Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tartuntatautirekisteriin on ilmoitettu lähes kolmekymmentä influenssatartuntatapausta viime viikolla. Valtaosa tartunnoista havaittiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli HUSin alueella.

– HUSin alueella oli ryvästymä, jossa oli muutamia influenssatapauksia, mutta juuri nyt virus näyttää laantuvan. Tämmöisiä tartuntaryväksiä esiintyy joka syksy. Se ei ole mikään poikkeus, mutta toki meidän pitää seurata tilannetta, kertoo THL:n mikrobiologian erityisasiantuntija Niina Ikonen.

Suomessa todetut tapaukset ovat influenssa A(H3N2)-viruksen aiheuttamia. Se on sama virus, joka on kiertänyt eteläisellä pallonpuoliskolla kesän ja syksyn aikana. Australiassa virus on aiheuttanut poikkeuksellisen paljon tartuntoja.

Usein Suomeen rantautuneet kesän ja syksyn yksittäiset influenssatapaukset ovat matkailijoiden mukanaan tuomia.

– Ei ole viitteitä siitä, että viruksessa olisi tapahtunut mitään suuria muutoksia verrattuna rokotevirukseen, vaikka influenssaviruksille on tyypillistä, että ne muuntuvat koko ajan pikkuisen, Ikonen sanoo.

Jotkut ovat huolissaan rokotusten haitoista tai eivät pidä rokotetta tehokkaana. THL:n infektiotautien torjunnan ylilääkäri Hanna Nohynek

Vaikka viime viikolla iskenyt influenssavirus on laantumassa, on selvää, että tapaukset lisääntyvät syksyn myötä. Suomessa influenssavirusten esiintymistä ja muuntumista seurataan erityisen tiiviisti lokakuun alusta aina loppukevääseen asti.

THL suosittelee influenssarokotusta muun muassa 65 vuotta täyttäneille, 6-35 kuukauden ikäisille pikkulapsille ja raskaana oleville naisille.

Läheskään kaikki näihin ryhmiin kuuluvista ei kuitenkaan ota rokotusta.

THL:n infektiotautien torjunnan ylilääkärin Hanna Nohynekin mukaan esimerkiksi 65 vuotta täyttäneistä alle puolet on rokotettu ja raskaana olevista noin viidennes tai kolmannes kunnasta riippuen.

– Tutkimusten mukaan monet ajattelevat, että influenssa ei ole niin vakava tauti, että he tarvitsisivat rokotetta. Jotkut ovat huolissaan rokotusten haitoista tai eivät pidä rokotetta tehokkaana. Pienten lasten kohdalla yksi syy on myös se, että rokotusaikoja ei välttämättä ole ollut niin, että kiireiset perheet olisivat päässeet hakemaan lapsellensa rokotuksen, Nohynek kertoo.

Entä ovatko ihmisten huolet rokotusten haittavaikutuksista aiheellisia?

– Influenssarokotuksia on valmistettu 70-luvulta lähtien. Ne rokotteet, jotka nyt ovat rokoteohjelmassa, ovat turvallisia. Toki kaikkiin rokotteisiin liittyy kuitenkin haittavaikutusten riski, mutta vakava haitta, kuten voimakas allerginen reaktio, on todella harvinainen. Se voi tulla yhdelle miljoonasta, Nohynek sanoo.

Jos äidillä on vakava tauti ja korkea kuume, keskenmenon riski kasvaa THL:n infektiotautien torjunnan ylilääkäri Hanna Nohynek

THL suosittelee raskaana oleville rokotusta siksi, että naisen immuniteetti heikkenee raskauden edetessä.

– Odottavalle äidille influenssa on vakavampi tauti kuin saman ikäiselle, ei raskaana olevalle naiselle. On näyttöä, että influenssaan sairastuessa raskaana oleva joutuu herkemmin sairaalaan. Jos äidillä on vakava tauti ja korkea kuume, keskenmenon riski kasvaa, Nohynek sanoo.

Tampereen yliopiston rokotetutkimusklinikoilla on alkanut odottaville äideille suunnattu tutkimus, jossa arvioidaan, miten kahden käytössä olevan influenssarokotteen vasta-aineet siirtyvät äidistä lapseen.

– Maailman terveysjärjestön mukaan raskaana olevat naiset ovat influenssarokotusten tärkein kohderyhmä. Syksyn ykkösasiana tulisikin olla odottavien äitien rokottaminen, sanoo professori Timo Vesikari Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksesta.

Tampereen lisäksi tutkimusta tehdään Espoossa, Helsingissä, Järvenpäässä, Turussa, Porissa, Kokkolassa, Seinäjoella ja Oulussa.

– Sikiö saa äidiltä vasta-aineita, jotka suojaavat vauvaa ensimmäisinä elinkuukausina, Nohynek sanoo.

THL on hankkinut 1,7 miljoonaa annosta influenssarokoteannosta kansallisen rokotusohjelman tarpeisiin.

Se voi iskeä, kun Piritta Pasto ottaa haarukat ja veitset laatikosta. Tai avaa jääkaapin. Sormet menevät valkoisiksi ja kylmiksi, osin käyttökelvottomiksi. Tai oikeastaan kylmemmiksi, sillä vähintään viileät Pirittan sormet ovat aina.

Pahimmillaan valkosormisuus iskee kymmeniä kertoja päivässä. Ruokailun yhteydessä, autoa ajaessa, ihan milloin vain.

– Ei ole väliä, onko sisällä kuinka lämmintä. Kun se tulee, se tulee.

Rankimmillaan "kohtaus", kuten Piritta sanoo, tekee sormista tunnottomat ja kipeät, eikä esimerkiksi maksaminen kauppareissulla tahdo onnistua. On toki parempiakin päiviä, eikä läheskään kaikkien Raynaud'n oireyhtymästä kärsivien tilanne ole yhtä paha.

Viikon etelänlomalla Pirittankin kädet jopa hikosivat. Mutta kotimaassa arki vaatii varautumista. Ja käy kipeää.

Aikuisella taustalla on usein jokin muu sairaus

Valkosormisuus eli Raynaud'n ilmiö johtuu siitä, että verisuonet supistuvat poikkeuksellisen voimakkaasti, ja osa sormista ja varpaista menee vitivalkoiseksi. Kohtaus kestää joitakin minuutteja, joskus pidempäänkin. Terveyskirjaston mukaan valkosormisuus on lapsilla ja nuorilla esiintyessään vaaraton ilmiö, jonka syy on hämärän peitossa. Siitä voi kärsiä jopa joka viides nuori nainen.

Yli kolmikymppisillä sen takaa voi löytyä jokin muu sairaus, kuten systeeminen sidekudossairaus.

Reuma- ja sisätautien erikoislääkärin Timo Malmin mukaan valkosormisuus onkin sidekudostautipotilailla hyvin yleinen vaiva. Sen hoidossa käytetään vanhan ajan verenpainelääkkeitä, esimerkiksi kalkkisalpaajia. Ne aiheuttavat kuitenkin usein sivuvaikutuksia: päänsärkyä, punoitusta ja verenpaineen laskua.

Valkosormisuutta voi aiheuttaa myös työperäinen altistuminen tärinälle. Malmi sanoo, että esimerkiksi aiemmin huonosti iskunvaimennetut moottorisahat aiheuttivat aikanaan "tärinätautia".

Piritta turvautuu lämpimään veteen

Piritta Paston oireet alkoivat parikymppisenä. Ne pahenivat vuosien ajan, ja taustalta löytyi sidekudossairauksia ja muun muassa sklerodermaa. Sitä sairastavalla iho muuttuu kiiltäväksi ja kovettuu. Skleroderma jaetaan kahteen tyyppiin: paikalliseen sklerodermaan ja systeemiseen skleroosiin.

Pitkään papereissa oli merkintä "jonkinlaisesta Raynaud’n oireilusta", sillä kontrollit olivat aina kesällä. Kerran Piritta näytti lääkärille kuvia sormistaan kohtauksen ollessa pahana, ja tapaus muuttui vaikea-asteiseksi valkosormisuudeksi.

Sinänsä diagnoosilla ei ollut merkitystä, sillä lääkityksestä ei ole Pastolle apua. Joitakin auttaa verenkiertoa parantava lääke, mutta koska se samalla laskee verenpainetta, Piritta ei voi sitä käyttää.

Olen aina sanonut, että haikara taisi tiputtaa minut väärään maahan Piritta Pasto

Olennaista on koettaa pitää jalat ja kädet lämpiminä. Kesälläkään ruokakauppaan ei voi mennä lyhythihaisessa. Kun lämpötila laskee alle 10 plusasteen, hanskat tulevat kuvioihin. Alle 5 plusasteessa Piritta siirtyy akkukäyttöisiin lämpöhanskoihin.

Pikkupakkasella hän pukee molemmat, talvella varustukseen lisätään vielä lämpöpussit, jotta ulkona voi olla edes vähän aikaa. Ratsastamaan Pasto pukeutuu "kuin napajäätikölle".

Kun sormet tai varpaat menevät tunnottomiksi, Pastolla auttaa vain lämmin vesi. Hän tietää, ettei lämpöisellä lämmittelyä suositella, mutta muukaan ei auta. Aina ei tahdo auttaa vesikään: viime talvena sormi ei ollut toeta edes varttitunnissa hanan alla.

Jos sormien poikkeuksellinen kylmeneminen tai vaaleneminen on uusi oire, reuma- ja sisätautien erikoislääkärin Timo Malmi suosittelee tumavasta-aineiden tarkistamista, jotta sekundaarinen sidekudostaudista aiheutuva valkosormisuus voitaisiin poissulkea.

Mikäli vasta-aineet ovat koholla, jatketaan tutkimalla hiussuonet. Videokapillaroskopia on tehokas reumasairauksien tutkimuksessa ja on helpottanut myös Raynaud’n oireyhtymän havaitsemista.

Sinänsä diagnoosista ei välttämättä ole suurta lohtua, sillä hoitoja valkosormisuuteen on niukasti ja niiden tulokset ovat Malmin mukaan vaatimattomia. Tärkeintä on koettaa pitää sormet lämpiminä.

– Tupakointi on tärkein syy nuorten ja vanhojen ihmisten kylmäsormisuudelle, joten sen lopettaminen kannattaa aina, sanoo Malmi.

Annalla sähköhammasharjakin voi laukaista "kohtauksen"

Anna Poropudas sai Raynaud-diagnoosin "30-vuotislahjaksi". Hänellä on MCDT eli sekamuotoinen sidekudostauti, johon liittyy paljon oireita. Valkosormisuus tuntui alkuun esimerkiksi tuntopuutoksina sormissa, jotka palelivat autolla ajaessa. Poropudas pisti ilmiön kevään piikkiin. Kesäkuun alussa hän leikkasi nurmikkoa hanskat kädessä. Syyskuussa hänellä olikin jo diagnoosi.

Valkoisuus iskee niin käsiin kuin jalkapohjiin, nenään ja huuliin.

– Kerrankin sanottiin, että onpa kiva nude huulipuna. Ei minulla mitään huulipunaa ollut, huulet vain olivat niin värittömät.

