Melinda Sakkaran esikoinen kuoli kohtuun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Syynä oli sairaalan hoitovirhe, kun Sakkaran kipuja ei otettu todesta. Sakkaralle maksettiin myös korvaukset potilasvahingosta.

Toinen lapsi, poikavauva, huostaanotettiin noin kuukauden ikäisenä.

– Minua ei kuultu päätöksenteossa lainkaan. Lapsi sijoitettiin uskonnolliseen perheeseen, vaikka vastustin sitä. Lisäksi yhteydenpitoani poikaan rajoitettiin laittomasti, Sakkara kertoo.

Kun Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan, hän päätti paeta maasta.

– Minua kohdellaan menneisyyteni perusteella. Ei ole näyttöä, että se muuttuu, Sakkara sanoo.

Olen töpeksinyt aiemmin, mutta viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Melinda Sakkara

Huostaanottopäätös antaa 32-vuotiaasta Sakkarasta karun kuvan. Kouvolasta kotoisin olevalla Sakkaralla oli nuorempana vakava alkoholiongelma. Hänellä on myös mielenterveysdiagnooseja ja rikostuomio. Hän on ollut psykiatrisessa hoidossa ja yrittänyt alkoholin vuoksi itsemurhaa.

– Elämäni on ollut aiemmin alamäessä ja olen töpeksinyt. Jo neuvolassa poikaa odottaessani kohtasin ennakkoasenteen, jonka seurauksena minulle kirjoitettiin neuvolassa lähete huumevieroitukseen ilman mitään huumetestejä. En ole koskaan käyttänyt huumeita.

Yhteistyön ongelmat

Sakkaralla on esittää lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta lausuntoja, jotka ovat ristiriidassa huostaanottopäätöksen kanssa. Niissä hänen nykyinen psyykkinen terveydentilansa todetaan hyväksi, eikä alkoholiriippuvuutta ole.

– Viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Heidän mielestään totta on se, mitä muut ovat kertoneet. Minun puheillani oli merkitystä vain, kun ne sai käänneltyä jotenkin umpihulluun muotoon.

Tämä juttu kertoo siitä, miksi perheiden ja lastensuojelun yhteistyössä on ongelmia eri puolilla maata ja kuinka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyrkii ratkaisemaan niitä uudistamalla lastensuojelun toimintaa kunnissa. Lisäksi kolme äitiä kertoo, mihin välien tulehtuminen voi äärimmillään johtaa.

Jutussa esiintyvien äitien tarinat on vahvistettu useista asiakirjoista kuten huostaanottopäätöksistä, sairauskertomuksista, sähköpostikirjeenvaihdoista, kanteluista, rikostutkintapöytäkirjoista ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten lausunnoista.

Jutussa ei oteta kantaa siihen, onko tapauksissa toimittu oikein vai väärin.

Ristiriitaisia lausuntoja

Sakkaran esikoinen kuoli hänen kohtuunsa vuonna 2015 Salossa. Tultuaan toisen kerran raskaaksi hän erosi nopeasti lapsen isästä ja muutti Ouluun.

Syntymättömästä lapsesta tehtiin Sakkaran sairaushistorian vuoksi useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, ja siksi lasta uhkasi huostaanotto heti syntymänsä jälkeen.

Sakkara hakeutui omasta tahdostaan loppuraskauden aikana psykiatriseen hoitoon.

– Epäilin, että vointini heikkenee, koska pelkäsin hoitohenkilökunnan tekevän taas virheen ja tällekin lapselle kävisi huonosti. Pelkäsin myös, että lapsi otetaan minulta pois.

Sakkara halusi tietää tarkkaan perustelut kaikille hoitotoimille ja suhtautui niihin kriittisesti. Kätilön ja synnytysvalmentajan kirjaamien lausuntojen mukaan Sakkaran käytös ja reaktiot loppuraskauden aikana ovat normaaleja huomioiden hänen kokemansa kohtukuolema.

Huostaanottopäätöksessä lukee, että Sakkaralla on ollut sairaalassa aikeita vahingoittaa itseään ja lastaan. Sakkaran mukaan asia on kirjattu paperiin eri tavoin kuin hän on sanonut.

– Sinä päivänä kun lapsen piti syntyä kuulin, että minut erotettaisiin vauvastani hänen synnyttyään. Sanoin, että jos lapseni viedään minulta ilman syytä, on lapsen parempi kuolla kohtuun kuten esikoiseni. Olisin todella tehnyt abortin, jos minulle olisi kerrottu, etten saa olla äiti.

Sakkara joutui pakkohoitoon.

Lapsi syntyi Oulussa, ja pakkohoitopäätös purettiin juuri ennen synnytystä. Sakkara joutui sairaalasta päästyään lapsen kanssa ensikotiin, josta lapsi huostaanotettiin alle kuukauden ikäisenä.

Papereissa lukee, että lapsen tulevaisuutta punnitaan uudestaan, kun äidin vanhemmuus on vakaampi. Oulun kaupunki ei kommentoi yksittäistapausta, mutta sen mukaan huostaanoton jatkumisen tarvetta arvioidaan aina vähintään vuosittain.

– Huostaanotto voidaan purkaa, ellei sijoitukseen ole enää tarvetta, perheen tilanne on korjaantunut ja huostaanoton purku on lapsen edun mukainen, toteaa palvelupäällikkö Marja Salo.

Melinda Sakkara ihmettelee, miksei näin ole hänen kohdallaan tapahtunut. Hän on lähettänyt valituksia ja kanteluja jatkuvasti kaupungin, aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden suuntaan.

– Minulla on viime vuodelta kaksi lääkärinlausuntoa, joiden mukaan olen täysin kykenevä huolehtimaan lapsestani. Tätä ei ole otettu lainkaan huomioon, Sakkara sanoo.

Yle on nähnyt lääkärinlausunnot. Yksityislääkärin antamassa lausunnossa todetaan, ettei Sakkaralla ole useiden mielenterveyden tilaa mittaavien testien perusteella mitään psyykkisiä ongelmia. Lausunnossa myös todetaan, ettei hänellä ole alkoholiriippuvuutta.

– Lääkäri oli mukana lastensuojelun palaverissa, mutta sielläkään hänen mielipiteillään ei ollut mitään arvoa. Minulle sanottiin, ettei yksityislääkärin mielipiteitä tarvitse huomioida, Sakkara toteaa.

Hän on julkaissut asiakirjoja omassa Facebookissaan julkisesti ja kertonut tilanteestaan myös YouTubessa, koska kokee, ettei ole saanut oikeutta.

Henkisesti kypsä äidiksi

Oulun mielenterveyspalveluissa toimiva lääkäri puolestaan tapasi Sakkaran kolme kertaa, kun Sakkara halusi häneltä lausunnon lastensuojelua varten. Lausunnossa todetaan, ettei tapaamisten aikana tullut esiin merkkejä mielenterveyshäiriöstä tai seikkoja, jotka heikentäisivät voimavaroja toimia vanhempana.

Lausunnon mukaan kolmen tapaamisen perusteella on kuitenkin vaikea arvioida vanhemmuutta ja kykyä toimia tasapainoisena vanhempana. Myös kaupungin lakimiehen lausunnossa todetaan, ettei kykyä toimia vanhempana lähtökohtaisesti voida arvioida kolmen käynnin perusteella eikä tapaamalla äiti yksin ilman lasta.

– On vaikea käydä lapsen kanssa lääkärissä, kun lapsi on huostaanotettu. Jos viranomaisten mielestä on tällainen on vaatimus, sosiaaliviranomaisten olisi kuulunut järjestää lapsi mukaan käynneille, Sakkara sanoo.

Sakkaraa raskauden aikana tukeneen kätilön lausunnossa todetaan, että hän on valmistautunut normaalilla tavalla lapsen syntymään, hankkinut kotiinsa kaikki tarpeelliset vauvantarvikkeet ja henkisesti kypsä äidiksi.

Sakkaran mukaan hänelle ei tehty lastensuojelussa palvelutarpeen arviota, vaikka myös vanhemmille tulisi tehdä asiakassuunnitelma. Tässä on Oulussa puutteita.

– Tätä on nyt työntekijöille teroitettu, että erillinen suunnitelma tulee tehdä ja ohjata vanhempia tarvittaviin palveluihin, kertoo palvelupäällikkö Marja Salo.

Sakkaralta Oulu on vaatinut sitoutumista psyykkiseen tukeen sosiaaliviranomaisten osoittamalta taholta. Hänellä oli kuitenkin hoitosuhde yksityislääkäriin, joka toimi hänen traumaterapeuttinaan.

– En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt suostua heidän valitsemansa lääkärin hoitoon.

Erimielisyyksiä palaverien tallentamisesta

Oulun lastensuojelu ei kommentoi sitä, miksi Sakkaran hyvää terveydentilaa puoltavat lausunnot on sivuutettu päätöksenteossa.

– Yleisellä tasolla sanon, että lääkärinlausunnot huomioidaan huostaanoton arvioinnissa riippumatta siitä, ovatko ne julkisen tai yksityislääkärin laatimia, sanoo Oulun kaupungin sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Heikkisen mukaan yhteistyö perheiden kanssa toimii Oulussa pääosin hyvin, mutta ongelmiakin on.

– Lastensuojelussa voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien kasvatuksellisten tai muiden näkemyksien välillä on ristiriitaa, Heikkinen kertoo.

Melinda Sakkara on avoimesti tallentanut keskustelujaan viranomaisten kanssa. Niistä käy ilmi, että viranomaiset ovat vahvasti vastustaneet tallentamista. Se on yksi syy, joka on tuonut säröjä yhteistyöhön.

Voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien näkemyksien välillä on ristiriitaa. Arja Heikkinen

Oulun kaupungin sosiaaliasiamies on kirjoittanut lausunnon, jonka mukaan keskustelujen tallentaminen ei ole merkki yhteistyökyvyttömyydestä vaan halusta vaatia perustelut viranomaisten toimille. Asiakkaalla on myös oikeus tallentaa tai videoida keskustelut.

Viime syksynä Ouluun perustettiin uusi lastensuojelutarpeen selvitystiimi, jonka tavoitteena on parantaa perheiden ja lastensuojelun yhteistyötä.

– Tiimi on moniammatillinen, ja siinä työskentelee sosiaalityöntekijöiden lisäksi sosionomeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Olemme saaneet toiminnasta hyvää asiakaspalautetta, kertoo Oulun sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Samoihin aikoihin Melinda Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan ja teki kaikessa hiljaisuudessa valmisteluja tulevaisuutensa varalle. Hän aikoi lähteä Suomesta salaa.

– Yksi lapsistani on kuollut hoitovirheen seurauksena ja toinen on minulta varastettu. Päätin, että tätä lasta en anna Suomen viranomaisten viedä.

Vanhempia ei kuulla

Tuen järjestäminen huostaanotettujen tai sijoitettujen lasten vanhemmille on kuntien lakisääteinen tehtävä. Voikukkia-nimellä kulkevia vanhempien vertaistukiryhmiä ylläpitävä Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n mukaan kunnat eivät sitä juurikaan tee.

– Huostaanotto on vanhemmille kriisi ja jättää aikamoisen trauman, mutta he jäävät usein todella yksin. Vanhempia pitäisi myös kuulla ja tukea jo paljon aikaisemmin kuin siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo pitkällä, sanoo Kasper ry:n toiminnanjohtaja Pauliina Lehtinen.

Vanhemmat valittavat Lehtisen mukaan eniten siitä, ettei heitä ole kuultu ja kohdattu. Papereissa tuijotetaan helposti päihde- tai mielenterveystaustaa sen sijaan, että keskityttäisiin nykytilaan. Lehtisen mukaan kohtaamattomuudessa voi olla kyse sosiaalityöntekijöiden liian suuresta asiakasmäärästä.

– Paljon riippuu siitä, onko aikaa kohdata perhettä ja ymmärtää sen tilanne vai luotetaanko pelkästään, joskus jopa liikaa, omaan ammattitaitoon. Vanhempi voi kokea, että kuulemisen sijaan häntä käsketään. Se aiheuttaa monenlaista väärinymmärrystä.

Katkeroitumista on. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun. Pauliina Lehtinen

Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa luottamusta on vaikea rakentaa. Lehtisen korviin ulkomaille pakeneminen kuulostaa ääriratkaisulta, mutta ei mahdottomalta.

– Katkeroitumista on jonkin verran. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun tai varmistellaan johonkin suuntaan. Joskus voi olla niinkin, että perheelle on tapahtunut vääriä asioita ja tehty vääriä ratkaisuja.

"Sanotaan, että hoida itsesi kuntoon"

Lapsen huostaanoton aiheuttaman kriisin käsitteleminen on vanhemmille hankalaa. Jos päihdeongelmainen äiti tai isä kokee, että häneltä on viety lapsi, hän voi Lehtisen mukaan alkaa lääkitä itseään päihteillä sen sijaan, että pääsisi käsittelemään kriisiä..

– Olen ihmetellyt, miksi vanhemmat jätetään niin yksin sen sijaan, että järjestelmällisesti tehtäisiin töitä hänen kanssaan. Laki lähtee siitä, että sijoittaminen on väliaikaista, mutta käytännössä rakenteet eivät useinkaan tue sitä.

Lehtinen muistuttaa, että perheiden tilanteet ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

– Nämä ulkomaille paenneiden tarinat ovat todella ääritilanteita. Onneksi positiivisiakin tarinoita on, ja sitten on paljon niitä jotka ovat jotain siltä väliltä.

Lastensuojelua tutkivan ja kehittävän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan työn laatu vaihtelee kunnissa paljon.

– On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista. Jossakin osataan kohdata perheet paremmin ja toisaalla ei niin hyvin. Haluan korostaa, ettei syyttävää sormea saisi osoittaa yksittäisiin työntekijöihin, sanoo lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius THL:stä.

On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista. Päivi Petrelius

Suurin ongelma on Petreliuksen mukaan organisaatioiden luomissa kohtuuttomissa työolosuhteissa. Hän muistuttaa, että jo yhden perheen tilanne voi olla hyvin vaativa, jos äidillä ja isällä on päihdeongelma tai lapsella käytöshäiriöitä.

– Jos miettii, että tällaisia tilanteita voi olla 40 tai vaikka 80, niin millä ajalla työntekijä asettuu kuulemaan asiakasta kunnolla? Sosiaalityössä on myös tosi iso vaihtuvuus. Perheen asioita voi hoitaa monta ihmistä, joita perhe ei välttämättä ole koskaan tavannut.

Perheille enemmän sananvaltaa

Useissa maakunnissa on viime vuonna testattu uutta toimintamallia, jossa perheet pääsevät aktiivisesti mukaan lastaan koskevaan päätöksentekoon. Kokemukset olivat sen verran hyvät, että käytäntöä on päätetty laajentaa, ja sitä istutetaan parhaillaan kuntiin ympäri Suomea.

Malli on peräisin Lontoon Hackneysta, jossa se on ollut käytössä pidempään.

Lain mukaan lapselle on nimettävä vastaava sosiaalityöntekijä. Nyt ideana on luoda tiimi, jossa on mukana perheterapeutti, asiakasperhe ja korkeintaan kolme sosiaalityöntekijää.

