Tampere on luopumassa kouluverkkoselvityksen mukaan peräti yli 20 päiväkodista ja koulusta. Kouluverkkoselvityksen listalla on yli 15 päiväkotia ja vajaat 10 koulua.

Selvitys ulottuu vuoteen 2033.

Lista ei ole menossa mukisematta läpi. Tampereen apulaispormestari Johanna Loukaskorpi (sd) on kommentoinut, että sivistys- ja kulttuurilautakunta tekee isoja muutoksia listaan.

Kysymyksiä on noussut etenkin pienten koululaisten koulumatkoista.

Lakkautettavien listalla on yhteensä viisi päiväkotia, joiden rakennusten vuokrakulut ja muut kulut ovat nyt 550 000 euroa.

Lisäksi lakkautettavista päiväkodeista kuusi on osakeomisteisia, joiden kulut ovat 380 000 euroa.

Kaupunki omistaa listalla olevista 11 koulua ja päiväkotia. Niiden korjausvelka on lähes 11 miljoonaa euroa ja tasearvo vajaat 15 miljoonaa.

Kaupunki luopuu kouluista muun muassa siksi, että osa niistä on huonossa kunnossa. Taustalla ovat myös säästöt.

Tampereen asunto- ja kiinteistölautakunta käsittelee keskiviikkona selvitystä. Koko selvitys löytyy täältä.

Länsi-Tampere

Länsi-Tampereella kaupunki suunnittelee luopuvansa Länsi-Tesoman, Lentävänlaakson, Kalkun ja Myllärin päiväkodeista ja Ikurin koulutalosta sekä Kalkun koulusta.

Esimerkiksi Myllärin päiväkoti on siirtokelpoinen väistötila ja sen leasing- ja ylläpitokulut ovat 275 000 euroa. Tästä luovutaan sopimuskauden päättyessä.

Kalkun koulun paikalle on puolestaan suunniteltu pientaloja. Tontteja kaavaillaan myyntiin tai vuokralle. Selvityksen mukaan merkittävä osa Kalkun koulun tontista on liito-oravan elinympäristöä.

Lentävänlaakson päiväkodin tilojen osakkeita suunnitellaan tarjottavaksi yksityiselle päiväkotiyritykselle.

Keskusta

Tampereen keskustassa Saukonpuiston koulun nykyinen toiminta päättyy. Kaupunki suunnittelee luopuvansa Järvensivun koulusta ja siirtävänsä oppilaat Sammon kouluun.

Nekalan koulu on poistettu käytöstä sisäilmaongelman takia. Rakennus tullee selvityksen mukaan suojeltavaksi. Rakennusta suunnitellaan myytäväksi.

Pellervon pienten lasten yksikkö korvaa Pellervon päiväkodin.

Entisen Liisanpuiston koulun tontille rakennetaan uusi päiväkoti (0–9 luokat) ja päiväkoti. Tämä maksaa 25 miljoonaa euroa.

Järvensivun koulun tontteja suunnitellaan myytäväksi tai vuokrattavaksi.

Lakkautettavien listalla ovat myös Mäntykadun päiväkoti ja Koulukadun päiväkoti.

Kaakko

Kaakkois-Tampereella suunnitellaan, että Annalan koulusta luovutaan. Kaukajärven koulua laajennetaan 24 miljoonalla eurolla ja Juvan päiväkoti ja mahdollisesti kirjasto siirtyisivät tähän rakennukseen.

Samalla Juvan päiväkoti loppuisi nykyisissä tiloissaan.

Hervanta

Hervannassa on luvassa useita muutoksia. Hervannassa lakkautettavaksi on suunniteltu peräti kahdeksaa päiväkotia.

Kaupunki on selvityksen mukaan luopumassa Pallopuiston, Kanjonin, Telkän, Kisapuiston, Pääskysen, Pulmusen ja Satoramin päiväkodeista. Niin ikään kaupunki on luopumassa Pelipuiston toimipisteestä.

Pohjois-Hervannan kouluun on tulossa vuonna 2024 perusparannuksen yhteydessä lisää tilaa. Vuonna 2022 Kisapuistoon on tulossa uusi päiväkoti. Samana vuonna pitäisi valmistua Etelä-Hervannan uuden koulun ja päiväkodin.

Peltolammi-Multisilta

Peltolammilla Tampere on luopumassa Peltolammin koulun tontista ja Peltolammin päiväkodista. Koulun tontti myydään. Sen nykyarvo on selvityksen mukaan 1,2 miljoonaa euroa.

Peltolammin koulu ja päiväkoti siirtyisivät selvityksen mukaan keskeisemmälle paikalle hyvinvointikeskuksen yhteyteen.

Multisiltaan on tulossa uusi päiväkoti nykyisen väistötilan tilalle.

Sorila-Terälahti

Sorilassa kaupunki suunnittelee Sorilan päiväkodin lakkauttamista. Terälahden koulun lakkauttamista suunnitellaan.

Selvityksestä kertoi ensin Aamulehti.

Lue lisää:

Tampereelle tulee jatkossa vain yli 1 000 oppilaan yhtenäiskouluja – pieniä kouluja ja päiväkoteja suljetaan ja yhdistellään

Suomalaiselle vangille siirto kotimaahan tuomiota kärsimään voi olla lottovoitto, sillä Suomessa on kansainvälisesti verrattuna lievät rangaistukset ja rangaistukset muutetaan vastaamaan Suomen järjestelmää.

– Jos ulkomailla annettu tuomio on pitkä, Rikosseuraamuslaitos vie asian käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus tekee päätöksen siitä, paljonko tämä rangaistus olisi Suomessa, oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston ylijohtaja Arto Kujala kertoo.

Lähettävä maa voi tosin torpata siirron, jos se katsoo, että tuomittu pääsee liian helpolla.

– Jos lähettävä maa arvioi, että rangaistusta mukautetaan liikaa, on mahdollista, että siirtoa ei hyväksytä, jolloin siirtokaan ei toteudu, Kujala sanoo.

Suomessa on huomattu, että järjestelmäeroilla yritetään myös pelata. Kujalan mukaan on sattunut tapauksia, joissa Suomen kansalainen on pyytänyt siirtoa Suomeen, vaikka hän ei ole koskaan asunut Suomessa eikä hänellä ei ole mitään siteitä Suomeen.

Ulkomaalaisten vankien määrä on kasvussa

Oikeusministeri taas haluaisi, että muut maat ottaisivat tuomion saaneet kansalaisensa vastaan.

Viimeksi syksyllä oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), keskusteli asiasta Venäjän oikeusministeri Alexandr Konovalovin kanssa. Keskustelut eivät johtaneet mihinkään, sillä Venäjä ottaa vastaan vain vankeja, jotka haluavat siirtoa kotimaahansa.

Toistaiseksi yksikään ei ole halunnut.

Lokakuun alussa ulkomaalaisia vankeusvankeja istui Suomen vankiloissa vajaat 300. Vaikka määrä on kansainvälisesti pieni, on jo noin joka kahdeksas vankeusvanki ulkomaalainen.

Vankiloissa istuvat ulkomaiset vangit kustantavat Suomelle reilut 20 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on noin kymmenen prosenttia Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenoista.

Kulut ovat yksi syy sille, että oikeusministeri Häkkänen haluaisi helpottaa vankien siirtoa kotimaihinsa. Hänen mukaansa säästöt eivät kuitenkaan ole tärkein motivaattori. Siirroilla halutaan estää esimerkiksi rikollisten kansainvälistä verkostoitumista. Koska pitkän tuomion saanut ulkomainen vanki usein myös karkotetaan kotimaahansa, vankeja ei haluta myöskään vieraannuttaa kotimaastaan.

Lisäksi Suomi ei siirrä vankeja epäinhimillisiin oloihin tai maihin, joissa vanki voisi joutua kuolemanrangaistuksen uhan alle.

Joidenkin maiden kanssa siirrot toimivat myös Suomesta pois päin. Rikosseuraamuslaitoksen tilastoista ilmenee, että vankeusvankeja siirrellään suht aktiivisesti Suomen ja Pohjoismaiden välillä.

Suomesta on siirretty vuoden 2010 jälkeen vankeja muun muassa Viroon, Hollantiin, Britteihin, Liettuaan, Puolaan, Ranskaan ja Montenegroon.

Reilu vuosi sitten Veksi ja Ripa istuivat iltaa kotonaan Padasjoella. Kaveruksien silmiin osui lehtijuttu, jossa oli pienen mökin muotoinen halkopino.

– Se oli vähän sellainen vasemmalla kädellä tehty, eikä sinne voinut mennä edes sisälle. Päätimme siltä istumalta, että teemme paremman, kertoo Veksi, eläkkeellä oleva metsätalousinsinööri Veikko Salo.

Ripa Töyry toimi arkkitehtina, Salo rakensi. Hyötyliikunnan seurauksena syntyi ihan oikea pieni talo, joka sai Facebook-postauksen jälkeen tiedotusvälineetkin liikkeelle iltapäivälähtien ja Helsingin Sanomia myöten.

Veikko Salo on silminnähden iloinen halkotalonsa saamasta huomiosta: kuvaa on jaettu sosiaalisessa mediassa tuhansia kertoja. Rakennelmaa on kommentoitu muun muassa mykistäväksi taidonnäytteeksi ja sadunomaiseksi neronleimaukseksi.

Puut haetaan itse metsästä

Klapiyksiössä mahtuisi pieni porukka istumaan iltaa. Jos halkomäärää havainnollistetaan tavallisen omakotitalon takkapuihin vertaamalla, niin karkeasti voi ynnätä, että klapitalossa on 10 vuoden takkapuut.

Rakentamiseen meni loppujen lopuksi pari kuukautta. Veikko kertoo, että muita koneita kuin moottorisahaa ja akkuporaa, ei käytetty.

– On tullut vähän hiljennettyä tahtia sen jälkeen, kun täytin 70. Nyt teen töitä enää seitsemänä päivänä viikossa, nauraa Veikko.

Puut Salo on pilkkonut kirveellä. Vuosittain Salo pilkkoo noin 60 vuoden polttopuut omakotitaloon.

– Käyn kaatamassa tonttipuita, kun ihmiset pyytävät ja raivaan muiden metsistä hylkypuuta. Näistä syntyy sellainen 150 pinokuutiota klapeja vuodessa. Tuollainen pari kuutiota syntyy päivässä alusta loppuun asti tehtynä.

"Miehille on käsintekeminen aina ollut tärkeää"

Salolla on klapitaiteesta pitkä historia: ensimmäiset halkomuodostelmat hän on koonnut 2000-luvun alussa.

Salo on tehnyt metsätöitä koko ikänsä. Ahkeran eläkeläisen ilmeestä näkee, että hän nauttii puutöistä.

– Kyllä se on sellaista kylähullun touhua! Vaikeinta onkin ollut se, kun täytyy koko ajan jännittää, että milloin ne valkotakkiset tulevat hakemaan minua, nauraa klapimies.

Halkopinoja on ennenkin nähty julkisuudessa. Esimerkiksi perholaispariskunta rakensi muutama vuosi sitten talon mittaisen halkopinon, joka keräsi paljon ihastusta.

Taitavasti rakennetut halkopinot ovat luonnonläheinen, ruohonjuuritason osoitus miehen taiteellisuudesta, sanoo miesten hyvinvointia edistävän Miessakit yhdistyksen miestyöntekijä Ilmo Saneri.

Sanerin mukaan käsillä tekeminen ja konkreettisen tuloksen saaminen on miehille tyypillinen tapa toteuttaa taiteellista puolta itsestään.

– Miehillä on valtava potentiaali tällaista taiteellisuutta, mutta me olemme aika jäyhiä toteuttamaan niitä. Meitä määrittelee kirjoittamattomat lait. Miehille on käsintekeminen aina ollut tärkeää.

