Raimo Helminen on pitänyt hallussaan 331 maaottelupelillä ennätystä tähän asti. Hiirikoskelle huominen ottelu tulee olemaan peli numero 332 maajoukkuepaidassa.

– Hienolta tuntuu. En olisi uskonut, että kun aloitin leijonauran, että tämmöinenkin päivä tulee. Ylpeänä saa Suomi-paidan vetää huomenna ylleen ja se on myös pieni spesiaali hetki itselle.

Helmisen tavoin myös Hiirikoski on Ilveksen kasvatteja. Jenni Hiirikoski ei suostunut Puoli seitsemän -lähetyksessä paljastamaan, aikooko itse olla yhteydessä aiheesta Raimo Helmiseen.

– Katsotaan, kuului vastaus Mikko Kekäläisen kysymykseen yhteydenottamisesta.

Pakohuoneessa yhteishenkeä kasvattamassa

Kiekkokaukalossa Jenni Hiirikoski on puolustaja ja samalla yksi Suomen ehdottomista avainpelaajista huomenna Espoossa alkavissa jääkiekon MM-kisoissa. Suomen joukkue aloittaa MM-kisaurakkansa naisten jääkiekon mahtimaan Yhdysvaltojen kohtaamisella. Kotikisat tuovat toki kisoihin yhden hienon elementin lisää.

– Se on ihan spesiaali asia, että saadaan kotona pelata. Ja kotiyleisön tuki, ystävät ja perheet vielä kannustamassa, niin uskon että siitä saa lisää energiaa ja voimaa.

Joukkueen valmistautumiseen on kuulunut tärkeänä osana myös tiimin yhteishengen rakentaminen.

– Me tehdään yhdessä asioita. Esimerkiksi eilen käytiin kokeilemassa, että päästäänkö pakohuoneesta pois.

"En päässytkään tämän pidemmälle"

Uransa aikana Jenni Hiirikosken on ehtinyt kokea monenlaisia tilanteita ja nähdä myös naisjääkiekon arvostuksen muuttumista asteittain parempaan suuntaan. Vuonna 2006 hän kuitenkin joutui totaalisesti pysähtymään ylikunnon myötä.

Tällä hetkellä hän näkee tuossa tilanteessa ja siitä seuranneessa kymmenen kuukauden toipumisessa olleen paljon myös hyvää.

– Se oli varmaan sellainen tie, joka itse oli käytävä, jotta edelleen olen ja pelaan. Luonne on sellainen, niin kauan mennään kun henki pihisee.

Toipuminen opetti Hiirikoskelle etenkin omasta asenteesta ja pettymyksistä elämässä.

– Jollain tavalla koin, että olin pettänyt kaikki ihmiset, jotka muhun olivat uskoneet ja tehneet mun eteen töitä. En päässytkään tämän pidemmälle.

– Oon oppinut kuuntelemaan omaa kroppaani, joka on tässä lajissa ja kaikessa urheilussa se tärkein työväline. Osaan välillä huilata.

Toimitusjohtaja Emmi Jouslehto kävelee tottuneesti New Yorkin ihmisvilinässä eikä väsymyksestä näy merkkiäkään. Ei, vaikka aikaerorasituksen vuoksi Jouslehto on herännyt jo aamuneljältä.

Jouslehto on matkustanut Atlantin yli markkinoimaan yhdysvaltalaisille johtamaansa lisätyn todellisuuden yritystä Arilyniä. Jouslehdon mukaan on täysin mahdollista, että Arilyn ja muut lisättyä todellisuutta eli AR:ää tai virtuaalitodellisuutta eli VR:ää tuottavat firmat voivat olla Suomen seuraava Nokia.

– Hyvin voimme olla ja tulla seuraavaksi Nokiaksi. Noste on tällä hetkellä todella kova. Kaikki maailman isot teknologiayhtiöt investoivat nyt valtavasti AR:ään.

Tähän vauhtiin suomalaiset AR- ja VR-osaajat haluavat mukaan. Keskinäistä kilpailuasetelmaa suomalaisten kesken ei kuitenkaan tunnu olevan.

– Aina kun suomalaista AR:ää menee maailmalle, se vie koko alaa eteenpäin. Teemme kaikki AR:ää tai VR:ää, mutta vähän eri kulmalla. Me emme kilpaile verissä päin, Jouslehto sanoo.

Hänen havaintonsa näyttää olevan oikea, sillä puolenkymmentä suomalaista AR- ja VR-yritystä esittäytyi sulassa sovussa New Yorkissa. Yhtiöt hakivat sijoittajarahaa ja yhteistyökumppaneita maaliskuun puolivälissä pidetyssä tilaisuudessa.

Jouslehdon ohella joukosta erottui myös toinen naistoimitusjohtaja, jyväskyläläisen Memorandumin Elina Rauhala.

Memorandum haluaa herättää historian eloon

Rauhala esitteli New Yorkissa Alvar Aalto -museon kanssa yhteistyössä tehtyä AR-sovellusta. Jyväskylän kaupungille tuotetulla sovelluksella pääsee tutkimaan älypuhelimella tai tabletilla, miten esimerkiksi Aallon Paimio-tuoli on rakennettu.

Älylaitetta kääntelemällä tuolin saa silmiensä edessä purettua osiin ja suurennettua niin, että sen salat paljastuvat yksityiskohtia myöden.

Nuorehko yhdysvaltalaismies kääntelee tablettia, kyykistyy ja on silmin nähden innostunut. Rauhala hymyilee vieressä.

Elina Rauhala ei vastaa lainkaan stereotyyppistä kuvaa AR-osaajasta: hänen taustansa ei ole ohjelmoinnissa eikä it-alalla. Hän on valmistunut arkeologiksi ja restauroijaksi ja haluaa nyt tuoda historian eläväksi lisätyn todellisuuden keinoin.

– Olen itse suhtautunut aina intohimoisesti historiaan ja menneisyyteen. Miten rikkaita ja upeita asioita tarinoita ja ihmeellisiä sattumuksia siellä on. Olen pohtinut, miten se kaikki saataisiin tuotua lähemmäksi nykyihmistä. Tämä on se keino, Rauhala kertoo innostuneena.

Rauhalan yhtiön unelma-asiakas olisi museo, joka saisi elävöitettyä ja syvennettyä näyttelyitään lisätyn todellisuuden avulla.

Museokävijälle voisi vaikkapa kampakeraamisen ajan ruukunpalan edessä näyttää, millainen ruukku aikanaan oli, millaisessa ympäristössä sitä käytettiin ja miten.

– Historia voisi tulla jokaisen taskuun ja saisimme tuotua historiasta ihmisen lähelle tulevia tarinoita.

New Yorkin tilaisuudessa Memorandum pääsi esittelemään ideoitaan ainakin parille New Yorkin museolle. Museoiden edustajat eivät halunneet tässä vaiheessa kommentoida käytyjä keskusteluja, mutta Rauhala luonnehtii niitä hyviksi.

Sijoittajan tiukat kysymykset

Suomalaisfirmojen sijoituspotentiaalia arvioi New Yorkin tilaisuudessa myös useampi sijoittaja. Enkelisijoittajaksi esittäytyvä John Ason sanoo voivansa sijoittaa 100 000–500 000 dollaria yritykseen, jos katsoo yrityksen ja ennen kaikkea sen ihmiset sijoittamisen arvoiseksi.

– Sijoituspäätökseni perustuu aina ihmisiin. Tuotetta voi vaihtaa, mutta ei ihmisiä. Heidän täytyy olla uusia nimiä. Alalla 20 vuotta olleet eivät minua kiinnosta, Ason kertoo.

Ason lähestyy Emmi Jouslehtoa ja esittää tiukan kysymyspatteriston: Missä vaiheessa yrityksenne on? Mikä on liikevaihtonne? Mitä teette ja mikä on ansaintalogiikkanne?

Jouslehto ei hätkähdä, vaan kertoo tyynen rauhallisesti Arilynistä ja alkaa esitellä meijeriyhtiö Arlalle tehtyä AR-kissaa. Lisätyn todellisuuden keinoin sen sai älypuhelimella pomppaamaan maitopurkista ja sillä pystyi pelaamaan jalkapalloa. Ason kuuntelee kohteliaasti, mutta ei näytä kovin innostuneelta.

– Tämä kännykällä katselu on vähän kömpelöä. Parhaassa näkemässäni AR-sovelluksessa on viety katsoja keskelle muinaista maya-linnoitusta, Ason sanoo.

Jouslehto alkaa esitellä Asonille Ateneumin taidemuseolle hiljattain tehtyä AR-projektia. Siinä pääsee katsomaan Ateneumin taideteoksia virtuaalisesti missä päin maailmaa tahansa.

Schjerfbeckin ja Simbergin teokset jäävät kuitenkin näyttämättä, sillä harmillisesti juuri kriittisellä hetkellä Jouslehdon kännykkäyhteys tökkää eikä langaton verkko toimi, vaikka muuten koko illan kaikki sujuu moitteetta.

Hivenen epäonnisesta tuote-esittelystä huolimatta Ason jättää Jouslehdolle korttinsa, sillä Asonin mukaan Arilyn voisi kokonsa puolesta olla hänelle juuri ja juuri mahdollinen sijoituskohde.

Rauhalalta enkelisijoittaja Ason puolestaan tivaa, miten paljon rahaa Memorandum on hakemassa.

– Me suomalaiset olemme vaatimattomia, haemme 200 000:ta dollaria, Rauhala kertoo.

Ason kummastelee, miksi niin vähän. Tähän Rauhala toteaa hilpeästi, että voi summan perään laittaa nollan lisääkin.

Seuraava toimipaikka New Yorkiin?

Sekä Jouslehdon Arilyn että Rauhalan Memorandum kaipaavat sijoittajia rahoittamaan paitsi tuotekehitystä myös laajenemista. Molemmilla on ajatuksia toiminnan laajentamisesta Suomesta Yhdysvaltoihin.

– Unelma olisi saada Memorandum New Yorkiin. Suoraan tänne, ei Helsinki-pysähdystä välissä, Rauhala naurahtaa.

Myös Jouslehto arvelee, että Helsingissä päämajaansa pitävä Arilyn voisi vähitellen tarvita New Yorkin toimiston, vaikka pienenkin.

– Paljon voi hoitaa verkon yli, mutta tässä lisätyssä todellisuudessa moni asia on niin paljon parempi itse nähtynä kuin selitettynä. Lisätyn todellisuuden elämystä on vaikea demonstroida, jos ei ole paikan päällä, Jouslehto sanoo.

Arilynin väkeä on matkannut Atlantin yli taajaan, sillä yhtiö on tehnyt viime vuodesta yhteistyötä New Yorkin taideyliopiston, Fashion Institute of Technologyn kanssa. Yhteistyön jatkamisesta on sovittu. Ensimmäisenä vuonna he tekivät keskelle Manhattania graffititeoksen, jossa käytettiin lisätyn todellisuuden elementtejä.

New York haluaa AR- ja VR-keskukseksi ohi Piilaakson

Toimitilat New Yorkissa voisivat olla viisautta senkin vuoksi, että kaupunki pyrkii kovasti Yhdysvaltain AR- ja VR-keskukseksi - yllättäen ohi Kalifornian Piilaakson. Trendikkääseen Brooklynin kaupunginosaan on valmistunut Yhdysvaltain ensimmäinen kaupungin rahoittama VR- ja AR-keskus, RLab.

Siellä myös suomalaiset AR- ja VR-firmat esittelivät osaamistaan. Paikalle oli kutsuttu lukuisia yhdysvaltalaisia AR- ja VR-alasta kiinnostuneita, toimittajista sijoittajiin.

– Olihan se melkoista hurlumheitä, mutta asioita saatiin eteenpäin ja jatkokeskusteluja sovittua, Jouslehto kertoi viikko tapahtuman jälkeen.

Myös Memorandumin Elina Rauhala on tyytyväinen. Haave Yhdysvaltain-markkinoille pääsystä on askeleen lähempänä.

– Tämä oli Neil Armstrong -kokoluokan loikka lähemmäksi unelmaamme.

Pohjois-Karjalassa Kiteellä tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa vakavasti loukkaantunut 18-vuotias joensuulaisnainen on kuollut vammoihinsa.

Itä-Suomen poliisin mukaan hän kuoli tiistaina Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Hän oli toisen onnettomuusauton kuljettaja.

Sunnuntaiyönä henkilöauton ja pikkubussin rajussa nokkakolarissa kuoli kolme ja loukkaantui kolme ihmistä, joista tiistaina kuollut vakavimmin.

Henkilöautoa kuljettaneen miehen lisäksi törmäyksessä kuolivat pienoisbussissa matkustajina olleet 42-vuotias joensuulainen mies ja 32-vuotias tamperelainen nainen.

