Se alkoi viattomista kokeiluista.

Käytin fitnessmittaria aluksi vain lenkillä tai salilla – en aina silloinkaan. En tutustunut sen mukana tulleeseen sovellukseen, josta saisi yksityiskohtaisempaa tietoa kalorien kulutuksesta, askelmääristä ja unenlaadusta.

Melko huonounisena en edes uskaltanut mitata uneni laatua, vaikka PolarA370-mittarini ei ominaisuuksiltaan mikään huippulaite olekaan. Pelkäsin, että todisteet huonosti nukutusta yöstä veisivät viimeisetkin unet.

Sitten kuulin, että huonouninen tuttavanikin käytti omaa mittariaan jatkuvasti. Päätin tehdä viikon mittaisen testin.

Lauantai

Illalla laitan kellon ranteeseeni ja lataan Flow-sovelluksen ennen kuin lähden lenkille.

Sovellus on simppeli. Se laskee päivän aktiivisuustavoitteen käyttäjän taustatietojen pohjalta. Sovellukseen määritellään paitsi oma ikä ja mitat myös se, onko työ enimmäkseen istumista, seisomista vai fyysisempää. Minulla se on lähinnä ensimmäistä vaihtoehtoa.

Sovellus piirtää jatkuvasti päivittyvää aktiivisuuspalkkia. Treeni piirtyy sinne tummansinisenä, sohvalla makoilu valkoisena. Mitä enemmän liikkuu, sitä tummempi väri. Lisäksi jokainen treeni kirjautuu sovellukseen erikseen ja sisältää tiedot kalorienkulutuksesta, rasvanpolttoprosentista ja sykevaihtelusta.

Testin lähtökohdista kerrottakoon sen verran, että ennen sen aloittamista en ole mikään himoliikkuja. Olen käynyt salilla 1–3 kertaa viikossa ja sen päälle satunnaisesti lenkillä.

Uneni tavoitepituudeksi määritän kahdeksan tuntia. Olen illalla tosi väsynyt, joten yllättävän vähän ahdistaa, kun pitää mennä nukkumaan.

Sunnuntai

Nukun pitkään. Aamulla noin tunnin kuluttua heräämisestä mittari värähtää ja näytölle ilmestyy teksti: Uniaikasi oli 9 tuntia 24 minuuttia. Kellon näyttö kertoo, että uneni laatu on 3,4 / 5. Eihän tässä ole mitään ongelmaa.

Flow-sovelluksessa eteen lävähtää viisiportainen asteikko, joka tiedustelee, kuinka hyvin omasta mielestäni nukuin. Hyvin. Se on omakin tuntumani.

Unta kuvaava tuntikäyrä on kuitenkin yllätys. Sen mukaan olen herännyt yön aikana yli 20 kertaa, ja yhteensä olen ollut hereillä melkein puoli tuntia. Itse muistan heränneeni kahdesti ja nukahtaneeni heti uudestaan.

Pitääkö huolestua, jos herää noin tunnin välein? Ehtiikö silloin koko yön aikana syvään uneen ollenkaan?

Uneen ja vuorokausirytmiin perehtynyt tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, ettei huoleen ei ole aihetta. Hänen mukaansa on normaalia herätä 20 kertaa yön aikana. Omia heräämisiään ei välttämättä aamulla muista.

– Ne ovat lyhytkestoisia, alle minuutin pituisia havahtumisia ja kuuluvat asiaan. Silloin kyseessä on REM- eli vilkeuni ja kevyt perusunta, joista voi havahtua hereille, Partonen sanoo.

Havahtumisia alkaa Partosen mukaan tulla yöunen puolivälin jälkeen, kun REM-unijaksot pitenevät ja ulkoiset häiriötekijät kuten äänet ja valot häiritsevät unta helpommin.

– Yön ensimmäinen puolisko yleensä sisältää kaiken syvän perusunen, josta ihminen ei juurikaan herää, vaikka joku toinen herättelisi siinä vieressä.

Päiväni kuluu kotihommissa, mutta kuitenkin liikkeessä. Iltapäivällä menen salille. Päivän aktiivisuussaldo on sen jälkeen 83 prosenttia.

Seuraavaksi on siis vedettävä rankempi tai ainakin pidempi treeni.

Maanantai

Aamu on poikkeuksellisen tuskainen. Kuvittelin nukkuneeni kohtalaisesti, mutta mittarissa näkyvä unisaldo vähän masentaa. Sen mukaan nukuin alle seitsemän tuntia.

Mittari tärähtää parin tunnin kuluttua siitä, kun olen tullut töihin. Passiivisuusleima. Mittari siis herjaa, että olen laiska. Sähköpöydän nostaminen ja tietokoneen naputus seisten ei auta. Leimoja tulee päivän mittaan seitsemän.

Voisi luulla, että viikonloppuna leimoja tulisi enemmän, mutta nähtävästi asia on päinvastoin.

Töiden jälkeen on pakko lähteä pienelle lenkille. Juoksen 20 minuuttia maksimisykkeillä, mutta päivän aktiivisuus jää silti tavoitteesta.

Mittarin huono puoli on, että sen akku ei kestä kuin pari päivää kerrallaan. Tunnin latausaikakin tekee tylsän harmaan loven Flow-sovelluksen päivään.

Olo on yhtä yksinäinen kuin silloin, kun oma puhelin on unohtunut työpäivän ajaksi kotiin.

Tiistai

Mittarin mielestä nukuin hyvin. Olen eri mieltä. Alan epäillä, ettei mittarin unitoiminto ole kovin luotettava.

Menin sänkyyn kello 23.30. Unikäyrä väittää, että olisin nukahtanut parissakymmenessä minuutissa. Muistan kuitenkin, että katsoin kelloa vielä puoli kahdelta yöllä. Heräsin myös kuuden aikaan aamulla pari tuntia ennen kuin nousin ylös, mutta mittarin mukaan olen nukkunut kahdeksaan asti.

Polarin mukaan käyttämäni fitnessmittari mittaa unta epäsuorasti liikemittauksen avulla. Liikettä mitataan herkällä kiihtyvyysanturilla.

Epäilen, että mittari mittaa enemmänkin paikallaan pysymistä kuin unta. Polarin mukaan tämä on mahdollista.

– Epäsuorat menetelmät voivat toisinaan tunnistaa valveen erheellisesti uneksi. Tyypillinen esimerkki on, että käyttäjä makaa hereillä kesken unien tai katsoo illalla televisiota, mutta rannemittari tulkitsee hänen nukkuvan, kertoo tuote- ja sykeasiantuntija ja koulutuspäällikkö Ville Uronen Polarilta.

Polarilta kerrotaan, että liikkeeseen perustuvat mittarit arvioivat unta ja valvetta tietyllä tarkkuudella eikä niitä ole tarkoitettu unihäiriöiden diagnosointiin.

– Riippumattomien tutkimusten mukaan Polarin laitteiden unimittaus tunnistaa unen ja valveen samalla tarkkuudella kuin tieteelliseen ja kliiniseen käyttöön hyväksytyt rannelaitteet, sanoo Uronen.

Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan ongelma on, että kaikki markkinoilla olevat fitnessmittarit, aktiivisuusrannekkeet ja vastaavat laitteet yliarvioivat nukuttua aikaa.

– Se on tyypillistä etenkin laitteille, jotka mittaavat liikeaktiivisuutta. Tarvittaisiin kolme mittalaitetta, jotta todella nähtäisiin, onko ihminen unessa vai ei.

Mittareita on Partosen mukaan myös testattu suhteessa polyunigrafioihin eli koko yön unen rekisteröinteihin ja katsottu, miten hyvin ne täsmäävät toistensa kanssa.

– Ongelmaksi on osoittautunut juuri se, että mittarit eivät pysty arvioimaan onko liikkumaton ihminen vuoteessa hereillä vai unessa. Sama koskee hereille havahtumista. Jos ei silloin liiku, laite ei tunnista valvetilaa.

Huonosti nukutusta yöstä ja unitutkijan tuomiosta huolimatta päivästäni tulee lopulta erinomainen. Huijaan ranneketta työmatkalla ja painan mittarista treenin päälle, vaikka kävely bussipysäkille kestää vain vartin.

Passiivisuusleimoja tulee tänään viisi. Illalla menen salille. Kotimatkalla ranneke alkaa täristä sen merkiksi, että päivän aktiivisuustavoite on täynnä. Piristyn heti.

Hiukan houkuttaisi pitää rannekkeen treenitoimintoa päällä vaikkapa siivotessa, kun se näkyy täyttävän aktiivisuustavoitetta näin helposti.

Keskiviikko

Kuvittelin nukkuneeni kohtalaisesti, mutta mittari on eri mieltä. Unitoiminto ärsyttää minua entistä enemmän. Kellossa näkyy olevan muutama automaattinen analyysi, jonka se tarjoaa näytille sen mukaan miten yö on sujunut. En usko siihen enää.

Tänään en ehdi salille enkä lenkille. Töissä on hektinen päivä, ja kotiin ehdin vasta puoli kahdeksan aikaan illalla.

Aktiivisuustavoitteesta on täyttynyt yhdeksän prosenttia. Työmatka bussipysäkille ilman treenitoimintoa ei juurikaan täytä sitä.

Polarin mukaan aktiivisuuden mittaus perustuu käden liikkeeseen, mitattuun sykkeeseen ja henkilön taustatietoihin. Treenin ulkopuolella aktiivisuuden mittaukseen vaikuttaa se, onko jatkuva sykeseuranta päällä vai ei.

– Kannattaa tarkistaa se mittarin asetuksista. Jatkuva sykeseuranta tarkentaa tuota ilman treenitilaa tehtävää mittausta. Jos se on päällä, laite tarkistaa sykettä säännöllisesti ja tarvittaessa mittaa sitä tiheämmällä aikavälillä, toteaa syke- ja tuoteasiantuntija Ville Uronen.

Laitan sykeseurannan päälle heti. Aktiivisuustavoite tosiaan täyttyy enemmän kuin ilman sykeseurantaa. Se kuitenkin syö myös akkua, joten en halua pitää sitä päällä jatkuvasti.

Aktiivisuutta voi Urosen mukaan vähentää myös esimerkiksi kassin kantaminen, jolloin käsi ei liiku normaalissa kävelyrytmissä.

– Silloin ero on huomattava. Kiihtyvyysanturi ei tunnista liikettä, mutta sykkeen avulla laite sen havaitsee.

Torstai

Olen nukkunut omasta mielestäni yön huonosti, mutta mittari hehkuttaa hyvää unenlaatua ja tarpeeksi pitkää unta. En enää usko.

Janoan tarkempaa tietoa uneni laadusta. Edistyneemmissä mittareissa on kuulemma toimintoja, jotka mittaavat unen syklit erikseen. Yle kertoi maanantaina Oura-sormuksesta, joka ainakin kehittäjiensä mukaan mittaa unta tarkemmin kuin muut puettavat laitteet.

Haluaisin tietää, kuinka iso osuus unestani on syvää unta. Auttaisiko uudempi ja parempi mittari? Uusinta mittariaan markkinoivan Polarin mielestä vastaus on kyllä.

– Se mittaa unta epäsuorasti liikemittauksen ja sykevälimittauksen avulla. Pulssivälejä mitataan optisesti ranteesta. Menetelmällä voidaan arvioida unen laatua. Se mahdollistaa myös unen eri vaiheiden erottelun, kertoo Ville Uronen.

Tutkimusprofessori Timo Partonen on eri linjoilla. Hän kertoo, että parhaatkaan mittarit eivät pysty erottelemaan univaiheita toisistaan.

Koko yön kestävissä polyunigrafioissa eli unen rekisteröinneissä käytetään aivojen sähköistä toimintaa mittaavaa laitetta EEG:tä, lihasten sähkötoimintaa mittaavaa EMG:tä ja silmien liikettä mittaavaa EOG-laitetta.

– Mittareissa ei ole näistä yhtäkään. Vain niillä voi erottaa univaiheet toisistaan eli nähdään, nukkuuko henkilö kevyttä tai syvää perusunta, onko mukana vilkeunta eli REM-unta tai valvetiloja, Partonen sanoo.

Lepoa ja aktiivisuutta mittaavan kiihtyvyysanturin, asentomittarin ja sykettä mittaavan ominaisuuden avulla pystytään kuitenkin Partosen mukaan tekemään jonkinlaisia päätelmiä unen laadusta.

– Sydämen sykevaihtelu kiihtyy REM-unessa. Kun on yhdistetty kiihtyvyysanturi, asentomittari ja sykevälin vaihtelua mittaava laite, voidaan hiukan tarkemmin sanoa, onko uni levollista vai rauhatonta.

En tänäänkään ehdi liikkumaan. Ahdistaa vähän.

Perjantai

Kahden päivän liikuntatauosta ahdistuneena käyn aamulla juoksemassa ja teen vähän lihaskuntoa ennen kuin aloitan työpäivän.

Päivän mittaan kertyy kuusi passiivisuusleimaa. Aktiivisuustavoitteesta uupuu illalla noin puolet. Tavoite täyttyisi mittarin mukaan esimerkiksi pelaamalla 15 minuuttia koripalloa.

Kun nyt vertaan kahta vähemmän aktiivista päivää keskenään huomaan, ettei laite mittaa aivotyöhön kuluvaa energiaa. Kulutus on osapuilleen sama, vaikka töissä on ollut toisena päivänä kiire, toisena ei.

Ylekin kertoi joitakin vuosia sitten uusista tutkimuksista, joissa älyllisesti haastavia tehtäviä tekevillä havaittiin stressihormoneiden tason kohoamista. Tämä puolestaan nosti sydämen sykettä ja verenpainetta, mikä heijastui suoraan myös energian kulutukseen.

45 minuuttia kestäneen testin aikana haasteellisten tehtävien kanssa painiskelevat kuluttivat jopa kaksinkertaisen määrän kaloreita.

Koripallon pelaamiseen ei nyt ole mahdollisuutta, mutta sen sijaan nappaan hulavanteen ja pyöritän sitä samalla, kun katson telkkaria.

Ärsyttää, koska 74 prosenttia on tänään paras, mihin pystyn. Jää vähän huono omatunto.

Ehkä pieni liikuntariippuvuus on hyväksikin.

Öisin en enää mittaria käytä.

Kuinka sinä mittaat itseäsi tai seuraat terveyttäsi älylaitteiden avulla? Millaisia laitteita tai mittareita käytät? Mitkä toiminnot ovat sinulle tärkeitä?

Uskotko laitteiden tekemiin analyyseihin, vai riittääkö sinulle pelkästään suuntaa-antava tieto? Oletko jäänyt koukkuun? Onko riippuvuus hyvä asia vai ahdistutko, jos mittari herjaa liikkumattomuudesta?

Kerro meille mielipiteesi! Voit keskustella aiheesta klo 22 saakka.

Pirkko Koposella, 69, on jännät paikat, kun elämä on järjestymässä uuteen kotiin.

Vaikka muutto on vielä kesken ja tavarat hakevat hieman paikkaansa, ehtii hän käydä saunansa ovella kurkkaamassa millaisissa tiloissa löylyihin pääsee, kunhan muutto on ohi.

– Täällähän tuoksuu jo ihan saunalta, toteaa Koponen ilmaa nuuhkaistuaan.

Jostain todellakin leijailee hieman tervan ja savun sekainen tuoksu, vaikka saunaa ei ole käytetty vielä kertaakaan.

Tarkalleen ottaen sauna ei ole ihan pelkästään Pirkko Koposen sauna. Sitä käyttää upouuden pientalon kolme muutakin asukasta, kunhan ovat ensin Koposen seinänaapureiksi muuttaneet.

– Mitenkähän me sitten saunavuorot jaetaan? Jotenkin niistä pitää varmaan sopia, mietiskelee Koponen ääneen.

Pohdiskelu osuu oikeaan, sillä asumismuodossa on kyse osittaisesta yhteisasumisesta niin kutsutussa modernissa kyläyhteisössä. Vajaassa kymmenessä vuodessa niitä on rakennettu Suomeen viisi. Uusin valmistui kesällä Kouvolaan.

Ei ehdotonta alaikärajaa

Pirkko Koposen ja kolmen muun asukkaan talo sijaitsee kuluneen kesän asuntomessualueella Korian Pioneeripuistossa Kouvolassa.

Virkkulankylän nimeä kantavassa yhteisössä on kahdeksan pientaloa, joissa jokaisessa on neljän asunnon lisäksi yhteiset oleskelutilat. Entisaikojen kyläyhteisön tuntua pyritään luomaan yhteisellä korttelitalolla. Sitä kutsutaan tuttavallisesti kylätaloksi.

Lähes asuintalojen keskipisteessä sijaitsevassa kylätalossa on keittiön ja Postin automaattipisteen sisältävä yhteinen oleskelutila sekä iso lasitettu terassi.

