Vaalean ja kiiltävän kauden jälkeen sisustuksessa käytetään tekstiilejä nyt aikaisempaa enemmän, joten myös ryijy löytyy yhä useammasta kodista.

– Ryijyn akustiset ominasuudethan ovat tosi huippuluokkaa, se pehmentää kodin pintoja hyvin ja myös julkisissa tiloissa on sama juttu. Harva tekstiili on niin pehmeä kuin ryijy, sanoo sisustusarkkitehti Tinja Sarkanen hämeenlinnalaisesta Sarka Designista ja silittelee vaaleansävyistä pienikokoista ryijyä.

Ryijy tulee taloon usein perintönä tai löytönä kirpputorilta. Perinteisten ryijyjen lisäksi myös miniryijyt ovat haluttuja kodin koristeita.

– 1950-luvun ryijyt sopivat tietynlaisiin koteihin tällä hetkellä hyvin, samoin 60-luku ja 70-luku ovat tulossa. Mutta myös moderneista ryijyistä ollaan kiinnostuneita. Niistä, jotka on suunniteltu mitoitukseltaan enemmän nykypäivän tilohin, kertoo Sarkanen.

Isoäidin perintöryijy tai kirpputorilöytö

Perinteiset ryijyt tuovat monelle meistä mieleen lapsuuden. Osastovastaava Jaana Rantanen Wetterhoff Oy:stä Hämeenlinnasta on huomannut työssään ryijytarvikkeiden myyjänä, että ryijyt herättävät paljon muistoja. Ryijy ei ole pelkästään tekstiili, vaan siinä on mukana runsaasti tunne-elementtejä.

– Ryijy tuo mieleen mummolan seinät tai äidin tekemässä sitä ryijyä, kertoo Rantanen.

Tinja Sarkanen on tehnyt saman huomion ryijyistä tunteisiin vetoavina esineinä.

– Kun seuraa blogeja, niin tunneperustainen ryijyjen esiintuonti on tällä hetkellä iso trendi. Hyvin usein kuvatussa ryijyssä on tarina taustalla, että tässä on äidin ja isän tai mummon ja papan vihkiryijy, hymyilee Sarkanen.

Suomen käsityön museossa on niin ikään huomattu ryijyjen noste. Museon asiantuntijoilta kysytäänkin nyt vilkkaasti kirpputorilta löytyneiden tai isovanhemmilta perittyjen ryijyjen alkuperästä. Moni haluaa saada tietoa perintöryijyn suunnittelijasta tai kuulla arvion sen rahallisesta arvosta.

– Perintöryijyä halutaan kunnioittaa. Toisaalta vanhat ryijyt käyvät tällä hetkellä hyvin kaupaksi kirpputoreilla, miettii Sari Jantunen Suomen käsityön museosta.

Tekeminen koukuttaa

Ryijy ei enää valttämättä ole suuri, painava seinävaate. Nykyaikainen ryijy saattaa olla miniryijy, jonka muotokin voi olla totutusta poikkeava. Hämeen ammattikorkeakoulun muotoilun lehtori Juha Laurikainen suunnitteli vastikään suorakaiteen muotoisen miniryijyn.

Laurikainen kertoo havainneensa, että nuoret ovat kiinnostuneita nimenomaan ryijyn tekemisestä. Ammattilaisten mukaan ryijyjen tekeminen on varsin koukuttavaa ja ryijykursseja järjestetäänkin tänä talvena runsaasti eri puolilla maata.

– Tarjolla olevien ryijyjen ja ryijypakettien aihemaailmat on tuotu lähemmäksi tätä päivää, arvioi Laurikainen innostuksen syitä.

Ryijyn tekijöiden joukko on ammattilaisten mukaan kirjava, vaikka joukko koostuukin edelleen pääsääntöisesti naisista.

Ryijyn tekemisen tapa on selvästi keventynyt aikaisemmasta. Suurin osa ryijyistä tehdään nykyäään neulalla ja langalla. Kangaspuita ei kovin moneen kotiin nykyään enää saisikaan mahtumaan.

– Ne tehdään valmiille pohjakankaalle ommellen eli tekninen tekeminen on muuttunut, selittää Rantanen.

Ryijy tehdään tänä päivänä ekologisesti villalangasta. Keinokuituisista langoista valmistettujen ryijyjen aika on auttamatta ohi.

Ryijy hyppää lattialle

Pitkään ryijytarvikkeiden ja ryijyjen kanssa töitä tehnyt Jaana Rantanen myöntää ryijyjen olevan mediassa tällä hetkellä nosteessa, mutta jatkaa heti perään, että ryijyt ovat olleet aina Suomessa suosittuja.

– Ryijy istuu syvään suomalaisissa ihmisissä ja se elää ajassa, pohtii Rantanen.

Rantasen mukaan tiettävästi Suomi on ainut maa, jossa ryijy perinteisesti on ripustettu seinälle. Nyt sitä uskalletaan käyttää rohkeammin, kertoo sisustusarkkitehti Tinja Sarkanen.

– Ryijy on otettu alas seinältä. Se näkyy aika paljon sellaisissa uusissa innovaatioissa, että ryijyjä suunnitellaan käytetäväksi myös paljon muualla kuin seinällä.

Myös perinneryijyt ovat mediassa hypänneet esimerkiksi lattialle makuuhuonetiloihin ja sellaisiin tiloihin, missä ei kuljeta paljon.

Epäsäännöllistä työaikaa tai vuorotyötä tekee jo joka neljäs työntekijä Suomessa. Määrä vain kasvaa palvelualan työtehtävien lisääntyessä.

Vuorotyön aiheuttamaa väsymystä ja unihäiriöitä voidaan vähentää hyvällä vuorosuunnittelulla, todetaan Työterveyslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa.

– Vuorojärjestelmiä on monenlaisia ja eri aloille sopivat erilaiset järjestelmät. Työvuorot voidaan kuitenkin suunnitella niin, että työhyvinvointi ja tuottavuus varmistetaan ja väsymishaitat minimoidaan, toteaa tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitokselta.

– Hyvin laaditut työvuorolistat ovat myös työnantajan etu, hän lisää.

Kaksi peräkkäistä vapaapäivää parempi kuin yksittäinen

Tutkimusten mukaan vuorotyö aiheuttaa väsymystä, unihäiriöitä ja ruoansulatusongelmia. Myös useiden sairauksien kuten syövän riski lisääntyy.

Jos keskimääräinen työaika viikossa ylittää 55 tunnin rajan, kasvaa myös riski saada aivoinfarkti.

Viikoittaisen työajan pitäisikin pysyä reilusti alle tämän.

"Peräkkäisten työvuorojen maksimimäärä on kuusi." Mikko Härmä

Työterveyslaitoksen tutkijoilla on muitakin vinkkejä. He suosittelevat, että yksi työvuoro olisi maksimissaan kymmenen tuntia.

– Kaksi peräkkäistä vapaapäivää on parempi vaihtoehto kuin yksi yksittäinen, koska yksi ei vielä virkistä tarpeeksi.

– Peräkkäisiä työvuoroja tulisi olla maksimissaan kuusi, Mikko Härmä lisää.

Työvuoroväli oltava vähintään 11 tuntia

Työvuoroista palautuminen onnistuu parhaiten, jos lyhyitä vuorovälejä on mahdollisimman vähän. Erityisen kuormittavia ovat työvuorot, joissa iltavuoroa seuraa aamuvuoro.

– Pitää muistaa, että ihmisellä menee myös kotimatkaan ja töihin tulemiseen aikaa. Kotona ovat ilta- ja aamutoimet. Unen aika voi helposti jäädä liian lyhyeksi, sanoo tutkija Kati Karhula Työterveyslaitokselta.

Karhulan mukaan nukahtamisongelmat ovat tyypillisiä aikaisia aamuvuoroja tekevillä. He pelkäävät jo ennakkoon, etteivät saakaan unta. He tietävät, että "kello on paljon, pitäisi jo nukkua, uni ei tule ja pian pitäisi lähteä töihin".

– Työvuorovälin tulisi olla minimissään 11 tuntia. Se lisää palautumista ja hyvinvointia sekä vähentää väsymystä. Myös työasioista irtaantuminen helpottuu.

Työterveyslaitos on seurannut erilaisten työvuorojen vaikutusta 13 000 sairaalassa työskentelevän uneen, väsymykseen sekä työn ja muun elämän yhteensovittamiseen vuosina 2008-2015.

Tutkimusprofessori Mikko Härmä painottaa, että tulokset pätevät myös muiden alojen kuin terveydenhuollon työntekijöihin.

Enintään kaksi yövuoroa peräkkäin

Mitä enemmän ihmiselle tulee ikää lisää, sitä vaikeampi on jaksaa yövuoroja. Etenkin yli 50-vuotiaat hyötyvät siitä, ettei yötyötä tarvitse tehdä tai vuoroja on harvoin.

– Siirtyminen kokonaan päivätyöhön vähentää selvästi ikääntyvien väsymishaittoja. Sama vaikutus näkyy nuoremmillakin, mutta ikääntyneillä selvimmin, Mikko Härmä sanoo.

Peräkkäisiä yövuoroja tulisi jaksamisen takia olla mahdollisimman vähän: maksimissaan neljä peräkkäin, mieluiten vain kaksi.

Jatkuva yötyö aiheuttaa päiväaikaista väsymystä ja nukahtamisvaikeuksia kolmivuorotyötä enemmän. Toisaalta sitä tekevät ovat tutkimuksen mukaan muita tyytyväisempiä työhönsä. Työ koetaan itsenäiseksi ja yötyö yleensä perustuu vapaaehtoisuuteen.

Työntekijän toiveet huomioitava

Tutkijoiden mukaan työntekijöiden toiveita on erityisen tärkeää kuunnella jo vuoroja laatiessa. Heidän pitäisi päästä itse vaikuttamaan vuorosuunnitteluun ja vapaapäivätoiveisiin.

"Työ ei ole ihmisen elämän ainoa sisältö." Kati Karhula

– Työ ei ole ihmisen elämän ainoa sisältö. Tärkeitä ovat myös perhe ja vapaa-aika, Kati Karhula muistuttaa.

Työn ja muun elämän yhteensovittamisesta tulee raskasta, jos työntekijä ei voi ennakolta tietää, minkälaisia vuoroja on tiedossa ja suunnitella omaa elämäänsä.

– Monet epäsäännöllistä työaikaa tekevät ovat sanoneet, että on tärkeätä saada edes yksi harrastus, johon he viikoittain pääsevät.

Myös lastenhoidon järjestäminen helpottuu, jos vuorolistaan voi esittää omia toiveita.

– Koulut ja päiväkodit toimivat valtaosin päivärytmissä. Vuorotyöntekijät pyörittävät monimutkaista palapeliä saadakseen arjen sujumaan, Karhula lisää.

Työaikalakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Siinä haluttaisiin muun muassa rajoittaa peräkkäisten yövuorojen määrää seitsemästä viiteen.

Nykyinen työaikalaki on vuodelta 1996.

Miten sinun mielestäsi työvuorolistat tulisi tehdä? Minkälaisia haittoja epäsäännöllinen työaika sinulle aiheuttaa? Pääsetkö sinä vaikuttamaan työvuorojesi suunnitteluun? Rekisteröidy ja osallistu alla olevasta linkistä keskusteluun.

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa magneettikuvauslaitteen äärelle on kokoontunut ryhmä lääkäreitä, fyysikko ja röntgenhoitajia. He ovat aloittamassa hoitoa potilaalle, jonka reisiluusta poistetaan hyvänlaatuinen kasvain ultraäänihoidon avulla.

Ylilääkäri, professori ja radiologian vastuualuejohtaja Roberto Blanco Sequeiros selittää potilaalle, mitä hoidossa tapahtuu. HIFU-nimisessä hoidossa kohdennetaan ultraäänienergiaa kasvaimeen, joka lämpenee ja tuhoutuu energian voimasta.

– Potilaalle ei tule hoidosta haavaa ja hänelle ei yleensä tule kovia kipuja hoidon jälkeen, kertoo Blanco Sequeiros.

