Helsinkiläinen Susu Pussinen, 30, oli ajatellut palaavansa ravintolaan töihin äitiysloman loputtua kaksi vuotta sitten. Hän yllättyi, kun huomasi, että töiden tekeminen saisi tulot tippumaan.
– Olihan se aikamoista, että olin opiskellut kolme ammattia, ja nyt se olikin turhaa.
Pussinen päätti jäädä kotiin ja tehdä vain yksittäisiä työvuoroja. Vuoron jälkeen Pussiselta kuluu useampi tunti, kun hän täyttää selvityslomakkeita ja soittelee Kelaan.
– Aloitin ravintola-alan työt 16-vuotiaana, olen aina pitänyt siitä ja ollut tekijä. Nyt se ei toki houkuta niin paljon, kun ei sillä tienaa. Mutta ihan huvin vuoksi ja oman mielenterveyteni takia käyn tekemässä välillä.
Pussisen kotihoidontuki loppui tammikuussa ja poika meni päiväkotiin. Tällä hetkellä yksinhuoltajan korotetusta toimeentulotuesta, asumistuesta ja lapsilisästä jää käteen muutama satanen vähemmän kuussa kuin täysipäiväisestä työstä ravintolassa.
Yli 25 000 suomalaista elää kannustinloukussa
Hallitus haluaa luoda 80 000 uutta työpaikkaa. Samaan aikaan Suomessa saattaa olla jopa 25 000 Pussisen kaltaista ilman työtä olevaa ihmistä, joiden ei kannata mennä töihin.
Työtön on "työttömyysloukussa", jos päivätöiden aloittaminen ei juurikaan lisää käytössä olevia tuloja. Työttömyysloukuksi lasketaan tilanne, jossa tulonlisäyksestä jää saamatta vähintään 70–80 prosenttia siksi, että verot kasvavat ja sosiaalietuudet pienenevät. Tunnin työstä jää siis käteen pari lisäeuroa, jos sitäkään.
Vuonna 2018 tehdyn suomalaisen tutkimuksen mukaan työttömyysloukussa on tiukimman määritelmän mukaan noin 10 prosenttia työttömistä ja 5 prosenttia kotihoidontuen saajista eli tämän hetken luvuilla noin 25 000 suomalaista.
Vaikka Suomen tilanne on 90-luvun jälkeen parantunut, työnteon kannustimet ovat Suomessa EU:n heikoimpien joukossa. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on parempi.
Kannustinloukkujen purkaminen olisi siis oikea viisasten kivi jokaiselle työllisyystavoitteen saavuttamisesta haaveilevalle. Vertailun vuoksi: oppivelvollisuuden pidentämisen on arvioitu tuovan 1 600 ja eläkeputken alaikärajan nostamisen vuodella 5 000 uutta työpaikkaa seuraavien vuosien aikana.
Erityisen helposti saajansa sulkee loukkuun toimeentulotuki, sillä tuen määrä vähenee saman verran kuin tulot kasvavat. Toisaalta myös ansiosidonnainen työttömyysturva altistaa kannustinloukuille, sillä se on yleensä perusturvaa korkeampi.
Pienten lasten äidit erityisen helposti loukussa
Erityisesti nuorten naisten työllisyys on Suomessa selvästi muita Pohjoismaita matalampi. Myöskään kemiläisen Laura Moilasen, 30, ei kannata käydä töissä.
Moilasella on kaksi pientä lasta ja hän saa vanhempainvapaasta ansiosidonnaista päivärahaa 1 200 euroa kuukaudessa. Kun se helmikuussa loppuu, hän aikoo mennä töihin, vaikka ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta jäisikin enemmän käteen.
– Minulla on korkea työmoraali, joten aion hakea töihin, vaikka se ei olekaan taloudellisesti kannattavaa.
Edellisessä kokoaikaisessa työpaikassaan henkilöstöravintolassa Moilanen tienasi verojen jälkeen noin 1 400 euroa kuukaudessa. Jos hän helmikuussa palaa samanlaisiin hommiin, palkasta pitää vähentää päivähoitomaksut ja auton käyttökulut. Käteen jää alle 1 000 euroa kuukaudessa.
Sen sijaan Moilasen ansiopäiväraha määräytyy aiemman pitkäaikaisen työpaikan mukaan, joten se on tätä korkeampi. Moilasen mies käy töissä, joten asumistukea perhe ei saa.
Työttömyysloukut ovat erityisen yleisiä lapsiperheiden vanhemmilla ja yksinhuoltajilla. Tähän vaikuttavat kotihoidontuki, yksinhuoltajien korotettu toimeentulotuki ja päivähoitomaksut.
– Miinukselle menee aivan heittämällä. Mutta pitää yrittää hyödyntää vanhemmat ja ystävät, jotka voivat auttaa lasten hoidossa.
Lue lisää:
Myös ulosottovelka altistaa kannustinloukuille
Kun helsinkiläinen Oskar Thun, 34, tuli kotiin töistä huhtikuisena perjantaina, ovimatolla odotti kirje ulosotosta. Seuraavasta 800 euron palkasta vähennettäisiin 500 euroa. Vaikka sillä olisi pitänyt maksaa vuokra ja ostaa ruokaa.
– Minulle tuli 1 000 euroa vuokravelkaa ulosoton takia. Jos olisin ollut työtön, niin kaikki laskut olisin saanut hoidettua. Minulla ei ollut varaa jatkaa kokopäiväisesti töissä.
