Lappeenrannan Nuijamaan raja-asemalla oli tiistaina rajatarkastuksissa pieni tauko, kun suomalainen joulupukki ja venäläinen pakkasukko tervehtivät toisiaan Suomen ja Venäjän välisellä rajalla.

Rajakoira Hietanen päätti, että tauon aikana ei huilata. Koira tallusteli raja-asemarakennuksessa olevaan tarkastuskoppiin rajavartijan tuolille ja alkoi odotella passintarkastukseen tulevia matkustajia. Jopa koiran katse oli tismalleen oikeaan suuntaan.

– Hietanen käveli sinne ihan oma-alotteisesti, eikä kukaan sitä siihen asetellut, kertoo kuvan ottanut vanhempi rajavartija Kari Tiainen.

Rajakoira Hietanen on nuori uros ja vielä opettelee tulevaa ammattiaan. Koiran pääasiallinen tehtävä on partioida isäntänsä rajavartija Mika Laapaksen kanssa Suomen itärajalla.

Kaakkois-Suomen rajavartioston Twitter-tilillä rajakoira Hietasen kuva on saanut valtaisan suosion yli 300 tykkäyksellä.

– Luvassa voi olla kiireinen päivä, tai sitten saatatte juoda kahvia koko päivän, varoittelee etukäteen Kainuun soten ensihoidon päällikkö Jukka Angerman.

Kello on puoli kahdeksan aamulla. Kainuun keskussairaalan ensihoidon tiloissa on vielä hiljaista, vaikka väkeä alkaakin rauhallisesti saapua paikalle.

Nämä ihmiset työskentelevät ammatissa, jossa yhtään tehtävää ei voi suunnitella etukäteen, eikä kaikki ole aina niin kuin luulee. Lisähaasteen työpäivään tuovat myös Kainuun pitkät välimatkat.

Jos he tekevät yhden virheen, voi seurauksena olla menetetty ihmishenki.

Tänään ei onneksi menetetty ketään.

Rauhallinen aamu

Ensihoidon henkilökunta kokoontuu vuoron aluksi ensihoidon autohalliin vuoronvaihtoa varten. Hallittu puoliympyrä on kuin elokuvista, vaikka mitään suurempaa ilmoitettavaa ei johdolta kentälle olekaan.

Elokuvamaisesta ympäristöstä loikataan takaisin arkeen. Kahvihuoneessa kerätään työporukan lottorinkiin rahaa ja kahvia kuluu kuin ylioppilasjuhlissa. Varovaista ja kahvintuoksuista naurua sekoittuu hiljaiseen ilmatilaan.

Välillä rajuksi yltyvä huumori on erittäin tärkeä työkalu ensihoidossa.

– Huumorilla on tärkeä rooli tässä työssä, tapahtuu se sitten työparin tai muun henkilökunnan kanssa. Kun työ on niin raskasta, niin on tärkeää aina hetkeksi päästää irti, ensihoitaja Heikki Polojärvi kertoo.

Ilmeisesti näin vakavaa työtä tekevän hoitajan pitäisi olla jatkuvasti vakava. Tarja Matilainen

Joskus ambulanssissa hymyilevälle hoitajalle on tullut negatiivista palautetta.

– Ilmeisesti näin vakavaa työtä tekevän hoitajan pitäisi olla jatkuvasti vakava, toteaa Polojärven työpari Tarja Matilainen.

Perinteisesti aamulla oltaisiin jo tässä vaiheessa päästy liikkeelle. Kainuu on kuitenkin tänään rauhallinen. Liekö lähestyvä joulu rauhoittanut koko maakunnan?

Toisaalta rauhallisuus ei ole paha asia. Kun tällä kaksikolla on töitä, jossain on hätä.

Linjastolta tositoimiin

Kun päivä on rauhallinen, on aikaa hoitaa valmisteluja ja työhyvinvointia kuntoon.

Ensin tarkistetaan luonnollisesti, että ambulanssi on kunnossa. Tarja Matilainen ja Heikki Polojärvi käyvät läpi tarkasti jokaisen yksityiskohdan ja täydentävät uupuvat osat ja varastot.

Taukohuoneessa järjestetään pitkä palaveri, jossa puidaan koko osaston hyvinvointia ja käytännön asioita. Tiivistettynä voi sanoa, että palaveri on kuin missä tahansa muussakin työpaikassa. Epäkohdista huomautetaan ja keskustelua käydään aktiivisesti.

Kellon lähestyessä jo puolta päivää, aletaan ensihoidossa jo tarkkailla lounaslistoja ympäri Kajaania. Lounaalle lähdetään rennossa tunnelmassa.

Lounaspaikassa on tarjolla hyvät eväät pitkän työvuoron ensimmäiselle evästauolle. Koko päivän kestävä vuoroon sisältyvät myös tauot levolle, vaikka juuri nyt näyttää siltä, ettei päätä tarvitse laskea tyynyyn ainakaan seuraavien kymmenen tunnin aikana.

Pian tähän kuitenkin tulee muutos, sillä samalla hetkellä kun Polojärvi ja Matilainen ovat lastaamassa lounasta, alkavat molempien Virve-puhelimet laulaa.

Hälytys.

Luotettava kaveri

Ensihoidossa ei toimita vakituisilla työpareilla koko työuraa. Heikki Polojärvi ja Tarja Matilainen ovat nyt työskennelleet muutaman kuukauden ajan samassa vuorossa, mutta vaihtelevuutta työparien suhteen on.

– Paikat vaihtelevat paljon. Käymme välillä tekemässä vuoroja muuallakin maakunnassa, Polojärvi kertoo.

Kaksikko kuitenkin tuntee toisensa hyvin.

– Omaan työpariin pitää pystyä luottamaan, se on tärkeintä kun kentällä kahdestaan mennään, Polojärvi kertoo.

Matilainen nostaa työparistaan ensihoitajan tärkeimpiä piirteitä.

– Heikki on rauhallinen ja luotettava. Pystyn luottamaan siihen, että kun olemme kentällä, että hän ei hätäänny missään tilanteessa, vaan pystyy pitämään itsensä kasassa, Matilainen kuvailee.

Puheeksi nousevat myös Polojärven ajotaidot, kun ambulanssin vauhti nousee vilkkujen syttyessä.

– Ei tarvitse pistää turvavyötä tiukemmalle, vaan Heikki osaa liikkua turvallisesti ja vauhdikkaasti, Matilainen toteaa naurahtaen.

Kiireetöntä

Päivän teeman mukaisesti, myös ensimmäinen tehtävä osoittautuu kiireettömäksi. Muutaman kilometrin päässä Kajaanista kohti pohjoista on sattunut rekan ja henkilöauton peräänajo.

Viranomaisia on jo paikalla kun ambulanssi kaartaa onnettomuuspaikalle. Poliisi jututtaa henkilöautonkuljettajaa. Kolarin kohteena ollut auto on vähän matkan päässä ilman suurempia vaurioita. Takakontti on saanut ison kuopan, mutta auto vaikuttaa olevan ajokunnossa, kuten myös kuljettajakin.

Tehtävä osoittautuu helpoksi. Ensihoito varmistaa henkilöautonkuljettajan hyvinvoinnin ja pääsee palaamaan pian takaisin lounaspaikkaan jatkamaan ruokailua.

Joskus asiat eivät kuitenkaan kulje näin sulavasti, ja asioista saattaa muodostua traumaattinenkin kokemus.

Kokemukset elämästä ja kuolemasta

– Kyllä kaikista raskain keikka on aina nuoren ihmisen kuolema, Tarja Matilainen kertoo mietteliäänä ja jatkaa.

– Varsinkin jos kyseessä on tehtävä, jossa pelastettavana on lapsi, joka voi olla vaikeasti vammautunut tai haavoittunut. Silloin ei hoideta pelkästään lasta, vaan myös vanhempia.

Kun viesti tällaisesta tehtävästä ilmoitetaan, nostaa se pakostakin sykettä.

– Yksi tähän vaikuttava tekijä on varmasti se, että tällaiset tehtävät ovat todella harvinaisia täällä Kainuussa. Sanotaanko, että jos yhdellä ensihoitajalla on saman vuoden aikana kahdesta kolmeen lapsitehtävää, on hänellä käynyt mahdottoman huono tuuri, Heikki Polojärvi jatkaa.

Vanhusten kanssa pitäisi olla vielä kun pystyy. Heikki Polojärvi

Ikääntyvä Kainuu näkyy Kajaanissa pääosin päivystävälle kaksikolle.

– Noin 90 prosenttia keikoistamme liittyy ikäihmisiin, Polojärvi arvelee.

Yksinäisyys on läsnä kun hätäkeskukseen soitetaan.

Polojärvi on huolissaan iäkkäämmän Kainuun puolesta. Usein ensihoidon potilaiden kotona ei ole ketään muuta kuin vanhus.

– Täällä vanhukset ovat harmittavan yksin. Yksinäisyydestä seuraa se, että meille soitetaan kun ei ole ketään muuta kenelle voisi puhua, Polojärvi toteaa.

– Vanhusten kanssa pitäisi olla vielä kun pystyy. Olla lähellä ja läsnä.

Kainuun soten ensihoidossa onkin pyritty vähentämään yksinäisten ikäihmisten hoitotehtäviä yhden hoitajan ensihoitoyksiköllä.

"Porukalla tehdään ja puretaan"

Kriisityö on osa ensihoidon ryhmähengen ylläpitämistä.

– Viime vuosina työhyvinvointi on mennyt mielestäni parempaan suuntaan. Jos tulee rankka keikka, niin kerätään porukkaa kasaan ja pidetään defusing-palaveri jossa kaikki saavat purkaa tunteensa, Heikki Polojärvi kuvailee.

– Kun yhdessä tehdään, niin yhdessä myös puretaan. Silloin ei toivottavasti jäisi enää mitään kummittelemaan kun kotiin lähtee, Polojärvi jatkaa.

Tarja Matilainen muistelee, että uran alkuvaiheissa oli haastavaa päästää irti rankoista keikoista.

– Kyllä sitä huomasi usein miettivänsä, että olisiko voinut tehdä jotain eri tavalla. Se oli varmasti silloin vielä kokemattomuutta, Matilainen kertoo.

Kokemus on paras purkukeino, mutta apua löytyy vielä ensihoidon ulkopuoleltakin.

– Kyllä niitä raskaita aiheita voidaan käsitellä vielä vapaa-ajallakin, jos työkavereiden kanssa rentoudutaan. Viimeistään silloin kummituksista pääsee eroon, Polojärvi kertoo.

Olosuhteet muuttuvat

Työpäivä jatkuu. Ensihoitajat Heikki Polojärvi ja Tarja Matilainen saavat tukipyynnön siirtyä paikkaamaan Sotkamon ja Kuhmon vajaata miehitystä. Kahvit napataan mukaan ja auton nokka käännetään kohti itää.

Matkalla kuitenkin kaikki muuttuu. Puhelimeen tulee ilmoitus kiireellisestä tehtävästä: Kajaanissa iäkäs henkilö on alustavien tietojen mukaan ollut kaatuneena kotonaan kaksi päivää.

Auton vauhti kasvaa ja sireeni huutaa tasaiseen tahtiin.

Paikalle saavutaan nopeasti. Kaatuneen omaiset ovat vastaanottamassa ambulanssia. Huoli näkyy omaisten kasvoista ja olemuksesta.

Ensihoito alkaa, kun hoitohenkilökunta saa siirrettyä asunnon eteisessä olevan jääkaapin pois edestään. Jääkaapin ovi on vuosien käytössä löystynyt ja pamahtaa suoraan Matilaista päähän, mutta se ei tehtävän jatkamista haittaa.

Miehen hengitys on raskasta, mutta hän vaikuttaa olevan pääosin kunnossa. Liikkuminen tekee kuitenkin kipeää. Autosta haetaan paarit ja mies nostetaan omaisten avustamana ambulanssin kyytiin.

Polojärvi ja Matilainen kertovat omaisille milloin kaatunutta pääsee katsomaan päivystykseen. Tämä on tärkeä osa omaisten hoitoa, on kyseessä sitten pieni lapsi tai iäkkäämpi ihminen.

"Kyllä siinä sanattomaksi jäi"

Aina omaisten huomioiminen ei ole helppoa.

– Oli tehtävä, jossa neljän lapsen isä oli kuollut. Hän oli samanikäinen kaveri kuin minä. Yritimme elvyttää häntä ja tehdä kaiken hänen pelastamisekseen, mutta mitään ei ollut tehtävissä, Heikki Polojärvi muistelee.

Polojärvi alkoi kirjoittaa kuljetukseen liittyviä tietoja ylös, kun edesmenneen kaksi lasta astelivat hänen vierellensä ja istuivat syliin.

– He kysyivät minulta: mihin isi on mennyt?

Kysymys veti miehen hiljaiseksi, mutta samalla hän tajusi ettei vastausta voinut kaunistella.

– Sanoin vain, että isä on kuollut. Ei siinä oikein muuta voinut ja osannut sanoa, Polojärvi kertoo.

Ambulanssista kioskiin ja takaisin

Heikki Polojärven ura ensihoidossa alkoi jo vuosia sitten. Ensihoitajan työ on ollut miehelle sydäntä lähellä, vaikka aina ei ole tuntunutkaan siltä.

– Jossain vaiheessa mietin, olisiko elämässä muutakin kuin ensihoito. Päädyin hakeutumaan R-kioskin yrittäjäksi ja sitä tulikin tehtyä kolme vuotta, Polojärvi kertoo.

Veri veti kuitenkin takaisin entiseen ammattiin.

– Tässä työssä parasta on arvaamattomuus. Koskaan ei tiedä, millainen päivä on tulossa, Polojärvi jatkaa.

Tarja Matilainen on työskennellyt ensihoidossa pian 17 vuotta.

