Sääennusteiden seuraaminen on nykyään helppoa. Päivittyviä ennusteita saa päiväkohtaisesti, tunneittain tai edessä odottavalle lomaviikolle. Menemisiään ja tulemisiaan voi suunnitella sen mukaan, miltä sääennuste näyttää.

Joskus meteorologien ennuste ei toteudu odotetunlaisena. Voi olla, että sää muuttuu, mutta voi myös olla, että mediassa otsikoitu hurja myrsky tai huippuhelle ei olekaan ihan niin hurja kuin jutun otsikko väitti.

Ilmatieteen laitoksella median hurjat sääilmiöotsikot on huomattu.

– On jo useamman vuoden ajan ollut suuntaus, että kovia otsikoita revitään joissain tapauksissa aika vähäpätöisistä asioista, sanoo Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Henri Nyman.

– On jonkinlainen ongelma, että välillä lähtee lapasesta.

Kansalaisten turvallisuus mielessä

Henri Nymanin mukaan etenkin juuri otsikot ovat niitä, joilla halutaan säväyttää. Itse jutussa asia voi olla oikein.

Ilmatieteen laitoksen turvallisuussääpäivystyksessäkin työskentelevä Nyman miettii asiaa kansalaisten turvallisuuden kannalta.

– Kansalaisten turvallisuus on tässä päällimmäisenä mielessä. Jos revitellään liian kovia otsikoita, saatetaan varautua väärällä tavalla ilmiöihin ja se on tietenkin ikävä asia, Nyman sanoo.

– Ja, jos tapahtuisi jotain todella pahaa, saattaisivat sanat loppua kesken.

Nymanin mukaan virallisten säätermien ja määritelmien käyttäminen olisi suositeltavaa säiden ja sääennusteiden uutisoinnissa sen sijaan, että käytetään "seksihelteiden" ja "kammosäiden" kaltaisia termejä.

– Menee enemmän viihteen puolelle, kun viritellään erikoisia termejä.

Näyttelijä Sari Siikanderilla ja Jussi Lammella on pitkä kokemus teatterityöstä. Vuosien aikana pieniä ja isoja tapaturmia on ehtinyt sattua useita.

– Minulla on ollut 13 kertaa jompikumpi käsi kipsissä syystä jos toisesta. Kylkiluita on mennyt poikki 5-6 kertaa. Kun on tällainen kaksimetrinen ja satakiloinen ukko, niin rutisee aika helposti, Jussi Lampi sanoo.

Sari Siikanderin mielestä turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jos esityksessä on paljon tanssia, erilaisia temppuja ja lavastuksessa korkeuseroja.

Haavereita voi aiheuttaa vaikka lattian pesuaine.

– Kerran siivooja oli vaihtanut aineen, jolla näyttämön lattia pestiin. Minulla oli esityksessä iso hyppy. Lattian pinta olikin niin liukas, että minulla lähti jalka alta ja vasemmasta polvesta menivät molemmat ristisiteet.

Se ei estänyt näyttelemästä. Neljän päivän päästä ensi-illassa Sari Siikander klenkkasi jalka tukilaitteessa.

Tämä on kutsumusammatti. Näyttämölle mennään vaikka pää kainalossa Sari Siikander

Esiintyvät taiteilijat ovat tottuneet, että töihin tullaan myös puolikuntoisena ja sairaana.

– Ikävä kyllä tullaan. Tämä on kutsumusammatti. Kaikki ajattelevat aina ensisijaisesti lipun maksanutta yleisöä. Näyttämölle mennään vaikka pää kainalossa, Siikander sanoo.

–Itse olen esiintynyt keuhkokuumeessa, mikä ei ole ylpeyden aihe, mutta jokainen näyttelijä on varmasti näitä tehnyt, hän jatkaa.

Jussi Lampi muistuttaa kirjoittamattomasta säännöstä: Jos pystyy itse kävelemään esiintymislavalle ja sieltä pois, tullaan töihin.

Näytösten peruminen harvinaista

Kynnys perua esitys on korkea. Jos niin joudutaan tekemään, tapaus jää vaivaamaan mieltä.

Esiintyessään Suomenlinnassa Ronja Ryövärintyttäressä Sari Siikander oli kerran niin sairas, että ohjaaja päätti perua näytöksen. Vuosien takainen tapaus kaihertaa edelleen.

– Muistan kuinka katsoin pukuhuoneeni ikkunasta, kun kaikki lapset kävelivät pois teatterilta. Minä vain katsoin ja itkin. Oli kohtuutonta, että he olivat tulleet katsomaan esitystämme ja minun takiani sitä ei ollutkaan.

Kun Jussi Lammelta murtui kylkiluita ja näytelmässä joutui paljon juoksemaan, kaksi esitystä katsottiin parhaaksi peruuttaa. Lammelle kokemus oli ahdistava.

Oli ihan hirveää olla kotona, kun olisi pitänyt olla esityksessä. Jussi Lampi

– Oli ihan hirveää olla kotona, kun olisi pitänyt olla esityksessä. Soittelin läpi kaikki työkaverit, pyytelin anteeksi ja sanoin olevani todella pahoillani. He sanoivat, että jos olisin ratikkakuski tai kaivinkoneenkuljettaja, olisin jäänyt kuuden viikon sairauslomalle.

– Ne kaksikin päivää olivat ihan järkyttäviä.

Painostusta ja putoavia esineitä

Työterveyslaitoksella tekeillä oleva laaja tutkimus paljastaa, että esittävän taiteen työpaikoilla, teatterin lisäksi musiikin, tanssin ja sirkuksen parissa työskentelevillä, on paljon työturvallisuuteen liittyviä ongelmia ja puutteita.

Jo vajaa tuhat henkilöä on käynyt vastaamassa alan työturvallisuutta koskevaan kyselyyn Internetissä. Kyselyn löydät täältä.

Vastaajissa on taiteilijoita, esimiehiä ja teknistä henkilöstöä.

– Vastaajat kertovat töissä sattuneista putoamisista ja kaatumisista. Vaaratilanteita ovat aiheuttaneet terävät tai esimerkiksi näyttämötilassa katolta putoavat esineet, kertoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Pia Houni.

Houni on myös teatteritaiteen tohtori ja tutkinut vuosia taidealan työturvallisuutta.

Vastauksista ilmenee, etteivät esimiehet kiinnitä tarpeeksi huomiota työturvallisuuteen.

– Esille nousevat myös kiusaaminen, sukupuoleen tai ikään liittyvä epäasiallinen käytös ja painostus.

Naista vähätellään ja puhutellaan alentavasti

Kyselyn mukaan kiusaamistilanteisiin liittyy kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä.

Näyttelija Sari Siikander ei työssään ole sitä kokenut , mutta sen sijaan vähättelyä kylläkin.

Hänestä jokaisen tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mihin sävyyn puhuu toiselle ihmiselle.

Voiko naisnäyttelijälle sanoa, että siirrä nyt se perseesi siitä? Sari Siikander

– Voiko naisnäyttelijälle sanoa, että siirrä nyt se perseesi siitä? Miksi naisnäyttelijän pitäisi olla työryhmässä hyvä jätkä ja kestää kaikkea tällaista, Siikander kysyy.

– Mielestäni hyvät käytöstavat, oli työyhteisö mikä tahansa, olisi kauhean kiva ylläri.

Seksivihjailua miehillekin

Työssä koettu seksuaalinen häirintä ja kiusallinen käyttäytyminen, eivät kohdistu vain naisiin.

Kaksimetrinen Jussi Lampi on uransa aikana kuullut "paljon ulkonäköön liittyviä heittoja".

– Joo. Tai sellaista aika suoraa ehdottelua.

– Siis seksuaalista ehdottelua?

– Joo. Että mennään juuri sen rajan yli kiusallisella tavalla. Joku kokeilee, kuinka pitkälle voi mennä ja menee juuri sen kynnyksen yli. Se, minkä piti olla hauska heitto, aiheuttikin kiusallisuutta loppupäiväksi tai -viikoksi, Lampi sanoo.

Näyttelijästä on hyvä, että häirintä on noussut esille julkisuudessa ja siitä uskalletaan avoimemmin puhua.

– Hyvä että puhutaan, koska se pistää ihmiset ajattelemaan, mitä päästää suustaan. Se on aina kiusallista, loukkaavaa, ja epäasiallista käytöstä.

"Leffan teko on oma maailmansa"

Työterveyslaitoksen Floor is Yours -hanke etsii keinoja parantaa esiintyjien työturvallisuutta. Kyse on sekä henkisestä että fyysisestä hyvinvoinnista.

Jussi Lampi sanoo, ettei hän ole työssään joutunut tekemään "sellaista, mikä olisi itseä arvelluttanut".

– Aina on ensin kysytty, pystytkö tekemään ja sitten on mietitty yhdessä ohjaajan ja tekniikan kanssa, mikä on turvallisin vaihtoehto.

– Jos näyttämöllä on ollut esimerkiksi tuliefektejä, palosuojaukset on etukäteen tehty hyvin. Minun ei ole tarvinnut pelätä, että kohta roihahtaa tai jotain sattuu.

Lampi on myös muusikko ja työskennellyt useissa elokuvissa.

Minulla on mennyt nivelsiteitä, häntäluu ja kylkiluita. Jussi Lampi

– Leffan teko on hurjaa touhua ja ihan oma maailmansa. Tottakai käytetään sijaisnäyttelijöitä, mutta kun näyttelijän naama pyritään pitämään kuvassa viimeiseen asti, niin siinä minulla on mennyt nivelsiteitä, häntäluu ja kylkiluita.

Sari Siikander kehuu isoja teatteritaloja turvallisuuden huomioimisesta. Ne "noudattavat lakia ja pykäliä todella tarkkaan". Pienillä tuotannoilla ei ole samaan rahaa ja resursseja.

– Niissä mennään mistä aita on matalin ja osittain riskillä, Siikander sanoo.

Äänimies Tommi Saarinen tekee välillä useita pitkiä työpäiviä peräkkäin. Työympäristö saattaa olla pimeä ja meluisa. Hän on olosuhteisiin tottunut ja kehuu työryhmässä työskentelyä.

– Aiemmin ei ollut tarkkoja säädöksiä ja turvaohjeita. Silloin saattoi tippua katosta lamppuja tai vastaavaa. Nykyisin on tarkat ohjeet ja pelataan varman päälle, Saarinen sanoo.

Työura vaakalaudalla

Jussi Lammen mielestä etukäteissuunnittelulla voidaan minimoida riskit.

– Se on kaiken a ja o, että mietitään etukäteen, mitä voi tehdä ja miten voi tehdä. Pitää miettiä, onko esimerkiksi elokuvakohtaus niin näyttävä ja mieleenjäävä, että riski kannattaa ottaa, oli sitten kyse pyrotekniikasta tai korkeista paikoista.

Vanhempi tutkija Pia Houni painottaa, että työturvallisuuden tulisi kiinnostaa kaikkia esittävien taiteiden parissa työskenteleviä.

Jos loukkaannut työssäsi, se työ voi loppua yllättävän nopeasti. Pia Houni

– Viime kädessä kyse on oman työuran pituudesta. Jos loukkaannut ja vammaudut, niin työ voi loppua yllättävän nopeasti. Sitä ei varmaan kukaan taiteilija itselleen halua.

Suomessa on 20 000 ammattitaiteilijaa ja yli 100 000 kulttuurialoilla työskentelevää. Lisäksi on paljon teknistä, avustavaa ja hallinnollista henkilöstöä.

Työterveyslaitoksen tutkimus jatkuu vuoteen 2020.

Elokuussa Tampereen teatterikesässä on esillä seksuaalinen häirintä teatterialalla. Lisäksi kesän aikana on määrä valmistua Jaana Panetojan selvitys kulttuuriministeri Sampo Terholle elokuva-alalla tapahtuneesta häirinnästä.

Helsingin keskustassa, osoitteessa Fredrikinkatu 55 palaa ullakkokerroksessa. Paikalla on kymmenen Helsingin pelastuslaitoksen yksikköä sammuttamassa paloa.

Tulipalon sammutustyöt ovat sulkeneet Fredrikinkadun Helsingin ydinkeskustassa, kertoo Helsingin poliisi Twitterissä.

Helsingin pelastuslaitoksen mukaan kohteessa on ullakkopalo, jota on sammuttamassa useita yksiköitä.

Paikalla oleva pelastuslaitoksen päivystävä palomestari arvioi, että palo on saanut alkunsa alempaa rakennuksen toimistotiloista ja levinnyt siitä ullakolle. Palo saatiin pelastuslaitoksen mukaan rajattua alkuillasta. Sammutustyöt ja palon jälkiraivaukset kestävät pelastuslaitoksen mukaan vielä pitkälle iltaan.

Pelastuslaitoksen mukaan palosta ei ole suoraa vaaraa sivullisille. Kukaan ei ole loukkaantunut palossa.

Fredrikinkatu on poikki väliltä Kansakoulunkatu–Eerikinkatu.

Paikalla ollut Ylen toimittaja Riikka Tujula kertoo, että savun haju on paikalla voimakas.

– Savua tuli paljon ja savun haju oli voimakas myös noin kolmensadan metrin päässä, missä itse olin. Lähempänä paloa sijaitsevien liiketilojen ikkunoissa näkyi lappuja, joissa kerrottiin liikkeiden olevan suljettuja savun takia, hän kertoo.

Juttua päivitetään.

Tupakointi loppuu Helsingin vankilassa elokuun alussa, kertoo vankilanjohtaja Jouko Pietilä Helsingin vankilasta. Pietilän mukaan tulevasta käytännöstä on jo nyt valitettu.

– Aikomus on kokeilla sellaista, että vartija antaa vankien itse ostamista savukkeista kolme savuketta päivässä ja tupakointi tapahtuu ulkona, Pietilä sanoo.

Tällä hetkellä remontoiduilla osastoilla on käytävillä tupakointiasemat, jotka imevät savun pois. Esimerkiksi alle 25-vuotiaiden osastolla kymmenestä asukkaasta 7 polttaa, kertoo osastolla istuva 21-vuotias vanki. Häntä tupakoinnin loppuminen ei miellytä.

– Varmaan se tulee olemaan vaikeaa ainakin elinkautisvangeille, kun sekin viedään pois, 18-vuotiaana vankilaan joutunut mies kertoo.

Nuoret pidetään erillään muista vangeista. Miehen aika kuluu elokuvien parissa, muiden vankien kanssa jutellessa ja pingispöydän ääressä osaston käytävällä.

Tietokoneita tai kännyköitä ei saa olla. Yhteyttä voi pitää maksullisella yleisöpuhelimella, jolla saa soittaa päiväsaikaan. Playstation-pelikonsolin uusimmat mallit ovat kiellettyjä, sillä niissä on tekninen mahdollisuus käyttää nettiä.

Miehellä ei ole vielä valmiita suunnitelmia vapauden varalle, mutta hän aikoo käydä peruskoulun yhdeksännen luokan loppuun vankilassa.