Jo loppukesän kalseus altistaa: lenkkarit käyvät liian heppoisiksi, ja jalkaan on pakko sujauttaa myös villasukka. Ennakointi on tärkeää: hanskat pitää laittaa käteen jo sisällä. Kovemmassa kuin viiden pakkasessa Poropudas ei ole pystynyt ulkoilemaan, sillä paikat menevät tunnottomiksi. Viime talvena pulkkamäki lapsen kanssa piti jättää jäi kokonaan väliin.

Kerrankin sanottiin, että onpa kiva nude huulipuna. Ei minulla mitään huulipunaa ollut Anna Poropudas

Poropudas on huomannut myös tärinän vaikutuksen: jo sähköhammasharjan käyttö saa sormenpäät valkoisiksi, kun tilanteeseen vielä yhdistyy harjan pitäminen ylhäällä.

Anna Poropudas hakee helpotusta sormien pumppaamisesta, hieromisesta ja lämmittämisestä. Hänellä suonten aukenemiseen liittyy vain epämiellyttävä tunne, mutta monilla myös kovia kipuja. Lääkitystä piti pienentää, sillä verenpaine uhkasi laskea liikaa. Hän ei myöskään koe saavansa lääkkeestä kovin hyvää vastetta. Toimintaterapeutin kanssa Anna on käynyt läpi erilaisia lämmittimiä ja tuotteita, joista voisi olla apua.

Piritta Pasto on juuri käynyt läpi sympatektomian eli lämpöleikkauksen. Siinä pienten valtimoiden ympäriltä kuorittiin pois ainesta, joka aiheuttaa verisuonten äkäisen supistumisen. Toiseen käteen leikkaus on tehty aiemmin, mutta nyt käsi operoitiin paitsi ranteen kautta, myös kämmenestä.

Varjoainekuvaus todisti leikkauksen tarpeellisuudesta: se saatiin hädin tuskin tehtyä, koska kohtaus iski päälle juuri silloin. Silloin siis nähtiin, kuinka suppuun verisuonet voivat vetää.

Pasto odottaa leikkauksen tulosta toiveikkaana. Kesästä ei ollut lohtua, sillä vilpoinen ja kostea kesä on Raynaud’n kannalta huonoin mahdollinen. Pasto vitsailee muutenkin, että syntymämaa ei ole hänen kohdallaan ihan lottovoitto:

– Olen aina sanonut, että haikara taisi tiputtaa minut väärään maahan.

Piritta Pasto on sairaanhoitaja, ja Anna Poropudas valmistumassa samaan ammattiin. Molemmilla on kokemusta siitä, että käsiä pitää lämmitellä töissä, ja silti potilaat saattavat kommentoida kosketuksen viileyttä. Poropudas huomauttaa, että käsideski viilentää terveitäkin käsiä, joten Raynaud’ista kärsivillä ongelma on moninkertainen. Hän onkin varautunut siihen, ettei ehkä voi tehdä sairaanhoitajan työtä loputtomiin.

Siinä missä Piritta Pasto pohtii, nakkasiko haikara hänet väärään maahan, Anna Poropudas on pohtinut muuttoa. Mutta ei liian lämpimään, sillä se taas ei sovi naisen muihin oireisiin.

– Keski-Euroopassa olisi minulle ihanteellinen ilmasto, sanoo Poropudas.

Lopelta on löytynyt viikinkiaikainen miekka seudulla aiemmin tuntemattomasta polttokenttäkalmistosta. Loppilainen metallinetsinharrastaja teki löydön omalta maaltaan viime keväänä. Museovirasto tiedotti asiasta tiistaina.

Miekan löysi Tuomas Pietilä Loppijärven pohjoisrannalta.

– Katsottiin kartasta missä entinen Loppijärven ranta on sijainnut ja sen mukaan edettiin metallinpaljastimella pitkin rantaa.

Pietilä löysi ensin rautakautisen kirveen terän ja tulusraudan. Kun niiden läheisyydestä alkoi paljastua miekan säilää, lopetti Pietilä kaivamisen. Hän otti yhteyttä Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiden Reijo Hyvöseen ja kysyi, mitäs nyt tehdään.

– Vastaus oli, että älä tee mitään, hän tulee Kupilan Ossin kanssa katsomaan tilannetta. Todettiin, että siellä on miekka ja lopetettiin kaivaukset siihen ja ilmoitettiin Museovirastoon.

– Yllättäväähän se oli, kun ei Lopelta ole näitä löytynyt. Launosista on Ilomäestä löytynyt jotain joskus 1800-luvulla ja Launosten kartanolta jotain miekankappaleita, mutta siinä ne sitten taitaa ollakin, Pietilä kertoo.

Televisiosarja herätti intoa

Tuomas Pietilä innostui metallinetsinharrastuksesta katsottuaan televisiosarjaa Menneisyyden metsästäjät. Intoa vain lisäsi Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiden keväinen vierailu Pietilän mailla.

– Käytiin peltoja läpi ja silloinkin löytyi naisen kalmisto tuosta jonkin matkan päästä. Se lisäsi innostusta. Nyt omia maita on käyty läpi aika tarkkaan.

– Vaikea sanoa, mikä siinä harrastuksessa viehättää. Aika paljon löydöt rajoittuvat roskiin, 99-prosenttisesti, mutta hyvällä tuurilla sattuu tällainenkin löytö kohdalle!

Pietilä teki löydön omilta mailtaan, joilla on siis ollut asutusta jo ammoisina aikoina.

– Kyllähän se mielenkiintoista on, että tässä on ollut asutusta jo kivikaudella ja viikinkiajallakin.

Löydöt peräisin viikinkiajalta

Polttokenttäkalmisto ajoittuu viikinkiajan loppupuolelle, noin vuoteen 1000. Museoviraston koekaivausryhmä tutki elo-syyskuussa kaivauksin yhden hautauksen, joka oli poikkeuksellisen ehjä.

Myös miekka ajoittuu viikinkiajan loppupuolelle. Sen yhteydessä oli tasaiselle maalle tehty, laakeilla kivillä peitetty polttohautaus.

Miekan kahvan viereen oli asetettu tupessa ollut veitsi, kehäsolki ja luukampa. Paikalta löytyi myös hauras saviastia, jonka yhteydestä löytyi runsaasti palaneiden luiden kappaleita. Kyseessä on todennäköisesti vainajan jäännösten säilyttämiseen käytetty uurna. Hiukan etäämmältä löytyi vielä työkirveen terä.

Museoviraston tutkijan Jan-Erik Nymanin mukaan polttokenttäkalmistoja tunnetaan Lopelta ja ylipäätään Hämeen ja Uudenmaan rajamailta toistaiseksi melko vähän.

– Löytö on merkittävä, tietysti paikallisesti merkittävä, koska Lopen seudulla näitä ei monta entuudestaan tunneta. Ja ylipäänsä se on mielenkiintoinen kohde.

Luiden radiohiiliajoituksista saadaan tarkempaa tietoa polttotapahtuman ajankohdasta. Maanäytteistä teetetään lisäksi kasvinjäänneanalyysi, joka voi paljastaa jotakin esimerkiksi hauta-antimista tai hautaamisen vuodenajasta.

– Se antaa lisätietoa yleiskuvaan, mikä meillä on rautakautisesta elämästä. Se toimii tukena laajempiin tutkimuksiin ja tulkintoihin. Paikallisesti se kertoo Lopen seudun esihistoriasta rautakauden lopulta, milloin kiinteä asutus on syntynyt ja kehittynyt esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteessa.

Tutkijat yllättyivät hautauksen kunnosta

Tutkimukset tuovat uutta tietoa myöhäisrautakauden hautaustavoista. Kaivauksissa löytynyttä luuaineistoa analysoimalla voidaan saada tietoa vainajan tai vainajien sukupuolesta ja iästä sekä siitä, onko mukana poltettu eläimiä.

Aika harvoin polttokenttäkalmistossa löytyy näin ehjä hautaus. Jan-Erik Nyman

– Hautaus oli tosi hyvin säilynyt, se oli meille iloinen yllätys. Aika harvoin polttokenttäkalmistossa löytyy näin ehjä hautaus. Siellä on melko varmasti useampia hautauksia samassa paikassa, vaikea arvioida montako. Lisätutkimuksia ei ole suunniteltu paikan päälle, kertoo Nyman.

Ehjyys voi merkitä sitä, että kalmiston käyttöaika on ollut lyhyt, eivätkä myöhemmät hautaukset ole täten rikkoneet aiempia hautauksia.

Onko tuoreella löydöllä sitten yhteyttä Janakkalasta vuonna 2013 tehtyyn miekkamieslöytöön ja sen kahteen miekkaan?

– Tämän kalmiston miekka on suunnilleen saman ikäinen kuin miekkamiehen vanhempi miekka. Muuten hautauksien välissä on useampia satoja vuosia aikaeroa. Tämä on vanhempi, viikinkiajan loppupuolelta, ja Janakkalan löytö taas keskiajan alkupuolelta, Nyman sanoo.

Esineet näytteille ensi vuonna

Museoviraston mukaan Lopen kohde on erinomainen esimerkki hyvästä yhteistyöstä metallinetsinharrastajien ja viranomaisten välillä.

– Metallinetsinharrastuksen parissa löytyneestä arkeologisesta kohteesta on mahdollista saada paljon uutta tietoa pienimuotoisillakin tutkimuksilla, kunhan esineet on maltettu jättää paikoilleen maahan, yli-intendentti Marianna Niukkanen kertoo Museoviraston tiedotteessa.

Arkeologien paikalta nostama miekka ja muut esineet tullaan konservoimaan. Tavoitteena on laittaa ne näytteille Kansallismuseoon ensi vuoden aikana.

Norjan uutistoimisto NTB on pyytänyt anteeksi perätöntä uutista kuningas Haraldin kuolemasta.

NTB:n päätoimittajan mukaan kuninkaasta kertovaa muistokirjoitusta oltiin rutiininomaisesti päivittämässä, kun se jostain syystä lähti eteenpäin asiakkaille alkuiltapäivästä. Syyksi epäillään teknistä vikaa.

Norjan hovista vakuutettiin pian väärän uutisen julkitulon jälkeen, että kuningas Harald voi oikein hyvin.

Venäjän mielestä Pohjois-Korealle on annettava turvatakuut. Tällaiset takuut on mahdollista saavuttaa ainoastaan diplomaattisin ja poliittisin keinoin, sanoo Venäjän ulkoministeriön ydinsulku- ja asevalvontaosaston johtaja Mihail Uljanov.

– Pohjois-Korea on ilmeisesti vetänyt johtopäätöksen, että ydinaseiden ja ohjusten hankinta on varmin tapa taata turvallisuus, Uljanov sanoi uutistoimisto TASS:in haastattelussa.

Hänen mukaansa Pohjois-Korea todella pelkää hyökkäystä.

– Tässä tilanteessa on tarve etsiä jonkinlaisia turvatakuita, jotka sopivat Pjongjangille.

Uljanov arvioi, että Pohjois-Korean johto on seurannut tarkkaan, mitä tapahtui Libyan syrjäytetylle johtajalle Muammar Gaddafille. Libya luopui ydinaseohjelmastaan 2003 ja Gaddafi surmattiin länsimaiden tukemassa vallankaappauksessa vuonna 2011. Uljanovin mukaan myös puheet Iranin ydinsulkusopimuksen tuhoamisesta on pantu merkille Pohjois-Koreassa.