Saneri kertoo eräällä pariskunnalla olleen erimielisyyksiä, kun mies ei koskaan kertonut rakastavansa. Mies taas ihmetteli, että eikö vaimo nyt ymmärrä, että juuri rakennettu, iso terassi on rakkauden osoitus.

– Se on pakopaikka arjesta. Muistan erään halkotaiteilijan, jonka perimmäinen syy oli päästä pois siitä keskustelukulttuurista tekemään, ettei tarvitse puhua. Nykyaikana perheissä korostetaan, että puhumalla selvää kaikesta, ja jos mies on huono puhumaan, niin hän haluaa osoittaa sitä käsillä.

Yksityiskohdat hivelevät silmää

Salon tölliä kelpaa katsella lähempääkin, sillä halkotalossa on monia hienoja yksityiskohtia. Ensimmäisenä kävijää tervehtii jykevä ovi.

– Se on 16 senttiä paksu ja sen kokoamiseen meni yli kaksi kiloa ruuveja. Painoa on ainakin 100 kiloa ja saattoi meiltä Ripan kanssa päästä pari pieruakin, kun kampesimme sen kohdalleen.

Töllin lattia on myös katseenkestävä ja perinteisesti toteutettu.

– Se on kuin vanhan pajan lattia eli vähän niinkuin pystypölleistä tehty. Tässä se tosin tehtiin muutaman sentin paksuisista kiekoista.

Katto on koivua ja muistuttaa perinteistä paanukattoa.

– Se on melkoista hommaa, kun sahataan pölliä pitkittäin. Ostin alkukesästä uuden moottorisahan ja ensimmäinen kesti 40 tuntia, ennen kuin hajosi. Sain takuuseen uuden ja se on onneksi jaksanut pidempään.

Tölli on vielä tyhjillään, mutta kalusteet on jo suunniteltu. Nekin Salo tekee itse, omista puista.

– Sänky tulee. Siinä voi sitten ottaa torkut, tai puuhata vähän muutakin. Pöytä tietysti ja pöllinpätkistä tulee istuimet, luettelee Veikko.

Kaikki alkoi halkopyramidista – ja jatkoa seuraa

Veikko Salon klapit ovat myös mökin ulkopuolella siisteissä pinoissa. Kaikki alkoi halkopyramidista, johon meni yli 130 kuutiota halkoja.

– Puut oli ladottu sen verran tiheästi, että se alkoi homehtua sisältä ja lopulta se hajosi.

Muodostelmia on syntynyt vuosien varrella myös erivärisistä puista. Puupinonjen kylkiin on piirtynyt muun muassa Padasjoen vaakuna ja omakuva.

– Se muistutti kyllä enemmän Angry Birdsiä kuin minua. Viime vuoden suurtyö oli halkopinon kylkeen syntynyt Suomi 100 -klapiteos, johon tarvittiin vähän maaliakin.

Halkotöiden teko tulee jatkumaan, taiteilija vakuuttaa. Seuraavat suunnitelmat paljastetaan kuulemma ensi keväänä.

Eri viranomaisapua 112-numeroon soittavalle tarjoava suomalainen hätäkeskus on maailman huippua. Sitä ovat koulutuksensa ja osaamisensa puolesta myös suomalaiset hätäkeskuspäivystäjät. Ehkä jopa maailman parhaita, riippuen keneltä kysyy.

Harmi, että monella päivystäjällä on paha olla.

Tammikuussa 2019 Pelastusopistolla alkavan seuraavan hätäkeskuspäivystäjäkurssin valintakoe järjestetään lokakuun lopussa. Halukkaita on. Keskimäärin jokaiselle kurssille on noin 200 hakijaa. Heistä 50-60 kutsutaan haastatteluun.

Vuosien 2013–2017 aikana valmistui 157 hätäkeskuspäivystäjää. Lokakuussa 2018 neljä viidestä eli 123 päivystäjää on enää Hätäkeskuslaitoksen palveluksessa. Viime vuonna valmistuneesta 23 päivystäjästä viisi on jo vaihtanut alaa.

Tällä hetkellä maamme kuuden hätäkeskuksen päivystyssaleissa työskentelee 512 päivystäjää. Todellisia henkilötyövuosia saadaan 493, sillä osa päivystäjistä tekee töitä osa-aikaisesti.

Hätäkeskuslaitos arvioi, että tämän vuoden lopussa heillä on 38 päivystäjän vaje ja nykymenolla kumuloitunut vaje pahenisi 12 henkilöllä vuosittain.

Erityisen vaikeaksi tilanne muuttuu ensi vuonna, mutta palataan sen syihin kohta.

Huorittelua koko rahan edestä

Kaksi kolmesta hätäkeskuspäivystäjästä on naisia. Sukupuolella ei sanota olevan merkitystä työn suorittamisessa, mutta sen verran on huomattu, että naiset ovat keskimäärin ainakin huolellisempia.

Julkisuudessa on ollut paljon puhetta, kuinka hätäkeskuspäivystäjät joutuvat sietämään paljon. Soittajat eivät aina ole hyvällä tuulella. Elämän karmeuskin tulee luurien kautta korville joka vuorossa.

Työ onkin otettava vain työnä. Kaikkia ei voi auttaa, eivätkä kaikki halua käyttäytyä. Päivystäjä, joka alkaa viedä töitä kotiin, ei jatka pitkään. Ei, vaikka pomo kuinka sanoisi että unohda.

Vähemmän on puhuttu hätäkeskuspäivystäjän pään sisälle hiipivästä pelosta tehdä virheitä. Kun työkavereita on otettu tutkinnan alle mahdollisesta virheestä, aiheuttaa ikuisuudelta tuntuva synninpäästön odottaminen muissakin stressiä. Ja tätä pelkoa ei saa jätettyä työpaikan pukuhuoneeseen.

Moni kysyykin, onko kaikki tämän arvoista. Vaikka näistä asioista on puolitoista vuotta kestävän koulutuksen aikana puhuttukin, joka kymmenes valmistunut lähtee pois sen vuoksi, että työ ei tuntunutkaan omalta.

Usein kansan suusta kuultu ehdotus maksaa päivystäjille parempaa palkkaa, ei ole tähän ratkaisu. Jo aloittava päivystävä saa kunnollista palkkaa, vuorotyöstä aiheutuvien haittalisien kanssa keskimäärin 3 500 euroa kuukaudessa.

Hätäkeskusten raskaassa kolmivuorotyössä sairauspoissaolot ovat selvästi korkeammat kuin raskaissa kolmivuorotöissä keskimäärin. Hätäkeskuslaitoksen toimintaa ohjaava sisäministeriö on jo vuosia patistanut laitosta keksimään parannusideoita.

Hätäkeskuslaitos on luvannut, että se yrittää laittaa työkykyasiat parempaan kuntoon. Työvuoroihin tulee vuoden päästä uudenlaista joustoa ja henkiseen kuormitukseen on myös tarjolla entistä laadukkaampaa tukea.

Koulutusta lisätään hammasta purren

Nykyinen päivystäjäpula juontaa vuoteen 2014. Hätäkeskuksien määrää vähennettiin tuolloin nykyiseen kuuteen. Siinä rytäkässä hätäkeskuslaitos menetti jopa sata päivystäjää. Moni ei halunnut muuttaa toiselle paikkakunnalle tai ajaa pitkää työmatkaa.

Nyt päivystäjien koulutusta lisätään, mutta Hätäkeskuslaitoksen mukaan liian vähän. Vuonna 2019 aloittaa kaksi kurssia, joihin kumpaankin otetaan 16 opiskelijaa. Laitos toivoisi, että aloituspaikkoja olisi kaksi kertaa vuodessa 24.

Optimistisessa skenaariossa 16 opiskelijan kurssista 14 valmistuu. Vaikka aloituspaikkoja olisi 24, veisi Hätäkeskuslaitoksen omien laskujen mukaan kymmenen vuotta ennen kuin vaje saadaan kurottua umpeen.

Jos 24 aloituspaikkaa ei onnistu, haluaa Hätäkeskuslaitos muutoksia asetukseen niin, että poliisitaustaisten lisäksi myös ensihoidossa toimivat tai palomiestaustaiset saisi muuntokouluttaa päivystäjiksi. Sisäministeriö ei tästä innostu.

Ja siltä näyttää, että 24 aloituspaikkaa ei toteudu. Pelastusopiston normaaliopetuksella voidaan kouluttaa korkeintaan 20 opiskelijaa kerralla. Opetukseen tarvittavia laitteita ei Kuopiossa mahdu enempää samaan opetustilaan.

Tuo 20 sen sijaan todennäköisesti toteutuu. Päätös aloituspaikkojen nostamisesta 40:een vuodessa tehtäneen ensi vuonna, jos rahat riittävät. Työryhmä selvittää kuitenkin ensin, miksi päivystäjät vaihtavat alaa ja miten tutkinnon aikanaan suorittaneita saataisiin houkuteltua alalle takaisin.

Se, mistä ministeriö ja Hätäkeskuslaitos ovat eniten eri mieltä, on tulevaisuus.

Kohta tulee ERICA ja homma menee uusiksi

Hätäkeskuslaitos pelkää, että ensi vuoden jälkeen päivystäjäpula käy sietämättömäksi.

Vuosi 2019 tuleekin olemaan erityisen vaikea. Monella on silloin sopiva syy lähteä eläkkeelle. Syyn nimi on hätäkeskustietojärjestelmä ERICA eli koko nimeltään Emergency Response Integrated Common Authorities.

Tähän uuteen järjestelmään siirtyminen vaatii koulutuksen. ERICA vaikuttaa suuresti hätäkeskustoimintaan. Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, miten se vaikuttaa henkilöstön tarpeeseen.

ERICA mahdollistaa sen, että hätäpuheluun ei enää tarvitse vastata siinä hätäkeskuksessa, jonka alueella hätäpuhelu soitetaan. Jos siis esimerkiksi Keravan hätäkeskuksen päivystäjät ovat kaikki varattuina, otetaan helsinkiläisen soittama hätäpuhelu vastaan siellä, missä joku on vapaana.

ERICA saattaa hyvinkin vähentää päivystäjien tarvetta jo neljän tai viiden vuoden kuluttua, vaikka se parin seuraavan vuoden aikana työllistääkin henkilöstöä koulutustarpeen ja päällekkäisten toimintojen vuoksi valtavasti.

Hätäkeskuslaitoksen omat laskelmat päivystäjien tarpeesta perustuvat nykyiseen tilanteeseen. Sekin voi olla mahdollista, että päivystäjiä koulutetaan tulevaisuutta ajatellen kohta liikaa.

Kukaan ei nimittäinen vielä tiedä, paljonko Suomessa on asukkaita 10 vuoden päästä ja paljonko silloin soitetaan hätäpuheluita. Keinoälykin sieltä tulee apuun, vaikka puheluihin robotti tuskin vastaa vielä vuonna 2028.

Yksi idea lähivuosille olisi houkutella muihin töihin siirtyneitä päivystäjiä ruuhkahuippujen tasaamiseen. He voisivat hypätä tiskiin oman työn salliessa. Vastaavasti nykyiset päivystäjät voisivat halutessaan ottaa jonkun rinnakkaistyön ja harventaa kuormittavia työtunteja päivystyssalissa.

Jos hätäkeskusten työkykyongelmat saadaan hallintaan, pahin on jo takana. Kyseessä on lopulta siisti ja hyvämaineinen sisätyö heille, jotka haluavat auttaa muita ja jaksavat istua pitkään paikallaan.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on valmis palauttamaan soveltuvuustestit esimerkiksi hoitoalalle vielä tämän hallituskauden aikana. Ministeri lähetti tiedotteensa sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli kertonut soveltuvuustestien puuttumisesta johtuvista ongelmista sosiaali- ja terveysalalla sekä turvallisuusalalla.