Normaalilla osastolla on tarjolla huumeita

Vankilan yhteisöllisellä päihdekuntoutusosastolla Sörkka-yhteisössä oleva miesvanki kertoo saaneensa apua päihdeongelmaansa. Amfetamiinia käyttänyt vankilakierteessä oleva mies pääsi viimeksi vapauduttuaan töihin, mutta päihteet ja väkivalta toivat taas takaisin vankilaan. Nyt hän on viettänyt kiven sisässä noin seitsemän vuotta elämästään.

– Olin työviikon jälkeen mielestäni ansainnut nollaamisen, mies toteaa.

Kun mies siirrettiin Vantaalta Helsingin vankilaan, hän ei tiennyt tarkemmin mihin lähti, kun ilmoittautui päihdeohjelmaan. Sörkka-yhteisön vangit ovat nuorten tapaan erillään muista vangeista, ettei heille tule houkutusta hankkia päihteitä muilta. He eivät opiskele tai käy töissä vaan pyrkivät eroon päihteistä ohjatun toiminnan ja itsetutkiskelun avulla.

Miehen mukaan normaaliosastolla huumeita saa, vaikka vankila on päihteetön ja tavarat tutkitaan koirien kanssa. Vankilan apulaisjohtaja Tero Kurenmaa vahvistaa, että huumeita liikkuu vankilassa paljon.

Siinä se vaari taas seisoi.

Eteisessä takki päällä ja hattu päässä. Lähdössä jälleen muutaman sadan kilometrin päähän lapsuudenkotiinsa, jota ei ole enää olemassakaan. Ei ole ollut kymmeniin vuosiin.

Mutta viime syksystä lähtien vaari on siellä usein ollut. Ja liian usein hän on ollut sinne lähdössä.

88-vuotias maailman ihanin vaari alkoi muuttua viime syksynä sen jälkeen, kun hän oli kaatunut ja lyönyt päänsä. Siihen asti aina hyvin asiallinen ja viilipyttymäinen vaari alkoi yhtäkkiä itkeskellä ja kiistellä vaimonsa kanssa mitättömistäkin asioista.

Samoihin aikoihin vaarin suuntavaisto katosi. Hän on asunut noin 50 vuotta samassa talossa, mutta yhtäkkiä vaari ei enää tiennytkään, pitikö pihalta kääntyä vasemmalle vai oikealle, kun hän käveli ruokakauppaan.

Useita kuukausia sitten mummi ja lapset tajusivat sen, mitä vaari ei itse suostu ymmärtämään.

Vaari ei ole enää ajokunnossa.

Viimein mummilta loppuivat keinot, ja hän teki niin kuin lapset olivat etukäteen neuvoneet. Mummi uhkasi vaaria poliisilla.

Perhe mietti kuumeisesti ennen kesää, miten käy, kun on aika lähteä mökille, jossa vaari on viettänyt joka ikisen kesän viime 60 vuoden ajan. Miten vaari hyväksyisi sen, että tällä kertaa hän ei itse pääsisi ajamaan autollaan mökille.

No kiista ja mökötyshän siitä syntyivät, kun ensimmäinen mökkireissu oli edessä.

Tytär ilmoitti isälleen, että tämä ei istukaan ratin taakse, vaan viereiselle penkille. Samalla tyylillä on mökillä käyty joitakin kertoja tänä kesänä.

Mutta lapsuuskotiaan vaari ei ole unohtanut.

Ja siinä se vaari taas seisoi keskellä yötä ulko-oven edessä. Hätääntynyt mummi yritti suostutella vaaria jäämään kotiin, mutta vaaria mummin hössötys vain ärsytti.

Mummi kiristi ruuvia ja sanoi, että hän soittaa lapsille, jos vaari lähtee rattiin. Se ei vaaria hetkauttanut. Viimein mummilta loppuivat keinot, ja hän teki niin kuin lapset olivat etukäteen neuvoneet.

Mummi uhkasi vaaria poliisilla.

Sitä vaari säikähti. Surullisena ja kunnon kansalaisena hän laittoi takin naulaan ja palasi sänkyynsä.

Lääkäri sanoi mummille: Minä en kyllä itse uskaltaisi lähteä miehenne kyytiin!

Joitakin viikkoja sitten vaari kompastui maton reunaan ja joutui taas sairaalaan. Siellä vaaria tutkittiin.

Lääkäri ilmoitti mummille, että vaarilla on muistisairaus. Sukulaisten huoli kasvoi entisestään vaarin ajamisesta. Tytär soitti sairaalaan ja pyysi, voisiko lääkäri kirjoittaa ajokiellon. Vaari kun varmaan uskoisi lääkäriä samaan tapaan kuin poliisia.

Kun mummi meni hakemaan sairaalasta vaaria ja ajokieltoa, kukaan ei puhunut ajokiellosta halaistua sanaakaan. Eivät hoitajat eikä lääkäri. Mutta kyllä sitä vaarin ajamista oli mietitty. Samalla kun lääkäri antoi mummille neuvoja vaarin hoitamisesta, lääkäri otti puheeksi myös autolla ajamisen.

Lääkäri sanoi mummille: Minä en kyllä itse uskaltaisi lähteä miehenne kyytiin!

Mummi oli ihmeissään. Kaikkihan sen tiesivät, ettei vaarin kyytiin pidä lähteä. Mutta miksi lääkäri antaa vaarin ajella, jos hän ei itsekään uskaltaisi tämän kyytiin mennä.

Sitä pohtii nyt koko suku.

Samana päivänä, kun kuulin vaarin tarinan, ystäväni kertoi minulle järkyttävän asian. Hänen tyttärensä oli ollut kävelemässä suojatiellä, kun iäkäs mies oli ajanut tyttären päälle. Tytär loukkaantui hyvin vakavasti.

Hän oli kuullut kaasutuksen äänen juuri ennen kuin auto iskeytyi häneen. Tytär päätteli, että kuljettaja oli lisännyt vauhtia ennen suojatietä. Mies oli kertonut heti onnettomuuden jälkeen, ettei hän nähnyt suojatiellä kävelevää tyttöä. Myöhemmin poliisikuulustelussa mies muutti tarinaansa. Hän kertoi nähneensä tytön ja jarruttaneensa.

Tapaus etenee pian oikeuteen.

Toinen ystäväni kertoi vähän aikaa sitten iäkkäästä isästään, joka oli ajellut moottoritietä vastaantulevien kaistalla. Kolmas ystäväni kertoi viime viikolla 95-vuotiaasta yläkerran miehestä, joka meinasi ajaa ystäväni päälle heidän kerrostalonsa pihalla. Ystävä ennätti juuri ja juuri hypätä pois alta.

Kaikkia näitä iäkkäitä miehiä yhdistää se, että heillä on ajokortti.

Jos tilanne vaikuttaa epäselvältä, lääkäri voi hypätä potilaan kyytiin pienelle kiertoajelulle terveyskeskuksen tai lääkäriaseman ympäri.

Iäkkäiden kuljettajien määrä on lisääntynyt vime vuosina. Kymmenen vuotta sitten Suomen teillä ajeli lähes 50 000 kuskia, jotka olivat iältään 80-vuotiaita tai sitä vanhempia. Viime vuonna heitä oli jo yli 90 000.

Se on selvää, että korkea ikä ei ole sama asia kuin huono kuski. Mutta luonnonlaki on, että näkö ja kuulo heikkenevät sekä reaktioaika hidastuu, kun ihminen vanhenee.

Vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilasto kertoo, että yli 80-vuotiaiden aiheuttamien liikennevahinkojen määrä on kasvanut viime vuosina.

Lain mukaan lääkäri on se taho, joka arvioi potilaan ajokelpoisuuden.

Jos lääkäri katsoo, että potilaan niin sanotut ajoterveysvaatimukset eivät toteudu, lääkärin tulee määrätä tilapäinen tai pysyvä ajokielto. Silloin kun lääkärin eteen istahtaa vaikka pikkuvarvastaan valittava vaari tai mummi, lääkärin olisi aina uhrattava hetki myös potilaan ajokyvyn pohtimiseen.

Jos tilanne vaikuttaa epäselvältä, lääkäri voi hypätä vaikka potilaan kyytiin pienelle kiertoajelulle terveyskeskuksen tai lääkäriaseman ympäri. Jos pelkääjän penkillä alkaa pelottaa, lääkärin olisi tiedettävä, mitä tehdä. Jos epäilys ajokyvystä syntyy ilman kiertoajeluakin, lääkärin on syytä puuttua tilanteeseen.

Vaarin perhe pohtii edelleen, miksi lääkäri ei puuttunut vaarin ajamiseen. Vaimo ja lapset miettivät kauhulla, mitä voi tapahtua, jos vaari karkaa kotoa, nappaa auton autotallista ja päättää lähteä mökille tai lapsuudenkotiin.

Tämän estämiseksi 86-vuotias mummi köyttää usein yöllä narulla vaarin käden omaan käteensä.

Mikä viiraa lääkäriä, kun hän antaa antaa höperön vaarin ajella, vaikka itse ei uskaltaisi vaarin kyytiin lähteä?

Kuka on vastuussa, jos jotain ikävää tapahtuu?

Päivi Happonen

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja, joka kuulee usein kauhukertomuksia iäkkäistä kuljettajista. Hän tarkkailee myös 72-vuotiaan isänsä ajamista, mikä ainakin tähän mennessä on sujunut ihan hyvin. Jutun vaari ei ole kirjoittajan isä.

Lue myös:

Happonen: Kumpi tuomitaan, kun kauppias laittaa myymälävarkaan kuvan someen?

Happonen: Mihin tuoliin päätyy Turun puukottaja?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on puhunut neuvonantajilleen useaan otteeseen maansa vetämisestä pois Maailman kauppajärjestöstä WTO:sta, kertoo Axios-uutissivusto.

Axiosin mukaan hallintolähde, joka on keskustellut asiasta presidentin kanssa, on kuullut Trumpin sanovan monta kertaa näin:

– En tiedä, miksi olemme (WTO:ssa). Muu maailma on suunnitellut WTO:n huijaamaan Yhdysvaltoja.

Yhdysvaltain valtiovarainministeri Steve Mnuchin kiisti uutisen perjantaina iltapäivällä Suomen aikaa ja sanoi sitä valeuutiseksi.

– Se on liioittelua, Mnuchin sanoi.

Hän kuitenkin totesi, että presidentti Trump suhtautuu WTO:hon epäilevästi ja pitää osaa järjestön toiminnasta epäreiluna Yhdysvaltoja kohtaan.

"Pidämme häntä hulluna"

Axios kertoo, että neuvonantajat ovat yrittäneet perustella Trumpille Yhdysvaltain saavan asioita hyvin läpi WTO:ssa laajan lakimiesjoukon avulla. Presidentti ei kuitenkaan ole järkkynyt kannassaan.

Trump nosti vetäytymismahdollisuuden esille jo presidentinvaalikampanjansa aikana.

Yhdysvaltain vetäytyminen järjestöstä aiheuttaisi todennäköisesti vakavaa epätasapainoa maailmanmarkkinoille.

WTO:sta vetäytyminen vaatisi Axiosin mukaan kuitenkin lainsäädännöllisiä toimia kongressilta. Vetäytyminen tuskin toteutuu.

– Pidämme häntä hulluna, mutta emme niin hulluna, yksi korkean tason lakimies on sanonut sivustolle.

Korjaus klo 15.44: WTO on Maailman kauppajärjestö, ei Maailman talousjärjestö, kuten jutussa aiemmin väitettiin.

Muokkaus klo 16.30: Lisätty valtiovarainministeri Steve Mnuchinin kommentti.

Vantaan Länsimäessä kadonneen kuningasboa Ollin karkumatka päättyi onnellisesti, sillä käärme palautettiin omistajalleen torstaina illalla, kerrotaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Olli-boa ehti olla karkuteillä yli viikon.

Pelastuslaitoksen mukaan Olli löydettiin noin yhdeksän aikaan illalla. Käärmeen omistajan kanssa samassa rapussa asunut naapuri huomasi kuningasboan pilkottavan rappukäytävän kattorakenteista ja hälytti pelastuslaitoksen paikalle.

– Se oli rappukäytävän sisäverhoilulevyjen välissä. Pojat olivat ensin saaneet tiedon, että se on peräisin yhdestä asunnosta, mutta se olikin ollut väärä asunto, joten he olivat alkaneet purkaa kattoa, että ottavat käärmeen pois itse sieltä, kertoo paloesimies Tomi Laaksonen.

– Sitten sieltä jostain viereisestä asunnosta oli tullut ihminen kyselemään, että mitä he tekevät. Sitten oli ilmennyt, että se on hänen käärmeensä. Sitten pojat vain auttoivat verhoilulevyjä sen verran pois, että itse omistaja sai käärmeensä haettua pois.

Laaksonen ei ollut itse tehtävää suorittaneen yksikön mukana.

– Se ei ollut montaa metriä päässyt karkuun kodin ulkopuolelle. Mitään käsitystä ei ole siitä, miten se on sinne päässyt, Laaksonen kertoo.

Boan löytymisestä kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Lue lisää:

Kuningasboa karkasi Vantaalla – Asiantuntija: Pelokas käärme voi purra

Tuontimarjoja kotimaisena myyvät huijarit ovat yleinen riesa etenkin mansikkabisneksessä. Ilmiölle on nyt kuitenkin olemassa tehokas vastalääke.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Luonnonvarakeskus Luken koostaman tietokannan avulla pystytään lähes pomminvarmasti erottamaan kotimainen mansikka ulkomaisesta.

Tietokanta toimii työkaluna. Tänä kesänä sillä käräytetään väärennettyjen mansikoiden myyjiä keräämällä näytteitä toreilta ympäri Suomen.

Näytteiden ottamisesta vastaavat kuntien ja kaupunkien elintarviketarkastajat.

"Sen kuin vaihdoit laatikkoa ja se oli siinä"

Hankkeesta on ollut konkreettista hyötyä jo ennen kuin pistotarkastukset aloitettiin. Kun tekniikasta uutisoitiin viime kesänä Suomessa, huomattiin toreilla mielenkiintoinen ilmiö.

– Seuraavana päivänä myynnissä olikin huomattava osa espanjalaista ja ruotsalaista mansikkaa kotimaisen rinnalla, kertoo Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäki.

Saman ilmiön huomasi myös Eviran tutkimusyksikön johtaja Janne Nieminen.

– On tällä ollut vaikutusta. Väärentäjän riski on kasvanut. Aiemmin se oli helppoa, sen kuin vaihdoit laatikkoa ja se oli siinä. Voitotkin olivat kohtuullisen isoja.

Sekä kotimaiset viljelijät että myyjät ovat ottaneet hankkeen iloisina vastaan.

– Viljelijä on tietenkin kiinnostunut siitä, että hänen varmasti kotimainen mansikkansa kilpailee omassa sarjassaan. Ulkomaalainen mansikka saa olla vieressä, mutta rehdisti ulkomaalaisena, Miika Ilomäki sanoo.