Terveyspalveluja virkkulalaisille tuottaa Kymenlaakson sosiaali- ja terveysyhtymä Kymsote.

Esimerkiksi tehostetusta palveluasumisesta Virkkulankylät eroavat siinä, että asukas voi räätälöidä itselleen palvelut, olipa sitten kyse kotiapu- tai hoivapalveluista – jos niille kokee tarvetta.

Virkkulankyliin on usein julkisuudessa liitetty määritelmät "ikäihminen", "vanhus", "seniori" tai "55 vuoden alaikäraja".

– Tämä on kolmannen elämän asumismuoto. Sille ei ole tarkkaa rajaa. Kolmas elämä voi alkaa 45-vuotiaana tai 65-vuotiaana, määrittelee Virkkulankylät kymmenisen vuotta sitten ideoinut Leo Tolonen, 74.

Nyt hän työskentelee kyliä hallinnoivan Kuusikkoaho Oy:n toimitusjohtajana.

Kun elämä lähestyy loppusuoraa

Idean Virkkulankylistä Tolonen kertoo saaneensa seuratessaan uutisia Suomen vanhushuollosta, johon oli tullut mukaan kansainvälisiä toimijoita. Myös palvelujen kilpailutuksista oli tullut arkipäivää.

Virkkulan syntytarinassa Tolonen kertoo ajatelleensa, että vanheneva ihminen oli jäämässä heitteille ellei jotain tehdä.

Tolonen – muun muassa entinen päätoimittaja, kustantaja ja Venäjän kaupan asiantuntija – päätti tehdä. Hän halusi kehittää Suomeen uudenlaisen vanhenevien ihmisten elinympäristön, jossa kolmas elämä voi alkaa.

Tolosen mielestä kolmas elämä voi alkaa esimerkiksi silloin, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa tai eläkepäivät ovat alkaneet, ja on aikaa harrastuksille ja omalle elämälle.

– Se on se vaihe elämässä, kun ei olla vielä loppusuoralla, mutta katsotaan jo sinne, lisää Tolonen.

Kouvolan Korian lisäksi Virkkulankyliä on Outokummussa, Joensuussa, Kauhavalla ja Porissa. Suunnitelma-asteella kyliä on parisenkymmentä. Asukkaiden kokemuksia uudesta asumismuodosta on Tolosen mukaan tarkoitus ryhtyä selvittämään lähiaikoina.

Yksinäisyydestä eroon

Virkkulankylien yhtenä tavoitteena on vähentää yksinäisyyttä yhteisöllisen vuokra-asumisen keinoin. Asuntojen ja kylätalon yhteistilojen avulla asukkaille on tarjolla seuraa samankaltaisissa elämäntilanteissa olevilta. Omaankin rauhaan pääsee niin halutessaan.

Suomen uusimmassa Virkkulankylässä yksinäisyyden poistamisessa auttavat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin vanhustyön eli geronomian kolmannen vuoden opiskelijat. He ovat asukkaiden käytettävissä kylätalossa kerran viikossa.

– Emme välttämättä itse järjestä tapahtumia asukkaille, vaan autamme heitä järjestämään tekemistä itselleen, sanoo opiskelija Hanna Uosukainen.

Opiskelijat ovat lanseeranneet tapaamishetkelleen nimen "geronomit keskiviikkoisin".

– Yhteinen tekeminen voi olla vaikka porukalla lenkkeilyä, jos asukkaat niin haluavat, lisää opiskelija Tuulikki Juppi-Meriläinen.

Yksinäisyyden poistaminen on tärkeää myös toimitusjohtaja Leo Toloselle, jolla on asiasta selvä ja painokas näkemys.

– Yksinäisyys on Suomessa kansantauti, sanoo Tolonen vakavana.

Ihmiset ja seura tärkeämpiä kuin seinät

Suomen johtava yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila pitää modernia kyläyhteisöasumista toimivana ajatuksena.

Hän arvelee, että Suomessa on kenties liian kauan ajateltu, että vanhuksen pitää pystyä asumaan omassa kodissa mahdolllisimman pitkään.

– Kyllä muut ihmiset ja seura ovat ainakin useimmille paljon tärkeämpää kuin omat seinät, sanoo Junttila.

Yhteisöasuminenkaan ei silti välttämättä sovi kaikille. Uuteen paikkaan asettuminen voi olla vaativaa, jos on jo ehtinyt asua yksin.

Niina Junttilan mukaan yhteisöasuminen vaatii sopeutumista myös muiden ihmisten tavoille.

– Mutta ihminen, joka tekee ratkaisun muuttamisesta tuommoiseen paikkaan, kaipaa varmaankin seuraa ja samalla turvallisuutta ja tekemistä ympärilleen. Meitä on monenlaisia, huomauttaa Junttila.

Vanhustyön keskusliiton mukaan yli 75-vuotiaista suomalaisista joka kolmas on kertonut kokeneensa yksinäisyyttä.

“Hypin seinille jos en näe ihmisiä”

Pirkko Koponen päätti muuttaa Kouvolan Virkkulankylään Korialle poikansa suosituksesta.

– Poika sanoi, että olisi kiva, jos asuisin lähempänä. Hän asuu noin kymmenen kilometrin päässä, ja hänen työmatkansa kulkee tästä ohi.

Aiemmin Koponen asui palvelutalon rivitalossa parisenkymmentä kilometriä kauempana Valkealassa. Sielläkin Koponen sanoo viihtyneensä.

– Juttelimme toistemme kanssa ulkona, ja hauskoja hetkiähän siellä oli.

Hauskoja hetkiä ja virkistävää toimintaa Koponen odottaa uudessakin asuinpaikassaan. Toiminta voi hänen mielestään olla oikeastaan mitä tahansa kunhan sitä tehdään yhdessä. Hän sanoo olevansa sosiaalinen ihminen.

– Jos menee päiväkin, että ei näe ihmisiä, niin johan sitä alkaa kävellä pitkin seiniä, tokaisee Koponen ja nauraa hersyvästi.

Hetkeksi hän menee kuitenkin mietteliääksi. Koponen muutti uuteen kotiinsa syyskuun alussa, ja naapureita on vasta muutama. Kylän 32 asunnosta vajaa puolet on varattu.

– Sitä mietin, että lähteekö tämä kehittymään niin, että tänne tulee paljon ihmisiä. Toivoisin, että tulisi.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin johto on käynnistänyt lisäselvitykset Uuden lastensairaalan tilanteesta. Yle kertoi maanantaina sairaalan hoitajien työkuormasta, resurssipulasta sekä potilasturvallisuuden vaarantaneista tapauksista.

Hoitajat lähettivät maaliskuussa kirjeen ongelmista sekä lastensairaalan johdolle että valvovalle viranomaiselle, joka selvittää yhä tilannetta.

Julkisuudessa esiin tulleita Uuden lastensairaalan ongelmia puidaan ensi maanantaina myös Husin hallituksessa.

STT:n tavoittamat Husin hallituksen jäsenet eivät kommentoi tilannetta, mutta korostavat, että mahdolliset ongelmat tulee selvittää pikaisesti.

Aluehallintovirasto arvioi, että sen vielä kesken oleva selvitys valmistuu alkusyksyn aikana. Avi ei kommentoi kesken olevaa asiaa.

Lue lisää:

Vastasyntyneen vauvan kuolema oli vain senteistä kiinni – hoitajat kertovat vakavista puutteista potilas­turvallisuudessa Uudessa lastensairaalassa

“Tässä meillä on peiliinkatsomisen paikka” – HUS:n toimitusjohtaja Juha Tuominen harmittelee Uuden lastensairaalan hoitajien pelkoa puhua epäkohdista

Ritva Metsola ja Marja Koivu kävelyttävät koiriaan koirapuiston vierustalla Kotkassa. Koirapuistoa reunustavat korkeat verkkoaidat, joiden sisälle naiset eivät astu.

– Ei voi tietää, onko siellä kaikki koirat rokotettu vai ei. Tänne ei kaivata koiria, joita ei ole. Karkuun emme aio lähteä, mutta koirapuistoon emme mene, sanovat molemmat rouvat painokkaasti.

Norjan tautitapaukset on herättäneet huolta ja keskustelua koiranomistajien keskuudessa.

– Olemme juuri puhuneet aiheesta. Olemme kauhuissamme, että mitä jos se leviää tänne, sanovat rouvat yhdestä suusta.

Yle Uutiset kertoi viikonloppuna, että Norjassa parisataa koiraa on sairastunut ja runsaat 20 koiraa on kuollut tuntemattomaan sairauteen. Oireena on ollut veriripuli. Maanantaina Kennelliitto suositteli koiranomistajia välttämään kuonokontaktia tuntemattomien koirien kanssa Norjan tautitapauksien vuoksi.

Myös Ruokavirasto suosittelee välttämään koirien tuontia Norjasta Suomeen sekä koirien viemistä Suomesta Norjaan.

Kennelliitto: Ei syytä paniikkiin

Epäilyt Norjan taudin leviämisestä Suomeenkin alkoivat Etelä-Pohjanmaalta, kun teuvalainen koiranomistaja päivitti Facebookissa sunnuntaina omien koiriensa sairastumisesta ja toisen menehtymisestä.

Suomen Kennelliitto suhtautuu vakavasti tautitapauksiin, mutta korostaa, että tauti ei ole levinnyt Suomeen.

Norjassa asuvat koirat eivät kuitenkaan edelleenkään saa osallistua Suomen Kennelliiton alaisiin koiratapahtumiin Suomessa. Kiellon jatkamisesta on päättänyt Kennelliiton hallitus. Tilannetta arvioidaan uudelleen ensi viikolla.

Kennelliiton mukaan suomalaisten koiranomistajien on syytä olla varovaisia, mutta paniikkiin ei ole syytä. Suomen Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Harri Lehkosen mukaan nyt on tärkeää pitää koiran rokotukset ajan tasalla.

– Emme tiedä, mistä tässä taudissa on kyse. On syytä pitää ne suositellut rokotukset kunnossa ja ainakin tarkistaa, että rokotukset eivät ole menneet vanhaksi, Lehkonen painottaa.

"En anna vieraan koiran tulla lähelle"

Kotkassa koiraansa ulkoiluttanut Ritva Metsola aikoo noudattaa Kennelliiton suositusta vieraiden koirien kuonokontaktin välttämisestä.

– En anna nyt kenenkään vieraan koiran tulla niin lähelle. Nämä tutut koirat on eri asia, sanoo Metsola.

Toisesta koirapuistosta Kotkasta löytyvät Juha Tuominen ja Jaakko Sinkko koiriensa kanssa. Heidän mielestään koirapuistoa ei silti tarvitse Tuomisen ja Sinkon mielestä karttaa, kun rokotukset ovat koirilla kunnossa.

– Sitten kyllä pitäisi olla aika eristyksessä. Kun on sosiaalinen koira, se tarvitsee seuraa ja niitä kavereita on koirapuistossa. Olemme käyneet siellä ihan normaalisti, sanoo Sinkko.

Myös Henna Uronen kertoo lukeneensa Norjan tautitapauksista somesta. Uronen käy yleensä koiransa kanssa koirapuistossa päivittäin ja myös antaa oman koiransa tervehtiä muita koiria.

– Ensin vaikutti siltä, että pitäisi olla varuillaan myös täällä Suomessa. Tänään sitten taas luin, että ei tarvitse olla varuillaan. Olen kuitenkin vältellyt koirapuistoon menemistä. Ehkä alitajuisestikin pitää hihnaa vähän tiukemmalla, kun ei oikein tiedä mistä on kyse, sanoo Uronen.

Suomessa kilpaillaan normaalisti

Norjassa koirien kokeet, kilpailut ja näyttelyt on peruttu ainakin ensi maanantaihin asti. Norja ei myöskään lähetä edustusjoukkueita kansainvälisen koiranjalostusliiton, FCI:n, kansainvälisiin mestaruuskilpailuihin.

Suomen Kennelliiton tietojen mukaan myös Ruotsin ja Tanskan Kennelliitot ovat kieltäneet Norjassa asuvien koirien osallistumisen tapahtumiin toistaiseksi. Islannin eläinlääkintäviranomaiset ovat asettaneet maahantulokiellon norjalaisille koirille.

Kennelliitto ei ole toistaiseksi rajoittamassa eikä kieltämässä kilpailuja tai koirakokeita Suomessa. Näillä näkymin myös Turun MM-agilitykisat järjestetään ensi viikonloppuna normaalisti.

– Norjalaisilta koirilta on tietysti pääsy evätty kaikkiin kilpailuihin ja kokeisiin Suomessa, linjaa Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen.

Sairastumisia kaikkialla Norjassa

Norjan eläinlääketieteellisen instituutin mukaan sairastuneita koiria oli jo perjantaihin mennessä noin 190 ja uusia sairastuneita raportoidaan yhä lisää.

Tautitapauksia on raportoitu 20. elokuuta alkaen. Sairastumisia on koko maassa; niitä on kirjattu 70 eläinklinikalta eri puolilta Norjaa. Sairastuneissa on kaikenikäisiä ja kaikenlaisia koiria. Tauti ilmenee verisenä ripulina, oksennuksena ja nopeasti heikkenevänä yleiskuntona.

Norjan Kennelliiton maanantaisen tiedon mukaan maan elintarvikeviranomaisille on ilmoitettu, että 25 koiraa on kuollut. Vielä ei ole varmuutta siitä, ovatko koirat kuolleet samaan tautiin. Oireet ovat kuitenkin olleet samanlaisia.

Useimmat sairastuneet koirat ovat kuitenkin toipuneet taudista nopeasti, kun ne ovat saaneet eläinlääkärin hoitoa.

Tutkittavaa on paljon

Suomen Kennelliiton tietojen mukaan kymmenelle koiralle on tehty ruumiinavaus ja näytteet on lähetetty Norjan eläinlääketieteellisen instituutin ja Eläinlääketieteellisen korkeakoulun analysoitaviksi.

Alustavien tulosten mukaan kuolleilta koirilta todettiin verinen suolistotulehdus. Tutkimuksissa löydettiin kaksi bakteeria, jotka molemmat voivat aiheuttaa ripulia. Toistaiseksi ei voida sulkea pois sitä, etteikö tauti voisi olla tarttuva.

Norjan eläinlääketieteellisen instituutin mukaan sairauden aiheuttajan tutkiminen on hyvin haastavaa. Mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi ruumiinavauksista saatavia tietoja täydennetään koirien taustatiedoilla, joita kerätään koiranomistajilta ja eläinlääkäriasemilta.

Norjan terveysviranomaisten mukaan viitteitä taudin tarttumisesta ihmiseen ei ole. Terveysviranomaiset painottavat kuitenkin huolehtimaan tarkkaan hygieniasta, kun ollaan koirien kanssa tekemisissä.

Koiranruokahuhu kumottu

Norjan Eläinlääketieteellinen instituutti on kumonnut huhut siitä, että taudin aiheuttaja voisi olla jokin tietty koiranruoka. Instituutin mukaan tähän mennessä saatu tutkimustieto ei tue tätä olettamaa. Sairastuneet koirat ovat syöneet useita erityyppisiä koiranruokia.

Koiran saama ravinto on vain yksi niistä tutkimuslinjoista, joita tutkijat seuraavat. Parhaillaan selvitetään, voisiko mahdollinen taudinaiheuttaja olla esimerkiksi vesi, sieni-itiöt, loiseläimet, bakteeri tai virus. Toistaiseksi tutkijat ovat sulkeneet taudinaiheuttajista pois salmonellan, kampylobakteerin ja tunnetut myrkyt.

Lisää aiheesta:

Kennelliitto suosittelee välttämään koirien kuonokontaktia – Ruokavirastoon tullut kymmenkunta ilmoitusta eri puolilta Suomea, viranomaiset rauhoittelevat koiranomistajia

Norjassa on kuollut yli 20 koiraa tuntemattomaan tautiin – Ruokavirastolta ja Kennelliitolta varoituksia Suomeenkin

Jutta Urpilaisen (sd.) ja Suomen hallituksen onnistumista EU-komissaarien tehtävien jaossa voi mitata kuvaannollisella vaa'alla. Mitä painavampi salkku, sen parempi Suomelle, ajatellaan.

Perinteisesti painavia salkkuja ovat olleet talouteen liittyvät tehtävät. Talouskomissaari vahtii vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista ja kovistelee budjettivajeidensa kanssa painivia jäsenmaita.

Kilpailukomissaarilla on valta torpata jättifuusioita ja määrätä miljardisakkoja yrityksille, jotka rikkovat unionin kilpailusääntöjä. Kauppakomissaari pääsee käymään neuvotteluita kauppasodasta ja kaupparauhasta.

Varapuheenjohtaja, kuten nyt vaikka Jyrki Katainen (kok.), on komission hierarkiassa korkeammalla kuin rivikomissaari.

Miten paljon salkkupuntarin viisari värähtää kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaariehdokas Urpilaisen kohdalla?

