Intialainen Pushpa Nanjundappa tuli perheineen Suomeen vuosi sitten Bangaloresta. Siellä hänellä oli työpaikka suuren amerikkalaisen pankin J. B. Morganin Bangaloren konttorissa.

Elämä oli eteläintialaiseen tapaan seurallista ja työntäyteistä. Bangalore on Intian suurimpia it-kaupunkeja. Se vilisee insinöörejä.

Nanjundappan mies on insinööri. Puoliso sai töitä Suomesta. Pushpa Nanjundappalle oli alusta asti selvää, että hän haluaa oman uran.

– En pysty istumaan toimettomana kotona, kun mies lähtee joka aamu töihin Metsolle.

Espoolaistunut Nanjundappa kertoo lähettäneensä ison tukun hakemuksia ja etsineensä töitä verkkoyhteisöpalvelu Linkeldnin kautta. Hän ei saanut yhtään vastausta.

Sitten hän sai kuulla työ- ja elinkeinoministeriön Sitran tuella käynnistämästä hankkeesta, joka auttaa maahanmuuttajia työllistymään.

Tavoitteena löytää työpaikka 2 500 maahanmuuttajalle

Hankkeeseen on saatu rahaa myös yrityksiltä, jotka kaipaavat kipeästi uusia työntekijöitä. Suurimmat sijoittajat ovat Euroopan investointirahasto ja Sitra. Niiden lisäksi mukana ovat esimerksi SOK ja Tradeka.

Hankkeen tavoitteena on työllistää 2 500 maahanmuuttajaa vuoden 2019 loppuun mennessä. Viime vuonna alkaneessa kokeilussa on ollut mukana 1 000 maahanmuuttaja. Enemmänkin siis mahtuisi mukaan.

Heistä 300 on saanut vakituisen työpaikan.

Kun läntisten teollisuusmaiden järjestö OECD arvioi syksyllä Suomen kotouttamishankkeita, Sitran hanke sai suitsutusta: maahanmuuttajat saavat töitä ja yritykset löytävät kaipaamiaan työntekijöitä.

Moitteita sen sijaan tuli kodinhoitotuesta. Se on liian houkutteleva: maahanmuuttajanaiset eivät lähde töihin, vaan jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan. OECD vaatii Suomen perhevapaajärjestelmän uusimista.

Minulla ei ole yhtään suomalaista ystävää

Intialainen Pushpa Nanjundappa on käynyt kaksi kuukautta suomen kurssia, harjoitellut ansioluettelon tekoa ja valmistautunut työhaastatteluihin. Seuraavaksi vuorossa on työharjoittelu.

– Suomalaisille yrityksille kielitaito on tärkeää. Kun kerron työhakemuksessani, että osaan suomen perusteet, he ovat ihan että wau, emme me voi häntä lähettää pois.

Nanjundappa tietää kuitenkin yhden asian, joka on vielä vaikeampaa kuin työllistyminen: suomalaisiin tutustuminen.

– Ihmiset vastaavat kysymyksiini ja hymyilevät, mutta siihen se jää. Heillä tuntuu olevan kiire omien perheidensä kanssa. Kesällä tapasimme suomalaisia perheitä rannoilla ja puistoissa, mutta ei minulla ole yhtään suomalaista ystävää.

Silti Nanjundappa ihailee suomalaisnaisten itsenäisyyttä.

Mutta välillä hän kaipaa Intiaan. Siellä vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Suomalaiset tuntuvat viihtyvän sisätiloissa keskenään.

Haluan vielä opiskella insinööriksi

Helsinki-Vantaan lentokentän lähistö on täynnä varastoja ja logistiikkakeskuksia. Irakilainen Mohayman Thamer ajaa Inexin varastolla trukilla ja asettelee kukkahyllyjä järjestykseen. Hän sai työpaikan henkilöstöpalveluyritys Baronan varastomiehenä vuosi sitten.

– Pääsin mukaan työllistämisohjelmaan, opin kielen ja sain harjoittelupaikan varastolta. Opin homman nopeasti ja sain vakituisen paikan.

Mohayman Thamer on yksi kolmestasadasta kotouttamisohjelmaan osallistuneesta, jotka ovat saaneet vakituisen työpaikan.

Haaveilen talosta ja rauhasta

Thamer syntyi ja kasvoi Irakissa. Hän opiskeli arkkitehtuuria, kunnes sota keskeytti opinnot. Thamer pakeni sotaa Ruotsiin. Hän haki sieltä turvapaikkaa, ja se hänelle myönnettiin.

Ruotsissa Thamerin elämään tuli rakkaus. Hän tapasi suomalaisnaisen ja pariskunta muutti pian Suomeen.

Suomen kieli osoittautui huomattavasti vaikeammaksi kuin ruotsi. Nyt kun kieli sujuu jo paremmin, Mohayman Thamer pyrkii eteenpäin. Varastomiehen homma on välietappi.

– Hain viime vuonna ammattikorkeakouluun, mutta en päässyt sisään. Ensi keväänä haen uudestaan. Haluan opiskella rakennusinsinööriksi, Thamer sanoo.

Mohayman Thamer on saanut suomalaisia ystäviä suomalaisen vaimonsa ja harrastusten kautta.

– Haaveilen ihan tavallisista asioista. Siitä, että pääsen marraskuussa Irakiin tapaamaan vanhempiani. Rauhasta ja omasta talosta.

Pienelle pojalleen Mohayman Thamer puhuu arabiaa ja vaimo suomea. Jotta pojalla sitten joskus olisi parempi elämä.

Juttua varten on haastateltu myös Sitran projektijohtajaa Mika Pyykköä.

Joni Hernberg hääräilee nuotion äärellä Tammelassa Saaren kansanpuistossa. Tulella kihisee kaksi kahvipannua ja Hernberg kurkkaa välillä kiehuuko vesi. Joko sekaan pitäisi heittää kahvinpurut?

Kunnon nokipannukahvin keittäminen ei ole kapselikahvien aikana Hernbergin mukaan ollenkaan jokaisen hyppysissä. Pannukahvin maku tuo monille mieleen lapsuuden.

– Ihmiset toivovat usein, että ihanaa kun saisi pannukahvia. Mummo tai pappa sitä aikoinaan keittivät ja niistä ajoista on hyviä muistoja, kertoo Hernberg keskusteluistaan nuotion äärellä.

Hernberg myöntää, että osa nokipannukahvin erityistä makua tulee siitä, että se nautitaan ulkona.

– Nokipannukahvin ympärillä on hyvä pysähtyä, pohtii Hernberg.

Tammelalainen 44-vuotias mies on käynyt kovan koulun, ennen kuin itse löysi metsän hyvää tekevät vaikutukset omaan elämäänsä.

Nuotio syttyy houkuttelijalle

Liekit palavat tasaisesti. Tämä nuotio ei räisky tai paukahtele. Useamman tuhannen tulen sytyttämisen kokemuksella, Hernberg ei käytäkään nokipannukahveja keittäessään kuusipuuta.

Mikä se on se taika nuotion tekemisessä?

– Rakkaus lajiin! nauraa Hernberg.

Nuotio onnistuu, kun osaa oikealla tavalla houkutella tulta.

– Se, miten puut asettelee, osaa veistellä kiehisiä ja että laittaa vain pienen määrän puuta kerrallaan. Kyllä se syttyy, vähitellen, opastaa Hernberg, joka itse ei kaipaa edes rutikuivia puita.

Metsä voi toimia toimistona

Metsäluonnon myönteisiä terveysvaikutuksia on tutkittu viime vuosina Suomessa paljon. Metsien luonnonkauneus ja vihreys muun muassa rentouttavat ja palauttavat stressistä. Tutkija uskoo, että jatkossa metsä voisi toimia entistä useammin myös työympäristönä.

– Jos ajatellaan työstä palautumista, niin silloin ollaan jo välittömästi palauttavassa, rentouttavassa ympäristössä. Kun pitää taukoa, on helppo käydä pienellä kävelylenkillä tai vain ihmetellä ympäröivää maisemaa, pohtii Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen.

Tyrväinen kannustaa työtiimejä kokeilemaan esimerkiksi kävelypalavereiden pitämistä metsässä. Kokouksen jälkeen päivää voisi vielä jatkaa metsän siimeksessä.

– Osa päivästä ollaan läppärin kanssa jossakin sopivassa pisteessä tekemässä töitä, että siinä on varmasti monia mahdollisuuksia, arvioi tutkimusprofessori Tyrväinen.

Uupumus muutti kaiken elämässä

Kun Joni Hernberg puhuu siitä, että itseään on tärkeä kuunnella, hän puhuu omasta kokemuksestaan. Entinen rakennusalan yrittäjä paiski aikoinaan töitä monta vuotta putkeen ilman kesälomia. Stressiä Hernberg sanoo lievittäneensä uuden moottoriveneen tai moottorikelkan hankkimisella.

Vähitellen vauhti kuitenkin hiipui ja keho alkoi oireilla.

– Alkoi ahdistaa ja hikoiluttaa ja monien vaiheiden jälkeen en enää päässyt sängystä ylös.

Tuli avioero ja löysin itseni vuokrayksiöstä patjan päältä makaamasta. Joni Hernberg

Hernberg kertoo, että uupumuksen ja masennuksen myötä maallinen omaisuus katosi puolessa vuodessa.

– Meni talot ja autot ja veneetkin. Tuli avioero ja löysin itseni vuokrayksiöstä patjan päältä makaamasta. Sukat jalassa ja kuppi kaapissa totesin, että näin on käynyt. Olo oli paha, mutta pikku hiljaa sitten se ajatus siitä lähti, pohtii Hernberg.

Metsä antaa mielenrauhaa

Toipumiseen meni kauan aikaa. Hernberg kertoo löytäneensä itsensä uudestaan luonnosta.

– Jokin minut ohjasi minut metsään ja luontoon. Pikku hiljaa sitä alkoi huomaamaan niitä hyvinvointivaikutuksia ja huomasin, mistä oikeasti pidän ja mikä oikeasti minulle on tärkeää.

Joni Hernberg sanoo halunneensa kertoa omista kokemuksistaan avoimesti voidakseen näin auttaa kohtalotovereitaan.

– Se vaatii rohkeutta ja että uskaltaa pysähtyä. Kun pysähtyi niin alkoi huomata, että on parempi olo. Samalla joutui käsittelemään niitä asioita, jotka aiheuttivat sitä kiirettä.

Hernberg kokee, että metsässä kaikessa rauhassa oleminen on yksi parhaista keinoista saada mielenrauhaa.

– Metsä on huikea mahdollisuus lisätä hyvinvointia yksinkertaisesti ja jopa halvalla.

Joni Hernberg itse kouluttautui uudestaan ensin lähihoitajaksi ja sen jälkeen vielä kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi. Hän vie nykyään myös asiakkaitaan metsään istumaan nuotion ääreen. Hernberg kannustaa kaikkia menemään metsään ja hoitamaan omaa terveyttään ennaltaehkäisevästi.

– Kun kaadetaan kahvia kuksaan ja juodaan lämmintä kahvia, niin maailma on aika hyvä paikka. Ihmisten olisi hyvä pysähtyä ja kuunnella. Puhua vähän vähemmän, vinkkaa Hernberg.

