Entinen jääkiekkoilija Toni Lydman, 39, muistaa jysäyksen edelleen hyvin. NHL:n läntisen konferenssin puolivälieräottelun toista erää oli pelattu vain hieman alle viisi minuuttia, kun puolustajana pelanneen Lydmanin päähän taklattiin täydellä voimalla.
Isku oli yksi Lydmanin 12 kautta kestäneen NHL-uran pahimpia. Taklauksen jälkeen hän yritti vielä nousta omin voimin ylös, mutta tasapainoa ei löytynyt ja puolustaja lysähti takaisin jäähän. Anaheim Ducksin ja Detroit Red Wingsin välinen ottelu jouduttiin jopa keskeyttämään hetkeksi.
– Minua ei ole ennen tarvinnut taluttaa kaukalosta ulos, mies muistelee nyt noin kolmen vuoden takaisia tapahtumia.
Jääkiekkoliiga NHL:ssä on tarkat käytännöt, mikäli pelaajan epäillään saaneen aivotärähdyksen. Lydmankin ohjattiin tilanteen jälkeen niin sanottuun hiljaiseen huoneeseen, jossa oireita alettiin heti kartoittaa ja tehdä testejä.
– Olin siinä aika kuutamolla ja juttelin samoja asioita pari kertaa. Näin minulle todettiin myöhemmin.
En ole edes ihan varma, montako aivotärähdystä minulla on ollut. Toni Lydman
Lydmanin pudotuspelit päättyivät taklauksesta aiheutuneeseen aivotärähdykseen. Jääkiekkoilija palasi perheineen kauden jälkeen takaisin Suomeen. Myöhemmin syksyllä hän ilmoitti ripustavansa luistimet naulaan.
– Jos se [aivotärähdys] olisi ollut ensimmäiseni, niin todennäköisesti peliura olisi jatkunut. En ole edes ihan varma, montako aivotärähdystä minulla on ollut, Lydman myöntää.
Aivotärähdys on tyypillinen vamma jääkiekossa
Lydmanin aivotärähdysten historia ei ole kovin poikkeuksellinen, sillä vamma on yleinen jääkiekkoilijoilla. On arvioitu, että NHL:n jokaisesta 30 joukkueesta löytyy pelaajia, jotka ovat kärsineet aivotärähdyksestä. Tutkimusten mukaan jääkiekkoilijoiden päähän kohdistuneista loukkaantumisista aivotärähdyksiä on melkein kolmasosa.
Jääkiekon kaltaisessa kontaktiurheilussa iskuilta ei voikaan täysin välttyä. Ja vaikka lajin raakuus on vuosien mittaan vähentynyt, niin Lydmanin mukaan ylilyöntejä sattuu NHL:ssä edelleen joka vuosi.
– Jääkiekkoa pelataan aika tunteella ja monille aggressiivisuus on iso osa peliä.
Jääkiekkoa pelataan aika tunteella ja monille aggressiivisuus on iso osa peliä. Toni Lydman
NHL-pelin kovuuden sai hiljattain tuta myös tulokaskauttaan pelaava Patrik Laine. Laitahyökkääjä Laine taklattiin viime viikolla niin voimakkaasti kumoon, että hän sai aivotärähdyksen. Lydmanin mukaan Laineen loukkaantumiseen johtaneessa taklauksessa oli mukana paljon huonoa onnea.
– Se oli ihan normaali tilanne ja hyvin ajoitettu taklaus, mutta huonoksi onneksi Laineen ja taklaajan kypärät osuivat yhteen.
Alkanut vuosi on tuonut myös muita murheellisia uutisia suomalaisille jääkiekkofaneille. Tammikuun alussa Liigaseura KalPa ilmoitti, että heidän puolustajansa Antti Halonen joutuu lopettamaan uransa viime vuonna sattuneen vakavan aivotärähdyksen vuoksi, joka edelleen haittaa hänen elämäänsä.
