Ensi- ja turvakotiyhdistyksen kolmatta vuotta vetämille lasten eroryhmille on suuri kysyntä Kokkolan seudulla.

Suosion vuoksi yhdistyksen väkivalta- ja kriisiyksikkö päätyi keväällä järjestämään kaksi vertaisryhmää alakouluikäisille lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet. Ensimmäinen ryhmä täyttyi kahdessa päivässä.

– Ryhmä oli jo täynnä ja halukkaita ilmoittautui lisää. Tuntui pahalle, kun oli tarjota pelkkää eioota. Laitettiin toinenkin ryhmä pystyyn, kertoo toinen ryhmän ohjaajista, Jatta Silván.

Tänä keväänä 7–9-vuotiaille on tarjolla kaksi eroryhmää. Syksyisin järjestetään vertaisryhmä 10–12-vuotiaille. Joka ryhmään mahtuu maksimissaan seitsemän lasta, ja ohjaajia on kaksi. Näin jokaisella lapselle jää aikaa ilmaista itseään.

Tarkoituksena on kääntää muuttunut perhearki lapselle voimavaraksi ja näyttää, ettei lapsi ole tunteiden kanssa yksin.

– Keskitytään siihen, mikä tuo lapselle turvaa ja hyvää oloa. Siellä saa puuskuttaa pahaa oloaankin. Eroprosessissa on tärkeää antaa lapselle joka päivä vahvistusta, että häntä rakastetaan. Lapsen ei tarvitse miettiä vanhempien eroon johtaneita syitä tai riitoja, muistuttaa Silván.

Lapsen mieleen voi nousta surua, vihaa tai syyllisyyttä

Katri Pahkala puhuu selviytymiskeinoista. Myös hän ohjaa ryhmiä.

– Täällä tarjotaan keinoja ilmaista ja purkaa tunteitaan. Ero on osa elämää ja siitä voi seurata vaikeita aikoja, mutta on hyviäkin asioita: On läheisiä perheenjäseniä. Hyvien asioiden avulla mennään eteenpäin.

Ryhmässä lapsi saa käsitellä eroa ilman vanhempia, näin tunteet saattavat tulla helpommin ulos. Usein esille nousee lapsen ikävä toiseen vanhempaan, surua, vihaa tai syyllisyyttä.

He toivovat yhdessä kokkaamista, tyynysotaa, leikkejä tai lautapelejä. Kaivataan aikuisen huomiota ja läheisyyttä. Nälkä toisesta vanhemmasta on suuri. Jatta Silván, lasten eroryhmän ohjaaja

– Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen. Jos vanhempi on läsnä, saattaa lasten olla vaikea kertoa tunteistaan, koska he pelkäävät loukkaavansa. Kun he tulevat ilman vanhempia ja paikalla on saman kokeneita, he voivat avoimesti puhua tuntemuksistaan, kertoo Jatta Silván.

Osalla lapsista nousee pintaan myös helpotus, kertoo Pahkala.

– Tajutaan, että nyt ei enää riidellä ja kotona on rauhallisempaa.

Keskiössä lapset, myös vanhemmille kotitehtäviä

Eroapua tarjoavan Kasper-ryhmän vetäjät ovat käyneet työhönsä koulutuksen, ja eroryhmiä on testattu eri puolilla Suomea jo vuosia. Keski-Pohjanmaalla yhteistyötä eroavussa tehdään myös perheneuvolan, seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksen ja Keski-Pohjanmaalla terveyspalveluista vastaavan Soiten kanssa.

Auttamiseen on kehitetty oma sapluuna, jossa pääosassa ovat lapset.

Myös vanhemmat pidetään ajan tasalla, mistä aiheista puhutaan.

– Jokaisen kokoontumisen jälkeen vanhemmat saavat sähköpostia siitä, mitä aiheita on käsitelty. Heille lähetetään myös kotitehtäviä eroon ja lasten turvallisuuden tunteeseen liittyen.

Eroryhmiä vetäneen Silvánin mukaan tapoja käsitellä eroa on yhtä monta kuin lastakin.

– Toiset puhuvat tunteistaan suoraan ja rehellisesti. He sanovat, että ero oli parempi , ettei riitoja ole enää. Toiset taas eivät puhu mitään tai puhuvat vasta vuosien päästä.

Terveisiä kotiin: lisää tekemistä yhdessä!

Ohjaajaakin vavahduttava hetki on, kun lapset saavat ryhmässä lähettää terveisiä kotiin.

Silloin toistuu yksi toive yli muiden.

– Yhdessä tekeminen. He toivovat yhdessä kokkaamista, tyynysotaa, leikkejä tai lautapelejä. Kaivataan aikuisen huomiota ja läheisyyttä. Nälkä toisesta vanhemmasta on suuri, sanoo Silván.

Erossa oma kriisi vie usein vanhemman voimavarat, ja lapsi voi jäädä tunteidensa kanssa yksin.

– Moni vanhempi on kiitellyt, että vertaistuki tuli todella tarpeeseen. Samalla huoli eron vaikutuksesta lapseen on myös vähentynyt, kertoo ohjaaja Jatta Silván.

Suosituksena on, että lapset tulevat eroryhmään vasta, kun vanhemmat ovat asuneet erillään noin puoli vuotta. Eroa käsitellään ryhmissä keskustelujen lisäksi leikkien, tarinoiden ja piirtäen.

Keski-Pohjanmaalla eroryhmiä on ajatuksena laajentaa jossain vaiheessa Lesti- ja Perhonjokilaaksoon.

Voit keskustella aiheesta 21.2. kello 23:een asti.

Tampereen yliopiston opiskelijat ja henkilökunta vaativat vetoomuksella, että yliopiston viestintä korjaisi epäkohdat.

Vetoomuksessa vaaditaan kolmea asiaa. Tutkijat ja opiskelijat vaativat, että nettisivuja muokataan paremmiksi, Tampereen yliopiston brändin pakonomainen suojelu kriittiseltä käsittelyltä lopetetaan ja pöhinäretoriikka lopetetaan.

Vetoomuksessa viitataan tiistaiseen Ylen uutiseen, jossa kerrottiin, miten brändiosasto pyysi poistamaan Tampereen yliopiston logosta tehdyn vanhan pilapiirroksen. Kiellon jälkeen niitä alkoi virrata nettiin solkenaan.

Vetoomuksessa viitataan myös yliopiston innovaatiojohtajan esiintymiseen Yle Areenassa.

Tämä oli jo neljäs kerta, kun Tampereen yliopiston brändäys puhuttaa sosiaalista mediaa. Yle kertoi asiasta helmikuussa.

Yli sata allekirjoittajaa

Vetoomuksen aloitti filosofian yliopistonlehtori Jani Hakkarainen, ja sen on allekirjoittanut yli sata opiskelijaa, tutkijaa tai henkilökunnan jäsentä.

Taustalla ovat hänen mukaansa haavat, joita muodostui kun Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen ylipisto yhdistyivät riitaisen prosessin jälkeen. Voimallinen brändäys uudelle yliopistolle on herättänyt huolta ja kysymyksiä henkilöstössä.

Hakkaraisen mukaan ongelmia on muuallakin kuin ulkoisessa viestinnässä. Hakkaraisen mukaan opetusohjelmatiedot on julkisilla nettisivuilla huonosti löydettävissä, mikä on vaikeuttanut opiskelua.

Vetoomuksen mukaan yliopisto ei ole yritys, jonka tavoite on tuotanto ja taloudellinen voitto ja jonka julkikuvaa varjellaan tästä näkökulmasta. Vetoomus muistuttaa, että yliopisto rahoitetaan yhteisillä valtion varoilla. Veronmaksajien pitäisi luottaa yliopistoon varsinkin, kun tiede kyseenalaistetaan monelta taholta.

– Tieteessä olennaista on tiedon, pätevästi perusteltujen kantojen ja totuuden tavoittelu yhteisöllisesti. Tavoite ei voi toteutua, mikäli tieteellinen kielenkäyttö ei ole riittävän täsmällistä ja tarkkaa, koska muuten kantojen tiedollinen arviointi on vaikeaa tai jopa mahdotonta, vetoomuksessa sanotaan.

Huoli uskottavuudesta

Pöhinäretorikka rapauttaa Hakkaraisen mukaan yliopiston uskottavuutta.

– Pöhinäretoriikka nimenomaan tekee sen enemmän tai vähemmän tyhjillä tai jopa tieteellisesti kyseenalaisilla metaforillaan (esim. “tulipalot rajapinnoilla”, “human soul on fire”, “supervoima”). Siten pöhinäretoriikka rapauttaa yliopiston uskottavuutta tiedelaitoksena, mikä on yliopiston ja sen julkikuvan kannalta vakava asia.

Hakkaraisen mukaan ylhäältä päin ei voi suitsia yliopiston viestintää tai luoda yhtenäistä brändiä. Se on yliopiston luonteen vastaista.

Hakkarainen näkee toivoa siinä, miten rehtori Mari Walls suhtautui uusimpaan kohuun. Walls kertoi Ylelle, että yliopisto ei voi puuttua logon satiirisiin muutoksiin.

– Yliopisto ei voi kontrolloida, millaisia muunnoksia logosta rakentuu.

Wallsin mukaan muunnokset kertovat siitä, että yliopisto on tärkeä ihmisille. Yliopiston iskulause on, että Ihminen ratkaisee.

Hakkaraisen mukaan tässä rehtorin löytämässä huumorissa ja rennossa suhtautumisessa on toivoa muutoksesta yliopiston sisällä.

Vetoomuksesta kertoi ensin Suomen Kuvalehti.

Neljä kohua

Edellinen kohu ennen logoa koski Tampereen yliopiston rekryilmoitusta, jossa viestintäasiantuntijaa haettiin monen kommentoijan mukaan lennokkaalla ja vaikeaselkoisella ilmoituksella. Yliopisto haki tehtävään "monikanavaisen tarinankerronnan huippuosaajaa", jolla on supervoimia ja joka luo sanoitusta ja visualisointia.

Yliopiston tutkija kertoi blogissaan, että osa ylipiston työntekijöistä oli osallistunut eläinten mukaan nimettyihin pienryhmiin, joissa oli haettu WAU!-kokemuksia.

Kolmas kohu syntyi Tampereen yliopiston Kauppalehdessä julkaistusta mainostekstistä (siirryt toiseen palveluun). Siihen oli haastateltu yliopiston uutta innovaatiojohtajaa Taru Pilveä. Eniten huomiota herätti tämä kohta:

– Yliopisto on luovien, itseohjautuvien ja intohimoisesti alaansa suhtautuvien ihmisten yhteisö. Sen sisälle tarvitsemme kuitenkin Future Findersin kaltaisia, eri alojen rajapinnoilla itsensä likoon laittavia ihmisiä, jotka ikään kuin sytyttävät pieniä innostuksen tulipaloja, Taru Pilvi sanoi.

Korjaus 20.2. 15.04 otettu tutkijan nimi pois, koska kyseessä oli toisen tutkijan blogi.

Lue lisää:

Brändiosasto pyysi poistamaan Tampereen yliopiston logosta tehdyn vanhan pilapiirroksen, nyt niitä virtaa nettiin solkenaan

Tampereen yliopiston rekryilmoitus pillastutti Twitterin – brändikohu on jo kolmas: "Bisnesbullshittiä luetaan kuin piru raamattua"

Kyläkoulukiistat ja luottamuspula repivät keskustan valtuustoryhmää Haapavedellä.

Valtuusto päätti maanantaina äänestysten jälkeen jatkaa nykyisellä kouluverkolla vastoin hallituksen esitystä. Tämä oli liikaa kahdeksalle keskustavaltuutetulle, joiden mielestä talouden kannalta tarpeelliset säästöpäätökset olisi pitänyt tehdä nyt.

Koulupäätökseen pettyneet keskustavaltuutetut ilmoittivat eroavansa valtuustoryhmästä ja perustavansa oman ryhmän. Lähteneiden joukossa ovat muun muassa kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajat.

Uuden Yhdessä vastuullisesti -ryhmän puheenjohtaja Helinä Niemelän mukaan eron syynä on paha luottamuspula, joka kumpuaa kyläkouluvalmistelusta ja maanantaisesta päätöksenteosta.

– Tämä on erittäin sotkuinen tilanne, jossa on syntynyt luottamuspula, kun on tehty tunteita nostattavia päätöksiä.

Niemelän mukaan keskustaryhmän yhteistyössä on ollut ongelmia aiemminkin. Syksyllä keskustan ryhmästä erosi 3 valtuutettua koulukiistojen takia, eli keskustalla on enää jäljellä 6 edustajaa 27 hengen valtuustossa.

Kuntavaalit ja iso biohanke tulossa

Syksyllä keskustalla oli vielä 17 valtuutettua ja selkeä enemmistö valtuustossa perinteiseen tapaan.

Tilanne on hankala, arvioi puolueen kuntayhdistyksen puheenjohtaja Janne Mäkinen, sillä kuntavaalit tai ainakin niihin valmistautuminen kolkuttelevat ovelle jo vuoden päässä.