– Oppilaitoksilla tulee olla mahdollisuus jättää valitsematta koulutukseen henkilö, joka on selkeästi soveltumaton toimimaan alalla, jossa ollaan vastuussa toisten ihmisten terveydestä tai turvallisuudesta. Meidän on voitava luottaa siihen, että esimerkiksi valmistuvilla lähihoitajilla on edellytykset työskennellä alalla ja huolehtia potilasturvallisuudesta, opetusministeri sanoo tiedotteessaan.

Grahn-Laasosen mukaan oppilaitoksen pitäisi ohjata soveltuvuuskokeissa hylätyksi tullut toiselle alalle tai valmentavaan koulutukseen tai esimerkiksi mielenterveyspalvelujen piiriin.

Kokeet poistettiin viime hallituskaudella, jotta opiskelupaikka ratkeaisi vain peruskoulun päättötodistuksen perusteella.

HS: Osa opiskelijoista ei sovellu alalleen lainkaan

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan osa sosiaali- ja terveysalalla tai turvallisuusalalla opiskelevista on täysin soveltumattomia alalleen.

Joidenkin oppilaiden kyky tehdä työtään on jopa niin heikko, että osa opettajista toivoo oppilaiden jäävän ilman alan työpaikkaa.

Lehti kertoo artikkelissaan nimettömänä haastatellun sosiaalialan opettajan toteavan muun muassa, että "valtaenemmistö valmistuvista osaa hommansa, mutta valitettavasti on niitäkin, joiden kohdalla on potilasturvallisuuden takia pakko toivoa, että he eivät saisi töitä tältä alalta".

Opettajien mukaan opiskelijat eivät osaa edes yksinkertaisia laskuja esimerkiksi lääkeannosten antamiseksi. Turvallisuusalalla taas ihmetellään jo harjoitteluvaiheessa aina malttinsa menettävää opiskelijaa, kun niin ei saisi koskaan käydä työelämässä.

Vastaavia kommentteja kertoivat useat lehden haastattelemat sosiaali- ja terveysalan tai turvallisuusalan opettajat.

Lue lisää:

Sähköasentajaksi opiskeleva Esko Laitinen tappaa aikaa kotona – Opetuksen vähyyteen pettynyt äiti: “En antaisi Eskon asentaa sähköjä kotiini”

Kemian alan jättikonserni BASF on päättänyt sijoittaa ensimmäisen uusia akkumateriaaleja valmistavan tehtaansa Harjavaltaan.

Tehdas rakennetaan omalle tontilleen Norilsk Nickelin omistaman nikkeli- ja kobolttijalostamon läheisyyteen. BASF ja Norilsk Nickel aloittavat samalla strategisen yhteistyön vastatakseen sähköautojen akkumateriaalien kasvavaan kysyntään.

Akkujen materiaalit tulevat läheltä

– Uuden tehtaan sijainti Harjavallassa lähellä Norilsk Nickelin metallijalostamoa takaa paikallisen nikkelin ja koboltin luotettavat toimitukset, sanoo tiedotteessa BASFn akkumateriaaleista vastaava johtaja Jeffrey Lou.

– Uskomme, että sähköautot voivat merkittävästi muuttaa globaalia nikkeliteollisuutta, ja Norilsk Nickel maailman johtavana jalostettujen nikkelituotteiden toimittajana on ainutlaatuinen tilaisuus tukea tätä muutosta. Olemme erityisen ylpeitä siitä, että yrityksemme voi omalla merkittävällä panoksellaan tukea vihreän talouden kehitystä Euroopassa ja muualla maailmassa, sanoo tiedotteessa puolestaan Norilsk NIckelin myynnistä, hankinnoista ja innovaatioista vastaava johtaja Sergei Batekhin.

Investointi on osa BASFin viime vuonna julkistamaa 400 miljoonan euron monivaiheista investointiohjelmaa, ja jatkeena tänä vuonna Harjavallassa käynnistetylle akkumateriaalien koetuotannolle.

Tehdas käyntiin vuoden 2020 lopussa

Tehtaan on määrä käynnistyä vuoden 2020 loppupuolella, ja sen tuotantokapasiteetti riittää akkumateriaalien toimittamiseen noin 300 000 täyssähköautoon.

Harjavallan uusi tehdas alkaa hyödyntää paikallisesti tuotettua uusiutuvaa energiaa mukaan lukien vesi- ja tuulivoima sekä biomassaa.

Otsikkoa tarkennettu 22. lokakuuta klo 11.08.

Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa kontiolahtelaiselle sarjahukuttaja Pekka Seppäselle, jonka Itä-Suomen hovioikeus oli tuominnut 14,5 vuoden vankeuteen muun muassa kahdesta taposta, kolmesta tapon yrityksestä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Seppäsen asianajaja Seppo Hytösen mukaan tuomittu on pettynyt korkeimman oikeuden päätökseen.

– Hän [Seppänen] katsoi, että hänellä olisi ollut erittäin hyvät valitusperusteet. Hän on todella pettynyt lopputulokseen, että korkein oikeus ei ota tätä ratkaistavakseen.

Samalla jää voimaan myös hovioikeuden päätös, että Seppäsen pitää suorittaa koko rangaistus vankilassa. Seppänen oli hakenut päätökseen muutosta korkeimmasta oikeudesta. Mielentilatutkimuksessa tehdyn vaarallisuusarvion mukaa n Seppänen on erittäin vaarallinen toisen ihmisen hengelle ja terveydelle.

Teot ajoittuvat vuosille 2007–2014. Hukuttamiset ja niiden yritykset Seppänen teki Viinijärvellä, jonka rannalla hänellä on kesämökki.

Tapon yritykset sattuivat kesällä 2007, kun tuomittu kaatoi soutuveneen Pohjois-Karjalan Myhkyränselällä ja seurue joutui veden varaan.

Asianajaja: Tapauksen käsittely jäi kesken

Asianajaja Seppo Hytösen mielestä tapauksessa olisi ollut useampia mielenkiintoinen oikeuskysymys, joita olisi ollut syytä käsitellä korkeimmassa oikeudessa.

Pohjois-Karjalan sarjahukuttaminen on ollut hyvin poikkeuksellinen rikos Suomessa. Hytönen olisi toivonut, että oikeus olisi käsitellyt tarkemmin passiivista tappotarkoitusta ja venettä rikoksentekovälineenä.

– Jos tahallisesti kaataa veneen, ketä pitäisi lähteä pelastamaan, toteaa Hytönen.

Taustalla on se, että 52-vuotiaan Seppäsen tuomio perustui laiminlyöntiin, mikä on Suomessa hyvin harvinaista. Tuomittu kaatoi tahallaan veneen eikä jäänyt auttamaan veden varaan joutuneita.

Avunhuudoista huolimatta Seppänen jätti auttamatta muita veden varassa olleita ja lähti uimaan rantaan. Seurueen kaksi jäsentä pelastautuivat vain, koska paikalle tuli sivullisia auttajia.

Kihlakunnansyyttäjä Jouni Peiposen mukaan korkeimman oikeuden päätös olla myöntämättä valituslupaa linjaa tulevia tapauksia, vaikka korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä niin kutsutusta epävarsinaisesta laiminlyönnistä ei nyt tulekaan. Kihlakunnansyyttäjä kertoo olevansa tyytyväinen korkeuden oikeuden päätökseen.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvasen mukaan Seppäsen valitushakemus perustui näyttökysymyksiin, joilla hyvin harvoin saa valituslupaa korkeimpaan oikeuteen.

Mielentilatutkimuksen mukaan erittäin vaarallinen

Pekka Seppänen suorittaa tällä hetkellä tuomiotaan Sukevan vankilassa. Asianajaja Hytösen mukaan Seppänen on sopeutunut vankilaan.

Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi Seppäsen myös heitteillepanosta, alkoholirikoksesta, parituksesta ja pahoinpitelystä.

Seppäsellä on mittava rikostausta ja hän on ollut vankilassa aiemmin.

Juttua täydennetään.

Lue lisää:

Yle Uutiset: Sarjahukuttaja hakee valituslupaa korkeimmasta oikeudesta

Yle Uutiset: Sarjahukuttaja tuomiolla: vankeutta 14 vuotta ja kuusi kuukautta

Yle Uutiset: Epäilty sarjahukuttaja vei humalaiset vesille, kaatoi veneen ja ui itse maihin

Yle Uutiset: Seitsemän kuollut sarjahukuttajan kiinteistöillä – Tällainen on miehen 15-vuotinen rikoshistoria

Etelä-Pohjanmaan Kuortaneella asuntokauppa käy kuumana. Kiinteistönvälittäjä Antti Nenosen mukaan Kuortaneella saatiin jo elokuussa täyteen kauppamäärä, joka kunnassa tehtiin koko viime vuoden aikana.

Naapurikunnissa myynti ei ole yhtä vilkasta.

– Täällä on pieneen kokoon nähden hyvät palvelut. Urheiluopisto ja Seinäjoen kasvu vaikuttavat tietysti myös, Nenonen selittää.

Kuortaneelta käydään paljon töissä 40 kilometrin päässä Seinäjoella. Asuntojen myyntiajat – keskimäärin hieman yli kuukauden – ovat lyhyemmät kuin isoissa kasvukeskuksissa, esimerkiksi Espoon Leppävaarassa, Jyväskylän Lutakossa tai Helsingin Vuosaaressa.

Tämä käy ilmi Ylen maanantaiaamuna julkaisemasta Asuntopuntarista.

Kasvukeskuksen läheisyys pitää vireänä

Kuortaneen tavoin myös Oulun ympäristössä Lumijoella ja Pudasjärvellä asuntojen myyntiajat ovat olleet viiden viime vuoden ajan suurin piirtein samat kuin Helsingin Ullanlinnassa tai Vantaan Kartanonkoskella.

Näitä suhteellisen vilkkaan asuntokaupan maaseutupaikkakuntia yhdistää se, että ne sijaitsevat kasvukeskuksen vieressä ja niissä on toimivat palvelut – tai niissä on hyvinvoivaa teollisuutta.

Myös paikkakunnan työllisyydellä näyttää olevan vaikutusta. Länsi-Suomen pienillä paikkakunnilla asunnot käyvät nopeammin kaupaksi kuin heikomman työllisyyden Itä-Suomessa.

Esimerkiksi muuttotappioalueella Kainuun Paltamossa asuntojen myyntiaikoja saattaa lyhentää ja hintatasoa pitää tasaisena paikkakunnalle suunniteltu KaiCell Fibersin biojalostamohanke.

Toisaalta asuntojen hinnat eivät vilkkaillakaan maaseutumaisilla paikkakunnilla yleensä nouse, päinvastoin: esimerkiksi Pudasjärvellä keskimääräinen neliöhinta on laskenut tarkastelujaksolla.

Tiedot perustuvat Kiinteistönvälitysalan keskusliiton hintaseurantapalveluun, jossa on mukana vain käytettyjen asuntojen kauppa.

Toista ääripäätä maaseutukunnissa edustavat Alavieska, Pielavesi ja Joroinen. Niissä asuntojen myyntiajat voivat helposti venyä puoleen vuoteen.

Ne sijaitsevat joko syvällä maaseudulla tai muuttotappiokaupungin lähistöllä.

Esimerkiksi liki 300-neliöinen, laajasti peruskorjattu Tommonmäen hirsikoulu Pielavedellä on ollut myynnissä yli viisi vuotta. Taloa myyvä Nilakan kiinteistön myyntijohtaja Aimo Anttonen uskoo, että koulu menee vielä kaupaksi.

