Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman ei tavannutkaan Algerian vierailullaan presidentti Abdelaziz Bouteflikaa, koska tämä perui tapaamisen vedoten terveysongelmiinsa. Algerian presidentti sai aivohalvauksen vuonna 2013 ja sen jälkeen hänen terveytensä on ollut hauras.

Algerian matkallaan Saudi-Arabian kruununprinssi tapasi kuitenkin maan pääministerin Ahmed Ouyahin.

– Vierailu keskittyy Algerian ja Saudi-Arabian kumppanuus- ja investointiprojekteihin, Bouteflika totesi sunnuntai-iltana.

Algerian akateemiset ja poliittiset piirit ovat kritisoineet kruununprinssin vierailua. Uutistoimisto AFP:lle antamassaan lausunnossaan 17 algerialaista intellektuellia, toimittajaa ja tutkijaa totesivat, että maailma on varma, kuka määräsi kauhean rikoksen toimittaja Jamal Khashoggia vastaan.

Vierailu pidettiin suurelta osin pois julkisuudesta.

Kruununprinssi Mohammed bin Salman lensi maanantaina pois Algeriasta ilmoittamatta seuraavan matkansa määränpäätä.

Lue myös:

Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman saapui Algeriaan – Vierailun aikana neuvotellaan yhteistyöstä öljy- ja petrokemian toimialoilla

Kylmä vastaanotto – Argentiina pohtii syytteiden nostamista Saudi-Arabian kruununprinssiä vastaan tämän saapuessa G20-huippukokoukseen

Helsingin Kruununhaassa, Pitkänsillan kupeessa seisoo jyhkeä rakennus, joka on arkkitehti Einar Flinkenbergin taidonnäyte vuodelta 1927.

Talo täytti viime vuonna 90 ja Suomi puolestaan täydet sata vuotta, jolloin taloyhtiössä päätettiin tehdä jotain juhlavaa. Valmistelu- ja pohjatyö tosin aloitettiin jo puolitoista vuotta aiemmin.

– Ollaan tykätty tehdä joulujuttuja tässä talossa jo aiemmin, mutta silloin oli hyvä syy tehdä vähän jotain erilaista, kertoo taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Sanna-Katri Rautava.

Idea jouluvalaistuksesta esiteltiin yhtiökokouksessa ja keskustelua jatkettiin myös sen jälkeen. Näin haluttiin varmistaa, että asukkaat sitoutuisivat ja hyväksyisivät projektin, joka oli melko suuri.

Talossa oli aiempina vuosina käyty läpi muutamia remontteja, jotka olivat ajoittain koetelleet asukkaiden kärsivällisyyttä, joten yhteistuumin päätettiin panostaa viihtyvyyteen valojen muodossa.

– Valoa kaivataan, kun kaikki valo tuntuu imeytyvän jonnekin täällä Helsingissä. Paljon ollaan saatu palautetta ihmisiltä, varsinkin pimeän marraskuun aikana, jolloin tuli viestejä, puheluita ja talostamme otettuja valokuvia melko runsaasti, Rautava toteaa.

Hänen mukaansa kyse ei ole vain jouluvaloista, vaan myös juhlavaloista, joista osa jätetään paikoilleen myös joulun ja talven jälkeen.

Arkkitehti Flinkenbergin suunnittelemaan historialliseen rakennukseen ei haluttu mitä tahansa värikkäitä vilkkuvaloja, vaan asiaan paneuduttiin tosissaan. Apuna käytettiin ammattisuunnittelijoita ja myös asukkaiden joukosta löytyi asiantuntemusta.

Nykyisen led-valotekniikan ansiosta sähkönkulutus pysyy aisoissa ja myös valojen toimintavarmuus on korkeaa luokkaa.

Lopputulos on siinä määrin näyttävä, että myös muut taloyhtiöt ovat ilmaisseet kiinnostusta samankaltaisiin valoratkaisuihin. Rautava toivottaa kaikki helsinkiläiset mukaan valotalkoisiin.

– Olen iloinen, jos muut taloyhtiöt lähtevät tähän mukaan ja olisi hienoa, jos Helsingin kaupunki kannustaisi taloyhtiöitä tällaiseen.

Onko sinunkin taloyhtiössäsi komeat jouluvalot? Lähetä kuva osoitteeseen helsinki@yle.fi. Yle saattaa käyttää saapuneita kuvia jatkojutussa.

Arktisen merijään sulaminen uhkaa Kanadan merialueella eläviä jääkarhuja, toteaa Kanadan uhanalaisten villieläinten tilaa käsittelevän komitean (Cosewic) puheenjohtaja Graham Forbes.

– On selvää, että meidän on pidettävä silmällä tätä lajia. Tätä aluetta uhkaa merkittävä muutos, jos jääkarhuja ei ole tällä tulevaisuudessa.

Puheenjohtaja Forbesin mukaan jääkarhut käyttävät merijäätä samalla tavalla hyödykseen kuin tavalliset kalastajat, saalistaessaan ruokaa.

Ennusteet arktisen merialueen jäävapaista kesäajoista aiheuttavat paljon vaikeuksia jääkarhuille. Saaliin metsästäminen tulee jääkarhuille silloin paljon haasteellisemmaksi.

Inuiitit ovat kuitenkin optimistisempia ja he uskovat, että jääkarhut sopeutuvat muuttuviin olosuhteisiin.

Kanadan uhanalaisten villieläinten tilaa käsittelevän komitean viimeisimmässä arvioinnissa otettiin mukaan sekä tieteellinen arviointi että inuiittiosaaminen.

Kanadan alueella elää kaksi kolmasosaa maailman jääkarhuista.

Arvioiden mukaan Kanadassa eli vuonna 2011 yli 15 500 jääkarhun populaatio.

Vaalimaalla sijaitsevan Zsar Outlet Villagen avajaisviikonloppu sujui toimitusjohtaja Sami Vainiomäen mukaan yli odotusten. Torstaina avautuneessa ostoskylässä kävi neljän ensimmäisen päivän aikana 15 000–20 000 asiakasta.

Toimitusjohtajan odotukset ylittyivät, sillä alunperin asiakkaita odotettiin olevan avajaisviikonloppuna noin 15 000. Joihinkin liikkeisiin muodostui jopa jonoja.

– Muotibrändeiltä tulleiden viestien perusteella myyntiluvut olivat todella hyviä ja asiakasmäärät kiitettäviä, suorastaan erinomaisia, kertoo Vainiomäki.

Tänä vuonna auki vielä pari liikettä ja ravintolaa

Zsarissa aloitti torstaina 22 luksusmuotiin keskittyvää liikettä. Kauppoja pitäisi olla lopulta noin 60. Osa liikkeistä avataan lähiviikkoina ja osa vasta keväällä. Kaikkiin myymälöihin ei ole vielä saatu hankittua työntekijöitä.

Tämän vuoden puolella Zsarissa pitäisi avautua vielä pari muotiliikettä ja kolme ravintolaa. Toistaiseksi toiminnassa on vain yksi kahvila.

Vaalimaan ostoskylä jäljittelee pientä kaupunkia. Neliöitä on Zsarissa nyt 12 000. Esimerkiksi Suomen suurimmassa kauppakeskuksessa Sellossa Espoossa on vuokrattavaa liiketilaa 97 900 neliötä.

Kauppakeskushankkeen mahdollisen toisen vaiheen myötä liikkeitä on suunniteltu olevan 110 ja neliömäärä kasvaa 20 000:een.

Vaalimaan raja-aseman kylkeen rakennettu Zsar on Suomen ensimmäinen luksusmuotiin keskittynyt outlet-ostoskylä.

Marraskuun lopun Black Friday -alennusmyyntipäivästä on tullut lähtölaukaus loppuvuoden pakettisesongille.

Viime viikolla pelkästään Posti jakoi lähes 1,3 miljoonaa pakettia. Se on eniten koko Postin historiassa. Ennätyksen odotetaan kuitenkin rikkoutuvan vielä tämän vuoden puolella: viime vuonna vilkkain pakettiviikko osui joulun alle ja näin uskotaan käyvän myös tänä vuonna.

Myös Matkahuollolle marras–joulukuu on vuoden vilkkainta aikaa. Runsaassa kuukaudessa yhtiö kuljettaa noin kolmanneksen koko vuoden paketeista.

Konteista ratkaisu täyttyviin pakettiautomaatteihin

Miljoonien pakettien toimittaminen panee kuljetusketjun tiukille. Ruuhkien välttämiseksi sekä Posti että Matkahuolto ovat tehostaneet kuljetuksia ja lisänneet noutopisteiden määrää. Molemmat yhtiöt ovat esimerkiksi avanneet vuoden aikana uusia pakettiautomaatteja.

Joulusesongin aikana pakettiautomaatit täyttyvät kuitenkin nopeasti, ja lähetyksiä joudutaan ohjaamaan muihin noutopisteisiin. Posti kokeilee tänä vuonna tilan puutteeseen uudenlaista konttiratkaisua.

Muun muassa Joensuussa ja Sipoossa huoltoaseman pihalle on tuotu liikuteltava kontti, jonka sisältä löytyy postin pakettiautomaatti.

– Konttiin ohjataan paketteja, jotka eivät ole mahtuneet alueen pakettiautomaattiin. Mikäli kontti osoittautuu toimivaksi, niitä lisätään varmasti, Postin pakettivastaava Peter Staven lupaa.

Kontti tuo lisää tilaa, mutta kaikkia ongelmia se ei ratkaise.

– Verkkokaupasta voi ostaa vaikka joulukuusen tai taulutelevision. Osa verkkokaupoista estää isojen lähetysten ohjaamisen automaattiin, mutta silloin tällöin tulee vastaan tilanteita, ettei paketti mahdu automaatin lokeroon, Staven kertoo.

Tällöin paketti ohjataan joko postiin tai joulun ajaksi avattuun väliaikaiseen noutopisteeseen.

Väliaikaisia noutopisteitä kirjakaupoista rautakauppoihin

Kaikkiaan Postilla on noin 110 väliaikaista noutopistettä. Muun muassa useat rautakaupat ja erikoisliikkeet auttavat pakettien välittämisessä vastaanottajille.

Joensuun Utrassa käsityöpuotia pyörittävä Tarja Kähkönen hoitaa nyt ensimmäistä kertaa yhtä Postin väliaikaisista noutopisteistä.

– Saan työstä pienen korvauksen, mutta minulle ensimmäinen ja tärkein hyöty on, että ihmiset tulevat käymään ja tutustumaan. Vaikka vain sen paketin hakemisen verran, Kähkönen toteaa.

Kähkösen puoti on auki vain muutaman tunnin iltaisin, mutta Postille se sopi. Paketeille on pitänyt rakentaa puotiin lisähyllyjä, mutta ainakin toistaiseksi tila on riittänyt.

– Etukäteen ei tiedä, monta pakettia minäkin päivänä tulee. Mutta puoliso on ollut apuna ja kaikki palvellaan, Kähkönen sanoo.

