Emeritusprofessori Juha Pentikäisen arkisto tuotiin tänään tiistaina Inariin ja se talletetaan pysyvästi Saamelaisarkistoon Inariin. Arkiston vastaanotti Saamelaisarkiston arkistonhoitaja Inker-Anni Linkola.
Juha Pentikäinen kertoo, että arkisto on syntynyt hänen elämänsä aikana.
– Se on kokoelma joka on syntynyt minun niin sanotun tutkijan tai oikeastaan koko elämän aikana. Olen ollut lapsuudesta saakka kiinnostunut menneistä asioista ja niinpä niitä sitten keräsin, kertoo Pentikäinen.
Paljon noitauskoa ja shamanismia
Pentikäisen isä oli pappina Ranttilassa ja Haapajärvellä. Hänen äitinsä puolella Torniojokilaaksossa Ruotsin rajalla, hän kiinnostui peräpohjalaisesta kulttuurista. Pentikäinen kertoo, että hänelle selvisi, että hänessä on saamelaisverta Mustan-suvusta, joka on noita Akameelin suku Sompiossa.
Juha Pentikäinen kertoo että arkistossa on paljon noitauskoa ja että arkisto on ainutlaatuinen museoaineistojen osalta.
– Siinä on erittäin paljon noitauskoa, shamanismia, että minä olen elämässäni tavannut varmaan viitisenkymmentä shamaania, noitaa tai parantajaa ja kun heidän kaikkien kanssa olen työskennellyt, niin olen sitten päässyt hyvin lähelle heitä, hän kertoo.
– Tämä on siinä mielessä ainutlaatuinen kokoelma näiden museoaineistojen osalta, joita on pari sataa esinettä. Mutta sitten siinä on hyvin paljon haastatteluja, minä uskoisin, että niitä on tuhansia tunteja. Aina olen nauhurin kanssa liikkunut ja videonauhurin kanssa, Pentikäinen muistelee.
Arkistossa on paljon erilaista materiaalia
Juha Pentikäisen arkistossa on paljon materiaalia Amerikan-, Kanadan-, Australian- ja Inkerinsuomalaisten kertomuksista ja hän on myös tavannut Amerikan mantereella saamelaisia ja meänkielenpuhujia.
Arkisto sisältää myös niin kutsutun Heidemanien kokoelman, joka on kahden papin kirjeenvaihtoa. Kokoelmassa on muutama tuhat kirjettä ja ne alkavat 1870-luvulta lähtien. Pentikäinen sai kokoelman 70-luvulla toiselta näistä papeista.
"Hienoa että arkisto pysyy yhtenä kokonaisuutena"
Emeritusprofessori Juha Pentikäinsen mielestä on hienoa että arkisto pysyy yhtenä kokonaisuutena ja että arkisto tulee Inariin.
– Kun ne nyt ovat yhdessä koossa, niin minusta on hienoa, että ne myös säilyvät yhtenä kokonaisuutena ja ovat sitten tutkijoiden käytettävissä. Sitä varten Inari, Sajos ja saamelaisarkisto on aivan erinomainen paikka tähän. Inarihan on minusta mainio paikka, sehän on aivan ainutlaatuinen siksi, että siellä puhutaan kolmea saamenkieltä, sanoo Pentikäinen.