– Kun puhutaan näinkin ison kohteen myynnistä, niin ei aina ihan helppoa ole. Vielä ei ole tärpännyt, mutta kyllä minä uskon, että aika tavaran kaupitsee, Anttonen sanoo. Hintapyyntö koulusta on 138 000 euroa.

"Keskuksen liepeillä tämä olisi alehinta"

Aivan Pielaveden keskustasta torin laidalta löytyy kerrostaloasunto, joka on ollut kaupan jo kaksi ja puoli vuotta. Asunnosta on näkymät järvelle ja vehreälle pihalle, putkiremontit on tehty ja tilaa on 116 neliötä.

– Yksi kysyjä on ollut, mutta ei hänkään varmasti kovin vakavasti ottanut tätä sitten, asunnon omistaja Paavo Leppänen kertoo.

– Jos tämä olisi isomman asutuskeskuksen liepeillä, niin tämähän olisi alehinta, Leppänen sanoo. Hintapyyntö asunnosta on 64 000 euroa.

Tutustu Ylen Asuntopuntariin:

Yle kävi läpi 300 000 asuntokauppaa viideltä vuodelta – katso missä asuntokauppa käy ja mihin hintaan

Ihmiset jonottavat päästäkseen taidemuseo Amos Rexiin.

Jonottajat ottavat itsestään selfiekuvia. Ohikulkijat kuvaavat kännykällä jonottajia.

Korttelin pituinen jono on herättänyt ihmisten huomiota elokuun lopusta saakka, jolloin taidemuseo Amos Rex avattiin.

Vilkkaimpina päivinä museossa on ollut kolmisentuhatta vierailijaa. Perjantaina ylittyi 100 000 kävijän raja.

Välillä sisäänpääsyä on jouduttu rajoittamaan, koska muuten kaikki eivät mahtuisi liikkumaan näyttelytilassa.

– Me tietysti toivoimme, että tästä tulisi menestys, mutta emme uskaltaneet odottaa mitään näin hurjaa, Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartio myöntää tyytyväisenä.

Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levän mielestä kyse on poikkeuksellisesta museoilmiöstä Suomessa.

– Amos Rex on poikkeuksellinen, koska museoon on käytännössä koko ajan jono ja näyttelytilat täynnä.

Myös Kai Kartio pitää Amos Rexiä ilmiönä ja löytää sen suosiolle useita syitä.

Yksi on museon avannut, teamLabin näyttely. Japanilaisryhmän digitaalisen taiteen iloittelussa yleisö pystyy luomaan taideteokseen uusia olioita ja eläimiä, jotka ilmestyvät seinälle ja lattiaan.

Museonjohtajasta näyttely on "kuin toinen todellisuus ja ainutlaatuinen kokemus".

– Museoihin kohdistuu yhä suurempi mielenkiinto yleisestikin ja siinä museokortilla on ollut suuri merkitys. Se on tehnyt museoissa käynnin helpoksi ja kortti maksaa nopeasti itsensä takaisin, Kai Kartio sanoo.

Raksamiehelläkin on museokortti

Museokortti löytyy jo 185 000 suomalaisen lompakosta. Maksullinen kortti on pääsylippu 280 museoon eri puolilla Suomea.

Erityisesti sitä käytetään vierailtaessa helsinkiläisissä taidemuseoissa. Suosituin museokorttikohde on tänä vuonna ollut Ateneumin taidemuseo.

– Kortin ostaneilla on entistä matalampi kynnys vain poiketa ja piipahtaa museossa. Käydään sellaisissakin näyttelyissä, joihin ei muuten tulisi mentyä. Kiinnostavimmissa käydään useita kertoja, kertoo kehitysjohtaja Seppo Honkanen.

Honkasta ilahduttaa hänen Savonlinnasta saamansa palaute. Keikkatyötä tekevien rakennusmiesten ryhmä oli hankkinut museokortit, jotta heillä olisi kaupunkien vaihtuessa mielekästä tekemistä vapaa-aikanaan.

– Nyt he kiertävät aktiivisesti museokohteita raksatöiden lomassa ja tykkäävät.

Museoilla ennätysvuosi

Tänä vuonna muillakin museoilla kuin Amos Rexillä on ollut syytä tyytyväisyyteen.

Suomalaismuseot vetävät nyt väkeä ennätystahtiin. Kävijämäärät kasvavat ja kävijäennätykset ovat menneet rikki useassa museossa. Esimerkiksi Kansallismuseossa.

Elokuussa päättyneen Barbie-näyttelyn näki neljän kuukauden aikana yli 114 000 museovierasta. Siten näyttelystä tuli museon historian suosituin vaihtuva näyttely.

Museoiden yhteenlasketut pääsylipputulot sekä kävijämäärät ovat nousseet jo useita vuosia.

Viime vuonna museoissa vierailtiin 7,1 miljoonaa kertaa, mikä oli siihenastinen ennätys. Museoalalla uskotaan, että tästä vuodesta tulee vielä parempi.

Mistä sitten jo useamman vuoden jatkunut museosuosio johtuu?

– Museot panostavat aikaisempaa enemmän sisältöihin. Museonäyttelyiden merkitys on kasvanut, Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä vastaa.

Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartion mielestä näyttelyistä tehdään entistä kiinnostavampia.

– Museot ovat skarpanneet toimintaansa. Taide- ja muut museot tarjoavat kokemuksia, tietoa, kohtaamisia ja ajankulua. Se on aika ainutlaatuinen yhdistelmä, hän sanoo.

Mitä kysytään ihmiseltä, joka täyttää sata vuotta?

Ensin tietysti halutaan tietää korkean iän salaisuus ja toiseksi neuvoja nuorille.

Molemmat ovat hyviä kysymyksiä. Tyrnäväläinen Walfred Anderson vastaa niihin tottuneesti ties kuinka monennen kerran, tosin ensimmäiseen kysymykseen niin, että kuulijan täytyy ihan itse päätellä, onko mies tosissaan vai ei.

– Syön valkosipulinkynnen joka päivä, nuorempana pienen vodkaryypyn kanssa, mutta nyt otan vain joskus lusikallisen konjakkia.

Toinen vastaus on virallisempi, ehkä sen merkiksi, että siihen kannattaa suhtautua vakavammin.

– Opiskelkaa nuoret kunnolla ja hankkikaa itsellenne ammatti.

Mikä mies tämä Anderson sitten on ja mikä hän on nuorempiaan neuvomaan? Onko hän niitä, joiden elämäntarina kannattaa kertoa?

Taitaa olla.

Työn perässä Amerikkaan

Walfredilla on tapana vetää leukaa rivitaloasunnossaan Tyrnävällä. Vaikka leuka ei enää nousekaan tangon päälle, varpaat sentään irtoavat lattiasta. Näin hän tekee myös aurinkoisena lokakuun alun päivänä, jolloin tulee kuluneeksi tasan sata vuotta hänen syntymästään Astoriassa USA:ssa.

Walfredin isä, Tyrnävällä asunut Antti Jaara oli yksi niistä sadoista tuhansista, jotka haaveilivat paremmasta elämästä ja lähtivät työn perässä Yhdysvaltoihin. Myös isän sisko ja myöhemmin kaksi veljeä päättivät lähteä.

Reilut sata vuotta sitten Suomesta lähdettiin pakoon sortoa, köyhyyttä ja sotaa. Tuolloin ne olivat hyviä ja hyväksyttyjä syitä muuttoon, sillä parempaa elintasoa oli lupa tavoitella. Nykyään samasta syystä muuttavaa sanotaan elintasopakolaiseksi.

Walfredin isälle Antille Amerikka avautuu mahdollisuuksien maana ja työtä järjestyy kuparikaivokselta Michiganissa. Anttia ja hänen veljiään uhataan kuitenkin potkuilla elleivät he muuta sukunimeään, jonka ääntäminen on Amerikassa mahdotonta.

Antti Jaarasta tulee Andrew Anderson.

Myöhemmin Antti muuttaa tapaamansa Marian kanssa Oregoniin rakennusmieheksi ja lopulta Astoriaan Tyynen valtameren rannoille kalastajaksi. Siellä perheeseen syntyy kaksi poikaa, Viljo ja Walfred.

Perhe hankkii ensin Durantin ja sitten Fordin, jolla ajellaan eväät koriin pakattuina lähiympäristössä. Kesäpäiviä vietetään läheisellä Canon Beachillä simpukankuoria keräillen. Pojat menevät kouluun ja saavat kavereita. Isän rakentaman kotitalon olohuoneesta on näkymä rannattomalle merelle, missä ilta-aurinko laskee horisontin taakse.

Kukaan ei vielä aavista, että kohta taivaalle kerääntyy myrskypilviä.

Yhdysvalloissa vaurastutaan työllä ja varsinkin sijoittamalla. Suuria määriä rahaa alkaa kasautua pörssiin. Siellä tehdään satumaisia voittoja.

Loppu onkin liian tuttua tarinaa. Pörssi romahtaa vuonna 1929 ja Walfredin isä jää työttömäksi lukemattomien muiden tavoin. Ahkera mies etsii ulospääsyä ahdingosta.

– Isä oli kova tekemään töitä, varmaan se tilanne ahdisti, vaikka ei me lapset sitä silloin ymmärretty, Walfred muistelee.

Lama jatkuu. Isä päättää vuonna 1931 myydä auton ja talon ja lähteä satojen muiden tavoin etsimään parempaa elämää, tällä kertaa Neuvosto-Karjalasta.

Työn perässä Karjalaan

Agitaattorit ovat levittäneet tietoa, että Neuvostoliitossa kunnon työmiestä arvostetaan. Se kuulostaa niin hyvältä, että moni muukin päättää lähteä. Andersonit lähtevät matkaan tuttavaperheen kanssa.

– Perheen pojalta pääsi itku, kun lähdettiin. Kai se arvasi, ettei se näe Astoriaa enää uudelleen.

Jälkeenpäin ihmisten hyväuskoisuudelle on ollut helppo naureskella mutta pohjimmiltaan lähdön syynä oli saada omalla työllä paremmat elinolot.

Tämän vahvistaa myös Siirtolaisinstituutin toimitusjohtaja, filosofian tohtori Tuomas Martikainen, joka on tutkinut muuttoliikkeiden syitä. Tosin vielä enemmän Neuvosto-Karjalaan veti ideologia.

– Työttömyys oli yksi syy lähteä, mutta Neuvostoliitto oli ihmisten mielessä myös työväestön utopia. Suomalaisista monet olivat sosialistisen aatteen kannattajia.

Walfred on vain kolmentoista kun perhe lähtee laivalla New Yorkista Tukholman kautta Leningradiin.

Perillä nuori Walfred panee merkille, että ihmiset kulkevat virsuissa.

Neuvostoliitossa työtä on runsaasti, mutta vaurautta niukasti. Isä Antista tulee rakennusmies ja äiti Maria pääsee leipomoon Kontupohjassa. Aluksi Andersonit asuvat neljän perheen kanssa samassa asunnossa.

Lapset kuitenkin pääsevät kouluun, ja kuuden vuoden kuluttua Walfredista tulee sähkömies.

Neuvostoliitossa puhutaan sosialismista. Toisella puolella rajaa kiihkoilee kuulemma joukko fasismin kannattajia. Aika pian Andersonienkin perheessä huomataan, että kohta tapahtuu jotain pahaa. Epäluulo suomalaisia kohtaan kasvaa pikku hiljaa.

Vuonna 1935 Walfredin äiti kuolee. Kolmen vuoden päästä Walfredin isä vangitaan suoraan työmaalta petturuudesta epäiltynä. Hän kuolee Siperiassa parin vuoden päästä.

Tällä välin on alkanut talvisota. Neuvostoliitto heittää taisteluihin suomensukuisista kootun Otto Wille Kuusisen kansanarmeijan. Walfred värvätään mukaan.