Postin arvion mukaan pakettilähetyksiä riittää jaettavaksi aina aattoon asti.

Arkkitehti-lehden entinen päätoimittaja Jorma Mukala on tyytyväinen.

Helsinkiin on valmistunut lyhyen ajan sisällä kaksi rakennusta, keskustakirjasto Oodi ja taidemuseo Amos Rex, jotka kertovat siitä, että Suomessa on taitavia tekijöitä.

– Molemmat on erittäin hyvin suunniteltu ja toteutettu, Mukala sanoo.

Oodi päättää hänen mukaansa hienosti Töölönlahden kulttuurirakennusten ringin, joka alkoi Alvar Aallon suunnittelemasta Finlandia-talosta. Se valmistui 1970-luvun alussa.

– Oodi on ikään kuin viimeinen pala siihen suunnitelmaan, Mukala toteaa.

Hän iloitsee siitä, että suomalainen kirjastolaitos on saanut oman merkkirakennuksensa muiden instituutioiden joukkoon. Finlandia-talon jälkeen alueelle ovat nousseet oopperatalo, nykytaiteen museo Kiasma sekä Musiikkitalo.

– Ne kaikki ovat olleet merkkitapauksia suomalaisen kulttuurin kannalta, Mukala toteaa.

Oodista näkee suoraan eduskuntatalolle, ja päinvastoin. Uusi keskustakirjasto on 1930-luvun alussa valmistuneen eduskuntatalon vastapari.

Mukala näkee Oodin symbolina kaupunkien merkityksen kasvulle yhteiskunnassa.

– Helsinki on kuin valtio valtiossa. Enää ei voi sivuuttaa sitä, mitä Helsingissä sanotaan.

Samalla tavalla 1990-luvun lopulla valmistunut, Oodin vieressä seisova Sanomatalo muistuttaa Mukalan mukaan ajasta, jolloin sanomalehdet olivat voimissaan.

“Oodi ei viittaa tulevaisuuteen”

Vaikka sekä Oodista että Amos Rexistä on puhuttu tulevaisuuden kirjastona ja taidemuseona, ne eivät Mukalan mukaan viittaa "yllättävästi tai jännästi" tulevaisuuden arkkitehtuuriin. Sitä määrittää todennäköisesti ilmastonmuutos.

– Se tarkoittaa jatkossa ehkä yksinkertaisempaa arkkitehtuuria, Mukala sanoo.

Hän näkee Oodissa 2000-luvun vau-arkkitehtuurin viimeisen vaiheen, jota ennakoi 1990-luvun lopulla valmistunut Kiasma.

Hän epäilee, että Oodin, Amos Rexin, Kampin kappelin ja esimerkiksi Helsingin yliopiston uuden kirjaston (Kaisa-talo) kaltaisten kohteiden veistokselliset ja plastiset muodot saattavat olla pian historiaa.

– Minulla on sellainen tuntu, että tämä vaihe alkaa olla arkkitehtuurissa ohi.

Suomalaisesta 2000-luvun nykyarkkitehtuurista kirjaa valmisteleva Mukala iloitsee siitä, että Oodi on venytetty hienosti sen takana olevan toimistotalon eteen, jotta “toimistotaloa ei tarvitse tuijotella”.

Arkkitehti-lehden entinen päätoimittaja muistuttaa, ettei suomalainen arkkitehtuuri ole koskaan ollut suunnannäyttäjä maailmalla. Päinvastoin, virtaukset ovat rantautuneet tänne viiveellä.

“Opiskelijat suunnittelevat taas laatikoita”

Tulevaisuuden arkkitehteja Aalto-yliopistossa opettava rakennussuunnittelun professori Pirjo Sanaksenaho pitää Oodia ilmaisuvoimaisena rakennuksena.

Hänen mielestään se pelastaa koko Töölönlahden ympäristön.

– Se tuo sinne sen päivittäisen ihmisvirran, Sanaksenaho toteaa.

Hän pitää rakennuksen veistoksellisuudesta, joka sopii professorin mukaan erityisen hyvin Oodin kaltaiseen, ainutkertaiseen kulttuurirakennukseen.

Keskustakirjaston muotokieli saa Sanaksenahon pohtimaan tyylisuunnan jatkuvuutta.

– Kun opetan arkkitehtiopiskelijoita, näen, miten nuoret tekevät taas melko rationaalista ja suorakaiteen muotoista rakennusta, Sanaksenaho sanoo.

Hän muistuttaa, ettei Oodi ole ensimmäinen poikkeuksellinen kirjastorakennus Suomessa. Suomalaisella kirjastolaitoksella on pitkä yhteinen historia arkkitehtuurin kanssa, ja esimerkiksi Tampereen pääkirjasto Metso herättää yhä huomiota.

Suomalaiselle nykyarkkitehtuurille Oodin ja Amos Rexin kaltaiset rakennukset ovat kullankalliita. Ne herättävät laajaa kiinnostusta taidemuotoa kohtaan.

– Olen siitä tosi ilahtunut. Ne tuovat jollain tavalla kaikille kaupunkilaisille näkyväksi sen, mitä arkkitehtuurilla voidaan saada aikaan. Kivoja paikkoja ihmisille, Sanaksenaho sanoo.

Hän uskoo, että Oodi ja Amos Rex tuovat Helsinkiin kävijöitä yksinomaan kohteiden arkkitehtuurin ansiosta. Ilmiö on nähty jo Hernesaareen nousseessa Löyly-saunakompleksissa.

“Oodi sijoittuu maailman huipulle”

Suomalainen kirjastoarkkitehtuuri oli näyttävästi esillä Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa, joka päättyi viikko sitten.

Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen toiminnanjohtajan Hanna Harrisin mukaan Oodi oli suomalaisnäyttelyn vetonaula.

Suomalaisen kirjastolaitoksen historiaa kävi ihmettelemässä 90 000 biennaalivierasta.

– Ulkomailla ihmisiä kiinnostaa se, että Suomessa satsataan julkiseen rakentamiseen, sivistykseen ja demokratiaan sekä ei-kaupalliseen julkiseen tilaan, Harris sanoo.

Maailmalla rakennetaan tällä hetkellä melko paljon uusia kirjastoja isoihin kaupunkeihin, ja moni niistä nousee ydinkeskustaan, kuten Oodi.

Suomalaisen kirjastolaitoksen uusi lippulaiva sijoittuu Harrisin mukaan kansainväliseen kärkeen. Se kävi ilmi Arkkitehtuurin biennaalissa Venetsiassa.

– Oodia tullaan katsomaan vuosiksi eteenpäin, Harris toteaa.

Rakennuksen monipuolisuus on herättänyt mielenkiintoa: Ensimmäinen kerros on julkisen tilan jatke, jonka vastaparina on eduskuntatalo.

– Siinä demokratia ja kansanvalta ikään kuin keskustelevat valtion ja kaupungin muiden ydinpaikkojen kanssa, Harris maalailee.

Keskikerros muuntuu moneen käyttöön ja ylimmässä kerroksessa on “kirjataivas”, josta avautuvat kiinnostavat näkymät ympäristöön.

Tämä paketti kiinnostaa Harrisin mukaan maailmalla.

Oodi on yksi suomalaisen nykyarkkitehtuurin käyntikorteista, ja Harris on työssään nähnyt, miten kiinnostus suomalaiseen nykyarkkitehtuuriin on kasvanut.

Helsingissä on hänen mukaansa useita kohteita, jotka “puhuvat tätä kieltä”.

Niitä ovat Oodin lisäksi esimerkiksi Amos Rex, Löyly, Kampin kappeli sekä yliopiston uusi kirjasto Kaisa-talossa.

Lue lisää aiheesta:

Oodi on uuden ajan kirjasto, jossa voi kolvata, soittaa rumpuja ja juoda viiniä - katso, millainen on Helsingin uusi keskustakirjasto

Kohti tulevaisuuden kirjastoa

Kun arkkitehdin kunnianhimo ja kaupunkilaisten toiveet kohtaavat

Jos rakastat kirjastoja, uudista käsityksesi niistä!

Kirjastotarinoita

ALA Arkkitehdit ja isot eleet

Tässäkö ratkaisu joululahjoista tukkeutuviin pakettiautomaatteihin? Posti kokeilee siirrettäviä kontteja

Posti rikkoi viime viikolla vanhan ennätyksensä jakamalla viikossa 1,3 miljoonaa pakettia. Iso osa paketeista tilataan automaatteihin, jotka täyttyvät joulun aikaan nopeasti. Posti etsii helpotusta tilan puutteeseen siirrettävistä konteista, joiden sisälle on asennettu pakettiautomaatti.

Kasvuyritystapahtuma Slush valtaa taas Helsingin

Tänään alkaa jälleen kaksipäiväinen teknologia- ja kasvuyritystapahtuma Slush.

Helsingin Messukeskukseen odotetaan tuhansia osallistujia eri puolilta maailmaa. Kävijöitä oli viimeksi yli 130 maasta. Startup-yrityksien lisäksi paikalle saapuu tuhansia sijoittajia ja median edustajia.

Vuorokauden mittainen ohjelma esittelee ilmastotekoja

24 tuntia kestävä maratonohjelma 24 hours of reality kiertää koko maapallon ja esittelee Yhdysvaltain entisen varapresidentin, Al Goren johdolla ilmastoratkaisuja. Miten ilmastonmuutosta voidaan torjua ja miten siihen voidaan sopeutua? Ohjelma alkaa tiistaina aamuneljältä, ja kello 17 vuorossa on Pohjoismaiden osuus, jossa on muun muassa presidentti Sauli Niinistön keskustelu Al Goren kanssa. Ohjelma esitetään kokonaisuudessan Yle Areenassa ja osin Yle Teema -kanavalla.

Liput liehuvat demokratialle

Tänään vietetään harvinaista liputuspäivää, kun liput nostetaan salkoihin suomalaisen demokratian kunniaksi. Tasan sata vuotta sitten 4. joulukuuta 1918 Suomessa alkoi äänestys ensimmäisissä sisällissodan jälkeen järjestetyissä vaaleissa.

Lännestä saapuu sateita

Lumisadealue liikkuu aamulla maan pohjois- ja itäosan yli koilliseen. Samalla lännestä saapuu lisää sateita. Sisämaassa sade tulee lumena, mutta sää lauhtuu etelässä ja lännessä selvästi ja sade muuttuu vetisemmäksi. Paikoin seassa voi olla jäätävää sadetta. Etelärannikolla lämpötila kohoaa jopa 5 asteen vaiheille. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Taistelu hiiltä vastaan käy kuumana, mutta tahti eri rintamilla on kovin erilainen.

Lähes kaksi sataa maata on koolla sopiakseen hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta. Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2045. EU:n komissio ehdottaa lopullista niskalenkkiä hiilestä vuodeksi 2050.

Kaikki tietävät, että selkein tapa välttää hiilidioksidipäästöjä, olisi vähentää hiilen polttamista. Mutta kaikesta huolimatta hiilen kysyntä on kasvussa.