Tyksin tutkimusryhmä on mukana EU-hankkeessa, joka tutkii HIFU-hoitoa. Se on saanut lähes puoli miljoonaa euroa koko neljän miljoonan euron rahoituksesta Turkuun. Tutkimus kestää neljä vuotta.

– Tällä rahoituksella tutkimme pahanlaatuisten luukasvainten hoitoa ja sitä, kuinka HIFU-hoito tehoaa luukasvaimiin verrattuna sädehoitoon, kertoo Blanco Sequeiros.

Voiko ultraääni korvata sädehoidon?

Tyksissä aloitettiin ultraäänihoidot keväällä 2016. Hoidosta on saatu hyviä kokemuksia erityisesti kohdun hyvänlaatuisten kasvainten hoidossa. Gynekologisiin hoitoihin potilaita on saapunut hoidettavaksi Turkuun eri puolilta Suomea.

Riski on, että ultraäänienergia kohdentuu väärään paikkaan tai johonkin, minne sitä ei haluttaisi kohdentaa. Roberto Blanco Sequeiros

Hoitoa käytetään myös muihin hyvänlaatuisiin kasvaimiin, eturauhassyöpään ja eturauhassyövän aiheuttamiin paikallisiin komplikaatioihin.

Ylilääkäri Roberto Blanco Sequeiros korostaa, että HIFU on tällä hetkellä osa hoitokokonaisuutta. Tutkimuksessa selvitetään, voiko ultraääni korvata sädehoidon.

– Pystymme parantamaan hyvänlaatuisia luukasvaimia. Pahanlaatuisten kasvainten suhteen HIFU on tällä hetkellä täydentävä hoitomuoto sädehoidon ja leikkaushoidon lisäksi, kertoo Blanco Sequeiros.

Ylilääkärillä on mielessään jo uusikin tutkimushanke – aivot. Niiden tutkimiseen tarvitaan tosin 2,5 miljoonaa euroa maksava laite, jonka tutkimusryhmä toivoo saavansa käyttöön lähitulevaisuudessa.

– Aivokasvaimia hoidetaan muun muassa säde- ja leikkaushoidolla. Jotkut aivokasvaimet voisivat soveltua HIFU-käsittelyyn, mutta HIFUa käytetään aivojen alueella liikehäiriöiden hoidossa, kertoo Blanco Sequeiros.

Sata potilasta eikä yhtään palovammaa

Ultraäänihoitoa annetaan potilaalle magneettikuvauslaitteeseen liitettävän hoitolaitteen avulla. Potilas asetetaan vuoteen keskellä olevan aukon päälle, josta ultraääni ohjataan hoidettavaan kehonosaan. Hoidon jälkeen ei tule yleensä kovia kipuja. Tyypillisin hoitoon liittyvä komplikaatio on palovamma.

Ylilääkäri Roberto Blanco Sequeiros kertoo, että niiltä on kuitenkin Tyksissä vältytty. HIFU-menetelmällä on hoidettu noin 100 potilasta.

– Riski on, että ultraäänienergia kohdentuu väärään paikkaan tai johonkin, minne sitä ei haluttaisi kohdentaa. Riski on kuitenkin erittäin pieni, sillä hoito tapahtuu tarkassa kuvantamisohjauksessa, kertoo Blanco Sequeiros.

Hoitoa ohjataan valvontahuoneessa tavallisen magneettikuvauksen tapaan. Potilaasta otetaan magneettikuvat, joita tutkimusryhmä tarkastelee tietokoneiden näytöiltä. Niiden avulla ultraäänen kohdistamista suunnitellaan.

– Hoidon aikana kudosten lämpötilaa seurataan magneettikuvauksen avulla, jolloin voimme havaita esimerkiksi ihon liiallisen lämpenemisen ja keskeyttää hoidon ennen kuin palovammaa ehtii syntyä, kertoo fyysikko Teija Sainio.

Huippututkijaryhmä kiinnostaa maailmalla

Suomen ainoa laite on ollut kovassa käytössä viime vuosien aikana. Tyks edustaa ylilääkäri Roberto Blanco Sequeirosin mukaan HIFU-tutkimuksessa Euroopan parhaimmistoa. Pohjoismaista eniten HIFU-hoitoja annetaan Tyksissä. Tyksiin saapuu toistuvasti kansainvälisiä vieraita tutustumaan hoitoon.

Erikoistuva lääkäri Heikki Pärssinen tekee hyytelömäisestä geelistä alustaa ultraäänilaitteen päälle fyysikko Teija Sainion kanssa. Geelin avulla potilaan raaja pysyy hyvin oikeassa asennossa, liikkumatta. Sekä Sainio että Pärssinen tekevät HIFU-hoidoista parhaillaan väitöstutkimusta.

– Potilas voi hakeutua hoitoon oman lääkärinsä kautta. Saamme yhteydenottoja eri puolilta Suomea. Kaikki kasvaimet eivät kuitenkaan sovellu tähän hoitomuotoon, kertoo Sainio.

Ylilääkäri Blanco Sequeiros korostaa, että hoidettavat potilaat valitaan huolellisesti. Heille on saatettu suunnitella sädehoitoa, mutta heidän on todettu soveltuvan myös HIFU-hoitoon.

– Haluamme panostaa HIFU-menetelmään. Sen avulla voimme antaa potilaille enemmän mahdollisuuksia valita erilaisia hoitoja Varsinais-Suomessa ja koko Suomen alueella, kertoo Blanco Sequeiros.

Suomalaisten radionkuuntelu on pysynyt ennallaan, selviää Finnpanelin tekemästä kansallisesta radiotutkimuksesta.

Viime vuonna radiota kuunteli päivittäin 71 prosenttia ja viikoittain 92 prosenttia suomalaisista. Päivittäin radiota kuunneltiin keskimäärin kaksi tuntia ja 48 minuuttia. Luvut ovat pysyneet liki samoina viime vuodet.

Tutkimuksen mukaan radion kuunnelluin hetki oli arkiaamuisin kello kahdeksalta, jolloin radio tavoitti keskimäärin 1,2 miljoonaa kuulijaa.

Eniten kuunteluminuutteja keräsi edelleen Ylen Radio Suomi, joka sai liki kolmanneksen kaikesta radionkuuntelusta. Toiseksi kuunnelluin oli Radio Nova ja kolmantena oli Yle Radio 1.

Radiota kuunnellaan yhä eniten perinteisestä radiovastaanottimesta. Kännykällä radiota kuunteli alle 45-vuotiaista joka kolmas ja yli 45-vuotiaista joka kymmenes vastaaja.

Kansallisessa radiotutkimuksessa seurataan päiväkirjamenetelmällä lähes 21 000 suomalaisen radionkuuntelua.

Finnpanelin tutkimuksen mukaan vuonna 2017 radiota kuunneltiin keskimäärin muutama minuutti enemmän kuin viime vuonna, 2 tuntia ja 56 minuuttia.

Valtiovarainministeriöstä (VM) saatiin aamulla tyly arvio siitä, mitä seuraavan hallituksen pitäisi maan taloudelle tehdä.

Ministeriön raportin mukaan kestävyysvajetta pitäisi ensihätään nujertaa kahden miljardin sopeutuksilla jo ensi hallituskaudella. Virkamiesraportti ei ota kantaa siihen mitä tarkalleen ottaen pitäisi tehdä, jotta tavoite täyttyisi, joten kysyimme asiaa yhdeksältä eduskuntapuolueelta.

Pyysimme puolueiden edustajia kertomaan, yhtyvätkö he arvioon kahden miljardin sopeutustarpeesta.

Lisäksi kysyimme, mitä mahdolliset menoleikkaukset ensisijassa olisivat ja mitä veroja ennen muuta tulisi kiristää.

Tässä tiivistelmät puolueiden vastauksista.

SDP:n puheenjohtajan sijainen Sanna Marin

Sanna Marin ei ota kantaa kahden miljardin sopeutustarpeeseen.

Hän puhuu mieluummin työllisyyttä pitkällä aikavälillä parantavista uudistuksista, koska ne ovat hänen mukaansa myös VM:n virkamiesraportin "iso kuva". Tarvitaan perhevapaauudistus, oppivelvollisuuden laajentaminen, varhaiskasvatusuudistus, työllisyyttä tukeva sosiaaliturvauudistus, aktiivisempaa työllisyyspolitiikkaa ja työllisyyttä vahvistava verouudistus.

SDP:n mielestä yritystukia voidaan leikata. Pienituloisiin ei sen sijaan pidä kohdistaa uusia leikkauksia.

Veropohjaa on SDP:n mukaan tiivistettävä, mikä tarkoittaisi esimerkiksi lähdeveroa institutionaalisille sijoittajille. Valtion tuloja on lisättävä lisäksi verosuunnitteluun ja harmaaseen talouteen puuttumalla.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo

Kokoomuksen Petteri Orpo sanoo yhtyvänsä valtiovarainministeriön raporttiin "kokonaisuutena".

Kasvuvuosien jälkeen on edessä uusi velkaantuminen, ellei tiukka talouspolitiikka jatku. Myös Orpo painottaa rakenteellisia uudistuksia, joilla nostetaan työllisyyttä. Hänen mukaansa leikkaukset ja veronkorotukset voidaan välttää, jos "rohkeilla uudistuksilla" saavutetaan korkeampi, 75 prosentin työllisyysaste.

Jos leikkauksiin on mentävä, Orpo lähtisi etsimään niitä ennen muuta yritystuista. Hän korostaa, että mitään jakovaraa ei valtiontaloudessa ole, ei vaikka työllisyys olisi korkeampi. Varoja voidaan kohdentaa uudelleen esimerkiksi koulutukseen, mutta tarvittavat varat on otettava muista menoista.

Kokoomus jatkaisi työn verotuksen maltillista keventämistä ja siirtäisi verotuksen painopistettä ympäristöveroihin ja haittaveroihin.

Keskustan varapuheenjohtaja Antti Kaikkonen

Keskustan Antti Kaikkonen ei suoraan yhdy valtiovarainministeriön näkemykseen kahden miljardin sopeutustarpeesta.

Hän katsoo valtiovarainministeriön arvioivan työllisyyden kehittymistä liian pessimistisesti. Tulevan hallituksen on jatkettava nykyistä hyvää työllisyyspolitiikkaa, jolloin sillä on Kaikkosen mukaan mahdollisuus myös panostaa jonkun verran lisää perusturvaan ja esimerkiksi koulutukseen. Valtiontalouden tiukan yleislinjan on kuitenkin jatkuttava.

Kaikkosen mukaan mitään leikkauslistoja ei tarvita, jos työllisyysaste nousee 75:een tulevalla vaalikaudella.

Jos verotukseen tehdään muutoksia, sen painopistettä on siirrettävä työn ja pk-yritysten verotuksesta haittaveroihin

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto

Vihreiden Pekka Haavisto ei halua ottaa selvää kantaa näkemykseen kahden miljardin sopeutustarpeesta, vaan korostaa rakenteellisia uudistuksia.

Hyvässä taloussuhdanteessa on tärkeää varautua huonompiin aikoihin, mutta leikkauslistoille ei ole nykytilanteessa tarvetta. Työllisyysasteen nostaminen, sote-säästöjen toteutumisen varmistaminen ja "turhien verotukien" karsiminen ovat raportin oleellisinta antia ja Haaviston mukaan myös vihreille tärkeitä.

Vihreät ovat valmiit leikkaamaan "ympäristölle haitallisia ja valtiontaloudelle kalliita" yritystukia.

Vihreät ei kiristäisi tuloveroja ja pitäisi veroasteen nykyisellään. Ympäristölle haitallisia kulutusveroja voidaan kiristää.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson

Li Andersson sanoo, että julkisen talouden mahdollinen sopeutustarve riippuu siitä, miten talous ja työllisyys kehittyvät.

Jos noususuhdanne jatkuu ja työllisyys paranee, on perusteita kireämmälle finanssipolitiikalle. Julkista taloutta pitäisi vahvistaa verotuksella.