– Luonnollisesti kaikki maailmassa on yhteydessä toisiinsa, diplomaatti kiteytti.

Uljanov esitti huolensa Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean yhteisistä sotaharjoituksista lähellä Pohjois-Korean rannikkoa.

– Onko näiden harjoitusten tarkoitus ärsyttää Pjongjangia ja provosoida se tekemään tuskallisia siirtoja?

– Parantavatko Etelä-Korea ja Japani omaa turvallisuuttaan näillä toimenpiteillä? Uljanov kysyi.

Pohjois-Korean ulkoministeriön edustajat tapaavat tänään venäläisiä diplomaatteja Moskovassa. Kutsu tapaamiselle on Pohjois-Korean mukaan tullut Venäjältä.

Ihmisten taidot ovat moninaiset. Samoin ihmisten luulot taidoistaan. Monesti luuloa on enemmän kuin taitoa.

Moni yrittää tehdä jopa vaativia remontteja yksin. Lopputulos voi olla hyvin heikko, ja ihmiseltä menee valtavasti aikaa ja rahaa hukkaan.

Mikkeliläiset alansa osaajat kertovat, mitä kaikkea ihmiset ovat yrittäneet remontoida tai korjata itse.

"Miten tietää rajansa, ellei ylitä"

– Miten sitä ihminen tietää rajansa käsityöläisenä, ellei niitä ylitä. Olen toiminut suutarina 25 vuotta. Siihen mahtuu kaikenlaista, naurahtaa suutarimestari Jani Kinnunen Taitavat Suutarit -liikkeestä.

Kinnunen ymmärtää, että osa tahtoo yrittää suutarihommia kotona.

– Ylimääräinen kustannus on se kuuluisa oppiraha, ja kaikki me niitä varmaan saamme maksella elämämme aikana. Olen itsekin joskus langennut, Kinnunen naurahtaa.

Suutarimestari Jani Kinnunen Taitavat Suutarit -liikkeestä kertoo muutamia tarinoita vuosien varrella kohtaamistaan kummallisista kotisuutaroinneista:

"Autojen kehittyminen pelastus kaikille"

Ammattilainen huokaisee helpotuksesta. Autojen hieno tekniikka tekee autoista vaikeammin korjattavia asiakkaille.

– Monet eivät uskalla korjata autoaan. Tämä on pelastus kaikille, naurahtaa Autokorjaamo Anssi Hämäläisen yrittäjä Anssi Hämäläinen.

Edelleen osa yrittää rohkeasti huoltaa ja fiksata autoaan. Samalla voi saada aikaan suurta vahinkoa. Aiemmin se on ollut vielä yleisempää.

– Aikoinaan yritettiin korjata pakoputkia kaljatölkeillä ja korjaamoakin pyydettiin hitsaamalla korjaamaan niitä. Moneen kertaan on laskettu, että pakoputken korjaaminen on kalliimpaa kuin uusiminen.

Autokorjaamoyrittäjä Anssi Hämäläinen kertoo pari yleistä virhettä ja yhden tarinan 1990-luvulta:

"Yleensä tussaroidaan saunassa"

Rakennusalan yrittäjä arvelee, että moni ajattelee säästävänsä rahaa tekemällä itse.

– Remontti maksaa, teki sen missä laajuudessa hyvänsä, toteaa Esratek Oy:n (Etelä-Savon rakennustekniikka) toinen omistajista Petri Kaipainen.

Kaipaisen mielestä asiakkaat eivät onneksi uskalla monesti ruveta LVI- tai sähköremonttiin.

– Veikkaisin, että meidän alalla useimmin lähdetään itse tussaroimaan ja tekemään sauna-, kylpyhuone- ja pintaremontteja. Niihin varmaan moni pystyykin, vaikka ei alalla olekaan. Osa kokeilee tapetointia. Se ei ole vaikeaa, mutta saattaa silti olla, että se ei onnistu.

Kaipaisen mukaan kaikkea ei kannata tehdä itse.

– Voi mennä hyvät tavarat pilalle.

Kaipainen iloitsee kotitalousvähennyksestä, joka motivoi monia asiakkaita teettämään remontin.

Esratek Oy:n toinen omistajista Petri Kaipainen kertoo kolme pientä tarinaa kummallisista remontointiyrityksistä:

Irakin kurdit ovat ilmaisseet kannattavansa itsenäisen valtion luomista, ilmoitti autonomisen kurdialueen vaalikomissio. Äänestyksen tulos oli odotettu. Vaaliuurnille saapui 72 prosenttia äänioikeutetuista.

Äänestys koski kolmen autonomisen kurdialueen sekä kurdijoukkojen hallussapitämien alueiden itsenäistymistä.

Bagdadin hallinto ja naapurivaltiot ovat vastustaneet kiistanalaista äänestystä. Iran, Turkki ja Syyria eivät tue Pohjois-Irakissa sijaitsevan kurdialueen itsenäistymistä. Naapurimaissa pelätään, että separatistiset ajatukset voivat saada kannatusta myös omien kurdivähemmistöjen keskuudessa.

Myös Yhdysvallat on vaatinut äänestyksen lykkäämistä. Washingtonissa itsenäisen kurdivaltion pelätään luovan alueellista epävakautta ja haittaavan terrorismin vastaista taistelua.

Kurdialueen pääministeri Nechirvan Barzani on korostanut, että Kurdistan aikoo ratkaista erimielisyydet itsenäisyyttä vastustavan Bagdadin hallinnon kanssa rauhanomaisesti.

Kurdeja lasketaan olevan 25–35 miljoonaa. Suurin osa heistä asuu Irakissa, Syyriassa, Turkissa ja Iranissa.

Venäjä on tuhonnut viimeiset jäljellä olleet kemialliset aseensa. Asiasta kertoi Venäjän televisiossa presidentti Vladimir Putin.

– Tänään Venäjä tuhoaa viimeisen varastonsa, Putin sanoi lausunnossaan.

Hän kuvasi päivää historialliseksi ottaen huomioon, kuinka suuren määrän kemiallisia aseita Venäjä peri aikoinaan Neuvostoliitolta.

Putin myös syytti Yhdysvaltoja kansainvälisesti sovittujen velvollisuuksiensa väistelystä ja vaati maata seuraamaan Venäjän esimerkkiä. Yhdysvallat on jo kolme kertaa lykännyt takarajaa kemiallisten aseiden hävittämisestä, Putin sanoi.

Sekä Venäjä että Yhdysvallat kokosivat suuret kemiallisten aseiden arsenaalit kylmän sodan aikana. Kun maat liittyivät kemiallisten aseiden kieltosopimukseen, maat sitoutuivat hävittämään varastonsa huhtikuuhun 2012 mennessä.

Molemmat ilmoittivat kuitenkin tarvitsevansa lisää aikaa. Yhdysvallat on kertonut saavansa oman työnsä päätökseen vuoteen 2023 mennessä.

Kemiallisten aseiden kieltojärjestö: Tärkeä merkkipaalu

Kansainvälinen kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW kiitti keskiviikkona Venäjän toimia tärkeäksi merkkipaaluksi.

Järjestön johtaja Ahmet Üzümcü kertoi, että OPCW:n asiantuntijat ovat vahvistaneet aseiden tuhoamisen. Hän kiitti Venäjän viranomaisia ammattimaisuudesta.

Viimeiset aseet tuhottiin Kiznerin laitoksessa Udmurtian tasavallassa, järjestö sanoo.

Nobelin rauhanpalkinnon saanut OPCW-järjestö valvoo kansainvälistä kieltosopimusta, joka kieltää kehittämästä, tuottamasta, varastoimasta ja käyttämästä kemiallisia taisteluaineita. Sopimuksen päämääränä on tuhota olemassa olevat varastot ja estää uusien aseiden valmistaminen.

Järjestön mukaan noin 96 prosenttia maailman tunnetuista kemiallisista aseista on nyt tuhottu.

Itärajan tuntumassa Lappeenrannassa on tänään keskiviikkoaamuna koettu erikoinen venäläisten radiokanavien voimakas kuuluminen suomalaisten radiovastaanottimissa.

Autoradioissa venäläisiä kanavia kuului parhaimmillaan kuusi. Paikoitellen venäläiset kanavat ovat jopa häirinneet suomalaisia kanavia. Esimerkiksi Lappeenrannassa taajuudella 88,0 megahertsiä kuuluva radiokanava Yle Radio 1 sai sekaansa venäjänkielistä puhetta.

Normaalisti Lappeenrannassa autoradiosta kuuluu yksi tai kaksi venäläistä kanavaa. Parhaiten kuuluu Dorozhnoe, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa tieradiota.

Tänään Dorozhnoe kuului Pietarista saakka taajuudella 87,5 megahertsiä. Sen lisäksi Lappeenrannassa kuuluivat hyvin ainakin Radiorus, Carlo, pietarilainen Radio Baltika, venäjänkielinen Energy sekä tuntemattomaksi jäänyt radiokanava taajuudella 103,40 megahertsiä.

Syynä erikoinen sääilmiö

Viime päivinä erityisesti TV-vastaanottimia on häirinnyt erikoinen säätila, jota kutsutaan nimellä radiokeli. Se on aiheuttanut häiriötä erityisesti antenni-tv-lähetyksissä eri puolilla Suomea. Sama ilmiö on häirinnyt myös radiolähetyksiä.

– Vaikuttaa siltä, että tämä radiokeli vaikuttaa voimakkaasti radiosignaalien etenemiseen, kertoo TV-liiketoimintajohtaja Teppo Ahonen Digita Oy:stä.

Normaalioloissa radiosignaali kulkee alle sata kilometriä. Teppo Ahosen mukaan radiokeli saattaa lisätä radioaaltojen kantavuutta jopa 500 kilometriin.

Tänä aamuna autoradiosta päästiin hyvin kuuntelemaan noin 200 kilometrin päästä Pietarista tullutta ohjelmaa.

– 200 kilometriä on tyypillinen ylipitkä eteneminen, kertoo Teppo Ahonen.

Jos kahdella radioasemalla on sama taajuus, niin ne sekoittuvat lähetyksessä keskenään. Tämä selittää sen, että jokin venäjänkielinen radiokanava kuului Yle Radio 1:n lähetyksen seassa.

– Jos TV-lähetyksessä kaksi kanavaa olisi samalla taajuudella, niin silloin kuva olisi pikselimäistä. Radiot sen sijaan kuuluvat päällekkäin.

Teppo Ahonen ei usko, että venäläiset radioasemat olisivat juuri nyt nostaneet lähetystehojaan.

Keskusrikospoliisi sai viime viikolla kirjeitse vihjeen, jossa kerrottiin mahdollisesta puukkohyökkäyksestä Kajaanissa.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

– Vihje oli varsin epämääräinen sisällöllisesti. Asiaan nähden ulkopuolinen henkilö antoi tietoja poliisille kuulemastaan mahdollisesta suunnitelmasta. Siltä pohjalta hän antoi vihjeen. Sen mukaan vihjeenantaja oli vetänyt johtopäätöksen kuulemistaan keskusteluista, että mahdollinen tekopaikka voi olla Kajaani. Siltä pohjalta varauduimme tilanteeseen, Oulun poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Arto Karnaranta kertoo Ylelle.