Kanadan poliisivoimissa pohditaan parhaillaan, voivatko poliisit poltella vapaa-aikanaan marihuanaa, kun se laillistetaan virkistyskäyttöön 17. päivä lokakuuta.

The Guardian -lehden mukaan linjauksia asiaan vielä mietitään useissa kaupungeissa, mutta neljässä päätös on jo tehty: Vancouver, Ottawa, Regina ja Montreal ovat linjanneet, että poliisit saavat käyttää kannabista vapaa-aikanaan, kunhan he saapuvat töihin työkuntoisina.

– Emme sano työntekijöillemme, etteivät he saa juoda alkoholia vapaa-aikanaan työn ulkopuolella, ilmoittaa Reginan poliisipäällikkö Evan Bray lausunnossaan viitaten, että myös kannabiksen käyttöä tulisi kohdella samalla tavoin.

Vancouverissa poliiseja on kehotettu arviomaan itse, ovatko he työkuntoisia. Niin ikään Saskatoon kaupungin poliisivoimissa luotetaan maalaisjärjen käyttöön:

– Niin kuin missä tahansa työpaikassa, et voi tulla töihin, jos olet alkoholin, huumeen tai reseptilääkkeen vaikutuksen alaisena, totesi kaupungin poliisitarkastaja David Haye CBC:n haastattelussa.

Calgary sen sijaan on maan ensimmäinen kaupunki, jossa poliisien kannabiskäytön suhteen on nollatoleranssi.

Calgaryn poliisin sisäisessä muistiossa todetaan, ettei kannabiksen käyttö sovi poliisivalan vannoneille viranomaisille alalla, jossa käytetään ampumaseita. Tämä koskee sekä työ- että vapaa-aikaa, muistiossa linjataan.

Kohu kannabissuklaata virka-ajalla nauttineista poliiseista

Kanadan armeija antaa sotilaidensa käyttää kannabista syötävässä muodossa, mutta tämän on tapahduttava vähintään kahdeksan tuntia ennen työajan alkua.

Kanadan suurimman kaupungin Toronton poliisivoimissa kannabiskäytön virallisia linjauksia vasta valmistellaan.

Kaupungin poliisi niitti aiemmin tänä vuonna kyseenalaista mainetta, kun kaksi poliisia jäi kiinni syötyään kannabiksella terästettyä suklaata baarissa virka-aikana. Kaksikko joutui pyytämään apuvoimia sen jälkeen, kun suklaan nautiskelu aiheutti heille hallusinaatioita. Kyseiset poliisit pidätettiin virantoimituksesta ja heitä vastaan on nostettu sittemmin virkarikossyytteet.

Kanadan parlamentti hyväksyi kesäkuussa kannabiksen laillistamisen viihdekäyttöön. Lain mukaan yli 18-vuotiaat saavat pitää hallussaan enimmillään 30 grammaa marihuanaa omaan käyttöönsä. Kannabiksen kasvatukseen ja myyntiin tarvitaan lupa.

Kannabiksen laillistaminen ei lisänne kanadalaisten kannabiskokeiluja, kysely kertoo

Kanada laillistaa viihdekannabiksen

“Tutustutaan erilaisiin pohtiviin ja kantaa ottaviin teksteihin sekä niiden vaikutuskeinoihin ja keskeisiin kielellisiin piirteisiin, kuten mielipiteen ja faktan erottamiseen, suostuttelun, varmuusasteiden, asenteiden ja affektiivisuuden ilmaisuun, henkilöön viittaamisen suoriin ja epäsuoriin keinoihin, referointiin, asioiden välisten suhteiden osoittamiseen perustelukeinoihin ja retorisiin keinoihin.”

(Tekstien tulkitsemisen keskeisiä sisältöalueita vuosiluokilla 7 - 9. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014)

Harvoin opettaja tuntee samanlaista voimattomuutta kuin lukiessaan peruskoulun opetussuunnitelmaa. Esimerkiksi suomen kielen osalta yläkoululaisten tekstien tuottamisen tärkeitä sisältöalueita esitellään viitisenkymmentä, kulttuurin ja kielentuntemuksen keskeisimpiä seikkoja mainitaan kolmisenkymmentä. En ole edes uskaltanut laskea, kuinka monta kohtaa suomen kielen opsin laatija on listannut yhteensä. Ehkä parisataa?

Tietomassaa kahlatessa, ei aikaa riitä syventymiseen, ei keskittymiseen eikä kenenkään kohtaamiseen.

Sama jatkuu lukiossa. Esimerkiksi äikän kakkoskurssilla opettajan pitäisi ehtiä käsitellä kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin merkitys identiteetin rakentamisessa, kielen rakenteiden ja muiden merkityksiä rakentavien ilmaisutapojen analyysi, kielen metaforisuus, suomen kielen vertailu muihin kieliin, kielen vaihtelu ja muuttuminen, kirjakielen normit, kehittäminen ja ohjailu, Suomen kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus, kielen ja kulttuurin yhteys, monikielisyys, kielten elinvoimaisuus, fiktiiviset ja faktatekstit, opettaa ideointi, suunnittelu, aiheen rajaus ja näkökulman valinta, jäsentely, palautteen antaminen ja vastaanottaminen, muokkaaminen, tyylin hionta, otsikointi ja viimeistely sekä ohjata informatiivisen puheenvuoron rakentamiseen ja esittämiseen sekä palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen. Kurssiin on varattu noin 18 kappaletta 75 minuutin mittaista oppituntia.

Mikäli se muutettaisiin tavallisiksi kahdeksan tunnin työpäiviksi, asioiden käsittelyyn on aikaa reilusti alle kolme päivää.

Opetussuunnitelmiin tungetaan aina lisää eikä mitään poisteta. Koska oppituntien määrä ei kuitenkaan kasva, aikaa eri ilmiöiden läpikäymiseen on kerta kerralta vähemmän. Iso tietomäärä vahvistaa helposti opettajajohtoista opetustapaa. Kun asiaa on paljon, helpointa on edetä niin, että yksi puhuu ja loput kuuntelevat. Tietomassaa kahlatessa, ei aikaa riitä syventymiseen, ei keskittymiseen eikä kenenkään kohtaamiseen. Ilmiöiden tarkastelut ja yhteistoiminnalliset oppimiset jäävät kauniiksi sanoiksi.

Jospa me opetamme nuoret sirpaleiksi lisäämällä hallittavan tiedon määrää?

Entä nuoret, joiden pitäisi saada asiat haltuun? Oppiminen on prosessi ja vaatii aikaa. Jos joka päivä joka tunnilla käsitellään pari uutta asiaa ja seuraavalla tunnilla taas pari lisää, ei oppimista ehdi tapahtua. Silloin peruskoulun tunnit tai lukiokurssit johtavat pintaoppimiseen, jossa oppija pyrkii vain tiedon mekaaniseen muistamiseen eikä asian ymmärtämiseen. Opetussuunnitelman sirpaleisten vaatimusten edessä nuoret ovat polvillaan. Ehkä siinä on yksi syy siihen, että tämän vuosituhannen aikana opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat melkein kaksinkertaistuneet? Jospa me opetamme nuoret sirpaleiksi lisäämällä hallittavan tiedon määrää?

Sisältöjen kasvattamisen takana lienee ajatus tulevaisuuden töihin valmistautumisesta, mutta ei kukaan mitään tiedä. Iltasanomien jutussa visioitiin tulevaisuuden ammatteja mikrobimaalareista avaruushissipoikiin ja nanohyönteisten hoitajiin. Jos lähdemme muokkaamaan tämän päivän opetusta näin hatarien ennusteiden pohjalta, olemme hukassa. 1970-luvullakin kaavailtiin koulutettavaksi 500 000 uutta reikäkorttilävistäjää, mutta onneksi joku ymmärsi pysäyttää hankkeen. Jos oletamme, ettei nykytaidoilla pärjätä tulevaisuudessa, väitämme samalla, ettei Nokian ihmettä ollut mahdollista aloittaa kansakoulupohjalla. Oli se.

Ainoana lisäisin taito- ja taideaineita. Hallituskauden yhtenä kärkihankkeena on ollut luova talous, mutta koulumaailmassa ei näy merkkiä siitä, että hanketta olisi koetettu laittaa toteen. Toki matematiikankin osaamisessa tarvitaan luovuutta, mutta täysi hyöty opinnoista saataisiin, jos oppijoille annettaisiin mahdollisuus kehittyä monipuolisesti.

Tulisiko oppimista pikemminkin syventää kuin laajentaa?

Nyt pitäisi pohtia, mihin eri oppiaineiden opetuksessa pyritään. Tulisiko oppimista pikemminkin syventää kuin laajentaa? Kannattaisiko päättää, mitkä ovat ne asiat, jotka täytyy osata ulkoa - vieraan kielen perussanasto, matematiikan peruskaavat - ja mitkä taas sellaisia, jotka voi etsiä ja opetella tarpeen tullen? Vielä tärkeämpää olisi harkita, mitkä ovat elämässä pärjäämisen avaintaitoja - uteliaisuus uuteen, lisäoppimisen ilo, empatia, itsensä tunteminen - ja käyttää enemmän aikaa siihen, että niihin päästään.

Emme me selviä maailmassa ulkoluvulla, eikä sellaiseen edes kannata pyrkiä, vaikka monen muun valtion opetusmetodina tuntuu olevan laajojen tietomassojen pänttääminen. Meillehän tuottivat ongelmia ne Pohjanlahteen laskevat joet! Ines-ela-illatiiviluetteloita tärkeämpi on tietää, miksi suomen sijajärjestelmä on olemassa

Tärkeää ei ole tunnistaa vaan soveltaa. Tärkeimmät kysymykset eivät ole mikä vaan miten ja miksi. Niiden avulla opimme soveltamaan, yhdistellään asioita ja luodaan sellaista uutta, mitä tänä päivänä emme osaa edes kuvitella.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.

Eläkeuudistus tulee voimaan ensi vuoden alussa. Se nostaa vanhuuseläkeikää suurella osalla suomalaisista: käytännössä kaikilla, jotka ovat syntyneet vuoden 1954 jälkeen.

Yle Uutiset pyysi Eläketurvakeskukselta laskelmia siitä, mikä on eri vuosina syntyneiden eläkeikä ja elinajanodote eläkkeellä.

Kun elinikä nousee, työuria pidennetään, mutta miten käy eläkeajan? Piteneekö sekin samassa suhteessa?

Onko uudistus oikeudenmukainen?

Kun tarkastellaan alinta vanhuuseläkeikää, laskurin luvut osoittavat yksinkertaistettuna, että mitä vanhempi olet, sitä aiemmin saat jäädä eläkkeelle. Mutta – elät myös eläkkeellä keskimäärin lyhyemmän ajan kuin nuoremmat.

Kääntäen: mitä nuorempi olet, sitä kauemmin sinun pitää jaksaa töissä, mutta myös keskimääräinen eläkeaikasi on hieman pidempi.