Poliisin mukaan henkilöauton kuljettaja oli päihtynyt ja ajoi huomattavaa ylinopeutta.

Poliisi pyrkii esitutkinnassaan selvittämään kuolonkolarin syyt mahdollisimman tarkasti.

Poliisi tiedottaa onnettomuuden tutkinnasta seuraavan kerran viimeistään, kun esitutkinta on saatu päätökseen.

Lue myös:

Poliisi: Kiteen kuolonkolarin syyt selvitetään tarkasti

Kolme kuollut henkilöauton ja pikkubussin nokkakolarissa Kiteellä – Poliisi epäilee: Henkilöauto ajoi erittäin kovaa ylinopeutta

Zsar Outlet Villagen seinien sisällä on keväisenä arkipäivänä hiljaista. Akustinen musiikki kaikuu tuulisilla kaduilla. Muutama turisti kävelee ohi ostoskassi kädessä.

Ei uskoisi, että takana on ostoskylän ennätysviikko. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, viikonloppuna kävelykatu pullistelee väkeä.

– Heti kun aurinko tulee esiin, se näkyy kävijämäärissä. Viime viikon perjantain ja sunnuntain välillä täällä kävi noin 8000 ihmistä, Zsar Oy:n toimitusjohtaja Sami Vainiomäki sanoo.

Vaalimaalla Virolahdella sijaitseva ostoskylä on ollut auki alle puoli vuotta. Seuraavien kuukausien aikana sinne on aukeamassa muutamia liikkeitä lisää, muun muassa viinibaari ja kahvila. Ostoskylän kävijätavoite tälle vuodelle on puolitoista miljoonaa kävijää. Odotukset alkavalle kesäsesongille ovat kovat.

– Jos vauhti jatkuu samanlaisena kuin mitä se on nyt ollut, uskon, että saavutamme tämän tavoitteen, Vainiomäki toteaa.

Zsar Outlet Villagen rakentaminen alkoi vuoden 2017 loppupuolella. Kun ostoskylä avasi ovensa noin vuotta myöhemmin, auki saatiin vain kolmasosa sinne mahtuvista liikkeistä. Osa liiketilojen ikkunoista on yhä tapetoitu Coming Soon -teksteillä.

– Olemme nyt vuokranneet noin puolet liiketiloista, eli ainakin 30 liikettä vielä mahtuisi. Jos kaikki sujuu sovitusti, vuoden loppuun mennessä lähes kaikki tilat ovat käytössä, toimitusjohtaja Vainiomäki toteaa.

Vaikka marraskuussa avattu ostoskylä ei ole vielä täynnä, sillä on jo nyt ollut merkittävä vaikutus sen kotikunnalle Virolahdelle. Lisänostetta on tuonut myös viime vuoden alkupuolella valmistunut E18-moottoritie Haminasta Vaalimaalle.

– Viime vuosi oli vauhdikas. Se oli Virolahden satavuotiaan historian tehokkainta aikaa. Ostoskylä ja uusi moottoritie ovat elinvoimamme kannalta äärettömän tärkeitä, sanoo Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho.

Satoja uusia työpaikkoja

Vielä muutama kuukausi ennen Zsar Outlet Villagen avajaisia sinne etsittiin kiireellä työntekijöitä. Nämä uudet työpaikat ovat tuoneet Virolahdelle toivottua nostetta, ja viime vuoden lopulla työttömien työnhakijoiden määrä kääntyi laskuun.

– Zsar-ostoskylän myötä on syntynyt jo tähän mennessä yli 200 uutta osa- ja määräaikaista työpaikkaa. Toivomme, että määrä tuplaantuu vuoden loppuun mennessä, Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho kertoo.

Virolahden viime vuoden tilikauden tulos jäi kuitenkin budjetoitua huonommaksi ja painui liki 700 000 euroa miinukselle. Suurimpina syinä tähän olivat arvioitua pienemmät verotulot ja sisäilmaongelmista kärsivä päiväkotirakennus.

12 000 neliömetrin kokoinen, reilun 50 miljoonan euron Zsar Outlet Village on Virolahden alueella tähän mennessä mittavin kaupallisen rakentamisen kohde. Kustannukset kunnalle ovat olleet noin 2,7 miljoonaa euroa.

– Olen erittäin tyytyväinen ostoskylään investointina. Se on hyvännäköinen ja vetovoimainen paikka, joka tuo alueelle ostovoimaa ja liikettä, Havuaho sanoo.

Ihmisvirtojen pysäyttäjä

Kuntatutkija Timo Aro pitää Zsar-ostoskylää siitä mielenkiintoisena, että se sijaitsee Venäjän rajalla Vaalimaan raja-aseman tuntumassa. Hän näkee risteävissä turistivirroissa sekä uhkia että mahdollisuuksia.

– Se on Suomen puolella ensimmäinen iso kohde, joka voi pysäyttää ihmisvirtoja. Toisaalta Venäjä ei ole kovin ennakoitava toimija, joten suuria muutoksia voi tapahtua lyhyessä ajassa, Aro toteaa.

Hän pitää Virolahden suurta panostusta ostoskylään kunnioitettavana ja suhteellisen poikkeuksellisenakin.

– Monissa pienissä kunnissa odotetaan ikään kuin ihmettä, joka toisi työpaikkoja tai veroeuroja. Etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut selväksi, että oma-aloitteisuus ja rohkeidenkin liikkeiden tekeminen on se, mikä näitä mahdollisuuksia konkreettisesti tuo, Aro sanoo.

Huolena väkiluvun lasku

Kun on työpaikkoja, pitäisi saada myös lisää asukkaita. Se on Virolahden kunnan seuraava tavoite. Väki on vähentynyt viime vuosina tasaisesti.

Nyt Virolahdella rakennetaan uusia asuntoja. Ensimmäinen uusi rivitalo valmistuu toukokuussa. Lisäksi neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä, jotta yksityistä rahaa saataisiin liikkeelle asuntorakentamiseen.

– Virojoen taajaman keskustaan on ajateltu tähän tarkoitukseen kerrostalotonttia, kunnanjohtaja Osmo Havuaho kertoo.

Kuntatutkija Timo Aro ei ole aivan yhtä toiveikas. Nykypäivänä monilla sellaisilla alueilla, joilla on paljon avoimia työpaikkoja, saattaa olla hyvinkin negatiivinen väestönkehitys.

– Suuri määrä avoimia työpaikkoja alueella ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihmiset muuttaisivat sinne. Moni matkustaa mieluummin paikasta, jossa arki ja vapaa-aika on mahdollisimman viihtyisää, Aro kertoo.

Ei pikavoittoja

Virolahden kunta on investoinut Zsar Outlet Villageen ja uusiin asuntoihin noin 5,3 miljoonaa euroa, mikä on kunnan mittakaavalla huomattavan suuri summa. Aro uskoo, että se voi mahdollisista riskeistä huolimatta kantaa pitkälle.

– Kun kunta itse pyrkii vaikuttamaan alueensa vetovoimaan, merkitys on valtava. Se voi pitkällä tähtäimellä näyttäytyä tulevaisuusinvestointina, joka on tehty oikeaan aikaan, riittävän rohkeasti ja riittävän isosti, Aro sanoo.

Hän arvelee, että tuottojen heijastumista Virolahdelle saadaan kuitenkin odottaa todennäköisesti 5-10 vuotta.

– Pikavoittoja ei ole saatavilla.

Uuden rakentaminen Virolahdella ei ole loppumassa.

Mystinen "kauppa" alkaa rakentua

Länsikeskuksen tontti, jolle aiemmin kaavailtiin Vaalimaa Shopping Centeria, sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Zsar-ostoskylästä. Kunnanjohtaja Osmo Havuaho toivoo, että rakentaminen siellä alkaisi vielä tulevan kesän aikana.

– Sinne rakennetaan kauppaa, mutta en kommentoi, minkälaista. Se on sitten asianomaisen yrittäjän asia kertoa, Havuaho sanoo.

Kuntatutkija Timo Aro uskoo, että tämän kaltaisen keskittymän ympärille voi pidemmällä aikavälillä tulla yhä enemmän liikettä.

– Hyviä vertailukohteita ovat esimerkiksi ABC-asemat. Ne sijaitsevat monissa pienissä kunnissa optimaalisessa paikassa, ja näiden asemien ympärille on myöhemmin keskittynyt myös muita palveluja.

Muiden rakennushankkeiden ohella myös Zsar Outlet Village on laajentumassa lähivuosina. Nyt auki on ostoskylän niin sanottu ensimmäinen vaihe, joka kattaa kokonaisuudesta 60 prosenttia.

– Kylä laajenee vielä melkein toisella samankokoisella osalla, jonne tulee lisää kauppoja ja ravintoloita. Se tulee suoraan nykyiseen kiinni. Tarkkaa aikataulua ei vielä ole, mutta arvelisin, että rakentaminen alkaa muutaman vuoden päästä, toimitusjohtaja Sami Vainiomäki kertoo.

Ryöstön kohteena ollutta 81-vuotiasta miestä epäillään tapon yrityksestä. Hartolassa 19. maaliskuuta tapahtuneen ryöstön tutkinta on edennyt ja poliisi on keskiviikkona vapauttanut kaksi vangittuna ollutta miestä.

Vangittuna on edelleen kaksi miestä, jotka murtautuivat vanhuksen asuntoon. Toinen miehistä pahoinpiteli paikalla ollutta asunnon haltijaa. Samaan aikaan toinen miehistä anasti asunnossa olleen aseen ja sen panokset.

81-vuotias mies sai pahoinpitelyssä vaikean ruumiinvamman ja joutui hengenvaaralliseen tilaan. Hän torjui hyökkäyksen ampumalla käsiaseella hyökkääjää rintaan, jonka jälkeen hyökkääjä poistui paikalta. Syyttäjä ja viime kädessä tuomioistuin ratkaisee onko tilanteessa ollut käsillä vastuusta vapauttava hätävarjelutilanne.

Hätäkeskukseen tuli noin kaksi tuntia tapahtuman jälkeen ilmoitus Hartolan keskustassa olevasta ammutusta henkilöstä. Poliisi kertoi pian tapahtuneen jälkeen, että 81-vuotias oli hälyttänyt apua itse.

Teon yhteydessä anastettu ase patruunoineen löytyi epäiltyjen kiinniottojen yhteydessä henkilöautosta.

Tuoreiden ylioppilaiden pääsy korkeakoulutukseen on hidastunut, kertoo Tilastokeskus Tieto&Trendit -julkaisussaan. Ilmiö näkyy sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa:

• Ylioppilasvuotena ammattikorkeakouluopintoihin siirtyviä oli vuonna 2017 lähes 10 prosenttiyksikköä vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Opiskelijoista saman vuoden ylioppilaita oli 8,5 prosenttia. Aiemmin luku oli 18 prosenttia.
• Vastaavasti yliopistoissa alemman korkeakoulututkinnon aloittaneita oli 12 prosenttiyksikköä vähemmän. Yliopistoissa vuonna 2017 aloittaneista saman vuoden ylioppilaita oli 28 prosenttia, kun kymmenen vuotta aiemmin sama luku oli 40 prosenttia.

Nuorten naisten korkeakoulutukseen meno on hidastunut enemmän kuin nuorten miesten. Syytä tähän ei tiedetä. Edelleen kuitenkin selvästi suurempi osuus naisista aloittaa korkeakouluopinnot kuin miehistä.

Tilastot kertovat siitä, että työurien pidentäminen ja nuorten työelämään siirtymisen nopeuttaminen ei ole onnistunut, vaikka asia on ollut pitkään koulutuspoliittisena tavoitteena.

Pääministeri Juha Sipilänkin (kesk.) hallituksen ohjelmassa tavoitteeksi asetettiin työurien pidentäminen alkupäästä muun muassa joustavoittamalla opintopolkuja.

Keväällä 2016 korkeakoulujen yhteishaussa otettiin käyttöön ensikertalaiskiintiö, jonka tarkoituksena oli helpottaa niiden pääsyä jatko-opintoihin, joilla ei ole vielä korkeakoulupaikkaa. Kiintiön vaikutus on kuitenkin jäänyt pieneksi.

Korkeakoulutukseen pääsy saattaa nopeutua lähivuosina, kun opiskelijavalintoja kehitetään parhaillaan kohti mallia, jossa vuodesta 2020 alkaen yli puolet paikoista täytetään pelkällä todistusvalinnalla. Yliopistojen kauppatieteellisellä alalla muutos tehtiin jo kevään 2018 valinnassa, ja tulokset ovat olleet hyviä.

Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomessa aloitetaan korkea-asteen opinnot ja koulutuksesta valmistutaan keskimäärin vanhempina kuin monissa muissa EU- ja OECD-maissa.

Lue myös:

Toimivatko ensikertalaiskiintiöt huonosti? "Korkeakouluun siirtyminen saattaa pitkittyä"

Suomeen palaavia vierastaistelijoita suurempi ongelma ovat tällä hetkellä naiset ja lapset, jotka ovat Syyriassa leireillä, arvioi sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen.

Mankkinen huomautti tänään keskiviikkona Ylen A-studiossa, että varsinaisia vierastaistelijoita eli miehiä ei ole hänen tietojensa mukaan alueelta juurikaan tulossa.

– Isompi ongelma tällä hetkellä ovat naiset ja lapset, jotka ovat siellä leireillä, Mankkinen pohti.

Hän huomautti, että alueella olevat naiset ovat saattaneet oleskella siellä pitkään. Naiset ovat myös itse todennäköisesti osallistuneet eri tavoin terroristiseen toimintaan.

– Sellainen ajatus, että naiset olisivat jotenkin viattomia uhreja, ei pidä paikkaansa, Mankkinen jatkoi.

Lapset kasvatettu ideologiaan

Mankkinen huomautti, että alueelle vietyjen lasten tilanne on ongelmallinen.

– Haasteena on se, että heihin liittyy myös uhka, koska heidät on varmasti kasvatettu siihen ideologiaan ja he ovat olleet propagandan kohteena, Mankkinen selitti.

Ilta-Sanomat uutisoi viime viikonloppuna Suomessa jo 15 vuoden ajan vaikuttaneesta radikaalia islamia harjoittavasta verkostosta, jossa keskeisessä roolissa ovat olleet kantasuomalaiset muslimeiksi kääntyneet naiset. Tähän verkostoon linkittyy myös Sannana tunnettu CNN:n haastattelussa esiintynyt suomalaiselta kuulostava nainen.

A-studion terrorismikeskusteluun osallistunut jihadismitutkija Juha Saarinen totesi, että naisilla oli selkeä rooli Isisissä, joka pyrki rakentamaan yhteiskuntaa.

– Silloin kun jihadistinen ryhmä ei pyri pelkästään osallistuman taisteluihin, vaan myös rakentamaan yhteiskuntaa, niin naisilla on siinä selkeä rooli. He ylläpitävät kotia ja kasvattavat seuraavaa taistelijasukupolvea, Saarinen selitti.

Naiset ovat muodostaneet iskusoluja

Saarinen huomautti, että naisilla on kuitenkin myös omia agendoja ja haluja. He eivät ole automaatteja, jotka käyttäytyvät siten kuin ryhmä omassa ideologiassaan määrää.

Saarisen mukaan Euroopan laajuisesti on nähty, että myös naiset ovat muodostaneet iskusoluja.

– Vaikka tällaista naisten toteuttamaa terrori-iskua ei ole vielä toteutunut, niin tätä väkivallan uhan elementtiä alaa olla jonkin verran nähtävissä.

Lue lisää:

Suomen vankiloissa on ainakin yksi terroristi ja mahdollisesti kymmeniä radikalisoituneita – Rikosseuraamuslaitos heräsi ongelmaan ja perusti erikoisryhmän

Jouni palasi Syyriasta hengissä, naisten epäiltiin värvänneen lapsensa – Ylen selvitys paljastaa, millaisia ovat terrorismitutkinnat Suomessa

Ensimmäinen ulkomailla terrorismista tuomittu suomalainen on siirretty Suomeen kärsimään rangaistustaan – opetti koraania Isisissä

Virtuaalivaluutta bitcoin loikkasi tiistaina yllättävään nousuun ja nousi korkeimpaan arvoonsa viimeisen viiden kuukauden aikana. Yllättävän nousun taustalla oli samanaikainen iso osto, joka tehtiin kolmesta eri kauppapaikasta.

Bitcoinin arvo on ollut noin 4 000 dollarin tuntumassa, mutta tiistainen iso osto nosti arvoa hetkellisesti jopa 20 prosenttia yli 5 000 dollariin. Myöhemmin päivällä kovin nousu kääntyi hienoiseen laskuun.

Bitcoin on pysynyt viime kuukausiin nähden korkeassa arvossa myös tänään keskiviikkona. Iltapäivällä sen arvo oli 4 961 dollaria (4 430 euroa).

Tuntematon ostajataho on tarvinnut hankintaan lähes 100 miljoonaa dollaria, kun tämä on ostanut noin 20 000 bitcoinia. Kryptovaluuttayritys BCB Groupin edustaja kommentoi Reutersille, että yksittäinen tilaus oli algoritmeillä jaettu kolmelle eri kauppapaikalle.

Suurostaja pysynyt mysteerinä

Reutersin analyytikkolähteiden mukaan ei ole tullut ilmi mitään tarkempia tietoja siitä, kuka suurostaja on ja miksi tämä on halunnut tehdä kerralla huomattavan ostoksen.

Bitcoinin arvoon voi yksittäisen ison oston myötä vaikuttaa se, että kauppaa tekevät tietokoneohjelmat reagoivat tähän isoon kauppaan ja alkavat niin ikään tehdä ostoja. Tämä taas johtaa hinnan kallistumiseen.

– Bitcoin-markkina muiden kryptomarkkinoiden ohella on yhä pientä suhteessa muihin markkinoihin, ja tunteikasta, kuvaili lohkoketjuteknologiaan sijoittavan ja konsultoivan Kenetic Capitalin edustaja Bloombergille.

Hän ei nähnyt eilisessä arvonnousussa mitään aiemmista liikkeistä poikkeavaa.

Bitcoinin markkinat ovat tiistaita ennen olleet viime kuukaudet melko rauhallisia. Bitcoinin arvo on liikkunut 3 300 ja 4 200 dollarin välimaastossa.

Viime vuonna Bitcoinin ja monien muiden kryptovaluuttojen kurssit nousivat korkealle, mutta loppuvuodesta bitcoinin hintakupla puhkesi. Arvon vaihtelu oli muutoinkin nopeaa.

Tammikuun 2018 huipulla kaikkien kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo oli noin 830 miljardia dollaria. Vuoden 2018 viimeisenä päivänä luku oli sulanut vajaaseen 130 miljardiin dollariin.

Isot sijoittajat varovaisina

Useimmat käyttäjät pitävät kryptovaluuttoja toistaiseksi spekulatiivisina sijoituskohteina. Joissain paikoissa niitä voi käyttää myös maksuvälineenä. Kryptovaluuttojen arvo muodostuu kysynnän ja tarjonnan perusteella kryptovaluuttapörsseissä.

Suuret sijoittajat ovat pääosin pysyneet poissa virtuaalivaluuttojen markkinoilta. Suursijoittajia ovat pitäneet poissa valuuttoihin liittyvät turvallisuusongelmat ja alan sääntelyn epävarmuus.

Hiljattain otsikoissa on ollut Japanissa käyty oikeudenkäynti, jossa bitcoineja välittäneen MtGox-kauppapaikan ex-johtaja aikoo valittaa saamastaan ehdollisesta vankeustuomiosta.

MtGox oli vielä vuonna 2014 suurin yksittäinen bitcoinien kauppapaikka, kunnes sen virtuaaliholveista hävisi 850 000 bitcoinia, joiden arvo tuolloin oli lähes puoli miljardia dollaria. Johtajan mukaan bitcoinit hävisivät tietovarkauden seurauksena. Oikeus tuomitsi ex-johtajalle kahden ja puolen vuoden tuomion datatietojen peukaloinnista.

Lue myös:

Kryptovaluuttojen verotus muuttuu oikeudenmukaisemmaksi – Tappioista tulossa vähennyskelpoisia

Ylen uutiselta näyttävä väärennös mainostaa bitcoin-huijausta – "Se, mikä kuulostaa liian hyvältä..."

Kanadalaiselta kryptopörssiltä kateissa yli 100 miljoonaa euroa – käyttäjät epäilevät, että perustaja lavasti kuolemansa Intiassa

Harvoin 20th Century Fox -elokuvastudion legendaarinen ja mahtipontinen torvitunnari sykähdyttää elokuvan alussa enää nykyisin. Keskiviikkona Dome Karukosken Tolkien-elokuvan lehdistönäytöksen alkaessa se tuntui suomalaisena hienolta.

Vastaavaa ei ole tapahtunut sitten Renny Harlinin elokuvien ja siitäkin on aikaa jo kolmisenkymmentä vuotta.

Tolkien-elokuva kertoo maailmankuulun kirjailijan John Ronald Reuel Tolkienin (1892–1973) nuoruusvuosista. Hän jäi orvoksi ja tunsi ulkopuolisuuden tunnetta. Oxfordin yliopistossa hän koki vahvaa ystävyyttä kavereihinsa, ja kiinnostus kieliin ja mytologiaan syveni.

Tolkienin elämään kuului myös rakkaus lapsuudenystävään Edith Brattiin sekä traumaattiset kokemukset ensimmäisessä maailmansodassa.

Nämä kaikki tapahtumat vaikuttivat hänen kirjalliseen tuotantoonsa, mihin kuuluvat esimerkiksi klassikkoteokset Hobitti eli sinne ja takaisin -kirja (1937) ja Taru sormusten herrasta -kirjasarja (1954–1955).

Dome Karukosken elokuvassa Tolkienin kokemukset risteilevät takaumina sotatantereelle ja lapsuuden vehreisiin maisemiin. Niissä on selkeät visuaaliset yhteydet hänen tarinoidensa Kontuun ja Keski-Maan taisteluihin.

Karukosken mukaan hän lisäsi elokuvaan fantasiaelementtejä, joita alkuperäisessä käsikirjoituksessa ei ollut. Esimerkiksi sotatantereella kuumehoureinen Tolkien näkee tulta syökseviä lohikäärmeitä ja Mordorin silmän.

J.R.R. Tolkienin roolissa nähdään brittiläinen Nicholas Hoult. Hän on tullut tunnetuksi esimeriksi elokuvasta Poika ja X-Men-elokuvista sekä tv-sarjasta Skins.

"Hollywoodissa pitää kamppailla elintilasta"

Tolkien-elokuvan ensi-ilta on toukokuussa, mutta sitä on Hollywoodin tapaan testattu erilaisille yleisöille jo useaan kertaan. Erikoisnäytöksiä on ollut paljon Tolkien-faneille.

Dome Karukosken mukaan fanit ovat ottaneet leffan vastaan erittäin hyvin.

– Se on äärimmäisen tärkeä ryhmä. Tolkien on merkinnyt mulle paljon lapsena ja edelleen merkitsee tarinankertojana niin kuin myös näille faneille.

Karukoski päätyi tekemään Tolkien-elokuvaa parisen vuotta sitten. Elokuvastudio Fox Searchlight oli nähnyt suomalaisohjaajan elokuvat Leijonasydän (2013) ja Mielensäpahoittaja (2014) ja pitivät ohjaajan tavasta kertoa tarinoita.

Hän oli jo sitoutunut tekmään toista elokuvaa Yhdysvalloissa, mutta sen rahoitus kariutui. Samoihin aikoihin Karukosken sähköpostiin kilahti Tolkienin käsikirjoitus.

– Nämä menevät kohtalon mukaan. Nyt tuntuu, että se meni juuri oikein ja tämä oli oikea elokuva tähän elokuvantekijän vaiheeseen.

Karukosken edellinen elokuva oli vuonna 2017 ensi-iltansa saanut Tom of Finland, jota kuvattiin viidessä eri maassa. Tämän takia hyppy Hollywood-tuotantoon ei tuntunut mahdottoman suurelta.

Elokuvayhtiö Fox Searchlight ei luonut myöskään liikoja paineita, vaikka Tolkien-elokuvan budjetti oli 20 miljoonaa dollaria.

– He kannustivat olemaan se tarinankertoja, jonka tämä tarina saisi. Se oli yllättävän kodikasta.

Hollywoodissa pitää kuitenkin osata olla määrätietoisempi kuin Suomessa.

– Siellä on paljon mielipiteitä. Ohjaajana pitää olla tosi voimakas. Täällä on ehkä perhetekemistä enemmän, kun siellä pitää vähän kamppailla elintilasta. Mutta sitten kun sä oot voimakas ja suhun uskotaan, niin sitten sulle annetaan elintilaa.

Suomalaisohjaaja vitsailee, että hänellä oli silti povitaskussa oli aina mukana maitojunan aikataulu. Suurissa elokuvatuotannoissa kun ei voi koskaan tietää, josko seuraavana päivänä työt loppuvat.

Karukoski itse päätyi vaihtamaan brittiläisen apulaisohjaajan kesken kuvausten, sillä heidän näkemyksensä eivät käyneet yksiin. Tilalle tuli oma luottomies Suomesta.

