Monen älylaitteen akku hyytyy pakkasella. Uudetkaan akut eivät usein kestä, koska niiden tekniikka on vanhentunutta. Se on edelleen samaa kuin 20 vuotta sitten, sanoo älylaitteita huoltavan Fonumin aluepäällikkö Henri Rautio. Vaikka älypuhelinten teknologia on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina, on akkutekniikka pysynyt samana.

– Ongelma johtuu litium-akuista. Ne ovat alttiita kylmälle. Sama ilmiö on havaittavissa autojen akuissa, jotka toimivat samalla tekniikalla, Rautio toteaa.

Ongelma on havaittu tänäkin talvena Fonumin liikkeissä. Raution mukaan akunvaihtoa tarvitsevien asiakkaiden määrä hypähtää merkittävästi, kun pakkanen ylittää -15 asteen rajan.

– Kylmä ilma korostaa huonon akun oireita.

Laitteissa on eroja

Eri puhelinvalmistajien laitteiden välillä on havaittu eroja, Fonumilta kerrotaan. Erityisen ongelmallisia ovat Applen iPhonen vanhimmat mallit.

– Ongelma on korjaantunut uudemmissa malleissa. Tiiviyttä on parannettu, Rautio lisää.

Laitteiden rakentaminen entistä tiiviimmiksi onkin tällä hetkellä laitevalmistajien paras keino vaikuttaa akun kylmänkestävyyteen. Osassa iPhone-malleista on myös alumiininen runko, joka altistaa akkua entistä enemmän pakkasen vaikutukselle.

Pakkassäällä puhelin kannattaa suojata kylmältä.

– Useimmiten puhelin on taskussa, ja sinnekin tulee kyllä myös kylmää. Esimerkiksi kannettava tietokone on paremmin suojattuna repussa, sanoo älylaitteita huoltavan iTapsan myymälävastaava Mikko Saastamoinen Joensuusta.

Saastamoinen kertoo myös toisen syyn iPhone -puhelimien hyytymiseen pakkasella: laitteen käyttöjärjestelmä sammuttaa itsensä.

– Käyttöjärjestelmän määrityksistä riippuu, missä lämpötilassa puhelin sammuu. Toki on mahdollista myös, että akku vain sippaa kylmyydestä.

Älylaitehuoltajien akkuvinkit

1. Lataa puhelinta harkiten. Puhelinta ei kannata pitää jatkuvasti latauspiuhan päässä esimerkiksi yöllä. Langattomat laturit ovat poikkeus, sillä useimmat niistä osaavat lopettaa latauksen, kun akku on täynnä.
2. Mitä enemmän puhelinta käyttää, sitä nopeammin akun kunto heikkenee. Esimerkiksi älypuhelimen käyttäminen mobiilitukiasemana siten, että puhelimesta jaetaan internet-yhteys muihin laitteisiin, kuluttaa akkua pidemmän päälle.
3. Ylimääräiset sovellukset ja ominaisuudet kannattaa pitää pois päältä, kun niitä ei tarvitse. Tyypillinen esimerkki on langaton bluetooth-yhteys. Myös nämä ominaisuudet kuluttavat akkua ja nopeuttavat sen kunnon heikkenemistä.
4. Pakkasella puhelin kannattaa pitää mahdollisimman lämpimänä esimerkiksi kuljettamalla sitä reisitaskun sijasta povitaskussa, jolloin kehon lämpö lämmittää puhelinta. Kylmää puhelinta ei myöskään kannata ladata heti, vaan vasta noin 10–15 minuutin päästä, kun laite on hieman lämmennyt. Puhelimen käyttöaikaa pakkasessa voidaan pidentää esimerkiksi varavirtalähteen avulla.
5. Kulunut akku kannattaa vaihtaa uuteen. Akku on kulutustavaraa, ja sen käyttöikä on useimmiten noin kaksi vuotta.

Anu Hämäläinen ei tunnustaudu lintuihmiseksi, mutta silti navetassa pitävät talvea ankat, ja heti tallin ovella vastaan kävelevät kanat.

– Taas ne ovat karanneet käytävälle, Hämäläinen toteaa ja ohjaa kanat takaisin omalle osastolleen.

Martti-hanhi viettää talvea ladossa muiden lintujen naapurissa. Martti saapui Hämäläisten maatilalle hanhiparven mukana. Tarkoituksena oli pitää hanhia lammella, ja lopulta saada niistä paisteja.

Martti oli alusta saakka parven silmätikku. Marttia sorsittiin ja kiusattiin.

Kun talvi tuli, kenelläkään ollut tahtoa tappaa hanhia. Hanhet viettivät talvensa ladossa, Martti eristettynä muista.

Lopulta muut hanhet myytiin lemmikkipihalle, mutta Anu Hämäläinen ei halunnut luopua Martista.

Martista tuli Hämäläisen mukaan kotiluuseri. Koska hanhi on laumaeläin, se seurasi paremman puutteessa tilan kissoja ja koiria, ja paimensi Hämäläisten lehmiä.

Hanhi on melko harvinainen kotieläin Suomessa, sillä niitä ei kasvateta edes ammattimaisesti muualla kuin yhdellä tilalla. Hauhalan hanhifarmilla Mikkelissä kasvatetaan hanhia lihan vuoksi, mutta myös niiden untuvaa hyödynnetään. Tästä Ylen jutusta voit lukea enemmän untuvien eettisyydestä ja Hauhalan hanhifarmista.

Tilan yrittäjä Antti Rantalainen sanoo, että esimerkiksi heidän tilaltaan on mahdollista ostaa hanhi lemmiksi. Rantalainen tietää ammattinsa vuoksi paljon hanhista, ja hänen tietojaan on käytetty hyväksi myös tässä jutussa.

Palataan kuitenkin Martin tarinaan.

Martti tajusi pian, että tilan keittiöstähän saa tuoretta pullaa ja Martin herkkua ruisleipää. Hanhet ovat ruohonsyöjiä, ja ne voivat elää heinällä, mutta ne voivat syödä myös ihmisten tähteitä – tai pullaa Martin tapauksessa. Hanhen maksa tosin rasvoittuu helposti, sillä maksa toimii niiden energiavarastona.

Ruuan lisäksi hanhet syövät myös hiekkaa. Niillä on mahalaukussaan osa, joka jauhaa ruuan. Kivet auttavat jauhamaan kasveja ja siemeniä hienommiksi. Tätä osaa kutsutaan lihasmahaksi tai kivipiiraksi.

Anu Hämäläinen kuvasi Martin touhuja, ja jakoi niitä Facebookissa: Martin pää pizzalaatikossa, Martti tutkimassa astianpesukonetta, Martti kokeilemassa aamutossuja jalkoihinsa. Hämäläisen päivitykset ovat vitsikkäitä, ja kertovat asioista Martin näkökulmasta. Teksteissä Martti kutsuu omistajaansa palvelijaksi.

Jossain vaiheessa joku ehdotti, että Martille voitaisiin hankkia kumppani. Hämäläisestä ajatus oli hauska, ja hän kirjoitti Facebookissa Martin etsivän itselleen seuraa tietenkin tositarkoituksella.

"Sanovat, että olen hieman huomionhakuinen ja kipakka, ehkä jopa välillä tungetteleva, mutta oikealle päälle sattuessa hanhenmaksani on täyttä kultaa."

Ilmoituksessa Martti kertoi tahtovansa kumppanikseen lajitoverin, jonka kanssa tepastella tiluksilla. Hän myös paljasti haaveilevansa mahdollisesta Martti juniorista. Tytön luonne oli ilmoituksen mukaan ulkonäköä tärkeämpi, vaikka kuva olisikin kiva lisä.

Tieto Martin deitti-ilmoituksesta kiiri jopa Maaseudun Tulevaisuuteen saakka.

Ilmoitukseen vastasi muutama hanhineiti. Lopulta Anu Hämäläinen toi tilalle Mirkku-hanhen.

– Vähän nolotti sanoa Martille, että Mirkku on maksullinen nainen, mutta muuhun ei kyetty. Martti ensin kierteli Mirkkua, ja Mirkku oli hämillään. Vuorokauden jälkeen rakkaus leimahti. Tämä oli vähän sopimusavioliitto, mutta toimi.

Martti marssi Mirkun edellä ja esitteli tilan. Tärkeimpänä kohteena oli lampi, jonka Martti ylpeänä näytti mielitietylleen.

Syksyllä pari rupesi pesänrakennustoimiin. Hämäläinen haki heiniä latoon, ja talvella Mirkku muni sinne kasan munia. Tämä oli erikoista, sillä yleensä hanhet pesivät vasta keväällä maaliskuun alussa.

Hanhet munivat pesänsä täyteen, ja siihen ponnistukseen voi mennä useampi viikko. Munia voi olla vaikka kolmetoista. Hanhikana peittää pesän, jos lähtee syömään tai peseytymään. Tällöin munat ovat piilossa, ja pysyvät lämpöisinä.

Hanhet hautovat muniaan noin kuukauden. Mirkkukin hautoi munia kaikella tarmollaan.

Tammikuun puolessa välissä Anu Hämäläinen sai hämmästyä mennessään latoon, sillä pesästä kuului vaativaa piipitystä.

Martista oli tullut isä.

Toisin kuin jotkut muut linnut, hanhet eivät ruoki poikasiaan. Poikasten täytyy itse oppia etsimään ruokansa, ja ovatkin uteliaita heti untuvikkoina.

Poikaset ovat kuoriuduttuaan vielä paljon Mirkun höyhenpeitteen alla. Välillä kuitenkin Mirkun alta kömpii keltaisia höyhenpalloja tutkimaan uutta maailmaa.

Martti alkaa sähistä ärhäkästi heti kun joku lähestyy pesää. Sähinä toimii niin hyvin, ettei talon koira Moona eikä kissa Sauli Niinistö uskalla kovin lähelle mennä katsomaan uusia tulokkaita.

Entinen luuserihanhi on nyt kipakka perheen suojelija, joka ei pelkää puolustaa perhettään.

Päivitykset Martin elämästä maatilalla herättivät sen verran ihastusta, että Hämäläinen taipui viimein, ja perusti Martille omat Facebook-sivut. Martista on tullut myös somejulkkis, joka jakaa nyt parrasvalot muun perheen kanssa.

Kunnon lumitalvi vain parantaa otettaan Etelä-Suomesta. Etelästä lähestyy voimakas matalapaine ja se tuo tullessaan sankan lumipyryn. Lunta voi tulla paikoin jopa 20 senttiä lisää. Tuuli on navakkaa ja kinostaa lunta, puuskat voivat olla kovia.

Ylen meteorologin Joonas Koskelan mukaan matalapaine sateineen saavuttaa etelärannikon myöhään lauantai-iltana. Siitä pyryrintama etenee sunnuntai-iltaan mennessä syvemmälle Suomeen siten, että se ulottuu Vaasa-Savonlinna -linjan eteläpuolelle. Lappiin sateet yltävät maanantaina.

Yhden ennustemallin mukaan tämäkään ei riitä: maanantaina voi tulla toinen matalapaine pyryineen. Se osuu tullessaan Itä- ja Kaakkois-Suomeen ja viimeistään sotkee alkavan viikon työmatkaliikenteen.

Suurin osa sateista tulee lumena, mutta lämpötilan noustua paikoin suojan puolelle taivaalta voi tulla myös vettä, räntää ja jäätävää tihkua.

Jo nyt on etelässä mitattu harvinaisia lumensyvyyksiä. Lunta oli tammikuun lopulla suuressa osassa maata noin puoli metriä, länsirannikolla vähemmän. Määrät olivat ajankohtaan nähden etelässä paikoin harvinaisen suuria eli vastaava toistuu noin kerran 10 vuodessa, Ilmatieteen laitos tiedottaa.

Esimerkiksi Siuntion mittauspisteessä on nyt 63 senttiä lunta ja jos siihen tupsahtaa vielä parikymmentä lisää, kolkutellaan jo lumitilastojen kärkeä. Tosin märkänä satava lumi ja räntä voivat hieman painaa hankia.

Pyry ja lauhtuminen ovat myrkkyä myös liikenteelle. Sunnuntain varoituskartalla koko Etelä-Suomea varoitetaan huonosta tai erittäin huonosta ajokelistä.

Ja maanantaiksi on mahdollisesti tulossa sitten se toinen lumisadealue, tällä kertaa enimmäkseen Kaakkois-Suomeen. Maanantain ajokeli on siellä erittäin huono.