– Kun elinaika pitenee, on oikeudenmukaista, että se jakautuu sekä työssä vietettyyn aikaan että eläkkeellä vietettyyn aikaan. Tavoite on, että työssä ja eläkkeellä vietetyn ajan suhde pysyisi suurin piirtein samana yli sukupolvien, kertoo tutkimusjohtaja Mikko Kautto Eläketurvakeskuksesta.

Tämä näyttääkin karkeasti katsottuna toteutuvan, kun tarkastellaan alinta vanhuuseläkeikää.

Jos taas tarkastellaan tavoite-eläkeikää, eläkeuudistus ei vaikutakaan enää niin oikeudenmukaiselta eri sukupolvien välillä. Tavoite-eläkeikä on se ikä, jossa eläkkeen saa täysimääräisenä.

Nuorten täytyy ennen eläkkeelle jäämistä tehdä vuosikausia pidempi työura kuin keski-ikäisten ja sitä vanhempien, mutta nuorten eläkeaika ei ole pidempi kuin muilla. Kaikkien ikäryhmien elinajanodote tavoite-eläkeiässä liikkuu 20 vuoden molemmin puolin.

Suhde työssäolo- ja eläkeajan välillä ei siis olekaan kaikilla sama.

Jos laskelma kävisi toteen, esimerkiksi vuonna 2000 syntynyt tekisi töitä 7 vuotta ja 5 kuukautta kauemmin kuin vuonna 1955 syntynyt, mutta eläisi eläkkeellä keskimäärin reilun vuoden vähemmän.

Laskurin avulla voit itse vertailla eri ikäryhmien eläkeikää ja eläkeaikaa. Miten uudistus kohtelee sinua? Entä nuorempia ja vanhempia?

Elinajanodote eläkkeellä on laskettu sille vuodelle, jolloin eläkkeelle jäädään. Laskuri ei näytä siis elinajanodotetta tällä hetkellä.

Suurin osa valitsee alimman eläkeikän

Eläketurvakeskuksen tutkimusjohtaja Mikko Kautto muistuttaa, että jos eläkeuudistusta ei olisi tehty ja ihmiset jäisivät tulevaisuudessakin vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaina, he eläisivät muutaman vuoden päästä eläkkeellä keskimäärin 25–30 vuotta.

Lasku tulisi työssäkäyvien maksettavaksi. Suomessa kukin sukupolvi kustantaa käytännössä edellisten sukupolvien eläkkeet.

Kauton mukaan tähän mennessä suurin osa ihmisistä on jäänyt eläkkeelle alimmassa mahdollisessa vanhuuseläkeiässä, jos mahdollista. Saman kehityksen uskotaan jatkuvan, vaikka elinaikakerroin leikkaakin tällöin eläkettä.

– Laskelmat tehdään realistisesti ja otamme huomioon sen, että osa joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, osa työttömäksi ja suuri osa työskentelee vanhuuseläkkeen alarajaan asti. Moni jättää hakemuksen heti siinä vaiheessa, kun se on mahdollista. Silloin kuukausieläkkeeseen tehdään elinaikakertoimen perusteella tehtävä korjaus, Kautto muistuttaa.

– Se on itse kunkin oma valinta, onko se taso sellainen, jolla katsoo pärjäävänsä. Jos jaksaa töissä pidempään, saa palkkatulon ja korkeamman eläkkeenkin.

Työ on paras eläketurva

Jo nyt on joka tapauksessa selvää, että vuonna 2016 tehdyt laskelmat tulevat muuttumaan, koska kuolleisuus tuskin säilyy vuoden 2016 tasolla ikuisesti.

Lisäksi on erittäin todennäköistä, että eläkelait ehditään kirjoittaa uusiksi vielä moneen kertaan ennen kuin vuonna 2000 syntynyt ehtii eläkkeelle.

Yksinkertainen johtopäätös tästä kaikesta on edelleen se, että Suomessa paras eläketurva minkä ikäiselle tahansa on edelleen työnteko.

Niitä ihmisiä, jotka elävät pätkätyökierteessä tai joilla ei ole töitä, tämä ei tietysti lohduta.

Juttua täydennetty 6.11.2016 kello 11.50: Lisätty lauseet "Elinajanodote eläkkeellä on laskettu sille vuodelle, jolloin eläkkeelle jäädään. Laskuri ei näytä siis elinajanodotetta tällä hetkellä."

Yhdysvaltain senaatti on nimittänyt odotetusti Brett Kavanaugh'n korkeimman oikeuden tuomariksi.

Äänestys jouduttiin keskeyttämään lukuisia kertoja protestoijien huutojen vuoksi.

Kavanaugh'n valinta oli jo käytännössä etukäteen varmistunut, sillä aiemmin kantaansa epäröinyt republikaanisenaattori Susan Collins sekä demokraattisenaattori Joe Manchin päätyivät tukemaan Kavanaugh'ta.

Kavanaugh'n nimitystä kannatti 50 ja vastusti 48 senaattoria.

Hänen valintansa jälkeen konservatiiveilla on enemmistö yhdeksän jäsentä käsittävässä korkeimmassa oikeudessa.

Presidentti Donald Trump kiitti tuoreeltaan senaattia Kavanaugh'n nimityksestä Twitterissä.

Ennen äänestystä poliisi pidätti kymmeniä mielenosoittajia, jotka olivat tunkeutuneet aitojen ohi kongressirakennuksen edustalle. Mielenosoittajat, joista suurin osa oli naisia, vastustavat seksuaalisesta ahdistelusta syytetyn Kavanaugh’n nimitystä Yhdysvaltain ylimpään oikeusasteeseen.

Kaikkiaan paikalle oli saapunut parisen tuhatta mielenosoittajaa.

Lue myös:

Mistä maailma puhuu -podcast: Yhdysvaltalaiset järkyttyivät, kun tuomariehdokas Brett Kavanaugh räyhäsi suorassa lähetyksessä – "Hän käyttäytyy, kuin paikka kuuluisi hänelle"

Analyysi: Tuomaritko muka riippumattomia? Tapaus Kavanaugh asettaa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden uskottavuuden koetukselle

Presidentti Sauli Niinistö kohtasi Turun Kirjamessuilla presidentistä kolme erilaista kirjaa kirjoittaneet Lauri Nurmen, Risto Uimosen ja Tuomo Yli-Huttulan.

Kolmen vartin keskustelussa varsinkin presidentti Niinistön tunteet kävivät kuumina. Presidentin tulilinjalle joutui erityisesti toimittaja Lauri Nurmi, joka on kirjoittanut yhdessä toimittaja Matti Mörttisen kanssa Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra -kirjan.

Niinistö: Kylillä jutut kertaantuvat

Elokuussa kirjakohun kuumimpina aikoina presidentti Niinistö julkaisi Facebook-sivuillaan Lauri Pohjanpään Kalajuttu-runon.

Kirjamessuilla Niinistö kuvaili runon kertovan siitä, miten ihmiset juttuihin suhtautuvat.

– Siis miten pieni, pieni kiiski oli illan mittaan suuren., suuren hauki, kun kylällä juttu kertaantui. Me ihmiset olemme sellaisia, että vähän mielellämme panemme juttuihin lisää, Niinistö luonnehti.

Nimettömät tietäjät ärsyttävät presidenttiä

Presidentti Niinistöä tuntui suututtavan erityisesti nimettömien lähteiden käyttö politiikan kirjoissa ja henkilökuvissa.

– Ja kun sitten kaupungilla alkaa kuulua puheita siitä, että kerropas jotain siitä Niinistöstä. Ei tarvitse nimellä kertoa, voit olla nimettömänä. Niin kyllä se tietenkin vähän sellaisen ikävänkin sävyn jättää, kun ei ole aina ihan varma niistä motiiveista, joilla kirjoja syntyy, Niinistö totesi.

Niinistö esitti toiveen, että saisi hoitaa ensin hommansa ennen kuin sitä lähdetään arvioimaan.

– Joskus olen tuolta Amerikan politiikasta kuullut vähän samassa asemassa olleen henkilön toteavan, että niin on tunne kuin elävältä nyljetty, Niinistö kuvaili tuntojaan.

Kirjamessujen keskustelussa käsiteltiin laajemminkin nimettömien lähteiden käyttöä. Tietokirjailijat Risto Uimonen ja Tuomo Yli-Huttula suhtautuivat varovaisesti nimettömien lähteiden puheisiin.

Toimittaja Lauri Nurmi korosti, että lähteiden on vaikea puhua kriittisesti vallassaolijasta.

Niinistö: Politiikassa kateutta ja katkeruutta

Presidentti Niinistö tunnisti erilaisia syitä nimettömyyden suojasta kertomiselle.

– Moni meistä on varmasti törmännyt elämässään siihen, että sellainen ihminen, joka ei oikeasti tiedä, mutta pitää tärkeänä, että muut luulevat, että hän tietää, kertoo mielellään hyvin paljon, Niinistö arvioi.

Niinistön mukaan yksi syy nimettömille kertomuksille on puhtaasti katkeruus tai kateus.

– Kun nyt presidentinvaalit menivät noin kun menivät, niin älkää ollenkaan luulko, ettenkö heti ensimmäisenä huolestunut siitä, että tästä ei hyvä tule. Ei todellakaan. Koska sekin on aika inhimillistä, että tunnetaan sellaisia katkeruudenkin tai kateuden häiviä, eikä se ole politiikassakaan vieras, Niinistö purki mieltään.

Lue myös:

Kokoomuksen valtataistelu alkoi yhdestä puhelusta – Sauli Niinistö kertoo uudessa kirjassa joutuneensa petetyksi: "Viesti tuli selväksi"

Uutuuskirja: Sauli Niinistö toimi hallituksen kilpailukykysopimuksen takaajana – Presidentti käyttää valtaansa myös sisäpolitiikassa

Tietokirjailija Risto Uimonen: Niinistön vaikutusvalta suurempi kuin valtaoikeudet

Parisuhteen päättyessä tunteet voivat ottaa vallan. Eron jälkeen kannattaa tehdä muutamia käytännön asioita, jotka helpottavat arkea tulevaisuudessa ja voivat säästää useilta riidoilta.

1. Elatussopimus

Lasten tapaamisesta ja elatusavusta on hyvä tehdä kirjallinen sopimus. Se kannattaa solmia, jotta riitatilanteilta vältytään. Monet vanhemmat luulevat, että sosiaalivirastossa lastenvalvoja määrää summan. Vanhemmat voivat itse tehdä sopimuksen, jonka lastenvalvoja vahvistaa. Jos vanhemmat eivät pääse sovintoon, ratkaisua joudutaan hakemaan käräjäoikeudesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta löytyy vanhemmuussuunnitelma, jonka avulla eroavat voivat suunnitella muun muassa työnjakoa ja asioiden hoitoa.

2. Lasten tilit

Käy läpi, millaisen sopimuksen olet tehnyt tai teet pankin kanssa lapsen tilistä. Pankkien toimintatavoissa on eroja. Pahimmillaan ex-puoliso pystyy poistamaan lähivanhemmalta lapsen tilinäkymän verkkopankissa, kuten kävi satakuntalaiselle äidille. Pankin kanssa tehtävästä sopimuksesta on hyvä käydä huolellisesti läpi, mitä toinen vanhempi voi tehdä ilman toisen huoltajan lupaa.