Pääministeri Antti Rinne (sd.) ja Urpilainen itse ovat sitä mieltä, että tehtävä on merkittävä. Rinteen mukaan Urpilainen sai työn, jollaista hallitus lähti hakemaankin.

Urpilainen puolestaan korosti, että hänen alaisuudessaan on EU:n ulkosuhdehallinto ja sadan miljardin euron määrärahat. Tosin hallinto ei ole yksin hänen näpeissään, vaan ulkosuhteiden kokonaisuudesta vastaa korkea edustaja Josep Borrell.

Urpilainen ryhtyy kirjoittamaan EU:lle Afrikka-strategiaa ja neuvottelemaan siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Tämä voi osoittautua painavaksi tehtäväksi, etenkin jos turvapaikanhakijoiden määrä lähtee taas kasvuun syksyn 2015 tapaan.

Työ voi olla myös pirullista, jos neuvottelukumppaneina on Turkin tai Libyan kaltaisia maita joilta EU ostaa yhteistyötä rahalla. Urpilainen joutuisi tasapainoilemaan EU:n arvojen ja rajat kiinni -linjaa vaativien EU-maiden välillä.

Afrikka-strategiassa täydellinen onnistuminen taas tarkoittaisi sitä, että maanosalla menee 20 vuoden päästä niin hyvin, että sieltä ei olisi enää tarvetta lähteä Välimeren yli Eurooppaan. Siitä Urpilainen ei välttämättä ehdi saada kiitosta.

Urpilaisesta tulee EU:n pehmeän vallan käyttäjä, mutta kovaa valtaa hänellä on niukasti. Hän ei juuri laadi uutta lainsäädäntöä eikä ole vahtimassa sitä, että jäsenmaat noudattavat EU-sopimuksia.

Entä Suomen kannalta? Katainen on kabinetteineen ollut tärkeä linkki suomalaisten ja komission koneiston välillä. Kolmasosa hänen vierailurekisterinsä tapaamisista oli viime vuonna suomalaistahojen kanssa.

Vaikka Suomen komissaarin tehtävä on ajaa Euroopan eikä Suomen asiaa, Kataisen kautta on voinut yrittää ujuttaa suomalaista näkökulmaa päätöksentekoon. Varapuheenjohtajan vastuulle on kuulunut yhtä ja toista suomalaisia kiinnostavaa bioenergiasta puolustukseen.

Suomalaisen edunvalvonnan kannalta Urpilaisen kumppanuussalkku on hankalampi. Paperiliitolla ja Patrialla lienee vähemmän annettavaa Afrikka-strategiaan kuin kiertotaloutta tai puolustusrahastoa koskevaan lainsäädäntöön.

Tämä ei silti tarkoita, että Urpilaisen salkku olisi kevyt. Oikea aika salkun punnitsemiseen on vasta jälkikäteen.

Maihinnousukenkä astuu tahdissa ja kuiva sora pöllyää. Alikersantti marssittaa uusia alokkaita ampumaradalle ja päättää laittaa porukan laulamaan samaa hävytöntä laulua, jonka itse oppi vain puoli vuotta aiemmin. Laulun sanat eivät kestä nykypäivän julkista tarkastelua, mutta eihän kukaan ole kuulemassa.

Tilanne on kuvitteellinen, mutta toimii esimerkkinä siitä, millaisia kokemuksia useilla varusmiespalveluksen käyneillä on ollut. Monet muistavat varusmiesjohtajien, ja ehkä muidenkin aliupseerien laulattamia epävirallisia marssilauluja. Näiden laulujen sanoitukset ovat usein rivoja tai herjaavia.

Kysyimme lukijoilta verkkosivuillamme, onko loukkaaviksi luettavia lauluja laulettu heidän palvelusaikanaan. Lisäksi kysyimme, millaisia laulut olivat ja millaisia ajatuksia ne herättivät.

Yleinen palvelusohjesääntö kieltää epäasiallisen kielenkäytön ja säädyttömän puhetavan, mutta vastausten perusteella vielä viime vuosinakin marssiessa on laulettu laulua, jonka sanoituksissa vallataan Ruotsi, naiset ja lapset raiskataan sekä poltetaan napalmilla.

"Ne kuuluu armeijaan"

Ylen verkkosivuilla selvitykseen vastasi yhteensä 895 henkilöä. Heistä yli puolet oli laulanut loukkaavaksi tulkittavia lauluja. Vastaajien varusmiespalveluksen ajankohdat vaihtelivat vuosikymmenten takaa tähän päivään asti. Osa vastauksista on merkitty juttuun kursiivilla.

Lauluja laulaneet kuvailivat sanoituksia muun muassa homofobisiksi, naisvihamielisiksi, rasistisiksi tai rivoiksi.

Vastauksiin mahtui myös suuri määrä niitä, jotka kyseenalaistivat Ylen tekemän selvityksen tarpeellisuuden tai pitivät sitä puolustusvoimien mustamaalaamisena.

Olihan ne rivoja, mutta ne kuuluu armeijaan. Hyvällä huumorilla laulettiin. Mielensäpahoittajat taas vissiin keksii tästäkin ongelmaa.

Ylelle vastanneiden keskuudessa eräs usein mainittu laulu oli pääpiirteissään seuraavanlainen.

"Punaisella farmarimossella, saapui joukko pitkätukkia. Pitkätukista pidä en, lippaan täytän hymyillen. RK-62 nakuttaa, pitkätukat lakoaa."

Eräässä seksuaalivähemmistöön viittaavassa riimitellyssä sanoituksessa laulettiin tutuista piirroshahmoista. Joissain vastauksissa laulun koukku on sensuroitu ja joissakin ei.

"Tiku Taku, Tiku Taku, Iines ja Aku, Roope on pomo, Hessu on vasen, vasen, kaks kolme."

Yksi tunnetuimmista härskeistä marssilaulujen sanoituksista kertoo pohjoisen alkuperäiskansan naisen sukupuolielimen kylmyydestä. Laulu on saapunut Suomeen Stanley Kubrickin Full Metal Jacket -elokuvan mukana. Elokuvassa merijalkaväen alokkaat lauloivat laulua kouluttajansa mukana.

"Itse homona ei ollut kivaa laulaa mukana"

Toisinaan marssilaulujen sanat voivat kohdistua myös laulujen laulajiin. Vastaajien joukosta löytyi muutamia, jotka olivat itse seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja joutuivat palveluksessa laulamaan lauluja, joissa vitsailtiin homoseksuaalisuudesta.

En halua muistella tarkemmin, kun olivat niin hävyttömiä. Itse homona ei ollut niin kivaa laulaa mukana.

Useissa vastauksissa kerrottiin, kuinka laulujen sanoituksia ei otettu vakavasti ja ne saattoivat huvittaa. Tänä päivänä ne kuitenkin tuntuivat ala-arvoisilta, mauttomilta tai lapsellisilta. Palveluksen suorittajien nuori ikä nostettiin esiin useaan otteeseen.

Kyllähän tuollaiset luritukset 18–19 -vuotiasta lasta huvittivat. Nykyään ymmärrän ehkä paremmin, kuinka ne saattavat olla loukkaavia.

Monia vastaajia sanoitukset eivät haitanneet ollenkaan. Laulujen kerrottiin herättäneen huvitusta ja hilpeyttä, sekä nostaneen yhteishenkeä. Kaikki nämä mainittiin useissa kymmenissä vastauksissa.

Mielestäni laulut tuotiin esiin humoristisesti ikään kuin sotilaskulttuurin esittelemiseksi, enkä usko, että niistä kukaan pahoitti mieltään. Intissä tehdään paljon hölmöjä asioita ja koin, että tämä kuuluu asiaan ja on kuitenkin varsin harmitonta.

Taustalla äijähuumorin perinne

Miksi varusmiesten keskuudessa sitten elää rääväsuinen laulukulttuuri? Turun yliopiston folkloristiikan tutkija Tuomas Hovin mukaan laulut liittyvät yhteisöllisyyden ja me-hengen luomiseen suljetussa yhteisössä.

– Ronski huumoriperinne on elänyt yleensä miesvoittoisissa yhteisöissä ja raskaan työn aloilla esimerkiksi metsätöissä. Tällaisissa yhteisöissä huumori on usein sellaista, mitä ei kotioloissa kehtaisi käyttää, Hovi kertoo.

Ylen verkkosivuille vastanneet perustelivat asiattomia marssilauluja useaan otteeseen armeijan raskaan arjen keventäjinä, eikä tarkoituksena ollut pilkan teko.

Eihän niitä nyt minkään pilkaksi laulettu, vaan tsemppaavana ja vielä jaksaa -meiningillä. Totta kai välillä näitä kasarmin huumoriveikkoja on, joilla ei löydy tilannetajua ja ne kitketään sitten kantahenkilökunnan voimin pois.

Varusmiesliiton puheenjohtaja Matias Pajulan mukaan marssilaulujen tarkoituksena on nimenomaan hengennostatus. Sanoituksilla on kuitenkin väliä.

– Epäkunnioittavat tai vaikka seksuaalivähemmistöjä solvaavat marssilaulut eivät ole sellaisia mitä niiden kuuluisi olla, Pajula sanoo.

Vaikka yksittäiset henkilöt eivät marssilauluista loukkaantuisikaan ja ottaisivat ne huumorilla, voivat ne Pajulan mukaan aiheuttaa vääränlaista henkeä varusmiesten kesken. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vihamielisyyttä vähemmistöjä kohtaan.

Vastaajissa oli paljon myös niitä, jotka kokivat laulut asiattomiksi ja puolustusvoimiin kuulumattomiksi.

Olin ajatellut, että armeija olisi "isänmaallinen" paikka, missä kypsät ja aikuiset miehet tekisivät työtä maanpuolustuksen puolesta sotaveteraaneja kunnioittaen, mutta totuus oli monesti toinen.

Muutama vuosi sitten asepalveluksen suorittanut henkilö kertoi, miten marssilaulujen sanoitukset kuvastivat osaltaan muutakin ilmapiiriä.

Poliittinen korrektius ei ollut juurikaan ilmiö armeijassa. Sotarikoksista vitsailu oli arkipäivää, samoin rasistiset vitsit.

Lauluja laulettiin monen vastauksen perusteella usein kantahenkilökunnan kuulumattomissa, niin kasarmialueella kuin sen ulkopuolellakin.

Kaikkialla näitä laulettiin pienen rangaistuksen uhallakin. Aina oli joku älypää, joka keksi tai tiesi hauskan laulun, jonka ehtii muonituskeskukseen mennessä metsäpätkällä vetäistä. Kokelaana ei näihin tullut alennettua ja yleensä kielsin jos poikkesi perusrallista.

Asepalvelun suorittaneiden vastaajien mukaan lauluja on laulettu vielä viime vuosinakin. Eräs tämän vuoden kesällä palveluksensa aloittanut kertoi seuraavaa.

Tuvassa ollaan kavereiden kanssa vitsailtu lauluista ja luettu niiden sanoja netistä, mutta julkisesti en ole niitä missään koko palveluksen aikana kuullut laulettavan. Aikaisemmin palveluksen käyneet kaverini ovat kyllä kertoneet rivoista marssilauluista.

Perinne elää selvästä kiellosta huolimatta

Kysyimme puolustusministeri Antti Kaikkosen näkemystä marssilauluihin. Kaikkonen kertoo sähköpostitse, että varusmieskoulutuksen tulee olla asiallista ja epäasialliset marssilaulut eivät kuulu Puolustusvoimiin.

– Kaiken toiminnan tulee olla läpinäkyvää ja sen on kestettävä ulkopuolinen tarkastelu. Yleinen palvelusohjesääntö määrittää pelisäännöt toiminnalle ja epäkohtiin tulee puuttua viipymättä, Kaikkonen kertoo.

Puolustusvoimien viestintäjohtaja everstiluutnantti Torsti Astrénin mukaan epävirallisia marssilauluja ei ole erikseen kielletty, mutta asia on muutoin täysin selvä, asiattomia lauluja ei saa laulaa.

Vaikka säännöt ovat kaikkien tiedossa, muistaa esimerkiksi varusmiesliiton puheenjohtaja Matias Pajulayksittäisiä sopimattomia lauluja omalta palvelusajaltaan.

Pajula kokee, että sopimattomien laulujen laulaminen on vähentynyt viime vuosina, eikä Varusmiesliitto ei ole saanut yhteydenottoja tällaisista lauluista.

– Puolustusvoimien kulttuuri elää ajassa ja tarkoituksena on kokoajan puuttua haitallisiin tapoihin. Tiettyä kulttuuria on vaikea kitkeä kokonaan pois, Pajula kertoo.

Konservatiivisessa ympäristössä muutos on hidasta

Puolustusvoimien yksiselitteisen kieltävä linja asiattomiin lauluihin on selvä, mutta laulujen kohtaloon vaikuttavat myös niitä kierrättävät henkilöt. Kaikkiin tapauksiin on mahdoton puuttua, mutta yleisen ilmapiirin muuttuessa tapaukset vähenevät väistämättä.

Poliittisen korrektiuden vaatimukset kovenevat, mutta joidenkin ihmisten mielestä asiassa on menty liiankin pitkälle. Vastareaktio näkyy erityisesti internetin keskustelupalstoilla ja äärilaidan poliittisten ryhmien puheissa ja mainoksissa.

Nuoren miespainotteisen ryhmän keskuudessa kielletty ja sopimaton laulu saattaa edelleen houkutella ympäristössä, joka poikkeaa muusta yhteiskunnasta.

Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kuvailee marssilaulujen perinteen toistamista riittimäiseksi toiminnaksi ja traditioksi. Heikkisen mukaan kyse on perinteisestä kielenkäytön tavasta, joka liittyy ihmisten välisiin valtasuhteisiin suljetussa ryhmässä.

– Lähtökohta kai on, että armeijassa tehdään, mitä käsketään. Käskijän rooli ja vastuu korostuvat. Tässä laulattaja käyttää valtaansa ja jopa kielellistä väkivaltaa alaisiaan kohtaan, Heikkinen kuvailee.

Folkloristiikan tutkija Tuomas Hovin mukaan huumorin kautta voi myös käsitellä kiellettyjä ja vaikeita asioita. Puolustusvoimien palveluksessa ollaan tekemisissä esimerkiksi tappamisen kanssa, mikä eroaa täysin siviilimaailmasta.

Ronskilla huumorilla haetaan usein rajoja ja myös ylitetään niitä. Nykypäivän rajat ylittävä huumori elää konservatiivisessa ympäristössä, vaikka muu yhteiskunta olisi muuttumassa. Hovin mukaan Puolustusvoimia pidetään perinteisenä paikkana ja sen takia muutos on hidasta.

Marssilaulujen sanoituksia Vesa Heikkinen kuvailee kieleltään vanhahtaviksi, arveluttaviksi ja halventaviksi. Selvää syytä, saati mitään hyväksyttävää perustetta näin voimakkaiden sanojen käytölle hän ei keksi, vaikka laululla lievennettäisiinkin stressiä ja luotaisiin yhteishenkeä.

– Nyky-yhteiskunnassa loukkaavaa kielenkäyttöä puolustetaan toisinaan sananvapauteen vedoten ja pidetään vain läppänä. Sanat ovat aina tulkintoja. Huumorin vedoten kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta esimerkiksi rikkoa lakia, Heikkinen kertoo.

Vaikka jotkin sanat ovat ennen olleet arkisia ja hyväksyttyjä, ne ovat Heikkisen mukaan nykyisin jo niin värittyneitä, ettei niitä voida käyttää edes historiallisessa yhteydessä.

Esimerkiksi monet elokuvat, kirjat tai laulut ovat jääneet ajastaan jälkeen, ja niiden välittämiä merkityksiä on ruvettu tarkastelemaan uudella tavalla kriittisesti.

– Eivät kaikki perinteet ole säilyttämisen arvoisia, Heikkinen kertoo.

Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.

Kainuun prikaatin varusmiehiä joutui tänään liikenneonnettomuuteen noin kuudelta illalla, tiedottaa Kainuun prikaati.

Varusmiehistä viisi vietiin ambulanssilla ja seitsemän puolustusvoimien ajoneuvoilla tarkastettaviksi Lapin keskussairaalaan.

Onnettomuus tapahtui kesken Pohjoinen 19 -paikallispuolustusharjoituksen tiellä 82 Ketolan ja Kemijärven välillä, kun Pasi-miehistönkuljetusajoneuvo törmäsi toisen Pasin perään, etummaisen väistäessä poroa.

Ajoneuvoissa oli yhteensä 28 henkilöä, joista 27 oli varusmiehiä ja yksi henkilökunnan jäsen. Viisitoista varusmiestä on tarkkailtavana Sarriojärven leirisairaalassa.