Laskeutuminen seinäjokelaisen rivitalon kellarikerrokseen vahvistaa tiedon: Talossa asuu keräilijä.

Seinät ovat täynnä jääkiekkoilijoiden kuvia, nimikirjoituksia ja käytettyjä pelipaitoja. Huoneen hyllyille ja tasoille on ladattu tavaraa, joka hirvittäisi innokasta pölynpyyhkijää.

– Vaimo sanoo, että niitä ei sitten tuoda yläkertaan, isäntä Olli-Matti Matihalti vastaa uteluun, jatkuuko showroom vielä yläkerrassakin.

Vaimoväen linjauksen ymmärtää, kun seuraa Matihaltia työhuoneeseen.

Jalkapallo-otteluiden käsiohjelmia on huoneessa laatikoittain. Edes keräilijä itse ei ole määrästä enää varma. Hän arvelee, että pelkästään 70 pahvilaatikollista on kärrätty jaloista lapsuudenkotiin Kauhavalle.

Huoneessa korkea muovilaatikkopino kurottaa kohti isännän päälakea. Se on täynnä pelkkiä kaksoiskappaleita, duplikaatteja. Niillä Matihalti vaihtaa kokoelmaansa uusia aarteita. Tai levittää tautia eteenpäin:

– Lahdessa on yksi kaveri, joka oli vähän kiinnostunut. Tein hänelle 1500 käsiohjelman ensiapupaketin. Pitäähän kaveria auttaa! On hienoa, jos käsiohjelmat pääsevät hyvään kotiin ja joku muukin hurahtaa.

Käsiohjelmien maailmaan

Matihalti muistaa kirkkaasti päivän, jolloin hän solahti käsiohjelmien maailmaan.

– Se oli 3. päivä kahdeksatta 1979. Sain kaverilta englantilaisen käsiohjelman ja olin että: Mikä tää on!

– Aluksi se oli sellaista, että tilattiin Englannista. Käytiin vaihtamassa kaksi puntaa paikallisessa pankissa ja sillä sai noin kymmenen käsiohjelmaa, Matihalti muistelee nostalgisena.

Ohjelmat olivat tuolloin paitsi halpoja myös pienempiä kuin nykyisin. Joskus kaverukset pistivät haisemaan ja tilasivat isomman erän, peräti sata ohjelmaa. Rahaa meni eikä äiti tykännyt.

Keräilijät on hulluja. Eihän siinä ole mitään järkeä! Olli-Matti Matihalti

– Äiti oli hermoissaan. Sanoin, että mitäs se sulle kuuluu. Mun rahoja.

Myöhemmin Matihalti alkoi kerätä myös suomalaisia ohjelmia ja ahdistelemaan kotimaisia seuroja ja Palloliittoa.

– Sen takia minulla onkin muutama tosi helmi, esimerkiksi Suomi–Italia vuodelta -39, mitä ei taatusti tule vastaan ihan joka paikassa.

Palloliiton silloisesta tiedotuspäälliköstä Esko S. Lahtisesta tuli Matihaltille ensimmäinen tärkeä kumppani kokoelman kartuttamisessa.

– Tällainen nuori hörhö ei uskonut millään. Kyseli vaan jatkuvasti lisää ja lisää ja lisää.

Rakkaat ja kalliit

Vuosikymmenten jälkeen Olli-Matti Matihaltin käsiohjelmakokoelma kattaa 33 000 erilaista yksilöä. Tämän lisäksi hän omistaa "kaks-kolkyttuhatta" ylimääräistä eli ohjelmien kaksoiskappaleita. Kerättynä on siis reilusti yli 50 000 painotuotetta.

Arvokkaimmat ja tärkeimmät käsiohjelmat Matihalti on sujauttanut muovitaskuihin ja latonut muovilaatikkoon. Sinne on piilotettu myös kokoelman rakkaimmat yksilöt.

Arkistointia ei ole, mutta keräilijällä itsellään on tuntuma laatikon sisällöstä. Kädet kauhovat päättäväisesti, puhe jatkuu, kädet käyvät. Löytäminen vaikuttaa toivottomalta.

– Tässä! Suomi - Italia vuodelta -39, Matihalti esittelee tovin päästä ylpeänä.

Harvinaisuus, kyllä. Mutta mikä muu tekee vihkosesta yhden kokoelman helmistä?

– Se kuinka hyvä se on voinut olla jo vuonna 1939 ja tänä päivänä ei tehdä edes niin hyviä, Olli-Matti Matihalti suitsuttaa. – Ja nelivärikäsiohjelma, onhan se aika jäätävää.

Toinenkin tärkeä ja rakas yksilö löytyy. Se on Liverpool – Köln vuodelta 1965. Siinä vastakkain on kaksi keräilijän suosikkijoukkuetta.

Keräilijä = hamsteri

Suomessa jalkapallo-otteluiden käsiohjelmia kerää vain harva. Maailmalta vaihtelukavereita löytyy kuitenkin etenkin Isosta-Britanniasta, Venäjältä ja Saksasta.

Syytä keräilylleen Matihalti ei ole pohtinut. Miksi pitäisikään?

– Keräilijät on hulluja. Eihän siinä ole mitään järkeä! Mä rupesin keräämään ensin postimerkkejä ja tulitikkuaskien kansia, kun ne olivat vielä puisia. Sitten suklaalevyjä, joissa oli maitten lippuja.

– Keräilijät on keräilijöitä, hamstereita. Siksihän he ovat keräilijötä. Ei siihen ole selitystä.

Ohjelmia keräämällä Matihalti saa kuitenkin olla lähellä lajia, johon ihastui jo pikkupoikana. Lopullisen vaikutuksen teki vuonna 1974 FA Cupin loppuottelussa Liverpoolin Kevin Keegan, jota Matihalti seurasi mustavalkotelkkarista.

– Mä olin ihan myyty.

Siitä lähtien yksi suurista on ollut Liverpool. Lisäksi keräilijä fanittaa FC Kölniä, AC Milania, PSG:tä ja Ajaxia. Kotikaupungista rakkaimmat keräilykohteet ovat SJK ja Törnävän Pallo, ja Tukholmasta Hammarby.

Jokaiseen joukkueeseen liittyy jokin henkilökohtainen fanituksen syy, esimerkiksi Matihaltin täti asuu Kölnissä.

Rakkaus lajiin on vienyt myös maailman jalkapallokentille. Ensimmäinen kerta osui ylioppilaskirjoituksiin ja niinpä saksan kirjoitukset jäivät väliin:

– Rehtori soitti kotiin, että tulisit nyt, sullahan meni kuuntelut ihan hyvin. Sanoin ettei nyt pysty. Mulla on rinkka selässä ja äiti oli juuri viemässä Interrailille. Niin painelin suoraan Könin kautta Liverpooliin katsomaan yksin ensimmäisen Liverpoolin pelin.

Mikä on kun ei ahdista

Ensiajatus keräilystä on, että keräilijä rajaa ensin tarkasti kohteensa ja vasta sitten ryhtyy toimeen. Tottumatonta hirvittääkin, kun Matihalti ilmoittaa keräävänsä "kaikkia".

Siis kaikkia maita ja seuroja maailmassa. Tosin viime vuosina järkeäkin on tullut mukaan matkaan.

– Parin kolmen vuoden aikana olen keskittynyt keräämään suomalaisten joukkueitten kansainvälisiä otteluita. Suomalaiset joukkueet ovat pelanneet Euro Cupeissa muistaakseni 640 ottelua. Kaikkiin ei ole tehty käsiohjelmia, mutta lähes 500 ottelua on nyt katettuna, Matihalti ynnää.

Kyselyihin mahdollisesta kokoelman tuottamasta ahdistuksesta Matihalti hymähtelee.

– Tämähän on harrastus. Ei harrastus voi ahdistaa.

Monet seurat vetoavat siihen, että ihmiset eivät halua käsiohjelmia vaan seuraavat puhelimesta. Se ei pidä paikkaansa. Olli-Matti Matihalti

Hän on toki tietoinen, että kokoelmasta ei tule koskaan valmis. Liverpool, Köln ja muutkin joukkueet pelaavat yhä. Käsiohjelmia tulee jatkuvasti lisää. Se ei Matihaltia huoleta:

– Jonain päivänä mä kerään, jonain toisena mä menen kalaan.

Turhautumista aihettaa korkeintaan se, että suomalaisia europelejä 50–70 -luvulta ei saa mistään. Siitä huolimatta Matihalti ei ole epätoivoinen.

– Ei tämä ole epätoivoista, vaan mielenkiintoista. Se on epätoivoista, jos seisot Chrysler Buildingin huipulla ja mietit, hyppäänkö vai enkö.

Vähän rahaa, paljon vaivaa

Vaihtamisen, ruinaamisen ja ostamisen lisäksi Olli-Matin kokoelma karttuu kavereiden tuomisista ja jopa huippupelaajien lähetyksistä.

– On tosi mageeta kun he näkevät vaivaa ja saan sellaista, joka ei muuten tulisi vastaan, Matihalti iloitsee.

Divareista keräilyssä ei ole ollut toistaiseksi apua. Matihalti lähestyi taannoin noin sataa myymälää ja vain yhdessä oli englantilaisia 70- ja 80-luvun ohjelmia. Matihaltilla oli jo ne kaikki.

Ostamista mieluisampaa onkin vaihtelu, jota voi tehdä ohjelmilla tai otteluiden pääsylipuilla. Joskus löydön äärelle vie pelkkä sattuma.

Kokoelman kallein yksittäinen hankinta onkin maksanut vain noin 50 euroa. Vaikka Matihalti pyrkii pitämään summat pieninä, ostamista ei silti voi välttää.

– Nytkin on yksi tilaus lähdössä Englantiin. Olen menossa sinne hiihtolomaksi ja saavat postittaa siellä. Koko tilaus maksaa kuuskymppiä, mutta siinä on 35 käsiohjelmaa. Sattui löytymään hyvä kauppias, joka myy hyvään hintaan juuri sitä mitä etsin.

Liigan tyhmä tapa

Suomalaisten käsiohjelmien arvoa kokoelmassa kasvattaa se, että niiden painosmäärät ovat pieniä. Kun Briteissä ohjelmia painetaan 50 000, Suomessa hätinnä 5 000.

– Seurat eivät piittaa käsiohjelmista. Niiden mielestä se on helvetillinen, pakollinen keksintö, Matihalti vääntelehtii ja kertoo suuren osan ohjelmista päätyvän pelin jälkeen roskiin.

Keräilijän mielestä suomalaisissa käsiohjelmissa olisikin rutkasti kohennettavaa.

– Ne ovat ihan näyttävän näköisiä, mutta ei niissä mitään sisältöä ole, keräilijä piiskaa yhtä suosikkiseuraansa eli Seinäjoen Jalkapallokerhoa SJK:ta.

– Monet seurat vetoavat siihen, että ihmiset eivät halua käsiohjelmia vaan seuraavat puhelimesta. Se ei pidä paikkaansa, Matihalti puuskahtaa.

Keräilijän mielestä ohjelmassa voisi olla ainakin seurahistoriaa, pelaajaesittelyjä, taustoja ja tietoa vastustajasta. Näin on esimerkiksi Saksassa, jossa isojen jalkapalloseurojen satasivuiset ohjelmat postitetaan jäsenille hyvissä ajoin ennen peliä.

Matihaltin mukaan Suomessa hyviä käsiohjelmia tekevät FC Lahti, Helsingin IFK, Maarianhaminan IFK, pienin varauksin, ja Vaasan Palloseura.

Poikien perintö

Jokin aika sitten venäläinen keräilijä lähestyi Matihaltia ja halusi ostaa tämän ainokaisen Shinnik Yaroslavin käsiohjelman. Kauppoja ei tullut, ei kahdella eikä kolmellasadallakaan eurolla.

– Mä sanoin sille, että voit laittaa nollia perään, mutta en mä myy sitä. Se on mun kokoelmassa.

Kauppoja ei siis tulisi, vaikka tarjolla olisi omakotitalon verran rahaa?

– Ei. Miksi mä myisin? Matihalti äimistelee velmuna partansa takaa.

Sen verran ovi on raollaan, että jos hän itse jonain päivänä päättää tien kuljetun loppuun, silloin ostajien hintatarjouksia kuunnellaan. Mutta niin kauan kuin Matihalti keräilee, hän ei kokoelmastaan luovu.