Osasto viedään Petsamoon, mutta tällä kertaa Walfredilla on onnea. Ennen kuin osasto ehtii rintamalle, sota loppuu.

Elämä näyttää hetkeksi rauhoittuvan ja Walfred avioituu Eila Kaipaisen kanssa.

Sitten syttyy jatkosota, johon Walfred ei enää kelpaa. Eivät kelpaa useimmat muutkaan suomensukuiset: epäilyttävinä heidät evakuoidaan Uralin taakse Siperiaan. Walfred joutuu työleirille Tseljabinskiin erilleen vaimostaan.

Vuoden päästä Walfred kuitenkin vapautuu, kun terveys pettää. Terveyden pettäminen on pelastus, sillä työleirillä raataminen vie useimmat hautaan.

Walfred myy torilla paitansa, jotta saa kasaan 50 ruplaa junalippuun ja pääsee lopulta vaimonsa luokse. Pariskunta saa Siperiassa lapsen, jolle annetaan nimeksi Elvi.

Lopulta pariskunta asettuu Sortavalaan, ja Walfred pääsee töihin sähkölaitokselle. Töitä piisaa, mutta joidenkin suhtautuminen työntekoon on velttoa. Varsinkin venäläiset nuoret miehet sortuvat juopotteluun, moni kuolee ennen aikojaan.

Paluu Yhdysvaltoihin tai muutto Suomeen ei tule kuuloonkaan. Raja on kiinni ja kiinni se pysyy ikuisesti, siltä tuntuu.

Mutta ikuisuus kestääkin vain viitisenkymmentä vuotta.

Takaisin Tyrnävälle

Tehdäänpä hyppy tähän aikaan.

Tyrnävän seurakuntatalolla juhlitaan 3. elokuuta Walfredin satavuotispäiviä. Walfred kättelee kaikki ja muistaa monien nimetkin. Joukossa on yksi serkku, useita etäisiä sukulaisia ja tietysti oma lapsi, lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapset.

Miten Walfred sitten päätyi Suomeen Tyrnävälle ja sen seurakuntatalolle juhlimaan satavuotispäiväänsä. Vuosikymmeniä vieri Yhdysvalloissa ja Venäjällä? Miksi hän ei unohtunut taipaleelleen tuhansien muiden tavoin?

Siksi, että Walfredia ei koskaan unohdettu Suomessa.

Elämä on arvaamatonta, mutta nyt on aika nauttia siitä, mitä on. Walfred Anderson

Walfredin isän sisaruksista kolme muutakin lähti aikoinaan Yhdysvaltoihin, mutta kaksi veljestä palasi takaisin Suomeen hakemaan itselleen vaimoja. Vaimojen löydyttyä miesten oli tarkoitus palata takaisin Yhdysvaltoihin töihin. Ensimmäinen maailmansota sotki hyvän suunnitelman. Miehet jäivät Suomeen.

Toinen Suomeen jääneistä oli Juho, siis Walfredin setä. Juhon Suomeen jääminen koitui lopulta Walfredin onneksi, sillä Juhon poika Tauno Jaara aloitti jo 1990-luvulla puuhata Walfredin perhettä Venäjältä Suomeen. Toiveet heräsivät, kun presidentti Koivisto llinjasi, että inkeriläisiä kohdellaan paluumuuttajina.

Setä Tauno ehti kuitenkin kuolla, ennen kuin muutto saatiin aikaiseksi ja tehtävä jäi Taunon pojalle Raimolle. Raimon sitkeyden ja Tyrnävän kunnan avustuksella muutto lopulta onnistui vuonna 1998.

Siinä vaiheessa Walfredin vaimo oli jo niin sairas, että pariin vuoteen pariskunta ei ollut päässyt poistumaan Sortavalan asunnostaan. Walfred hoiti vaimoaan Eilaa enimmäkseen yksin.

Kun pariskunta vihdoin pääsi Suomeen, Eila eli enää vain kolme kuukautta.

Paluu Astoriaan

Vuonna 2000 Walfred vieraili liki 70 vuoden tauon jälkeen kotikaupungissaan USA:n Astoriassa.

Walfred muistettiin siellä yhä. Vanhoista koulukavereista Julia Yrjänä ja Elias Riutta muistivat vielä pienen pojan, joka lähti pitkälle matkalle. Kotitalo oli edelleen valtameren rannalla ja kylpi auringonlaskussa. Kaduilla ajeli kiiltäviä Fordeja.

Walfredin elinaikana Yhdysvaltoja on johtanut 18 presidenttiä, joista hän muistaa jo Herbert Hooverin, siis sen, joka oli presidenttinä ennen laman nujertanutta Franklin D. Rooseveltiä. Neuvostoliittoa ja Venäjää on tänä aikana johtanut yhdeksän miestä. Stalinista Walfredin on vaikea edes puhua.

Hän sanoo epäröimättä, että molempien suurvaltojen nykyjohtajista toinen ansaitsisi vankilatuomion ja toinen hullun tittelin.

– Minä odotan, että Putini saisi tuomion, siksi tässä koetan elää, Walfred nauraa.

Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama oli sentään vähän eri maata, eikä tämän hiljattainen vierailu Suomessa jäänyt Walfredilta huomaamatta. Niin kuin ei myöskään Obaman sanat, että Suomessa asuu maailman onnellisin kansa.

Onnellisuutta on vaikea kuvata, mutta sen voi kokea.

Walfred sanoo hetken mietittyään, että hänen elämänsä onnellisin tapahtuma oli kun hän pääsi Suomeen.

Onnellinen mies

Tyrnävän seurakuntatalon juhlissa moni ihmettelee, miksi Walfred on aina niin tyytyväinen ja hyväntuulinen.

– Hän ei valita koskaan, sanoo tytär Elvi.

Walfred itse kiteyttää asenteensa yhteen lauseeseen.

– Elämä on arvaamatonta, mutta nyt on aika nauttia siitä, mitä on.

Satavuotisjuhlassa lauletaan yhteislauluna ”Olen suomalainen”.

Juttuun ovat koonneet tietoja myös Walfredin tytär Elvi, Raimo Jaara ja Juha Arola.

Suomen eläkejärjestelmä on sijoittunut kolmanneksi parhaaksi kansainvälisessä eläkevertailussa. Melbourne Mercer Global Pension Index -nimisessä vertailussa ensimmäiseksi sijoittui Hollanti ja toiseksi Tanska.

Viime vuonna Suomi oli viides. Suomen sijan paraneminen johtuu vertailun mukaan pääosin siitä, että eläkkeiden korvaustason laskentaan liittyvä muutos satoi Suomen laariin.

Mercer-indeksissä eri maiden eläkejärjestelmiä arvioidaan eläkkeiden riittävyyden, järjestelmän kestävyyden ja hallinnon luotettavuuden näkökulmasta. Suomi sijoittui kymmenen parhaan joukkoon kaikissa kategorioissa. Suomen järjestelmä oli paras luotettavuudessa ja läpinäkyvyydessä.

Indeksileikkaukset heikentäneet vähimmäiseläkkeitä

Kärkikaksikon Tanskan ja Hollannin välinen ero on pieni ja ne ovat muita selvästi edellä.

– Jäämme kärkikaksikosta kestävyysnäkymissä. Tanskassa ja Hollannissa on Suomea huomattavasti suuremmat eläkevarat. Myös maksuja rahastoidaan suuremmassa mittakaavassa, sanoo johtaja Mikko Kautto Eläketurvakeskuksen tiedotteessa.

Suomi pärjäisi vertailussa vielä paremmin, jos minimieläketurva olisi suurempi, ikääntyneiden työllisyysaste korkeampi ja eläkevaroja rahastoitaisiin enemmän. Myös puolisoiden eläkeoikeuden jakaminen parantaisi pisteitä.

– Indeksileikkausten takia vähimmäiseläkkeiden taso on heikentynyt viime vuosina. Ja vaikka 60 vuotta täyttäneiden työllisyysaste on kehittynyt positiivisesti, siinäkin on vielä parantamisen varaa, sanoo Kautto.

Mitalisijojen jälkeen tulivat Australia, Ruotsi, Norja ja Singapore. Vertailussa oli mukana 34 maata.

– Monet ikääntyvään väestöön liittyvät haasteet ovat samanlaisia ympäri maailmaa riippumatta maan yhteiskunnallisesta, poliittisesta, historiallisesta tai taloudellisesta vaikutusvallasta, sanoo David Knox Merceriltä vertailussa.

Ammattiyhdistysliikkeen poliittinen työtaistelu hallituksen irtisanomisen helpottamisaikeita vastaan iskee toden teolla kansalaisiin maanantaina.

Silloin alkavat niin Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) kaksipäiväinen lakko kuin sosiaali- ja terveysalan liittojen Tehyn ja Superin vuoronvaihtokielto, joka kestää 4. marraskuuta saakka.

Etenkin JHL:n puoliltaöin käynnistyvät työtaistelutoimet vaikeuttavat selkeästi kansalaisten arkea. Maanantaista tiistaihin kestävään lakkoon osallistuu yli 10 000 työntekijää.

Toimet koskevat ruokapalvelujen, siivous- ja kiinteistöhuollon sekä liikunta-, urheilu- ja kulttuuritoimen töitä kuntien toimipisteissä, etenkin päiväkodeissa ja kouluissa. Vanhustenhoitoon lakon vaikutukset eivät ulotu.

Retkievästä tarjolla

JHL:n päättämät lakkotoimet yltävät yli 50 kaupunkiin ja kuntaan. Tarkat vaikutukset löytyvät JHL:n nettivivuilta keitä lakko koskee -kohdan alta.

Merkittävimmin ne haavoittavat suurimpien kaupunkien palveluja muun muassa pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Kuopiossa. Esimerkiksi Helsingissä lakko hankaloittaa 25 000 päiväkotilapsen ja 45 000 peruskoululaisen arkea maanantaina ja tiistaina.

– Lakko näkyy pääasiassa koulujen ja päiväkotien ruokapalveluiden tuottamisessa. Tieto lakosta tuli syyslomaviikolla, mikä vaikeutti järjestelyjä, mutta kohtuullisen hyvin olemme kuitenkin pystyneet turvaamaan ruokaa lapsille, sanoo Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen.

– Osaan päiväkodeista ja kouluista pystytään järjestämään ihan tavallinen ruokailu listan mukaisesti, mutta joissakin päiväkodeissa ja kouluissa meillä on niin sanottu retkieväs. Se pitää sisällään ruisleipää, juustoa, jugurttia ja mehua.

Koulut ja päiväkodit ovat tiedottaneet poikkeusruokailusta vanhemmille. Osassa kuntia kannattaa varautua laittamaan lapselle omia eväitä mukaan. Esimerkiksi Helsingissä evässuositus koskee koulujen iltapäiväkerhoja ja allergian tai erityisruokavalion omaavia lapsia.

Kannattaa syödä aamulla kunnolla

Liisa Pohjolainen pyytää kuitenkin vanhempia huolehtimaan siitä, että lapset syövät aamulla kunnolla.

– IIlalla lapsi voi olla vähän nälkäisempi. Retkieväilläkin näin poikkeustilanteessa pärjää, mutta onneksi meillä nyt kuitenkin suurimpaan osaan päiväkoteja ja kouluja pystytään turvaamaan ihan ruokalistan mukainen ruokailu.

Työtaistelutoimien vaikutuksiin muualla Suomessa pääset tutustumaan tarkemmin klikkaamalla auki jutun alta löytyviä linkkejä.