Suomi-viittauksilla vinkataan silmää

Elokuvan tekeminen J. R. R. Tolkienin kaltaisesta kirjailijalegendasta hirvittäisi varmasti monia ohjaajia. Dome Karukoski mietti, onko hänellä oikeutta tehdä elokuvaa ihmisestä, joka on niin tärkeä monelle. Samaa hän oli pohtinut Tom of Finlandin kanssa.

– Voinko mä tehdä sen kunnioittavaan sävyyn? Mutta kun opin tuntemaan Tolkienin elämää ja olen rehellinen itselleni ja sille hahmolle, niin mä uskon, että silloin siitä tulee hyvä elokuva. Siinä pitää luottaa omaan vaistoon.

Karukoski joutui miettimään myös sitä, kuinka paljon hän tuo elokuvassa esiin Suomea. Tolkien oli kiinnostunut suomen kielestä ja hän teki sen pohjalta tarinoihinsa suurhaltiakielen.

Elokuvassa nuori Tolkien huutelee umpihumalassa koulunsa pihalla Kalevalasta tuttujen hahmojen nimiä. Joukahainen! Sampo! Väinämöinen!

Karukoski muistuttaa, että kirjailija oli innostunut myös muista kielistä kuten muinaisnorjasta.

– Sitä piti tasapainottaa, kuinka paljon mä pystyin Suomea sinne laittaa. Ettei se vaikuta siltä, että suomalainen ohjaaja omii tämän aiheen. Mutta kyllä siellä on pientä, niille jotka tykkäävät löytää niitä. En mä haluu paljastaa niitä, mutta vähän vinkataan silmää, ohjaaja virnistää.

Tolkien-elokuva on muutoinkin poikkeuksellisen suomalainen elokuva. Karukosken tiimissä olivat mukana muun muassa apulaisohjaaja Antti Lahtinen, tuotantokoordinaattori Jannika Öberg ja leikkaajana Harri Ylönen, joka on leikannut hänen kaikki elokuvansa.

Ylönen kertoo olevansa ylpeä elokuvasta, sillä se vahvisti hänen käsitystään omasta ammattitaidostaan. Leikkaaja uskoo, että suomalaisia elokuvantekijöitä nähdään jatkossa enemmänkin kansainvälisissä tuotannoissa.

– Siinä haluan auttaa ja mahdollisesti madaltaa kynnystä. Jouduin itse opettelemaan suurimman osan asioista vauhdissa, mikä ei ole optimitilanne. En ole minkään projektin jälkeen ollut henkisesti ja fyysisesti niin poikki. Olo oli kuin olisi tullut ultramaratonin jälkeen maaliin.

Suurempi avaus Hollywoodiin?

Dome Karukoskella alkaa tästä parin kuukauden mittainen Tolkien-elokuvan promootiorundi. Se vie häntä ympäri maailmaa Intiasta Etelä-Amerikkaan sekä eri puolille Yhdysvaltoja.

Suomalaisohjaaja ei osaa arvioida, muuttaako ensimmäinen Hollywood-elokuva mitään hänen urallaan.

– Ehkä niille jotka ovat epäilleet siellä sitä, että osaanko ohjata englanniksi. Se on kysymysmerkki, että ymmärtääkö englannin kielen nyanssit. Mulla on apua siitä, että olen puoliksi amerikkalainen ja englanti on luontaista mulle.

Karukoski kuitenkin sanoo, että hän on oppinut tämän elokuvan tekemisen aikana paljon etenkin siitä kuinka paljon elokuvastudiot satsaavat laatuun. Se on kilpailussa valttikortti.

– Koko ajan yritettiin työntää ja tukea sitä, että tehdään laatua ja vielä paremmin. Jos jostain tulee parempi vaikka se maksaa, niin se tehdään. Resurssit auttavat siinä.

Seuraavasta Hollywood-elokuvasta Dome Karukoski ei vielä puhu mitään. Ohjaaja sanoo olevansa Foxin miehiä, mutta viihdejätti Disney osti juuri elokuvayhtiön ja sen tulevaisuus on tällä hetkellä auki.

– Kukaan ei vielä tiedä mitään. Tällä hetkellä luen käsikirjoituksia, kirjoja ja mietin tulevia hankkeita, mutta tässä pitää ensiksi katsoa mitä työnantajalle tapahtuu ennen kuin voi miettiä itseään.

Mutta miltä suomalaisohjaajasta tuntuu, kun oman elokuvan avaa Foxin legendaarinen tunnari?

– Onhan se hienoa. Siinä on jotain vanhaa Hollywoodia. Kuten myös nahkapenkeissä, avoautoissa ja elokuvastudion porteissa. Aloin kulkea niistä joskus 2013 lähtien ja niissä on joku kutsu, hehku ja glamour.

Tolkien-elokuva saa maailmanensi-iltansa Suomessa ja Britanniassa perjantaina 3. toukokuuta.

Yksi laajan pedofiilitutkinnan epäilty on 51-vuotias mies, joka sai viime syksynä kovan huumetuomion Helsingin käräjäoikeudesta. Mies oli tuonut suuria määriä vaarallisena pidetettyä metamfetamiinia Thaimaasta Suomeen sekä myynyt ja levittänyt huumetta.

Käräjäoikeuden tuomiosta on valitettu hovioikeuteen.

Ylen tietojen mukaan keskusrikospoliisi epäilee nyt 51-vuotiasta miestä huumerikoksista myös pedofiilitutkinnassa. Lisäksi häntä epäillään lapsipornon hallussapidosta ja levittämisestä.

Kun mies sai viime syksyisen huumetuomion käräjäoikeudesta, hän perusteli varsin mielenkiintoisella tavalla, miksi häntä ei pitäisi vangita heti tuomion jälkeen.

Mies kertoi huumejutun yhteydessä käräjäoikeudelle, että häntä epäillään myös toisessa laajassa esitutkinnassa ja jos hän joutuu vankilaan, hänen on vaikea puolustautua tuossa toisessa rikostutkinnassa. On hyvin todennäköistä, että huumetuomion saanut mies tarkoitti juuri tätä laajaa pedofiilitutkintaa, jossa hän on nyt epäiltynä.

Joka tapauksessa käräjäoikeus ymmärsi miehen selitystä. Oikeus tuomitsi miehen neljän vuoden ehdottomaan vankeuteen, mutta ei määrännyt miestä heti vangittavaksi. Toisin kuin yleensä.

Syyttäjä tyrmistyi käräjäoikeuden vangitsemisratkaisusta ja vei asian hovioikeuteen. Mies vastusti myös hovioikeudessa vangitsemista seuraavilla perusteilla.

Perusteet käyvät ilmi Ylen käsiinsä saamasta vangitsemispäätöksestä.

• Vankilasta käsin on vaikea etsiä vuokralaista omistusasuntoon
• Vankilassa asioiden hoitaminen on hankalaa
• Vankilassa on vaikea valmistella yrityksen tilinpäätöstä
• Vangitseminen vaarantaa omaisuuden kerryttämisen
• Tuomittu oli ehtinyt ostaa lennot Yhdysvaltoihin

Helsingin hovioikeus ei näitä 51-vuotiaan miehen perusteluja hyväksynyt. Oikeus totesi, että miehen vangitseminen ei ole kohtuutonta hänen esittämistään perusteluista huolimatta.

Hovioikeus teki asiassa pikaratkaisun ja pasitti 51-vuotiaan miehen välittömästi vankilaan.

Keskusrikospoliisin laajassa pedofiilijutussa on siis yksi epäilty vangittuna huumerikostuomion vuoksi.

Julkisuudessa on viime päivinä ihmetelty, että pedofiilitutkinnan pääepäilty päästettiin vuoden pituisesta tutkintavankeudesta helmikuun alussa vapaaksi. Syyttäjä totesi Ylelle aiemmin, että miehen pitäminen vangittuna ei ollut enää kohtuullista.

43-vuotiaalla epäillyllä runsaasti maksuvaikeuksia

Keskusrikospoliisin tutkiman pedofiilijutun pääepäilty on 57-vuotias mies, joka on toiminut kirkkovaltuutettuna ja esimerkiksi luontoyrittäjänä.

Kansainvälisen pedofiiliringin vakavin rikosepäily Suomessa on törkeä lapsen raiskaus ja pahoinpitely, joista poliisi epäilee 57-vuotiasta pääepäiltyä ja 43-vuotiasta miestä. Epäilty teko on tapahtunut vangitsemispäätöksen mukaan elokuussa 2014.

Molemmat miehet tuomittiin huumerikoksista viime elokuussa Helsingin käräjäoikeudessa samassa kuin neljän vuoden ehdottoman vankeustuomion saanut 51-vuotias mies.

Pedofiilijutun pääepäilty 57-vuotias mies tuomittiin vuoden ja 43-vuotias mies kolmen kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeustuomioon.

57-vuotiaalla epäillyllä on yrittäjätausta, mutta Ylen tietojen mukaan 43-vuotias on kärsinyt pahoista rahaongelmista.

Ylen saamien tietojen mukaan 43-vuotiaalta mieheltä on karhuttu oikeudessa niin asunnon vuokria kuin sähkölaskujakin. Myös häätötapauksia on päätynyt oikeuteen.

43-vuotiaaseen kohdistuneita velkomuskanteita on käsitelty lähes 20 kertaa Pohjanmaan käräjäoikeudessa vuosina 2002-2018.

Viimeisimmät velkomus- ja häätötapaukset on käsitelty oikeudessa viime syksynä.

Pedofiilitutkinta on loppulausunnoilla

Keskusrikospoliisin hallussa on 138 laitetta, ja pelkästään pääepäillyltä on takavarikoitu yli 400 tuntia laitonta lasten hyväksikäyttöön liittyvää videomateriaalia eri maista.

Esitutkinnan mukaan uhrit ovat olleet epäiltyjen rikosten tekohetkellä 6–15-vuotiaita poikia.

Poliisin mukaan epäillyt teot ovat olleet lievimmässä muodossaan sitä, että lapsiuhreille on näytetty aikuispornoa ja pahimmassa tapauksessa sitä, että lasta on raiskattu 10 tuntia huumattuna.

Pedofiilitutkinta on loppulausuntovaiheessa. Sen jälkeen tutkinta siirtyy syyteharkintaan. Syyttäjä on arvioinut, että syyteharkinta valmistuu ennen kesälomia.

Lue myös:

Pedofiilijutun pääepäilty teki "peruna- ja puikulakauppaa" huumekuriirin kanssa – tällainen mies on luontoyrittäjä ja kirkkovaltuutettu

KRP epäilee: Viisi suomalaista mukana kansainvälisessä lapsipornoringissä – kuvissa suomalaisten lasten väkivaltaista hyväksikäyttöä

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) lanseerasi tänään keskiviikkona alustavasti ilmastonmuutoksen vastaisen kansainvälisen Helsinki challenge -kilpailun.

Helsingin kaupungintalolla järjestetyssä kaupunkipolitiikan konferensissa, Helsinki Symposiumissa, Vapaavuori lupasi miljoona euroa sille, joka kehittää korvaavan ratkaisun kivihiilelle Helsingin lämmittämisessä.

Helsingin pitää luopua kivihiilen käytöstä vuoteen 2029 mennessä, sillä laki kieltää kivihiilen käytön sähkön ja lämmön tuotannossa tämän jälkeen.

Pormestari Jan Vapaavuori, lupasitte miljoona euroa sille, joka keksii, miten Helsinki lämmitetään hiilineutraalisti. Oletteko ihan tosissanne?

– Olen erittäin tosissani. Kivihiilen käytöstä luopumiseen on aikaa vain 10 vuotta, ja se on Helsingin kokoisessa kaupungissa erittäin iso haaste, pormestari toteaa Ylelle.

Vapaavuori arvioi, että ratkaisun arvo voi olla kymmeniä, ellei jopa satoja miljoonia euroja. Pormestarin mukaan lämmittämisen tulisi tapahtua myös mahdollisimman vähällä biomassalla.

– Kaupunki pidä järkevänä sitä, että kestämätöntä polttoainetta eli kivihiiltä ryhdytään korvaamaan toisella kyseenalaisella polttoaineella eli biomassalla.

Virallisesti kilpailu käynnistyy syksyllä

Virallisesti kilpailu alkaa vasta syksyllä. Pormestari Vapaavuori arvioi, että voittajan valitsemiseen kootaan kansainvälinen asiantuntijaraati.