Thun irtisanoutui töistä toukokuussa, eikä ole tehnyt niitä sen jälkeen. Hän saa nyt toimeentulotukea ja pärjää paremmin, koska siitä ei vähennetä ulosottovelkaa.
Thunilla olisi oikeus tehdä töitä 150 eurolla kuukaudessa. Bussilipun ja lounaiden jälkeen käteen jäisi rahaa vain vähän. Silti Oskar kysyi työnantajaltaan, saisiko hän työskennellä neljä päivää kuukaudessa.
Suomessa oli vuonna 2018 yhteensä noin 260 000 ulosottovelallista, joilla oli keskimäärin noin 18 000 euroa velkaa henkeä kohti. Heistä noin joka viides on työtön.
Joka kymmenes suomalainen käy töissä, vaikkei siitä ole selvää rahallista hyötyä
Kolmena päivänä viikossa kuusamolainen Jaana Säkkinen istuu toimistossa laskemassa rakennusalan työntekijöiden palkkoja, maksamassa laskuja ja hoitamassa arkistointia.
Säkkinen ei jatkossa saa tienata kuussa 870 euroa enempää, koska hänelle on tarjottu osa-aikaista työkyvyttömyyseläkettä ja eläkevakuutusyhtiön kustantamaa ammatillista koulutusta.
Se tarkoittaa, ettei hän voi tehdä töitä niin paljon kuin haluaisi.
Hän aikoo ottaa tarjotun eläkkeen vastaan, sillä tämä voi olla hänen ainoa tapansa jatkaa työntekoa edes osa-aikaisesti: Säkkisellä on kuusi diagnoosia, ja kokopäiväistä työntekoa hänen terveytensä ei kestä.
Jos hän menee töihin, hän ei kuitenkaan välttämättä saa korvausta lääke- ja sairauskuluistaan, eli rahaa jää kuukaudessa käteen suurin piirtein saman verran kuin tuilla eläessä.
Kannustinloukussa olevista työttömistä puhuttaessa unohtuu usein, että vielä paljon enemmän on niitä suomalaisia, jotka tekevät töitä, vaikka eivät juuri hyödy siitä rahallisesti.
Työttömyysloukkuja tutkinut Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki laskee pyynnöstä, että mahdollisesti jopa kymmenesosa Suomen työllisistä voisi tavallaan myös kokea olevansa loukussa. Tämä tarkoittaisi, että yli 250 000 suomalaista käy töissä, vaikka he saisivat vähintään 80 prosenttia nykyisistä tuloistaan myös jäädessään työttömiksi.
Kotamäki arvelee, että tilannetta saattaa selittää tiettyjen alojen matalien palkkojen lisäksi myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan korkea taso. Hän kuitenkin korostaa, että tuloksia on tulkittava varovasti.
Jaana Säkkisen mukaan työssäkäynnin hyötyä ei voi mitata rahassa.
– Se, että voi olla hyödyksi yhteiskunnalle ja työnantajalle, on mielenterveyden kannalta erittäin hyvä asia. Pelkkä ajatuskin kotiinjäämisestä kauhistuttaa.
– Toisaalta työssä tienattua rahaa arvostaa enemmän, koska se tuntuu omalta.
Kannustinloukkujen purkaminen kokonaan on mahdotonta
Erilaiset työryhmät ovat kipuilleet kannustinloukkujen kimpussa jo yli neljännesvuosisadan ajan. Niitä on yritetty poistaa työntelemällä tulorajoja ja kallistelemalla tukien tulovähenteisyyskulmia.
Mutta kuten työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä vuonna 2014 todettiin, usein uudistukset eivät itse asiassa poista loukkuja, vaan lähinnä siirtävät niitä.
Neljä vuotta myöhemmin valtiovarainministeriön työryhmä päätyi siihen, että “kannustinloukkujen purkaminen kokonaan on mahdotonta”.
– Kannustinloukuista ei päästä kokonaan eroon niin kauan, kun halutaan pitää kiinni pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, arvioi johtava erityisasiantuntija Olli Kärkkäinen valtiovarainministeriöstä.
Miten niitä sitten voi vähentää?
– No palkankorotuksia tai tuet alas, Susu Pussinen suoraviivaistaa sen, mihin myös valtiovarainministeriön mietintäpaperit usein päätyvät.
– Jos ihminen tekee töitä, pitäisihän sillä ansaita, vaikka olisikin matalapalkka-alalla. Jotkut, kuten minä, oikeasti haluavat tehdä niitä töitä, vaikka olisi muitakin vaihtoehtoja, Pussinen jatkaa.
– Työllistymisen kannustimia voidaan parantaa joko heikentämällä sosiaaliturvan tasoa tai kasvattamalla työntekijöiden käytettävissä olevia tuloja esimerkiksi veronkevennyksillä, muotoilee Olli Kärkkäinen.
– Näistä ensimmäinen keino on ongelmallinen sosiaaliturvan riittävyyden näkökulmasta ja jälkimmäinen julkisen talouden näkökulmasta.
Laura Moilanen ja Oskar Thun suunnittelevatkin hakeutuvansa paremmin palkatuille aloille: Moilanen haluaa opiskella sosiaalityötä ja Thun IT-alaa.
Useita vuosia baarimikkona työskennellyt Pussinen aikoo lähteä opiskelemaan päihdetyöntekijäksi.
– Haluaisin keskustella ihmisten kanssa rauhassa ilman että mietin, kuka heistä haluaisi lisää juotavaa. Ja toivottavasti uudella alalla tienaan edes satkun tai pari enemmän kuin mitä nyt saan tukia.
Aiheesta voi keskustella 14. lokakuuta kello 23 saakka.
