Hesarin Nyt-liite lähetti feminismiin kriittisesti suhtautuvan toimittaja Ivan Puopolon hiljattain feministiseen tapahtumaan tekemään aiheesta reportaasin.
MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmaa juontavan Puopolon kirjoitus oli järkyttävää luettavaa. Eräs nainen yritti vaikeuttaa Puopoloa haastattelemasta osallistujia - tila ei ollut naisen mielestä “turvallinen” Ivanin osallistumisen vuoksi, ja nainen kertoi olevansa “täysin triggeröitynyt” Puopolon twiiteistä. Yhdessä workshopissa vetäjä pyysi, että miesten pitäisi olla hiljaa. Hän toisti sen monta kertaa: “Jos olet miesetuoikeutettu, sinun täytyy istua hiljaa ja kuunnella.”
Jos olet mies ja joudut väittelyyn naisen kanssa, syyllistyt helposti “manspleinaukseen” eli miesselittämiseen.
Viime viikonloppuna seurasin Twitterissä pitkää ja polveilevaa ketjua, jossa pari miestä keskusteli kiihkeän feministinaisen kanssa. Miehet yrittivät tarjota naiselle dataa siitä, että miehet ja naiset ovat todellakin erilaisia - nainen päätyi lopulta syyttämään muita “mansplainauksesta”. Nykyään taajaan toistuva termi, jota kuulee varsinkin radikaalifeministien suusta. Jos olet mies ja joudut väittelyyn naisen kanssa, syyllistyt helposti “manspleinaukseen” eli miesselittämiseen.
Yhdysvalloissa puhutaan opetustavasta, jota kutsutaan nimellä “progressive stack”. Viime vuonna Pennsylvanian yliopistossa opettanut nainen kertoi twitterissä antavansa aina ensimmäisenä vastausvuoron luokan mustille naisoppilaille. Muut värilliset oppilaat pääsevät vastaamaan seuraavaksi. Sitten valkoiset naiset. Ja vasta viimeisenä valkoiset miehet.
Naisen twiitti herätti huomiota ja vastustusta, mutta hän ei suinkaan ole ainoa, joka käyttää kyseenalaista metodia. Saint Maryn yliopiston professori Jody Haiven on todennut, että naisten pitää antaa puhua ennen miehiä kouluissa ja julkisissa tilaisuuksissa - ja kertonut harjoittavansa tätä omilla tunneillaan.
Metodia harjoittavat opettajat uskovat, että he tätä kautta pystyvät antamaan äänen marginalisoiduille ryhmille, joilla on muuten hankaluuksia päästä ääneen.
Moderni intersektionaalinen feminismi ei nähdäkseni ole niinkään tasa-arvoon vaan uhriasemaan perustuva ideologia. Sen tyypillinen edustaja ei niinkään paasaa twitterissä tiettyjen patriarkaattisten maiden naisten tasa-arvo-ongelmista tai humanitaarisista kriiseistä vaan manspreadingistä, mansplainingistä ja toksisesta maskuliinisuudesta. Hän vainuaa seksismiä joka puolella ja sedättelee miehiä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Toksinen maskuliinisuus on tämän hetken muotisana, jota uusfeministi hokee alati.
Kun Suomi viettää miestenpäivää, jopa tasa-arvovaltuutettu ilmoittaa Twitterissä, että miestenpäivän tarkoitus on muun muassa purkaa toksista maskuliinisuutta. Millainen miestenpäivätoivotus tuo nyt on? Miksi jopa miestenpäivänä pitää puhua syyllistävästi toksisesta maskuliinisuudesta, kun voisi ihan hyvin vain toivottaa hyvää miestenpäivää ilman negatiivista pohjavirettä.
Kun muusikko-filosofi Alexander Bard haluaa mennä yliopistoon puhumaan miesten tasa-arvosta, Åbo Akademi antaa periksi painostukselle ja peruu koko tilaisuuden järjestämisen tiloissaan. Tämä on vastoin kaikkea, mitä yliopiston pitäisi edustaa: avoimen keskustelun ja vuorovaikutuksen vaalimista ja kriittistä ajattelua.
Kun Kauko Röyhkä sanoo, että miehet eivät saa sanoa enää juuri mitään, hänet nauretaan hiljaiseksi. Häntä sedätellään, vähätellään ja hänelle irvaillaan.
Miksi miehen pitäisi olla hiljaa tai väistyä, kun minä puhun?
Missä vaiheessa sukupuolten välisestä vuorovaikutuksesta on tullut tällaista sotaa? Miksi miehen pitäisi olla hiljaa tai väistyä, kun minä puhun? Minä olen naisena täysin tasa-arvoinen keskustelemaan miesten kanssa. (Toki voin olettaa hyviä käytöstapoja: kun kirjoitan näistä asioista, saan runsaasti vihapalautetta - usein juuri feministiksi itseään kutsuvilta miehiltä.)
Intersektionaalinen feministi näyttää sitovan yksilön identiteetin ryhmään, jota tämä edustaa: valkoisiin, rodullistettuihin, miehiin, naisiin, homoihin, heteroihin - ja soveltaa erilaisia moraalisääntöjä noihin ryhmiin. Tämä on äärimmäisen vaarallista: on väärin tarkastella ihmisiä ryhmän jäsenenä, johon hän ei ole itse päättänyt liittyä - esimerkiksi ihonvärin tai seksuaalisuuden perusteella. Vielä vaarallisemmaksi touhu menee, kun ihmisiä aletaan moraalisesti arvioida ryhmien perusteella. Historia on täynnä varoittavia esimerkkejä.
Tällainen ajattelu luo lisää niitä rakenteita, joita se väittää purkavansa: se luokittelee ihmisiä sekundääristen ominaisuuksien kuten ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisuuden perusteella.
Näyttää siltä, että osa aatteen kannattajista tekee ihan samaa, josta he syyttävät muita: he tekevät stereotyyppejä, demonisoivat, häpäisevät ja yrittävät hiljentää ihmisiä. Ideologia hajottaa ennemmin kuin yhdistää.
Miksi mies olisi etuoikeutettu vain siksi, että hän on mies? Entäpä siltojen alla elävä pitkäaikaistyötön? Mene kertomaan hänelle hänen etuoikeuksistaan.
Tällainen on ihan yhtä väärin kuin ajatus siitä, että nainen olisi väärässä pelkästään sukupuolensa takia.
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on Ylen toimittaja ja Sannikka & Ukkolan juontaja, joka tykkää makaroonilaatikosta ja maailman katselemisesta vähän vinosti.
Sannikka & Ukkola tänään klo 20.00 Yle TV1 ja Yle Areena. Keskustelussa kysytään Susanna Koskelta, ovatko Linnan juhlat turhaa pröystäilyä. Oulun raiskausepäilyistä keskustelemassa sisäministeri Kai Mykkänen.