3. Ositussopimus

Ositussopimus tarkoittaa omaisuuden jakamista. Vaikka olisit eronnut, ex-puoliso on sinun perijäsi ilman ositussopimuksen tekemistä. Pahimmillaan perinnönjaossa on paikalla kolme entistä puolisoa, koska ositussopimusta ei ole tehty erotessa. Perinnönjakaminen voi muuttua riitaiseksi ja hankalasti selvitettäväksi, mikäli sopimusta ei ole tehty.

Joihinkin kotivakuutuksiin saattaa kuulua oikeusturvavakuutus, joka kattaa omavastuuosuuden jälkeen lakimiehen palkkion.

4. Vakuutusten siirto

Jos olette ottaneet toisillenne vakuutuksia, ne olisi syytä vaihtaa omiin nimiin. Esimerkiksi toinen puolisoista on saattanut ottaa toiselle puolisolle matkavakuutuksen. Pahimmillaan voi tapahtua niin, että ulkomaan matkalla sattuu vahinko ja paljastuu, ettei matkavakuutus ole voimassa.

5. Puhelinliittymät

Jos puhelinliittymäsi on puolison nimellä, hän voi sulkea liittymän yllättäen. Jos puolison puhelinlasku tulee sinulle, paisuneet laskut voivat pahimmassa tapauksessa olla ikäviä yllätyksiä. Myös liittymän vaihto tai PUK-koodin saaminen voi tyssätä, jos liittymä ei ole omissa nimissä.

6. Lasten harrastusmaksut

Yksi yleinen eronneiden riidan aihe on lasten harrastuskulut. Ne eivät kuulu elatusapuun ellei toisin sopimukseen kirjata. Toisen vanhemman kontolle saattaa jäädä esimerkiksi 200 euron kuukausikulut jääkiekosta. Joskus vanhemmat sortuvat ajattelemaan, että lähivanhempi käyttää lapselle tarkoitettuja rahoja omiin menoihinsa. Toisinaan lapsi joutuu lopettamaan harrastuksensa tai vähentämään harrastuksia, koska vanhemmilla ei eron jälkeen ole varaa maksaa kuluja. Elatusavun erityiskustannuksissa otetaan huomioon myös lapsen harrastuskulut, joista vanhemmat ovat yhdessä päättäneet tai jos harrastus on ollut olemassa ennen eroa.

Juttua varten on haastateltu Miessakit ry:n eroasiantuntija Tomi Liuasta, Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija Päivi Hietasta ja Yhden Vanhemman Perheiden liiton Itä-Suomen aluekoordinaattori Marjo Merirantaa.

Lue lisää:

"Yllätti, miten vähän on tehtävissä, kun ex-puoliso kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä" – vaikean eron tehneet kertovat, mitä siitä voi oppia

Eroajille on alettu perustaa ensiapupisteitä – 9 vuotta sitten eronnut Susanna Vettenranta neuvoo: Varsinkin lasten kanssa kannattaa edetä hitaasti

Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC

Sijoittamisen suosio on kasvanut. Jopa valtio kannustaa siihen, sillä reilun vuoden kuluttua Suomessa on tarkoitus ottaa käyttöön osakesäästötili, joka houkuttelee kotitalouksia säästämään ja sijoittamaan.

Miten ummikon kannattaisi aloittaa sijoittaminen? Yle kokosi ja tiivisti asiantuntijoiden vinkit.

Alla olevalla laskurilla voit kokeilla, miten erilaiset säästösummat, tuotto-odotukset ja aika vaikuttavat säästöjen kertymiseen.

Asiantuntijoiden vinkit näet laskurin jälkeen.

1. Laske rahasi

Oman talouden pitää olla tasapainossa, jotta jotain jää sijoitettavaksi. Kirjaa ylös, paljonko käytät asumiseen, ruokaan, vakuutuksiin, vaatteisiin, harrastuksiin, nettipalveluihin, ulkona syömiseen ja niin edelleen.

Omaa rahankäyttöä voi hahmottaa ja suunnitella esimerkiksi Takuusäätiön ilmaisen Penno-palvelun tai Marttojen verkkosivuilta ladattavien taulukkopohjien avulla. Jos mitään ylimääräistä ei jää, mieti, voisiko tuloja kasvattaa tai menoja vähentää.

Sijoittamiseen erikoistuneen Nordnet-pankin talousasiantuntija Martin Paasin mukaan sopiva kuukausittainen sijoitussumma on kolmesta viiteen prosenttia nettotuloista. Jos tulosi ovat verojen jälkeen esimerkiksi 1 800 euroa kuussa, sijoituksiin voisi laittaa siis noin 50–90 euroa.

Sijoita sen verran kuin voit ilman, että rahojen laittaminen pois kulutuksesta harmittaa, Paasi neuvoo. Näin pitkäjänteinen vaurastuminen onnistuu varmemmin.

2. Opiskele hieman

Raha-asioihin ja sijoittamiseen on tarjolla monia hyviä suomenkielisiä oppaita, kuten esimerkiksi Emilia Kullaksen ja Ninni Myllyojan Nainen ja rikastumisen taito, Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin ja Julia Thurénin Kaikki rahasta.

Aloittelijalle suositellaan usein sijoitusrahastoja. Jos sijoittaa suoraan osakkeisiin, täytyy jaksaa opiskella jonkun verran yhtiöiden toimintaa esimerkiksi vuosikertomuksista ja tilinpäätöksistä. Ne löytyvät yhtiöiden verkkosivuilta.

Thurén neuvoo tosin rohkeasti vain aloittamaan sijoittamisen, sillä hänen mielestään se motivoi opiskelemaan asiaa lisää.

Verkosta löytyy taloudesta kiinnostunutta juttuseuraa. Keskustelua käydään esimerkiksi Kauppalehden sivuilla sekä Facebookissa muun muassa Sijoituskerho- ja Vauras Nainen -ryhmissä.

3. Tee suunnitelma

Mikä on säästämisen tavoite? Safarimatka Afrikkaan, käsiraha asuntoon, lisää liikkumavaraa eläkeikään? Mieti, kuinka suuren potin tarvitset päästäksesi tavoitteeseen. Entä kuinka pitkän ajan päästä tarvitset rahat?

Mitä pidempään sijoitat, sitä suurempi on tuottomahdollisuus. Muista kuitenkin, että pörssikurssit ovat nousseet kymmenen vuoden takaisen finanssikriisin jälkeen monta vuotta peräkkäin. Välillä kurssit kuitenkin laskevat ja talouskriisejä tulee.

4. Mieti, kuinka paljon olet valmis ottamaan riskiä

Riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä. Jos sijoitukseen sisältyy paljon riskiä, siinä on mahdollisuus isoon tuottoon eli sijoituksen arvo kasvaa. Toisaalta iso riski tarkoittaa sitä, että voit menettää sijoittamasi summan.

Pieni riski tarkoittaa pientä tuottoa: silloin sijoituksen arvo kasvaa vähemmän, mutta sijoitetun summan menettäminen on epätodennäköisempää.

Pohdi, miten paljon riskiä voit ottaa. Pörssikursseja heiluttelevat niin maailmanpolitiikan kriisit kuin yksittäisten yritysten ongelmat.

Osakkeisiin ei Martin Paasin mukaan pitäisi sijoittaa lyhyemmälle aikajaksolle kuin 10 vuodeksi, mieluiten useiksi kymmeniksi vuosiksi.

Jos tarvitset sijoitettavat rahat muutaman vuoden päästä, pörssikurssit voivat juuri silloin olla alhaalla ja voit joutua myymään osakkeet halvemmalla kuin haluaisit, jopa tappiolla.

Jos tarvitset sijoittamiasi rahoja esimerkiksi 20 tai 30 vuoden kuluttua, kurssien heilahtelusta ei tarvitse samalla tavalla hermostua. Mitä pitkäjänteisemmin sijoitat, sitä enemmän voit hyötyä korkoa korolle -ilmiöstä.

Sijoittamisen avulla säästöille voi saada tuottoa eli raha tuottaa lisää rahaa. Kun sijoittaa pitkään, tuottoa kertyy myös sijoituksesta saadulle tuotolle eli korolle, olettaen että tuototkin sijoitetaan. Pitkän ajan kuluessa korkoa korolle -ilmiön vaikutus korostuu.

5. Hajauta

Riskiä voi vähentää hajauttamalla sijoituksia. Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin, vaan jakaa sijoitettavia varoja esimerkiksi eri toimialoilla tai eri puolilla maailmaa toimiviin yrityksiin.

Sijoitusrahastoissa hajautus on valmiina, sillä rahastot koostuvat monista erilaisista arvopapereista, esimerkiksi eri yritysten osakkeista tai osakkeista ja korkosijoituksista, Martin Paasi neuvoo.

Säännöllinen kuukausittainen sijoittaminen on ajallista hajauttamista. Kun kurssit ovat alempana, samalla summalla saa enemmän.

6. Aloita!

Asiantuntijoiden tärkein neuvo sijoittamisesta kiinnostuneelle on ytimekäs: Aloita.

Jopa 10–15 euroa kuukaudessa riittää. Jos aloittaa sijoittamisen pienillä summilla, moni suosittelee sijoittamaan rahastoon, jossa on matalat kulut. Kulut vähennetään tuotosta, joten niihin kannattaa kiinnittää tarkasti huomiota.

Osakekauppojen tekeminen maksaa, joten niitä kannattaa ostaa kerralla useampia. Silloin rahaa tarvitaan hieman enemmän.

Moni pelkää rahojen menettämistä ja empii sen takia sijoittamista. Varallisuusvalmentaja Minna Nikulan mukaan rahojen menetyksen päinvastoin takaa niiden pitäminen tilillä: Inflaatio syö talletusten arvoa koko ajan.

7. Pitäydy suunnitelmassa

Kun olet päättänyt, minkä verran laitat kuukaudessa sijoituksiin, siirrä rahat sijoituksiin heti palkkapäivänä, neuvoo OP:n johtaja Katja Taponen. Ei kannata jäädä odottamaan, mitä tilille jää kuun lopussa.

Tutkimusten mukaan "osta ja pidä" on sijoittamisessa tuottava tapa, Martin Paasi neuvoo. Silloin osakkeita tai rahasto-osuuksia ostetaan, mutta niillä ei käydä kauppaa.

Jos käyt aktiivisesti kauppaa eli ostat ja myyt arvopapereita, kaupankäyntikuluihin voi kulua paljon rahaa. Ostojen ja myyntien ajoittaminen niin, että sijoitukset tuottavat, on vaikeaa ammattisijoittajallekin.

Sijoittaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Lyhyen aikavälin kurssiheilahtelut ja romahdukset ovat käytännössä sattumanvaraisia, joten kurssinousujen ja -laskujen perässä juokseminen ei kannata, Paasi sanoo.

Lue myös:

Sosiaalinen media antoi äänen rahasta kiinnostuneille naisille ja heidän esikuvilleen – Naisten osuus sijoittajista kasvaa hitaasti

Turkin viranomaiset uskovat, että neljä päivää sitten Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa vieraillut saudijournalisti Jamal Khashoggi murhattiin konsulaatissa.

Asiasta kertoo kaksi turkkilaislähdettä uutistoimisto Reutersille.