– Tiimi varmistaa, ettei asiakassuhde ole yhden ihmisen varassa. Siten perheen tilanteeseen tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen ei ala alusta, jos joku tiimistä vaihtuu, Petrelius toteaa.

Tavoitteena on, että tiimi kokoontuisi kerran viikossa. Päivi Petrelius puhuu perheterapeuttisesta työotteesta, jonka seurauksena yksittäinen työntekijä ei tee enää ratkaisuja yksin.

– Ei lähdetä suoraan tarjoamaan nopeita ratkaisuja vaan analysoidaan vaikeaa tilannetta syvemmin. Ratkaisuehdotuksia ideoidessa kuullaan myös vanhempia ja mahdollisuuksien mukaan myös lapsia, Petrelius sanoo.

Melinda Sakkara ei ole ainoa lastensuojelua ulkomaille paennut äiti.

Parainen-Kypros

Venäläiset sukujuuret omaava Tanya Khotenko muutti viime kesänä Paraisilta Kyprokselle, koska koki perheensä joutuneen rasismin ja lastensuojelun mielivallan uhreiksi.

– Tyttäreni kertoi, että hänen suunsa oli pesty päiväkodissa saippualla ja häntä oli painettu kipeästi sormella poskeen ja nenään. Päiväkodin mukaan minä löin, tukistin ja potkin lapsiani, Khotenko kertoo.

Riidat lastensuojelun kanssa kärjistyivät siihen, että poliisi alkoi tutkia Khotenkoa ja epäili häntä 6-vuotiaiden kolmosten pahoinpitelystä.

Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan. Tanya Khotenko

Khotenkolla on samankaltaisia kokemuksia lastensuojelun toimista kuin Sakkaralla.

– Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan. En ole myöskään saanut lastensuojelusta mitään lapsiani koskevia papereita itselleni, vaikka pyysin niitä jo puoli vuotta sitten.

Paraisten koko lastensuojelun sosiaalityöntekijät irtisanoutuivat keväällä 2018. Syinä olivat alimiehitys, liiallinen työmäärä ja huono johtaminen. Khotenko puolestaan pakkasi tavaransa ja muutti lapsineen Kyprokselle.

Syyttäjä päätti maaliskuussa jättää syytteen nostamatta, koska näyttöä lasten pahoinpitelyistä ei ollut. Useista kuulustelluista kukaan ei ollut nähnyt Khotenkon kohtelevan lapsiaan fyysisesti kaltoin.

Paluu Suomeen, kun lapsi täytti 18

Hanna (nimi muutettu lapsen yksityisyyden suojaamiseksi) vietti poikansa kanssa yhdeksän vuotta Kreikassa. Sitä ennen poikaa uhkasi huostaanotto. Hanna myöntää, että aluksi lastensuojelulla oli syytä olla pojasta huolissaan.

– Olin muuttanut lapseni kanssa Kreikasta Suomeen ja elin kreikkalaisittain. Lapsi oli mukanani baarissa. Kerran jätin hänet yksin kotiin ja lähdin baariin, hän kertoo.

Ensin poika joutui perhetukikotiin. Hannan mielestä lastensuojelu teki hänelle alkoholiongelman, jota ei ollut.

– Kävin tuolloin töissä ja opiskelin samaan aikaan, joten en tiedä missä välissä olisin voinut niin paljon alkoholia käyttää. Mitään tukea en yksinhuoltajana lastensuojelusta saanut, vaikka minulla oli monta rautaa tulessa.

Kun pojalle ryhdyttiin valmistelemaan huostaanottoa, Hanna päätti lähteä takaisin Kreikkaan Korfulle, jossa pojan isä asui. Hanna laitettiin kansainväliseen hakuun Interpolin kautta. Hän kertoo olleensa syytettynä lapsikaappauksesta.

– Kreikka päätti, ettei luovuta meitä. Huostaanottoasia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja voitimme jutun. Suomesta soitettiin, että huostaanottovaatimus on haudattu.

Alunperin Hannan piti palata poikansa kanssa päätöksen jälkeen Suomeen, mutta he päättivätkin jäädä Korfulle. He muuttivat takaisin Suomeen vasta viime syksynä pojan opintojen takia. Poika on nyt 18-vuotias.

Maanpako on uusi ilmiö

Hannaa puolusti oikeudessa varatuomari Leeni Ikonen, joka on seurannut lastensuojelutyötä Suomessa yli 20 vuoden ajan. Hän kertoo, että maanpakoon lähteminen ja siihen rinnastuva muuttaminen kotimaassa on melko uusi, 2000-luvun ilmiö.

– Ihmiset soittavat ja kysyvät, missä kunnassa olisi lapsen kannalta turvallista asua. Jotkut pohtivat, ratkeaisiko oma asia lähtemällä maasta. Kysymys on vaikea, koska lastensuojelun laatu vaihtelee eri kunnissa, Ikonen toteaa.

Perustuslaki takaa liikkumisvapauden, ellei lapsi ole kiireellisesti sijoitettu. Jos huostaanottoprosessi on kesken, lähteminen maasta on laitonta ja lastensuojelu tulee perässä.

– Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin. Eräs lähti itse hakemaan ja eräässä tapauksessa paikallinen sosiaalityöntekijä järjestettiin tarkistamaan lapsen tilanne, Ikonen sanoo.

Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin. Leeni Ikonen

Lastensuojelulain mukaan lapsen sijoituspaikan valinnassa tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Ikosen mukaan kunnissa on vaihtelua sen suhteen, kuinka lakia noudatetaan.

– En ole havainnut, että näitä huomioitaisiin ja vanhempien mielipidettä kyseltäisiin. Tietyt ongelmakunnat ja sosiaalityöntekijät ovat tulleet tutuiksi. Jos kyseessä on ulkomaalaistaustainen perhe, pahimmillaan lapselta hävitetään uskonto, kulttuuri ja kieli.

Suurin ongelma on Ikosen mielestä on kuitenkin se, että huostaanotot käsitellään väärässä paikassa. Hänen mielestään oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto-oikeuksissa.

– Jos käräjäoikeus käsittelee on hometaloriitaa, selvitetään tarkkaan jutun tosiseikat, arvioidaan näyttö ja se, mikä on lausunnon antajan kompetenssi. Hallinto-oikeudessa pidetään viranomaisen toimittamaa aineistoa lähtökohtaisesti totena ja oikeana. Lausuntoa, jonka perhe hankkii esimerkiksi yksityiseltä puolelta, ei yleensä huomioida.

Vuonna 2005 myös oikeusturva-asiain neuvottelukunta suositteli, että huostaanottoasiat siirrettäisiin käräjäoikeuksiin. Näin ei tapahtunut. Oikeusministeriön mukaan siirtoa ei ole myöskään suunnitteilla, koska kyse on julkisoikeudellisista ja siten hallintotuomioistuimien toimivaltaan kuuluvista asioista.

– Keskustelua on kuitenkin käyty siitä, tulisiko huostaanottoasiat ratkaista moniammatillisessa toimielimessä, jonka ratkaisusta voisi valittaa hallinto-oikeuteen, kertoo erityisasiantuntija Piritta Koivukoski oikeusministeriön yksityisoikeus- ja oikeudenhoito-osastolta.

En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin. Melinda Sakkara

Hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistiin viime vuonna yli tuhat sosiaaliviranomaisten alulle panemaa huostaanottoasiaa. Noin kahdessa kolmesta tehtiin huostaanottopäätös. Vain 2,5 prosentissa tapauksista huostaanottohakemus hylättiin. Loput olivat valituksia, siirtämisiä tai juttuja, jotka jätettiin tutkimatta.

Oikeusministeriö ei ota kantaa hallinto-oikeuksien menettelyyn tai käsittelyn oikeudenmukaisuuteen huostaanottoasioissa, koska sillä ei ole toimivaltaa puuttua riippumattomien tuomioistuinten toimintaan.

– Jos joku katsoo, että viranomainen on menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti tai laiminlyönyt sille kuuluvia velvollisuuksia, hän voi tehdä kirjallisen kantelun joko eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, sanoo Koivukoski.

Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta kerrotaan, ettei sille ole tullut kanteluja liittyen hallinto-oikeuksien toimivaltaan. Sen mukaan hallinto-oikeuksissa järjestetään myös melko usein esimerkiksi suullisia käsittelyjä, joissa kuullaan perheitä.

Koulutusta uuteen malliin

THL kouluttaa parhaillaan tiimejä uuteen lastensuojelumalliin. Lastensuojelun kehittämispäällikön Päivi Petreliuksen mukaan uuden mallin istuttaminen kuntiin on pitkäjänteistä ja tukea vaativaa työtä.

– Onnistuminen riippuu paljon siitä, saammeko uudelta hallitukselta tukea tämäntyyppisen uudistuksen jatkamiselle.

Oulussa on saatu hyviä kokemuksia uudesta palvelutarpeen selvitystiimistä ja perheterapiakoulutuksesta. Lastensuojeluun on saatu kahden viime vuoden aikana toistakymmentä uutta virkaa.

– Uudet virat ovat pääsääntöisesti sosiaalityöntekijöitä. Heille jää enemmän aikaa suunnitelmalliselle työlle ja asiakkaille, sosiaalijohtaja Arja Heikkinen sanoo.

Kun Melinda Sakkara päätti lähteä Suomesta, hän muutti ensin Oulusta takaisin Saloon vanhempiensa tyhjillään olleeseen asuntoon. Sitten hän matkusti Kreetalle.

Perille päästyään Sakkara kirjoitti ystäväkseen luulemalleen henkilölle luottamuksellisen viestin. Viestissä hän kirjoittaa, että jos hänen huostaanotetun lapsensa on jäätävä Suomeen, olisi lapselle inhimillisempää kuolla kuin joutua elämään sellaisen maan lastensuojeluviranomaisten päätösten varassa.

– Tämä on ollut kantani koko ajan. Lapsen on parempi olla syntymättä maahan, jossa hänet ryöstetään vanhemmiltaan eikä hän saa tuntea juuriaan, Sakkara sanoo.

Suomessa hänen lähtönsä huomattiin, kun Salon lastensuojeluun tehtiin Sakkarasta useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia. Niiden sisältö oli sama kuin aiemminkin: Sakkara olisi uhannut tappaa lapsensa. Lastensuojelu pyysi virka-apua poliisilta, joka on tavoitellut Sakkaraa kuulusteltavaksi.

– Taas minua pidettiin vaarallisena menneisyyteni perusteella. Koin sen kiusantekona, Sakkara toteaa.

Ei osoitetta Suomessa

Salon sosiaalipalveluiden johtaja Eeva Purhonen kiistää, että Salossa reagoitaisiin muita painavammin lastensuojeluilmoituksiin, jossa vanhemmilla on päihde- tai mielenterveystausta.

– Otamme selvää lapsen tilanteesta ja keskustelemme ilmoituksen kohteen kanssa. Jos tiedämme lapsen olevan vakavassa vaarassa, toimenpiteet määräytyvät sen mukaan. Tavoitteena on löytää sopivat tukimuodot perheelle ja turvata lapsen kasvu ja kehitys, Purhonen toteaa.

Melinda Sakkara matkusti Kreetalta Sveitsiin, jossa synnytti tyttärensä. Hän pyysi siellä apua Sveitsin poliisilta järjestääkseen tyttärelleen passin. Sittemmin he ovat vaihtaneet maisemaa.

Sakkaran tytär on nyt noin puolivuotias. Viime viikolla hän sai Kaakkois-Suomen maistraatista vahvistuksen, jonka mukaan hänellä ei ole enää osoitetta Suomessa.

Sakkara ei aio palata.

– En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin.

Jutussa esiintyvien äitien tarinoiden paikkansapitävyys on vahvistettu huostaanottopäätöksistä, sairauskertomuksista, rikostutkintapöytäkirjoista, ammattilaisten antamista lausunnoista ja potilasvahingon korvauspäätöksestä liittyen Melinda Sakkaran kokemaan kohtukuolemaan. Lähteenä on käytetty myös Tanya Khotenkon pahoinpitelyä koskevaa syyttämättäjättämispäätöstä ja Sakkaran tallentamia keskusteluja sosiaaliviranomaisten kanssa.

Kansanedustaja Pia Kauman (kok.) mielestä Isisin hallussa olleilta alueilta palaavat pitäisi saattaa oikeuden eteen.

Kauma on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen.

Hän puhui aiheesta poliittisen komitean kokouksessa lauantai-iltana, kun komitea keskusteli konfliktialueilta palaaviin vierastaistelijoihin liittyvistä haasteista.

Kauma uskoo, että Syyriaan lähteneet ja sittemmin al-Holin pakolaisleirille päätyneet naiset tiesivät, minne lähtivät.

– Emme tiedä, ovatko Isis-vaimot syyllistyneet itse rikoksiin tai myötävaikuttaneet niihin. Mutta se, mikä tiedetään varmasti on, että he tiesivät tai heidän olisi pitänyt tietää, mihin lähtivät miehiään seuratessaan, Kauma sanoo tiedotteessa.

Tuomioistuimen perustaminen esillä jo aiemmin

Kauma väläyttää myös kansainvälisen tuomioistuimen perustamista. Samaa ovat ehdottaneet useat muutkin suomalaiset ja ulkomaalaiset poliitikot.

Kansainvälisen tuomioistuimen perustamisesta on keskusteltu esimerkiksi EU:n sisäministerikokouksessa kesäkuussa. Kokouksen yhteydessä Ruotsin sisäministeri Mikael Damberg kertoi toimittajille, että EU-maiden joukossa on vahvaa poliittista tahtoa viedä asiaa eteenpäin.

Tuomioistuinta koskevat yksityiskohdat olivat hänen mukaansa vielä auki ja keskustelu jatkumassa. Tuomioistuimen perustamista ja näytön hankkimista mahdollisista rikoksista on yleisesti pidetty hankalana.

Kauman mukaan vähimmäisvaatimuksena alueilta paluulle olisi velvollisuus yhteistyöhön viranomaisten kanssa, jotta suunnitteilla olevat terrori-iskut voidaan estää ja aiempia selvittää.

– Kumman oikeudet ovat tärkeämmät, niidenkö, jotka vapaaehtoisesti jättivät kotimaansa ja lähtivät tukemaan islamilaista valtiota? Vai tavallisten kansalaisten oikeus turvallisuuteen, jonka leireiltä palaavat mahdolliset terroristit voivat vaarantaa? Kauma kysyy.

Lue aiheesta lisää:

Analyysi: Isis-leirin suomalaislapset ovat ensisijaisesti poliittinen ongelma, johon on tarjolla kaksi epäsuosittua ratkaisua

Isis-leirin suomalaisnaiset haluavat kotiin, omaiset maksaisivat matkan, miksi edes lapsia ei haeta? Rinne: "Emme voi vain mennä leirille ja viedä ihmisiä pois"

Suomen viranomaiset ovat keskustelleet kurdien kanssa Isis-leirin suomalaisista: "Sisäministeriössä oli paljon kysyttävää"

Naisten vaihdevuosien aiheuttamien oireiden hoitoon käytetään aiempaa vähemmän hormoneja.