Mansikanväärentäjät polkevat myös kuluttajan oikeuksia. Ilomäen mukaan kotimaiseksi väitetyissä ulkomaisissa marjoissa on vaarana, ettei ostaja tiedä, onko tuotteesta hänelle haittaa.

Ruotsissa tutkimuksia käytetty oikeudessa

Eviran ja Luken rakentaman tietokannan koostaminen alkoi viime kesänä jakamalla Manner-Suomi viiteenkymmeneen samankokoiseen ruutuun. Jokaisen ruudun sisältä haettiin näytteitä vähintään yhdeltä mansikkatilalta.

Tänä kesänä kantaa täydennetään, ja Ahvenanmaankin mansikasta on jo kerätty näytteitä.

– Tietokannan avulla näemme suomalaisen mansikan profiilin. Jos mansikka poikkeaa siitä, se ei ole kotimainen, Janne Nieminen Evirasta selittää.

Ruotsissa vastaavaa tekniikkaa hyödynnetään jo aktiivisesti, ja sitä on käytetty EU:n alueella oikeustapauksissa.

Mansikan kauppaketjut voivat olla pitkiä, ja ennen isotooppitekniikkaa marjojen alkuperästä oli vaikea saada luotettavaa tietoa. Menetelmää laajennetaan tulevaisuudessa muihinkin tuotteisiin, esimerkiksi lihaan.

Janne Niemisen mukaan mansikkatutkimus onkin vain osa isompaa kuvaa.

– Puhutaan ruokajärjestelmästä, johon kuuluu tuotteiden alkuperän tietäminen. Silloin järjestelmä pysyy eheänä. Jos tuote on jostain muualta kuin sanotaan, ei riskiarvio enää toimi yhtä hyvin.

Väärennettyjä mansikoita seulovassa hankkeessa ovat mukana Luken ja Eviran lisäksi Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto, Kehitysyhtiö Savogrow Oy:n Marjaosaamiskeskus ja Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistys.

Hankkeen rahoittajia ovat maa- ja metsätalousministeriö, Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiö sekä marjanviljelijäyhdistykset ja marjaelinkeinon edustajat.

Luontokuvaaja Hannu Siitonen joutuu pidättelemään kyyneleitään tuoreen avohakkuun reunalla Ruokolahden Petrankankaalla. Paikka on Siitoselle merkityksellinen. Ennen hakkuuta metsässä asui kuukkelipariskunta, jota Siitonen kävi vuosien aikana kuvaamassa ja seurailemassa lukemattomia tunteja.

Puoli vuotta hakkuun jälkeen valmistunut selvitys on metsäyhtiö UPM:n kannalta ikävää luettavaa. Selvityksessä yhtiön todetaan rikkoneen omia tavoitteitaan uhanalaisten lajien suojelussa.

Kymmenille tuhansille suomalaisille sama metsä on tullut tutuksi huiman suosion saavuttaneen Metsän tarina -elokuvan kuvauspaikkana. Hannu Siitonen on toinen elokuvan kuvaajista ja osan kuukkelikohtauksista hän kuvasi juuri niiltä sijoilta, josta nyt tähyilee hakkuuaukean yli.

Epäonnistunut suojeluyritys

Metsäyhtiö UPM päätyi pistämään alueen sileäksi viime syksynä. Yle uutisoi hakkuusta, kun se oli saatu päätökseen marraskuun lopulla. Kahdesta erillisestä metsäalueesta koostuva hakkuu on kooltaan runsaan kymmenen hehtaarin kokoinen. Niiden välissä näkyy pystyyn jätetty metsäkaistale.

Omituisinta Ruokolahden Petrankankaan aukkohakkuussa on se, että sekä kuukkelin vähentymisestä huolestuneet luontoaktiivit että metsäyhtiö UPM kertovat tekevänsä kaikkensa, ettei eteläisessä Suomessa uhanalaiseksi luokiteltu laji entisestään vähene.

Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan osasto on toistuvasti käynyt neuvotteluja alueella toimivien metsäyhtiöiden kanssa kuukkeleiden kotimetsien suojelemiseksi. Hannu Siitonen lähetti UPM:lle sähköpostilla tiedon, jossa kertoo kuukkelin ydinreviirin sijaitsevan Petrankankaan metsässä.

– On selvää, että UPM:llä oli tieto kuukkelihavainnoista Petrankankaalla ennen hakkuupäätöstä, Siitonen sanoo.

Lopputuloksena avohakkuu

Sama suojelumyönteinen ääni kuuluu myös UPM:n kommentissa. UPM:n ympäristöpäällikkö Inka Mustan mukaan kuukkeli on yhtiössä erityisen huomion kohteena.

– Kuukkeli lajina on meille tärkeä. Olemme luoneet erityisen ohjeistuksen kuukkelimetsien hoidolle ja olemme myös suojelleet kaikki meidän tiedossamme olevat kuukkelin ydinreviirit eli yli 200 hehtaaria, Inka Musta sanoo.

Etelä-Karjalan luonnonsuojeluyhdistyksen metsävastaava Anitta Miikkulainen harmittelee, että keskustelut suojeltavista alueista sujuvat toisten metsäyhtiöiden kanssa helpommin, toisten kanssa yhteisymmärrystä ei löydy.

– En nyt mainitse yhtiöitä nimiltä, mutta kyllä niiden välillä eroja on tässä kuukkelimetsien suojelussa, Miikkulainen sanoo.

Kuukkelit hävisivät

Hakkuun jälkeen Hannu Siitonen on käynyt Petrankankaalla muutaman kerran.

– Tämmöinen hakkuu, mikä tässä nyt on nähtävillä, on kuukkelille kuolinisku. Ovat hävinneet, Siitonen sanoo.

Siitonen arvelee, että menetettyään ruokakätkönsä avohakkuussa kuukkeli lähtee etsimään uutta metsää. Koko ikänsä samalla reviirillä viihtyvä kuukkeli ei yleensä tee pitkiä vaelluksia. Siitosen mukaan kuukkeli ei selviä ilman metsän suojaa vaan jää aukeita paikkoja ylittäessään petolintujen saaliiksi.

UPM on perustellut hakkuupäätöstä Ruokolahden Petrankankaalla eri tavoin. Heti hakkuun päättymisen jälkeen UPM sanoi Iltalehden haastattelussa, että Hannu Siitoselta ei ole tullut yhtiöön tietoa reviiristä.

– Toivomme, että tieto toimitetaan meille. Muuten me emme voi ottaa sitä huomioon. UPM on toiminut kohteella lainmukaisesti, sanoi UPM:n sidosryhmäjohtaja Sami Oksa Iltalehdelle marraskuussa 2017.

Nyt yhtiön ympäristöpäällikkö Inka Musta sanoo, että yhtiölle toimitettuja kuukkelihavaintoja ei saatu varmistettua.

– Olemme tosiaan saaneet tältä alueelta tietoa, että siellä esiintyy kuukkeleita, ja että on ydinreviiriin viittavia havaintoja. Saamamme tiedot kuukkelihavainnoista olivat epätarkkoja ja varmentamattomia. Siksi tulkitsimme, että olisimme FSC-kriteerien mukaisesti voineet toimia kohteella, ympäristöpäällikkö Inka Musta sanoo.

UPM:n perustelu ei kelvannut vastuullista metsänhoitoa edistävän FSC-sertifiointijärjestelmän valvojalle. Valvoja päätti tehdä Ruokolahden tapahtumien vuoksi ylimääräisen tarkastuskierroksen keväällä.

Tarkastuksen perusteella se antoi UPM:lle vakavan varoituksen. Varoituksen mukaan UPM:n olisi pitänyt uskoa paikallisten luontoaktiivien tietoja kuukkelin ydinreviiristä Petrankankaalla.

Valitukset otettiin tosissaan

FSC Suomen pääsihteeri Anniina Kostilainen arvioi, että vakava varoitus on metsäsertifikaattiin sitoutuneelle yhtiölle iso asia. Kaksi vakavaa varoitusta samantyyppisestä rikkeestä perättäisinä vuosina, johtaa FSC-sertifikaatin menettämiseen.

UPM on lupautunut noudattamaan FSC.n sääntöjä kaikessa tuotannossaan.

FSC Suomen pääsihteeri Anniina Kostilainen pitää hyvänä asiana sitä, että yksittäisten ihmisten tekemillä havainnoilla on vaikutusta vastuullisen metsänhoidon tavoitteiden onnistumisessa.

– Tässä tapauksessa UPM:n toiminnasta Petrankankaalla tehtyjä valituksia pidettiin niin vakavina, että asia haluttiin selvittää erillisessä tarkastuksessa. Normaalisti FSC-sertifikaattiin liittyvä tarkastus tehdään vasta loppuvuodesta, Kostilainen sanoo.

UPM:n ympäristöpäällikkö Inka Musta kertoo, että sertifikaatin ehtojenkin mukaan UPM:n on tehostettava toimiaan kuukkelin suojelussa.

– Kun saamme tiedon uhanalaisen lajin esiintymisestä, laitamme sen koordinaattipisteinä paikkatietojärjestelmäämme. Tietoa käytetään hyväksi metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Pidän eniten tummista naisista. Rinnat kuin postisäkit, nännit kuin sikarintumpit.

No ne muodot. Ei kai siitä voi olla eri mieltä. Onhan niillä isommat takamukset.

Höyrylaiva S/S Capellan uusi messipoika kuunteli ihmeissään kokeneiden merimiesten juttuja. Laiva oli matkalla Tanskaan ja 15-vuotias Risto Pöyhönen ensimmäistä kertaa ulkomaille.

Oli kevät 1965 ja Pöyhönen oli lentänyt pihalle koulusta. Niinpä nuori poika oli marssinut isänsä lupalappu kourassa myllyyn eli merityövälitykseen Kotkan keskustaan. Koulunkäynti ei ollut maistunut, tupakka kylläkin.

– Kärähdin tupakasta ja lintsauksesta pari kertaa. Olisivat antaneet lomaa koulusta, mutta sanoin ettei tarvitse. Olin miettinyt merille lähtöä jo pidempään, ja nyt oli sen aika.

Vajaa kuukausi myöhemmin nuorukainen kantoi laivassa miehille ruokaa pöytään, tiskasi ja siivosi. Kuunnellessaan miehistön juttuja hän tajusi, että häntäkin odottivat vapaus ja seikkailu – kokemukset, joita hän voisi muistella vanhana miehenä.

Hän oli vaalea ja hyvin kaunis. Minä olin ujo, punaposkinen poika. Risto Pöyhönen

Kööpenhamina ja Åborg olivat 1960-luvulla kuuluja merimiesravintoloistaan. Satamien liepeiltä löytyi katuja, joiden varrella oli paljon merimieskapakoita.

– Pääsin isojen poikien mukana maihin ja hulinoihin heti, kun saavuimme satamaan. Ikää ei kyselty.

Saadaan oluet, ja naiset tulevat viereen istumaan. Ensin jutellaan ja juodaan. Ja tietysti sovitaan hinnasta.

Yhdessä kapakassa Pöyhöstä lähestyi nuori tanskalaistyttö. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta tyttö puhui hyvää englantia. Pöyhönenkin osasi sitä muutaman sanan, ja elekieli auttoi. Kävi ilmi, että nuoret olivat samanikäisiä.

– Hän oli vaalea ja hyvin kaunis, ihan tavallinen tyttö. Tutustuimme baarissa ja lähdimme siitä jatkoille. Olin ujo, punaposkinen poika, vaikka seksikokemus ei ollutkaan ihan ensimmäinen.

Maksullinen vai ei?

Ovathan huorat aivan erilaisia Rotterdamissa kuin Thaimaassa, Intiassa tai Japanissa.

Tummaihoisilla naisilla oli upeat tukat. Aamulla he ottivat peruukit pois. Oli kuin olisi maannut veljensä kanssa. Se pudotti kyllä maan pinnalle.

Kesällä 2018 vähäpukeiset naiset keinahtelevat videolla Sex and the Sea -näyttelyssä merikeskus Vellamossa Kotkassa. He jäävät hiljaisiksi kuviksi, äänessä ovat merimiehet. Iäkkäät hollantilaismiehet puhuvat nuoruutensa seksiseikkailuista avoimesti ja suoraan. Risto Pöyhönen ei tunne heitä, mutta tietää, mistä he puhuvat.

– Se on ollut samanlaista meillä kaikilla. Pitkillä merimatkoilla syntynyt läheisyydenkaipuu piti ottaa takaisin pienessä hetkessä.

Kulttuureissa, joissa nainen on miehen palvelija, kaikki meni todella kauniisti. Risto Pöyhönen

Pöyhönen puhuu naisista ulkomaalaisia kollegoitaan kauniimmin. Mutta kyllä hänkin myöntää, että naisissa oli eroja.

– Maailmalla naiset olivat yleensä maksullisia, mutta esimerkiksi Suomessa näki paljon tavallisia nuoria naisia, jotka olivat tulleet hakemaan seikkailua. Ihan kuin mekin.

Ja löytyi tavallisia naisia kauempaakin.

– He olivat paljon mukavampia kuin rahan perässä juosseet naiset. Etenkin kulttuureissa, joissa nainen on miehen palvelija, kaikki meni todella kauniisti.

Sellaisia löytyi Pöyhösen mukaan etenkin Mosambikista ja Guatemalasta.

– Siellä oli parhaat naiset, koska he pitivät kaikella tapaa miestä hyvänä. He pyysivät luokseen kylään ja tarjosivat ruokaa. Siellä sai nauttia elämästä.

"Kirkkoja ja museoita"

Jos naisia tuli ja meni, samoin kävi myös laivoille ja työnantajille. Merimiehet seilasivat niin kauan kuin huvitti ja ottivat sen jälkeen lopputilin.

– Sen jälkeen tuhlattiin rahat. Ja kun oli tarpeeksi persaukinen, piti lähteä taas töihin.

Tanska vaihtui muutaman reissun jälkeen Välimeren satamiin. Reissut suuntautuivat aina vain kauemmas. Merimieskulttuuriin kuului, että suunnitelmia naisten varalle alettiin punoa pari päivää ennen saapumista maihin.

Panolle, ja… No, sitä oltiin nuoria, oli kaikenlaisia suunnitelmia. Mietittiin tyttöjä ja asentoja, ja kaikenlaista.

Monet miehistä saivat yksinäisillä merimatkoilla jonkinlaista seuraa pornolehdistä, mutta se oli laiha lohtu. Jutut naisista kiihtyivät sitä mukaa, mitä lähemmäs satamaa laiva ehti.

Joillakin kävi parempi viuhka kuin toisilla. Risto Pöyhönen

Pöyhönen sai kokeneemmilta merimiehiltä jo matkoilla vinkkejä siitä, olisiko seuraavassa satamassa hyviä naisia.

– Jos muilla oli sataman naisista hyviä kokemuksia, odotin satamaan pääsyä tietysti erityisen kovasti.

Kaava oli aina sama. Kun laiva saapui satamaan ja työt siellä oli tehty, miehet lähtivät joukolla katselemaan “kirkkoja ja museoita”.