Kysyntätilanteesta kertoo hiilen maailmanmarkkinahinta: se on noussut tuntuvasti runsaan kaksi vuotta.

Maailman kivihiilen hinnan määrittelee käytännössä Kiina.

Maailmassa kulutetaan vuodessa noin kuusi miljardia tonnia hiiltä. Siitä Kiinan osuus on puolet. Kiina on hiilen suuri tuottaja, mutta oman tuotantonsa lisäksi se tuo hiiltä noin 200 miljoonaa tonnia vuodessa.

Kuten oheinen kuva kertoo, hiilen hinta on noussut viime vuodet, mutta sitä ennen se romahti. Ja kuten hiilimarkkinoilla yleensäkin, syyt hintamuutoksille on haettava Kiinasta.

Kiinasta tuli hiilen tuoja

Fortumin johtavan analyytikon Vesa Ahoniemen mukaan hiilen hinnanlasku johtui siitä, että Kiinassa keskushallinto halusi piristää taloutta finanssikriisin jälkeen ja antoi paikallishallinnolle vapaammat kädet luotonantoon.

Sen tuloksena vuonna 2008 hiilenlouhinta Kiinassa sai uutta vauhtia, tuotantomäärät kasvoivat, ja hinnat laskivat tai suorastaan romahtivat. Kohta jopa kiinalaiskaivoksia suljettiin kannattamattomina “zombie-yrityksinä”.

Tuotannon leikkaaminen Kiinassa johti lopulta siihen, että maasta tuli merkittävä ostaja hiilen maailmanmarkkinoille. Se on ollut ajamassa hintoja ylöspäin maaliskuusta 2016 lähtien.

Hiilen mustunut maine pitää huolen siitä, että uutta tuotantoa ei juuri tule, vaikka hinta olisi nyt parempi kuin aikoihin.

– Hiilen tuotannon kasvattaminen ei ole poliittisesti hyväksyttävää, ja rahoituksenkin saaminen on vaikeaa, Ahoniemi sanoo.

Hinnan nousu jatkuu

Kiinassa tuotannon leikkaamista jatketaan myös ensi vuonna. Se saa hinnat nousuun maailmanmarkkinoilla.

Parissa vuodessa hinta on yli kaksinkertaistunut. Keväällä 2016 hiilitonnin hinta putosi 40 euroon. Nyt liikutaan yli 80 eurossa ja ensi vuodeksi markkinat ennustavat runsaan 87 euron hintaa.

Hiili määrää hintoja Suomessakin

Suomessa on vähennetty vauhdilla hiilen käyttöä energiantuotannossa, mutta silti hiili on Ahoniemen mukaan perimmäinen hinnan määrittelijä täälläkin. Kun Pohjoismaissa on kuivaa, oma vesivoima ei riitä ja joudutaan turvautumaan tuontiin Keski-Euroopasta.

– Jos on kuivaa ja vähän vesivoimaa, meidän hinnat nousevat Saksan hintojen tasolle. Se tarkoittaa silloin hiilellä tuotetun sähkön rajakustannusta.

– Mutta jos täällä on normaali tai hyvä vesitilanne, ollaan tosi paljon alempana. Silloin kaikkea vedellä tuotettua sähköä ei saada purettua Saksaan, koska vientiyhteyksiä ei ole riittävästi, Ahoniemi selvittää.

Kahtiajako vahvistuu

Euroopassa hiilen käyttäminen energian tuotannossa on vähentynyt nopeasti.

Vuosien 2003-17 aikana hiilellä tuotetun sähkön määrä väheni EU-maissa lähes kolmanneksen.

Hiilivoimaloita on edelleen varsinkin varavoimakäytössä, mutta niiden tarjoama käytettävissä oleva teho on nyt noin kuudenneksen pienempi kuin vuosituhannen alussa.

Maailmassa eletään hiilen käytössä voimistuvan kahtiajaon aikaa.

Ahoniemen mukaan “hiili on poistumassa lähiaikoina” Euroopan energiamarkkinoilta. Enää Puola ja Saksa ovat suuria kuluttajia. Myös päästökauppa tekee hiilestä entistä heikommin kannattavaa.

Mutta samaan aikaan Aasiassa kasvu jatkuu – siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Indonesiassa tuuli ja aurinko voisivat olla hiiltä halvempia energian lähteitä.

– Maissa joissa on kehittymättömät sähköverkot eikä markkinoita ole ehkä avattu, voi olla vaikea sovittaa uusiutuvaa energiaa verkkoon.

– Hiilen kohtalo jakautuu kahtia, mutta täytyy uskoa, että sen kulutus lähtee hyvin pian laskuun, Ahoniemi summaa.

Lue myös:

Kaivosmiehen terveiset kilometrin syvyydestä YK:n ilmastokokoukselle: "Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta"

Helsingillä on mahdoton tehtävä: Pitäisi korvata miljoona tonnia kivihiiltä vaihtoehdoilla, joita ei ole edes olemassa

Turvallinen jouluaatto Tyttöjen talossa. Nuorten oma arkiruokaryhmä. Elämyksellinen käynti uimahallissa. Nämä kaikki ovat kohta myynnissä uudenlaisessa verkkokaupassa.

Itsenäisyyspäivän aattona avautuvan verkkokaupan nimi on Palanen elämää. Mukana on alkuvaiheessa kymmenen setlementtiyhdistystä ympäri maata.

– Verkkokaupasta voi ostaa harrastuksen yksinäiselle nuorelle, elämyksen varattomalle perheelle, tai vaikka ison lapsiperheen kahdelle sisarukselle mukavan elokuvaillan, selittää Kuopiossa toimivan Setlementti Puijolan viestintäpäällikkö Katja Hedberg.

Setlementti Puijola on yksi Suomen Setlementtiliiton jäsenyhdistyksistä. Setlementtityön tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta, moniarvoisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Keskiössä paikallisuus

Hedbergin mielestä uuden verkkokaupan ydin on sen paikallisuus.

Lahjoittaja voi itse valita, millä paikkakunnalla hänen ostoksensa toteutetaan. Myöhemmin verkkokaupan sivuilla kerrotaan, miten rahat on käytetty.

– On vaikea kuvitella toista verkkokauppa, joka olisi vielä avoimempi, vielä läpinäkyvämpi ja vielä luotettavampi, Hedberg hehkuttaa.

Verkkokaupassa on aluksi tarjolla kolmekymmentä tuotetta, joiden hintahaitari on viidestä eurosta aina kolmeensataan euroon.

Yksi edullisimmista tuotteista on naisten rentoutumishetki uimahallissa, jonka voi ostaa lahjaksi 6,5 eurolla. Viidellätoista eurolla voi puolestaan lahjoittaa kulttuurikokemuksen maahanmuuttajatytölle.

Tuotteena myös Turvallinen jouluaatto

Yksi joululahjaksi soveltuva tuote on turvallinen jouluaatto yksinäiselle tytölle tai nuorelle naiselle Tyttöjen talossa Kuopiossa.

– Laitamme yhdessä ruokaa, ja täällä käy todennäköisesti pikkutonttuja. Jokainen, joka tähän jouluaattoon osallistuu, saa myös pienen lahjan, lupaa Kuopion Tyttöjen talon johtaja Johanna Luomala.

Hänen mukaansa tärkeintä on se, että paikassa on nuoren kanssa turvallinen aikuinen.

Verkkokaupan tuotteissa korostuvat lasten ja perheiden yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä esimerkiksi harrastamaan. Ideana on, että tuotteita ostamalla voi vähentää yksinäisyyttä ja lisätä yhteisöllisyyttä.

Lapset, vanhukset ja maahanmuuttajat toimivat yhdessä

Kuopiossa tuotevalikoimassa on Kasvimaakerho, joka aloittaa maaliskuussa Puijolan Kompassissa. Setlementti Puijolan ylläpitämän kuuden iltapäiväkerhon lasten lisäksi kasveja ovat kasvattamassa vapaaehtoiset vanhukset ja maahanmuuttajat.

Viidenkymmenen euron paketilla kustannetaan kerhotoiminta yhteensä parillekymmenelle iltapäiväkerholapselle.

– Kerhopaketilla saa kasvilavan, mullan, siemenet, työvälineet ja koko toiminnan kevään ajaksi, sanoo Puijolan Kompassin koordinaattori Johanna Rastas.

Kerhossa korostuvat niin kierrätys kuin ilmastonmuutoskin, mutta myös ylikulttuurinen ja -sukupolvinen yhdessä tekeminen.

– Kasvatetuista kasveista tehdään kerhon lopussa yhdessä ruokaa, Rastas hymyilee.

Keskiamerikkalainen Honduras on viime aikoina joutunut huomion keskipisteeksi Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle Tijuanaan saapuneen siirtolaiskaravaanin takia.

Karavaani lähti liikkeelle Hondurasista San Pedro Sulan kaupungista, joka kärsii väkivallan ja köyhyyden kierteestä.

Honduras on vajaan yhdeksän miljoonan asukkaan valtio Keski-Amerikassa ja yksi läntisen pallonpuoliskon köyhimmistä maista. Banaaneita ja kahvia tuottavan kehitysmaan asukkaista lähes kaksi kolmasosaa elää köyhyysrajan alapuolella.

Honduras on tullut surullisenkuuluisaksi etenkin korkeista murhaluvuistaan, jotka ovat sotatilassa olevien maiden tasolla. Hondurasissa tehtiin 58 murhaa 100 000 asukasta kohti vuonna 2016, tilastojen mukaan enemmän kuin esimerkiksi Irakissa.

Fransisca Sisalvesin aviomiehen kohtalo on esimerkki Hondurasille tyypillisestä väkivallasta.

Paikallisen jengin asemiehet murhasivat Sisalvesin miehen heinäkuussa taksimatkalla San Pedro Sulassa. Kun mies ammuttiin taksiin, verta roiskui heidän nelivuotiaan tyttärensä nilkoille.

Sisalves ei ymmärrä, miksi hänen puolisonsa joutui jengin vihan kohteeksi.

– En tiedä, miksi hänet ammuttiin. Miten? En tiedä, uutistoimisto Reutersin haastattelema Sisalves sanoi.

Jengiväkivalta sai alkunsa karkotuksista

Keskustelu keskiamerikkalaisista siirtolaisista käy vilkkaana Yhdysvalloissa, mutta siellä piilevät myös väkivallan juuret.

Hondurasilaisia siirtolaisia oli mukana jengeissä, jotka osallistuivat poliisin vastaisiin mellakoihin 1990-luvulla Los Angelesin lähiöissä, muistuttaa kansainvälisen pakolaislainsäädännön tutkimuskeskusta johtava Lontoon yliopiston professori David Cantor.

Mellakoitsijat kuuluivat pääosin latino- ja afroamerikkalaisiin vähemmistöihin.

Väkivallaksi ja ryöstelyksi äityneiden mellakoiden seurauksena Kaliforniasta karkotettiin kymmeniä tuhansia siirtolaisia Latinalaisen Amerikan maihin.

