Reilu vuosi sitten 33-vuotiaan mikkeliläisen Heidi Hyytiäisen malja läikähti yli – hän väsyi olemaan yksinäinen ja surullinen. Heidi kyllästyi, turhautui ja lopulta sisuuntui yksinäisyyteensä. Hän tarttui härkää sarvista ja julkaisi Facebookissa avoimessa ryhmässä ilmoituksen, jossa peräänkuulutti ystäviä elämäänsä. Heidin avautuminen kiinnosti satoja tuhansia suomalaisia.
Ihmisten kiinnostuksen rohkaisemana Heidi perusti Facebookiin suljetun Yksinäiset yhteen -ryhmän, jossa on yli 5000 jäsentä. Lukuisten mediaesiintymisten seurauksena Heidi on ollut viimeisen vuoden ajan ihmisiin tutustumisen pyörteessä.
– Elämäni on muuttunut huomattavasti. Olen tavannut paljon ihmisiä ja vuosi on ollut todella rikas, Heidi sanoo.
Koska Heidi on työelämän ulkopuolella, hänellä on paljon vapaa-aikaa. Liikaa tarkalleen ottaen, sillä mahdollisuuksia itsekseen oleiluun on enemmän kuin tarpeeksi. Heidi viettää paljon aikaa sosiaalisessa mediassa ja viittaa kintaalla sille, että some-ystävyyttä arvostellaan pinnalliseksi.
– Joillekin on tosi iso juttu kirjoittaa jotakin seinälle tai osallistua keskusteluun, ja niistä pienistä teoistahan se sosiaalistuminen lähtee. Ei sosiaalisen elämän ole pakko tarkoittaa kahvittelua jonkun kanssa tai small talkia kauppajonossa.
"Yksinäinen ei kelpaa"
Ilmoitus sai median kiinnostumaan, ja pian Heidi puhui avoimesti omasta yksinäisyydestään radiossa, lehdissä ja televisiossa. Yksinäisyys on Heidin mielestä nyky-yhteiskunnassa tabu, joka leimaa ihmisen sosiaalisesti taidottomaksi ja kelvottomaksi kenenkään ystäväksi. Siitä huolimatta, että esimerkiksi A2-ohjelman kyselyn perusteella 26 prosenttia suomalaisista on kokenut olevansa yksinäinen.
– Sain mediamylläkän seurauksena yhteydenottoja lukemattomilta ihanilta ihmisiltä. Mutta oli myös sellaisia sukulaisia ja ihmisiä lähipiirissä, jotka loukkaantuivat ja kysyivät miksi puhun tuollaisia. Yksinäisyys tuntuu siltä, etten kelpaa kenellekään. Loukkaantuminen hämmensi, Heidi kertoo.
Yksinäisyys on omassa sisimmässä
Yksinäiset yhteen -ryhmän jäsenet ovat kiittäneet ryhmän rikastuttaneen elämäänsä ja antaneen elämään sosiaalista sisältöä. Heidi itse ei kuitenkaan ole löytänyt tosi ystävää, jonka kanssa voisi jakaa arjen ja puhua kaikesta.
– Tämä tilanne on vaan jotenkin todella vaikea, kun minulla on niin paljon vapaa-aikaa. Toisilla on työt ja perheet, eikä ole mahdollisuutta pitää yhteen ihmiseen niin paljon yhteyttä. Hyvän päivän tuttuja minulla on, ihania ihmisiä. Yksinäisyys on kuitenkin niin opittu ja sisääni kasvanut asia, että tunnen itseni vieläkin yksinäiseksi.
Heidi kertoo kuluneen vuoden opettaneen hänelle paljon ystävyydestä. Ystävystyminen ei katso ikää tai sosiaalista asemaa, Heidi toteaa.
– Ihmiset ovat tosi mielenkiintoisia ja ihania tulevat he mistä vain. Heille pitää vain antaa mahdollisuus, eikä pidä luovuttaa heti alkumetreillä. Tämän kokemuksen myötä olen tavannut upeita ihmisiä.
Nykyään Heidi tietää kenelle soittaa, kun haluaa lenkkikaverin tai kahviseuraa.
– Se on mieletön juttu, ja on ollut mieletön vuosi. Enää en koe olevani niin yksin ennen.
