Runsas kuukausi sitten Kansainvälisen avaruusaseman ISS:n seinämässä havaittiin pieni reikä, jonka alkuperää on selvitelty siitä lähtien.

Reikä löytyi, kun avaruusasemalla huomattiin ilmanpaineen vähenevän hitaasti tuntemattomasta syystä. Pian syyksi selvisi halkaisijaltaan kaksimillinen reikä, joka löytyi ISS:n venäläiseen Rassvet-moduuliin kytketystä Soyuz-avaruusaluksesta.

Alkuun ajateltiin, että reiän olisi aiheuttanut avaruusalukseen törmännyt pieni meteori. Pian selitys kuitenkin hylättiin, ja Venäjän avaruushallinnon Roskosmosin johtaja Dmitri Rogozin ilmoitti, että kyse on poralla aikaansaadusta reiästä.

Sen yllättävä ilmaantuminen Soyuzin seinämään luvattiin selvittää.

Rogozinin kerrottiin tuolloin sanoneen, että Soyuzin valmistajayhtiön Energian kunnia-asia on löytää reiän aiheuttaja sekä selvittää, syntyikö reikä vahingossa vai tehtiinkö se tahallisesti ja tehtiinkö se avaruudessa vai Maan päällä.

Lisäkierroksia outoon tapaukseen saatiin, kun pian tämän jälkeen venäläisessä Kommersant-lehdessä spekuloitiin, että reiän olisi porannut Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan kosmonautti, joka oli sairastunut ja siksi koti-ikäväinen. Mitään näyttöä tällaisesta ei ole esitetty.

Uutistoimisto RIA Novostin selitys taas oli, että kyseessä oli rakentajan virhe, jota hän oli yrittänyt paikata erikoisliimalla.

Roskosmos ja Nasa julkaisivat 13. syyskuuta yhteisen lausunnon, jossa reiän syntyä sovittiin selvitettävän yhdessä.

Nasassa yllätyttiin Roskosmosin ulostulosta

Roskosmosin Rogozin kertoi maanantaina tv-haastattelussa tutkijoiden saaneen työnsä tehtyä ja päätyneen siihen, että kyse ei ole Soyuzin rakentamisen yhteydessä sattuneesta virheestä. Se, missä reikä tehtiin, selvitetään seuraavassa tutkimuksessa, hän lupasi.

Osa mediasta on ymmärtänyt Rogozinin tarkoittaneen, että reikä olisi aiheutettu tahallisesti. Tämä oli muun muassa New York Postin ja Phys-org-sivustojen tulkinta.

Sen sijaan esimerkiksi Sciencealert.comissa päädyttiin päinvastaiseen tulkintaan. Valmistuksen yhteydessä syntyneen reiän poissulkeminen ei sen mielestä oikeuta tulkitsemaan Venäjän näkemykseksi, että kyse olisi tietoisesta sabotaasista.

Joka tapauksessa Nasassa yllätyttiin Rogozinin puheista. Se kommentoi Rogozinin puheita kuitenkin niin, ettei hän välttämättä olisi tarkottanut reiän syntyneen tarkoituksellisesti ja pahoin aikein.

Nasa muistuttaa, että se tutkii tapahtunutta yhdessä Roskosmosin kanssa syyn selvittämiseksi.

Jos ei avaruudessa, niin missä sitten?

Ajatus, että reikä porattiin avaruudessa, on Sciencealertin mielestä vähiten todennäköinen vaihtoehto. Kukaan henkeään arvostava astronautti tuskin ryhtyisi poraamaan ISS:llä, koska lähes painottomassa tilassa metallilastut voisivat ajelehtia avaruusaseman herkkiin instrumentteihin ja rikkoa niitä.

Toiseksi poraaminen voisi olla teknisesti hankalaa: Poraa olisi painettava voimalla ja samaan aikaan pidettävä itseään paikallaan toisella kädellä. Painottomissa oloissa se olisi hankalaa.

Soyuzin poraaminen on voinut tapahtua muuallakin maanpinnalla kuin rakettitehtaalla Samarassa Venäjällä. Vahingoittaminen saattoi tapahtua laukaisupaikalla Baikonurissa Kazakstanissa tai jossain vaiheessa siirtoreitin varrella.

Sekä Nasan astronautit että Roskosmosin kosmonautit ovat tiukasti kiistäneet, että ISS:n miehistöllä olisi mitään tekemistä reiän kanssa tai että aluksen ilmapiirissä olisi kitkaa.

Asia noussee joka tapauksessa esille, kun Nasan tuore pääjohtaja Jim Bridenstide matkustaa ensi viikolla tapaamaan Roskosmosin Rogozinia.

Lue myös:

Sojuz-avaruusaluksen ilmavuoto johtui poranreiästä ja paikattiin teipillä – tehtiinkö avaruusalukselle sabotaasia?

Yhdysvaltain Yellowstonen kansallispuiston yleensä rauhallinen kuuma lähde Ear Spring on sylkenyt ilmaan rajuimman vesipurkauksensa kuuteen vuosikymmeneen. Tulikuuman veden purkaus ylsi yhdeksän metrin korkeuteen.

Veden, höyryn, kivien ja mudan lisäksi lähteen syvyyksistä sinkoutui laajalle alueelle muovikuppeja, tölkkejä, tupakantumppeja, kolikoita ja muuta roinaa, jota ihmiset olivat pudotelleet nähtävyyden kitaan vuosikymmenien aikana.

Ihan kaikki Ear Springin yökkäämä ei ole pelkkää roskaa. Joillakin esineillä voi olla historiallista arvoa. Ne saattavat päätyä Yellowstonen arkistoihin, kun asiantuntijat ovat tutkineet löydöt. Kaikki kolikotkin aiotaan puhdistaa ja tutkia.

Sekalaisessa joukossa huomiota on herättänyt etenkin vanha tutti, joka on ilmeisesti 1930-luvulta. Vaikka se on aikansa muisto, sekin oli väärässä paikassa, sillä vieraat esineet voivat vahingoittaa lähteitä, Yellowstonesta moititaan.

Puisto toivoo Facebook-sivullaan, että Ear Spring purskauttaa vastedes pinnalle vain vettä ja luonnonkiviä.

Joitakin vuosia sitten yhdysvaltalais-saksalainen tutkimus osoitti optisilla mittauksilla ja matemaattisella mallinnuksella, miten suuria muutoksia ihmisten heittelemät kolikot, pikkukivet ja roska ovat aiheuttaneet yhdessä Yellowstonen lähteistä.

Ennen 1960-lukua Yellowstonen Morning Glory -lähde oli nimensä mukainen, syvän sininen. Morning glory on sinikukkainen kasvi, aitoelämänlanka. Nykyisin lähteellä on myrkynvihreä silmä, jota ympäröi oranssinkeltainen reunus.

Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että lähteeseen vuosikymmenien aikana kertyneet vierasesineet olivat tukkineet aukkoja, joista veteen nousee lämpöä.

Viilentyneestä lähteestä tuli mieluisa paikka sellaisille fotosynteesiä hyödyntäville mikro-organismeille, joita siellä ei luultavasti ollut aiemmin. Rajusti muuttuneet värit ovat noiden mikrobimattojen ja valon heijastumisen yhteispeliä, tutkijat päättelivät.

Yellowstonen vartijat ovat olleet toistuvasti huolissaan sotkemisen lisäksi myös siitä, että ihmiset eivät pysy viitoitetuilla poluilla ja jotkut syyllistyvät tyhmiin temppuihin. Yli 20 ihmisen tiedetään kuolleen lähteiden aiheuttamiin palovammoihin.

Toissa vuonna nuori turisti kuoli yritettyään uida kiehuvan kuumassa lähteessä, jonka vedessä on erityisen paljon happoa. Hänen ruumiinsa suli jäljettömiin.

Yellowstone on henkeäsalpaavan kaunis, mutta se voi myös viedä hengen monella tavalla, puiston viranomaiset varoittavat.

Ihmisiä on hukkunut lähteiden lisäksi puiston jokiin ja järviin, joiden vesi voi yllättää kylmyydellään.

Vaaraa voivat aiheuttaa myös villieläimet. Yellowstonessa on karhuja ja susia, mutta eniten vammoja ihmisille ovat aiheuttaneet biisonit. Ne juoksevat kolme kertaa ihmisen vauhtia, viranomaiset muistuttavat.

Ear Spring on jatkanut ison purkauksen jälkeen pulputtelua jo kolmen viikon ajan. Nämä myöhemmät purkaukset ovat ulottuneen runsaaseen puoleen metriin.

Korvan muotoinen ja siitä nimensä saanut Ear Spring on alueen lähteistä kuumimpia, kiehuvan kuuma.

Sen lisäksi useat muutkin Yellowstonen geysiirikukkulan lähteet ovat tänä syksynä havahtuneet yskimään. Lähteisiin on auennut uusia kanavia, ja maan pintaan on tullut lisää halkeamia.

Alueella liikkuminen on nyt kielletty, jotta ihmiset eivät saisi päälleen polttavia pärskeitä.

Myös puiston ja samalla maailman suurin kuuma lähde Steamboat, "höyrylaiva", aloitti purkautumisten sarjan keväällä uinuttuaan neljä vuotta. Steamboatin suihkaukset voivat yltää jopa yli 120 metriin.

Yellowstone sijaitsee tulivuoren laakeassa kraatterissa, kalderassa. Kun lähteiden toiminta lisääntyy, se nostattaa aina kysymyksiä siitä, onko itse tulivuori purkautumassa.

Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen UGS:n mukaan sellaisesta ei ole vaaraa.

Muutoksen lähteiden aktiivisuudessa tapahtuvat vain muutaman sadan metrin syvyydessä Maan kuoressa; magmaan on matkaa useita kilometrejä, UGS muistuttaa.

Kansainvälisen rikospoliisijärjestön Interpolin johtaja Meng Hongwei on kadonnut.

Asiasta kertovat ranskalaiset poliisilähteet.

Ranskan poliisi ilmoittaa käynnistäneensä etsinnät Mengin löytämiseksi.

Kiinan Hong Kongissa toimiva South China Morning Post -sanomalehti raportoi, että Meng vietiin kuulusteltavaksi heti hänen saavuttuaan Kiinaan.

Lehden mukaan Meng on Kiinassa rikostutkinnan kohteena. Lehden tiedot perustuvat nimettömään lähteeseen.

Meng on Kiinan kansalainen. Hänet valittiin Interpolin johtajaksi marraskuussa 2016, ja hänen toimikautensa on määrä jatkua vuoteen 2020 saakka.

Mengin katoamisesta ilmoitti hänen vaimonsa, joka asuu Ranskan Lyonissa. Myös Interpolin päämaja sijaitsee Lyonissa.

Vaimo kertoi poliisille, että Meng oli matkusti kotimaahansa Kiinaan syyskuussa, eikä häntä ole sen jälkeen tavoitettu.

Uutistoimisto Reuters täsmensi perjantai-iltana, että Mengin perhe ei ole kuullut hänestä syyskuun 25. päivän jälkeen. Päivämäärä on neljä päivää varhaisempi, kuin poliisilähteet ovat aiemmin kertoneet.

Meng on Interpolin ensimmäinen kiinalainen johtaja

Hänet valittiin rikospoliisijärjestön johtoon marraskuussa 2016 ja hänen on määrä toimia järjestön johdossa vuoteen 2020 asti.

Interpolin mukaan Meng on aiemmin toiminut muun muassa Kiinan kansallisesta turvallisuudesta vastaavan ministeriön apulaisministerinä.

Mengin valinta nähtiin Kiinassa mahdollisuutena värvätä lisää kansainvälistä apua epäiltyjen talousrikollisten löytämiseksi.

Etsittyjen rikollisten joukossa on esimerkiksi korruptoituneita viranomaisia, joihin presidentti Xi Jinpingin hallinnon lahjustenvastainen kampanja on kohdistettu. Kampanjaa on kutsuttu "Operaatio Kettujahdiksi".

Useita korkea-arvoisia viranomaisia on otettu kiinni ja asetettu syytteeseen kampanjan ansiosta.

Operaatio on nostattanut myös soraääniä. Joidenkin väitteiden mukaan kiinalaiset poliisiviranomaiset ovat toimineet joissain maissa salaa ilman paikallisten viranomaisten suostumusta.

Uutista täsmennetty 5.10. klo 13.21. Meng kadonnut Kiinassa

Uutista päivitetty 5.10 klo 21.41: Lisätty Reutersin tieto katoamisen ajankohdasta.

Nainen on kuin karkki – takki hohtaa kaikissa sateenkaaren väreissä, hiukset ovat neonpinkit ja paljettiset kissankorvat koristavat hiuspantaa.

Kättely on luja ja lämmin, mutta silmät ovat hämmentävän levottomat.

Puhe on nopeaa, kun hän puhuu äidinkieltään amerikanenglantia. Suomea hän puhuu hiukan rauhallisemmin – pian nainen nousee puhumaan pelinkehittäjille NGS-tapahtumassa Kajaanissa.

Felicia Prehn on ollut lähes sokea syntymästään saakka. Hän toimii tuottajana porilaisessa animaatio- ja pelinkehitysyhtiö Nopiassa.

Eivät yhtiöt välitä tulevatko dollarit tai eurot vammaiselta vai normaalikuntoiselta ihmiseltä. Felicia Prehn

Prehn sai ensimmäisen oman pelikoneensa, Nintendo 64:n, ollessaan 8-vuotias. Hän kertoo pelanneensa Super Mariota ja muita pelejä naama kiinni ruudussa.

– Ajattelin, että voi jeesus, tämä voisi olla helpompaakin.

Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin peliyritys Nopia on julkaisemassa ensimmäistä peliä, joka sopii myös näkö- ja kuulovammaisille. Se on Prehnin käsikirjoittama.

Prehn kiertää paljon pelitapahtumissa testaamassa pelejä pieniltä firmoilta ja startupeilta.

– Kysyessäni, onko peli sokeaystävällinen, sen ihan tuntee, kun he ajattelevat, että voi ei. Se on superkiusallista. Myös värisokeilla on ongelmia monen pelin kanssa, sanoo Prehn.