Harjoituksen johtaja: "Ei tietoa vakavista loukkaantumisista"

Harjoituksen johtaja, eversti Jari Osmosen mukaan tällä haavaa ei vaikuta siltä, että kukaan sairaalaan viedyistä olisi vakavasti loukkaantunut.

– Tässä vaiheessa ei ole tietoa mistään vakavista loukkaantumisista. Meillä on kuitenkin varotoimenpide, että käytetään tarkistuttamassa sairaalassa.

– Aina kun on kyse onnettomuudesta, jossa varusmiehiä on mukana, toimitaan näin.

Osmonen oli vielä yhdeksän aikaan illalla melko vähäsanainen tapahtuneesta. Hän ei itse ollut paikalla onnettomuuden tapahtuessa.

– Minun saamien tietojeni mukaan siinä on poroa väistetty ja sitten vielä on aurinko häikäissyt. Siinä on peräänajosta ollut kyse.

Onnettomuudessa olleet varusmiehet ovat olleet yhteydessä läheisiinsä.

Poliisi tutkii tapahtunutta.

Rami Aalto avaa kotitalonsa oven Kiteen Kesälahdella yhdellä kädellä. Toisen varassa hän pitelee pientä, vain kuukauden ikäistä vauvaansa.

Sylissä oleva pieni ihminen on myös syy siihen, miksi Aalto päätti 44-vuotiaana kouluttautua uudestaan.

Ennen Aalto asui Turussa ja työskenteli teatteriteknikkona. Sitten hän tapasi puolisonsa, muutti Kesälahdelle Etelä- ja Pohjois-Karjalan rajalle ja sai lapsen. Uudessa kotikunnassa vanhalle ammatille ei ollut käyttöä.

— Ei ainakaan niin paljon, että sillä olisi perhettä elättänyt, Aalto sanoo.

Lähiseuduilla oli kuitenkin töitä paljon enemmän kuin tekijöitä, joskin aivan toisella alalla. Aalto päätti ottaa suuren harppauksen ja kouluttautua lähihoitajaksi oppisopimuskoulutuksella, joka keskittyy vanhuspalveluihin.

Lyhyesti voisi todeta, että Aalto on kuin taivaan lahja uusille kotikulmilleen. Hän edustaa juuri sellaista ihmistä, joita muuttotappioista kärsiville alueille toivotaan.

Tarve hoitajille on kova

Koulupaikka järjestyi uudesta koulutusohjelmasta, jossa luokallinen aikuisopiskelijoita valmistuu suoraan ammattiin oppisopimuksen kautta.

Oppisopimuksessa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta Etelä-Karjalassa se on kohdennettu helpottamaan alueen kriittistä hoitajapulaa.

— Meillä on rekrytointiongelmia ja varsinkin kesällä ajoittain oli tiukkaa. On ollut päiviä, kun ei saada sijaisia ja päivän kuormitus voi nousta korkeaksi. Nyt toivotaan, että saamme vetovoimaa kotihoitoon ja Etelä-Karjalaan, kotihoidon palvelupäällikkö Miia Inna kuvailee tilannetta Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotelta.

Etelä-Karjalassa ongelmat ovat olleet suurennuslasin alla erityisesti viimeisen vuoden aikana, ja niihin ovat puuttuneet myös valvontaviranomaiset.

Ammattiliitto SuPer teki kesällä 2018 Eksoten kotihoidosta valvontapyynnön aluehallintovirastoon ja kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, sillä kotihoito ei täyttänyt lakien ja asetusten vaatimuksia.

Etelä-Karjalassa suuri ongelma on siinä, ettei hoitajia saada palkattua riittävästi. Kun henkilöstöä on liian vähän, työn kuormittavuus kasvaa.

Samalla alueen kotihoidon maine kärsii ja se houkuttelee uusia työntekijöitä alueelle entistä huonommin.

Tilannetta helpottaakseen Eksote aloitti Saimaan ammattioppilaitos Sampon kanssa pikaisella aikataululla uuden kohdennetun koulutusohjelman, jossa oppisopimuspaikat on järjestetty Eksoten kotihoitoyksiköissä. Opiskelijat valmistuvat lähihoitajiksi, jotka ovat suuntautuneet ikääntyvien hoidon ja kuntoutumisen osaamisalalle.

29 opiskelijan koululuokka aloitti opintonsa elokuussa. Heistä kaksi työskentelee opintojensa ajan muilla hoiva-alan toimijoilla, loput Eksotella. Valmistuttuaan uuden lähihoitajan ei ole pakko jäädä Eksotelle töihin, mutta opiskelijoiden sitouttamiseen pyritään kaikin keinoin.

Valoisia puolia kohti

Rami Aallon oppisopimuspaikka on Parikkalassa, jossa hän harjoittelee uutta ammattia. Alkuun opiskelijat eivät kulje kotihoidossa yksin, vaan ohjaajan kanssa. Ennakkoon Aalto sanoo tunteneensa alaa pintaraapaisun verran.

— Mitä nyt on lehdistä huonoja ja hyviä juttuja lukenut.

Huonoissa jutuissa puhutaan aina kiireestä ja liian pienistä resursseista. Se puoli on tullut esiin myös opiskelijalle. Aalto sanoo silti haluavansa keskittyä tekemään työnsä mahdollisimman hyvin, niillä mahdollisuuksilla kuin on annettu.

— Kun katson ohjaajaa ja muita, joiden mukana olen ollut, niin he tekevät työn niin hyvin, että vähäinenkin aika riittää. Ei se oikeasti tietysti riitä, mutta jos asiakkaalle antaa huomiota ja tekee työn hyvin, niin sitten se toimii. Toivottavasti kaikki tekevät niin, Aalto pohtii.

Hoitajille ja pomoille parempi vuorovaikutus

Etelä-Karjalassa kotihoidon tilannetta on pyritty korjaamaan ja kokonaisuus on saatu käännettyä oikeaan suuntaan. Siitä Eksote sai Superilta tunnustusta syyskuun alussa. Liitto antoi kiitosta huonoon tilanteeseen tarttumiseen ja erityisesti siihen, että Eksoten johto on alkanut kuunnella työntekijöiden kehittämisehdotuksia.

Superin asiantuntija Sari Erkkilä kertoi Ylelle, että uskoo, parannusten alkavan houkutella myös lisää työntekijöitä alueelle.

Eksoten kotihoidon palvelupäällikkö Miia Inna sanoo, että monia asioita pitää vielä kehittää ja sitä varten on olemassa suunnitelma.

Toistaiseksi paras muutos on tapahtunut keskustelukulttuurissa.

— On pyritty luomaan avoimuutta ja keskusteluyhteyttä henkilökunnan välille. Ajatuksia saa tuoda rohkeasti esiin. On paljon kysymyksiä, joihin ei heti pystytä tuomaan vastauksia. Niitä mietitään sitten yhdessä, Inna sanoo.

Työssäjaksamista pitää oppia

Uusien lähihoitajien koulutus tapahtuu käytännössä niin, että opiskelijat saavat lähiopetusta kolmena päivänä kuukaudessa.

— Koulussa käydään läpi lähihoitajan tutkintoon kuuluvia osaamisalueita ja sitten opiskelijalla on paljon omatoimista opiskelua. Suurimman osan työstä opiskelija oppii kentällä työskennellessä kotihoidossa, kuvailee sosiaali- ja terveysalan lehtori Anna-Maija Koskinen Saimaan ammattikoulusta.

Elokuussa alkanut oppisopimuskoulutus on toistaiseksi kertaluonteinen kokeilu. Koskinen toivoo, että se saa jatkoa. Oppisopimuskoulutukset ovat hänen mukaansa yleisesti hyvin suosittuja.

— Valtavasti olisi halukkaita. Toivotaan, että työnantajat innostuisivat tästä enemmänkin, Koskinen kertoo.

Koska sosiaali- ja terveysalalla työn kuormittavuus on tiedossa, siitä puhutaan paljon myös opiskelijoiden kanssa. Koulussa opiskellaan myös keinoja työssäjaksamiseen.

— Koulutuksen aikana käydään läpi keinoja ja aikuisopiskelijoiden kanssa tulee aitoa ja rehellistä keskustelua käytännön työkentästä. Oppiaineisiin kuuluu myös se, miten työssäjaksamista pitää itse edistää, Koskinen kuvailee.

Ulos asiakkaiden kanssa

Lähihoitajaksi opiskeleva Rami Aalto sanoo, että ei toki ole vielä alan asiantuntija, mutta uskoo voivansa vaikuttaa myös itse työhyvinvointiinsa.

— Hyvä huumori ja fiilis vaikuttaa paljon. Tuolla missä mä nyt olen ollut, on tosi mukavia ihmisiä ja se varmaan auttaa jaksamaan, jos raskasta.

Omaksi vahvuudeksi työssä Aalto mainitsee sen, etteivät jutut lopu ihan nopeasti kesken. Toisaalta juuri sosiaaliselle puolelle hän toivoisi työssä lisää aikaa.

— Olisi hyvä, että asiakkaan luona voisi olla pidempää. 5—10 minuutin käynnillä ei paljoa ehdi jututtaa. Olisi hienoa, jos asiakkaan voisi viedä ulos edes vartin kävelylle nyt kun säät sallivat. Siihen ei ilmeisesti ole aikaa, mutta toivottavasti tulevaisuudessa olisi, Aalto sanoo.

Ja vaikka ala on uusi, on Aallolle jo selvää, mikä siinä tuo itsellekin eniten iloa.

— Työssä parasta kun saa vanhuksen hymyilemään tai tapahtuu jotain positiivista. Se on aika priceless.

Kevytmoottoripyörät hyrähtävät syksyisessä illassa käyntiin, kun poikakolmikko valmistautuu lähtemään ajelulle. Alaikäisten kaverusten taskuista löytyy kevytmoottoripyörän ajoon oikeuttava ajokortti.

Pian siellä on myös henkilöautokortti.

17-vuotias Mauri Heiskanen työskentelee oppisopimuksella sähköasennusliikkeessä. Hänellä on jo liikenne- ja viestintävirasto Traficomin myöntämä ikäpoikkeuslupa, jolla hän saa henkilöauton ajokortin 17-vuotiaana.

– Pitää päästä töihin helposti talvella, koska julkiset eivät kulje sinne ja työpaikalla pitää päästä liikkumaan autolla.

Linja-autolla työmatkaan kuluisi kaksi tuntia. Heiskanen on haaveillut ajokortista siitä asti, kun kuuli, että se on mahdollista hankkia myös alaikäisenä.

– Aion aloittaa mahdollisimman pian autokoulun.

Eemeli Metelisellä ei vielä ole poikkeuslupaa, mutta hän aikoo pian hakea sitä. Hän pelaa jääpalloa, ja edestakainen matka kotoa Lappeenrannasta treeneihin on 200 kilometriä.

– Pelaan Mikkelissä jääpalloa Kamppareitten joukkueessa. Olisi kätevää, ettei tarvitse äidin tai isän lähteä joka ilta kuskaamaan sinne, Metelinen toteaa.

Ajokortti helpottaisi nuoren elämää suuresti.

– Kyllähän se pitää treeneihin päästä, ei auta sitten kuin kulkea bussilla tai vanhempien kyydillä, jos en saa poikkeuslupaa.

Metelinen suunnittelee kulkevansa autolla myös esimerkiksi kouluun.

– Jonkinnäköisellä roadtripilläkin voisi käydä ja kavereita aion myös kuljettaa.

Jo 11 000 hakenut poikkeuslupaa

Viime vuoden heinäkuussa voimaan tullut uusi ajokorttilaki höllensi ikäpoikkeusluvan saamista. Ennen tarvittiin erityisen painavia syitä, nyt perusteluiden ei tarvitse olla enää yhtä painavia.

– Luvan voi saada, jos nuorella on säännöllinen kulkemistarve kouluun, töihin, työharjoitteluun tai tavoitteelliseen harrastukseen, Liikenne ja viestintävirasto Traficomin erityisasiantuntija Henna Antila selittää.

Lupia on haettu reilussa vuodessa noin 11 000 kappaletta ja niitä on myönnetty jo 8 500 kappaletta.

– Uusi ajokorttilaki on vaikuttanut ihan huomattavasti määriin. Aikaisemmin ikäpoikkeuslupia haettiiin noin 20–50 kappaletta vuodessa ja niitä myönnettiin vain murto-osalle hakijoista.

Parhaillaan käsittelyä odottaa noin 2 600 hakemusta.

– Kyllä se mielestäni osoittaa, että nuorilla on säännöllisiä kulkemistarpeita. Suomi on perinteisesti pitkien etäisyyksien maa.

Kielteisiä päätöksiäkin on tehty. Niihin on päädytty Antilan mukaan esimerkiksi siksi, että kuljettavat matkat jäävät bussilla, junalla tai kävellen alle tuntiin tai joukkoliikenteen vuoroja tarvitsee odottaa alle tunnin.

– Muita kielteisten päätösten syitä ovat esimerkiksi se, ettei hakemuksella ole esitetty mitään omia kulkemistarpeita tai Traficomin määräyksen mukaista pakollista todistusta hakemisen perusteesta ei ole toimitettu.

Tällainen pakollinen liite voi olla esimerkiksi urheiluvalmentajan allekirjoittama todistus säännöllisestä ja tavoitteellisesta urheilutoiminnasta.

Poikkeuslupien määrä näkyy autokouluissa

Uusi ajokorttilaki mahdollistaa sen, että ajokorttia varten tarvittavien teoria- ja ajo-opetuksen suorittamisen voi aloittaa jo 16-vuotiaana.

Käytännössä kaikki opetus voi siis olla suoritettuna ennen ikäpoikkeusluvan hakemista. Jos poikkeusluvan saa, voi ajokokeeseen astella heti täytettyään 17 vuotta.

– Opetussuoritukset eivät vanhene. Ne eivät siis mene hukkaan, vaikka poikkeuslupaa ei saisikaan.

Jos poikkeuslupaa ei saa, voi rauhassa odottaa täysi-ikäistymistä ja jatkaa ajokortin hankkimista silloin.

Poikkeusluvalla saadun ajokortin säännöt ja oikeudet ovat täysin samat kuin täysi-ikäiselle myönnettävän kortin. Kulkemista ei ole rajattu esimerkiksi pelkästään treeni- tai koulumatkoihin.

Ikäpoikkeuslupahakemusten suuri määrä heijastuu jo autokoulujen oppilasmääriin. Koulutuspäällikkö Sampsa Lindberg Cap-autokoulusta kertoo, että varsinkin maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla sijaitsevissa autokouluissa nuoria kuljettajaoppilaita on yhä enemmän.

Lindbergiä henkilöauton kuljettajien nuori ikä mietityttää.

– 15–17-vuotiaiden vahinkoriski liikenteessä on huomattavan korkea verrattuna muutamaa vuotta vanhempiin.

Myös liikenneopettaja Tuukka Vuorinen on huomannut työssään, että 16-vuotiaalla ja 17-vuotiaalla kuljettajalla on eroa. Lappeenrannan Drive Centerillä työskentelevän Vuorisen mielestä nuori ikä pitäisikin huomioida opetuksessa.

– 17-vuotiaalla ajamiseen liittyvät moraaliset asiat ovat hyvin eri tasolla kuin vaikka 18- tai 19-vuotiaalla. Nuoremmat eivät juuri välitä siitä, sujuuko ajaminen liikennesääntöjen mukaisesti vai vähän sinne päin. Mitä enemmän ikää tulee, sen tarkempia ollaan.

Liikenneopettaja Tuukka Vuorinen uskoo, ettei poikkeuslupien suuri määrä vaikuta mopo- tai kevytmoottoripyöräkorttien hankkimisen määrään. Mopokortin voi saada 15-vuotiaana ja kevytmoottoripyöräkortin 16-vuotiaana.

– Kortteja haetaan niin eri-ikäisinä. Oman kokemukseni mukaan kevytmoottoripyöräkorttia haetaan nykyään entistä enemmän, siinä on oppilasmäärät kasvaneet.

Kevytauto ei ollut vaihtoehto

Sen sijaan kevytautojen määrässä ikäpoikkeusluvat voivat näkyä. 15–17-vuotiaille suunnatut kevytautot tulevat maanteille aikaisintaan ensi vuoden marraskuussa.

Kevytautolla tarkoitetaan tavallista henkilöautoa, jonka ajonopeutta on rajoitettu.

Kevytautoja koskevan lain oli tarkoitus tulla voimaan tänä vuonna. Lain voimaantuloa lykättiin, sillä EU-komissio antoi Suomelle huomautuksen kevytautojen turvallisuudesta.

– He, jotka ovat ehkä miettineet, että lapselle hankitaan kevytauto, lähtevät varmaan enemmän mukaan tähän ikäpoikkeuslupaprosessiin, liikenneopettaja Tuukka Vuorinen toteaa.

Mauri Heiskanen ja Eemeli Metelinen eivät harkinneet kevytauton hankkimista. Heiskasen mukaan kevytautot ovat turhan kalliita.