Nimettömän vihjeen alkuperästä ei poliisilla ole tietoa.

Karnarannan mukaan poliisi suhtautui kyseiseen vihjeeseen erityisen tosissaan yleismaailmallisen tilanteen ja Turun tapahtumien takia.

– Tämän tapaiset uhkaukset, olkoon kuinka epämääräisiä, otetaan tänä päivänä erityisen vakavasti.

Poliisi ei kertonut partioinnin syytä maanantaina

Tässä tapauksessa poliisi lisäsi näkyvyyttä mahdollisella uhka-alueella ja pyrki täten voimannäytöllään estämään mahdollisen teon. Vihjeessä oli annettu ymmärtää vakavista väkivallanteoista, jotka kohdistuvat suureen joukkoon ihmisiä.

Oulun poliisilaitokselle tulee esimerkiksi pommiuhkauksia useita vuodessa, mutta tapauksen kaltaisiin vihjeisiin ei Karnarannan mukaan törmää usein.

– Näin vakavia vihjeitä tulee perin harvoin, Karnaranta sanoo.

Poliisi näyttäytyi näkyvästi Kajaanin keskustassa maanantaina iltapäivällä. Silminnäkijöiden mukaan paikalla oli ainakin aseistettuja poliiseja, koiria ja autoja. Karnarannan mukaan tapauksessa oli lisätty poliisin näkyvää toimintaa mahdollisella uhka-alueella ja käytetty otettu esiin esimerkiksi tukiaseistusta.

Yle tiedusteli poliisilta tehostetun partioinnin syytä jo maanantaina kaksi kertaa. Silloin poliisi vastasi, että kyse ei ole vaaratilanteesta, vaan poliisi on muusta syystä näkyvämmin esillä.

Karnaranta ei osaa sanoa, miksi syytä poliisin toimiin ei kerrottu maanantaina. Yleisellä tasolla hän arvioi, että joskus poliisi jättää tietoa kertomatta esimerkiksi turvallisuuden takia.

– Joskus voi olla tilanne sellainen, että ei voida kertoa asioita esimerkiksi siksi, että pelätään tiedon leviämisen vaarantavan vaikkapa jonkin rikosasian selvittämistä tai poliisin työturvallisuutta, sanoo Karnaranta.

Kouvola odottaa EU-rahoituspäätöstä suuren rautatie- ja maantieterminaalin rakentamiseen.

– Eri maista on tullut paljon hakemuksia. Rahaa haetaan enemmän kuin sitä voidaan myöntää. Kuitenkin Kouvolan tapaisiin terminaaleihin ei ollut hakijatungosta, joten hakemus voi menestyä, arvioi liikenneneuvos ja johtava asiantuntija Lassi Hilska liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Euroopan komissiolta odotetaan 7,7 miljoonan euron tukipottia, joka kattaa viidesosan terminaalinensimmäisen vaiheen kustannuksista. Kouvola ja Suomen valtio hakevat yhdessä EU:lta tukea.

– CEF-tuen saamiseksi mukana täytyy olla yksityistä lainarahoitusta ja investoinnin on oltava kannattava, sanoo Hilska.

Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta päätti tuen hakemisesta kesäkuun lopussa. Suomi hakee Kouvolan terminaalin lisäksi EU-rahaa myös muun muassa Helsingin Vuosaaren sataman meriväylän parantamiseen sekä Helsinki-Vantaan lentoaseman matkakeskukseen.

EU-komission tukipäätöstä voi odotella aikaisintaan marraskuun lopussa.

Kouvolan tapaisiin terminaaleihin ei ollut hakijatungosta, joten hakemus voi menestyä. Lassi Hilska

EU on myöntänyt terminaalin suunnitteluun jo 1,7 miljoonaa euroa.

Kaupungilta omaa ja lainarahaa

Kouvolaan rakennettava rautatie- ja maantieterminaali on Suomen ainoa. Siellä voi muun muassa purkaa kontteja yli kilometrin pituisesta junasta ja siirtää rekkojen kyytiin.

Kouvolan kaupunki on sitoutunut 30,5 miljoonan euron kustannuksiin. Jos EU-tukea tulee enimmäismäärä, Kouvolan osuus putoaa 24,4 miljoonaan.

– Kaupungin oman rahoituksen lisäksi kaupunki ottaa myös lainaa hankkeen toteuttamiseen. EU-tukihakemuksessa vaadittiin rahoittajalta hyväksyntä hankkeelle. Kuntarahoitukselta on saatu tämä hyväksyntä, kertoo Kouvolan kehitysjohtaja Petteri Portaankorva.

Kuntarahoitus on kuntien, Kevan ja valtion omistama rahoituslaitos. Kaupungin ja lainarahoituksen suhdetta Portaankorva ei tarkemmin erittele.

Rautatie- ja maanliikenneterminaalin rakentaminen käynnistyy vuoden 2019 alussa. Noin kolme neljäsosaa kaupungin investointirahoista on tarkoitus käyttää vuosina 2019-2020.

Aluksi on tarkoitus rakentaa muun muassa pitkien junien lastausraiteet ja suuri kenttä konttien lastaukseen sekä purkamiseen.

Valtion osuudeksi on sovittu 8,1 miljoonaa, johon haetaan EU:lta 1,6 miljoonaa euroa. Valtio rakentaa muun muassa liittymän rataverkkoon sekä raiteiden turvalaitteet ja sähköistyksen vuosina 2019-2022.

Aasian kasvu moottorina

Kouvola pyrkii terminaalin rakentamisella saamaan uutta liiketoimintaa kasvavista yhdistelmäkuljetuksista.

Kaupungista on tullut Suomen suurin rautatielogistiikkakeskus, jossa on esimerkiksi maan suurin tavaraliikenteen järjestelyratapiha. Lisäksi lähellä on Suomen suurin vientisatama HaminaKotka.

Katse on suunnattu tiivisti Aasiaan. Säännöllistä tavarajunayhteyttä Kouvolasta Kazakstanin kautta Kiinaan on valmisteltu jo pitkään.

– Ensimmäinen juna Kouvolasta Kiinan Xi´aniin lähtee näillä näkymin loka-marraskuun vaihteessa, kehittämispäällikkö Simo Päivinen Kouvola Innovationista sanoo.

Alkukesällä Kiinassa avoinna olleet sopimustekniset asiat on nyt ratkaistu.

Päivinen uskoo, että kyse ei ole enää pelkästä koejunasta, vaan junan on tarkoitus ajaa Kouvolan ja Kiinan väliä kerran viikossa.

Säännöllinen junayhteys realistinen tavoite, sillä konttiliikenne Aasian ja Euroopan välillä on kasvanut niin rajusti. Simo Päivinen

– Säännöllinen junayhteys realistinen tavoite, sillä konttiliikenne Aasian ja Euroopan välillä on kasvanut niin rajusti.

Päivisen mukaan moni vienti- ja tuontiyritys Suomessa ja ulkomailla on ollut kiinnostunut Kouvola–Kiina-junayhteydestä kuljetusvaihtoehtona.

Tavarajuna kulkee runsaan 8000 kilometrin matkan alle kahdessa viikossa, kun konttilaivalla matka kestää 6-8 viikkoa.

Kelan Kanta-palveluissa aamupäivällä alkanut häiriö haittaa Kanta.fi-, Omakanta- ja Kelain-palvelujen käyttöä.

Kanta-palveluiden kehittämispäällikkö Pia Järvinen-Hiekkanen kertoo, että häiriöt johtuvat palveluihin kohdistuvasta palvelunestohyökkäyksestä.

Järvinen-Hiekkasen mukaan palveluja pystyy yleensä käyttämään hidastelusta huolimatta, mutta pahimmillaan niiden käyttö on estynyt kokonaan.

Häiriöt alkoivat aamupäivällä kello 10.40. Kelan mukaan palvelujen toimintaa seurataan tehostetusti.

Emilia Turpeisesta ei todellakaan pitänyt tulla pappia. "Peruskristillisessä perheessä" Iisalmessa varttunut Turpeinen tuli rippikoulussa ajatuksiin, ettei Jumalaa ole olemassa.

– Ajattelin, että koska maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, Jumalaa ei taida olla. Siihen aikaan pohdin paljon elämän merkitystä, Turpeinen muistaa.

Teini-iässä hänet tunnettiin vaaleahiuksisena hevityttönä, jolle maistui esimerkiksi Children of Bodomin, Entwinen ja Shade Empiren kaltaiset metallibändit. Hänen lempivärinsä oli musta.

Lukioaikoina Turpeinen aikoi oikeustieteelliseen lukeakseen lakimieheksi. 18-vuotiaalla nuorella naisella alkoi kuitenkin herätä uskonajatuksia uudestaan.

– Pohdin uudelleen elämän merkitystä ja koin hengellistä kutsumusta. Lyhyesti sanottuna Jumala puhutteli minua.

Turpeinen koki uskonnollisen heräämisen uutena asiana eikä halunnut altistua muiden kritiikille. Hän alkoi salaa valmistautua teologian pääsykokeisiin.

– Ajattelin, että ihmiset olisivat vastustaneet tai kyseenalaistaneet valintani, jos olisin kertonut heille etukäteen.

Ainoastaan lähipiiri tiesi.

– Se oli pikkukaupungissa melkoinen yllätys, kun ilmoitin pääsystäni teologiseen Helsinkiin, Turpeinen nauraa.

Hän vitsailikin hakeutuvansa papiksi, jotta saa pukeutua mustaan.

"Ei sinusta ole papiksi"

Parin vuoden opiskeluiden jälkeen Turpeinen oli kesätöissä eräässä seurakunnassa. Seurakunnassa työskentely oli hankalaa ja hänelle jopa sanottiin, ettei hänestä olisi papiksi. Tämä oli kova kolaus parikymppiselle opiskelijalle.

– Valmistuin sillä ajatuksella, ettei minusta koskaan tulisi pappia.

Turpeinen alkoikin opiskella jo uutta alaa, jalkaterapiaa ja työskenteli Postilla. Hän kuitenkin päätti silti hakea ahkerasti koulutustaan vastaavaa työtä.

Hankasi pitkään vastaan somen kanssa

Tänään Converset vilkkuvat mustan helman alta, kun nuori nainen kävelee pitkin Marian kirkon pihatietä. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.

Haminan seurakunnan seurakuntapastori Emilia Turpeinen kaivaa repustaan selfie-kepin älypuhelimelleen ja alkaa höpöttää kameralle tottuneesti. Hänen jokainen lauseensa on luontevan kuuloinen eikä hän hapuile hetkeäkään lauseiden kanssa.

Voisi kuvitella, että 27-vuotias nuori nainen on kasvanut kertoen tarinoitaan sosiaaliseen mediaan. Päinvastoin. Turpeiselle se oli täysin uusi tuttavuus hetki sitten.

– Olen nykynuoreksi harvinaisuus. Reilu vuosi sitten mulla ei ollut ainuttakaan tiliä somessa. En ollut käyttänyt Facebookia, Twitteriä, Instaa tai Snäppiä, Turpeinen luettelee.