Kahta poikaansa varten isä on kuitenkin luvannut laittaa Exel-taulukkoon hinnat jokaisen kokoelmassa olevan käsiohjelman perään.

– Sitten kun minusta aika jättää, he saavat sieltä talon hinnan. Kokoelma on sen verran arvokas, että sillä ostaa Seinäjoen keskustasta ihan hyvänkokoisen kämpän, molemmille pojille. Riippuen tietysti kenelle myy ja osina vai yhdessä, Matihalti vakuuttaa.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump haluaa ylentää ex-henkilääkärinsä ja merivoimien upseerin, jota on syytetty epäasiallisesta ja epäammattimaisesta käytöksestä. Viranomaistutkinta Ronny Jacksonin toimista on yhä kesken, uutisoi Washington Post.

Lehden mukaan Trump esittää Jacksonin ylentämistä kahden tähden amiraaliksi ja on nostanut hänet lääketieteelliseksi pääneuvonantajakseen.

Jacksonin on väitetty muun muassa kirjoittaneen potilaille reseptejä tietämättä näiden potilashistoriaa ja olleen juovuksissa töissä. Jackson on kiistänyt syytökset.

Syytösten tultua viime keväänä ilmi hän kuitenkin vetäytyi veteraaniasioista vastaavan ministerin nimitysprosessista.

Puolustusministeriötä valvovan viranomaisen mukaan Jacksonia koskeva tutkinta on yhä kesken. Viime kesänä aloitetun tutkinnan yksityiskohdista ei ole kerrottu julkisuuteen.

Valkoinen talo lähetti ylennyksen senaatin käsiteltäväksi muutama viikko sitten, mutta asia ei ole edennyt.

– Emme kommentoi keskeneräisiä nimityksiä tai tutkimuksia, sanoi asiaa käsittelevässä valiokunnassa istuvan demokraattisenaattorin Jack Reedin tiedottaja.

Jackson ylisti Trumpin terveydentilaa 

Valkoinen talo julkisti lauantaina listan uusista virkanimityksistä, jonka mukaan Jackson toimii presidentin avustajana ja lääketieteellisenä pääneuvonantajana.

Valkoisen talon nimettömänä puhuneen lähteen mukaan Trump pitää edelleen Jacksonista ja katsoo, että häntä on kohdeltu epäreilusti. Jackson on kuvannut Trumpin terveydentilaa erinomaiseksi ja sanonut sen olevan "uskomattomien geenien" ansiota.

– Sanoin presidentille, että jos hän olisi noudattanut terveellisempää ruokavaliota viimeisen 20 vuoden aikana, hän voisi hyvin elää 200-vuotiaaksi, Jackson sanoi vuosi sitten toimittajille kertoessaan Trumpin terveystarkastuksen tuloksista.

CNN kertoi viime keväänä, että vuonna 2015 republikaanien presidenttiehdokkaana ollessaan Trump saneli itse terveyttään koskevan lausunnon.

Egyptiläiset arkeologit ovat löytäneet maanalaisesta hautakammiosta noin 50 hyväkuntoista muumiota, joiden arvellaan olevan yli 2000 vuotta vanhoja.

Löytö tehtiin Tuna al-Gabalin arkeologisilla kaivauksilla Minyan kaupungissa noin 260 kilometriä pääkaupungista Kairosta etelään.

Arkeologi Rami Rasmi kertoo, että muumioiden joukossa on miesten ja naisten lisäksi 12 lasta sekä kuusi eläintä, pääasiassa koiria. Osa muumiosta on avonaisissa kiviarkuissa, osa on kääritty liinoihin ja asetettu makaamaan maahan.

Hautakammio löydettiin alueella tehdyissä kaivauksissa viime vuoden helmikuussa. Tutkijat arvelevat, että kammioon on haudattu perhe, jonka jäsenet olivat eläessään todennäköisesti merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa.

Arkeologi Mohamed Ragabin mukaan neljä hautakammiota, joissa on yhteensä kuusi huonetta, löydettiin noin yhdeksän metrin syvyydestä.

Se, että kammiosta löytyi myös muumioituja koiria, kertoo tutkijoiden mukaan, miten tärkeitä eläimet olivat olleet aikoinaan vainajille.

Kammiosta löydetyt ruukunpalaset sekä papyruskääröjen jäänteet auttoivat arkeologeja määrittämään hautakammioiden iän.

Muumiot ajoittuvat tutkijoiden mukaan ptolemaiolaiselle aikakaudelle eli ajalle noin 305-30 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Lisää aiheesta:

Egypt mummies: New tombs found in Minya

Loton kaikkien aikojen ennätyspotti, 15 miljoonaa euroa, ei löytänyt ottajaansa lauantaina.

Ensi viikolla potti kasvaa 15,5 miljoonaan euroon.

Lauantain oikea rivi oli 1, 10, 19, 27, 36, 37 ja 39. Lisänumero oli 5 ja plusnumero 7.

Kuusi ja lisänumero -tuloksia löytyi kaksi kappaletta. Rivillä kuittaa itselleen noin 180 000 euroa.

Täysosuma on karttanut lottoajia poikkeuksellisen pitkään. Edellinen seitsemän oikein -tulos saatiin 20. lokakuuta, joten päävoittoa ei ole jaettu yli kolmeen kuukauteen.

Yhdysvaltain rannikkovartiosto on esittänyt hätähuudon jäänmurtajakalustonsa pikaiseksi uusimiseksi.

Yhdysvalloilla on tällä hetkellä vain yksi raskas jäänmurtaja, Polar Star, joka on jo 42-vuotias ja heikossa kunnossa. Aluksen eliniäksi arvioitiin sen rakentamisen yhteydessä 30 vuotta.

Polar Star teki tammikuussa Antarktikselle tutkimusmatkan, jonka aikana siinä havaittiin vakavia vikoja.

Aluksen sähköjärjestelmä piti oikosulkujen takia sulkea ja käynnistää uudelleen. Lisäksi sukeltajien piti tukkia vuotoja potkurin ympäriltä.

Yhdysvaltain rannikkovartiosto varoittaa olevansa voimaton katastrofitilanteessa. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi siitä, että Polar Star juuttuisi sähkökatkostensa takia Antarktiksen valtaviin jäihin.

Lähes neljän miljardin euron kaupat

Jäänmurtajahankintoja on suunniteltu Yhdysvaltain kongressissa jo useita vuosia. Rannikkovartiosto on pyytänyt rahoitusta kaikkiaan kuuden uuden aluksen hankkimiseksi.

Rannikkovartiosto arvioi kunkin rakentamisen maksavan noin 750 miljoonaa dollaria (vajaat 655 miljoonaa euroa) eli yhteensä noin 4,5 miljardia dollaria (3,92 miljardia euroa).

Uusien jäänmurtajien rahoitus kilpailee kongressissa presidentti Donald Trumpin vaatiman muurirahoituksen kanssa. Trump haluaa kongressin myöntävän 5,7 miljardia dollaria Meksikon rajalle rakennettavaa muuria varten.

Kiista demokraattien kanssa kärjistyi joulun alla. Demokraatit eivät hyväksyneet rahoitusta, minkä jälkeen Trump kieltäytyi hyväksymästä muita rahoituslakeja. Sen seurauksena osa liittovaltion virastoista oli suljettuina 35 päivää.

Ulkomaista teknologiaa tarvitaan

Kongressin edustajainhuoneen demokraatit tekivät keskiviikkona budjettiesityksen, jossa rajaturvallisuutta lisättäisiin muilla keinoilla kuin muuria rakentamalla. Tähän esitykseen sisältyy myös rahoitus uuden jäänmurtajan hankkimiseksi.

Yhdysvallat aikoo rakentaa uudet jäänmurtajansa itse, mutta sillä ei ole tarvittavaa osaamista. Niinpä useat ulkomaalaiset, joiden joukossa on kymmenkunta suomalaista yritystä, kärkkyvät alihankintaurakoita.

Suomi on myös tarjoutunut vuokraamaan omia jäänmurtajiaan Yhdysvalloille.

Lisää aiheesta:

Suomi tarjoaa jäänmurtajia vuokralle Yhdysvaltoihin

Saako Suomi jättipotin? Yhdysvaltain jäänmurtajat voivat tuoda miljarditilaukset

Casper Väliaho, 22, oli lapsena mielestään ihan tavallinen, pieni poika muiden joukossa. Hän ei tiennyt olevansa köyhästä perheestä. Vasta ala-asteen lopulla alkoi kirkastua, että kodin taloudellinen tilanne oli jotain ihan muuta kuin perheissä, joissa oli kaksi työssäkäyvää vanhempaa.

– Tieto lisää tuskaa. Jos ei tajua, millainen elämäntilanne kavereilla on, ei osaa voivotella omaansa.

Lapsen näkökulmasta perheen vähävaraisuus näkyi eritoten siinä, ettei kotona ollut pelikonsolia. Ikätovereilla kyllä oli, joten Väliaho vietti paljonkin aikaa pelaillen kavereiden luona.

– Siellä oli sitä paitsi aina jokin herkkuvarasto tai karkkikätkö kaapin perällä. Kotonani ei ollut sellaisia.

Äiti oli yksinhuoltaja, toinen sisko kaksi vuotta Casperia nuorempi ja toinen yhdeksän vuotta nuorempi. Äiti hoiti kotona kuopustaan, jolla on Downin syndrooma. Isästään Väliaho ei muista juuri mitään.

Nuori mies halusi näyttää, että perheen köyhyyden ei aina tarvitse periytyä. Nyt hän opiskelee oikeustiedettä Turun yliopistossa ja uskoo, että tulevaisuus tuo leveämmän leivän.

"Itsenäistyin aikaisin"

Ensimmäisen kesätyön aika koitti jo 13-vuotiaana. Mansikkapellolta saadun palkan sijoituskohde oli selvä: PlayStation 3.

– Ihan itse ansaittu. Sitä tulikin pelailtua yötä myöten. Sanoin usein äidilleni: Mitä sinä tulet sanomaan, jos käytän omaa laitettani.

Casper Väliaho myöntää tehneensä karhunpalveluksen itselleen, jos ajattelee, miten paljon yöunia hukkaantui pelaamiseen. Piti olla koneella vain parikymmentä minuuttia, ja sitten kello olikin kolme yöllä.

Melkein kaikki harrastukseni loppuivat yläasteen aikana. Ysin keväällä en tainnut olla koulussa juurikaan. Casper Väliaho

Hänellä oli hyvin vähän rajoja. Äitiä hän ei yläasteaikana pitänyt auktoriteettina.

– Tulin kotiin, milloin tulin. 13-vuotiaana saatoin saapua vaikka kahdelta yöllä. Itsenäistyin aikaisin, ja sisko taisi saada minunkin sääntöni. Hän ei saanut olla alle 18-vuotiaana ulkona iltakymmenen jälkeen.

Rahaa ei ollut mopokorttiin eikä mopoon. Ei myöskään elokuviin eikä ravintolassa syömiseen.

Väliaho ajautui huonoon seuraan. Hän ei viihtynyt kotona, sillä siellä hän kohtasi äidin huolen toimeentulosta. Kun hän oli vasta 13-vuotias, tupakka ja alkoholi tulivat mukaan kuvioihin.

Hyvästit harrastuksille

Jos perheen talous on tiukoilla, olisi luontevaa ajatella, että harrastuksetkin ovat tavoittamattomissa. Mutta Casper Väliahon lista on hämmentävän pitkä: kuvataidekoulu, meripartio, soittokunta, teatteri, nyrkkeily, vaeltaminen, breakdance ja baletti.

– Olin lapsena kovin energinen, ja äiti yritti suunnata energiani harrastuksiin. Eniten olisin halunnut jatkaa kuvataidekoulua, mutta siihen ei ollut varaa. Eikä kotona tietenkään ollut kunnon materiaaleja, kuten akryyli- tai öljyvärejä.

Musiikkiharrastus sen sijaan oli ilmaista, koska partion kautta nuorukainen pääsi soittokuntaan. Sieltä sai sekä trumpetin että soitonopetusta.

Miten koulun ja kaikkien harrastusten lisäksi vielä ehti pahuuksiin?

– Melkein kaikki harrastukseni loppuivat yläasteen aikana. Lintsasin koulusta kavereiden kanssa, jäimme vain jonkun kotiin pelaamaan. Ysin keväällä en tainnut olla koulussa juurikaan.