– Jos tilanne pysyy tällaisena, niin eihän tämä hyvää tee vaaleja ajatellen. Oma tavoitteeni on vielä löytää tähän neuvotteluratkaisu, Mäkinen toteaa.

Myös Niemelän johtama Yhdessä vastuullisesti -ryhmä miettii vielä tulevaa toimintaansa ja suuntaansa. Niemelä ei tyrmää neuvotteluja keskustankaan kanssa.

Kuntavaalien lisäksi Haapavedellä vallan vaakakupissa painaa iso, satojen miljoonien ja satojen työpaikkojen biojalostamohanke, joka on alkamassa valtion lähes 25 miljoonan euron investointituen turvin.

Ensimmäisenä keskustan hajaannuksesta uutisoi Haapavesi-lehti.

Eduskunnan ovien takana piilee ratkaisematon mysteeri.

– Hissin katonrajassa saattaa olla kämmenen kuva ja niitä löytyy myös hissien seiniltä pitkin ja poikin. Onko sieltä otettava tukea vai mikä on taustalla? miettii Pinja Ikonen, yksi eduskunnan 35 laitoshuoltajasta.

Salaperäiset kämmenen jäljet ovat askarruttaneet laitoshuoltajien joukkoa jo vuosia.

Puoli seitsemän selvitti, mitä kolmen suurimman puolueen eduskuntaryhmän johtajat tietävät asiasta.

SDP:n Antti Lindtman on pitkä mies itsekin. Voisiko hän olla syyllinen?

– En tunnusta! En ainakaan muista, että olisin jumppaliikkeitä hississä tehnyt, Lindtman nauraa.

– Monesti politiikan ja kansanedustajan tehtävät ovat niin paineistettuja, etten tiedä, josko seinistä pitäisi aika ajoin ottaa tukea, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja jatkaa pohdintaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa ei myöskään ole huomannut salaperäisiä tahroja, mutta toivoo, että ne olisivat peräisin hissijumpasta.

– Se olisi ilahduttava syy, liikunta tekee hyvää, Sarkomaa miettii.

Perussuomalaisten Ville Tavio uumoilee opposition edustajana, että kämmenen jälki on jäljitettävissä hallitukseen ja laittaa pientä piikkiä kollegoilleen.

– Hallituspuolueiden edustajat ovat todennäköisesti yrittäneet estää hissiä liikkumasta, jotteivat joutuisi saliin äänestämään hallituksen huonojen esitysten puolesta, Tavio pohtii sähköpostin välityksellä.

Pitkät miehet "epäiltyjen listalla"

Jälkien mahdollisiksi aiheuttajiksi Sarkomaa ehdottaa kahta pitkää edustajaa kokoomuksesta: ex-koripalloilija Ville Kaunistoa ja ex-maalivahti Sinuhe Wallinheimoa.

– Heidän ei tarvitsisi edes hypätä, Sarkomaa sanoo.

Lindtmanin mukaan epäiltyjen joukko on suuri.

– Kun aihetodisteita ei ole, niin sanon, että iso osa eduskunnasta on epäiltyjen piirissä. Vain ihan lyhimmät voidaan tästä vapauttaa. Kyllä sinne [hissin katonrajaan] ihan normipituudella yltää, Lindtman naurahtaa.

Kämmenen jälkiä on havaittu muun muassa eduskunnan kuuluisasta paternosterhissistä. Se muodostuu avointen hissikoppien ketjusta, joka kiertää pysähtymättä ylös ja alas.

Paternoster on latinaksi Isä meidän, ja nimi tulee siitä, että hissikorien sanotaan liikkuvan samalla tavalla kuin rukousnauhan helmien, kun luetaan Isä meidän -rukousta.

Eduskuntatalon lisäksi samanlainen hissi on käytössä muun muassa Tanskan parlamentin rakennuksessa.

Siitä ei ole tietoa, vaivaavatko samanlaiset kämmenten jäljet myös Tanskassa parlamentin siivoojia.

Kiitosryöppy Eduskuntatalon laitoshuoltajille

Laitoshuoltajille ryhmänjohtajat lähettävät arvostavia terveisiä.

– Eduskunnan kiireessä, kuten usein elämässä, aivan liian harvoin kiitämme hyvästä työstä. Kiitokset viihtyisästä työyhteisöstä ja siitä, että meistä eduskunnan väestä ja arvokkaasta Eduskuntatalosta pidetään todella hyvää huolta, kiittelee Sarkomaa (kok.).

– Poliitikot ovat tunnetusti kovia sotkemaan asioita, joten lähetän suuret kiitokset ja terveiset eduskunnan siivoojille, että jaksavat meitä, Tavio (ps.) kirjoittaa.

SDP:n Lindtman toteaa, että laitoshuoltajat pitävät omalta osaltaan huolta siitä, että demokratia toimii Suomessa.

– Kun itse aloitin eduskunnassa 2011, silloin eräs kokenut edustaja sanoi, että tässä työyhteisössä on tärkeää tervehtiä kaikkia ja olla ystävällinen toisille. Monta kertaa oma päivä on kirkastunut, kun on keskustellut meidän laitoshuoltajien kanssa. Suurkiitos heille siitä työstä.

WASHINGTON Viisi vastaan yksi. Näin voi tiivistää perusasetelman demokraattien yhdeksännestä väittelystä, jossa debytoi miljardööri, New Yorkin entinen pormestari Michael Bloomberg.

Bloomberg selviytyi ensimmäistä kertaa mukaan väittelyyn, kun demokraattipuolue oli muuttanut väittelyyn kelpuuttamisen sääntöjä siten, että mielipidekyselyissä menestyminen riitti lavalle pääsemiseen. Aiemmin ehdokkaiden on pitänyt myös ylittää yksittäisten tukijoiden määrässä tiettyjä rajoja.

Demokraattien esivaaliehdokkaat väittelivät Las Vegasissa – miljardööri Michael Bloomberg ensimmäistä kertaa mukana, joutui heti koville

Bloomberg ei ole pieniä eikä isompiakaan kampanjatukijoita vailla. Miljardööri voi käyttää kampanjointiin omaa mittavaa varallisuuttaan.

Näin Bloomberg on jo tehnytkin: tähän mennessä hän on polttanut vaalimainontaan yli 400 miljoonaa dollaria. Se on enemmän kuin muut demokraattien presidenttiehdokkuutta havittelevat yhteensä.

Bloomberg saikin vastaanottaa teräviä iskuja jokaiselta muulta ehdokkaaksi pyrkivältä. Väittelyn järjestänyt NBC-kanava kirjasi ehdokkaiden saamia hyökkäyksiä, ja tuon listan selvässä kärjessä oli Bloomberg. Kaksituntisen väittelyn aikana häntä vastaan hyökättiin 45 kertaa.

Erityisesti senaattori Elizabeth Warren iski Bloombergia useita kertoja ja lujaa. Heti ensimmäisessä puheenvuorossaan Warren sanoi, että vastassa on naisia läskeiksi ja hevosnaamaisiksi lesboiksi kutsuva miljardööri eikä tämä henkilö ole Trump vaan Bloomberg. Lasvegasilaisyleisö kohahti.

Warren hillosti Bloombergia myös sopimuksista, joita hänen mukaansa entinen pormestari on solminut pitääkseen epäasiallisesta kohtelusta valittaneita naisia hiljaisina. Bloomberg yritti puolustautua sanomalla, että kyse on ehkä ollut siitä, etteivät kaikki ole pitäneet hänen vitseistään.

Warren tiukkasi Bloombergiltä kuinka monta ns. hyssyttelysopimusta Bloomberg on solminut. Warren sai tukea vaatimukseensa julkistaa nämä hiljentämissopimukset entiseltä varapresidentiltä Joe Bidenilta.

Tosin iski Biden itsekin Bloombergiä vastaan. Hän toi esiin, että Bloomberg oli alkujaan presidentti Barack Obaman hallinnon aikaansaamaa terveydenhuoltouudistusta vastaan.

Bloomberg on tv-mainoksissaan käyttänyt kuvia ja videoita, joissa syntyy vaikutelma Obaman ja Bloombergin läheisyydestä. Biden näytti haluavan rikkoa tätä vaikutelmaa.

Bidenin mukaan Obama lähetti edustajansa selvittämään, mitä Bloombergin johtamassa New Yorkissa oikein tapahtui. Bloombergin rikostenvähentämisponnisteluissa alettiin toteuttaa politiikkaa, jossa silmätikuiksi ja poliisin pysäyttämiksi joutuivat erityisesti vähemmistöt.

Senaattori Amy Klobuchar kummasteli, miksi Bloomberg ei ole julkistanut verotietojaan, kun kaikki muut lavalla olijat ovat sen tehneet. Bloomberg totesi sen vievän aikaa, mutta tapahtuvan muutaman viikon kuluessa.

Höykytyksessä ollut Bloomberg totesi väittelyn loppupuoliskolla tuloerojen kasvusta puhuttaessa, että heidän keskustelunsa tekee Trumpin uudelleenvalinnasta helppoa.

Aiheesta voi keskustella perjantaihin kello 23.00:een.

Fritz Langin Metropoliksessa (1927) tiedemies luo kuvankauniin mutta häikäilemättömän koneihmisen, jota ryhdytään käyttämään disinformaation levittämiseen ja eripuran luomiseen. Philip K. Dickin teoksissa taas vilisee tappajahumanoidirobotteja ja replikantteja. Terminator-elokuvissa robotit hallitsevat maailmaa ja ihmiskunta on pääosin tuhottu.

Länsimaisen viihdeteollisuuden dystopioissa robotti on yleensä pahis, joka haluaa tuhota ihmiskunnan viimeistä ripettä myöten. Tai sitten robotti tahtoo varastaa ihmisen oman identiteetin ja muuttua painajaismaiseksi kaksoisolennoksi.

– Oikeastaan jo 1920-luvulta lähtien viihdeteollisuudessa on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan robotit ovat hullujen tiedemiesten, alkemistien tai pimahtaneiden kelloseppien luomuksia. Suurelle yleisölle lienee helpompaa sisäistää ajatus kapinoivista koneista kuin se, että robotit helpottaisivat arkista elämää. Ehkä sellainen olisi tarinana tylsä, Jussi Marttinen pohtii.

Marttisen toissa vuonna ilmestyneessä Palvelukseen halutaan robotti -kirjassa tarkasteltiin teknologista työttömyyttä sekä ihmisen ja robotin kanssakäymistä tulevaisuuden työmarkkinoilla. Uutuusteos Robofobia taas purkaa ja analysoi yleisiä robotteihin ja tekoälyyn liittyviä ennakkoluuloja ja pelkoja.

– Ryhdyin pohtimaan, miksi nimenomaan ihmistä matkivia teknologioita pelätään ja voisiko sieltä taustalta löytyä syvällisempiä psykologisia syitä, Marttinen kertoo Robofobia-kirjan lähtölaukauksesta.

Robotti vai viallinen ihminen

Fiktiossa robotit ovat usein tappajia, mutta todellisessa elämässä kukaan tuskin pelkää hauskoja Pepper-robotteja, joita on esillä esimerkiksi Helsingin Kalasataman terveysasemalla.

Miksi sitten robotteja pelätään? Yksi tällainen syy kantaa nimeä uncanny valley eli outo laakso. Termin lanseerasi vuonna 1970 japanilainen robottiasiantuntija Masahiro Mori. Hänen teoriansa mukaan robotin ihmismäisiin piirteisiin, joita ei ole vielä viety kovin pitkälle, suhtaudutaan aluksi myönteisesti.

Mutta kun ihmismäisiä piirteitä tulee liikaa eivätkä ne ole tasapainossa keskenään, suhtautuminen robottiin muuttuu yllättäen torjuvaksi – pudotaan siis Morin lanseeraamaan outoon laaksoon. Ihmisaivot eivät enää kykene ymmärtämään robotin konseptia, mikä herättää vastenmielisyyttä ja torjuntaa.

– Koemme tällaiset robotit tai virtuaalihahmot ihmisinä, joissa on jotakin vialla. Pelätään, että kyseessä on sairaus tai että hahmosta välittyvä outous viittaa psykopatiaan. Itsesuojeluvaisto herää – nyt ollaan välittömässä vaarassa, Jussi Marttinen kertoo.

Laaksosta noustaan jälleen, kun robotin piirteet ovat tasapainossa ja robotti muistuttaa lähestulkoon oikeaa ihmistä. Tällöin sitä kohtaan tunnetaan empatiaa.

Oudon laakson mekaniikkaa on tutkittu myös apinoilla. Niiden reaktiot ovat olleet digitaalisiin melkein-apinamaisiin kuviin samankaltaisia kuin ihmiselläkin. Outo laakso on siis osittain biologinen ilmiö.

Yllättävästi nuorentunut Prinsessa Leia

Jussi Marttinen kertoo itse pudonneensa outoon laaksoon Tähtien sota -tieteissarjan uusien jaksojen parissa. Esimerkiksi Rogue One -elokuvaan (2016) oli luotu digitaalinen versio brittinäyttelijä Peter Cushingista, joka on ollut kuolleena vuodesta 1994. Samaan elokuvaan oli upotettu myös vuosikymmeniä nuorennettu digimallinnos prinsessa Leia Organaa esittäneestä Carrie Fisheristä.