Leikkauspolitiikkaa ei kuitenkaan pidä jatkaa, Andersson sanoo. Hänen mukaansa suomalainen tasa-arvo ja koulutusjärjestelmä eivät kestä uusia leikkauksia. Jos jostain on leikattava, niin ympäristölle haitallisista yritystuista.

Vasemmistoliitto kiristäisi omistamisen verotusta, esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkojen veroa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho

Jussi Halla-aho jakaa valtiovarainministeriön näkemyksen julkisen talouden suurista haasteita.

Hän toteaa kuitenkin kahden miljardin sopeutustarpeesta, että "tarkoista euromääristä voidaan keskustella". Avain ongelmien ratkaisuun on yritysten toimintaedellytysten parantaminen niin, että työllisyys paranee ja tulonsiirtojen tarve vähentyy.

Halla-aho säästäisi ennen kaikkea maahanmuuton kokonaiskustannuksista, jota perussuomalaisten laskelmien mukaan ovat "miljardiluokkaa". Myös tuulivoiman tuet voitaisiin poistaa, Halla-aho toteaa esimerkkinä tehokkaista säästöistä.

Verotusta ei Halla-ahon mukaan pidä kiristää, vaan keskituloisten verotusta on kevennettävä.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah

Sari Essayah katsoo, että valtiovarainministeriön arvio sopeutustarpeesta "pitää varmasti paikkansa".

Hänen mukaansa leikkaukset tai veronkorotukset eivät kuitenkaan ole ensisijainen keino tilanteen korjaamiseksi, vaan työllisyyttä on ennen kaikkea nostettava. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, onnistunut sote-ratkaisu ja lisää joustavuutta työmarkkinoille.

Kristillisdemokraatit katsoisivat kriittisesti kaikkia menoja ja etsisivät tehokkuutta eri hallinnonaloilta. Asumistuen kokonaisuus pitäisi "arvioida uudelleen".

Kristillisdemokraatit eivät nostaisi kokonaisveroastetta, mutta painottaisivat nykyistä enemmän haittaverotusta, kuten sokeri, tupakka- ja alkoholiveroja. Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus tulisi puolittaa ja työnantajajärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeus lopettaa kokonaan.

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson

RKP:n Anna-Maja Henrikssonin mielestä kahden miljardin sopeutustarve on suuruusluokaltaan "jotakuinkin oikea", mutta virkamiesraportti on otettava ennen kaikkea keskustelun avauksena. Työllisyyden nostaminen on kaikista oleellisin asia julkisen talouden kannalta.

Leikkauskeskusteluun RKP:n johtaja ei halua lähteä lainkaan. Sen sijaan on ajattava työllisyyttä edistäviä uudistuksia. On saatava aikaan esimerkiksi perhevapaauudistus ja panostettava työhyvinvointiin.

Työn verotusta ei pidä kiristää, vaan on katsottava välillisiä veroja ja ympäristöveroja.

Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terho

Kahden miljardin sopeutustarve on sinisten Sampo Terhon arvion mukaan "oikeansuuntainen".

Jos suhdanne kääntyy kansainväliseksi taantumaksi ensi hallituskaudella, näkymä voi synkentyä entisestään. Terhon mukaan valtiovarainministeriön raportti on terve muistutus todellisuudesta ja realismista, joka on aivan muuta kuin "sosialistioppositiopuolueiden unelmahöttöpuheet ja miljardilupaukset".

Terho ei halua tässä vaiheessa kertoa, mistä puolue ensi sijassa leikkaisi. Hän uskoo kuitenkin, että seuraava hallitus pystyy päättämään yritystukien karsimisesta.

Jos verotusta on kiristettävä, kiristykset on tehtävä haittaveroihin, ei missään tapauksessa työn verotukseen.

Ankaran hiihtokuurin läpikäynyt näyttelijä Sanna-June Hyde loistaa Helsingin kaupunginteatterin Tahto-näytelmässä hiihtokuningatar Aino-Kaisa Saarisen roolissa.

Näytelmää varten Sanna-June Hyde katsoi ja luki kaiken mahdollisen Aino-Kaisa Saarisen kilpaurasta. Nenätysten päähenkilö ja hänen elämäänsä näyttämöllä kuvaava päätyivät sattumalta.

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa pyörähdellyt Aino-Kaisa Saarinen rohmusi kuvausten tauolla perunalastuja samasta kulhosta, jossa oli myös studioyleisöön saapuneen Sanna-June Hyden käsi.

.

– Suu täynnä sipsiä sanoin, moi meidän taloon tulee näytelmä sinusta. Aino-Kaisa vastasi yhtä lailla sipsit suussa, että joo siitä tulee makee.

Kantateksti hakee muotoaan

Helsingin kaupunginteatterin Tahto-näytelmä perustuu Pekka Holopaisen kirjoittamaan kirjaan Aino-Kaisa Saarisen urasta. Näyttämösovituksen on käsikirjoittanut Aina Bergroth ja ohjannut Sini Pesonen.

Kantateksti vaatii tekijöiltä paljon. Kohtauksien järjestystä täytyy arvioida eri tavalla kuin vakiintuneissa klassikoissa. Repliikkien sanavalinnat elävät vielä ensi-illan kynnyksellä

.

Päärooli esiintyi alun perinkin aidolla nimellään, mutta muiden hahmojen roolinimet olivat keksittyjä. Viime metreillä tekijät päättivät kuitenkin puhua kaikista oikeilla nimillä, joten kilpasisko Siiri Heikkisestä tuli Virpi Kuitunen ja valmentaja Jamppa Vuoresta Jarmo Riski.

– Vielä viime esityksessäkin lipsahti valmentajan vanha nimi, mutta korjasin nopeasti.

Mieshahmon raivo ihastuttaa, naisroolissa täytyy pidätellä

Suurmiesten näköiskuvaelmissa sivuosia esittänyt Sanna-June Hyde ihmettelee, miksi raivo ja viha näyttämöllä sallitaan mieshahmoille, muttei naisrooleille.

Tahto-näytelmän Fantasia-Aikku on voimakas hahmo, jolla on voimakkaita tuntemuksia. Mutta niitä on tarvinnut hillitä.

– Naisen viha näyttämöllä on tabu. Mietimme paljon, kuinka vihainen Aikku voi olla ennen kuin se alkaa etäännyttää yleisöä.

Hattu hanskat tai kengät

Sanna-June Hyde haluaa säilyttää kaikista teoksistaan jonkin muiston. Garderoobista saattaa jäädä pusero tai huivi.

Ensi-illan voi painaa mieleensä myös omilla ostoksilla. Useimmiten mukaan tarttuvat hattu, hanskat tai kengät – mieluiten kierrätetyt.

Tahto-näytelmän muistoksi löytyi karvahattu, joka alleviivaa kaksikulttuurisen näyttelijättären suomalaisuutta.

– Nyt kun osaan hiihtää, voin pitää myös karvalakkia.

Kulttuurikuplan kasvatti löysi vieraaksi jääneen urheilun

Britti-isän ja suomalaisen äidin ainoa lapsi kasvoi omien sanojensa mukaan kulttuurikuplassa. Isä kokkasi kalacurrya, radiosta kuunneltiin BBC:tä eikä urheilua seurattu kotona lainkaan.

Näyttelijäksi Lontoossa opiskellut Hyde piti urheilijoita takakireinä tyyppeinä. Hän arveli myös, että vastavuoroisesti urheilijat pitävät taiteilijoita laiskoina.

– Nyt huomaan, etteivät nämä ennakkokäsitykset pidä yhtään paikkaansa. Niissä on mielettömästi samaa, esimerkiksi täydellinen omistautuminen.

Katso koko ohjelma tästä:

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on nimittämässä maan uudeksi sisäministeriksi David Bernhardtin. Trump ilmoitti nimityssuunitelmistaan Twitterissä maanantaina.

– David on tehnyt mahtavaa työtä saapumisestaan asti, Trump kirjoitti twiitissään.

Bernhardt on työskennellyt tammikuun alusta saakka virkaa tekevänä sisäministerinä. Tuolloin edellinen sisäministeri Ryan Zinke jätti paikkansa.

New York Timesin mukaan sekä öljyteollisuus että republikaanit ovat ottaneet nimityksen iloisina vastaan.

– Se on mahtava veto. Kukaan ei ole niin kokenut kuin hän. Odotan innolla työskentelyä hänen kanssaan, hehkutti utahilaisedustaja Rob Bishop, joka oli Timesin mukaan myös yksi mahdollisista nimistä uudeksi sisäministeriksi.

Bernhardt on urallaan työskennellyt myös öljy-yhtiöiden lobbarina.

– Bernhardt tuntee ministeriön hyvin ja ymmärtää sen roolin energia-asioissa. Työskentelemme mielellämme ministeriön kanssa jatkaaksemme maamme talouden kasvua ja parantaaksemme amerikkalaisten elämää, yksityisten öljy-yhtiöiden yhdistyksen toimitusjohtaja Barry Russell sanoi lausunnossaan.

Vetelee naruista taustalla

Presidentti Trump nimitti 49-vuotiaan Bernhardtin toissa vuonna ministeriön apulaisjohtajaksi. Presidentti George W. Bushin kaudella Bernhardt kuului sisäministeriön huippuvirkamiehiin. Hän on ollut Yhdysvaltain suurimpien öljy- ja kaasuyhtiöiden palveluksessa.

Trump on hoputtanut sisäministeriötä vähentämään öljyalan sääntelyä ja avaamaan uusia maa- ja vesialueita öljynporaukselle. Kun Trump määräsi entisen sisäministerin Ryan Zinken avaamaan lähes koko Yhdysvaltain rannikon avomerellä tapahtuvalle öljynporaukselle, Bernhardt teki kovan työn suunnitelman kehittelijänä.

Siinä missä Zinke antoi kasvot suojelutoimien purkamispyrkimyksille, Bernhardtin kerrotaan vedelleen naruista taustalla. New York Timesin haastattelema ympäristölainsäädännön asiantuntija Mark Squillance Coloradon yliopistosta sanoo, että jos senaatti vahvistaa Bernhardtin nimityksen, hänellä on suuri valta muokata säädöksiä, jotka vaikuttavat hänen entisiin asiakkaisiinsa,

– Hänen siteensä teollisuuteen huolettavat minua, Squillance sanoi lehdelle.

Bernhardtin entiset sitoumukset nousivat esiin jo siinä vaiheessa, kun hän oli kuultavana senaatissa sisäministeriön apulaisjohtajan pestiä varten. Tuolloin Bernhardt sanoi, että hän pyrkii uutterasti välttämään intressiristiriitoja. Hänet äänestettiin niukasti tehtävään, ja valtaosa demokraateista vastusti nimitystä.

Ylivieskalainen yrittäjä on tuomittu yhden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeuteen muun muassa työntekijöidensä pahoinpitelystä.

Yrittäjä oli pahoinpidellyt toistuvasti viittä työntekijäänsä työpaikalla kun yritys oli saanut työstään kielteistä palautetta. Yrittäjä oli myös pahoinpidellyt avovaimoaan ja uhannut sanallisesti hänen henkeään.

Lisäksi hänet tuomittiin yhdestä ravintolassa tapahtuneesta pahoinpitelystä.

Kahdessa tapauksessa syyttäjä piti pahoinpitelyjä törkeinä, mutta oikeus ei yhtynyt näkemykseen törkeästä tekomuodosta. Oikeus totesi tapausten olleet lähellä törkeän pahoinpitelyn rajaa.

Juttukokonaisuudessa oli seitsemän asianomistajaa, tuomioon johtaneet teot tapahtuivat vuosina 2015-2018.

Vaikka alle kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan tuomita ehdolliseksi, käräjäoikeus päätyi passittamaan miehen vankilaan tekojen poikkeuksellisuuden, vakavuuden ja tekijän häikäilemättömyyden vuoksi.

Yrittäjä kiisti pahoinpitelysyytteet. Hän piti niitä tekaistuina ja työntekijöiden huumeiden käyttöön liittyvänä. Työntekijät olivat myöntäneet käyttäneensä huumeita vapaa-ajallaan tekojen aikana.

Tapaus käsiteltiin Oulun käräjäoikeuden Ylivieskan toimipisteessä.

