat parantuneet hyvin. Henkinen kipu on ollut hankalampi asia. Se on ravistellut koko Meriläisen lähipiiriä: tyttöystävää, äitiä ja veljiä.

– Sanon kaikille, että mennyt on mennyttä. Olen sama Teemu kuin ennenkin, minulla on vain pyörät alla. Haluan, että minua kohdellaan samalla tavalla kuin ennenkin.

Meriläisen mielestä niin suurta tragediaa ei olekaan, etteikö siitä voisi sopivassa tilanteessa heittää myös huumoria. Kavereista läheisimmät ovat pysyneet vierellä. He ovat opetelleet käyttämään henkilönosturia, jonka avulla Meriläinen autetaan sängystä pyörätuoliin.

Enää kadulla pyörätuolia tuijottavat ihmiset eivät häiritse niin kuin aluksi.

Max opettelee olemaan käsinä

Tällä hetkellä Meriläinen kuvailee vointiaan hyväksi. Onnettomuuden jälkeen lääkelista oli “lattiasta kattoon”, mutta Meriläinen on halunnut tiputtaa kipulääkkeet minimiin. Nyt hänellä on allaan uusi pyörätuoli, eikä kipuja niskassa ole.

Käsivarsista hauiksista on siirretty hermoja ranteeseen. Leikkauksen tuloksena oikea ranne liikkuu hieman. Meriläinen on silti nykyisin vasenkätinen, sillä sen puolen kädessä on enemmän voimaa.

Meriläisen on pitänyt yhtä aikaa kasvaa aikuiseksi ja oppia siihen, että hän on muiden avun varassa ympäri vuorokauden. Henkilökohtainen avustaja on paikalla päiväsaikaan, ja iltaisin ja öisin tyttöystävä toimii omaishoitajana. Lisäksi kotihoito käy joka päivä. Fysioterapeutin ja toimintaterapeutin vastaanotot rytmittävät viikkoa.

Uutena tulokkaana keskustan kerrostalokaksion olohuoneessa pyörii nelikuinen saksanpaimenkoiran pentu. Meriläinen ja tyttöystävä aikovat kouluttaa Maxista avustajakoiran.

– Mahdollisuudet ovat kuulemma rajattomat. Koiran voi opettaa tuomaan tavaroita jääkaapista, sammuttamaan valot ja sulkemaan ovet käskystä, Meriläinen kertoo.

Nyt pentu osaa jo käskystä istua pyörätuolin viereen. Se odottaa palkinnoksi nakinpalaa. Koska kädet eivät toimi, avustaja antaa Meriläiselle nakinpalasia suuhun, ja Meriläinen sylkäisee ne koiralle yksi kerrallaan.

Se tyypillinen tarina

Käsillä tekemisen tilalle on tullut haave yrittäjyydestä. Tänä syksynä Meriläinen aloitti merkonomiopinnot yrittäjälinjalla, mutta jo viime keväänä hän perusti oman yrityksen ammattikoulun opettajan avustuksella.

Meriläinen toimii kokemusasiantuntijana. Hän käy kertomassa tarinaansa onnettomuudesta terveysalan ammattilaisille sekä nuorille kouluissa. Kun yläkouluikäiset oppilaat näkevät kuvan rusentuneesta autosta ja Meriläisestä teho-osastolla, salissa on hiljaista.

Sitä Meriläinen toivookin: että viesti menisi perille. Tarina on nimittäin tuttuakin tutumpi.

Osa nuorista on liikenteessä riskikuljettajia. Ennen vakavaa onnettomuutta Meriläinenkin oli joskus ajanut mopolla kännissä. Meriläisen onnettomuudessa kävivät toteen monet Liikenneturvan tilastoista tutut muuttujat.

Nuorten vakaville liikenneonnettomuuksille on tyypillistä kova vauhti, humalassa ajo ja tieltä suistuminen. Eniten tällaisia onnettomuuksia tapahtuu kesäviikonloppuina. Juuri niin kuin juhannuksena 2017.

– Joskus kaipaan sitä huolettomuutta. On kesä, ollaan vaan isolla porukalla ja hengataan, Teemu Meriläinen sanoo.

Viime helmikuussa hän täytti 18 vuotta. Ajokorttia ei tullut, mutta iltaa istuttiin yhdessä ystävien kanssa.

Lue myös:

Nuoret ovat yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa – Mitä nuorten miesten riskialttiille liikennekäyttäytymiselle voitaisiin tehdä?

Liikenneopettaja huolestui 17-vuotiaiden ajokorteista: "Eivät välitä, sujuuko ajaminen liikennesääntöjen mukaisesti vai vähän sinne päin"

Ilmaston lämpenemismallit eivät ole ennustaneet moista kehitystä. Lämpenemisen syynä pidetyt hiilidioksidipäästöt ovat olleet tällä vuosituhannella tasaisessa kasvussa.

Mittaustulokset ovat antaneet uutta pontta väittelylle ihmisen roolista ilmastonmuutoksessa. Koko ilmastonmuutokseen epäillen suhtautuvien mukaan ristiriitaiset tulokset todistavat väitteet siitä, että ihmisen vaikutuksen sijaan nykyinen ilmastonmuutos on maapallon lämpötilan normaalia vaihtelua.

Western Washingtonin yliopiston professori Don Easterbrook on tarjonnut selitykseksi valtamerten lämpösykliä. Suurten merten lämpötila vaihtelee keskiarvon molemmin puolin noin 30 vuoden jaksoissa. Tärkein lämmönvaraaja on Tyyni valtameri. 80- ja 90-luvuilla se oli keskiarvoa lämpimämpi ja samoihin aikoihin ilmasto lämpeni. Kun meri ryhtyi jäähtymään, myös ilmaston lämpeneminen loppui.

Ilmastoennustuksia tekevä brittiläinen Met Office kuitenkin huomauttaa, ettei ilmaston lämpeneminen ole koskaan ollut tasaista ja että väliin on mahtunut jäähtymiskausiakin. Viraston ennusteen mukaan lämpöennätys ylittyy taas vähintään kahdesti vuosien 2010 - 2015 aikana. Met Officen mukaan katse tulisikin kääntää tarpeeksi pitkän aikavälin tarkasteluun, jossa maapallon lämpötila on todistettavasti nousussa.

Tilastokeskus julkaisi tänään väestöennusteen, joka maalailee synkkiä kuvia suomalaisesta väestönkehityksestä. Ennusteen mukaan suomalaisten määrä lähtee laskuun reilun kymmenen vuoden päästä.

Ennuste on aikaisempia synkempi, eikä se lupaa hyvää eri alueiden väestönkehitykselle. Ennusteen mukaan väkiluku kasvaa vain Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Ahvenanmaalla vuonna 2035.

Väestönkasvu näillä alueilla johtuisi lähinnä muuttoliikkeestä. Ennuste olettaa, että lapsia syntyy vuosittain 43 000–45 000.

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo Ylelle, että Suomen luvut ovat osa kansainvälistä kehitystä. Poikkeuksellista kehityksessä puolestaan on ollut se, että 2010-luvun syntyvyyden lasku on ollut poikkeuksellisen jyrkkää.

– Meidän olisi tosi tärkeää tiedostaa, ettei taustalla ole yhtä yksittäistä syytä. Lapsettomien ihmisten osuus on Suomessa yksi maailman korkeimmista, Rotkirch sanoo.

Lapsettomuuden taustalla voi olla työttömyyttä, syrjäytymistä tai sopivan puolison puuttumista. Rotkirch sanoo, että myös "lastensaantimaisema" on muuttunut.

– Väestöliiton perhebarometrissä olemme seuranneet tätä pitkään ja olemme huomanneet, että vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on lisääntynyt roimasti. Mutta ennen kaikkea vanhemmuutta epäröivien määrä on lisääntynyt.

Nuoret suunnittelevatkin paljon lastenhankkimista ja miettivät, millaiseen elämäntilanteeseen lapsia voi saada. Kysyimme kärkipoliitikoilta, pitäisikö asialle tehdä jotakin ja jos niin mitä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.):

1) Kuinka suurena ongelmana pidätte ennustettua väestönkehitystä?

– Kyseessä on luonnollisesti iso asia, koska väkiluvun kehitys vaikuttaa lähes kaikkeen yhteiskunnassa. Vierastan kuitenkin sitä, että erityisesti syntyvyydestä puhutaan näin ongelmakeskeisesti. Kaikilla perheillä tulee olla mahdollisuus toivomaansa lapsimäärään ilman painostusta. Tätä mahdollisuutta yhteiskunnan tulee tukea.

2) Mikä on merkittävin syy kehitykseen?

– Yksittäistä syytä on hyvin vaikea sanoa näin monipuoliseen asiaan.

3) Mikä on tärkein politiikkatoimi, jolla syntyvyyttä saadaan nostettua?