Monilla karkotetuilla jenginuorilla ei ollut perhesiteitä Hondurasiin. Sen sijaan he löysivät suurista kaupungeista Tegucigalpasta ja San Pedro Sulasta samantapaisia jengejä kuin Etelä-Kaliforniasta.

– Karkotetut jengiläiset juurtuivat näiden kaupunkien katujengeihin, jotka olivat silloin vielä pieniä ja melko rauhanomaisia, Cantor kertoo Ylelle puhelimitse.

Hondurasin pääkaupungin Tegucigalpan ja toiseksi suurimman kaupungin San Pedro Sulan lähiöitä pitävät nykyään tiukassa otteessaan samat La Mara Salvatrucha ja Barrio 18 -rikollisjengit, jotka perustettiin 1990-luvulla Kaliforniassa.

Kansainvälistä mafiaa muistuttavat jengit toimivat myös muualla Keski-Amerikassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Prostituutiota ja raiskauksia lähiöissä

Cantorin mukaan Hondurasin suurten kaupunkien laitamilla on paljon äärimmäistä köyhyyttä ja näköalattomuutta. Rikollisjengit tarjoavat rikkonaisesta perhetaustasta tuleville nuorille houkuttelevan identiteetin.

– Jengit hallitsevat yleensä muutamia katuja tai kortteleita. Ne pyrkivät hallitsemaan prostituutiota ja huumekauppaa alueellaan, Cantor toteaa.

Lähiöissä naiset joutuvat usein seksuaalisen väkivallan kohteiksi. Myös keskiluokkaa uhkaillaan, sillä jengit kiristävät perheitä ja yrityksiä rahan takia.

2010-luvulla pahentunut jengiväkivalta ja sen lieveilmiöt ovat tärkeimpiä syitä sille, että hondurasilaiset pakenevat joukoittain pohjoiseen.

Yhdysvaltoihin ja Kanadaan vetävät kuitenkin myös perhesyyt. Yhdysvalloissa on jo ennestään vajaan miljoonan hondurasilaisen yhteisö.

Maaseudun hondurasilaisia ajaa pakoon huumeiden salakuljetukseen liittyvä väkivalta.

Hondurasin raja-alueista ja Karibianmeren rannikosta on tullut 20:n viime vuoden aikana tärkeä kokaiinin kauttakulkureitti Kolumbiasta Yhdysvaltoihin.

Kokaiinia salakuljettavat pääasiassa huumekauppaan erikoistuneet verkostot, eivät katujengit. Viime vuosina tilanne on kuitenkin alkanut muuttua.

– Katujengit, kuten Mara Salvatrucha, ovat sotkeutuneet kokaiinibisnekseen etenkin San Pedro Sulassa. Jengit kiristävät salakuljettajia Hondurasin rannikkoa pitkin kulkevilla välitysreiteillä, professori David Cantor sanoo.

Turvakaupungit eivät toteutuneet

Hondurasin valtio on saanut viime vuosina vähennettyä murhia muun muassa vankila- ja poliisiuudistuksella ja lisäämällä turvallisuusjoukkojen rahoitusta.

Hallitus on suunnitellut jopa rakennuttavansa kokonaisia uusia kaupunkeja, joihin ihmiset voisivat muuttaa jengejä pakoon ja perustaa yritystoimintaa. Korruptoituneessa Hondurasissa suunnitelmat eivät ole kuitenkaan toteutuneet.

Vaikka murhaluvut on saatu viime vuosina laskuun, todennäköisyys joutua tapetuksi on Hondurasissa yhä erittäin korkea. Kansainväliset avustusjärjestöt käyttävät liikkuessaan samanlaisia turvatoimia kuin sota-alueilla.

– Viisi vuotta sitten murhaluvut olivat erittäin korkeat, ja nyt ne ovat "vain" korkeat, Cantor naurahtaa.

Uusia siirtolaiskaravaaneja on jo muodostumassa Hondurasissa ja naapurivaltioissa. Uutistoimisto AFP:n mukaan pienessä El Salvadorissa sadat ihmiset suunnittelevat parhaillaan sosiaalisessa mediassa uutta karavaania kohti Yhdysvaltoja.

Lisää aiheesta:

Meksiko ja Yhdysvallat kiistelevät kyynelkaasun käytöstä siirtolaisia vastaan – Trump puolusti kaasua "turvallisena"

"Yleensä tyttäreni on vilkas, mutta nyt hän vain istuu hiljaa" – siirtolaiskaravaanin lapset ovat ahdistuneita ja sairaita

Hondurasin oppositio ei luovuta: Joukkomarssi vaati presidentin vaihtamista

2015: Panamericana – lähde Mika Mäkeläisen mukaan vaaralliselle matkalle halki Keski-Amerikan

Aiheesta muualla:

Suomen Kuvalehti: Los Angelesissa syntyi kaksi väkivaltaista maahanmuuttajien jengiä – Nyt ne levittävät kauhua Keski-Amerikassa

Fortune: I Live in Honduras, Where People Are in Constant Fear of Being Murdered. It’s No Wonder They Join Caravans

Guardian: 'Tijuana first!': protests grow against migrant caravan in Mexico

Se oli veden pyöreäksi hioma kivi, joka tarttui mukaan veneen vierestä tai tuulen viskoma oksa mökin portailla. Luonnon rosoiset muodot vangitsivat pienen tytön huomion.

Myöhemmin hän piirsi ne paperille, maalasi kankaalle tai antoi muotojen virrata käsiensä kautta saveen.

Käsityöläinen on sana, jolla helsinkiläinen Hanna Rainio kuvaa itseään. Pohja omalle uralle valettiin jo pikkutyttönä mummon ja vaarin mökillä Kotkassa.

Suurpiirteinen taiteilijasielu etsi kuitenkin omaa paikkaansa pitkään. Kuvataiteilijan ura ei elättänyt ja seinämaalarin ammatti oli fyysisesti liian rankka. Lopulta se jokin löytyi vasta keski-ikäisenä kierrätyskeskuksesta.

Vanhojen suksien metallisiteistä, rautalangasta ja kristallilampun spektreistä alkoi muotoutua naisen käsissä riipuksia ja korvakoruja.

– Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä olin tekemässä. Kierrätyskeskus oli kuitenkin kuin aarreaitta ja uusia ideoita alkoi oikein pulputa mieleen.

Siellä käytettyjen tavaroiden keskellä helsinkiläisen kierrätyskeskuksen nurkassa syntyi uusi koruntekijä.

Miljardeja vuosia vanha hienokulta vietteli

Seppä tiputtaa kuppiin palan kultaa ja vetää päähänsä hitsauslasit pienessä pajassa Helsingin Kalliossa. Kaasupoltin alkaa suhista ja pian metalli jo sulaa kupissa. Rainio käsittelee sulaa ainesta tottunein ottein. Aina usko omiin kykyihin ei kuitenkaan ole ollut yhtä vankka.

– Jos nyt kohtaisin nuoren minäni, rohkaisisin häntä uskomaan omiin kykyihinsä. Jotenkin sitä silloin ajatteli, ettei ollut tarpeeksi hyvä. Taiteessa se on aika hassu ajatus, sillä paremmuutta on vaikea mitata.

Kierrätyskeskuksessa tehdyn työkokeilun jälkeen Rainio päätyi aikoinaan työvoimatoimiston uraneuvojalle. Kun pöydälle laskettiin ehdotus kirjautumisesta kultaseppäkouluun, nainen purskahti nauramaan.

– Ensimmäinen ajatus oli, että eihän ne pienet timantit minun sormissa pysy. En koskaan ole ollut mikään pienien yksityiskohtien viilaaja, joten ajatus tuntui todella kummalliselta.

Vielä koulun alkaessa Rainion takaraivossa kaikui pieni epäilys siitä, pystyisikö hän työskentelemään millimetrin kymmenyksien tarkkuudella. Jotain kuitenkin loksahti paikoilleen.

– Miljardeja vuosia maan uumenissa ollut hienokulta muutti muotoaan siinä silmieni edessä. Minun käsissäni oli jotain niin vanhaa ja alkukantaista.

Koskettuaan 24 karaatin puhtaaseen kultaan Rainio oli myyty. Samalla naisen sisällä alkoi myllertää kuitenkin iso ristiriita. Jalometallien hankintaprosessiin liittyvät asiat olivat vastoin naisen omia periaatteita. Asiaan oli pakko löytää uudenlainen ratkaisu.

Seppä, joka kantoi huolta kullan kaivajista

Huoli maapallon hyvinvoinnista painoi Hanna Rainion harteita jo 15-vuotiaana, kun hän vaelteli kotkalaisen pelastusarmeijan kirpputorilla etsimässä rippimekkoa. Kirpputorit, kierrätys ja lajittelu tulivat naisen elämään jo nuorena ja ovat kulkeneet mukana siitä asti.

Kultaseppäkoulun jälkeen Rainiolla olikin edessään ongelma.

Iso osa uudesta kullasta tulee nykyään suurilta kaivosyhtiöiltä, joita kansainvälinen lainsäädäntö valvoo. Osa on kuitenkin peräisin pienistä kaivoksista, joissa työskennellään usein käsin ja huonoissa oloissa.

Kulta erotellaan myrkyllisillä kemikaaleilla kuten elohopealla ja syanidilla, jotka ovat haitallisia sekä työntekijöille että ympäristölle. Kultakaivosten ympäristövaikutukset ja työolot nousevatkin aika ajoin otsikoihin.

Kaivosalalla myös tuotot valuvat helposti ulos maasta etenkin kehitysmaissa.

Jotta Rainio voisi harjoittaa ammattiaan, hänen täytyi olla sinut materiaalien kanssa. Alkoi vimmattu selvittäminen, miten hän voisi jatkaa ammatissa tinkimättä periaatteistaan.

Pajan pöydälle päätyi eettistä kultaa ja ekologista hopeaa

Mittavan paperityön jälkeen Rainio teki ensimmäisenä suomalaisena sopimuksen Fairtrade Internationalin kanssa ja sai oikeuden käyttää Reilun kaupan sertifioimaa kultaa.

– Etenkin pienet suomalaiset kultasepän pajat käyttävät kyllä paljon kierrätettyjä materiaaleja, mutta se ei riittänyt minulle. Minä haluan tietää, että sen materiaalin kaivaja saa myös työstään ansaitsemansa palkan.

Reilu kauppa lupaa, että pienkaivoksien työntekijöille maksetaan kunnon palkkaa ja kulta kaivetaan maasta vastuullisesti. Myös lapsityövoiman käyttö kaivoksissa on kiellettyä ja kemikaalien käyttöä pyritään vähentämään.

Reilun kaupan kultaa tulee tällä hetkellä Perusta, Keniasta, Ugandasta ja Tansaniasta. Maailmalla on syntynyt myös muita vastuullista kaivostoimintaa edistäviä järjestöjä.