– Aiemmin minulla ei ollut tällaista kulkemistarvetta, joten en olisi kevytautoa tarvinnut 16-vuotiaana, Metelinen pohtii.

Lappeenrantalainen lähihoitaja Anne Karhu, 63, on äärimmäinen harvinaisuus. Hän on "työn sankareiden" eläkkeeksi kutsutulla työuraeläkkeellä ja nainen.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan tällä hetkellä pitkään työelämässä olleille tarkoitetulla työuraeläkkeellä on kaikkiaan yhdeksän. Heistä kaksi on naisia.

Suomessa on sentään kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa eläkeläistä.

– Kyllä tämä on tosi ihanaa aikaa, Karhu huokaa eläkkeelle päästyään.

Karhu on tyytyväinen ratkaisuunsa hakea työuraeläkettä – eikä sen hakeminenkaan ollut kovin hankalaa.

Mikä työuraeläkkeestä oikein tekee vain muutaman suomalaisen eläkemuodon?

Pitkästä puurtamisesta pitäisi hyötyä

Entisessä Neuvostoliitossa ryhdyttiin 1920-luvulla palkitsemaan parhaita työläisiä. Heitä kutsuttiin työn sankareiksi.

Annettiin prenikka ja kunniakirja vähintään 35 vuotta työskenneelle erityisen ansioituneelle henkilölle. Joskus saattoi saada myös tavaralahjoja.

Vuoteen 1991 mennessä työn sankareita oli yhteensä yli 20 000. Nimike oli ajan myötä muuttunut sosialistisen työn sankariksi. Sitten Neuvostoliitto hajosi.

Suomessa "työn sankarin" on täytynyt paiskia töitä vähintään 38 vuotta. Se on vähimmäisvaatimus vuoden 2017 eläkeuudistuksessa kehitetylle työuraeläkkeelle, jota ryhdyttiin oitis kutsumaan "työn sankarin" eläkkeeksi.

Idea on vähän sama meillä ja naapurissa: vuosien työn pitäisi näkyä jossain.

Harvojen herkku

Eläkeiän rajaa nostettiin vuoden 2017 eläkeuudistuksessa. Vanhuuseläke alkoi karata niiltä pitkään raskaissa töissä olleilta, joiden krempat eivät vielä oikeuttaneet työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Kehitettiin työuraeläke, joka tarjoaa heille väylän päästä eläkkeelle hieman virallista vahuuseläkeikää aiemmin

Työuraeläkkeen suosio on kuitenkin jäänyt vähäiseksi ja siitä hyötyneiden eläkeläisten määrä marginaaliseksi.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan työuraeläkkeellä on tähän mennessä ollut viime ja tämän vuoden aikana yhteensä 32 henkilöä. Viime vuonna heitä oli 21 ja tänä vuonna 11.

Työuraeläkkeen saaneet ovat olleet hyvin lähellä virallista vanhuuseläkeikäänsä, joten suurin osa on jo siirtynyt vanhuseläkkeelle.

Tämän vuoden heinäkuun lopussa näistä kaikista "työn sankareista" oli työuraeläkkeellä vanhuuseläkettä odottamassa enää yhdeksän. Heistä vain kaksi on naisia.

Paljon porua

Työuraeläkeläisten määrä on käsittämättömän pieni verrattuna siihen poliittiseen vääntöön ja julkisuuteen, jonka uusi eläkelaji eläkeuudistuksen yhteydessä synnytti.

Kaikki alkoi Rukan lumilla 2009. Silloiselle pääministeri Matti Vanhaselle (kesk.) valaistui kesken hiihtoloman, että Suomen orastavaa kestävyysvajetta pitäisi torjua nostamalla eläkeikä 63:sta 65:een.

Ay-järjestöt pillastuivat ja uhkasivat jopa yleislakolla. Raskasta ja pienipalkkaista työtä tekevät kauhistuivat eläkeiän karkaamista.

Ajatus jalostui lopulta eläkeiän asteittaiseksi nostamiseksi. Tunnelmaa taltutettiin kehittämällä työuraeläke ja SAK, STTK ja Kuntatyönantajat sekä EK hyväksyivät lopulta uuden eläkeratkaisun. Akava jäi sovun ulkopuolelle.

Nopeasti tajuttiin kuitenkin työuraeläkkeen tiukat ehdot. Sen voi saada 63 vuotta täyttänyt ja vähintään 38 vuotta rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä ollut henkilö, jonka työkyky on sairauden, vian tai vamman vuoksi heikentynyt, mutta kuitenkin vähemmän kuin täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää.

Hakuprosesissa kaikki vaatimuskohdat pitäisi vielä pystyä selvittämään kirjallisesti työhistorioin ja lääkärinlausunnoin.

Näytti siltä, että eläkkeen voi saada vain yksijalkainen puolisokea kiviporariveteraani. Alkoi kirjoittelu siitä, että työuraeläke olisi vain teollisuusmiesten eläkelaji.

Toinen huomio oli se, että eläkehän on käytännössä huononnettu työkyvyttömyyseläke – eläkepotti ei enää karttuisi työuraeläkkeen aikana toisin kuin työkyvyttömyyseläkkeellä. "Työn sankari" jäisi vanhuuseläkkeelle pienemmällä eläkkeellä kuin pitkään työkyvyttömänä ollut.

Ei ihme, että hakijoita ei ole ollut rynnäköksi asti.

Suurta ryntäystä ei halutakaan

Eläkeasiantuntijat ovat arvioineet, että työuraeläke ei olisikaan kovin vetovoimainen uudistuksen alkuvuosina. Eläkejakso jää silloin kovin lyhyeksi: 2018 se oli vain kolme kuukautta ja tänä vuonna 63 vuotta täyttäville puoli vuotta, eli se aika, jonka eläkeuudistus loitonsi vanhuuseläkkeen alinta alkamisaikaa.

Moni ei ole halunnut lähteä hakemaan paljon paperityötä vaativaa eläkettä muutaman kuukauden takia.

Toisin voi olla muutaman vuoden kuluttua. Silloin vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneet alkavat lähestyä 63 vuoden ikää ja vanhuuseläke siintää vasta parin vuoden päässä 65 vuoden ikäisenä.

Silloinkaan Suomessa ei nähtäne suurta "työn sankarien" joukkoa. Suomen Kuvalehti kertoi eläkeuudistuksen suunnitteluvaiheessa käsiinsä saaneesta sosiaali- ja terveysministeriön muistiosta, jossa todettiin, ettei työuraeläkkeelle voisi päästää vuosittain yli 2 000:ta henkilöä.

Edes poliisit ja palomiehet eivät voi päästä automaattisesti eläkkeelle alle 65-vuotiaina, vaan jokaisen työntekijän kohdalla pitää tehdä yksilöllinen arvio, muistiossa todettiin.

Taustalla väijyi kestävyysvaje eikä millekään ammattikunnalle haluttu myöntää oikotietä eläkkeelle. Tarkoituksena oli päinvastoin tukkia niitä ja pidentää ihmisten työuria.

Arkikokemus on hyvä

Anne Karhun työuraeläke osoittaa, että sen saaminen ei ole aivan mahdotonta.

Karhu valmistui perushoitajaksi 1976 ja on tehnyt 43 vuoden työuran lähihoitajana vanhustyössä. Hoitotyö on ollut fyysiesti raskasta ja aiheuttanut muun muassa nivelrikkoja.

– Työn aiheuttamat rasitukset ovat jo useamman vuoden kropassani tuntuneet. Haittavaikutuksia on tullut arkeen, Karhu kertoo.

Työuraeläkkeestä Karhu luki lehdestä.

– Kun uudistus tuli viittasin silloin sille kintaalla. Vaivani eivät vielä olleet silloin sillä tasolla. Mutta nehän lisääntyivät ja työterveys sitten vinkkasi tästä minulle.

"Tämä olikin ihan selvä juttu"

Hankalalta vaikuttanut hakumenettely hieman toppuutteli Karhua.

– Kyllä se arvelutti. Siinä pisteessä, kun työterveyslääkäri sanoi, että tämä on ihan selvä juttu, niin ajattelin, että katin kontit – tämä mikään selvä ole, Varman lääkärithän ne tämän päättävät. Mutta loppujen lopuksihan tämä olikin ihan selvä juttu!

Karhun mukaan kaikki sujui hyvin, vaikka toki hän joutuikin tekemään hakulomakkeiden ja työterveyslausuntojen hankkimisen lisäksi paljon paperityötä: työhistoriasta piti kirjoittaa kokonainen essee.

Mukaan tulivat kaikki työpaikat, lasten syntymät, hoitovapaat, kaikki sairaudet ja sairauslomat. Työnantaja joutui kirjaileman toisen selonteon työstä ja Karhun työnkuvasta.

Haku sujui hyvin ja nyt Karhulla on puoli vuotta "työn sankareille" räätälöityä eläkettä ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä. Aika oli muutenkin sopiva, sillä Karhun puoliso on ollut jo kolme vuotta eläkkeellä ja pari lastenlasta peruskouluikäisiä.

Villasukan kantapään opettelua

Varsinaista heikkoutta työuraeläkkeestä Karhu ei löydä.

– Onhan tässä se, että eläke on sitten se, mikä se on tähän asti, eikä se enää siitä nouse. Mutta minulla ei ole tätä kuin puoli vuotta, niin eipä tulot sieltä paljoa enää nousisikaan, vaikka töissä olisinkin.

– Ja kyllähän tämä on sellaisen henkisen vapautuksen tuonut!

Karhulla ei ole suuria suunnitelmia eläkevuosien varalle. Nyt ehtii hoitaa pihaa ja harrastaa kelloon katsomatta.

– Jotain uuttakin täytyy arkeen vielä tuoda. Jahka syksyn pimät tulevat, niin villasukan kantapään kutomisen ajattelin opetella. Pitää olla tavoitteita, "työn sankari" Karhu suunnittelee.

Työn sankareita nimitetään taas

Ja kerrottakoon lopuksi, että työn sankarin arvonimi ei kadonnut Venäjältä Neuvostoliiton myötä. Presidentti Vladimir Putin otti sen uudelleen käyttöön vappuna 2013, jolloin prenikan rintaan sai viisi venäläistä työn sankaria.

Se oli neljä vähemmän kuin työuraeläkeläisiä on Suomessa.

Vuonna 2015 turkulainen Joni Vainio nautti heinäkuisesta auringonnoususta ilman kiirettä. Kotimatkan rauha muuttui kuitenkin äkisti, kun kävelyreitille osui arviolta parikymppinen, Vainiolle entuudestaan tuntematon mies.

Miehen olemus kiinnitti Vainion huomion. Hän pysähtyi ja alkoi juttelemaan.

– Menin vierelle ja kysyin, onko kaikki ok. Tajusin heti, että ei ole.

Nyyhkivä mies alkoi kertoa ongelmistaan. Vainio muistaa miehen toistelleen, kuinka hänen elämänsä on pilalla ja turhaa – kuinka hän on pilannut kaiken.

Miehet jatkoivat keskustelua, ja samalla Vainio asettui niin, että voisi estää mahdollisen itsemurhayrityksen parhaansa mukaan. Mies kielsi soittamasta apua, mutta Vainio näppäili vaivihkaa hätänumeron ja antoi päivystäjän kuulla keskustelun.

Minuutteja myöhemmin poliisit saapuivat paikalle, ja tilanne raukesi.

– Siinä hetkessä sitä ei oikein edes tajunnut. Olin vain siinä ja pyrin estämään yrityksen. Kun poliisit lähtivät, istuin hetkeksi alas. Siinä vasta iski päälle emotionaalinen puoli, että mitä juuri tapahtui.

MIELI Suomen Mielenterveys ry:n tuoreen kyselytutkimuksen mukaan joka kolmas 18–34-vuotiaista suomalaisista kertoo harkinneensa vakavasti itsemurhaa jossain elämänsä vaiheessa.

Puhuminen saa aivot järkeilemään

Joni Vainio teki itsetuhoisen kohdatessaan sen, mikä on kaikkein tärkeintä: hän pysähtyi ja puuttui tilanteeseen.

– Tärkeää on yrittää saada puhekontakti ihmisen kanssa ja hälyttää apua, sanoo kriisityöntekijä Jannecke Lindqvist MIELI ry:stä.

112:een kannattaa soittaa, vaikka itsemurhaa aikova sen kieltäisi. Vaikka ihmisen pyrkimys kuolla on hyvin voimakas, se voi hetken päästä olla aivan toinen.

– Se avun tarve ylittää kaiken muun, samalla tavalla kuin vaikka sydänkohtauksen saaneen ihmisen kanssa, Lindqvist sanoo.

Ylläpitämällä keskustelua voi saada arvokkaita lisäminuutteja, ennen kuin muu apu ehtii paikalle. Itsetuhoisen kanssa puhuminen on muutoinkin viisasta, sillä pelkkä puhe sulattaa tuskan tunnetta.

– Puheen tuottaminen aktivoi etuaivolohkoa, joka on rationaalinen puoli meissä. Se tuo ymmärrystä siitä, mitä kaikkea tässä elämässä on. Itsetuhoisessa tilassa ihmisen rationaalinen puoli ei toimi. Silloin vain tunnekeskus on aktiivinen, ja ihminen haluaa pois tästä hirvittävästä tunteesta.

• Lue myös: Kuinka tukea lähimmäistä, jolla on itsetuhoisia ajatuksia - kriisityöntekijä kehottaa rauhalliseen kuunteluun

"Tilanteeseen ajaneet tunteet voivat olla kauhean tosia"

Koulutettu kokemusasiantuntija Riikka Nieminen korostaa keskustelun tärkeyttä. Nieminen oli itsekin päättänyt tehdä itsemurhan, ennen kuin sai apua.

Itsemurhatilanteessa huomion vieminen edes hetkeksi pois ahdistuksesta on tärkeää. Jopa huono musta huumori voi olla tilanteessa parempi kuin ei mitään, jos ei keksi muuta sanottavaa.

Itsetuhoisen pyyntöihin ei kannata suostua, jos ne ovat logiikan vastaisia, Nieminen sanoo. Esimerkiksi, ettei hätänumeroon saisi soittaa, on juuri tällainen pyyntö. On kuitenkin tärkeää hyväksyä itsetuhoisen ihmisen tunnetilat.

– Jos toinen sanoo haluavansa tehdä itsemurhan, on nopea reaktio todeta, että ei niin saa tehdä. Silloin lyttää täysin toisen ihmisen tunteet siitä, että elämän pitää päättyä. Tilanteeseen ajaneet tunteet voivat olla kauhean tosia ja oikeita asioita, Nieminen sanoo.

Yli neljä vuotta sitten tapahtunut kohtaaminen ei enää pyöri Joni Vainion päässä, vaikka hän saattoi pelastaa tuntemattoman ihmisen elämän. Nimiä ei tilanteessa vaihdettu, eivätkä miehet ole kohdanneet sen koommin.

– Muistaakseni joutuessaan poliisiautoon hän vielä huusi, että kiitos.

Lue myös: "Välillä painaa rinnasta niin kovaa, että on vaikea hengittää" – Jari aikoi kuolla syntymäpäivänään mutta valitsi toisin, muistoksi jäi valokuva

Yhdysvaltain presidentin turvallisuusneuvonantaja John Bolton on erotettu tehtävästään.

Asiasta kertoi presidentti Donald Trump Twitter-viestissään.

Trump sanoi olleensa Boltonin kanssa eri mieltä monista poliittisista kysymyksistä.

– Olen ilmoittanut John Boltonille viime yönä, ettei hänen palveluksiaan enää tarvita Valkoisessa talossa. Olin eri mieltä monista hänen ehdotuksistaan, samoin kuin muutkin hallinnossamme, Trump kertoi Twitterissä.

Uusi turvallisuusneuvonantaja nimetään ensi viikolla.

Kova linja herätti vastustusta

Bolton tunnettiin jo Irakin-sotien aikana haukkamaisesta ulkopoliittisesta ajattelustaan. Hänen arvellaan olleen vahvasti mukana tukemassa ajatusta Irakin miehittämisestä.

Boltonin tiedetään olleen presidentti Trumpin kanssa eri mieltä muun muassa joukkojen vetämisestä Syyriasta. Bolton yritti vetää USA:n ulkoministeriössä ja USA:n kumppanimaiden kanssa hiljaista kampanjaa, jotta Trumpin päätös kumoutuisi.

Bolton ei myöskään pitänyt Trumpin halusta lähentyä Pohjois-Korean kanssa. Samoin Venezuelan suhteen Bolton halusi kovempaa linjaa.

Uutistoimistojen tietojen mukaan viimeinen niitti Boltonin uralle Valkoisessa talossa oli se, että hän vastusti Trumpin ja Iranin presidentin Hassan Rouhanin tapaamista.