– Koskaahan et voi keikkaa ajaa etukäteen. Täytyy lähteä sillä ajatuksella, että on puhdas paperi, jota täytetään sen mukaan, miten keikka etenee, Matilainen sanoo.

Yhtä kyytiä vietetty työura on katkennut vain äitiyslomaan ja koulutuksen edistämiseen. Matilainen kokeekin, että opiskelu on antanut hänelle täysin uusia työkaluja laadukaan hoitotyön ylläpitämiseen.

– Jotkut sanovat, että tieto lisää tuskaa, mutta ei se niin mene. Tieto päinvastoin vähentää tuskaa, Matilainen kuvailee.

Havainnot ja arviointi

Ambulanssi matkaa kohti päivystystä kaatunut mukanaan. Heikki Polojärvi siirtyy auton takaosaan, Tarja Matilainen hoitaa ajamisen.

Jos keikalle tultiin kiireellä, nyt voidaan jo hieman vähentää vauhtia. Polojärvi keskustelee kaatuneen kanssa ja yrittää selvittää erilaisten kysymysten kautta aikaa, jonka potilas on viettänyt lattialla.

Takaosassa meteli on hetkittäin suurta, joten kysymysten on oltava suoria ja tarkkoja.

– Vieläkö kessu maistuu? Polojärvi kysyy hiljaisuuden keskeltä.

Hän oli havainnoinut asunnosta tuhkakupin eteisestä.

– Ookko tänää ehtinyt käymään vielä tupakilla? Polojärvi jatkaa.

Kaatunut ei muista käyneensä. Polojärvi jatkaa utelemalla kellonaikaa, mutta aihe menee potilaalta hiukan ohi. Potilas kuitenkin tiedostaa olevansa ambulanssissa, joten jotain aavistuksia ympärillä kulkevasta maailmasta on.

Matka kohti Kainuun keskussairaalaa on tällä kertaa lyhyt, mutta Kainuussa matkatkin voivat venähtää valtaviksi. Silloin ensihoitajan roolissa alkaa kovien päätösten tekeminen.

Yllätyksenä lapsi

Tarja Matilainen muistelee kertaa, kun he saivat epäselvän, mutta kiireellisen sairaankuljetuspyynnön. Kyytiin tuli nainen, jota lähdettiin kuljettamaan kohti sairaalaa. Yhtäkkiä epäselvä kuljetuspyyntö saikin selvyyden.

Nainen oli viimeisillään raskaana ja synnytys oli käynnistynyt.

– Oman puolensa tähän tehtävään antoivat kielelliset ongelmat. Meillä ei ollut naisen kanssa lainkaan yhteistä kieltä, Matilainen kertoo.

Tilanne pakotti ensihoitajan siirtymään kätilön tehtäviin. Matilainen muistelee juuri tämän tehtävän olevan yksi hänen uransa ikimuistoisimmista.

– Lapsi syntyi terveenä ja voi hyvin, Matilainen toteaa hymyillen.

– Tehtäviä ei voi kirjoittaa etukäteen, vaan jokainen on aina oma tapauksensa, hän jatkaa.

Yöllä ne tapahtumat vasta alkavat

Kaatunut potilas toimitettiin päivystykseen, joten ensihoitajien Heikki Polojärven ja Tarja Matilaisen oli hyvä hetki palata takaisin ensihoidon omiin tiloihin puhdistamaan autoa.

Kun auton hoitotyöt on tehty, löytyy hyvä hetki hengähtää nopeasti taukohuoneessa. Lähestyvän joulun kunniaksi pöytä on täynnä joulutorttuja ja kahvi on tuoretta.

Koko vuorokauden kestävästä vuorosta on mennyt vain pieni osa. Viimeinen viikonloppu ennen jouluaattoa vaikuttaisi alkavan hyvin rauhallisissa tunnelmissa.

– On kyllä ollut rauhallista. Aamulla aavistelin, että tällaisella säällä tapahtuisi varmasti liikenneonnettomuuksia, mutta onneksi näin ei ole käynyt, Polojärvi toteaa.

Ilta alkaa pimetä. Polojärvi ja Matikainen arvelevat illan tuovan huomattavasti enemmän kyytiläisiä kuin aamu, sillä illan pitäisi olla vilkkain pikkujoulu-päivä.

– Eiköhän sieltä tule sään tarjoamien olosuhteiden, tai virvoitusjuomien aiheuttamia kaatumisia ainakin muutama, Polojärvi veikkaa naurahtaen.

Kaksikon mielestä parasta heidän työssään on vaihtelevuus, jota tämä aamupäivä on edustanut parhaimmillaan.

– Koskaan ei voi tietää mitä vuorossa tulee tapahtumaan, Polojärvi tiivistää.

Matilainen nyökkää ja korostaa heidän työnsä monipuolisuutta.

– Ambulanssi on tavallaan liikkuva konttori, sen avulla pääsee poistumaan sisältä ja tekemään töitä ulkona, Matilainen jatkaa.

Ihmisten tapaaminen on avannut maailmaa.

– Tehtävissä tapaa erilaisia ja erinäköisiä ihmisiä, se on tässä se mukava puoli, Matilainen toteaa hymyillen.

Poliisi ei ole toistaiseksi alkanut vielä tutkia aineistoa, jonka se takavarikoi Helsingin Sanomien toimittajan kotoa viime sunnuntaina. Asunnosta takavarikoitiin muun muassa tietokone ja puhelimia sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli julkaissut Puolustusvoimien Viestikoekeskusta koskevan jutun.

Kotietsintä sai alkunsa, kun Helsingin Sanomien toimittaja oli pyrkinyt tuhoamaan tietokonettaan vasaralla ja joutui soittamaan paikalla palokunnan. Paikalle tuli myös poliisipartio. Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja määräsi välittömällä kiireellisyysperusteella asuntoon erityisen kotietsinnän.

Kotietsinnällä takavarikoidut tavarat laitettiin sinettipusseihin ja vietiin poliisin tiloihin. Tekniset tallennusalustat, kuten tietokoneet ja puhelimet kopioidaan teknisten tutkijoiden toimesta luettavaan muotoon.

Toinen tutkinnanjohtajista, rikostarkastaja Janne Järvinen keskusrikospoliisista kertoo, että seuraavaksi poliisi sopii aineiston läpikäymisestä erikseen määrätyn etsintävaltuutetun kanssa. Etsintävaltuutettu on käytännössä asianajaja tai julkinen oikeusavustaja. Koska etsintä määrättiin kiireellisenä tutkinnanjohtajan määräyksellä, myös etsintävaltuutetun määräsi poliisi. Etsintävaltuutetun tehtävä on käytännössä huolehtia siitä, että esimerkiksi lähdesuojan alainen tieto ei esitutkinnassa vaarannu.

– Aineistoa tutkitaan yhdessä etsintävaltuutetun kanssa sovittavalla tavalla, Järvinen sanoo.

Poliisi voi nähdä aineiston, mutta ei välttämättä hyödyntää sitä

Jos etsintävaltuutettu ja poliisin tutkinnanjohtaja ovat erimielisiä siitä, voidaanko aineistoa hyödyntää tutkinnassa vai ei, aineisto sinetöidään ja hyödyntämiskieltokysymys viedään tarvittaessa käräjäoikeuden arvioitavaksi.

– Tutkinnanjohtajan tulee lähtökohtaisesti myös pystyä tutustumaan aineistoon, jotta hän ylipäätään voi muodostaa oman näkökannan siitä, kohdistuuko tiettyyn asiaan tai tietoon esimerkiksi hyödyntämis- tai todistamiskieltoa. Normaalissa kotietsinnässä ja takavarikkotilanteessa poliisi tekee tästä arvion virkavastuulla ilman etsintävaltuutettua, Järvinen sanoo.

Poliisi voi siis mahdollisesti nähdä aineiston, mutta se ei tarkoita sitä, että poliisi voisi sitä hyödyntää. Järvisen mukaan tutkinnanjohtaja voi toisaalta myös luottaa valtuutetun arvioon myös aineistoa näkemättä.

Millä perusteilla etsintävaltuutetun henkilöllisyyttä ei sitten voida kertoa julkisuuteen?

– Sitä ei kerrota tässä vielä. Etsintävaltuutettuhan ei voisi kommentoidakaan tätä asiaa. Hän on puolueeton toimija siinä epäillyn ja esitutkintaviranomaisen välissä, Järvinen sanoo.

Lue myös:

Salaisia asiakirjoja, vasaroitu kiintolevy ja kotietsintä – Lue tästä Viestikoekeskus-kohun käänteet

Erittäin salaisia puolustusvoimien papereita vuoti lehdistöön – viidestä varotoimesta huolimatta

Journalismin tutkija pelkää asiakirjojen julkisuuden kaventuvan entisestään – "Muualla kerrotaan asioita, joita Suomessakin pitäisi"

Jukka Sinnemäellä on erityisen lämpimät muistot omasta, jo edesmenneestä opettajastaan Leksasta.

– Hän oli minulle suuri esimerkki ja esikuva. Äidillekin sanoin, että haaveilen Leksan ammatista.

Sinnemäki kuvailee opettajaansa aidoksi, isoksi persoonaksi, joka tuli positiivisella tavalla lähelle.

– Leksa kuljeskeli luokassa ja istui joskus pulpetille. Hän otti meidät henkilökohtaisesti, sanoo Sinnemäki.

Parkanon urheilutalo kiinnosti lukiovuosina Sinnemäkeä koulukirjoja enemmän, mutta sittemmin hän seurasi Leksan jalanjälkiä.

Sinnemäki valittiin vastikään 50 finalistin joukkoon kansainvälisen Varkey-säätiön Global Teacher Prize -opetuspalkinnon saajaksi.

Minulla on ollut mahdollisuus ottaa riskejä, kokeilla, epäonnistua ja sitä kautta päästä uusiin onnistumisiin. Jukka Sinnemäki

Ehdokkaat seulottiin 173 maasta ja lähes 40 000 ehdotuksen joukosta. Palkintoa on nimitetty opetusalan Nobeliksi.

Sinnemäki opettaa matematiikkaa Jyväskylän kristillisessä koulussa.

Opettajan uraa on takana jo parikymmentä vuotta. Ammattitaito on karttunut työn ohella opintojen ja tutkimustyön myötä.

Hän on kehittänyt opetukseen uuden menetelmän, jossa aiheita ja teemoja opetetaan kouluvuoden aikana kaksi tai kolme kertaa lyhyinä rupeamina.

Sinnemäki on pyrkinyt lisäämään myös lasten ymmärrystä hyvinvoinnista: liikunnasta, säännöllisistä nukkumaanmenoajoista ja hyvistä ihmissuhteista.

Käytännössä jaksamista on voinut seurata muun muassa aktiivisuusrannekkeista.

Pointti ei ole se, että opetuksesta tehdään sirkusta tuomalla härveleitä luokkaan, jotta lapset innostuisivat. Jukka Sinnemäki

– Ehdokkuus tuli yllätyksenä ja tuntuu käsittämättömältä. Minua ehdotti Piia Parviainen Jyväskylän yliopistosta. Hän on ollut Qatarissa kansainvälisessä koulussa apulaisrehtorina ja tavannut Maarit Rossin, joka oli ehdolla vuonna 2016, kertoo Sinnemäki muutamia päiviä huippupalkinnon ehdokkuutta sulateltuaan.

Sinnemäki pitää opetuksensa kulmakivenä, että oppimista ylipäätään tapahtuu – sitä että oppilaat innostuvat tekemään töitä pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti.

Matematiikan opettaja siteeraa mielellään edesmenneen urheilulääkäri Aki Hintsan slogania "Menestys syntyy hyvinvoinnin sivutuotteena."

Luokassa huomiota herättävät monenlaiset liikuntavälineet, joista tuorein tulokas on juoksumatto.

– Pointti ei ole se, että opetuksesta tehdään sirkusta tuomalla luokkaan härveleitä, jotta lapset innostuisivat. Kun motivaatio on korkealla, oppilaat saavat enemmän vastuuta ja ottavat haltuun omaa tonttiaan.

Matematiikka ei perustu Sinnemäen mukaan muistamiseen, vaan paremminkin ymmärtämiseen.

Tavoite on kasvattaa lapsista myös itsenäisiä tiedonhankkijoita ja kannustaa heitä tekemään omia innovatiivisia ratkaisuja.

– Teemme monenlaisia juttuja ja niin monella tavalla, että lapsen ymmärtäminen aukeaisi. Olen aina läsnä opettajan, auttajan ja ohjaajan roolissa, mutta lapsi saa melko vapaasti toimia luokassa.

Arvostaminen on asenne ja kohtaaminen on taito. Vaikka olisi minkälaisia härpäkkeitä käytössä, niin nämä eivät tule muuttumaan. Jukka Sinnemäki

Keskiverto matematiikan tunnilla ehkä puolet oppilaista käy pari kolme kertaa välillä roikkumassa, vetämässä leukoja, vähän venyttelemässä ja palaavat sitten takaisin paikalleen häiritsemättä muita.

Oppimistulokset ovat parantuneet selvästi. Matematiikassa petraus on ollut keskimäärin puolitoista numeroa.

– Kyse ei välttämättä ole vain uusista pedagogisista ratkaisuista, vaan olemme satsanneet kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Työyhteisö on iloinnut onnistumisista ja tukenut.

– Minulla on ollut mahdollisuus ottaa riskejä, kokeilla, epäonnistua ja sitä kautta päästä uusiin onnistumisiin. On ollut turvallinen olo kokeilla.

Sinnemäen kokeilunhalu kumpuaa tietynlaisesta turhautumisesta.

Suomalaista koululaitosta on ansaitusti kehuttu ja pidetty hyvänä, mutta puheet kohtaamattomuudesta ovat saaneet toimimaan.