– Lasten hankkiminen on henkilökohtainen valinta, jota yhteiskunta voi tukea. Kuten jo aiemmin totesin, kaikilla perheillä tulee olla mahdollisuus toivomaansa lapsimäärään. Lapsiperheiden kokemuksia ja toiveita tulee kuunnella, tutkia ja kehittää, jotta arki saadaan sujuvammaksi.

– Perhepolitiikassa käytössä on laaja työkalupakki. Hallitus on sitoutunut arvioimaan päätösten lapsivaikutuksia, edistämään lapsibudjetointia, lasten hyvinvoinnin tietopohjan vahvistamista sekä lasten ja nuorten osallisuutta. Yhtenä keinona lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia vahvistetaan lapsistrategialla, jonka valmistelu alkaa lokakuun alussa. Lapsistrategia tulee olemaan hallituskaudet ylittävä ja eri hallinnonalat yhdistävä lapsi- ja perhemyönteinen visio kaikille lasten ja lapsiperheiden kanssa toimiville tahoille.

– Lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi hallitus esittää korotettavaksi vuoden 2020 alusta lukien perusturvaa eli vähimmäismääräisiä sairaus- ja vanhempainpäivärahoja sekä työttömyysturvan perustasoisten etuuksien tasoa. Lisäksi elatustukea sekä yksinhuoltajaperheiden ja monilapsisten perheiden lapsilisiä esitetään korotettavaksi. Perheiden toimeentulovaikeudet jouduttavat usein myös muita ongelmia, ja siksi myös taloudellinen tuki on tärkeä osa perheiden tukea. Myös varhaiskasvatusta vahvistetaan ja iso yhteinen ponnistus tulee olemaan perhevapaauudistus.

4) Tulisiko maahanmuuttoa lisätä väestönkehityksen takia?

– Maahanmuutto ei ole uusi ilmiö. Suomesta on aina muutettu ulkomaille, ja myös Suomeen on muuttanut uusia ihmisiä. Suomeen muuttaa ulkomailta myös paljon huippuosaajia, ja tämä on välttämätöntä Suomen kilpailukyvylle täysin väestökehityksestä riippumatta.

– Maahanmuutto on yksi ratkaisu väestönkehitykseen, mutta integroitumiseen on panostettava ja työllistymistä tuettava.

– Hallitusohjelmassa linjataan, että erityisen tuen tarpeessa olevien, kuten maahanmuuttajien pääsyä työllistämistä edistävien ja yksilöllisten palveluiden piiriin tehostetaan. Lisäksi vahvistetaan myös esimerkiksi maahanmuuttajanaisten mahdollisuuksia päästä kielikursseille ja sitä kautta työelämään.

5) Onko realistista pyrkiä siihen, että koko maa pidetään asuttuna?

– Ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, ja suuressa mittakaavassa tätä on hyvin vaikea politiikkatoimilla ohjata. Realismia on turvata peruspalvelut ja sitä kautta elämän edellytykset koko maassa, jotta ihmiset voivat valita asuinpaikkansa kiinnostuksensa mukaan. Tätä vahvistetaan esimerkiksi sote-uudistuksen avulla.

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni:

1) Kuinka suurena ongelmana pidätte ennustettua väestönkehitystä?

– Kyllähän se on ongelma, joka tulee ainakin taloudellisena asiana meidän pöydälle. Eli kuinka pystymme hyvinvointiyhteiskunnan palvelut turvaamaan ja rahoittamaan tulevina vuosikymmeninä. Se on erittäin iso kysymys, joka vaikuttaa koko maahan.

2) Mikä on merkittävin syy kehitykseen?

– Se, että Suomeen syntyy lapsia vähemmän kuin aikaisemmin. Ja olisi tietysti hyvä, jos meidän nuoret perheet voisivat saada juuri senkokoisen lapsikatraan kuin itse toivovat.

– Siihen tietysti liittyy se, että työelämä olisi lapsimyönteinen, joustava ja perheitä tukeva. Yhteiskunnan palvelut pitää myös olla senkaltaisia.

– Se liittyy perheiden sujuvaan arkeen ja siihen, että työelämä ottaa lapsen tarpeet huomioon.

3) Mikä on tärkein politiikkatoimi, jolla syntyvyyttä saadaan nostettua?

– Minun mielestäni sellaisilla asioilla on merkitystä kuten, millaiset perhe-etuudet ovat. Se, että kolmannesta lapsesta saisi vähän korotettua lapsilisää, varmasti kannustaisi (lasten tekoon). Meillä on pieniä perheitä nykyään.

– Se, että työelämä tukee lasten saamista, olisi hirvittävän tärkeää. Se, että nuorilla olisi tulevaisuuden uskoa vuosikymmeniksi eteenpäin.

4) Tulisiko maahanmuuttoa lisätä väestönkehityksen takia?

– Kyllä me työperäistä maahanmuuttoa myös tarvitaan ja tälläkin hetkellä meillä on monin paikoin tilanne, ettei saada työvoimaa riittävästi liikkeelle, niin kyllä me tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa.

5) Onko realistista pyrkiä siihen, että koko maa pidetään asuttuna?

– Suomalaiset päättävät itse, missä he asuvat. Tuoreimpien tutkimusten mukaan, joita Yle ja Helsingin Sanomat ovat julkaisseet, suomalaiset arvostavat, että kaikkialla on hyvät elämisen edellytykset.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho:

1) Kuinka suurena ongelmana pidätte ennustettua väestönkehitystä?

– Kyllä tämä ilman muuta julkisen talouden rahoituspohjan kannalta on huolestuttava kehitys. Tämä ansaitsee syvän pohdinnan ja analyysin, miksi syntyvyys on ollut vapaassa pudotuksessa vuodesta 2010 lähtien.

2) Mikä on merkittävin syy kehitykseen?

– Minä en valitettavasti ole väestötieteilijä, enkä pysty tähän kysymykseen vastaamaan.

3) Mikä on tärkein politiikkatoimi, jolla syntyvyyttä saadaan nostettua?

– Kuten on voitu todeta aiemminkin, niin kaikki kehoitukset ryhtyä lisäämään syntyvyyttä ovat hiukan tulenarkoja. Ilmapiiri yhteiskunnassa ei valitettavasti ole kovin lapsiystävällinen. Pikemminkin ihmisille mainostetaan näkemystä, että lapsen hankkimatta jättäminen on paras ilmastoteko. Tämä ei ainakaan edistä syntyvyyttä.

4) Tulisiko maahanmuuttoa lisätä väestönkehityksen takia?

– Suomeen pääsee tällä hetkellä täysin vapaasti töihin EU- ja Eta-alueen sisältä ja sen ulkopuolelta asiantuntijat pääsevät erittäin nopeasti töihin.

– Ongelmana on se, että suomalaisella palkkatasolla ja suomalaisella verotuksen tasolla on vaikeuksia houkutella osaavaa työvoimaa tänne.

5) Onko realistista pyrkiä siihen, että koko maa pidetään asuttuna?

– Meidän politiikkamme on se, että Suomi on pidettävä asumiskelpoisena. Se tarkoittaa riittävää perusinfrastruktuuria, tieverkostoa, raideverkostoa, tiettyjä peruspalveluita, jotta niillä ihmisillä, jotka haluavat asua haja-asutusalueilla, on siihen tulevaisuudessakin mahdollisuus.

– On tietysti täysin utopiaa kuvitella, että Suomella, joka ei Norjasta poiketen ole öljyvaltio, olisi varaa pitää tismalleen samanlaista palvelutasoa joka paikassa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo:

1) Kuinka suurena ongelmana pidätte ennustettua väestönkehitystä?

– Onhan tämä suomalaisen hyvinvoinnin turvaamisen kannalta erittäin iso ongelma. Se tässä oli uutta, että synkkä luku oli entistä synkempi.

– Meidän väestö, kun se ikääntyy ja nuoremmat ikäpolvet pienevät, niin silloin meillä tulee erittäin suuria ongelmia ylläpitää meidän palveluita ja saada verotuloja, jotta vanhustenhuollosta pystytään huolehtimaan, jotta meillä on varaa hyvään peruskoulutukseen lapsille ja kaikkeen muuhun välttämättömään.

2) Mikä on merkittävin syy kehitykseen?

– Syitä on varmasti paljon. Yksi merkittävä syy, jonka haluan nostaa esille, on se, ettei toivottu lapsimäärä aina toteudu tai ei voi toteutua. Eli ei saakaan lapsia tai elämäntilanne ei sitä syystä tai toisesta salli. Esimerkiksi tähän voivat vaikuttaa epävarmuus työstä tai sopivan kumppanin löytyminen.