Lahjakkuudesta kertonee se, että kun kavereiden keskiarvot olivat kovilla lintsausmäärillä vitosen ja kutosen paikkeilla, Väliahon keskiarvo oli koko yläasteen ajan päälle yhdeksän – seiskalla jopa lähempänä kymppiä.

Kaveripiiri oli lukiovastaista. “Lukiosta pääsee vain Siwan kassalle, ammattikoulusta pääsee oikeisiin töihin.” Mutta Väliahoa ei kiinnostanut kokin ura. Eikä rakentaminen.

Ilmaiset lukiokirjat ratkaisivat

Lukio houkutteli, koska se antoi kolme vuotta lisäaikaa miettiä alan valintaa. Mutta lukion oppikirjoihin äidillä ei olisi ollut ikinä varaa.

Yläasteen luokanvalvojana oli kuvaamataidon opettaja – nainen, josta Väliaholla on pelkkää hyvää sanottavana. Opettaja auttoi hakemaan oppikirjatukea Pelastakaa Lapset -yhdistykseltä.

– Kun lukio oli loppu, laitoin kaikki kirjat samaan laatikkoon. Moni oli maksanut jopa yli neljäkymppiä kipale. Arvokas satsi!

Opetushallitus selvitti viime vuonna, että lukio-opintoihin liittyvät välttämättömät kustannukset ovat keskimäärin 2 500 euroa. Casper Väliaho muistaa painottaa, miten tärkeää mutta näkymätöntä työtä Pelastakaa Lapset tekee koulukirjatuellaan.

Jos ajattelet, että huomenna on mukavaa, niin todennäköisesti onkin mukavaa – verrattuna siihen, että pelkäisit jo etukäteen huomista. Casper Väliaho

Lapsilisä loppui 17-vuotiaana, ja Väliaho alkoi saada minimituloisen äidin poikana opintotukea satasen verran kuukaudessa. Sen avulla hän oppi käyttämään rahaa.

Miltä tuntui, kun samanikäisillä kavereilla oli helpompaa? Siihen Väliahon on vaikea löytää sanoja. Hän lähes turhautuu.

– En ole ikinä tykännyt verrata itseäni muihin. Vertaan siihen, mitä olen ollut tai mitä haluan olla, mutta en ole kateellinen. Enemmänkin ajattelen: miten myös minä pääsen tuohon?

Muka alisuoriutuja?

Oikeustieteellisen tiedekunnan ovet aukenivat heti ensimmäisellä haulla, vaan ei helpolla. Casper Väliaho luki kaksi kuukautta 12 tuntia päivässä. Siis luki, eikä ollut vain lukevinaan.

Tosissaan otetun spurtin jälkeen hän sanoo tietävänsä, millainen on helvetti maan päällä.

– Vedin tietokoneesta johdot irti, jotta en päässyt pelaamaan. Viimeiset kaksi viikkoa päivä alkoi sillä, että hakkasin päätä seinään hetken. Kasvatti karaktääriä.

Mikä sai abiturientin näin kovaan taistoon?

– Halusin näyttää. Silloinen tyttöystäväni, äitini ja varmaan jokainen opettaja pitivät minua alisuorittajana. Itsekin pidin. Valitsin siis uuden asenteen: tee täysillä tai älä tee ollenkaan.

Kiikarissa arjen luksus

Henkisesti Casper Väliaho oli varautunut hakemaan oikeustieteelliseen ainakin toisen kerran. Tieto opiskelemaan pääsystä ensiyrittämällä tuntui epätodelliselta.

– Oikis oli aluksi vain idea oluttuopin äärellä. Isompi into ilmaantui, kun huomasin pääsykoekirjat oikeasti mielenkiintoisiksi. Neljässä vuodessa alasta on tullut minulle entistä tärkeämpi.

Väliahon pontimena lakiopintoihin oli siis näyttämisen halu. Pääsykokeiden jälkeen eteenpäin ovat kannustaneet muut syyt.

– Haluan työn, josta pidän ja jolla pystyn nostamaan taloudellista asemaani. Jos nyt ei hulppeaa elämää, niin kuitenkin ammatti, jossa voin olla oman onneni seppä.

Siis rahanko perässä mies nyt ponnistelee?

– En suoranaisesti. Mutta jos joku haaveilee koko elämänsä lääkärin urasta, niin kyllä kyse on myös siitä, että työ tuo vakauden raha-asioihin – vaikka pääpointti olisikin ihmisten auttamisessa.

Halusin näyttää. Silloinen tyttöystäväni, äitini ja varmaan jokainen opettaja pitivät minua alisuorittajana. Itsekin pidin. Casper Väliaho

Väliahon unelma on selvä: hän haluaa elämän, jota hänellä ei ollut lapsena. Omistusasunnon, kunnon auton, työn, perheen.

– Minullahan asiat ovat menneet monessa suhteessa näin: katso omia vanhempiasi ja tee toisin. Sanotaan, ettei omena kauas puusta tipu, mutta joskus se vain vierii ihan hiton kauas.

Haave omistusasunnosta yllättää, sillä monet nuoret aikuiset eivät nykyään enää innostu asuntolainasta eivätkä omistamisesta. Väliaho selittää asiaa sillä, että hänen äitinsä on aina kammoksunut omistusasumista. Poika haluaa tehdä toisin.

Hän puhuu mielellään arjen luksuksesta. Hän haaveilee, ettei arjessa tarvitsisi juurikaan miettiä rahan käyttöä.

– Ei tarvi ajatella, kummasta tulee pienempi ruokalasku: Prismasta vai K-kaupasta.

Työnhakupalvelu Oikotien sivuilla asianajajan keskimääräiseksi kuukausipalkaksi kerrotaan 9 675 euroa ja juristin 5 220 euroa.

– 30-vuotiaana voisin odottaa kuutta tonnia – varovasti arvioiden, heittää Väliaho.

18 neliötä omaa rauhaa

Itsemurhayksiö. Keittolevy, jääkaappi, oma suihku ja wc. Sellaisessa Casper Väliaho asuu Turun ylioppilaskylässä.

Opiskelijaboksin tyly nimitys viittaa siihen, että 18 neliön asuntoon ei juuri muuta mahdu kuin sänky ja kirjoituspöytä. Varustelun ansiosta sieltä ei ole välttämätöntä poistua lainkaan – erotukseksi yksiöistä, joihin kuuluu käytävällä yhteiskeittiö ja jotka pakottavat edes jonkinlaiseen sosiaalisuuteen.

30-vuotiaana voisin odottaa kuutta tonnia – varovasti arvioiden. Casper Väliaho

Väliaho opiskelee nyt neljättä vuotta oikeustieteellisessä. Häntä kiinnostaa nimenomaan immateriaalioikeus: patentit, tekijänoikeudet, tuotemerkit ja yleinen sopimusoikeus.

– Tykkään business to business -kuvioista. Esimerkiksi syyttäjän työ ei kiinnosta, koska se vaikuttaa suoraan asiakkaan henkilökohtaiseen elämään. En halua, että olisin itse osa toisen tarinaa.

"Opintolainalla kyllä pärjää"

Päiväkahvin paikka. Kahvinkeitin porisee vaatelipaston päällä. Casper Väliaho pahoittelee, että kahvipöytä puuttuu.

– Opiskelijalla ei ole varaa sellaisiin ylellisyyksiin, hän virnuilee.

Mutta vakavasti: opintotuella kyllä nuoren miehen mielestä selviää. Paljonkohan kokemus selittyy sillä, että hän ei ole koskaan tottunutkaan leveään elämään.

– Oikeustieteen opiskelijana pystyy ottamaan opintolainaa, koska työllisyys on tulevaisuudessa sen verran varma. Suhteellisen nopeasti pystyy maksamaan lainan poiskin.

Aina ei tule kalaa, mutta epätoivo ei ainakaan auta mitään. Casper Väliaho

Vuoden takainen tutkimus kertoo, että opiskelijalla jää elämiseen keskimäärin 15 euroa päivässä. Se alittaa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelemän minimibudjetin että EU:n virallisen köyhyysrajan.

Opiskelijat ilmoittivat tutkimuksessa olevansa keskimäärin melko tyytyväisiä taloudelliseen tilanteeseensa. Vastauksista käy ilmi, että kuukausitasolla rahaa on käytettävissä kaiken kaikkiaan keskimäärin lähes 900 euroa.

Väliaho arvelee, että valmistumiseen mennessä hänelle on kertynyt opintolainaa reilut 20 000 euroa. Opintojen rinnalla hän on tehnyt myös myyntityötä, vaikka keskittyykin mieluummin opiskeluun.

– Elinkustannukseni eivät kuukaudessa paljon tee. Maksan vuokran (vajaa 330 euroa) ja puhelimen. Käyn melkein päivittäin opiskelijaravintolassa, jossa ateria maksaa vain 2,60.

Itsetunto auttaa köyhää

Köyhyyden periytyvyyttä ja eriarvoisuutta on tutkittu Suomessa ahkerasti. Tiedetään, että kun vanhempien tuloluokka nousee, lasten koulutus suhteessa pitenee. Perhetausta siis ennustaa, millaisia lasten mahdollisuudet ovat.

Casper Väliaholla näyttäisi olevan tekijöitä, jotka auttavat häntä nousemaan lapsuutensa taloudellisesta ahdingosta. Selviytymistutkimuksissa sellaisiksi on mainittu muun muassa itsetunto, etevyys ja miellyttävyys.

– Itsetuntoni on tainnut kasvaa teatteriharrastuksesta. Turun Nuoressa Teatterissa opin ohjeen: ole oma itsesi.

Väliaho todistaa hyvää itsetuntoaan esimerkillä: Hän ei ole mieheksi pitkä, noin 170 senttiä. “Tynkäkansaa”. Hobittivitsit eivät ole silti koskaan haitanneet häntä.

– Viime kesän pomo erikseen tarkisti, onko ihan ok, jos heitetään sellaista läppää. Vastasin: Antaa palaa vaan!

"Mitä siitä, jos epäonnistun"

Yksi kuuluisimpia selviytymistutkimuksia on amerikkalaisen kehityspsykologin Emmy Wernerin tekemä selvitys lapsista, jotka syntyivät Havaijin Kauain saarella vuonna 1955. Köyhyyden keskelle syntyneistä kolmasosa selviytyi kirkkaasti muita paremmin.

Kaikilla selviytyjillä oli taustallaan jotain yhteistä: heillä oli yksi heille merkittävä ja heihin uskova aikuinen tukemassa. Tai sitten heillä oli yksi sellainen kyky, joka tarjosi onnistumisen kokemuksia ja mahdollisti hyväksytyksi tulemisen.

Oliko luokanvalvoja se Casper Väliahoon uskova ihminen, joka näki kaikessa jotain myönteistä ja auttoi saamaan koulukirjatuen? Mahdollistiko etevyys tai myönteisyys onnistumisen kokemukset?

Itsetuntoni on tainnut kasvaa teatteriharrastuksesta. Sain ohjeen: ole oma itsesi. Casper Väliaho

Väliaho kommentoi klassikkotutkimusta mutkattomaan tyyliinsä. Hänen mielestään myönteinen elämänasenne on ilman muuta ratkaiseva.

– Jos ajattelet, että huomenna on mukavaa, niin todennäköisesti onkin mukavaa – verrattuna siihen, että pelkäisit jo etukäteen huomista. En tajua myöskään epäonnistumisen pelkoa. Jos epäonnistun, niin mitä siitä! Olen epäonnistunut lukemattomissa asioissa.

Hän kavahtaa huonojen asioiden vatvomista.

– Aina ei tule kalaa, mutta epätoivo ei ainakaan auta mitään.

Kolmikymppinen väsähtänyt henkilö istuu pimeässä huoneessa tietokoneen äärellä. Tietokone skannailee tasaiseen tahtiin radiosignaaleja.

Yhtäkkiä kuuluu hätäistä piipitystä – tietokone on havainnut kosmisen signaalin ulkoavaruudesta! Äkkiä puhelimeen soittamaan presidentille, armeijalle ja medialle!

Tai sitten ei. Kyseinen kuvaus mukailee kliseistä tieteiselokuvien näkemystä tilanteesta, jossa joku ihmiskunnan jäsen – harvinaisen usein yhdysvaltalainen – saa viimein poimittua kauan odotetun älyllisen viestin ulkoavaruudesta.