Hänellä oli paljon ennakkoluuloja sosiaalista mediaa kohtaan eikä hän uskonut olevansa tyyppinä sopiva someen.

– Ajattelin, että täytyy olla tietynlainen tai suosittu. Olen luonteeltani introvertti ja ajattelin, että somessa pitäisi olla itseään korostava. Ajattelin, että siellä pitää antaa elämästään jotenkin täydellinen kuva.

Sitten hän teki täyskäännöksen. Hän tuli siihen tulokseen, että hänen on uskallatteva olla avoimempi.

Instagramin kautta Youtubeen

Ensin hän avasi Instagram-tilin. Siitä on nyt vuosi. Kuukausia pohdittuaan ja viestintäkurssilla käytyään Turpeinen aloitti tubettamisen heinäkuussa.

– Olisin voinut harjoitella asiaa, mutta lähdin ihan suoraan pystymetsästä tekemään.

Hetkessä somevastaisesta nuoresta sukeutui edistyksellinen pastori, joka tunnetaan Youtubessa nimellä Emiliapappi.

– Halusin näyttää avoimesti esimerkkiä epätäydellisestä, tavallisesta ihmisestä. Pappislupauksessakin kysytään, haluaako olla seurakunnalle esimerkkinä.

"Haluan näyttää nuoren naispapin näkökulman"

Kirkossa on pitkään kannustettu työntekijöitä sosiaaliseen mediaan, mutta innostus on ollut vähäistä. Työntekijöitä varten on tehty opaskirjakin, Somempi seurakunta. Tubettamisen saralla vaikuttavimmaksi tekijäksi on noussut espoolaispastori Jussi Kosken Pastorific-kanava.

Haminan seurakunnan seurakuntapastori Emilia Turpeinen haluaa olla mukana etujoukoissa.

– Haluan näyttää kirkon elämää nuoren naispapin näkökulmasta. Nykyisin kirkko voi olla ihmisille vieras eikä jotkut ole käyneet kirkossa useaan vuoteen.

– Kirkolle on tärkeää, että työntekijät tulevat tutuiksi. Haluan antaa kirkolle somessa kasvot, koska kirkko kuuluu kaikille. Ihmiset kuitenkin viettävät päivittäin useita tunteja somessa, Turpeinen kertoo.

Kaksi kuukautta sitten avatulla Youtube-kanavalla Emiliapappi on jo avannut papin vaatekaapin, vastannut rippikoululaisten kysymyksiin kuolemasta ja kertonut kesähäistä Haminassa. Hän haluaa tuoda esille myös elämää pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Kullakin videolla on katsojia joitain satoja.

– Ensin ajattelin, että nuoret naiset seuraisivat kanavaa. Kävijätiedoista olen kuitenkin huomannut, että aikuiset aina 65-vuotiaisiin katsovat videoitani. Erityisesti aikuiset miehet katsovat.

Tubettamisesta voi olla hyötyä pätkätyöpapille

Loppujen lopuksi Emilia Turpeinen vihittiin papiksi keväällä 2015. Hän sai pätkätöitä Haminan seurakunnasta, jossa hän toimii joulukuun loppuun asti viransijaisena seurakuntapastorina.

– Päivääkään en ole katunut, että tulin tänne.

Nykyisin Turpeinen osaa suhtautua asioihin rennommin kuin nuorempana.

– Teen päivityksen Instaan, jos minulle sattuu jotain mokia. Jos olen kaatanut viinit pitkin pihoja ehtoollishartaudessa tai sanonut jotain outoa, voin kertoa siitä avoimesti, Turpeinen kertoo.

Seurakunnissa työt ovat kiven alla ja hakijoita riittää runsaasti yhtä paikkaa kohden. Turpeinen uskoo, ettei tubettamisesta ole ainakaan haittaa seuraavaan työpaikkaan hakiessa.

Aktiivinen somettaminen on koitunut Turpeiselle muutenkin hyödyksi. Jatkossa hän pääsee tekemään yhteistyötä kirkon menestystuote Jouluradion kanssa.

Tulospalkkaus toimii vain, jos peruspalkka on riittävän korkea. Näin sanoivat A-studiossa vierailleet ammattiliitto Superin puheenjohtaja Silja Paavola ja yrittäjä Jari Sarasvuo.

Paavola sanoi, että riittävän palkkatason päälle tuleva tulospalkkaus voi olla toimiva johtamisen tapa, jos halutaan saavuttaa jotain ylimääräistä. Paavola kuitenkin korosti, että peruspalkalla pitäisi tulla aina toimeen, eikä tulospalkkausta pitäisi käyttää "orjapiiskurina".

– Tulospalkkio voi olla motivaattori. Se voi olla myös kiitos. Ei niin, että vähennetään palkkaa ja sitten katsotaan kuka juoksee kovimmin, kuka tekee paremmin tai jotain muuta, Paavola sanoi.

Sarasvuo: Rahalla kirittäminen ei toimi

Samoilla linjoilla oli A-studiossa vieraillut yrittäjä Jari Sarasvuo. Sarasvuon mukaan rahalla kirittäminen ei toimi, mutta kiittäminen toimii. Hän myös sanoi, että riittävän korkea palkkataso tuo hyvän tuoton investoinneille ja on tae toimivalle bonusjärjestelmälle.

Sen sijaan liian pieni palkka ajaa ihmisen toimeentulostressiin, joka taas voi johtaa esimerkiksi sairasteluun ja tietynlaiseen järkevän toimintakyvyn menettämiseen, sanoi Sarasvuo.

– Se johtuu ihmisen ajamisesta eläimeksi. Jos perusluottamus ja perusturvallisuus eivät ole riittävän palkkatason turvaamia, on turha kirittää ja hyppyyttää ihmisiä, Sarasvuo sanoi.

Lue myös: ”Uuno Turhapurolla tuskin oli bonuksia” – myyntipäällikkö Kimmo Varvikko alensi palkkaansa bonusten toivossa

Suomalaisyhtiöiden johtajien palkitseminen amerikkalaistuu – "Kiinteää palkkaa voisi hyvin laskea"

Vuonna 2008 käynnistyneen Laajakaista 2015 -hankkeen tavoitteiden mukaan 99 prosentille suomalaisista pitäisi olla tänä päivänä mahdollisuus nopeaan verkkoyhteyteen valokuitulaajakaistan avulla. Näin ei kuitenkaan ole, sillä esimerkiksi Kainuussa valokuitulaajakaistan mahdollisuuteen ei olla tartuttu toivotulla tavalla.

Nyt kaksi vuotta alkuperäisesti kaavaillun määrävuoden jälkeen, hanketta on päätetty jatkaa vuoteen 2019 asti ja lakimuutosten avulla laajakaistan hankkimista yritetään saada halvemmaksi kuluttajalle.

Esimerkiksi Kainuussa lakimuutoksen tuomat helpotukset ovat erittäin tervetulleita harvaan asutuilla seuduilla, joissa tukiasemien kautta liikkuvat mobiiliverkot eivät aina toimi.

Koirat vievät verkon

Kainuun Suomussalmella valokuitulaajakaistan tarjoaminen on nostettu erityisen tärkeään rooliin. Vuonna 2011 alkanut alkuperäisen hankkeen rakentaminen alkaa olla valmis, sillä ensi vuonna ovat edessä verkon kaivamisen viimeiset vaiheet.

– Meillä on oikeastaan enää kesän 2018 työt tekemättä, jonka jälkeen hankkeeseen liittyvä kuituverkko on rakennettu, kertoo Suomussalmen tekninen johtaja Antti Westersund.

Suomussalmella tukiasemien kautta toimivalla mobiiliverkolla pärjätään arjessa hyvin, muttei kuitenkaan ongelmitta. Kun verkkoon pakkautuu yhtä aikaa monta eri käyttäjää, on todennäköistä, ettei yhteyttä saada helposti, saati ollenkaan.

– Esimerkiksi metsästyskauden alkujaksot, jolloin metsästäjät ovat mobiiliverkon kautta yhteydessä toisiinsa ja koiriinsa, käytännössä kaatavat verkon kokonaisuudessaan, Westersund toteaa.

Tietoliikennealan yritys Kaisanetin liiketoimintajohtajan Sari Niskasen mukaan verkon pitäisi olla suurimmaksi osaksi olla riittävä Kainuun haja-asuinalueilla. Hän kuitenkin näkee, että kuten Suomussalmella, tietyt piikit jumiuttavat verkkoa.

– Jos tukiasema on tarpeeksi lähellä, alueella on 4G-valmius, eikä liikaa käyttäjiä niin mobiiliverkon pitäisi kyllä riittää, Niskanen toteaa.

– Suuret käyttäjämäärät näkyvät usein kesällä. Meillä on paljon talvella paljon alueita, jossa 4G-mobiilidata toimii hyvin, mutta kun kesäasukkaat tulevat, niin sittenpä ei toimi mikään.

Kyläverkko-osuuskunta talkoilee

Laajakaista 2015 -hankkeessa verkon tarjoaja valittiin jokaisessa maakunnassa kilpailutuksen kautta. Kainuussa kilpailutuksen voitti paikallinen Kaisanet. Luoteis-Kuhmossa valokuitulaajakaistaa tarjoaa myös paikallinen kyläverkko-osuuskunta.

Osuuskunnan hankepäällikkönä toimiva Philip Donner kertoo valokuituverkon hyödyntämisen idean alkaneen jo kauan ennen edes koko laajakaista-hankkeen alkua.

Osuuskunta onkin tarjonnut verkkoaan Kaisanetin rinnalla omalle alueelleen.

– Osuuskuntamme tarkoituksena on tarjota harvaan asutulle seudulle tietoyhteiskuntateknologia, joka luo tasa-arvoiset edellytykset julkisille palveluille, Donner toteaa.

Hän kertoo, että paikallisia ihmisiä osallistamalla valokuitulaajakaistan kaivamisen kustannukset saatiin pienemmiksi.

– Nyt ehkä kunnallisestikin ollaan huomattu, ettei valokuitukaapelin asentaminen mitään kummallisuuksia vaadi. Kun on oja, niin sinne voi heittää kaapelin, Donner naurahtaa.

Hyvän verkkoyhteyden avulla saadaan Donnerin mukaan kehitettyä esimerkiksi alueen hoiva-alan toimintaa.

– Kun silmien eteen piirtyy hoitaja, joka ajaa pitkin Kainuun maaseutua, niin se etu on aika helposti hahmotettavissa: hoitajien pitäisi hoitaa, eikä ajaa autoa. Siitä ymmärtää, että soten etäpalvelut olisivat valtavan säästötapa, Donner toteaa.

Luoteis-Kuhmon kyläverkko-osuuskunnassa on tällä hetkellä noin 130 asiakasta. Donnerin mukaan noin kymmenen asiakasta on liittymässä osuuskuntaan.

WiMax-laajakaista ei toiminut vaarojen keskellä

Donner tietää itsekin, millaista on painia toimimattoman verkon kanssa. Donner asuu Kuhmossa Iivantiiran kylässä, jossa oli käytössä WiMax-laajakaista, jossa kotitalouksiin saadaan verkkoa talojen katoilla olevien antennien avulla.