Jos tietäisin, mitä haluan, ei minun tarvitsisi käynnistää tällaista kilpailua Jan Vapaavuori, Helsingin pormestari

Pormestari pitää epätodennäköisenä sitä, että kivihiilen korvaajaksi löytyisi yksittäinen ratkaisu. Sen sijaan hän arvelee, että ratkaisu voisi olla yhdistelmä jo olemassa olevaa teknologiaa, energiatehokkuuden parantamista ja jotain uutta.

Vapaavuori toteaa, ettei esimerkiksi ydinvoimalla ole välttämättä roolia uudessa ratkaisussa.

– Jos tietäisin, mitä haluan, ei minun tarvitsisi käynnistää tällaista kilpailua. Kilpailusta tehdään globaali juuri sen takia, ettei tähän ole olemassa helppoa ratkaisua, pormestari kuittaa.

Vapaavuori toteaa, että kilpailu käynnistetään myös siksi, ettei kaupunki halua ottaa käyttöön huonoja väliaikaisratkaisuja. Lisäksi biomassaa käyttävistä uusista tuotantolaitoksista tulisi Vapaavuoren mukaan myös kaavoituksellinen ja logistinen ongelma.

– Tiedämme, kuinka vaikeaa olemassa oleviin rakenteisiin on kaavoittaa uusia polttolaitoksia. Tiedämme, kuinka iso show siitä tulee, jos polttoainetta ruvetaan tuomaan päivittäin kymmeniä tai satoja rekkalasteja. Kaiken tämän haluaisimme välttää.

Vapaavuoren twiitti aiheesta sai keskiviikkona ristiriitaisen vastaanoton.

Lue myös:

Helsingillä on mahdoton tehtävä: Pitäisi korvata miljoona tonnia kivihiiltä vaihtoehdoilla, joita ei ole edes olemassa

Äidit hermostuivat Helsingissä biovoimalaan: "Emme halua rekkoja lasten koulureiteille"

Helsinki sai takavuosina tarjouksen ydinreaktorista, jonka "voisi asentaa vaikka Esplanadin alle", mutta kauppoja ei tullut – Miten käy uuden polven reaktoreille?

Helsinki osti ydinvoimalalle palan saarta Sipoosta 1970-luvulla – onko ydinenergialla tälläkään kertaa mahdollisuuksia?

Helsingin ytimeen povattiin ydinvoimalaa jo 1950-luvulla – onko uusillakaan kaavailuilla mitään mahdollisuuksia?

Helsinki aikoo rakentaa kolme uutta biolämpölaitosta, jotka käyvät pelleteillä ja metsähakkeella

– Äärettömän mielenkiintoinen ilta, huokaa seksuaaliterapeutti Roni Grinberg työntäyteisen puhelinpäivystyksen jälkeen.

Grinberg vastasi Sexpo-säätiön päivystysnumeroon samaan aikaan, kun Ylen Docventures -erikoislähetys pureutui lapsikohteiseen seksuaaliseen mielenkiintoon.

Erikoislähetyksessä esitettiin edesmenneen laulaja Michael Jacksonin lapsiin kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevä dokumentti Leaving Neverland. Lisäksi aiheesta keskusteltiin suomalaisten asiantuntijoiden kanssa illan aikana.

Useat apua ja neuvoa tarjoavat järjestöt päivystivät illalla poikkeuksellisen pitkään. Järjestöistä kerrotaan, että keskusteluavulle oli runsaasti tarvetta. Seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa kohdanneiden tukijärjestö Suomen Delfins auttoi illan aikana kymmeniä ihmisiä chatin kautta.

– Noin puolet yhteyttä ottaneista puhui asiasta ensimmäistä kertaa. Odotamme myös, että yhteydenottoja tulee lähiaikoina lisää, kun ihmiset keräävät rohkeutta siihen, kertoo Suomen Delfinsin toiminnanjohtaja Liisa Kaukio-Rasilainen.

Asioiden nimeäminen ja niistä puhuminen lisäävät hyvinvointia

Seksuaaliterapeutti Roni Grinbergin mielestä onkin erittäin hyvä, että omasta seksuaalisesta mielenkiinnostaan huolestuneet uskaltavat ottaa yhteyttä avuntarjoajiin. Vaikean aiheen puiminen asiallisesti julkisuudessa voi toimia tarvittavana sysäyksenä avun hakemiseen.

– Osa soittajista puhui ensimmäistä kertaa elämässään esimerkiksi omasta lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstään. Asian sanominen ääneen herätti vahvoja tunnereaktioita. On helpottavaa saada puhua vaikeista asioista ilman, että joku tuomitsee tai kauhistuu.

Lue myös: Faktaa ja taustaa dokumentin katsomiseen: Pop-ikonia hyväksikäytöstä syyttävät pojat pääsevät ääneen

Mannerheimin Lastensuojeluliitossa vastattiin sekä puhelimeen että chattiin tulleisiin kysymyksiin. Yhteydenottajat olivat lähinnä nuoria aikuisia. Auttavien puhelinten päällikkö Tatjaana Pajamäki kiittää aiheen tuomista julkiseen keskusteluun.

– Teema on puhututtanut lapsia ja nuoria jo ainakin kymmenen vuotta. Siitä puhuminen julkisuudessa madaltaa kynnystä avun pyytämiseen ja parantaa vanhempien kykyä huomata muutokset lapsen hyvinvoinnissa.

Osa hyväksikäytetyistä pelkää itse muuttuvansa pedofiiliksi

Lapsiin kohdistuva seksuaalinen mielenkiinto ei sellaisenaan ole rikos, mutta mahdolliset teot ovat. Koska aihe on moraalisesti niin vaikea ja herkkä, monet eivät uskalla puhua ajatuksistaan kenellekään. Asiaan liittyvä stigma eli häpeäleima on hyvin vahva.

Sexpo on aloittanut lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ehkäisevän SeriE -hankkeen yhdessä kriminaalihuollon tukisäätiön kanssa. Sexpon päivystyspuhelimeen tuli eniten puheluita miehiltä, joilla on omia lapsia.

– Moni heistä oli joutunut itse lapsena kokemaan seksuaalista väkivaltaa, ja nyt omia lapsia saatuaan heitä huolestutti voiko heistä itsestään tulla pedofiileja, kertoo seksuaaliterapeutti Roni Grinberg.

Tällainen huoli on yleensä turha, mutta näin kokevien kannattaa puhua huolestaan jollekin ammattilaiselle. Selvittämättömät asiat omassa menneisyydessä voivat aiheuttaa turhaa stressiä ja pahoinvointia. Ne heijastuvat sitten helposti perhe-elämään ja perheenjäsenten välisiin suhteisiin.

Vahva häpeä estää naisia hakemasta apua

Pedofiliset tunteet tunnistetaan yleensä jo nuoruudessa. Siksi varsinkin nuorten kuuleminen ja auttaminen on erityisen tärkeää paitsi asianosaisen oman hyvinvoinnin, myös rikosten ennaltaehkäisyn kannalta.

– Meille soittaneet nuoret pelkäsivät, että itse koettu hyväksikäyttö tekee heistä pedofiileja. Moni koki häpeää ja syyllisyyttä tapahtumista. Ihmismieli toimii niin, että uhri helposti alkaa syyllistää itseään, Grinberg selittää.

Päivystysvuoron aikana yksi asia ylitse muiden yllätti terapeutinkin.

– Soittajissa oli aika monta naista, jotka pelkäsivät olevansa pedofiileja. Naiset on tässä asiassa ehkä vielä enemmän stigmatisoitu kuin miehet.

Roni Grinberg oli hyvin vaikuttunut siitä, miten rehellisesti soittajat uskalsivat asioistaan puhua. Meistä jokaisella on tarve tulla kuulluksi ilman tuomitsemista, kunhan kyse ei ole rikollisesta toiminnasta.

Myös tarve tehdä oikein on vahva. Avun hakeminen itseä huolestuttaviin mieltymyksiin on rohkea ja vastuullinen teko.

Lue lisää:

Kaipaatko sinä apua? Ota yhteys!

Docventures: Michael Jackson dokumentti Leaving Neverland (Areena)

Faktaa ja taustaa dokumentin katsomiseen: Pop-ikonia hyväksikäytöstä syyttävät pojat pääsevät ääneen

Pedofiliaa ei voi parantaa, mutta sitä voi hoitaa – arviolta 40 000 suomalaista kokee seksuaalista kiinnostusta lapsiin

Mihin menet, muoviroska? Onko muovin lajittelu vaivan arvoista, jos ei jätteen määränpäästä kuitenkaan voi olla täysin varma? Ylen I love Muovi -kampanjan nimissä ruotsinkielinen toimitus päätti tutkia asian kunnolla.

Yle Svenskan Älskade plast -toimituksessa asennettiin jäljittimet viiteen muovipussiin. Muoviroskat kiikutettiin jätepisteille huhtikuun toisena päivänä. Siitä alkaen niiden matkaa on voinut seurata kartalla. Testin perusteella selviää, kulkeutuivatko muoviroskat Riihimäelle vai sittenkin mereen.

Sitkeä epäily suomalaisen muoviroskan päätymisestä Kiinaan ja sitä kautta maailman meriin ei ole vieläkään kokonaan sammunut. Ei, vaikka Helsingin yliopiston dosentti Mikko Paunion Lännen Mediassa vuonna 2018 antamat väitteet on torpattu jo useasti, kuten esimerkiksi Kalevan uutisessa kerrotaan. Ylekin on uutisoinut, että Kiina on sulkenut muovirallin Euroopasta.

Jäljittimillä varustettua muoviroskaa lähti matkaan Vaasasta, Turusta, Helsingistä, Porvoosta ja Raaseporin Pohjasta. Ainakin viimeksi mainittu näytti keskiviikkona lähestyneen nopeammin Riihimäkeä kuin Kiinaa.

Mihin muoviroskat menevät? Klikkaamalla kartalla näkyviä paikantimia Yle Svenskan jutussa Vi satte fem sändare i plastinsamlingskärl i landet - det här är varför näet, missä kuljetukset ovat antaneet viimeisimmät signaalit.

Hyppää huhtikuun kiinnostavimman somerealityn vietäväksi ja etsi lisätietoa muovista ja sen kierrättämisestä Ylen I love Muovi -sivustolta.

Lue lisää:

Mitä muovijätteellemme tehdään? Kurkista sisään laitokseen, jossa jauhetaan jätteestä raaka-ainetta

Ensi vuonna voimaantuleva pääsykoeuudistus lisää ylioppilastutkinnon merkitystä yliopistojen valintakiintiöissä.

Tämä tietää lisää paineita sekä lukiolaisille että lukioon tähtääville.

Valmiuksia menestykselliseen lukio-opiskeluun haetaan entistä useammin jo peruskouluiässä hankittavalla maksullisella lisäopetuksella.

Maksullista lisäopetusta ja valmennuskursseja tarjoavat yritykset ovat haistaneet markkinaraon ja tarjoavat tuotteitaan nyt entistä nuoremmille opiskelijoille.

Kasvavaa asiakaskuntaa ovat peruskoulun yläluokan oppilaat, jotka tähtäävät yliopistoon.

– Nuoret haluavat valmistautua ylioppilaskirjoituksiin entistä paremmin, koska ylioppilaskirjoituksilla on jatkossa ratkaiseva merkitys. Tätä varten meillä on suunniteltu useita erilaisia palveluja, jotka on tarkoitettu nimenomaan peruskoulun yläluokille, sanoo toimitusjohtaja Janne Nousiainen Valmennuskeskuksesta.

Lisäopetuksen kysyntä kasvussa

Tarjolla on muun muassa perinteisiä matematiikkaharjoituksia sekä opiskelunohjausta yksityisesti, suuremmassa ryhmässä tai verkon kautta.

Myös muissa maksullista lisäopetusta tarjoavissa yrityksissä, kuten esimerkiksi Eximiassa ja TutorHousessa, uskotaan samankaltaiseen näkymään.

– Uskon, että yläasteen yläluokille suunnatun lisäopetuksen kysyntä tulee lisääntymään sen myötä kun ylioppilastodistuksen merkitys kasvaa, sanoo toimitusjohtaja Pekka Impiö TutorHousesta.

Myös perinteisten yliopiston pääsykoekurssien kysynnän odotetaan lisääntyvän kilpailun kiristymisen myötä.

– Pääsykoeuudistuksen johdosta kilpailu itse asiassa vaan kiristyy keskiverto-opiskelijoiden joukossa. Kun he eivät voi päästä suoraan yo-papereilla sisään halutuimpiin opiskelupaikkoihin, he kilpailevat entiseen tapaan valintakoekiintiössä, joka tulee pienentymään uudistuksen myötä, sanoo Nousiainen.

Valmennuskeskuksessa kurssien hinnat vaihtelevat muutamasta sadasta eurosta viiteen tuhanteen euroon.