– Sitten myös länsimainen ilmiö, jossa kun koulutustaso nousee, niin myös yleensä lasten määrä laskee. Se vaikuttaa tähän myös osaltaan.

– Nostaisin kuitenkin epävarmuuden tulevaisuudesta suurimmaksi ongelmaksi.

3) Mikä on tärkein politiikkatoimi, jolla syntyvyyttä saadaan nostettua?

– Nostaisin esille kaksi asiaa. Ensimmäinen on vanhempien tulevaisuuden usko, eli että on töitä ja toimeentuloa, joilla pystyy huolehtimaan perheen toimeentulosta.

– Toinen on sitten se, mikä liittyy yhteiskunnan toimintaan, että lapsiperheillä on hyvät palvelut ja hyvät tukiverkostot. Palvelut pelaavat neuvolasta päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen sekä peruskouluihin. Moni vanhempi jää yksin, kun ydinperheet eivät enää ole niin yleisiä. Siksi näitä palveluita pitää kehittää.

– Yksi yksittäinen politiikkatoimi, jonka haluan nostaa esille, on se, että kannustan hallitusta tekemään kunnianhimoisen perhevapaauudistuksen, joka parantaa äitien työmarkkina-asemaa. Tällöin äitiys ei olisi työmarkkina-asemaa millään tavalla heikentävä asia.

4) Tulisiko maahanmuuttoa lisätä väestönkehityksen takia?

– Työperäistä maahanmuuttoa pitäisi lisätä. Se on fakta, että Suomi ei tänä päivänäkään pärjäisi ilman työperäistä maahanmuuttoa. Meillä jäisi monet vanhukset hoitamatta, jäisi Turun telakalla laivat rakentamatta, jäisi marjat poimimatta suomalaisessa puutarhataloudessa ja niin edelleen.

– Työperäisen maahanmuuton myötä nyt jo monet asiat Suomessa vielä järjestyy, vaikka työväestön määrä on jo vähentynyt pitkään.

– Tulevaisuudessa tätä tarvitaan entistä enemmän. Tästä on aika selkeä näkemys yhteiskunnassa ja suhteellisen laaja yhteisymmärrys, että työperäistä maahanmuuttoa pitää edistää.

– Suomi tarvitsee todella osaajia, eikä kyse ole todellakaan halpatyövoiman tuomisesta Suomeen. Suomessa on työehdot ja työlainsäädäntö, jota kaikkien pitää noudattaa.

– Me tarvitsemme tekijöitä kaille tasoille. Me tarvitsemme huippuosaajia suomalaisten huippuyritysten tarpeisiin, me tarvitsemme myös palveluammattien ihmisiä ja tarvitsemme hitsareita ja erilaisiin tehtäviin ihmisiä. Ja se tarve tulee kasvamaan näiden väestöennusteiden perusteella.

5) Onko realistista pyrkiä siihen, että koko maa pidetään asuttuna?

– Ensinnäkin pohjalle, koko Suomihan ei ole koskaan ollut asuttu. Minusta pitää olla pyrkimys siihen, että joka puolella Suomea pitää olla edellytykset sille, että siellä voi olla yritystoimintaa. Yksityisen sektorin työpaikat ovat puolestaan elinehto sille, että eri alueilla voi olla yhteiskunnan palveluita. Kunnilla on niitä silloin mahdollisuus järjestää.

– Kaupungistuminen on kuitenkin kymmeniä vuosia jatkunut ilmiö Suomessa ja maailmalla. Kehitystä voi hallita ja hillitä, mutta se ei ole asia, jonka voisi varsinaisesti pysäyttää. Silloin yhteiskunnan pitää kehittyä sen mukana.

– Silloin pitää entistä enemmän ponnistella siihen, että elämisen ja yrittämisen edellytykset olisivat mahdollisimman laajasti kaikkialla Suomessa olemassa. Siitä voisi nostaa esille liikenneyhteydet, joka on yksi oleellinen osa. Mielestäni nopeat ratayhteydet pääkaupungista itään, pohjoiseen ja länteen on yksi keino, jolla koko maan pärjäämisen edellytyksiä voitaisiin vahvistaa.

Lue lisää:

Uusi väestöennuste vahvistaa synkät pelot – Tilastokeskus: maamme väkiluku lähtee nykykehityksellä laskuun reilun kymmenen vuoden päästä

Kuinka sinun kuntasi käy? Ylen väestökone kertoo, kuinka huolestuttava kuntasi tilanne on vuonna 2040

Juliana Tobon lumoutui näkemästään, ja niin miljoonakaupunki vaihtui pieneen Suomeen – hänessä kiteytyy väestönkasvu juuri nyt

Miltei puoli miljoonaa autonomistajaa vaatii Volkswagenilta korvauksia oikeudenkäynnissä, joka alkoi maanantaina Braunschweigin kaupungissa Keski-Saksassa. Autonomistajien mukaan yhtiö on johtanut heitä harhaan vääristelemällä autojen päästötietoja.

Uutistoimistojen mukaan Volkswagen on kiistänyt autonomistajien vaatimukset ja sanonut, ettei peukaloinnista ole koitunut autonomistajille haittaa.

Ainakin 450 000 autonomistajan kanne on Saksan ensimmäinen ryhmäkanne. Sen mahdollisti hallituksen viime vuonna hyväksymä laki, jonka myötä kuluttajajärjestöt voivat käräjöidä kuluttajien puolesta. Samalla myös kuluttajien taloudelliset riskit oikeudenkäynnissä pienenevät.

Kohu on maksanut autonvalmistajalle jo 30 miljardia euroa

Saksan oikeudenkäynti on päästömittausskandaalin uusin vaihe. Volkswagen myönsi jo syyskuussa 2015, että se on manipuloinut dieselautojensa päästömittauksia.

Autonvalmistaja on kertonut asentaneensa päästömittauksia manipuloineita ohjelmistoja 11 miljoonaan autoon maailmanlaajuisesti. AFP:n mukaan autoista 8,5 miljoonaa on Euroopassa ja 600 000 Yhdysvalloissa.

Ohjelmistoa asennettiin myös Volkswagen Groupin valmistamiin Porcheihin, Audeihin, Seateihin ja Skodiin. Joidenkin autojen päästöt olivat todellisuudessa jopa 40 kertaa suuremmat kuin mittauksesta saadut tulokset, kertoo AFP.

Sittemmin yhtiö on päivittänyt autoihin asennettuja ohjelmistoja.

Yhtiön entisiä ja nykyisiä johtohahmoja syytetään markkinoiden vääristelystä. Skandaali on maksanut Volkswagenille jo 30 miljardia euroa. Eniten korvauksia on maksettu Yhdysvalloissa.

Nyt Saksassa alkaneen oikeudenkäynnin pääkysymykset ovat, onko Volkswagen johtanut kuluttajia harhaan, millaisia seurauksia yhtiön toimilla on ollut kuluttajille ja kuuluuko yhtiön maksaa korvauksia.

Jos autonomistajat voittavat oikeudessa, heidän pitää vielä palata käräjille hakemaan korvauksensa.

Nyt alkaneen oikeudenkäynnin odotetaan kestävän vuosia.

Lisää aiheesta:

Deutsche Welle: German class action lawsuit over VW emissions begins

Volkswagenin entinen toimitusjohtaja syytettynä Yhdysvalloissa – taustalla suuri päästöhuijausskandaali

Euromaille ajetaan nyt monelta suunnalta yhteistä talletussuojaa ja omaa, suhdanteita tasaavaa rahoitusta nykyisen EU-budjetin rinnalle.

Olennaista on se, että tähän asti Suomi ei ole hankkeille lämmennyt. Suomalaiset ovat pelänneet, että eurooppalainen talletussuoja ja talouden vakautusmekanismi lisäävät yhteisvastuuta ja tulonsiirtoja pohjoisesta etelään.

Edellisen, Juha Sipilän (kesk.) hallituksen linjan mukaan kukin jäsenmaa kantaa vastuun omasta taloudestaan. Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmaan lisättiin saman toimintaohjeen kylkeen kirjaus, että sääntöjen on "mahdollistettava jäsenmaille järkevän suhdannepolitiikan harjoittaminen".

Tulevina kuukausina hallitus joutuukin pohtimaan, mitä tuo "mahdollistaminen" täsmällisesti tarkoittaa.

"Suhdannetasaajaa tarvitaan"

Ranska on ajanut Etelä-Euroopan maiden ja Saksan tukemana sitä, että euroalueen maat alkavat muun muassa kerätä yhdessä rahaa sukan varteen pahan päivän varalle. Sunnuntaina Euroopan keskuspankin väistyvä pääjohtaja, italialainen Mario Draghi kertoi Financial Times -lehden haastattelussa kannattavansa yhteistä rahoitusvälinettä, jolla tasoitettaisiin jäsenmaiden suhdanne-eroja.