– Olen kuullut tarinoita, ettei oppilasta ole tavoitettu, eikä päästy heidän maailmaansa, eikä kaivamaan heidän potentiaaliaan esiin. Ajattelen, että pitää kokeilla milloin mitäkin tämän saavuttamiseksi. Matkan varrella olen perehtynyt laajalti tutkimustuloksiin.

Yksinkertaisimmat jutut ovat yleensä tehokkaimpia.

– Kun oppilailla on hyvä meininki ja vanhemmat saatu mukaan, niin kyllä siitä tiivistä yhteistyöstä paras kiitos yleensä tulee. En niinkään lasten ja nuorten koetuloksia muistele, vaan ihmissuhde on se, joka tekee syvemmän jäljen.

Yhteiskunta ympärillä muuttuu nopeasti: oppilaiden elämäntilanteet, teknologian kehitys, uudet opetusmenetelmät ynnä muut. Tämä haastaa meitä kokoa ajan. Jukka Sinnemäki

Maailman myllerrykset haastavat kouluakin. Tulevaisuuden suhteen Sinnemäki peräänkuuluttaa valppautta ja ajan hermolla pysymistä.

– Yhteiskunta ympärillä muuttuu nopeasti: oppilaiden elämäntilanteet, teknologian kehitys, uudet opetusmentelmät ynnä muut haastavat meitä koko ajan miettimään, mikä on oma roolini ja miten pystyn tukemaan oppilaita parhaiten.

Kehityksen kilpajuoksussa ei Sinnemäen mielestä saisi unohtaa pysyviä arvoja. Teknologiaa tarvitaan, mutta se ei saa ajaa ihmisyyden edelle.

– Voisi sanoa, että arvostaminen on asenne ja kohtaaminen on taito. Vaikka meillä olisi minkälaisia härpäkkeitä käytössä, niin tämä ei tule muuttumaan. Miten ihminen arvostaa itseään ja toisia, tämän merkitys tulee varmasti vain kasvamaan, arvioi Sinnemäki.

Oman opettajansa Leksan huippupalkinnon tavoittelija muistaa ennen kaikkea siitä, että tämä otti oppilaat henkilökohtaisesti.

Itse Sinnemäki haluaisi tulla muistetuksi opettajana, joka on ollut tasapuolinen, välittävä ja halunnut kulkea oppilaan kassa matkan, jonka aikana on tehty yhdessä töitä.

– Minua kiinnostaa aina kysellä oppilailta, mitä heille kuuluu. Koen tärkeäksi, että voisimme yhdessä jakaa tätä elämää, summaa Sinnemäki.

40–50-vuotiaana mies on saanut palkankorotuksensa, hän pystyy tekemään täyttä työviikkoa, eikä hän vielä sairasta.

Siitä syystä suomalaisista suurimmat ansiot ovat yksityisellä sektorilla työskentelevillä nelikymppisillä miehillä, keskimäärin 4 000 euroa kuukaudessa, Eläketurvakeskus kertoo. Saman ikäisillä naisilla ansiot ovat runsaat tuhat euroa pienemmät.

Palkkakehitys riippuu alasta. Yleensä ansiot alkavat pienentyä työuran puolivälin tienoilla, mutta esimerkiksi asiantuntija-ammateissa tulot voivat kasvaa työuran loppuun saakka.

– Mutta rakennusalalla vaikkapa muurarimiesten työkyky on parhaimmillaan 25–35 ikävuoteen asti. Sen jälkeen he eivät yleisesti ottaen pysty painamaan urakkaa samaa tahtia, vaikka ei varsinaisia sairauksia olisikaan, Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Jari Kannisto selittää.

Kaikki ansiot mukana ensimmäistä kertaa

Eläketurvakeskus julkisti torstaina ensimmäistä kertaa palkkavertailun, jossa ovat mukana suomalaisten kaikki ansiotulot viime vuodelta: niin osa-aikaisesta työstä maksetut tuntipalkat kuin tulospalkkiot ja luontoisedutkin. Mukana ovat siis kaikki mahdolliset ansiot, jotka kartuttavat eläkettä – lukuunottamatta yrittäjien ja maanviljelijöiden tuloja.

Keskimääräinen palkka oli uuden tilaston mukaan 2 860 euroa viime vuonna. Mediaani eli keskimmäinen kuukausipalkka oli 2 610 euroa.

Tähän asti palkkavertailuissa on käytetty lähinnä Tilastokeskuksen palkkarakennetilastoa. Se kertoo vain kokoaikatyötä tekevien ansioista, jotka olivat viime vuonna 3 370 euroa kuukaudessa. Kokoaikatyöläisten mediaanipalkka taas oli Tilastokeskuksen mukaan kolme tuhatta euroa.

Naiset hoitavat lapset ja tekevät osa-aikatyötä

Eläketurvakeskuksen tilastossa naisten keskiansio 2 470 euroa oli neljänneksen pienempi kuin miesten keskiansio 3 260 euroa. Nainen ansaitsee siis 76 prosenttia miehen palkasta eli hänen "euronsa" on 76 senttiä.

Yleensä naisten euroa on laskettu Tilastokeskuksen luvuista, joiden mukaan se on nyt 84 senttiä.

Naisten ja miesten välinen suurempi palkkaero Eläketurvakeskuksen vertailussa selittyy muun muassa naisten pitämillä perhevapailla ja sillä, että he tekevät paljon osa-aikaista ja määräaikaista työtä.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Merja Kauhasen mukaan kaikista osa-aikaisista työntekijöistä naisten osuus on 70 prosenttia ja määräaikaisista 60 prosenttia.

Naiset työskentelevät myös huonommin palkatuilla aloilla. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan naisten euro on 97 senttiä, kun vertaillaan täsmälleen samasta työstä saatua palkkaa.

Mitä parempi palkka, sitä suurempi palkkaero

Kaikkein vähiten tienaavat työuraansa aloittelevat naiset.

Palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat selvät kaikissa tuloluokissa. Ero vain kasvaa mitä suuremmista palkoista on kyse.

Eron leveneminen palkkojen kasvaessa näkyy ylläolevassa grafiikassa, jossa palkansaajat on jaettu kymmeneen ryhmään kaikkein pienipalkkaisimmista suuripalkkaisiin.

Naiset pääsevät korkeimpaan tulokymmenykseen jo 4 200 euron kuukausituloilla. Miehillä eniten ansaitsevien joukkoon yltämiseksi tarvitaan vähintään 5 600 euroa.

Palkka alkaa pienentyä 50–60-vuotiaana

Miesten palkka alkaa pienentyä viisikymppisenä, ja kuusikymppisenä se on keskimäärin samalla tasolla kuin kolmikymppisenä.

Naiset puolestaan saavuttavat palkkahuippunsa miehiä myöhemmin, vasta lähellä 50 vuoden ikää.

– 50–60-vuotiaana tulee terveysongelmia, mikä johtaa osa-aikaisuuteen. Saatetaan hoitaa omia vanhempia, työllisyysaste laskee, Jari Kannisto selittää.

Hänen mielestään uudet palkkatilastot osoittavat, että suomalaisten ansiot "eivät ole mitään huikeita".

– Kun otetaan huomioon maan kustannustaso, niin aika pienillä ansioilla ihmiset tulevat Suomessa toimeen. Pieni määrä ihmisiä on huikeilla tuloilla, mutta massakeskipiste on aika matalalla, Kannisto summaa.

Eroja miesten ja naisten palkoissa on selitetty myös muun muassa tässä Jylkkärin artikkelissa.

Tammisaaren saaristosta löytyi lokakuussa pelastusrengas, jonka on päätelty kuuluneen vuonna 1994 uponneen matkustaja-alus Estonian pelastuskalustoon.

Oranssi pelastusrengas huuhtoutui rantaan Jussarön eteläpuolella Suomenlahdella. Metsähallituksen työntekijät olivat alueella kitkemässä kurtturuusua ja löysivät renkaan. Renkaan pinnassa lukee yhä mustin kirjaimin aluksen nimi.

Tvärminnen eläintieteellinen asema kertoi löydöstä Facebookissa. Pelastusrengas lahjoitetaan Suomen merimuseon kokoelmiin Kotkaan.

Rengas saatanee Merikeskus Vellamon seinien suojiin ensi vuoden alussa. Toistaiseksi pelastusrengasta on säilytetty Tvärminnen eläintieteellisellä tutkimusasemalla Hangossa. Lähiviikkoina rengas on tarkoitus toimittaa Kansallismuseolle Helsinkiin ja myöhemmin Merimuseolle Kotkaan.

– Kansallinen merimuseo on tietenkin luonteva ja oikea paikka tälle renkaalle, intendentti Timo Kunttu Suomen merimuseosta sanoo.

Merimuseo kerää ja tallentaa merenkulkuun ja veneilyyn liittyvää esineistöä, kuvia, arkistoaineistoa ja kirjallisuutta.

Meressä useita vuosia

Suomen merimuseolla on jo ennestään kokoelmissaan pelastautumisvälineitä Estonialta, mutta ne on otettu talteen onnettomuustutkinnan yhteydessä. Vuosia onnettomuuden jälkeen rantaan huuhoutunut rengas on siinä mielessä erityinen.

– Tämä rengas on ollut meressä ilmeisesti kaikki nämä vuodet. Siinä mielessä surullisella tavalla mielenkiintoinen esine ja paljon puhuva, intendentti Timo Kunttu sanoo.

Renkaasta julkaistun kuvan perusteella oranssi pelastusrengas on pahoin turmeltunut ja rutussa.

– Tarkkaan ei voi tietää, onko rengas ollut pohjassa vai jäiden seassa vai mikä sen on nykyiseen muotoonsa murjonut, Kunttu sanoo.

Itämeri on hylkyjen aarreaitta. Kuntun mukaan uponneista aluksista rantaan ajautuneet esineet tai osat eivät sinänsä ole harvinaisia. Usein vastaavat löydöt ovat kuitenkin olleet paljon vanhemmista hylyistä peräisin.

– Moderneista hylyistä ei tule mieleen vastaavaa tapausta, Kunttu sanoo.

Lain mukaan kaikki sata vuotta vanhemmat hylkylöydöt kuuluvat valtion omistukseen.

Pelastusrenkaan löytäjät tarjosivat esinettä Kansallismuseon kokoelmiin.

Symbolinen arvo

Suomen merimuseon kokoelman kartuttaminen on etupäässä ihmisten tekemien lahjoitusten varassa.

Ihmiset tarjoavat Suomen merimuseolle vuosittain 50–70 esinettä lahjoituksena. Tarjolle tuodaan esimerkiksi veneitä, pienoismalleja tai työkaluja. Alle puolet tarjotuista päätyvät kokoelmiin.

– Esineen kunto vaikuttaa ja sen konteksti. Jos meille tarjotaan vaikkapa laivan kompassia, mutta ei ole tietoa, mistä laivasta se on, se ei ole kiinnostava, Kunttu sanoo.

Jos Jussarön rantaan kellunut pelastusrengas olisi ollut merkkaamaton, eikä kukaan olisi voinut päätellä sen olevan Estonialta, se ei olisi nyt matkalla museon vitriiniin.

– Tarina on kokoelmaamme otettaville esineille tärkeä. Estonian pelastusrenkaalla on symbolinen arvo, onnettomuus on vielä isolla osalla ihmisistä tuoreessa muistissa, Kunttu sanoo.

Merimuseolla on tallessa Estonian pelastuslauttoja välineistöineen, pelastusliivejä ja pelastautumispukuja. Pelastusrenkaita on ennalta vain yksi.

Ruoka-apua jakavat järjestöt ovat pettyneitä pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen eiliseen päätökseen lopettaa ruokajakelulle osoitettu miljoonan euron tuki.

Tukea on maksettu kahtena edellisvuotena eduskunnan joululahjarahoista järjestöille, jotka jakavat ilmaista ruokaa vähävaraisille.

Eniten tukea sai tänä vuonna kristillinen Samaria ry -järjestö. Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi lokakuussa sille valtionavustusta 790 000 euroa. Samaria ohjasi tuen Ruoka-apu Yhdistysten liiton 70 jäsenjärjestölle.

Samarian toiminnanjohtaja Ismo Valkoniemi kertoo, että järjestöillä on yhteensä 171 ruoanjakopistettä yli sadalla paikkakunnalla. Hänen mukaansa valtion tuella järjestöt ovat hankkineet autoja, kylmälaitteita ja maksaneet toimitilojen vuokria.

Varsinainen ruoka-apu tulee kauppaketjuilta. Kylmätilat ja -autot ovat olleet tarpeen, koska kaupat eivät ole halunneet lahjoittaa tuoretta ruokaa, ellei saajan kylmäketju ole kunnossa.

Jaettavan ruoan laatu saattaa heiketä

Valkoniemen mielestä tuki on ollut pieni, kun ottaa huomioon järjestöjen toiminnan laajuuden.

– Pienin avustus yksittäiselle järjestölle on ollut kolme tuhatta euroa. Vielä jäi töitä kesken. Kaikki järjestöt eivät ole saaneet hankittua tarvitsemiaan laitteita, Valkoniemi sanoo.

Valkoniemen mukaan monet järjestöt aikovat jatkaa toimintaansa, vaikka hallitus poisti tuen ruoka-avulta. Hän arvioi, että leikkaus johtaa siihen, että jaettavan ruoan laatu voi heiketä.

– Monet pienet järjestöt eivät voi kaupoista tai tukuista saada enää kylmäsäilytettäviä elintarvikkeita. Kuivaruoan jako korostuu.

Valkoniemi sanoo, että heidän järjestöjensä ruoka-avun piirissä on säännöllisesti noin 40 000 ihmistä.

Tuliko ruoka-avusta poliittinen pelinappula?