Pakataanko lapselle eväät reppuun maanantaina? Katso, kuinka JHL:n lakko näkyy sinun kotikunnassasi

Näin ensi viikon kaksipäiväinen lakko vaikuttaa: Osaa kouluista ja päiväkodeista uhkaa ruokapula, kirjastoja ja urheiluhalleja suljetaan, siivous voi jäädä retuperälle

Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro kertoivat uusista lakoista, Sipilä ei kommentoinut uutta kuohuntaa – Yle seurasi perjantain työmarkkinakuohuntaa

Kaksi päivää ilman lämmintä ruokaa. Kaksi päivää erikoisjärjestelyjä kotona.

Moni lapsi jää tänään ja huomenna ilman kunnon lounasta päiväkodeissa ja kouluissa. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton työtaistelu vaikuttaa ruokahuoltoon eri puolilla Suomea vaihtelevasti. Esimerkiksi Porissa on jopa toivottu, että lapset jäisivät työtaistelun ajaksi pois hoidosta.

Sosiaalisessa mediassa poikkeusjärjestely on aiheuttanut hössötystä niin puolesta kuin vastaan. Eväsvinkkejä pyytäneitä vanhempia on syytetty muun muassa uusavuttomiksi. Useissa aiheeseen liittyvissä keskusteluissa muistutetaan, että muissa maissa lapset pärjäävät joka päivä eväillä.

Lokaa niskaan vinkkien kysymisestä

Yksi keskustelunaloittajista kokee aiheen ajautuneen täysin pois raiteiltaan.

– Jossain kohtaa pääaihe jäi pois. Puhuttiinkin poliitikoista, lasten tarpeista saada proteiinia ja lakoista. Joku sanoi, että lapset eivät enää edes käy syömässä kouluruokaloissa. Osa kehotti antamaan lapsille rahaa mukaan, jotta voivat itse hakea evästä. Eli ihan sivusuun vedettiin.

Kahden lapsen äiti ei halua kertoa nimeään julkisuuteen. Hän kokee saaneensa jo riittävästi lokaa niskaansa aiheesta.

Kuten hän, moni muukin olisi vain halunnut saada hyviä ideoita eväistä. Voisiko lapsille pakata mukaan muutakin kuin hedelmiä ja eväspatukoita?

– Moni kyselee sosiaalisessa mediassa muutenkin ideoita, mitä tästä ja tästä ruoka-aineesta voisi tänään tehdä. Ei tämä poikkea siitä mitenkään, äiti jatkaa.

Onko sinulla hyviä vinkkejä jaettavaksi? Mitä pakkasit lapselle tänään mukaan? Voit kertoa vinkkisi kommenttiosioissa tai lähettää kuvan eväistä.

Lue lisää:

Alkuviikon poliittinen lakko iskee etenkin suuriin kaupunkeihin, koskettaa Helsingissä 70 000:ta lasta – "Illalla lapsi voi olla nälkäisempi"

Suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa, julisti YK:n raportti viime keväänä – sen tuntuivat uskovan kaikki muut kuin suomalaiset itse. Lahdessa on ryhdytty tänä syksynä tutkimaan, mitä onnellisuus oikeastaan on.

Helsingin yliopiston tutkimuksessa onnellisuuden syvintä olemusta on pyritty ratkomaan Instagram-kuvista. Sosiaalipsykologi, visuaalisen viestinnän tutkija Eemeli Hakoköngäs on yhteistyössä väitöstutkija Jennifer de Paolan kanssa analysoinut noin 650 suomalaisten Instagram-kuvaa, tutkimalla hashtagia #onnellinen.

Onnellisissa kuvissa näkyvät eniten sosiaaliset suhteet; perhe ja ystävät – jopa työkaverit.

Toisaalta myös materia ja esimerkiksi ulkonäkö tuntuvat kuulevan onneen. Esimerkiksi oman kodin sisustuksesta saatetaan ottaa #onnellinen-kuva.

– Paljon on myös selfieitä sekä bodailu- ja fitness-kuvia.

Italialaisen kollegansa kanssa Hakoköngäs on verrannut suomalaisen kuvia muiden maiden onnellisuutta kuvaaviin kuviin. Suomalaisten kuvissa näkyy selvästi luonnon erityinen merkitys: suomalaiset saattavat napata kuvan, jossa ei ole muuta kuin auringonlasku, metsää tai järvi.

Onko Instagram-onnellisuus totta?

Sosiaalisen median sanotaan kuitenkin kaunistelevan kuvaa ihmisten arjesta. Erityisesti Instagramin sanotaan olevan omiaan luomaan paineita ja lisäävän ahdistusta (Iltalehden verkkosivut).

Tutkija Hakoköngäs uskoo, että Instagram ei edustakaan yhtä ja ainoaa näkökulmaa onnellisuudesta, mutta some-päivitykset voidaan kuitenkin ottaa totena. Ne ovat osoitus siitä, miten suomalaiset mieltävät ja kuvaavat onnellisuutta, hän selittää.

– Ne ovat ihan totta, ihmisten arkipäivää. Siellä rakennetaan arkipäivän käsityksiä siitä, mitä onnellisuuteen kuuluu ja mitä siihen pitäisi kuulua.

Keväällä suomalaisten onnellisuudesta uutisoitiin ympäri maailman. Hakoköngäksen mukaan lahtelaistutkimuksesta on kyselty ulkomaita myöten: kansainvälinen media on ollut kiinnostunut suomalaisten some-onnellisuudesta.

Tutkija: Nuoret ottavat tulevaisuuden vakavasti

Instagramin lisäksi Hakoköngäs tekee tutkimusta jalkautumalla nuorten kanssa luontoon. Luonnon helmassa tulee myös mahdollisuus puhua heidän kanssaan onnellisuudesta Instagram-kuvien takana.

– Kun heidän kanssaan pääsee juttelemaan, huomaa, että nuoret osaavat hyvin pohtia, millaisia tekijöitä elämässä ja onnellisuudessa on. Se ei ole niin suoraviivaista, että nyt ostan sohvan ja sitten olen onnellinen.

Tutkija kertookin yllättyneensä siitä, kuinka vakavasti nuoret ottavat tulevaisuuden. Nuoret ovat sisäistäneet psykologiset puheet siitä, miten pitää olla motivoitunut, mennä eteenpäin ja tavoitella unelmia.

Ja juuri tämä huolestuttaa Hakoköngästä.

– Se voi aiheuttaa paineita. Se onnellisuuden tavoittelu ei varmastikaan ole tie onnellisuuteen vaan ehkä johtaa niihin paineisiin. Liiallinen suorittaminen ei ole hyvästä, vaan onnellisuus löytyy eri tavalla.

Isot työtaistelut alkoivat yöllä – näkyy kansalaisten arjessa

Ammattiyhdistysliikkeen poliittinen työtaistelu hallituksen irtisanomisen helpottamisaikeita vastaan iskee toden teolla kansalaisiin tänään. Puolenyön jälkeen alkoivat niin Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) kaksipäiväinen lakko kuin sosiaali- ja terveysalan liittojen Tehyn ja Superin vuoronvaihtokielto, joka kestää 4. marraskuuta saakka.

Etenkin JHL:n työtaistelutoimet vaikeuttavat kansalaisten arkea. Toimet koskevat muun muassa kaupunkien ruokapalveluja, siivousta ja kiinteistönhuoltoa. Lisäksi esimerkiksi kuntien uimahalleja, jäähalleja tai sisäliikuntapaikkoja saattaa olla kiinni maanantaina ja tiistaina.

Katso, missä asuntokauppa käy ja mihin hintaan

Missä asuntojen kauppa käy ripeästi ja missä taas hitaasti? Kävimme läpi 300 000 asuntokauppaa viiden vuoden ajalta. Kävi ilmi, että esimerkiksi Oulun keskusta voittaa Helsingin kantakaupungin, kun vertaillaan myyntiaikoja. Katso Ylen asuntopuntarista, miten "kuuma" oma asuinalueesi on.

Kimi Räikkönen voitti ensimmäisen F1-kisansa yli viiteen vuoteen

Kimi Räikkönen voitti hurjan trillerin jälkeen ensimmäisen F1-kisansa yli viiteen vuoteen. Räikkönen valloitti ykkössijan Austinin radalla Yhdysvalloissa. Räikkönen lähti kisaan toisesta ruudusta, mutta nousi komealla lähdöllä kärkeen ohi Lewis Hamiltonin.

Kiina kiistää virittävänsä velka-ansaa Afrikalle

Monilla Afrikan mailla on paljon kiinalaista velkaa, ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF varoittaa orastavasta velkakriisistä. Afrikan kehityspankin johtaja kutsuu sitä pötypuheeksi. Afrikan ulkomaanvelasta 14 prosenttia on peräisin Kiinasta. Ja lisää rahaa on luvassa, lupasi Kiinan presidentti Xi Jinping Kiinan ja Afrikan välisessä huippukokouksessa Pekingissä syyskuun alussa.

Trump ja Erdogan puhelimessa: Tapaus Khashoggi pitää selvittää

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan keskustelivat sunnuntaina puhelimitse Istanbulissa tapetun sauditoimittajan Jamal Khashoggin tapauksesta. Presidentit ovat yhtä mieltä siitä, että tapaus pitää selvittää kaikilta osin.

Kovimmat tuulet heikkenevät päivään mennessä

Aamu on sateinen ja tuulinen. Voimakkainta tuuli on etelässä ja idässä, mutta se heikkenee nopeasti päivään mennessä. Ylen meteorologin Joonas Koskelan mukaan myös sadealue väistyy iltapäivään mennessä maan itäpuolelle ja päivällä sadekuuroja tulee enää lähinnä lännessä. Lue lisää Ylen sääsivuilta.

NAIROBI Alkuvuodesta huhuttiin, että Sambian sähköyhtiö oli vaarassa joutua kiinalaiseen omistukseen. Nyt se vaikuttaa tapahtuvan.

Keskustelut kiinalaisen valtion omistaman yhtiön ja Sambian sähköyhtiön välillä ovat käynnissä, raportoi Africa Confidential -lehti.

Odottamamatonta se ei ole. Sambia on lainannut kolmasosan ulkomaanvelastaan Kiinalta, ja maan orastavaa velkakriisiä on pidetty varoittavana esimerkkinä muillekin Afrikan maille.

Sambia sai monen muun afrikkalaisen maan tavoin velkojaan anteeksi vuosituhannen alussa. Silloin suurimmat lainaajat olivat kuitenkin kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki.

Nyt koko Afrikan ulkomaanvelasta 14 prosenttia on peräisin Kiinasta. Ja lisää rahaa on luvassa, lupasi Kiinan presidentti Xi Jinping Kiinan ja Afrikan välisessä huippukokouksessa Pekingissä syyskuun alussa.

Presidentti lupasi Afrikalle 60 miljardia dollaria lisää ja kiisti jyrkästi, että Kiina olisi virittämässä velka-ansaa afrikkalaisille maille. Kiina vahvisti sanomaansa antamalla anteeksi osan köyhimpien maiden lainoista.

Korruptio ja helppo raha huono yhdistelmä

Monen afrikkalaisen maan taakkana on riippuvaisuus yhdestä vientituotteesta, kuten öljystä tai kuparista. Sambia selittää talouskriisiään kuparin hinnan rajulla laskulla vuonna 2011. Maa saa kuparista 80 prosenttia vientituloistaan.

Myös korruptio on vaikuttanut kriisiin. Maan johto pistää osan kiinalaislainoista omiin taskuihinsa, eikä se auta talouskasvua. Sambiassa kiinalaisten rakentama tie maksoi yli kaksi kertaa enemmän kilometriltä kuin naapurimaissa. Uudet paloautot olivat 70 prosenttia kalliimpia kuin normaalisti.

Myös Keniassa Kiina on suuri lainoittaja. Jopa puolet maan velasta on kiinalaista. Kiina rakentaa muun muassa uutta rautatietä kolmella miljardilla eurolla. Juuri infrastruktuuria Afrikka tarvitsee kipeästi, ja Kiina on lainannut projekteihin avokätisesti.