Maanantaina myös Euroopan vakausmekanismin EVM:n pääjohtaja Klaus Regling kehotti Helsingissä kokoontuneita EU-maiden parlamentteja edistämään rahaliiton syventämiseen tähtääviä hankkeita. EVM syntyi finanssikriisin seurauksena tukemaan ongelmiin ajautuvia euromaita. Kriisirahastoa on vuosien saatossa vahvistettu.

– On selvää, että EVM:n rooli olisi helpompi, jos pankkiunioni ja yleiseurooppalainen talletussuoja saatettaisiin loppuun, Regling sanoi Helsingissä.

Talous- ja rahaliittoa halutaan tiivistää muun muassa siksi, että Euroopan keskuspankki on toteuttanut suuria elvytysohjelmia, ja sen jäljelläolevat keinot auttaa kriisitilanteessa ovat vähissä. Nyt on jäsenmaiden vuoro toimia.

"Euron kansainvälinen rooli vahvistuisi"

Reglingin mukaan talous- ja rahaliitto Emu on kehittynyt paljon viime vuosina. Se on vahvempi kuin vielä kymmenen vuotta sitten finanssikriisin alkuvuosina.

– Mutta se ei tarkoita, että kaikki on tehty. Järjestelmästä pitää tehdä kestävämpi ja vähemmän haavoittuva, Regling arvioi Ylen haastattelussa.

Reglingin mukaan EU:n komissio, Euroopan keskuspankki ja EVM ovat yksimielisiä: tarvitaan väline, jolla jäsenmaiden talouksia voidaan tarvittaessa vakauttaa.

– Jäsenmaissa siihen suhtaudutaan ristiriitaisesti, mutta se tekisi euroalueesta vastuskykyisemmän ongelmille ja vahvistaisi euron kansainvälistä roolia, Regling sanoo.

Toisin kuin esimerkiksi Ranskan valtiovarainministeriö, Regling ei käytä rahoitusvälineestä budjetti-sanaa. Hän puhuisi ennemmin uusiutuvasta rahastosta, josta valtio saa tukea kriisiin, mutta maksaa rahat takaisin toivuttuaan.

Kyse ei siis olisi pysyvistä tulonsiirroista vaan riskinjakamisesta rajattuna aikana. Millainen järjestelmästä tulee, on vain suunnittelusta kiinni, Regling sanoo.

– Malleja on useita, niistä pitäisi nyt keskustella tosissaan.

"Pohjoiset maat voivat itse tarvita vielä tukea"

Eurooppalainen talletussuoja tarkoittaisi sitä, että pankkien talousvaikeuksissa tallettajien rahat turvattaisiin yhteisesti. Nykyisin tallettajien suoja perustuu yksinomaan kansallisiin rahastoihin.

Korvausten maksaminen halutaan siirtää EU-tasolle, jotta pankkien kaatuminen ei voisi syöstä yksittäistä jäsenmaata velkaongelmiin.

Pohjoismaalaiset pankit ovat vaatineet, että ensin pitää saada huonossa kunnossa olevat eurooppalaiset pankit kuntoon. Myös virallinen Suomi on halunnut odottaa, että eteläisempien EU-maiden pankkijärjestelmien riskejä saadaan pienennetyiksi ennen talletussuojan käyttöönottoa.

Saksassa yhteinen talletussuoja taas on alkanut saada varovaista tukea, kun uusia mahdollisia malleja sen toteuttamiseksi on tullut pöydälle.

Regling sanoo ymmärtävänsä pohjoisten maiden pelkoja. Hänen mielestään päämäärän pitäisi kuitenkin kaikilla olla selvä, vaikka talletussuoja ei "vielä ensi vuonna" toteutuisikaan.

– Pohjoiset maat ajattelevat tyypillisesti, että ne eivät tarvitse yhteistä talletussuojaa, mutta seuraavassa kriisissä saattavat kärsiä muut kuin etelän pankit.

Hän ottaa esimerkiksi kotimaansa Saksan, joka joutui syytämään 60 miljardia euroa julkista rahaa pankkiensa pelastamiseen kymmenen vuotta sitten finanssikriisissä.

– Saksa käytti enemmän rahaa kuin mikään muu EU-maa Espanjaa ja Irlantia lukuun ottamatta, Regling huomauttaa.

Espanja ja Irlanti joutuivat kumpikin hakemaan EU-tukea rahoituskupliensa puhkeamisen jälkeen.

Uhanalaisten orankien suojelualueelta laittomasti tuotettua palmuöljyä on päätynyt suuryrityksille, kuten Nestlelle ja Unileverille, sanoo yhdysvaltalainen ympäristöjärjestö.

Rainforest Action Network -järjestön mukaan maailman suurimpiin lukeutuvat palmuöljy-yhtiöt Golden Agri-Resources (GAR) sekä Musim Mas ovat ostaneet öljyä tuotantolaitokselta, jonka raaka-aineet ovat peräisin hämäristä oloista.

Kyseessä on yksityisomisteinen laiton viljelmä Sumatran saarella Indonesiassa alueella, jossa sijaitsee yksi maailman suurimmista orankien luonnonsuojelualueista. Ympäristöjärjestön mukaan viljelmä on ”orankien maailman pääkaupungiksi” kutsutun suojelualueen sisällä.

Jäljet johtavat suuryrityksiin

Ympäristöjärjestön mukaan palmuöljy-yritykset ovat joko suoraan tai välittäjien kautta toimittaneet orankialueella tuotettua palmuöljyä myös muille suurille elintarvikealan yrityksille kuten suklaavalmistajat Mars ja Hershey, makeisvalmistaja Mondelez International, elintarvikeyhtiö General Mills sekä murojätti Kellogg’s.

GAR ja Musim Mas eivät uutistoimisto Reutersin mukaan ole vahvistaneet, mille yrityksille ne toimittavat palmuöljyä. GARin mukaan sen käyttämät tuotantolaitokset eivät hanki palmuöljyä luonnonsuojelualueelta. Yritykset ovat Reutersin mukaan kiistäneet hankkineensa alueella tuotettua palmuöljyä, ainakaan tietoisesti, ja korostaneet, että ne tarkkailevat hankkimansa öljyn tuotantoketjua.

Ympäristöjärjestö alkoi seurata palmuöljyn toimitusketjua Sumatralla noin vuosi sitten. Järjestön mukaan luonnonsuojelualueelta on raivattu sademetsää vuonna 2013 ja se on korvattu laittomasti öljypalmulla. Näiltä viljelmiltä on järjestön mukaan viety raaka-ainetta aivan luonnonsuojelualueen kupeessa sijaitseviin kahteen tuotantolaitokseen, jotka molemmat toimittavat jutussa mainituille palmuöljy-yhtiöille.

Kallis kauppakiista

Indonesia on yksi maailman suurimmista palmuöljyn tuottajista. Indonesia ja naapurivaltio Malesia tuottavat 85 prosenttia kaikesta maailmassa käytetystä palmuöljystä.

Palmuöljy on myös aiheuttanut kauppakiistan Euroopan unionin ja Indonesian välille sen jälkeen kun unioni ilmoitti päätöksestään lopettaa palmuöljyn käytön biopolttoaineiden raaka-aineena vuoteen 2030 mennessä.

Indonesia uhkaili nostavansa vastineeksi eurooppalaisten maitotuotteiden tuontitulleja.

Maailman toiseksi suurin palmuöljyvalmistaja Malesia on ilmoittanut, että se saattaa hankkia uudet hävittäjät Kiinasta eurooppalaisten valmistajien sijaan palmuöljyblokin takia. Kyseessä on arviolta kahden miljardin dollarin arvoiset kaupat.

Käytetään kaikkialla margariinista saippuaan

Palmuöljy on yksi maailman käytetyimmistä syötäväksi kelpaavista kasviöljyistä. Sitä käytetään laajalti eri tuotteissa margariinista saippuaan ja suklaaseen. Kosmetiikka- ja ruokatuotteiden lisäksi sitä on käytetty muun muassa biopolttoaineiden raaka-aineena. Useiden miljardien dollarien arvoinen teollisuudenala työllistää yksin Indonesiassa miljoonia ihmisiä.

Monikäyttöinen öljy on päätynyt viime vuosina tarkan syynäyksen ja julkisen tarkastelun kohteeksi. Ympäristöjärjestöjen mukaan palmuöljyn viljely kiihdyttää metsäkatoa ja että viljelmien alta on kaadettu muutaman vuosikymmenten aikana laajoja sademetsäalueita, joilla asuu orankeja ja muita uhanalaisia lajeja.

Villieläinten asuinala kutistuu

Metsää raivataan viljelymaaksi myös polttamalla. Kriitikoiden mukaan tämä aiheuttaa valtavia hiilidioksidipäästöjä ilmakehään ja voimakkaita savusumuja asuinalueille.