Isoilla yrityksillä homma on hanskassa paremmin

Monet suuret yhtiöt, kuten Microsoft ja Electronics Arts ovat ottaneet esteettömyyden vakavasti. Yhtiöillä on foorumeita, joissa kohtaamistaan pelivaikeuksista ja muutosehdotuksista voi keskustella reaaliaikaisesti.

– Jostain vammasta kärsiviä pelaajia on maailmassa paljon. Muutama vuosi sitten ihmiset, joilla oli rajoitteita, eivät voineet pelata pelejä. Se ei enää käy, sanoo Felicia Prehn.

Yksi syy yritysten panostukseen on luonnollisesti raha. Esteettömille peleille on oma markkinarakonsa.

– Eivät yhtiöt välitä tulevatko dollarit tai eurot vammaiselta vai normaalikuntoiselta ihmiseltä, pamauttaa Prehn.

Pitää vain lisätä ominaisuuksia olemassa oleviin peleihin, että ne ovat käytettävissä kaikille. Felicia Prehn

Prehn uskoo, ettei esteettömyyttä saavuteta nykyisillä peleillä. Hän kuitenkin luottaa tulevaisuuteen.

– Haluan ajatella, että meillä on teknologiaa, koulutusta sekä ymmärrystä vammaisuudesta, ja tulevaisuudessa kaikki voivat pelata kaikkea.

Prehnin mukaan asenteet pelejä kohtaan ovat muuttuneet. Aiemmin ajateltiin, että pelit ovat tarkoitettu terveille nuorille miehille. Kun he kasvoivat, oletettiin pelaamisen loppuvan.

– Nyt tiedetään, että pelit ovat osa kulttuurillista ja yhteisöllistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olipa kyse sokeudesta, kuuroudesta, autismista, downin syndoomasta tai muusta – kaikki haluavat tuntea yhteenkuuluvuutta, Prehn sanoo.

Pelien esteettömyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että peleistä pitäisi tehdä erilliset versiot esimerkiksi näkövammaisille.

– Kaikki lähtee pelin säädettävyydestä. Pitää vain lisätä ominaisuuksia olemassa oleviin peleihin, että ne ovat käytettävissä kaikille, Prehn selittää.

Prehn kertoo esimerkkinä, kuinka tavalliset ihmiset käyttävät kuuroille tarkoitettua tekstitystä, kun eivät halua lasten häiriintyvän äänistä kesken elokuvan.

– Tai he syövät perunalastuja niin kovaäänisesti, etteivät kuule, mitä tapahtuu, virnistää Prehn.

Sokeus ei estänyt rakasta harrastusta

Felicia Prehn kasvoi sokeudestaan huolimatta pelikulttuuriin. Myös hänen veljensä on sokea. Veli oli innokas pelaaja ja Felicia katseli, kun hän pelasi Doom -peliä.

– Meillä oli vaikeuksia, mutta pystyimme pelaamaan. Rakastimme pelaamista niin paljon, että saimme sen onnistumaan.

Prehn sanoo ihmisten olettavan, ettei sokealla voi olla roolia peliteollisuudessa, tai ylipäänsä teollisuudessa. Prehnin mukaan Suomessa on paljon ihmisiä, jotka olettavat, että sokea on joko työtön tai sosiaalisesti tuetussa työssä.

Kun Felicia Prehn lähtee kotoaan, hän on jo tottunut siihen, ettei näe. Videolla Prehn kertoo, miten pieneltä tuntuvat asiat voivat yllättäen olla ylivoimaisen vaikeita. Video on englanninkielinen.

Näkö on asia, jonka kuka tahansa voi menettää. Prehn uskoo ettei yritys kuitenkaan halua menettää asiakasta, koska tämä ei enää näe.

Näkövammaisilla onkin todella tärkeä rooli peliteollisuudessa.

– Sokeat ihmisten voivat opastaa tekijöitä ymmärtämään ongelmat, ja sen kuinka niiltä vältytään. Pitää pystyä tekemään peli tai sovellus, joka toimii myös heikkonäköisellä tai sokealla asiakkaalla, Prehn selittää.

Prehnin kokemuksen mukaan moni pieni pelintekijä ajattelee edelleen, että esteettömyys ei ole tärkeää tai se on jotain, mitä voi kehittää myöhemmin, koska se on kallista. Sen voidaan myös ajatella koskevan vain pientä joukkoa ihmisiä.

– Se ei ole niin. Saamme aikaan paljon, kun lisäämme keskustelua. Siksi minä teen tätä – itseni ja kaltaisteni tulevaisuuden lapsien takia.

Felicia Prehnin tarina englanniksi siitä, kuinka sokeasta maahanmuuttajasta tuli pelinainen. (Yle News)

Felicia Prehn tuli Suomeen eurodancen rytmeillä (Näkövammaisten Liitto)

Karannut, pidätetty vai kaapattu takaisin kotimaahansa?

Vielä pari päivää sitten sauditoimittaja Jamal Khashoggin tunsivat lähinnä kansainvälisten laatumedioiden lukijat ja Lähi-idän tapahtumia seuraava yleisö. Nyt hänen Saudi-Arabiaa käsitteleviä kriittisiä kolumnejaan etsitään ja luetaan nettihauilla ympäri maapalloa. Myös miestä itseään etsitään, mutta huomattavasti pienemmästä piiristä.

Valvontakameroiden ja naisystävän mukaan toimittaja Khashoggi astui tiistaina Saudi-Arabian konsulaatin portista sisään Istanbulissa järjestämään avioeropapereitaan päästäkseen uudestaan naimisiin.

Puoli vuorokautta myöhemmin morsian odotti yhä portilla, mutta sulhasta ei näkynyt. Naisystävän ja Turkin viranomaisten mukaan kolumnisti ei ole tullut konsulaatista ulos, saudien mielestä on. Saudit sanovat tutkivansa asiaa.

Toimittaja Khashoggi on vuoden ajan kirjoittanut mm. Washington Postiin kriittisiä tekstejä kotimaastaan ja sen yksinvaltaisesta kuningashuoneesta, nuoresta kruununprinssi Mohammed bin Salmanista, talouden suurisuuntaisesta uudistusohjelmastaja kruununprinssin hyökkäyssodasta Jemeniin.

Toisinajattelijoita pidätetty jo useita

Washington Post kytkee Khashoggin katoamisen sarjaan muiden saudiaktivistien viimeaikaisia katoamisia ja pidätyksiä.

Saudi-Arabia pidätti alkukesästä 17 ihmistä, oman ilmoituksensa mukaan juonittelusta kuningaskuntaa vastaan. Lisäksi 11 aktivistia pidätettiin naisten oikeuksien puolustamisesta.

Kuolemantuomiota valtio hakee viidelle aktivistille, heidän joukossaan on ensimmäisen kerran naisaktivisti.

Odotukset uudistuksista ovat kovia

Saudi-Arabia on muutoksessa, jota kruununprinssin on vaikea enää pitää otteessaan.

Etenkin nuorten odotukset ovat korkealla ja kruununprinssillä on näyttämisen halu. Samalla talous alkaa nikotella öljytulojen hiipuessa. Sotatoimien menestys ja osumatarkkuus Jemenissä riippuu Yhdysvaltojen logistisesta sotilasavusta ja kulloisenkin presidentin mielenlaadusta.

Vaikka muodollisesti presidentti Donald Trumpin vierailu Saudi-Arabiassa keväällä 2017 sujui loisteliaassa yhteisymmärryksessä, ei vierailun tähdestä jäänyt epäselvyyttä.

Presidentti Trump kuittaili pitkin matkaa kruununprinssille, kuinka tämän asema ja sotatoimet ovat riippuvaisia Yhdysvaltojen tuesta. Tämän on täytynyt olla piinallista kuultavaa Mohammed bin Salmanille, joka tietää, että öljyntuotantoon perustuva valtiontalous on kuihtunut jo vuosikausia.

Saudi-Arabian talousvaikeudet todellisia

Jo kolmatta vuotta jatkuva Jemenin sota on maksanut miljardeja ja heikäntynyt valuutta rialia.

Yhdysvaltalaisen Brookings Instituutin tutkijan mukaan 700 miljardin käteisvarannosta Saudi-Arabia on kolmessa vuodessa kuluttanut jo kolmanneksan.

Valtion todellisen tulonlähteen, öljy-htiö Aramcon vieminen pörssiin ja osittainen yksityistäminen lykkääntyi jälleen elokuussa kaikessa hiljaisuudessa.Saudi-Arabia oli suunnitellut saavansa siitä jopa sata miljardia dollaria.

Lykkäys merkitsee, että kruununprinssin taloushankkeet eivät ole niin suuressa suosiossa kuin Mohammed bin Salman itse antaa ymmärtää.

Ulkopuolinen kritiikki lisääntyy

Saudi-Arabiassa pidetään amerikkalaisista, mutta ei aina Yhdysvaltojen johtajista ja politiikasta.

Kuluvan vuoden aikana asiantuntijapiireissä Yhdysvalloissa on noussut avoin vaatimus siihen, että Saudi-Arabia olisi painostettava lopettamaan Jemenin pommitukset. Jemenin sodan mielettömyys ja inhimillinen katastrofi ovat jakaneet myös islamilaisen maailman. Sotaa ei voiteta taistelemalla.

Kruununprinssi Mohammed bin Salmanin neuvonantajat eivät ole uskaltaneet tai osanneet kertoa, että kruununprinssin tekemät muutokset nostattavat väistämättä ulkopuolisten mielenkiintoa myös hänen johtamistapaansa.

Kun avautuu maailmalle, on kestettävä myös sieltä tuleva arvostelu. Tästä kaikesta toimittaja Jamal Khashoggi kirjoitti. Samalla hän vakuutti, että hänen tarkoituksensa ei ole kaataa Saudi-Arabiaa vaan auttaa sitä demokratisoitumaan.

Lue lisää:

Jemenin kriisiin on sotkeutunut kymmenkunta valtiota – miksi rutiköyhän maan aavikoista taistellaan verisesti?

Jyväskyläläinen luokanopettaja Heikki Jyväsjärvi kokee työssään jatkuvaa riittämättömyyttä.

– Lapsilla on niin monenlaisia tehostetun sekä erityisen tuen tarpeita, että niihin ei aina pysty yksi eikä kaksi eikä kolmekaan ihmistä vastaamaan. Jos olen yksin luokassa, en todellakaan koe riittäväni vastaamaan kaikkien oppilaiden tuen tarpeeseen, Jyväsjärvi sanoo.

Yle Perjantai haastatteli tätä juttua varten yhteensä kuutta luokanopettajaa Helsingistä, Jyväskylästä ja Tampereelta. Jokaisella on luokallaan sekä erityisen että tehostetun tuen oppilaita.

Kaikki haastateltavat kertoivat tilanteen olevan sama muillakin luokilla heidän kouluissaan. Lähes jokainen opettaja kertoi kokevansa riittämättömyyttä työssään.

"Joinakin päivinä suurin osa opetusajasta menee luokkahuoneen rauhoittamiseen."

– Tämä ammatti on nykypäivänä tosi vaativa, ja onnistumisen kokemukset ovat välillä kiven alla, Jyväsjärvi sanoo.

Lapsella on sakset kädessään. Kun ne lennähtävät yllättäen ilmaan täydessä luokkahuoneessa, opettajan kaikki keskittyminen menee luokkahuoneen turvallisuuden takaamiseen.

Kaikki haastatellut opettajat kertovat kohtaavansa päivittäin haastavia tilanteita luokkahuoneessa.

– Joinakin päivinä suurin osa opetusajasta menee luokkahuoneen rauhoittamiseen, eräs helsinkiläinen opettaja kertoo.

Joka viides tarvitsee tukea

Vuonna 2017 koko Suomessa erityistä tukea tarvitsevia lapsia oli kouluissa 43 100 ja astetta kevyempää eli tehostettua tukea sai 54 300 lasta. Peruskoulun oppilaista lähes joka viides sai joko tehostettua tai erityistä tukea.

Erityisen tuen tarpeen oppilaiden määrä on yli kaksinkertaistanut 20 vuodessa.

Tukea tarvitsevat lapset kärsivät esimerkiksi oppimisvaikeuksista, tunteiden hallinnan ongelmista, mielenterveydenhäiriöistä tai heillä voi olla vaikkapa ADHD, autismin kirjon häiriö tai kehitysvamma.

"Minulla on oppilaita, joiden ajattelen pärjäävän paremmin erityisluokalla, mutta koska tiedän, millainen jono sinne on, tiedän että he eivät tule pääsemään sinne."

Suuri osa tukea tarvitsevista lapsista on nykyään integroituna yleisopetukseen. Eli sellaiset oppilaat, jotka olisivat aiemmin olleet kokonaan toisessa koulussa tai erityisluokissa, ovat nyt samassa luokkahuoneessa muiden oppilaiden kanssa.

Haastateltujen opettajien mukaan erityisluokalle pääseminen on nykyään hankalaa ja aiempaa byrokraattisempaa.

– Minulla on oppilaita, joiden ajattelen pärjäävän paremmin erityisluokalla, mutta koska tiedän, millainen jono sinne on ja ketkä ovat jo jääneet ilman paikkaa samasta ikäluokasta, tiedän, että he eivät tule pääsemään sinne, eräs helsinkiläinen luokanopettaja kertoo.

Opettajan huomio ei jakaudu tasaisesti

20 vuotta opettajana toimineen Heikki Jyväsjärven mukaan ainoastaan luokan edessä opettaminen ei enää nykypäivänä riitä, sillä ryhmät ovat niin epäyhtenäisiä.

– Muutamalle se osuu, ja lopuilla oppilaista opetettava asia menee joko yli tai ali. On iso määrä oppilaita, jotka eivät ymmärrä yhteistä opetuspuhetta ja näin turhautuvat sekä ovat kärsimättömiä, Jyväsjärvi sanoo.

Monet opettajat kertovat, että aikaa ei useinkaan riitä sellaisille oppilaille, joilla ei ole mitään erityistä tuen tarvetta.

"Matematiikan tunnilla opetan käytännössä kolmea ja loput 25 tekevät itsenäisesti."