Hahmot herättivät runsaasti keskustelua. Jotkut pitivät niitä tarpeellisina elokuvan juonenkuljetuksen kannalta, joidenkin mielestä lopputulos oli lähinnä makaaberi ja mauton. Sosiaalisen median keskusteluissa nousi useasti esille oudon laakson käsite.

– Kun havaitsee hyvin realistisesti tehdyn animaatiohahmon oikeiden näyttelijöiden joukossa, tulee siitä hieman etova ja outo olo – näin kävi myös itselleni. Tällainen reaktio voi syntyä robottien ja tietokoneilla luotujen hahmojen lisäksi vaikkapa tietynlaisista käsiproteeseista. Kokemusta on vaikea pukea sanoiksi, koska se tulee nopeasti eikä se ole tietoinen, Jussi Marttinen kertoo.

Toisinaan näyttelijän preparointi digitaalisen tekniikan avulla voi Marttisen mielestä myös onnistua, kuten Martin Scorsesen Irishmanissa (2019).

– En kiinnittänyt elokuvan nuorennettuun Robert de Niroon mitään huomiota. Muistin vasta jälkikäteen, että kyseessä oli digitaalinen efekti.

Kammottava Billy-vauva

Viihdeteollisuus ryhtyi pohdiskelemaan oudon laakson käsitettä vakavasti jo 1980-luvun lopulla, jolloin digitaalinen animaatioteknologia otti isoja harppauksia eteenpäin ja siitä tuli osa valtavirtatuotantoja. Teknologia ei kuitenkaan vielä taipunut luontevan näköisiin hahmoihin ja oli muutenkin kaukana täydellisestä.

Kehityksen merkkipaaluihin kuuluu Pixarin Tin Toy -lyhytanimaatio (1988), joka palkittiin Oscarilla. Tin Toyn toteutusta ihasteltiin ja sitä pidettiin uuden aikakauden airuena, mutta samalla se herätti runsaasti inhonväristyksiä.

Animaatiossa pelehtivä Billy-vauva koettiin häiritsevänä ja irvokkaana mutanttina, joka imitoi oikeaa ihmistä pelottavalla tavalla. Suunnitteilla ollut jatko-osa heitettiin mäkeen, ja Pixar ryhtyi luomaan hahmoja, joiden ihmiskuvaus ei tavoitellut todellisuutta.

Cats -elokuvan ihmiskissatkin ällöttivät

Täydellistä realismia tavoittelevien digitaalisten hahmojen kanssa painitaan edelleen samojen ongelmien parissa. Diginäyttelijöiden silmät – joiden luonnollisia heijastumia on vaikea toteuttaa – saattavat näyttää kuolleilta, ja kokonaisvaikutelma voi olla tyhjän kuoren kaltainen.

– Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Ei riitä, että ihmistä kuvaava hahmo on uskottavan näköinen, vaan myös eleiden ja mikroliikkeiden pitää olla kohdallaan. Jos esimerkiksi hahmon silmien räpyttelytiheyttä muutetaan, tulee siitä katsojalle outo olo. Tämän takia tuntuu epätodennäköiseltä, että lähitulevaisuudessa oikeita näyttelijöitä korvattaisiin kokonaan digitaalisilla, Jussi Marttinen toteaa.

Outo laakso -kokemus saattaa vaikuttaa siihenkin, että koko elokuva tuntuu huonolta tai herättää vastenmielisyyttä, vaikkei siihen olisi mitään syytä. Esimerkiksi kokonaan animoidun, realismia tavoitelleen Beowulf-elokuvan (2007) heikohkoa menestystä on selitetty outo laakso -ilmiöllä.

Outo laakso voi olla myös syy siihen, miksi äskettäin julkaistu Cats -elokuva on herättänyt monissa ihmisissä inhonsekaisia reaktioita. Näyttelijöille tietokoneella rakennetut turkit ja muut kissamaiset piirteet näyttävät kylläkin aidoilta, mutta kokonaisvaikutelma on kummallinen ja ristiriitainen.

Humanoidirobotti Sophia: älykäs vai ei?

Viime vuosina julkisuuteen on pyrähtänyt useita humanoidirobotteja, joista tunnetuin on Hanson Robotics -yhtiön Sophia. Naispuolinen robotti on esiintynyt lukuisissa keskusteluohjelmissa ja tapahtumissa, joissa on ihmetelty sen nokkeluutta ja tilannetajua. Saudi-Arabia on antanut Sophialle jopa maansa kansalaisuuden.

Teknologialtaan Sophia edustaa kuitenkin pitkälti 1960-luvun tasoa, ja esimerkiksi bisnesilmiöitä tarkastelevassa Quartz-julkaisussa sitä on mollattu pelkäksi chatbotiksi, jolla on kasvot. Sophia poimii keskusteluista avainsanoja ja heijastaa niitä takaisin, mikä antaa vaikutelman älykkyydestä ja omasta tietoisuudesta.

Mielenkiintoisen kaunispiirteisestä Sophiasta tekee se, että sen ulkonäössä on tarkoituksellisesti vältetty oudon laakson kompastuskiviä.

– Sophialla ei ole hiuksia, ja sen takaraivo paljastaa kallon sisällä olevia liikkuvia komponentteja. Tämä korostaa sitä, että kyseessä on kone. Näin vältetään alitajuiset mielleyhtymät ihmiseen, joka käyttäytyy vähän erikoisesti, Jussi Marttinen sanoo.

Humanoidirobotteja valmistetaan etenkin Japanissa, jossa robottipelkoa ei juuri esiinny. Japanilaiseen uskontofilosofiaan kuuluu ajattelumalli, jonka mukaan henkiä on kaikkialla. Myös robotissa voi asua henki.

– Toisin kuin Japanissa, juutalais-kristillisessä kulttuurissa ihminen on kaiken yläpuolella ja uniikki. Täytyy tosin huomata, että kun tutkitaan DNA:sta lähtöisin olevia psykologisia reaktioita, oudon laakson kokemukset ovat japanilaisilla samanlaisia kuin meillä länsimaisillakin ihmisillä, Jussi Marttinen kertoo.

Sophian kaltaiset, entistä eläväisemmät humanoidirobotit tuskin valtaavat lähivuosina Maapalloa tai punovat juonia ihmiskunnan pään menoksi. Kipupisteenä on tekoälyn ja robotiikan onnistunut harmonia. Tällä hetkellä rakennetaan entistä sopeutumiskykyisempiä ja autonomisempia robotteja, mutta esimerkiksi semanttista ymmärrystä tekoälylle ei saada vielä aikoihin.

– Konenäön ja sulavan liikkumisen avulla robotti saa syvällisemmän käsityksen ympäristöstään. Juuri tätä tutkitaan ja kehitetään tällä hetkellä eniten, Jussi Marttinen summaa.

Lähitulevaisuudessa törmäämme yhä useammin humanoidirobotteihin ja realistisiin virtuaalihahmoihin. Silloin itse kukin saattaa pudota oudon laakson tuntemattomiin onkaloihin.

Mitä ajattelet roboteista? Keskustu on auki perjantaihin kello 23.00:een.

Paperikoneen rullaimella syttyi tulipalo UPM Kymin paperitehtaalla Kouvolassa torstaiaamuna.

Tuotannon työntekijät saivat sammutettua palon vedellä. Pelastuslaitos varmisti palon sammumisen ja savutuuletti tilat.

Alueella oli palon syttyessä töissä 26 henkilöä, joista 15 osallistui alkusammutukseen.

Ensihoito tarkasti kaikkien savulle altistuneiden voinnin, ja kaksi työntekijää oli vielä alkuiltapäivästä tarkkailussa varmuuden vuoksi. UPM Kymin tehtaanjohtajan Matti Laaksosen mukaan vakavilta loukkaantumisilta kuitenkin vältyttiin.

– Kone on tällä hetkellä seis ja vahinkoja selvitellään. Tärkeintä on kuitenkin se, että kaverit ovat kunnossa, Laaksonen painottaa.

Palon aiheuttamia vaurioita selvitetään torstai-iltapäivän aikana. Lisäksi selvitetään, mistä palo on saanut alkunsa. Myös tulipalopaikan siivous aiheuttaa työtä, sillä palopaikalla on runsaasti vettä ja paperisilppua.

Paperikone käynnistettiin viikko sitten, kun lakko tehtaalla päättyi. Se oli toiminut ennen paloa ongelmitta.

Vaasa ja Helsinki ovat mukana edistämässä ympäristöystävällistä meriliikennettä.

Sea20-aloitteessa on tällä hetkellä kymmenkunta kaupunkia eri puolilta maailmaa miettimässä yhdessä, miten meriliikenteessä pystyttäisiin hyödyntämään ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja.

Liikenteen lisäksi tarkastelussa ovat muun muassa erilaiset ratkaisut satamarakentamisessa.

Kunnianhimoinen tavoite koko maailman meriin

Aloitteessa ovat tällä hetkellä mukana Vaasan lisäksi Helsinki, Rotterdam, Seattle , Hampuri, Trieste, Luulaja ja Genova. Tarkoitus on muodostaa satamakaupungeista maailmanlaajuinen verkosto, joka edesauttaisi ympäristöystävällisen meriliikenteen käyttöä.

Aloitteen alullepanijat ovat Ajatushautomo Nordic West Office ja Wärtsilä. Ajatushautomon toimitusjohtaja Risto E.J.Penttilän mukaan tavoite on erittäin kunnianhimoinen.

– Tarkoituksena on pelastaa maailman meret ja parantaa samalla satamakaupunkien asukkaiden elämänlaatua samanaikaisesti, kertoo Penttilä.

Vaasalle merikaupungin identeetti on tärkeä

Vaasassa aloitteeseen lähdettiin mukaan mielellään. Kaupungissa on jo monenlaista ympäristöystävällisen teknologian kehittämistä. Kaupunginjohtaja Tomas Häyry sanoo, että kaupungin etu on ketteryys.

– Olemme pieni ja ketterä. Vaasassa on hyvä pilotoida ja täällä kaikki tuntevat toisensa, kertoo Häyry.

Häyry muistuttaa, että ylipäänsä ilmastonmuutoksen torjunnassa yhteistyöverkostot ovat tärkeitä. Ei riitä, että esimerkiksi lähtösatama tekee asiat ympäristön kannalta kestävästi, vaan sen pitää mennä koko ketjun läpi.

– Emme voi toimia yksin. Vaasassa on jo pitkään toimittu ns. systeemitasolla. Kun rakennetaan logistiikka-aluetta, pitää sen tietenkin olla kytköksissä liikennevirtoihin. Sama pätee tähän meriliikenteeseenkin, sanoo Häyry.

Vaasalle myös merikaupungin identiteetti on tärkeä, ja se on yksi syy, miksi Vaasa on mukana.

Teknologia on olemassa, mutta sitä ei ole otettu käyttöön

Käytännössä kaupunkien yhteistyö tulee olemaan muun muassa kaupunkien välisiä työryhmiä ja tiedon jakoa. Toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilän mukaan meriliikenteeseen keskittyminen on tärkeää.

Iso osa maailman tavaraliikenteessä kulkee meriteitä pitkin. Laivojen käyttämät polttoaineet ovat polttoaineista saastuttavimpia, joten tekemistä riittää, sanoo Penttilä.

– Paradoksi on se, että meillä on käytännössä olemassa se tarvittava teknologia, mutta sitä ei ole otettu käyttöön. Sitä haluamme nopeuttaa. Kaupunkit puhuisivat satamilleen, yrityksille ja laivateollisuudelle, että teknologian käyttöönoton suhteen pitäisi olla kunnianhimoisempi.

Kyse on siis myös asennekasvatuksesta?

– Kyllä siinä sitä on, myöntää Penttilä.

Kaupunginjohtaja Tomas Häyry on samaa mieltä, asenne ratkaisee paljon.

– Olemme pystyneet tarjoamaan usein Vaasasta näkemystä, jossa teknologialla vähennetään hiilijalanjälkeä tavalla, että se voi olla myös hyvää bisnestä. On helpompi muuttaa asenteita, jos näytämme, että tämän mallin mukaan toimimalla voi säästää luontoa ja se säästää rahaa.

Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen (sd.) pyytää virkamiehiä teettämään ulkopuolisen juridisen arvion Veikkauksen hankinta-asiasta.

Ylen MOT-ohjelma uutisoi tammikuun lopulla tekemästään selvityksestä, jonka mukaan Veikkaus jätti kilpailuttamatta kymmenien miljoonien arvoisen sopimuksen. Selvityksen mukaan Veikkaus teki syksyllä 2018 peliyhtiö IGT:n kanssa sopimuksen, joka koskee Veikkauksen keskuspelijärjestelmää.

Tuppuraisen mukaan riippumaton näkemys tullaan teettämään aikataulussa, jonka huolellinen ja perusteellinen juridinen selvitys vaatii.