– Niin oli tapana sanoa, vaikka ei olisi niissä käytykään. Kapakkaanhan sitä mentiin.

Naisseuraa ei tarvinnut etsiä. Pöyhösen mukaan etenkin suomalaiset merimiehet olivat kaikkialla hyvässä maineessa, ja heidät noteerattiin heti.

– Kaikki tiesivät, että me pidimme naisista hyvää huolta. Joillakin kävi parempi viuhka kuin toisilla.

Tyttö joka satamassa?

Minä rakastuin aina ensimmäiseen vastaantulevaan naiseen.

Eihän siinä rakkaudesta ollut kyse. Ei siinä niin syvälle menty.

Suuri osa merimiehistä oli poikamiehiä, koska seurustelu oli pitkien reissujen vuoksi hankalaa. Ei ollut kännyköitä eikä sosiaalista mediaa, joiden kautta pitää yhteyttä.

Se oli… no, seksiä. Mutta ei heille mitään kirjeitä tai sähkösanomia lähetelty.

Laivat kuitenkin kiersivät samoja satamia, ja aina välillä niissä odotti vanha tuttu.

Niin kävi toisinaan Pöyhösellekin.

– Naiset katsoivat laivalistoilta, mitä laivoja oli milloinkin tulossa. Kun sitten saavuimme satamaan, joku huusi, että sinulle on vieras. Se oli tietysti iloinen yllätys.

Englannissa ja Irlannissa Pöyhönen tapasi tyttöjä, joihin ihastui syvemmin. Välimatka oli kuitenkin liikaa.

– Olin heidän kanssaan kirjeenvaihdossa, joka oli aluksi aina hyvin aktiivista. Lopulta ne jutut aina haalenivat. Toivoin kyllä, että löytyisi se yksi oikea.

Löytyihän se – ja vieläpä ihan läheltä.

Merikapteeniksi

Oli yö, ja Risto Pöyhönen katseli laivan kannella tähtitaivasta. Perämies oli ehdottanut, että hän hakisi opiskelemaan merialaa. Elämää merillä oli takana nelisen vuotta.

– Koulu ei ollut koskaan kiinnostanut minua, mutta siinä tuli jokin ahaa-ilmiö. Soitin velipojalle ja pyysin häntä etsimään tarvittavat paperit.

Pöyhönen pääsi Kotkan merenkulkuoppilaitokseen opiskelemaan merikapteeniksi. Hän muutti opiskelun ajaksi maihin. Tyttöystävä löytyi kotikaupungista, ravintolan tanssilattialta.

Kun Pöyhönen lähti merikapteeniksi valmistuttuaan takaisin merille, satamien naiset eivät enää kiinnostaneetkaan.

– Olin rakastunut. Olin myös nähnyt ja kokenut jo tarpeeksi. En halunnut ottaa enää mitään riskiä esimerkiksi taudeista.

Sukupuolitauti ja penisilliini eivät sopineet yhteen viinan kanssa. Kun joku tilasi kokiksen, tiesimme, mistä kenkä puristi.

Risto Pöyhönen ei ymmärrä, miksi ihmiset paheksuivat merimiesten railakasta elämää. Hän itse kertoo nuoruuden kokemuksistaan avoimesti, jos joku kysyy.

– Minusta siinä ei ole mitään pahaa. Samanlaista se oli kaikissa ravintoloissa. En kadu mitään enkä vaihtaisi päivääkään.

Oli seksiä etsineissä merimiehissä toki niitäkin, jotka olivat naimisissa. Siihen elämään palattiin, kun laiva saapui kotisatamaan.

Menin koputtamaan joka ovelle. Miehet, nyt lähdetään! Kellot mukaan, vihkisormukset sormiin. Se, mitä oli Kolumbiassa, jää Kolumbiaan.

Risto Pöyhönen on ollut nyt vaimonsa kanssa yhdessä yli 40 vuotta. Liitosta on syntynyt kaksi poikaa, joilla on jo omat perheet. Nuoruusvuosista merillä on muistona enää haalistuneita valokuvia.

– Mahdollisilta lehtolapsilta ei ole tullut yhteydenottoja, hän naurahtaa.

Kaikki muuttui

Kun näkee auringon aivan horisontin yllä, sen fantastisen tyhjyyden keskellä… Muuta ei näy kuin aaltoja, ja niitä voi tuijottaa tuntikausia.

Mitä on horisontin takana? Mihin lopulta saavutaan? Millaisia ne maat todellisuudessa ovat?

68-vuotiaana Risto Pöyhönen asuu Kotkassa aivan kantasataman kupeessa. Joskus hän näkee ikkunasta, kuinka hinaajat lähtevät satamasta tai saapuvat sinne.

Vaikka työn äänet ovat hiljenneet aikoja sitten, Risto Pöyhönen voi yhä kuulla metelin. Tässä miehet maalasivat ja huolsivat koneita, tuolla he lastasivat sellupaaleja käsin. Joka puolella oli trukkeja, traktoreita ja junanvaunuja.

Merimiesromantiikka on kuollut. Risto Pöyhönen

Nyt nostureita on jäljellä enää kolme. Kaikki on muuttunut.

– Olen kuullut, että nykyään merimiesten aikataulut ovat tiukkoja. Laivat ovat satamassa vain hetken. Se on todella sääli, koska miehistöltä jää paljon näkemättä.

Työkin on paljon organisoidumpaa. Miehillä on työvuorot, eikä enää ei voi ottaa lopputiliä silloin kun huvittaa. Tai voi, mutta takaisin ei todennäköisesti ole tulemista.

– Se on nykyään ihan tavallista työtä. Ei ole aikaa tutustua eri kulttuureihin ja ihmisiin. Merimiesromantiikka on kuollut.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia merimiesten kertomuksista Sex and the Sea -näyttelyssä Kotkan merikeskus Vellamossa. Näyttelyn ovat tuottaneet taiteilija Saskia Boddeke ja elokuvaohjaaja Peter Greenaway.

Kesäkuun puolivälissä kaksi teinityttöä istui junassa Pasilasta Helsinkiin, kun vaunuun ryntäsi panikoiva nainen, joka etsi hätäjarrua.

Nainen oli ollut aikeissa jäädä junasta Pasilan asemalla, mutta oli palannut junaan hakemaan unohtunutta laukkuaan. Kun nainen oli vielä sisällä junassa, sen ovet sulkeutuivat ja juna jatkoi matkaansa. Laiturille jäivät naisen 2- ja 4-vuotiaat lapset.

Naisen pyynnöstä ja muiden matkustajien kehotuksesta tytöt päättivät vetää hätäjarrusta. Junan pysähdyttyä konduktööri ja kaksi vartijaa saapuivat vaunuun ja halusivat tietää, kuka veti jarrusta.

Tässä vaiheessa jarruttamista pyytänyt nainen poistui junasta etsimään lapsiaan eikä enää palannut.

Teinityttöjen äiti kertoo Yle Svenskalle, että vaunuun tuli lisää vartijoita, jotka alkoivat uhkailla tyttöjä kovilla sakoilla. Äidin mukaan vartijat saattoivat tytöt ulos junasta ja hetken kuluttua päästivät nämä lähtemään soitettuaan ensin esimiehelleen.

Tyttöjen äiti haluaa esiintyä jutussa nimettömänä, koska kertoo tilanteen olleen tyttärilleen rankka. Hän kertoo nuorten olleen peloissaan vartijoiden käytöksestä.

– Tytöt halusivat vain auttaa, ja vartijat käyttäytyivät kuin olisivat olleet poliisielokuvassa. He olivat kiinnostuneita vain siitä, kuka veti hätäjarrusta eikä siitä, mitä tapahtui, äiti sanoo.

Äidin mielestä tyttöjä kohdeltiin tilanteessa epäoikeudenmukaisesti. Lisäksi hän haluaisi VR:n tiedottavan nykyistä paremmin siitä, milloin matkustajat saavat käyttää hätäjarrua ja mitä muuta he voivat hätätilanteessa tehdä.

Vedä hätäjarrusta, jos henki tai terveys on vaarassa

VR:n viestintäpäällikkö Janna Viisterä kertoo, että vahingossa junaan jääminen ei periaatteessa riitä syyksi hätäjarrutukselle.

– Yleensä tällaisissa tapauksissa, kun aikuinen ihminen ei jostakin syystä ehdi poistua junasta ajoissa, hätäjarrua ei ole lupa käyttää. Mutta koska nyt oli kyse laiturille jääneistä pienistä lapsista, arvioimme tilanteen uudelleen, Viisterä sanoo.

Hätäjarru on tarkoitettu käytettäväksi tilanteissa, joissa ihmisen henki tai terveys on välittömässä vaarassa ja junan pysäyttäminen voi estää onnettomuuden. Esimerkiksi jos joku on putoamassa liikkuvasta junasta tai junassa syttyy tulipalo, matkustajilla on Viisterän mukaan lupa pysäyttää juna.

Sen sijaan sairastapauksissa hätäjarrua ei saa vetää, vaan matkustajien pitää soittaa hätäkeskukseen. Sieltä annetaan toimintaohjeet tilanteeseen. Viisterä kertoo, että laiturille jääneiden lasten tapauksessa matkustajien olisi pitänyt soittaa veturinkuljettajalle.

– Paikallisjunissa on aina puhelinnumero, jota matkustajat voivat käyttää saadakseen hätätilanteessa yhteyden veturinkuljettajaan. Kuljettaja on aina se henkilö, joka vastaa lähijunassa turvallisuudesta. Jos junassa on konduktöörejä, matkustajat voivat ottaa yhteyttä heihinkin, VR:n Viisterä kertoo.

Tyttöjen äiti kertoo, että pysäytetyn junan matkustajat olivat yrittäneet ennen jarrutusta soittaa kuljettajalle vaunussa olleella hätäpuhelimella, mutta puhelin ei ollut toiminut.

Viisterän mukaan junien hätäjarruja käytetään vain harvoin. Vain harvassa tapauksessa syynä on kiusanteko tai ilkivalta.

Lue myös:

Tonårsflickor drog i nödbromsen för att hjälpa panikslagen mamma - hotades med böter av fem väktare

Erityisesti Länsi- ja Pohjois-Euroopassa kärsitään tällä hetkellä jopa vuosikymmenten pahimmasta hiilidioksidipulasta. Nesteytettyä hiilidioksidia käytetään erityisesti virvoitusjuomien hiilihapotukseen ja veden puhdistamiseen. Kaasuna sitä käytetään esimerkiksi eläinten tainnutukseen ennen teurastusta.

Norjan yleisradioyhtiö NRK uutisoi keskiviikkona, että jotkut panimot ovat pysäyttäneet tuotannon osittain. Norjan panimoliiton puheenjohtaja kertoo NRK:lle, että jos panimot eivät saa hiilidioksiditoimituksia viikonloppuun mennessä, esimerkiksi olut uhkaa loppua. Tämä näkyy kauppojen hyllyillä ja ravintoloissa viikon tai kahden sisään.

Myös Coca-Cola ja Heineken ovat väliaikaisesti pysäyttäneet osan tuotannostaan Isossa-Britanniassa hiilidioksidipulan takia, kertoo BBC. CNN uutisoi, että suuri brittitukkukauppa Booker on alkanut säännöstelemään ravintoloiden ja kauppojen saamaa olutmäärää. Jokainen saa vain kymmenen laatikollista eli 300 tölkkiä per päivä per olutmerkki.

Pula vaikuttaa erityisesti Englantiin ja Skotlantiin, mutta myös Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan. Skotlannissa yksi maan isoimmista sikateurastamoista on joutunut keskeyttämään teurastukset. Elintarviketeollisuus on myös joutunut rajoittamaan tuotantoaan, koska hiilidioksidia tarvitaan pakasteruuan jäädyttämiseen ja valmisruokien säilömiseen.

Norjassa tilanne on vaikuttanut myös Oslon kaupungin vesilaitokseen. Torstaina kello 12 alkaen kaupungissa on täyskielto kastella puutarhoja ja ruohikkoja. Kaupungin pitäisi saada torstaina hiilidioksiditoimitus, jonka turvin veden puhtaus on varmistettu heinäkuun puoliväliin asti. Oslossa vallitseva lämmin sää on kuitenkin saanut ihmiset käyttämään runsaasti vettä puutarhoihin, minkä takia hiilidioksidi uhkaa loppua jo aiemmin.

Suomessa selvitään juuri ja juuri

Suomessa voidaan vielä toistaiseksi huokaista helpotuksesta. Pula vaikuttaa myös kotimaahan, mutta toistaiseksi kaikki toimitukset on pystytty hoitamaan asiakkaille, kertoo kaasuyritys Woikosken toimitusjohtaja Clas Palmberg.

– Suomessa varmaan selvitään juuri ja juuri. Olemme joutuneet auttamaan kilpailijoita toimituksissa sekä toimittamaan panimoille esimerkiksi Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan, mutta huolehdimme ensin omista asiakkaistamme, Palmberg toteaa.

Hiilidioksidipula on sinällään jokavuotinen ongelma, mutta tänä vuonna se on iskenyt tavallista pahemmin. Palmberg kertoo olleensa yhteydessä eurooppalaisiin kaasuyrityksiin, jotka kuvailivat tilannetta vuosikymmenten pahimmaksi hiilidioksidikriisiksi.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) käyttää myös hiilidioksidia vedenpuhdistukseen. Toimialajohtaja Tommi Fred kertoo, että toistaiseksi pula ei ole vaikuttanut mihinkään, koska HSY käyttää suomalaisia toimittajia. Vedentuotannon hiilidioksidin tarve pyrittäisiin turvaamaan, jos Suomessa tulisi vastaavaa ongelmaa.

Fred vakuuttaa, ettei hiilidioksidin puuttumisella olisi myöskään terveydellisiä vaikutuksia, vaan se vaikuttaisi lähinnä laatuun ja olisi huonompi putkistoille.

Norjassa sen sijaan ongelma on ollut isompi, sillä Oslossa liian pitkälle menevä hiilidioksidipula johtaisi siihen, että vettä pitäisi keittää.

Panimoyhtiö Sinebrychoffin viestintäjohtaja Marja-Liisa Weckström vakuuttaa myös, etteivät ainakaan yhtiön tuotteet lopu kauppojen hyllyiltä. Sinebrychoff hyödyntää Karhu-olutta, jonka käymistankeissa syntyvää hiilidioksidia otetaan talteen ja hyödynnetään muihin virvoitusjuomiin. Loput hiilidioksidista tulee Kilpilahdelta, jossa ongelmaa ei ole ollut.

MM-kisojen aiheuttama kulutuspiikki vauhdittaa pulaa

Hiilidioksidia otetaan talteen ammoniakin valmistuksessa ja eräissä kemiallisissa prosesseissa, joten hiilidioksidi on yhtiöille vain sivubisnes. Lisäksi hiilidioksidi on halpaa, mutta sen kuljettaminen on kallista, mikä ei houkuttele tehtaita. Hiilidioksidi ei kestä pitkiä kuljetusmatkoja, joten sitä on pakko tuoda suhteellisen läheltä. Myös ammoniakin tuottaminen on käynyt kannattamattomaksi Länsi-Euroopassa, joten ammoniakkia tuodaan muualta ja tehtaita pysäytetään.