Donner toteaa WiMaxin ongelman löytyvän pelkästään katsomalla katolla olevaa antennia ja alueen ympäristöä.

– Tiesin, että WiMax-signaali etenee suoraan eteenpäin, eli jos jossain vaiheessa sen väliin osuu vaara ja yhteys katkeaa. Ellei jo havumetsä ole mitätöinyt signaalin, Donner toteaa.

– Tässä omankin talon katolla on WiMaxin antenni, jota jouduttiin korottamaan. Alkuun sen rakentaminen maksoi sellaiset 700 euroa, niin yhtäkkiä sen hinta olikin kasvanut jo 1500 euroon, Donner toteaa.

Kriittisesti langattomaan verkkoon suhtautuva Donner ei ymmärrä miksi verkko edes otettiin käyttöön.

– Se on kallista teknologiaa. Silloin kuin tätä asiaa mietittiin Kainuussa, niin sanottiin, että langaton WiMax on paras ratkaisu alueen monimutkaisessa vaaramaisemassa, Donner kertoo.

Valokuituverkon rakentaminen on ollut molemmille paikoille välttämättömyys, eikä sitä huudella ihan turhaan muuallakaan Suomessa.

Yritykset ja vanhukset kärsivät

Vaasan yliopiston aluetieteen yliopistonlehtori Ilkka Luodon mukaan Suomen verkkoyhteyksissä tasa-arvossa on hakemista.

– Pahimmillaan eriarvoisuus on kertautuvaa. Kun ollaan iäkkäitä, niin ei osata käyttää tietotekniikkaa, tai kun ollaan vähävaraisempia, niin ei ole mahdollisuutta edes hankkia sitä. Ei ole varaa sijoittaa muutamaa tonnia siihen, että verkon saisi vedettyä kotiin asti, Luoto toteaa.

Vaasan yliopiston aluetieteilijät haastattelivat vuosi sitten maaseudulla asuvia ihmisiä ja yrityksiä. Haastatteluista kävi hyvin yksiselitteisesti ilmi hyvän verkon tarve.

– Sen etäisyyden voittaminen on sitä tärkeämpää, mitä kauempana asutaan keskusalueilta. Siellä halutaan olla samalla tavalla osa tätä globalisoituvaa maailmaa. Parhaimmillaan sijaintihaitasta tuleekin sijaintivoitto, kun hyödynnetään maaseutua ja samalla tarjolla on nopea valokuituyhteys, Luoto kertoo.

Maaseudulla toimivien yritysten viesti oli, että nopeat yhteydet ovat äärimmäisen tärkeitä. Tutkijat haastattelivat esimerkiksi yritystä, joka teki elokuviin ääniä. He totesivat maaseudun hiljaisuuden sopivan heidän työlleen hyvänä toimintaympäristönä.

– Heillä saattoi olla asiakkaita toisella puolella maailmaa, esimerkiksi Hollywoodissa. He totesivat, että mokkuloiden kautta tuleva verkko ei riitä, sillä toimintavarmuuden on oltava isojen asiakkaiden kanssa sellaista luokkaa, että he voivat täydellisesti luottaa yhteyden toimivuuteen, esimerkiksi toimitusaikojen suhteen, toteaa Luoto.

Ei varaa kiinnostua

Suomussalmella Laajakaista 2015 -hankkeen etenemiseen ollaan suhteellisen tyytyväisiä.

– Kyllä tämä hanke on ihan kohtuullisesti onnistunut, vaikka ainahan kaikki olisi voinut onnistua paremminkin, kun näin jälkikäteen sitä ajattelee, kunnan tekninen johtaja Westersund tiivistää.

Suomussalmi sai runkoverkon rakentamiseen Viestintäviraston tukea, mutta kunnan maksettavaksi jäi 500 000 euroa. Valokuituverkkoon liittyjien määrään ei kuitenkaan olla täysin tyytyväisiä.

– Liittyjien lukumäärä on varmaan vähän pienempi kuin mitä silloin alkuvaiheessa ajateltiin, mutta muilta osin tämä on mennyt ihan suunnitelmien mukaan, Westersund toteaa.

Suomussalmella toivottiin 500 liittyjää, mutta lopulta tästä määrästä jäätiin vain noin puoleen. Syyksi Westersund arvelee kahden kilometrin omavastuun, liittymismaksun, sekä käytön kustannusten tuottamaa kovaa hintaa.

Kaisanetin liiketoimintajohtajan Sari Niskasen mukaan haja-asutusalueiden liittyjämäärä koko Kainuusta on jäänyt tavoitteista.

– Omavastuun kova hinta on ollut yksi ongelma. Omavastuu laski lakimuutoksen myötä kesällä, mutta näiden Kainuun hankkeet on rakennettu vanhan lain puitteissa, joten niihin pätee se kahden kilometrin sääntö, Niskanen toteaa.

Hän kertoo, että valokuituyhteyden vetämiselle tulee hintaa 10–12 euroa metriltä. Suurin kustannus asennuksissa on kaivuutyö, mutta myös materiaali maksaa jonkin verran.

Kovan hinnan lisäksi, Niskanen nostaa toiseksi syyksi valokuidun vähäiseen suosioon väestön ikärakenteen.

– Kaikki vähän iäkkäämmät henkilöt eivät välttämättä koe tarvitsevansa tietoliikenneyhteyksiä, Niskanen lisää.

Valokuidun sijoittaminen syrjäisillekin alueille kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Ilkka Luoto

Suomussalmella ollaan tästä huolimatta tyytyväisiä puolen miljoonan euron investointiin.

– Laajakaistaverkko on elintärkeä harvaan asutulle maaseudulle. Jos ihmiset haluavat ja pystyvät asumaan syrjässä niin täytyy olla kunnolliset yhteydet tietoverkkoihin, toteaa kunnanjohtaja Asta Tolonen.

Kova hinta puristaa kuntaa vain yhden puraisun verran.

– Puoli miljoonaa on suhteellisen suuri summa, mutta sillä saadaan alueelle iso palveluverkko järjestettyä ja pitkäksi aikaa, sillä Kaisanet operaattorina rakentaa, sekä sitoutuu ylläpitämään verkon, tekninen johtaja Antti Westersund kertoo.

Toiveikas tulevaisuus

Heinäkuussa muuttunut laajakaistatukilaki herättää kuitenkin toiveita Suomussalmen osalta verkon parantamiseen. Uuden lain myötä valtio tukee runkoverkon rakentamista sadan metrin päähän rakennuksesta, kun aiemmin verkkoa tuettiin vain kahden kilometrin päähän.

Tuolloin kuntalaisen pitäisi maksaa itse noin 1000–1200 euroa. Lakimuutoksen myötä verkkoon halutaan mukaan uusia alueita.

– Toivomme, että tätä kautta saisimme tähän mukaan reuna-alueita, jotka ovat nyt jääneet kustannussyistä katveeseen, Westersund toivoo.

Vaasan Yliopiston yliopistonlehtori Ilkka Luodon mukaan valokuituun panostaminen voi olla erinomainen sijoitus tulevaisuuteen.

– Se on sellaista infrastruktuuria, jonka rakentaminen voi maksaa itsensä monikertaisesti takaisin jossain vaiheessa. Sillä voidaan tarjota julkisia palveluita syrjäiseutujen ihmisille huomattavasti huokeammin, kun palvelut kehittyvät ja opitaan hyödyntämään digitalisaatiota.

Luoteis-Kuhmon kyläverkko-osuuskunnassa valitellaan huonoa yhteistyötä Kuhmon kaupungin kanssa.

– Kuhmon kaupunki on ystävällisesti antanut minimaalista tukea alueen verkon kehittämiseen, kun vertaa muualla Suomessa tapahtuvaan tukeen, Donner toteaa.

Kyllä kaupungin tulisi ymmärtää oma etunsa tässä asiassa. Philip Donner

Kyläverkko-osuuskunnan tulevaisuus näyttää tällä hetkellä lupaavalta.

– Jos ihmisiin jaksaa uskoa, niin näyttää hyvältä. Meidän päätöksentekorakenne on tukevoitunut ja orastavien yhteistöiden kautta olemme luotsanneet meidät taloudellisesti kestävälle pohjalle, Donner toteaa.

Todelliseen potkuun tarvitaan kuitenkin Kuhmon kaupungin tukea.

– Kyllä kaupungin tulisi ymmärtää oma etunsa tässä asiassa.

Vuodenvaihteessa voimaan tuleva uusi terveydenhoitolaki vaatii nukutusleikkauksiin jo ensi vuonna ympärivuorokautisen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksen. Laki koskee kunnallista sairaanhoitoa ja yksityisiä silloin, kun leikkauksen maksaa kunta.

Suomessa yksityispuoli tekee karkean arvion mukaan reilut 10 prosenttia kaikista leikkauksista. Terveystalon johtavan ylilääkärin Juha Tuomisen mukaan tällä hetkellä ei ole yhtään yksityistä, joka täyttäisi täydellisesti vaatimuksen ympärivuorokautisesta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksestä.

Hänen mukaansa yksityisten on mahdotonta pitää asetuksen määräämää laajaa päivystystä yllä.

– On äärettömän kallista pitää kirurgeja, anestesialääkäriä ja lääkäriä ympärivuorokautisessa päivystyksessä. Ehkä tästä riitelemällä jossakin vaiheessa saadaan väännettyä joku kevyempi versio. Että riittäisi vaikka se, että anestesialääkärin ja kirurgin saa paikalle parissakymmenessä minuutissa.

Menikö lapsi pesuveden mukana?

Tuominen uskoo, että nukutusleikkausten loppuminen näivettää julkisen ja yksityisen yhteistyötä. Puudutusleikkauksia, tähystyksiä ja mammografiapalveluja tehdään jatkossakin, mutta nukutusleikkauspalvelujen lopahtaminen vaikuttaa myös moniin työtehtäviin.

– Soten tarkoitushan oli, että maakunta saa rakentaa järjestäjäorganisaation, joka pystyy luomaan palvelut joko itse tuottamalla tai alihankintana. Nyt estetään yksityisten toiminta, eikä ole ketään, jolta maakunta voisi palvelut alihankintana ostaa, Tuominen sanoo.

En jaksa uskoa, että poliitikoilla olisi ollut tarkoitus estää yksityistä sektoria toimimasta julkisen apuna. Johtava ylilääkäri Juha Tuominen, Terveystalo

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson arveli Ylen haastattelussa, että osalle kansanedustajista uuden terveydenhuoltolain seuraukset ovat tulleet yllätyksinä. Näin uskoo myös Terveystalon johtava ylilääkäri Juha Tuominen.

– Onko nyt lapsi mennyt pesuveden mukana? Onko ministeriössä tehty lapsus? Kun on yritetty karsia aluesairaalaverkostoa, on säädöksellä vahingossa torpattu yksityissektorin toimintamahdollisuudet, Tuominen toteaa.

Päivystysvaatimus on potilasturvallisuutta

Lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä kiistää, että asetusta laadittaessa olisi tehty virheellisiä päätöksiä. Hän korostaa, että yksityiset saavat jatkossakin tehdä nukutusta vaativia leikkauksia, jos operaatiot maksaa vakuutusyhtiö tai potilas itse.