Tuppurainen kertoo tiedotteessa, että hänen pyynnöstään valtion omistajaohjaus on valtiosihteeri Olli Kosken johdolla tavannut viime viikon keskiviikkona Veikkauksen hallituksen puheenjohtajan Olli-Pekka Kallasvuon ja toimitusjohtaja Olli Sarekosken.

– Tapaaminen oli vakava, mutta avoin ja rakentava, Tuppurainen sanoo tiedotteessa.

Tuppuraisen mukaan tapaaminen keskittyi Ylen MOT-ohjelmassa esitettyihin väitteisiin yhtiön tekemästä hankintapäätöksestä ja yhtiön yrityskulttuurista. Tuppuraisen mukaan Veikkaus on toimittanut omistajaohjaukselle selvityksen asiasta.

Veikkauksen mukaan päätös tehtiin "yhtiön toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi"

Veikkauksen laki- ja vastuullisuusjohtaja Pekka Ilmivalta on vahvistanut, että sopimusta ei kilpailutettu. Hänen mukaansa näin ei tarvinnut tehdä, koska kyse ei ollut sopimuksen olennaisesta muutoksesta vaan vanhan sopimuksen jatkamisesta.

MOT:n mukaan Veikkauksen sisäinen aineisto kuitenkin kertoo, että ulkopuolinen lakitoimisto arvioi sopimusmuutoksen olevan todennäköisesti kokonaistarkastelussa laiton.

Ilmivallan mukaan kilpailuttamatta jättämisen riskit tunnistettiin, mutta päätös tehtiin "yhtiön toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi". Sopimus koskee keskuspelijärjestelmää, joka pyörittää Veikkauksen arvonta- ja urheilupelejä, kuten esimerkiksi Lottoa.

– Tämä on tehty tilanteessa, jossa Raha-automaattiyhdistyksen, Fintoton ja vanhan Veikkauksen liiketoiminnot oli reilu vuosi aikaisemmin yhdistetty. Meidän piti turvata yhtiön toiminnan jatkuvuus ja monia järjestelmiä piti saada integroitua, Ilmivalta perusteli.

Ilmivalta kertoi aiemmin, että Ylen uutisoiman sopimusmuutoksen pohjana on vuonna 2004 kilpailutettu laaja sopimuskokonaisuus.

– Tämä on ollut vanhan Veikkauksen pelijärjestelmä, johon on tullut erilaisia muutoksia matkan varrella. Kokonaisuutta arvioitiin, ja meidän arvion mukaan tämän pelijärjestelmän ytimen osalta siihen ei tullut muutoksia. Kokonaisuudesta on myös irrotettu useampia osia ja kilpailutettu sitten ihan kuin pitääkin.

Veikkaus halusi pitää sopimusmuutoksesta matalaa profiilia

Kansainvälinen peliyhtiö IGT on Veikkauksen pitkäaikainen yhteistyökumppani, jonka kanssa yhtiö on tehnyt yhteistyötä usean vuosikymmenen ajan.

Ilmivalta on vahvistanut Ylen tiedot siitä, että Veikkaus halusi pitää sopimusmuutoksesta matalaa profiilia eikä siksi tiedottanut asiasta itse.

– Me kerroimme tästä laajasti talon sisällä. Ei sitä ole aktiivisesti pyritty myöskään salaamaan.

Ilmivalta uskoo, että tieto sopimusmuutoksesta on kyllä tavoittanut mahdolliset kilpailijat IGT:n kautta, koska se on joutunut pörssiyhtiönä kertomaan asiasta sijoittajaviestinnässään.

Muutossopimus on kahdeksanvuotinen, ja sitä on mahdollista jatkaa neljän vuoden optiokausilla. Muutossopimusta on sovellettu viime keväästä alkaen. Ylen mukaan muutokset haluttiin panna toimeen vasta puolen vuoden valitusajan jälkeen, jotta varmistettaisiin, ettei asiaa viedä markkinaoikeuteen.

– Se on ihan normaalia hankintaoikeudellista riskiarviointia, Ilmivalta kommentoi.

Aiheesta aiemmin:

Ministeri Tuppurainen pyytää Veikkaukselta selvitystä pimitetystä miljoonasopimuksesta – Johto valitsi "ilmeisen laittoman" ja "todennäköisesti laittoman" välillä

Veikkaus teki kilpailuttamatta kymmenien miljoonien sopimuksen ulkomaisen peliyhtiön kanssa – 20 vuoden sopimus salattiin valvojilta

MOT paljastaa: Veikkaus jakaa miljoonia ulkomaisille peliyhtiöille – poliisi ei saa vaatimiaan tietoja yhtiön suunnitelmista

Eduskunnan perustuslakivaliokunta kuuli tänään kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps.) liittyen hänen eduskunnassa esittämiinsä vieraslajipuheisiin. Eduskunnan täysistunnossa pitämässään puheenvuorossa Mäenpää rinnasti turvapaikanhakijat ja vieraslajien torjunnan.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on pyytänyt eduskunnalta suostumusta saada asettaa Mäenpää syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Perustuslakivaliokunta kuuli Toiviaista viime viikolla. Tänään valiokunta kuuli Mäenpään oman näkemyksen salikäyttäytymisestään. Kuulemisessa Mäenpäätä avusti asianajaja Kari Uoti.

– Kansanedustajalla on lähtökohtaisesti laaja sanan- ja mielipiteenilmaisun vapaus, mutta tässä kulkee raja, että ihmisoikeutta ei saa silti loukata, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) sanoi kokoukseen mennessään.

Mäenpää itse ei kommentoi kuulemisen sisältöä tarkemmin, mutta keskustelua käytiin hänen mukaansa hyvässä hengessä.

Mäenpää kiistää syyllistyneensä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

– En ole mielestäni loukannut mitään ryhmää, enkä maininnut mitään kansanryhmää puheessani, Mäenpää sanoi Ylelle kuulemisen jälkeen.

Miksi puheessa rinnastettiin turvapaikanhakijat ja vieraslajit?

– Spontaanissa keskustelussa saattaa joskus nähdä jonkin asian, joka tukee omaa näkemystä ja poliittista retoriikkaa. Joku on nähnyt asian aivan eri sfääreissä kuin missä minä sen näen, Mäenpää sanoi.

Mäenpään mielestä asia on paisunut liian suureksi ja hänen puheensa merkityksestä on tehty liian pitkälle meneviä tulkintoja.

Mäenpään kuulemisen jälkeen perustuslakivaliokunta kuulee asiantuntijoita ja muodostaa kantansa syytelupapyyntöön.

Ojala-Niemelän mukaan käsittelyssä menee vielä viikkoja. Perustuslakivaliokunnan kanta ei sido eduskuntaa, kun asiasta äänestetään. Vaikka eduskunta antaisi suostumuksensa syytteen nostamiseen, Mäenpäätä ei välttämättä asetettaisi syytteeseen.

Perustuslain mukaan kansanedustajan saa asettaa syytteeseen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta vain, jos viisi kuudesosaa eduskunnasta antaa sille suostumuksen.

Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet puolueen vastustavan syytesuojan murtamista. Perussuomalaisten äänet riittäisivät torppaamaan valtakunnansyyttäjän pyynnön.

Voit keskustella aiheesta 21.2. kello 23:een asti.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Valtakunnansyyttäjä Toiviainen ja kansanedustajan syytesuoja – perustuslakitulkinnat herättävät ihmetystä

Kansanedustaja Juha Mäenpään syyteasia suoraan perustuslakivaliokuntaan – eduskuntaryhmät halusivat monimutkaiseen oikeusasiaan valiokunnan kannan

HANAU Kuluneen vuoden aikana on käynyt selväksi, että Saksalla on vakava ongelma äärioikeistoväkivallan kanssa.

Kahdeksan kuukautta sitten pakolaismyönteinen paikallispoliitikko Walter Lübcke tapettiin kotinsa terassille. Epäillyllä on äärioikeistotausta.

Neljä kuukautta sitten äärioikeistolainen hyökkääjä yritti sisään synagogaan juutalaisten jom kippur -juhlapäivänä. Vain turvaovi esti aseistautuneen miehen sisäänpääsyn. Mies tappoi kaksi sivullista ja videoi tekonsa englanniksi selostaen.

Myöhään keskiviikkoiltana saksalainen 43-vuotias epäilty ampui yhdeksän ihmistä, joista osa kurditaustaisia, kuoliaaksi Hanaun kaupungissa Hessenin osavaltiossa. Sitten hän ilmeisesti tappoi 72-vuotiaan äitinsä ja itsensä.

Mies jätti jälkeensä videon ja manifestin, jotka ovat lehtitietojen mukaan täynnä rasistista vihaa ja salaliittoteorioita.

Hessenin osavaltion sisäministeri Peter Beuth kutsui iskua “hyökkäykseksi vapaata ja rauhanomaista yhteiskuntaa vastaan”.

Valtionsyyttäjä on alkanut tutkia tapausta, koska teko saattaa olla terrorismia.

Saksan viranomaisten arvion mukaan lähes 83 miljoonan asukkaan Saksassa on noin 25 000 äärioikeistoradikaalia, joista noin puolet on valmiita väkivaltaan.

On kuitenkin vielä epäselvää, oliko Hanaun epäilty yksinäinen toimija vai oliko hänellä siteitä äärioikeistoryhmittymiin.

Mies ei ollut viranomaisten tarkkailussa eli häntä tuskin on osattu pitää väkivaltaan valmiina radikaalina.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan mies kirjoitti manifestinsa saksaksi. Hän julisti vihaa ulkomaalaisia ja muita kuin valkoihoisia kohtaan. Hän perusteli tappamista rodullisella ylivallalla.

Hänen manifestinsa oli täynnä sekavia salaliittoteorioita, mutta ilmeisesti ei viittauksia äärioikeistovihaa levittävien netin keskusteluryhmien jäsenyyteen.

Isku järkyttää Saksaa. Liittokansleri Angela Merkel perui työvierailunsa Hallen kaupunkiin ja sisäministeri Horst Seehofer on perunut kaikki tapaamisensa tältä päivältä.

Kaikki energia laitetaan nyt tapauksen selvittämiseen.

Isku tapahtuu symbolisena aikana. Saksan politiikka on ajautunut kriisiin Thüringenin osavaltiossa tapahtuneen äärioikeistoyhteistyön vuoksi.

Tammikuussa muistettiin natsien keskitysleirin Auschwitzin vapautumisen 75-vuotismuistopäivää. Juhlallisuuksissa liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier on sanonut, että vaikka aika on eri eivätkä tekijät ole samoja, sama pahuus on yhä nähtävissä Saksassa.

Rasistinen viha ei ole kadonnut minnekään.

Jo kesällä Walter Lübcken murhan jälkeen Saksan johto tehosti valmiuttaan selvittää ja puuttua äärioikeistoradikaalien väkivaltaan. Moni sanoi, että vihdoinkin.

2000-luvun alussa uusnatsien tekemä NSU-murhasarja jatkui vuosia ennen kuin se paljastui. Uusnatsisolu NSU murhasi pääosin maahanmuuttajia ja syyllistyi muihin rikoksiin.

Saksalla on ongelma äärioikeistoterrorismin kanssa.

Hanaun kaupunkilaiset kokoontuvat tänä iltana kello 18 paikallista aikaa suremaan viimeisimmän iskun uhreja.

Aiheesta aiemmin:

Saksassa äärioikeistolaisryhmä suunnitteli imitoivansa Uudessa-Seelannissa toteutettua moskeijaiskua

Sastamalalainen Jari Anttila ehti viettää kumipyörillä ja rekan ratissa 36 vuotta, kunnes työ alkoi tuntua liian kovatahtiselta. Jatkuvasti kasvava kiire ja loputtomat yöt muualla kuin kotona saivat miehen miettimään alan vaihtamista.

Keskustelut alueen eläinlääkäreiden kanssa vahvistivat Anttilan suunnitelmia tehdä itselleen työpaikka omaan kotipihaan. Kun vaimokin näytti vihreää valoa pieneläintuhkaamon perustamiselle, oli ryhdyttävä sanoista tekoihin. Pieneläintuhkaamo Kotimetsä aloitti toimintansa tammikuussa, vaikka kysyntää kokeneelle ajomiehelle olisi vielä ollut.

– Arvelin, että tässä työssä voi jaksottaa itse omaa tekemistään ja toisaalta on rauhallista. Pidän ihmisten tapaamisesta, ja tämä on tärkeä palveluammatti, kuvailee Anttila odotuksiaan työtä kohtaan.

Hän hakee tuhkattavia eläimiä eläinlääkäreiltä ja kotoa. Eläimen voi myös tuoda itse tuhkaamolle ja jättää siellä rauhassa viimeiset hyvästit.

Pirkanmaalla on Anttilan tuhkaamon lisäksi kaksi lemmikkieläintuhkaamoa. Koko maassa on muutamia kymmeniä. Vielä viitisen vuotta sitten tuhkaamoiden laskemiseen riittivät sormet ja muutama varvas, mutta nyt niiden määrä on jopa kaksinkertaistunut.

– Kyllähän lemmikit ovat ihmisille hyvin tärkeitä. Ehkä juuri siksi tuhkauksille on kysyntää, arvelee Anttila syyksi tuhkauksen kasvaneeseen suosioon.