Nimettömänä tässä jutussa esiintyvän helsinkiläisen luokanopettajan mukaan valtaosa opettajan huomiosta ja oppituntien ohjeistamisajasta menee tukea tarvitseville oppilaille. Hänen luokallaan on yhteensä kahdeksan erityisen ja tehostetun tuen tarvitsijaa.

– Matematiikan tunnilla opetan käytännössä kolmea ja loput 25 tekevät itsenäisesti. Tietysti se on epätasa-arvoista, sillä joku voisi kaivata opettajan huomiota, vaikka laskeminen sujuisikin, opettaja kertoo.

Kun luokassa on paljon oppilaita, joilla on hankaluutta sietää pettymyksiä, ovat äkkipikaisia ja jopa väkivaltaisia, toiminnan ohjaaminen vaatii opettajalta paljon ponnisteluita.

– Esimerkiksi liikuntatunnilla täytyy valita, kannustaako tiettyjä oppilaita takaisin mukaan vai ohjaako toisia toiminnassa. Jos jää pelkästään kannustamaan, muille ei tule liikuntatuntia, opettaja kertoo.

Opettajien jaksaminen huolettaa

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on huolissaan opettajien jaksamisesta. Hänen mukaansa erityisoppilaiden integroiminen tavalliseen opetukseen uuvuttaa opettajia tällä hetkellä kaikkein eniten.

– Koetaan, että oma osaaminen ei riitä ja vaikka riittäisikin, lain edellyttämää erityistä tukea ei saada luokkaan. Opettajat kokevat myös lapsen puolesta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, kun he eivät saa tarvitsemaansa tukea, Luukkainen sanoo.

Haastatellut opettajat ovat myös huolissaan omasta jaksamisestaan.

– Kyllähän minä aika väsynyt opettaja olen. Uskon, että erityisluokkien alasajo on ollut virhe. Osalle oppilaista pienryhmän mahdollistama eriyttävä opetus olisi järkevä ratkaisu, sanoo opettaja, jonka luokan 21 oppilaasta yhteensä kymmenellä on tehostetun tai erityisen tuen tarve.

Monet opettajat kertovat antavansa oppilaille erilaisia oppimateriaaleja ja tehtävänantoja.

Jonkun oppilaan tavoite on kirjoittaa viisi lausetta ja toisen yksi. Joidenkin lasten kohdalla ainoa tavoite saattaa olla kouluun tuleminen.

Osa opettajista kokee opetuksen ja tehtävien eriyttämisen hankalaksi.

– On todella hankalaa pysyä selvillä, missä vaiheessa kukin on menossa, jos hirveän monella oppilaalla on eri tehtävät, eräs helsinkiläinen opettaja kertoo.

Erityisluokkien lopettaminen tuntuu säästötoimelta

OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen mukaan pienryhmiä ja erityisluokkia on lopetettu inkluusion nimissä, vaikka käytännössä päätökset tehdään säästösyistä.

– Pienryhmien lopetuksessa on menty liian pitkälle, niitä tarvitaan ehdottomasti takaisin, Luukkainen sanoo.

Inklusiivisessa eli kaikille yhteisessä koulussa tukea tarvitsevat oppilaat integroidaan yleisopetukseen eli he ovat samassa luokkahuoneessa muiden oppilaiden kanssa.

"En ole kertaakaan kokenut, että opetukseen kohdistuneita resursseja olisi lisätty, vaan kyllä niitä pitää kynsin hampain repiä."

Erityisluokkien lopettamisen ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että oppilaat eivät enää saa tukea, vaan tuen on tarkoitus siirtyä oppilaiden mukana tavalliseen luokkaan.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi luokkahuoneessa vierailevaa osa-aikasta erityisopettajaa.

Haastatellut opettajat kertovat Luukkaisen tavoin, että erityisluokkien lopetus tuntuu säästötoimelta, sillä erityisopettajaresurssit luokissa eivät ole lisääntyneet, päinvastoin.

Jokainen opettaja kertoi kaipaavansa luokkaan lisää koulunkäynninohjaajia ja erityisopettajia.

– En ole kertaakaan kokenut, että opetukseen kohdistuneita resursseja olisi lisätty, vaan kyllä niitä pitää kynsin hampain repiä. Tällä hetkellä erityisopettajaresurssit eivät vastaa sitä tarvetta, mitä tämän päivän oppilasryhmät vaatisivat, Heikki Jyväsjärvi kertoo.

Oppimisvaikeuksista kärsivät eivät saa riittävästi tukea

Kun osa-aikainen erityisopettaja on käytettävissä yleisopetuksen luokassa, huomio menee yleensä heille, joilla on käytöshäiriöitä, eikä heille, joilla on esimerkiksi varsinaisia oppimisvaikeuksia.

Helsinkiläisopettaja, jonka luokalla on kahdeksan erityisen ja tehostetun tuen oppilasta, kertoo, että hänen omalla luokallaan erityisopettaja on käytettävissä kahtena tuntina viikossa.

– Moni integroitu erityisoppilas tarvitsisi paljon enemmän apukäsiä pysyäkseen tehtävään keskittyneenä ja päästäkseen vaikka jossain ryhmätehtävässä eteenpäin, opettaja kertoo.

Kaikki tätä artikkelia varten haastattelut opettajat kaipasivat lisäkäsiä luokkaansa.

Jyväskyläläisen luokanopettaja Sakari Saukkosen mielestä olisi sekä lasten että aikuisten etu, jos luokassa olisi koko ajan kaksi aikuista.

Apukädet ovat tarpeen, kun yksi ryömii lattialla, toinen seisoo pulpetilla ja kolmas heittelee kumeja.

– Toinen aikuinen luokassa tarjoaa lapsen näkökulmasta myös vaihtoehdon opettajan rinnalle, toisen aikuisen ihmisen, johon voi tukeutua ja turvautua, Saukkonen sanoo.

Roosa Maskonen

Yle Perjantai

Perjantai puhuu erityislapsista tänään 5. lokakuuta. Vieraina ADHD-tutkija Erja Sandberg, opettaja Tiina Keskinen, asperger-ihminen Esmeralda Keisalo ja erityislapsen äiti Anu Lepistö, joka joutui luopumaan lapsensa hoitamisesta itse. Perjantai-dokkarina “Liian pelottava lapsi", joka kertoo 11-vuotiaasta Ericistä, jolla on Touretten syndrooma. Perjantai: Kenelle erilainen lapsi on ongelma? Yle TV1 klo 21.05 ja Yle Areenassa.

Lue myös:

"Lapseni ei neljään vuoteen saanut riittävää tukea" – Ylen kysely paljastaa erityislasten vanhempien karut kokemukset arjesta

Erityislapsen koulunkäynti on jatkuvaa taistelua – asennekasvatukselle kouluissa huutava tarve

Erityislapsia istutetaan koulutaksissa aikoja, joihin aikuinen ei ikinä suostuisi – "Lasi alkaa täyttyä jo aamusta ennen kuin pääsee kouluun"

Monet erityislapsiperheet eivät jaksa taistella oikeuksiensa puolesta – ”Miksi äitien pitää tietää aina enemmän kuin virkamiesten?”

“Saatanan paskaperse, tykkään sinusta” – 11-vuotias Eric puhuu kiinaa, tamilia ja arabiaa, mutta sai Touretten takia potkut päiväkodista

Harva asia puhuttaa autoilijoita niin paljon kuin talvirenkaiden vaihtaminen. Nyt on taas käsillä hetki, jolloin turuilla ja toreilla taitetaan peistä kitkoista ja nastoista.

Mitä kaikkea renkaista ja renkaiden vaihtamisesta pitää tietää? Kokosimme Ylen sivuilta talvirenkaiden vaihtamiseen liittyviä juttuja.

Minne paremmat pidot?

Tämän jutun yllä olevassa videossa näytetään, miten rengas vaihdetaan. Toki renkaiden vaihtotapoja voi olla muitakin, vaihtajasta ja autosta riippuen.

Joidenkin mielestä kuluneet renkaat kannattaa laittaa eteen, mutta toiset sanovat, että päinvastoin, ne pitää laittaa taakse. Asiantuntijoita ja koulukuntia riittää joka lähtöön.

Taka-akselille asennetut, paremmat renkaat ehkäisevät ehkä paremmin sivuluisua. Edessä ne taas auttavat kenties paremmin liikkeellelähtöä.

Ammattilainen hoitaa

Jos ei halua tai pysty itse vaihtamaan renkaita, vaihtoehdoksi jää ajaminen rengasliikkeen pihaan, ja antaa ammattilaisten hoitaa hommat.

Rengasliikkeissäkin kannattaa vaatia palvelua. Rengasliikkeen myyjiltä voi varmistaa, ovatko omat renkaat vielä käyttökelpoisia vai pitäisikö ne jo vaihtaa.

Esimerkiksi renkaiden valmistusajankohta on hyvä tarkistaa uusia ostettaessa.

Renkaan sivusta löytyy DOT-merkintä, ja siinä on myös nelinumeroinen koodi. Numerosarja 3816 tarkoittaa, että rengas on valmistettu viikolla 38 vuonna 2016.

Nasta vai ei?

Entä se iänikuinen kiista nastarenkaan ja kitkarenkaan paremmuudesta? Mahtaako oikeaa vastausta tietää kukaan?

Toimittajamme on oivasti otsikoinut analyysinsa: Nastarengas on lääke, jonka haittavaikutukset ovat suuremmat kuin tauti, johon se tepsii.

Nastarenkaat ovat pääasiallinen katupölyn aiheuttaja yhdessä hiekoitusmateriaalien kanssa.

Suomessa noin kahdeksan autoilijaa kymmenestä ajaa nastoilla. Ja nastarengasvalmistajat optimoivat renkaansa paljaan jään täysjarrutukselle.

Jutussa viitataan myös tutkimusraporttiin, jonka mukaan monet tutkitut nastarengassarjat olivat jopa laittomia liian suuren nastamääräeron takia.

Mutta myös nastojen puolestapuhujia löytyy. Joidenkin rengasyrittäjien mukaan nastarengas on aina nastarengas, ja erityisen hyvin ne toimivat Pohjois-Suomen olosuhteissa.

Renkaiden ikä

Joskus rengas saattaa näyttää päällisin puolin aivan moitteettomalta: rengas on kulunut tasaisesti ja pintaakin on vielä jäljellä. Silti se voi olla liian vanha.

Renkaiden ikään kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Renkaassa ikä on yhtä tärkeä kuin kulutuspinta.

Suomessa kierrätykseen menevän renkaan keski-ikä on yli kuusi vuotta. Ajo-ominaisuudet eivät luonnollisesti ole enää uudenveroisia.

Suomessa ei ole määräyksiä renkaan iästä. Valmistajat suosittelevat kuitenkin renkaan käyttöiäksi enintään kuutta vuotta.

Vaikutukset teihin

Renkailla on myös vaikutuksensa tiestön kuntoon. Ylen MOT–ohjelma käsitteli pari vuotta sitten teiden urautumista, ja nastarenkaiden osuutta urautumiseen.

Nastat urauttavat teitä ennätystahtia. Vilkasliikenteisten teiden urat syvenevät entistä nopeammin. Niiden asfaltin uusiminen syö pääosan vuotuisesta päällystysrahasta.

Lue myös:

Analyysi: Nastarengasmääräyksiä muutettiin teiden kulumisen vuoksi, mutta nyt tiet vasta kuluvatkin

Rengastutkija: Kierrätä nastat edestä taakse jopa 3 000 kilometrin välein

Otetaan Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan satelliittikuvia. Syötetään kuvat supertietokoneille, joissa ne yhdistetään muuhun dataan. Annetaan tietokoneiden ruksuttaa riskilaskelmia.

Otetaan mukaan vielä meteorologit, jotka piirtävät sade-ennusteensa kartalle. Näin saadaan ennusteita siitä, missä tappavan vaarallinen tartuntatauti kolera uhkaa tulevina viikkoina levitä.

Kaikista maailman paikoista tällaista on kokeiltu viime kuukausina sodan keskellä Jemenissä, Arabian niemimaalla.

Jemeniä koetteli viime vuonna vaarallinen koleraepidemia, ja juuri nyt pelätään uutta aaltoa. Ennusteiden tavoitteena on, että avustustyöntekijät osaavat paremmin viedä apua sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan.

Voitaisiinko sama tehdä muuallakin? Tutkijat piirtäisivät varoituskarttoja, joiden avulla viranomaiset voisivat varautua epidemioiden leviämiseen – ja ehkä jopa pysäyttäisivät ne.

Näemmekö Suomessakin uutisissa tartuntataudeista pian samanlaisia ennusteita kuin saderintamista tai lämpötiloista?

Kolera on viheliäinen sairaus, joka voi tappaa nopeasti. Se aiheuttaa ripulia ja pahoinvointia. Jos potilas ei saa antibiootteja ja nesteytystä, sairaus voi johtaa elimistön kuivumiseen. Erityisessä vaarassa ovat lapset ja vanhukset.

Kolera leviää useimmiten saastuneen veden kautta. Kun vessat toimivat ja tarjolla on puhdasta juomavettä, koleran riski on paljon pienempi.

Jemenissä olosuhteet koleran leviämiseen ovat täydelliset. Jemen on rutiköyhä maa, jossa on käyty viime vuodet raakaa sotaa.

Siihen ovat sekaantuneet useat maat. Iranin tukemat huthikapinalliset pitävät hallussaan Jemenin pohjoisosia. Saudi-Arabian johtama ja Britannian ja Yhdysvaltain aseistama liittouma taistelee kapinallisia vastaan Jemenin maanpakoon joutuneen hallituksen tukena.

Sodasta voit lukea lisää tästä jutusta: Jemenin kriisiin on sotkeutunut kymmenkunta valtiota – miksi rutiköyhän maan aavikoista taistellaan verisesti?

Sodan osapuolten epäillään syyllistyneen sotarikoksiin. YK:n tutkijoiden mukaan saudiliittouman ilmaiskuissa on kuollut tuhansia siviilejä. YK on kuvaillut tilannetta tämän hetken pahimmaksi humanitaariseksi katastrofiksi.