– Tämä Halosen tarina on paljon Lainetta synkempi, Lydman huokaa.
Vaikka valtaosa urheilijoista toipuu yksittäisestä aivotärähdyksestä oireettomaksi 7–10 vuorokaudessa, noin 10–15 prosenttia urheilijoista kärsii pitkittyneestä oireilusta aivotärähdyksen jälkeen. Suomessa aivotärähdyksen takia uransa lopettamaan joutuneita liigakiekkoilijoita on Halosen lisäksi ollut 2000-luvulla kuusi. Lydmanin mielestä yksikin tapaus on jo liikaa.
– Jos oireita jää normaaliin elämään, niin kyllähän se on lajille iso ongelma.
Vamma voi tulla ilman iskua päähän
Aivotärähdyksiin suhtaudutaan Lydmanin mielestä jääkiekkoyhteisöissä vakavasti. NHL:ssä käytäntöjä vammojen estämiseksi on jatkuvasti parannettu. Myös kotimaisessa Liigassa käytäntöjä on kehitetty ja peliolosuhteita parannettu turvallisemmiksi. Esimerkiksi loukkaantumisia ennaltaehkäisevät joustokaukalot tulivat Liigassa pakollisiksi kolme kautta sitten. Sillä on Lydmanin mielestä iso merkitys.
– Ennen vanhaan Liigassa oli aika kovat lasipleksit. Tuntui kuin olisi törmännyt seinään, sillä ne eivät joustaneet yhtään. Nyt on mukavampi katsoa peliä, kun laidat heiluvat taklauksen jälkeen.
Lydman muistuttaa, ettei pelivarusteita ja puitteita parantamalla saa estettyä kaikkia loukkaantumisia. Aivotärähdys voi tulla, vaikka isku ei edes osuisi pelaajan päähän.
– Kun nopea liike yhtäkkiä pysähtyy, niin aivot siellä pään sisällä voi heilahtaa ja kolahtaa kallon sisällä. Sitä ei kypärä estä.
Ei yksinkertaista ratkaisua
Lydmanin mielestä on ilmiselvää, ettei jääkiekosta koskaan voida karsia kaikkia aivotärähdyksiä. Niiden määrää pitäisi kuitenkin pystyä vähentämään. Lydmanin arveleen, että todennäköisesti tehokkain keino olisi kovemmat rangaistukset.
– Jos jollain päättyy törkeän taklauksen takia ura, ja taklaaja saa jäähyn lisäksi parin ottelun pelikiellon, niin ei se ihan tarpeeksi ole, hän pohtii.
Sellaiset rangaistukset sai myös Lydmanin viimeisen aivotärähdyksen päähän kohdistuneella taklauksellaan aiheuttanut Detroit Red Wingsin pelaaja Justin Abdelkader.
Vaikka suuremmat sanktiot voisivat vähentää rumia taklauksia, on jääkiekkoilijoilla Lydmanin mukaan kaukalossa myös suuri vastuu itsestään. Jäällä ollessa pitää tietää, missä muut pelaajat liikkuvat. Aina tosin sekään ei tee autuaaksi.
– Eihän sellaiseen voi varautua, jos toinen taklaa rumasti selkään.
Eihän sellaiseen voi varautua, jos toinen taklaa rumasti selkään. Toni Lydman
Lydman korostaa, että pelaajien on pakko pystyä luottamaan sääntöihin tai muuten kukaan ei enää hae kiekkoa päädystä. Lajin harrastajien onkin entisen puolustajan mukaan hyvä tiedostaa, ettei tälleiltä voi jääkiekossa välttyä.
– Peli on sen verran rajua, että ihan ilman vammoja ei pystytä pelaamaan. Aina sattuu ja tapahtuu, vaikka mentäisiin sääntöjen mukaan. Laineen tapaus on tästä hyvä esimerkki, Lydman linjaa.
Kasvokkain on juttusarja, jossa esitellään joka lauantai ajankohtaiseen teemaan liittyvä ihminen.