Muutoksen taustalla ovat esimerkiksi hormonihoitoihin liittyvät riskit, Helsingin yliopistosairaalan Naistenklinikalta kerrotaan.

– Pitkään on ajateltu, että mitä suuremmat annokset, sitä suurempi riski, mutta yhtä lailla muutosta selittää se, että monilla naisilla oireet helpottuvat yhtä hyvin myös matalammilla annoksilla, Naistenklinikan osastonylilääkäri Tomi Mikkola toteaa.

Vaihdevuosioireiden tehokkain hoitomuoto on nimenomaan hormonihoito eli estrogeeni tai estrogeeni-progestiini. Samaisten naissukuhormonien tuoton loppuminen aiheuttaa naisille vaihdevuodet.

– Suomessa kyseisten hormonilääkkeiden myynti on hiljalleen laskenut, vaikkakin niiden kulutus on edelleen Suomessa korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Elina Hemminki kertoo.

Hemmingin mukaan tiedot hormonilääkkeiden vaikutuksista eri sairauksiin ovat yhä puutteellisia ja saattavat riippua niin lääkkeestä, annostuksesta, aloituksen ajankohdasta kuin käytön kestostakin. Tiedetään kuitenkin, että erityisesti estrogeeni-progestiini-yhdistelmävalmisteisiin liittyy rintasyövän riski. Hormonilääkkeitä tulisikin aina käyttää vain oireiden hoitoon eikä tarpeettoman pitkään.

Rintasyöpäriski askarruttaa

Naistenklinikan Mikkola kertoo, että naiset murehtivat hormonihoidoissa useimmiten juuri rintasyöpäriskiä. Mikkolan mukaan riskiä voisi kuitenkin suhteuttaa niin, että esimerkiksi ylipaino on vähintään yhtä suuri riski kuin hormonihoito.

Mahdolliset edut ja riskit tulisikin Mikkolan mukaan aina arvioida asiantuntevan gynekologin kanssa. Jos suvussa on ollut rintasyöpää, on riski heti merkittävästi suurempi.

Jos vaihdevuosien hormonihoito aloitetaan oireiden hoitoon terveelle naiselle ennen kuudenkymmenen vuoden ikää, se pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, osteoporoosiin ja paksusuolen syöpään.

– Ikääntyminen ja vaihdevuodet itsessään nostavat riskiä näihin sairauksiin, ja niitä voi itse pyrkiä ennaltaehkäisemään huolehtimalla terveellisistä elämäntavoista, Mikkola kertoo.

Geelit ja laastarit pidettyjä

Suun kautta otettava tablettihoito on hormonihoidoista yhä selvästi suosituin, mutta hormonilaastarit ja erityisesti geelit ovat lisänneet suosiotaan viimeisten 5-10 vuoden aikana. Tärkein syy liittyy Mikkolan mukaan siihen, että laskimotukosriski on ihon kautta annosteltavissa lääkkeissä merkittävästi pillerihoitoa matalampi.

Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) synnytys- ja naistentautiopin professori Päivi Polo kertoo, että Suomeen tuli tänä vuonna uusi tablettimuotoinen yhdistelmävalmiste, jossa on estrogeenin lisäksi batsedoksifeenia keltarauhashormonin eli progestiinin tilalla. Batsedoksifeeni ei ole hormonaalinen lääke.

– Batsedoksifeeni saattaa olla keltarauhashormonia turvallisempi ja vähentää yhdistelmähoidon riskejä, Polo sanoo.

Tupakointi voi aikaistaa vaihdevuosia jopa vuosilla

Osa naisista ei tunnista itsellään minkäänlaisia vaihdevuosioireita, osa kokee lieviä oireita, kun taas osalla oireet hallitsevat ja häiritsevät kaikkea olemista. Kuinka suuri joukko naisia mihinkin ryhmään kuuluu, riippuu siitä, miten asiasta kysytään ja mikä määritellään haittaavaksi oireeksi, THL:n Hemminki kertoo.

Professori Päivi Polon mukaan vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51-vuotiaana, mutta alkamisajankohta voi vaihdella suurestikin. Tyypillisesti vaihdevuodet alkavat 45-55 vuoden iässä.

Jos vaihdevuodet alkavat ennen neljänkymmenen vuoden ikää, puhutaan ennenaikaisista vaihdevuosista. Ennenaikaisten vaihdevuosien hoitoon suositellaan lähes poikkeuksetta hormonihoitoa, mistä syystä nuoremmat naiset saavat siitä Kela-korvauksen 50 ikävuoteen asti.

Polon mukaan perintötekijät vaikuttavat vaihdevuosien alkamisajankohtaan jonkin verran, eli jos esimerkiksi äidillä vaihdevuodet ovat alkaneet aikaisin, kasvaa todennäköisyys samaan myös tyttärillä. Elämäntavoista tupakointi voi aikaistaa vaihdevuosia jopa vuosilla.

– Kyseessä on monipuolinen myrkky myös munasarjoille, Polo sanoo.

Uni heikentyy

Tyypillisimpiä vaihdevuosioireita ovat Polon mukaan kuumat aallot ja univaikeudet. Kuumiin aaltoihin voi liittyä hikisenä heräily useita kertoja yössä. Jotkut naiset eivät herää hikoiluvaiheessa, vaan vasta hikoilua seuraavaan paleluun.

– Tällöin unioireita ei pahimmassa tapauksessa osata yhdistää kuumiin aaltoihin, jolloin ongelma tulkitaan mahdollisesti lääkärissäkin elimelliseksi uniongelmaksi, johon määrätään unilääkettä. Vaihdevuosioireena myös uniongelmien ensisijainen hoito on kuitenkin hormonihoito.

Polon mukaan tyypillinen vaihdevuosioire on myös limakalvojen kuivuus. Joillekin vaihdevuodet tuovat mukanaan mielialaoireita, kuten masentuneisuutta, ahdistusta, aloitekyvyttömyyttä sekä burn out -oloa. Vaihdevuosioireita voivat olla myös nivel- ja lihaskivut tai muistiongelmat, vaikkakin muistiongelmat ovat usein seurausta uniongelmista.

Työnantaja- ja työntekijäosapuolilla on vastakkaisia näkemyksiä siitä, mitä tulevalla liittokierroksella pitäisi tehdä kilpailukykysopimuksen tuomalle työajan pidennykselle. Neuvottelut uusista työehtosopimuksista pyörähtävät käyntiin syksyllä, ja suunnannäyttäjää on perinteisesti haettu vientialoista.

Työntekijöitä edustavan Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto arvioi, että työajan pidennyksestä saattaa syntyä kova vääntö.

– Meidän tavoitteemme on tietysti se, että yhdessäkään meidän sopimuksessamme ei ole työajan pidennystä enää tämän neuvottelukierroksen jälkeen, Aalto sanoo STT:lle.

Vuonna 2016 solmittu kilpailukykysopimus pidensi työaikoja nostamatta palkkoja, leikkasi julkisen puolen lomarahoja ja siirsi työntekijöiden maksettavaksi aiempaa enemmän palkasta vähennettäviä sosiaaliturvamaksuja.

Palvelualojen ammattiliiton PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen luonnehtii, että kysymys kiky-tunneista vaikuttaa hankalimmalta kohdalta tulevissa neuvotteluissa. Tämän tarkemmin hän ei kuitenkaan halua asiaa ennakoida, sillä PAMin hallinnossa ei ole vielä lyöty lukkoon tavoitteita neuvottelupöytiin.

Työnantajapuolella haluja jatkaa pidennyksiä

Eri alojen ja työpaikkojen välillä on ollut suurta vaihtelua siinä, miten kikyyn kuuluvat työajan pidennykset on toteutettu. Osa työpaikoista on käyttänyt pidennykset täysimääräisesti työntekoon, mutta osassa työpaikkoja kiky-tunnit on käytetty henkilökunnan virkistystoimintaan ja osassa työpaikkoja lisätunteja ei ole tehty lainkaan.

Riku Aalto korostaa, että kiky-sopimuksella on ollut henkistä merkitystä työntekijöille.

Teollisuusliitto irtisanoi jo viime vuonna viiden sopimuksen osalta työajan pidennyksen, koska niiden osalta asiasta oli sovittu erillisessä allekirjoituspöytäkirjassa, jonka irtisanominen tämän vuoden loppuun oli mahdollista. Liiton muissa sopimuksissa kiky-sopimuksen velvoitteet on neuvoteltu työehtosopimusten sisään.

Teollisuusliitto neuvottelee kaikkiaan 33 työehtosopimuksesta 17:n eri työnantajajärjestön kanssa.

Yksi työnantajajärjestöistä on Teknologiateollisuus, jonka työmarkkinajohtaja Minna Helle näkee, että työajan pidennys on tärkeä osa yritysten parantunutta kilpailukykyä.

– Olennainen osa tulevia ratkaisuja on meidän näkökulmastamme se, että työajan pidennys jatkuu, Helle sanoo.

Helle muistuttaa, että työajan pidennys on vain yksi osa kokonaisuutta - neuvotteluissa sovitaan myös palkkaratkaisuista ja monista tekstikysymyksistä.

Lomarahaleikkaukset päättyvät

Syksyllä alkava liittokierros jatkuu pitkälle kevääseen. Esimerkiksi kunta-alan työehtosopimukset ovat katkolla vasta maaliskuun lopussa 2020. Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen sanoo neuvottelunäkymien tarkentuvan sitä mukaa, kun syksyn kierroksen ensimmäisistä pöydistä alkaa tulla tuloksia.

Hän kuitenkin peräänkuuluttaa jo nyt maltillisia työmarkkinaratkaisuja.

Julkisella puolella kiky-sopimus leikkasi myös lomarahoja, mutta Jalonen muistuttaa tämän olleen määräaikainen ratkaisu. Hän ei ota kantaa, tavoitteleeko työnantaja vastaavaa leikkausta tuleviin sopimuksiin.

– Neuvottelut ratkaisevat, mutta korostan, että lomarahojen leikkaus sehän päättyy nyt tässä tilanteessa, Jalonen sanoo.

– Kilpailukykysopimukseen liittyvä työajan pidennys on sen sijaan tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi kunta-alalla. Se on meidän toistaiseksi voimassaolevissa sopimuksissa sisällä.

Työllisyystavoitteet mielessä myös neuvottelupöydissä

Liittokierroksen ylle tummia pilviä tuo hidastuva talouskasvu ja yleinen paine nostaa työllisyyttä entisestään. Teollisuusliiton Aalto sanoo, että sopimuspöydän ympärillä on aina paineita eikä neuvottelutilanne koskaan ole helppo. Samaa mieltä on Teknologiateollisuuden Helle.

– Aina on se tilanne, että neuvottelukierros näyttää hankalalta. Ehkä lisävaikeuskerroin tulevalla kierroksella liittyy siihen, että työajan pidennyksestä on erilaisia näkemyksiä. Maailmantalouden tila tuo myös lisähaastetta, Helle pohtii.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus pyrkii luomaan uusia työllistämiskeinoja, jotta työllisyysastetta saataisiin hilattua ylöspäin.

Kuntatyönantajien Jalonen arvioi, että liittokierroksella syntyvillä ratkaisuilla on suuri vaikutus työllisyystavoitteiden saavuttamiseen.

– Seuraava työmarkkinakierros on erittäin ratkaiseva koko maan hallituksen työllisyystavoitteen onnistumisen kannalta, Jalonen sanoo.

Helle on samaa mieltä.

– Jos työmarkkinakierroksella ei pystyttäisi tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka edesauttavat kilpailukykyä, silloin vedetään matto pois työllisyystavoitteen jalkojen alta, Helle sanoo.

Väki vähenee monissa Suomen kunnissa ja kaupungeissa, mutta autojen määrä niissä kasvaa. Ainoastaan muutamissa suurimmissa kaupungeissa autojen määrä on väkilukuun suhteutettuna kääntynyt laskuun.

Henkilöautokanta on koko Suomessa kasvanut 2010-luvulla väestön määrää nopeammin. Liikennekäytössä olevien henkilöautojen määrä kasvoi vuosien 2011 ja 2018 välillä lähes 170 000:lla, kun väestö kasvoi vastaavana aikana noin vajaalla 120 000:lla.

Asia käy ilmi Tilastokeskuksen tiedoista. STT tarkasteli liikennekäytössä olevien henkilöautojen määrää kaikissa yli 20 000 asukkaan kaupungeissa ja kunnissa vuosina 2011 ja 2018. Henkilöautojen määrää verrattiin kuntien väkilukuun vastaavina vuosina.

Liikennekäytössä on tällä hetkellä yli 2,7 miljoonaa henkilöautoa, joista sähkö- ja hybridiautoja on pieni murto-osa eli reilut 15 000.

Samaan aikaan, kun autojen määrä kasvaa, pyrkii pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus vähintään puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) mukaan autojen lukumäärän lisäksi tulisi myös tarkastella autojen päästöjä ja autoilla ajettua määrää.

– Tavoite on saada liikenne päästöttömäksi, ei poistaa liikennettä, sanoo ministeriön ilmasto- ja ympäristöyksikön johtaja Päivi Antikainen.

– Mutta jos nyt mietitään liikenteen ilmastotavoitteita, on selvää, että lisätoimia tarvitaan, hän jatkaa.

Autovanhukset vaihdettava vähäpäästöisiin

Suomalainen ajoi viime vuonna keskimäärin 12 vuotta vanhalla autolla ja liikenteen hiilidioksidipäästöt olivat keskimäärin 157 grammaa kilometriä kohden. Päästölukema on laskemaan päin, mutta vielä kaukana 50 gramman kilometripäästöistä, joka EU:ssa katsotaan puhtaaksi henkilöautoksi.

LVM:n Antikaisen mukaan on tärkeä saada autokantaa uudistettua. Tavoitetta edistävät EU:n autonvalmistajille asettamat päästölinjaukset, jotka ohjaavat vähäpäästöisempien autojen valmistukseen. Lisäksi sähköautojen hintojen ennakoidaan Antikaisen mukaan putoavan lähitulevaisuudessa polttomoottoriautojen hintaluokkaan.

– Olemme siirtymässä kohti vähäpäästöisempää liikennettä. Lähinnä haaste on, että missä aikataulussa se tulee tapahtumaan.

Vähäpäästöinen liikenne ei kuitenkaan toteudu ilman keppiä. Liikenteen verotus on havaittu tehokkaimmaksi keinoksi ohjata liikenteen päästöjä.

– Liikenteen ilmastopolitiikassa on lähdetty "saastuttaja maksaa" -periaatteesta. Toisaalta siirtymä pitää tehdä sosiaalisesti kestävällä tavalla. Yleinen näkemys kuitenkin on, että pidemmällä aikavälillä meidän pitää päästä fossiilisista polttoaineista eroon, se on selvä, Antikainen sanoo.

"Autoa tarvitaan käytännön arjessa"

Useissa muuttotappiokunnissa henkilöautojen määrä on nurinkurisesti lisääntynyt väestön harventuessa. Kymenlaaksossa runsaan 80 000 asukkaan Kouvolassa väkiluku on 2010-luvulla vähentynyt yli neljällä tuhannella, mutta samaan aikaan henkilöautoja on tullut tuhat lisää.