Ammoniakki on yksi lannoitteiden pääraaka-aineista. Sitä valmistetaan talvikuukausina, joten koneet ovat kesäisin vuosihuollossa. Lisäksi tänä kesänä on ollut tavallista enemmän konerikkoja tehtailla. Hiilidioksidin sesonkia on kuitenkin pitkälti juomateollisuuden takia kesä. Toukokuun lämmin sää ja jalkapallon MM-kisat ovat vauhdittaneet virvoitusjuomien ja oluen myyntiä. Kaikki nämä syyt ovat johtaneet vallitsevaan pulaan.

Nestemäinen helium on toinen kaasu, josta suuri pula tällä hetkellä. Sitä käytetään muun muassa magneettikuvauslaitteissa. Myös heliumissa syyt ovat samansuuntaiset, sillä sitä tuotetaan maakaasun sivutuotteena.

Kaikkien pankkien verkkopankkitunnuksilla ei ehkä voi tunnistautua julkishallinnon sähköisiin palveluihin enää ensi vuoden alusta, tiedottaa Väestörekisterikeskus.

Julkisen hallinnon palveluita ovat muun muassa Kelan ja Verohallinnon sähköiset palvelut.

Väestörekisterikeskuksen mukaan kilpailutuksessa vain Osuuspankki ja Nordea tekivät sellaiset tarjoukset, jotka on taloudellisesti mahdollista hyväksyä. Muiden pankkien kustannustaso oli valtiolle liian korkea.

Väestörekisterikeskus kertoo aloittavansa pankkien kanssa jatkoneuvottelut. Jos sopimukseen ei päästä, on mahdollista, että kaikkien pankkien pankkitunnuksilla ei voi tunnistautua julkisen hallinnon palveluihin enää ensi vuoden alusta lähtien.

Väestörekisterikeskuksen kehitysyksikön johtaja Joonas Kankaanrinne suhtautuu neuvotteluihin luottavaisin mielin.

– En usko, että pankit haluaisivat, että heidän omat asiakkaansa jäisivät pankin tunnisteilla julkishallinnon asiointipalveluiden ulkopuolelle, Kankaanrinne sanoo.

Kaikkien pankkien tunnukset toimivat tämän vuoden loppuun saakka, sillä vanhat sopimukset ovat siihen asti vielä voimassa.

Väestörekisterikeskus lupaa tiedottaa neuvotteluiden etenemisestä viimeistään lokakuussa.

Teleoperaattoreilta saatavat mobiilivarmenteet ja poliisin myöntämä sähköinen henkilökortti toimivat tunnistautumiseen myös vuodenvaihteen jälkeen.

Taksikyydin hintahaitari levenee heinäkuun alussa, kun uusi liikennepalvelulaki tulee voimaan. Taksiala siirtyy rajoitetusta järjestelmästä vapaaseen markkinajärjestelmään, jossa autojen ja kuljettajien määrä ei ole enää rajoitettu.

Kyytiä kaipaavalle onkin pian entistä enemmän vaihtoehtoja ainakin suurissa kaupungeissa, eikä enimmäishintoja takseilla enää ole.

Yle tutustui yhdeksään erilaiseen älypuhelinsovellukseen, joilla voit tilata taksin. Niistä enemmistö antaa sitovan tai suuntaa-antavan hintatiedon ennen matkaa.

Kattavin sovellusvalikoima on pääkaupunkiseudulla, jossa taksin voi hankkia ainakin kahdeksalla sovelluksella. Muualla maassa valikoima on huomattavasti pienempi.

Taksiliiton kehittämä Valopilkku on laajimmin koko maan kattava. Taksi Menoksi ja Kyyti aikovat kasvaa valtakunnallisiksi, ja Menevä laajentua tänä vuonna viiteentoista kaupunkiin. Myös Lähitaksi aikoo laajeta Uudeltamaalta muualle Suomeen, muun muassa Etelä-Pohjanmaalle ja Rovaniemelle.

Pääkaupunkiseudulle tai Uudellemaalle keskittyvät sovelluksista Whim, Taksi Helsinki, FixuTaxi, ja paluun Suomeen tekevä Uber.

Yle pyysi yhdeksältä taksialan toimijalta tietoja tietoa näiden ylläpitämästä taksisovelluksesta ja testasi niiden ominaisuuksia.

FixuTaxi tarjoaa kympin kyytejä

Kovasen rinnalle lanseerattu FixuTaxi haastaa hintakisalla muita toimijoita. Yrityksen taustalla on Pohjoismaiden johtavaksi kuljetuspalveluiden tarjoajaksi itseään tituleeraava Cabonline, joka tuli Suomeen viime kesänä Kovasen ostamalla.

FixuTaxin sovelluksessa on helppo käyttöliittymä ensimmäiselläkin kerralla. Sovellus löysi nopeasti lähtöpaikan ja näytti heti, mitä kyyti tulisi maksamaan. Sovelluksesta voi tilata maksimissaan kahdeksan hengen auton.

FixuTaxi kertoo tarjoavansa kymmenellä eurolla kyydit Helsingin keskustassa kahden kilometrin säteellä Senaatintorista. Tarjoushinta on tarjolla kaikkina päivinä ruuhka-aikojen ulkopuolella eli kello 10–14 ja 19–23. Matka maksaa saman verran, vaikka kyydissä olisi maksimissaan kuusi matkustajaa.

Cabonline Finlandin toimitusjohtaja Topi Simola kertoi alkukesällä Talouselämälle, että yritys pyrkii lisäämään arkipäiväistä taksinkäyttöä. Tavoitteena on, että liikenteeseen tulee noin 200 Fixutaxia.

Kyyti toimii jo Oulussa, Turussa ja Tampereella

Onnibusista tunnetun Pekka Mötön luotsaama Kyyti aikoo laajentua toimimaan koko maassa. Kyyti on tullut tutuksi varsinkin halpataksipalvelullaan, joka toimii Oulussa, Turussa ja Tampereella.

Kyyti aikoo laajentaa sovellustaan toimimaan asteittain koko Suomessa.

Kyydin palvelulla on eri hintatasoja sen mukaan, haluaako perinteisen taksin tapaan suorinta reittiä paikasta toiseen, vai voiko matkalle yhdistellä muitakin matkustajia.

Sovelluksen käytön aloittaminen on helppoa, sähköpostiosoitteeseen tulee varmistusviesti. Taksivaihtoehtojen ohella Kyyti näyttää myös julkisen liikenteen yhteydet ja arvion kävelyajasta.

Sovelluksessa aukeaa automaattisesti keskusteluikkuna, jossa voi antaa palautetta. Ikkuna tosin ajoittain häiritsee osoitteiden syöttämistä. Testaushetkellä sovellus ei tarjonnut juurikaan taksivaihtoehtoja, kun haki yhteyksiä Turusta tai Oulusta.

Lähitaksi aikoo kasvaa Uudeltamaalta

Lähitaksi on perinteisesti ollut suuri taksitoimija Uudellamaalla noin 1 300 autollaan. Kilpailun alkaessa yritys hakee laajenemista yhteistyökumppaneiden avulla muun muassa Etelä-Pohjanmaalle ja Rovaniemelle.

Lähitaksi on jo päätynyt sovelluskisan ytimeen. Kun Taksi Helsinki vetäytyi koko maan kattavasta Valopilkku-sovelluksesta ja ohjasi kyydit omaan applikaatioonsa, Lähitaksi tuli paikkaamaan Valopilkkuun jäänyttä aukkoa autoillaan.

Kun taas Valopilkku keväällä päätyi kaupan jälkeen Taksi Helsingille, vetäytyy Lähitaksi kilpailijansa ostamasta palvelusta kuun vaihteessa.

Lähitaksilla on omien sanojensa mukaan ainoana käytössä maksutapoina myös AliPay ja Nordean Siirto. Yhtiön mukaan he tuovat pian heinäkuun alun jälkeen käyttöön uuden, entistä edistyneemmän sovelluksen.

Lähitaksin nykysovellus vaikuttaakin yhdeksästä testatusta kehnoiten toimivimmalta: haku ei ainakaan testikerralla osannut paikantaa lähtöpaikkaa ollenkaan ja osoitteiden syöttö oli valikoiden takana.

Sovelluksesta voi valita maksimissaan kahdeksan hengen auton. Sovelluksessa on näkyvästi esillä mahdollisuus tilata auto soittamalla, jos applikaatio tuntuu hankalalta.

Aina sovellusten käyttö ei välttämättä takaa edullisinta matkaa. Lähitaksin toimitusjohtaja Juha Pentikäinen muistuttaa, että joidenkin sovellusten kiinteä hinta voi olla mittarihintaa kalliimpi, jos kiinteä hinta on hinnoiteltu varmuuden vuoksi korkeammalle kuin mittaritaksa.

Pentikäinen muistuttaa soittamalla tehtyjen tilausten olevan ylivoimaisesti käytetyin tilaustapa.

Menevä aikoo laajentua useisiin kaupunkeihin

Menevän taustalla on perheyritys Helsingin Taksipalvelu. Yle kertoi talvella, että Menevä aikoo haastaa kilpailijoita muun muassa sovelluksella ja erottautumisella muista.

– Laajennamme palvelumme 15 kaupunkiin Suomessa tämän vuoden aikana. Menevän uusi sovellus on käytössä jo noin 75 000 taksilla ympäri maailmaa ja palvelu laajenee jatkuvasti. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa sama sovellus palvelee asiakkaita entistä laajemmin ja sitä voi käyttää maasta riippumatta, toimitusjohtaja Tuomo Halminen kertoo.

Menevän mukaan uusi, nykyistä sovellusta kehittyneempi ja parempi versio julkaistaan heinäkuun alussa. Nykyinenkin sovellus tuntuu helppokäyttöiseltä. Taustalla on sama sovelluspohja kuin FixuTaxilla. Sijainti löytyy nopeasti ja kyydin tilaaminen on helppoa. Kyytiin tulijoiden määrää sovellus ei kysy.

Menevä tarjoaa mahdollisuutta maksuttomaan puhelintilaukseen, kun useimmilla muilla toimijoilla puhelut ovat palvelumaksullisia.

Kasvua hakeva Kajon haastaa Menoksi -sovelluksella

Taksi Menoksi -sovelluksella espoolainen taksiyritys Kajon hakee lisää jalansijaa markkinoilta. Kajon on kertonut Talouselämälle keväällä haluavansa kasvaa suurimpien toimijoiden Taksi Helsingin ja Lähitaksin kokoluokkaan, eli yli 1 500 autoon. Kajon aikoo lisäksi laajentaa taksikeskustoimintaansa valtakunnalliseksi.

Sovelluksessa on aluksi täytettävä nimitiedot, puhelinnumero, sähköpostiosoite. Sen jälkeen tilauksen tekeminen on melko helppoa, mutta sovellus ei antanut testihetkellä hintatietoa osoitteiden välille ennen tilausta.

Sovelluksessa on monia muita toimintoja, kuten koulukyytien hallinnointia. Kyydin voi tilata jopa 16 hengelle kerralla.

Taksi Helsinki: Äänellinen video yllättää

Taksi Helsinki on Suomen suurin taksien tilausvälitysyhtiö, ja sen kautta on tehty vuodessa yli 7 miljoonaa taksimatkaa. Omistajina on yli 1200 helsinkiläistä taksiautoilijaa.

Omistustilanne on muuttumassa. Taksi Helsingin yhtiökokous valtuutti keskiviikkona yhtiön hallituksen etsimään ostajaa liiketoiminnalle.

Taksi Helsingin sovellus voi yllättää ensi kerralla ikävästi: käyntiin lähtee automaattisesti video, jossa on myös äänet päällä. Tämän jälkeen vaaditaan joko rekisteröitymään tai kirjautumaan. Rekisteröitymisen voi silti ohittaa, riittää kun varmentaa puhelinnumeron.

Alkuvaikeuksien jälkeen sovellus on hyvin toimiva, se paikantaa kyytiä kaipaavan nopeasti ja antaa arvion lähistöllä olevien vapaiden taksien määrästä, mikä on hyödyllinen tieto.

Sovelluksessa voi itse valita, haluaako maksaa matkan autossa vai pyytää matkalle kiinteän hinnan. Kiinteä hinta osuu usein hinta-arvioiden yläpäähän, eli matka mittarin mukaan voi tulla edullisemmaksi ainakin jos liikenne on sujuvaa.

Sovelluksella on mahdollista tilata tietty autotyyppi eli henkilöauto, farmariauto tai tilataksi. Lisäpalveluna voi valita muun muassa senioripalvelun, englantia osaavan kuljettajan, lemmikkiystävällisen taksin sekä pakettikuljetuksen.

Uber palaa vuoden tauon jälkeen

Uber on Suomesta viime vuoden heinäkuussa vetäytynyt ja kansainvälisesti paljon huomiota saanut taksisovellus. Sitä voi pitää alan perinteisten toimijoiden haastajana, joka saattaa monille olla tuttu ulkomailta, sillä Uber toimii kansainvälisesti 65 eri maassa ja yli 600 kaupungissa.

Uberin käyttöönotto on sovellusten vaivalloisimmasta päästä. Sovellus kysyy nimeä, puhelinnumeroa, sähköpostiosoitetta ja myös salasana pitää keksiä. Sovellus vaatii myös pankki- tai luottokorttitiedot, sillä maksu tapahtuu vain sovelluksen kautta.

Uberista kuvaillaan sovelluksen laadun pysyvän korkeana, koska jokaisen matkan jälkeen matkustaja saa antaa kuljettajalle palautetta sekä numeerisesti että verbaalisesti.

– Uber on matkustaessa erittäin turvallinen vaihtoehto, sillä kyydin hinnan ja kuljettajan tiedot saa tietoonsa etukäteen, kyytiä voi odottaa sisätiloissa, ja kaikista otetuista matkoista jää elektroninen jälki, Uberin viestinnästä kerrotaan.

Valopilkku: Kattava, mutta ei sano hintaa

Taksiliiton Yrityspalvelun vielä hetken aikaa hallinnoima Valopilkku toimii kattavimmin Suomessa. Yrityspalvelun mukaan sovellus palvelee yli 200 paikkakunnalla ja sen kautta tavoittaa jopa 7 500 taksia. Palvelu toimii lisäksi Virossa Tallinnassa sekä Ruotsissa Haaparannassa.

Ensimmäisellä käyttökerralla sovellukseen on tunnistauduttava tekstiviestillä, mikä on vaivatonta. Paikannus toimii nopeasti. Palvelussa voi valita tilataksin.

Maksaminen tapahtuu taksissa, eikä sovellus anna hinta-arviota. Valopilkun ostanut Taksi Helsinki on kertonut, että sovellusta aiotaan kehittää ja tuoda siihen esimerkiksi sovelluksella maksaminen ja sähköinen kuitti.