Mutkan kautta laki koskee myös yksityistä ja palvelun tason pitää olla sama. Lääkintöneuvos Timo Keistinen, STM

Keistinen sanoo uuden terveydenhoitolain koskevan vain kunnallista terveydenhoitoa, yksityistä valvovat aluehallintoviranomaiset ja Valvira.

– Uudella lailla on haluttu turvata julkisella puolella sama laatu joka paikassa. Laaja päivystys vaativissa leikkauksissa on potilasturvallisuutta. Jos kunnallinen ostaa nukutusta vaativaa leikkauspalvelua yksityiseltä, silloin mutkan kautta laki koskee myös yksityistä ja palvelun tason pitää olla sama, sanoo Keistinen.

Johtavan ylilääkärin JuhaTuomisen työpaikka, Terveystalo, on yksi LPY:n eli lääkäripalveluiden yhdistyksen jäsenyritys. Yhdistys on ilmoittanut sitoutuneensa vahvasti sote-uudistuksen tavoitteiden toteuttamisen. Nyt sitoutumista tuntuu horjuttavan tyrmistys.

– On kansainvälisestikin outo ja ainutlaatuinen ratkaisu, että leikkaukset keskitettäisiin vain muutamaan julkiseen sairaalaan ja yksityisen sektorin alihankintamahdollisuuksia rajoitetaan rajusti, Tuominen kummastelee.

Johtavan ylilääkärin JuhaTuomisen mukaan ratkaisusta tekee omituisen myös se, että koko soten valmistelun ajan on korostettu valinnanvapautta.

– Luodaan mekanismi, jolla halutaan tilanne, että leikkaustoiminta keskitetään vain muutamaan sairaalaan. Luodaan keinotekoisia markkinoiden esteitä, jolloin julkinen ei voi hankkia yksityiseltä eikä yksityinen tuottaa palveluja. En jaksa uskoa, että poliitikoilla olisi ollut tarkoitus estää yksityistä sektoria toimimasta julkisen apuna.

Johtavan ylilääkärin Juha Tuomisen mukaan julkisten ja yksityisten terveyspalveluiden yhteistyössä pyörii iso raha. Tuominen arvioi karkeasti vuosittaisen alihankinnan olevan 300 miljoonan euron paikkeilla. Leikkausten osuudeksi hän arvelee 10 – 15 miljoonaa euroa.

– Alihankinta on yksityisille merkittävä asia ja olisi ollut tulevaisuudessa vielä merkittävämpi, ellei asetus tekisi sitä mahdottomaksi, Tuominen sanoo.

Juttua muokattu 27.9. 2017 klo.17.30. Lukua korjattu lauseessa: Tuominen arvioi karkeasti vuosittaisen alihankinnan olevan 300 miljoonan euron paikkeilla.

MOSKOVA – En usko, että voin koskaan palata Ingušiaan, koska pelkään itseni ja lasteni puolesta, Elizaveta Alijeva kertoo itkunsävyisin tuntein videopuhelun välityksellä.

Alijeva on paennut kotoaan Venäjän Pohjois-Kaukasiasta väkivaltaisesti käyttäytyvää sukulaismiestään. Pako Eurooppaan onnistui perheväkivallan uhreja auttavan Pravovaja initsiativa eli Oikeudellinen aloite -kansalaisjärjestön avustuksella.

Rankat kokemukset ovat vieneet häneltä uskon maansa poliisin, oikeuslaitoksen ja muiden viranomaisten toimintaan. Toisin kuin monet muut perheväkivallan uhrit Alijeva ei ole vaiennut kohtalostaan.

Asemiehet sieppasivat auton kyytiin

Elizaveta Alijevan elämä mullistui hänen sisarensa aviomiehen takia.

Mies uhkaili ja pahoinpiteli toistuvasti vaimoaan, joka yritti aluksi sietää väkivaltaa. Pahoinpitelyt jatkuivat ja voimistuivat, mutta poliisi suhtautui tilanteeseen välinpitämättömästi.

– Hän halusi joko tappaa itsensä tai paeta, Alijeva muistelee siskonsa epätoivoa.

Kun kesällä 2015 Marem Alijeva pakeni jälleen kerran kodistaan, aviomies saapui viiden maastopukuisen miehen kanssa Elizaveta Alijevan luokse vaatimaan tietoa vaimonsa olinpaikasta.

– He pieksivät minua ja lapsia huutaen, että tämä on viimeinen päiväni, Alijeva kertoo kahden vuoden takaisista tapahtumista.

Aseella uhaten miehet pakottivat Alijevan ja tämän miehen autoon, ja lähtivät kuljettamaan heitä kaupungin kaatopaikkaa kohti. Lopulta naapurien hätään soittamat poliisit lähtivät takaa-ajoon ja Alijevien onnistui paeta sieppaajiaan.

Oikeus vapautti sieppaajat yllättäen

Helmikuussa ingušialainen alueoikeus tuomitsi aviomiehen Elizaveta Alijevan sieppauksesta kuudeksi ja tämän avustajan viideksi vuodeksi vankeuteen. Neljä muuta karkuun päässyttä miestä julistettiin etsintäkuulutetuiksi.

Elokuussa tasavallan ylin tuomioistuin kumosi päätöksen ja päästi miehet vapaaksi.

– Todistajat alkoivat kieltäytyä todistuksistaan. Kaikki aiemmin kerrottu muuttui toiseksi, selittää oikeustapauksessa avustava Olga Gnezdilova Oikeudellinen aloite -kansalaisjärjestöstä.

Myös autoon siepattu Alijevan oma aviomies muutti mielensä ja kieltäytyi todistamasta asiassa.

– He joko pelottelivat tai ostivat hänet, Alijeva väittää.

Oikeudellinen aloite on vienyt tapauksen myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Kadonneesta sisaresta ei ole jälkeäkään

Marem Alijevin kohtalo on Euroopassa lapsineen piileskelevän sisarensa kohtaloa tylympi. Hän katosi kaksi vuotta sitten.

– Marem kertoi katuvansa, että pakeni ja häpäisi perheensä ja tiesi miehensä rankaisevan häntä. Hän sanoi, että jos en saa häneen myöhemmin yhteyttä, niin tiedän hänelle sattuneen jotain. Puolen tunnin päästä hän ei enää vastannut puhelimeen, Elizaveta Alijeva muistelee viimeistä kertaa, kun hän kuuli aviomiehensä luo palanneesta sisarestaan syyskuussa 2015.

Tapausta ei tutkita murhana, sillä ruumista ei ole löydetty. Kansalaisjärjestö Oikeudellisen aloitteen mukaan ruumista ei ole etsitty aktiivisesti.

Marem Alijevista ei ole löydetty tietoja venäläisistä sairaaloista. Hänen matkustusasiakirjansa ovat tallessa kotona.

Elizaveta Alijeva ei elättele toiveita sisarensa löytymisestä, vaan vaatii tämän aviomiestä vastuuseen teoistaan.

– Haluan, että se hirviö tuomitaan ja että minun siskoni voitaisiin haudata niin kuin ihmiset, Alijeva sanoo.

Lainsäädäntö ei suojaa perheväkivallalta

Alijevan sisarusten tapaus on äärimmäinen, mutta se kertoo karua kieltään perheväkivallan uhrien asemasta Venäjällä.

Lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneen asianajaja Mari Davtjanin mukaan samanlaisiin ongelmiin törmätään joka puolella Venäjää, sillä uhrien oikeussuoja on mitätön. Venäjällä lainsäädäntö ei tunne lähestymiskieltoa, ja maasta puuttuu täysin kotiväkivaltaa koskevat lait.

Alkuvuonna tehty muutos rikoslainsäädäntöön pahentaa tilannetta entisestään. Nyt perheen sisällä tapahtuvaa pahoinpitelyä ei enää pidetä rikoksena vaan hallinnollisena rikkeenä, ellei pahoinpitelyn katsota olevan tarpeeksi vakava.

– Odotamme kunnes uhrilta murtuu jokin ruumiinosa eli hakkaaminen voi kestää vuosia. Vaikka nainen lähtee karkuun miehensä luota ja tämä seuraa häntä uhkaillen ja pahoinpidellen, niin lainsäädäntö ei suojaa uhria, Davtjan selvittää.

Koko yhteiskunta vähättelee ongelmaa

Venäjällä poliisi, oikeuslaitos ja muut viranomaiset suhtautuvat vähättelevästi perheen sisällä tapahtuvaan väkivaltaa. Tämä näkyy konkreettisesti siinä, ettei poliiseja kouluteta kohtaamaan parisuhdeväkivaltaa.

– Lasten ja naisten pahoinpitelyä pidetään laajasti yksityisasiana. Jotta asiaan saataisiin muutos, tulisi yhteiskunnan puuttua siihen, Davtjan sanoo.

Konservatiivisten arvojen nousu vaikeuttaa perheväkivaltaa vastaan tehtävää työtä. Davtjanin mukaan viime vuosina käsitys perheestä miehen hallitsemana yksityisenä alueena on vain vahvistunut.

– Miehille on annettu tosiasiallisesti lupa pahoinpitelyyn kotona, asianajaja Mari Davtjanin summaa.

Alkoholismin hoitokeskustelu on käynyt Suomessa varsin kireänä viime vuosina. Pitäisikö korkki lyödä kokonaan kiinni, vai voiko sitä silloin tällöin raottaa? Löytyykö apu lääkkeistä, kuntoutuksesta vai katkaisuhoidosta?

Alkoholiongelmaisen hoidon tueksi on Suomessa laadittu laaja Käypä hoito -suositus, joka valmistui kaksi vuotta sitten. Sen takana ovat Lääkäriseura Duodecim ja Päihdelääketieteen yhdistys.

Pian suosituksen julkaisun jälkeen Suomen päihderiippuvaiset -yhdistys alkoi laatia omaa hoito-opastaan.

Potilasjärjestön mukaan nykyiset hoitosuositukset eivät tue riittävästi alkoholismista toipumista ja parantumista, eikä Käypä hoito -suosituksissa ole tehty riittävää eroa päihteiden haitallisen käytön ja riippuvuuden välille.

Opasta ei tehdä vain alkoholismin hoitoon, vaan siinä käsitellään päihderiippuvuutta laajempana kokonaisuutena.

"Harmi, jos hän ei näe työmme arvoa"

Käypä hoito -työtä johtanut päihdelääketieteen professori Hannu Alho pitää erikoisena, että potilasjärjestö laatii oman hoito-oppaansa pian Käypä hoito -suositusten jälkeen.

– Teimme ison työn, enkä voi kuin ihmetellä tilannetta, jossa potilasyhdistys laatii oman hoito-oppaansa, Alho toteaa.

Professorin mielestä olisi erikoista, jos esimerkiksi reumayhdistys laatisi lääkäreille omat hoito-ohjeensa Käypä hoito -suositusten rinnalle.

Tulevassa oppaassa käsitellään hoidon etenemistä diagnosoinnista toipumiseen sekä lääkehoidon riskejä päihderiippuvuuden hoidossa.

Alkoholiriippuvuutta ei kannata hoitaa juomista vähentämällä ja lääkkeillä. Antti Loimalahti

Lääkehoitojen kanssa vuosia työskennellyt Alho jatkaa jyrkkää linjaansa.

