Katse kiinnittyy kuusenoksien vaalean vihreisiin päihin. Ne näyttävät aivan tavallisilta neulasilta, mutta ovat väriltään muita raikkaampia. Tuntumaltaan ne ovat melko pehmoisia – sellaisia, jotka eivät pistele kielellä.
Kuusenkerkkiä voi syödä sellaisenaan. Ne maistuvat aavistuksen suolaisilta.

Monelle kuusenkerkän maku on tutumpi makeammista herkuista, kuten siirapista ja kuohuviinistä. Iso osa suomalaista ei ole silti kuusenkerkistä kuullutkaan.
Poimijoista pulaa
Maailmalla kuusenkerkille riittäisi kysyntää. Nordic Herbsin toimitusjohtaja Petri Koivisto arvelee, että Suomen metsistä saisi niitä hetkessä myytyä 45 000 kiloa. Kuusenkerkkiä ei ole kuitenkaan ehditty kaupallistaa Suomessa kysynnän vaatimassa tahdissa.
Yksi merkittävimmistä esteistä on työntekijäpula. Suomalaisia on vaikea saada metsään urakoimaan.
Näppärä poimija tienaa tunnissa parikymppiä tai enemmänkin, mutta monella tienesti jää noin kymmeneen euroon. Kerkistä maksetaan poimijoille keskimäärin viisi euroa kilolta, puhtaana käteen.
– Olemme soittaneet satoja puheluita ja pitäneet kouluissa infotilaisuuksia, jotta saisimme metsään riittävästi poimijoita. Tuntuu kuitenkin siltä, että palkan pitäisi olla kymmeniä euroja tunnissa, jotta ihmiset lähtisivät mukaan, Koivisto toteaa.
Eläkeläiset työskentelevät nautiskellen
Viime viikolla siikaislaisessa metsässä huhki noin parikymmentä poimijaa. Heistä suurin osa oli maahanmuuttajia. Juuri muita ei metsään saatu.

Muutama eläkeläinen intoutui kuitenkin hakemaan itselleen lisätienestiä.
– Yritin saada kavereitakin mukaan, mutta he sanoivat, että siellä on liikaa hyttysiä ja homma on liian hidasta, Merikarvialta saapunut eläkeläinen Hilkka Viikilä kertoo.
Hän kertoo, että kerkät irtoavat kuusesta kätevästi, kun niitä vetää vähän alaspäin. Latvasta niitä ei saa poimia, eikä koko kuusta kyniä, jotta puu kasvaa seuraavanakin vuonna.
Viikilän kaulalla roikkuu kymmenen litran ämpäri. Kun molemmat kädet ovat vapaana, on kerkkien nyppiminen helpompaa. Ämpäri painaa täytenä noin kaksi kiloa. Viikilä poimii muutaman ämpärin päivässä. Hän ei ota paineita tahdista..
– Tykkään olla luonnossa, eikä minulla ole kiire mihinkään. Jonkin sortin kipinän tämä kerääminen on herättänyt ja meinaan tulla metsään uudestaankin.
Tämä on hyvä vaihtoehto sille, että makaisi vain illat televisiota katsellen. Kauko Ylikoski
Toinen rennosti ottava poimija on siikaislainen Kauko Ylikoski. Hän arvioi, että kaksi kiloa tunnissa on sopiva tahti eläkeläiselle. Silloin helle ei rasita liikaa ja hyttysiäkin ehtii väistellä.
Kuusenkerkät ovat Ylikoskelle uusi tuttavuus, mutta muilla metsän antimilla hän on hankkinut taskurahaa ennenkin.
– Lapsena jo aloitin puolukoilla ja nykyään minut löytää enimmäkseen hillasuolta. Tämä on hyvä vaihtoehto sille, että makaisi vain illat televisiota katsellen.
Metsä täynnä yrttejä
Eläkeläiset tuntevat Petri Koiviston mukaan metsän arvon ja antimet hyvin. Hän harmittelee, että nuoret ovat niistä jotenkin vieraantuneet. Metsä tarjoaisi paljon ilmaisia herkkuja ja ansaintamahdollisuuksia.
– Me voisimme luoda metsään työpaikkoja, mutta ihmisiä tarvitaan paljon. Vetoaisinkin suomalaisiin, että lähtekää liikkeelle, ettei tarvitse tuoda poimijoita ulkomailta. Jätetään rahat kotimaahan.

Tänä vuonna rahat jäävät monelta saamatta, sillä kuusenkerkät pysyvät pääosin metsässä. Koivisto toivoo, että muutaman vuoden kuluttua Suomen metsät olisi hyödynnetty huomattavasti paremmin. Kuusenkerkkien lisäksi kaupaksi kävisivät muun muassa koivunlehdet ja -mahla, kanervankukka, maitohorsma, mesiangervo ja vuohenputki.
– Metsässä on tuhansia kasveja ja aina tuntuu löytyvän joku uusi juttu. Meillä on maailman puhtaimmat metsäalueet ja vain murto-osa niiden herkuista kerätään talteen.
Vielä on matkaa siihen, että kaikki osaisivat hyödyntää yrttejä. Anna Nikkari
On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi kuusenkerkkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Suomalaiset ovat olleet yrttineuvoja Anna Nikkarin mukaan jossain määrin eksyksissä, mutta hän näkee edessä jo toivonpilkahduksia.
– Ihmiset osaavat käyttää sieniä ja marjoja, mutta yrtit ovat jääneet unholaan. Nyt kuitenkin näkyy uutta nousua. Yrttikurssit ovat kysyttyjä ja ihmiset haluavat oppia. Vielä on silti matkaa siihen, että kaikki osaisivat niitä hyödyntää.