Sota on vaurioittanut entisestään vedenjakelua ja jätevesien käsittelyä. 16 miljoonalla ihmisellä on pula puhtaasta vedestä tai sanitaatiosta. Puolet Jemenin terveyspalveluista ei enää toimi.

Miljoonat jemeniläiset ovat lisäksi aliravitsemuksen heikentämiä. Nälkä alentaa vastustuskykyä taudeille, mikä on tehnyt kolerasta entistä vaarallisemman.

Syksyllä 2016 Jemenissä alettiin havaita yhä enemmän koleratapauksia.

Seuraavana vuonna käynnissä oli jo mittava epidemia. Huhti- ja joulukuun välillä miljoona jemeniläistä sairastui koleraan. Yli 2 200 heistä kuoli.

Suomeakin koettelivat useat koleraepidemiat 1800-luvulla. Vesihuollon ja hygienian kohentuminen vähensivät tapauksia 1900-luvulle tultaessa.

Me tiedämme hyvin, miksi kolera leviää.

Ja juuri siksi sen leviämistä voidaan myös ennustaa, ehkä myös ennaltaehkäistä. Näin päättelivät tutkijat kaukana Jemenistä.

Yksi heistä oli yhdyskuntatekniikan professori Antar Jutla Länsi-Virginian yliopistosta Yhdysvalloista. Hän on metsästänyt epidemioita jo vuosia.

Länsi-Virginian ja Marylandin yliopistojen tutkijat olivat rakentaneet ennustemalleja, joiden tarkoitus on laskea kolerariski eri alueille jo etukäteen. Tietoja oli kerätty jo useista Aasian ja Afrikan maista.

Kun kolera alkoi viime vuonna levitä Jemenissä vauhdilla, tutkijat päättivät kokeilla ensimmäistä kertaa reaaliaikaisesti, miten heidän algoritminsa toimisi.

Monimutkaiseen laskentakaavaan on kerätty paljon tietoa. Se ottaa huomioon esimerkiksi lämpötilat, sateet, asumistiheyden ja puhtaan veden saatavuuden.

Tuloksena on riskiluku, joka ennustaa koleran puhkeamisen todennäköisyyttä.

– Ensin on lämpimiä säitä, joita seuraavat kovat sateet. Jos vielä vesihuollossa on ongelmia, koleraepidemian puhkeamisen riski on suhteellisen suuri, Jutla kuvailee logiikkaa puhelimitse.

Hänen mukaansa tutkijat olivat yllättyneitä siitä, kuinka hyvin heidän laskemansa riskit näyttivät toteutuvan Jemenissä.

Tammikuussa 2018 Britannian kehitysministeriön neuvonantaja Fergus McBean otti tutkijoihin yhteyttä. Hän oli lukenut tutkimuksesta sattumalta.

McBean halusi soveltaa mallia käytännön olosuhteissa. Tueksi otettaisiin sääennusteet, jotka Britannian ilmatieteen laitos lupasi laatia.

Aikaa olisi vain muutama kuukausi, sillä sadekausi alkaisi Jemenissä keväällä.

Jo maaliskuussa oltiin niin pitkällä, että ennusteita alettiin kokeilla kentällä.

Ennuste käynnistää apukoneiston.

Joka maanantaiaamu avustusväki Jemenissä saa postia Britannian ilmatieteen laitokselta.

Meteorologit ovat laatineet sade-ennusteen kymmeneksi päiväksi. Ennuste on tehty hallintoalueittain, muutaman kilometrin tarkkuudella.

– Näin tiedän, kuka milloinkin on vastuussa ja kenelle voin antaa ohjeita, YK:n lastenavun rahaston Unicefin Jemenin-apulaisjohtaja Sherin Varkey selittää puhelimitse Jemenin pääkaupungista Sanaasta.

Tutkijat Yhdysvalloista puolestaan lähettävät Jemeniin omiin laskelmiinsa perustuvat riskiluvut kerran kuukaudessa. Jos jokin alue saa nollan, se tarkoittaa, että riski koleran leviämisestä on hyvin pieni, kun taas yksi varoittaa hyvin suuresta riskistä.

Ennuste käynnistää apukoneiston. Unicefilta puikoissa on juuri Sherin Varkey. Sanaan kaupungista tieto levitetään Unicefin alueellisiin toimistoihin, paikallisille viranomaisille ja muille järjestöille.

– He tekevät nopeita päätöksiä. Selvittävät esimerkiksi, missä kunnossa jätejärjestelmät ovat ja voiko viemäriputkia vahvistaa pienillä ja nopeilla toimilla, Varkey kuvailee.

Ihmisiä ryhdytään valistamaan vauhdilla hygieniasta, kuten käsien pesusta. Avustustyöntekijät jakavat hygieniapakkauksia klooritabletteineen. Ensimmäisenä suunnataan tiheästi asutuille alueille, sillä niillä kolera riistäytyy nopeammin käsistä.

Onko kokeilulla onnistuttu ehkäisemään koleraa? Palataan siihen myöhemmin.

Jemenin kokeilussa ei ole tietenkään keksitty pyörää kokonaan uudelleen. Ennakointia on tehty avustustyössä jo pitkään.

Satelliittiteknologia ja tarkentuvat sääennusteet tarjoavat siihen kuitenkin yhä paremmat mahdollisuudet. Ilmastonmuutoksen edetessä tarve paremmille ennusteille todennäköisesti vain kasvaa. Jatkossa ennakointiin panostetaan yhä enemmän.

Etukäteen toimiminen on paljon halvempaa ja helpompaa kuin jo käynnissä olevan luonnonmullistuksen tai epidemian tuhojen korjaaminen. Se myös säästää ihmisiä kärsimykseltä.

– Perinteisessä ajattelussa tautitapauksiin aletaan reagoida, kun niitä ilmenee. Tällainen teknologia auttaa ehkäisemään tapauksia ennalta, sanoo Unicefin Sherin Varkey Jemenin kokeilusta.

Myös Ilmatieteen laitoksen tutkija Karoliina Pilli-Sihvola sanoo Jemenin hankkeen kertovan laajemmasta toimintatapojen muutoksesta avustustyössä.

– Ei odoteta, että jossain puhkeaa kolera ja aleta toimia vasta silloin, Pilli-Sihvola sanoo.

Hän huomauttaa, että vaikutusennusteet ovat nyt iso suuntaus myös meteorologiassa. Sen sijaan, että ennustettaisiin vain säätä, pyritään yhä enemmän ennakoimaan paremmin sään erilaisia seurauksia.

Ihminen ei aina toimi parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan.

Ennuste on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Vasta toiminta ratkaisee, onko ennusteesta hyötyä.

Tulevaisuudessa saatamme pystyä ennustamaan tarkastikin, että tietyllä alueella on esimerkiksi paljon malariahyttysiä. Tartuntojen estäminen riippuu paikallisesta kyvystä reagoida.

– Onko varaa ostaa hyttysverkkoja? Onko terveysviranomaisilla mahdollisuus tehdä valistamista ja tiedottamista? luettelee Karoliina Pilli-Sihvola.

Jemenin kaltaisilla kriisialueilla ennakoimisesta ei ole aina edes hyötyä, sillä apua ei välttämättä saada perille taisteluiden vuoksi.

Haastavaa on myös saada päättäjät rahoittamaan ennaltaehkäiseviä toimia. Avustusjärjestöjen on helpompi perustella rahan tarvetta, kun katastrofi on jo tapahtunut. Hiljainen pitkän tähtäimen työ jää usein huomiotta.

Ja sitten on vielä se tosiasia, että ihminen ei aina toimi parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan.

Suomessakin ennusteet varoittavat lähes joka talvi liukkaista keleistä. Tiedetään lähes varmasti jo ennalta, että jäisillä kaduilla monet liukastuvat ja loukkaavat itsensä.

Se ei silti tarkoita, että me osaisimme kaikki kuunnella varoituksia ja toimia niiden mukaan. Kuinka moni ostaa ajoissa nastakengät liukkaille keleille?

Vääräksi osoittautuneesta hälytyksestä voi seurata myöhemmin ongelmia.

Jemenissä koleraennusteita ei julkaista kaikelle kansalle. Siihen on hyvä syy.

Ennusteet voivat nimittäin mennä pahasti pieleen.

Jos ennuste ei osoita riskiä tietyllä alueella, ihmiset voivat ajatella olevansa turvassa. Sillä voi olla katastrofaaliset seuraukset.

Vääräksi osoittautuneesta hälytyksestä taas voi seurata myöhemmin ongelmia. Jos ihmiset evakuoidaan vaikkapa myrskyn tieltä eikä se iskekään, seuraavalla kerralla päättäjät saattavat säästää kalliista toimenpiteestä.

– Ihmisetkään eivät välttämättä enää suostu lähtemään, koska aiempi evakuointi osoittautui turhaksi tai heille tuli siitä traumaattisia kokemuksia, Pilli-Sihvola sanoo.

Ainakin toistaiseksi järkevämpää on, että ennusteet ovat päättäjien, viranomaisten ja järjestöjen käsissä. Sellaisten, jotka osaavat valita sopivat toimet.

Kolera on ollut tänä vuonna pienempi vitsaus Jemenissä kuin viime vuonna. Syitä voi olla monia.

Jäikö kolera tietyllä alueella puhkeamatta, koska siihen valmistauduttiin ennusteiden avulla?

Unicefin Sherin Varkeyn mukaan tarkkaa vastausta on mahdotonta antaa, koska hankekin on vasta aluillaan.

– Sanoisin, että nämä toimet yhdistettynä muihin tekijöihin ovat vähentäneet koleratapausten määrää, hän muotoilee.

Muut tekijät tarkoittavat mittavia varotoimia, jotka Jemenissä otettiin käyttöön sen jälkeen kun kolera levisi viime vuonna dramaattisesti.

Unicef esimerkiksi on avannut nesteytyspisteitä ja klinikoita ripulin hoitamiseen. Järjestö on jakanut polttoainetta, jotta jäteveden käsittely toimisi. Jemenissä on myös rokotettu satojatuhansia ihmisiä koleraa vastaan.

Yhdysvalloissa toimiva tutkijaryhmä uskoo, että myös ennusteilla on ollut oma merkityksensä. He toivovat, että koleraennusteita voitaisiin laatia vielä pidemmälle. Ja että mallia voitaisiin kokeilla Afrikan maissa.

Professori Antar Jutla tosin korostaa, että mallia kehitetään vielä.

Voisiko tartuntatautien ennustaminen olla tulevaisuudessa arkipäivää kaikkialla, Suomessakin?

Professori Jutlan mukaan juuri se on tarkoitus. Hän huomauttaa, että monien tartuntatautien leviäminen on kytköksissä sateisiin tai lämpötiloihin, vaikka muutkin tekijät vaikuttavat niiden leviämiseen.

Lähitulevaisuudessa ennustemalleja voitaisiin kehittää muitakin likaisen veden kautta leviäviä tauteja kuten ripulia aiheuttavaa shigellaa varten. Tutkijat nostavat esille myös hyönteisten levittämän malarian ja denguekuumeen.

Jutla intoutuu miettimään, miten varoituksia voitaisiin saada sovellusten kautta ihmisten puhelimiin.

Myös Ilmatieteen laitoksen tutkija Karoliina Pilli-Sihvola arvioi, että tulevaisuudessa pystymme laskemaan todennäköisyyksiä ainakin tiettyjen tartuntatautien leviämiselle. Yksinkertaista se ei kuitenkaan ole.

– Vaikutusennustaminen vaatii paljon historiallista dataa muun muassa väestöstä ja aiemmista tautien puhkeamisista, ja tätä dataa sitten yhdistetään sääolosuhteisiin, Pilli-Sihvola sanoo.

Professori Jutla uskoo, että jatkossa jopa flunssa-aaltoja voitaisiin ennustaa. Hän intoutuu miettimään, miten varoituksia voitaisiin saada sovellusten kautta ihmisten puhelimiin.

Myös Pilli-Sihvola pitää flunssan ennustamista periaatteessa mahdollisena. Algoritmeillä ja koneoppimisella on tulevaisuudessa isot mahdollisuudet.

– Flunssan leviämisestä on paljon dataa. Se näkyy heti esimerkiksi sairauspoissaoloissa ja monissa muissa indikaattoreissa.

Jemenissä koleratapausten määrä on lähtenyt taas viime aikoina nousuun.

Määrä on yhä selvästi pienempi kuin viime vuonna, mutta Maailman terveysjärjestö WHO varoitti jo elokuussa uuden kolera-aallon uhkaavan maata. Tiistaina WHO kertoi, että uusia koleraepäilyjä kirjataan nyt noin 10 000 viikossa, kun tammi-elokuussa vauhti oli puolet hitaampi.

Perimmäiset syyt tilanteeseen eivät ole kadonneet. Sota, nälkä ja köyhyys jatkuvat. Jemenin katastrofi on ihmisen tekoa.

Siksi kamppailu koleraa vastaan jatkuu kaikin keinoin. Vaikka ennustemallit eivät ole vielä täydellisiä, ne voivat olla vähintäänkin hyvä apu.

Juttuun on haastateltu taustaksi myös Britannian ilmatieteen laitoksen kehitysyhteistyöasioista vastaavaa Helen Ticehurstia, ulkoministeriön humanitaarisen avun ja politiikan yksikön päällikköä Claus Jerker Lindroosia ja Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtajaa Kalle Lööviä.

Lue lisää:

Suomalaissairaanhoitaja auttaa ihmisiä Jemenin rintamalinjojen takana – Yhä syvempään ahdinkoon vajoavan maan sairaaloista enää puolet toimii

Koskettava video: Jemenissä jo viisi miljoonaa lasta näkee nälkää – WFP:n pääjohtaja Ylelle: Täysin ihmisen aiheuttama katastrofi

Jemenissä on ruoka-avun varassa enemmän ihmisiä kuin Suomessa asukkaita – ja heidän avukseen tarvittaisiin rahaa yhtä paljon kuin Länsimetron jatkon rakentamiseksi

Jemenin kriisiin on sotkeutunut kymmenkunta valtiota – miksi rutiköyhän maan aavikoista taistellaan verisesti?