– Voi myös kysyä, ovatko oppaan laatijat, vaikka lääkäreitä ovatkin, saaneet koulutuksen arvioida tutkimuksia ja niiden näyttöjä.

Hannu Alho sanoutuu irti viimeistelyvaiheessa olevasta oppaasta.

– Toivottavasti se täydentää ohjeistuksia, mutta en ole lukenut sitä, enkä aio lukeakaan, päihdelääketieteen professori linjaa.

Päihderiippuvaisten potilasjärjestön asiantuntijalääkäri Antti Loimalahti ihmettelee professori Alhon vähätteleviä linjauksia.

– Harmi, jos hän ei näe työmme arvoa. Taustamme on vahvasti käytännön päihdetyössä. Kansainvälisestikin on saatu hyviä kokemuksia toipumiskeskeisistä päihdehoidoista, joissa korostetaan vertaistukea ja päihteiden käytön lopettamista.

Psykiatrian erikoislääkäri Loimalahden mukaan toipumiskeskeinen hoitomalli on Suomessa vielä aliarvostettu, ja juuri tähän uudella hoito-oppaalla halutaan kiinnittää huomiota.

Päihderiippuvaiset: Alkoholismi ei parane lääkkeillä

Antti Loimalahdella on päihdelääketieteen erikoispätevyys mutta myös omakohtaisia kokemuksia alkoholiongelmista. Hän on 25 vuotta sitten raitistunut alkoholisti ja addikti.

Loimalahdella on selkeä kanta alkoholismin hoitoon.

– Alkoholiriippuvuutta ei kannata hoitaa siten, että yritetään juoda vähemmän ja syödään lääkkeitä, hän sanoo.

Antti Loimalahden mukaan alkoholin haitallisen käytön hoidossa lääkkeillä voi olla merkitystä, mutta pidemmälle edenneessä alkoholismissa lääkkeistä on enää hyvin vähän apua.

– Vierotusvaiheessa tai alkoholismiin liittyvissä psykiatrisissa häiriöissä lääkkeitä voisi käyttää enemmänkin, mutta muutoin alkoholista pitäisi päästä nopeasti irti.

– Tietyissä tilanteissa lääkkeistä on tutkitusti hyötyä riippuvuuden hoidossa, mutta ei tietenkään kaikille, päihdelääketieteen professori Hannu Alho puolestaan sanoo.

Koulukuntaerot näkyvät keskustelussa ja hoitomuodoissa

Vastakkain olevat tahot tarjoavat myös vastakkaisia hoitoja alkoholiongelmaisille.

Professori Hannu Alho toimii tutkimustehtäviensä lisäksi suomalaisen, riippuvuushoitoja tarjoavan, Contral Clinicsin vastaavana lääkärinä. Lisäksi hän on yksi klinikan taustayhtiön omistajista. Contral-hoitomenetelmä perustuu lyhytterapiaan ja lääkehoitoon, jotka vähentävät alkoholin juomishalua ja liiallista käyttöä.

Psykiatrian erikoislääkäri Antti Loimalahti puolestaan on isoin omistaja sekä vastaava lääkäri uudessa Toipumo-päihdekuntoutusyrityksessä, joka tarjoaa viikosta neljään viikkoa kestäviä arviointi- ja kuntoutusjaksoja. Niillä pyritään kokonaan päihteettömään elämään.

Toipumisen avaimet ovat potilaalla, eivät lääkärillä

Päihderiippuvaisten potilasjärjestö on toiminut vasta pari vuotta, ja sillä on noin 300 jäsentä. Yhdistys toivoo keskustelua alkoholismin ja muidenkin riippuvuuksien hoidosta Suomessa.

– Asenteet ovat koventumassa. Usein alkoholismi nähdään huonommuutena ja selkärangattomuutena, toteaa Suomen päihderiippuvaisten puheenjohtaja Tarja Orre.

Yhdistyksen mukaan ohjeita ja uutta opasta tarvitaan etenkin toipumisen tukemiseen, koska sitä ei nykyisissä suosituksissa oteta riittävästi huomioon.

Tutkimusprofessori Hannu Alho myöntää tilanteen.

– Se pitää paikkansa, koska siitä ei ole tutkimusta. Käypä hoito -suositukset perustuvat tutkittuun tietoon, Alho muistuttaa.

Antti Loimalahden mukaan alkoholismin hoidossa tulisi ymmärtää, että toipumisen avaimet ovat potilaalla, eivät lääkärillä.

– Kokemuksellisuudella ja vertaistuella on poikkeuksellisen paljon annettavaa juuri addiktioiden hoidossa. Toipuminen vaatii voimakasta sisäistä motivaatiota, kun monia muita sairauksia pystytään hoitamaan ulkoisilla operaatioilla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi, että Suomessa on satojatuhansia alkoholin riskikäyttäjiä, ja alkoholista yhteiskunnalle koituvat kustannukset ovat vuosittain miljardiluokkaa.

Alkoholikuolemien määrä on ollut laskussa jo usean vuoden ajan, mutta edelleen lähes 1700 ihmistä kuolee vuosittain alkoholiperäisiin syihin.

Lue myös: Unohda sankaritarinat täysraitistumisesta – onnistunut alkoholisti voi olla myös tissutteluun siirtynyt perheenäiti

Littoistenjärvestä löytyneiden huonokuntoisten haukien taudin aiheuttaja saattaa olla kalatäi, mutta asiantuntijat eivät ole asiasta yksimielisiä.

Kalastajat havaitsivat Liedon ja Kaarinan rajalla sijaitsevan järven pohjassa kaloja, joiden rikkinäisen ihon pinnalla oli pahanhajuisia rakkuloita.

Järvessä toteutettiin kemiallinen käsittely rehevöitymisen ehkäisemiseksi viime keväänä. Hankkeen jälkiseurannan projektipäällikkö Anneli Wichmann epäilee, että kyseessä saattaa olla kalatäin tartunnasta seurannut infektio. Wichmann ei usko kemiallisella käsittelyllä olevan osuutta asiaan.

Erikoistutkija: Tuskin kalatäin aiheuttamaa

Akvaattisen patobiologian erikoistutkija Tom Wiklund Åbo Akademista toteaa, että kalatäit ovat hyvin yleisiä loisia. Hänen mukaansa on kuitenkin epätodennäköistä, että kalatäit aiheuttaisivat tällaista vahinkoa muutoin terveissä hauissa.

– Jotta kalat vahingoittuisivat, vedessä pitäisi olla hyvin suuria määriä täitä, elleivät kalat ole jo valmiiksi huonossa kunnossa, Wiklund sanoo.

Hän epäilee, että kalojen huono kunto liittyy jollain tavalla Littoistenjärven kemikaalikäsittelyyn. Wiklund ei kuitenkaan voi sanoa mitään varmasti, koska ei ole nähnyt kaloja.

Laajoista kalakuolemista ei tietoa

Laajemmista kalakuolemista Littoistenjärvessä ei ole tietoa. Jos kuolleita haukia löytyy lisää, ne on tarkoitus lähettää tutkittaviksi Eviraan.

Littoistenjärvessä on havaittu myös tyynymäistä rihmaleväkasvustoa. Anneli Wichmannin mukaan leväkasvusto saattaa kertoa veden kirkastumisesta.

Fosforin määrä ei ole järvessä merkittävästi lisääntynyt.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston takapihalla hyrisevässä kontissa erotetaan vedestä vetyä, joka taltioidaan kontin katolla olevaan säiliöön. Lisäksi tarvitaan ilmasta kaapattua hiilidioksidia.

Pilottilaitos valmistaa uusiutuvia hiilivetyjä, joista jalostetaan hiilineutraalia raakaöljyä. Siitä voitaisiin tehdä myös kaasua sekä muovin korvaavaa seosta.

Aurinkosähkön hyödyntämiselle on löytymässä uusia käyttötapoja Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) ja VTT:n yhteishankkeessa. Kesällä Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja VTT onnistuivat ensimmäisen kerran valmistamaan aurinkosähkön avulla vedestä ja hiilidioksidista ruoan raaka-aineena käytettävää yksisoluproteiinia.

– Tämä on maataloutta ilman maata. Meistä kiinnostui yli 400 mediaa eri puolilla maailmaa, ja kansainvälinen julkisuus yllätti meidät täysin, sanoo Lappeenrannan teknillisen yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa.

Ei ole sattumaa, että qatarilainen Al-Jazeera julkaisi videon proteiinin valmistamisesta. Prosessissa tarvittavaa aurinkosähköä on saatavilla Persianlahden maissa käytännössä rajattomasti. Samaan aikaan maailman ruokapula pahenee, ja tutkijat etsivät kuumeisesti keinoa hyödyntää aavikoita ruoan valmistuksessa.

– Me pystymme tekemään proteiinia alle kaksi euroa kilolta, ja koska sen voi tehdä vaikka aavikolla, sillä on merkitystä jo nälänhädän poistamisessa, pohtii Saksa.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto on entistä vahvemmin erikoistumassa puhtaaseen energiaan ja kiertotalouteen liittyvään tutkimukseen, jossa esimerkiksi aurinkosähkölle etsitään uusia käyttötapoja. Yliopistolle se merkitsee vahvan kasvun vuosia.

– Meidän kannattaa keskittyä siihen, missä me olemme Suomessa parhaita ja kansainvälisestikin kärjen tuntumassa, muotoilee Juha-Matti Saksa.

Öljy-yhtiöt varpaillaan

Suomessa tehtävää tutkimusta seurataan tarkkaan esimerkiksi öljy-yhtiöissä. Raakaöljyn valmistaminen ilmasta ja vedestä on toistaiseksi vielä kalliimpaa kuin perinteinen raakaöljy. Tuotantokustannukset laskevat, kun laitteistoja aletaan valmistaa massatuotantona.

– Jotkut öljy-yhtiöt näkevät tämän karmivana uhkana, koska se haastaa nykytilan. Mutta toiset näkevät siinä mahdollisuuden kehittää uutta liiketoimintaa, sanoo Saksa.

Kaupalliseen tuotantoon ruoan ja öljytuotteiden valmistuksessa päästään aikaisintaan kymmenen vuoden kuluttua.

Jopa 100 uutta työpaikkaa

Tällä hetkellä LUT työllistää noin 900 henkilöä, mutta yliopisto varautuu lähivuosina noin sadan työntekijän palkkaamista tutkimushankkeisiin, jos rahoitus varmistuu.

– Meillä on kaikkiin uusiin tutkimuspaikkoihin avoin kansainvälinen haku ja rekrytoimme työntekijöitä koko maailmasta. Tähän asti olemme olleet houkutteleva paikka, sanoo Saksa.

Tällä hetkellä yliopiston henkilökunta koostuu 70 kansallisuudesta. Kansainvälisen näkyvyyden toivotaan tuovan Lappeenrantaan lisää huippuosaajia maailmalta ja rahaa tutkimukseen.

– Kilpailu rahasta on ollut todella raakaa viime vuonna. Tällä hetkellä jo 40 prosenttia budjetista tulee muualta kuin opetus- ja kulttuuriministeriöstä, ja jatkossa yritysten, yhdistysten ja EU:n merkitys rahoittajana tulee kasvamaan.