– Kerrostalossa asuneiden lemmikkien hautaaminen voi olla haasteellista, joten tuhkaaminen on hyvä vaihtoehto, pohtii Anttila.

Pieneläintuhkaamo Kotimetsässä lähes kaikki eläimet poltetaan yksitellen, jolloin jokaisen tuhkat saadaan erikseen talteen.

– Moni haluaa sirotella lemmikin tuhkat tutuille lenkkipoluille tai mökkimaastoon, Anttila kertoo.

Eläimen tuhkan sirottelusta tai hautaamisesta ei ole samanlaisia määräyksiä kuin ihmisvainajan tuhkan sijoittamisesta, joten paikan valitseminen on omassa harkinnassa.

Tuhka palautuu omistajalle uurnassa tai puuvillapussissa, jonka voi haudata maahan sellaisenaan. Uurnan valinnassa tärkeintä on kauneus.

Kohtaamiset lemmikkien omistajien kanssa ovat usein herkkiä, mutta myös lohdullisia.

– Ne ovat surullisia, mutta toisaalta helpottaviakin tilanteita. Ajatellaan, että eläin ei tunne enää kipua, kuvailee Anttila omistajien tapaamista.

Hän kertoo myös kuulevansa paljon tarinoita lemmikeistä niiden elämän ajalta.

Jari Anttila on ehtinyt pitää tuhkaamoa vasta kuukauden verran, mutta varauskirja on täyttynyt hyvään tahtiin. Kokemus työstä on ollut positiivinen.

–Työ on osoittautunut ihan mukavaksi, eli en voi moittia yhtään. Päivät ovat olleet ihan sopivan mittaisia, ja illalla on jäänyt aikaa myös perheelle.

Anttilan ajatus työelämän rauhoittamisesta näyttää siis toteutuvan. Hän ei halua kasvattaa toimintaa yhtään sen enempää, kuin mitä leipään ja laskujen maksamiseen tarvitsee.

Lue lisää:

Pariskunta perusti kotiinsa pieneläintuhkaamon ja muistolehdon – "Voi istahtaa muistelemaan edesmennyttä kaveriaan"

Lemmikin kuoleman rituaalit ovat yhä lähempänä ihmisen muistoriittejä – läheinen hyvästellään lempeydellä

Tamperelainen lääkäri Mari Rantamäki ajaa lähes viikottain ees-taas 200 kilometriä Keski-Uudellemaalle isänsä luo. 79-vuotias isä asuu kotona, mutta etenevä muistisairaus sumentaa fyysisesti hyväkuntoisen miehen arkea.

– Isän arjen asiat eivät suju ilman tukea ja apua. Se, että muistaa syödä ja juoda, käydä pesulla, miettiä mitä vaatteita puetaan aamulla päälle. Sekin on epäselvää, onko päivä, ilta vai yö, Mari Rantamäki kertoo.

Lääkäritytär soittaa isälleen päivittäin, mutta huoli ei hellitä. Isän asuinkunta on arvioinut, että hän tarvitsee kotihoitoa vain kahdesti viikossa, 15 minuuttia kerrallaan. Käyntien vähyyttä selittää osin se, että muistisairas isä ei tarvitse hoitajan antamaa lääkintää, haavanhoitoja tai pistoksia.

Mari on kaukoauttaja ja hänellä on ainakin kymmeniä tuhansia kohtalotovereita.

Lisäksi noin viisikymmentätuhatta omaista, usein ikääntyneen puoliso, on tehnyt kunnan kanssa sopimuksen omaishoitajuudesta.

Niin myös kuopiolainen Erkki Pesonen, josta tuli kolme vuotta sitten Parkinsonin tautia sairastavan vaimonsa Helena Pesosen omaishoitaja. Erkki Pesoselle on tehty sydämen ohitusleikkaus kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt hän kuntoutuu lonkkaleikkauksesta, silti hän hoitaa vielä vaimoaankin.

Kunnan kotihoidon käynnit oli semmosia 15 minuutin sytkäyksiä. Hyvä kun sanoivat päivää, niin kohta oli, että näkemiin. Erkki Pesonen

Kunta maksaa Pesoselle 600 euroa omaishoitajuudesta.

Perheen hoivatöissä auttaa tarvittaessa myös tytär Anna-Katri Pesonen. Hän on ollut väliaikaisesti äitinsä omaishoitaja. Kunnan kotihoidon sijaan Pesoset ostavat lisäpalvelut yksityiseltä palveluntuottajalta.

– Vuosi sitten kun Helena pääsi sairaalasta, kunnasta sanottiin, että kotihoidon pitää käydä kolme kertaa päivässä. He kävivät, mutta ne oli semmosia 15 minuutin sytkäyksiä. Hyvä kun sanoivat päivää, niin kohta oli, että näkemiin. Se oli semmoinen pikaraapaisu. Sen takia me lopetettiin se, Erkki Pesonen kertoo.

Nyt Pesoset maksavat 1200 euroa kuussa yksityisestä kotihoidosta. Palveluun kuuluu arkisin puolen tunnin hoitokäynti aamuin illoin, viikonloppuisin vain aamuin. Puolessa tunnissa kotihoitaja ehtii vaikka suihkuttaa, pestä ja pukea Helenan, föönata hiuksetkin.

Vanhempien hoivaamisesta on tulossa nykysukupolvien elämäntapa

Sadattuhannet samalla paikkakunnalla asuvat lapset tai lapsenlapset kiirehtivät kesken työpäivän auttamaan syystä tai toisesta hätääntynyttä vanhusta. Arki-iltoina tai viikonloppuisin omaiset kylvettävät vanhuksen, pyykkäävät, vaihtavat lakanoita, setvivät pankki- tai viranomaisasioita, tekevät ruokaa tai vievät roskia.

Puhutaan, että vanhuksien kotona asumista tuetaan, mutta mitä se realistisesti on muuta kuin sitä, että omaiset huolehtivat vanhuksista. Mari Rantamäki

Tai sitten he ostavat lisää hoivaa vanhukselleen yllättyessään siitä, miten vähän kotihoito itse asiassa pitää sisällään. Kunnat tekevät palvelutarpeen arvioinnin 75-vuotiaille. Kotihoidon palvelujen laajuudesta on mahdoton saada yhtenäistä arvioita, koska kuntien mukaan palvelutarve on yksilöllistä.

Selkein arvio saatavasta hoivasta on lääkehuolto. Muu apu vaihtelee kunnittain ja yksilöittäin. Myös tamperelaislääkäri Mari Rantamäki yllättyi.

– Olen pohtinut, että mikä on kotihoidon ja omaisten välisen yhteistyön kuvio, ja mikä merkitys on vanhuksen kotona toimeentulemisella. Puhutaan paljon siitä, että tuetaan vanhuksia kotona asumisessa pitkään, mutta mitä se realistisesti on muuta kuin sitä, että omaiset huolehtivat vanhuksista.

Jyväskylän Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön selvitys paljastaa, että 12–16 prosenttia heikkokuntoisista vanhuksista ei saa kotonaan apua henkilökohtaisissa toimissa, kuten wc-käynneissä ja peseytymisessä. Kotihoito voi pitää sisällään lähinnä lääkehuoltoa, muu pitäisi ostaa niin sanottuina tukipalveluina yksityisiltä firmoilta.

Koordinointi jätetään paljon perheelle, joka tarkoittaa, että siellä on sitten joku joka sopii ja aikatauluttaa ja tilaa ja varaa ja etsii tietoa. Laura Kalliomaa-Puha

Omaisille on yllätys, että verovaroin tarjottavan kotihoidon sijaan heille esitellään listaa yksityisistä hoivayrityksistä. Jos ei itse hoida asioita, yrityksiltä pitäisi ostaa kauppa-palvelut, vanhuksen hygienia ja hyvinvointi, pyykkihuolto jne.

Kunnan palvelujen tarjonnan niukkuutta perustellaan sillä, että kotihoito pyrkii tukemaan kotona asuvan vanhuksen omatoimisuutta.

Siksi ei olekaan ihme, että hyvinvointivaltio Suomessa asuu “pakko-omaisia” jo lähes joka kerrostalossa. He ovat naapureita, jotka vievät rappukäytävään karanneet muistisairaat takaisin kotiin, pitävät heille kahvikupin verran seuraa, auttavat kodin askareissa tai tuovat kaupasta ostoksia.

Sosiaalioikeuden professori Laura Kalliomaa-Puha puhuu suomalaisen vanhusten hoidon omaisolettamasta. Se tarkoittaa sitä, että vaikka omaisilla ei lain mukaan ole vastuuta hoivan järjestämisestä, viranomaiset käytännössä olettavat omaisten olevan vanhuksen tukena.

– Aika monella on varmasti arkikokemus siitä, että systeemi on monimutkainen. Vaikka palveluja olisi tarjolla, niin niiden löytäminen on aika sirpaleista. Koordinointi jätetään paljon perheelle, joka tarkoittaa, että siellä on sitten joku joka sopii ja aikatauluttaa ja tilaa ja varaa ja etsii tietoa, Kalliomaa-Puha sanoo.

Vuonna 2015 uudistetussa sosiaalihuoltolaissa on nykyään erillinen säännös asiakkaan läheisverkoston kartoittamisesta palveluntarvetta arvioitaessa. Kalliomaa-Puhan mukaan lain ei ole tarkoitus kuitenkaan velvoittaa omaisia hoivaajiksi.

– Meillä jokaisella on yksilönä oikeus niihin palveluihin, mutta samalla tunnustetaan, että ihmisellä on myös ne omaiset. Ajatus on, että otetaan huomioon se duuni mitä omaiset tekee ja sovitetaan se yhteen julkiseen tarjontaan, hän sanoo.

Lain mukaan vanhusten hoiva on yhteiskunnan vastuulla

Suomessa poistettiin 70-luvulla laki, joka velvoitti lapset vastaamaan omien vanhempien ja isovanhempien huollosta. Vastaava laki on edelleen voimassa esimerkiksi Saksassa.

Pykälien mukaan yhteiskunnan pitäisi siis vastata Suomessa vanhusten hoivasta, ei lasten eikä muidenkaan omaisten.

Perustuslaki ja sosiaalilainsäädäntö on asiassa yksiselitteinen, vakuuttaa sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo.

– Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa on ajateltu, että oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin on yksilöllinen oikeus. Se eroaa keskieurooppalaisesta, konservatiivisesta mallista, jossa ensisijainen vastuu on perheellä, ja vasta jos perhe ei pysty pitämään huolta vanhuksesta, sen jälkeen tulee kunta tai valtio, Hiilamo kertoo.

Perhekeskeinen malli on hänen mukaansa hyvin vieras suomalaiselle ja pohjoismaiselle ajattelulle.

Hiilamo kirjoitti viisi vuotta sitten vaimonsa Kirsi Hiilamon kanssa aiheesta kirjan Hoivataistelu – tekoja läheisten puolesta. Tuolloin Hiilamot arvioivat, että kolmasosa työikäisistä suomalaisista hoivaa vanhusta tai sairastunutta läheistään. He varoittivat “omaishoivavaltiosta”, jossa keski-ikäiset naiset uupuvat lasten ja vanhempien hoidon puristuksessa.

Tämä yhteiskunta on tietoisesti ja eduskunnan päätöksillä päättänyt aliresurssoida vanhustenhoidon. Marja Jylhä

Varoituksista huolimatta vanhustenhuollossa on luisuttu sekamalliin, jossa vastuu vanhusten hoivasta on perheellä ja kunnalla. Vartin pyrähdykset vanhusten luona ahdistavat sekä kotihoitajia että omaisia. Kumpikin osapuoli tietää, ettei perustuslain tarkoittama yhteiskunnan vastuu vanhusten hoivasta toteudu.

Jos yhä useampi suomalainen joutuu täydentämään yhteiskunnan vaillinaisia palveluja tekemällä asiat itse tai ostamalla hoivaa, mikä mättää?

– Haluatko tietää mikä mättää. Raha, puuskahtaa gerontologian professori Marja Jylhä.

– Tämä yhteiskunta on tietoisesti ja eduskunnan päätöksillä päättänyt aliresurssoida vanhustenhoidon juuri sinä aikana, kun suuresti dementiaa sairastavien ja eniten apua tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa Euroopan ennätysvauhtia.

Marja Jylhä ei hyväksy viime aikojen hokemaa siitä, että rahat eivät riitä hyvään hoitoon. Suomi käyttää vanhustenhuoltoon selvästi vähemmän rahaa kuin muut Pohjoismaat.

Hänestä on myös kiinnostavaa, että omaisten ja lasten apua pyydetään juuri nyt enemmän, kun samaan aikaan edellytetään, että iäkkäämmät työntekijät olisivat pidempään töissä.

– Odotukset on aika ristiriitaiset. On olemassa sellainen ikäryhmä, johon kohdistuu kolmet odotukset: olet töissä pidempään, autat lastenlasten hoidossa ja lisäksi huolehdit omista ja puolison vanhemmista, Jylhä ihmettelee.