– Uskomme, että murha oli harkittu ja että ruumis siirrettiin myöhemmin konsulaatista, nimetön turkkilaisviranomainen kertoo Reutersille.

Turkkilaislähteet eivät sanoneet, millä tavoin he epäilevät Khashoggin tulleen murhatuksi.

Washington-Post -lehti, johon Khashoggi kirjoitti kolumneja, kertoo niin ikään, että kyseessä olisi tarkkaan harkittu murhaoperaatio. Lehden haastattelemat turkkilaislähteet kertovat, että Istanbuliin olisi saapunut Saudi-Arabiasta 15 ihmisestä koostuva joukko toteuttamaan murhaa.

Khashoggi käsitteli kriittisesti kirjoituksissaan muun muassa Saudia-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salmania.

Saudi-Arabian konsulaatti on kiistänyt Reutersille, että Khashoggi olisi murhattu konsulaatissa. Aiemmin konsulaatista kerrottiin, että maa auttaa Khashoggin etsinnöissä. Pääkonsuli sivuutti puheet, että toimittaja olisi mahdollisesti siepattu.

Turkkilainen Anadolu-uutistoimisto kertoi lauantaina, että Turkin yleinen syyttäjä on aloittanut tutkinnan Khashoggin katoamisen vuoksi.

Morsian odotti miestään konsulaatin ulkopuolella tuntikausia

59-vuotias Khashoggi meni viime keskiviikkona konsulaattiin, muttei hänen ulkona odottaneen morsiamensa mukaan tullut koskaan ulos rakennuksesta. Morsian kertoo odottaneensa tunteja konsulaatin ulkopuolella, ennen kuin hän kutsui apua.

Saudi-Arabia kiisti keskiviikkona asian, ja sanoi toimittajan poistuneen konsulaatista välittömästi vierailun päätyttyä.

Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoitti tuolloin seuraavansa tarkasti tapauksen etenemistä.

Muita vaarallisempi toisinajattelija saudihallinnolle?

Vuosia maanpaossa viettänyt Khashoggi on pitkäaikainen toimittaja, ulkomaankirjeenvaihtaja ja kolumnisti, joka on kirjoittanut laajalti Saudi-Arabiasta. Hän on käsitellyt kirjoituksissaan muun muassa Jemenin sotaa.

Saudi-Arabian tiedetään hiljentävän toistuvasti toisinajattelijoita ja Khashoggin murha – mikäli se varmistuu todeksi – kertoisi, millaisiin äärimmäisyyksiin maa on valmis ryhtymään hiljentääkseen hallinnolleen kriittiset tahot.

Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman määräsi viime vuonna kansallisen turvallisuuden nimissä pidätettäksi lukuisia hallinnolle kriittisiä poliitikkoja, kansalaisaktivisteja ja liikemiehiä.

Asiantuntijat ovat arvioineet, että saudihallinto on katsonut maan kuuluisimpiin toimittajiin kuuluvan Khashoggin erityisen vaaralliseksi itselleen, koska hänellä on ollut vuosikymmeniä hyvät suhteet moniin kuningashuoneen jäseniin.

Hän on näyttävän journalistisen uran lisäksi toiminut muun muassa neuvonantajana Saudi-Arabian aiemmalle tiedustelupäällikölle.

Viime vuonna Khashoggi arvosteli toistuvasti saudihallintoa muun muassa naisten ajo-oikeutta kampanjoivien naisaktivistien pidätyksistä.

Washington Postin kolumnisti kadoksissa Turkissa – on kirjoittanut kriittisesti Saudi-Arabian kruununprinssistä

Koulujen syyslomakausi alkaa viikon päästä ja tuhannet suomalaiset suuntaavat lomalle ulkomaille. Sitä ennen olisi hyvä tehdä ulkoministeriölle matkustusilmoitus.

Matkustusilmoitus on palvelu, jossa ulkomaille matkustavat tai muuttavat suomalaiset voivat antaa matka- ja yhteystietonsa ministeriölle. Hätätapauksessa tai kriisitilanteessa ulkoministeriö voi tietojen avulla ottaa yhteyttä ilmoituksen tehneisiin tai heidän läheisiinsä.

Ministeriön Internet-sivuilta löytyvä kaavake näyttää tältä. Sen täyttäminen on helppoa, nopeaa ja ilmaista. Pieni vaiva, mutta hädän sattuessa suuri hyöty, muistuttaa lähetystöneuvos Veli-Pekka Kaivola ulkoministeriön konsuliasioiden yksiköstä.

– Matkustusilmoitus kannattaa tehdä erityisesti silloin, jos matkustaa riskialttiille alueelle, mutta meidän suosituksemme on, että se tehtäisiin aina.

Suomalaiset ilmoittavat tietonsa sitä herkemmin, mitä eksoottisempaan kohteeseen ollaan lähdössä. Veli-Pekka Kaivola korostaa, että syysloman matkakohde Kanariansaaret tai naapurimaa Viro ovat yhtä pätevä syy.

– Koskaan ei tiedä, mitä kohteessa tapahtuu. Näinä aikoina on myrskyjä ja muita luonnonkatastrofeja. Valitettavasti ei voida sulkea pois myöskään terrori-iskuja.

Ministeriön suosituksista huolimatta suurin osa suomalaisista jättää edelleen matkustusilmoituksen tekemättä.

Viime vuonna suomalaiset tekivät ministeriölle 267 000 matkustusilmoitusta. Tänä vuonna niitä on tehty tähän mennessä 163 000.

"Toivottavasti ilmoituksia tehdään jatkossa enemmän." Veli-Pekka Kaivola

Kaivolan mielestä se on vähän siihen nähden, että suomalaiset tekevät vuosittain yli 10 miljoonaa ulkomaanmatkaa.

– Toivottavasti ilmoituksia tehdään jatkossa enemmän. Niiden määrä on kasvanut koko ajan, mutta vielä on todella paljon parantamisen varaa, hän toteaa.

Matkustusilmoituksen voi tehdä esimerkiksi älypuhelimella myös matkan aikana, jos huomaa, että jostain syystä kohteessa olosuhteet muuttuvat.

Indonesia osoitti ilmoitusten tarpeellisuuden

Viimeksi järjestelmä osoitti tarpeellisuutensa viikko sitten, kun Indonesiassa sattui tuhoisa maanjäristys ja sitä seurasi tsunami. Ulkoministeriöllä oli tieto runsaasta 800 Indonesiassa olleesta suomalaisesta. Nyt heille voitiin antaa toimintaohjeita.

– Matkustusilmoitus voi olla ainoa keino, jolla ulkoministeriö saa tiedon henkilön matkasuunnitelmasta. Jos jotain sattuu, voimme lähettää hänelle toimintaohjeita. Niistä usein tärkein on, että matkustajat ilmoittaisivat läheisilleen olevansa kunnossa.

– Ministeriön päivystykseen tulee paljon huolestuneita kyselyjä.

Suomalaisten valitessa ulkomaanmatkakohdetta, turvallisuus on nykyisin tärkeä kriteeri.

Ulkoministeriön Internet-sivuille päivitettävissä matkustustiedotteissa kerrotaan eri maiden turvallisuustilanteesta. Tällä hetkellä esimerkiksi Indonesiaan tai Guatemalaan matkustavia pyydetään noudattamaan erityistä varovaisuutta.

Tarkista matkavakuutus ennen matkaa

Suomen suurlähetystöt ja konsulaatit avustavat ulkomailla hätään joutuneita suomalaisia. Se ei silti tarkoita, että "heille on piikki auki, ja konsulikyydillä pääsee ilmaiseksi kotiin", jos reissussa tulee ongelmia.

Ulkoministeriö muistuttaa matkalle lähtijöitä matkavakuutuksen tärkeydestä. Lähetystöneuvos Veli-Pekka Kaivola kertoo, että yllättävän moni jättää sen hankkimatta tai tarkistamatta, mitä oma vakuutus ongelmatilanteissa kattaa.

"Valitettavasti yhä elää urbaani legenda ilmaisista konsulikyydeistä." Veli-Pekka Kaivola

Ihmiset eivät myöskään tiedä, että he joutuvat mahdollisesti maksamaan sairaalahoidosta ja kustannukset voivat nousta todella korkeiksi.

– Valitettavasti yhä elää urbaani legenda ilmaisista konsulikyydeistä. Valtio ei kuitenkaan kustanna esimerkiksi sairaalamaksua ulkomailla tai onnettomuuteen joutuneen ambulanssikuljetusta matkakohteesta takaisin Suomeen. Ilman kunnon matkavakuutusta lasku saattaa olla kymmeniätuhansia euroja, Kaivola toteaa.

Espoon Matinkylässä paloi yöllä useita autoja.

Yleisjohtaja Petteri Hyytiäinen Länsi-Uudenmaan poliisista kertoi puoli viiden aikaan aamulla, että yhteensä vaurioituneita autoja on viisi kahdessa eri paikassa. Toinen paikoista on Tiistilä.

Hyytiäisen mukaan tapahtumapaikoilla on aloitettu palotutkinta.

Pelastuslaitos sai hälytyksen autopaloista aamuneljän jälkeen.

Monen pahin pelko toteutui, kun Brasiliassa äänestettiin eilen sunnuntaina kaksi toistensa vastakohdiksi luonnehdittua ehdokasta presidentinvaalien toiselle kierrokselle.

Näin ollen Latinalaisen Amerikan jättiläisvaltiota johtaa pian joko äärioikeiston rääväsuuksi kutsuttu Jair Bolsonaro tai korruptioskandaaleissa ryvettyneen vasemmiston Fernando Haddad.

Suosion lisäksi herroja yhdistää epäsuosio: Kummatkin ovat oman kannattajakuntansa ulkopuolella vähintään epäsuosittuja tai jopa vihattuja ehdokkaita. Siksi moni tuleekin tekemään loppullisen äänestyspäätöksensä sen perusteella, ketä ei ainakaan halua nähdä johtamassa maanosan suurinta valtiota.

Ensimmäisen kierroksen voitti ylivoimaisesti noin 46 prosentin ääniosuudella "Tropiikin Trumpiksikin" tituleerattu Jair Bolsonaro.

Naisvihamielisistä ja vähemmistöjä halveksivista möläytyksistä tunnetun ehdokkaan murskavoitto veti monet hiljaiseksi, sillä mielipidetiedustelut povasivat hänelle paljon maltillisempaa tulosta.

Kovaa kuria ja avoimesti sotilasdiktatuuria ihannoiva Bolsonaro pelottaa osaa väestöstä, sillä hänen voittonsa on epäilty uhkaavan Brasilian nuorta demokratiaa ja vievän maan jopa takaisin sotilasvaltaan. Ei olekaan ihme, että patakonservatiivisiin arvoihin tukeutuva populistiehdokas on herättänyt paljon vastustusta.

Äärimmäinen viha Bolsonaroa vastaan kulminoitui syyskuun alussa, kun häntä vastaan hyökättiin puukolla Juiz de Foran kaupungissa pidetyssä kampanjatilaisuudessa. Puukkoisku haavoitti Bolsonaroa vakavasti, mutta tuntui samalla nostavan hänen suosiotaan.