Yleiskaavapäällikkö Marko Luukkonen Kouvolan kaupungilta uskoo, että autojen lisääntymiseen on osaltaan vaikuttanut vuonna 2009 tapahtunut kuntaliitos. Hiljalleen julkiset palvelut, kaupat ja harrastukset ovat siirtyneet taajamista suurempiin kuntakeskuksiin.

– Palveluverkon heikkeneminen ja autoilun lisääntymistarve on itseään ruokkiva kierre. Kotikulmien sijaan palvelut hankitaan automatkan aikana jostakin muualta. Oman kylän palvelu kituu entisestään, Luukkonen kertoo sähköpostitse.

Lisäksi julkinen liikenne on Luukkosen mukaan kattavuudeltaan rajoittunutta ja maaseudulta se on poistunut liki kokonaan. Ilman vahvaa julkista tukea kilpailukykyistä joukkoliikennettä ei pystytä järjestämään, eikä siihen tähän mennessä ole ollut riittävästi tahtoa tai resursseja.

– Edellä luetellut seikat käytännössä pakottavat auton hankkimiseen, jos Kouvolassa haluaa asua ja selvitä jouhevasti käytännön arjesta, Luukkonen sanoo.

Kouvolan tapaan myös esimerkiksi Salon ja Kotkan väkiluku on vähentynyt tuhansilla viimeisen kahdeksan vuoden aikana, mutta henkilöautojen määrä on sitkeästi kasvanut.

Joukkoliikenne korvaa oman auton

Auton omistus on hieman vähentynyt suhteessa väkilukuun ainoastaan kolmessa kaupungissa: Helsingissä, Espoossa ja Tampereella. Turussa autojen määrä ei ole kasvanut.

Vähiten autoja omistetaan Helsingissä, jossa auto löytyy vain joka kolmannelta. Liikennetutkija Katja Moilanen Helsingin kaupungilta sanoo, että auton omistamiseen vaikuttavat monet asiat, muun muassa joukkoliikenteen tarjonta ja kaupunkisuunnittelu.

– Jos tarkastellaan koko Suomen mittakaavassa, niin Helsingissä on hyvin kilpailukykyinen joukkoliikenne sekä hyvät kävely- ja pyöräilyolosuhteet. Välimatkat ovat kohtuullisen lyhyitä.

Moilasen mukaan esimerkiksi Länsimetro ja kaupunkipyörät saattavat edelleen vähentää henkilöautojen käyttötarvetta pääkaupunkiseudulla. Vaikka vain kolmannes Helsingin reilusta 600 000 ihmisestä omistaa auton, on Helsingissä edelleen eniten autoja Suomessa eli yli 200 000.

Liikenteen päästöjä pitäisi saada leikattua noin 70 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, jolloin Helsingin on määrä olla hiilineutraali.

– Meidän täytyy pystyä kasvattamaan kestäviä kulkutapoja, Moilanen sanoo.

Norjan rikoshistorian laajinta lapsipornotapausta tutkivan poliisin mukaan epäillyt norjalaiset pedofiiliringin jäsenet ovat käyttäneet keskinäisessä viestinnässään symboleja, joiden avulla he ovat tunnistaneet toisensa.

Norjalaisella ringillä on poliisin mukaan yhteys kansainvälisiin BoyLovers-pedofiilipiireihin, ja käytetyt symbolit ovat samoja, joita pedofiilit käyttävät kansainvälisesti.

Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n listaus kyseisistä symboleista tuli julki jo vuosia sitten Wikileaks-vuotosivuston julkaisemista vuodetuista asiakirjoista. Nyt Norjan poliisi kertoo tutkinnassaan olevien epäiltyjen hyödyntäneen näitä samoja symboleja.

BoyLover-spiraalikolmio symboloi seksistä alaikäisten poikien kanssa kiinnostunutta. Pikkulapsen piirrokselta näyttävä spiraalikolmio symboloi puolestaan vielä nuoremmista pojista kiinnostunutta.

Kyseisiä symboleja on kaiverrettu esimerkiksi sormuksiin tai kiinnitetty kaula- ja rannekoruihin. Säännöllisen muotoista spiraalikolmiota esittäviä koruja on ollut myös Norjassa paljastuneen ryhmän jäsenillä.

Verkkorikollisuuteen keskittyvää tutkintaryhmää Oslon poliisissa johtava Fredy Salazar kertoo Norjan yleisradioyhtiön NRK:n haastattelussa, että poliisin takavarikoimassa kuva- ja videomateriaalissa näkyy myös lapsia, joilla on kyseisellä symbolilla varustettuja koruja.

Salazarin mukaan näiden lasten joukossa on myös norjalaisia lapsia.

Kynttilöitä alastomien lapsipatsaiden edessä

Norjan pedofiilirinkiä tutkivien poliisien mukaan tutkinnassa on myös paljastunut, että pedofiiliringin jäsenet ovat vierailleet Norjan suosituimpiin turistikohteisiin kuuluvassa Oslon Vigelandin patsaspuistossa ja suorittaneet siellä tietyn rituaalin.

Takavarikoidussa materiaalissa on kuva, jossa Frognerparkenissa sijaitsevassa veistospuistossa olevan alastonta lasta esittävän patsaan edessä on kynttilä. Poliisin mukaan tämä on kansainvälisistä pedofiilipiireistä tunnettu ilmiö.

Pedofiilit viettävät kansainvälistä BoyLove-päivää sytyttämällä kynttilöitä alastomia lapsia esittävien patsaiden eteen. Päivää vietetään poliisin mukaan kaksi kertaa vuodessa, kesäpäivänseisauksen ja talvipäivänseisauksen aikoihin.

Poliisin mukaan norjalainen pedofiilijoukkio ehti toimia kahden vuosikymmenen ajan täysin piilossa ennen paljastumistaan vahingossa kuullun keskustelun seurauksena. Rikosvyyhti alkoi purkautua, kun eräs äiti kuuli vahingossa kahden hyväksikäytetyn lapsen keskustelun, kertoi Norjan yleisradioyhtiö NRK alkuviikosta.

Hyväksikäytöstä aloitettu rikostutkinta johti huomattavasti laajemman rikosvyyhdin purkautumiseen, kun poliisi löysi kotietsinnöissä miljoonia alaikäisten poikien seksuaalista hyväksikäyttöä sisältäviä kuva- ja videotiedostoja.

Ringin jäsenet, joista monet ovat IT-alan ammattilaisia, olivat rakentaneet valtavan data-määrän käsittelemiseksi omat laitteistot ja salanneet materiaalin niin vahvasti, ettei poliisi vuosien tutkinnan jälkeenkään ole kyennyt avaamaan kuin osan siitä.

Maatalouden tilanne Suomessa kiteytyy kolmeen kirjaimeen: SPV.

Tuo kirjainyhdistelmä tulee myös loimaalaisen karjatilallisen Janne Mäkeläisen suusta, kun haastattelu on tuskin ehtinyt alkaa.

– Vuonna 2014 tehtiin tällä tilalla SPV, hän sanoo.

SPV tarkoittaa sukupolvenvaihdosta. Niiden onnistuminen ratkaisee suomalaisen ruoantuotannon kohtalon.

Ja viime vuosina tunnelin päässä on ollut valoa.

Vuonna 2014 Suomen maatiloilla marssi esiin eräänlainen "kultainen sukupolvi". Peräti 1 100 uutta viljelijää sai nuorten viljelijöiden aloitustukea, jolla helpotetaan sukupolvenvaihdoksia. Tavallisesti tuen saajia on muutamia satoja vuodessa.

Rysäys johtui siitä, että tilan luovuttajien luopumistukea oltiin puolestaan heikentämässä.

Myös Mäkeläinen kuuluu tähän vuoden 2014 aloittajien kultaiseen sukupolveen.

Investoinnit ovat nyt isoja, Mäkeläisten liikevaihto jopa nelinkertaistuu

Nyt vuoden 2014 kultainen sukupolvi on tullut investointi-ikään.

Siksi Mäkeläisten tilallakin on iso kaivutyömaa, jossa kolme kauhakuormaajaa työstää pohjaa peräti kahdelle uudelle tuotantohallille.

Niihin tulee 200 vasikan juottamo ja 400 lehmän kasvatushalli. Yhteensä nautojen ja sonnien määrä kasvaa runsaasta 200:sta yli 800:aan – ja olosuhteet paranevat, tuottajat vakuuttavat.

Rakennusala on 3 500 neliömetriä, eli uudet hallit ovat puolikkaan jalkapallokentän kokoiset.

Kun yli miljoonan euron investointi on ensi vuonna valmis ja toiminnassa, tilan liikevaihto nelinkertaistuu kertarysäyksellä.

– Tila ei nykyisellään ole kannattava, niin jotain on pakko tehdä. Ja ellei tee tässä iässä, niin sitten ei milloinkaan. Ei sitä enää viisikymppisenä jaksaisi alkaa tällaiseen urakkaan, Mäkeläinen sanoo.

34-vuotias Mäkeläinen ja 26-vuotias avovaimo Kirsi Reijonen vakuuttavat motivaatiotaan. He ovat uravalintansa tehneet: suvun tilaa jatketaan, ja se vaatii rohkeutta isoon laajennukseen.

– Pienempää ei oikein kannata lähteä tekemään. Tämä on se kokoluokka, jossa täytyy olla, jotta rahaa kiertää tarpeeksi, ja siitä jää myös jotain jäljelle, Janne Mäkeläinen sanoo.

Kirsi Reijosen kotitilalle ei ole pitkä matka.

– Siellä on 600 sikaa, mutta ei sellaista enää kannattaisi rakentaa. Nyt tehdään ainakin 1 500-paikkaisia sikaloita, hän sanoo.

Länsi vie, itä vikisee

Kuudenkymmenen kilometrin päässä Turusta sijaitseva Loimaa on Suomen ydinmaaseutua.

Samalla se on maatalouden voittajien puolella, kun Suomi jakautuu yhä enemmän kahtia.

Länsi-Suomessa investoidaan maatalouteen huomattavasti voimakkaammin kuin Itä-Suomessa.

Tahti on Länsi-Suomessa nyt niin kova, että esimerkiksi Varsinais-Suomessa 32 tukikelpoista hakemusta on pitänyt tänä vuonna jättää rahoittamatta, koska rahat eivät riitä. Näin ei ole aiemmin käynyt.

– Oli paljon hakemuksia ja pikkasen liian vähän rahaa. Mutta varmaan meidän viljelijöillä on myös usko siihen, että nyt on oikea hetki investoida ja laajentaa tuotantoa, sanoo MTK:n (Maataloustuottajien keskusliitto) Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki.

Lännessä on positiivinen kierre. Investoinnit ruokkivat toisiaan, ja avustuksiakin on painotettu länteen.

– Asiat vain tapaavat aika usein tässä maailmassa keskittyä. Optimisti sanoo, että täällä lännessä nähdään että tulevaisuus on hyvä, ja pessimisti sanoo, ettei täällä pärjää ellei investoi, Myllymäki jatkaa.

Idässä taas on jopa pelottavan hiljaista. Ilman maitotiloistaan tunnettua Pohjois-Savoa luvut olisivat vieläkin rumemmat.

MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg ottaa esiin jonkinlaisten erityistukien mahdollisuuden. Idän kierre pitäisi saada jollain ilveellä katkaistua.

– Meillä on aina ollut tavoitteena, että tuotanto jatkuisi koko maassa. Nyt ei välttämättä riitä, että politiikka on kaikille sama. Täytyy miettiä, tarvitaanko Itä-Suomeen uusia kannustimia, jotka saisivat tekemään investointeja, Åberg sanoo.

Asiaan joudutaan Åbergin mukaan ottamaan lähivuosina kantaa. Yksi mahdollinen tapa olisi porrastaa tukia niin, että ne olisivat hiukan isommat alueilla, joilla tulee vähemmän investointihakemuksia.

Menossa on ennätysvuosi

Idän ja lännen ongelmat ovat erilaiset.

Suomessa on tänä vuonna hyväksytty ennätysmäärä yli miljoonan euron investointeja. Sikatiloja, karjatiloja, kasvihuoneita.

– Isoja EU-osarahoitteisia hankkeita on tänä vuonna erikoisen paljon. Viime vuonna tukea myönnettiin kymmenelle yli miljoonan euron hankkeelle, ja nyt tänä vuonna on jo saman verran kasassa, Ruokaviraston erityisasiantuntija Aulis Kuusela sanoo.

Niiden painopiste on lännessä. Myös Mäkeläinen kertoo miettineensä, miksi idässä ei investoida. Hän ymmärtää kollegoita.

– Vaikka sulla olisi siellä kuinka hyvät edellytykset tehdä liiketoimintaa, peltojen ja rakennusten vakuusarvot ovat pieniä. Ne eivät välttämättä riitä, jos haluaa tehdä ison investoinnin.

Mäkeläinen ja Reijonen ovat asettaneet omat panoksensa pelilaudalle. Laajennus takaa toiminnan jatkuvuuden noin 10–15 vuodeksi.

– Mutta kilpailu on kovaa. Vaikka nämä uudet hallit saisi ilmaiseksi, kannattavuus ei ole varmaa.

Viimestään 2030-luvulla mahdollisen jatkajan on pohdittava seuraava askel. Poliitikkojen 2020-luvun päätöksistä ei tiedä vielä kukaan, eikä siitä mihin ilmastonmuutoksen torjunta muuttaa maataloutta.

Huimaako 34-vuotiasta isäntää?

– Ei oikeestaan huimaa, Janne Mäkeläinen hymähtää ja pitää pienen tauon.

– Raha on rahaa ja elämä on elämää. Rahaa se vaan on, mitä tähän laitetaan, ja elämä jatkuu joka tapauksessa.

Britannian hallituksen Skotlanti-ministeri varoittaa, että sopimuksettoman brexitin toteuttaminen voi johtaa Britannian hajoamiseen. Skotlanti-ministeri David Mundell sanoi Observerin mukaan, että Skotlannin aluehallinnon itsenäisyysmielinen pääministeri Nicola Sturgeon ottaisi kovan brexitin ilolla vastaan, koska se lisäisi skottien itsenäisyyshaluja.

Britannian pääministeriksi vahvoilla oleva Boris Johnson on ilmaissut olevansa valmis viemään Britannian ulos EU:sta ilman sopimusta.

Skotlantilaiset torjuivat itsenäisyyden vuoden 2014 kansanäänestyksessä, mutta olivat EU:ssa pysymisen kannalla vuoden 2016 brexit-äänestyksessä.

Lue myös:

Boris Johnsonin etumatka Britannian pääministerikisassa piteni – puolueväki vierastaa vastaehdokkaan EU-myönteistä taustaa

Tarja Helasen hiukset liehuvat vapaana, kun hän kaasuttaa Sambian savannilla vuonna 1998. Kehitysyhteistyön hommissa palaa aina sätkä.

Muutama vuosi aikaisemmin hän on osallistunut eduskunnan talouspolitiikan johtamiskurssille vihreän liikkeen edustajana. Ryhmäkuvassa Helasella on yllään musta pusero ja nahkahousut. Hän pistää silmään, sillä muut naiset ovat pukeutuneet mekkoihin, miehet solmio kaulassa.

Nykynuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja heillä on vahvoja arvoja, halu vaikuttaa. Helasen nuoruuteen kuuluivat Suomen ensimmäiset kasvisruokapaikat, luomuviljely, mielenosoitukset, kommuuniasuminen ja musiikki. Mutta ennen kaikkea hän halusi tehdä hyvää, auttaa ihmisiä pääsemään kiinni elämästä, työllistymään. Hän on maahanmuuttajien kaveri, pätkätöiden ammattilainen.

Paljain jaloin häihin

Hämeenlinnan kirkkopuistossa ja lähiseudun baareissa liikkui 1970-luvun taitteessa monenmoista porukkaa. Pääosassa olivat hipit, kaikki joivat, polttelivat mitä sattui. Musiikki oli tärkeää. Joukossa pyöri myös Tarja Helanen. Hän oli pukeutunut äidin kukkapöytäliinasta tehtyyn pontsoon ja ihaili suunnattomasti hippejä.

– Itse en juonut tuolloin vielä mitään. Mottoni oli High on life itself eli juovuin pelkästä elämästä. Olin viaton. Sota-ajan traumat ja pelot olivat kotona läsnä. Itsellä oli syyllinen olo, mutta olin raitis ja kiltti.

Matka Koljalan kylästä Janakkalasta vihreitä jalanjälkiä pitkin Afrikkaan on ollut pitkä. Hänellä oli hinku päästää irti. Kun hän oli 12-vuotias, Afrikka nytkähti lähemmäksi. Äiti oli antanut rahaa uusiin kenkiin. Nigeriassa oli menossa ns. Biafran sota ja uutiset olivat täynnä kärsivien lasten kuvia, kuten nykyään esimerkiksi syyrialaisten tai sudanilaisten.

– Laitoin kaikki rahat Biafra-keräykseen. Menin paljain jaloin siskoni häihin. Ne olivat hippijalat. Oli vahva olo, että jotain pitää tehdä.

Vapautta ja tupakkaa

Vapauden ensimmäisiä askelia oli helppo ottaa myös liftaamalla. Helanen liftasi salaa ympäri Suomea koulukaverinsa kanssa. Mentiin muka mökille, koska siellä ei ollut puhelinta: kotiin saattoi soittaa, mistä päin Suomea tahansa.

– Ehkä äiti silti tiesi puuhamme.

Liftaaminen laajeni ja jatkui poikaystävän kanssa Euroopassa. Asuminen oli kuin alkuaikojen Airbnb:tä: mennään nukkumaan liftaustuttujen sohvalle ja vastavuoroisesti majoitetaan vieraita kotimaassa.

Pidempi reissu Saksaan opetti Helasen tupruttelemaan. Suomessa polttelu vaihtui tupakkaan, hän kääri omat sätkänsä ja alkoi polttaa ketjussa.

– Kun palasin Suomeen ja Hämeenlinnaan reissuilta, ahtauden tunne oli musertava. Eurooppa oli ollut jotain ihan muuta.

Liisa vihreässä ihmemaassa

Pääkaupunkiseudun uudet tuulet, kuten radikaalit talonvaltaukset tai ensimmäiset kasvisravintolat, virtasivat Hämeenlinnaan nopeasti.

Tarja Helasen puheissa vilisevät purku-uhan alla olevat talot, halpa vuokra houkutteli perässä myös kaverit. Hän osallistui ydinvoiman vastaisiin mielenosoituksiin, rauhanmarsseihin, viljeli biodynaamisesti miehensä kanssa ja eli vuohitaloudessa. Hän keräsi samanhenkisten kavereiden kanssa kaupungin ensimmäiset sanomalehdet. Kierrätyksestä ei puhunut vielä kukaan paitsi oma porukka.

– Kansalaisjärjestötoiminta oli luonnollista, se ei vienyt voimavaroja ja kolme lastani kulki kaikessa aina mukana. Elämämme oli kaikkea muuta kuin pysähtynyttä.

Ensiksi Helanen oli paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri. Yrjö Kokon Laulujoutsen-kirja oli vaikuttanut lapsena ja hän uskoo, että juuri tämä lukukokemus teki hänestä luonnonsuojelijan.

Vuonna 1983 oli eduskuntavaalit, jossa vihreä liike oli ensimmäistä kertaa mukana.

Hämeenlinnalaisesta aktiivista Tarja Helasesta tuli vihreiden ensimmäisen eduskuntaryhmän ryhmäsihteerin sijainen sekä projektisihteeri. Pekka Haavisto oli työkaverina liikkeen lehdessä Vihreän langan toimituskunnassa ja myöhemmin eri projekteissa.

Helasta puskettiin eteenpäin. Kun kansanedustajat Ville Komsi ja Kalle Könkkölä eivät halunneet mennä toista kertaa eduskunnan talouspolitiikan johtamiskurssille, sinne lähetettiin Helanen. Kurssin päätyttyä jokainen sai persoonaansa sopivan lahjan ja Sixten Korkman ojensi hänelle Liisa Ihmemaassa -kirjan.

– Olin tuolloin 30-vuotias ja talouspolitiikassa minulla oli vielä paljon opittavaa.

Helanen joutui myös legendaaristen Leif Salmenin ja Pekka Oksalan vaalitenttiin. Mutta lopulta työnteon vauhti oli luja.

– En pystynyt enää.

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Helanen sai vihreiden listalla eniten ääniä Hämeen vaalipiirissä. Ne eivät ihan riittäneet vihreiden eduskuntapaikkaan. Kristilliset olivat tehneet vaaliliiton ja riihimäkeläinen Päivi Räsänen nappasi paikan ääntenlaskennan viime metreillä.

Pettymys vaaleista meni ohi, kuvitelmat olivat karisseet kiireisen työn mukana. Hän oli jopa helpottunut, sillä halua poliittiseen kilpajuoksuun vaaleista vaaleihin ei ollut.

– Kyynärpäiden käyttö oli minusta vastenmielistä.

Öisin voi lentää alasti

On vuosi 1998, aurinko laskee Sambian savannilla länteen ja värjää taivaan hehkuvaksi. Kuuma hiekka höyryää ja tuoksuu metallilta, maaperän kuparilta.

Tarja Helanen kiihdyttää nelivetoista avolava-Toyotaansa. Auringonlaskun aikaan olisi pitänyt olla jo kotona, mutta matka provinssin laitamille 500 kilometrin päähän on kestänyt tavallista pidempään.

Suomessa hän joutui ajamaan hajoamispisteessä olevalla autolla. Tätä autoa hän rakastaa. Kaikki tehot ovat tarpeen sadekaudella. Adiemuksen musiikki soi stereoista. Ja vielä paljon myöhemminkin, kun Helanen kuulee musiikin, hän haistaa savannin.

Sambiassa on paikallinen uskomus, että ihmiset voivat lentää vanhasta paristosta tehdyllä vekottimella alasti ja öisin.

– She’s a pilot, lentäjä, sanoi työkaveri, koska hän kulki niin nopeasti paikasta toiseen

Tarja Helasen tehtäviin KEPAn kehitysvammaisten työllisyysprojektissa kuului mm. palkata viiteen provinssiin koordinaattorit. Hän oli ainoa valkoinen, erilainen eli “Muzungu”.

Sambia oli köyhä ja 20 prosenttia aikuisista sairasti HIV:iä. Köyhyyden ja sairauksien runtelemassa maassa ennakkoluulot olivat valtavat.

Helaselle kehitysyhteistyö on maailmanparantamista. Ja kun puhutaan järjestöjen välisestä toiminnasta, heijastusvaikutukset voivat olla hänen mukaansa merkittävät.

Sambiassa kehitysvammaisia pidettiin tarpeettomina ja turhina. Ammattikoulutuksen ja töihin pääsyn kautta kanafarmilla työskentelevä kehitysvammainen saattoi kuitenkin olla ainoa, joka toi leivän perheeseen.

– Se oli todella iso asia. Hän oli aidsiin kuolleiden vanhempien orpojen elättäjä.

Grande maman rakkaudet

Rakastumiset ja ihastumiset ovat ohjanneet Tarja Helasen elämää. Vahvasti rakastuminen on heitellyt eteenpäin.

– Tarja on kyllä meistä ainoa, joka on yhä säilyttänyt ajatusmaailmansa, sanoo Timo Laakso, nykyinen elämänkumppani.

Laakso on tuntenut Tarjan jo 17-vuotiaasta, kaverina; hän oli myös 1974 perustamassa legendaarista Ämyä, Hämeenlinnan kaupunginpuiston pitkäikäisintä ilmaiskonserttia kaupungin omille autotallibändeille. Rakkaus syttyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Helasen elämässä on ollut kolme aviomiestä ja eroa. Ensimmäinen mies liittyi nuoruuteen. Esikoinen Panu syntyi 1978. Seuraavan miehen kanssa syntyivät Kuura 1980 ja Touko 1982.

Avioero on kuitenkin ollut Helaselle aina epäonnistumista.

– Kun 1995 tuli jälleen ero, kadehdin niitä, jotka pääsivät avioliitoissa kriisiensä yli. Meillä niitä oli ollut liikaa.

Tarja Helasella on kuitenkin ollut selviämiskeino: uuteen työhaasteeseen tarttuminen, esimerkiksi lähteminen Afrikkaan. Kaipuu toteuttaa unelmia, itseänsä. Helanen on monta kertaa, miettinyt, että ilman toista eroaan hän ei olisi koskaan lähtenyt Afrikkaan oppimaan ja kasvamaan.

– Ei ole tunne, että olisi jäänyt elämä elämättä. Olen elänyt. Olen uskaltanut lähteä.

Suomeen hän palasi ensimmäiseltä Afrikan-reissultaan toukokuussa 2001. Helasen mukana tuli myös kongolainen aviomies sekä hänen neljä lastaan, kolmen heistä äiti oli kuollut. Nuorimmainen oli sydänsairas ja Suomessa hänellä olisi mahdollisuus päästä leikkaukseen.

– Monikulttuurisen perheen kannattaisi aina muuttaa kolmanteen maahan, jossa molemmille olisi uutta opittavaa. Eromme oli minulle jälleen todella kipeä paikka.

Kaikki Helasen mukana tulleet kongolais-sambialaislapset ovat jääneet Suomeen ja heillä on työpaikka. Vanhin on 34 vuotta ja nuorin 21. Miehensä kanssa hän on yhä väleissä. Helasella on paljon lapsenlapsia.

Maahanmuuttajien olkapää

Liberian, Irlannin ja Barcelonan kautta Tarja Helanen palasi lopulta takaisin Suomeen 2010. Taustansa takia hän ajautui työskentelemään muiden kulttuurien kanssa.

Työt olivat osallistamishankkeita, kotoutumiskoulutuksia, maahanmuuttajien työllistämisprojekteja, te-toimiston tilaaman maahanmuuttajien työvalmennusta ja suomen kielen kerhoja. Kun yksi työ loppui, hän siirtyi toiseen. Hän kehitteli nopeita työllistymismahdollisuuksia.

– Parhaita ovat viestit, joissa maahanmuuttaja kertoo olevansa yhä siinä työpaikassa, minkä me alussa löysimme.

Helasen mukaan tilanne on muuttunut Suomessa. Aiemmin häntä kiukutti, kun työnantajat pelkäsivät, että maahanmuuttajan suomen kieli ei ole täydellistä.

– Sitä vaadittiin joka työssä. Nyt voi päästä hommiin, vaikka olisi vieraskielinen nimi.

Helasen kasvoille syttyy valo, hän oli saanut puhelun: lääkäriksi valmistunut maahanmuuttaja oli saanut amanuenssin paikan.

– Saan näitä viestejä koko ajan: olen saanut suomen kansalaisuuden, olen saanut ammatin. Ihanin viesti on, että olen saanut perheeni Suomeen.

Tarja Helanen kertoo tarinan, jossa äiti ja lapset olivat tulleet kiintiöpakolaisena Suomeen ja luulleet, että isä oli kuollut. Yhdeksän vuoden päästä, hän löytyi yhtäkkiä kolmannesta maasta: isä oli luullut, että perheensä oli tapettu. Nyt he asuvat yhdessä täällä. Helasta suututtaa eniten, että Suomessa ei ole satsattu perheiden yhdistämiseen.

Vuosi sitten hippityttö jäi eläkkeelle ja sai tietää sairastavansa keuhkosyöpää. Sytostaattihoito söi hiukset ja kevät meni jännittäessä tehoaako kasvaimeen. Tuhannet käärityt sätkät, tupakan karhentama ääni muistuttavat, että olisi pitänyt tehdä toisin.

– Se todella harmittaa, että aloitin polttamisen Saksassa. Ja vaikka yritin kovasti päästä tupakasta eroon, kun lapset olivat pieniä, en onnistunut. Olen tietoisesti pilannut keuhkoni ja sitä kadun.

Viimeisenä sytostaattipäivänä neste valuu vielä kerran suoneen. Päiväsairaalan naapurivuoteessa keskustellaan maahanmuuttajista. Kun päivittely kiihtyy. Helasen on pakko keskeyttää.

– Olen nähnyt, miten nopeasti he oppivat suomen kielen, saavat ammatin ja pääsevät töihin. Kuulin, että naisten puhe oli opittua. Se ei pohjautunut tietoon tai kokemukseen.

Hän sanoi, että olen sinisilmäinen

Moni on piikitellyt vuosien mittaan, että Tarja Helanen on liian herkkäuskoinen.

– En koe, että minua on käytetty hyväksi. Varsinkin tämän kongolaisen perheen tuominen Suomeen oli monelle kova pala.

Helanen on kirjoittanut siitä runon: hän sanoi, että olen sinisilmäinen ja herkkäuskoinen, minä uskoin.

Auttamisen halun takana on kotikasvatus, lähimmäisen rakkaus.

– Minulla on suuri sydän. Toki nuorena kuljin virran mukana, mutta olen jatkanut siitä omien tietojeni ja kokemusten pohjalta. Uskon edelleen, että voin muuttaa maailmaa.

Tarja Helanen sai toukokuun lopulla tietää, että uusi sytostaattihoito on tehonnut ja hän on saanut muutaman vuoden lisäaikaa. Hiukset ovat alkaneet kasvaa. Hän haaveilee, että käy tuhannet Afrikka-valokuvat läpi ja kutsuu vielä vihreän liikkeen vanhat tutut koolle.

Mieleen nousee Mika Waltarin runo Sininen yö, joka alkaa hetkestä juuri ennen pikajunan lähtöä.

– Että minua odottaa aurinko ja meri siellä, missä en ole, aina siellä, missä en ole. Näissä fiiliksissä olen usein ollut.

Britannian Yhdysvaltojen-suurlähettiläs Kim Darroch arvosteli kärkkäästi presidentti Donald Trumpia diplomaattiviesteissä. Viesteistä uutisoi Daily Mail, jolle ne vuodettiin.

Darroch kuvaili ulkoministeriölle lähettämissään viesteissä Trumpia taitamattomaksi, epävarmaksi ja epäpäteväksi. Hän myös varoitti Britannian hallitusta, että Trumpin ura saattaa päättyä häpeällisissä merkeissä.