“Kakkavaipan vaihto lapselle on eri asia kuin isolle miehelle”

Vanhustenhoivan asiantuntijat pitävät lasten huolenpitoa vanhemmistaan hienona ja luonnollisena asiana, mutta sen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen - ei löysään lain kunnioitukseen eikä viranomaisten odotuksiin.

Jos rahaa ei löydy eikä lisää kodinhoidon henkilökuntaa, pitäisikö piilevä omaisten työ nostaa näkyväksi ja pyrkiä korvaamaan ja tukemaan sitä. Voisiko esimerkiksi lapsilisän muuttaa hoitolisäksi tai pienten lasten vanhempien hoitovapaat muuntaa koskemaan myös omien vanhempien hoitovapaata?

Miten työmarkkinajärjestöt suhtautuvat vanhempiaan hoitavan lyhennettyyn työviikkoon?

Professori Kaisa Kotakorpi tutkii verotusta ja sosiaaliturvaa Tampereen yliopistossa ja Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa. Hän arvelee, että kysymys osuu pohjoismaisen hyvinvointimallin ytimeen.

– Jos yhteiskunta hoitaa vanhukset, työikäiset voivat käydä töissä.

Kotakorpi muistuttaa, että pienten lasten äitien työllisyysaste on Suomessa alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Yksi selitys on se, että meillä kannustetaan kotihoidon tuen kautta pienten lasten äitejä olemaan kotona.

– Jos se sama asia toistuu, että olet hetken aikaa siinä välissä lasten hoidon jälkeen työelämässä ja sitten jälleen tulet sen valinnan eteen omien vanhempien kanssa, että ketäs minä nyt hoidan. niin se sama työllisyyskysymys nousee esiin, Kotakorpi pohtii.

Gerontologian professori Marja Jylhä sanoo asian suorasukaisesti. Omaisille ei voi työntää hoivavastuuta, ellei sitten haluta estää ihmisiltä urakehitys ja vaatia, että ihmiset ei asu kauempana kuin viiden minuutin matkan päässä vanhoista vanhemmistaan.

– Iäkkäät vaativat monesti ympärivuorokautista hoitoa, niin kuin lapsikin, mutta on eri asia vaihtaa kakkavaipat kolmikuukautiselle lapselle kuin kahdeksankymppiselle vastaan panevalle, huutavalle isolle miehelle.

Sen pitäisi olla ammattilaisten hommaa. Silti sellaisten tilanteiden kanssa on monen suomalaisen tällä hetkellä elettävä.

Kotihoidon tilanteesta on 19.2. A-studiossa keskustelemassa mm. perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) ja gerontologian professori Maria Jylhä, TV1 klo 21.05. Voit katsoa aiheesta tehdyn jutun tästä.

Lue myös:

Analyysi: Koti on jo nyt monelle vanhukselle vankila – hallituksen suunnitelma uhkaa kutistaa kotihoitoa entisestään

Krista Kiuru: Hoitajien siivoaminen ja pyykkääminen loppuu, hoitajamitoitus etenee – Rahaa yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksista

Jingxuan Yangin onnistui pitää isänsä elossa kaksi ja puoli viikkoa. Neljän päivän kuluttua sairaalaan pääsystä tämä kuoli.

65-vuotias Liguo Yangin tarina kuvaa hengissäselviytymisen taistelua koronavirusepidemian keskipisteessä Wuhanissa. Kaupungissa jopa sairaat, joilla on todettu virustartunta, eivät pääse hoitoon.

Jingxuan Yang kertoo tarinansa Ylelle puhelimitse Wuhanista. Hän rukoili apua WeChatissa, Kiinan sosiaalisessa mediassa.

– Pyydän kaupungin johtajia ja viranomaisia. Pelastakaa isäni. Päästäkää hänet sairaalaan, hän vetosi.

Siinä vaiheessa isällä oli jo todettu koronavirustartunta mutta sairaalapaikkaa ei löytynyt.

Sairaus tuli uutenavuotena

Isä sairastui kiinalaisen uudenvuoden päivänä 25. tammikuuta. Se on vuoden tärkein perhejuhla.

Yangin perheessä kuten muualla ei olisi juhlittu enää entiseen malliin muutenkaan. Äiti oli sairastunut kuumeeseen viikko sitten, mutta hän oli jo parantunut.

Hubein maakunnassa raivoava koronavirusepidemia oli jo noussut otsikoihin maailmalla. Yli 1400 ihmisen tiedettiin saaneen tartunnan ja yli 40 oli jo kuollut Wuhanissa. Kaupunki oli karanteenissa.

Virus oli ehtinyt myös levitä Kiinan rajojen ulkopuolelle. Se oli havaittu Australiassa, Thaimaassa, Yhdysvalloissa ja muualla. Lapissa tutkittiin sairastuneita kiinalaismatkailijoita virustartunnan varalta.

Lue tästä uusimmat tiedot koronaviruksen tilanteesta

Kiinan johtaja Xi Jinping määräsi samana päivänä, että kaikki tartunnan saaneet pidetään eristyksissä ja viranomaisten pitää tehdä kaikkensa pitääkseen huolta ihmisten terveydestä. Jingxuan Yang sai kokea, miten vaikeaa viranomaisten oli toteuttaa tätä käskyä.

Perhe ei tiedä, mistä vanhemmat saivat taudin. He eivät olleet käyneet kuuluisalla ruokatorilla, josta viruksen epäilleen levinneen eläimistä ihmisiin.

Isän vointi huononi nopeasti

Isän kuume nousi 38,3 Celsius-asteeseen. Jo seuraavana päivänä hengitys oli vaikeaa ja rintaa poltti. Isä ei jaksanut nousta sängystä.

Jingxuan Yang sanoo, että isän yleiskunto oli ollut hyvä. Hänellä oli ollut sydänvaivoja, verenpainetta ja diabetes, mutta hän urheili ja piti huolta itsestään. Vaivat pysyivät hallinnassa elintavoilla ja lääkkeillä.

Jingxuan Yang kutsui ambulanssin ja vei isän sairaalaan. Keuhkoissa havaittiin tulehdus, mutta potilas lähetettiin kotiin.

Seuraavana päivänä isä pyörtyi kylpyhuoneessa ja sairaalareissu toistui – jälleen laihoin tuloksin. Tupaten täynnä olevassa sairaalassa isä laitettiin tiputukseen sairaalan käytävälle. Hän sai myös happea.

Seuraavien päivien aikana isä ja tytär kiersivät kolmessa sairaalassa, mutta isää ei huolittu sisään, koska hänelle ei ollut tehty nukleiinihappotutkimusta tartunnan toteamiseksi.

Viruksen todentaminenkaan ei avannut sairaalan ovea

Karanteenin alaisessa kaupungissa tutkimukseen pääsy ei ollut helppoa, mutta Yangin isä ja tytär pääsivät lopulta testiin. Kymmenen päivän kuluttua sairastumisesta Xiehen sairaalassa todettiin, että isällä oli koronavirustartunta.

Jingxuan Yangia helpotti tieto, että sairaalan pitää ottaa jokainen tartunnan saanut sisään. Siltikään isää ei hyväksytty sisään.

Tytär järjesti isälle sängyn sairaalan ensiapuosaston ulkopuolelle. Hän hankki happea ja tiputusnestettä ja lääkitsi isää sairaalan käytävillä kaksi päivää. He eivät olleet yksin. Sairaalat olivat täynnä ja niin olivat käytävätkin.

Jingxuan Yang keskitti kaiken energiansa isän auttamiseen. Hän kirjoitti rukoilevia avunpyyntöjä sosiaaliseen mediaan ja viranomaisille.

Sillä aikaa hän yritti pitää huolta, että ei sairastuisi itsekin. Hän pukeutui suojaavaan takkiin ja veti hengityssuojaimen ja suojalasit kasvoilleen. Kengätkin oli suojattu muoviin.

– Steriloin talon joka päivä ainakin kuusi kertaa. Mutta joskus unohdin pitää naamiota, myöntää Jingxuan Yang.

Silti kuume ei noussut.

Hoitoon pääsy nosti toivoa

Pekingin epidemianvalvontakeskus Wuhanissa otti häneen yhteyttä ja pyysi viemään isän Wuhanin keskussairaalaan. Siellä olisi sänky. Kun he pääsivät perille, paikka oli annettu jo toiselle.

Vihdoin helmikuun 6. päivänä isä otettiin sisään Wuhanin kansansairaalaan.

– He eivät kysyneet mitään isäni kunnosta tai sairaushistoriastaan. He eivät kertoneet meille, mitä he aikoivat tehdä, Jingxuan Yang kertoo.

Huolesta huolimatta hän oli iloinen sairaalapaikasta. Hän kirjoitti WeChatissa ystävilleen, että isä saa nyt hoitoa ja paranee.

– Rakas isäni. Tänään olet ensimmäistä päivää sairaalassa. Virus vie ehkä kehosi, mutta ei koskaan tahdonvoimaasi. Olemme taistelleet jo 11 päivää. Sanoit meille, että virus ei ole pelottava. Isä, sinun täytyy tulla kotiin terveenä. Me perheesi odotamme, hän kirjoitti. Viestin jatkeena oli rivi rukoilevien käsien merkkejä ja valokuva isästä lentokoneessa.

Jingxuan Yang muisteli, että isällä riitti voimia vielä erotessaan tyttärestä sairaalassa. Kun sairaanhoitaja mittasi tyttären kuumeen ja totesi, että tällä oli lämpöä 37,5 astetta, isä avasi silmänsä ja kivahti viimeisillä voimillaan. "Tyttäreni ei ole sairas. Antakaa hänen mennä."

Suruviesti illallisen jälkeen

Seuraavana päivänä sairaalasta soitettiin. Isä oli vakavasti sairaana ja siirretään teho-osastolle. Neljän päivän kuluttua puhelin soi illallisen jälkeen. Isä oli kuollut.

Nyt Jingxuan Yang on hyvin vihainen. Hän ei ole saanut tietää mitään isänsä hoidosta tai kunnosta sairaalassa.

Hän ei tiedä, saiko isä lääkitystä muihin vaivoihinsa. Voipuiko hän viruksen takia vai perussairauksiensa lääkityksen puutteen takia? Perhe ei edes tiedä, saako se isän ruumiin takaisin.

– Pyysin sairaalalta isäni omaisuutta takaisin. Ensin he sanoivat, että se viedään ruumishuoneelle. Sitten he kertoivat, että ne tuhotaan, koska ne ovat saastuneet, hän kertoo.

Jingxuan Yangilla on paljon kysymyksiä – erityisesti hän tahtoo tietää, miksi isä kuoli vihdoin päästyään hoitoon.

– Isäni on 65-vuotias ja hän jaksoi taistella pitkään. Se ei ollut helppoa, Jingxuan Yang sanoo. Hän on vihainen tiedottamisen puutteesta ja hoitoon pääsyn vaikeudesta.

Myös muut sairaudet jäävät hoitamatta

Jingxuan Yang uskoo nyt vain näkemäänsä eli huutavaan avun tarpeeseen sairaaloiden edustalla, jossa hoitohenkilökunnalla ei riitä aikaa ja tilaa kaikille. Hän uskoo, että kuolleiden määrä Wuhanissa on pikemminkin kymmeniä tuhansia kuin tuhansia.

Hän sanoo hautaustoimiston kertoneen, että edes arkut eivät riitä viruksen uhreille. Viruksen uhreiksi jäävät myös ihmiset, jotka eivät saa hoitoa muihin sairauksiinsa, kun sairaalat ratkeilevat virustartunnoista.

– Parhaan ystäväni eno kuoli. Hänellä oli diabetes, mutta hän ei saanut hoitoa siihen. Monet kuolevat nyt perussairauksiinsa, hän kertoo.

Nyt Jingxuan Yang odottaa. Kaupunki on yhä karanteenissa. Hengityssuojaimista on pulaa. Hän odottaa kotona tietoja menehtyneestä isästään, yhdestä lukuisista koronaviruksen uhreista.

Rakennusyhtiö Lehto Group aloittaa yt-neuvottelut, joiden piirissä on noin 400 ihmistä.

Yhtiön mukaan neuvotteluiden tavoitteena on suunnitella Hyvinvointitilat-palvelualueen toimintojen sulauttamista toisiin palvelualueisiin sekä toimia Asunnot-palvelualueen liiketoiminnan tehostamiseksi. Suunnitellut toimet voivat johtaa enimmillään 110 henkilön työsuhteen päättymiseen tai muuttumiseen.

Lehdon liiketulos oli vuoden viimeisellä neljänneksellä 0,1 miljoonaa euroa. Koko vuoden tulos painui puolestaan 41,8 miljoonaa euroa tappiolle.

– Suurimmat tappiot syntyivät kolmelta selkeältä alueelta: peruskorjausprojekteista, Ruotsin ensimmäisestä projektikokonaisuudesta sekä yksittäisistä Hyvinvointitilat-palvelualueen hankkeista, sanoo toimitusjohtaja Hannu Lehto tiedotteessa.

– Ne haasteet, joita näillä kolmella ongelma-alueella havaittiin jo vuoden 2018 toisella puoliskolla, jatkuivat ja syvenivät vuoden 2019 aikana. Ongelmalliset peruskorjausprojektit ovat nyt päättyneet, ja Ruotsissa rakenteilla olleet päiväkotiprojektit on tehty valmiiksi, hän jatkaa.