Entiset puoluetoverit ovat kiistelleet julkisuudessa lahjarahojen kohtalosta. Hankkeen puuhamiehenä aiemmin toimineen perussuomalaisten kansanedustajan Mika Niikon mielestä hallituksen päätöksen motiivit olivat poliittiset.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä hajosi kesällä ja siniset jatkoivat hallituksessa. Niikon mukaan perussuomalaiset, keskusta ja kokoomus sopivat hallitustaipaleen alussa auttavansa köyhimpiä ohjaamalla rahaa ruoka-aputyöhön. Nyt tämä sopimus ei enää pätenyt.

– Juhlapuheita kyllä pidetään, mutta kun tekojen paikka tulee, köyhät unohdetaan, Niikko sanoi tiedotteessa.

Niikko sai taustatukea syytöksilleen kristillisten kansanedustaja Antero Laukkaselta, joka kutsui tukirahojen leikkausta hallituksen joululahjaksi leipäjonoissa seisoville.

Sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo toteaa Laukkasen ja perussuomalaisten syyllistyneen väitteissään politikointiin. Hän muistuttaa, että kahtena edellisvuotena tukea myönnettiin Niikkoa ja Laukkasta lähellä oleville järjestöille. Ei ole ihme, että hallituksen päätös herättää närää, Elo sanoi tiedotteessa.

Helsingin Sanomat kertoi lokakuussa 2016, että Samarian kautta on ohjattu ruoka-aputukea Mika Niikkoon kytköksissä oleville yhdistyksille. Tänä vuonna Niikolle läheiset Takaisin Elämään ry ja Ruoka-apuyhdistysten liitto olivat eniten Samarialta rahaa saaneiden joukossa.

Samaria kiistää kytkökset perussuomalaisiin

Myös Samarian Valkoniemi epäilee, että hallitus päätti leikata tuen ruoka-avulta perussuomalaisten ja sinisten välisten riitojen vuoksi.

– Tämä oli aika paljon perussuomalaisten esittämää rahaa aikanaan, kun tämä rahoitus avattiin. Siellä on nyt aika kylmä jakolinja menossa jossakin. Pelkään, että politiikka vaikutti nyt liikaa.

Valkoniemen mielestä Samariaa on aiheettomasti leimattu kytköksistä perussuomalaisiin. Hän toteaa, että Porvoossa pääkonttoriaan pitävän Samarian hallitus on ruotsinkielinen.

– Meillä ei ole poliittista agendaa. Puolueista RKP olisi meitä lähimpänä.

Hursti pöyristyi päätöksestä

Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö -järjestön toiminnanjohtajan Heikki Hurstin mielestä on pöyristyttävää, että hallitus päätti poistaa tuen ruoka-avulta. Hänen järjestönsä sai 80 000 euroa valtion avustusta vuonna 2016.

– Totta kai tuollainen auttaa olennaisesti tätä työtä, kun on monenlaisia kuluja ja ostetaan ruokaa jaettavaksi. Meillä on talous ollut tiukalla. Olemme joutuneet laittamaan kirjeitä firmoille, että lähtisivät sponssaamaan meidän työtä, Hursti sanoo.

Hursti kertoo, että hänelle on tullut kuva, että valtio ei arvosta heidän tekemäänsä työtä.

Lahjarahojen kohtalo ei selvinnyt

Yle pyysi hallitukselta vastuuministerin kommenttia tuen loppumisen syistä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ei vastannut yhteydenottopyyntöihin, mutta STM otti asiasta virinneeseen keskusteluun kantaa tiedotteella.

Sosiaali- ja terveysministeriö korostaa eduskunnan myöntämän ruoka-aputuen olleen väliaikaista. Pysyvämpää apua on tarjolla EU:n elintarvikeavun muodossa, jota Suomi on saanut vuodesta 1995 lähtien.

Ministeriö muistuttaa, ettei ruoka-apu ole osa suomalaista sosiaaliturvaa vaan se perustuu kansalaistoimintaan. Yli 400 kolmannen sektorin toimijaa jakavat pääasiassa vähittäis- ja tukkukauppojen ylijäämäruokaa.

Ministeriö katsoo, että ruoka-avun tapaisesta köyhäinavusta olisi päästävä hyvinvointivaltiossa eroon. Yksi hallituksen kärkihankkeista keskittyykin hyvinvoinnin edistämiseen ja eriarvoisuuden kaventamiseen.

Tapahtumat rekan alle jääneen koulutytön tapauksessa ovat tarkentuneet.

Lapinlahden Nerkoolla keskipäivällä sattuneessa onnettomuudessa menehtyi 13-vuotias paikallinen tyttö. Poliisi on saanut vietyä suruviestin tytön omaisille.

Tyttö jäi pohjoiseen matkalla olleesta linja-autosta pysäkille ja lähti ylittämään Viitostietä auton takaa. Samaan aikaan pohjoisesta tuli ajoneuvoyhdistelmä, joka törmäsi tyttöön. Kuljettaja yritti väistää omalla puolellaan tietä olleelle bussipysäkille, mutta rekka törmäsi silti tyttöön. Väistöyrityksessä rekka osui myös pysäkillä olleeseen katokseen.

Syyllisyyteen ei oteta tässä vaiheessa kantaa. Sami Joutjärvi

Rekan alle jäänyttä tyttöä yritettiin elvyttää onnettomuuspaikalla, mutta hän menehtyi saamiinsa vammoihin.

Tapahtumapaikalla oli 80 km/h nopeusrajoitus. Poliisin tietojen perusteella onnettomuus tuskin johtui huonosta kelistä: paikalla oli valoisaa eikä esimerkiksi lumisadetta. Savon Sanomien mukaan onnettomuuspaikalla ei ole suojatietä.

Poliisi tutkii tapahtunutta liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja kuolemantuottamuksena sekä suorittaa kuolemansyyn tutkinnan. Ajoneuvoyhdistelmän kuljettajaa on kuultu lyhyesti.

– Selvitetään, onko syytä epäillä rikosta. Syyllisyyteen ei oteta tässä vaiheessa kantaa, komisario Sami Joutjärvi Itä-Suomen poliisista sanoo.

Murheellinen tapaus on poliisin näkökulmasta myös poikkeuksellinen. Tavallisempaa on, että vaaratilanteita tulee, kun koululaiset lähtevät tielle koulubussin edestä ja toinen auto tulee bussin takaa samalla kaistalla. Nyt onnettomuus tapahtui vastaan tulevien kaistalla.

Onnettomuus sattui puoli yhden aikaan keskipäivällä Nerkoolla, viisi kilometriä Viitostietä pohjoiseen Lapinlahden taajamasta.

Kunnanjohtaja: Tämä koskettaa syvästi kaikkia

Lapinlahden kunta tarjoaa kriisiapua onnettomuuteen liittyen. Kunnanjohtaja Janne Airaksisen mukaan tapahtunut koskettaa syvästi kaikkia, mutta erityisesti onnettomuus on surullinen ja ikävä asia kuolleen tytön omaisille.

– Haluan esittää kunnan puolesta mitä syvimmät surunvalittelut, hän sanoo.

Airaksisella ei ole tietoa tapahtuman yksityiskohdista. Yleisellä tasolla hän kuitenkin sanoo tietävänsä, että Viitostiellä on vaarallisia paikkoja.

– Siellä on useita paikkoja, jotka vaativat turvallisuuden näkökulmasta toimenpiteitä – mutta tähän tapaukseen en osaa ottaa kantaa.

21.12. 17.42: Artikkelia täydennetty Lapinlahden kunnanjohtajan kommenteilla.

YK:n yleiskokous on hyväksynyt päätöslauselman, joka tuomitsee epäsuorasti Yhdysvaltain päätöksen tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi.

Äänestyksessä 128 maata kannatti päätöslauselmaa ja yhdeksän vastusti. 35 maata pidättäytyi äänestämästä. Päätöslauselma ei ole sitova.

Suomi äänesti päätöslauselman puolesta, kuten muutkin Pohjoismaat sekä esimerkiksi Britannia, Saksa ja Ranska.

Yhdysvaltojen ja Israelin rinnalla päätöslauselmaa vastustivat Guatemala, Honduras, Marshallsaaret, Mikronesia, Nauru, Palau ja Togo.

Äänestyksestä pidättäytyivät muun muassa Australia, Kanada, Latvia, Puola ja Tšekki.

Trump uhkasi ennalta taloudellisilla seurauksilla

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli ennen äänestystä varoittanut, että Yhdysvallat voi katkaista taloudellisen tuen mailta, jotka tukevat päätöslauselmaa.

Palestiinalaishallinnon presidentin Mahmoud Abbasin tiedottaja kutsui äänestystä tuoreeltaan palestiinalaisten voitoksi.

Uutistoimisto AP:n mukaan tulosta voi pitää myös Yhdysvaltain voittona siinä mielessä, että monet olivat ennakoineet päätöslauselman saavan puolelleen ainakin 150 maata. Toisin sanoen Yhdysvaltain uhkailu näyttää jossain määrin vaikuttaneen.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kertoi tiedotteessa, että Israel torjuu YK:n päätöksen, mutta on tyytyväinen siihen, että moni maa ei äänestänyt sen puolesta.

– Israel kiittää presidentti Trumpia hänen yksiselitteisestä asettumisestaan Jerusalemin tueksi sekä maita, jotka äänestivät yhdessä Israelin kanssa, yhdessä totuuden kanssa, Netanjahun tiedotteessa sanottiin.

Lisää aiheesta:

Erdoğan tylynä Trumpille: Ette voi ostaa meitä Jerusalem-äänestyksessä

Trump uhkaa sulkea rahahanat mailta, jotka äänestävät Yhdysvaltoja vastaan YK:ssa

YK:n yleiskokous kokoontuu harvinaiseen hätäistuntoon – äänestyksessä Trumpin Jerusalem-päätös

– Voi helvetti, nyt riittää.

29-vuotias Riku Forsell seisoi reilu vuosi sitten Haminan R-kioskin pelinurkkauksessa. Hän oli juuri yrittänyt voittaa rahat asuntonsa vuokraan, ja hävinnyt kaiken.

Vuokra oli 500 euroa, ja siitä oli puuttunut vain satanen. Forsell oli laskenut, että summa irtoaisi pelaamalla pokeria ja pitkävetoa. Lopputulos oli, että jo kasassa olleet 400 euroakin olivat menneet.

Se oli kuitenkin ongelmista pienin.

Forsellilla oli yli 50 000 euroa ulosotossa. Perintäkirjeitä oli tipahdellut postiluukusta jo vuoden ajan, mutta Forsell oli jättänyt laskut maksamatta. Lopulta kaikki velat oli pakko päästää ulosottoon, koska rahaa elämiseen ei enää ollut.

– Olin pelannut 16 vuotta. Tajusin, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Päätin tehdä kaikkeni päästäkseni eroon riippuvuudesta.

Rippilahjarahat pelattiin

Se alkoi salakavalasti tavallisista hedelmäpeleistä 13-vuotiaana. Forsellia kiusattiin koulussa, joten hän alkoi kuluttaa aikaansa pelaamalla.

– Kiusaajia oli helppo paeta rahapeleihin. Kun pelasin, unohdin ympäröivän maailman ja omat ajatukseni.

Pian mukaan alkoi myös tulla jännitystä ja pienen rahavoiton toivoa. Pelaamisen eteen joutui tekemään töitä Haminan kokoisessa pikkukaupungissa. Pelihalleja ei ollut vaan Forsell kiersi päivät kauppoja ja kioskeja, joiden yhteydessä oli hedelmäpelejä. Pelipaikkoja oli viisi.

Kaikki viikkorahat alkoivat kulua pelaamiseen.

– Kotoa oli keskustaan seitsemän kilometriä matkaa. Ajoin pyörällä ja mopolla kauppoja ja R-kioskeja läpi. Ripillepääsyn aikaan olin jo koukussa. Sain rippilahjaksi 500 euroa rahaa, ja niistä suurin osa meni pelikoneisiin.

Tuohon aikaan pelikoneiden ikäraja oli 15 vuotta. Forsellilta papereita ei kyselty, vaikka hän oli pelaamisen alkaessa alaikäinen.

– Valvonta oli tosi huonoa. Yhdessä kaupassa koneet olivat sellaisessa paikassa, etteivät työntekijät edes nähneet pelikoneille. Siellä pystyi pelaamaan salaa.

15-vuotiaana Forsell alkoi pelata kioskien tiskeillä myös pitkävetoa ja ravipelejä. Vanhemmat eivät olleet pojan puuhista perillä.

– He näkivät minun pelaavan, kun kävimme laivaristeilyillä. Mutta eivät he tienneet, mitä tein, kun lähdin kaupungille.

Hurahdus nettipokeriin

Koko pelimaailman taivas – tai helvetti – avautui 18-vuotiaana, kun nuori mies pääsi käsiksi nettipeleihin. Hän hurahti etenkin nettipokeriin.

– Aloin pelata sitä aina, kun oli rahaa. Joskus pelasin yli 12 tuntia vuorokaudessa. Kun illalla pelasi, aamulla pelaaminen jatkui. Se veti minua puoleensa kuin magneetti.

Viikonloppuisin Forsell pelasi baarissa blackjackia. Joskus hän pelasi kaikki rahansa niin, ettei hänellä ollut rahaa taksiin.

– Silloin kävelin seitsemän kilometrin matkan kotiin.

20-vuotiaana Forsell sai hyväpalkkaisen kesätyön. Se tuli pelaamisen kannalta hyvään saumaan, sillä pienet panokset eivät enää riittäneet tuomaan jännitystä. Forsell asui tuolloin vanhempiensa luona, ja käytti palkat nettipokeriin.