Rainio käyttää koruissaan vain Reilun kaupan sertifioimaa kulta- ja valkokultaa sekä puhdistetusta romuhopeasta saatua ekohopeaa.

– Ajoittain käyn kuitenkin edelleen taistoa pääni sisällä. Etsin perusteluja sille, miten voin tehdä uusia tavaroita maailmaan, joka on jo täynnä tavaraa.

Ainakin vielä Rainio perustelee työnsä itselleen sillä, että jalometalleista tehdyt korut kestävät sukupolvelta toiselle ja metallin voi aina sulattaa uudestaan.

”Täällä toteutan villejä ideoitani kuten aikoinaan mökin pihamaalla”

Vaikka kädentaidot ovat aina olleet Rainion valttikortti, suurin salaisuus ammattitaitoon piilee kuitenkin elämän mittaisessa matkassa. Suomessa uusi koru hankitaan usein juhlistamaan jotain suurta muutosta.

Rainio on itse kokenut elämässään kihlautumisen onnen ja eron aiheuttaman surun. Hän on tuntenut riemua vastasyntyneestä lapsesta ja ollut ylpeä kummi. Hän uskookin, ettei voisi olla yhtä hyvä kultaseppä ilman kaikkia taakse jääneitä vuosia.

– Usein korun suunnittelu lähtee liikkeelle omista koetuista tunteista. Asiakas ei välttämättä tiedä korua tilatessaan, mitä hän oikeastaan haluaisi. Pienen keskustelun jälkeen, pystyn kuitenkin luomaan hänelle jotain, joka osuu oikeaan. Se on valtavan palkitsevaa.

Rainio ei myöskään ole unohtanut aikoinaan syntynyttä innostusta käytettyihin materiaaleihin. Kallion pienessä pajassa tehdään edelleen paljon tilaustöitä, joissa vanhoista koruista ja pöytähopeista syntyy jotain aivan muuta.

– Kun sulattaa pariskunnan omien sukujen perintökorut yhteen, kaksi tarinaa kietoutuu toisiinsa. Vanhat nimet ja leimat sulavat pois ja uusi tarina voi alkaa, Rainio toteaa.

Pitkään ilman kompassia harhaillut taiteilija on viimein löytänyt oman paikkansa koivupöllin kyljestä. Matka kierrätyskeskuksen nurkasta oman koruliikkeen omistajaksi ei kuitenkaan ole ollut helppo. Yrittäjän paineet ottavat joskus koville ja metallia on taivutettu uuteen uskoon välillä itku kurkussa.

Stressaavasta arjesta huolimatta Rainio rakastaa työtään. Istuessaan pienessä kivijalkapajassa vasara kourassa hän saa palata mielessään lapsuuden kesiin. Aikaan jolloin omat odotukset eivät vielä kahlinneet vallatonta mieltä eikä yhteiskunta musertanut odotuksillaan.

– Tässä minä saan taas itsekseni puuhailla ja toteuttaa villejä ideoitani kuten aikoinaan mökin pihamaalla. Voin jälleen tuntea olevani hyvä ja kelpaan maailmalle juuri tällaisena kuin olen.

Muisto herkistää sepän hetkeksi, mutta pian vasara alkaa tasaisella tahdilla jälleen muotoilla metallia.

Sisällissodan runtelemassa Suomessa siirryttiin uuteen, demokraattiseen järjestykseen, kun vuoden 1918 joulukuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa kunnalliset vaalit, joissa kaikki edellisvuonna 20 vuotta täyttäneillä oli äänioikeus.

Aiemmin äänimäärä määräytyi veroäyrin mukaan. Kaikilla ei ollut ollenkaan äänioikeutta ja suurimmilla veronmaksajilla oli enemmän äänivaltaa.

Uusien kunnallislakien mukaisia vaaleja järjestettiin 4. joulukuuta alkaen. Tampereen kaupungissa 15 äänestysalueen ovet avattiin äänestäjille 21. joulukuuta poikkeuksellisessa ilmapiirissä. Osittain vaalit järjestettiin vasta vuoden 1919 puolella.

Sata vuotta sitten otettua askelta kohti kunnallista demokratiaa muistetaan tänään tiistaina vetämällä siniristiliput salkoihin.

Taistelujen jälkeen siirryttiin äänestämään

Vaaliuurnilla käytiin poikkeuksellisissa oloissa. Tampereen taisteluissa ja niiden jälkeen oli kuollut tuhansia ihmisiä. Syy valtaviin uhrimääriin ei ollut tamperelaisten. Tampere joutui Pohjoismaiden suurimman kaupunkitaistelun näyttämöksi, kun valkoisen ja punaisen armeijan taistelu tiivistyi kaupungin piiritykseen.

Taistelujen tauottua huhtikuussa kaupungin johdon aika oli kulunut jälkien siivoamisessa, kapinvahinkojen korvaamisten selvittelyssä ja talojen kunnostuksessa.

Yli 500 perhettä oli jäänyt asunnottomaksi, elintarvikkeista oli pulaa ja Kalevankankaan vankileirillä oli vielä punaisia.

Tampereen valtuusto oli joutunut välillä kokoontumaan tilapäistiloissa. Sodan tuhot oli saatu korjattua Raatihuonella niin, että vanha valtuusto pääsi palaamaan juhlasaliin kesäkuussa.

Kesäkuun 18. päivä koettiin historiallinen hetki. Siniristilippu nousi ensimmäistä kertaa Raatihuoneen lipputankoon. Valtuutetut huusivat torilla kolme kertaa eläköön itsenäiselle Suomelle ja sen uudelle lipulle.

Porvarit valmistautuivat huonoon vaalimenestykseen

Kaupungin porvarit uumoilivat ilmeisesti vaalien lopputuloksen kääntyvän sosialistien voitoksi. Valtuusto päätti ennen vaaleja lokakuussa Tampereen valloituksen muistopatsaan toteuttamisesta Esplanadille eli nykyiseen Hämeenpuistoon.

Se oli oikein ennakoitu, sillä keväällä taisteluissa hävinneet punaiset voittivat joulunalusvaalit eikä patsasta olisi tullut.

Äänestysprosentti oli 55,3. Kaikkiaan ääniä annettiin 11 247. Tampereen valtuustoon valittiin 42 edustajaa.

Sosialistit saivat 26 paikkaa ja porvarit 16. Vasemmistoenemmistö oli totta, mutta se ei riittänyt määräenemmistöön, jota vaadittiin monessa asiassa.

Oli pakko oppia ottamaan kokonaisuus huomioon tärkeimmissä kysymyksissä. Tie demokratiaan löytyi istumalla samaan pöytään, vaikka kiistellen.

Erotetusta tuli valtuuston puheenjohtaja

Voi vain yrittää kuvitella tunnelmia kaupungissa osien vaihduttua. Mitä lie mielissä liikkunut, kun vanhan valtuuston mielivaltaisesti virastaan erottama kaupungin työnvälitystoimiston johtaja, sosiaalidemokraatti Emil Viljanen valittiin uuden valtuuston puheenjohtajaksi tammikuussa 1919.

Lähivuosien ideologiset erimielisyydet liittyivät sisällissodan muiston vaalimiseen.

Uusi valtuusto päätti äänestyksen jälkeen, että se ei osallistu Tampereen valtauksen yksivuotisjuhlaan.

Valtuusto yritti myös estää rahapulaan vedoten vapaudenpatsaan rakentamisen, mutta valitusten jälkeen Korkein hallinto-oikeus määräsi sen tehtäväksi.

Toisin päin vedettiin, kun valtuusto päätti Kalevankankaan punaisten hautojen hoitamisesta kaupungin varoin, mutta se päätös kumottiin porvareiden valituksesta.

– Merkillisen pian Tampere parantui haavoistaan, Väinö Voionmaa kirjoitti Tampereen historiateokseen jo vuonna 1935.

Vaalien voittaminen loi pohjaa luottamukselle lainmukaiseen toimintaan. Voi sitäkin miettiä, miten kehitys olisi Tampereella edennyt, jos porvarit olisivat olleet enemmistönä valtuustossa sisällissodan jälkeen.

Vuonna 1924 Suomen kunnista 424:ssä oli porvarillinen ja 115 kunnassa sosialistinen enemmistö. 32 kunnassa valtuuston voimasuhteet olivat tasan.

Lue myös:

Rauhantutkija muistuttaa, miten nopeasti Suomi toipui sisällissodasta: "Se on aika suuri ihme"

"100 vuotta ei ole kovin paljon" – Historia tulee nuorten iholle, kun sisällissodan jäljet näkyvät omassa koulussa

Täpärä äänestystulos syöksi Tampereen Pohjoismaiden verisimpään kaupunkitaisteluun

"Isoisäni aiottiin polttaa elävältä, pelastui viime hetkellä" – Näin suvuissa muistellaan sisällissotaa: 9 tarinaa sadan vuoden takaa

Sisällissodasta kerrotaan suvuissa riipaisevia muistoja: "Jos tapatte minut, tappakaa lapsetkin"

Minulla on kaveri, jota kutsun tässä Veijoksi. Hän ei katso uutisia, ei lue sanomalehtiä eikä hallinnoi sometilejä. Veijo on koko lailla tyytyväisen oloinen hiippari. Hän on mediakäyttäytymiseltään tarkalleen minun vastakohta. Siinä missä tungen itseeni kaiken, mitä verkossa liikkuu, Veijo tsekkaa rauhallisesti Salkkarit. Joskus mietin kateellisena, kuinka erilaiselta hänen maailmansa täytyy näyttää.

Ärsyketulvassa on sellainen vika, että siinä on yhdelle vähän liikaa.

Elämme kiihkeää aikaa, jossa tietoa ja valetta, reagointia vaativia ärsykkeitä on saatavilla paljon. Kaltaisilleni nettinarkkareille törkyä tunkee verkkokalvoille ja korvakäytäviin niin, että välillä päässä on ahdasta.

Joskus menee päiviä, että mieli askartelee globaalin ympäristökatastrofin, Jemenin nälänhädän, Yhdysvaltojen kahtiajaon ja kotoperäisten nettimouhojen ulostulojen kanssa. Silloin tuskin huomaan ympäröivää, sitä oikeaa maailmaa, jossa kaverini Veijo koko ajan virnistelee.

Vaikka huoli maailman tilasta on kaiken muutoksen edellytys, meidän kaikkien olisi hyvä olla joskus niin kuin Veijo.

Kirkkaimpina hetkinä tajuan, että tiedonhankintani olisi täydellistä ajanhukkaa, ellen saisi näistä ääneen ihmettelyistäni elantoani. Tosin sekin voi olla pelkkää narkomaanin selittelyä.

Monet oman elämänsä maaretkalliot vannovat nykyään läsnäolon tärkeyden nimeen. He tekevät sen yleensä somessa.

He sanovat, että ihmisen pitäisi olla tässä ja nyt yhtenä henkis-fyysisenä kokonaisuutena eikä siellä toisessa maailmassa, josta vaimokullalla on tapana huhuilla minua ystävällisesti takaisin.