Itse kysymys on vakava. Sitä ei suinkaan mietitä vain tieteiskirjallisuudessa, vaan tutkijoiden, tieteentekijöiden ja jopa Yhdistyneiden Kansakuntien tasolla. Ihmiskunnan kannalta kontakti ulkoavaruuden älyyn olisi täysin historiamme kehityssuuntaa mullistava tapaus.

Mutta jos älyllinen sivilisaatio kosmoksen tuolta puolen saisikin meihin maapallolaisiin yhteyden, kuka meistä olisi koko planeetan yhteinen tiedottaja? Millä kielellä kommunikoisimme?

Ja kenen puolesta vastaisimme – itsemme, valtiomme vai koko ihmiskunnan puolesta?

Missä kaikki ovat?

Ajatus maapallon ulkopuolisesta elämästä on astronomi Martin Reesin mukaan yksi vanhimpia ja yleismaailmallisimpia kysymyksiä. Aihe liittyy astrobiologiaksi luokiteltuun tieteenhaaraan, joka on kuitenkin Suomessa melko tuntematon – siitäkin huolimatta, että emeritusprofessori Esko Valtaoja oli pistämässä vauhtiin alan opetusta Turussa vuosituhannen vaihteessa.

– Ei tämä ole pelkkää paikallisten ufoseurojen hommaa. Monet suuret satelliittiluotainhankkeet liittyvät tavalla tai toisella elämän etsimiseen avaruudesta, Valtaoja huomauttaa.

Kenties tunnetuin älyllistä elämää ulkoavaruudesta etsivistä tahoista on Kaliforniassa toimiva SETI-instituutti (Search for Extraterrestrial Intelligence). SETI tuli suurelle yleisölle tutuksi ainakin vuoden 1997 elokuvasta Contact eli Ensimmäinen yhteys, jonka päähenkilö työskentelee SETI-ohjelmassa.

– Aikamoisen monta miljoonaa käytetään siihen, että koetetaan kuunnella avaruutta, Valtaoja sanoo.

Aihealue on kuitenkin jokseenkin utuinen sen suhteen, mitä älylliselle signaalille pitäisi tehdä jos sellaisen sattuisi poimimaan. Maailmalla on liuta amatöörejä SETI:n vanavedessä, jotka kampaavat kyseisen instituutin ohjelmalla jatkuvasti valtavia määriä radioteleskooppien dataa kotikoneillaan (SETI@home).

Viimeksi ajatus elämästä avaruudesta kutkutti suuren yleisön mielikuvitusta muun muassa Mars-tutkinnan yhteydessä. Kysymys on niin olennainen, että sille on aivan oma terminsä fysiikan ja astronomian kentällä.

Missä kaikki ovat?

Näin kerrotaan italialaisen fyysikon, Enrico Fermin huudahtaneen vuonna 1950 istuessaan kollegojensa kanssa lounaspöydässä Los Alamosissa Yhdysvalloissa. Ihmettelyn taustalla oli keskustelu avaruusolentojen olemassaolosta (Tieteen Kuvalehti).

Fermi ihmetteli, miksei Maan ulkopuolisesta elämästä ollut vielä mitään tietoa. Hänen päätteli omilla laskelmillaan, että meillä olisi pitänyt käydä vierailijoita jo monta kertaa.

Tästä syntyikin termi Fermin paradoksi. Sen mukaan on epätodennäköistä, että elämää on vain Maassa, mutta toisaalta todisteita avaruusolioistakaan ei ole.

Ainakaan kaikkien mielestä.

Onko meillä jo käyty?

Jos hetken ajan liikumme kohti rajatiedon ja uskomuksien kenttää, on Suomessa niitäkin, joilla on kertomuksiensa mukaan ufokokemuksia omasta takaa. He ovat vakuuttuneita siitä, että tähtienväliset matkaajat ovat jo täällä – tai että joku meikäläisistä on itse kotoisin vaikkapa Siriukselta eikä kotoiselta maapallolta.

Uskontotieteen tohtori Jaakko Närvä liikkuu Suomen ufoharrastajien piireissä ja tuntee aiheen hyvin. Hänen väitöskirjansa käsitteli sitä, miten ufologiaa ja ufokokemuksia voi selittää uskonnollisina ilmiöinä (Suomen Kuvalehti).

Närvä myös toimii Suomen Ufotutkijat ry:ssä. Yhdistys on ottanut asiakseen seuloa tavallisten ihmisten tunnistamattomia tai askarruttamaan jääneitä havaintoja, joista arvellaan löytyvän jotakin poikkeuksellista.

Närvän mukaan ufokokijat eivät juurikaan ole innostuneita esimerkiksi SETI:n radiosignaalien etsimisprojekteista. Sen sijaan ufokokemuksia läpikäyneet kertovat esimerkiksi telepaattisesta yhteydestä avaruusolentojen kanssa.

– Avaruus koetaan moniulotteisesti. Avaruusolennot voivat tulla vaikkapa jonkin toisen planeetan toiselta ulottuvuudelta, eikä välttämättä fyysiseltä tasolta, Närvä kuvailee kokemuksia.

Vastaavaa pohtii myös pitkän linjan ufoharrastaja Lasse Ahonen, Suomen Ufotutkijat -yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistyksen sivuilla kerrotaan, etteivät he suoraan väitä kaikkia ufoilmiöitä selittämättömiksi, mutta eivät myöskään kiellä "ennakkoluuloisin perustein" nykytieteen kannalta selittämättömiä ilmiöitä (Suomen Ufotutkijat ry).

Mitä tulee mahdolliseen signaaliin ulkoavaruudesta, ei radioliikenne ole Ahosen mukaan maailman ainut tapa viestiä.

– Maailmassa on paljonkin ihmisiä, jotka väittävät olevansa yhteydessä avaruusolentojen kanssa ja saavansa kaikenlaisia viestejä telepaattisesti tai muulla vastaavalla tavalla, hän toteaa.

Ilman muuta kuuluisin suomalainen, joka väittää saaneensa viestejä suoraan humanoideilta (Studio 55), on suorastaan legendaarinen Juhan af Grann. Toinen sangen kuuluisa omien sanojensa mukaan ufoihin yhteyttä pitänyt on nyt jo edesmennyt erikoislääkäri Rauni-Leena Luukanen-Kilde.

Uskontotieteen tohtori Jaakko Närvän mukaan ufokontakteissa avaruusolennoilta saadaan tyypillisesti rauhaan ja henkiseen kehitykseen liittyviä sanomia. Toinen ufokokemustyyppi on Närvän mukaan sellainen, jossa humanoideja tai tunnistamattomia olentoja tavataan esimerkiksi maastossa.

– Ne ovat yllättäviä havaintoja tai kohtaamisia, joissa ei välttämättä hirveästi kommunikoida, Närvä kertoo.

Närvä toteaa, että yksi vastausvaihtoehto aiemmin mainittuun Fermin paradoksiin on se, että emme saa tietoa muiden planeettojen asukkaista siksi, että he ovat jo täällä.

– Spekulointiin kuuluu, että avaruusolennoilla on korkealaatuista superteknologiaa. He eivät syystä tai toisesta halua, että heistä olisi todisteita tai havaintoja.

Närvä huomauttaa, että tieteen kentällä ufokokemuksia ei yleisesti pidetä luonnontieteellisesti asiallisina tutkimuskohteina eikä uskottavina.

Valtaosasta ufokokemuksia on siis turha lähteä etsimään mitään epätavanomaista tai vierasta älyä. Toisaalta Närvä itse pitää mahdollisena, että jotkut ovat olleet kontaktissa vieraan älyn kanssa.

– Suhtautuminen riippuu siitä, kuinka vakavasti asiaan liittyviä tietoja otetaan ja miten niitä arvioidaan.

Yhdistyksen tiedottaja Lasse Ahonen kertoo, että vuositasolla Suomen Ufotutkijat saa suomalaisilta noin 100–150 havaintoa. Niistä Ahonen seuloo nopeasti pois esimerkiksi luonnonilmiöiden aiheuttamat virhetulkinnat ja muut vastaavat. Sellaisia kertyy aika paljon.

– Ihmisillä on esimerkiksi ihmeellinen tapa valokuvata vasten aurinkoa. Siitähän syntyy linssistä johtuvia heijastumia, Ahonen toteaa.

Hän itse ajattelee, että yksi vaihtoehto viestin saamiseen ulkoavaruuden älyltä on telepaattinen yhteys, mutta pitää myös mahdollisena, että alienit ovat yhteydessä tavalla, jota emme vielä tunne.

– Ja yksi kysymys on sekin, haluavatko ne ottaa meihin yhteyttä. Se, että me haluamme sitä, ei välttämättä riitä.

Oma osoitteemme seilaa jo avaruudessa pullopostina

Uskoopa ufokokemuksiin tai ei, yksi asia on melko varmaa: jos joku planeetallamme onnistuisi poimimaan aidon yhteydenoton ulkoavaruudesta ja haluaisi ilmoittaa asiasta eteenpäin, häntä olisi hyvin vaikea uskoa.

Tämän ongelman tiedostaa myös emeritusprofessori Esko Valtaoja.

– Periaatteessa olisi ihan mahdollista, että vaikkapa minä huomenna totean: jahas, nyt minun koneeni on napannut jonkun suuren radioteleskoopin kohinasta selvästikin viestin joltain ulkoavaruuden älyltä, hän aprikoi.

– Voi olla, että luuri lyötäisiin korvaan useassakin paikassa, jos koettaisin soittaa asiasta presidentin kansliaan tai puolustusvoimille.

Tosin Valtaoja pohtii, että kenties hänen kaltaisensa tunnettu ihminen saatetaankin ottaa tilanteessa vakavasti, jos hän viestin sattuisi poimimaan. Jos taas perustallaaja pyrkisi ilmoittamaan kosmisesta viestistä jollekin viralliselle taholle, asian eteenpäin vieminen voisi olla melkoisen hankalaa.

Kiintoisaa kyllä, ihmiskunta on jo sekä lähettänyt itse viestejä ulkoavaruuteen älyllisen elämän toivossa että myös saanut itse signaalin, joka herätti toiveita avaruussivilisaation löytymisestä.

Vuonna 1977 Nasa ampui avaruuteen Voyager 1-nimisen luotaimen. Sen uumeniin kätkettiin tähtitieteilijä Carl Saganin kokoamat kultaiset vinyylilevyt ja vinyylisoitin.

Ja mitä levyt sisältävät? Suorat koordinaatit luoksemme Maa-planeetalle, kaiverrukset mies- ja naishahmoista sekä läjän valokuvia, musiikkikappaleita ja äänitervehdyksiä eri Maan kielillä. Tallennettuna on myös luonnonääniä, kuten ukkosta, tuulta ja sadetta.

Jos ulkoavaruuden ET:t ovat jo löytäneet vinyylimme ja ymmärtäneet niiden käytön, he saattavat parhaillaan kuunnella Igor Stravinskyn Kevätuhria, Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin tervehdystä englanniksi tai Blind Willie Nelsonin Dark Was the Night -gospel-blueskaihoa.

Mukana on myös eri kansojen ja heimojen musiikkia, kuten navajonkielistä laulua, intialainen raga ja Salomonsaarten panhuilunsoittoa.

Kenties liikuttavinta sisältöä ovat kuitenkin äänitykset 55 eri kielellä, joissa tervehditään mahdollisia älyllisiä yhdyskuntia hiljaisen avaruuden tuolla puolen. Amoynkielinen tervehdys kysyy: "Avaruuden ystävät, kuinka te kaikki voitte? Oletteko vielä syöneet?", kun taas gujaratinkielinen tervehdys kertoo: "Tervehdykset ihmiseltä Maasta. Olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä."

Voyager 1 pääsi viimein oman aurinkokuntamme rajoille 35 vuotta myöhemmin, vuonna 2012. Nyt se leijuu tähtienvälisessä tyhjyydessä kohti vieraita aurinkokuntia, eräänlaisena kosmisena pullopostina. Voit kuunnella ja katsella kultalevyjen sisällön kokonaisuudessaan täältä (Golden Record). Viestit eri kielillä on luettavissa englanniksi tästä linkistä (NASA).

Mitä taas tulee ihmiskunnan vastaanottamiin signaaleihin, lupaavin on niin sanottu Wow!-signaali. Sen poimi Ohio State Universityn Big Ear -radioteleskooppi vuonna 1977, ja signaali kesti runsaan minuutin. Tilanne oli niin ainutlaatuinen, että astronomi Jerry Ehman kirjoitti signaalin viereen tulostuspaperille hämmästyksissään sanan "Wow!".