Näyttelijä Tatu Mönttinen järkyttyi mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolemasta. Tatu Mönttinen esittää parhaillaan Nykäsen elämästä kertovaa esitystä Matti Nykänen – hyppy sumuun.

Monologi kertoo Nykäsen mäkihyppyuran jälkeisistä ajoista. Ensi-ilta oli viime marraskuussa, jonka jälkeen Helsingissä oli kuusi esitystä.

Suomen kiertue alkoi viime viikonloppuna Oulusta.

– Kyllä tässä on jonkinlaisessa shokissa ja tärinässä oltu. Tämä tuli aika yllättäen mutta toisaalta ei yllättäen, näyttelijä Tatu Mönttinen kertoo.

Näytelmän muuttamisesta kertoi ensin tänään Tamperelainen.

Tatu Mönttinen kertoo Ylelle, että Matti Nykänen oli tietoinen monologista. Näyttelijä oli lähettänyt hänelle kutsun ja toivoi, että Matti Nykänen saapuisi katsomoon.

– Hän ei valitettavasti nyt sitten ehtinyt, Mönttinen sanoo.

Noin 30 esitystä

Tatu Mönttinen kertoo miettineensä, voiko näytelmää enää esittää. Kiertueella on vielä noin 30 esitystä eri puolilla Suomea.

Seuraava esitys on jo huomenna tiistaina. Lisäksi esitys on menossa Tukholmaan, Portugaliin ja Espanjan Fuengirolaan.

– Hetken pähkäilin, voiko sitä esittää. Sitten tulin siihen tulokseen, että esitys on kunnianosoitus Matti Nykäselle ja se on käsitellyt kunnioittavasti Matti Nykäsen elämän värikkäitä vaiheita.

Näyttelijä joutuu tekemään muutoksia näytelmään. Hän aikoo muuttaa esimerkiksi kohtaa, missä hän itse puhuu näyttelijänä yleisölle ja paria visa-aiheista kysymystä. Lisäksi kuolema pitää sisällyttää näytelmään.

– Näytelmässä puhuttiin jo ennenkin kuolemasta, mutta siihen pitää lisätä, että Matti on poistunut keskuudestamme. Olisi tyhmää esittää näytelmää ilman, että se olisi ajankohtainen.

"Hän joutui maailman tietoisuuteen yhdessä yössä"

Näytelmä rakentuu suurimmaksi osaksi Matti Nykäsen puheista.

– Lähes kaikki, mitä sanotaan on Matti Nykäsen tai hänen läheistensä elämää. Siinä puhutaan Matin uran jälkeisestä elämästä ja miltä mediaryöpytys on tuntunut, Mönttinen kertoo.

Nykäsestä kertovaa näytelmä ehdotti alun perin Tatu Mönttisen ystävä. Mäkihyppääjän elämä avautui Mönttiselle eri tavalla näytelmän kautta. Hänen mukaansa näytelmä kuvaa sellaista Nykästä, jota ei välttämättä mediasta tunneta.

– Rupesin kiinnittämään huomiota Matin vilpittömyyteen, aitouteen ja herkkyyteen. Ajattelin, että tämä voisi olla mielenkiintoinen näkökulma. Minua koskettivat hänen aitoutensa, ujoutensa ja herkkyytensä. Hän joutui maailman tietoisuuteen yhdessä yössä.

Lue lisää:

Nämä Matti Nykäsen lentävät lauseet tullaan muistamaan: "Elämä on ihmisen parasta aikaa"

Näin Matti Nykästä on kunnioitettu ympäri Suomea ja maailmaa – Yle Urheilu keräsi muistoja hetki hetkeltä

Nykänen oli showmies, joka otti yleisönsä mäkimontussa ja laulukeikalla

Täältä löydät Matti Nykäsen uroteot Oslosta Calgaryyn – palaa mäkilegendan unohtumattoman uran vaiheisiin Ylen arkistojen aarteiden avulla

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on huolissaan ilmiöistä, missä työtä tehdään työsuhteen kaltaisessa asemassa ilman työsopimusta.

Esimerkkinä tällaisesta on muun muassa monet alustatalouden työt, kuten ruokalähettipalvelut, mutta ongelma on tuttu myös muualla.

Yle kertoi tänään rekkakuski Pasista, jolle ei kertynyt työsuhteesta eläkettä, koska työnantaja oli pitänyt häntä yrittäjänä. Pasi itse luuli olleensa työsuhteessa kuljetusyritykseen.

– Isoin ongelma tässä on tietysti se, että nämä työntekijät jäävät vaille kaikkea työsuhteen mukanaan tuomaa turvaa. Ei ole turvattua toimeentuloa, ei työterveyshuoltoa eikä myöskään ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, kuvailee lakimies Paula Ilveskivi SAK:sta.

Järjestö vaatii työsopimuksen käsitteen täsmentämistä niin, ettei työsopimusten naamiointi erilaisiksi toimeksiantosopimuksiksi olisi mahdollista.

Aiheesta keskustellaan illan A-studiossa kello 21 alkaen.

“Ilmiö on lähtenyt käsistä”

Ongelmallisia toimialoja Ilveskiven mukaan ovat esimerkiksi monet alustapalvelut, kuten ruokalähettipalvelut, taksipalvelut ja siivousyritykset.

Mukana on myös perinteisempiä aloja, kuten lehdenjakajia sekä kielenkääntäjiä.

– Kyllä tämä on lähtenyt aikalailla käsistä tämä juttu, Ilveskivi päivittelee.

Tilastokeskus: “Aika marginaalinen ilmiö”

Epätyypillisen työn tekeminen on lisääntynyt viime vuosikymmenillä, mutta näennäisyrittäjyydestä ilmiönä on vaikeaa saada tietoa.

– Käsitykseni on, että tällainen palkkatyön siirtäminen yrittäjätyöksi on aika marginaalinen ilmiö Suomessa. Se on muualla yleisempää, kertoo Anna Pärnänen Tilastokeskuksesta.

Tilastollisesti ryhmä luokitellaan itsensätyöllistäjiksi, joiden määrä on kasvanut hitaasti ainakin parin vuosikymmenen ajan.

Vuoden 2017 lopulla heitä oli vajaat 180 000, selviää Tilastokeskuksen tutkimuksesta.

Suurin osa itsensätyöllistäjistä on yrittäjiä omasta halustaan. Noin joka neljäs on päätynyt työllistämään itsensä yrittäjänä olosuhteiden pakosta.

– Yrittäjyys voi silti olla henkilön kannalta ihan hyväkin ratkaisu, Pärnänen muistuttaa.

– Näennäisyrittäjyyttä on vaikeaa mitata, koska siinä on monia elementtejä. Olennaista on se millainen on itsensätyöllistäjän neuvotteluasema, kun toimeksiannon hinnasta ja ehdoista sovitaan.

Vähintään neljänneksen tuloistaan tienasi eri alustoilta viime vuonna 0,3 prosenttia suomalaisista.

Itsensätyöllistäjien ensimmäinen lakko uhkaa

Tässä kuussa saatetaan nähdä myös ensimmäinen itsensätyöllistäjien lakko.

Perjantaina Suomen Journalistiliitto ja Akavan Erityisalat ilmoittivat käännösyrityksille ja valtakunnansovittelijalle pääasiassa itsensätyöllistäjinä työskentelevien av-kääntäjien lakkouhasta.

– Kyse on myös laajemmin toimeksiantajistaan riippuvaisten itsensätyöllistäjien eli niin sanottujen näennäisyrittäjien oikeudesta työehtosopimustoimintaan, sanoo edunvalvontayksikön päällikkö Helena Lamponen Akavan Erityisaloista.

A-studiossa tänään: Siirtyykö yrittäjäriski työntekijöille? Studiossa SAK:n lakimies Paula Ilveskivi sekä työmarkkinajohtaja Janne Makkula Suomen Yrittäjistä. Juontajana Sakari Sirkkanen. Katso suorana kello 21.03 alkaen. #yleastudio

LUE LISÄÄ

10-tuntisia päiviä 2500 euron bruttopalkalla – rekkakuski ajaa usein ilman lisiä ja ylityökorvauksia

Tuore vakuutusmuutos tekee itsensä työllistäjästä väliinputoajan: "Freelancer ei ole oikea yrittäjä"

Kouvolassa sijaitsevan Pohjois-Kymen sairaalan päivystykseen palkataan lisää hoitajia.

Vuoden alussa Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen tilanne oli jo pitkään ollut ylikuormittunut ja hoitajia oli liian vähän. Asiasta kanneltiin aluehallintovirastoon.

Kantelun mukaan henkilökuntaa on päivystyksessä ollut aivan liian vähän, ylitöitä tehdään paljon ja henkilöstö on uupumuksen partaalla.

Potilasturvallisuuden toteutuminen ja hoitohenkilökunnan jaksaminen huolestutti muun muassa hoitajien luottamusmiestä sekä päivystyksessä käynyttä asiakasta.

Kymenlaakson sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän Kymsoten johtajaylihoitajan Hannele Mattilan mukaan päivystystä vahvistetaan nyt yhteensä seitsemällä hoitajalla.

Jo viime syksynä päivystykseen oli päätetty rekrytoida neljä hoitajaa lisää. Vuoden alussa päivystykseen on saatukin kolme uutta hoitajaa.

Lisäksi viime perjantaina päättyneessä haussa rekrytoidaan vielä yksi uusi hoitaja sekä kolme hoitajaa varahenkilöstöön.

– Hakijoita oli viime viikon keskiviikkona jo kymmenen. Kyllä me heistä täydennystä saamme, Mattila sanoo.

Työnantaja reagoi

Kantelun aluehallintovirastoon tehnyt Tehyn luottamusmies ja päivystyksen hoitaja Paula Werning on tyytyväinen, että työnantaja reagoi hoitajien viestiin.

Hän mainitsee perustetun työryhmän, jossa työnantaja ja työntekijät pohtivat yhdessä pidemmän tähtäimen ratkaisuja toiminnan kehittämiseksi. Lisäksi olemassaolevasta varahenkilöstöstä kaksi hoitajaa on varattu pelkästään päivystyksen käyttöön, ja uusia paikkojakin on ollut avoinna.

– Eihän muutos hetkessä tapahdu. Jokainen tajuaa sen. Hyvä, että työnantaja reagoi, vaikka toimenpiteet eivät vielä tällä hetkellä ole riittäviä.

Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksessä työskentelee 49 hoitajaa.

– Saimme juuri uuden työvuorolistan, joka alkaa viikon päästä. Kyllähän siellä edelleen puutosvuoroja on, joissa työntekijän kohdalla lukee vain sijainen, Werning sanoo.

Werningin toive on, että aamu- ja iltavuoroihin saataisiin kumpaankin kaksi hoitajaa lisää ja yövuoroihin yksi.

– Valitettavasti kuormittavuus näkyy siinä, että potilaan saapumisesta päivystykseen voi mennä tunti tai puolitoista ennen kuin hoitaja ehtii ottaa hänet vastaan. Lisäksi menee liian pitkään, ennen kuin hoitaja ehtii toteuttaa lääkärien potilaille antamia hoito- ja lääkemääräyksiä, Werning kertoi tammikuun alussa.

Esimerkiksi kouvolalaisnainen jonotti pitkäaikaissairaan läheisensä kanssa päivystyksessä seitsemän tuntia joulukuun alussa, minkä jälkeen hän laati kantelun.

Plus miinus nolla?

Werning kuitenkin kritisoi jo tehtyjen rekrytointien luomaa mielikuvaa siitä, että tilanne olisi olennaisesti parantunut. Hänen kantansa on, että rekrytoinnit eivät ole olennaisesti lisänneet käsipareja.

– Yksi rekrytoiduista ei ottanut paikkaa vastaan lainkaan, kaksi heistä olivat jo meillä töissä, ja vaikka yhden uuden hoitajan saimme, eräs toinen lähti samoihin aikoihin pois. Se oli plus miinus nolla, Werning kertaa.

Mattilan mukaan vakinaista henkilöstöä on kuitenkin onnistuttu vahvistamaan.