Boltonin ero näyttää tulleen yllätyksenä Valkoisen talon henkilökunnalle. Vielä pari tuntia ennen Trumpin tviittiä Valkoisessa talossa kerrottiin, että Bolton osallistuisi tiedotustilaisuuteen valtiovarainministeri Steven Mnuchinin ja ulkoministeri Mike Pompeon kanssa.

Heti erotustviitin tultua Boltonin kerrotaan lähteneen talosta.

"Viallinen yksilö" ja "sodanlietsoja" – Trumpin turvallisuusneuvonantaja John Bolton herättää arvostelua sekä ulkomailla että kotona

Yliopiston ja ammattikorkeakoulun lukuvuosien alkaminen on aiheuttanut yllätyksen kaupunkipyörien vuokraajille Lappeenrannassa. Kaupunkipyörien vuokraajat ovat havainneet, että pyöriä ei tahdo enää saada ajoon rautatieasemalta eikä kaupungin keskustasta.

Sen sijaan korkeakoulujen kampusalueella seisoo tiistaiaamuna 36 kaupunkipyörää. Skinnarilan kampusalue on noin kahdeksan kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Monen opiskelijan suusta kuuluu, että kaupunkipyöriä käyttävät lähinnä vaihto-oppilaat ja ulkomaalaiset opiskelijat, joilla omaa pyörää Suomessa ei ole.

– Kyllä suomalaisetkin käyttävät kaupunkipyöriä, mutta vaihtarit ehkä kaikkein eniten, opiskelijat Aarni Vaittinen toteaa.

Maisterin tutkintoa Lappeenrantaan tekemään tulleen Hari Pathakin mielestä kaupunkipyörät ovat hyvä idea. Silti hän ei ole vielä kokeillut niitä.

– En ole vielä vuokrannut kaupunkipyörää, mutta ehkä ensi kesänä. Asun tässä ihan lähellä, joten kävelen, kertoo Pathak.

Miehen mukaan lähestyvä talvi ei houkuttele pyöräilemään.

– Ehkä ensi kesänä kokeilen kaupunkipyörää, toteaa Pathak.

Pyörät pyörivät kampusalueella, eikä palaudu keskustaan

Korkeakouluopiskelijat näyttävät siis suosivan kaupunkipyöriä siirtyessään rautatieasemalta tai keskustasta noin kahdeksan kilometrin päähän Skinnarilan kampukselle. Pyörät eivät kuitenkaan palaudu samaa tahtia.

– Se on jatkuvaa liikehdintää. Jos 30 pyörää siirretään keskustaan, ne ovat hyvin äkkiä siirtyneet takaisin yliopistolle päin, sanoo kaupunkipyöriä vuokraavan Kaakau-yrityksen toimitusjohtaja Aleksanteri Repo.

Repo on luonnollisesti tyytyväinen, että pyörillä ajetaan.

– Tarkoitus kuitenkin on, että pyöriä olisi tarjolla ympäri Lappeenrantaa, Repo sanoo.

Pyörien määrää ei pystytä tasaamaan joka päivä

Kaupunkipyörät ovat tänä kesänä olleet ensimmäistä kertaa käytössä Lappeenrannassa. Vuokrattavana on 85 pyörää.

Pyörän saa käyttöön pysäkiltä, joita on eri puolilla kaupunkia. Pyörän voi palauttaa mille tahansa pysäkille. Vuokraaja saa pyörän käyttöönsä mobiilisovelluksen avulla.

Kaakau tasaa pyörien määrä eri pysäkkien välillä kaksi kertaa viikossa. Näin on sovittu Lappeenrannan kaupungin kanssa.

Käytännössä yrityksen työntekijä hakee pakettiautolla polkupyöriä asemilta, joille pyöriä on kasaantunut ja vie niitä muille pysäkeille.

– Ehkä tarkastelemme nyt, millä tahdilla pyöriä liikutellaan, toimitusjohtaja Aleksanteri Repo sanoo.

Ilmastokoordinaattori Petri Kero Lappeenrannan kaupungilta sanoo, että kaupunki ei voi velvoittaa yritystä tasaamaan pyörien määrää useammin.

Poikkeuksellinen ilmiö

Kaakau vuokraa kaupunkipyöriä Lappeenrannan lisäksi seitsemässä kaupungissa. Toimitusjohtaja Aleksanteri Revon mukaan Lappeenrannassa tänä syksynä paljastunut ilmiö on ainoa laatuaan.

Esimerkiksi Kotkassa, Kouvolassa ja Porvoossa on myös korkeakouluopiskelijoita. Se selkeästi näkyy pyöräilymäärissä.

– Mutta tällaista positiivista ongelmaa, jossa koko järjestelmä tyhjenee korkeakoulujen kupeeseen ei ole ollut Lappeenrannan lisäksi muualla.

Repo arvioi, että Lappeenrannan ilmiö johtuu suuresta opiskelijamäärästä.

– He ovat aktiivisia ja ehkäpä ympäristötietoisia. He haluavat käyttää tällaista palvelua uskomattoman paljon.

Kausimaksut saavat kannatusta

Opiskelija Aarni Vaittisen mukaan opiskelijat suhaavat eniten koulun ja kodin väliä kaupunkipyörillä. Monet opiskelijat asuvat Huhtiniemessä. Sieltä kampukselle tulee matkaa vajaa neljä kilometriä.

Lappeenrannassa kaupunkipyöriä voi vuokrata joko tunti- tai kuukausihintaan. Aikaperusteiset maksut lähtevät eurosta ylöspäin, kuukausimaksut vaihtelevat 9–18 euron välillä.

Pyörien tuntiveloituksesta opiskelija Aarni Vaittinen ei innostu. Hänen mielestään kaupunkipyörien kuukausi- tai kausimaksut ovat järkevämmät.

– Kausimaksulla homma on houkuttelevampi. Silloin sitä voisi käyttää oman pyörän korvikkeena, Vaittinen pohtii.

"Lappeenrantaan mahtuisi vähintään toiset 85 pyörää"

Sekä Kaakaun toimitusjohtaja Aleksanteri Repo että ilmastokoordinaattori Petri Kero kaupungilta ovat sitä mieltä, että pyöriä ei ole Lappeenrannassa riittävästi.

Näyttää siltä, että yritys ja kaupunki alkavat keskustella ensi kesän pyörien määrästä.

– Tämän kesän oppien mukaan Lappeenrantaan mahtuisi vähintään toiset 85 pyörää, jos haluaisimme oikeasti kattaa koko kaupungin. Esimerkiksi Lauritsalan suunnalla pysäkkejä ei ole juuri ollenkaan, Kaakaun toimitusjohtaja Aleksanteri Repo sanoo.

Ensimmäinen kesä oli vilkas. Revon mukaan kaupunkipyöriä käyttivät paikallisten lisäksi matkailijat.

– Meille on tärkeää, että meidän palvelu on meidän osalta niin hyvässä kunnossa kuin voi olla. Kaupunki määrittelee, minkä laajuinen palvelu on, Repo sanoo.

Kaupunkipyörät ovat liikenteessä ainakin lokakuun loppuun asti, kelien salliessa marraskuun loppuun asti.

Helsingin Taka-Töölöön suunnitteilla oleva monitoimihalli Garden Helsinki oli tänään keskiviikkona ensimmäistä kertaa käsittelyssä Helsingin valtuustossa.

Valtuusto päätti hinnoitteluperiaatteista, joilla kaupunki vuokraa ja myy alueen rakennuttajalle.

Osa valtuutetuista, Vasemmistoliitto etunenässä, kritisoivat, että hankkeesta päätetään nyt väärässä järjestyksessä.

– Järjestys jossa asia päätetään, vaikuttaa poikkeukselliselta. Ennen kuin mitään on päätetty, meille tuodaan rahoituskysymys, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Anna Vuorjoki sanoi.

– Minun mielestä meidän tulisi ensin miettiä haluammeko koko hallia ja minkälaisena sen haluamme. Sen jälkeen vasta päätettäisiin, millä hinnalla alue luovutettaisiin.

Vuorijoki ehdotti, että esitys olisi palautettu valmisteluun.

Paavo Arhinmäki (vas.) kannatti Vuorjoen ehdotusta.

Arhinmäen mukaan tuntui myös erikoiselta, että ennen kuin Garden halliin liittyvää kaavaa on edes käsitelty, valtuusto määritteli jo hintaa.

– On täysin ennenaikaista määritellä luovutusehtoja. Erityisesti, koska me kaikki tiedämme, että tämä tulee olemaan pitkä prosessi valitusten kanssa. Miksi sen takia nyt jo mietitään luovutusehtoja, Arhinmäki kyseli.

Sinnemäki puolusteli järjestystä

Kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.) sanoi, että hanke on tässä järjestyksessä, koska hanke on mittava. Valittu päätösjärjestys auttaa hanketta menemään eteenpäin. Sinnemäki myös muistutti, että myöhemmin päätettävä asemakaavan muutos on oma erillinen päätöksensä.

– Valtuusto ei sido tällä (luovutusperiaatte) päätöksellä käsiään tässä tilanteessa asemakaavaa kohtaan.

– Hinnoitteluperiaatteet tullaan päivittämään, jos jotain olennaisia muutoksia tapahtuu, ennen kuin alue myytäisiin.

Pormestari Vapaavuori puolusti myös hanketta

Myös pormestari Jan Vapaavuori (kok.) kävi valtuuston edessä puolustamassa hanketta. Hän kertoi, että hanke on 700-800 miljoonan euron hanke, eli suuri.

– Hanke lisää kaupungin vetovoimaa ja iloa. Tämä tuo kaikkea hyvää kaupunkiimme. Hanke on palasteltu sen takia, että haluamme tehdä asian helpommaksi rakentajalle, Vapaavuori sanoi ja viittasi siihen, että rakennuttaja voi nyt suunnitella hankkeen kustannuksia paremmin.

– En hyväksyväitettä, että tämän suunnittelu ei olisi ollut läpinäkyvää. Tätä on valmisteltu jo vuosia ja meillä kaikilla on tämä ollut tiedossa.

Päätös rakentamisesta tehdään myöhemmin

Aluetta ei vielä kuitenkaan luovuteta rakennuttajalle. Nyt päätettiin vain luovutusperiaatteista.

Garden Helsinki on vanhan jäähallin viereen Nordenskiöldinkadulle suunnitteilla oleva monitoimihalli, johon kuuluu myös asuntoja, hotelli sekä liiketiloja.

Hanketta on kritisoitu liian isoksi suunnitellulle paikalle.

Tontti on kuitenkin jo varattu hankkeelle kaupunginhallituksessa. Lopullinen päätös asiaan on tulossa vasta myöhemmin, kun asemakaavan muutos tulee päätöksentekoon valtuustoon. Itse rakennuksen rakentaminen päätetään vasta silloin.

Posti- ja logistiikka-alan unionin PAU:n Pirkanmaan pääluottamusmies Leo Harra ihmettelee pääministeri Antti Rinteen (sd.) väläyttämää rahallista kertakorvausta Postin työntekijöille. Harran mielestä kertakorvaus ei tule kuuloonkaan.

– Mikä se rahallinen kertakorvaus on? Jos se on joku 10 000 euroa, se lämmittää niin kuin se vanha tavara siellä housussa vähän aikaa, Harra sanoo.

– Meillä on paljon työntekijöitä, joiden pitäisi tulla palkallaan toimeen vielä kymmeniä vuosia, Harra jatkaa.

Rinne sanoi Helsingin Sanomissa, että Postin työntekijöitä koskeva tilanne on hallituksella tiedossa ja sopu pitää löytää neuvottelemalla.

Rinne sanoi, että yksi vaihtoehto tilanteen ratkaisemiseksi voisi olla rahallinen kertakorvaus. Rinne ei ottanut kantaa korvauksen suuruuteen.

Palkka voi laskea tuhansilta työntekijöiltä

Helsingin Sanomien mukaan Posti suunnittelee tuntuvia palkanalennuksia jopa 8 000 työntekijälle.

Posti- ja logistiikka-alan unioni on laskenut, että kyse voi olla jopa 9 000 työntekijästä. Palkanalennukset koskisivat postin jakelua ja lajittelua sekä pakettien lajittelua.

– Tämä ei tullut meille yllätyksenä. Jo kesällä Posti ilmoitti, että se hakee kustannussäästöjä työntekijöiden palkoista, Harra sanoo.

Postipalveluissa työntekijöiden keskiansio on 2 100 euroa kuukaudessa. Harran mukaan niistä ei ole varaa tinkiä.

– Liittona tulemme tekemään kaikkemme jäsenistön eteen, että työehtoja ei poljeta, Harra sanoo.

Viime viikolla osa Postin työntekijöistä oli lakossa, koska Posti suunnitteli siirtävänsä 700 työntekijää toisen työehtosopimuksen piiriin. Työntekijät vastustavat siirtoa, koska pelkäävät palkkojen laskevan selvästi.

Lakko keskeytyi, kun omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero (sd.) sanoi, että asiassa otetaan aikalisä.

Rinteen toinen ratkaisuehdotus saa paremmin vastakaikua pääluottamusmieheltä. Pääministeri pohti, että valtio voisi joidenkin vuosien ajaksi luopua osasta Postilta vaatimistaan tuottotavoitteista.

– Tämä olisi selvä tuki meille. Varmasti jos näin tehtäisiin, asiat menisivät eteenpäin, Harra sanoo.

Lue lisää:

Ammattiliitto: Posti haluaa laskea jopa 9 000 työntekijän palkkoja – Työnantaja: "Kilpailukykyongelma on ratkaistava"

Pääluottamusmies tyrmistyi: Posti maksaa lakon aikana bonuksia esimiehille – Posti: "Postilla on käytössään Kiitos-palkkiot"

Ketjuihin kytketyt vasikat olivat alikehittyneitä ja nälkäisiä. Ne eivät juuri jaksaneet liikkua, mutta joivat valvontaeläinlääkärin tarjoamaa vettä innokkaasti.

Sisällä navetassa nautojen makuupaikka oli märkä, ulosteen ja virtsan sekoituksessa. Lanta oli kehittänyt nautojen kylkiin panssarin, joka poltti ihoa, aiheutti tulehduksia ja kipua.

Vasikat olivat syöneet ulosteen sotkemaa heinää lattialta ja yrittäneet kaluta saavin reunoja.

Kylmyys ja kosteus tuli homeisista seinistä läpi. Rakennus oli osin romahtanut.

Huolimatta eläinsuojeluviranomaisen määräyksistä ja ohjeista eläinten laiminlyönti jatkui. Osa naudoista oli kadonnut ja lopulta tilallinen kertoi haudanneensa ne läheiseen suohon.

Käräjäoikeuden mukaan teko ei ollut törkeä, vaan tuomio annettiin perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta.

Eläintenpitokieltoa eläinten suojelemiseksi määrättiin kolme vuotta. Sen jälkeen tilallinen voisi jatkaa ammattinsa harjoittamista.

Esimerkki on yksi Ylen tutkimista vuonna 2018 annetuista eläinsuojelurikostuomioista.

Tuomioistuimella on laaja harkintavalta, kun se arvioi teon törkeyttä. Rangaistukset ja eläintenpitokiellot ovatkin hyvin erilaisia eri puolilla Suomea.

– Tuomioissa näkyy, että tulkintaa käytetään paljon ja erot alueittain ovat huomattavia. Epäyhtenäisyys koskee tuomioiden lisäksi myös valvontaa, poliisia ja syyttäjiä, Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori, tutkija Tarja Koskela sanoo.

Hän on ainoana Suomessa väitellyt eläimiin kohdistuneista rikoksista ja tutkinut myös eläinsuojeluvalvontaa.

Yleisin tuomio on sakko

Vuonna 2018 Suomessa annettiin tuotantoeläimiin kohdistuneista eläinsuojelurikoksista 61 lainvoimaista tuomiota.

Suurimmassa osassa tuomioista eläinsuojelurikoksesta rapsahti päiväsakkoja.

Eläinsuojelurikoksesta tuomitaan joko sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Koskela huomauttaa, että tuomarin pitäisi osata rangaistusta määrätessään arvioida, millaista vahinkoa teot ovat eläimille aiheuttaneet.

– Eläinsuojeluasiat eivät kuitenkaan kuulu lakimiehen koulutukseen, joten kuinka moni voi ymmärtää esimerkiksi eläimen kokemaa kärsimystä ilman erikoistumista, Koskela kysyy.

Hän toteaa, että jo termit, kuten lantapanssari tai pukinkavio, ovat vaikeita, jos ihminen ei ole asiaan erikseen perehtynyt.

Eläinsuojelurikos katsotaan törkeäksi ensinnäkin, kun se osoittaa erityistä raakuutta tai julmuutta. Toisekseen teon tekee törkeäksi, jos kohteena on erityisen paljon eläimiä tai teolla tavoitellaan huomattavan suurta taloudellista etua. Lisäksi teon on oltava kokonaisuudessaan törkeä.