– Nettipokerin pelaajat puhuvat paljon kassanhallinnasta, mutta peliriippuvaisilla ei ole mitään kassanhallintaa. Kaikki menee suurimpaan pöytään, joka löytyy. Sitä kautta yrittää saada lisää sitä jännitystä. Pienet panokset eivät sitä enää tuoneet.

Kun illalla pelasi, aamulla pelaaminen jatkui. Se veti minua puoleensa kuin magneetti. Riku Forsell

Sitten vanhemmat saivat tietää, mihin kesätöistä tienatut rahat olivat hävinneet. Forsell narahti pelaamisesta ensimmäistä kertaa.

– Kun jäin kiinni, tiedostin itsekin, että minulla on ongelma. Sovimme vanhempieni kanssa, että näytän heille jatkossa tiliotteeni kerran kuukaudessa.

Pelaamiseen tulikin vuoden tauko. Tiliotteiden seuraaminen loppui, kun vanhemmat alkoivat luottaa siihen, että Forsell pystyisi olemaan pelaamatta. Ei mennyt kauaa, kun Forsell päätti vähän kokeilla pelikonetta.

– Kävin R-kioskilla ja ajattelin, että voin laittaa kolikon pelikoneeseen. Tuntui siltä, että pystyn kontrolloimaan pelaamista. Silloin se onnistuikin.

Mutta seuraavana päivänä hän pelasi taas. Pian hän oli koukussa.

Jopa 3000 euron tappioita päivässä

Vakitöihin päästyään Forsell alkoi rahoittaa pelaamistaan pikavipeillä, joita yritti vastaavasti maksaa takaisin pelaamalla. Forsell kertoo, että hänen suurin voittonsa nettikasinosta oli 5000 euroa.

– Siitä sain jopa maksettua silloin jotain velkoja. Samalla saatoin kuitenkin hävitä 2000–3000 euroa päivässä.

Kun pikavipin takaisinmaksupäivä erääntyi, Forsell otti uutta lainaa maksaakseen vanhan vipin. Kun lainoja kertyi, korot alkoivat kasvaa ja velat paisuivat lopulta valtaviksi. Rahaa niiden maksamiseen ei ollut, ja viime vuoden alussa postiluukusta alkoi pudota perintäkirjeitä.

– Kun en maksanut, perintäfirmat alkoivat soitella perään. En vastannut puhelimeen.

Lopulta Forsell lopetti autolla kulkemisen ja syömisen. Kun bensaan ei ollut rahaa, hän käveli tai kulki pyörällä töihin Haminan satamaan. Kävelymatka yhteen suuntaan kesti tunnin.

– Pahimpina aikoina söin vain kaurapuuroa tai vähemmänkin. Oli myös päiviä, jolloin en syönyt mitään.

Vuoden 2016 elokuussa velat siirtyivät ulosottoon.

– Minulla oli 50 000 euroa ulosotossa, mutta jatkoin pelaamista.

Retkahduksia

Sitten tuli päivä, jona rahat eivät riittäneet vuokranmaksuun. Forsell yritti voittaa puuttuvan summan, mutta hävisi kaiken.

– Silloin syntyi ajatus, että tälle on tultava loppu.

Lyhyitä taukoja Forsell oli pitänyt aiemminkin. Kerran hän pystyi olemaan pelaamatta puoli vuotta, koska päätti lähteä ulkomaille. Hän oli silloin harrastanut muutaman vuoden jujutsua ja halusi lähteä serkkunsa kanssa treenaamaan lajia sen kotimaahan Brasiliaan.

– Säästin rahaa matkaan, ja olimme siellä kaksi kuukautta. Silloin pelikierteen katkaisuun tarvittiin joku ulkoinen motivaatio. Reissun jälkeen ratkesin taas.

Tällä kertaa jokin oli toisin. Forsell halusi tosissaan päästä eroon itse ongelmasta eli pelaamisesta. Hän pyysi vuokranantajalta lisää maksuaikaa ja alkoi selvittää, mistä peliriippuvuus johtuu. Lisäksi hän varasi ajan työterveyslääkärilleen. Ensimmäistä kertaa hän kertoi ongelmasta myös kavereilleen.

– Kaverit olivat toki nähneet, kun pelasin baarissa. He eivät kuitenkaan tienneet, kuinka paljon käytin siihen muulloin aikaa. Pelkäsin, että mitähän he siitä ajattelevat. Sain kuitenkin heiltä tosi hyvin tukea.

Forsell pääsi työterveyspsykologille ja lopulta A-klinikalle hoitoon. Hän kävi A-klinikalla useita kertoja keskustelemassa sosiaaliterapeutin kanssa. Kun vyyhti alkoi purkautua, himo pelaamiseenkin alkoi hiipua.

– Jouduin tekemään paljon itsetutkiskelua. Alun jälkeen ei lopulta tullut edes ajateltua sitä pelaamista. Uskon riippuvuuden saaneen alkunsa siitä, että halusin koulussa unohtaa kiusaamisen kokonaan. Se oli ehkä huonoin päätös ikinä, asia olisi pitänyt käsitellä.

Perintäfirmat alkoivat soitella perään. En vastannut puhelimeen. Riku Forsell

Forsell sanoo oppineensa kuluneen vuoden aikana paljon itsestään.

– Luulin olevani kiltti, ujo ja hiljainen henkilö. Sitten oivalsin, että kiltteys tarkoitti omalla kohdallani huonoa itsetuntoa, joka vaikutti koko elämään. Koulukiusaaminen ei ollut riippuvuuden syy, mutta se lisäsi sitä huonoa itsetuntoa. Mietin koko ajan, mitä muut ajattelevat minusta.

YouTube-videoita

Vuosi sitten Forsell ei myöskään olisi voinut kuvitella kertovansa ongelmastaan julkisesti. Nyt hänellä on siihen syy: hän haluaa auttaa muita kaltaisiaan.

– Peliriippuvuuden ympärillä on niin paljon stigmaa ja häpeää, että se estää riippuvaisia hakeutumasta hoitoon. Ajattelin, että jos puhun tästä omalla nimelläni ja omilla kasvoillani, stigma häviäisi.

Ongelmapelaaminen on yleisintä juuri nuorten miesten keskuudessa. Forsell itse sai kerrottua omille vanhemmilleen riippuvuudestaan ja ulosotossa olevasta summasta vasta pari viikkoa sitten.

– Vanhemmille kertominen oli vaikeaa häpeän takia. Tuntui, ettei koskaan ollut sopivaa hetkeä. Pienenä shokkina se heille taisi tulla. He ymmärsivät kuitenkin, että kyseessä on sairaus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa on noin 124 000 rahapeliriippuvaista. Määrä on ollut pienessä kasvussa. A-klinikkasäätiöstä kerrotaan, että hoitoon hakeutuminen on hankalaa paitsi häpeän vuoksi myös siksi, ettei hoitovaihtoehtoja ole kovin paljon.

– Ei ehkä tiedetä, mihin pitäisi mennä hoitoon. Tarjonnassa on alueellisia eroja ja riippuvaiselle saattaa tulla mielikuva, ettei hoitoja ole tarjolla ollenkaan, sanoo johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki A-klinikkasäätiöstä.

Käytännössä hoitoon voi Simojoen mukaan hakeutua joko psykiatrille tai päihdepalvelujen piiriin riippuen siitä, kuinka paha riippuvuus on kyseessä.

– Vaikeaan peliriippuvuuteen kuuluu myös vaikeita psykiatrisia liitännäisoireita kuten masennusta ja itsemurhariskin kasvua. Silloin oikea paikka on psykiatrin vastaanotto. Päihdepalvelujen piiriin tulisi hakeutua, jos pääongelma on pelaamisessa.

Ei ehkä tiedetä, mihin pitäisi mennä hoitoon. Kaarlo Simojoki

Riku Forsell on alkanut kuvata YouTubeen videoita, joilla hän kertoo omasta riippuvuudestaan ja pohtii myös ongelmien syitä ja seurauksia. Hän toivoo, että videoista olisi apua muille riippuvaisille. Hän kertoo itse päässeensä irti pelaamisesta, kun selvitti perinpohjin myös aiempien ongelmiensa syyt.

– Riippuvuus on aina pakenemista oman elämän ongelmista. Se voi olla stressin poistoa, surujen pakenemista tai yksinäisillä toisten ihmisten tapaamista. Pitää uskaltaa puhua ja hakea apua eikä saa jäädä yksin.

Riskejä ei enää oteta

Rahapelit ovat kadonneet Forsellin elämästä kokonaan. Hän tekee prosessimiehen töitä määräaikaisena Inkeroisten paperitehtaalla ja harrastaa edelleen jujutsua. Palkasta menee ulosottoon tällä hetkellä puolet tai kolmasosa. Forsell laskee, että on maksanut vuoden aikana ulosottoon 10 000 euroa.

Maksettava oleva summa ei kuitenkaan ole pienentynyt, päinvastoin.

– Velat ovat vain kasvaneet, koska mukana on niin paljon korkoja ja ulosoton taulukkomaksuja. Summa on tällä hetkellä lähes 60 000 euroa. Uskon, että ulosotossa ollaan vielä ainakin kymmenen vuotta.

Nyt 30-vuotias Forsell sanoo suhtautuvansa tilanteeseen tyynesti, vaikka luottotiedotkin ovat menneet.

– Ei ota päähän ollenkaan, kun en ole nyt muuttamassa mihinkään enkä tekemässä mitään isoja hankintoja. Olen hyväksynyt tilanteen. Jos sitä alkaa stressata, saa stressata seuraavat kymmenen vuotta.

Uskon, että ulosotossa ollaan vielä ainakin kymmenen vuotta.  Riku Forsell

R-kioskilla käyminen onnistuu nykyään niin, ettei pelihimoa synny.

– Mieli on paljon rauhallisempi ja parempi kuin pelatessa. Silloin tunteet heittelivät tosi paljon ja oli jatkuva stressi. Elämäni on nykyään mukavaa. Pystyn myös olemaan lähellä pelikoneita aika neutraalilla fiiliksellä.

Mutta riskejä hän ei ota. Jos joululahjaksi tulee arpoja, ne Forsell antaa jollekin muulle tai heittää pois.

Alkoholilain muutos vuodenvaihteessa tuo ruokakauppoihin oluet 5,5 prosentin vahvuuteen saakka. Pienpanimoille tulee muutoksen myötä oikeus tätäkin vahvempien, itse tuottamiensa oluiden ulosmyyntiin.

Lupavaatimukset kuitenkin jarruttavat pienpanimo-oluiden ulosmyyntiä suoraan panimoista heti vuodenvaihteen jälkeen. Vahvempien kuin 5,5 prosenttisten oluiden myyntiin tarvitaan erityinen lupa aluehallintovirastosta, jonka saaminen voi kestää useita viikkoja.

Vahvojen oluiden ulosmyyntiin tarvittavalle luvalle ei ole vielä edes keksitty nimeä. Tulevalla luvalla saa myydä suoraan panimolta vahvoja oluita 12 prosenttiin asti. Hakemuskaavake tullee aluehallintoviraston nettisivuille joulun välipäivien aikana.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston alkoholihallintoyksikön päällikkö Riku-Matti Lehikoinen kertoo, että lupahakemuksia voi lähettää, mutta niitä ei vielä voida ottaa käsittelyyn eikä niitä saada vielä kirjattua tietojärjestelmiinkään.

Lehikoinen ennustaa, että hakemusten käsittelyssä tulee olemaan kiire vuodenvaihteen tienoilla, sillä monia muitakin lupia tulee voimaan alkuvuodesta. Pienpanimoiden lupahakemukset myös tulevat muun työn päälle. Avin ruuhkautumiseen hän ei kuitenkaan usko.

Panimo: 4,5 prosenttisia oluita jää valikoimaan

Stadin Panimon toimitusjohtaja Arto Leinonen kertoo, että yritys aikoo hakea heti lupaa myydä vahvempia oluita myymälästä. Samalla alkaa myymälän suunnittelu. Hän pitää odotettavissa olevia aluehallintoviraston käsittelyaikoja tavanomaisina.

Leinonen sanoo uskovansa ja toivovansa, että lakimuutoksella on myös työllistävää vaikutusta. Hän arvioi lupabyrokratian muutoin ensi vuonna helpottavan aiemmasta.

– Helsinkiin tulee runsaasti matkailijoita, jotka ovat ehkä kiinnostuneita vierailemaan panimolla ja tutustumaan panimotoimintaan. Siinä voidaan samalla myydä tuotteita ulos eikä enää tarvitse pyytää matkailijoita kääntymään lähimmän vähittäiskaupan puoleen, Leinonen sanoo.

Lakimuutosten myötä Stadin Panimo alkaa tehdä vahvempina sellaiset oluet, joille se on eduksi.

– Ei ole mikään itsetarkoitus valmistaa 5,5 prosenttisia oluita, teemme siinä vahvuudessa kun se kullekin oluelle on ominaista ja missä ne ovat parhaimmillaan. Meille jää 4,5 prosenttisia oluita valikoimiin edelleen, Leinonen sanoo Ylen haastattelussa.

Lue myös

Olvi kolminkertaistaa nelosoluen tuotantonsa – "Uusia tuotteita vasta kevään aikana"

Nelosolut kauppojen hyllyille heti vuoden alusta – katso listasta, mitkä alkoholilain uudistukset astuvat voimaan jo 1. tammikuuta

Tornion panimo avaa myymälän alkuvuodesta – suunnitelmissa myös oma lonkero

Pienpanimoliitto uudesta alkoholilaista: Hyvä uudistus, vaikka hopeamitalilta tuntuukin

Kuusi Attendon hoitajaa jää ilman töitä, kun Rovaniemen terveyskeskuksen ulkoistettu Uitto-tiimi lopettaa vuodenvaihteessa.