– Pitää paikkaansa, että kaksi rekrytoiduista olivat päivystyksessä jo sijaisina. Niihin sijaisuuksiin on kuitenkin saatu jo uudet sijaiset.

Mattilan mukaan päivystyksessä tarvittava henkilöstön määrä on tammikuussa tarkistettu. Työnantajan vakaa tarkoitus on ollut rekrytoida lisää työntekijöitä.

– Olemme lisäämässä kaikkiaan seitsemän hoitajaa. Paikkoja pantiin hakuun kiireen vilkkaa, kun tilanne tuli ilmi, Mattila sanoo.

Selvityspyyntö

Aluehallintovirasto on pyytänyt Kymsotelta selvitystä päivystyksen kuormittuneisuudesta tehtyjen kantelujen vuoksi. Niihin Kymsoten on vastattava 8. helmikuuta mennessä.

Aluehallintovirasto on seurannut Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen toimintaa jo jonkin aikaa. Avi otti päivystyksen seurantaan noin vuosi sitten, jolloin päivystys vuoden 2018 alusta siirtyi Kouvolan kaupungilta Kymenlaakson sairaanhoitopiiri Carean vastuulle.

Tämän vuoden alusta Kymenlaakson kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut koottiin uuden sote-kuntayhtymän Kymsoten alaisuuteen.

– Arvioimme saamamme vastauksen perusteella, onko meidän tarpeen käydä Pohjois-Kymen sairaalassa. Se vie oman aikansa, mutta uskoisin, että kevään aikana tulisi päätös asiaan liittyen, Etelä-Suomen aluehallintoviraston terveydenhuoltoyksikön päällikkö Anne Hiiri kertoi Ylelle tammikuun alussa.

Kuka tahansa osaa suuttua. Se on helppoa. Mutta osata olla oikealla tavalla sopivasti vihainen oikeasta asiasta oikealle henkilölle, siinä on taito, sanoi filosofi Aristoteles.

Jos aggressiota ei osaa kanavoida rakentavasti, se saattaa olla todella vahingollista, kuvaavat psykoterapeutit Terhi Ketola-Huttunen ja Heli Pruuki.

He ovat kirjoittaneet kirjan Vihainen nainen, joka käsittelee erityisesti naisten aggressiota. Naisille on edelleen usein vaikeaa hyväksyä vihaisia tunteitaan saati purkaa niitä oikein.

Vinkkejä oman aggressiotyypin tunnistamiseen löytyy artikkelin lopusta.

Aggressio voi olla tuhoavaa väkivaltaa tai positiivista elämänvoimaa

Aggressio on yksi ihmisen perustunteista, kuten ilo, suru, seksuaalisuus ja pelko. Tunteena aggressio ei ole itsessään hyvää eikä pahaa, vaan se riippuu siitä, kuinka sen kanavoi ulos päin.

Ihminen tarvitsee aggressiota myös energiakseen. Sitä tarvitaan jo siihen, että jaksaa nousta aamulla sängystä ylös ja laittaa asioita tapahtumaan silloinkin, kun on väsynyt tai ei jaksa.

Usein negatiivisen aggressiokäyttäytymisen taustalta löytyy vaillejäämisen kokemusta, surua, pelkoa ja kipua.

– Jos suruun ei ole kosketusta, käy usein niin, että elämän varrella se käsittelemätön suru saattaa laueta hirveinä aggressio- tai suuttumuskohtauksina. Aggressio tulee siinä suojaamaan sitä kipeää herkkää ydintä, Ketola-Huttunen sanoo.

Kasvatus tekee edelleen pojista kovia ja tytöistä hoivaajia

Aggression kanavoimiseen vaikuttavat kasvatus ja kulttuuri. Lapsena opitut tunnetaidot näkyvät aikuisuuteen asti.

Usein sukupuoli määrittelee edelleen sitä, mitä tunteita ja miten lapsi saa näyttää. Pojat eivät saa olla herkkiä, surullisia tai itkuisia. He joutuvat sen takia hyvin usein kanavoimaan oman surunsa aggressiiviseen käytökseen, pahimmillaan väkivaltaan.

Ketola-Huttusen ja Pruukin mukaan tytöiltä kiukku, suuttumus ja aggressio puolestaan kielletään usein jo ihan pienenä. Tytöistä kasvatetaan hillittyjä hoivaavia pikkuäitejä. Se saattaa johtaa siihen, että nainen ei aikuisenakaan uskalla sanoa ei.

– Suomessa on on hyvin paljon masentuneita ja erityisesti masentuneita naisia. Masennus on usein kiellettyjä aggression tunteita ja myös sitä surua ja kipua mitä ei ole pystyny käsittelemään aktiivisesti, Pruuki kertoo.

Epäsuora ja passiivinen aggressio ilmenevät juoruamisena ja mykkäkouluna

Aggressiota on monta eri tyyppiä. Epäsuora aggressio ilmenee ulospäin, mutta sen osoite on väärä. Se voi näkyä esimerkiksi niin, että puhutaan pahaa selän takana siitä tyypistä joka ei ole juuri nyt paikalla.

Passiivinen aggressio voi näkyä muun muassa tietoisena ulkopuolelle jättämisenä tai tervehtimättä jättämisenä. Se voi olla myös katsekontaktin välttämistä.

Yksi tutuimmista passiivisen aggression muodoista on mykkäkoulu. Se voi olla myös vaikka ovien paiskomista tai tietyn perheenjäsenen pyykkien ryttäämistä. Eli tunnetta ei ilmasta suoraan, mutta ilmaistaan kuitenkin.

Itseen kääntyvä aggressio on pahimmillaan itsemurhayrityksiä ja viiltelyä

Itseen käännetty aggressio kohdistuu ihmiseen itseensä. Silloin kyse on tunteesta, jota ihminen ei ole osannut tai uskaltanut ilmaista oikeaan kohteeseen.

Tunne kääntyy itseä kohti.

– Samoin voi toimia suru ja pettymys. Kun sen pitäisi tulla pihalle, niin se pakkautuukin sisälle itseen, Ketola-Huttunen kuvaa.

Tällöin ihminen esimerkiksi puhuu itselleen piinaavan rumasti ja arvostelevasti. Pahimmillaan itseen käännetty aggressio voi johtaa itsemurhayrityksiin ja viiltelyyn.

Tuhoava aggressio on fyysistä tai henkistä väkivaltaa

Jos omasta aggressiosta ei ole tietoinen, se voi purkautua tuhoavana aggressiona. Suorana ilmenevä tuhoava aggressio on esimerkiksi fyysistä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan.

Yleisimmin tuhoava aggressio ilmenee kuitenkin emotionaalisena tai henkisenä väkivaltana, joka voi olla esimerkiksi haukkumista, vähättelyä, ivaamista tai rumaa puhetapaa.

Jos on huolissaan siitä, että käyttää muihin ihmisiin emotionaalista tai fyysistä väkivaltaa, kannattaa hakea apua.

Myönteinen aggressio on kykyä sanoa kyllä, mennä kohti unelmia ja kykyä iloita

Mutta se negatiivisista aggression muodoista. Myönteinen aggressio on kykyä ilmaista omaa halua ja se auttaa rakentamaan yhteyttä toisiin ihmisiin, olemaan selkeä ja rehellinen.

Myönteinen aggressio tukee myös tervettä seksuaalisuutta ja kykyä sanoa asioille selkeästi kyllä ja ei.

– Terve seksuaalisuus onnistuu vain hyvien rajojen avulla – uskallanko sanoa ei ja kyllä niille asioille, joita haluan tai en halua, Ketola-Huttunen korostaa.

Terhi Ketola-Huttunen ja Heli Pruuki summaavat, että myönteinen aggressio on usein myös sitä, että uskaltaa elää täydellä potentiaalillla. Silloin pystyy nauttimaan elämästä ja antaa luvan olla täynnä iloa, onnea ja onnistumista silloin kun on sille paikka.

Eli sen muistamista, että tämä elämä ei ole kenraaliharjoitus, vaan se tapahtuu tässä ja nyt.

Vinkkejä, joilla voit tutustua omaan aggressioosi:

• Mieti, mikä aggression ilmaisun tyyleistä on sinulle tutuinta: epäsuora, passiivinen, itseen kääntyvä tai tuhoava?

• Mieti, keneltä lapsuuden perheen jäseneltä olet kenties kopioinut tapaasi käsitellä aggressiota.

• Oletko oppinut vaikeiden tunteiden ilmaisua suoraan ja rakentavasti?

• Pohdi onko myönteinen aggressio sinulle tuttua ja miten voisit pyrkiä lisäämään sitä elämässäsi.

• Pidä aggressiopäiväkirjaa: kirjaa parin viikon ajan ylös kaikki aggressiosi. Näin tulet tietoiseksi siitä, mihin asioihin ja millaisissa tilanteissa harmistut, suutut tai raivostut. Pohdi ja kirjaa, mikä kaikki vaikutti tunnereaktioosi ja mitä kiukullesi teit: miten purit sitä tai minne sen piilotit?

• Mieti, mille asioille haluat sanoa tällä hetkellä elämässäsi kyllä ja mille ei. Mieti myös tilanteita, jossa käytät sanaa ehkä. Onko ehkä-sanan käyttö vastuun välttelyä tai kenties sitä, että et uskalla sanoa ei?

Juttuun haastateltu Terhi Ketola-Huttunen on psykoterapeutti ja teologian maisteri. Heli Pruuki on pariterapeutti, perhepsykoterapeutti ja teologian tohtori.

Lue lisää aiheesta:

Naisen kiukku kipinöi voimaa ja antaa energiaa: "Jos kasvatamme tytöistä liian kilttejä, kasvatamme heistä voimattomia"

Näyttelijä Ismo Kallio on kuollut. Asiasta kertoo Suomen Kansallisteatteri.

Kallio menehtyi pitkällisen sairauden jälkeen viikonloppuna. Hän oli kuollessaan 83-vuotias. Kallio syntyi Turussa.

Ismo Kallio näytteli Kansallisteatterissa useiden vuosikymmenien ajan ja oli tunnettu myös televisiosta ja elokuvista. Ensimmäistä kertaa hän näytteli Kansallisteatterissa vuonna 1955.

Uransa hän kuitenkin aloitti Turun kaupunginteatterissa. Viimeisen kerran hän näytteli Anton Tšehovin Kirsikkapuistossa vuonna 2013.

Ismo Kalliolle myönnettiin Ida Aalberg -mitali vuonna 1983 ja Pro Finlandia -mitali vuonna 1999. Suuri yleisö muistaa hänet etenkin presidentti Mauno Koiviston roolista, josta hän sai lempinimen Vara-Manu.

"Ei sanonut koskaan ei"

Näyttelijäkollega Juha Muje muistaa Ismo Kallion joka paikkaan venyvänä monitaiturina.

– Hän ei sanonut koskaan ei. Jos vain aikataulu antoi myöden, oli hän aina mukana. Ihmettelinkin, miten yksi ihminen voi venyä joka paikkaan niin monitahoisesti.

Muje ylistää Kalliota niin draamanäyttelijänä, viihdyttäjänä kuin opettajanakin. Miehet työskentelivät yhdessä Turun kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa. Kallio myös opetti Mujetta teatterikoulussa.

Vuonna 1968 syntynyt yhteys kantoi Mujeen mukaan viimeiseen asti. Vaikka yhteiset projektit olivat vain satunnaisia, tuli Kallio aina tilaisuuden tullen juttelemaan.

– Hän oli tavattoman kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset tekivät ja hänellä oli aina jotain hyvää sanottavaa. Minulle jäi hänestä hyvin ystävällinen ja toverillinen mielikuva.

Lue lisää:

Elävä arkisto: Nuori Ismo Kallio lyhytelokuvassa Yhteinen koulutie vuodelta 1957

Näyttelijälegendan vinkki: Näin pääset eroon Turun murteesta

Ismo Kallio jää pois Kvartetista

Talven pakkasennätys on mennyt rikki Utsjoen Kevojärvellä, jossa lämpötila käväisi tänään -39,0 asteessa, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Ennätyslukema mitattiin Ilmatieteen laitoksen asemalla hieman ennen iltakymmentä.