Indonesiassa on aloitettu viljelijöiden opetusohjelmia, joissa kerrotaan metsien polttamisen vaaroista. Kuluneen 50 vuoden aikana arviolta kahden Saksan kokoinen alue sademetsää on kaadettu, poltettu tai vahingoitettu.

Sumatran saarella orankien asuinolot kutistuvat. Kansainvälisen metsätutkimuslaitoksen johtaja Robert Nasi kertoo Reutersin haastattelussa, että Rawa Singkil Wildlife Reserve -suojelualueella on käynnissä ”hidas mutta jatkuva eroosio”.

– Pelkona on se, että jos tilanne jatkuu, orangit jäävät eristyksiin metsäsaarekkeelle viljelymaiden meren keskelle, Nasi sanoi Reutersin mukaan.

Lue myös:

Ympäristökatastrofi on jälleen lähellä Indonesiassa – maastopalot roihuavat sellupuun ja palmuöljyn tuotantoalueilla

Pakenin iltapäivällä kotoani puolessa tunnissa. Kyse ei ollut lähestyvästä taifuunista, niitä ei Pekingissä näe. Kyse on syntymäpäiväjuhlista.

Kiina järjestää tiistaina historiansa suurimman sotilasparaatin. Turvatoimet ovat kiristyneet viikonloppu viikonlopulta, ja paraatipäiväksi koko Pekingin historiallinen keskusta aiotaan sulkea. Metroasemat ovat pimeinä ja kaupoissa on lappu luukulla.

Myös kotini ja toimistoni jäävät suljetulle alueelle. Tietoa tulevasta oli tarjolla vähän. Pekingissä tuvallisuuteen liittyvät asiat pidetään yleensä tarkoituksella epämääräisinä.

Kellään ei tuntunut olevan tarkkaa käsitystä, mihin aikaan sulku alkaisi ja ketä se koskisi.

Pääsisin ehkä ulos mutta en takaisin. Saisinko edes lähteä, jos viivyttelisin? Ehkä, mutta riskiä ei voinut ottaa. Huomenna olisi tärkeä uutispäivä.

Keräsin nopeasti kaikki omistamani puhelinliittymät, piuhat ja mikrofonit, vähän suklaata ja kameran. Tungin laukkuun kaiken, mitä tarvitsisin saadakseni välitettyä edes jotain tietoa siitä, mitä Kiinan kansantasavallan 70-vuotisjuhlissa tapahtuu.

Hyppäsin pyöräni päälle ja poljin pohjoiseen kauemmas Taivaallisen rauhan aukiolta.

Maanantaiaamuun asti elättelin toiveita, että pääsisin seuraamaan paraatia paikan päälle. Kiinan ulkoministeriön lehdistöyksikkö oli jakanut tietoa tilaisuudesta niukasti ja tipoittain. Viimeiset kutsut aamuyön kokoontumiseen lähetettiin vasta päivää ennen paraatia.

Lopulta iso joukko eri maiden tiedotusvälineitä jäi juhlien ulkopuolelle, myös Yle. Ne jotka saivat kutsun, kokoontuvat aamuyöllä odottamaan paraatipäivän sarastusta.

Epäämällä pääsyn monilta kansainvälisesti tunnetuilta medioilta ja jopa pienen kielialueen toimittajilta, Kiina päätti taas näyttää, ettei se tarvitse ulkomaisia toimittajia saadakseen haluamaansa näkyvyyttä.

Pääsyn epääminen saattaa kuitenkin kääntyä Kiinan tavoitteita vastaan. Moni toimittaja luovutti jo lupasuon keskellä ja lähti suosiolla sinne, missä tapahtuu varmuudella: Hongkongiin.

Kiinan erityishallintoalueella lakiesityksestä alkaneet mielenosoitukset ovat kestäneet jo neljä kuukautta ja Kiinan suuri juhlapäivä on mielenosoittajille herkullinen hetki iskeä.

Civil Human Rights Front -järjestö on vannonut järjestävänsä mielenosoituksen vaikka poliisi ei ole antanut siihen lupaa. Julisteet ovat kehottaneet ihmisiä pukeutumaan kansallispäivänä mustiin.

Hongkongin johto on puolestaan perunut ilotulituksen ja juhlallisuudet turvallisuussyistä.

Kyynelkaasun täyteinen viikonloppu saattoi hyvinkin antaa esimakua tiistain tunnelmista. Poliisi ja mielenosoittajat ottivat lauantaina ja sunnuntaina yhteen rajummin kuin viikkoihin.

Kiinaa johtavalle kommunistisen puolueen juhlapäivänä tunteet ovat varmasti pinnassa puolin ja toisin.

Presidentti Xi Jinpingin johtamalle puolueelle 70-vuotispäivä on tärkeä ja herkkä hetki. Toisin kuin moni aatetovereistaan, Kiinan kommunistinen puolue on pysynyt vallassa 2020-luvun kynnykselle.

Siksi Hongkongin tapahtumat osuvat herkkään hermoon. Puolue voi ylpeillä talouskasvulla ja maan teknologisella kehityksellä, mutta yhtenäistä kansaa yhden aatteen takana sillä ei ole esitellä.

Hermostuneisuudesta kertoo muun muassa internetin sensuurin tiukentuminen äärimmilleen. Kielletyille sivuille ei paraativiikolla ole päästä edes Kiinan palomuuria kiertävillä palveluiden avulla.

Jos Kiina ei yrityksistään huolimatta voi hallita sitä, mitä siitä ulkomailla ajatellaan, se voi sentään rajoittaa omien kansalaistensa tietoa. Mannerkiinalaisten ei tarvitse tietää, että Hongkongin mielenosoittajista vain osa käyttää väkivaltaa ja tuhannet ihmiset haluavat ilmaista asiansa rauhanomaisesti.

Eräs kiinalainen tuttavani kertoi minulle vasta oman totuutensa: Hongkongin nuoret ovat kadulla, koska Yhdysvallat ja Britannia maksavat heille rahaa.

Huomenna tiistaina Kiina näyttää ennen kaikkea omilleen, että sillä on voimaa ja syytä juhlaan.

Itse joudun katsomaan kalustoa, sotilaita ja lippuja heiluttavaa kansaa hotellihuoneeni televisiosta. Pakoni ansiosta pääsen sentään kadulle haastattelemaan pekingiläisiä.

Ehkä joku heistäkin on aamulla television ääressä. Vaikka julisteet ympäri kaupunkia julistavat kunnian kuuluvan kansalle, paraatikadun varrelle tavallista kansaa ei päästetä.

Paraatin epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Turvatoimet ovat saaneet lähes koomisia piirteitä. Asuinalueellani viemäreiden kannet on sinetöity ja paraatiharjoitusten aikaan yleensä helppokulkuisesta portista on päässyt vain tarkan kulkukortin syynäämisen jälkeen.

Leijojen, kuvauslennokkien ja pulujen lennättäminen on kielletty.

Syyskuun viikonloppuiltoina olen sentään voinut kurkistella olohuoneeni ikkunasta vaivoin näkyvää tankkijonoa, joka on lipunut poispäin Taivaallisen rauhan aukiolta paraatiharjoituksista. Jos ikkunat olisivat suotuisampaan suuntaan, olisin saattanut kenties nähdä ydinaseen.

Huomenna tiistaina Pekingiä halkovalla pääkadulla marssii 15 000 ihmistä. Heistä moni on ylpeä maastaan ja täynnä isänmaallisia tunteita.

Omistautumisesta kertoo jotain se, että osa heistä on pukeutunut aikuisten vaippaan. Kiinalaislehden mukaan aikaa vessatauoille ei ole.

Puolitoista tuntia kestävä paraati kulkee sulun sisällä olevan kotitaloni ohi. Marssikadun nimi on “Ikuisen rauhan katu”.

Samalla kadulla kuvattiin vajaa 30 vuotta sitten Kiinan kansanarmeijan tankkien edessä seissyt mies. Kuva otettiin sen jälkeen, kun sotilaat olivat tyhjentäneet Taivaallisen rauhan aukion mielenosoittajista.

Tuolloin opiskelijat lähtivät laajoin joukoin Pekingin kadulle toistaiseksi viimeisen kerran kommunistisen Kiinan historiassa. Huomenna he lähtevät kadulle Hongkongissa.

70-vuotias Kiina on voimakas ja valtava. Mutta sillä on kiusallinen ongelma, josta sen ei ole helppoa päästä eroon. Sen on historia on jo kerran todistanut.

Aika hankala tilanne: lähes koko Suomi on väärässä paikassa.

Sadattuhannet kodit uhkaavat menettää arvonsa (HS 13.9.)

Asuntojen arvot romahtavat suuressa osassa maata (Yle A-Studio 18.9.)