Rovaniemen kaupungilta saavat työpaikan ainostaan ne kolme Attendon hoitajaa, jotka siirtyivät Attendolle aikoinaan kaupungin virasta. He jatkavat terveyskeskustyössä eri terveysasemilla.

Muiden terveydenhoitajien ja sairaanhoitajien kanssa Attendo on käynyt yt-neuvottelut, eikä heille ole tarjota muuta työtä Rovaniemellä, kertoo vastaava hoitaja Oili Rantahalvari. Hän itse siirtyi kaupungilta Attendolle vuonna 2011.

Työt loppuvat kolmelta vakinaiselta hoitajalta ja kolmelta sijaistyötä tehneeltä.

Avovastaanoton ylilääkärin Outi Palmenin mukaan terveyskeskukseen palkataan sen verran hoitajia ja lääkäreitä, kuin on virkapohjia käytettävissä.

– Perusterveydenhuolto on sekä Rovaniemellä että valtakunnallisesti pahasti aliresursoitu, mikä on puhtaasti poliittista päätöksentekoa. Tähän on jo vuosia toivottu parannusta, mutta turhaan, Palmen sanoo.

Uittotiimissä työskennelleet 4-5 lääkäriä ovat siirtymässä muualle töihin, kertoo ylilääkäri Palmen. Terveyskeskus tarvitsee siis uusia lääkäreitä.

Terveyskeskuksen tiimijako loppuu Rovaniemellä, ja asiakkaat saavat valita, millä terveysasemalla he haluavat asioida.

Rovaniemen Uittotiimi ulkoistettiin vuonna 2009 lääkäripulan vuoksi.

Myydään pientila Kontiolahden Jaamankankaalta, ilmoitti Pekka Seppänen puhelinnumeronsa kera muun muassa maakuntalehti Karjalaisessa joulun alla.

Voiko se tosiaan olla sama Seppänen, joka on tullut tunnetuksi epäiltynä sarjahukuttajana? Näin mietti moni epäuskoinen pohjoiskarjalainen ilmoituksen luettuaan. Eikös sen miehen pitänyt olla vankilassa, ei kai sieltä käsin voi kaupitella kiinteistöjä oman puhelinnumeron avulla, oli seuraava kummastelun aihe.

Selitys löytyy siitä, että Seppänen on parhaillaan Itä-Suomen hovioikeuden hänelle lokakuussa määräämässä mielentilatutkimuksessa ja vaarallisuusarviossa.

Seppäsen tutkimukset tehdään Kuopiossa Niuvanniemen psykiatrisessa sairaalassa, joka on Vanhan Vaasan ohella toinen valtion mielisairaaloista.

– Oikeuden päätös vankeustuomiosta ei vaikuta mielisairaalassa. Täällä voi rajoittaa yhteydenpitoa vain mielenterveyslain 22 pykälän perusteella, Niuvanniemen johtava lääkäri Eila Tiihonen perustelee käytäntöä ottamatta kantaa mihinkään yksittäiseen tapaukseen.

Samat säädökset eivät siis päde samaan ihmiseen vankilassa ja tutkimusjaksolla psykiatrisessa sairaalassa. Tulkinnanvaraisuus on ongelmallista sairaalankin kannalta.

Laissa on epätäsmällisyyksiä ja puutteita, mutta vielä ei ole tietoa mitä muutetaan. Eila Tiihonen, johtava lääkäri

– Olisi loogista, että yhteydenpidon osalta säädökset olisivat mielentilatutkimuksessa samat kuin tutkintavangeilla, Tiihonen myöntää.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan mielenterveyslain uudistusta, minkä yhteydessä itsemääräämisoikeuttakin tarkastellaan.

– Laissa on epätäsmällisyyksiä ja puutteita, mutta vielä ei ole tietoa mitä muutetaan, Tiihonen kertoo.

Ylilääkäri käyttää harkintavaltaa

Niuvanniemessä hoidetuista liki puolet on vaarallisia tai vaikeahoitoisia potilaita. Hoitamisen lisäksi sairaala tekee oikeuden määräämiä mielentilatutkimuksia. Useimmat potilaat ovat Niuvanniemessä vastoin omaa tahtoaan, mikä mielenterveyslaissa ilmaistaan "tahdosta riippumatta".

Pekka Seppänenkään ei halunnut mielentilansa tutkimista, mutta hovioikeus päätyi ratkaisuun miehen rikosten vakavuuden perusteella.

Niuvanniemen johtavan lääkärin Eila Tiihosen mukaan ylilääkäri voi harkintansa mukaan rajoittaa potilaan yhteydenpitoa yksilöllisin perustein.

– Mutta siitä pitää olla vahingollisia seurauksia toisille ihmisille: potilas esimerkiksi vaarantaa näin vakavasti lapsen kehitystä tai häiritsee toisia niin, että joku joutuu paineen alle ja pelkäämään, Tiihonen selvittää.

Viranomaisten ja muiden julkisten tahojen häirintä ei kuitenkaan Tiihosen mukaan ole pätevä peruste.

– Viranomaisia kohtaan rajoitusta ei voi tehdä, Tiihonen toteaa.

Käytännössä potilas saa soitella esimerkiksi poliisille vaikka kymmeniä kertoja päivässä ilman, että sairaala voi puuttua asiaan.

Sairaala rajoittaa harvoin

Yhteydenpitorajoitus voi koskea puhelimen lisäksi myös netin käyttöä, kirjepostia ja omaisuuden hallintaa.

– Aika vähän rajoituksia tehdään, vain muutamalle potilaalle vuosittain. Mielentilatutkimuspotilaista on ongelmia aika harvoin, heille rajoituksia yhteydenpidon osalta ei tehdä edes joka vuosi, Niuvanniemen johtava lääkäri Eila Tiihonen kertoo.

Sairaalan on ilmoitettava jokaisesta rajoituspäätöksestä Itä-Suomen aluehallintovirastolle. Potilas puolestaan voi valittaa rajoituksesta hallinto-oikeuteen.

Pekka Seppäsen kohdalla rajoitusta ei ole tehty ja hän saa noin kaksi kuukautta kestävän mielentilatutkimuksen aikana olla yhteydessä ulkomaailmaan puhelimitse.

Mielentilatutkimuspotilaista on ongelmia aika harvoin, heille rajoituksia yhteydenpidon osalta ei tehdä edes joka vuosi. Eila Tiihonen, johtava lääkäri

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus katsoi tammikuussa 2017, että Seppänen on vuosina 2007–2014 syyllistynyt muun muassa kahteen tappoon, kolmeen tapon yritykseen ja törkeään kuolemantuottamukseen. Käräjäoikeus tuomitsi miehen 14 vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Itse tuomittu kiistää kaikki teot.

Ennen mielentilatutkimusta Seppänen on ollut Pyhäselän vankilassa, josta hänet tuotiin hovioikeuden istuntoihin. Pyhäselän vankilasta hänet myös vietiin mielentilatutkimukseen marraskuun lopulla. Hovioikeus päättää mielentilatutkimuksen jälkeen, mihin rikoksiin se katsoo Seppäsen syyllistyneen.

Esittelijä Eeva Nurmela Itä-Suomen hovioikeudesta kertoo, että mielentilalausunnon ajankohdasta ja sisällöstä riippuu kuinka nopeasti juttu saadaan ratkaistua. Tällä hetkellä arvio on, että kolmen hovioikeudenneuvoksen kokoonpano tekee helmikuun lopulla päätöksensä Pekka Seppäsen tuomiostaan tekemästä valituksesta.

Helsinkiläisellä Sahar Jameelilla, 31, on muodikkaat vaatteet ja huoliteltu meikki. Hiukset ovat auki, eikä niitä ole peitetty huivilla.

Jameel on kuitenkin elänyt länsimaisessa yhteiskunnassa vasta reilut pari vuotta. Hän on kotoisin Irakista, jossa naisten elämä uhkasi muuttua entistä rajoitetummaksi Isisin tulon myötä.

Kotimaassaan Jameel toimi ihmisoikeusjärjestöissä ja puolusti erityisesti naisten oikeuksia. Siitä ei pidetty, ja Jameel joutui muuttamaan useita kertoja turvallisuussyistä.

Lopulta hän pakeni Irakin levottomuuksia Suomeen syksyllä 2015. Matkaan lähti myös Jameelin sisko Haneen Jameel, joka on journalisti.

– Kun Isis tuli, meidän piti lähteä. Sukupuolemme aiheutti meille molemmille ongelmia. Kun omassa maassa ei ole enää toivoa, on lähdettävä, Jameel sanoo.

Jameelin mukaan ei ole tavallista, että naiset lähtevät Irakista matkalle ilman miehiä. Hänen vanhempi veljensä jäi kuitenkin Irakiin huolehtimaan omasta perheestään, ja nuorempi veli jäi vanhempien tueksi.

"Ensin sain rakkautta, koska sitä tarvitsin eniten"

Suomeen päästyään Jameelin ei tarvinnut asua kauaa Kallion vastaanottokeskuksessa, sillä hän pääsi kotimajoitukseen espoolaiseen perheeseen. Jameelista tuli aidosti perheenjäsen.

– Ensin sain rakkautta, koska sitä tarvitsin eniten. Vieraassa kulttuurissa auttaa suunnattomasti, kun on joku, jolle kertoa omista asioistaan, ja jolta voi kysyä neuvoja.

Jameel asui kotimajoituksessa kymmenen kuukautta. Se oli ainutlaatuista aikaa molemmille osapuolille, jotka saivat kosketuksen toistensa kulttuureihin.

Espoolaisen perheen äiti, Karoliina Ek, on valokuvaaja. Hän ei malttanut olla tarttumatta kameraan seuratessaan Jameelin kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ek ryhtyi dokumentoimaan arjen hetkiä, jotka ovat tavallisia suomalaisille, mutta erikoisia hänen irakilaiselle ystävälleen.

Kuvista syntyi valokuvanäyttely "Sahar – meidän Saara", joka on avattu Galleria Kalleriaan Helsingin Kalliossa.

Ensimmäinen joulu

Espoolaisessa perheessä asuessaan Jameel sai uuden pikkusiskon, Tinkan. Jameel opetti Tinkalle arabiaa, ja tämä puolestaan opetti Jameelille suomea.

Keittiössä kokattiin sekä arabialaista että suomalaista ruokaa. Jameelia hämmästytti se, että perheen isä Tomi auttoi kotitöissä.

Jameel vietti myös Suomessa elämänsä ensimmäisen joulun, ja oppi tekemään lumitöitä.

Polkupyörällä ajaminen sujui Jameelilta hienosti, vaikka edellisestä kerrasta oli kulunut pitkä aika. Pyöräily kiellettiin naisilta joillakin alueilla Irakissa, kun Jameel oli 13-vuotias.

Jameel ja hänen siskonsa saivat myönteiset turvapaikkapäätökset elokuussa 2016. Vuoden kestänyt, jännittynyt odotus palkittiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Myönteinen turvapaikkapäätös kirvoitti sekä ilon että surun kyyneliä. Eron hetki Karoliina Ekin perheeseen koitti, kun Jameel muutti ensimmäistä kertaa elämässään omaan asuntoon.

– Olimme ihastuneet ja rakastuneet häneen ihan täydellisesti sen kymmenen kuukauden aikana, jonka hän meillä asui. Kyllä meiltä itku tuli, Ek sanoo.

Miehiä tavataan vain julkisilla paikoilla

Itsenäisesti asuvan Jameelin elämä on nyt vapaampaa kuin Irakissa.

– Käyn yksin ostoksilla ja menen yökerhoihin juhlimaan ystävien kanssa.

Jameel tapaa myös miehiä, mutta vain julkisilla paikoilla. Hän ei menisi yksin miehen kotiin, eikä kutsuisi miestä omaan kotiinsa. Irakissa seurustelu käy päinsä vain siinä tapauksessa, että kihlat on vaihdettu.

Jameel arvostaa tiettyjä perinteitä, vaikka haluaakin naisille tasa-arvoista asemaa. Perinteinen kasvatus vaikuttaa häneen edelleen.

– En tekisi mitään sellaista, mikä saattaisi perheeni häpeään.

Haluan muuttaa tapaa, jolla naista katsotaan kulttuurissamme. Sahar Jameel

Irakissa Jameel on elänyt isoissa kaupungeissa, kuten Bagdadissa ja Tikritissä. Hän kertoo suorittaneensa kandidaatin tutkinnon tietotekniikan alalta yliopistossa. Kaikki irakilaiset eivät kuitenkaan hyväksy naisten opiskelua ja työskentelyä.

– Haluan muuttaa tapaa, jolla naista katsotaan kulttuurissamme. En puhu koko väestöstä vaan siitä osasta, joka ei kunnioita naisia. Puhun niistä, joiden mielestä nainen voi olla vain kotona siivoamassa.

Irakilainen nainen on kohdannut ennakkoluuloja ja lokerointia myös suomalaisten taholta.

– Suomessa haluan puhua siitä, että eivät kaikki Lähi-idän naiset ole luku- ja kirjoitustaidottomia. Monet meistä ovat opiskelleet ja olleet myös työelämässä. Haluan vaikuttaa molempiin osapuoliin.

Uuteen maahan sopeutuvan Jameelin paineita ovat lisänneet myös jotkut irakilaismiehet, jotka ovat katsoneet asiakseen puuttua hänen käytökseensä.

Kun Jameel vielä asui siskonsa kanssa Kallion vastaanottokeskuksessa, he kokivat ilmapiirin painostavaksi, koska keskuksen miehet pitivät tarkkaan silmällä naisten tekemisiä ja menemisiä.

Polvista rikkinäisiin muotifarkkuihin pukeutuneet nuoret naiset saivat osakseen paheksuvia katseita.

Jameelin mukaan miesten holhoava asenne johtui siitä, että siskoksilla ei ollut miespuolista sukulaista mukanaan.