Koskela pitää epätodennäköisenä, että Kevojärvellä tehtäisiin uutta pakkasennätystä enää lähipäivien aikana, sillä pakkanen on lähtenyt lauhtumaan ennätyslukeman jälkeen. Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan pilvisyys lisääntyy Pohjois-Lapissa tulevina päivinä, mikä saa lämpötilan kohoamaan.

Tämän talven edellinen pakkasennätys on viikon takaa 27. tammikuulta, jolloin Sodankylän Tähtelässä oli -38,7 astetta.

Koko tilastohistorian hyisin lukema on vuodelta 1999. Tuolloin Kittilän Pokassa oli -51,5 astetta.

Uutinen päivitetty kello 21.49 uudella ennätyslukemalla.

Lue lisää:

Pokan kylä pitää yhä hallussaan Suomen pakkasennätystä -51,5 asteellaan – mutta uusia ennätyksiä ei enää synny

Sodankylässä -38,7 astetta: "Meillä on nyt Euroopan kylmin ilmamassa" – Yle seurasi pakkasennätyksen rikkoutumista

Talven pakkasennätys rikkoutui: Ilmatieteen laitos varoittaa koko maata jääkylmästä – ravit peruttu, talvirieha peruttu, juna kulkee

20 vuotta jo kuljettu pimeää puolta. Tähän matkaan on sisältynyt paljon hyvää ja monta alamäkeäkin, mutta menoa pimeys ei ole haitannut. Jos jäisin tähän, niin sammaloituisin…

Ote on Mervi Räsäsen Facebook-julkaisusta viime joulukuulta. Mervi Räsänen, 39, sokeutui parikymppisenä vuosituhannen alussa. Esa Räsänen, 40, sokeutui 18 vuotta sitten.

He eivät koskaan ole nähneet toisiaan, eivätkä lapsiaan. Esa Räsänen virnuilee, ettei hän ole myöskään nähnyt anoppiaan, mutta se ei ole niinkään haitannut.

Huumori on Räsäsillä kantava voima, "arjen suola ja pippuri", niin kuin Mervi Räsänen sanoo. Huumoria myös tarvitaan, sillä kommelluksia heidän perheessään sattuu vanhempien näkövamman vuoksi melko usein.

Muuten heidän perhearkensa on hyvin samanlaista kuin muissakin lapsiperheissä.

– Kuskataan tyttöjä harrastuksiin ja käydään esimerkiksi luistelemassa, elokuvissa ja uimassa. Kaikenlaista ihan tavallista.

"Rakkaus on sokea"

Keväällä 2005 kaksipäiväisissä pääsykokeissa Espoossa näkövammaiset nuoret aikuiset oli laitettu yöpymään samaan soluasuntoon.

He istuivat iltaa yhdessä, yhdessäolo tuntui hyvältä ja seuraavana päivänä Esa Räsänen jo soittikin kotiin Seinäjoelle lähteneen Mervin perään. Siitä se alkoi.

– Ei voi sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Mervi hihittää.

– Voi sanoa, että rakkaus on sokea, Esa lisää ja molemmat nauravat.

Välitön ilmapiiri myös huokuu tarinoista ja kommelluksista, joista jutellaan Räsästen keittiön pöydän ääressä. Nopeasti käy ilmi, ettei heidän seurassaan tarvitse pelätä, että suusta pääsee sammakoita.

20 vuotta pimeyttä

Mervi ja Esa Räsänen ovat molemmat sairastaneet diabetesta lapsuudestaan saakka ja sairaus on Esan sokeutumisen taustalla.

Mervi Räsäsen kohdalla syy on jäänyt epäselväksi, sillä hänelle piti ennusteen perusteella jäädä liikkumis- ja lukemisnäköä. Jostain syystä kuitenkin silmänpaineet nousivat ja kun sitä hoidettiin kovan päänsäryn vuoksi ensin migreeninä, ehti silmähermo vaurioitua paineen vuoksi ja se vei näön.

20 vuotta pimeässä. Millaista se on ollut?

–Kun näkevänä on oppinut erilaisia taitoja, niin sokeana ne vain täytyy tehdä eri tavoin ja opeteltava uudelleen kaikenlaisia asioita, Mervi Räsänen sanoo.

Hän selvittää, että sokea pystyy tekemään samat asiat kuin näkeväkin, mutta siihen menee paljon enemmän aikaa. Ja se kuormittaa.

– Apuvälineet ja avustaja mahdollistavat sen, ettei sitä kuormitusta tule ja arjesta selviytyminen on sujuvaa.

– Mutta kyllä me kuitenkin aika omatoimisia olemme, saadaan hyvin paljon itse tehtyä ilman apua, Esa Räsänen lisää.

Hän muistuttaa, että on pakkokin selvitä itse, sillä avustaja ei ole käytössä kellon ympäri.

Apuvälineet kehittyneet valtavasti

Räsästen mukaan näkövammaisten apuvälineet ovat kehittyneet 20 vuodessa hurjasti.

Kun Mervi Räsänen sokeutui, hänellä oli aluksi tavallinen puhelin, numerot piti muistaa ulkoa, eikä tekstiviestiä voinut kirjoittaa. Nykyään he voivat käyttää kännyköillään esimerkiksi Whatsappia ja Facebookia.

– On puhuvat älypuhelimet, puhuvat tietokoneet ja on puhuvaa merkkausvälinettä. Lukukamera, joka kiinnitetään silmälaseihin, joka tunnistaa jopa tuttuja ihmisiä tai kuvailee onko edessä aikuinen vai lapsi, nainen vai mies, Esa Räsänen luettelee.

Hän kertoo, että lisäksi tietokoneessa on ruudunlukuohjelma, jonka avulla tietokone käsittelee tekstiä.

– Kaikki muut se lukee, mutta kuvia se ei kerro vielä – sekin on tulossa. Puhelimen puheohjelma jo sitä vähän tekee.

Teknologia kehittyy niin kovaa vauhtia, että mahdottomia haaveita ei välttämättä olekaan.

– Toivoisin, että voisin ajaa autoa. Ehkä se voisi joskus tulevaisuudessa olla mahdollista, Mervi Räsänen heittää.

Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia

Näkövammaisten liitto ry:n kehityspäällikkö Reijo Juntunen sanoo, että teknologiakehitys on alkanut kiihtyä erityisesti viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Hänen mukaansa tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja suunta on ehdottomasti positiivinen.

– Konenäkö ja keinoäly ovat ne, mitkä ottavat suurimpia harppauksia. Monet sellaiset asiat, mihin muutama vuosi takaperin tarvittiin jokaiseen oma apuväline, voidaan jatkossa tehdä yhdellä kännykällä ja yhdellä applikaatiolla. Ja ilmaiseksi.

Juntusen mukaan kännykän käytön ongelma on kuitenkin se, että se sitoo kädet.

– Matkapuhelimet ja älypuhelimet ovat vain välivaihe, puettavat laitteet on se mitä kohti mennään ja sitten aivokäyttöliittymät, eli että ajatuksen voimalla ohjataan laitteita ja kommunikoidaan, Juntunen visioi.

Entä autolla ajaminen?

– Se on täysin mahdollista. Mutta käytännössä autot itse ajaa ja ihminen ei saa koskea, olipa sitten näkevä tai näkövammainen kyseessä. Eli matkustajaksi kyllä ja reittivalinnan voi tehdä, mutta ei välttämättä ohjauspyörän taakse, Reijo Juntunen myöntää.

Hän arvelee, että se voisi olla mahdollista Pohjois-Amerikassa seuraavan kymmenen vuoden sisään.

– Suomessa en usko, että ihan heti, jo keliolosuhteidenkin takia.

Lapsista kasvaa omatoimisia

Jos apuvälineet ja avustaja mahdollistavatkin Räsäsille mahdollisimman toimivan arjen, ovat myös heidän lapsensa saaneet ottaa vastuuta arkisissa askareissa jo pienestä pitäen.

– Jos tavallisessa perheessä äiti laittaa toppahanskat aamuksi valmiiksi, meillä tytöt ovat tehneet sen itse. Koska on suuri vaara, että äiti laittaa väärän parin, Mervi naurahtaa.

Hän tunnustaa, että kantaa asiasta myös huolta.

– Toki se näin äitinä murehduttaakin, että lapsi joutuu vähän liian aikaisin ottamaan vastuuta monesta asiasta. 13-vuotias esimerkiksi pesee itse omat pyykkinsä.

Mervi Räsänen sanoo, että se on toisaalta ihan ymmärrettävääkin, sillä nimenomaan pyykin käsittely on sokealle ongelmallista koneen käyttämisestä alkaen.

Näkövammaisten liiton apuvälineguru Reijo Juntusella on Merville kuitenkin hyviä uutisia. Kunhan älykaiuttimet rantautuvat Suomeen kunnolla.

Älykaiuttimen avulla voisi esimerkiksi ohjelmoida pesukoneen.

– Voi vaan sanoa, että siellä on pyykkiä koneessa, laita kirjopesuohjelma tunniksi päälle – ja sitten se tekee niin. Puhekäyttöliittymät tulevat helpottamaan pyykkäystä, Juntunen sanoo.

Vaatteiden viikkaamiseen ei sen sijaan älylaitteista taida olla apua jatkossakaan.

– Joskus nimittäin käy niin, että on eriväriset ja eripariset sukat niputettu samaan ja iskän kalsarit on tyttären vaatekaapissa, Mervi Räsänen tunnustaa.

Unelmista totta

Räsästen viime vuosi oli rankka, sillä he joutuivat taiteilemaan useamman kuukauden ilman avustajaa.

– Joka päivää piti miettiä, että miten mennään. Olihan se melkoista soveltamista. Onneksi ystävät auttoivat ja käyttivät kaupassa, Esa Räsänen kertoo.

– Ei vältytty kyllä itkupotkurivareilta silloin. Raskasta oli, Mervi Räsänen huokaa.

Pelkästään mollivoittoiseksi viime vuosi ei kuitenkaan jäänyt, sillä he toteuttivat kaksi pitkäaikaista haavetta: kävivät aurinkolomalla ja hankkivat mökin. Ulkomaan matka oli ensimmäinen perheen kesken, ilman avustajaa.

– Meitä tultiin paljon auttamaan ja kysyttiin, että tarvitaanko apua. Reissu onnistui ja lapsille jäi hyviä muistoja.

Mikä sen hienompaa: me istutaan siinä mökin portailla ja kuunnellaan linnunlaulua.  Luonnon äänet ovat meille voimaannuttavia, se on siellä parasta. Mervi Räsänen

Perhe ehti haaveilla myös omasta mökistä pitkään, kunnes unelma toteutui viime kesänä.

Paikka on luonnonvarainen ja rehottava, mutta heidän mielestään kesällä kuin satumetsä kaksimetrisine horsmanvarsineen ja monipuolisine puustoineen.

– Meillä on aurinkopaneeli, muuten ei ole sähköä, vesi tulee kantamalla ja huussi on tontin nurkalla, kertoo Mervi Räsänen.

Puut pitää hakea viidenkymmenen metrin päästä liiteristä ja siinä on ollut vähän haastetta.

– Minä menen kepin kanssa edellä ja vedän Esaa takin rinnuksista perässä ja Esa vetää kottikärryjä, missä on puut ja siinä suunnistetaan. Äänimajakka mökin kulmalla antaa äänimerkkiä tasaisesti.

– Ei se matka ihan suora ole, kyllä siinä sivullinen voisi saada hyvät naurut, Mervi Räsänen hymähtää.

Räsäset ovat mökkeilystään pelkästään innoissaan haasteista huolimatta.

– Mikä sen hienompaa: me istutaan siinä mökin portailla ja kuunnellaan linnunlaulua. Luonnon äänet ovat meille voimaannuttavia, se on siellä parasta.

"On ihmisiä, jotka epäilevät pärjäämistä"

Vaikka Räsästen arki rullaa, on epäilijöitä aina ollut.

Mervi Räsänen muistelee, että kun he olivat kotiutuneet sairaalasta esikoisen kanssa, olivat sosiaalityöntelijät ovella seuraavana aamuna.