Kansanedustaja Laura Huhtasaaren (ps.) haukkumasta rehtorista ja koulusta on tehty kantelu oikeuskanslerille.

Oikeuskanslerinviraston mukaan kantelu koskee rehtorin menettelyä. Kantelusta kertoi ensin Seura.

Lehden mukaan kantelija on samanmielinen kuin Huhtasaari ja syyttää koulua vihanlietsonnasta.

Oikeuskanslerinvirastosta kerrotaan Ylelle, että keskimäärin kantelujen käsittelyaika on kaksi kuukautta, mutta se voi viedä myös pidempään.

Kantelun käsittely on ihan alussa, sitä ei ole vielä jaettu edes esittelijälle.

Huhtasaari arvosteli Twitterissä viikonloppuna tamperelaisen koulun kannustavan vihaan politiikkoja kohtaan. Huhtasaari julkisti Twitterissä kuvan oppilaiden työstä, mikä herätti kansainvälistä huomiota esimerkiksi BBC:llä ja Independentissä.

Tamperelainen koulu sai kohun jälkeen vihapostia esimerkiksi jihadismista. Koulu otti varotoimenpiteenä vartijan tällä viikolla saatuaan vihapostia.

Koulun rehtori sanoi, että kuva on irrotettu asiayhteyksistä. Yhdeksäsluokkalaisten tehtävä oli tehdä kantaa ottavia julisteita. Rehtorin mukaan kansanedustaja ei olisi saanut julkaista kuvaa ilman lupaa.

Koulu: "Raskas viikko"

Koulun rehtori ei ole vielä kuullut kantelusta, eikä ota siihen kantaa.

– Raskas viikko on takana, koska meidän tekemämme hyvä perustyö unohtuu, rehtori sanoo.

Tampereella on arvosteltu Huhtasaaren avausta. Esimerkiksi Tampereen pormestari Lauri Lyly (sd.) ja konsernijohtaja Juha Yli-Rajala ottivat torstaina kantaa Huhtasaari-kohuun.

– Viimeaikaisessa keskustelussa on julkisuuteen nostettu yksi Tampereen koulu ja siellä tehty oppilastyö. Asiayhteydestään irrotettu nosto on kohtuuttomasti häirinnyt koulun työtä, pormestari ja konsernijohtaja sanoivat.

Yle ei julkaise koulun nimeä oppilaiden alaikäisyyden takia.

Lue lisää:

Kansanedustaja Laura Huhtasaari hermostui koululaisten työstä: Julkaisi koulun ja oppilaiden etunimet – koulu sai vihapostia jihadismista

Tamperelainen koulu otti vartijan Huhtasaari-kohun jälkeen tulleen vihapostin takia – opetusministeri ja Huhtasaari tukkanuottasilla

Teollisuusliitto kertoi perjantai-iltana päättäneensä uusista, aiempaa kovemmista painostustoimista vastalauseena hallituksen esitykselle, joka helpottaisi irtisanomista pienemmissä yrityksissä.

Päätös lisätoimista syntyi Teollisuusliiton hallituksen ylimääräisessä kokouksessa. Liitto kertoo painostustoimien toteuttamistavasta myöhemmin.

Teollisuusliiton syyskuun puolivälissä alkanut ylityökielto jatkuu toistaiseksi.

Liitto järjesti kuluneella viikolla 150 toimipaikallaan vuorokauden mittaisen lakon, jonka piirissä oli noin 22 000 työntekijää, Teollisuusliitto kertoo tiedotteessaan.

Lue lisää:

Orpo työmarkkinariidasta: "Mittakaava tunteissa ja vastustavissa toimenpiteissä on kohtuuton"

Liitot miettivät jatkotoimia irtisanomislakiesitystä vastaan jättikokouksessa – puheissa väläytettiin yleislakkoa ja polttoaineen jakelun katkaisua

EK haluaa rajoittaa poliittisia mielenilmauksia – Jyri Häkämies: Sopu irtisanomissuojan heikennyksestä hallituksen ehdotuksen pohjalta

AKT laajentaa ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa – useita uusia sopimusaloja mukaan

Neljä laulaja Tomi Metsäkedon kunnianloukkauksesta syytettyä naista tuomittiin sakkoihin. Tuomion antoi Helsingin käräjäoikeus.

Naiset tuomittiin sakkoihin laulaja Tomi Metsäketoa koskevista kirjoituksista sosiaalisessa mediassa. Kaikki neljä tuomittiin 25 päiväsakkoon kunnianloukkauksesta. Sakoista kertyy maksettavaa naisten tuloilla 150–675 euroa. Naiset tuomittiin myös korvaamaan yhteisvastuullisesti Metsäkedon oikeuskulut, yhteensä runsaat 7 400 euroa.

Metsäketoa kutsuttiin viimesyksyisissä Facebook- ja Twitter-kirjoituksissa muun muassa sarja-ahdistelijaksi ja raiskaajaksi. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä rikoksiin. Heidän mukaansa heillä oli perusteltu syy olettaa, että muun muassa sosiaalisen median aiemmassa kirjoittelussa esitetyt asiat olisivat totta. Osa viittasi myös käynnissä olleseen metoo-keskusteluun.

Helsingin käräjäoikeus toteaa tuomiossaan, että metoo-keskustelu on yleiseltä kannalta merkittävä asia. Tässä tapauksessa naiset kuitenkin ylittivät oikeuden mukaan sananvapauden rajat. Lain raja ylittyi oikeuden mukaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Metsäkedon vihjattiin syyllistyneen rikoksiin

Häirintäsyytökset johtivat siihen, että Tomi Metsäketo poistettiin viime syksynä Tähdet, tähdet -televisio-ohjelmasta. Hän joutui myös lähtemään Mamma Mia -musikaalista.

Kotkalainen Kirsi Tanska hurahti vaaleaan hapanjuurileipään onnistuneen kokeilun kautta. Hän keksi lisätä isoisoäidiltään perittyyn ruistaikinajuureen vehnäjauhoja.

Jo pienenä leivonnasta innostunut Tanska ei ole ainoa, joka on vasta kuluneen vuoden aikana löytänyt vaalean hapanjuurileivän salat. Varsinkin Facebookin välityksellä leviävä hapanjuuri-into on tarttunut yhä useampaan.

– On kaiken ikäisiä miehiä, naisia, ihan nuoria poikiakin sekä vanhempia herrasmiehiä. On ollut mahtavaa nähdä, miten he leipovat aivan täpinöissään, Kirsi Tanska kertoo.

Mutta mistä hapanjuurileivonnassa on oikein kyse?

Yksinkertaisimmillaan tämä vuosituhansia vanha leivännostatusmenetelmä perustuu jauhojen ja veden hitaaseen käymisprosessiin. Tämän seurauksena viljan suoja-aineet alkavat pilkkoutua jo taikinan kohotuksen aikana, eivätkä vasta ihmisen elimistössä.

Vielä erityisemmän hapanjuurileivästä tekee se, ettei siinä käytetä lainkaan teollista hiivaa, jota on monissa kaupassa myytävissä leivissä.

– Monet ovat huomanneet hapanjuurileivonnan hyvät ominaisuudet vatsansa kannalta. Leivän sopiminen vatsalle on tietysti henkilökohtaista, mutta monet kertovat, että maun ja säilyvyyden lisäksi etuna on hapanjuurileivän parempi sulavuus, kertoo leipäjuuriin perehtynyt tutkija Maarit Heinonen Luonnonvarakeskuksesta.

Samaa mieltä on myös leivästä kertovan aikakauslehden Bread Magazinen perustajajäsen Jarkko Laine.

– Uskon, että hapanjuurileivästä voisi jopa tulla seuraava buumi nyt esimerkiksi karppausvillityksen väistyttyä. Leivän suosion kanssa on toki ailahtelevuutta, mutta ainakin tähän mennessä on aina palattu siihen, että leipä on se, joka meidät tiellä pitää, kertoo Laine.

Leipominen luonteenkasvattajana

Kirsi Tanskan työskentelyn seuraaminen on kiehtovaa. Hän käsittelee vaaleaa taikinaa varmoin, mutta hellin ottein.

– Tämä taikina on sitä mieltä, että hän on ollut valmis jo kauan aikaa sitten, Kirsi Tanska nauraa, ennen kuin laskee taitavasti taitellun taikinapallon pehmeästi liinalla vuorattuun lävikköön.

Seuraavaksi taikina jätetään kohoamaan vielä muutamaksi tunniksi. Se tarvitsee lepoa, kuten leipurikin, Kirsi Tanska selittää.

– Leipominen on äärimmäisen hyvä maltin ja ihmisen kasvattaja. Minulle tämä on tehnyt aivan ihmeitä. Nykyään jaksan jopa odottaa, että leivät kohoavat.

Maarit Heinonen arveleekin, että leipäjuurileivonnan suosion kasvun takana on ihmisten halu tietoisesti tehdä asioita hitaammin ja rauhassa, omilla käsillä.

Myös Bread Magazinen toimittaja Jarkko Laine alkoi leipoa leipää vastapainona koti-isän arkeen. Aluksi hän leipoi hiivalla, mutta hapanjuurileivontaan tutustuttuaan hänen intonsa lähti uusille urille.

– En ainoastaan pystynyt tekemään jotakin sellaista, jota sai kaupasta, mutta jotakin sellaista, joka omasta mielestäni oli vielä parempaa, hän kuvailee.

Tietotaitoa vaativaa käsityötä

Suomessa hapanleipää on perinteisesti leivottu rukiista, ja leivän juuri on kulkenut sukupolvelta toiselle. Ruis on hallinnut yli vaaleiden viljojen, joita esimerkiksi Etelä-Euroopassa on käytetty hapanjuurileivonnassa kautta aikain.

Jarkko Laine näkeekin suomalaisen rukiin ja muut suomalaiset viljat mielenkiintoisena vientimahdollisuutena ulkomaille. Myös Maarit Heinosen mukaan perinteikäs suomalainen hapanjuuritietoisuus kiinnostaa kansainvälisesti.

Jarkko Laine lähti ideoimaan leivästä kertovaa aikakauslehteä vuonna 2011, ja nyt englanninkielisestä Bread Magazinesta on julkaistu 22 numeroa. Lehden perustamisen aikoihin hän oli kiinnittänyt huomiota leipäliikehdintään maailmalla, muttei vielä silloin Suomessa. Nyt asiat ovat kuitenkin muuttumassa.

– Kotileipureiden lisäksi jopa suuret leipomot ovat alkaneet osoittaa merkkejä kiinnostuksesta hapanjuurileivontaa kohtaan. Käytetään artesaanipiireissä tutuksi tullutta terminologiaa, jossa puhutaan “vahvasta” tai “rohkeasta” paistosta sekä hitaasti kohotetuista leivistä. Minusta se kertoo siitä, että hapanjuurileivonnan suosion kasvulle ollaan heräilemässä.

Kirsi Tanska muistuttaa kuitenkin, että jokainen leipä on käsityötä, eikä tekniikkaa voi kopioida teollisuuden malliin. Hapanjuurileivän tekoon voi kulua jopa päiviä riippuen siitä, missä vaiheessa taikina on.

Mikä siitä sitten tekee vaivan arvoista? Kirsi Tanska ei epäröi vastauksessaan.

– Maku.

Mielenosoittajat ovat kokoontuneet Capitol Hillille korkeimman oikeuden eteen ja senaatin sisäpuolelle viime viikon torstaista lähtien. Heidän määränsä on päivä päivältä kasvanut.

Äänekkään naisjoukon edessä on nähty megafoni kädessään muun muassa koomikko Amy Schumer ja muita amerikkalaisten suosimia julkkiksia. Schumer on psyykannut naisia jatkamaan taistelua, kunnes Brett Kavanaugh luovuttaa. Kavanaugh on itse vannonut taistelevansa paikastaan katkeraan loppuun saakka.

Vielä kesällä konservatiivit hieroivat käsiään. Presidentti Donald Trumpille näytti käyneen poikkeuksellinen munkki, sillä Kavanaugh on jo toinen korkeimman oikeuden tuomari, jonka hän on päässyt valitsemaan.

Nämä tuomarivirat ovat elinikäisiä, joten 53-vuotiaan Kavanaugh´n valinnalla voi olla merkitystä vuosikymmeniksi eteenpäin – varsinkin mikäli hän äänestää tuomarina niin kuin häntä virkaan ajanut uskonnollinen oikeisto edellyttää.

Korkeimman oikeuden tuomareilla on Yhdysvaltain järjestelmässä keskeinen asema perustuslain tulkitsijoina. Kiistellyimmät tulkinnalliset päätökset liittyvät yleensä ympäristönsuojeluun ja aborttiin.

14 osavaltiossa on voimassa abortin kieltävä laki, jonka liittovaltiotason ”Roe vastaan Wade” jyrää. Abortinvastustajat voivat kuitenkin joissain tapauksissa hakea viimeistä tuomiota korkeimmasta oikeudesta. Vaikka sen tuomarit ovat riippumattomia, pidetään selvänä, että heidän henkilökohtaisilla arvoillaan on vaikutusta abortin kaltaisissa kysymyksissä.

Tähän asti korkeimpien tuomareiden on luultu paistattelevan päivänpolitiikan yläpuolella, vaikka he poliittisin perustein virkaansa valittuja ovatkin. Kavanaugh´in tapauksen myötä nuo luulot ovat karisseet.

Viime viikon senaatin kuulemisessa Kavanaugh äityi haukkumaan demokraatteja. Hän väitti joutuneensa poliittisen ajojahdin uhriksi, koska Hillary Clinton hävisi 2016 vaaleissa.

Vaikka tämä totta olisikin, tällaiset puheet ovat ennenkuulemattomia tuomariehdokkaalta. Ja jotta George W. Bushin Valkoisessa talossa työskennelleen Kavaugh´n oma poliittinen väri ei jäisi kenellekään epäselväksi, hän on käynyt toistamassa ajojahti-salaliittojuttuaan Fox Newsilla.

Monet yhdysvaltalaiset pitävät riittävänä syynä Kavanaugh´in vastustamiselle hänen uhmakasta käytöstään: hän huusi ja kimitti senaatissa kuin etuoikeutettu kakara.