Ärsyketulvassa on sellainen vika, että siinä on yhdelle vähän liikaa. Moni meistä ei osaa käsitellä sitä. Maailma on nopea, mutta aivojen prosessorina raksuttaa edelleen sama commodore kuusnelonen kuin aiemmillakin sukupolvilla. Moni unohtuu uutisten ja uhkien maailmaan, somen koukkuun. Ihmiset ahdistuvat, väsyvät. Osa suuttuu koko maailmalle, ja jopa kirkuvat vihaisina Twitterin linnut.

Suomessa 400 000 väsynyttä syö masennuslääkkeitä. Määrä on kymmenkertaistunut parissa kymmenessä vuodessa. Yhdyntämääriä kuvaava käyrä laskee kuin kansan erektio. Se on pahalla mallilla, jos porukka ei jaksa edes jyystää. Mietin, monikohan näistä tyypeistä on koneeseen kadonnut?

Kaikki sukupolvet väittävät elävänsä jotenkin merkittäviä aikoja. Niin minunkin. Vuonna 2018 Suomelle tuntui todella valkenevan, mitä tarkoittavat ilmastonmuutos ja ympäristötuho. Se koski minunkin sieluuni niin, että myin jo toisen auton ja koetan opettaa itseäni kohtuullisemmaksi lihansyöjäksi.

Vuonna 2015 Suomeen tuli tavallista enemmän pakolaisia. Osa suomalaisista ei ole vieläkään päässyt järkytyksestä yli. Päinvastoin, yhä äänekkäämpi joukko puhuu totena, että Suomi islamisoituu, että he tulevat tänne ja sikiävät niin, ettei edes meikäläisen lisääntymisvireä sukukaan pysy perässä. Valloittavat, hyvänen!

Ympäristökauhussa ja pakolaispelossa on sama logiikka. Ajattelemme, että vielä tässä pärjäillään, talvella edelleen hiihdetään, eivät kylän raitilla pakolaiset riehu, mutta kun se kauhea tulevaisuus. Elämme yhdessä maailman historian vakaimmassa ja vauraimmassa maassa, mutta päihimme kasaamiemme uhkakuvien rinnalla se tuntuu mitättömältä.

Meistä on tullut surujen roudaajia, maailman kantajia.

Veijo ei suostu sellaisia kantamaan. Vaikka huoli maailman tilasta on kaiken muutoksen edellytys, meidän kaikkien olisi hyvä olla joskus niin kuin Veijo.

Olen sillä tavalla kehityskelpoinen, että nykyään teen yhä useammin Veijot. Silloin näen tarkasti lähelle.

Ahdistuipa sitten ympäristöstä, pakolaisista tai Jenni Haukion kostyymin kyvystä sitoa hiiltä, olisi kovin terveellistä välillä antaa olla. Kävisi vain ruumiillisessa työssä, ulkoilisi, kalastelisi ja katselisi vaimoa tuimalla sänkykamarikatseella.

Olen sillä tavalla kehityskelpoinen, että nykyään teen yhä useammin Veijot. Silloin näen tarkasti lähelle.

Katselen kotiani. Tämähän on mukava möksä. Katselen vaimoa. Miten sekin vain kaunistuu?

Ihailen lapsia, heidän juttujaan. Noinko mahtavaa porukkaako olen saanut aikaiseksi? Heillä on aika kivat piirteetkin, aivan ihmisen näköisiä heistä tulee.

Ikkunasta näkyy joki. Se on edelleen puhdas ja kalaisa ja jäätyy koskea lukuun ottamatta umpeen talvella. Toisella puolella taloa näkyy metsä. Ei se mitään erämaata ole, mutta jo siellä konttorirotan passaa käyskennellä.

Veijo-hetkinä maailman jyly on kaukana. Kaikki on hyvin, elämä ihmisen kokoinen, tässä ja näin.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.

Liput liehuvat tänään saloissa suomalaisen demokratian kunniaksi.

Tänä vuonna liputetaan 4. joulukuuta, koska tasan sata vuotta sitten Suomessa alkoi äänestys ensimmäisissä sisällissodan jälkeen järjestetyissä vaaleissa.

Kansallinen eheytyminen pääsi alkuun, kun joulukuussa 1918 käytiin ääniuurnilla Suomen ensimmäisissä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvissa kuntavaaleissa.

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) aloitteesta järjestetty liputus alkaa tänään kello 8 ja päättyy kello 16.

Miltä ilmastonmuutos näyttää eri puolilla maapalloa? Miten siihen on varauduttu ja mitä sen torjumiseksi on tehty? Minkälaisia innovaatioita ilmastonsuojelussa on kehitetty eri puolilla planeettaa?

Muun muassa näitä kysymyksiä ruotii vuorokauden mittainen kansainvälinen maratonohjelma 24 hours of Reality, joka kiertää 24 tunnin aikana koko maapallon ja kaikki maanosat.

Tunti tunnilta etenevää ohjelmaa luotsaa Yhdysvaltain entinen varapresidentti ja nykyinen ilmastoaktivisti Al Gore. Ohjelma vierailee myös Suomessa.

Ohjelma alkoi tiistain vastaisena yönä klo 4 Suomen-aikaa. Yle lähettää koko ohjelman suorana Yle Areenassa ja osia siitä Yle Teema -kanavalla.

Ilmastoinnovaatioita ja kansainvälisiä huippuartisteja

"Suojellaan maapalloa, suojellaan meitä kaikkia" -teemalla rakennettu ohjelma käynnistyy Yhdysvaltain Los Angelesista.

Vuorokauden mittaan ohjelma tarjoaa puheenvuoroja ja keskusteluja ilmastosta, esittelee yksittäisten ihmisten ja yritysten kekseliäitä ilmastotekoja ja ympäristöinnovaatioita sekä maailman huippuartistien musiikkiesityksiä.

Lähetyksessä on mukana poliitikkoja, näyttelijöitä, muusikoita ja muita vaikuttajia eri puolilta planeettaa.

– On kiinnostavaa nähdä, mitä eri puolilla maailmaa on jo tehty ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ohjelma kertoo pieniä tarinoita, sanoo Ylen ohjelmahankkija Jyrki Nokkonen.

Tyynenmeren saarivaltioissa tutustutaan merenpinnan nousemisen aiheuttamiin vaaroihin.

Yhdysvalloissa nykyinen hallinto on vetäytymässä ilmastohankkeista, mutta eri kaupungit, osavaltiot ja liikeyritykset ovat menneet eteenpäin lisäämällä omia toimiaan ilmastomuutosta vastaan. Yhdysvaltain osuudessa musiikkivieraina esiintyvät Moby, Sting ja Shaggy.

Suomesta Sauli Niinistö, Tanskasta kaiken energiansa itse tuottava saari

Ohjelmassa nähdään klo 5 Suomen-aikaa, kuinka Kanadassa alkuperäiskansat ovat asettuneet puolustamaan kotiseutujaan. Heitä uhkaavat erilaiset ilmaston lämpenemiseen liittyvät terveyshaitat.

Australiasta kerrotaan klo 6, kuinka amerikkalaisyhtiö Teslan Elon Musk uhosi voivansa pystyttää sadassa päivässä Etelä-Australiaan maailman suurimman tuulivoimaa varastoivan energiavarastoyksikön. Jos yhtiö ei lupauksessa onnistuisi, akkufarmi ei maksaisi mitään, Musk vannoi. Tesla onnistui.

Suomesta ohjelmassa nähdään muun muassa tasavallan presidentin Sauli Niinistön keskustelu Al Goren kanssa.

Ohjelma käy myös tanskalaisella 4 000 asukkaan Samsøn saarella, joka tuottaa kaiken tarvitsemansa energian tuulivoimalla ja biomassalla. Sähköä riittää saarelta mannermaallekin.

Pohjoismaiden osuus ohjelmassa alkaa klo 17 Suomen-aikaa. Pohjoismaisena musiikkivieraana kuullaan ruotsalaista popartistia Robynia.

Maratonin loppupuolella Brasiliaan tultaessa klo 22 Suomen-aikaa tutustutaan, kuinka entisiä vankeja autetaan takaisin yhteiskuntaan Amazonin sademetsien suojeluhankkeen kautta.

Nyt kahdeksannen kerran toteutettava tapahtuma näkyy vahvasti myös sosiaalisessa mediassa.

Osa tapahtumasta on nähtävissä myös Yle Teema -kanavalla 4.12. klo 12 alkaen ja toinen osa klo 23.35 alkaen. Yle Teema näyttää myöhemmin joulunpyhinä kahden tunnin koosteen hankkeesta.

Lisää aiheesta:

24 Hours of Reality -hankkeen verkkosivut

Enontekiön kentälle piti menneen viikon aikana laskeutua yksitoista tilauslentoa. Matkoja talven ihmemaahan järjestävät brittiläiset matkatoimistot Transun ja Canterbury Travel. Ne ovat peruneet kahdeksan lentoa yhdestätoista.

– Se on noin 1400 ihmistä. Ensimmäisen perutun lennon turistit olisivat viipyneet perjantaista maanantaihin, muut ovat olleet päivämatkalaisia, kertoo Enontekiön kentällä viikonloppuna käynyt Kemi-Tornion lentoaseman päällikkö Joni Nojonen Finavialta. Hän painottaa, että perumiset eivät liity lentokentän olosuhteisiin.

Perutuista lennoista kuuden piti laskeutua viikonloppuna. Canterbury Travel kertoo Facebook-sivuillaan peruneensa omat lentonsa, koska vesisade oli sulattanut lumen tai muuttanut sen jääksi.

– Yksi peruttiin kesken lennon. Se oli jo tulossa kohti Enontekiötä, Nojonen kertoo. Maanantain lento Newcastlesta laskeutui suunnitelmien mukaan Enontekiölle ja myös tilauslentoa Lontoosta odotetaan saapuvaksi iltapäivällä.

Nojosen tiedossa ei ole, että muilla Lapin kentillä olisi peruttu tilauslentoja.

"Ei tässä voi kuin odottaa"

Huskysafareita järjestävän Hetta Huskies- yrityksen omistaja Pasi Ikonen menetti peruutusten myötä satoja asiakkaita. Hän kertoo, että perjantaina Enontekiöllä oli valkea maa, mutta keli muuttui kirjaimellisesti yhdessä yössä.

– Yön aikana sää lämpeni ja nosti vettä jäälle ja tilanne muuttui ihan mahdottomaksi. Lumet hävisivät jään päältä, joten ei siinä pysty ajamaan turvallisesti kun on pelkkää jäätä ja muutama sentti vettä päällä.

Ikonen sanoo, ettei ole noin äkkinäistä muutosta koskaan nähnyt.

– Ei tässä voi kuin odottaa, säälle ei mitään mahda, matkailuyrittäjä joutuu toteamaan.