Valopilkun ohelle muutamiin maakuntiin on tullut paikallisia taksintilaussovelluksia. Jyväskylässä Jytaksi on tuonut oman Jytaksiapp-sovelluksensa. Mikkelissä, Lahdessa ja Turussa taas käytössä on Book a taxi -niminen sovellus.

Whim, taksihintakisan edelläkävijä

Runsaasta mediahuomiosta nauttineen liikkumispalvelusovellus Whimin kautta voi taksimatkan ohella ostaa HSL-alueen matkalippuja, vuokrata auton ja käyttää kaupunkipyöriä.

Sovellus vaatii tekstiviestitunnistuksen. Ennen kuin taksin saa tilattua sovellukseen on syötettävä pankki- tai luottokorttitiedot, sillä matka maksetaan sovelluksella.

Whimin mukaan palvelussa on Lähitaksin ja Taksi Helsingin autoja, ja tavoitteena on lisätä taksiyritysten määrää, jolloin asiakkaan kyydillä olisi entistä enemmän ajajia.

Whim-sovelluksella voi tilata myös tilataksin. Whim on ollut taksimatkojen hintakisassa edelläkävijä, sillä se on tarjonnut kymmenen euron matkoja pääkaupunkiseudulla jo hyvän aikaa. Kympin matkan pituus saa olla linnuntietä maksimissaan viisi kilometriä.

Kymmenen euron matkan ehtona kuitenkin on, että käyttäjä tilaa sovelluksen kautta vähintään 49 euroa kuussa maksavaa palvelua, johon kuuluvat samalla rajattomat kertaliput Helsingin, Espoon tai Vantaan joukkoliikenteeseen. Palvelun tilaaja voi ottaa kympin taksimatkalle muitakin kyytiläisiä.

Entä jos tuntee maksaneensa ylihintaa?

Kuluttaja-asiamies Antti Neimala Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kertoo, että virasto seuraa tapahtumia taksimarkkinoilla kuun vaihteessa. Ylilyönteihin aiotaan tarvittaessa reagoida.

Kuinka hintoja kannattaa vertailla, jos sovelluksia ei ole käytettävissä?

– Nettiä voi käyttää. Uskoisin myös, että yritykset aktiivisesti kertovat omista hinnoistaan. Hintailmoittelua voi tarkkailla, ja sikäli kun autoihin tulee teippejä, joissa hintatietoja on, voi niiden avulla hintavertailua tehdä, Neimala sanoo.

Laki määrää kertomaan hinnan tai hinnan muodostumisperusteen ennen matkaa. Mutta entä jos taksi tuntuu ajavan tarpeettoman pitkää reittiä tai hinta onkin isompi kuin sovittiin?

– Ensimmäinen toimenpide on reklamointi kuljettajalle ja sen jälkeen reklamointi yhtiölle, joka on ollut kuljetuksesta vastuussa, Neimala ohjeistaa.

Jos yhteisymmärrys oikeasta hinnasta saadaan, asian käsittely päättyy. Jos sopua ei löydy, kuluttaja voi kääntyä kuluttajaneuvonnan puoleen. Kuljettajalta kannattaa ottaa aina kuitti, jotta tämän voi tarvittaessa tunnistaa myöhemmin.

Jos selvä virhe on tapahtunut, kuluttaja voi viedä asiaa eteenpäin kuluttajaneuvonnan kautta. Viime kädessä asia päätyy kuluttajariitalautakuntaan, joka voi antaa suositusratkaisun oikeasta hinnasta. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on myös reklamaatioapuri, jota voi käyttää.

Lue tarkemmin taksilain muuttumisen vaikutuksista tästä Ylen uutisesta: Uusi taksilaki mullistaa pian kaiken, mutta miten? Kokosimme asiakkaalle 10 keskeisintä kysymystä ja vastaukset niihin

Aiempia uutisia aiheesta:

Taksamittaripykäliä viilataan pikavauhtia väljempään muotoon eduskunnassa – uusi ehdotus saa moitteet lakitekstin asiantuntijalta

Uber-Timo saa taas ajaa autoaan laillisesti – Edes 23 000 euron sakkotuomio ei ole estänyt Timoa kuljettamasta asiakkaitaan

Taksimarkkinat mullistuvat heinäkuussa yhdessä yössä – lue tästä, mitä se tarkoittaa asiakkaan, autojen ja kuskien kannalta

Muokattu kello 16.14: Whim-sovelluksella voi tilata myös tilataksin, toisin kuin aiemmin kerrottiin.

Kesäkuun puolivälissä kaksi teinityttöä veti hätäjarrua junassa matkalla Pasilasta Helsinkiin, koska yhden matkustajan 2- ja 4-vuotiaat lapset olivat jääneet yksin Pasilan asemalle.

Teinityttöjen junavaunuun oli rynnännyt panikoiva nainen, joka etsi hätäjarrua. Teinitytöt istuivat lähellä jarrua, ja vetivät sitä naisen ja muiden matkustajien kehotuksesta. Junan pysähdyttyä, konduktööri ja kaksi vartijaa saapuivat paikalle ja tytöt poistettiin junasta sakkouhan siivittäminä.

VR:ltä todettiin aiemmin, ettei kyseisessä tapauksessa olisi saanut käyttää hätäjarrua, sillä jarru on tarkoitettu käytettäväksi vain jos ihmisen henki tai terveys on välittömässä vaarassa.

VR:n viestintäjohtaja Tatu Tuominen kommentoi kuitenkin tänä aamuna Ylelle, että hätäjarrun käyttäminen olikin tässä tapauksessa oikea ratkaisu.

– Kyllä tässä nimenomaisessa tapauksessa meidän tulkintamme mukaan kyseessä oli selkeä vaaratilanne, jossa hätäjarrun käyttö oli perusteltua. Tytöt toimivat ihan oikein, sanoo Tuominen.

Vaaratilanteissa hätäjarrua saa käyttää

Tuomisen mukaan hätäjarrua voi käyttää, jos on hätä tai vaara uhkaa.

– Jos on esimerkiksi sairauskohtaus , niin silloin kannattaa ensimmäiseksi soittaa hätänumeroon ja saada sieltä ohjeet.

Junissa on myös hätäpuhelin, jolla voi saada yhteyden veturinkuljettajaan.

– Hätäpuhelimia on vähän erilaisia ja ne ovat vähän eri paikoissa, riippuen junatyypistä, mutta yleensä ne ovat kyllä hyvin näkyvillä. Hätäpuhelin on käytännössä sellainen nappi, jossa lukee SOS. Sitä painamalla saa suoran yhteyden kuljettajaan, sanoo Tuominen.

Tyttöjen äidin mukaan pysäytetyn junan matkustajat olivat yrittäneet ennen hätäjarrutusta soittaa kuljettajalle vaunussa olleella hätäpuhelimella, mutta puhelin ei ollut toiminut.

Äidin mukaan vartijat uhkailivat tyttöjä kovilla sakoilla ja saattoivat heidät ulos junasta sen jälkeen kun tytöt olivat vetäneet hätäjarrua.

VR:n viestintäjohtaja Tatu Tuominen, miten mielestäsi konduktööri ja vartijat tässä tilanteessa toimivat?

– Yksittäistapaukseen en halua ottaa kantaa, mutta hätäjarrun käyttö junassa tutkitaan aina erikseen. Todettiin, että mitään vahingonkorvausvelvollisuutta tässä ei ollut, koska kyseessä oli selkeä vaaratilanne. Konduktööri, vartijat ja junan henkilökunta selvittivät tämän tilanteen siinä paikan päällä erikseen meidän operaatiokeskuksessa ja siihen kului jonkin verran aikaa, sanoo Tuominen.

Lue myös:

Tytöt vetivät junan hätäjarrua auttaakseen naista Helsingissä, saivat palkkioksi sakoilla uhkailua – Milloin hätäjarrua saa käyttää ja milloin ei?

Tonårsflickor drog i nödbromsen för att hjälpa panikslagen mamma - hotades med böter av fem väktare

Thaimaan laivaston erikoissukeltajat etsivät Tham Luangin luolastossa teini-ikäisten poikien jalkapallojoukkuetta ja heidän valmentajaansa. He ovat olleet jo viikon kadoksissa.

Pelastustoimet ovat jatkuneet Thaimaassa ja erikoiskoulutetut sukeltajat ovat etsineet ryhmää hankalakulkuisessa maanalaisessa luolastossa. Viranomaiset toivovat, että ryhmä on löytänyt kuivan paikan luolastosta, jossa he voivat odottaa pelastajia.

Viranomaiset ovat kertoneet, että tulvavesi saattaa aiheuttaa ongelmia sähkön toimittamisessa luola-alueelle. Tulvavesi lisää alueella pelastushenkilökunnan onnettomuusvaaraa. Tulvavedet pääsivät perjantaina lähelle onnettomuuspaikkaa ja sen vuoksi pelastustoimet vaikeutuivat. Pelastajat jatkoivat siitä huolimatta etsintöjä alueella.

Thaimaan pääministeri Prayuth Chan-ocha vieraili luola-alueella perjantaina. Hän toivoi pelastajien onnistuvan etsinnöissä.

Lue myös:

Thaimaassa nuorten jalkapallojoukkue jäi loukkuun luolaan – tämä katoamisesta tiedetään nyt

Muistatko vielä Chilessä 69 päivää loukussa olleet kaivosmiehet? – Thaimaan junnujoukkueelle toivotaan vastaavaa ihmepelastusta

61-vuotias pirkanmaalainen mies menehtyi viime yönä Lempäälän rautatieasemalla jäätyään tavarajunan alle, tiedottaa poliisi.

Onnettomuus tapahtui puoli yhden maissa.

Poliisin mukaan kaksi miestä ja nainen olivat päättäneet ylittää junanradan rautatieaseman kohdalla, radan reunassa olevasta verkkoaidasta huolimatta.

Toinen mies ja nainen ylittivät radan, mutta 61-vuotias mies jäi Helsingin suunnasta tulleen junan alle, ja menehtyi välittömästi.

Sisä-Suomen poliisi jatkaa tapauksen selvittämistä kuolemansyyn tutkintana.

Väestöliitto, THL ja STM ovat suositelleet kunnille ilmaista ehkäisyä jo kauan, vuodesta 2006 lähtien. Sama tieto ilmenee Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007–2011 -nimisestä STM:n julkaisusta.

Silti vielä harva kunta noudattaa suositusta. Erikoista on, että näin toimitaan, vaikka ilmaisen ehkäisyn tarjoaminen säästäisi rahaa aborttien vähenemisen takia.

THL:n erikoissuunnittelija Anna Heino on perehtynyt työssään ehkäisyyn ja abortteihin liittyviin kysymyksiin. Hän sanoo, että kunnat säästäisivät rahaa tuntuvasti pitkällä tähtäimellä.

Samaa viestiä kertoo Vantaan kaupungin työterveyslääkäri, aiheesta Helsingin yliopistolle väitöskirjaa tekevä Friga Gyllenberg. Hän on tutkinut kolmen vuoden ajan pitkävaikutteisten ehkäisymenetelmien ilmaisjakelun vaikutuksia.

Syy tähän on ilmeinen: Ehkäisy on halvempaa kuin abortti. Raskaudenkeskeytykset tulevat kunnille kalliimmaksi kuin ilmaisen ehkäisyn järjestäminen.

Ehkäisy on edelleen ainakin pieni tabu

Miksi ihmeessä asiaan on herätty vasta nyt? Heino uskoo, että taustalla on monia asioita: ennakkoasenteita, tiedon puutetta ja kulttuurisia seikkoja.

– Ehkäisyä ei ole perinteisesti Suomessa nähty yhteisenä terveydenhuoltoon kuuluvana asiana, vaan enemmänkin yksityisenä naisten asiana. Etenkin hormonaalisen ehkäisyn kustannukset ovat pitkälti naisten harteilla, Heino pohtii.

Heinon kanssa keskustellessa saa käsityksen, että vielä vuonna 2018 asenteet ehkäisyä kohtaan tuntuvat yllättävän vanhanaikaisilta. Tiedon puutekin voi olla ongelma.

– Ja ei ehkä ymmärretä sitä, että monilla nuorilla ei yksinkertaisesti ole rahaa ehkäisyyn. Nuoret eivät välttämättä kehtaa kysyä vanhemmilta rahaa seksin harrastamista, kondomeja tai ehkäisypillereitä varten, tai vanhemmilla ei ole ylimääräistä rahaa, Heino jatkaa.

Ehkäisystä ja seksistä saattaa olla kiusallista puhua kotona vanhempien kanssa. Vanhemmille puolestaan voi olla kiusallinen ajatus, että oma alaikäinen teini harrastaa seksiä.

Koska aihe on edelleen osittain tabu, voisi olla hyvä, että yhteiskunta tarjoaisi ehkäisyä ilmaiseksi nuorille, Heino sanoo. Näin teinit eivät olisi asiassa "vanhempien armoilla", vaan he saisivat ehkäisyn varmasti yhteiskunnan varoista kustannettuna, perheen varallisuudesta tai vanhempien asenteista riippumatta.

Ensisijaisesti kun ehkäisyssä on kyse terveydestä ja jokainen yksilön oikeuksista.

THL:n erikoissuunnittelija Anna Heino on äärimmäisen iloinen siitä, että pitkään toistettu viesti on alkanut mennä perille ja ehkäisystä on ryhdytty puhumaan avoimemmin.

– Kun lehdet kirjoittavat ja kunnanvaltuustot käsittelevät asiaa, muodostuu yhteiskunnallinen viesti siitä, että tämä on tärkeä asia, jonka kustannukset halutaan jakaa. Että ehkäisy ei ole vain tyttöjen asia, Heino sanoo.

Tutkijan mielestä julkinen keskustelu ehkäisystä on tärkeää: Jos kunnanvaltuusto voi puhua ehkäisystä, niin on merkki siitä, kotonakin pystytään asiaa käsittelemään, hän sanoo.

Väärää tietoa vieläkin liikkeellä – ehkäisyvalistukselle on aina tarvetta

THL:n erikoissuunnittelija Anna Heino on huomannut työssään, että ehkäisyyn liittyy vieläkin väärinkäsityksiä. Hänen mukaansa osa naisista luulee, että ehkäisyksi riittää, jos pillereitä syö silloin tällöin.

Hän haluaakin muistuttaa, että ehkäisyn on oltava säännöllistä: Pillereitä pitää syödä ohjeen mukaan, jotta ehkäisyteho säilyy.

Vaikka Suomi on maailman sivistyneimpiä maita, ehkäisyvalistusta ei voi lopettaa, sillä takapakki on asiassa mahdollista.

– Aina tulee uusi teinien sukupolvi, joka aloittaa seksin harrastamisen ja he kaipaavat neuvontaa ehkäisyasioista, Heino sanoo.

Asiaa pohtiessa herää nopeasti kysymys, kuinka paljon abortteja voisi oikein vähentää ilmaisella ehkäisyllä.