Britannian ulkoministeriöstä sanottiin CNN:lle, että vaikka suurlähettiläiden näkemykset eivät edusta Britannian hallituksen näkemyksiä, heidän odotetaan olevan rehellisiä arvioidessaan kohdemaansa politiikkaa.

Saksan valmiiksi eripurainen hallitus on saanut uuden aiheen erimielisyyteen, kun Yhdysvallat pyysi sunnuntaina Saksaa lähettämään maajoukkoja Syyriaan sieltä poistuvien amerikkalaisjoukkojen tilalle.

Pyynnön esitti Yhdysvaltojen Syyrian-erityisedustaja James Jeffrey Die Welt-lehdessä.

Saksan sosiaalidemokraatit tyrmäävät ajatuksen sotilaiden lähettämisestä Syyriaan. Sen sijaan puolue on valmis muunlaiseen apuun.

Päähallituspuolue kristillisdemokraatit vaikuttaa kuitenkin olevan valmis harkitsemaan Yhdysvaltain pyyntöä, uutisoi Die Welt. Puolueen parlamenttiryhmän puheenjohtajan Johann Wadephulin mukaan pyyntöä ei pidä torjua refleksinomaisesti.

– Alueella ratkaistaan meidän turvallisuutemme, ei amerikkalaisten, hän huomauttaa.

SPD:n lisäksi myös liberaalipuolue, vihreät ja vasemmistopuolue Linke vaativat liittokansleri Angela Merkeliä torjumaan Yhdysvaltain pyynnön.

Kreikan hallitus vaihtuu ennenaikaisten parlamenttivaalien tuloksena. Kun äänistä oli laskettu lähes 75 prosenttia, oli vasemmistolaisen hallituspuolue Syrizan ääniosuus 31,6 prosenttia ja opposition konservatiivisen Uusi demokratia -puolueen 39,7 prosenttia.

Kreikan vaalijärjestelmä takaa voittajalle 50 lisäpaikkaa, joten Uusi demokratia on saamassa 300-paikkaiseen parlamenttiin ehdottoman enemmistön, 158 paikkaa. Syrizan paikkamäärä on 86.

Pääministeri Aléxis Tsípras soitti seuraavaksi pääministeriksi nousevalle Kyriakos Mitsotakisille ja onnitteli tätä vaalivoitosta. Myöhemmin Tsípras tunnusti tappionsa myös julkisesti ja sanoi kunnioittavansa kansan tahtoa.

– Tuodaksemme Kreikan sinne missä se on tänään, jouduimme tekemään vaikeita päätöksiä, joilla on raskas poliittinen hinta, Tsípras sanoi tiukkaan talouskuuriin viitaten.

Syrizaa edustava valtiovarainministeri Efkleídis Tsakalótos sanoo puolueensa aliarvioineen opposition.

Mielipidetiedustelut povasivat ennen vaaleja juuri tällaista tulosta.

Uusi demokratia voitti myös toukokuun europarlamenttivaalit.

Lisää aiheesta:

Palataanko Kreikassa dynastioiden aikaan? 6 olennaista asiaa määrittää tänään vaaleihin käyvää velkakriisimaata, joka on palaamassa normaaliin

Vain muutama ihminen istuskelee nurmikentillä sunnuntaina alkuiltapäivästä, mutta lisää väkeä lappaa sisään metallinpaljastimien ja turvatarkastuksen läpi.

Pietarin keskustassa sijaitsevan Uuden Hollannin saaren kuukausittaiset musiikki- ja ruokafestivaalit ovat juuri alkaneet.

Telttakatoksen alta kantautuva dj-musiikki kutsuu tutustumaan ruokakojuihin. Nuoret aikuiset nappaavat mukaan vietnamilaisittain käristettyjä ankeriaita ja meksikolaisia kasvistacoja. Tarjolla on tietenkin myös avokadoleipiä ja pienpanimo-olutta.

Hiekanvärisiin univormuihin pukeutuneet vartijat tarkkailevat, ettei viikonlopunviettoon tule häiriöitä. Tiiliseinän juurella päivystävät siivoojat nappaavat ruoantähteet nopeasti pois puiston ruokapöydiltä.

Angelina Ivanova istuu hiukan syrjemmällä ruokakojuista lepotuolissa ja lukee kokeisiin. 18-vuotias opiskelija viihtyy saarella hyvin.

– Kesällä hölkkään tänne joka aamu joogaan. Se on ihan mahtavaa.

Ivanovan mukaan Pietarissa ovat harvassa paikat, joissa voi viettää aikaa ilman, että joku tulee häiritsemään. Myös Uuden Hollannin palvelut ovat hyviä.

– Täällä on wifi ja saa hyvää kahvia. On festareita, monipuolisia näyttelyitä ja tapahtumia, Ivanova sanoo.

Uusi Hollanti ei ole mikä tahansa pietarilainen puisto. Se on täällä kummajainen, pikkuinen pala Suomenlinnaa ja Flow-festivaalia, autoton henkireikä yhdessä Euroopan ruuhkaisimmista kaupungeista.

Tämän kaiken on kustantanut venäläinen miljardööri, joka on käyttänyt investointiin rahoja, joita hän ei välttämättä koskaan saa takaisin.

Ruokakojujen vieressä kohoaa pyöreä punatiilinen rakennus, joka on muotonsa mukaan nimetty Pullotaloksi. 1830-luvulla rakennetun entisen vankilan sellit on restauroitu huolellisesti vastaamaan nykyajan kaupunkilaisten tarpeita.

Uusi Hollanti on kanavien ympäröimä keinotekoinen saari, jonka Pietari Suuren palkkaamat hollantilaiset loivat rakentaessaan keisarin uutta Itämeren laivastoa 1700-luvun alussa. Saaren nimi viittaa sen hollantilaistyylisiin kanaviin ja rakennuksiin.

Sittemmin Venäjän laivasto käytti aluetta varastona ja vankilana. 1800-luvun lopussa saarelle rakennettiin laboratorio ja valtava vesitankki, jossa testattiin uusien sotalaivamallien ominaisuuksia.

Vielä kymmenen vuotta sitten Pullotalo oli surullinen näky. Uuden Hollannin rakennukset rapistuivat hiljalleen neuvostovallan viimeisinä vuosikymmeninä, vaikka kunnostustöitä suunniteltiin 1970-luvulta alkaen.

Nyt talon ensimmäisen kerroksen kaarevan käytävän varrelta löytää trendiruokaa tarjoavia ravintoloita. Toisesta kerroksesta voi ostaa aurinkolaseja, sarjakuvia ja lastenvaatteita ja kolmannessa on brasilialaistyylinen kauneushoitola, tanssikoulu ja spinning-kuntopyöräsali.

Rahaa kunnostamiseen alkoi löytyä vuonna 2010, kun Venäjän rikkaimpiin kuuluva Roman Abramovitš voitti kilpailutuksen saaren omistuksesta. Abramovitš on öljykaupoilla ja kaivosteollisuudella rikastunut miljardööri, joka tunnetaan muun muassa jalkapalloseura Chelsean omistajana.

Seuraavana vuonna Uusi Hollanti avattiin ensimmäistä kertaa yleisölle lähes 300 vuoteen.

Uuden Hollannin viestintäosaston Pavel Birger kertoo, että Pietarin asukkaat haluttiin ottaa mukaan suunnitteluun alusta alkaen. Kun rakennusten restaurointi alkoi, saaren keskelle tuotiin muutama merikontti, joissa kokeiltiin erilaisia palveluja.

– Yhdessä kontissa oli esimerkiksi galleria, toisessa matkamuistoja ja kolmannessa kahvila, Birger kertoo.

Samalla kävijöiltä kerättiin tietoa siitä, mitä he haluaisivat alueelta.

– Kävi ilmi, että pietarilaiset todella halusivat puiston. Etenkin tässä osassa kaupunkia on hyvin vähän vihreää, Birger kertoo.

Niinpä saarelle raivattiin laajat nurmikentät, tuotiin penkkejä ja istutettiin yli sata puuta. Ympärivuotiseen käyttöön saari avautui vuonna 2016.

Projektia johti ja johtaa yhä Roman Abramovitšin entinen puoliso Daria Žukova. Öljykaupoilla rikastuneen Aleksandr Žukovin tytär ja taidevaikuttaja pyörittää myös Moskovan Garage-nykytaidemuseota, jonka hän perusti yhdessä Abramovitšin kanssa vuonna 2008.

Nykyään he omistavat yhdessä Uutta Hollantia pyörittävän säätiön. Rahoitus tulee Abramovitšin Millhouse-sijoitusyhtiöltä.

– He eivät osallistu päivittäiseen toimintaan mutta pääomistajina seuraavat ja valvovat, mitä täällä tapahtuu, Birger selittää omistajien roolia.

Ansaintalogiikka on kuitenkin epäselvä. Ei ole varmaa, voivatko joogastudiot, ravintolat tai edes toimistot koskaan tuottaa niin paljon vuokratuloja, että Abramovitš saisi rahansa takaisin.

Pullotalon takaa kantautuu kirkaisuja ja huutoja. Pihan reunalla kohoaa valtava laivan muotoinen kiipeilyteline, jonka puisissa rakenteissa leikkii iso joukko lapsia. Vanhemmat seurailevat leikkejä sivummalla.

Yksi heistä on tehdaspäällikkö Maksim Korotkih, joka kertoo asuvansa kaupungin ulkopuolella, omien sanojensa mukaan keskellä metsää. Hänkin on hyvin tyytyväinen Uuteen Hollantiin.

– Onhan Pietarissa paljon paikkoja, joihin voi mennä lasten kanssa, mutta ihan tällaisia ei oikein ole muita, Korotkih sanoo.

Korotkih on tuonut tyttärensä Uuteen Hollantiin askartelukerhoon, jossa opitaan samalla kieliä. Hän arvostaa etenkin sitä, että monet palvelut ovat täällä ilmaisia.

Aivan valmis pietarilaisten uusi kaupunkikeidas ei ole. Kiipeilytelineen takana kohoavat työmaa-aidat, joiden takaa kantautuu työkoneiden ääntä. Kolmeen suurimpaan varastorakennukseen on tulossa gallerioita, kauppoja, elokuvasali ja toimistoja. Valmista pitäisi olla vuonna 2025.

Vanhojen rakennusten restaurointi on paitsi hidasta, myös kallista. Abramovitšin yhtiö investoi saareen yhteensä 12 miljardia ruplaa eli yli 160 miljoonaa euroa.

Viestintäosaston Pavel Birger ei halua puhua raha-asioista mutta korostaa, että Uusi Hollanti on kaupallinen projekti.

– Haluamme toki tuottaa voittoa tulevaisuudessa, mutta se ei tarkoita, että olisimme kapitalisteja ja ajattelisimme vain rahaa, hän sanoo.

Birgerin mukaan saaren epäkaupallinen osuus on hyväksi bisnekselle. Puisto ja ilmaiset tapahtumat houkuttelevat paikalle maksavia asiakkaita.

Hän ohjaa tiedustelemaan raha-asioista tarkemmin Roman Abramovitšin sijoitusyhtiö Millhouselta. Sen edustaja John Mann vahvistaa sähköpostitse, ettei projekti ole vielä kannattava, mutta sitä tavoitellaan.

Projekti ei ole taloudellisesti järkevä, sanoo sosiologi Oleg Patšenkov Pietarin Eurooppalaisesta yliopistosta. Hän on perehtynyt etenkin Venäjän ja Pietarin urbaaniin ympäristöön ja kaupunkien kehittämiseen.

Patšenkovin mukaan on mahdollista, että juoksevat kulut saataisiin joskus katettua. Hän ei silti usko, että Abramovitš saisi koskaan takaisin restaurointiin uponneita miljooniaan.

Patšenkovin mukaan valtio on käytännössä pakottanut Abramovitšin kaupungin hyväntekijäksi.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja pääministeri Dmitri Medvedev ovat molemmat Pietarista. Heille ja kaupungin hallinnolle on on tärkeää, että kaupungin historialliset rakennukset palautetaan entiseen loistoonsa.

Kaupungilta ei löytynyt rahaa Uuden Hollannin restaurointiin, mutta Abramovitšilla sitä oli.

– Hänelle tehtiin tarjous, josta hän ei voinut kieltäytyä. Hän joutui pelastamaan alueen ja investoimaan siihen rahaa, Patšenkov arvioi.

Venäjällä oligarkit ovat ymmärtäneet jo vuosia sitten, että hallinnon pyyntöihin on suostuttava. He muistavat hyvin, kuinka miljardööri Mihail Hodorkovski menetti omaisuutensa ja virui vuosikausia vankilassa uhmattuaan Putinia ja tuettuaan oppositiota 2000-luvun alussa.

Nurmikenttien ja leikkipaikkojen ohella Uusi Hollanti tarjoaa pietarilaisille luentoja, tapahtumia ja taidetta. Saaren uusin rakennus on puinen paviljonki, jossa antropologit, arkkitehdit ja taiteentutkijat pohtivat kesän aikana muun muassa Pietarin monikielistä todellisuutta, rationalistista arkkitehtuuria ja katutaiteen paikkaa museoissa.

Nurmikentän reunalla on konserttilava, jolla esiintyvät tänä kesänä muun muassa ranskalainen laulaja Charlotte Gainsbourg ja jazz-virtuoosi Kamasi Washington.

– Gainsbourghan oli Flow'ssakin viime vuonna, tiedottaja Maria Jevdokimova toteaa ohimennen esitellessään aluetta.

Samoin Washington yhtyeineen esiintyi siellä viime kesänä.

Saarella on myös jatkuvasti pienempiä ja suurempia taidenäyttelyitä. Saaren keskellä on pieni neliönmuotoinen allas, jonka pinnan valtaavat tänä kesänä 130 jättimäistä ja keinotekoista lumpeenlehteä.

Altaan laiturin päälle on rakennettu pieni hiekkaranta. Ympärillä on aidat, sillä allas on yhteydessä saarta ympäröivin kanaviin eikä vesi ole riittävän puhdasta uimiseen.

Marina Bedovaja ja Vladislava Rezanova istuskelevat penkillä altaan reunoilla.

He eivät ole Uuden Hollannin vakioasiakkaita, mutta vierailevat saarella kaksi kertaa vuodessa: talvella he käyvät luistelemassa ja kesällä nauttivat auringosta.

Rezanova pitää etenkin siitä, että alue on rauhoitettu autoliikenteeltä.

– Keskustassa on todella vaikeaa kulkea lastenrattaiden kanssa, on tosi paljon liikennevaloja, autoja ja moottoripyöriä. Rezanova sanoo.

Bedovajan mielestä projektia johtava taidevaikuttaja Daria Žukova on onnistunut hyvin suunnitelmissaan.

– Kokonaisuus tuntuu olevan sellaisen ihmisen kädestä, joka on ollut Euroopassa ja ymmärtää, mitä kaupunkielämään vaaditaan, hän sanoo.