– Viiden tuhannen euron kurssi on niin sanottu täyden takuun kurssi, jossa asiakas saa rahansa takaisin, jos ei saa opiskelupaikkaa haluamallaan alalla, sanoo Nousiainen.

Ristiriitainen uudistus?

Vuoden kuluttua voimaantuleva pääsykoeuudistus herättää ristiriitaisia tunteita.

Mikael Lehtonen pyrkii Helsingin yliopistoon opiskelemaan politiikkaa ja viestintää sekä Tampereen yliopistoon opiskelemaan puheviestintää. Politiikan ja viestinnän pääsykoetta varten Lehtonen osallistuu 600 euron arvoiselle valmennuskurssille.

– Jos en pääse näistä kumpaakaan, niin uskon, että pääsen suoraan ylioppilastodistuksen perusteella opiskelemaan Helsinkiin hallintotieteitä. Jos tämäkään ei onnistu, niin harkitsen korottavani ylioppilastodistuksen arvosanoja, jotta pääsen suoraan papereilla sisään. Pääsykoeuudistuksen yksi hyvä puoli on juuri se, että arvosanoja voi korottaa vapaammin.

Sara Holappa hakee Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan sosiaalitieteitä.

Jos Holappa ei pääse opinahjoon sisälle pääsykokeilla tänä keväänä, niin hän uskoo pääsevänsä ensi keväänä suoraan ylioppilastodistuksen perusteella.

– Pääsykoeuudistus on omalta kannaltani hyvä, koska olen kirjoittanut hyvät yo-paperit. Tiedän, että jos tänä keväänä en onnistu pääsykokeessa, niin ensi keväänä on jopa helpompi päästä sisään, sanoo Holappa.

Valmennuskeskuksen toimitusjohtaja Nousiainen puolestaan pitää pääsykoeuudistusta jo nyt epäonnistuneena siksi, että sillä ei saavuteta sille asetettuja tavotteita.

– Tässä käy helposti niin, että lukiosta tulee itse asiassa nelivuotinen eli vuoden pitempi, koska oppilaat haluavat korottaa arvosanojaan taatakseen jatko-opiskelupaikan. Opiskelijoiden siirtyminen työelämään tulee tästä syystä viivästymään. Tarve valmentautua ylioppilaskirjoituksiin kasvaa, mikä puolestaan lisää maksullisen opetuksen tarvetta. Tämäkin on vastoin uudistuksen tavotteita.

Opetushallituksessa pääkoeuudistusta kohtaan esitettyyn kritiikkiin suhtaudutaan rauhoittelevasti.

– Tietenkin on ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat parasta lapsilleen ja että nuoret haluavat päästä korkeakouluun. Minusta tässä nyt kuitenkin vähän turhaan pelätään sitä, että vain kuuden ällän ylioppilaspapereilla voi päästä opiskelemaan. Kyllähän yliopistojen sisäänpääsyssä edelleen säilyy hyvin merkittävänä väylänä pääsykokeet ja mahdolliset muut väylät, sanoo erityisasiantuntija Merja Väistö Opetushallituksesta.

Opiskelijoiden yhdenvertaisuus koetuksella

Opiskelijat pelkäävät pääsykoeuudistuksen eriarvoistavan nuoria.

– Jos entistä useampi nuori turvautuu yksityis- ja lisäopetukseen, on se selvästi eriarvoistava tekijä. Kaikilla ei ole varaa maksulliseen lisäopetukseen, sanoo Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Roosa Pajunen.

Tätä ei kiellä myöskään Valmennuskeskuksen toimitusjohtaja Nousiainen. Hänen mielestään on perusteltua kysyä, miten käy sukupuolten välisen tai alueellisen yhdenvertaisuuden.

– Uuden systeemin mukaan ainevalinnat pitää tehdä niin aikaisessa vaiheessa, että se tulee olemaan varmasti haasteellista varsinkin pojille, jotka kypsyvät yleensä myöhemmin.

– Toinen ongelma on, että kaikki lukiot eivät ole samantasoisia. Pienempien paikkakuntien lukioilla ei ole samanlaisia valmiuksia tuottaa opiskelijoille niitä palveluja, joita sisäänpääsy jatko-opintoihin edellyttää.

Uudenmaan alueella on jo nähtävissä jossain määrin se kehitys, että suuret lukiot vetävät opiskelijoita entistä paremmin. Esimerkiksi Helsingin lukioissa ensisijaisten hakijoiden määrä kasvoi tänä keväänä kymmenisen prosenttia eli noin 240 opiskelijalla.

Espoon ja Vantaan lukioissa kasvu oli selvästi pienempää.

Voiko ilman kallista lisäopetusta enää pärjätä?

Etelä-Tapiolan lukiossa osattiin odottaa sitä, että ensi vuonna voimaantuleva pääsykoeuudistus tulee vaikuttamaan maksullisen lisäopetuksen markkinoihin.

– Kun yliopistojen sisäänpääsyn kiintiöitä muutetaan ylioppilastodistusta suosivaksi, voi odottaa, että se syö pääsykoevalmennuksen markkinoita, koska pääsykoekiintiö vastaavasti pienenee. Jossain määrin odotettua oli myös se, että maksullisen lisäopetuksen markkinat suuntaavat nyt entistä nuorempiin yläasteelaisiin, sanoo Etelä-Tapiolan lukion vs. rehtori Juha Kivioja.

Kivioja toivoo nuorten vanhemmilta tarkkaa harkintaa ennen kuin he päättävät hankkia lapsilleen kallista lisäopetusta.

– Suomen peruskoulut tarjoavat kuitenkin erittäin hyvää opetusta. Jos nyt lisäopetuksesta jonkinlaista pientä arvoa saadaan, niin se varmasti hävitään stressissä ja laskelmoinnissa. Me olemme huomanneet täällä Etelä-Tapiolan lukiossa, että mitä enemmän laskelmoidaan ja mitä enemmän on stressiä, sitä negatiivisemmin se vaikuttaa oppimistuloksiin.

Pääkaupunkiseudulla on tarjolla myös ilmaista lisäopetusta.

Sara Holappa valitsi Varjo-valmennuksen, joka on ilmainen vapaaehtoisten valtiotieteen opiskelijoiden järjestämä kurssi.

Kokoontumiskertoja on kahdesti viikossa niin kuin muissakin valmennuksissa.

– Minä tosiaan päädyin tähän, että en ottanut mitään kaupallista valmennuskurssia. Halusin testata, että kuinka pärjään ilman sitä, sanoo Holappa.

– Olen myös sitä mieltä, että sosioekonominen asema periytyy Suomessa tosi vahvasti, eivätkä valmennuskurssit ainakaan edesauta sen kehityksen pysäyttämistä. Siten en halunnut lähteä suoraan tukemaan tätä valmennuskurssibisnestä, toteaa Holappa.

Tarvitseeko tavallisen suomalaisen vähentää päästöjään, vaikka kiinalaiset ja intialaiset eivät tekisi niin? Millainen auto kannattaisi ostaa seuraavaksi? Miksi keskustelu lihan syömisen vähentämisestä menee monella tunteisiin?

Tänään torstaina on vaaliohjelmien sarjassa vuorossa teematentti, jossa koko lähetys syvennytään ilmastonmuutokseen.

Tentissä on neljä teemaa: liikenne, asuminen, ruoka sekä metsät. Ohjelman juontavat Sanna Savikko ja Antti Koistinen.

YK:n alainen ilmastopaneeli IPCC arvioi viime syksynä ilmastoraportissaan, että maapallon lämpeneminen pitää pysäyttää 1,5 asteeseen aiemmin turvallisena rajana pidetyn 2 asteen sijaan.

Raportti näytti herättävän suomalaiset poliitikot, sillä joulukuussa kahdeksan eduskuntapuoluetta linjasi, että Suomen ja EU:n on kiristettävä ilmastotavoitteitaan. Päästöjä pitäisi saada EU:ssa leikattua 55 prosenttia jo vuoteen 2030 mennessä.

Kuinka rajuihin toimiin poliitikot ovat siis valmiita? Ilmastotentissä keskustelijoina nähdään kunkin eduskuntapuolueen valitsema ehdokas, joka on perehtynyt ilmastoaiheeseen.

Kysymys keskustelijoille: Mikä on tärkein keino torjua ilmastonmuutosta?

"Tärkein keino torjua ilmastomuutosta on luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä."

"Asenne- ja ajattelutavan muutos. Oleellisinta on muuttaa talousjärjestelmää kiertotalouden muotoon, ja muuttaa energiantuotanto puhtaammaksi."

"Uskon konkreettiseen ja motivoivaan ilmastotekemiseen kauniiden visioiden sijaan. Esimerkiksi nollapäästöisten autojen autovero nollaan, ja huima työsuhdeautoetu nollapäästöisille autoille."

"Tärkeintä on, että poliitikot laativat tavoitteet ja tiekartan päästöjen vähentämiseksi, haitallisten yritystukien alasajamiseksi ja hiilinielujen kasvattamiseksi niin, että 2030 mennessä Suomi on hiilineutraali ja EU-tasolla saavutetaan 60% päästövähennykset."

"Fossiilisen mustasta aikakaudesta on siirryttävä uusiutuvaan ja kestävään vihreään aikakauteen."

"Seuraavalla vaalikaudella on laadittava selkeä suunnitelma fossiilisista polttoaineista ja turpeen energiakäytöstä luopumiseksi sekä metsien ja maaperän hiilinielujen vahvistamiseksi."

"Pariisin päästötavoitteiden toteutuminen voidaan varmistaa ainoastaan muuttamalla EU:n sisäinen taakanjako oikeudenmukaiseksi. Puolan ja muiden eniten saastuttavien maiden on kannettava vastuunsa. Taakan uusjaolla Suomen päästötavoitteet voidaan ainakin puolittaa ja säilyttää teollisuustyöpaikat Suomessa."

"Ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka ei ratkea kansallisilla kiristystoimilla. Suomen tärkein rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa on tarjota teknologisia innovaatioita ja toimintamalleja maailmalle."

"Ilmastonmuutoksen hillintää ei voi jättää vapaaehtoisuuden varaan, vaan tarvitaan sitovaa lainsäädäntöä, vero-ohjausta ja kannusteita."

Eduskuntavaalit 2019: Ilmasto -lähetys torstaina 4. huhtikuuta Yle TV1 ja Yle Areena kello 21. #vaalit2019

Lue lisää:

Tutustu ehdokkaiden näkemyksiin Ylen vaalikoneessa

Lue täältä Ylen tärkeimmät vaalijutut

Yle tarkasti poliitikkojen vaaliväitteitä: lue faktantarkistus

Olli Lindholmin muistokonserteissa Porissa ja Tampereella ei kuulla Jussi Hakulisen tekemiä kappaleita. Asiasta kertoo Helsingin Sanomat.

Yle kertoi runsas viikko sitten, että musiikintekijöiden oikeuksia valvova Teosto on muuttanut asiakassopimustaan.

– Tekijä voi ottaa yksittäisen teoksen oikeudet takaisin itselleen, jopa vain lyhyeksi ajaksi, kertoi Ylelle Teoston liiketoimintapäällikkö Lasse Fast.

Fast huomautti tuolloin, että teoksen – eli esimerkiksi yhden kappaleen – kaikkien tekijöiden pitää olla yksimielisiä siitä, että oikeudet otetaan takaisin itselle.

Hakulinen on nyt kieltänyt kappaleidensa esittämisen muistokonserteissa tämän Teoston uuden käytännön nojalla.

Hän on säveltänyt ja sanoittanut muun muassa kappaleet Joutsenlaulu ja Rakkaus on lumivalkoinen, jotka ovat nousseet Yön tunnetuimmiksi kappaleiksi.

– Menemme lain kirjaimen ja Teoston uusien sopimusten mukaan. Jos kerran tulee kielto, Hakulisen kirjoittamia lauluja ei esitetä, vahvistaa Helsingin Sanomille konserttia järjestävän Piikkikasvi Agencyn ohjelmamyyjä Kari Pössi.

Muistokonsertit myytiin loppuun

Taustalla on Hakulisen kiista muistokonserttien järjestäjien kanssa. Hakulinen olisi myöntynyt kappaleidensa esittämiseen, jos konserttien tuotosta ainakin osa olisi mennyt Lindholmin läheisille ja hyväntekeväisyyteen.

Alun perin Hakulinen aikoi itse järjestää muistokonsertit Yö-yhtyeen alkuperäiskokoonpanon kanssa, mutta tämä ei toteutunut.

Yö-yhtyeen laulaja ja keulahahmo Olli Lindholm menehtyi yllättäen sairauskohtaukseen helmikuussa.