Heinon mukaan ilmaisen ehkäisyn roolia ei ole tutkittu aukottomasti, koska kyse on kokonaisuudesta. Ilmainen ehkäisy on vain yksi keino vähentää abortteja.

Heinon mukaan on kuitenkin varmaa, että raskaudet vähenevät, jos ehkäisy annetaan ilmaiseksi nuorille ja siihen yhdistetään neuvontaa ja keskustelua.

Ilmaisen ehkäisyn vaikutuksista väitöskirjaa tekevä Vantaan kaupungin työterveyslääkäri Friga Gyllenberg on samaa mieltä.

Vantaalla abortit vähenivät alle 20-vuotiailla jopa 36 prosenttia ja 20–24-vuotiailla 14 prosenttia sen jälkeen, kun vuonna 2013 ilmaista ehkäisyä ryhdyttiin jakamaan.

Aluksi naiset saivat Vantaalla ensimmäisen pitkäkestoisen ehkäisymenetelmän, kuten kierukan tai implantin.

Maaliskuusta 2018 lähtien kaikille alle 20-vuotiaille naisille on Vantaalla tarjottu kokonaan ilmainen ehkäisy. Ehkäisyvaihtoehtoja ovat ehkäisypillerit, -rengas tai -laastari ja pitkäaikaiset ehkäisimet sekä kondomit

Ilmainen ehkäisy halvempaa kuin abortit – Raumalla isot kustannussäästöt

Vantaan lisäksi positiivisia tuloksia on saatu myös Raumalla. Raumalla on myös laskettu ilmaisen ehkäisyn kustannuksia pitkällä aikavälillä. Ilmainen ehkäisy eli käytännössä e-pillerit maksavat Rauman kaupungille vuodessa parikymmentätuhatta euroa.

Rauman perhekeskuksen päällikkö Anne Vertainen on laskenut Ylelle, että kaupunki säästää jopa 100 000 euroa vuodessa siinä, että nuorten abortit vähenevät. Yksi raskaudenkeskeytys maksaa Raumalla 2 000 eurosta ylöspäin.

THL:n aikaisempien laskelmien mukaan ilman kaavintaa tehdyn abortin yksikköhinta oli noin 1 000 euroa. Muut menetelmät maksoivat noin 1 500 euroa kerralta.

Helsingin sairaanhoitopiirin hinnaston mukaan yhden lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen hinnalla saataisiin ehkäisypillerit kuudelle nuorelle noin vuodeksi. Pitkäkestoinen, kolmesta kymmeneen vuotta kestävä ehkäisy, maksaa noin 150–200 euroa, joten pitkäkestoisia ehkäisyjä saisi yhden abortin hinnalla noin 5–7.

Vain muutama kunta on tilanteen tasalla – käytännöt vaihtelevat

THL:n erikoissuunnittelija Anna Heino arvioi, että Suomessa on tällä hetkellä noin 35 kuntaa, jotka tarjoavat ilmaista ehkäisyä nuorille. Virallista tilastoa asiasta ei kuitenkaan ole. Vantaa ja Rauma eivät ole ainoita edistyneitä kuntia.

Helsinki aloitti ilmaisen ehkäisyn tarjoamisen kesäkuun alussa. Heinon mukaan on hienoa, että Helsinki on asettanut yläikärajan 25 vuoteen.

Espoo tarjoaa ilmaista ehkäisyä vain niille naisille, jotka eivät ole aiemmin käyttäneet kupari- tai hormonikierrukkaa. Lisäksi nuorille, jotka eivät ole käyttäneet aiemmin hormonaalista ehkäisyä, kustannetaan ilmaiseksi ensimmäisen 3–9 kuukauden käyttö iästä riippuen.

Suurista kaupungeista ilmaista ehkäisyä jakaa THL:n Heinon tietojen mukaan Helsingin, Vantaan ja Rauman lisäksi ainakin Jyväskylä, Rovaniemi ja Keski-Pohjanmaan kuntayhtymä. Jopa rokotevastaisuudesta tunnettu Pietarsaari jakaa ilmaista ehkäisyä nuorille.

THL:n erikoistutkija Anna Heino tietää, että ainakin Turussa, Tampereella ja Oulussa kunnanvaltuustoissa on käsitelty aloitteita ilmaisen ehkäisyn puolesta, mutta ne eivät ole saaneet riittävästi kannatusta tai käsittely on kesken.

Myös Helsingissä ilmainen ehkäisy jakoi valtuuston mielipiteitä.

Heinon mukaan positiivista on, että moni ison väestöpohjan kunta on tarttunut härkää sarvista ehkäisyn suhteen. Toisaalta, haasteita riittää vielä, sillä Suomessa on melkein 300 kuntaa, jotka eivät tarjoa ilmaista ehkäisyä.

Ilmainen ehkäisy on myös tasa-arvokysymys, Heino sanoo. Ihmiset ovat asian suhteen eriarvoisessa asemassa asuinpaikan mukaan. Espoolainen nuori maksaa e-pillerinsä tai kondominsa itse, kun vantaalainen saa saman kaupungin piikkiin.

Ehkäisyn käyttö lisääntynyt – abortit laskivat historiallisen alhaalle

Heino toivoo, että kunnat ottaisivat ilmaisen ehkäisyn ikärajaksi 25 eikä 20, kuten Helsinki on tehnyt, sillä 20–24-vuotiaiden ikäryhmässä tehdään eniten abortteja.

THL:n tilastot kertovat, että abortteja tehtiin viime vuonna 9 360. Määrät ovat laskeneet viime vuosina.

Keskeytysten kokonaismäärä oli vuonna 2017 matalampi kuin koskaan aiemmin, vuoden 1970 raskaudenkeskeytyksiä koskevan lainsäädännön voimaantulon jälkeen.

Erityisesti alle 20-vuotiailla nuorilla keskeytysten määrä on vähentynyt viime vuosina merkittävästi. Myös 20–24-vuotiailla aborttien määrät ovat laskeneet. Tätä vanhempien keskeytysluvut ovat pysyneet melko vakaina, Heino kertoo.

Nuorten ikäluokasta abortit ovat vähentyneet eniten, lähes neljä prosenttia edellisvuodesta. Heinon mukaan tähän on useita syitä.

– Koulujen terveystiedon opetus on parantunut. Tietoa saa netistä helpommin. Jos ei kehtaa kysyä omalta vanhemmaltaan, voi googlata, Heino sanoo.

– Iso syy on myös se, että kunnat ovat ryhtyneet vihdoin heräämään asiaan ja panostamaan ehkäisyyn. Joko ilmaiseen ehkäisyyn tai siihen, että osa ehkäisystä on ilmaista. Ehkäisyneuvontaa on myös kehitetty, hän jatkaa.

Myös nuorisokulttuurilla ja yleisellä ilmapiirillä voi olla vaikutusta asiaan. Heino uskoo, että nykynuoriso pystyy puhumaan avoimemmin seksuaalisuudesta kuin aiemmat sukupolvet.

– Siinä mielessä ehkäisy on asia, joka on pikkuhiljaa normalisoitunut yhteiskunnassamme.

Reilu kolmasosa aborteista tehdään nuorille, alle 24-vuotiaille.

Vaikka Suomessa ilmaista ehkäisyä voisi tarjota enemmän, tilanne aborttien suhteen on Pohjoismaihin ja koko Eurooppaan verrattuna hyvä.

Suomessa tehdään vähemmän abortteja kuin muissa Pohjoismaissa suhteutettuna väestön määrään. Ruotsissa tehdään Suomeen verrattuna kaksinkertainen määrä raskaudenkeskeytyksiä, suhteutettuna väestön määrään.

– Suomessa ei kuitenkaan kannata tuudittautua tyytyväisyyteen, asiaan tulee panostaa jatkuvasti ja pitkäjänteisesti, Heino kertoo.

Syyt abortille lähes aina sosiaaliset

Raskaudenkeskeytys tehdään lähes aina sosiaalisista syistä. THL:n mukaan näin tapahtuu 96 prosentissa tapauksista. "Sosiaalinen syy" tarkoittaa kansankielellä sitä, että raskaus on ei-toivottu, THL:n Anna Heino kertoo.

Loput 3,8 prosenttia keskeytyksistä tehdään sen takia, että sikiöllä epäillään jonkinlaista vakavaa häiriötä, kuten epämuodostumaa.

Heino toivoo, että ehkäisyn kautta voisi välttää Suomessa enemmän raskauksia. Hän ei kuitenkaan osaa arvioida, kuinka paljon aborttien määrä voisi laskea.

– Nyt kun teinien terveyskäyttäytyminen on yleisesti ottaen parantunut, toivomme, että tämäkin terveystottumus jatkuisi aikuisuuteen, Heino sanoo.

– Kun nuorena oppii hyvät käytännöt jonkin asian saralta, ne yleensä tuppaavat jatkumaan aikuisuudessakin, hän jatkaa.

Lue lisää:

Vantaalla teiniraskauksista hävisi kolmannes ilmaisen ehkäisyn myötä – Lääkäri: "Toivon todella, että ihmisillä olisi halu tarkastella tätä asiaa"

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, 34, olisi hyvin todennäköisesti noussut ministeriksi jo Juha Sipilän hallituksen aloittaessa, mutta valitsi itse toisin.

– Poikani lopetti rintaruokinnan sinä päivänä, kun hallitusneuvottelut alkoivat. Tuli sellainen voimakas olo, että minusta ei ole yhtä aikaa sylivauvan hoitamiseen ja soten vetämiseen, Saarikko kertoo.

Hän sanoo olevansa ikuisesti kiitollinen pääministerille, joka rakensi erityisjärjestelyn. Sote-vankkuria vetäisi kaksi vuotta Juha Rehula ja Saarikko ottaisi tältä ministerinsalkun vasta hallituskauden puolivälissä.

Suunnitelma toteutui, mutta sote ei.

Saarikko sai käsiinsä järkälemäisen uudistuksen, jonka valinnanvapauspykälät olivat törmänneet perustuslakiongelmiin ja ne piti valmistella uudestaan. Saarikosta tuli kasvot jo lähes surullisenkuuluisalle jättihankkeelle, jonka käänteistä harva on jaksanut pysyä perillä, vaikka sosiaali- ja terveyspalveluiden merkittävyyden ymmärtää jokainen.

Tätä haastattelua tehtäessä varmistui, että sote lykkääntyy jälleen ainakin vuodella. Tilanne kirvoittaa sinnikkäältä ministeriltä jo annoksen epätoivoa.

– Sote on niin iso asia, että sitä on mahdoton selittää. Se on ehkä kokoluokaltaan liian iso Suomen uudistumiskykyyn nähden, Saarikko sanoo.

Mutta ei Saarikko ole luovuttanut. Jo 26-vuotiaan puolueensa puheenjohtajistoon noussut ja neljän eri ministerin erityisavustajana toiminut poliitikko tietää, ettei sen helppoa kuulunut ollakaan.

"Pieni ruuhkavuosikokemus ehti muodostua"

Annika Saarikko asuu perheineen kahta kotia Helsingissä ja Turussa. Ministerin kalenterista selviää, että arkityöpäivät ovat lähes järjestään ainakin 12-tuntisia. Päälle tulee etätöitä kotoa ja velvoitteita on yleensä myös viikonloppuisin.

Saarikko kertoo satsaavansa Turussa vietettäviin sunnuntaipäiviin perheen kanssa, muuta vapaa-aikaa ei käytännössä ole. Työmuistioiden ja sanomalehtien lisäksi ministeri kertoo ehtivänsä lukea lähinnä lasten satukirjoja ja lehtien kirja-arvosteluja.

– Mitään spontaania ei ehdi tehdä. Arki on hyvin riisuttua.

Töissä on haastattelupäivänäkin täysi rähinä päällä. Saarikko on edellisenä iltana käynyt puhelinneuvotteluja soten siirtymisen seurauksista Linnanmäen huvipuistosta, koska Helsingin-kodissa on kylässä viisihenkinen lapsiperhe.

Yöllä kolmevuotias Aarni-poika on valvottanut kurkkukivun vuoksi ylimääräisen tunnin.

– Kun sitten varhain aamulla kiskoin itseni EU-ministerivaliokunnan kokoukseen, niin kyllä siinä pieni ruuhkavuosikokemus ehti muodostua, Saarikko hymähtää.

Saarikko sanoo soten valmistelun, hidastusten ja kiivaiden neuvottelujen vieneen paljon aikaa töiltä, joihin perhe- ja peruspalveluministerinä mielellään muutoin tarttuisi. Muissa maissakin olisi hyvä vierailla.

Saarikko toteaa terveyspolitiikan olevan mitä kansainvälisin politiikan haara, mutta ulkomaanmatkoille sote-ministeri on ehtinyt vain kolmesti. Niistäkin yksi reissu jäi pahasti kesken.

– Toukokuussa lähdin WHO:n yleiskokoukseen Geneveen, mutta Riina (Nevamäki, pääministerin erityisavustaja) soitti heti aamukuudelta perään, että tule pois sieltä. Joku sote-tilanne se silloinkin oli, Saarikko muistelee.

Mikä hallituspohja veisi soten maaliin?

Soten uusi lykkääntyminen on vastuuministerille henkilökohtainen pettymys. Saarikon mukaan se ei merkitse katastrofia tai "heinäsirkkojen aikaa", mutta epävarmuuden jatkumisessa on riskinsä ja viivytyksellä hintansa.

– Tämän epävarmuuden äärellä moni kunta on päätynyt isoihin ulkoistuksiin. Ja tietysti se maksaa, kun pidetään rinnakkain kuntajärjestelmää ja maakuntien valmistelua.

Soten lopullisen muodon kannalta tärkeä välietappi on vaalit ensi keväänä. Niissä ratkeaa, millä hallituspohjalla sote viedään toteutukseensa vai viedäänkö sitä. Tällä hetkellä SDP johtaa mielipidetiedusteluja ja on siten ykkösehdokas pääministeripuolueeksi.

SDP on torjunut kokoomuksen ajaman valinnanvapausmallin, mutta puolueen aluekuntamallilla on selviä yhtäläisyyksiä keskustan maakunta-ajatteluun.

Saarikko ilmoittaa, että häneltä on turha yrittää tiristää suosikkia seuraavaksi hallituspohjaksi. SDP:n sote-kannat eivät häntä kuitenkaan oikein vakuuta.

– Minullahan on punamultarakkautta elämässä paljon. Mutta keskusta ja kokoomus ovat joutuneet viemään poliittiset tavoitteensa konkretiaksi ja sovittamaan ne yhteen. Kukaan ei tiedä, mikä se demareiden sote-malli oikein olisi.

Punamultarakkaudella Saarikko viittaa puolisoonsa, valtiovarainministeriön virkamieheen Erkki Papuseen, joka on demari. Papusella ei ole kuitenkaan tekemistä puolueen sote-linjausten kanssa.

Saarikkoa ärsyttää myös demarijohtoinen arvostelu hallituksen "lehmänkaupoista" sote-uudistuksessa. Oppositio syyttää, että keskusta ja kokoomus ovat uhranneet hyvän lainvalmistelun omille ideologisille tavoitteilleen maakuntahallinnosta ja valinnanvapaudesta.