Asuntomarkkinat jakautuneet jyrkästi voittajiin ja häviäjiin (IL 5.8.)

Syksyn uutisten viesti on selkeä: kaupungeissa asuntojen hinnat nousevat mutta maalla talot eivät kelpaa kenellekään.

Vielä selkeämpi on johtopäätös: Suomessa asunnot ovat väärässä paikassa. Hesarin jutussa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna sanoo, että vain kolme aluetta on selvästi turvassa arvon laskulta: pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku.

On tavallista, että ”alueet”, eli Helsingin ulkopuolinen Suomi rutistetaan puheenvuoroissa ja otsikoissa yhdeksi nipuksi ja julistetaan sille romahdusta, häviötä ja paikkaa jyrkän jakolinjan väärässä päässä. Tämä on aika raaka viesti, eikä huomioi erilaisia paikkakuntia, toiveita, asumisratkaisuja ja elämäntapoja.

Asunnot eivät ole vain ”varallisuutta”, jota aiotaan sopivan paikan tullen realisoida. Ne ovat ihmisten koteja. Jos Suomea katsoo muualta kuin kaupungista käsin, huomaa, että elämää on muuallakin kuin Helsingin seudulla, Turussa ja Tampereella.

On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Kukaan ei kiistä kaupungistumista. Kukaan ei kiistä maaseudun raja-alueiden tyhjenemistä. Kukaan ei kiistä asuntojen hintatilastoja. Mutta näistä tiedoista yhdessä ei synny vain voittajia ja häviäjiä. On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Otsikoissa vivahteet katoavat, ehkä siihen ollaan jo totuttu. Ongelma on se, että maalailu jakaa Suomen nollan arvoisiin purkukuntoisiin taloihin ja isojen kaupunkien arvokkaisiin keskustoihin. Valtava määrä elämää jää siihen väliin, ja se taas voi vaikuttaa siihen, miten mielikuvat kaupunki-maaseutu-akselilla muodostuvat. Voi kysyä, onko maakuntien tuhon lietsonta itseään toteuttava ennuste. Miksi kukaan rakentaisi tulevaisuutta paikkaan, joka on julistettu häviäjäksi?

Helsingissä törmää välillä ajatukseen siitä, että kaikki haluaisivat asua isossa kaupungissa. Se on hassu ajatus muun muassa siksi, että pääkaupunkiseudun asuinalueista suuri osa näyttää ihan samalta kuin taajamat ja asuinalueet muuallakin. Ei ole suurkaupungin sykettä Pakilassa. Siksi ihmiset kai siellä haluavat asua.

Mietitään vaikka näitä paikkoja: Joensuu, Rovaniemi, Inari, Kokkola, Kuopio, Oulu. Onko niissä kaikki mennyt?

Suomessa on yli puoli miljoonaa mökkiä. Näyttääkö siltä, ettei väki viihdy missään muualla kuin kaupungin keskustassa?

Kotimainen ruoka elää kukoistuskautta ainakin puheissa. Muistetaanko meillä, että joku ihan oikeasti tuottaa sitä ruokaa tuolla maakuntien Suomessa?

Digitalisaatio mahdollistaa monen työn tekemisen mistä vain, ja onneksi kotimaan matkailu lisääntyy. Ehkä joku huomaa näidenkin trendien kautta, että pitkin maata asutaan, eletään ja käydään töissä.

Helsingissä asuntojen hinnat ovat sairaan korkeita. Näiden asuntolainojen keskeltä käsin on vaikea käsittää, miksi edullinen koti on vain ongelma. Miksei kukaan toitota siitä, miten hyvä elämänlaatu on niillä, joilla on pienet asuinkulut? Kaupunkien keskustoissa asuvat lasketaan asuntokaupan voittajiin, mutta eivätkö voittajia ole myös ne töissä käyvät maakuntien ihmiset, joiden kaikki raha ei mene asumiseen?

Työt ovat eri paikassa kuin asunnot, sanotaan. Osa töistä on, osa ei. Juttelin Suomussalmen kunnanjohtajan Erno Heikkisen kanssa. Hän on 28-vuotias, palannut kotiseudulleen töihin. Suomussalmen työttömyysprosentti on 13, mutta tietyissä ammateissa, esimerkkinä palomiehet ja lääkärit, vaivaa työvoimapula. Koko Kainuussa työvoimapula pahenee lähivuosina, sillä työvoimasta poistuu 2018-2022 välisenä aikana yli 2700 ihmistä. Puhetta työvoimapulasta ei tahdota oikein uskoa, sanoo kunnanjohtaja Heikkinen. Vaikeahan sitä on uskoa, kun juttu toisensa jälkeen todistaa, että koko Itä-Suomi on väärässä paikassa.

Reetta Räty

Kirjoittaja on Kuusamossa kasvanut kirjoittaja, joka voisi hankkia kakkosasunnon Hossan tai Oulangan kansallispuistojen liepeiltä.

Aiheesta voi keskustella maanantaina 30.09. ko 16.00 asti.

Lue myös:

Uusi väestöennuste vahvistaa synkät pelot – Tilastokeskus: maamme väkiluku lähtee nykykehityksellä laskuun reilun kymmenen vuoden päästä

Pekka Juntin kolumni: Soinen maa ei elättänyt kaikkia

Tommi Kinnusen kolumni: Pääkaupunkiseudusta tuli median tarinoiden normi

Metallisavupiiput ovat yleistyneet Suomessa nopeasti 2000-luvulla, koska ne ovat kevyitä ja helppoja asentaa. Samaan aikaan tulipalojen määrä on kuitenkin kasvanut tutkijan mukaan huolestuttavasti.

Diplomi-insinööri Perttu Leppänen tutki Tampereen yliopiston väitöstutkimuksessaan metallisavupiippujen paloturvallisuutta. Tulipaloja on syttynyt Leppäsen mukaan myös uusista CE-merkityistä metallisavupiipuista.

Perttu Leppäsen mukaan kaikista savupiipuista syttyneissä asuinrakennusten tulipaloista vuonna 2012 jopa 70 prosenttia oli tapauksia, jossa savupiippuna oli metallisavupiippu. Määrä on suuri, koska metallisavupiippujen osuus kaikista Suomen savupiipuista on vain noin kymmenen prosenttia.

Metallisavupiippujen aiheuttamia tulipaloja oli Suomessa noin 500 vuosina 2004–2009, Leppänen havaitsi jo diplomityössään. Tulipalojen määrä on jonkin verran vähentynyt viime vuosina.

Tulisijoista ja savupiipuista aiheutuu yhteensä noin 600–700 tulipaloja vuosittain.

Väitöstutkimuksessa tehtiin kokeita laboratoriossa ja mitattiin tulisijojen savukaasujen lämpötilaa ihmisten kodeissa. Metallisavupiipun paloturvallisuuteen vaikuttavat tutkijan mukaan oleellisesti tulisijan savukaasujen lämpötila ja savupiipun asennustapa. Näissä on ollut ongelmia.

Vaarana on, että savupiipun lämpötilaluokka on liian matala. Tästä voi seurata savupiipun läpiviennin ylikuumeneminen.

Paloturvallisuus parantunut jo

– Suomessa ongelma on erityisen suuri, koska tulisijojen lämmitystapa on erilainen ja yläpohjien lämmöneristekerrokset monesti paksumpia kuin lämpimämmissä maissa. Näiden seurauksena lämpötilat savupiippujen läpivienneissä nousevat korkeammiksi, Leppänen sanoo.

Tutkimuksen avulla on pystytty Leppäsen mukaan vaikuttamaan metallisavupiippujen paloturvallisuuteen Suomessa. Nykyään tulisijoista ilmoitetaan savukaasujen lämpötila, joka soveltuu tutkijan mukaan paremmin savupiipun valintaan.

– Suomessa myynnissä olevat metallisavupiiput on nykyään testattu suomalaista asennustapaa paremmin vastaavalla tavalla, mikä on parantanut niiden paloturvallisuutta selvästi, Leppänen sanoo.

Suurimmat paloriskit ovat tilanteissa, joissa tulisija vaihdetaan tai lisätään yläpohjaan lämmöneristettä. Tutkija neuvoo kääntymään tulisija- ja savupiippuvalmistajien tai nuohoojan puoleen, jos oman savupiipun paloturvallisuus huolestuttaa.

Diplomi-insinööri Perttu Leppäsen väitöskirja Fire Safety of Metal Chimneys in Residential Homes in Finland tarkastetaan Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa perjantaina 11. lokakuuta.

Voit kommentoida jutun lopussa 30.9. klo 18.00 asti.

Heinolan torin tuntumassa sijaitsevan monikulttuurikahvilan sisältä kuuluu iloinen äänten sorina. Ovilla on ajoittain ruuhkaa, kun äidit kokoontuvat kerran viikossa yhteiseen tapaamiseen.