Mielipidetiedustelut ovat povanneet lokakuun viimeisenä sunnuntaina käytävästä ratkaisevasta äänestyksestä tiukkaa.

Äärioikeiston ehdokasta lähtee haastamaan selvältä takamatkalta Brasilian työväenpuoluetta edustava Fernando Haddad. Hän sai ensimmäisellä kierroksella noin 29 prosenttia hyväksytyistä äänistä.

Brasilian suurimman kaupungin São Paulon pormestarina aiemmin toiminut Haddad oli vielä kuukausi sitten varsin tuntematon suurelle yleisölle. Työväenpuolue joutui kuitenkin vaihtamaan korruptiorikollisena vankeustuomiota kärsivän ex-presidentti Luiz Inácio Lula da Silvan tilalle aiemmin varapresidenttiehdokkaana olleen Haddadin.

Haddad nojaakin täysin edelleen valtavaa suosiota nauttivan Lula da Silvan kannatukseen. Työväenpuolueen ydinviesti kuuluu yksinkertaisesti: Haddad on Lula.

Toisaalta Haddad kärsii puolueeseensa kohdistuvista syytöksistä. Työväenpuolue on jo vuosia vellonut maailman suurimmaksi kutsutussa lahjusskandaalissa. Monet myös katsovat puolueen turmelleen Brasilian talouden sen pitkään kestäneelle hallintokaudella.

Haddad näyttäytyy monelle vihatun ja ryvettyneen eliitin edustajana Bolsonaron esiintyessä tuoreena vaihtoehtona korruptoituneelle nykymenolle.

Kummallakin ehdokkaalla on nyt kolme viikkoa aikaa vakuuttaa tarvittava määrä tilanteesta hämmentyneitä äänestäjiä puolelleen.

Puukotuksesta saamiensa vammojen vuoksi vaalitentteihin osallistumisesta kieltäytyneen Jair Bolsonaron on astuttava esiin ja osoitettava olevansa täysissä voimissaan. Samalla hänen tulee selitellä jyrkkiä mielipiteitään siten, että saa laajennettua kannatustaan ilman, että samalla menettää vanhoja kannattajiaan.

Fernando Haddadin urakasta tulee ensimmäisen kierroksen perusteella vieläkin vaikeampi. Haddad ehti jo syyttää vastustajiaan vaalivilpistä.

Seuraavaksi vasemmiston edustajan tulee varmistaa, että jokaisen Lula da Silvan kannattajan lisäksi myös mahdollisimman moni maltillisen oikeiston kannattajista liittoutuu hänen taakseen estääkseen sotilasdiktatuuria hakailevan oikeistopopulistin nousun.

Mielipidetiedustelut ovat povanneet lokakuun viimeisenä sunnuntaina käytävästä ratkaisevasta äänestyksestä tiukkaa. Voittajaksi selvinneekin se, joka pystyy parhaiten vakuuttamaan, miksi hän on kahdesta pahasta se parempi vaihtoehto.

Lapin lennoston iso sotaharjoitus näkyy ja kuuluu pohjoisen taivaalla maanantaista lähtien.

Härkä 18-harjoituksen lentotoimintaa on aamuyhdeksän ja iltakymmenen välillä ensi torstaihin saakka. Lennoilla käytetään omasuojaheitteitä eli silppuja ja soihtuja, jotka voivat näkyä taivaalla kirkkaina valoilmiöinä. Hävittäjät tekevät myös matala- ja yliäänilentoja.

Lennot suuntautuvat Rovaniemen, Oulun ja Kuopion väliselle alueelle.

Tie kiinni Rovaniemellä

Harjoitukseen osallistuu 12 Hornet-hävittäjää ja noin 1500 henkilöä. Heistä suurin osa on reserviläisiä, mutta mukana on myös Puolustusvoimien henkilökuntaa ja varusmiehiä.

Lennosto on ottanut käyttöön alueita Rovaniemen ja Oulunsalon lentokenttien läheltä harjoituksen ajaksi. Harjoitus sulkee lisäksi Rovaniemen Norvatien nousutien kohdalta keskiviikkoaamusta torstai-iltaan asti.

Härkä 18-harjoitus alkoi viime viikolla.

Kerrostalon kahdeksanteen kerrokseen Hämeenlinnassa on sullottu sekä pariskunnan koti että alusvaateompelimo. Vanhojen teollisuusompelukoneiden seassa on tykötarpeita alushousuihin, hoikentajiin, rintaliiveihin ja proteesiliiveihin. Kangasrullia, pitsejä ja rintaliivien kiinnityksestä tuttuja hakasia.

– Etsimme Hannan kanssa käsityöalan pienyritystä ja törmäsimme sattumalta tori.fi-sivustolta Suomen liivineulomoon. Päätimme sitten ostaa sen, toteaa Markku Mäkelä.

Rintaliivit tehdään massatuotantona eri puolilla maailmaa ja naistenvaatekaupat ja liiviliikkeet pursuavat vaihtoehtoja. Kuka ostaisi käsintehtyjä mittatilausrintaliivejä?

Alusvaatteet ovat herkkä asia erityisesti sellaisille ihmisille, joiden keho on muuttunut sairauden tai iän myötä. Puuttuva rinta, esiin pullistuva tyrä tai raskaat rinnat voivat olla kantajilleen taakka. Iän myötä keho kangistuu ja takaa kiinnitettävät rintaliivit voivat olla hankalia käyttää. Ikääntyvälle naiselle kyse on omasta kehosta ja itsemääräämisoikeudesta.

– Meillä on ollut asiakkaita, jotka ovat Viroa myöden etsineet sopivia alusvaatteita niitä löytämättä. Ilo on ollut melkoinen, kun olemme tehneet liivit tarkkojen mittojen mukaan heille sopivista materiaaleista. Hyvät alusvaatteet tuntuvat ihmisen psyykessä asti, kertoo Hanna Lindberg.

Alusvaatteet myydään luottamuksella

Jokohan sopivien alusvaatteiden tuska pian helpottaisi laajemminkin? Ainakin H&M julkisti vastikään Yhdysvalloissa ensimmäisen rintasyövästä selvinneille suunnatun rintaliivimallistonsa, kertoo MTV.

Samankokoisia rintoja ei ole, ja harvoin ne sijaitsevat symmetrisesti suhteessa toisiinsa tai kehoon ylipäätään. Syövän runtelema nainen saa sairaalasta ihonväriset puuvillaliivit.

Naisen pitäisi saada tuntea itsensä arvokkaaksi vaikka häneltä puuttuisi toinen rinta kokonaan Hanna Lindberg

– Raskaiden hoitojen jälkeen on yllättävän tärkeää saada kauniita alusvaatteita, joissa on pitsiä, koristeita ja värejä. Naisen pitäisi saada tuntea itsensä arvokkaaksi, vaikka häneltä puuttuisi toinen rinta kokonaan, pohtii Hanna Lindberg.

Myös fiftarit ovat löytäneet käsintehdyt alusvaatteet. Hoikentajat puristavat kurvit esiin ja mekon alla voi tarvita pitkiä alusvaatteita.

Rintsikat ovat ompelutöiden aatelia

Pariskunnan yrityksen juuret ovat Turun seudulla. Varsinais-Suomen liivineulomo perustettiin Turussa 1928. Kulta-aikana 1950-luvulla yritys työllisti useita kymmeniä ompelijoita. Rintaliivien ompelutaidot ovat kuitenkin käytännössä miltei kadonneet Suomesta. Yksissä rintaliiveissä on vähintään neljäkymmentä erilaista osaa.

– Saumat täytyy ommella erilaisilla koneella ja yksityiskohtia on todella paljon. Täytyy esimerkiksi tietää, mihin suuntaan kankaat venyvät, kertoo Hanna Lindberg.

Hän istuu koneen ääressä ja ompelee. Jokainen sauma tarkistetaan käsin moneen kertaan. Suomalaista käsityötä käytännössä.

– Joillekin ihmisille laatu rintaliiveissä tarkoittaa isoa ja tunnettua tuotemerkkiä, kun toinen taas arvostaa sitä, että liivi on selkeästi ommellun näköinen, kertoo Lindberg.

Mies mittaa naisen kaaret

Kun tehtaan työntekijöitä on vain kaksi, kaikki tehtävät jaetaan. Vaimonsa lyhytkasvuisuuden vuoksi Markku Mäkelä ottaa tottuneesti mittanauhan käteen ja ottaa asiakasnaisesta mitat. Löysät vitsit miehen unelmahommasta saa unohtaa. Rinnat ja rintaliivit ovat Mäkelälle työtä siinä missä kankaan leikkaaminenkin.

– Markusta on kyllä pakko sanoa, että hän oikeasti on naisten puolella! Hän miettii paljon sitä, miten rintaliivistä voitaisiin kehittää vieläkin parempi tuote ja kuinka asiakasta voitaisiin auttaa, sanoo Hanna Lindberg.

Huonot alusvaatteet näkyvät päälle päin, sanoo Markku Mäkelä.

– Silloin tulee mieleen, että tuotakin naista voisi sopivilla rintaliiveillä auttaa.

Uusia kohderyhmiä kiikarissa

Yrittäjät eivät tähtää massatuotantoon, vaan haluavat auttaa myös erityisiä alusvaatteita tarvitsevia. Kaikkiin tarpeisiin marketit, verkkokaupat ja erityisliikkeet eivät välttämättä pysty vastaamaan. Uusia kohderyhmiäkin on löytynyt.

– Olemme saaneet viestiä, että transsukupuolisilla olisi tarve bindereihin, jotka tekevät rintakehästä tasaisen. Kysyntää on myös isorintaisten naisten urheiluliiveille, kertoo Hanna Lindberg.

Oman kehon erilaiset tarpeet ovat herkkä asia. Niiden salaisuuksien uskominen ei onnistu kenelle tahansa. Siksi pariskunnan pienelle ompelimolle on oma paikkansa.

"Miten äidit voivat selviytyä lasten teholla? Minä en siihen pystyisi. Näin mietin aikaisemmin.

Mutta niin vain kävi, että minäkin istuin päiväkausia sänkysi vieressä. Selviydyin siitä hengissä, mutta se muutti elämäni.

Sanoit jo alkuaikoina sairaalassa "Äiti, minä kuolen tähän sairauteen". Ilmoittiko suojelusenkelisi sen sinulle, vai mistä tiesit?

Elit vielä muutaman viikon.

Torniolainen Mervi Keränen on kokenut suruista suurimman, oman lapsensa menetyksen. Parikymmentä vuotta sitten perheen Matias-poika kuoli vain 8-vuotiaana.

– Hän kuoli flunssan jälkitautiin, Guillain-Barrén oireyhtymään. Sairaus eteni nopeasti. Matias sairastui 18. joulukuuta ja kuoli jo 14. tammikuuta.

Keränen kirjoitti oman lapsensa menettämisestä surukirjaan parinkymmenen muun tavoin. Kirja julkaistiin elokuussa ja siitä on otettu jo toinen painos.

– Ei tätä surua ymmärrä kuin toinen oman lapsensa menettänyt. Voi sitä tunnetta yrittää kuvitella, mutta todellisuudessa sen ymmärtää vain saman kokenut, Keränen sanoo.