Sosiologi Oleg Patšenkovin mukaan ei ole ihme, että kaikenlaiset pietarilaiset ovat ottaneet Uuden Hollannin niin hyvin vastaan.

Sen kaltaista kaupunkiympäristöä ei yksinkertaisesti ollut Venäjällä aiemmin.

– Se oli kuin pommi, eikä vain Pietarin kannalta.

Uusi Hollanti on inspiroinut lukuisia jäljittelijöitä niin Pietarissa kuin muuallakin. Samalla se houkuttelee etenkin venäläisiä turisteja, joilla ei ole mahdollisuutta nauttia samanlaisesta ympäristöstä kotikaupungissaan.

Patšenkovin mukaan onkin paradoksi, että Venäjällä yksityiset ja kaupalliset tahot rakentavat julkista kiinnostavampaa kaupunkiympäristöä.

– Kaupunginhallinnon luomat kaupunkiympäristöt ovat hirvittäviä. Ne eivät ole kenenkään mielestä kiinnostavia, Patšenkov sanoo.

Kaupungit eivät tutkijan mukaan ota suunnittelussaan huomioon asukkaiden mielipiteitä tai ideoita. Koska poliitikkoja ei valita Venäjällä rehellisissä vaaleissa, he ovat käytännössä vastuussa vain valtion johdolle, eivät kansalaisille.

Patšenkovin mukaan julkisen kaupunkitilan tympeää tunnelmaa vahvistaa neuvostoajoilta periytynyt valvontakulttuuri. Poliisit vahtivat, ettei esimerkiksi puistoissa juoda olutta, grillata tai kokoonnuta suurilla porukoilla.

Patšenkov muistuttaa kuitenkin, että vaikka Uuteen Hollantiin voi tulla viettämään aikaa ilman pääsymaksua, se ei ole julkista tilaa sanan varsinaisessa mielessä. Vartijat ja metallinpaljastimet pitävät huolta, että saarelle pääsevät vain maanomistajan hyväksymät ihmiset.

Viime vuosina myös julkinen valta on yrittänyt panostaa paljon kaupunkien viihtyvyyteen. Ajatuksena on ollut muun muassa pysäyttää nuorten asiantuntijoiden muutto ulkomaille.

Esimerkiksi Moskovaan onkin raivattu lukuisia uusia puistoja, ja vanhatkin on kunnostettu isolla rahalla viihtyisämmiksi. Muualla tulokset ovat olleet vaatimattomampia.

Tyttärensä askartelukouluun tuonut Maksim Korotkih, kuten muutkin saarella aikaansa viettävät, eivät pidä yksityisellä rahalla tehtyä aluetta ongelmallisena.

– Se on aika samantekevää, mutta on hyvä, että rahaa investoidaan sellaiseen suuntaan, että siitä on iloa ihmisille, Korotkih sanoo.

Samaa tuumii englanninopettajan virasta eläkkeelle jäänyt Tamara Borisovna, joka vahtii leikkilaivan uumenissa kiipeilevää lapsenlastaan Iljaa. Borisovna pitää lopputulosta tärkeämpänä kuin sitä, kuka alueen omistaa.

– Jos ihmiset voivat sen ansiosta viettää täällä aikaa, niin saahan sitä rakentaa, hän pohtii.

Lisää aiheesta:

EU-komission puheenjohtaja Juncker Helsingissä: "Johtohenkilöiden valintaprosessi ei ollut kovin läpinäkyvä" – Katso video Junckerin ja Rinteen tiedotustilaisuudesta

Isis-leirin suomalaisnaiset haluavat kotiin, omaiset maksaisivat matkan, miksi edes lapsia ei haeta? Rinne: "Emme voi vain mennä leirille ja viedä ihmisiä pois"

Eurooppa-kirje: Ylen kirjeenvaihtaja Petri Raivio kohtasi tyytyväisiä suomalaislobbareita Strasbourgin yössä

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennusteet enteilevät koko Suomeen keskimääräistä kehnompaa mustikkasatoa. Espoon keskuspuiston liepeillä marjastajaa ilahduttaa kuitenkin sinisenä pilkahteleva varvikko. Paras mustikkakausi alkanee heinäkuun puolen välin tienoilla, mutta täältä sankon saa täyteen jo nyt.

– Mustikassa on paljon polyfenoleja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Se on hyvä silmille ja niin hyvänmakuinen, marjaneuvoja Julia Stenberg luettelee mustikan erinomaisuutta.

Vaikka ennusteet niukasta mustikkasadosta pitäisivät paikkansa, huonoinakin marjavuosina Suomessa kypsyy 20 ämpärillistä eli 100 kilogrammaa luonnonmarjoja jokaista suomalaista kohden. Puolukkasadosta odotetaan tänä vuonna keskivertoa parempaa. Suomessa kasvaa yhteensä 37 syötävää luonnonmarjalajia, joista 20 sopii erityisen hyvin ravinnoksi.

– Tosi marjastaja saa sankonsa aina täyteen riippumatta siitä, minkälaista satoa ennustan. Vaikka nyt näyttääkin siltä, että mustikkaa tulisi hieman vähemmän kuin keskimäärin, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Täydet sangot ovat vain isomman työn takana, Luken erikoistutkija Rainer Peltola muistuttaa.

Peltolan mukaan syynä huonoon mustikkasatoon lienee se, että viime kesän kuivien ja helteisten säiden vuoksi mustikan kukka-aihioita muodostui syksyllä vähemmän kuin yleensä.

– Viime vuoteen verrattuna mustikkasato on kuitenkin todennäköisesti hieman parempi, sillä viimevuotinen sato oli surkea. Mutta jos katsoo havaintometsiemme kukkien ja raakileiden lukumääriä, niin pitkäaikaiseen keskivertoon nähden ne ovat alhaisemmat.

Marjojen kypsyminen näyttäisi tapahtuvan pitkäaikaisen tarkkailujakson keskikohdassa. Viime vuonna marjat putkahtivat keskimääräistä varhaisemmassa vaiheessa ja sitä edeltävänä vuonna lähes kaikki marjat kypsyivät jälkijunassa kylmyyden takia.

– Sen sijaan tattihavainnot ovat pikkuisen aikaisessa. Niillä paikoilla, joilta niitä on löytynyt, on siis satanut tarpeeksi ja ollut riittävän kosteaa.

Hyödynnä myös muut siniset marjat, kuten juolukka ja variksenmarja

Tunnetuimmat ja kaupallisesti arvokkaimmat luonnonmarjat ovat Suomessa puolukka, mustikka, vadelma, lakka, karpalo, tyrni ja variksenmarja.

Stenberg kehottaa hyödyntämään mustikan lisäksi myös muita sinisiä metsän aarteita; esimerkiksi juolukassa on enemmän C-vitamiinia kuin mustikassa.

– Juolukkaa voi kerätä myös mustikan sekaan. Se sopii hyvin esimerkiksi puuron päälle ja smoothieen, Stenberg sanoo.

Vaikka Suomessa juolukka on hyvin marginaalinen marja kaupallisesti, Peltolan mukaan Venäjällä se on jopa kovemmassa arvostuksessa kuin mustikka. Juolukan vuosittaisista kukka- ja raakilehavainnoista Lukella ei ole seurantaa. Juolukat kypsyvät myöhemmin kuin mustikka.

– Juolukka viihtyy kosteammilla alueilla kuin mustikka ja voisi spekuloida, että viime kesän kuivuus puraisi erityisen pahasti juuri näihin kasvupaikkoihin, Peltola aprikoi.

Sen sijaan variksenmarjaa eivät edes helteet hetkauta. Suomessa variksenmarjan alalajeja on kaksi. Eteläisessä Suomessa kasvava laji on heikommin hyödynnettävissä niukan satonsa ja pienemmän kokonsa vuoksi. Sen sijaan pohjoisen variksenmarjasato on vuodesta toiseen mehukas. Variksenmarjaa kutsutaan pohjoisessa kaarnikaksi.

– Variksenmarja on myös siinä mielessä ainutlaatuinen luonnonmarja, että se on tuulipölytteinen. Näin ollen variksenmarjan pölytystulos on aina jonkun verran parempi kuin hyönteispölytteisten marjojen, kuten puolukan ja mustikan. Variksenmarja on aivan erinomainen mehumarja, jonka hyödyntäminen on sen potentiaaliin nähden harmillisen vähäistä, Peltola toteaa.

Mustikan peittävyys vähentynyt, syynä avohakkuut

Peltolan mukaan vuosikymmenien saatossa erityisesti mustikan peittävyys on Suomessa vähentynyt. Muutoksen taustalla ovat metsänhoidon entistä väkevämmät muodot.

– Se, missä määrin se näkyy marjasadossa, on toinen kysymys. Eihän siinä ole mikään muu syynä kuin muutokset metsänhoidossa. Kun käytetään tasaikäiskasvatusta, joka päättyy avohakkuuseen ja voimakkaisiin maanmuokkauksiin, niin siinä kestää jokunen kymmenen vuotta ennen kuin mustikan kasvusto tulee siihen takaisin.

Metsänhoidon trendeistä huolimatta suomalaisten marjastusinnostus ei ole hiipumassa. Luonnonvarakeskus ja sen edeltäjä Metsäntutkimuslaitos ovat tehneet kymmenen vuoden välein kyselyitä siitä, miten suomalaiset hyödyntävät luontoa ja luonnon antimia. Seuraavan kyselytutkimuksen tulokset julkaistaan ensi vuonna.

– Vuoden 2000–2010 kyselytutkimus osoitti, että suomalaisten marjastusinnostus ei ole vähenemässä. Puheet siitä, että suomalaiset eivät enää poimi marjoja tai että 15–24-vuotiaat nuoret eivät niitä poimisi, eivät pidä paikkaansa. Sellainen muutos on kuitenkin tapahtunut, että suomalaiset eivät enää poimi marjoja myyntiin vaan omiin pakastimiinsa.

Vaikka innostusta riittää, luonnonmarjoista kerätään talteen vain murto-osa. Suosittujen puolukan ja mustikan sadosta poimitaan vuosittain kolmesta kymmeneen prosenttia.

Lue seuraavaksi:

Valtaosa luonnon superfoodista jää hyödyntämättä ja jotain piti keksiä: "Olen kuullut huokailua, että haluaisi lähteä marjaan, mutta..."

Kesän ensimmäiset thaipoimijat saapuvat Suomeen pian – Thaimaa ei nostanut viisumimäärää

Kaikki tietävät kirkossa riehuneen riot grrrl -ilmiön Pussy Riotin. Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta löytyy kuitenkin runsaasti omaperäisiä alakulttuureja, joille on vaikea löytää vastineita läntisestä Euroopasta, kuten nihilistit, narodnikit, dekabristit ja stiljagat.

– 1800- ja 1900-luvuilla Venäjällä oli alakulttuureja sekä nuorisoliikkeitä, jotka olivat hyvin erilaisia kuin muualla Euroopassa, ja samoin oli Neuvostoliiton totalitaristisen järjestemän aikana. Mutta nyt tilanne on muuttunut, koska elämme universaalissa informaatioyhteiskunnassa, eikä internetillä ainakaan toistaiseksi ole ollut rajoituksia. Etenkin nuorisokulttuurien kohdalla kaikki on tällä hetkellä hyvin kosmopoliittista – myös Venäjällä, Artemi Troitski toteaa Yle Uutisille.

Pitkän uran muun muassa toimittajana ja venäläisen rockin puolestapuhujana sekä mielipidevaikuttajana ja polittiisena aktivistina luoneen Troitskin uudessa Vastarintaa Venäjällä -teoksessa luodaan katsaus venäläiseen kulttuurihistoriaan, mutta hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Äänessä ovat tällä kertaa vastakulttuurien edustajat, jotka ovat kapinoineet etenkin perivenäläistä elämänmenoa ja yhteiskunnassa vallitsevia normeja vastaan.

Vallankumouksellista vastakulttuuria

Jo 1700-luvun lopulla Venäjältä alkoi löytyä muotitietoisia, miespuolisia dandyja, jotka ripottelivat kasvoilleen puuteria ja poskipunaa ja pukeutuivat keikarimaisesti. Kyse oli paitsi länsimaisten muotivirtausten seuraamisesta, myös kaipuusta individualismiin. Vuonna 1835 ilmestyneessä Nevski Prospekt -novellissaan Nikolai Gogol viittasi dandyihin tähän tyylin: "seitsemännellä ihmetystä herättävä kaulaliina, kahdeksannella viikset jotka saattavat katsojan kummastuksen valtaan."

Dandyista onkin sitten jo iso loikka dekabristeihin, jotka janosivat toimintaa ja vallankumousta. Nuorista upseereista ja aatelisista koostunut edistyksellinen joukkio oli huomannut, että kehitys Venäjällä oli jälkijunassa läntiseen Europpaan verrattuna, joten he ryhtyivät kapinaan vuonna 1825. Kapina epäonnistui, mutta Venäjän tuleville sukupolville dekabristit jättivät perinnöksi runollisia ihanteita ja korkealentoisia moraalisäännöksiä.

– Venäläisiä vastakulttuureja ajatellessa pidän etenkin dekabristeistä. He olivat yleviä ja hienoja ihmisiä, jotka halusivat maastaan vapaan, Artemi Troitski toteaa.

Vähemmän runollisuutta löytyy nihilisteistä, jotka ilmestyivät venäläiseen kulttuurikenttään 1860-luvulla. Toisin kuin esimerkiksi dandyjen kohdalla, nihilismiin kuului vaatimaton, tummasävyinen pukeutuminen ja kurinalainen elämä, jossa orasti myös hitunen feminististä ajatusmaailmaa. Tämä näkyi muun muassa nihilistien välisinä paperiavioliittoina, jotka toivat naisille vapautta, mutta takasivat myös yhteiskunnallisen aseman. Kaunotaiteita nihilistit pitivät hyödyttöminä ja elistisinä. Nihilismiin liittyi myös poliittinen toiminta pommiattentaatteineen ja salamurhineen, mikä heikensi liikkeen mainetta.

Klassikot yli laidan

1800-luvun loppuvuodet ja 1900-luvun alkupuoli olivat Venäjällä kiihkeää aikaa. Fin de sièclen mystiikkaan kallistuva ilmapiiri, poliittinen kuohunta, kaksi vallankumousta ja tsaarinvallan päättyminen synnyttivät ennennäkemättömän luovuuden aallon, joka tuotti runsaasti erilaisia kokeellisia taideliikkeitä.

Futuristit herättivät Venäjällä huomiota etenkin vuonna 1912 julkaistulla, Korvapuusti yleiselle maulle -manifestillaan, jossa pistettiin koko venäläinen kulttuuriperintö uuteen uskoon. Futuristien mielestä menneisyys oli tukahduttava asia ja Puškin, Dostojevski, Tolstoi ja muut klassikot tulisi heittää yli laidan Nykyajan Höyrylaivasta.

– Pilvenpiirtäjien korkeudesta me luomme katseemme heidän mitättömyteensä! futuristit julistivat.