IMF: Parikymmentä maata lähellä velkakriisiä

IMF:n mukaan 18 Afrikan maata on velkakriisin partaalla. Se on kaksi kertaa enemmän kuin viisi vuotta sitten. Vuoden 2008 finanssikriisin vaikutukset ovat iskeneet Afrikkaan jälkijunassa.

Monet maat ovat nostamassa veroja tai verottamassa uusia tuotteita, jotta valtio saisi enemmän rahaa. Kenia on nostanut polttoaineen veroa, ja Uganda verottaa kesästä lähtien sosiaalisen median käyttöä. Myös Sambia on ilmoittanut veronkorotuksista. Se heikentää kansalaisten ostovoimaa.

Afrikan kehityspankin johtaja Akinwumi Adesina on kuitenkin kutsunut varoituksia velkakriisistä pötypuheeksi.

– Afrikassa ei ole mitään velkakriisiä. Afrikkalaiset maat tarvitsevat epätoivoisesti infrastruktuuria. Maat ottavat paljon enemmän velkaa, mutta oikealla tavalla, hän sanoi huippukokouksessa Pekingissä.

Kiina otti srilankalaissataman haltuunsa velkojen takia

Pelkona kuitenkin on, että moni Afrikan maa jää kiinni velkakierteeseen, mikä hidastaisi taloudellista kasvua ja kehitystä. Selkeitä linjauksia siitä, miten velkakriisiä hoidettaisiin ei ole, kirjoittaa Kehityslehti.

Kenialainen sijoitusneuvonantaja ja politiikkaa kommentoiva Aly-Khan Satchu sanoo mediayhtiö Al Jazeeralle, että Kiina ei ole mikään joulupukki, vaikka monet johtajat niin vaikuttavat luulevan.

– Kiinalaiset projektit eivät tuota sitä voittoa, mitä niiden pitäisi. Mitä tapahtuu, kun suuri massa ymmärtää sen? Todisteet ovat jo nyt silmiemme edessä, hän sanoo.

Satchun mielestä on geopoliittista peliä, että Kiina on antanut velkoja anteeksi. Monet köyhät saaret Intian valtameressä ovat Kiinalle strategisesti tärkeitä sijaintinsa takia.

Suurin kysymys on, mitä tapahtuu jos useampi afrikkalainen maa ei pysty maksamaan velkoja Kiinalle? Esimerkki löytyy Intian valtameren toiselta puolelta.

Sri Lanka ei pystynyt maksamaan takaisin kiinalaisten rahoittamaa satamaa ja joutui viime joulukuussa luovuttamaan sataman ja suuren palan maata Kiinalle 99 vuodeksi. Kiina kontrolloi nyt maata lähellä kilpailijansa Intian rannikkoa ja sai strategista jalansijaa sekä sotilaallisesti että kaupallisesti tärkeän vesiväylän varrelta.

Kanye West, tai Ye – kuten hän nykyään haluaa tulla kutsutuksi – on maailman myydyimpiä ja seuratuimpia artisteja. Hän on myynyt meille musiikkia, jalkineita ja muotia, joiden vahvin meriitti tuntuu olevan yhteys Kanye Westiin.

Talib Kweli, tiedostavan hiphopin eräänlainen kummisetä, on riimitellyt seuraavaa: ”You birthed a new sound like Donda West”. Donda West on Kanyen edesmennyt äiti.

Kanye ’Ye’ West, todella toi rap-musiikkiin uuden soundin ja loi uutta. Musiikillisesti Kanye West on nero.

Kanyen fanit, joiden poliittinen ideologia ei vastaa Trumpin ideologiaa, ovat hämmentyneitä, kun heidän idolinsa kannattaa Trumpia.

Poliittinen ilmapiiri Yhdysvalloissa on viime vuosina polarisoitunut voimakkaasti. Politiikan keskiöön on asettunut identiteettipolitiikka, joka näyttää pakottavan valitsemaan puolensa puhtaasti identiteetin pohjalta, riippumatta siitä, mikä on poliittinen sisältö.

Polarisoituneessa ilmapiirissä West kompastui Donald Trumpiin. West on musiikkiurallaan rakentanut itselleen elämäntyyliin, joka mahdollistaa haastatteluun kävelemisen ’Make America Great again’ -lippalakki ja Colin Kaepernik -paita päällä. Ironista vai nerokasta? Emme tiedä, koska valitettavasti en saanu Westiltä kommentteja tätä kolumnia varten.

Kanyen fanit, joiden poliittinen ideologia ei vastaa Trumpin ideologiaa, ovat hämmentyneitä, kun heidän idolinsa kannattaa Trumpia. Ennen kaikkea, koska tämä sama idoli on musta.

Yhdysvaltain historia on kuitenkin monisyinen ja mutkikas. Myös demokraatit ovat olleet osa järjestelmää, joka ei aina ole palvellut historiallisesti sorrettuja ja marginalisoituja ryhmiä.

West on ilmaissut, että haluaa olla itsenäinen ja riippumaton ajattelija. Näin hän ainakin Twitterissä selittää kohua aiheuttaneita purkauksiaan. Ongelmallista tässä selityksessä on, että West on avoimesti kertonut ettei lue, ja hankkii tietonsa mieluummin kokemuksista tai puhumalla ihmisten kanssa.

Hän on rikas mies, joka ei halua tulla lokeroiduksi ja rajoitetuksi ihonvärin kautta.

West on urallaan menestynyt yliopistoprofessorin poika Chicagosta. Ehkä hän ei halua uhrin leimaa, ja taistelee oikeudestaan olla ihminen vailla kontaktia historiaan, joka on alistanut ihmisryhmää, johon hänet lasketaan. Hän on rikas mies, joka ei halua tulla lokeroiduksi ja rajoitetuksi ihonvärin kautta. Siispä West lausui haastattelussa ’orjuus oli valinta’. Hän on myöhemmin pyytänyt kommenttiaan anteeksi. Se kertoo kuitenkin hänen suhteestaan siihen paradoksiin, jota hänen on vaikea hyväksyä.

Osalle ihmisistä hän on menestyksestään huolimatta aina ensisijaisesti musta, ja siitä syystä lokerossa, josta ei voi ostaa tietään ulos. Hän on siis huipulla, mutta rasismia esiintyy myös siellä, kuten huomaamme esimerkiksi taannoisesta Serena Williams -kohusta.

Yhdysvaltain istuva presidentti järjestää Valkoisessa talossa spektaakkelin, jonka keskiössä on mielenterveysongelmien kanssa painiva artisti.

Yhdysvaltain mediassa pohditaan, onko Kanye West oikeasti sitä mieltä, mitä sanoo, sillä hän on avoimesti kertonut sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kanye West, kun ei vaikuta olevan olevan tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, että kykenee ilmaisemaan poliittisia tai muunlaisiakaan näkemyksiä. Moni on ilmaissut huoltaan Westistä.

Silti Yhdysvaltain istuva presidentti, pyrkiessään osoittamaan ettei vihaa maansa mustia, järjestää Valkoisessa talossa spektaakkelin, jonka keskiössä on mielenterveysongelmien kanssa painiva artisti.

Jos Trump joutuu hyödyntämään Kanye Westin sairaudentunnottomuutta liehitelläkseen mustia, on Yhdysvaltain istuva hallinto suuremmassa kriisissä kuin arvellaan.

Kuva Westistä selittämässä MAGA-lakin supervoimia Trumpille median edustajien seuratessa sivusta, saattaa olla tulevaisuudessa se, mikä kiteyttää Yhdysvaltojen tätä hetkeä.

Maryan Abdulkarim

Kirjoittaja on kulttuurin-ja median sekatyöläinen, joka aina uudelleen hämmentyy kissanhiekkavalikoiman laajuudesta. Tamperelaistaustainen vapaa kirjoittaja asuu Helsingissä

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto arvelee, että työmarkkinakiistojen ratkomisesta työtaisteluilla voi tulla arkipäivää.

– Tämähän saattaa olla uusi normi, että näitä kiistoja ratkaistaan tällä tavalla. En ole ollenkaan varma, onko se Suomen tai yhteiskuntarauhan kannalta hyvä asia, Aalto totesi tänään maanantaina Ylen aamu-tv:ssä.

Aalto pohti, että kun työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto päätti muutama vuosi sitten, ettei kolmikantaiseen valmisteluun enää haluta lähteä, poliittiset päätöksentekijät saivat ajatuksen muuttaa tapoja, joilla asioita hoidetaan.

Ammattiyhdistysliike on parhaillaan ilmiriidassa hallituksen kanssa, koska hallitus suunnittelee irtisanomisen helpottamista alle 10 työntekijän yrityksissä.

Viime yönä käynnistyi Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) kaksipäiväinen lakko, joka kohdistuu muun muassa päiväkotilasten ja koululaisten ruokapalveluihin. Lisäksi Tehy ja Super ovat käynnistäneet aamukuudelta hoitajien vuoronvaihtokiellon.

Myös Teollisuusliitto on ilmoittanut aloittavansa myöhemmin tällä viikolla uusia lakkoja hallituksen irtisanomislakihanketta vastaan.

"Ei voi olla vaikuttamatta ensi vuoden neuvotteluihin"

Työnantajaliitto Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle totesi puolestaan aamu-tv:n puhelinhaastattelussa, että alkaa näyttää siltä, että pitkittynyt poliittinen kiista alkaa heijastua myös ensi vuoden neuvottelukierrokseen työmarkkinoilla.

– Tilanne työmarkkinoilla kärjistyy irtisanomiskiistan myötä selvästikin, eikä se voi olla vaikuttamatta ensi vuoden neuvotteluihin, Helle sanoi.

Hän huomautti, että luottamus työmarkkinaosapuolten välillä uhkaa heikentyä, vaikka riita ei olekaan alun perin työnantajien ja työntekijöiden välinen.

– Olennaisinta on nyt, että poliittinen kiista saadaan viivytyksettä ratkaistua ja tulevat lakot saadaan vältettyä. Tässä on paljon syyttelyä. Mutta pitäisi enemmän keskittyä ratkaisun hakemiseen. Riitelyn hintalappu on liian kova.

Aalto totesi olevansa Helteen kanssa samaa mieltä siitä, että kiista pitäisi saada ratkaistua mahdollisimman nopeasti.

– Olemme yrittäneet tarjota tässä neuvottelutietä maan hallitukselle, mutta sieltä ei tässä vaiheessa ainakaan ole vielä minkäänlaisia vastaantuloja tullut, Aalto huomautti.

Aallon mukaan Teollisuusliitolla on tällä hetkellä työtaistelusuunnitelmia marraskuun puoliväliin asti.

– Tietysti toivomme, että näitä suunnitelmia ei tarvitse toteuttaa, Aalto jatkoi.

Juttua korjattu klo 10.56. Minna Helle on Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja, ei puheenjohtaja.

Lue myös:

Alkuviikon poliittinen lakko iskee etenkin suuriin kaupunkeihin, koskettaa Helsingissä 70 000:ta lasta

Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro kertoivat uusista lakoista, Sipilä ei kommentoinut uutta kuohuntaa – Yle seurasi perjantain työmarkkinakuohuntaa

Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho syyttää ay-liikettä valhekampanjasta irtisanomislakihanketta vastaan

Kallen äiti Elina Sorvali purskahtaa itkuun kotonaan Hattulassa. Kun sanoittaa arkeaan kehitysvammaisen pojan äitinä, elämä tulee jotenkin näkyvämmäksi. Elinan poika Kalle Heiskanen on kehitysvammainen lapsi, joka tarvitsee tukea vuorokauden ympäri.