Rikoslakia kuitenkin tulkitaan varsin laveasti.

Koskela on analysoinut 70 eläinsuojelutuomiota vuosilta 2011–2018. Tapauksissa henkilöitä oli syytetty törkeästä eläinsuojelurikoksesta, mutta lähes puolet oli tuomittu syytteestä poiketen pelkästään tavallisesta eläinsuojelurikoksesta.

– Tuotantoeläinten kohdalla tilanne on usein sellainen, että ulostetta voi olla puoli metriä, ruoka homeessa, vedestä on pulaa ja eläimet sairaita. Osa voi maata kuolleena tiloissa, koska omistaja ole jaksanut siirtää kuolleita pois elävien keskeltä. Ja näistä se yleisin tuomio on sakkorangaistus, Koskela kertoo.

Tuomio riippuu siitä, missä se annetaan

Koskelan mukaan eläinsuojelurikokset pitäisi keskittää tiettyihin tuomioistuimiin, jolloin rangaistuskäytäntöjä saataisiin yhtenäistettyä. Tällä hetkellä tuomion ankaruus riippuu monesti siitä, missä juttu käsitellään.

Eläinsuojelurikostuomioiden määrissä ja ankaruudessa kärjessä on niin viime vuonna kuin muutenkin 2000-luvulla Pirkanmaan käräjäoikeus.

Alueella ei ole suhteellisesti enempää tuotantoeläintiloja.

– En usko, että Pirkanmaalla eläimiä myöskään kohdellaan kaksinverroin huonommin kuin muualla. Oletus on, että alueella on toimiva ketju valvontaeläinlääkäreistä poliisiin, syyttäjiin ja tuomioistuimeen saakka, Koskela sanoo.

Koskelan tutkimuksen mukaan eläinsuojelurikoksesta langetetuista tuomioista suurin osa sijoittuu rangaistusasteikon alimpaan kolmannekseen. Keskimääräinen rangaistus on 43 päiväsakkoa.

Esimerkiksi törkeistä tuomioista jopa lähes neljännes on annettu Pirkanmaalla, kun muualla pitäydytään tavallisessa tekomuodossa ja päiväsakoissa.

Koskela huomauttaa, että eläimiin kohdistuvien rikosten törkeyden arvioiminen vaihtelee alueittain ja se kertoo, ettei Suomeen ole syntynyt yhtenäistä käytäntöä.

– Pidetäänkö eläinsuojelurikoksia yleisesti Suomessa vakavina tekoina? Tutkimuksen ja tuomioiden perusteella ei ainakaan kaikkialla, Koskela toteaa.

Pienen tilan pienet tulot

Viime vuoden eläinsuojelurikostuomioissa korostuvat pienet tilat ja huonosti kohdellut naudat.

Tuomioissa näkyy usein sama kaava. Eläinsuojelurikoksia on tapahtunut sukutilalla, jonka perillinen koettaa pärjätä yksin, vaikka uupumus uhkaa. Ongelmat ovat usein jatkuneet pitkään, vuosien ajan.

Isompi karja tietäisi isompia tuloja ja rahalla voisi palkata apukäsiä. Moni koettaa kasvattaa eläinten määrää ja työ käy yhä vaikeammaksi.

– Isommilla tiloilla on isommat resurssit. Pienet tilat eivät ole enää niin tuottavia, joten resurssit eivät välttämättä riitä huolehtimaan eläimistä asianmukaisesti, Koskela toteaa.

Kun navetasta löytyy ulosteeseen peittyneitä nautoja, rikkinäisiä rakenteita ja syömäkelvotonta heinää, tilallinen yrittää puhua asioita parhain päin ja lopulta vetoaa henkilökohtaisen elämänsä ongelmiin.

– Peittely toistuu eläinsuojelurikoksissa. Yhdessä tapauksessa tilallinen jopa sytytti navetan tuleen, jotta saisi peiteltyä kuolleiden nautojen määrät ja elävien eläinten surkean tilanteen, Koskela kertoo.

Ihmisen vaikeudet lieventävät tuomiota

Yhdellä muistisairas äiti vei tilanhoidolta aikaa, toista vaivasivat sairaudet, kolmas murtui perhetragedian keskellä.

Yleensä ongelmien pääsyy on lopulta raha. Ei ole varaa palkata apua, ei ole rahaa lääkitä eläimiä, on käytävä jopa muualla päivätöissä ja siksi eläimet jäivät hoitamatta.

Syyttäjä ja tuomioistuin nojaavat usein päätöksissään valvontaeläinlääkäreiden asiantuntijalausuntoihin.

Käräjäoikeuden tuomioissa on silti nähtävissä, että eläinlääkärin lausunto eläinten kärsimyksestä vaikuttaa vain osittain tuomioon. Vaikka eläimiä olisi kohdeltu kaltoin vuosikausia, käräjäoikeudet ottavat usein huomioon tilallisen ongelmat lieventävänä asianhaarana.

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus antoi lievän sakkorangaistuksen syytetylle vuosi sitten syyskuussa.

Yli 70-vuotias mies ei ollut muun muassa päästänyt lypsylehmiä ainakaan viiteen vuoteen laitumelle, vaan ne oli kytketty parteen ahtaisiin ja likaisiin tiloihin.

Tilanne ei parantunut vuosien aikana eläinlääkärin määräyksistä huolimatta.

“Laiminlyöntien syynä on selvästi ollut se, ettei hän ole kyennyt luopumaan elämäntavastaan, johon hän on tottunut, vaikka hän ei ikääntymisen ja terveydentilan heikkenemisen myötä ole enää jaksanut tai pystynyt hoitamaan eläimiään asianmukaisesti. Näissä oloissa kohtuullista sakkorangaistusta on pidettävä riittävänä seuraamuksena.”

14 valvontakäyntiä, ongelmat jatkuvat

Tuomioissa korostuvat myös valvontakäyntien määrät. Joillain tuotantotiloilla on käyty yli kymmenen kertaa ja tilalliselle annettu ohjeita ja määräyksiä vuosien ajan. Kaikesta huolimatta tilanne ei ole parantunut.

– Joskus sitten valitettavasti käy niin, että sillä viimeisellä käynnillä eläimet ovatkin jo kuolleet tai ne pitää ampua paikalle eläinten kärsimyksen vuoksi. Nämä tapaukset päätyvät usein lehtiin, Ruokaviraston Eläinten hyvinvointi ja tunnistus -yksikön johtaja Jaana Mikkola toteaa.

Eläinsuojelulain mukaan viranomaisen on viipymättä ilmoitettava poliisille, jos hän havaitsee lakia rikottavan.

Mikkolan mukaan yksi syy siihen, että tarkastuksia tehdään, mutta poliisille ei ilmoiteta rikosepäilystä, on valvontaeläinlääkäreiden suuri työmäärä.

Suomessa on tällä hetkellä enintään 70 virkaa valvontaeläinlääkäreille, joskin moni tekee muutakin valvontatyötä eläinsuojelun lisäksi.

Muun muassa Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella resurssiongelmat ovat niin suuria, ettei kaikkia otantaan perustuvia valvontatapauksia saada tehtyä. Esimerkiksi viime vuonna tekemättä jäi Itä-Suomessa 30 prosenttia tarkastuksista.

Mikkola myöntää, että joskus valvontaviranomainen saattaa kuunnella ja uskoa tilallista, jonka jälkeen hän antaa mahdollisuuksia liikaakin.

Kyse voi olla uskalluksen puutteesta.

Yhden ihmisen vastuulla

Valvontaeläinlääkärit tekevät työtään usein yksin. Vastuu painaa. He joutuvat yksin päättämään, millaisia toimenpiteitä tila tarvitsee ja voiko tilallinen ylipäätään jatkaa elinkeinoaan.

Jos viranomaisia olisi nykyistä enemmän, parityöhön olisi enemmän mahdollisuuksia. Niin tilallisten ja eläinten oikeusturva toteutuisi varmemmin kuin nyt, eikä yksi ihminen olisi vastuussa eläimistä sekä ihmisen ja tilan kohtalosta.

Valvontaeläinlääkäreiden työ on raskasta ja monet uupuvat taakan alla.

– Jos tilalla on ongelmia, vaikeuksia voi olla myös esimerkiksi lastensuojelun kanssa. He kohtaavat tilallisten sosiaaliset ongelmat, taloudellisen hädän ja eläinten kärsimyksen, Mikkola toteaa.

Pienellä paikkakunnalla valvontaeläinlääkärin työ voi olla erityisen vaikeaa.

Heidät tunnetaan kylällä, tilalliset voivat olla tuttuja. Valvontaeläinlääkäreiden nimet ja numerot löytyvät suoraan verkosta. Mikkola kertoo, että valvontaeläinlääkäreitä on uhkailtu esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Samaan aikaan poliisit ja lastensuojeluviranomaiset tekevät työtään pareina. Lastensuojelussa päätöksen esimerkiksi huostaanotosta tekee erillinen sosiaaliviranomainen, eivät he, jotka kodeissa käyvät.

Valvontaeläinlääkäri Maria Wahlfors korostaa, että edes parityön pitäisi olla itsestäänselvyys myös eläinsuojeluvalvonnassa.

Hän on tehnyt työtään Suomessa valvontaeläinlääkäreistä pisimpään, siitä asti kun ensimmäiset virat lähes vuosikymmen sitten perustettiin.

Wahlfors on myös Suomen Eläinlääkäriliiton eläinsuojeluvaliokunnan puheenjohtaja.

– Jos eläinten hoidossa on ongelmia, myös ihmisellä on ongelmia. Taloudellisia, sosiaalisia, mielenterveydellisiä, mutta jotain on aina, Wahlfors sanoo.

Viime vuonna Suomessa tehtiin yli 3 000 epäilyyn perustuvaa eläinsuojelutarkastusta tuotantoeläintiloille. Maria Wahlfors on yksi heistä, jotka tekevät työkseen pelkkää valvontaa ja suurimmaksi osaksi juuri epäilyyn perustuvia tarkastuksia.

– Vajaa puolet näistä tarkastuskäynneistä on sellaisia, että löytyy lain rikkomista ja tarvitaan määräyksiä, kieltoja tai kiireellisiä toimenpiteitä. Yleensä muillakin käynneillä annamme jonkinlaista neuvontaa, Wahlfors kertoo.

Kiireelliset toimenpiteet tarkoittavat esimerkiksi ruuan tuomista tilalle, eläinten myymistä tai viemistä teuraaksi tai eläimen lopettamista paikan päällä.

Määräykset koskevat pienempiä korjaustarpeita. Jos eläimiltä puuttuu esimerkiksi vesi, veden tuomisesta voidaan antaa määräys. Tilanteen korjaamiselle annetaan määräaika ja seuraa uusi tarkastus. Usein uusintatarkastuksella esiintyy jotakin muuta korjattavaa.

Kierre voi jatkua vuosia.

– Pahimmat tilanteet ovat niitä, että eläinten pitopaikan ovet on laitettu kiinni ja eläimille annetaan juuri sen verran rehua, että ne pysyvät hengissä. Sisältä löytyy kuolleita elävien joukosta ja elävät ovat hukkumassa omiin jätöksiinsä. Usein se on uupumus, joka tapauksista näkyy, Wahlfors kertoo.

Voi pitää sikoja, mutta ei enää nautoja

Vaikka tuomiot eläimiin kohdistuvissa rikoksissa ovat usein lieviä, eläintenpitokieltoja sen sijaan määrätään suhteellisen paljon, kymmeniä vuodessa.

Jos tilallinen ei pysty huolehtimaan eläimistään, eläinsuojelurikoksen vakavuuden perusteella määrätään eläintenpitokieltoa muutamista vuosista pysyvään. Pysyviä annetaan kuitenkin vain harvoin.

Tuomioissa näkyy, että kiellon määräyksistä puuttuu yhtenäinen käytäntö.

– Eläintenpitokieltoja annetaan aika paljon, mutta niiden sisältö on kirjavaa. Myös ihmisen tilannetta otetaan usein liiaksikin huomioon, Koskela huomauttaa.

Viime vuoden eläinsuojelurikoksissa osa syytetyistä sai muutaman vuoden kiellon pitää kaltoinkohtelemaansa lajia, mutta sai silti pitää muita eläimiä.

Eräs tuomio kuvaa tilanteen, jossa tilallisen koko lähes 30 naudan karja jouduttiin lopettamaan.

Kieltoa ei kuitenkaan määrätty, jotta myös lomittajana toiminut tilallinen voisi jatkaa elinkeinoaan.

Koskela on löytänyt tutkimusaineistostaan useampia vastaavankaltaisia tuomioita.

– Otetaan huomioon ihmisen henkilökohtainen tilanne, eikä ajatella eläintä. Eihän ajokieltoakaan aina jätetä määräämättä sillä perusteella, että ihmiseltä ei menisi ammatti. Jos määrättäisiin ajokieltoon ja annettaisiin lupa ajaa taksia, miltä se kuulostaisi, Koskela kysyy.

Eläintenpitokieltoa ei saa valvoa

Eläintenpitokiellon yksi keskeisimmistä puutteista on se, ettei sitä voida käytännössä valvoa. Valvontaviranomainen tarvitsee aina uuden epäilyn, jotta hän saa oikeuden tehdä tilalle tarkastuksen.

Myös viime vuoden tuomioissa näkyy tekojensa uusijoita ja eläintenpitokiellon valvomisen ongelma.

Eläintenpitokieltoa myös kierretään Suomessa eri tavoin.

Keski-Suomen käräjäoikeus käsitteli viime vuonna tapauksen, jossa mies tuomittiin uudelleen eläinsuojelurikoksesta. Kun mies aiemmin oli määrätty eläintenpitokieltoon, hän oli antanut karjan veljiensä hoitoon. Samalla mies kuitenkin jatkoi eläinten hoitoa veljiensä kanssa.

Lopulta kaikki tilan noin 80 eläintä jouduttiin lopettamaan niiden huonon kunnon vuoksi.

Heikko lenkki rikkoo koko ketjun

Ruokaviraston vuosittaisen raportin mukaan reilusta 3 000 epäilyyn perustuvasta tarkastuskäynnistä lähes puolessa tapauksista on jonkinasteisia ongelmia ja osassa rikotaan suoraan lakia.

Miksi Suomessa sitten annetaan tuotantoeläimiin kohdistuvista eläinsuojelurikoksista vuosittain vain noin 60–80 tuomiota, joista suurin osa on lieviä?

Ruokaviraston yksikönjohtaja Jaana Mikkolan mukaan asiantuntemusta, kykyjä ja uskallusta puuttuu välillä niin valvonnassa kuin muillakin viranomaisilla.

– Vaikka eläinsuojeluviranomainen toimisi täydellisesti, mutta poliisi ei tutki, syyttäjä syytä ja tuomioistuin ei tuomitse, ketju ei toimi. Ja toisinpäin. Töitä on.

Tuoko uusi eläintenhyvinvointilaki helpotusta?

Uutta eläinsuojelulakia on valmisteltu jo vuodesta 2010 lähtien. Viime kevättalvella se jäi pöydälle, kun hallitus erosi ja maakuntauudistus jäi kesken.

Uudessa eläintenhyvinvointilaissa vastuuta olisi jaettu maakunnille ja muutoksia muun muassa eläinsuojeluvalvontaan oli tulossa.

Eläinsuojeluvalvonnan ongelmista ja laista lisää illan A-Studiossa TV1:ssä kello 21.05, kun vieraiksi saapuvat muun muassa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) ja Suomen eläinsuojelun toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Lue lisää:

Ylen selvitys: Lemmikkejä ammutaan, puukotetaan, kuristetaan ja jätetään heitteille – "Kaikilla ei tarvitse olla oikeutta lemmikkieläimeen"

Laukaan villiintyneiden nautojen omistaja kertoo ahdingostaan – jäi vuosi sitten hoitamaan tilaa yksin, tilanne kärjistyi keväällä: "Meni jalat alta"

"Laskut jää maksamatta, pihapiiri rempallaan" – Uupuneita maatilallisia tuhansia

Hausjärven törkeästä eläinsuojelurikoksesta ehdollinen vankeustuomio: kymmeniä eläimiä nälkiintyi ja kuoli

Huorittelua ja väkivallan uhkaa – eläinten parissa työskentelevät saavat omistajan vihat niskaansa

Yle ei yleensä avaa keskusteluja rikosaiheista. Tämän jutun kohdalla teemme poikkeuksen, koska eläinsuojelurikoksia käsitellään jutussa laajasti yhteiskunnallisena ilmiönä. Keskustelu on päättynyt. Kommentit näkyvät artikkelin lopussa.

Jutun otsikkoa on korjattu 11.9. klo 13.47. Otsikossa luki professori, mutta jutussa haastateltu asiantuntija Tarja Koskela on yliopistonlehtori.