– Heille oli tehty ilmoitus, että meillä on vauva ja epäiltiin, että emme pysty huolehtimaan siitä. He tulivat tarkistamaan, miten pärjäämme.

Mervi kutsui sosiaalityöntekijät peremmälle, hoiti vauvan aamutoimet ja jutusteli vieraiden kanssa. Asia oli sillä selvä.

Eiväthän epäilyt hyvältä tuntuneet, mutta toisaalta se vain sisuunnutti.

– Ei meistä tuntunut siltä, että emme pärjäisi. Päinvastoin tuli ehkä näyttämisen halua, että ei anneta periksi.

– Aina on ihmisiä, jotka epäilevät meidän pärjäämistä. Itsellä on niin vahva luottamus selviytymiseen, että en ole antanut ennakkoluulojen vaivata mieltä, Mervi Räsänen toteaa.

Mies ja muovikassillinen palkkakuitteja. Saatavia entiseltä työnantajalta on yhteensä 15 000 - 20 000 euroa.

– Mä häviän tässä kahdesti, ensin palkassa ja myöhemmin eläkkeessä, sanoo Jone.

Jonen tarina on tavallinen. Silti sellaisia kerrotaan harvoin julkisuudessa.

Siitä pitää huolen vaikenemisen kulttuuri.

Kuljetusalan piirit ovat pienet. Siksi tässä jutussa haastatellut rekkakuskit, Jone, Sami ja Pasi, eivät esiinny omilla nimillään.

– Harvassa ovat ne yritykset, jotka maksavat oikeata palkkaa. Silti kukaan ei uskalla puhua tästä omilla kasvoillaan, kertoo Jone.

Tarjouskilpailua polkuhinnoilla

Auto- ja kuljetusalan ammattiliitossa Jonen kuvailema ilmiö on tuttu.

Vuosittain sen paikallistoimistoissa sovitellaan pari sataa palkkariitaa. Oikeuteen asti päätyy viitisenkymmentä.

Aluehallintoviranomaiset havaitsivat viime vuonna kuljetusalalla 86 puutetta työehtosopimusten noudattamisessa koko maassa. Se ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa ilmiön yleisyydestä, koska valvonta on satunnaista.

Esimerkiksi ajo- ja lepoaikojen noudattamisessa, jota valvotaan säännöllisesti, puutteita oli lähes kymmenkertainen määrä.

Tyypillisesti maksamatta jäävät lisät. Näin kävi Jonellekin.

– Lisät tekevät 700–800 euroa – se on hyvinkin yhden etelänmatkan hinta kuussa.

Jonen kertomuksen palkkojen polkemisesta vahvistavat myös yrittäjäjärjestö SKAL sekä kuljetusalan työnantajajärjestö ALT.

– Kukaan ei voi tietää, miten yleistä alipalkkaus on. Mutta kaikki yritykset ovat velvollisia noudattamaan yleissitovaa työehtosopimusta, olivatpa ne työnantajaliiton jäseniä tai eivät, sanoo toimitusjohtaja Mari Vasarainen Autoliikenteen työnantajaliitosta.

Vasarainen perää vastuuta koko ketjulta: huolintaliikkeiltä, kuljetusyrityksiltä, alihankkijoilta mutta myös kuljettajilta itseltään eli esimerkiksi Jonelta.

Polkuhinnat on huomattu myös perheyritys Vähälässä, joka on mukana ALT:n hallituksessa. Toimitusjohtaja Ville Vähälän mukaan palkkadumppaus vääristää kilpailua ja kurittaa niitä yrittäjiä, jotka maksavat laillisia palkkoja.

– Tarjouskilpailuihin, joihin olemme omasta mielestämme laskeneet hyvän hinnan, saattaa tulla jopa kolmanneksen halvempia tarjouksia.

Odottelua ilman palkkaa

Istumatyö vihloo selkää. Viisikymppinen Jone on ajanut rekkaa koko työikäinsä.

Jonen aloittaessa 1980-luvun lopulla työnantajat olivat isoja ja palkat työehtosopimuksen mukaisia. Nyt yritykset ovat kaikenkokoisia ja palkat monenkirjavia.

Sen mahdollistaa alan työehtosopimus, jossa lukee, että kaikenlainen palkkaus on mahdollista, kunhan lisät maksetaan.

Tämä vaatii kuljettajalta erityistä valppautta. Jotta oikeuksiaan voisi perätä, on tuntikirjausten oltava tarkkoja.

– Omistaja oli supliikkimies ja lupasi maat ja taivaat. Se sai mut uskomaan, että kilometripalkka kannattaa, vaikka mulla oli jo silloin omat epäilykseni, kertoo Jone.

Todellisuus paljastui palkkakuitista: erillisiä ilta- tai sunnuntailisiä ei maksettu, ei myöskään ylityökorvauksia. Jonen palkka oli 21 senttiä per ajettu kilometri ja se sisälsi kaiken. Kilometrit katsottiin välimatkataulukosta.

Alan työehdoissa sanotaan, että ajosta, joka ylittää 80 tuntia kahdessa viikossa, pitää maksaa ylityökorvaukset.

Jone teki muutakin ilmaista työtä: esimerkiksi odotusajasta ei maksettu, vaikka siitä olisi kuulunut 14,83 euron tuntipalkka.

Myöskään alle tunnin lastauksista ja puruista ei saanut senttiäkään. Korjaamokäynnit olivat omaa aikaa. Päivärahat sentään maksettiin.

Bruttopalkka oli 2500 euroa kuussa ja työpäivän pituus keskimäärin 10 tuntia.

Muutaman kuukauden työssäolon jälkeen palkkakuitista paljastui toinenkin yllätys. Se sai hälytyskellot Jonen päässä soimaan.

– Tajusin, että olin ollut koko ajan töissä henkilöstövuokrausyrityksessä, vaikka luulin menneeni töihin saman omistajan kuljetusliikkeeseen.

Kuskit vuokrafirmassa, omaisuus turvassa

Jonen kuvailema ilmiö on yleistynyt kuljetusalalla viime vuosina. Äärimmäisessä tapauksessa kyse voi olla yhtiömuodon väärinkäytöstä.

– Se rupesi näkymään suurinpiirtein vuonna 2016 ja alkaa olla lähes maan tapa, vahvistaa asianajaja Aki Viljander Lakiasiantoimisto Oranssista.

Toimistolla on tällä hetkellä työn alla 4–5 tapausta, jotka muistuttavat Jonen tilannetta.

Järjestelyssä samalla omistajalla on sekä emoyhtiö A, joka omistaa kuljetuskaluston ja sopimukset että tytäryhtiö B, jonka palkkalistoilla ovat kuljettajat. Joillakin yrityksillä tytäryhtiöitä saattaa olla useita kymmeniä. Jonen entisellä työnantajalla niitä on ollut ainakin kaksi.

Järjestely voi myös helpottaa irtisanomista. Yrityksen, joka työllistää alle 20 työntekijää, ei tarvitse noudattaa yt-lakia.

Aki Viljanderin mukaan tämänkaltaisia rakenteita harrastavat kaikenkokoiset yritykset. Sellaisetkin, jotka pyörittävät kymmenien miljoonien liikevaihtoa. Jonen tapauksessa kuljetusyhtiön liikevaihto oli noin puolentoista miljoonan luokkaa.

Toimitusjohtaja Ville Vähälän mukaan kuorma-autoalalla on yleistä, että toimintoja eriytetään: kalusto voi olla eri firmassa kuin kuskit. Yritysrakenteiden väärinkäyttöön Vähälä ei ole törmännyt.

Olennaista on, onko työn vuokraaminen aitoa vai keinotekoinen tapa vältellä työnantaja-aseman tuomia kustannuksia. Toisin sanoen onko tytäryhtiö olemassa vain sitä varten, että se on helppo ajaa konkurssiin ja pitää samalla emoyhtiön omaisuus turvassa.

Esimeriksi Jonen entisen työnantajan henkilöstönvuokrausyhtiö on tehnyt tappiota vuosia.

Työntekijän kannalta järjestely on ongelmallinen, etenkin jos yhtiö menee nurin. Mikäli kyseessä on alipalkkaus, kuten Jonella, voivat maksamattomat palkkasaatavat jäädä veronmaksajien maksettaviksi.

Palkka 20 senttiä kilometriltä

Puhelin soi. Soittaja on 15 vuotta alalla ollut Sami, joka on nähnyt A-studion jutun ulkomaisista kuskeista. Voit katsoa jutun Yle-areenasta tai lukea sen tästä.

Sami kertoo entisestä työnantajastaan, tunnetusta pääkaupunkiseudulla toimivasta yrittäjästä, jonka palveluksessa hän oli pari vuotta sitten.

Kilpailu kuljetussopimuksista on kovaa ja Samin mielestä työntekijä maksaa viulut.

– Kuskeja käytetään hyväksi. Kotimaisetkin yrittäjät menevät sieltä, mistä aita on matalin.

Sami sai palkkaa vain siltä ajalta, jonka istui rekan nupissa ja ajoi. Koska työhön kuului myös lastausta ja purkua, työpäivät venyivät usein 12–15 tuntisiksi.

Palkka oli 20 senttiä per auton ajama kilometri. Hänkään ei saanut ilta-, yö- tai ylityölisiä. Se taas tarkoitti, että ajoa kertyi joskus enemmän kuin EU:n ajo- ja lepoaika-asetus sallii.

Sen mukaan ajoaika saa olla korkeintaan 56 tuntia viikossa tai 90 tuntia kahdessa viikossa. Suomessa kuljettajan työaika on 40 tuntia viikossa.

– Normityöajalla ei palkoille pääse. Jos haluaa saada käteen yli 2500 euroa kuussa, pitää ajaa paljon. Ja silloin ollaan usein harmaalla alueella työajan suhteen, Sami kertoo.

Ylen saamien palkkanauhojen perusteella Sami ajoi viikossa enemmän kuin Hangosta Utsjoelle ja takaisin. Ajoa saattoi kertyä 3500 kilometriä viikossa. Se tarkoittaa jopa 60 tunnin työviikkoa, kun mukaan lasketaan kuorman purku ja lastaus.

Työntekijä vai kevytyrittäjä

Keski-ikäinen Pasi on ajanut rekkaa yli 35 vuotta. Vuonna 2017 hänelle luvattiin unelmaduuni ja 18 euron tuntipalkka. Todellisuudessa palkka jäi 7 euroon.

Parin kuukauden kuluttua Pasille ehdotettiin ryhtymistä kevytyrittäjäksi. Pasi ei suostunut.

Sen jälkeen työt loppuivat. Pasin mukaan syynä oli se, ettei hän suostunut yrittäjäksi.

Kevytyrittäjä laskuttaa tekemänsä työn joko laskutuspalvelun tai toiminimen kautta. Pasi ei ymmärtänyt eikä halunnut tehdä kumpaakaan. Hänellä ei myöskään ollut yrittäjien Y-tunnusta.

Kevytyrittäjät, samoin kuin muutkin alustatalouden itsensätyöllistäjät, huolehtivat eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuistaan. Työ on siis osattava hinnoitella niin, että sosiaaliturvan pystyy maksamaan. Näin olisi Pasinkin pitänyt tehdä.

Eläketurvakeskuksesta kerrottiin, ettei Pasille ollut kyseisessä työssä kertynyt lainkaan eläkettä. Työnantaja ei ollut hoitanut maksuja, koska oli pitänyt Pasia yrittäjänä.

– Se oli täyttä humpuukia. Ensimmäisessä tilinauhassa puhuttiin työsuhteen alkamisesta, ja minun mielestäni se tarkoittaa, että en ole yrittäjä vaan palkansaaja.

Työnantajan näkökulmasta kevytyrittäjän työllistäminen on helppoa.

Hänelle ei tarvitse maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa, koska työsuhdetta ei ole. Sairastaminen menee omaan piikkiin, eikä irtisanomisaikaa ole. Työt vain loppuvat.

Juuri näin kävi Pasille.

AKT:n työttömyyskassalla häntä odotti vielä yksi järkytys: työttömyyskorvausta ei myönnetty, koska yrittäjänä työssäoloehto ei täyttynyt.