Sureva tarvitsee paikan olla rikki ja saada tukea

Kun Keräsen pieni poika kuoli, kotikaupungissa Torniossa toimi lapsensa menettäneiden sururyhmä. Ryhmässä oli sekä ammatti-ihmisiä että muita vanhempia, jotka olivat kokeneet saman.

Vanhempien hyvistä kokemuksista huolimatta ryhmän toiminta loppui seurakunnassa kymmenisen vuotta sitten. Vertaistuen tarve ei kuitenkaan kadonnut minnekään, ja ryhmän toimintaa jatkettiin vapaaehtoisvoimin.

Teologi Eeva Peura ja psykoterapeutti Tarja Tervahauta ovat järjestäneet vanhempien tapaamisia Torniossa vapaaehtoisvoimin jo kymmenen vuotta.

– On tärkeää, että surevilla vanhemmilla on paikka, jossa he voivat olla oikeasti ja rehellisesti niin rikki kuin ovat. Surra, saada tukea ja hoitoa toinen toiseltaan ja ammattilaisilta, Peura sanoo.

Myös Mervi Keränen on ollut mukana ryhmän toiminnassa. Päästyään itse yli pahimmasta hän on voinut olla toisten surevien tukena. Kohtaamiset ovat olleet monella tapaa tärkeitä.

– Kokoontumiset ovat paljon muutakin kuin yhdessä itkemistä. Porukalla käydään lenkillä, vaeltamassa tai vaikka nokipannukahveilla.

Vertaistuki on korvaamaton apu

Monellakaan paikkakunnalla tilanne ei ole yhtä onnekas. Juuri vertaistuki koetaan merkittäväksi surun keskellä, mutta erityistä lastensa menettäneiden ryhmää ei välttämättä järjestä mikään taho – ei seurakunta eivätkä muutkaan. Sururyhmätoimintaa puuttuu erityisesti pienistä seurakunnista

Tähän tarpeeseen sururyhmää pitkään vetäneet Peura ja Tervahauta halusivat tarjota apua. He keräsivät menettämisestä kertovia tekstejä pariltakymmeneltä vanhemmalta, isovanhemmalta ja sisarukselta.

Osa kirjoitti tarinansa itse, osan teksteistä muotoilivat Peura ja Tervahauta haastattelujen pohjalta. Lapseni on poissa -kirja julkaistiin elokuussa. Se on löytänyt lukijansa; jo syyskuussa kirjasta oli otettu toinen painos. Kirja on myös ehdolla Vuoden kristilliseksi kirjaksi.

Kunpa ei tarvitsisi kohdata ihmisiä. Mitä he tästä tuskasta ja surusta ymmärtävät? Kirjoittaja Lapseni on poissa -kirjasta.

– Kirja on kirjoitettu avuttomuudesta ja tarpeeseen. Se on kirjoitettu ennen kaikkea lapsensa menettäneille vertaistueksi ja rohkaisuksi, mutta myös ammattiauttajille ja lapsen menettäneiden läheisille, ystäville ja sukulaisille, Peura luonnehtii.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

"Pojan sairastuminen, kuolema ja hautajaiset"

"Kuinka helppoa olisikaan olla vain yksin. Ei tarvitsisi käydä missään, välittää mistään. Kunpa ei tarvitsisi kohdata ihmisiä. Mitä he tästä tuskasta ja surusta ymmärtävät?

Tämä on minun suruni, minun lapseni on kuollut. "

Näin kirjoittaa yksi menetyksen kokeneista Lapseni on poissa -kirjassa.

Monille kirjoittajille palaaminen syvimmän surun hetkiin on ollut raskas. Tekstit ovat syntyneet kyynelten läpi.

Torniolainen Mervi Keränen on yksi niistä vanhemmista, joka kirjoitti itse tarinansa.

– Ajattelin, että jos minun kokemastani surusta ja selviytymisestä on tukea jollekin.

Keräsen piti elää uudestaan kahdenkymmenen vuoden takaiset kipeät ja raskaat tapahtumat.

– Pojan sairastuminen, kuolema ja hautajaiset.

Myös ammattilaiset tarvitsevat työkaluja auttaakseen

Lapseni on poissa -kirjan tekijöille on tärkeää, että surun kokemukset tulevat kerrotuiksi. Kirja on tehty vertaistueksi sureville, mutta myös työkaluksi ammattilaisille.

Toiveissa on, että seurakunnat havahtuisivat lapsensa menettäneiden vertaistuen merkityksellisyyteen.

– Toivomme sitä, että kirja herättelisi esimerkiksi seurakuntien päättäjiä, kirkkoherroja ja rahakirstun vartijoita pohtimaan sitä, kuinka tärkeä asia tämä on.

– Toiminta pitäisi saada säännölliseksi, ihan samalla lailla kuin mikä muu tahansa seurakunnan diakoniatyö, Peura toteaa.

Kuinka helppoa olisikaan olla vain yksin. Ei tarvitsisi käydä missään, välittää mistään. Kirjoittaja Lapseni on poissa -kirjasta.

Peuran ja Tervahaudan mielestä tällainen toiminta kuuluisi luontevasti seurakunnalle. He tietävät, että monen kirkkoon kuulumattomankin mieli täyttyy läheisen ja varsinkin oman lapsen kuoleman jälkeen miksi-kysymyksistä: Miksi näin tapahtui, miksi Jumala sallii tällaista?

– Siinäkin mielessä seurakunnat olisivat oikeita tahoja järjestämään toimintaa.

Peura ja Tervahauta näkevät, että lapsensa menettäneiden sururyhmiä pitäisi järjestää esimerkiksi joka toinen tai joka kolmas vuosi.

– Vanhemmat eivät välttämättä heti pysty tulemaan ryhmään, kun se on tarjolla. Jos sururyhmä olisi useamman kerran, voisivat vanhemmat olla valmiita tulemaan mukaan muutaman vuodenkin jälkeen tapahtumasta.

– Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä, Tervahauta sanoo.

Vuonna 1953 psykologit James Olds ja Peter Milner tekivät kanadalaisessa yliopistossa rottakokeen, josta tuli pian hyvin tunnettu. He asensivat laatikkoon vivun, jota painamalla eläin voi lähettää aivoihinsa mielihyväkeskuksia stimuloivan sähkösokin. Sitten he panivat laatikkoon rotan.

Tulokset olivat hämmästyttäviä. Kun rotta oppi käyttämään vipua, se ei enää halunnut tehdä mitään muuta. Mielihyväsokki sai rotan unohtamaan ruuan, kivun ja tarpeen lisääntyä.

Useiden eläinten kohdalla koe piti lopettaa kesken, sillä ne olisivat kuolleet nälkään kiihottaessaan aivojaan.

Ihmiskunta on nyt samankaltaisen rottakokeen kohteena. Tosin tässä panoksena ei ole yhden rotan henki vaan planeetan tulevaisuus.

Fossiiliset polttoaineet ovat tehneet ihmisistä ennennäkemättömän monilukuisia ja hyvinvoivia. Samaan aikaan niiden polttaminen kuitenkin lämmittää maapalloa, nostaa merien pintaa, tuhoaa ekosysteemejä ja, lopulta, uhkaa koko sivilisaatiotamme.

Onko enää mitään mahdollisuutta, että osaisimme lopettaa mielihyvävivun vääntämisen ajoissa? Tässä jutussa neljä asiantuntijaa kertoo, että toivoa on edelleen – mutta onnistuminen tulee vaatimaan radikaaleja yhteiskunnallisia uudistuksia.

Sata vuotta puhetta

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vaaditut toimet näyttävät vuosi vuodelta kiireellisemmiltä. Maanantaina kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisee odotetun raportin. Sen odotetaan vaativan päätöksentekijöiltä nopeita toimia lämpenemisen pitämiseksi 1,5 asteessa verrattuna vuoden 1850 tasoon. Raportin julkisuuteen vuotaneen luonnoksen mukaan tämä taso saavutetaan jo vuonna 2040.

Ilmastonmuutos ei ole uusi ajatus. Pitkään on tiedetty, että teollisuuden ilmakehään päästämä hiilidioksidi voi lämmittää maapalloa. Ensimmäisenä tämän todisti ruotsalainen tiedemies ja nobelisti Svante Arrhenius.

Arrheniuksen laskelmissa tosin ei tuntunut olevan mitään hälyttävää. Hänen mukaansa kestäisi 3 000 vuotta ennen kuin ihmisen toiminta nostaisi hiilidioksiditasoa 50 prosentilla, ja sittenkin seurauksena olisi, että tulevat sukupolvet saisivat nauttia “miellyttävästä ilmastosta” ja “paremmista sadoista”.

1950-luvun lopulla amerikkalainen Charles Keeling alkoi systemaattisesti seurata ilmakehän hiilidioksidimäärää. Mittaukset näyttivät Arrheniuksen ja tämän aikalaisten olleen väärässä: hiilidioksidin määrä ilmakehässä kasvoi selvästi ajateltua nopeammin, maapallo lämpenisi paljon nopeammin, ja lämpenemisen seuraukset voisivat olla tuhoisia.

Huoli tosin pysyi pitkään tiedeyhteisön sisällä.

–Vaikka tieteen piirissä ilmastonmuutoksesta puhuttiin, niin kansainväliseen politiikkaan se tuli aika myöhään, sanoo tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteen laitokselta.

Sittemmin on nähty sarja kansainvälisiä ilmastokokouksia, joissa maailman kasvihuonepäästöjä ei ole onnistuttu hillitsemään. Päinvastoin päästömäärä on noussut vuosi vuodelta.

Uusi jälleenrakennus

Aikaa ei ole paljon. IPCC toteaa raporttiluonnoksessaan, että tarvitaan pikaisia toimia, jos lämpeneminen halutaan pitää 1,5 asteessa esiteollisesta ajasta.

Jo puoli astetta enemmän merkitsisi sitä, että siirrytään vaarallisesta erittäin vaaralliseen ilmastonmuutokseen: vaikutukset kasautuvat tavalla, jonka seurauksia on äärimmäisen vaikea ennakoida.

– 2020-luku on ratkaiseva siinä, että miten yhteiskuntia pitää ohjata. Tämä on se kohtalon vuosikymmen, sanoo historiantutkija Tero Toivanen.

Kymmenisen vuotta on hyvin lyhyt aika: suunnilleen saman verran on kulunut ensimmäisen iPhonen julkaisemisesta, edellisen talouskriisin alusta tai Barack Obaman valitsemisesta Yhdysvaltain presidentiksi. Ja vaadittu muutos on iso.

– On tärkeää tiedostaa, että tässä ei ole kyse elintapojen, tavaroiden käytön ja kierrätyksen hienosäädöstä, sanoo tutkimusprofessori Liski.

– Hyvinvoinnistamme iso osa perustuu fossiilisiin polttoaineisiin, ja se tekee tästä vaikean rastin.

Muutos ei tule tapahtumaan ilman julkisen vallan apua, sanovat haastatellut asiantuntijat. Pitää tukea hyviä hankkeita, kiristää päästökaupparuuvia ja käyttää olemassaolevia keinoja, kuten hiiliveroja tai tiettyjä yritystukia, kestävän kehityksen edistämiseen.