Vuosikymmenien aikana ehdittiin pohtia, oliko signaali todiste maapallon ulkopuolisesta älykkäästä elämästä (Tekniikka ja Talous). Sittemmin on arvuuteltu, oliko yksittäinen signaali sittenkin vain komeetta tai toimintahäiriö teleskoopissa.

Jos kosminen puhelin soi, kenelle ilmoitamme?

Mitä sitten tekisimme, jos Wow!-signaalin tyyppinen tapaus toistuisi ja saataisiin todennettua? Kuka viestiin vastaisi?

Maailmalla on suuri määrä tuiki tavallisia ihmisiä, jotka käyttävät muun muassa SETI:n lanseeraamaa Seti@Home-nimistä ohjelmaa. Se käyttää vapaaehtoisten kotitietokoneita tutkiakseen avaruudesta tulevaa radiosignaalidataa (SETI).

Suomella ei kuitenkaan ole mitään protokollaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

– Tietääkseni ihan YK:n tasolla on ollut puhetta siitä, että saataisiin kansainvälinen jäsenmaita sitova protokolla aikaan. Mutta ymmärtääkseni se ei ole edennyt pitkälle, Esko Valtaoja kertoo.

Yhtä kaikki, on kysyttävä, minne Valtaoja itse ottaisi yhteyttä, jos sattuisi vastoin kaikkia todennäköisyyksiä poimimaan viestin avaruudesta?

– Suoraan sanottuna en tiedä. En ainakaan ottaisi ensimmäisenä yhteyttä mediaan, Valtaoja sanoo.

– Uutinen, jonka lukee ensimmäisenä iltapäivälehden lööpistä ei välttämättä ole se kaikkein tosin versio asiasta.

Siksi Valtaoja pohtii, että asiasta kannattaisi ilmoittaa mahdollisimman korkealle taholle ja jättää jatkotiedottaminen heidän käsiinsä. Siten maksimoitaisiin tiedon luotettavuus.

Valtaoja muistuttaa, että koko tähtitieteen ja avaruustutkimuksen alalla kysymys älyllisestä viestistä on hyvin pieni siivu kaikista aiheista. Mahdollisuudet viestin nappaamiseen ovat jokseenkin epärohkaisevat: jos avaruudessa edes on ketään, lähettävätkö he viestejä? Ja pystyttäisiinkö viestiä täällä edes nappaamaan tai ymmärtämään?

Tätä nimenomaista ajatusta on pyöritellyt ajatuksissaan myös Jyväskylän Sirius ry:n jäsen Päivikki Puolakka. Sirius-yhdistys on tähtiharrastusyhdistys, jolla on parisensataa jäsentä Keski-Suomessa.

Puolakka on itse biologian opiskelija, ja ajatus vieraasta älystä mietityttääkin nimenomaan biologisesta näkökulmasta.

– Miten ymmärrämme viestin, tai ymmärtävätkö hekään, jos me yritämme viestiä? Vastaanottajallahan voi olla esimerkiksi biologisesti aivan erilaiset aistijärjestelmät tai kommunikaatiotavat, Puolakka sanoo.

Jyväskylän Siriuksessa 25 vuotta jäsenenä ollut Kauko Saarinen puolestaan kertoo itsekin taannoin kokeilleensa SETI:n radiosignaaleja tutkivaa ohjelmaa kotitietokoneellaan. Alun kiinnostus kuitenkin lopahti, ja Siriuksen jäsenilloissakin aihe tulee esille lähinnä huulenheittotasolla.

– En pidä todennäköisenä yhteydenottoa muualta, Saarinen sanoo, mutta lisää myöhemmin:

– Toivon olevani väärässä.

Jyväskylän Sirius-yhdistyksen puheenjohtaja Arto Oksanen huomauttaa, että heidänkin laitteillaan voisi tarkkailla radiosignaaleja kosmisen viestin toivossa. Kaikki vermeet löytyvät, mutta poikkeamien etsiminen radiosignaaleista on käytännössä hakuammuntaa, joten innostusta siihen ei ole.

Oksanen pitää epätodennäköisenä, että ihmiskunta olisi saamassa uutta Wow!-signaalia heti huomenna. Hupimielessä hän kuitenkin pohtii, että jos itse sattuisi poimimaan lupaavan kosmisen viestin, Oksanen ottaisi yhteyttä ammattitähtitieteilijöihin ympäri maailman.

– Ja ehkä johonkin suomalaiseen radioastronomiin, jotta voitaisiin varmistaa, onko kyse laiteviasta tai muusta todennäköisemmästä selityksestä. Mutta totta kai pitää saada useampi havainto, Oksanen toteaa.

Kuulostaa monimutkaiselta ja epätodennäköiseltä. Pitänee siis toivoa, että jonkinlainen emoalus laskeutuisi esimerkiksi Jyväskylän kaupungintalon eteen?

– Se olisi paljon helpompaa! Oksanen nauraa.

Kuka tahansa ei saa vastata viestiin

Tsekkiläisen astronomi Zdenek Kopalin kerrotaan sanoneen: "Jos avaruuspuhelin koskaan soi, älkäämme vastatko siihen toisessa päässä olevien olentojen mahdollisen ylivertaisuuden tähden (New Scientist). Useissa elokuvissa kontakti meidän ja avaruusolentojen välillä onkin lähinnä sotaisa.

SETI on kuitenkin jo vuosikausia sitten laatinut aiheeseen liittyvän julkilausuman, eräänlaisen protokollan, jota pitäisi noudattaa, jos saamme kontaktin. Jos avaruusviesti saadaan vahvistettua, vieraan älyn sanomaan ei pitäisi lähettää vastausta ilman asiaankuuluvia kansainvälisiä neuvotteluja.

SETI:n mukaan kuka tahansa ei siis saisi vastata itsensä tai edes valtionsa puolesta, vaan vastaus pitäisi lähettää koko ihmiskunnan puolesta, ja sen tulisi tehdä kansainvälinen ryhmä. Lisäksi tervetulotoivotuksen pitäisi olla rauhanomainen ja ystävällinen. Jos taas maapallon ulkopuolinen taho vaikuttaa uhkaavalta, asiasta pitäisi neuvotella ensin YK:n turvallisuusneuvoston kanssa.

Tilanne on kuitenkin niin ennalta arvaamaton, että emeritusprofessori Esko Valtaoja arvelee hyvienkin ehdotelmien lentävän jorpakkoon, jos kosminen puhelin alkaa soida.

– Se olisi ihmiskunnan historian ylivoimaisesti merkittävin tapahtuma, ja protokollat olisivat aika mitättömiä siinä vaiheessa, hän toteaa.

– Tarvitsee vain ajatella alkuperäiskansoja. Tuskinpa esimerkiksi Australian aboriginaalit olivat miettineet protokollaa kapteeni Cookin laivaston saapumisen varalle. Eivät he osanneet kuvitella, kuinka koko maailma muuttuisi siitä, Valtaoja luonnehtii.

Hän arvioi, että jos maapallon ulkopuolella on olentoja, ne ovat todennäköisesti meitä paljon korkeammalla tasolla. Silloin protokollat ja ehdotelmat toimintatavoista tuntuvat hassuilta.

Jyväskylän Sirius ry:n puheenjohtaja Arto Oksanen lisää avaruussoppaan vielä muutaman sattuman: jos viesti nimittäin saataisiin, se tulisi todennäköisesti hyvinkin kaukaa – useiden kymmenien tai satojen valovuosien päästä.

– Siinä ei olisi hengenhätää lähettää vastausta seuraavana päivänä tai edes seuraavana vuotena. Olisi hyvää aikaa miettiä, milloin on oikea hetki vastata, ja miten, Oksanen sanoo.

Ja on myös mahdollista, että kun ihmiskunnan vastaus kosmiseen viestiin kulkee pari sataa valovuotta saapuakseen perille, ovat avaruusystävämme tai -vihollisemme jo häipyneet kuuntelemaan kiinnostavampia planeettoja ja tähtiä.

Toistaiseksi kaikki on kuitenkin lähinnä arvuuttelua. Parhaatkaan spekuloinnit eivät vedä vertoja sille tilanteelle, että olisimme todella vieraan älyn yhteydenoton edessä, ja joutuisimme ihmiskuntana pohtimaan vastausta. Tilannetta välttämättä koskaan tule, tai yhtä hyvin voimme saada kosmisen kontaktin vaikka ensi viikolla.

Kukaan ei tiedä.

Siksi onkin helppo päätyä takaisin Fermin esittämään turhautuneeseen kysymykseen:

"Missä kaikki ovat?"

Ensimmäistä kertaa Helsinki Areenalla järjestetyn gaalan voittokkain artisti oli Pyhimys, joka pokkasi kaikkiaan kuusi Emmaa: vuoden miessolistin, vuoden hip hopin, vuoden albumin, vuoden biisin, vuoden striimatuimman biisin ja vielä yleisöäänestyksen vuoden artisti -Emman.

Pyhimys oli lisäksi mukana vierailevana artistina Vuoden musiikkivideo -sarjan voittaneella, Nana Simeliuksen ohjaamalla Kivi Sakset Seteli -videolla.

Gaala esitettiin suorana lähetyksenä Nelosella. Illan aikana esiintyivät muun muassa Ville Valo & Agents, Alma, ja Lukas Leon. Yllätystähtenä nähtiin Robin Packalen, joka oli vaihtanut esityskielensä englanniksi.–

Seurasimme Emma-gaalaa hetki hetkeltä. Artikkelin voit lukea tästä linkistä.

EMMA-GAALAN KAIKKI VOITTAJAT :

Vuoden naissolisti: Anna Puu

Vuoden miessolisti: Pyhimys

Vuoden yhtye:Gasellit

Vuoden tulokas: Vesta

Vuoden pop: Nälkäinen sydän/Anna Puu

Vuoden rock: Sä kuljetat mua/J. Karjalainen

Vuoden metalli: Taival/Stam1na

Vuoden iskelmä:Kuka näkee sut/Juha Tapio

Vuoden hip hop / R&B: Tapa Poika/Pyhimys

Vuoden albumi: Tapa Poika/Pyhimys

Vuoden jazz: Moves/ Timo Lassy

Vuoden etno: Kulku /SANS

Kriitikoiden valinta: Ruusut/Ruusut

Vuoden tuottaja: Jukka Immonen

Vuoden biisi: Jättiläinen/Pyhimys (feat. Aksel Kankaanranta), säv. Väinö Wallenius & Riku Mattila, san. Mikko Kuoppala & Heikki Salo

Klassinen musiikki: Lutoslawski - Sinfonia 1 & 4 / RSO, Hannu Lintu

Vuoden live: Cheek

Vienti-Emma: Esa-Pekka Salonen

Erikois Emma:Anssi Kela

Kultainen Emma: Pekka Aarnio

Yleisöäänestys – Vuoden artisti/yhtye: Pyhimys

Yleisöäänestys – Vuoden musiikkivideo: Kivi Sakset Seteli Mikael Gabriel feat. Elastinen & Pyhimys, ohjaaja: Nana Simelius

Vuoden myydyin albumi:Timantit on ikuisia/Cheek (43 769 kpl)

Vuoden striimatuin biisi: Jättiläinen/Pyhimys (feat. Aksel Kankaanranta)

Vuoden lastenmusiikki: Tippukivitapaus/Eri esittäjiä

Pitkin iltaa arvuuteltiin, kuka on Emma-gaalan tarkoin varjeltu yllätysesiintyjä.

Hieman ennen kymmentä lavalle nousi lokakuussa 2017 määrittelemättömän mittaiselle tauolle jäänyt Robin, joka esiintyy nyt koko nimellään Robin Packalen. Gaalassa kuultiin uusi, englanninkielinen single I’ll Be With You. Kappale on tehty saksalaisten huipputuottajien, Jozneznin ja Koveen kanssa.–

Robin on tehnyt levytyssopimuksen Saksan Universal Musicin kanssa, ja tähtää kansainväliselle uralle.

Suunnitelma englanninkielisestä julkaisusta oli vireillä jo 2013, ja yhteistyö saksalaisen levy-yhtiön kanssa alkoi jo 2015. Projektia on työstetty pitkään. Lisää englanninkielistä musiikkia Robinilta on tulossa vielä ennen kesää.