Mama's Café on maahanmuuttaja- ja kantaväestön äideille ja lapsille tarkoitettu kohtaamispaikka, johon on helppo tulla.

– Pyrimme luomaan sellaisen ilmapiirin, että tämä tuntuisi yhteiseltä olohuoneelta, kuvaa ohjaaja Pia Valkjärvi.

Rennon yhdessäolon, seurustelun, retkien ja muun tekemisen ohessa opitaan suomen kieltä ja kulttuuria.

Maahanmuuttajien oppimiskokemuksia kartoittaneen tutkimuksen mukaan juuri arkipäivän toiminnot ja tilanteet ovat niitä, jotka kehittävät suomen kielen kuuntelemisen, lukemisen ja puhumisen taitoa.

– Meillä käy Marokosta, Afganistanista, Turkista ja Irakista kotoisin olevia äitejä. Kantaväestöä, vastaanottokeskuksessa oleskelulupaa odottavia äitejä ja kotouttamisopiskelijoita lasten kanssa. Tänne ovat tervetulleita kaikki, Pia Valkjärvi kertoo.

Kotiäidit riskiryhmässä

Somaliasta sodan jaloista pakolaisena vuosi sitten Suomeen tullut Hamada Bashiir odottaa ensimmäistä lastaan.

– Tykkään käydä täällä, koska täällä on paljon muitakin.Teemme yhdessä ruokaa, keskustelemme ja leikimme lasten kanssa, hän kertoo.

Hamadalla on oleskelulupa ja hän on päässyt kotouttamistoimenpiteiden piiriin. Suomen kieli sujuu jo hyvin, mutta kaikilla ei ole samoin.

Kokemusten ja erilaisten selvitysten mukaan kotouttamistoimet eivät aina tavoita maahanmuuttajanaisia.

Riskiryhmässä ovat kotona lapsia hoitavat maahanmuuttajaäidit.

– Monilapsisissa, pienten lasten perheissä kotiäidit jäävät helposti neljän seinän sisään ja ilman ulkopuolisia kontakteja. Kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan voi olla vaikeaa, sanoo Väestöliiton monikulttuurisuuden asiantuntija Mina Zandkarimi.

Zandkarimin mukaan matalan kynnyksen toiminnot – oli kyseessä äiti-lapsikerho tai muunlainen keskustelu- tai vertaistukiryhmä – tukevat sopeutumista ja kielen oppimista.

– Oman kokemukseni mukaan vieras kieli vahvistuu puhumalla ja kontaktin ottamalla, mutta Suomessa ei noin vain mennä vieraiden ihmisten kanssa puhumaan ja treenaamaan suomen kieltä. Tässä mielessä myös ryhmät voivat toimia matalan kynnyksen kielenoppimispaikkoina.

Suomen kieli yhdistää

Mama’s Café on osa Jyränkölän Setlementin monikulttuurista toimintaa. Kaikkien yhteinen kieli on suomi.

– Äidit saattavat puhua keskenään vaikkapa arabiaa, mutta silloin kun tehdään asioita yhdessä, yhteinen kieli puuttuu ja silloin puhutaan suomea. Myös ohjaajien ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa pitää puhua suomea, kertoo Pia Valkjärvi.

Retkien ja muun toiminnan ohessa opitaan myös suomalaisia tapoja. Juhlista tutuiksi ovat tulleet joulu ja pääsiäinen.

– Välillä meillä on hemmottelutuokioita, jolloin vapaaehtoiset järjestävät lapsille jotakin mukavaa tekemistä toisaalla.

Ystävyyttä yli kulttuurirajojen

Yhteisöllisyyttä vahvistava toiminta voi ehkäistä maahanmuuttajaäitien syrjäytymistä monella tavalla. Äidit pääsevät vaihtamaan kokemuksia ja saavat toisiltaan tukea. Eri ikäisistä naisista koostuva ryhmä saattaa lievittää koti-ikävää.

– Maahanmuuttajien perhekäsitys on suomalaista laajempi. Ryhmä voi toimia kaivatun sukuyhteisön korvaajana, Väestöliiton Mina Zandkarimi toteaa.

Pia Valkjärven mukaan hienompia kokemuksia hänelle on ollut olla todistamassa tilanteita, kun äidit ovat tutustuneet yli kulttuuri- ja kansallisuusrajojen.

– Esimerkiksi vastaanottokeskuksessa vielä toisilleen tuntemattomat äidit ovat kohdanneet Mama's Caféssa, ystävystyneet ja lähteneet nauraen yhdessä täältä pois.

– And action! Ohjaaja Marja Pyykkö heilauttaa kätensä alas. Vihreä Jaguar lähtee merkistä liikkeelle ja lähes välittömästi noin 10-vuotias poika selässään hieman pienempi tyttö alkaa nousta hitaasti ilmaan, kuin lentoon auton perään. Ollaan Tampereen Pyynikillä, Sihja-elokuvan kuvauksissa.

Elokuvan takana on helsinkiläinen Tuffi Films, jonka tunnetuin työ on vuonna 2014 Oscar-ehdokkaaksi noussut Pitääkö mun kaikki hoitaa. Molempien elokuvien taustalta löytyvät käsikirjoittaja Kirsikka Saari ja tuottaja Elli Toivoniemi.

Lähes 3 miljoonan euron budjetilla tehtävän Sihjan suurin rahoittaja on Suomen elokuvasäätiö, joka tukee hanketta lähes 900 000 eurolla. Tampereen kaupunki on myöntänyt elokuvalle 100 000 euron tuotantotue, joka kattaa 15 prosenttia Tampereella syntyneistä tuotantokuluista.

– Kaupungin tuella oli iso merkitys sille, että Sihjaa kuvataan juuri Tampereella, sanoo Venla Hellstedt, toinen elokuvan tuottajista.

– Meidän tekijöiden kannalta on tosi tärkeää, että rahoitus järjestyy helposti, rahoittaja on luotettava ja rahoituspäätös tulee nopeasti. Tampereella tämä toimii hienosti.

Tamperelaiset yritykset hyötyvät tuesta

Puolitoista vuotta sitten käyttöön otettu tuotantokannustin on houkutellut Tampereelle muitakin tv- ja elokuvaryhmiä. Ensimmäisen vuoden aikana tukea myönnettiin sen verran kuin oli budjetoitu eli puoli miljoonaa euroa.

Kannustimella on selkeät säännöt. Kaupalliset tv-, elokuva ja vr-tuotannot voivat saada 10 prosentin maksuhyvityksen Tampereella syntyneistä tuotantokuluista.

Lisäksi tuotannolle voidaan myöntää 0–5 prosentin lisätuki sen mukaan, kuinka hyvin Tampereen seutu saa elokuvan kautta näkyvyyttä.

Tähän mennnessä suurin ja näkyvin kannustinrahaa saanut elokuva on Juice, josta Tampere maksoi lähes 83 000 euroa. Tuotantoyhtiö Yellow Film & TV:n arvion mukaan Tampereelle jäi yli puoli miljoonaa euroa, eli noin kolmannes 1,7 miljoonan euron kokonaisbudjetista.

Elokuvan teon välillisiä vaikutuksia, esimerkiksi kuvausryhmän kaupungissa vapaa-ajallaan käyttämää euromäärää, voi tietysti vain arvailla.

Tampereen tuella on tehty myös lukuisia tv-ohjelmia, muun muassa Gladiaattoreita, SuomiLOVEa ja Kontio ja Parmas -komediasarjaa. Niistä monen takana on tamperelainen tuotantoyhtiö.

– Tämän vuoden aikana Tampereella tehdään erilaisia asioita yli 30 elokuvaan tai tv-ohjelmaan. Täällä voidaan tehdä esituotantoa, varsinaisia kuvauksia tai jälkituotantoja, arvioi liiketoiminnan kehitysjohtaja Ilkka Rahkonen Business Tampereesta.

– Olemme halunneet muuttaa markkinaa niin, että Tampereella on Ylen oman tekemisen lisäksi myös kaupallista av-tuotantoa. Se on onnistunut hyvin. Tällä hetkellä kaikki isot kaupalliset elokuva- ja tv-yhtiöt joko tekevät tai suunnittelevat uusia hankkeita Tampereella.

Tampereen elokuvakomissiota, Film Tamperetta luotsaava Rahkonen näkee kaupungin tarjoaman rahoituksen ennemmin investointina kuin tukena – tuotantotuen säännöt takaavat sen, että jokainen euro tulee takaisin vähintään kymmenkertaisena.

– Tällä hyvin maltillisella investoinnilla syntyy uusia töitä, uutta liiketoimintaa ja uusia investointeja. Keskeinen tavoite on myös se, että alan ammattilaiset ja yritykset sijoittuvat tänne veronmaksajiksi. Jo nyt Tampereella on kymmeniä alan firmoja ja melkoinen joukko huippuosaajia.