Korkeimman oikeuden tuomariin yhdistetystä arvokkuudesta ei ollut tietoakaan. Tähän asti korkeimman oikeuden tuomarin on oletettu vastaavan rauhallisen analyyttisesti jopa itseensä koskeviin syytöksiin seksuaalisesta ahdistelusta.

Vaikka ne olisivat tuulesta temmattuja. Tai varsinkin siinä tapauksessa.

Lue lisää:

Näyttelijä, huippumalli ja 300 muuta putkaan Washingtonissa – Mielenosoitus Capitolilla oli naisten vastalause Kavanaugh´lle

Demokraatit pitävät FBI:n Kavanaugh-raporttia vajavaisena "Huomattavinta raportissa on se, mitä siitä puuttuu"

– On niin euforinen olo, että silmät eivät pysy auki. Ihan kuin nukkuisi, mutta kuitenkin kuulee ympäröivän maailman. Jos joku puhuu, siihen havahtuu heti ja on ihan skarppina. Se tuntuu todella hyvältä.

Näin oululainen Janne, 28, kuvailee tunnetta opiaattinousussa.

Tuo tunne ja myöhemmin vieroitusoireiden ehkäisy pitivät Jannen otteessaan seitsemän vuotta. Ja sen mahdollistaja: Subutex. Lähestulkoon kaikki, mitä mies noina vuosina teki tai ajatteli, liittyi jollain tapaa aineen hankintaan tai käyttöön.

Riippuvuuden syntyprosessi on opiaateissa Jannen mukaan salakavala. Ensimmäinen kokeilukerta oli hänen mukaansa hirveä. Aineesta tuli huono olo, oksetti.

Vaikka ensikosketus Subutexiin oli kamala, jatkoi hän käyttöä. Osasyynä siihen oli se, että ainetta oli saatavilla, kun lähipiiri käytti sitä. Noihin aikoihin Janne käytti itse paljon amfetamiinia ja välillä hän saattoi valvoa useita vuorokausia putkeen. Kun tuli laskut ja piti päästä nukkumaan, sai avun Subutexista.

– Siitä se sitten lähti. Se on vähän sama kuin röökin kanssa. Ensiksi se maistuu pahalle, ja sitten se jää kuitenkin päälle, Janne kertoo.

Opioidiriippuvaisia on Suomessa tällä hetkellä arviolta 13 000–15 000 ja joukko on koko ajan kasvava. Janne on päässyt eroon huumeista. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska pelkää päihdetaustansa vaikuttavan työnsaantiin tulevaisuudessa.

"Kun on ottanut aineita, murheet unohtuvat äkkiä"

Tällä hetkellä hyvin tehokas hoitomuoto opioidiriippuvuuteen on korvaushoito. Korvaushoidossa opioidiriippuvaisille annetaan päivittäin annos Metadonia tai Suboxonea. Lääkkeen avulla vieroitusoireet pysyvät kurissa ja ihminen pystyy keskittymään kuntoutukseen.

Viimeisimmän tilaston mukaan korvaushoidossa oli kuitenkin vain noin 3 300 opioidiriippuvaista (Lääkärilehti).

Ensimmäisen kerran Janne ajatteli olevansa riippuvainen, kun hän oli käyttänyt Subutexia vuoden verran. Yhtenä päivänä kaikki aineet olivat lopussa ja olo oli hirveä.

Aluksi hän ei käsittänyt, että huono olo johtui vieroitusoireista. Hän luuli saaneensa flunssan. Kun hän taas sai Subutexia, olo palautui normaaliksi.

Se ei kuitenkaan vielä huolestuttanut miestä. Eikä se, että ensimmäisten käyttökertojen euforiaa ei enää tullut, vaan olo ennemminkin normalisoitui päivittäisen annoksen myötä.

– Päihteiden käyttö oli jo jatkunut niin pitkään, että jatkoin vain samalla meiningillä eteenpäin. Hommasin, mitä tarvitsin saadakseni pahan olon pois, ja jatkoin elämää, Janne kertoo.

Vaikka Janne käytti Subutexia useita vuosia, eivät siitä tienneet kuin lähimmät ystävät. Mies arvelee hänen perheensä aavistelleen, että kaikki ei ole kunnossa. Mutta siitä, miten syvällä hän oli huumemaailmassa, ei heillä ollut käsitystä. Eikä aluksi Jannella itselläänkään.

Päivät, viikot ja kuukaudet jatkuivat samoilla raiteilla. Aamulla herätessään, ensimmäinen asia, mitä Janne teki, oli Subutex-annoksen ottaminen. Jos sitä ei ollut, ainetta lähdettiin etsimään. Käyttöään hän rahoitti myymällä reseptilääkkeitä ja kauppaamalla varastettua tavaraa.

– Varmasti oli niitäkin päiviä, kun kyseenalaistin sen elämäntyylin. Mutta ei siinä hetkessä niin paljon pohdi, että tällaistako tämä minun elämäni on. Kun on ottanut aineita, murheet unohtuvat äkkiä. Ehkä huonoina päivinä mietin, että ei tästä vittu tule mitään.

Ja huonojakin päiviä riitti. Ne olivat niitä, kun aamulla heräsi eikä ollutkaan mitään, mitä ottaa.

– Niinä hetkinä ei pysty eikä halua tehdä mitään. Kun rahat on loppu ja pitäisi jostain saada jotain, että saisi voimaa edes nousta sängystä ylös. Silloin mietin monesti, että mihin helvettiin sitä on joutunut. Tai itsensä ajanut.

Vieroitusoireet kestävät jopa viikkoja

Jos on itsensä tähän jamaan laittanut, on täältä myös itse päästävä pois. Näin Janne ajatteli, kun hän ensimmäisiä kertoja mietti haluavansa lopettaa Subutexin käytön. Ihan niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ollut.

– Vieroitusoireet tuntuvat siltä kuin olisi kova flunssa ja kuume, mutta moninkertaisesti pahemmalta. Ja jalkoja särkee. Ei pysty nukkumaan tai syömään. Koko ajan oksettaa, on huono olo ja ei jaksa seistä, kun huippaa niin paljon. Eikä pysty hengittämään kunnolla, Janne kuvailee.

Opioideista tulevat fyysiset vieroitusoireet ovat Helsingin yliopiston päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoen mukaan vahvat ja ne saattavat kestää pitkäänkin. Tämä tekee vieroittautumisesta hankalaa. Etenkin, jos ihminen yrittää tehdä sen yksin, ilman terveydenhuollon ammattilaisten apua.

Tällä hetkellä esimerkiksi Oulussa opioidiriippuvaisen täytyy käydä laitoshoidossa vieroittautumassa ennen korvaushoitoon pääsyä. Oulun opioidikorvaushoitopoliklinikan psykiatrinen sairaanhoitaja Pirjo Tomperi kertoo sen johtuvan siitä, että tällä tavoin voidaan todentaa ihmisen opioidiriippuvuus.

Pakollinen vieroitusjakso voi johtaa Simojoen mukaan siihen, että kaikista vaikeimmassa asemassa olevat eivät pääse korvaushoitoon, koska he eivät yksinkertaisesti kykene olemaan osasto-olosuhteissa paria viikkoa.

Simojoen mielestä pakollinen vieroitusjakso ennen korvaushoitoon pääsyä on resurssien tuhlaamista ja ihmisten kiusaamista.

– Se on myös riskialtista. Jos ihminen keskeyttää tuollaisen hoitojakson, niin viikossa opioiditoleranssi on kerennyt tippumaan jo sen verran, että yliannostuksen riski on paljon suurempi kuin aikaisemmin.

Tämänhetkinen asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta (Finlex) ei suoraan vaadi, että ihmisen tulisi käydä pakollinen laitosvieroitusjakso ennen korvaushoitoon pääsyä. Silti sitä edelleen edellytetään osissa paikkakunnista hoitoon hakeutuessa.

Hoitoon ei haluta laittaa rahaa

Suomessa opioidien ongelmakäyttäjiä on väestöön suhteutettuna enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa on kuitenkin vähiten korvaushoitopotilaita riippuvaisten kokonaismäärään suhteutettuna (Lääkärilehti). Kaarlo Simojoen mielestä tämä johtuu päihdeongelmaisiin kohdistuvasta stigmasta.

– Hoitoon ei haluta laittaa rahaa. Ei ymmärretä kyseessä olevan sairaus, johon on toimiva lääkehoito.

– Meillähän on hyvin vahva raitistumisen eetos ja korvaushoito sotii sen kanssa. Korvaushoito on ollut erittäin kiistelty ja hankala aihe Suomessa ja pitkään sitä vastustettiin. Sen takia hoidot tulivat tosi myöhään Suomeen laajamittaisemmin, Simojoki toteaa.

Jotkut ajattelevat Simojoen mukaan edelleenkin, että korvaushoito on vain huumeiden jakamista huumeriippuvaisille ilmaiseksi.

– Monet eivät ymmäretä sitä, että se maksaa hunajaa, kun ihmiset ovat hoidon ulkopuolella. Maailmalta tullut data on ihan aukoton – korvaushoito säästää paljon inhimillistä kärsimystä ja rahaa.

– Yhteiskunnan kannalta on aina kannattavaa tarjota korvaushoitoa tai muuta potilaan tilanteeseen sopivaa hoitoa.

Jopa osalla terveydenhuollon ammattilaisista on Simojoen mukaan negatiiviset asenteet korvaushoitoa ja ylipäätään päihdepotilaita kohtaan.

– Siitä on ihan tutkittua tietoa. Päihdeongelmien hoitoon liittyy paljon myös hoitopessimismiä. Jotkut ajattelevat, että eiväthän nämä ole hoidettavissa, vaikka he oikeasti ovat. Hoitotulokset korvaushoidossa on oikein ajoitettuna ja kohdennettuna hyviä.

Monessa muussa maassa hoitoon pääsee Simojoen mukaan matalalla kynnyksellä. Hän kertoo, että Suomi kuuluu harvoihin korkean kynnyksen maihin, joissa on vaikeaa päästä hoitoon.

Korvaushoito pitää ansaita

Hoitoon pääsyn vaikeudesta tietää jotain myös Janne.

Vuosien käytön ja omien vieroittautumisyritysten jälkeen, hän päätti hakeutua korvaushoitoon. Siitä, kun mies ensimmäisen kerran ilmoitti päihdetyöntekijöille haluavansa korvaushoitoon, kului aikaa lähes vuosi, ennen kuin lääkehoito aloitettiin.

– Siinä oli monta kuukautta sellaista todistelujaksoa. Minun piti muun muassa todistaa, että minulla on opiaattiriippuvuus.

Janne kävi nuorten päihde- ja huumausaineasema Redillä kerran kuukaudessa antamassa huumeseulat, joissa piti näkyä opiaatit. Kun riippuvuus oli todennettu, Jannen piti käydä kaksi kertaa vieroituksessa.

– Minulle sanottiin, että pitää olla kaksi epäonnistunutta katkoyritystä ennen kuin voin päästä korvaushoitojonoon.

Ensimmäisellä kerralla Janne oli vieroituksessa muutaman päivän, toisella kertaa viikon. Katkoyritykset olivat siis epäonnistuneita ja hän ajatteli pääsevänsä hoitojonoon.

– Menin Redille juttelemaan ja he sanoivatkin, että vieroituksessa pitää olla kokonaiset kaksi viikkoa raittiina. Eli ei mitään epäonnistuneita katkoja. Ne säännöt muuttuivat ihan yhtäkkiä.

Mehän leikimme tässä ihmisen terveydellä ja hengellä. Kaarlo Simojoki

Kaarlo Simojoen mielestä tällaiseen menettelyyn liittyy ajatus siitä, että korvaushoito pitää ansaita: potilaan pitää osoittaa olevansa motivoitunut hoitoon, joka on kallis ja pitkäkestoinen ja jos hän pystyy olemaan kaksi viikkoa laitoshoidossa, on hän korvaushoidon arvoinen.

– Tämä on ihan älytöntä. Mehän leikimme tässä ihmisen terveydellä ja hengellä. Emmehän me vaadi esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivää olemaan kahta viikkoa ilman verenpainetta ja sitten vasta aloitetaan lääkitys, Simojoki tuhahtaa.

Janne kuitenkin kävi vaaditun laitoshoitojakson, oli kaksi viikkoa päihteettömänä ja kärsi vieroitusoireet.

– Se tuntui ihan helvetin turhalta. Ja turhauttavalta. Kaksi viikkoa on todella pitkä aika olla ilman lääkkeitä. Minulla ei siinä ajassa ehtinyt mennä edes vieroitusoireet ohi.

– Ei se käy järkeen, että pitää käydä tällainen läpi, vaikka tietää, mitä apua tarvitsee ja tietää, ettei pysty olla ilman, vaikka olisin ollut miten kauan katkolla.

Heti, kun Janne pääsi vieroituksesta, hän osti Subutexia. Kahden viikon kärvistely ilman aineita takasi kuitenkin paikan korvaushoitojonossa.

Hoitoa joutuu odottamaan jopa vuoden

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Airi Partanen ei näe syytä sille, että korvaushoitoon pääsyä pitäisi nopeuttaa nykyisestä. Jotta hoito onnistuisi on potilas Partasen mukaan tärkeä sitouttaa korvaushoidon hoitomuotoon.

Hänen mielestään nykyinen toimintatapa hoitoon pääsyssä auttaa potilaita hahmottamaan sen, mitä korvaushoito vaatii.

– Suomessa on lähtökohtana se, että opioidiriippuvuus täytyy olla todettuna ja potilaille täytyy tarjotaan muita hoitovaihtoehtoja ennen kuin heidät sitoutetaan vuosia tai jopa elinikäisesti kestävään hoitoon.

Oulun korvaushoitopoliklinikalla työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja Pirjo Tomperi on Partasen kanssa samaa mieltä. Koska hoito on niin vaativa ja vaatii asiakkaalta todella paljon sitoutumista, arviointiaika ei saa olla liian lyhyt.