Laulu rakkaudelle -muistokonsertit pidetään Porin Isomäki-areenalla 10. toukokuuta ja Tampere-talon isossa salissa 11.–12. toukokuuta. Konsertit myytiin loppuun heti niiden julkistuksen jälkeen.

Teosto valvoo musiikintekijöiden eli säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikkikustantajien oikeuksia.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) Vallila-perheyhtiön intialainen alihankkija polkee työntekijöiden oikeuksia, kertoo yritysten vastuullisuutta tarkkaileva Finnwatch.

Eteläintialaisessa Karurin kaupungissa toimivan alihankkijan työntekijät kertovat yhtiön maksavan laittoman alhaisia palkkoja ja teettävän lain määräykset ylittäviä ylitöitä tuotantohuippuina. Tehdas on kieltäytynyt noudattamasta osavaltion uutta, jo vuonna 2014 voimaan tullutta tekstiilialan minimipalkkalainsäädäntöä.

– Työnantajat ovat yrittäneet pitkittää uuden minimipalkkalainsäädännön soveltamista haastamalla Tamil Nadun osavaltion oikeuteen. Tämä on huolestuttavaa, sillä uudetkaan minimipalkat eivät riitä elämiseen, Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti kertoo.

Vallilan alihankkija on vastuullisuussertifioitu, mutta Finnwatch moittii SA8000-sertifikaatista vastaavan SAI:n ja auditoinnin tehneen sertifiointiyritys TÜV Nordin toimintaa, sillä vastuullisuusauditointeja tekevillä oli käytössään väärät minimipalkkatiedot.

Vallila yllättyi

Vallila kertoo yllättyneensä Finnwatchin raportin tiedoista, koska yhtiön intialainen alihankkija R. K. Exports on muun muassa allekirjoittanut Vallilan toimintaperiaatteet ja toimittanut suomalaisyhtiölle voimassaolevan SA8000-sertifikaatin.

– Olemme yllättyneitä, että tarkistetuista prosesseista raportoitiin puutteita. Puramme löydökset asiaa auditoivien tahojen kanssa, Vallila kirjoittaa tiedotteessaan.

Vallila kertoo arvostavansa Finnwatchin työtä vastuullisuuden parantamiseksi kohdemaissa ja hyödyntävänsä kansalaisjärjestön osaamista ja suosituksia yritysvastuun kehittämisessä. Yhtiö kertoo, ettei hyväksy minkäänlaisia ihmisoikeusloukkauksia hankintaketjuissaan ja suhtautuu kaikkiin havaintoihin niiden vaatimalla vakavuudella.

– Pyrimme lähtökohtaisesti selvittämään asiat kohdemaassa ja kehittämään paikallisia olosuhteita, mikäli niissä esiintyy puutteita. Tarvittaessa kartoitamme vaihtoehtoisia tavarantoimittajia tilaamillemme tuotteille, Vallilla kirjoittaa.

Vallilan mukaan intialaisyhtiöltä tehtyjen ostojen osuus Vallila Collectionin kokonaisostoista oli viime vuonna 1,3 prosenttia. Vuonna 2017 vastaava luku oli 2,4 prosenttia.

Anne Berner toimii Vallila Interiorin hallituksen puheenjohtajana ja omistaa perheyhtiöstä 30 prosenttia. Ministerikautensa alkaessa vuonna 2015 Berner omisti yhtiöstä yli 60 prosenttia, mutta siirsi puolet omistuksestaan pojilleen osittaisen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Alle kolmen euron päiväpalkkoja

Finnwatch tarkastelee raportissaan myös suomalaisen Balmuir-tuotemerkin intialaisen alihankkijan toimintaa.

Finnwatchin mukaan Balmuirin sisustusnahkatuotteita tehdään epämääräisissä työpajoissa, joissa työntekijöille ei makseta lakisääteisiä palkkoja eikä eläkemaksuja.

– Balmuirin sisustusnahkatuotteita Intiassa tekevät työntekijät raportoivat haastatteluissa erittäin alhaisia, jopa alle kolmen euron päiväpalkkoja. Tällaisella palkalla työntekijä ei tule toimeen edes Intiassa, Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti sanoo järjestön tiedotteessa.

Sisustusnahkatuotteita valmistetaan Faridabadin kaupungissa Pohjois-Intiassa sijaitsevassa tehtaassa ja sen lähellä sijaitsevissa pienissä pajoissa. Finnwatch ja Cividep epäilevät tuotantoa ulkoistetun erillisiin työpajoihin siksi, että monet Intian työlainsäädännön määräykset eivät koske alle 40 henkilöä työllistäviä yrityksiä.

– Paitsi että työpajoissa työskentelevät työntekijät saavat elämiseen riittämätöntä palkkaa, heille ei makseta myöskään eläkemaksuja. Työpajoissa ylityökorvauksia ja vuosilomia ei tunneta eikä työntekijöillä ole mahdollisuutta järjestäytyä, Kultalahti jatkaa.

Finnwatch muistuttaa, että Balmuir ja Vallila kertovat molemmat asiakkailleen panostavansa yritysvastuuseen.

– Balmuirin verkkosivuilla yritys antaa ymmärtää panostavansa vastuullisuuteen ja kontrolloivansa tuotantoketjujen eettisyyttä raaka-aineen valmistuksesta asti. Ainakaan Intiassa tämä väite ei pitänyt paikkaansa, Kultalahti sanoo.

Balmuir: Suhtaudumme vakavasti

Myös Balmuir-tuotemerkin omistava Wheslyn Group kertoo ottavansa asian vakavasti.

– Suhtaudumme esiin tulleisiin epäkohtiin erittäin vakavasti ja olemme ryhtyneet viipymättä toimenpiteisiin niiden ratkaisemiseksi. Toteutamme huhtikuussa 2019 riippumattoman BSCI-auditoinnin yhteistyökumppanimme tehtaalla selvittääksemme ongelmat ja niiden syyt perusteellisesti. Auditoinnin pohjalta päätämme tarvittavista toimenpiteistä tarkemmin, kertoo Wheslyn Groupin toimitusjohtaja Heidi Jaara.

Yhtiö kertoo haluavansa varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu missään sen tuotantoketjun vaiheessa. Siksi se tekee kuluvan kevään aikana myös laajemman liiketoiminnan ihmisoikeusriskien arvioinnin.

– Kannamme vastuumme, puutumme esiin tulleisiin ongelmiin ja teemme jatkossa entistä lujemmin töitä vastuullisuuden varmistamiseksi.

Finnwatch haastatteli raporttiaan varten yhteensä 50:tä alihankkijoiden työntekijää yhdessä paikallisen kumppaninsa Cividepin kanssa. Finnwatchin selvitys on osa ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroilla tuettua kehitysyhteistyöhanketta Intiassa. Finnwatchin taustalla on joukko suomalaisia kehitys-, ay- ja ympäristöjärjestöjä.

Tapahtumat alkoivat vallankaappauksen jälkeen.

Virka-asunnon muurin yli alkoi tipahdella hätääntyneitä ihmisiä. He hakivat turvaa. Koteja oli tuhottu, vaimoja ja lapsia uhkailtu.

– Eivät he edes tienneet, missä Suomi on. He ajattelivat, että minne vaan turvaan. Kun henki on kyseessä, ei ryhdy valitsemaan, kahdeksankymmentävuotias diplomaatti Tapani Brotherus sanoo nyt.

Tapani Brotherus ja hänen vaimonsa Lysa muistelevat tapahtumia helsinkiläiskodissaan.

Se, mitä suomalaiset tekivät Chilessä runsas 40 vuotta sitten ihmisten pelastamiseksi, on monelle tuntematon tarina tosielämästä.

Salainen pelastusoperaatio Chilessä vastoin Suomen virallista linjaa

Syyskuussa 1973 Chilessä kuohui. Kenraali Augusto Pinochetin juntta kaappasi vallan presidentti Salvador Allendelta.

Pinochet lakkautti parlamentin, kielsi puolueet ja ammattiyhdistysliikkeen sekä aloitti vastustajiensa vainon. Sotilaat kuljettivat ihmisiä vangeiksi Santiago de Chilen kansallisstadionille.

Tuhansia ihmisiä kidutettiin, surmattiin ja katosi.

Tapani Brotherus oli 35-vuotias. Hän oli perustanut Santiago de Chileen Suomen edustuston ja toimi sen asianhoitajana.

Maiden välisten kauppasuhteiden edistäminen vaihtui vallankaappauksen myötä toisenlaisiin kiireisiin, kun chileläiset hakivat turvaa ulkomaisista lähetystöistä.

Pariskunta sekä varakonsuli Ilkka Jaamala ryhtyivät pelastamaan ihmisiä salassa, ilman virallista lupaa ja vastoin Suomen ulkoministeriön ohjeita.

Suomen kanta oli, että turvapaikkaa hakevat oli käännytettävä. Myöhemmin sääntöä muutettiin.

– Minun piti saada ulkoministeriö luottamaan, että toiminta on pitkässä juoksussa Suomen etujen mukaista, Brotherus toteaa.

Suomalaisten toiminnan ansiosta arviolta jopa 2 500 vainottua pelastui juntan hirmuhallinnolta ja pääsi pakoon.

Brotherukset eivät tiedä tarkkaa määrää, koska heillä ei omien sanojensa mukaan ollut aikaa kirjanpidolle, vaan kädet täynnä töitä ihmisten auttamiseksi.

– Tuhanteen saakka laskimme, ja silloin korkkasimme Ilkka Jaamalan kanssa samppanjapullon. Join tuikun ja totesin, että hyvin olemme pysyneet samassa vauhdissa Ruotsin kanssa, Tapani Brotherus muistelee.

Pakolainen piiloutui diplomaatin siivouskomeroon

– Tilanne muistutti kaaosta, mutta olimme nuoria, Tapani Brotherus muistelee nyt hymähdellen.

Brotheruksilla oli kaksi pientä lasta.

Tulijoiden ruokkiminen vaati taloutta pyörittäneeltä Lysalta mielikuvitusta. Hän muun muassa teki kymmenen tuntia kestäneen automatkan Argentiinaan hankkiakseen elintarvikkeita.

Pulaa oli niin ruoasta kuin vessapaperistakin.

– Ostin, mitä kaupasta löytyi: säkin sipulia ja perunaa. Tein sipulisoppaa ja vihanneskeittoa.

Lysa kertoo, kuinka pakolaisilla ei ollut tullessaan mitään, ei edes hammasharjaa. Pakolaisia piiloteltiin ullakolla ja jopa siivouskomerossa.

– Välillä tunnelma oli aika kireä. Miehet nukkuivat yhdessä huoneessa kuin sillit vierekkäin lattialla. Lapset ja naiset vierashuoneessa, lasten- ja tv-huoneessa. Vuoteita ei ollut, eikä lakanoitakaan.

Kun tila loppui kesken, pakenijoille vuokrattiin koulurakennus.

Brotherus ei halua sankarin viittaa

Mikä sai suomalaiset auttamaan ja laittamaan itsensä vaaraan?

Tapani Brotherus kutsuu tapahtunutta ”ihmisoikeuspalveluiden tarjoamiseksi”.

– En olisi voinut pamauttaa pakolaisen edestä ovea kiinni ja sanoa juokse sinä ukko suohon, kuten tekivät monet maat.

Hän ei silti halua asetella harteilleen sankarin viittaa.

– Sankari tuntuu vähän yliampuvalta. Sodassa on sankareita ja sankarivainajat ovat sankareita.

Sopivampaa olisi puhua siviilirohkeudesta.

– Mutta tietysti ihmisen egoa hivelee, kun joku tulee ja sanoo, että tehdään teistä filmi, hän myöntää.

Fiktiivinen draamasarja tositapahtumista

Ylen kuusiosaisen tv-sarja Invisible Heroes, Näkymättömät sankarit, nähdään Yle TV1:ssä 21. huhtikuuta alkaen. Brotheruksen pariskunta katsoo ennakolta otteita sarjasta. Kannettava tietokone on olohuoneen pöydällä.

– Kukas tuo tuossa on, Tapani Brotherus ihmettelee.

– Se olen kuule minä, Lysa vastaa ja seuraa kiinnostuneena näyttelijä Sophia Heikkilää.

– Minun esittäjäni on nuori ja komea mies. Parempi kuin olisin uskonutkaan, Tapani sanoo.

Tapania näyttelevän Pelle Heikkilän espanjankieliset repliikit saavat myös kiitosta.

– Minulla ei kuitenkaan olisi koskaan ollut ruskeaa paitaa tai tuollaista kravattia!

Ruotsin suurlähettiläs Harald Edelstamin roolissa nähdään Beck-sarjan ruotsalaistähti Mikael Persbrandt. Suurlähettiläs vastusti rohkeasti sotilasjunttaa ja oli keskeinen henkilö pakolaisten pelastusoperaatiossa.