Robin ei antanut haastatteluja Emma-gaalassa, mutta kertoo levy-yhtiön tiedotteessa, että kyseessä on välttämätön askel uralla eteenpäin. Suomessa hän on antanut jo kaikkensa monen vuoden ajan.

– Hyppään uusiin saappaisiin, joilla ei ole otettu vielä askeltakaan. Aloin huomata liiallisen turvallisuuden tunteen merkkejä tehdessäni Suomessa musaa. Nyt on käsillä jotain, mikä on kaikkea muuta kuin turvallista, ja juuri siinä tilassa toimin parhaiten!

Robin on palkittu Emma-gaalassa neljä kertaa sen jälkeen, kun hän ponkaisi tunnettuuteen alkuvuodesta 2012 Frontside Olliella. Hän oli muun muassa ensimmäinen suomalaispoppari, joka esiintyi Helsinki Areenalla ja Olympiastadionilla.

Robinin kansainvälisestä urasta velloi huhumylly ennen Suomen euroviisuehdokkaan julkistamista. Viisufanien Viisukuppila-sivustolla oli bongattu, että Teoston tiedoista löytyi uutta, englanninkielistä musiikkia. Tuolloin arveltiin, että Robin lähtisi kisoihin Suomen edustajaksi.

Laskettelukeskusten lumitykit lepäävät alkukauden uurastuksen jälkeen. Ilman tykkejä ei Suomessa enää pärjää yksikään laskettelukeskus.

Lumitykkien armeija on vain yksi keskusten keino saada ja pitää rinteet laskettelijoiden edellyttämässä kunnossa. Puolen metrin kovan lumivaipan rakentamiseen tarvitaan silti entistä enemmän työtä vaikka lumitilanne on kuluvana talvena valtakunnallisesti hyvä.

Pohjoisen keskuksista Levi seuraa Rukaa ja jatkaa kokeiluna aloitettua säilölumetusta. Talvipakkasilla kootulla lumella saadaan varmistettua muuttuvien säiden takia hankala alkukausi.

Jättikasojen säilöminen on seurausta laskettelijoiden tottumuksesta päästä rinteeseen mahdollisimman aikaisin.

– Jos järkevästi miettii kustannuksia ja toimintaa täällä, aloittaisimme silloin, kun talvi tulee, kuukauden nykyistä myöhemmin ja lopettaisimme silloin, kun talvi loppuu, Levin hiihtokeskusjohtaja Jouni Palosaari järkeilee.

Kun vaatimukset ovat kovat, lumitykit tekevät lunta aina silloin, kun tarvitaan. Pakkasta tosin tarvitaan, mutta tykkien läpi virtaava vesi jäähdytetään tarpeen vaatiessa. Ylen uutisten kokoamien tietojen mukaan kaikkia keinoja tarvitaan etenkin oikukkaan alkukauden varmistamiseen.

Jämsässä, Himoksen rinteillä muistetaan sekin alkukausi, kun perherinteitä yritettiin saada avattua kolmasti.

– Olemme oppineet, että kauden alussa ei kannata turhaan lähteä lumettamaan, toimitusjohtaja Elsi Ojala Himoksen laskettelukeskuksesta kertaa saatua oppia.

Lahden lähellä Messilässä on myös opittu elämään alkukauden sääennusteiden kanssa.

– Ei ole vielä mitään uhkakuvia toiminnan kannalta. Olemme panostaneet lumetukseen ja veden esijäähdytykseen siinä sivussa, jotta pystymme pienemmilläkin pakkasilla tekemään lunta, operatiivinen johtaja Pekka Markkanen Messilän keskuksesta kuvaa tilannetta.

Ylen keräämien laskettelukauden pituuksista kertovien tilastojen mukaan Messilän ja Himoksen aloituksessa on ollut suurinta vaihtelua. Jotta rinteet saadaan jouluksi etelässä kuntoon, keskuksissa seurataan herkeämättä sääennusteita. Toisinaan sekään ei riitä.

Jos pakkasta ei tule viittä astetta, silloin taistelemme tuulimyllyjä vastaan Jouni Palosaari

– Emme taistele tuulimyllyjä vastaan, meidän pitää reagoida ja siksi rakennamme lumetusta koko ajan lisää. Jos pakkasta ei tule viittä astetta, silloin taistelemme tuulimyllyjä vastaan, Palosaari täsmentää.

Kittilän Leviltä saaduista tiedoista näkyy kuinka lumitykeillä saatiin niiden käytön yleistymisen jälkeen 80-luvulla kausia pidennettyä kolmesta kuukaudesta melko nopeasti neljään kuukauteen. Kauden pidentämisen tiellä on oltu siitä lähtien, mutta viimeisten vuosien aikana kehitys on katkennut: puolen vuoden rinnekausi ei ole itsestäänselvyys.

Tykkiarmeijaan on investoitu miljoonia ja investoinnit jatkuvat.

Levillä 300 tykin rivistöä on uudistettu niin, että lumetus ohjataan kauden aikana rinteiden kulumisen ja sääolosuhteiden mukaan sinne missä lisälunta tarvitaan. Tykit ovat kullanarvoisia erityisesti alkukaudella, mutta tykit täydentävät myös kevätkauden lumitilannetta.

Välineistä huolimatta kehitys on ollut viimeisten vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana vääjäämätön: kausi on lyhentymässä etenkin Messilässä ja Himoksella. Kauden päätöksen ajankohtaan ei vaikuta sinänsä kevätilma, vaan etenkin Messilässä ja Himoksella se, että laskijat suuntaavat huhtikuussa lumien sulaessa toisiin harrastuksiin.

Rinnekausi on jäämässä yhä useammin neljään kuukauteen, Messilässä joskus jo sen alle, aikaisemmasta viiden kuukauden normista.

– Olemme laittaneet kiinni huhtikuun ensimmäisellä tai toisella viikolla oli lunta tai ei, kun krookukset ja narsissit jo kukkivat, kertoo Himoksen Markkanen kevätkaudesta.

Toisin kuin eteläisessä Suomessa laskijat odottavat välineet valmiina pääsyä lokakuussa Pohjois-Suomen rinteisiin. Kevät ja laskijoiden kaikkoaminen tulee Pohjois-Suomeen vapun jälkeen. Siksi alkukausi ja sen onnistuminen ovat keskuksille tärkeitä.

Emme kuitenkaan ole turvassa Jouni Palosaari

Lapista on myös tullut laajemmin rinnekauden avauspaikka maailmanlaajuisesti. Sekä Leville että Rukalle isojen kilpailujen järjestämisestä on tullut tärkeitä tapahtumia.

Levin hiihtokeskusjohtaja Jouni Palosaari ei kuitenkaan halua ajatella suoraan niin, että Lapista löytyy alkukaudesta varmimmin rinteet muiden tuskaillessa lumitilanteen kanssa. Ailahtelevammat olosuhteet ovat tarkoittaneet myös heille sitä, että esimerkiksi sähköä menee lumetukseen enemmän. Jokainen laskija maksaa heille lisääntyneinä menoina jonkin verran enemmän kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten.

Käynnissä on taistelu asiakkaista ja muuttuvia olosuhteita vastaan.

– Meillähän tämä kestää vielä pitkään ennen kuin mitään radikaalia tulee. Emme kuitenkaan ole turvassa, Levin Palosaari summaa alan uhkakuvat.

Lue myös:

Levin laskettelukeskuksen toimitusjohtaja: Levillä lasketaan varmasti maailmancupin pujottelukilpailu marraskuussa

Matkustajajuna on törmännyt radalla olleeseen kaivinkoneeseen Pirkanmaalla Parkanon aseman pohjoispuolella. Kukaan ei loukkaantunut, kertoo pelastuslaitos.

– Matkustajat, veturinkuljettaja ja kaivinkoneen kuljettaja on tarkastettu, kertoo tilanne- ja johtokeskuksen päivystävä palomestari Jari Hiltunen STT:lle.

VR:n viestinnästä kerrotaan STT:lle, että törmännyt juna oli IC-juna matkalla Helsingistä Ouluun. Kaivuri oli viereisellä raiteella lumitöissä, kun se yllättäen kääntyi ohittavan junan eteen. Juna törmäsi kaivurin puomiin. Junan veturi meni rikki törmäyksessä.

Pelastuslaitoksen Hiltusen mukaan kaivinkoneessa oli kiinni harjakoneyhdistelmä, joka oli törmännyt junan nokkaan. Kaivinkone ei siis iskeytynyt junan veturiin kylkeen, Hiltunen kertoo.

– Onnea on ollut matkassa.

Juna pääsi jatkamaan matkaansa veturinvaihdon jälkeen ennen neljää iltapäivällä. Se kulkee nelisen tuntia aikataulustaan myöhässä. Törmäys on aiheuttanut muille junille 1–2 tunnin myöhästymisiä Tampereen ja Seinäjoen välillä.

Silminnäkijä: "Ikkunan ohi lensi tavaraa"

Junassa matkustanut Joonas Keskivinkka kertoo STT:lle, että onnettomuushetkellä junassa tuntui yllättäen nykäisy. Ikkunan ohi lensi myös tavaraa.

– Luulimme ensin että toinen juna pyyhälsi ohi, mutta sitten vaunujen alta alkoi kuulumaan kolinaa ja juna pysähtyi. Ihmiset alkoivat vähän huolestua, ja vaunuun tuli jännittynyt tunnelma, hän sanoo.

Konduktööri ilmoitti sen jälkeen matkustajille, että kaivinkone jäi junan alle. Samalla konduktöörit alkoivat etsimään hoitajia ja lääkäreitä vaunuista.

– Sen jälkeen ilmoitettiin pian, ettei henkilövahinkoja tapahtunut. Kaikki matkustajat alkoivat huokailemaan helpotuksesta ja vähän naureskellakin, Keskivinkka kertoo.

Juna törmäsi pelastuslaitoksen mukaan kaivinkoneeseen 180 kilometrin tuntivauhdilla noin 200–300 metrin päässä Parkanon asemasta.

Pelastustöissä oli vajaat 10 yksikköä.

Oletko paikan päällä? Voit lähettää meille uutiskuvan tai -videon osoitteessa yle.fi/uutisvinkki.

Alueellinen uutiskirje kertoo uutiset läheltä sinua tiiviissä paketissa. Saat kotiseutusi uutiset suoraan sähköpostiisi joka arkiaamu kello 11.

Uutiskirjeen tilataksesi tarvitset Yle Tunnuksen, jonka voit hankkia täältä.

Voit tilata haluamasi seudun uutiskirjeen. Läheltä-nimisen alueellisen uutiskirjeen voit tilata tämän artikkelin alta löytyvän tilausikkunan kautta. Tilaaminen onnistuu myös uutiskirjeiden tilaussivulta, josta löydät muutkin kirjeemme.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) haluaa lopettaa mies-päätteisten ammattinimikkeiden käytön, kertoo Sunnuntaisuomalainen.

THL:n Tasa-arvotiedon keskus julkaisee kevään aikana sukupuolitietoisen viestinnän ohjeet. Ohjeilla halutaan vaikuttaa muun muassa viranomaisten ja median käyttämään sukupuolta koskevaan sanastoon. Yhtenä osana ohjeita keskus suosittaa mies-päätteisten ammattinimikkeiden korvaamista sukupuolineutraaleilla vaihtoehdoilla.

Mies-päätteisiä ammattinimikkeitä on Tilastokeskuksen mukaan käytössä Suomessa yli 600, lehti kertoo. Niiden määrä on viime aikoina lisääntynyt.

Kyse ei ole sukupuoleen viittaavien ilmaisujen poistamisesta kielestä. Joissakin tilanteissa sukupuoli pitäisi tuoda selvemmin esiin, sanoo kehittämispäällikkö Reetta Siukola Tasa-arvotiedon keskuksesta.

– Nykyisin saatetaan esimerkiksi puhua kotonaan lasta hoitavien maahanmuuttajataustaisten vanhempien riskistä jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle, vaikka tällöin on kyse pääasiassa naisista. Ei pidä puhua vanhemmista, jos tarkoitetaan äitejä, eikä äideistä, jos tarkoitetaan vanhempia, Siukola selventää Sunnuntaisuomalaiselle.

Viranomaisten mukaan ainakin 28 haitilaista on hukkunut Abacon rannikolla Bahaman edustalla. Laiva upposi noin 10 kilometrin päässä Abacon saaren rannikosta. Hukkuneet olivat siirtolaisia, jotka olivat yrittäneet päästä ulkomaille Karibian köyhimmästä taloudesta Haitista.