1900-luvun alkupuolen venäläisten vastakulttuurien omituisuuksiin kuuluivat myös rohkeita lauluja esittäneet katulapset, joita oli ilmestynyt kaupunkien kaduille sotien ja vallankumouksien jälkimainingeissa. 1920-luvulla Vladimir Leninin ja sittemmin Josif Stalinin johtamat bolševikit olivat jo tukevasti vallankahvassa, ja puolueeksi kasvanut ryhmittymä pyrki kontrolloimaan etenkin nuorten ajatusmaailmaa muun muassa Komsomol-nuorisojärjestön kautta. Katulapsiin tämä ei kuitenkaan tehonnut.

– Katulapset olivat tuolloisen Venäjän ehdotonta paarialuokkaa. Heillä ei ollut kotia, he eivät käyneet kouluja eikä heitä ollut olemassa virallisessa maailmassa, joten heitä vastaan oli myös hyvin vaikea taistella. Katulapsilla ei ollut mitään menetettävää, joten he olivat hyvin rohkeita, Artemi Troitski kertoo.

Katulapset – joista suurin osa oli poikia – kerjäsivät, tekivät henkensä pitimiksi pikkurikoksia ja esittivät julkisissa tiloissa muutamien kolikkojen toivossa muun muassa poliittisista johtajista kertovia pilkkalauluja.

– Hei kalinka, kalinka, tehdään selvää Stalinista, pannaan ruutia sen sieraimeen, kuului eräänkin laulun värssy.

Kun rock'n'roll saapui Neuvostoliittoon

1940-luvun lopulla sodasta toipuvassa Neuvostoliitossa syntyi kokonaan uudenlainen nuorisoliike, jonka edustajia ryhdyttiin kutsumaan stiljaga-nimellä. Tanssimisesta pitäneet stilljagat erottuivat tavallisen harmaista neuvostokansalaisista värikkäällä ja muotitietoisella pukeutumisellaan, johon haettiin mallia muun muassa aikakauden amerikkalaisista elokuvista. Yksi merkittävä inspiraationlähde oli Glenn Millerin tähdittämä Swingin tahdissa -elokuva (1941), joka esitettiin vuosia myöhemmin Moskovassa.

Vaikka stilljagoilla ei ollut taustallaan mitään varsinaista ideologiaa, neuvostoyhteiskunta pisti heitä toisinaan ruotuun ankarallakin kädellä. Esimerkiksi 1950-luvun alussa kaupunkien kaduilla partioineet Komsomol-aktiivit kävivät käsiksi katukuvasta liikaa erottuneisiin tyyliniekkoihin ja saksivat heidän hiuksiaan vaatimattomampaan ja hyväksyttävämpään kuosiin.

1960-luvulla Neuvostoliittoon rantautui The Beatlesin mukana myös rock-musiikki, joka Artemi Troitskin mukaan edesauttoi neuvostojärjestemän hidasta, mutta varmaa luhistumista.

– The Beatles, pitkät hiukset ja rock-musiikki muuttivat kymmenien miljoonien neuvostonuorten asennetta: he alkoivat omistautua länsimaiselle kulttuurille ja hylkäsivät samalla dogmat, jotka liittyivät kommunistiseen ideologiaan. Samalla syntyi venäläisten rock- ja pop-bändien uusi aalto, joka ei enää julistanut Komsomol-yhtyeiden tapaan neuvostopropagandaa, vaan joka teki lauluja seksistä, huumeista ja rock'n'rollista. Tällainen oli tietenkin neuvostovastaisuutta ja se oli kuin päätös kommunistiselle valtiolle, jolla ei ollut enää tulevaisuutta.

Neuvostojohto huomasi vähitellen rock-musiikin vaarallisuuden, ja otti muutaman sallivamman jakson jälkeen käyttöönsä kovat keinot ja sensuurin.

– Aiemmin kommunistinen järjestelmä ei ollut kiinnostunut paikallisista underground-liikkeistä, koska se piti niitä pieninä ja vaarattomina. 1970-luvun lopulla tilanne muuttui ja kaikki mahdollinen, kuten konsertit ja festivaalit, kiellettiin. Venäläisistä ja länsimaisista muusikoista tehtiin pitkiä mustia listoja, ja esimerkiksi Moskovassa ei ollut ainuttakaan julkista rock-konserttia helmikuun 1984 ja kesäkuun 1985 välillä.

Äärimmäinen sensuuri synnytti vastareaktion ja synnytti aivan uudenlaisen underground-liikkeen. Konsertteja sekä taidenäyttelyistä ryhdyttiin järjestämään yksityisasunnoissa ja alettin puhua kotikonserteista eli kvartirnikeistä, jotka eivät ole harvinaisia nyky-Venäjälläkään. Vastakulttuurin tuhoaminen ei siis onnistunut.

Artemi Troitski itse pitää sensuurin jälkeistä aikaa eli 1980-luvun puolivälissä alkanutta perestroikaa koko Venäjän nykyhistorian parhaimpiin kuuluvana kautena.

– Olen hyvin nostalginen ja sentimentaalinen perestroika-vuosien suhteen. Se oli harvinainen aikakausi maassani, koska asiat olivat muuttumassa parempaan, eivät huonompaan suuntaan. Sensuuria ei ollut oikeastaan ollenkaan, ei ollut mitään etukäteen saneltua ideologiaa ja kaikilla oli vapaus kokeilla ja tehdä mitä halusi. Toisaalta taas kapitalismi ei vielä ollut saapunut, joten markkinoiden ja rahan määräysvalta puuttuivat. Luulen, että kyse oli samanlaisesta ajanjaksosta kuin 1920-luvun alku, jolloin kokeellisuus ja avantgarde olivat voimissaan.

Venäjän uusi ideologinen agenda

Artemi Troitski luonnehtii myös 2000-luvun alkua taiteilijoiden ja kulttuurin kannalta melko mukavaksi ajanjaksoksi, jolloin luovuuden nimissä saatettiin tehdä hyvinkin radikaaleja kokeiluja.

– Tuolloin taiteilijoiden ja viranomaisten kesken oli jonkinlainen salainen sopimus: saat tehdä mitä haluat, mutta on pieniä salaisia huoneita, joihin ei saa mennä. Tämä koski tietenkin politiikkaa, korruptiota sekä Putiniin yksityiselämää. Tuolloin syntyi muun muassa t.A.T.u., joka oli LGBT-pedofiilinen yhtye ja muutakin melko vallankumouksellista, Troitski kertoo.

Troitskin mukaan kulttuurinen tilanne Venäjällä muuttui rajusti vuosien 2011-2012 mielenosoitusten jälkeen.

– Viranomaiset ryhtyivät kontrolloimaan nettiä ja kulttuurielämää. Ennen vuotta 2014 Venäjällä ei ollut ideologista agendaa, mutta sellainen syntyi Krimin valloituksen ja Ukrainan asioihin puuttumisen jälkeen. Tällä hetkellä kyse on ultrakonservatiivisuudeta, ortodoksisesta patrioottisuudesta ja perinteisistä arvoista, eli jyrkkä ei homoille ja muulle vastaavalle. Lisäksi Venäjälle on tullut uusia lakeja, jotka ovat ehdottoman typeriä.

Troitskin mielestä hallituksen pyrkimyksenä on tällä hetkellä luoda jonkinlainen kulttuurinen linjaus kuten Nevostoliiton aikoina, jolloin vaikutusvaltainen kulttuuriministeri ja erilaiset kirjailija- ja muusikkoliitot sanelivat, mikä on taiteessa ja kulttuurissa hyvää, mikä huonoa.

– Asioita ei tosin ole vielä viety vastaavalle kontrollin tasolle. Olen itse kirjoittanut ikäviä asioita Putinista ja Venäjän aggressioista Ukrainassa. Jos viranomaiset haluaisivat, he voisivat nostaa minua vastaan ison oikeusjutun ja pistää minut vankilaan, mutta he eivät tee sitä, koska kokevat, etten ole tarpeeksi vaarallinen. Tai ehkä minulla on huipulla suojelijoita, joilla on minusta sentimentaalisia muistoja rock'n'roll-vuosilta.

Viime aikoina on uutisoitu Venäjän pyrkimyksistä rakentaa oma ja riippumaton, muusta maailmasta erillään oleva internet, ja tähänkin löytyy Troitskin mukaan looginen syy.

– Venäjän viranomaiset ovat ymmärtäneet, että suuri osa nuorista ei enää katso televisiota, joka on Putinin propagandan pääväline. Nuoret menevät nettiin ja Youtubeen mikä on vaarallista, koska Youtuben idealla ei ole mitään tekemistä Venäjän virallisen agendan kanssa. Viranomaiset kokevat häviävänsä informaatiopelin, ja siksi he yrittävät epätoivoisesti kontrolloida nettiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tällainen eristäminen tule onnistumaan. Se tulee hyvin kalliiksi, eikä Venäjän taloudellinen tilanne ole mikään täydellinen. Lisäksi tämä vaatii monimutkaista teknologiaa, eikä edes Kiina ole pystynyt luomaan kokonaisvaltaista nettikontrollia.

Ensimmäisenä barrikadeille

Tällä hetkellä Troitski asuu perheensä kanssa Tallinnassa. Asuinpaikan vaihtoon on monta syytä, kuten edellä mainitut Putinin hallinnon koveneminen, Krimin valtaus sekä maan yleinen mielentila, jota kutsuu sotilaallis-patrioottinen hysteriaksi.

– Meillä on kaksi lasta ja yhtäkkiä huomasimme, että heihin yritetään vaikuttaa koulussa ja jopa lastentarhassa. Pieni tyttäremme ryhtyi eräänä päivänä puhumaan fasisteista, jotka haluavat valloittaa Venäjän ja vihollisista, joita vastaan meidän on taisteltava. Kysyimme, että mistä olet saanut tuollaista päähäsi ja hän vastasi, että opettajat tarhassa ovat sanoneet näin.

Troitskin pojan luokka taas oli pistetty kirjallisuustunnin sijaan teatteriin katsomaan Stalingradin taistelusta kertovaa elokuvaa.

– Emme voineet enää mitenkään estää sitä, että lapsiamme aivopestään Putinin propagandalla. Tämä oli meille pääasiallinen syy muuttaa pois Venäjältä.

Toinen syy oli se, ettei professorinakin työskennelleelle Troitskille enää löytynyt Venäjältä töitä.

– Käytännössä minut ajettiin vähitellen pois kaikkialta: luennoistani esimerkiksi sanottiin, että ne eivät ole tarpeeksi korrekteja ja että niitä pitäisi ryhtyä sensuroimaan. Sitten sain kutsun Helsingin ja Tallinnan yliopistoihin, ja päätimme lähteä. Tällä hetkellä olen Venäjän kansalainen, joka työskentelee ulkomailla.

Kotimaansa tulevaisuutta Troitski ei tällä hetkellä näe kovin valoisana.

– Olen asian suhteen pessimistinen. Mutta jos Venäjällä alkaa vallankumous, olen ensimmäisenä barrikadeilla – riippumatta siitä, kuinka vanha tuolloin olen. Venäjä on kotimaani, jota rakastan ja jonka kulttuuria ihailen. Mutta maan hallitusta ja vallanpitäjiä vihaan, Artemi Troitski paukauttaa.

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli paikoin mittaushistorian sateisin. Lappeenrannassa vettä oli tullut sunnuntaiaamuun mennessä jo lähes 85 millimetriä, mikä on enemmän kuin keskimäärin koko heinäkuussa yhteensä.

Vettä on satanut runsaasti myös esimerkiksi Helsingissä, Porvoossa ja Kuusamossa. Sadekuurot ovat olleet poikkeuksellisen rankkoja ja pitkäkestoisia. Monin paikoin on satanut myös isokokoisia rakeita.

– Yhdessä isossa kuurossa sataa helposti 30 millimetriä kerralla, Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi sanoo.

Ilmatieteen laitoksen tilastot kertovat, että heinäkuussa sataa keskimäärin noin 60–80 millimetriä.

Ensi viikolla sateet hellittävät maanantain jälkeen, mutta sää jatkuu edelleen viileänä. Jäämereltä työntyvä ilmavirta pitää huolen siitä, että helteitä ei ole tiedossa lähipäivinäkään.

Meteorologin mukaan tilanne on hyvin epämääräinen ja sään ennustaminen on hankalaa.

– Tämä on outo tilanne, koska kaikki ilmamassat ja sateet saapuvat idästä, Kotakorpi sanoo.

Lue aiheesta lisää:

Rakeet moukaroivat mansikkasadon pilalle ja vesi tukki kaupungin tunnelit – rajun ukkosmyrskyn jälkien siivoaminen vie päiviä

Norjan länsirannikolla sijaitsevan Mannen-vuoren juurella asuvat ihmiset ovat jälleen joutuneet lähtemään evakkoon, sillä vuorenseinämän pelätään romahtavan. Evakkomatka on jo toinen viikon aikana, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.

Ensimmäisen kerran tänä kesänä asukkaat joutuivat poistumaan kodeistaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Jo vuosittaisiksi muuttuneita evakuointeja ei ole koskaan aiemmin jouduttu tekemään näin varhaisessa vaiheessa.

Evakkoon lähteminen on käynyt asukkaille valitettavan tutuksi, sillä syksyn 2014 jälkeen he ovat joutuneet poistumaan kodeistaan jo 13 kertaa.

1 294 metriä korkea Mannen-vuori on ollut tarkassa valvonnassa vuodesta 2009 lähtien, sillä sulavan lumen pelätään voivan romahduttaa valtavat maamassat asutuksen päälle.

– Pelkäämme, että tästä tulee kiireinen kesä ja syksy, sanoo vuoren juurella asuva Gunn Walstad Sogge NRK:lle.

Mannen-vuori uhkaa jälleen sortua Norjassa (2018)

Norjalaisen vuoren rinne uhkaa romahtaa – katso suoraa kuvaa Mannen-vuorelta (2017)

NRK: Norjalaisvuoren maa-aines liikkuu edelleen nopeasti – "Suuri mahdollisuus, että yläosa sortuu" (2015)

Meksikolaiset viranomaiset pysäyttivät siirtolaisia salakuljettaneen kuorma-auton Zacatecasin osavaltiossa Meksikossa. Perävaunuun oli sulloutunut 51 matkustajaa, joista 21 oli lapsia.

Meksikon turvallisuudesta vastaava ministeriö kertoi tiedotteessaan sunnuntaina, että siirtolaiset havaittiin läpivalaisulaitteen avulla. Ministeriö kertoo palauttavansa Ecuadorista, El Salvadorista, Guatemalasta, Hondurasista ja Nicaraguasta lähtöisin olleet siirtolaiset takaisin lähtömaihinsa.

Viranomaiset kertoivat myös pidättäneensä kuorma-auton kuljettajan kuulustelua varten.

Meksiko on lisännyt tarkastuksia siirtolaisten käyttämillä väylillä, jotta Yhdysvaltain rajalle pyrkivien siirtolaisten määrä vähenisi.

Lue lisää:

Siirtolaiskontrollia kiristäneestä Meksikosta on yhä vaikeampi päästä Yhdysvaltoihin – poliisit kiristävät ja hyväksikäyttävät siirtolaisia

Meksiko tarjoutuu lähettämään etelärajalleen 6 000 sotilasta välttääkseen Trumpin tullit

Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla pidätetty ennätysmäärä perheitä