Helpotusta vaikuttaisi olevan luvassa. Maanantai-iltapäivänä Enontekiöllä sateli lunta ja Ilmatieteen laitos ennustaa lumisadetta myös lähipäiville.

Liikennevirasto varoittaa maan etelä-keskiosissa liikkuvia autoilijoita lumisista sekä liukkaista teistä sekä kehottaa laskemaan ajonopeutta. Ilmatieteen laitos on puolestaan antanut varoituksen teiden liukkaudesta koko maahan.

Liikenneviraston tieliikennekeskuksesta kerrotaan, että tiet ovat jäisiä monin paikoin, erityisesti Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Tien liukkaudesta toimii osoituksena se, että pelti on rytissyt maanantai-iltana kahdeksaan mennessä jo joitakin kertoja.

– Muutamia onnettomuuksia on ollut, joihin ainakin välillisesti keli on vaikuttanut. Ilmoituksia on tullut raskaalta kalustolta, että liukasta on laajalti. Teiden kunnossapitoa on hälytetty töihin lunta auraamaan, tieliikennepäivystäjä Antero Risti tieliikennelaitokselta Turusta vahvistaa.

Risti kertoo, että maanantai-iltana kakkostiellä on sattunut kahden rekan peräänajo. Kasitiellä henkilöauto ajoi päin rekkaa ja ykköstiellä Halikon liittymän paikkeilla auto törmäsi kaiteeseen.

Liikennevirasto suosittelee ajonopeutta laskettavaksi 80 kilometriin tunnissa liukkauden takia. Alueellista vaihtelua ajokelin suhteen voi olla paljonkin.

Pirkanmaan pelastuslaitos kertoo, että Pirkanmaan alueella on useita liikenneonnettomuuksia liukkaudesta johtuen. Sen mukaan Kangasala-Orivesi tie on täysin suljettu. Pelastuslaitos kehottaa autoilijoita ajamaan maltillisesti tai välttämään kokonaan liikenteeseen lähtöä.

Meteorologi: lunta ja räntää monin paikoin – jatkoa luvassa myös huomenna

Ylen meteorologi Joonas Koskela kertoo, että lumisateet jatkuvat illan aikana pitkin Suomea ja tiet voivat olla liukkaita. Sadealue liikkuu tällä hetkellä lännen Kokkolan ja idän Vaalimaan välisellä alueella.

Tähän mennessä eniten lunta on tullut Raumalla, jossa lumipeitteen paksuudeksi on mitattu 5 senttimetriä.

Koskela kertoo, että lumisateet heikkenevät hiljalleen illan aikana, mutta huomiseksi Suomeen saapuu jo uusi sadealue, joka tuo mukanaan lunta, räntää, vettä ja jäätävää tihkua. Tiistaina etelässä ja lännessä lämpötila lauhtuu plussan puolelle.

– Huomenna lumi sulaa lännessä. Tiistai on viikon lämpimin päivä ja lämpötila voi olla parhaimmillaan jopa +5.

Lumisateet jatkuvat maan etelä-keskiosissa näillä näkymin sekä tiistain että keskiviikon ajan. Etelässä poutaantuu torstaina. Sää kylmenee hiljalleen viikon aikana. Torstai-iltana koko maassa ollaan jo pakkasen puolella.

– Torstai-iltaan mennessä Lappiin voi tulla jopa 20 senttimetriä lunta. Lapissa lumisateet jatkuvat näillä näkymin perjantaihin asti, Koskela kertoo.

Kuoritut raa'at perunat nököttävät kattilassa kylmässä vedessä. Kalliolan perheessä kaasu on päässyt loppumaan hellasta ja viisihenkisen perheen isä Mikko Kalliola yrittää loihtia lapsilleen jotain kylmää purtavaa.

On tavallinen talvinen torstai-ilta ja muuramelainen perheenisä on ennättänyt ennen äitiä, Anne Kalliolaa töistä kotiin. 10-vuotias Manu pelaa kavereidensa kanssa tietokoneella, 14-vuotias Remu on sulkeutunut omaan huoneeseensa myös koneensa pariin ja 16-vuotias Veela tekee lähtöä cheerdance-harjoituksiin.

Mikko Kalliola voitelee voileipiä ja yrittää samalla siivota keittiötä – ja myöntää, että elämä kolmilapsisessa perheessä, jossa on kaksi teiniä, on ajoittain haastavaa.

– Onhan se rankkaa, kun on teinejä. Mutta ei se rankkuus tule siitä, että teinit olisivat raskaita. Se tulee siitä, että pitäisi itse vanhempana jotenkin osata muuttaa ajatteluaan.

Kalliolan perheessä on vältytty suuremmilta murrosiän kuohunnoilta, mutta yhteentörmäyksiä toki toisinaan sattuu. Perheen esikoinen Veela Kalliola auttaa isäänsä täyttämällä tiskikonetta ja kertoo, että enemmän kahinaa tulee äidin kanssa.

– Olemme äidin kanssa sellaisia, että kiivastumme aika herkästi. Joten me aina riitelemme, tai ei aina, mutta useammin kuin isän kanssa.

Ongelmat vanhempien ja murrosikäisten välillä ovat tuttuja Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Neuvottomat ja huolestuneet vanhemmat ottavat nettipalveluihin ja vanhempainpuhelimeen yhteyttä yhä useammin.

– Nuoren ihan normaalin kehitykseen voi kuulua hyvin erilaista reagointia ja muuttunut suhde vanhempiin. Mutta jos murrosikäinen oireilee ja kapinoi erityisen voimakkaasti, voi taustalla olla jotain tarkempaa selvittelyä vaativaa, sanoo auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Kovan kapinoinnin syitä voi olla useita. Voit keskustella aiheesta ja jakaa kokemuksiasi jutun alapuolelta löytyvässä keskusteluosiossa.

Murrosikäisten käytös peilaa usein suhdetta vanhempiin

Toisista murrosikäisistä ei näy ulospäin minkäänlaista oirehdintaa, kun taas toiset nuoret saattavat hyvinkin tulisesti ilmaista omaa tahtoaan ja riidellä rajusti rajoista.

Joskus suhde omaan lähiaikuiseen voi olla liian tiivis, eikä nuorella ole liikkumatilaa. Se voi aiheuttaa nuoressa voimakasta kuohuntaa, kerrotaan Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

– Koska nuoruusiässä tehdään henkistä irtiottoa, joskus voi olla, että suhde vanhempaan tai muuhun lähiaikuiseen on liian tiivis. Jos siinä ei ole riittävästi tilaa ja ilmaa lapsen kehitykselle, niin silloin nuori joutuu riuhtaisemaan itsensä aika isostikin irti, sanoo Tatjana Pajamäki.

Yhteenotot nuoren kanssa voivat muodostua rajuiksi, jos aikuinen on ajautunut sellaiseen elämäntilanteeseen, että hänen on vaikea päästää omaa lasta ottamaan kasvuaskelia eteenpäin nuoreksi.

– Jos aikuinen pitää nuorta liian tiiviisti lapsenkehikossa eikä anna nuoren kehittyä ja esimerkiksi olla oman ikäistensä kanssa, niin silloin voi lapselle olla ainoa ratkaisu, että hän tekee jonkun rajun irtioton, kertoo Pajamäki.

Joissain tapauksissa nuori voi myös kaivata lisää huomiota ja huolenpitoa.

– Jos lapselle annetaan liian isoja vastuita, eikä hänen ympärilleen aseteta turvaraameja, voi turvattomuuden tunne aiheuttaa oireilua sekä ajelehtimista, kertoo Pajamäki.

Lisäksi nuorten välisiä eroja selittävä tekijä on lapsen oma synnynnäinen temperamentti.

– Lapsissa on valtavasti eroja omien tunteiden ilmaisun intensiteetissä: miten tulistuu ja rauhoittuu. Nuoruusiän kehitykseen kuuluu myös vähittäinen henkinen irrottautuminen vanhemmasta. Itsenäisyyden tie on läpikäytävä, vaikka kaikilla se ei näy samanlaisena ulospäin, sanoo Pajamäki.

Rajusti oireilevalla murrosikäisellä on saattanut nousta myös jokin vanha lapsuuden trauma käsittelyyn identiteetin kehittyessä uudelleen.

Myös erilaisten elämäntilanteiden muutokset aiheuttavat joissain murrosikäisissä valtavaa kuohuntaa.

– Murrosikä on valtava sisäinen kehitysprosessi. Olisi tosi tärkeää, että ympäröivä maailma pysyisi aika muuttumattomana, kun siellä sisäisessä maailmassa tapahtuu niin valtavasti. Jos ulkoisessa maailmassa jatkuvasti jokin totuttu muuttuu, se voi aiheuttaa kaaosta nuorelle ja silloin oireilu voi lisääntyä, kertoo Pajamäki.

Nuori tarvitsee tilaa hengittää

Vanhemman ja nuoren välillä on hyvä olla liikkumavaraa, sillä nuoren tarpeet vaihtelevat. Välillä nuori tarvitsee vanhempia enemmän ja välillä vähemmän, siksi läheisyyden ja etäisyyden säätely on ensiarvoisen tärkeää.

– Nuoruusikäisten kanssa on tärkeintä löytää se sopiva etäisyys tilan antamisen ja vapauden ja rajoittamisen välillä: mihin nuoren asioihin puuttuu ja mitkä taas ovat nuoren henkilökohtaisia valintoja, joissa vanhemman kuuluu vetäytyä taka-alalle, sanoo Pajamäki.

16-vuotias Veela Kalliola kertoo, että riitaa tulee äidin kanssa esimerkiksi siitä, jos äiti pyytää tyhjentämään astianpesukonetta ja asia ei tapahdu heti.

– Sanon äidille, että kohta. Mutta äiti käskee, että ei kun heti. Sitten menee hermo ja rupean huutamaan äidille. Sitten me vähän aikaa huudetaan tosillemme ja mennään omiin huoneisiin mököttämään.

Perheenisä Mikko Kalliola sanoo, että riitoja heidän perheessä tulee suhteellisen vähän, mutta esimerkiksi kohta-ajankäsite vaihtelee. Perheessä on pitänyt ymmärtää, että kohta tarkoittaa perheenjäsenille eri asioita.

– Toiselle kohta tarkoittaa, että se tapahtuu tämän viikon aikana ja toiselle, että se pitäisi tehdä seuraavan tunnin aikana. Se vaatii kärsivällisyyttä.

Rajummalta kapinoinnilta on Kalliolan perheessä säästytty, koska isän mielestä lapset ovat hyviä ilmaisemaan itseään. Jos he ovat pahalla tuulella, niin he huutavat sen pois, kertoo Mikko Kalliola pilke silmäkulmassa.

Pelaaminen ja koneella oleminen ovat Kalliolan perheen pojilla sellaiset asiat, joihin vanhempien on täytynyt opetella suhtautumaan joustavammin. Varsinkin kun 14-vuotias Remu tekee tietokoneella paljon muutakin kuin vain pelaa. Hän on opetellut esimerkiksi koodaamaan ja tekemään videoita. Koneella olon keskeyttäminen on tulenherkkä asia pojille.