– Jotkut irakilaiset ovat asuneet koko elämänsä pienissä kylissä, eivätkä ole nähneet mitään muuta.

Solvausvideo somessa

Suomessa Jameelin on helpompi ilmaista mielipiteitään kuin Irakissa.

Toukokuussa 2016 maahanmuuttovirasto Migri muutti maalinjaustaan ja päätti, että Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan voidaan palauttaa ihmisiä.

Jameel osallistui siskonsa kanssa ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen, joka järjestettiin Helsingin Kansalaistorilla. He olivat ainoat naiset paikalla.

Osa irakilaisista miehistä oli heidän tuttujaan, ja nämä suhtautuivat naisiin suopeasti.

Tapahtumasta jäi kuitenkin ikävä jälkimaku, kun jotkut miehet kuvasivat Jameelista videon, ja julkaisivat sen sosiaalisessa mediassa.

Jameelia solvattiin, koska hän jutteli videolla suomalaisen poliisimiehen kanssa – miesten mielestä liian ystävälliseen sävyyn. Myös nuoren naisen tupakointi oli joillekin liikaa.

– Irakissa monet vanhemmat naiset tupakoivat, mutta jostain syystä minä en saisi polttaa, Jameel naurahtaa.

Ulos lähtiessä ei voinut olla varma, palaako enää kotiin. Sahar Jameel

Aluksi miesten painostus kirpaisi Jameelia paljonkin, mutta nyt hän osaa jättää sellaisen omaan arvoonsa.

Ja mikä tärkeintä, Suomessa hänen ei tarvitse olla huolissaan turvallisuutensa vuoksi.

Turvapaikka irtosi juuri sillä perusteella, että hän pystyi todistamaan viranomaisille, että hänen henkensä on vaarassa Irakissa.

– Ulos lähtiessä ei voinut olla varma, palaako enää kotiin. Tuntui siltä, kuin kuolema olisi koko ajan seurana.

Jameel on onnekas, sillä tuhansittain irakilaisia turvapaikanhakijoita on käännytetty pois Suomesta.

Huhtikuussa Yle kertoi, että kielteisiä turvapaikkapäätöksiä on tehtailtu hyvinkin nopeasti, ja virheet ovat lisääntyneet viime vuosina.

Jameel on pahoillaan käännytettyjen puolesta.

– Moni muukin olisi ansainnut turvapaikan, mutta heillä ei ollut dokumentteja kertomuksistaan. Minullakaan ei ollut kaikkia papereita mukanani, sillä jouduin jättämään kodin niin nopeasti.

Tavoitteena työpaikka it-alalta

Suomessa Jameel haluaisi hakea yliopistoon tietotekniikan maisteriopintoihin, mutta hän ei ole onnistunut saamaan papereitaan aiemmista opinnoistaan Tikritin yliopistosta Suomeen.

Nyt Jameel keskittyy suomen kielen opintoihin. Suurin tulevaisuuden toive on saada kokopäivätyö it-alalta.

Irakiin Jameel ei usko palaavansa pitkään aikaan, vaikka kaipaa kovasti äitään. Suomessa Jameelilla on kuitenkin tukenaan sekä suomalaisia että irakilaisia ystäviä. Myös Jameelin sisko sai jäädä Suomeen.

– Kestää vielä ainakin 10–20 vuotta ennen kuin Irak rauhoittuu ja kehittyy riittävästi. Olen jo aloittanut uuden elämän Suomessa, ja se on nyt toinen kotimaani.

YK:n turvallisuusneuvosto on perjantaina hyväksynyt uusia talouspakotteita Pohjois-Korealle. Päätös tehtiin yksimielisesti, myös Kiina tuki Yhdysvaltojen valmistelmaa ehdotusta.

Uusilla pakotteilla rajoitetaan Pohjois-Korean öljynsaantia sekä estetään maasta ulkomaille lähetettyjen työläisten taloudellinen hyödyntäminen. Nyt tehdyn päätöksen myötä ulkomailla työskentelevät pohjoiskorealaiset joutuvat palaamaan takaisin kotimaahansa.

Pakotteilla pyritään estämään Pohjois-Koreaa saamasta valmiiksi ohjus- ja ydinohjelmiaan.

Lue lisää:

Pohjois-Korean siirtotyöläiset lähettävät rahaa Kim Jong-unille – YK:n pakotteet iskevät ensimmäistä kertaa työläisten riistoon

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi antoi tänään Sanoman hallitukselle selvityksen kohua aiheuttaneesta uutisesta, joka käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta.

Sanoman viestintäjohtaja Hanna Johde kertoo, että selvityksessä käytiin läpi Helsingin Sanomiin liittyneet toimitukselliset prosessit. Hän ei avaa selvityksen sisältöä tarkemmin.

– Hallituksen näkökulmasta tämä asia on loppuun käsitelty. Kaius nauttii Sanoman hallituksen varauksetonta luottamusta, Johde sanoo.

Helsingin Sanomat käytti uutisen lähteenä salaisiksi luokiteltuja papereita. Juttu ilmestyi Helsingin Sanomissa lauantaina 16.12.2017.

Helsingin Sanomat omistavan Sanoma Oy:n hallitus pyysi Niemeltä selvitystä artikkeliin liittyvästä journalistisesta prosessista.

Keskusrikospoliisi aloitti esitutkinnan juttuun liittyen. KRP tutkii turvallisuussalaisuuden paljastamista. Myös Helsingin Sanomat on tutkinnan kohteena.

Kaikki alkoi, kun sosiaalisessa mediassa alkoi levitä video, jossa vaaleahiuksinen ja pienikokoinen Ahed Tamimi uhmaa israelilaisia sotilaita. Videolla 16-vuotias Tamimi ja hänen serkkunsa käyvät huutamassa kahdelle sotilaalle, jotka seisovat perheen kodin vieressä Nabi Salehin kylässä Länsirannalla.

Tamimi käskee sotilaita lähtemään ja alkaa töniä heitä. Pian hän lyö ja potkaisee toista sotilasta. Paikalle tulee myös vanhempi nainen ajamaan sotilaita pois.

Video on kuvattu viime perjantaina, kun palestiinalaisalueilla oli laajoja mielenosoituksia. Liikehdintä alkoi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin julistettua Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi.

Israelin turvallisuusjoukot pidättivät Ahed Tamimin tiistaina hänen kotoaan. Myös hänen videolla näkyvä serkkunsa 21-vuotias Nur Tamimi ja äitinsä on pidätetty myöhemmin, kertoi palestiinalainen Maan News -sivusto.

Kuvat välikohtauksesta ja pidätyksestä ovat levinneet kulovalkean lailla sosiaalisessa mediassa. Samalla tapauksesta on tullut yksi propagandasodan taisteluista.

Videon voi katsoa esimerkiksi sanomalehti Haaretzin Twitter-tilillä.

Entuudestaan tunnettu aktivisti

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun kiharatukkaisesta ja sinisilmäisestä Ahed Tamimista leviää maailmalle kuvaa vastustamassa sotilaita.

Jo vuonna 2012 tuolloin 11-vuotiaasta Tamimista otettiin kuva, jossa hän heristää nyrkkiä sotilaalle. Pari vuotta sitten kuvatulla videolla taas Tamimi puree sotilasta, joka yrittää pidättää hänen kivien heittelystä epäiltyä 12-vuotiasta veljeään.

Huomiota herättänyt Tamimi kutsuttiin muutama vuosi sitten Turkkiin silloin pääministerinä toimineen Recep Tayyip Erdoganin vieraaksi.

Myös tällä kertaa arabiankielisessä sosiaalisessa mediassa Tamimia on ylistetty, ja hänet on nostettu symboliksi palestiinalaisten vastarinnalle Israelin miehitystä vastaan.

Arvostelijat syyttävät teatteriksi

Israelissa Tamimin perheestä on puolestaan luotu kuvaa laskelmoivina aktivisteina, jotka yrittävät lastensa avulla saada israelilaiset sotilaat näyttämään huonolta provosoimalla heitä kameroiden käydessä.

Tamimia on nimitetty Shirley Templeksi ja tapausta Pallywoodiksi eli palestiinalaisten teatteriksi.

Tamimin puolustajat ovat sanoneet, että sosiaalisen median hyödyntäminen on oikeutettua. Tamimin kotikylä elää miehityksen keskellä, ja sotilaat olivat itse tulleet hänen kotipihalleen.

Olivatpa osapuolten motiivit mitkä tahansa, kaikki ymmärtävät, että mielikuvat ovat konflikteissa tärkeitä. Siksi niistä käydään kovaa kamppailua.

Sotilaiden toimettomuus saa kritiikkiä

Israelissa myös sotilaat ovat saaneet arvostelua osakseen, sillä videolla he eivät vastaa tönimiseen ja lyömiseen.

Tapaus on koettu nöyryyttäväksi Israelin armeijalle. Israelin opetusministeri Naftali Bennet sanoi, että Ahed Tamimin pitäisi viettää loppuelämänsä vankilassa.

Israelilainen liberaalin laidan lehti Haaretz arvioi, että arvostelu saattoikin johtaa siihen, että Israelin armeija jakoi myöhemmin kuvat pidätyksestä israelilaiselle medialle. Näin armeija ei näyttäisi heikolta.

Toiset taas ovat kiitelleet sotilaita siitä, että he eivät reagoineet läpsimiseen.

Samaan aikaan palestiinalainen yleisö näkee myös pidätysvideon aivan toisella tavalla. Heille se on jälleen uusi kuvaus armeijasta, joka pidättää teinejä. Palestiinalaisalueilla pidätetään jatkuvasti nuoria, joita syytetään usein juuri kivien heittelystä. Pidätykset ovat saaneet arvostelua ihmisoikeusjärjestöiltä.

Ahed Tamimin tapauksessa pidätys näytti varmistavan sen, että hänen kuvansa levisivät sosiaalisessa mediassa entistä enemmän ja aina kansainväliseen mediaan asti.

Taustalla kiista kotikylän maista

Ahed Tamimin perhe asuu Nabi Salehin kylässä, jonka maita ja vesilähde on viety israelilaisten Halamishin siirtokunnan rakentamiseen. Siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia. Paikalliset ovat osoittaneet näistä syistä mieltään jo vuosia.

Tamimin perheenjäsenet ovat tunnettuja aktivisteja, jotka ovat olleet merkittävässä roolissa Nabi Salehin liikehdinnässä. Ahed Tamimin perheenjäseniä on pidätetty monta kertaa ja hänen sukulaisiaan on tapettu.

Ahedin Tamimin isän Bassemin mukaan hänen tyttärensä oli videon kuvaamispäivänä poissa tolaltaan, koska serkkua oli ammuttu kumiluodilla kasvoihin. Serkun on kerrottu loukkaantuneen vakavasti ja perheen mukaan oli vielä epäselvää, selviäisikö poika.

Samana päivänä Nabi Salehin kylän kupeessa oli ollut yhteenotoiksi kärjistynyt protesti.

Haaretz-lehden haastattelemien silminnäkijöiden mukaan paikalliset nuoret miehet olivat heitelleet kivillä sotilaita, minkä seurauksena sotilaat olivat edenneet kylään ampuen ja käyttäen kyynelkaasua. Paikallinen vanhempi ihminen kuvaili, miten asukkaat olivat joutuneet sotilaiden ja mielenosoittajien väliin.

Paikalliset epäilivät tätä syyksi sille, että Ahed Tamimi yritti ajaa sotilaita pois kotipihaltaan.

Israelin armeijan mukaan taas Tamimin perhe olisi tarjonnut kotonaan suojaa kivien heittelijöille. Armeija sanoi sotilaiden vahtineen siksi taloa ja poistaneen mellakkaan osallistuneet Tamimien kodista, kertoi muun muassa israelilainen Jerusalem Post -lehti.

Etelä-Karjalassa Rautjärven Simpeleellä Asta- ja Veera-myrskyt tekivät suurta tuhoa elokuussa 2010. Valtava määrä metsää kaatui muun muassa Valtatie kuuden varrelta Simpeleen kohdalla.

Nyt alueelle on alkanut kasvaa sankka taimikko, josta on tullut lähiseudulla asustelevien hirvien herkkua. Hirvet alkoivat tallustella vilkasliikenteisen valtatien yli taimikolta toiselle.

Vaikka alueella on autoilijoille varoitus hirvieläimistä, se ei ole autoilijoiden vauhtia hidastanut. Niinpä paikallinen riistanhoitoyhdistys otti yhteyttä tienhoitajaan ja pyysi apua.

– Laitoimme pari päivää sitten liikennemerkkien päälle vilkkuvan valon. Toiveena on, että autoilijat viimeistään nyt havahtuisivat huomaamaan jotain erityistä olevan tapahtumassa, kertoo aluevastaava Sakari Häyhä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.

Tuntuu tehoavan

Häyhän arvion mukaan autoilijat ovat parin vuorokauden aikana havainneet vilkkuvan valon ja alkaneet kiinnittää ympäristöön enemmän huomiota. Tarkoitus on pitää vilkkuvia valoja liikennemerkkien päällä tammikuun alkupuolelle saakka eli kunnes joululomien aika on ohi.

– Hirvivaaran kohdalla autoilijoiden pitäisi lisätä tarkkaavaisuutta ja vähentää vaikka nopeuttakin, mutta aika harva niin taitaa tehdä, pohtii Häyhä.

Hirvieläimistä varoittavia merkkejä laitetaan alueille, joiden tiedetään olevan hirvien kulkureittien kohdalla.

Hirvi on hyvä maastoutuja

Hirveä on erityisesti kesäaikaan hyvin hankala havaita. Värityksensä ansiosta se maastoutuu erinomaisesti metsikköön ja tien laitaan.

Alla oleva video on kuvattu viime kesänä Lappeenrannassa. Siitä voit itse katsoa, miten hyvin havaitset metsän reunassa lymyävän hirven.