Pasilan rakennustyömaan tulipalosta aiheutuneet häiriöt DNA:n verkossa pitäisi olla ohi arviolta aamukuuteen mennessä, tiedottaa teleoperaattori päivitetyssä tiedotteessaan.

Tulipalo aiheutti häiriöitä operaattorin mobiiliverkon, kiinteän datayhteyden ja kaapeli-tv:n toimintaan osassa Pasilan ja Munkkivuoren alueita Helsingissä.

DNA:n mukaan suurin osa yhteyksistä on saatu kuntoon, mutta korjaustyöt jatkuvat vielä. Aiemmin operaattori tiedotti häiriön olevan ohi jo tänään noin kello 20 mennessä.

Tulipalo syttyi Pasilan asemalle rakentuvan kauppakeskus Triplan työman alla sijaitsevassa huoltotunnelissa, tarkemmin ottaen tunnelissa olevassa kaapelihyllyssä.

Poliisi tutkii tulipalon syttymissyytä, mutta palomestari Timo Ustinovin mukaan viitteitä tahallisesta sytyttämisestä ei ole.

Pelastuslaitoksen mukaan palo ei aiheuttanut ihmisille tai ympäristölle haittaa.

Uutista päivitetty kello 21:10.

Viranomaisten mukaan kateissa on 2500 ihmistä. Viranomaiset muistuttivat kuitenkin, että kadonneiden listaa ei ole verrattu tilapäisissä suojissa ja hätämajoituksessa olevien ihmisten listoihin.

Kansallisen hätätilaviraston tiedottaja sanoi, että tietokantoja tarkistetaan parhaillaan. Viralllinen kuolleiden lukumäärä on 50. Myrsky tuhosi pahoin Bahama-saaria syyskuun ensimmäisenä päivänä.

Lue myös:

Hurja Dorian runteli Bahamasaaria alkuviikosta – tältä näyttää paratiisisaarilla hirmumyrskyn jäljiltä

Kun lentokenttä muuttui myrskyäväksi mereksi – Ällistyttävä video Bahaman lentokentästä Dorian-hurrikaanin keskellä

Floridalainen Rachel vältti katastrofin ja kerää nyt avustuksia Bahamaan – "Me selvisimme katkenneilla oksilla, Bahamaa moukaroi hurrikaani"

Toimittajalta: Ylen kirjeenvaihtajan selviytymispaketti hurrikaanissa on myslipatukat, sadevaatteet, bensakanisteri – ja hätäsalmiakit

Yle tapasi Floridan suomalaisia hirmumyrskyuhan keskellä: ”Hurrikaaneja opittava sietämään osana paratiisiamme”

Joko teillä osataan lukea, kyselivät ennen ekaluokalle menevien äidit ja isät. Nyt samaa pähkäillään eskarilaisten kodeissa.

Kahden lapsen äiti Katri Kukkonen kertoo stressanneensa asialla äskettäin. Esikoinen Miko Nissilä aloitti esiopetuksessa Kokkolassa syksyllä 2019, ja osa eskarikavereista osasi jo lukea ja kirjoittaa.

– Tuli sellainen tunne, että pitäisiköhän meidän ruveta harjoittelemaan, kertoo Kukkonen.

Vertailevatko vanhemmat lasten lukutaitoa?

– Kyllä vertailevat. Lukutaitoa samoin kuin kaikkia muitakin taitoja. Niistä kertoo ja haluaa olla ylpeä, Kukkonen miettii.

Tutkimuksen mukaan alle 10 prosenttia suomalaislapsista osaa lukea ennen esiopetusta. Tilanne on pysynyt samankaltaisena viimeiset kymmenen vuotta.

Professori Marja-Kristiina Lerkkanen Jyväskylän yliopistosta uskoo, että vanhempien hätäily on huolta lapsen pärjäämisestä ikätovereidensa joukossa.

Välillä kyse voi myös olla vanhempien kunnianhimosta. Oppimista arvostavassa kulttuurissa lapsen varhainen lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppiminen on myös tietynlainen statustekijä.

– Vanhempien ei tarvitse eikä kannata stressata. Jokainen oppii oman herkkyysvaiheensa mukaisesti. Suomen kielen säännönmukaisuus tukee nopeaa lukutaidon oppimista sitten, kun lapsen kehitys on siihen valmis, Lerkkanen rauhoittelee.

Vaikka kavereiden lapset osaisivat eskariin mennessään jo lukea, ei omaansa kannata väkisin opettaa kotona. Painostaminen ei nopeuta lukutaidon oppimista, vaan päinvastoin tappaa motivaation kirjoja kohtaan pitkäksi aikaa.

Sisarukset eri tahdissa

Lapsen lukemaan oppimista ei kannata hoputtaa, mutta ei ole syytä myöskään jarrutella. Lerkkanen neuvoo vanhempia lukemaan lapselle ääneen joka päivä. Se kasvattaa sanavarastoa ja tukee kielen ymmärtämistä.

– Molemmat luovat pohjaa myöhemmälle ja paljon vaativammalle luetun ymmärtämisen taidolle.

Lapset kehittyvät eri tahdissa. Esimerkiksi kielellinen kehitys luo valmiutta lukemaan oppimiselle. On täysin mahdollista, että lapsi oppii lukemaan itsekseen seuraamalla sivusta isomman sisaruksen lukuläksyn harjoittelua tai vaikka selvittämällä itse, mitä esimerkiksi Aku Ankan puhekuplassa lukee.

Näin kävi kokkolalaiselle Lassi Palolalle, joka myös aloitti esiopetuksessa Kokkolassa syksyllä 2019. Hän oppi lukemaan 4-vuotiaana, kun isosisko leikki koululeikkejä kotona. Taito paljastui, kun poika luki ääneen päiväkotireitin varrella olevan autoliikkeen nimen.

– Ajattelin, että ehkä hän vaan muistaa nimen kuulemansa perusteella. Kun tulimme kotiin, pyysin lukemaan lisää ja todettiin, että kyllä poika osaa oikeasti lukea, muistelee Lassin äiti Eveliina Palola.

Lassin isoveli oppi myös lukemaan 4-vuotiaana. Perheen esikoistytär puolestaan ekaluokkalaisena. Eveliina Palola muistelee stressanneensa esikoisen kohdalla, että kuinka pian lapsi oppii, vaikka luotto koulun opetukseen olikin korkealla.

– Poikien kohdalla en sitten stressannut enää yhtään, ja heidän lukutaitonsa tuli kuin puskista yllättäin.

Seuraa herkällä korvalla

Vanhempien kannattaa Lerkkasen mukaan seurata herkällä korvalla. Kun lapsi alkaa osoittaa mielenkiintoa lukemista kohtaan eli kysellä, mitä tässä lukee tai lukeeko tässä näin, häntä voi auttaa.

– On aivan eri asia, jos lapsi on itse kiinnostunut lukemisesta. Silloin opettelun voi aloittaa vanhemman kanssa kirjainten nimistä ja äänteistä.

Suomalainen esiopetus ei opeta lukemaan, vaan edistää lapsen oppimisvalmiuksia erilaisten pelien, leikkien ja harjoitusten kautta. Lapsen herkkyysvaiheeseen vastaaminen ja oppimisen ilo ovat ykkösasia.

– Kirjaimia ja numeroita toki opetellaan, mutta esimerkiksi niin, että rakennamme niitä metsäretkellä kävyistä ja, lehdistä ja tikuista, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Eva Leppänen kokkolalaisen Jokilaakson koulun esikoulusta.

Jokilaaksossa eskariryhmässä on keskimäärin 1-3 lukutaitoista. Määrä vaihtelee, on myös vuosia, jolloin kukaan aloittava ei osaa lukea. Leppäsen mukaan lukijat eivät kuitenkaan näytä turhautuvan, kun muut opettelevat kirjaimia.

– Heille annetaan lisätehtäviä, jotakin haastavampaa sillä aikaa.

Vaikka vanhemmat saattavat vertailla lasten taitoja, Leppäsen mielestä ei näytä siltä, että lapsilla olisi paineita toistensa lukutaidosta tai sen puutteesta.

– Jos lapsi oppii täällä lukemaan, häntä tietysti kehutaan ja kannustetaan, mutta ei niin, että lukemaan oppiminen olisi itsetarkoitus. Korostamme aina, että jokainen oppii ajallaan.

Lukemaan opettelevaa lasta voi kannustaa esimerkiksi kuuntelemalla, kun lapsi lukee.

–Tutkimuksemme osoittavat, että vanhemman kannustava suhtautuminen lapsen omaan harjoitteluun tukee parhaiten lapsen lukemaan oppimista., kertoo professori Marja-Kristiina Lerkkanen.

Toisaalta oppimista voi myös sekoittaa ja hidastaa, jos kotona opetetaan lukemaan eri tavalla kuin myöhemmin koulussa.

– Useimmiten lapsi kuitenkin oppii lukemaan ennemmin tai myöhemmin.

Poikkeuksena Lerkkasen mukaan ovat lapset, joille lukemaan oppiminen on muita hankalampaa esimerkiksi dysleksian eli lukivaikeuden takia. Heidän kohdallaan erityisopettajat ohjaavat tarvittaessa myös vanhempia kotiharjoittelussa.

Milloin kannattaa huolestua?

Esiopetuksessa kiinnitetään huomiota kirjainten ja äänteiden tunnistamiseen. Joillakin lapsilla jo tämä saattaa johtaa lukutaidon oivaltamiseen.

Kouluun mentäessä noin kolmasosa osaa lukea tekstiä, kolmasosa joitakin sanoja, ja loput aloittavat opettelun aivan alusta, mutta tuntevat usein jo paljon kirjaimia esiopetuksen ansioista.

– Ensimmäisellä luokalla lukemaan oppivat saavuttavat nopeasti ikätoverinsa ja oppivat lukemaan. Siksi en näe mitään syytä aikaistaa lukemaan oppimista, professori Marja-Kristiina Lerkkanen toteaa.

Hän siteeraa kymmenen vuotta kestänyttä Alkuportaat-seurantaa, jossa tutkittiin 2000 lapsen oppimista esikoulun alusta yhdeksännen luokan loppuun.

– Seuranta osoitti, että koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä lukijaksi. Vaikka innostuisi lukemisesta myöhemmin, ja vaikka vapaa-ajan lukeminen lisääntyisi vasta myöhemmillä luokilla, kaikki se kuitenkin on hyödyksi lapsen myöhemmälle oppimiselle ja opsikelulle.

Syytä huoleen on vasta, jos lapsen lukemaan opettelu ei systemaattisesta opetuksesta ja harjoittelusta huolimatta etene koulussa ensimmäisen luokan aikana.

– Koulussa ollaan kuitenkin hyvin hereillä tunnistamaan ongelmat jo aikaisessa vaiheessa ja puuttumaan niihin antamalla lisää tukea, Lerkkanen kertoo.

Miko Nissilä viihtyy hyvin kokkolalaisessa eskarissa, ja äiti kertoo päättäneensä lopettaa stressaamisen. Kotona ei ole aloitettu lukutreenejä, vaan lapsille luetaan satuja ääneen kuten tähänkin asti. Virikkeitä on tarkoitus tarjota heti, jos poika itse osoittaa lukemista kohtaan mielenkiintoa.

– Mietin, että kyllä lapsen pitää saada olla lapsi. En missään nimessä halua pojalle sellaista tunnetta, että hänen pitäisi osata. En halua luoda lapselle mitään paineita, Katri Kukkonen kertoo.

Aiheesta voi keskustella 11.9. klo 23 saakka.

Lue lisää:

Kouluun meneviltä ei enää vaadita samoja taitoja kuin ennen – rehtori: "Kuinka monessa kodissa syödään veitsen ja haarukan kanssa?"

Näillä 5 vinkillä taltutat lapsesi eskarikiukun – "Kannattaa kyykistyä kuuntelemaan lasta"

Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä

Biologit haravoivat kuluneena kesänä Perämeren rannikkoa kiikareiden kanssa. Takana on tuhat kilometriä veneilyä, sata saarta, 10 000 lintuparia ja 60 lintulajia.

Metsähallituksen biologien tehtävänä oli selvittää, mikä on lintulajiston tilanne tällä hetkellä. Vastaavasta kattavasta saaristolintulaskennasta oli ehtinyt kulua jo viisitoista vuotta.

Kesän aikana tehdyt lintulaskennat paljastivat rajuja kantojen muutoksia.

Huonoin tilanne on muutamilla kahlaajalajeilla. Esimerkiksi suokukko ja vesipääsky ovat mahdollisesti hävinneet Perämeren laskenta-alueella sukupuuttoon.

– Lähellä häviämistä alkaa olla jo lapinsirrikin, joka on yksi Perämeren tyyppilajeista, sanoo Metsähallituksen luontopalvelujen erikoissuunnittelija Hannu Tikkanen.

Tikkasen mukaan myös harmaalokkikanta on taantunut todella rajusti Perämerellä. Suuntaus on sama muuallakin, ja laji on luokiteltu jo uhanalaiseksi. Myös erittäin uhanalaisen selkälokin kanta on vähentynyt lähes kolmanneksen.

Vesilinnuista Tikkanen nostaa esille pohjaeläinsyöjät, joilla kannat ovat laskeneet huomattavasti 15 vuodessa. Esimerkiksi aiemmin hyvin yleisen tukkasotkan kanta on pienentynyt erittäin rajusti, lähes 500 parista reiluun 100 pariin. Myös pilkkasiipi on yksi esimerkki pohjaeläinsyöjistä, joiden kanta on pienentynyt selvästi.

Mistä tämä johtuu?

Lintujen uhanalaistumiseen on monta syytä. Koska kyse on muuttolinnuista, syyt voivat löytyä osittain Suomen ulkopuolelta. Useimpien lajien kohdalla merkittävin syy on Hannu Tikkasen mukaan kuitenkin ihmisen aiheuttamat elinympäristöjen muutokset pesimäpaikoilla.

Rantalintujen osalta keskeisiä syitä kantojen laskuun ovat vesistöjen rehevöityminen, avoimien alueiden umpeutuminen, kalojen aiheuttamana ravintokilpailu, pienpedot ja myös ilmastonmuutos.

Myös pesimäpaikkojen ulkopuolella tapahtuneet muutokset ovat merkittäviä. Näin on käynyt etenkin lokkien kohdalla, jotka ruokailevat esimerkiksi kaatopaikoilla. Jätemäärien pienetessä lokit joutuvat etsimään ruokansa muualta.

Myös äkilliset luonnonilmiöt voivat vaikuttaa haitallisesti lintukantoihin. Esimerkiksi Perämeren rannoilla toukokuun lopussa riehunut kesämyrsky ja sen aiheuttama yli metrin meriveden nousu teki monin paikoin täydellistä tuhoa pesille.

– Lintulaskentojen jälkeen alkaa kunnostushanke, jonka aikana luomme linnustolle sopivia elinympäristöjä riittävän korkealle, myrskyjen ulottumattomiin, kertoo Tikkanen.

Osa kannoista jopa nelikymmenkertaistunut

Vaikka joillakin lintulajeilla menee huonosti, toisten lajien kannat ovat pysyneet vakaana tai jopa runsastuneet. Näitä ovat etenkin luonnon rehevöitymisestä hyötyvät lajit. Näkyvimpinä esimerkkinä on kasveja syövien hanhien voittokulku viime vuosikymmeninä.

Valkoposkihanhikanta on nelikymmenkertaistunut 15 vuodessa. Lintuparvet ovat aiheuttaneet ongelmia jo kaupungeissa. Myös merihanhikanta on edelleen vahvistunut.

Hanhilajien lisäksi esimerkiksi kyhmyjoutsenkanta on laskennan perusteella kymmenkertaistunut. Yksi yllättäjä on myös erittäin uhanalaiseksi luokiteltu karikukko, jonka kanta on taantunut vain vähän. Myös tyllikanta on biologi Hannu Tikkasen mukaan yllättävän hyvä.

Kasveja syövät lajit eivät ole ainoita, joiden kanta on kasvanut. Myös kalaa syövillä linnuilla menee erinomaisen hyvin. Hyvä esimerkki tästä on ruokki.

– Sen kanta on lähes nelinkertaistunut 15 vuoden tarkastelujakson aikana, tietää laskennoissa tiiviisti mukana ollut Tikkanen.

Kesän aikana suoritettu lintulaskenta oli lähtölaskenta Perämerellä tulevina vuosina tehtävälle rantojen ja niittyjen kunnostustöille. Lintujen pesimäalueita pyritään parantamaan erityisesti torjumalla avoimien alueiden umpeutumista. Reilun viiden vuoden päästä nähdään auttavatko hoitotoimet lintulajeja.

Keskusteluosio on auki kello 22:een saakka.

Lue myös:

Jotain on tapahtunut. Tutut suomalaiset lintulajit katoavat ja seuraavana muutokset saattaa kokea ihminen