Lehto arvioi, että vuoden 2020 liikevaihto laskee noin 10 prosenttia vuodesta 2019, ja että liiketulos on positiivinen.

Yhtiö kävi viime vuoden aikana kahdet yhteistoimintaneuvottelut.

Konsernin palveluksessa työskenteli katsauskauden päättyessä hieman yli 1 270 ihmistä, kun vuoden 2018 lopussa työntekijöitä oli reilu 1 550. Noin puolet konsernin henkilöstöstä on toimihenkilöitä ja puolet työmailla toimivia henkilöitä.

Lue myös:

Lehto Groupin yt-neuvottelut johtivat irtisanomisiin, osa-aikaistamisiin ja lomautuksiin

Lehto irtisanoo ja lomauttaa sata työntekijää

Saksan kahvilahyökkäysten tutkinta on vasta alkuvaiheessa, mutta joitakin asioita viranomaiset ovat jo vahvistaneet. Tämä tiedettiin keskiviikkona iltapäivällä:

• Yhdeksän ihmistä kuoli, kun asemies hyökkäsi kahteen vesipiippukahvilaan keskiviikkoiltana Hanaussa lähellä Frankfurtia. Loukkaantuneiden tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta yhden ihmisen on kerrottu loukkaantuneen vakavasti.
• Epäilty ampuja, 43-vuotias saksalaismies sekä hänen äitinsä löytyivät kuolleena yksityisasunnosta, joka oli ilmeisesti ainakin epäillyn koti. Hessenin osavaltion sisäministeriön mukaan molemmissa oli ampumahaavoja.
• Tapauksen tutkinnasta vastaa Saksan liittovaltion syyttäjänvirasto, joka käsittelee mm. Saksan sisäistä turvallisuutta uhkaavat rikokset. Hanaun ampumisia tutkitaan terroristisena väkivallantekona.
• Saksalaisviestimet kertoivat keskiviikkona epäillyn jättäneen jälkeensä viestin, jossa hän tunnustaa teot ja kertoo motiiveistaan. Viranomaiset eivät ole vahvistaneet viestin sisältöä, mutta Hessenin sisäministeri kuvaili tekoja "täysin ulkomaalaisvihamielisiksi".

1. Asemies avaa tulen Midnight-vesipiippukahvilassa Hanaun keskustan tuntumassa n. klo 22.

Kahvila sijaitsee Heumarkt-kadulla, samoissa kortteleissa on useita ravintoloita ja hotelleja. Ampuja poistuu paikalta tummalla henkilöautolla.

2. Hetkeä myöhemmin lisää laukauksia Kesselstadtin kaupunginosassa läntisessä Hanaussa.

Ampuja avaa tulen uudelleen Arena-vesipiippukahvilassa. Sinne on Heumarktilta runsaan kahden kilometrin matka.

3. Poliisi löytää epäillyn kuolleena tämän kotiosoitteesta Kesselstadtissa aamuyöllä n. klo 3.

Ampujan käyttämä auto johdattaa poliisin epäillyn kotiosoitteeseen, rivitaloasuntoon parinsadan metrin päässä Arena-kahvilasta. Asunnosta löytyy kuolleena myös epäillyn 72-vuotias äiti.

Jutussa on käytetty lähteinä Kaakkois-Hessenin poliisin tiedotteita, uutistoimisto Reutersia, Saksan yleisradioyhtiö ARD:ta sekä Frankfurter Allgemeine- ja Bild-lehtien verkkosivuja.

Lue myös:

Saksan joukkoampujaksi epäillyn itsemurhaviestissä muukalaisvihaa, ampuja esitti oudon salaliittoteorian

Amerikkalainen tietotekniikan tutkija Larry Tesler on kuollut. Arvostettu tietokoneiden käyttöliittymien kehittäjä oli kuollessaan 74-vuotias.

New Yorkissa vuonna 1945 syntynyt Tesler opiskeli tietotekniikkaa Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt Piilaaksossa 60-luvun alussa.

Teslerin ensimmäinen työnantaja Xerox muisti tutkijaa Twitterissä:

Uransa aikana Tesler keskittyi parantamaan tietokoneiden käyttöliittymiä, jotka olivat tuohon aikaan vaikeaselkoisia. Tämän työn tuloksena syntyivät muun muassa komennot kopioi, leikkaa ja liitä.

Ensimmäisenä tämä mullistava ominaisuus löytyi tietokoneyhtiö Xeroxin Gypsy-tekstinkäsittelyohjelmasta. Tesler esittelee komentoja tietokonehistorian museon videolla.

Vuonna 1980 Tesler siirtyi Xeroxilta Applen palvelukseen. Kolme vuotta myöhemmin leikkaa/liitä -komennot alkoivat yleistyä Apple tietokoneiden ansiosta.

Tesler teki 17 vuotta pitkän uran Applella. Vuonna 1993 hän nousi yhtiön johtavaksi tutkijaksi.

Applen jälkeen Tesler työskenteli muun muassa verkkojätti Amazonille, internetyhtiö Yahoolle ja geenikartoitusyritys 23andMe:lle.

Pääkuva: Larry Tesler Smiles at Whisper / Yahoo. Lisenssi: Creative Commons 2.0

Tänä talvena Raahessa Pohjois-Pohjanmaalla on ensimmäistä kertaa käytetty edellisten vuosien hiekoitusmateriaalia suodatettuna uudestaan.

Suodatus tapahtuu poistamalla talteen kerätystä hiekoitussepelistä muun muassa siihen sitoutunut hieno pöly, roskat ja oksat. Kerran käytetty hiekoitussepeli voidaan suodattaa muutaman kerran.

Hiekoitussepelin kierrättäminen on kahdella tapaa ekoteko: kalliota säästyy aikaisempaa enemmän louhinnalta, ja hiilidioksidipäästöt pienenevät, kun sepelikuljetuksia tarvitaan vähemmän.

Raahessa käytettävä seulontatekniikka on käytännössä sama, mitä käytetään kalliomurskeen puhdistamiseen louhoksilla. Raahen talohoito oy:n toimitusjohtaja Jari Kotajärvi uskoo, että vastaavaa voitaisiin tehdä muissakin Suomen kaupungeissa.

– Tekniikka on jo olemassa. Kysymys on enemmän siitä, onko halua tutkia ja kehittää toimintaa.

Talvisin hiekoitusmateriaalia kuluu muissakin Suomen kaupungeissa kymmeniä tuhansia tonneja, ja se on ollut pitkälti kertakäyttötuote.

Hiekoitusmateriaali on tosin monessa paikoin käytetty uudestaan esimerkiksi maantäytteenä. Raahessa aiemmin kymmeniä kuorma-autollisia soraa vietiin joka kevät muun muassa omakotitalojen teiden pohjiin ja muihin paikkoihin, missä täytemaata tarvittiin.

Varsinaista kierrättämistäkin on kokeiltu, ainakin Espoossa.

Tuhansien eurojen säästöt

Espoossa hiekoitussepelin puhdistus ja kierrättäminen on kuitenkin maksanut suunnilleen saman verran kuin uuden sepelin ostaminen. Sepeliä ei ole kierrätetty enää kuluneena talvena, koska projektiin suunniteltu toiminta-alue oli haastava pienen kokonsa vuoksi ja se aiheutti haasteita niin toimijalle kuin Espoon toiminnalle.

Raahessa hommasta on saatu kuitenkin taloudellisesti kannattavaa.

Säästöt tulevat pääsääntöisesti työvaiheiden vähenemisestä ja suuresta seulontakapasiteetista. Käytetty hiekoitussepeli myös seulotaan kuivana, jolloin materiaalin pesemisestä ja kuivaamista ei tule kuluja.

Raahen talohoito oy:n toimitusjohtajaJari Kotajärvi kertoo, että kierrättäminen tuo yritykselle tuhansien eurojen säästöt.

– Ajattelemme tätä myös ympäristötekona, kun kalliota säästyy. Voisimme jatkaa projektia myös tulevina vuosina, kun se näyttää onnistuneen.

Kulunutta talvea varten Raahessa kerättiin noin 660 tonnia hiekoitussepeliä ja siitä noin puolet saatiin seulonnan jälkeen uusiokäyttöön. Määrä vastaa karkeasti noin 30 kuorma-auton ja perävaunun yhdistelmää. Poikkeuksellisen liukkaan talven vuoksi kaikki kierrätetty sepeli on jo käytetty ja uutta on jouduttu ostamaan lisää.

Pöliseeko kierrätyshiekka liikaa?

Vaikka Espoossa kierrätys jäi yhteen talveen, niin yhteistyötä aiheen ympärillä on suunniteltu Vantaan ja Helsingin kanssa.

Espoon katutuotantopäällikkö Teemu Uusikauppilan mukaan voisi olla realistista, että vuonna 2021 kaupungit alkaisivat yhteistyöllä keräämään hiekoitusmateriaalia ja puhdistamaan sitä uusiokäyttöön.

Espoossa hiekoitusmateriaali puhdistettiin puhallustekniikalla. Siinä sepeli käsitellään ensin seulalla, jolla erotetaan pois isommat roskat. Tämän jälkeen sepeli ajetaan puhdistuslaitteiston läpi. Tämän prosessin jälkeen materiaalin hinta on sama kuin uutena ostetun hiekoitussepelin. Vastaavaa toimintatapaa aiotaan mahdollisesti jatkaa ja kehittää myös yhteistyössä Helsingin ja Vantaan kanssa.

Uusikauppila myöntää, että Raahen kaupungin käyttämä seulontatekniikka olisi huomattavasti edullisempi. Seulomalla saa myös aikaan kohtuullisen hyvää hiekoitusmateriaalia, mutta tekniikassa kaikkea hiekoitusmateriaalin pintaan tarttunutta hienoainesta, kuten pölyä ei saada pois.

– Meidän projektissamme on tavoitteena, että tästä pienestä pölyosuudesta päästäisiin eroon, jotta minimoidaan pölyäminen keväällä.

Raahen talohoito oy:n toimitusjohtaja Jari Kotajärvi kertoo, että Raahessa ollaan oltu tyytyväisiä seulontatekniikkaan. Pölyämistä minimoidaan muun muassa huomioimalla hiekoitussepelin raekoko: mitä isompi rae, sitä vähemmän siihen tarttuu pölyä. Nyt kierrätetyn sepelin rae on yhtä suurta kuin käyttämättömässä materiaalissa.

– Seulottu materiaali ei mielestämme pölyä enempää kuin uusi suoraan kalliolouhokselta tullut hiekoitussepeli.

Seulonnan haaste on se, että materiaali pitäisi saada seulontalaitteeseen mahdollisimman kuivana. Parasta olisi, että hiekoitussepeli kerättäisiin pois kuivan sään aikaan ja kuljetettaisiin suoraan seulontalaitteeseen. Esimerkiksi Espoossa ei kuitenkaan ole mahdollista odottaa hiekoitusmateriaalin kuivumista ennen sen harjaamista pois kaduilta. Keräysvaiheessa hiekoitusmateriaali on lisäksi pakko kastella pölyämisen vähentämiseksi.

Yksi vaihtoehto hiekoitussepelin saamiseksi uusiokäyttöön on hiekan peseminen vedellä. Muun muassa Espoossa huomattiin, että korkean hinnan lisäksi ongelmana on ollut se, että pesuprosessissa syntyvä liete on erikseen käsiteltävää jätettä. Pesu on kuitenkin siitä toimiva tekniikka, että käsittelyllä saadaan poistettua suuri osa materiaalin sisältämästä pölystä ja muusta hienoaineksesta.

Kierrätys koko maassa voisi olla mahdollista

Väyläviraston kunnossapidon asiantuntija Heikki Lappalainen kertoo, että hiekoitusmateriaalin kierrättämisestä on keskusteltu valtion liikenneverkon osalta, mutta vielä mitään käytännön toimia ei ole asian eteen tehty.

Periaatteessa kierrättäminen voisi kuitenkin olla mahdollista, ja Lappalainen näkee, että jollain aikavälillä ainakin osa valtion teistä hiekoitetaan uusiomateriaalilla. Erilaisiin puhdistustekniikoihin aiotaan perehtyä lähitulevaisuudessa.

– Ajatuksena se on mitä kannatettavin, mikäli se saadaan toimimaan kaikilla osa-alueilla.

Lappalainen arvelee, että mikäli esimerkiksi Raahesta saadaan positiivisia kokemuksia, voi olla, että saman kokoiset kaupungit uskaltavat lähteä kokeilemaan vastaavaa.

Keskustele aiheesta 21. helmikuuta kello 23:een saakka!

Ähtärin eläinpuiston intendentti, eläinlääkäri Heini Niinimäen kevätlomat on tältä vuodelta peruttu.

Eläinpuiston pandalassa nimittäin seurataan tällä hetkellä tiiviisti naaraspanda-Lumin hormonitoimintaa. Lumilta otetaan virtsanäyte päivittäin siltä varalta, että sen ensimmäinen kunnollinen kiima käynnistyy.