Tällä hetkellä esimerkiksi Oulussa korvaushoitoon pääsy kestää Tomperin mukaan noin 8-12 kuukautta ja jonossa on tällä hetkellä 14 ihmistä. Odotusaikaan sisältyvät jonotuksen lisäksi erinäiset arviointikäynnit hoitajien ja lääkärin kanssa sekä laitosvieroitus.

Jopa vuoden odotus korvaushoitoon on kuitenkin Tomperinkin mielestä liian pitkä aika.

– Se ei palvele hirveästi asiakasta, että odotusaika on liian pitkä. Yleensä asiat ehtivät mennä entistä hankalammiksi, eivätkä ne korjaannu ennen kuin ihminen saa apua.

"Enää ei pitänyt kikkailla, että sai sitä, mitä kroppa huusi"

Kun Janne odotti korvaushoitoon pääsyä, hän jatkoi Subutexin käyttöä. Se oli kuitenkin hänen mukaansa hillittyä. Hän ei pyrkinyt päihtyneeseen tilaan, vaan otti niin paljon, että kykeni toimimaan.

– Aloitin ikään kuin korvaushoidon jo itsenäisesti, Janne naurahtaa.

Ja vihdoin vuoden odotus palkittiin. Janne pääsi korvaushoitoon.

– Olin niin helpottunut. Enää ei pitänyt kikkailla, että sai sitä, mitä kroppa huusi. Pystyin vihdoin keskittymään kuntoutumiseen ja normaaliin elämän takaisin saamiseen. Sain lääkkeen sairauteen.

Siinä vaiheessa kun ihmisellä on riippuvuus, ei hän itse päätä yhtään mitään. Kaarlo Simojoki

Ja sairaudesta opioidiriippuvuudesta loppujen lopuksi onkin kyse. Tähän sairauteen hoidon saaminen vaatii potilaalta itseltään huomattavan paljon voimavaroja.

– Se on samanlainen sairaus kuin mikä tahansa muukin pitkäaikaissairaus, joka vaatii pitkäaikaista hoitoa. Ja siihen löytyy tutkitusti erittäin toimiva hoito. Joten onko oikein, että jos meillä tehokas hoito ja me annamme ihmisten kuolla, päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoki pohtii.

Jos opioidiriippuvuus olisi jokin muu sairaus, jonka kuolleisuus olisi nykyistä luokkaa, oltaisiin siitä Simojoen mukaan huomattavasti huolestuneempia kuin nykyään.

– Siinä vaiheessa kun ihmisellä on vaikea riippuvuus, ei hän itse päätä paljon mistään. Silloin tarvitaan apua.

Simojoki sanoo, että sosiaaliset olosuhteet ovat keskeisempiä asioita riippuvuuksien synnyssä kuin esimerkiksi ihmisen genetiikka. Hän ajattelee, että sen takia yhteiskunnalla on vastuu hoitaa niitä, jotka ovat tähän ongelmaan päätyneet.

Janne lopetti korvaushoidon muutama kuukausi sitten. Hän koki, että oli saanut hoidosta sen, mitä siltä halusikin: elämänsä kuntoon ja itsensä eroon huumeista.

Brett Kavanaugh'n valinta USA:n korkeimman oikeuden tuomariksi on käytännössä varmistunut.

Sekä demokraattisenaattori Joe Manchin että aiemmin epäröinyt republikaanisenaattori Susan Collins antavat tukensa Kavanaugh'n valinnalle.

Vaikka toinen epäröinyt republikaanisenaattori Lisa Murkowski ei äänestäisikään Kavanaugh'n valinnan puolesta, kannattaa tämän valintaa tällä tietoa 51 senaattoria 100:sta.

Senaatti äänestää Kavanaugh'n valinnasta lauantaina.

Lue lisää:

Brett Kavanaugh’n nimitys eteni ratkaisevaan äänestykseen – pidettäneen lauantaina

Näyttelijä, huippumalli ja 300 muuta putkaan Washingtonissa – Mielenosoitus Capitolilla oli naisten vastalause Kavanaugh´lle

Epävarmat republikaanisenaattorit alkavat taipua Kavanaugh'n kannalle – satoja pidätetty mielenosoituksissa

Analyysi: Tuomaritko muka riippumattomia? Tapaus Kavanaugh asettaa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden uskottavuuden koetukselle

Venäjä toimittaa Intialle S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän. Kyseessä on yli 4,5 miljardin euron arvoinen kauppa, kirjoittaa BBC.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Intian pääministeri Narendra Modi sopivat ohjusjärjestelmäkaupasta Putinin Intian vierailun aikana.

Lisäksi maat sopivat ydinvoimalahankkeista sekä yhteistyöstä avaruusteknologiassa.

S-400-kauppa on Yhdysvaltain asettamien Venäjän pakotteiden vastainen, kirjoittaa muun muassa Deutsche Welle. Yhdysvallat saattakin asettaa nyt Intiaa vastaan pakotteita, kuten se asetti Kiinalle syyskuussa tämän ostettua S-400-järjestelmän Venäjältä.

Michael Monroe on yksi rockin historian menestyneimmistä suomalaismuusikoista. Miljoonakaupunkeja kiertänyt maailmantähti tuntee olonsa viihtyisäksi myös metsässä.

– Vietin lapsuudessa kesät maaseudulla ja metsä on minulle inspiraation lähde. Jo Sibeliuskin aikoinaan sai ideoita sävellyksiinsä lintujen laulusta.

Ei tuulipuvulle

Omasta tyylistään Monroe ei luovu metsässäkään. Kiiltävät bootsit, nahkatakki ja tiukat farkut ovat toimiva asu niin keikalla, kotona kuin leirinuotiollakin.

– En ole koskaan ostanut tai omistanut tuulipukua, verkkareita. En edes tiedä, mikä tuulipuku on, Monroe nauraa.

– Minulle mukavat vaatteet ovat sellaiset, jotka ovat hieman kireät. Tulee alaston olo, jos vaatteet ovat löysät.

Luonto on osa meitä

Monroe oli vieraana Puoli seitsemän –ohjelman metsälähetyksessä, joka tehtiin Evon retkeilyalueelta. Monroen kertoi isänsä, isä Pentti Fagerholmin kertoneen hänelle lapsuudessaan tarinaa siitä, kuinka intiaanit olivat yhtä luonnon ja puiden kanssa. Intiaaniheimojen puunkaatorituaaleihin kuului puiden kanssa keskustelu.

– Intiaanit pyysivät anteeksi puulta, että se piti kaataa, mutta kaatoivatkin viereisen puun. Kaadettava puu ei ehtinyt pelätä ja pystyyn jätetty puu tunsi kiitollisuutta jäätyään pystyyn.

– Se oli minusta hieno tarina ja hieno ajatus, että luonnossa kaikki on elossa.

Yhdysvalloissa syksyn katsotuimpia televisio-ohjelmia on ollut korkeimman oikeuden tuomariksi pyrkivän Brett Kavanaugh'n kuulemistilaisuus senaatissa.

Ehdokas kiisti kuulemisessa jyrkästi ahdistelleensa seksuaalisesti professori Christine Blasey Fordia lukioikäisenä. Samalla hän esiintyi aggressiivisesti ja töykeästi, sanoo Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen Mistä maailma puhuu -podcastissa.

– Hän todella käyttäytyy, kuin tämä paikka kuuluisi hänelle aivan itsestään. Se on järkyttänyt monia, Hentunen sanoo.

Yhdysvalloissa onkin puhuttu kuulemisen jälkeen paljon etuoikeutetusta yläluokasta, jonka jäsenet etenevät hyvien koulujen ja yliopistojen kautta valtaan.

Kavanaugh on kotoisin vauraalta Bethesdan alueelta Washingtonin läheltä ja on valmistunut huippuyliopisto Yalesta.

Hentunen kertoo podcastissa myös jyrkkien vastakohtien Washingtonista ja siitä, kuinka sen köyhät kaupunginosat muuttuvat nuorten tietotyöläisten muuttaessa kaupunkiin.

Ylen kirjeenvaihtajat ja toimittajat kertovat joka toinen viikko Mistä maailma puhuu -podcastissa asuinmaansa kuumimmista puheenaiheista ja arjen pienistä ilmiöistä, jotka jäävät usein uutisissa kertomatta. Sarjaa toimittaa Simo Ortamo.

Kuuntele Mistä maailma puhuu -podcast:

Lue myös:

Epävarmat republikaanisenaattorit alkavat taipua Kavanaugh'n kannalle – satoja pidätetty mielenosoituksissa

Vuosi Weinstein-paljastuksista – Mitä metoo-kampanja on saanut aikaan, mitä ei?

Kavanaugh väittää ahdistelusyytöksiä mustamaalaukseksi – "Aion todistaa puhdistaakseni nimeni"

Analyysi: Kavanaugh vaikuttikin liian puhtoiselta ollakseen totta – Yhdysvalloissa alkaa korkeimman oikeuden sirkusviikko

Kesämökki järven rannalla, mummolan nostalginen tönö ja vanhat kyläkoulut. Suomessa on aina osattu rakentaa puusta eikä ihme, onhan maan pinta-alasta melkein 80 prosenttia metsätalousmaata (Luonnonvarakeskus). Nykyäänkin suurin osa omakotitaloista ovat puusta rakennettuja.

Vuosikausiin Suomessa ei kuitenkaan tullut kuuloonkaan, että puusta rakennettaisiin kerrostaloja. Laki rajoitti pitkään puurakennusten kerrosten määrän kahteen paloturvallisuuden vuoksi.

Hiljalleen puurakentamisesta on Suomessa innostuttu uudella tavalla. Lakia on muutettu, puu tuntuu trendikkäältä materiaalilta ja siihen ladataan odotuksia. Puurakentamisen toivotaan esimerkiksi vähentävän hiilidioksidipäästöjä ja olevan vastaus sisäilmaongelmiin.

Maailmalla puurakentaminen ei ole uniikkia eikä puurakennusprojekteista usein uutisoida, sillä niitä tehdään jatkuvasti. Nyt Suomessakin halutaan trendiin mukaan, mutta asiatuntijat pelkäävät, etteivät osaajat riitä, jos puurakentamisesta oikein innostutaan.

Suomesta puurakentamisen mallimaa

Kun Tuupalan puukoulu Kuhmossa valmistui tänä vuonna, sitä kävi ihmettelemässä vierailijoita jopa Kiinasta ja Saudi-Arabiasta. Olisiko Suomella mahdollisuuksia nousta puurakentamisen Mekaksi?

Puurakentaminen Etelä-Savossa -projektin päällikkö Matti Kilpiäinen ei näe naivina tavoitteena nostaa Suomi puurakentamisen mallimaaksi. Suomi on täynnä metsää ja siksi hänestä maamme pitäisikin olla muita edellä puurakentamisessa.

Yksi tämän hetken ongelmista hänestä on se, että puurakennukset ovat uniikkeja yksittäistapauksia. Kohteissa joudutaan jatkuvasti kokeilemaan ensimmäistä kertaa uusia tekniikoita.

Esimerkiksi Jätkäsaaren Wood City joutui otsikoihin (HS), kun koivuliitokset kastuivat ja niistä löydettiin hometta. Rakennuksissa käytettiin uutta menetelmää.

– Jätkänsaaren Wood City on hyvä esimerkki, että suurten ja kokeneidenkin tekijöiden toimesta tällaisia lapsuksia pääsee tapahtumaan. Minusta se on luontaista ja varmasti tyypillistä mille tahansa alalle, joka on voimakkaassa kehitysvaiheessa.

Kilpiäisestäkin osaaminen syntyy suurelta osalta tekemällä. Hän näkee alalla tapahtuvat virheet oppirahoina, jotka täytyy maksaa, jotta puurakentamisen osaamista saadaan Suomeen.

Myöskään Puuinfon toimitusjohtaja Mikko Viljakainen ei näe esteitä siinä, ettei Suomesta olisi puurakentamisen mallimaaksi.

– Monta kertaa katsomme ulkomaille, että siellä tehdään kaikkea hienoa, mutta kun katsomme ulkomailta tänne, niin suomalainen puurakentaminen ei ole lainkaan häpeä kansainvälisessä seurassa. Päinvastoin suomalainen arkkitehtuuri on ulkomailla arvostettua. Sitä meidän kannattaisi tietenkin vaalia ja viedä eteenpäin entistä enemmän.

Osaamisesta pullonkaula puurakentamisen yleistymiseen

Puurakentaminen on saanut näkyvyyttä, kun pitkin Suomea rakennetaan uusia puukouluja ja puukerrostaloja.

Joensuuhun rakennetaan parhaillaan neljätoistakerroksista puukerrostaloa, joka tulee saamaan Suomen korkeimman puukerrostalon tittelin, Turkuun rakennetaan puukerrostaloja tuhannelle asukkaalle ja Jätkäsaareen rakennetaan Wood City -puukorttelia. Puukerrostaloja on Suomessa tällä hetkellä hieman yli kuusikymmentä (Puuinfo).

Suomi on puurakentamisessa kaukana kärjestä, kun puhutaan suurista rakennuksista. Suomessa kerrostaloista noin viisi prosenttia on puisia, kun taas esimerkiksi Ruotsissa niitä on viidennes. Yhdysvalloissa suurin osa kerrostaloista rakennetaan puusta (Maaseudun tulevaisuus).

Itävaltaan pystytetään maailman korkeinta puukerrostaloa (Maaseudun tulevaisuus), joka nousee 84:ään metriin. Arkkitehdit maailmalla tutkivat parhaillaan (Rakennuslehti), miten puukerrostalot voisivat kohota kolmenkymmenen tai jopa neljänkymmenen kerroksen korkeuteen.

Suomessa rakennetaan nyt enemmän puukerrostaloja kuin koskaan (HS). Määrä on pieni, jos verrataan kaikkien rakennettavien kerrostalojen määrään, mutta trendi on selvä: puurakennuksia halutaan lisää. Rakennustutkimus RTS:n tutkimuksen mukaan puukerrostalojen määrä voisi kaksinkertaistua kahden vuoden aikana (Ympäristöministeriö).

Esteeksi puurakennusbuumille voi nousta osaajien riittäminen. Puuinfon toimitusjohtaja Mikko Viljakainen sanoo, että osaajia pitäisi saada nopeasti lisää. Hänen mukaansa puurakentamista estänyt lainsäädäntö on hävittänyt vanhan rakentamisen taidon ja estänyt uuden taidon syntymisen.