Vakiotaksihakemus, vammaisuuden määritelmä, terapiatuki, kuljetushakemukset ja lääkekorvaukset. Vammaiseen lapseen liittyy paljon hakemuksia, päätöksiä ja valituksia. Kallen äitinä Elina hoitaa ne yksin. Kymmenvuotiaalla pojalla on lievä älyllinen kehitysvamma. Ympäristöä ymmärtääkseen hän tarvitsee aikuisen apua.

Kalle Heiskasen elämä muuttui syyskuussa kertaheitolla. Tutut taksit vaihtuivat uusiin kuskeihin ja outoihin autoihin. Nyt sekä taksit että kuljettajat vaihtuvat miltei päivittäin. Autoa odotetaan ja joskus se ei ole tullut lainkaan.

– Vuosien ajan meillä oli samat kuskit. He tiesivät, minne Kalle oli milloinkin menossa ja kenelle hänet voi jättää, kertoo Elina Sorvali.

Kehitysvammansa vuoksi Kalle kuormittuu herkästi. Hänelle muutoksista on seurannut univaikeuksia, ruokahaluttomuutta ja muita fysiologisia oireita.

– Hän kysyy jatkuvasti: Kuka tänään on kuski? Millaisella autolla tänään tullaan? Voidaanko minut viedä väärään paikkaan? Mitä minä sitten teen, jos joudun muualle kuin kotiin? kertoo Elina Sorvali.

Kun kaikki altistetaan kilpailulle

Kela-kyytien kilpailuttamisen jälkeen Suomeen jäi 11 taksivälityskeskusta. Ne vakuuttivat Kelalle kilpailutuksen yhteydessä selviytyvänsä Kela-kyytien hoidosta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kela on joutunut sakottamaan useita välittäjiä.

– Välityskeskusten kanssa tehdyissä sopimuksissa on sanktioitu esimerkiksi liian pitkät jonotusajat tai se, että kyydit eivät tule lainkaan, kertoo osaamiskeskuksen päällikkö Reija Jääskeläinen Kelasta.

Ajoittain olen miettinyt, onko yhteiskunnan kaikki peruspalvelut pakko altistaa markkinaehtoiselle kilpailulle Reija Jääskeläinen

Perheiden kannalta jatkuva huoli kyydeistä on kohtuuton. Missä vaiheessa Kela voi purkaa sopimuksen taksivälittäjän kanssa?

– Kilpailutus oli massiivinen. Sopimuksen purkaminen olisi näin isoissa hankinnoissa raskas järjestely. Seuraamme välityskeskusten toimintaa päivittäin ja yritämme kaikin keinoin saada tämän toimimaan, muotoilee Reija Jääskeläinen.

Sopimuksen irtisanomiseen on kuitenkin jouduttu turvautumaan Uudellamaalla.

Suomessa ajetaan päivittäin kymmenen tuhatta Kela-kyytiä. Vuosittain niitä kertyy 3,5 miljoonaa. Massiivisen uudistuksen jäljet näkyvät pitkään, sillä negatiivista palautetta kuljetuksista tulee Kelaan edelleen joka päivä.

– Ajoittain olen miettinyt, onko yhteiskunnan kaikki peruspalvelut pakko altistaa markkinaehtoiselle kilpailulle. Voitaisiinko ne turvata muuntasoisella sääntelyllä paremmin? Se on poliitikkojen asia miettiä, sanoo Reija Jääskeläinen Kelasta.

Äidin oli pakko hypätä rattiin itse

Kun uudistuksen kanssa oli eletty pari viikkoa, Elina Sorvali luovutti. Jonotus Tampereen aluetaksiin kesti kauan ja aikataulut kaatuivat päivä toisensa jälkeen. Oli pakko levätä ja kyyditä poikaa itse.

– Toki tilannetta on pahoiteltu, mutta sanottu myös: "En minä voi tässä nyt taksiksi muuttua". Yleensä en jää sanattomaksi, mutta se veti hiljaiseksi, sanoo Elina Sorvali.

Erityislasten kuljettamisessa pitäisi olla käytössä profiilit, joissa kerrotaan lapsen apuvälinetarpeista ja kyvystä matkustaa yksin. Profiilien teosta vastaa kunnan sosiaalityöntekijä. Elina Sorvali pelkää, että profiilien tiedot eivät ole lainkaan tavoittaneet kuljettajia.

Kalle saattaa vastata "kyllä" ymmärtämättä lainkaan mitä häneltä kysytään Elina Sorvali

– Kallen profiilissa kerrotaan, että hän on "saattaen vaihdettava" ja yhteystietoni, jos kuskille tulee epäselvyyksiä. Silti ongelmia on. Sain viestin, että keskuksen asiakaspalvelijat eivät pysty muokkaamaan profiilia, vaan ainoastaan heidän esimiehensä, kertoo Sorvali.

Tilanne on johtanut siihen, että kehitysvammaiselta pojalta kysytään omavastuuosuuksista, kotiosoitetta tai siitä, missä on koulun C- ovi.

– Kalle saattaa vastata "kyllä" ymmärtämättä lainkaan, mitä häneltä kysytään, kuvaa Sorvali.

Syyskuussa neljä perhettä teki aluehallintovirastolle kantelun Hattulan kunnasta. Elina Sorvali on mukana kantelussa, jonka mukaan kunta ei huolehtinut kuljetuspalveluiden lainmukaisuudesta.

– Kukaan ei ota tilanteesta vastuuta. Sekä Hattulan kunta että Tampereen aluetaksi levittelevät käsiään. Kuljetuspalvelut ovat pojalle myönnettyjä tukipalveluita. En kerta kaikkiaan suostu tähän, sanoo Elina Sorvali.

Taksikeskus: Alun ongelmat on nyt selätetty

Kela- ja sote-kyytien kilpailutuksen Kanta-Hämeessä voitti Taksi Tampere. Hallituksen puheenjohtaja Tero Kallio kertoo Kela-kyytien toimivan saatavuuden osalta hyvin. Alkuvaikeudet ovat Kallion mukaan pääosin ohi.

– Palautteet ja reklamaatiot hoidetaan viikon kuluessa. Palautteiden osalta olemme päässeet aikatauluun, mutta jonotusajoissa on ollut ajoittain ongelmia.

Profiileista Tero Kallio toteaa, ettei erityislapsia ole eritelty järjestelmään millään tavoin.

– Kaikki profiilit on tehty joko Kelan tai asiakkaan pyynnöstä. Alaikäisten kohdalla pyynnön on tultava lapsen huoltajalta kirjallisena.

Ministeriöt pompottelevat

Miksi Kela-kyydit piti ylipäätään kilpailuttaa? Kyyteihin liittyy usein ihmisten terveyteen, ikään tai elämäntilanteisiin liittyviä rajoitteita. Nyt vastuutahoa onkin vaikea löytää.

Liikenne- ja viestintäministeriö teki liikennekaarta eli nykyistä liikennepalvelulakia, joka katsoo liikennejärjestelmiä kokonaisuutena. Sen tavoite on tuottaa käyttäjilleen tehokkaita ja edullisia palveluita.

Hallitusneuvos Maija Ahokas liikenne- ja viestintäministeriöstä sanoo, että Kela-kyytien kilpailutus ei liity uudistettuun liikennepalvelulakiin. Liikennepalvelulaki ei ottanut kantaa kilpailutuksen tapaan tai aikatauluun, kertoo Ahokas.

Liikennepalvelulain muutos vaikutti kuitenkin merkittävästi Kela-kyytien järjestämiseen. Liikennepalvelulain muutos johti sairausvakuutuslain muutoksiiin. Vaikka laki ei sinänsä ohjeistanut kilpailuttamiseen, Kelan mukaan se oli pakko tehdä.

– Kilpailutus oli pakollinen, koska asetuksen säätämiseen liittyvä epävarmuus kesti pitkään ja lopulta sekin säädettiin vain määräajaksi, toteaa osaamiskeskuksen päällikkö Reija Jääskeläinen Kelasta.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan, että asiakkaan on valittava kilpailutuksen voittanut yrittäjä saadakseen kyydin pelkällä omavastuuosuudella. Matkakorvauksen tarkoituksena on turvata kansalaisten yhdenmukainen oikeus saada hoitoa asuinpaikasta riippumatta.

– Ilman kilpailutusta Kela-kyytien hinnat ja kustannukset olisivat karanneet käsistä. Jos sairausvakuutuslakia ei olisi muutettu, valtio ei olisi voinut ennakoida sairausvakuutuksen matkakorvausmenoja, sanoo hallitussihteeri Anu Kangasjärvi sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Suomen kunnista Keski-Pohjanmaan Halsualla ja Kittilässä harrastetaan eniten seksiä. Ilta-Sanomien kysely kertoo, että näissä kunnissa seksiä harrastetaan keskimäärin kolmesti viikossa. Kaikkiaan 223 kunnasta vähintään kymmenen vastaajaa kertoi seksimääränsä.

Kunnanjohtaja Jari Penttilän kysely itsessään yllätti. Mutta vain se.

– Lopputulos ei ollut yllätys, koska halsualaiset ovat kuulemma olleet aktiivisia ennenkin, virnistää Penttilä.

Aihe on sittemmin noussut esiin kahvipöytäkeskusteluissa joka päivä. Seksistä puhuminen on kunnassa silti yhtä "normaaleissa puitteissa".

– Kyllä sanoisin, että opiskelijapiireissä puhuttiin paljon enemmän.

Väestöliiton suuri Finsex-tutkimus kertoo, että seksikertojen määrää sopivana pitävien osuus on laskenut vuodesta 2007 ja on nyt alhaisimmillaan vuoden 1992 jälkeen. Miehistä enemmän yhdyntöjä halusi 59 prosenttia, naisista 45 prosenttia. Osuus on kasvanut 90-luvusta merkittävästi.

IS:n kyselyn tuoma julkisuus on ollut Halsualle ilmaista mainosta. Kunnanjohtaja Jari Penttilä toivoo, että harrastuneisuus näkyisi myös lapsiluvussa. Toistaiseksi suoraa yhteyttä ei ole näkynyt: kunnassa syntyy vuosittain kymmenisen lasta, ja tänä vuonna luku jää tuosta puoleen.

Toisaalta kyse on tuoreesta kyselystä.

– Sitten se näkyy ensi vuonna! ilahtuu Penttilä.

Halsua otti aikanaan ensimmäisenä kuntana Suomessa käyttöön oman lapsilahjan. Nykyään lapsi saa 3 000 euron tuen, tuhat euroa kerrallaan ensimmäisten vuosiensa aikana.

Tämä on viriili kunta: kaikki ovat iloisia ja aktiivisia. Miksei seksin suhteenkin?

Halsuan raitilla tuloksen yllätyksellisyys jakoi väkeä. Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että tiedosta on riittänyt iloa kunnan sisällä ja myönteistä julkisuutta sen ulkopuolella.

– Tuli hymy huuleen. Rupesin miettimään, että miten se on mahdollista, kun on niin pieni pitäjä.

Osa yllättyi jo siitä, että moni vastasi. Vastaukset on myös voitu heittää huumorilla, sanovat monet.

– Ehkä tilanne ei ole ihan noin viriili. Pitäisihän sen näkyä lapsiluvussakin.

– En olisi uskonut, että kunta pääsee sellaisille listoille. Elämästä täällä ei huomaisi moista.

Lastenvaunujen kanssa kulkeva äiti ei sen sijaan yllättynyt.

– Ei täällä muita harrastuksia ole.

Myös moni muu uskoo, että vastauksissa voi olla totuuden siemen.

– Tämä on viriili kunta: kaikki ovat iloisia ja aktiivisia. Miksei seksin suhteenkin?

– Eihän se yllätys ollut! Onhan se täällä ainakin tiedetty – muualla vain ei.