– Sillä on kiima vain kerran vuodessa ja se kestää vain yhdestä kolmeen päivää. On ensiarvoisen tärkeää, että me pystymme tuon hetken bongaamaan, Niinimäki sanoo.

Lumin virtsanäytteet tutkitaan Belgiassa. Ne lähetetään Ähtäristä pikakyydillä analysoitavaksi Gentin yliopistoon.

Jos tuloksista voidaan nähdä kiiman käynnistyneen, tutkija ja näytteiden analysointi siirtyy Ähtäriin, eläinpuistoon rakennettuun hormonilaboratorioon.

– Silloin tulokset pitää saada useamman kerran päivässä.

Ähtärissä toivotaan pandapentuja nyt tosissaan.

Tutkimuksesta uutta tietoa

Ähtärin pandat kuuluvat Kiinan johtamaan pandojen suojeluohjelmaan. Yksi osa suojelua on tarhaoloissa tapahtuva tutkimustoiminta. Tutkimuksella pyritään muun muassa löytämään nykyistä parempia keinoja pandan kiiman ja tiineyden seurantaan sekä synnytyksen ennakoimiseen.

Lumin virtsanäytteiden ottaminen ja tarkka kirjanpito eläinten käyttäytymisestä ovat olleet osa pandahoitajien päivittäistä työtä.

Nyt kiimaa odotellessa hoitajat tarkkailevat Lumin hormonitoiminnan ohella myös pandojen puuhia. Apuna käytetään videotallenteita tarhoista.

– Pyrimme huomaamaan lisääntyneen merkkailun, aktiivisuuden ja esimerkiksi vedessä leikkimisen.

Vaikka ensisijaisesti tarkkaillaan naaraan hormonitoimintaa, kevään vaikutuksia myös Pyryyn seurataan eläinpuistossa tarkasti.

Näytteenotto sujuu

Päivittäinen virtsanäytteiden otto sujuu Heini Niinimäen mukaan jo hyvin, sillä näyte voidaan hakea Lumin aitauksen lattialta turvallisesti eläimen ollessa hoitotiloissa. Lumi osaa myös tulla kutsuttaessa paikalle ja pissata.

– Lumi tulee hoitajan luo ja tikistää näytteen hoitotilojen lattialle. Hoitaja voi sen sitten käydä siitä nappaamassa, Niinimäki kertoo.

Lumi tulee hoitajan luo ja tikistää näytteen hoitotilojen lattialle. Hoitaja voi sen sitten käydä siitä nappaamassa. Heini Niinimäki

Niinimäki muistuttaa kuitenkin, että pandoille ei opeteta varsinaisia temppuja. Vaikka Lumi ja Pyry osaavat molemmat tulla hoitajan ja eläinlääkärin luo antamaan verinäytteen, näyttämään hampaat ja Lumi asettua käsittelyhäkkiin niin, että sen mahan tutkiminen ja ultraaminenkin on mahdollista, kaikki opetettavat asiat helpottavat hoitajien ja pandojen yhteistyötä.

– Ne helpottavat meidän yhteistyötämme ja pandojen terveydentilan tarkkailua niin, että se ei aiheuta eläimille stressiä, vaan toimii ennemminkin virikkeenä ja kivana hetkenä.

Lumin ja Pyryn kommunikaatio vaikuttaa hyvältä

Isopandat Lumi ja Pyry ovat olleet Ähtärissä nyt melko tasan kaksi vuotta.

Lumilla oli Niinimäen mukaan kiimaa jo vuosi sitten, mutta koska Pyrykin oli kovin poikamainen, parittelua ei päästy silloin yrittämään.

Nyt Ähtärissä ollaan valmiita tositoimiin.

– Toivotaan, että Lumin kiima lähtisi hyvin käyntiin ja pääsisimme päästämään eläimet yhteen, Niinimäki sanoo.

Pandat ovat päässeet jo pidemmän aikaa tarkkailemaan toisiaan eri tarhossa. Ne on myös päästetty haistelemaan toistensa tarhoja ilman, että sen asukas on paikalla.

Mahdollista kiimaa ja eläinten yhteen päästämistä varten eläinpuistossa on tehty tarkat suunnitelmat.

– Tällä hetkellä pandojen välinen kommunikaatio vaikuttaa positiiviselta. Aina kun puhutaan isoista villieläimistä, niiden yhteenlaittamiseen liittyy kuitenkin riskejä, vaikka ajoitus olisi täysin oikea, Niinimäki sanoo.

Yleisöltä piilossa

Yleisö ei kiimaa ja pandojen toivottua parittelua pääse näkemään, Niinimäki arvelee.

– Voi olla, että rajoitamme yleisön pääsyä pandataloon. Menemme tilanteen mukaan, mutta eläinten hyvinvointi on ykkösasia.

Vaikka parittelu onnistuisi, se ei vielä tarkoita pandapentuja Ähtäriin. Pandalla on viivästynyt alkionkehitys ja mahdollinen tiineys nähdään vasta pitkän ajan kuluttua. On myös mahdollista, että alkio ei kiinnity lainkaan kohtuun tai ei lähde kehittymään.

– Osa tätä tutkimustyötä on, että oppisimme, miten saisimme mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tietää, onko naaras tiineenä.

Niinimäen mukaan suurin osa pandapennuista syntyy elo-syyskuussa.

Toiveissa on, että jos pentuja Ähtäriin syntyy, Lumi osaisi hoitaa ne itse.

– Yleensä ensikertalaisenkin vaistot heräävät aika hyvin, kun pentu syntyy. Monessa asiassa pystymme myös ensikertalaista vähän auttamaan, vaikka ihanteellisin tilanne olisikin, että Lumi hoitaisi ne itse. Emon hoiva on ykkösjuttu.

Tutkijan laukut pakattuna

Virtsanäytteiden hormonitasot antavat viitettä Lumin kiimasta vain muutama päivä ennen varsinaista h-hetkeä. Heini Niinimäki naurahtaa, että Belgiassa tutkijalla on jo laukut pakattuna Suomeen tulemista varten.

Myös Kiinassa seurataan, miten kevät Suomessa etenee. Ellei sieltä saada asiantuntijaa Ähtäriin, apua ja neuvoja on saatavissa videoyhteyden avulla.

Jos pandoille syntyy Suomessa pentuja, ne luovutetaan 2-4 vuoden iässä Kiinaan, missä ne pyritään palauttamaan luontoon.

Lue seuraavaksi:

6-vuotiaalla Pyryllä on jo teinipojan elkeet – Ähtärissä uskotaan yhä pandojen vetovoimaan ja valmistaudutaan ensi kevään kiima-aikaan

Katso videot pandojen ensimmäisistä hetkistä ulkona – tekivät kuperkeikkoja lumessa ja kiipesivät suomalaiseen mäntyyn

Runsaat puoli vuotta istuneella perustuslakivaliokunnalla on käsittelyssä kaksi harvinaista oikeustapausta. Keskiviikkona se päätti, että on aihetta esitutkinnalla selvittää, onko ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) ylittänyt toimivaltansa yrittäessään siirtää virkamiehen toisiin tehtäviin. Erimielisyys syntyi valmisteltaessa al-Holin leirillä Syyriassa olevien suomalaislasten kotiuttamista.

Torstaina valiokunta jatkaa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen syyttämislupapyynnön käsittelyä. Se koskee kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) viime kesäkuisia puheita eduskunnan täysistunnossa. Silloin Mäenpää vertasi turvapaikanhakijoita kasvikunnan vieraslajeihin.

Nyt valiokunnan on kuitenkin otettava kantaa myös siihen, tulkitseeko valtakunnansyyttäjä perustuslakia ja sen pykälää 30 oikein vai väärin.

Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen mukaan hänen on saatava eduskunnalta lupa jo pelkän Mäenpään syyteharkinnan tekemiseen. Siis siihen pohdintaan, onko hän syyttämättä jättämisen vai syytteen nostamisen kannalla.

Toiviaisen tulkinta luvan tarvitsemisesta jo syyteharkinnalle on yllättänyt monet oikeusoppineet. Valtiosääntöasiantuntijat on kutsuttu valiokunnan kuultaviksi ensi viikolla.

Samaa perustuslain pykälää on käytetty runsaan sadan vuoden aikana vain kolmesti. Yhdenkään kansanedustajan syytesuoja ei ole näissä tapauksissa purkautunut.

Perustuslaista vahva suoja kansanedustajalle

Perustuslaki suojaa erityisen järeästi kansanedustajan valtiopäivätoimia kuten täysistuntopuheita, kirjallisia kysymyksiä tai puheenvuoroja valiokunnassa. Ne katsotaan kansanedustajan työn ytimeksi.

Jotta kansanedustajaa vastaan voidaan nostaa syyte valtiopäivätoimesta, eduskunnan tiukan eli viisi kuudesosan enemmistön on annettava sille suostumuksensa.

Tähän saakka perustuslain pykälä on ymmärretty niin, että poliisi tekee esitutkinnan ja siirtää asian valtakunnansyyttäjälle jos katsoo, että on syytä epäillä rikosta. Mäenpään tapauksessa näin kävi, ja asia siirtyi valtakunnansyyttäjälle. Valtakunnansyyttäjä puolestaan tekee oman harkintansa, ja tuo pyynnön syytteeseen asettamisesta eduskuntaan vain, jos hän päätyy syytteen nostamisen kannalle.

Näin asian kertoo ymmärtäneensä esimerkiksi Mäenpään puolueen perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho napakassa twitter-viestissään : "Perustuslain 30§: Syyttämättä jättämiseen ei tarvita eduskunnan lupaa. Syyteharkintaan ei tarvita eduskunnan lupaa. Vain syytteeseen asettamiseen tarvitaan eduskunnan lupa. Ei ole vaikea asia. Voi katsoa perustuslaista."

Halla-aho ilmoitti heti rikosilmoitusten saavuttua poliisille viime kesänä, että perussuomalaiset eivät koskaan suostu puoluetoverinsa syytesuojan purkamiseen. Sen he pystyvät 39 kansanedustajan äänellään estämään.

Jos eduskunta toimii Toiviaisen tulkinnan mukaan, kansanedustajat äänestävät siitä, saako valtakunnansyyttäjä aloittaa syyteharkinnan vai ei. Perusuomalaiset tuskin antavat lupaa harkintaankaan.

Silloin asia Toiviaisen mukaan raukeaa, koska kuten hän pyynnössään kirjoittaa "tulen tekemään päätöksen syyttämättä jättämisestä syyteoikeuden puuttumisen perusteella".

Suomeksi: Asian käsittely päättyy siihen. Piste.

Syntyisi outo tilanne. Varsinaiseen asiasisältöön eli Mäenpään vertauksiin ei ottaisi kantaa valtakunnansyyttäjä eikä kukaan eduskunnassa vaan vain rikosilmoitusten tekijät ja esitutkinnan tehneet poliisit.

Vanhanen puhutteli Mäenpään

Kesäkuista istuntoa johtanut Mäenpään puoluetoveri varapuhemies Juho Eerola (ps.) ei omien sanojensa mukaan ehtinyt torumaan Mäenpäätä, koska tilanne tuli niin äkkiä ja vertaus tuli puheenvuoron lopussa.

Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) sanoo Mäenpään joutuneen puhemiesten puhutteluun, mutta Vanhanen ei kerro mitään tapaamisen sävystä tai sisällöstä.

Vanhasen toivomuksesta eduskuntaryhmät puolestaan sopivat, ettei yksikään kansanedustaja käyttänyt puheenvuoroa, kun valtakunnansyyttäjän pyyntö oli esillä täysistunnossa. Se vain lähetettiin Vanhasen nopeilla nuijankopauksilla perustuslakivaliokuntaan.

Miksi muut puolueet eivät halua edes keskustella siitä, mitä turvapaikanhakijoista eduskunnassa saa sanoa tai heihin suhtautua?

Kysymys kuuluukin: jos koko perustuslakivaliokunnan käsittely koskee vain sitä, annetaanko valtakunnansyyttäjälle lupa hänen pyytämäänsä ajattelutyöhön, niin ollaankohan ihan asian ytimessä?

Valtakunnan syyttäjän tulkinta ja eduskunnan hiljaisuus tuntuu erityisen oudolta sen jälkeen kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö muisteli valtiopäivien avajaispuheessaan äskettäistä käyntiään Auschwitzin keskitysleirillä.

Niinistön mukaan "ei ihmisluonto muutamassa sukupolvessa ole muuttunut vihalle immuuniksi. Merkkejä siitä, että antisemitismi ja rasismi jälleen pyrkivät nostamaan päätään, löytyy valitettavasti myös meiltä. Niiden torjunnassa on oltava päättäväinen ".

Kansanedustaja Mäenpää on perustuslakivaliokunnan kuultavana tänään torstaina.

Aiheesta voi keskustella huomisiltaan klo 23:een.

Lisää aiheesta:

Mäenpää ei kadu syyteharkintaan edennyttä vieraslaji-puhettaan

Puhemies Vanhanen: Harvinainen tilanne, että poliisi tutkii eduskuntasalissa puhuttua