– Esimerkiksi Ruotsissa puurakentaminen kasvaisi huomattavasti nopeammin, mutta kapasiteetti rajoittaa sitä. Tämä osaajapula on samanlainen ongelma täällä: Jos ei ole osaajia, ei niitä taloja helposti pystytä tekemään.

Suomessa rakennusalan pätevyyksiä myöntää FISE oy. FISE:n pätevyysrekisterin mukaan suunnittelijoita, joilla on poikkeuksellisen vaativan puurakenteiden pätevyys, on 17, kun taas vastaavia betonirakenteiden pätevyyksiä on rekisteröity 140. Pätevyyksien määrän suhde kertoo Viljakaisen mukaan hyvin siitä, että Suomi on jäljessä puurakentamisessa.

Rakennus -ja energiatekniikan koulutusjohtaja Arja Sinko Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta allekirjoittaa koulutuksen tarpeen. Puusta on esimerkiksi kehitetty viime vuosina uusia materiaaleja. Rakentajien osaamista pitäisi Sinkon mukaan päivittää, jos puurakentamista halutaan lisätä.

– Jos ajattelee työntekijöitä, joita tuolla liikkuu, heidän keski-ikänsä on sen verran korkea, että koulussa ei ole varmasti teollisesta puurakentamisesta mitään puhuttu.

Myös SRV:n varatoimitusjohtaja Juha Toimelan mukaan puurakentamisen osaaminen on liian harvoissa käsissä tällä hetkellä. SRV toimii tällä hetkellä rakentajana Jätkäsaaren Wood City -hankkeessa.

Sekä Viljakaisen että Toimelan mukaan ongelma on erityisesti rakennesuunnittelijoiden vähyydessä..

– Arkkitehtuuripuolella tilanne on kohtuullisen hyvä. Arkkitehdit on sillä tavalla ketteriä, että sillä suunnittelevatko he puusta vai muusta ei ole niin väliä. Suurempi pullonkaula meillä tulee insinööriosaamisesta. Puurakennukset vaativat vähän enemmän suunnittelua kuin ollaan totuttu. Niissä on rakennussuunnittelijalle enemmän laskettavaa kuin betonitalossa, Viljakainen sanoo.

Viljakainen haastaa oppilaitoksia sekä valtiovaltaa kantamaan vastuuta osaamisen takaamisesta. Oppilaitosten pitäisi pitää huolta, että valmistuvilla on riittävästi osaamista puurakentamisesta ja valtiovallan tulisi taata, ettei koulutukselle olisi esteitä.

Viljakainen toivoo, että tarvittaessa oppilaitosten resursseja voisi lisätä ja että Ympäristöministeriö sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö toimisivat yhteistyössä.

Ympäristöministeriön vastuulla on määritellä rakennusalan pätevyyttä ja toisaalta Opetus- ja kulttuuriministeriön vallassa on päättää opetuksen sisällöstä.

– Koulutus ei tällä hetkellä tuota sellaisia ihmisiä, kuin millaiset ympäristöministeriön pätevyyttä koskevat asetukset ovat.

Osaamista syntyy, kun sille on kysyntää

Ympäristöministeriön ohjelmapäällikkö Petri Heino ei ole huolissaan osaajien puutteesta.

Ympäristöministeriöllä on käynnissä monivuotinen hanke, jonka tavoitteena on lisätä puurakentamista Suomessa. Hanke haluaa lisätä myös puurakentamisen osaamista. Yhtenä keinona on ollut rahoittaa rakennesuunnittelijoiden pätevyyskoulutusta.

Heinon mukaan osaaminen syntyy osittain itsestään, kun puurakentaminen yleistyy.

– Kysymys on siitä, että kun ei ole kysyntää, niin osaamista ei ole syntynyt. Nyt kun kysyntää tulee, osaamista syntyy.

Heino haluaa muistuttaa, että Suomessa rakennusalalla on hyvä tietämys puusta, sillä kolmasosa kaikista rakennuksista on puisia. Osaamista täytyisi vain laajentaa myös vaikeampien puurakennusten suunnitteluun.

Heinon mielestä nyt tärkeintä olisi toteuttaa erilaisia puurakennushankkeita, jotka rakennettaisiin yhteistyössä tutkimuslaitosten, korkeakoulujen, kuntien ja kaupunkien kanssa. Näin osaaminen Suomessa kehittyisi, sillä paras tapa Heinon mukaan oppia puurakennusta on koulutus ja sen jälkeen kokemuksen hankkiminen.

Vaativien puurakennusten rakennesuunnittelijan on käytävä perusopinnot sekä ylempi korkeakoulu. Lisäksi hänellä täytyy olla useamman vuoden kokemus alalta. Siksi jokaisesta mahdollisesta osaajasta halutaan pitää kiinni. Viljakainen toteaakin heidän tarjoavan hätäapukoulutusta, ettei kenenkään valmistuminen jäisi kiinni opintopisteistä.

Alalla toimijat kaipaavat nopeaa reagointia, jotta voitaisiin taata osaajien riittävyys. Koulutuksen ja kokemuksen saaminen vie oman aikansa.

– Meillä kouluttajilla on kyllä aikaa, mutta onko meillä kansallisesti aikaa, koulutusjohtaja Sinkko pohtii.

Korjaus 6.10. klo. 8:45 Tuupalan koulu oli tänä vuonna ehdolla Arkkitehtuuri Finlandia -palkinnon voittajaksi, mutta ei voittanut palkintoa, kuten kuvatekstissä sanottiin. Voiton vei tänä vuonna Lastensairaala.

Fii oli parivuotiaaksi kaikkien koirien ylin ystävä: joskus kotiaidan takaa haukahteleva, mutta nokikkain tavatessa leikkimistä ehdotteleva. Kesän se vietti koiratuttaviensa kanssa leppoisasti asustellen, kunnes eräänä iltapäivänä kaikki muuttui. Fii puri äkkiarvaamatta ja todella voimakkaasti ystäväänsä, koiraa, jonka kanssa sillä oli ollut täysin mutkattomat välit.

Näin väkivaltaisissa kertomuksissa on tapana muuttaa haastateltavien nimet, mutta koirani Fii esiintyy jutussa omalla nimellään. Se on kuvassa sylissäni.

Pohdin hetken tilannetta, mutta totesin sitten, että vastaavassa tilanteessa kehottaisin omistajaa viemään koiransa suoraan eläinlääkäriin, kulkematta pelissä minkään muun ruudun kautta (kuten nettikeskustelujen lukemisen tai koiran koulutusyritysten).

Kipu ja sairaudet ovat yleisimpiä taustasyitä sille, että koira hyökkää äkkiarvaamatta ja suhteettoman voimakkaasti.

Onneksi löytyi eläinlääkäri, joka ehti paneutua selvitystehtävään. Käytöksen syy oli todella kipeästi aristava lonkanseutu. Jo kipulääkekuurin aloittamista seuraavana päivänä Fii palautui omaksi ystävälliseksi itsekseen.

Fiin muodonmuutos oli yllättävä ja järkyttävä, mutta ei tutkimusten valossa harvinainen. Kipu ja sairaudet ovat yleisimpiä taustasyitä sille, että koira hyökkää äkkiarvaamatta ja suhteettoman voimakkaasti. Ne voivat aiheuttaa myös muita käytösmuutoksia.

Tunnustan melkein syyllistyneeni rikokseen. Laki velvoittaa toimittamaan sairastuneen eläimen asianmukaiseen hoitoon. Mutta kun puremistilanne oli ohi ja koirat erillään, harkitsin silti asian lykkäämistä seuraavaan päivään. Tunnetasolla on vaikea mieltää, että voimakas käytösmuutos vaatii yhtä nopeita toimia kuin muutkin mahdolliset sairauden merkit. Onneksi ammattijärki voitti, ja koira pääsi nopeasti hoitoon.

Viivyttelyn ajatuksestakin jäi huono omatunto, mutta siitä seurasi myös jatkoajatus: vaikka tähän mennessä kukaan ei kai ole joutunut syytteeseen lemmikin ilmiselvien kivusta kertovien käytösmuutosten sivuuttamisesta, voitaisiinko asiaan tehdä muutos?

En tietenkään tarkoita, että omistajia pitäisi ensitöikseen asettaa syytteeseen. Eihän niin menetellä muidenkaan mahdollisten sairauden oireiden kanssa. Omistajaa todennäköisesti ensin vain neuvotaan ja kehotetaan viemään eläimensä lääkäriin. Mutta jos ohjeistuksesta ei ole hyötyä, eläin voidaan ottaa lopulta huostaan, hoitaa kuntoon muiden ihmisten toimesta ja kenties palauttaa omistajalleen, jos hän pystyy taas kantamaan hoitovastuun. Jos eläin on parantumattomasti sairas, se saatetaan lopettaa.

Jos vastaantulijat kehottaisivat (koulutusneuvojen sijaan) voimakkaan aggressiivisesti käyttäytyvien koirien omistajia soittamaan eläinlääkäriin, tilanne paranisi koirien ja niiden omistajien osalta. Myös ympäristön turvallisuus paranisi. Kipu kun voi saada kiltinkin koiran puremaan voimakkaasti ilman, että ihmisten on mahdollista sitä täysin ennakoida.

Samalla saattaisi ratketa yksi viime aikoinakin otsikoihin nousseista suurista ongelmista: Se, miten vaikea kenenkään on puuttua tilanteeseen, jossa ihmisiä tai koiria jo vaarallisesti purrutta koiraa voidaan yhä ulkoiluttaa katuvilinässä. Koko kulmakunta saattaa pelätä tilannetta.

Jos poliisi ei ennätä paikalle puuttumaan tilanteeseen juuri silloin, kun koira käyttäytyy hyökkäävästi, asia etenee hitaasti syyteharkintaan. Sillä aikaa lisävahinkoja voi sattua, sillä kertaalleen etenkin ihmisiä voimakkaasti purreet koirat purevat hyvin todennäköisesti uudestaan.

Ei ampuma-aseidenkaan kanssa saa heilua kaupungilla tai jarruvikaisen auton kanssa kurvailla ympäriinsä ilman korjaamista ja uudelleen katsastamista.

Ehkä koira voitaisiin ottaa huostaan, sillä perusteella, että sitä ei ole toimitettu asianmukaiseen hoitoon? Silloin sen tilanteesta päättäisivät asiantuntijat (eläinlääkäriä ja mahdollisesti myös käyttäytymisneuvojaa konsultoiden). Koira voitaisiin joko hoitaa kuntoon tai lopettaa, jos terveydentilaa tai käytöstä ei voida riittävällä tasolla hoitaa. Omistajalleen sen voisi palauttaa, jos omistaja olisi kykenevä huolehtimaan eläimestään ja ymmärtäisi turvata ympäristön turvallisuuden.

Kaikilla on oikeus omistaa koira, mutta pitääkö omaisuuden suojan koskea myös ympäristölleen todistettavasti vaaraksi jo olleita koiria? Ei ampuma-aseidenkaan kanssa saa heilua kaupungilla tai jarruvikaisen auton kanssa kurvailla ympäriinsä ilman korjaamista ja uudelleen katsastamista.

Onneksi todella vaarallisia koiria on kaikista koirista vain murto-osa. Monet koirat eivät kipeinäkään pure. Osa vähäisemmästä hyökkäävyydestä on normaalia koirien käytöstä, tilanteet saattavat liittyä metsästämiseen tai vaikka pelkoon.

Suurin osa omistajista ymmärtää vastuunsa, ennakoi tilanteita eikä edes tuo koiraansa paikkaan, jossa se voisi säikytellä muita.

Kipeät koirat voivat olla poikkeus, mutta yleensä koirat viestittävät aikeistaan etukäteen. Suurin osa koirista välttää viimeiseen asti vahingoittamasta ketään, etenkään ihmisiä.

Mutta vaikka koira ei olisi varsinaisesti vaaraksi, vaan vain pelkäisi tai kiihtyisi voimakkaasti, omistajalla voisi silti olla velvoite hankkia koiralleen apua. Jatkuvasti koholla oleva stressitaso ei ole koirille sen terveellisempää kuin ihmisillekään. Kun laki edellyttää pitämään eläimestä huolta, niin miksei se voisi tarkoittaa tätäkin?

Ihminen ei saa noin vain rutistella toista, ellei toinen sitä halua. Eikö koirienkin suhteen voitaisi tehdä sama sopimus?

Yleisimmät koiriin liittyvät hankalat tilanteet eivät varsinaisesti vahingoita ketään, mutta voivat säikäyttää. Väärinymmärryksiin auttaisi, jos koirille perustettaisiin #metoo:n hengessä oma #annamunollarauhassa -kampanja.

Moni ihminen pitää kansalaisoikeutenaan lähestyä ja jopa silittää koiraa, vaikka eläin kaikilla eleillään osoittaisi haluavansa olla rauhassa tai pelkäävänsä. Koirat saattavat näissä tilanteissa vilkuilla sivuun, väistää tai haistella maata. Murina on koirien tapa pyytää lisää etäisyyttä. Jos se ei mene jakeluun, koira saattaa tehostaa viestiä valehyökkäyksin. Se ei ole vihaisuuden merkki, vaan pikemminkin päinvastoin: koirat liennyttelevät tai uhkailevat välttääkseen varsinaisen väkivallan.

Ihminen ei saa noin vain rutistella toista, ellei toinen sitä halua. Eikö koirienkin suhteen voitaisi tehdä sama sopimus? Lähestyä saisi vain, jos koirakin suhtautuu tilanteeseen hyväksyvästi.

Koirallakin pitäisi olla oikeus sanoa ei, jos jokin tilanne tuntuu liian tukalalta tai se ei vain välitä seurustella. Kampanjaan pitäisi liittää koirien elekielen opetusta, muuten osa koiran viesteistä voi jäädä ihmisiltä huomaamatta.

Tuire Kaimio

Kirjoittaja on paitsi eläintenkouluttaja ja tietokirjailija, myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen ja itsekin koirankasvattaja.