Elokuvakaupunki Turun tukipotti puolet pienempi

Tampere ei ole ainoa Suomen kaupunki, joka tukee elokuvantekijöitä. Film Tampereen lisäksi Suomessa on viisi muuta alueellista elokuvakomissiota, jotka auttavat koti- ja ulkomaisten tv-sarjojen ja elokuvien tekijöitä esimerkiksi kuvauspaikkojen ja paikallisten yhteistyökumppaneiden etsimisessä.

Rahan jakaminen ei kuulu automaattisesti komission valikoimaan. Lapin elokuvakomission palveluita elokuvantekijät kehuvat todella hyviksi, mutta rahaa siltä ei saa.

Kaakon ja Pohjois-Suomen komissiot ovat tarjonneet rahoitusta satunnaisesti, mutta Tampereen lisäksi vain Turussa taloudellinen tuki on säännöllistä.

– Tuotannontuki on kehitetty kompensoimaan niitä ylimääräisiä kustannuksia, joita tuotantoyhtiöille tulee, kun ne kuvaavat Helsingin sijaan Turussa, kertoo Turun tukipäätökset tekevä elokuvakomissaari Teija Raninen.

Turku on tukenut elokuvantekijöitä jo 2000-luvun alusta asti. Varsinainen tuotannontuki on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Turun elokuvakomission budjetti on suuruudeltaan noin puolet Tampereen vastaavasta ja tukipäätökset tehdään tapauskohtaisesti.

Turku tunnetaan elokuvakaupunkina ja täällä on kehitetty elokuvamatkailua. Kaupungin saama imagohyöty on merkittävää. Teija Raninen

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana Turussa on kuvattu yhteensä yli 50 tv-sarjaa tai elokuvaa. Ilman tuotantotukea näitä projekteja ei olisi täällä tehty, Raninen sanoo.

Elokuvakomissaarin mukaan tuki palautuu kaupungille korkojen kanssa. Parin viimeisen vuoden aikana kaupunkiin on syntynyt seitsemän uutta av-alan yritystä ja paikalliset ihmiset ja yritykset ovat saaneet työtä.

– Turku tunnetaan elokuvakaupunkina ja täällä on kehitetty elokuvamatkailua. Kaupungin saama imagohyöty on merkittävää, Teija Raninen sanoo.

Muu maa hyötyy Helsingin tuttuudesta

Tampereen Pyynikillä Sihjan kuvausryhmä viettää ansaittua ruokataukoa. Marja Pyykkö kehuu elokuvan pääparin Elina Patrakan ja Justus Hentulan asennetta ja ammattitaitoa. Omapäistä Sihja-keijua ja kilttiä Alfredia näyttelevät 9- ja 12-vuotiaat tähdet ovat mukana elokuvan kaikkina kuvauspäivinä. 34 kuvauspäivästä 26 on Tampereella tai lähialueella.

Talouden lisäksi kuvauspaikan valinnassa painavat taiteelliset kriteerit. Sihjan tekijät halusivat tehdä elokuvaa nimenomaan Helsingin ulkopuolella.

– Suurin osa kotimaisista elokuvista tehdään Helsingissä ja siksi se näyttää elokuvissa jo kuluneelta. Tampereelta löytyi sellaisia kuvauspaikkoja, joita haimme – tehdas, lähiö, vesialue. Ja kaupunki on tosi nätti, Venla Hellstedt sanoo.

Myös studiokuvaukset olisi haluttu tehdä Tampereella, mutta kaupungin ainoa tarpeeksi korkea tv-studio Mediapoliksessa oli varattu vuodeksi eteenpäin.

Reilun vuoden kuluttua ensi-iltaan tulevassa elokuvassa Sihja ja Albert lentävät Pyynikin puutaloidyllin yllä. Pyynikin maisemien lisäksi valmiista elokuvasta voi yrittää etsiä vaikkapa Hervantaa, Nokiaa tai Kangasalaa.

Ilmatieteen laitos varoittaa voimakkaasta tuulesta maa- ja merialueilla tiistaina.

Suomenlahdella lounaistuuli puhaltaa 19 metriä sekunnissa ja aallot voivat paikoin nousta jopa neljän metrin korkuisiksi.

Ylen meteorologin Anne Borgströmin mukaan puuskat voivat yltää myrskylukemiin myös Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikoilla.

– Kovaa tuulta ennustetaan lisäksi Pohjois-Pohjanmaan rannikolle, Borgström sanoo.

Etenkin Ahvenanmaalla, Turun saaristossa ja Uudenmaan rannikolla on syytä varautua paikallisiin sähkökatkoihin.

Lännestä saapuva matalapaine tuo tiistain aikana runsaita sateita maan keskiosiin. Vettä voi sataa paikoin yli 20 millimetriä.

Illan aikana sadealue liikkuu pohjoisemmaksi ja keskiviikko on pitkälti poutainen.

Viikonlopuksi sää selkenee ja kylmenee. Perjantaista alkaen on odotettavissa yöpakkasia.

Sanomalehti New York Timesin mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump painosti Australian pääministeriä Scott Morrisonia puhelinkeskustelussa henkilökohtaisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Timesin mukaan Trump painosti Morrisonia auttamaan Yhdysvaltain oikeusministeriä William Barria keräämään tietoa oikeusministeriön tutkimuksia varten, joiden avulla Trump toivoo pystyvänsä osoittamaan erikoissyyttäjä Robert Muellerin raportin epäpäteväksi. Times perustaa tietonsa kahteen eri viranomaislähteeseen.

Lähteiden mukaan Trump otti yhteyttä Morrisoniin nimenomaan pyytääkseen Australian apua Barrin tutkimuksiin Muellerin raportista. Trump ja Barr pyrkivät Timesin mukaan todistamaan, että erikoissyyttäjä Muellerin raportti oli korruption ja poliittisen ajojahdin tuote.

Lähteen mukaan Trumpin ja Morrisonin välisen puhelun tekstiversioon pääsy rajattiin vain pienelle piirille presidentin läheisiä avustajia. Samoin tehtiin aluksi myös Trumpin ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin heinäkuisen puhelun tekstiversioiden kanssa.

New York Times ei ole saanut kommenttia Valkoisesta talosta tai Australian pääministerin toimistosta. Yhdysvaltain oikeusministeriön edustaja kieltäytyi kommentoimasta asiaa.

Tutkimukset Venäjän vaalivaikuttamisesta alkoivat Australiasta

Trumpin presidentinvaalikampanjassa ulkopoliittisena avustajana toiminut George Papadopoulos tapasi Australian Britannian-suurlähettilään Alexander Downerin lontoolaisessa hienostobaarissa Kensington Wine Roomsissa toukokuussa 2016, kun Yhdysvalloissa oli vaalipäivään vielä noin puoli vuotta aikaa.

Timesin mukaan miehet päätyivät viettämään alkoholinhuuruisen illan, jonka aikana Papadopoulos kertoi Downerille, että Venäjällä on niin kutsuttua poliittista törkyä demokraattien presidenttiehdokkaana olleesta Hillary Clintonista.

Downer kiisti tämän vuoden toukokuussa Australian yleisradioyhtiö ABC:lle antamassaan haastattelussa, että kyseessä olisi ollut kovat ryyppäjäiset. Myös Papadopoulos on kertonut juoneensa vain yhden gin & tonicin.

Muutoin miesten tarinat illasta eroavat. Papadopoulosin mukaan Downer vakoili häntä. Downerin mielestä taas on surullista, että hänet on vedetty mukaan salaliittoteoriaan.

Illan lopputuloksena kuitenkin Downer ja tapaamisen järjestänyt Australian suurlähetystössä työskennellyt Erika Thompson päättivät ottaa yhteyttä kotimaahansa kertoakseen Papadopoulosin tarinasta venäläisten Clinton-tiedoista. Nämä tiedot annettiin eteenpäin Yhdysvaltain tiedustelupalvelulle.

FBI aloitti tutkimukset Trumpin kampanjatyöntekijöiden ja venäläisten yhteyksistä heinäkuun 31. päivä 2016.

Lue myös:

Trump pyysi Ukrainan presidenttiä tutkimaan ex-varapresidentti Bidenin toimintaa – Ukrainan presidentti: Minua ei painostettu, puhelu normaali(25.9.2019)

"Ja sitten toinen asia: On paljon puhuttu Bidenin pojasta..." Lue sanasta sanaan, mitä Trump pyysi Ukrainan presidentiltä(25.9.)

NYT: Trumpin vaalikampanja-avustajan lörpöttely saattoi käynnistää Venäjä-tutkinnan (31.12.2017)