Psykologit ja käyttäytymistaloustieteilijät ovat tutkineet, miten ihminen toimii, jos hänelle annetaan mahdollisuus käyttää tilannetta hyväksi ja varastaa. Sananlaskun mukaanhan tilaisuus tekee varkaan.

– Ihan tavallisilla ihmisillä on joku aika jännittävä raja, jonka yli he eivät mene. Se raja on yllättävän kohtuullinen noviisille, joka ei ole sitä harjoitellut. Mutta kun tällaiset tilaisuudet toistuvat ja antaa sen pikkusormen, se vie koko käden, sanoo psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen.

Ahneus on vaikea tutkimusaihe. Aiheesta on tehty joitakin valhevilppitutkimuksia, joilla on yritetty selvittää, kuinka ahneita ihmiset oikeasti ovat.

On esimerkiksi tutkittu, että kun koehenkilöt saivat suorittaa tehtävän ja määritellä itselleen palkan omaa onnistumistaan arvioiden, eivät kokeeseen osallistuneet ahnehtineet mitään kohtuuttomia summia.

Kun mikään ei riitä

Tampereen yliopiston psykologian laitoksen johdosta eläkkeelle jäänyt Markku Ojanen sanoo, että kaikissa meissä on itsekkyyttä, eikä sitä pysty piilottamaan.

Joillakin on kuitenkin taipumuksia geneettiseen ja biologiseen kyltymättömyyteen.

– Kun rahaa alkaa kertyä, se vie kummasti mukanaan. Eivät kaikki ahneuteen sorru, mutta miksi esimerkiksi superrikkaiden täytyy välttää veroja, heillä kun olisi siihen maksamiseen mahdollisuus?

Yritysmaailmassa kilpailu ja vertailu ruokkivat ahneutta. Tavallisen palkansaajan voi olla vaikea hyväksyä, että johtajan palkkaa korotetaan kerralla tuhansia euroja esimerkiksi palkkakuoppaan vetoamalla.

– Siinä tulee vallanhalua. Se raha ei ole vain vaihdon väline, vaan kertoo siitä asemasta ja vallasta. Sitten ajatellaan, eikö mikään riitä, kun palkan päälle täytyy olla vielä lisäetuja, mitä tavallinen ihminen ei ymmärrä.

”Otan oman osuuteni, koska olen jäänyt vähemmälle”

Vähävaraisten ahneudesta ei yleensä puhuta samaan äänensävyyn. Harvoin edes puhutaan.

Mutta yllättävän monet vähävaraiset ovat ahneita. Jokaisessa avustusjärjestössä tiedetään hyvin, että osa autettavista pyrkii kahmimaan tavaroita ja ruokaa mukaansa tavalla, josta kohtuullisuus on kaukana.

Markku Ojanen tuntee ilmiön ja uskoo, että taustalla on katkeruutta.

– Kun näkee silkkaa ylellisyyttä, niin helposti syntyy osattomuuden kokemus. Ajatellaan, että minä otan nyt oman osuuteni, koska olen jäänyt vähemmälle. On helppo perustella itselleen, että minulla on siihen oikeus.

Vähävaraisuuden seuraukset ovat yllättäviä. Moni ei ole ahneuttaan valmis solidaarisuuteen edes toiselle vähävaraiselle. Esimerkiksi avustustuotteet eivät mene tasan, vaan joukossa on aina heitä, jotka pyrkivät nappaamaan vaikkapa 20 paria sukkia muiden nenän edestä nopeimman oikeudella.

– Siinä on taustalla turvattomuuden ja katkeruuden yhdistelmä. Päätöksentekokyky heikkenee, kun joutuu keskittymään päivittäisen toimeentuloon. Silloin rahan ja tavaran arvo nousee liian suureen rooliin, Ojanen sanoo.

Ahneella ei aina ole paskaista loppua

Ahneudella on jotakin tekemistä ihmisen selviytymisestä karuissa olosuhteissa. Ahneus on muutakin kun rahaa. Myös niukkuus ajasta aiheuttaa ahneutta.

Näin ajatellen lentokoneen varauloskäynnin viereen kannattaisi istuttaa kaikkein ahneimmat. He eivät hätälaskun jälkeen jää tukkeeksi, vaan häipyisivät perään katsomatta ensimmäisinä koneesta ulos.

– Katastrofitilanteessa kun joku ryntää, niin se ryntääminen tarttuu ja joku muukin voi tällä tavoin pelastua. Kun yksi on häikäilemätön, se heijastuu muihinkin, Ojanen toteaa.

Samanlainen mallikäyttäytyminen pätee vaikka pullaa pursuavaan kahvipöytään. Kun joku alkaa rohmuta, saattaa itse tehdä samoin, vaikkei ollut tarkoitus. Myös alennusmyynneillä on samanlaista psykologista vaikutusta. Halvat golfsukat saattaa ostaa, kun muutkin ostavat.

Emeritusprofessori Markku Ojanen ei näe ahneudessa oikein hyviä puolia. Lapsetkin oppivat mallista. Vanhempien pitäisikin huolehtia, että puheet ja teot eivät ole ristiriidassa.

Vielä yksi sananlasku on Ojasen mukaan pielessä: ahneella ei aina ole paskaista loppua.

– Välillä on, välillä ei. Kyllä sillä välillä saakin jotain. Vaikka ahneudella on ikäviä seurauksia, sillä selkeästi voittaakin tässä maailmassa. Mutta helposti sillä menettää esimerkiksi ystäviä, jos ei pysty luottamaan ihmisiin.

Perheitä on viime vuodesta lähtien valmennettu tarjoamaan koti Suomeen yksin jääville, oleskeluluvan saaneille lapsille ja nuorille. Koti on tähän mennessä löytynyt muutamalle.

Kunnissa on yli 760 oleskeluluvan saanutta, ilman huoltajaa Suomeen saapunutta alaikäistä.

Satakunnassa Eurassa asuvat Ritva ja Mauri Sulonen ovat Pelastakaa Lapset -järjestön kouluttamista ensimmäisiä, joiden luo tällainen nuori muutti puoli vuotta sitten.

Suloset saivat viime vuonna kutsun valmennukseen Poriin. Pilottikoulutuksen järjestöltä tilasi Porin kaupunki.

– Ensimmäinen kutsu meni roskikseen, ei kuulu meille, kertoo Ritva Sulonen ensireaktiostaan.

Suloset saivat kuitenkin vielä toisen kutsun ja päättivät lähteä mukaan, jotta valmennus saataisiin käyntiin.

Ensimmäinen kutsu meni roskikseen, ei kuulu meille. Ritva Sulonen

– Koulutuksen myötä olimme sitä mieltä, että ei tästä tule mitään, ei meistä ole siihen. Kun olimme keskustelemassa tilanteesta, huomasimme, että molemmat sanoivat juu juu. Eikä olla kaduttu.

Kesäkuusta lähtien Ritvan ja Maurin luona on asunut Afganistanista monien mutkien jälkeen Euralle päätynyt 15-vuotias Ali. Ali itse ei halua olla julkisuudessa.

Alin lisäksi Sulosen perhe tarjoaa kodin myös suomalaiselle pojalle.

Ritva ja Mauri ovat jo eläkkeellä, joten he ajattelivat, että heillä olisi aikaa ja huomiota annettavana kummallekin.

Sitten huomattiin, että molemmat sanoivat juu juu. Eikä olla kaduttu. Ritva Sulonen

Yhteiselo on sujunut hyvin, vaikka Alin vauhdikkuus on joskus päässyt yllättämään.

– Välillä poika roikkuu jossain räystäällä ja huutelee. Hän on vuoristossa tottunut liikkumaan, nämä meidän katot on aika pieni juttu hänelle, nauraa Ritva.

Naapuruston reaktiot huolettivat aluksi, mutta kaikki on sujunut hyvin.

– On kauheasti kehuttu, kun poika tuo väriä. Hän menee pyörällä tuhatta ja sataa ja poppikone soi selässä.

Suurin osa Suomeen yksin tulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista on Alin tavoin teini-ikäisiä poikia.

Omien kokemustensa perusteella Suloset neuvovat nyt muita. Mauri Sulonen arvelee, että murrosikäisen vastaanottaminen mietityttää.

– Luulen, että pelottaa, mutta ei ole kyllä mitään aihetta pelätä. Olen aina sanonut ja rohkaissut, että lähtekää mukaan vaan.

– Samanlaista perhe-elämää se on kuin omienkin lasten kanssa. Onhan suomalaisilla perheilläkin murrosikäisiä..

Luulen, että pelottaa, mutta ei ole mitään aihetta pelätä. Mauri Sulonen

Kulttuurierot eivät liioin ole tuottaneet vaikeuksia. Mauri uskoo, että se johtuu siitä, että he ovat lukeneet ja selvittäneet paljon Alin kotimaan tapoja.

– Siellä on paljon hyviä asioita, mutta siellä on myös kielteisiä asioita. Niistä omaksutaan ne, jotka katsotaan parhaiksi.

Ali puolestaan on joutunut totuttelemaan esimerkiksi perheen koiraan, jota hän aluksi pelkäsi. Alin kotiseudulla koiria ei pidetä lemmikkeinä.

Porin kaupunki on edelläkävijä

Alin lisäksi kahdelle muullekin nuorelle on löytynyt perhe Satakunnasta. Porissa koulutus alkoi kaupungin oman aktiivisuuden vuoksi.

Tänä vuonna Pelastakaa Lapset -järjestö on valmentanut EU-rahoituksen turvin Pirkanmaalla ja Uudellamaalla yhteensä kymmenen perhekuntaa.

– Meillä on kauhean kivoja, monenlaisia perheitä: eri-ikäisiä, eri elämäntilanteessa olevia, pikkulapsiperheitä ja sitten sellaisia, joilla on jo aikuisia lapsia, kertoo kehittäjäsosiaalityöntekijä Heli Reinikainen Länsi-Suomen aluetoimistosta.

Koulutuksiin on osallistunut myös pariskuntia ja yksin asuvia. Monille heistä on yhteistä se, että heillä on ollut jo aiemmin jonkinlaista kosketusta turvapaikanhakijoihin – esimerkiksi vapaaehtoistyötä vastaanottokeskuksissa.

Tärkeintä on, että elämäntilanne on vakaa, kodissa on tilaa lapselle ja terveydentila on ok. Päivi Partanen

Vanhempien ei tarvitse olla "supervanhempia" eikä kodin "ökytalo", jotta perhe voisi tarjota kodin.

– Tärkeintä on, että oma elämäntilanne on vakaa, kodissa on tilaa lapselle ja terveydentila on ok, sanoo Etelä-Suomen aluetoimiston kehittäjäsosiaalityöntekijä Päivi Partanen.

Heiltä vaaditaan Partasen mukaan myös joustavuutta ja avointa asennetta muualta tulleita ihmisiä ja heidän kulttuuri- ja uskontotaustaansa kohtaan.

Lapsilla on erilaisia toiveita

Perheet voivat asua kaupungin keskustan kerrostaloissa tai maaseudulla maatilalla tai jossakin tältä väliltä.

Tämä on Partasen mielestä rikkaus, sillä lapsetkin tulevat erilaista oloista: osa karuilta, syrjäisiltä vuoristoseuduilta tai maaseuduilta, osa hyvinkin suurista kaupungeista.

– Heillä on erilaisia ajatuksia ja toiveita perheen suhteen. Siksi on tärkeää, että meillä on erilaisia perheitä, joista voidaan miettiä lapselle parasta.

Perheiden valmentaminen ja sopivan perheen löytäminen lapselle ei tapahdu hetkessä. Päivi Partanen ja Heli Reinikainen sanovat, että perheellä menee valmennukseen osallistumiseen ja valmistautumiseen aikaa vähintään puolisen vuotta.

Sen jälkeen voi vielä kestää kuukausia ennen kuin saadaan varmuus siitä, että perhe on sopiva juuri tietylle lapselle.

Lapsi päättää lopulta itse, että muuttaako hän perheen luo. Kaikki lapset eivät halua asua vieraassa perheessä.

On tärkeää, että he saavat tukiperheitä ja suomalaisia tuttuja. Ritva Sulonen

Vaikka perhehoitoa pidetään hyvänä tapana kotouttaa Suomeen yksin tulleita alaikäisiä, se ei välttämättä sovi kaikille. Esimerkiksi pahoin traumatisoituneiden lasten kohdalla asiaa harkitaan erityisen tarkkaan.

Perheitä tarvittaisiin lisää. Valmennusta jatketaan ensi vuonna, jos kiinnostuneita löytyy riittävästi.

Perheet eivät jää yksin, vaan saavat tukea kunnan sosiaalitoimesta. Lapsen edustaja jatkaa myös omien tehtäviensä hoitamista.

Niille, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua ottaa lasta tai nuorta asumaan kotiinsa, on muita tapoja auttaa. Perheryhmäkodeissa ja tuetussa asumisessa olevat tarvitsevat myös tukiperheitä ja tukihenkilöitä.

Meille on sanottu, että pienikin pätkä perhe-elämää on parempi kuin ei lainkaan. Ritva Sulonen

Ritva ja Mauri Sulosella on kotona asuvien teinipoikien lisäksi myös tukilapsia, mutta he aikovat vielä ryhtyä tukiperheeksi yksin maahan tulleelle pojalle.

– On tärkeää, että he saavat tukiperheitä ja suomalaisia tuttuja. Tavallisia ihmisiä, jotka kutsuisivat koteihinsa ja voisivat viettää juhlia yhdessä ja muuta. Muuten se on tosi vaikeaa heille, Ritva huolehtii.

– Kursseilla meille on sanottu, että pienikin pätkä perhe-elämää on parempi kuin ei lainkaan.