– Mekanismit ovat olemassa, mutta haaste on, etteivät ne ole sellaisenaan riittävät. Mutta nyt on aika ryhtyä kiristämään sitä ruuvia, sanoo VATT:n johtava tutkija Marita Laukkanen.

Ylipäätään tulee irrottautua kylmän sodan jälkeen syntyneestä totunnaisajatuksesta, ettei valtio saa sotkea näppejään talouden toimintaan, sanoo historiantutkija Toivanen.

– Nyt pitää kaivaa taloudellisen ja yhteiskunnallisen ajattelun työpakista sellaisia keinoja, joilla valtio voi investoida, ohjata ja rajoittaa nopean yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi.

Jotkut ilmastotieteilijät ja -aktivistit ovat jopa sanoneet, että yhteiskuntien pitää siirtyä sotatalouteen ilmastonmuutoksesta selvitäkseen. Toivanen ottaa kuitenkin toisenlaisen metaforan: toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakentamisen ajan Suomessa.

Siinä missä sotatalous oli vastaus äkilliseen, mutta ohimenevään kriisin, muutti jälleenrakennus Suomea pysyvästi. Valtion ohjauksella Suomen talous uudistettiin ja teollistettiin, jotta sotakorvaukset pystyttiin maksamaan ja evakot asuttamaan. Samalla muuttui suomalainen elämäntapa ja luotiin hyvinvointivaltion pohja.

– Pointti on, että jos yhteiskunnissa ymmärretään muutoksen syvyys, se on mahdollista toteuttaa demokraattisen yhteiskunnan puitteissa, Toivanen sanoo.

Haitat näkyvät kaukana, torjunnan kustannukset nyt

Miksi kasvihuonepäästöille ei sitten ole pystytty tekemään riittävästi?

Ilmatieteen laitoksen Liskin mukaan tärkeä syy on päätöksentekojärjestelmässä: siinä missä ilmastonmuutos vaatii pitkäjänteistä työtä, neuvotteluissa painavat ilmaston lisäksi lyhytjänteiset taloudelliset ja muut tavoitteet.

– Lisäksi toistaiseksi ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset näkyvät voimakkaimmin köyhissä valtioissa, joilla on globaalissa päätöksenteossa vähemmän painoarvoa kuin rikkailla mailla.

Laukkanen lisää, että ilmastonmuutos on paitsi alueellisesti, myös ajallisesti etäinen ongelma: haitat näkyvät kaukana tulevaisuudessa, mutta ilmastotoimien kustannukset maksetaan tässä ja nyt.

Kyse on myös jostain paljon suuremmasta kuin neuvottelutekniikasta: ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii niin suuria yksilötason myönnytyksiä, että niitä on vaikea tehdä ennen kuin on aivan pakko. Koko elämäntapamme perustuu fossiilisten polttoaineiden käytölle.

Tero Toivanen puhuu fossiilitaloudesta: ihmiskunnalla on ollut parisataa vuotta käytettävissään niin helposti saatavilla oleva, edullinen ja joustava energianlähde, että se on tehnyt energiasta näkymätöntä.

Istuessani lämpimässä asunnossani talvipakkasella en ajattele kivihiiltä, joka sen lämmittämiseksi palaa Helsingin Hanasaaressa. Enkä autoillessani pohdi, miten tankissa häviävät ilmaan miljardeja vuosia sitten kuolleiden eliöiden jäänteet. Energian eteen ei juuri tarvitse tehdä töitä: se tulee bensapumpusta, töpselistä tai lämpöpatterista.

Toivasen mukaan energia ei ole näkymätöntä ainoastaan kuluttajille, vaan myös ajattelijoille ja päätöksentekijöille:

– Kokonaiset tieteenalat, esimerkiksi taloustiede, ovat muotoutuneet tämän fossiilitalouden aikana. Nyt siirrytään valintatilaan, jossa yhteiskunnallista ajattelua ei enää voi rakentaa sille perustalle.

Muutoksen merkit ovat ilmassa

Onko sitten syytä uskoa, että kohtalon vuosikymmenellä tapahtuu jotain, mitä aiemmin ei ole tapahtunut?

Kaikki haastatellut asiantuntijat uskovat, että merkkejä on ilmassa: yritykset ovat entistä kiinnostuneempia ilmastonmuutoksesta, poliitikot ainakin puhuvat siitä ja mediassa ilmastonmuutos on muuttunut tiedeosaston erikoisuudesta kaiken läpäiseväksi teemaksi - ainakin näin ennätyksellisen kuuman kesän jälkeen.

– Äärimmäisten sääilmiöiden lisäksi myös vuoden 2015 pakolaiskriisi on konkretisoinut ilmastonmuutoskeskustelua Euroopassa, sanoo Ilmatieteen laitoksen Liski.

– Vaikkei se olisi kuin osaksi ilmastonmuutoksen aiheuttamaa, tuo se muutoksen seuraukset entistä lähemmäs.

Sitrassa kiertotalousratkaisuja edistävä Nani Pajunen puolestaan on huomannut, että yritysmaailmassa yhä useampi toimija kiinnostuu siitä, miten omasta liiketoiminnasta voi tehdä kestävämpää. Ja uusia yrityksiä syntyy sinne, missä resurssien entistä tehokkaammalla käytöllä voi tehdä bisnestä.

– Näen koko ajan mahdollisuuksia: paljon on tehty, paljon tehdään mutta paljon pitää vielä tehdä, hän sanoo.

VATT:n johtava tutkija Laukkanen sanoo vielä, että tieto ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisista ja taloudellisista seurauksista lisääntyy edelleen: tiedetään, mitä hillintätoimet maksavat ja, toisaalta, mitä maksaa, ellei niitä tehdä.

– Nyt jo ymmärretään, ettei kyse ole siitä, että jotakuta vain harmittaa, kun ilmasto vähän lämpenee. Tiedämme, että se vaikuttaa myös esimerkiksi talouteen: lämpeneminen heikentää työn tuottavuutta, voi alentaa kognitiivista suoriutumista ja heikentää talouskasvua.

Laukkanen näkee toivoa myös kansainvälisen yhteistyön tasolla: jo nyt 45 prosenttia maailman päästöistä on jonkinlaisen päästökaupan piirissä. Seuraavaksi mukaan on tulossa Kiina, maailman suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja.

Mutta muutos toki vaatii, että ymmärrys on ensin olemassa, ja käsitys siitä, että jotain kannattaa tehdä.

– Usein sanotaan, ettei Suomi voi pienenä maana tätä ratkaista. Mutta ilmastopolitiikassa on niin, että Suomen kaltaisten hyvinvoivien maiden pitää näyttää johtajuutta, sillä muuten voidaan sanoa hellurei globaalille ilmastopolitiikalle, Toivanen sanoo.

Lue myös:

Ilmastopolitiikkaa häiritsee suuri konna – Asiantuntijat löytävät sankareita Aasiasta ja Afrikasta

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Millaisia valintoja sinä olet tehnyt ilmaston hyväksi? Osallistu keskusteluun artikkelin alla.

Bulgariassa selvitetään toimittajan raakaa surmaa. Viranomaiset kertoivat sunnuntaina, että 30-vuotiaan Viktoria Marinovan ruumis oli löytynyt puistosta Rusen kaupungissa.

Rusen aluesyyttäjän mukaan Marinovan kuolinsyy olivat päähän kohdistuneet iskut sekä tukehtuminen. Poliisilähteistä kerrottiin uutistoimisto AFP:lle, ettei teon motiivi näyttäisi liittyvän Marinovan työhön, mutta syyttäjän mukaan kaikki mahdollisuudet tutkitaan.

Marinova työskenteli Rusessa paikallisen televisiokanavan toimittajana ja tuottajana. Kaupunki sijaitsee Pohjois-Bulgariassa lähellä Romanian rajaa.

Politico-verkkosivuston mukaan Marinova oli viime aikoina tutkinut EU-rahojen käyttöön liittyvää korruptiota.

Etyjin lehdistönvapausedustaja vaatii nopeaa selvitystä

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin lehdistönvapausedustaja Harlem Désir tuomitsi sunnuntaina Marinovan surman. Désir kirjoitti verkkopalvelu Twitterissä olevansa "järkyttynyt Viktoria Marinovan kammottavasta murhasta".

Désir sanoi odottavansa, että tapaus tutkitaan perin pohjin ja että tekijät saadaan vastuuseen. Désirin lausunnon mukaan Marinova oli pahoinpidelty ja raiskattu.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan viikoittain surmataan keskimäärin yksi toimittaja. Euroopassa on murhattu vuoden sisällä ainakin kaksi näkyvää journalistia. Maltalaisbloggari Daphne Caruana Galizia kuoli autopommi-iskussa ja Slovakiassa ammuttiin toimittaja Jan Kuciak.

Lue lisää:

Media: Slovakiaa kuohuttaneen toimittajamurhan epäiltyjä pidätetty

Slovakialaisten Jánin ja Martinan piti mennä toukokuussa naimisiin – sen sijaan heidät ammuttiin, ja nyt mielenosoittajat vaativat politiikkaa ilman korruptiota 25.3.2018

Maltalaistoimittajan murhatutkinnassa nostettu syytteitä 6.12.2017

Usealla alalla alkaa tänään ylityö- ja vuoronvaihtokielto vastatoimena hallituksen irtisanomissuojan heikennysaikeita vastaan.

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n kielto koskee muun muassa ahtausalan, terminaalialan, öljytuotealan, ilmailuhuoltoalan, Airpron, matkustamohenkilökunnan ja matkatoimistoalan työehtosopimusten työntekijöitä.

Sen piirissä ovat myös muun muassa kuorma-auto-, linja-auto- ja huoltokorjaamoala, jotka olivat ylityökiellossa aiemmin jo syyskuussa.

Ylityö- ja vuoronvaihtokiellon aloittaa maanantaina myös Opetusalan ammattijärjestö OAJ yksityisissä päiväkodeissa sekä Talentia yksityisellä sosiaalipalvelualalla, terveyspalvelualalla ja Avainta-sopimuksessa.

Vastarintaa herättänyttä hallituksen lakihanketta on syys-lokakuussa vastustettu useilla ylityö- ja vuoronvaihtokielloilla. Muun muassa Palvelualojen ammattiliitto PAM, Ammattiliitto Pro ja Teollisuusliitto olivat viime keskiviikkona lakossa.

Teollisuusliiton hallitus päätti perjantaina uusista, aiempaa kovemmista painostustoimista maan hallitusta vastaan. Lievennys ei riittänyt, liitot haluavat lain pois päiviltä Hallitus yritti kuun alussa hieroa sopua ja tarjota lievempää versiota vastustetusta lakihankkeesta.

Hallitus ehdotti, että irtisanomisen helpottaminen rajattaisiin alle 10 työntekijän yrityksiin. Alkuperäinen ehdotus koski alle 20 hengen yrityksiä.

Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ja toimihenkilökeskusjärjestö STTK pitivät kuitenkin kiinni siitä, että koko esitys on vedettävä pois. -

Mahdollisuudet neuvotteluun syntyvät vain, jos hallitus vetää irtisanomislain pois valmistelusta, sanoi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta tiedotteessa.