Abacon saaren asukkaat löysivät lauantaina neljä ruumista ja vähintään 15 ihmistä rannikkovesiltä. Bahaman armeijan joukot ja USA:n rannikkovartiosto käynnistivät tietojen jälkeen etsinnän, jonka seurauksena viranomaiset ovat pelastaneet sunnuntaina iltapäivällä 17 ihmistä ja löytäneet merestä 28 ruumista.

Tapahtuneen jälkeen Yhdysvaltojen Haitin lähetystö varoitti yhteisöpalvelu Twitterissä, ettei kannata vaarantaa elämäänsä. “Varoittakaa perheitä ja yhteisöjä: laiton maahanmuutto ja salakuljettajien toiminta on vaarallista ja päättyy usein tragediaan”.

Bahaman armeijan mukaan pelkästään tänä vuonna noin 300 haitilaista on pidätetty laittoman maahantulon yrityksestä.

Haitilaiset pyrkivät etsimään parempaa elintasoa, sillä yli 60 prosenttia väestöstä joutuu tulemaan toimeen alle kahdella dollarilla päivässä.

Aiemmin haitilaiset ovat menneet Yhdysvaltoihin ja erityisesti Floridaan, mutta siirtolaisvirta on siirtynyt nyt Kanadaan ja muihin naapurimaihin. Viime vuosina tuhannet nuoret haitilaiset ovat muuttaneet Chileen tai Brasiliaan, joissa viisumeja on helpompi saada.

Vuoden 2010 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen noin 60 000 haitilaista on saanut tilapäisen turvapaikan Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinto kuitenkin ilmoitti vuonna 2017 lopettaneensa haitilaisten tukiohjelman, mutta päätös on riitautettu useissa oikeudenkäynneissä.

Viking Linen M/S Gabriella on lähtenyt Katajanokan terminaalista reilu tunti sitten. Nyt laiva huojuu aallokossa kohti Tallinnaa.

Väki on pakkautunut perällä sijaitsevaan yökerhoon. Laiva on lastattu keskustalaisilla, ja baaritiskillä myydään vihertäviä drinkkejä. Alkoholittomassa kepulaisessa on omenasiirappia, kepuGaTe taas muistuttaa gin tonicia.

– Fiilikset on mielettömän hyvät, hehkuttaa puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen Club Marin lavalla.

Aiemmin Helsingin Tennispalatsissa on julkistettu puolueen vaaliohjelma. Indeksijäädytyksille luvataan hyvästit ja perhevapaauudistukseen ollaan valmiita laittamaan rahaa. Keskustan visiossa koko Suomi on asuttu ja syö kotimaista ruokaa.

Yleisö hurraa puoluesihteerille, kun hän kertaa keskustan tavoitteita ja paaluttaa kevään kuviot.

– 2000-luvulla on käyty neljät eduskuntavaalit, ja keskusta on voittanut niistä kolmet. Menestys asuu meissä!

Kannatusmittaukset eivät kuitenkaan lupaa kummoista menestystä.

Tammikuisessa Taloustutkimuksen Ylelle tekemässä mittauksessa keskusta sai 16,1 prosentin kannatuksen. Muutamaa viikkoa myöhemmin Kantar TNS:n mittasi Helsingin Sanomissa puolueelle 15,6 prosentin kannatuksen.

Tuore Tietoykkösen Alma Medialle teettämä kysely kertoo keskustan kannatuksen olevan vain 14,4 prosenttia.

Gallupit eivät äänestä, sanotaan. Mutta masentavat luvut näkyvät risteilylläkin.

Kukaan ei vaikuta apaattiselta, ja kaikilla tuntuu olevan mukavaa. Kaukaisilta vaikuttavat kuitenkin ne hetket, kun keskustan kannatus seilasi 20 prosentin paremmalla puolella ja paatissa laulettiin Suomi kuntoon.

Tällä laivalla on kuulemma "Itämeren pisin karaoke", sillä puoluetoimistolle kantautuu palautetta, jos karaoke ei kestä tarpeeksi pitkään. Mutta uusi vaalislogan – Suomen arvoisia tekoja – ei ole taipunut lauluksi.

Keskusta kelpaa sekä kokoomukselle että SDP:lle

– Keskustastahan sanotaan, että kun ollaan kanveesissa, niin sieltä parhaiten noustaan. Sellaista henkeä on ilmassa, pohtii Risto Lahti, 28.

Hän on ehdolla eduskuntaan Vaasan vaalipiiristä ja työskentelee maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän erityisavustajana.

Samoilla linjoilla on mikkeliläinen Laura Hämäläinen, 23, ehdokas hänkin.

– Tunnistan puolueeni hyvin vahvasti näistä vaaliteemoista, ja olen niihin tosi tyytyväinen, hän sanoo.

Lahti ja Hämäläinen edustavat sitä nuorta keskustalaista sukupolvea, jonka pitäisi nyt ponnistaa Arkadianmäelle. Keskustan sukupolvenvaihdos kiinnostaa monia, sillä Mauri Pekkarisen ja Seppo Kääriäisen kaltaiset tutut hahmot jättävät eduskunnan tänä keväänä.

On arvioitu, että tämä saattaa entisestään vaikeuttaa keskustan vaalityötä.

– Uskon, että äänestäjät kyllä löytävät meidät. Meillä on paljon nuoria, nälkäisiä ehdokkaita, jotka puhuvat vahvasti keskustan arvoilla. Samat arvothan kantavat iästä riippumatta, Hämäläinen pohtii.

Nuoret keskustalaiset muistuttavat, että puolueella on myös yksi erityinen valttikortti. Keskusta näyttää nimittäin olevan todella suosittu hallituskumppani.

Kokoomuslaiset toivovat jatkoa porvarihallituksen pohjalle, SDP:ssä hellitään ajatusta punamullasta.

Keskustasta myös pidetään hallituskumppanina. Puhutaan, että se tekee mitä sovitaan ja pitää lupauksistaan kiinni.

Tuoreissa Iltalehden ja Ilta-Sanomien kyselyissä keskustalaiset itse olisivat valmiita kallistumaan enemmän punamullan suuntaan.

Molemmissa on puolensa. Kokoomuksen kanssa on pystytty saamaan talouden isoa kuvaa hyvään asentoon, sanoo Risto Lahti. Toisaalta SDP:n kanssa on yhteinen historia hyvinvointivaltion rakentamisessa.

Olisiko keskustasta hallituksen kakkospuolueeksi?

Keskusta ei ole viime vuosikymmeninä ollut hallituksessa apulaisena. Jos puolue ei ole voittanut vaaleja, Suomeen on syntynyt sinipunapohjainen hallitus.

Nyt keskustan sisällä puhutaan, että kakkospuolueenkin asemaa voisi kokeilla. Valtiovarainministerin salkku on painava sekin. Ja ensi kaudella voisi kuitenkin jatkaa puolueelle tärkeän sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanoa.

Surkealla tuloksella ei tosin päästä kakkospuolueenkaan paikalle, vaikka voittaja hallitukseen kelpuuttaisikin. Silloin nimittäin itsetutkiskelu ja kannatuksen kasvattaminen oppositiossa saattaa tuntua houkuttelevammalta.

Kannatusta on siis saatava piristettyä. Miten?

Risto Lahti ja Laura Hämäläinen luottavat siihen, että perinteisessä jalkatyössä pärjäävä keskusta pystyy vielä nostamaan kannatustaan, kun vaalit todella lähestyvät. Aikaa on vielä.

Sama viesti tuntuu kaikuvan toimittajalle muualtakin: kaikki oikeat ainekset ovat olemassa, vaaliteemat osuvat maaliin. Nyt pitää vaan laittaa homma toden teolla käyntiin. Näyttää, mistä keskusta on tehty.

– Tunnetta, tunnetta peliin, kuuluu avajaisiin saapuneen puolueaktiivin ohje pääministeri Juha Sipilälle.

MAR DEL PLATA Värikkäitä aurinkovarjoja ja niiden välissä puikkelehtivia ruskettuneita ihmisiä näkyy silmän kantamattomiin.

Atlantin rannikolla sijaitseva Mar del Plata on Argentiinan suosituin rantakohde. Keskustan hiekkarannat ovat ääriään myöten täynnä lomailijoita kesälomakauden ollessa vilkkaimmillaan eteläisellä pallonpuoliskolla.

Väentungos ei tunnu häiritsevän rentoutumaan saapuneita argentiinalaisia. Päinvastoin monet ovat vain kiitollisia siitä, että talousvaikeuksista huolimatta ihmiset pystyvät vielä lomailemaan.

– Parasta on ystävällinen ilmapiiri ja se, että ihmiset eri yhteiskuntaluokista viihtyvät täällä yhdessä, kertoo pääkaupunki Buenos Airesista kotoisin oleva Juan Justo.

Talousahdinko pakottaa karsimaan kuluista

Argentiinalaisten lomailua varjostaa maan kehno taloustilanne.

Talousministeri Nicolás Dujove arvioi viime viikolla Maailman talousfoorumin kokouksessa Sveitsin Davosissa maansa bruttokansantuotteen kutistuneen viime vuonna noin kaksi prosenttia.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennusti aiemmin tällä viikolla, että Etelä-Amerikan toiseksi suurimman talouden supistuminen jatkuu tänä vuonna 1,7 prosentilla.

Tavallisille argentiinalaisille talousahdinko näkyy yleisen hintatason nousuna. Vuonna 2018 inflaatio oli ennätykselliset 47,6 prosenttia, mikä on korkein taso sitten vuoden 1991.

Tiukka taloustilanne pakottaa argentiinalaisia karsimaan lomakuluista. La Platan kaupungista rannikolle saapunut Victoria Caram kertoo seurueensa nipistäneen matkabudjettia lyhentämällä lomareissun kestoa viikonlopuksi ja majoittautumalla sukulaisen asunnossa.

Perinteistä kesälomamatkaa rannalle hän ei kuitenkaan halunnut perua.

– Lomalla pitää kuluttaa niin vähän kuin mahdollista, sillä kotiin palatessa täytyy taas jotenkin jatkaa elämistä, Caram sanoo kannatellen sylissään Amparo-tytärtään.

Heikko peso ohjaa kotimaanmatkailuun

Viime vuonna julkaistun nettikyselyn mukaan argentiinalaiset suunnittelivat tälle kesälle tavallista lyhyempiä lomareissuja. Suurin osa aikoi viipyä lomakohteessaan alle viikon, kun edellisenä vuonna selvästi suosituimpana vaihtoehtona pidettiin kahta viikkoa.

Mar del Platan kaupungin matkailutoimesta vahvistetaan, että lomamatkat Argentiinan rannikolle ovat nyt aikaisempaa lyhyempiä. Kävijämäärissä ei kuitenkaan odoteta laskua.

– Tammikuun ensimmäisen puoliskon aikana Mar del Plataan saapui lähes sama määrä matkailijoita kuin vuosi sitten, kaupungin matkailutoimen johtaja Gabriela Magnoler kertoo.

Suosituimman kesälomakuukauden tammikuun aikana Mar del Plataan odotetaan saapuvan viime vuoden tapaan noin 1,5 miljoonaa matkailijaa. Vuosittain kaupunkiin tehdä 8,5 miljoonaa lomamatkaa.

Kotimaanmatkailun uskotaan vetävän hyvin myös muualla maassa, sillä ulkomaanmatkoista on tullut entistä kalliimpia Argentiinan peson romahdettua.

Maan kansallinen valuutta on menettänyt vuodessa lähes puolet arvostaan euroon nähden.

Köyhyys kasvaa hälyttävästi

Samalla entistä useampi argentiinalainen joutuu kieltäytymään kokonaan lomamatkoista.

Joulukuussa julkaistun Argentiinan Katolisen yliopiston tutkimuksen mukaan kolmasosa eli 13,6 miljoonaa argentiinalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhien määrä on lisääntynyt vuodessa 2,2 miljoonalla ihmisellä, ja se on nyt suurin vähintään kahdeksaan vuoteen.

Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat lapset ja nuoret. Unicefin mukaan peräti 48 prosenttia alle 18-vuotiaista argentiinalaisista elää köyhyydessä.

Lue myös:

Talouskriisi on päällä, mutta jokaisen argentiinalaisen on päästävä rantalomalle – paahteiseen kaupunkiin jäävät katsovat muiden lomailua televisiosta 21.1.2019