Brotheruksen huomio kiinnittyy katukuvaan ja hän poimii tuttuja automerkkejä ja rakennuksia.

– Ovatpa onnistuneet tekemään asunnostamme samanlaisen, vaikkei taloa enää ole olemassa.

Kohtaus runoilija Pablo Nerudan hautajaisista saa kotikatsojat hiljaisiksi. Brotherus ja Edelstam ovat mukana hautajaissaattueessa.

Stubb tarjosi pullakahvit kiitokseksi

Tapani Brotheruksen pesti Chilessä päättyi vuonna 1976. Sen jälkeen hän työskenteli suurlähettiläänä muun muassa Etelä-Afrikassa ja Iranissa.

Suomalaisten pelastamista chileläisistä osa päätyi turvaan Suomeen, osa DDR:ään ja muualle Eurooppaan.

Yhteyksiä pakolaisiin on säilynyt tähän päivään saakka. Pakolaiset ja heidän jälkeläisensä muistavat perhettä edelleen lahjoin.

– Olen todella liikuttunut, kuinka ihminen voi olla kiitollinen elämästään vielä niin monen vuoden jälkeen. Olen iloinen, että pystyimme auttamaan ainakin joitakin hädässä olleita, Lysa Brotherus sanoo.

– Se on hieno maa ja kansa, hänen miehensä jatkaa.

Tapani Brotherusta ei ole Chilessä unohdettu. Häntä on juhlittu sankarina.

Suomessa virallisen tahon muistaminen on jäänyt vähäiseksi.

Vuonna 2010 Tapani Brotherus sai kutsun ulkoministeri Alexander Stubbilta hänen työhuoneeseensa. Tuolloin oli ilmestynyt Heikki Hiilamon kirja Kuoleman listat, joka kertoi Chilen tapahtumista. Paikalla olivat myös Stubbin avustaja ja valtiosihteeri.

Stubb piti Brotherukselle puheen.

– Juotiin pullakahvit. Hän kiitti ulkoministeriön puolesta 40 vuotta aikaisemmin tekemästäni työstä. Se lämmitti tietysti. Sanoin kiitos vaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tapani ja Lysa Brotheruksen haastattelun lisäksi kirjoituksen lähteenä on ollut Heikki Hiilamon kirja Näkymättömät sankarit sekä tv-sarjan tuottaja Pekka Ruohorannan haastattelu.

Jutun kommentointiosuus on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Lue myös:

Ensimäiset pakolaiset tulivat Suomeen Chilestä 1970-luvulla - "Meitä pelättiin, eikä linja-autossa istuttu viereen"

Chilessä kuvataan tositarinaa suomalaisista sankaridiplomaateista – ”Sarja muistuttaa meitä inhimillisestä avunannosta ja toivosta”

Itse asiassa kuultuna: Tapani Brotherus – rohkea diplomaatti pelasti Chilessä tuhansia ihmisiä sotilajuntan kynsistä

Ylen saama asiakirja paljastaa, kuinka Suomen suurlähetystö sulki Argentiinassa ovensa diktatuuria pakenevilta – väkivaltaisuuksissa katosi myös Suomen kansalainen

Hanna Hietala lähti Suomesta puutetta pakoon, mutta Argentiinassa hänet tapettiin – nyt lapsenlapset etsivät Hannaa ja pyytävät Suomea apuun

– Kieli on avain kulttuuriin.

Arto Seppänen puhuu kokemuksesta. Hän on oppinut aikuisiällä kolme vierasta kieltä, joiden kautta mies on päässyt tutustumaan muun muassa saamelaisten maailmaan ja kenialaiseen kulttuuriin.

Kielten oppiminen ei ole ollut Seppäselle itsestäänselvyys: kouluaikoina kielten numerot olivat korkeintaan kuutosia, vaikka ruotsin opinnot oli aloitettu jo 10-vuotiaana.

– Englannista kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa kirkkaasti improbaturin. Pitkän saksan ja ruotsin selvitin jotenkin, Seppänen tunnustaa.

Seppänen uskoo, että koulupoikana hänellä ei ollut motivaatiota oppia uusia kieliä, eikä opetusmetodikaan kannustanut oppimaan.

– Keskikoulussa ja lukiossa ei koskaan päässyt puhumaan opittavaa kieltä. Kieliä opeteltiin vaan siksi, että pystytään yliopistossa lukemaan vieraskielisiä tenttikirjoja.

Kun oppilas on motivoitunut tekemään jotakin, hän oppii kieltä siinä sivussa. Jarna Piippo

Helsingin yliopiston kielten tutkija Jarna Piipon mukaan opetustavalla on suuri merkitys siinä, kuinka oppi menee perille. Nykyään koulujen opetussuunnitelmat (Opetushallitus) tukevat kielten opiskelua aikaisempaa laajemmin. Kouluissa suositaan toiminnallista ja leikillistä opetusta sekä kielikylpy- tai CLIL-menetelmiä (Content and Language Integrated Learning), joissa oppiaineiden sisältöjä opiskellaan vieraalla kielellä.

– Kieliä käytetään kaikkien oppiaineiden tunneilla, ei vain kielten tunneillla. Kun oppilas on motivoitunut tekemään jotakin, hän oppii kieltä siinä sivussa, Piippo sanoo.

“Tapasin kauniin neitosen ja sitten minä tapoin hänet”

Koulutaipaleen jälkeen Arto Seppänen toimi pappina vuosia, kunnes sai kutsun Keniaan, opettamaan teologiseen seminaarin. Kielitaidottomana uusi työ ei olisi luonnistunut, joten edessä olivat intensiiviset kielikurssit. Ensin Seppänen opiskeli Birminghamissa englantia kaksi kuukautta ja sen jälkeen Nairobissa kuusi kuukautta swahilia.

– Opetus oli niin käytännönläheistä, että kielen oppi väkisin. Minulla oli myös motivaatiota oppia, koska tiesin, että pitäisi alkaa opettaa tulevia pappeja ja evankelistoja, Seppänen sanoo.

Jos virheitä tulee, niistä opitaan. Arto Seppänen

Kielten oppimista ja varsinkin vieraan kielen puhumista usein arastellaan, koska pelätään mokaamista. Seppänen on myös mokannut, mutta osaa jo nauraa virheilleen. Swahilin kielikurssin päättyessä Seppäsen piti kertoa oma elämäntarinansa: hän halusi sanoa “Tapasin kauniin neitosen ja sitten menin hänen kanssaan naimisiin”.

– Yksi oo vaihtui uuksi, ja sanoin, että “Tapasin kauniin neitosen ja sitten minä tapoin hänet”. Jos virheitä tulee, niistä opitaan. Minun ei tarvinnut kuin kerran tehdä se virhe, että tapoin vaimoni, Seppänen nauraa.

Seppänen ehti työuransa aikana luennoida teologiasta yhteensä viidellä eri kielellä. Hän toimi myös yli 20 vuotta pappina Utsjoella, jossa saarnat ja siunaukset toimitettiin saameksi.

– Oli ratkaisevaa, että saapuessani Utsjoelle saamelaiset vastasivat minulle saameksi, kun puhuin heille saamea. Kielen käyttö on avain kielten oppimiseen, Seppänen tietää.

Kielitaidon käyttäminen on tärkeää myös taidon ylläpitämisessä (Ainamedia). Mikäli opittua kieltä ei harjoita, tuppaa kielitaito ruostumaan.

Seppänen on saanut kehittää kielitaitoaan monin eri tavoin. Hän on ollut mukana kääntämässä Raamattua pohjoissaamen kielelle ja kääntänyt myös useita virsiä saameksi. Hän on myös kääntänyt lauluntekijä Pekka Simojoen kappaleita saameksi.

– En ole näihin hommiin hinkunut, mutta olen nauttinut haasteellisesta työstä. On tärkeä löytää riimit ja korvata kappaleen kielikuvat vastaaviin kielikuviin.

"Se on Jumalan huumorintajua"

Kieliä oppii parhaiten lapsena, mutta niitä on mahdollista oppia missä iässä tahansa. Tästä Arto Seppänen on hyvä esimerkki.
Tutkijat kannustavat kielten opiskeluun (HS) vanhemmalla iällä, sillä kieli pitää mielen virkeänä.

– Iällä on merkitystä, lapseni puhuvat loistavaa englantia, kun ovat oppineet sitä jo lapsena, Seppänen sanoo.

Kielten opiskelu ruokkii myös uutta osaamista. Mitä enemmän kieliä osaa, sitä helpompi on oppia uusia kieliä.

– Yksi kieli toimii kuin trampoliinina seuraavalle, erityisesti sukulaiskielet keskenään. Kun on esimerkiksi oppinut espanjaa, portugalin sanasto ja rakenteet on helppo ymmärtää ja oppia tuottamaan, kielten tutkija Jarna Piippo sanoo.

Opeteltuaan uusia kieliä, Seppänen löysi itsestään uusia puolia. Hän alkoi säveltää. Mies osaa myös soittaa pianoa, viulua, harmonikkaa ja kitaraa.

– Niinhän sitä sanotaan, että musiikki ja kielet asuvat aivoissa lähekkäin.

Seppänen naurahtaa, kun häneltä kysyy, olisiko hän nuorena uskonut puhuvansa sujuvasti useampaan kieltä.

– Minusta se on Jumalan huumorintajua! Mies joka ei ollut ollenkaan kiinnostunut kielistä, joutui tekemään yli puolet virkaurastaan useammalla vieraalla kielellä, Seppänen naurahtaa.

Montako kieltä sinä puhut? Oletko oppinut kieliä vasta aikuisena? Keskustele aiheesta jutun keskusteluosiossa kello 22.00 saakka.

Yksi Oulun vaalipiirin huomiota herättävimmistä eduskuntavaaliehdokkaista on tunnettu Markus Kuotesaho. Kuotesaho on tullut tunnetuksi muun muassa Yle Perjantai -ohjelmasta ja Ylen Markus vs. maailma -sarjasta.

Kuotesaho on ehdokkaana oman valitsijaryhmänsä kautta. Hän kertoo, ettei yksikään puolue lämmittänyt hänen sydäntään.

– Kävin Helsingissä tapaamassa puolueenjohtajia ja ne kaikki oli niin samanlaisia: suloisia, ihania ja lämpimiä ihmisiä. Minä mietin, että jos kaikki on niin lämpimiä, niin kuka ne huonot päätökset sitten tekee.

Niinpä Kuotesaho perusti oman valitsijaryhmän ja keräsi omien sanojensa mukaan helposti reilut sata nimeä.

"Monet asiat huolettavat"

Kuotesaho päätti lähteä ehdolle eduskuntavaaleihin viime syksynä. Pääsyy ehdokkaaksi lähtemiseen oli huoli.

– Huolettaa niin moni asia. Esimerkiksi aukkohakkuut, niitä vastustan. Ja tätä uutta taksilakia, meni ihan vituiksi nämä hyvät suomalaiset taksit saatana.

Lisäksi Kuotesahoa ärsyttää luonnonvarojen tuhlaaminen ja EU.

– EU:sta on kaikki paha tullut. Isot herrat perkele haalasivat meidät EU:hun. Kaino toive on, että EU:sta lähettäisi vittuun, mutta eihän siitä päästä eroon.

Eniten miestä kuitenkin nyppii sote.

– Minusta terveyspalveluita ei saisi viedä kauemmas meistä. Kunnanlääkäri saisi tulla joka kuntaan.

Moni vihaa puolueita saatana. Markus Kuotesaho

Hän ajattelee, että eduskuntaan pitäisi saada myös uutta verta.

– Ja ne luutuneet paskiaiset helvettiin sieltä. Minä en usko, että yksi ihminen pystyy vaikuttamaan mitään, mutta kyllä siellä voi änkyröidä vastaan ja yrittää kyseenalaistaa. Tai mistäpä minä tiedän, en ole päivääkään eduskunnassa ollut. Kyllä kai työ tekijänsä opettaa perkele.

Viime eduskuntavaaleissa yksin omalta listaltaan ehdokas olisi tarvinnut yli kymmenentuhatta ääntä Oulun vaalipiirissä. Kuotesaho tiedostaa vaatimuksen suuresta äänipotista, mutta on toiveikas läpimenostaan.

– Melko varmasti saan ne äänet. Moni vihaa puolueita saatana. Ihmiset on niin saatanan pettyneitä.

Lue myös:

Tässä ovat Oulun vaalipiirin ehdokkaat kansanedustajiksi

Ylen Vaalikone on avattu – Vastaukset paljastavat puolueiden ilmastokannat: Kyllä ilmastokamppailulle, ei lihaverolle ja bensa-autojen kiellolle