– Esimerkiksi jos kysyn pojilta kesken pelin ulkoilusta ja he vastaavat menevänsä kohta, niin jos siinä laittaisin kovan kovaa vastaan ja vaatisin heti toimimista, niin koplakka siitä tulisi, kertoo Kalliola.

Isä on sen sijaan oppinut kysymään pojilta, että koska he menevät ulos. Pojat usein vastaavat menevänsä tunnin päästä ja isä tyytyy vastaukseen, kunhan he sopivat, että aikataulusta pidetään kiinni.

Toisten vanhempien kokemuksista voimaa

Murrosikäisten vanhemmat eivät usein kohtaa toisiaan. He eivät tapaa toisiaan samalla tavalla kuin vaikkapa pienten lasten tai alakouluikäisten lasten vanhemmat. Tämän vuoksi murrosikäisten vanhemmat eivät välttämättä pääse vertailemaan esimerkiksi mitä toisten murrosikäiset tekevät tai mikä on hyvinkin normaalia murrosikäisillä ja mikä satunnaista huonoa käyttäytymisistä.

Teinien vanhempien olisi hyvä päästä vaihtamaan kokemuksiaan, sillä omat ongelmat saattavat sitä kautta sujahtaa oikeaan perspektiiviin.

– Vanhemmalla on haastava paikka, että osaa määritellä, mikä on huolta herättävää ja mikä lapsen normaalia kehitystä omaksi persoonakseen. Että osaa erottaa niitä toisistaan. Tähän tarvittaisiin monesti apua, kertoo Tatjana Pajamäki Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhemmuuden tuen palveluissa vanhemmat juurikin pohtivat paljon sitä, mikä on normaalia ja mikä johtuu mistäkin. Mitä pitäisi tehdä vai pitääkö jotain tehdä.

– Se on pitkän ja rauhallisen keskustelun paikka. Yritämme monelta puolelta tarkastella, mikä asia voisi johtua mistäkin. Jo se, kun vanhempi saa avoimesti ja luottamuksellisesti kertoa tilanteestaan, auttaa asioita jäsentymään ja kirkastumaan omassa mielessä, sanoo Pajamäki.

Toisaalta vanhempia pitää rohkaista luottamaan myös omaan intuitioon lapsensa kanssa. Jos huoli on iso, siitä on hyvä puhua ja pohtia yhdessä nuoren kanssa, mitä voisi asialle tehdä ja kuka voisi auttaa.

Vanhempien on hyvä muistaa, että nuoren aivot vasta kehittyvät. Jenni Hovila, sosiaalityöntekijä

Esimerkiksi Jyväskylässä on järjestetty pitkään murrosikäisten vanhemmille vertaistukiryhmiä. Eniten esiin on noussut pelaamiseen ja sosiaalisen median rajaamiseen liittyvät ongelmat sekä nuorten turvaaminen niissä.

Vanhemmat ovat myös huolissaan siitä, että toimivatko he oikein ja miten he yhdessä riittävän samanmielisesti kasvattavat lapsiaan. Lisäksi vanhempia mietityttää riitatilanteissa toimiminen ja sopiminen.

– Vanhempien on hyvä muistaa, että nuoren aivot vasta kehittyvät ja siksi nuoren ajattelu ei aina ole vanhemman mielestä loogista. Nuorilta puuttuu vielä harkintaa ja suodatin, että miten hän puhuu, mutta nuori harjoittelee, sanoo nuorisopalveluiden sosiaalityöntekijä Jenni Hovila.

Hovila muistuttaa, että murrosikä on nuorelle hyvin haastavaa aikaa, koska siinä tapahtuu lyhyessä ajassa hyvin paljon. Vanhemman kanssa tapahtuu usein väkisinkin yhteentörmäyksiä, koska nuoren itsenäistymisprosessin vuoksi myös vanhempi joutuu uuden eteen.

– Nuori saattaa lähteä kyseenalaistamaan vanhempien arvomaailmaa tai sopimuksia tai sääntöjä. Niistä ehkä sitten neuvotellaan uudelleen ja luodaan uusia käytäntöjä, sanoo Hovila.

Lisäksi murrosikäisen vanhemman on tärkeä laittaa ensin omat asiansa kuntoon ja huolehtia jaksamisestaan, jotta hän voi olla nuorelle läsnä ja kuulolla.

Vanhempiin tyytyväinen nuori

Muuramessa Kalliolan perheenäiti Anne Kalliola saapuu töistä kotiin ja ilahtuu keittiön siisteydestä. Isä Mikko Kalliola päivittää tilanteen: kaasu on loppu, Manu on koulun retki-illassa ja Manun kaverin puhelin on jäänyt heille. Vaarille pitäisi myös muistaa toimittaa uudet lääkkeet.

Mikko Kalliola etsii lompakkoaan ja valmistautuu lähtemään kauppaan. Seesteisen elon ehto teinien kanssa on hänen mielestään vanhemman taito ja kypsyys kasvaa teinin tahdissa.

– Silloin, kun lapset on lapsia ja pieniä, niin niitähän vaan komennetaan, että nyt nukkumaan, nyt pestään hampaat ja nyt syödään. Mutta yhtäkkiä sille lapselle muodostuukin oma tahto ja sitten sitä pitäisi vielä kunnioittaa, niin onhan se raskasta, virnuilee Mikko Kalliola.

Kalliolan esikoinen Veela Kallio on hyvin tyytyväinen omiin vanhempiinsa.

– Tykkään vanhemmistani, he on tosi mukavat eivätkä ota liian tosissaan mitään. Antavat mun olla kuka mä oon.

Millaisia kokemuksia sinulla on murrosikäisten käyttäytymisestä? Voit kertoa niistä, ja keskustella muutenkin aiheesta jutun alta löytyvässä keskusteluosiossa.

Helsingin keskustaan, eduskuntaloa vastapäätä on noussut koko Suomen kirjastolaitoksen lippulaiva, Oodi. Oodin avajaisia vietetään tänään kello 14 alkaen.

Teemme suoraa lähetystä avajaisista heti kello 14 alkaen. Toimittajamme liikkuu Oodin kolmessa kerroksessa, esittelee taloa ja haastattelee kiinnostavia ihmisiä. Kuulemme muun muassa millainen kirjastonkäyttäjä kirjailija Jari Tervo on.

Pasilan toimituksessa kirjastoista, lukemisesta ja Oodin vaikutuksesta Helsingin kaupunkikuvaan ovat keskustelemassa muun muassa Helsingin kirjaston entinen johtaja Maija Berndtson ja Venetsian biennaalissa suomalaista kirjastolaitosta tunnetuksi tehnyt Hanna Harris.

Puhuttavaa kirjastoista riittää. Kulta-aika ohitettiin jo 1980-luvulla, mistä alkaen kävijä- ja lainausmäärät ovat olleet laskusuunnassa. Kirjasto on myös muutostilassa, sillä siellä tehdään paljon muutakin kuin vain lainataan kirjoja. Oodissakin kolmesta kerroksesta vain yksi on pyhitetty kirjoille. Silti on kiinnostava tilastotieto, että 99 prosenttia kirjastojen hankinnoista on silti yhä perinteistä kirjastoaineistoa.

Jos pääset paikalle Oodiin, päivän ohjelma löytyy tämän linkin kautta.

Juttua korjattu 5.12. kello 9.15: 99 prosenttia kirjastojen hankinnoista on silti yhä perinteistä kirjastoaineistoa.

Lue myös:

Tällainen on Oodi - tutustu Helsingin uuteen keskustakirjastoon tämän monimediaisen jutun avulla

Veistoksellinen Oodi voi olla lajinsa viimeinen – Professori: arkkitehtiopiskelijat suunnittelevat taas laatikoita

Kohti tulevaisuuden kirjastoa

Luodon tuhkarokkotartunnan siivittämä rokotuskeskustelu on herättänyt huolta syöpään sairastuneiden lasten vanhempien keskuudessa.

Lapualaisen Kari Alasaaren poika Juho sairastui aivosyöpään viisivuotiaana. Leikkausten, sädehoidon ja sytostaattien avulla aivosyöpä saatiin pois, mutta hoitojen seurauksena Juho sairastui myöhemmin toiseen syöpään, leukemiaan.

Leukemiaa on hoidettu rankoilla kantasolusiirroilla, jotka samalla nollaavat aiemman rokotesuojan. 12-vuotiaalla Juholla on tällä hetkellä samanlainen rokotesuoja kuin puolitoistavuotiaana.

– Kantasolusiirrosta lasketaan puolileikillään uuden elämän alkavan ja se on sama näissä rokotuksissa. Tällä hetkellä Juholla ei ole MPR-rokotusta.

Menot mietittävä tarkkaan

Tuhkarokkotapauksen paljastuminen reilun sadan kilometrin päässä kotipaikkakunnalta sai Alasaaren perheen miettimään kulkemisiaan tarkkaan.

– Ehkä pelko on väärä sana, mutta kyllä se pisti varuilleen. Joutuu miettimään miten pojan kanssa liikkuu.

Kantasolusiirron jälkeisenä vuonna liikkuminen kodin ulkopuolella oli rajoitettu minimiin. Ensimmäisen vuoden Juho kävi koulua kotona isän toimiessa poikansa omaishoitajana.

– Toisen vuoden alkaessa voi jo vähän liikkua ja mennä. Eilen saimme postissa lääkärinlausunnon, että nyt saa liikkua Euroopan kaupunkimatkakohteissa, Alasaari sanoo.

"Netistä löytyy ymmärrystä mihin tahansa"

Kari Alasaari toimii myös syöpälapsiperheiden Eppulit-kerhon puheenjohtajana. Hänen mukaansa verkosta löytyy ymmärtäjiä lähes mihin tahansa.

– En kuitenkaan ymmärrä sitä, että lähdetään pelaamaan näin isolla riskillä. Netistä voi löytää itselleen sellaisen uskon kuin haluaa näissä asioissa. Me olemme olleet lääkäreiden antaman hoidon varassa yli puolet Juhon elämästä, joten uskomme siihen mitä he kertovat.

Tällä hetkellä MPR-rokotteen kattavuus on Luodossa 75 prosenttia, kun sen pitäisi olla 95 prosenttia laumasuojan aikaansaamiseksi.

– Se ei ole pelkästään oma riski, vaan myös näiden heikompien terveydellä leikitään, kun jätetään oma lapsi rokottamatta, Alasaari sanoo.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on ehdottanut selvityksen tekemistä siitä, voitaisiinko lapsen rokottaminen laittaa ehdoksi lapsilisän maksamiselle tai muille perhe-etuuksille. Alasaari ei usko pakkoon.

– En pidä pakottamisesta, se ei ole oikea tapa. Toisaalta on itsekästä jäädä laumasuojan suojaan olematta itse siinä mukana. Se on enemmän tai vähemmän vapaamatksutaja. Joku porkkana siinä voisi olla.