Karujen kokemustensa perusteella Pasi ei suosittele kevytyrittäjyyttä kenellekään.

Nykyisin hän ajaa säännöllisesti ulkomaille ja saa niin sanottua läpituntipalkkaa eli kiinteää tuntipalkkaa ilman ilta-, yö- tai sunnuntailisiä.

– Sellaiseksi maailma on mennyt. Rekkakuskin elämä on muuttunut huutokaupaksi: töihin pääsee se, joka halvimmalla lähtee.

Asiasta lisää A-studiossa 4.2.2019 alkaen kello 21.00. Voit katsoa jutun tästä.

Onko sinulla kokemuksia kevytyrittäjyydestä tältä tai joltain toiselta alalta? Kirjoita kokemuksistasi sähköpostilla satu.miettinen@yle.fi.

Juttua varten on haastateltu: Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelulakimiestä Aki Erikssonia, Ammattiliitto AKT:n vastaavaa lakimiestä Jukka Siuruaa, tohtorikoulutettava Anssi Kärkeä Lapin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta, Aluetoimitsija Ari Lehtolaa AKT:sta ja edunvalvontajohtaja Petri Murtoa Skal ry:stä.

Lisää aiheesta:

Kotina parin neliön koppi - palkkana puolet siitä mitä pitäisi - riistetyt rekkakuskit ajavat Suomenkin teillä

Suomen Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) harkitsee keskeyttävänsä Zimbabwessa sattuneen lentoturman tutkinnan, keskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi kertoo STT:lle. Syynä harkinnalle on se, että Otkes ei ole saanut Zimbabwen viranomaisilta tarvitsemiaan tietoja useista yrityksistä huolimatta.

Viime marraskuussa tapahtuneessa maahansyöksyssä kuoli neljä suomalaista miestä ja pienlentokoneen ohjaaja.

– Näyttää siltä, että emme saa sieltä mitään kaipaamiamme vastauksia kysymyksiimme. Olemme nyt ensimmäistä kertaa sellaisessa tilanteessa, että lopetamme ehkä yrittämisen tähän, Nurmi kertoo.

Tilanne on erikoislaatuinen kahdestakin syystä. Otkes keskeyttää aloittamiaan tutkintoja erittäin harvoin. Lisäksi Nurmen mukaan tiedonsaantioikeuksissa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

– Pelisäännöt tällaisissa tapauksissa ovat hyvin selkeät siitä, mitkä ovat kenenkin velvollisuudet, oikeudet ja vastuut. Zimbabwe on mukana kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön niin sanotussa Chicagon sopimuksessa, joka raamittaa tällaisten vakavien onnettomuuksien tutkintaa, hän kertoo.

Siitä, mikä Zimbabwen viranomaisten viestintää on jarruttanut, Nurmi ei osaa sanoa mitään. Sama ongelma on vaivannut myös Otkesin yhdysvaltalaisia kollegoita, jotka tekevät omaa selvitystään turmasta.

Nurmi kertoo, että Otkes tekee asiassa lopullisen päätöksen lähiaikoina keskusteltuaan ulkoministeriön ja yhdysvaltalaisten kanssa.

Kuolleet suomalaiset olivat pääosin liikemiehiä, jotka tiettävästi olivat metsästysmatkalla. Koneen lentäjä oli zimbabwelainen ammattimetsästäjä. Maahansyöksy tapahtui Masvingon alueella.

Lue lisää:

Zimbabwen poliisi ei epäile rikosta lento-onnettomuudessa – Näitä asioita ei vielä tiedetä

Mäkihyppysuuruus Matti Nykänen on kuollut.

Ylen tietojen mukaan Nykänen kuoli yllättäen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Nykänen oli kuollessaan 55-vuotias.

Nykänen on nelinkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen olympiamitalisti. Hän voitti vuoden 1988 Calgaryn kisoissa kolme kultamitalia, joista yksi joukkuekultaa.

Hän on voittanut myös kuusi mäkihypyn maailmanmestaruutta. Nykänen on voittanut mäkihypyn maailmancupin neljästi.

Nykänen on harvoja suomalaisia urheilijoita, joka on menestynyt myös musiikkimaailmassa. Hänen ensimmäinen levynsä Yllätysten yö myi vuonna 1992 kultalevyn eli 25 000 levyn verran.

Nykäsen kuolemasta uutisoi ensin Seiska-lehti.

Matti Nykänen muutti kevättalvella 2013 asumaan Lappeenrannan Joutsenoon, jossa hän asui vaimonsa Pian kanssa.

Lue ja katso:

Henkilökuva: Matti Nykänen Urheilu-Suomi

Yle Elävä arkisto: Matti Nykänen voitti mäkihypyssä kaiken – katso videoita urheilu- ja viihdetähden elämän varrelta

Elävä arkisto: Viihdettä V-tyylillä

Täältä löydät Matti Nykäsen uroteot Oslosta Calgaryyn – palaa mäkilegendan unohtumattoman uran vaiheisiin Ylen arkistojen aarteiden avulla

Näin Matti Nykästä on kunnioitettu ympäri Suomea ja maailmaa – Yle Urheilu keräsi muistoja hetki hetkeltä

Suomalaiset surevat mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolemaa: "Hyvin sanaton olen"

Nykänen oli Tommi Nikuselle lapsuuden sankari ja henkilökohtainen innoittaja – "Matti oli kauhean sydämellinen ihminen"

Matti Nykänen oli yksi syy siihen, että Janne Ahonen aloitti mäkihyppyuransa – ”Hän oli eniten ihailtu tähti niin minun pienessä mielessäni kuin mäkihyppymaailmassa”

Urheiluasiantuntijat muistelivat Matti Nykästä: "Puhutaan sankaruudesta ja sankareista"

Nämä Matti Nykäsen lentävät lauseet tullaan muistamaan: "Elämä on ihmisen parasta aikaa"

Matti Nykäsen kuolinuutinen herättää huomiota maailmalla – Norjalaishyppääjä Hroar Stjernen: "Hän oli kuin antilooppi"

Matti Nykänen nauttii Joutsenon rauhasta: "Tuntuu luontevalta laittaa omaa kotia kuntoon"

Taidemaailma kohahti lokakuussa, kun Lontoon arvostetussa Sotheby's-huutokaupassa myyty taulu alkoi silputa itseään heti kauppojen synnyttyä. Nokkelista ja kantaaottavista graffiteistaan tunnetun Banksyn teoksen kehykseen oli asennettu silppuri.

Rakkaus on roskakorissa -niminen taulu on nyt lainassa ja esillä Saksan Baden-Badenissa sijaitsevassa Frieder Burda Museumissa. Nimi oli alun perin Tyttö ja ilmapallo, mutta Banksy nimesi sen itse uudelleen silppuriperformanssin jälkeen. Hän myös kertoi, että teoksen oli tarkoitus tuhoutua kokonaan eikä vain puolittain.

Alkuperäisen teoksen samasta aiheesta Banksy maalasi jo vuonna 2002 Waterloo Bridge -siltaan Lontoossa.

Museo toivoo keskustelua taidemarkkinoista

Johtaja Henning Schaper kertoo uutistoimisto Reutersille museon varmistaneen, että silppuri on sittemmin tehty vaarattomaksi.

Schaperin mukaan olisi väärin veloittaa katutaiteesta tunnetun taiteilijan näyttelystä pääsymaksua.

– Halusimme omaksua hänen filosofiansa. Ihmiset voivat kokea Banksyn taidetta maksutta ja osallistua kriittiseen keskusteluun taidemarkkinoiden kehityksestä, Schaper sanoo.

Lokakuinen tempaus herätti kysymyksiä paitsi taiteen olemuksesta, myös siitä, oliko taiteilija huijannut huutokauppaa tai huutokauppa ostajaa. Huutokaupan edustajat ottivat nopeasti tilanteen haltuun toteamalla, että myytävä taideteos syntyi ensi kertaa kesken huutokaupan ja arvioimalla teoksen hinnan nousevan jatkossa.

Taulusta lähes 1,2 miljoonaa euroa maksanut asiakaskin päätti suhtautua puoliksi silppuuntuneeseen teokseen osana taidehistoriaa. Omistajasta tiedetään vain, että hän on eurooppalainen taidekeräilijä.

Uutistoimisto AP:n mukaan maaliskuussa teos siirretään pysyvästi lainaksi Stuttgartiin Baden-Württembergin osavaltion Staatsgalerie-taidemuseoon.

Aiemmin aiheesta:

Banksyn itsetuhoutuneen taideteoksen ostaja hyväksyy kaupat – Teoksen arvon uskotaan nousevan

Lontoon Sothebyn taidehuutokaupassa myytiin itsetuhoutuva taideteos - video

Laulaja Mariah Carey on ensimmäinen kansainvälinen naisesiintyjä, jolle konserttilava on avautunut Saudi-Arabiassa.

Saudilehdistön mukaan paikallisista ja ulkomaalaisista koostunut yleisö oli ylitsevuotavan innostunut näkemästään viime torstaina. Heille esiintyi vaaleat hiukset hulmuten, täyspitkään ja ranteet peittävään mustaan asuun pukeutunut tähti.

Careyn esiintymispaikaksi oli annettu uusi talouselämän keskus, King Abdullah Economic Center. Se sijaitsee paikallisesti vapaamielisen Jeddan satamakaupungin pohjoispuolella, kaukana vanhoillisesta pääkaupungista Riadista. Economic Center on muusta valtiosta eristetty alue, jonne pääsee vain erityisluvalla.

Careyn ohjelmatoimiston mukaan laulaja halusi esiintymisellään antaa myönteisen viestin yhteiskuntaan, jossa noudatetaan tiukkaa sukupuolten välistä erottelua.

Kulttuuripiireissä ja ihmisoikeusjärjestöissä Saudi-Arabian ulkopuolella Careyn konsertin vaikutusta ei nähdä yhtä myönteisesti.

Lehtikirjoituksissa ja vetoomuksissa sanotaan, että Carey lähti mukaan Saudi-Arabian johdon kampanjaan, jolla yritetään valkopestä kurjia ihmisoikeusoloja ja väitetään naisten aseman parantuneen kruununprinssi Mohammed bin Salmanin hallintokaudella.

Naispidätettyjä kohdellaan kaltoin

Naiset saivat viime kesänä ajo-oikeuden, mutta silti heidän elämäänsä säätelee yhä miesten ja poikien ehdoton valta-asema perheessä.

Tiukimmin Careyn esiintymistä vastaan vetosi Kanadasta Walid Alhathoul, jonka sisar Loujain on ollut pidätettynä kymmenen muun naisaktivistin kanssa viime vuoden toukokuusta lähtien.

Ryhmä vaati ponnekkaasti naisille muun muassa ajo-oikeutta, mutta heidän julkiset tempauksensa olivat liikaa itsevaltaiselle monarkialle. Jo ennen yleisen ajoluvan saantia Loujain Alhathloul ajoi autolla Arabiemiraateista Saudi-Arabiaan.

Veljen mukaan hänen sisarensa on järjestelmällisen kidutuksen uhri vankilassaan Jeddan lähistöllä.

Saudi-Arabian naisaktivistien pidätyksiin perehtyneet kolme brittiparlamentaarikkoa julkistivat tänään maanantaina raporttinsa pidätettyjen naisten asemasta.

Raportissa ei eritellä, kuinka tiedot on hankittu, mutta siinä sanotaan, että naisia pidetään kidutuksenomaisissa oloissa. Heitä pidetään eristyksissä, heitä uhkaillaan ja heidän unen saantiaan rajoitetaan.

Raportissa päätellään, että jos pidätettyjä naisia ei pian päästetä lääkärinhoitoon, heille voi jäädä pysyviä vammoja.

Raportin mukaan väkivallan käytöstä voi periaatteessa syyttää Saudi-Arabian korkeinta johtoa.

Brittiparlamentaarikot olivat pyytäneet Saudi-Arabian viranomaisilta lupaa tavata pidätetyt naisaktivistit, mutta lupaa ei saatu.

Keskustelu aiheesta on auki kello 22 asti.