Saarikko heittäytyy sarkastiseksi.

– Ajatella, että sote-uudistuksessa on keskustan ja kokoomuksen tavoitteita mukana. Sehän on perin erikoista, kun maassa on keskustan ja kokoomuksen hallitus!

Kuntien sooloilu harmittaa - "Nykyjärjestelmää ei kyetä johtamaan"

Saarikon mukaan hallituksen ajaman maakunta- ja sotemallin avulla huomio siirtyy erikoissairaanhoidosta perustason palveluihin. Lisäksi uudistus tuo ryhtiä sote-palveluiden valtakunnalliseen ohjaukseen.

Ministeriä silmin nähden ärsyttävät joidenkin kuntien sote-sooloilut ja ministeriötäkin työllistäneet ulkoistuskuviot.

– Tätä sotea ei Suomen nykyjärjestelmässä pystytä johtamaan ja ohjaamaan. Tämän hallituksen mallin yksi ydinasia on, että syntyy valtion ja maakunnan välinen vuorovaikutus ja ohjaus.

Kuntien toiminta on suorastaan suututtanut Saarikkoa ministerivuoden aikana.

– Vanhuspalvelulaki on hyvä, mutta en voi taata, että kunnat toimivat sen mukaisesti.

Ministeri epäilee ääneen, ovatko hallituksen kunnille osoittamat rahat menneet sinne, minne piti.

- Hallitus laittoi 70 miljoonaa euroa lisärahaa omaishoitoon. Ovatko kunnat laittaneet sen rahan sinne? Hallitus osoitti 10 miljoonaa euroa vuodessa lapsiperheiden kotiapuun. Laittoivatko kunnat sen rahan sinne? Ohjausmekanismien selkiyttäminen on se syy, minkä takia tätä sotea kehtaa puolustaa.

"Puheenjohtaja-ainesta" – Mitä ministeri haluaa tehdä isona?

Vaikka sote voi vielä hyvinkin karahtaa kiville, Annika Saarikolle povataan loistavaa tulevaisuutta politiikassa. Ahkeruutta, asiaosaamista ja karismaakin löytyy.

Eräs keskustavaikuttaja kertoo, kuinka yksittäinen Saarikon puheenvuoro kevättalvella 2010 sai useamman keskustalaisen siltä istumalta pyytämään tuolloin 26-vuotiasta naista varapuheenjohtajaehdokkaaksi. Lahden puoluekokouksessa ehdokkaan muutaman minuutin esittäytymispuhe "voitti lopullisesti ihmisten sydämet".

– Sukupolvensa aivan ehdoton poliittinen lahjakkuus, kuuluu konkarin arvio.

Saarikko pääsi nuorena mukaan sisäpiiriin, joka puheenjohtaja Juha Sipilä ympärilleen loi. Viime vaaleissa Saarikko oli rakentamassa keskustan vaaliohjelmaa, sai toistakymmentä tuhatta henkilökohtaista ääntä ja osallistui hallitusneuvotteluihin.

Mutta kiinnostaako Saarikkoa itseään nousujohteisen uran jatkaminen aina puheenjohtajaksi asti?

Jo kerran Saarikko on asettanut perheensä poliittisen uranousun edelle. Ministerintyöhön hän sanoo suhtautuvansa väliaikaisena projektina, jonka jaksaa hoitaa täysillä, koska se ei kestä koko elämää.

Tavoitteletteko puheenjohtajan paikkaa Juha Sipilän jälkeen?

– Se ei ole minulle mitenkään ajankohtainen kysymys. Keskusta on juuri valinnut Juha Sipilän jatkamaan.

Kuiskitaan, että olette vahva kandidaatti tulevaksi puheenjohtajaksi, mutta samalla epäillään, haluatteko sitä itse?

– No niinhän sinä voit kirjoittaa sinne juttuun, Saarikko sanoo pidättyväisesti.

Seuraavaksi sotu-uudistus: "Varoisin möhkäleitä"

Annika Saarikko vakuuttaa, että on jokaisena ministeripäivänään kävellyt työpaikalleen iloisena. Ja vaikkei hallituksen sote ole täydellinen ja sitä voidaan vielä matkan varrella joutua muuttamaan, se kannattaa nyt toteuttaa.

– Suomi ei mene kauheasti eteenpäin, jos me vaalikeskustelussa jahnataan vain siitä, että kuka peruu mitäkin.

Jo kuudes hallitus tekee Suomeen sote-uudistusta. Viime viikkoina riidat eduskunnan valiokuntien aikatauluista ovat synkentäneet poliittista tunnelmaa ja kiristäneet puolueiden välejä.

– Siellä ilmapiirissä on kyllä jotain aika tahmeaa tällä hetkellä, Saarikko muotoilee.

Ministeriä itseään kiinnostaisi jo päästä rakenteiden rukkaamisesta sisältöihin. Erityisesti vanhuspalvelut kaipaisivat uudistamista, Saarikko katsoo.

– Kipein asia ministerivuodelta ei ole keskeneräinen sote, vaan vanhustenhoito Suomessa.

Jos sote aikanaan valmistuu, kansalaiset saavat ryhtyä ihmettelemään sotua, sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistusta. Annika Saarikon mukaan sote-ongelmista kannattaisi silloin ottaa oppia, koska sotu-harjoitus voi olla vieläkin kinkkisempi.

– Se on vähän kuin kiky ja sote yhdessä, kun siihen tulevat työmarkkinajärjestötkin vielä tiiviisti mukaan. Varoisin möhkäleitä ja katsoisin uudistusta enemmän vaihe kerrallaan. Tämä ei ole moite pelkästään itselleni tai tälle hallitukselle, vaan oppi meille kaikille Suomen uudistumiskyvystä.

32-vuotias Domenic Torday haluaa oman, biologisen lapsen, mutta tähän asti haave on ollut Domenicille mahdoton toteuttaa.

Nyt on mahdollista, että Domenicista tulee Suomen ensimmäinen transmies, jolta kerätään biologista lasta varten munasoluja julkisen terveydenhuollon piirissä.

Koska Domenic on mies, raskaus, synnytys tai imettäminen eivät tunnu luonnolliselta.

– Olen mies, eikä raskaaksi tuleminen vain tunnu omalta, Domenic toteaa.

Haaveena on, että Domenicilta kerätään munasolut, ne pakastetaan, hedelmöitetään ja vaimo Amanda Torday kantaisi lapsen.

– Vaimoni haluaa kuusi lasta. Ehkä kaksi minun munasoluistani ja loput hänen omistaan. Latinonaisena vaimoni tahtoisi oikean suurperheen, kuten tapana on, Domenic sanoo ja virnistää.

Domenicin ja hänen brasilialaisen vaimonsa Amandan kotikieliä ovat espanja ja portugali.

Amanda tapailee keittiönpöydän ääressä sanoja suomeksi.

– Haluaisin äidiksi. Menikö lause oikein? Amanda kysyy mieheltään.

Ihmisoikeutta vastaan

Tähän asti Suomessa julkisen terveydenhuollon piirissä on säilötty sukusoluja vain transnaisilta, ei koskaan transmiehiltä.

– Miksi minulta ja muilta transmiehiltä kielletään se, mikä on täysin luontainen halu? Ihmisellä on primitiivinen halu lisääntyä, saada perhe. Kyse on tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Miksi transnaiset voivat tallettaa siittiöitä omaa lasta varten julkisella puolella, mutta samaa oikeutta ei suoda transmiehille? Domenic kysyy.

"Kyse on rahasta ja siitä, että yksi toimenpide on toista vaikeampi tehdä. Se ei silti ole mikään syy estää ihmiseltä mahdollisuutta saada biologisia lapsia." Domenic Torday

Transihmisten oikeus biologisiin lapsiin omien sukusolujen avulla ei Suomessa vieläkään ole translain takia itsestään selvää, ei edes transnaisten kohdalla.

– Transnaisilta siittiöitä on kerätty julkisella puolella vasta muutaman vuoden ajan. Silti transnaistenkaan kohdalla sukusoluja ei ole vielä koskaan otettu käyttöön julkisella puolella, Taysin gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri Pia Das kertoo.

Siittiöiden säilöminen on munasolujen talletusta yksinkertaisempi ja edullisempi operaatio, ja ehkä siksi sitä on jo tehty hetken aikaa.

Munasolujen kypsytys, keruu ja talletus voivat maksaa yksityisellä klinikalla yhteensä yli 7 000 euroa. Julkisella puolella operaatio maksaisi vähemmän.

– Kyse on rahasta ja siitä, että yksi toimenpide on toista vaikeampi tehdä. Se ei silti ole mikään syy estää ihmiseltä mahdollisuutta saada biologisia lapsia, Domenic toteaa.

Suomi on tällä hetkellä ainoa Pohjoismaa, jossa sukupuoltaan korjaavan ihmisen on oltava lisääntymiskyvytön saadakseen laillisesti uuden sukupuolimerkinnän henkilötietoihinsa.

"Välillä tuntuu, että yhteiskunnan silmissä minä en ole edes ihmisyyden arvoinen, koska minulta on kielletty niin paljon asioita vain siksi, että olen trans. Me haluamme vain samoja asioita kuin kaikki muutkin, lapsia ja perheen. Miksi se olisi väärin?" Domenic Torday

Miksi ihmisen täytyy valita joko minuus tai lapset? Miksi juridisen sukupuolen saaminen riistetään, jos haluaa säilyttää oikeuden perheen perustamiseen, Domenic ihmettelee.

– Ihan kuin me transihmiset olisimme jotenkin rikki, ja siksi me emme saisi lisääntyä. Jos on syntynyt väärään kehoon ja haluaa tulla omaksi itsekseen myös kehollisesti, joutuukin steriiliksi. Ihan kuten aikanaan Ruotsissa steriloitiin kaikki “erilaiset naiset”, toisin sanoen lesbot. Suomessa laki laahaa historiallisissa ajoissa, vaikka yhteiskunta on jo merkittävästi muuttunut.

Monet tahot tasa-arvovaltuutetusta, europarlamentaarikoista ja ihmisoikeusyhdistyksistä alkaen vaativat lain pikaista muuttamista.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi vuonna 2017, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen on ihmisoikeusloukkaus.

Myös Euroopan komissio huomioi samana vuonna, että juridisen sukupuolen ehtona ei voi vaatia steriiliyttä.

– Välillä tuntuu, että minä en ole yhteiskunnan silmissä edes ihmisyyden arvoinen, koska minulta on kielletty niin paljon asioita vain siksi, että olen trans. Me haluamme vain samoja asioita kuin kaikki muutkin, lapsia ja perheen. Miksi se olisi väärin?

"Yksittäinen lääkäri tai klinikka voi suostua keräämään sukusoluja transnaisilta, toinen ei. Ihmisen ei pitäisi joutua pelkäämään, miten lakia hänen kohdallaan tulkitaan, etenkin kun kyse on niin suuresta asiasta kuin omat lapset. Sen takia lakia pitäisi uudistaa heti." Maarit Huuska

Translain kohtaa hedelmättömyyden vaatimuksesta tulkitaan tällä hetkellä Suomessa monin eri tavoin. Lain ei pitäisi olla niin vanhentunut, että se on tulkinnanvarainen, muistuttaa Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska.

– Yksittäinen lääkäri tai klinikka voi suostua keräämään sukusoluja transnaisilta, toinen ei. Ihmisen ei pitäisi joutua pelkäämään, miten lakia hänen kohdallaan tulkitaan, etenkin kun kyse on niin suuresta asiasta kuin omat lapset. Sen takia lakia pitäisi uudistaa heti.

Taistelu taistelun jälkeen

Myös Domenicin kohdalla sukupuolenkorjausprosessi on ollut pitkä ja työläs. Jo ensimmäiset askeleet kohti sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikkaa olivat vaikeita.

– Kun pyysin lähetettä tutkimuspolille, miespuolinen psykiatri vähätteli tunteitani ja suhtautui minuun nihkeästi. Hän esimerkiksi totesi, että oletpa aika lyhyt siihen nähden, että haluat mieheksi. En odottanut sellaista kieltä asiasta päättävältä ihmiseltä.

Domenic kävi melkein vuoden ajan keskustelemassa psykiatrin, psykologin, sosiaalityöntekijän ja sairaanhoitajan kanssa transsukupuolisuusdiagnoosia varten.

Hänen piti myös vastata kymmeniin lomakkeisiin eri aiheista.

Satojen kysymysten kaavakkeessa piti esimerkiksi kertoa, oliko lapsena katsonut Prinsessa Ruususta ja jos oli, kuinka paljon, kenties yhtä paljon, vai ehkä enemmän kuin muut?

– Tietenkin leikin lapsena esimerkiksi nukeilla. Miten se vaikuttaa siihen, voinko olla mies?

Lopulta Domenic sai diagnoosin. Hänelle tehtiin vuonna 2016 rintakehän maskulinisaatio, eli mastektomia, suomeksi rintojen poistoleikkaus. Hän sai henkilötodistukseensa juridisen vahvistuksen sukupuolestaan syksyllä 2017.

– Jatkuvasti on tuntunut, että joudun taistelemaan oikeuksieni puolesta. Olen taistellut jo identiteettiäni vastaavan kehon puolesta ja nyt oikeudesta omaan lapseen, Domenic sanoo.

Vuosien prosessi

Nyt, kun Domenic on yli kahden vuoden sukupuolenkorjausprosessin aikana viimein saanut kehon, joka vastaa paremmin hänen omaa identiteettiään, hänen täytyy ottaa askeleita taaksepäin.

Sukusolujen kerääminen ennen korjaushoitoja olisi ollut huomattavasti helpompaa kuin kesken hoitojen.

– Mutta minulta ei kysytty ennen korjausprosessia, haluanko tallettaa munasoluja omaa perhettä varten. Minulle ei missään vaiheessa edes annettu sellaista mahdollisuutta. Minulta kysyttiin vain, olenko valmis luopumaan lapsista, Domenic sanoo.

Domenic sai viimeisen testosteronipiikkinsä toukokuussa. Seuraavaa hän ei halua, ei ennen kuin munasolut on saatu kerättyä.

Edes lääkärit eivät tiedä täysin varmaksi, miten Domenicin keho reagoi testosteronihoitojen lopettamiseen. Suomessa on vain muutamia ennakkotapauksia, joissa hoidot on lopetettu kesken.

– Lääkäritkin menevät vähän kuin silmät ummessa, katsotaan, mitä tapahtuu. Olen niin optimisti, että uskon parhaaseen lopputulokseen. Jos olen jaksanut henkisesti taistella tieni tänne asti, uskon, että kehokin jaksaa tästä eteenpäin, Domenic miettii.

Heinäkuussa vuorossa on hormonitasojen tarkistuksen vuoro. Vielä ei tiedetä, kuinka kauan aikaa Domenicin kohdalla kehon oman hormonituotannon käynnistymiseen menee.

Monet transmiehet inhoavat kuukautisia, naiseuden merkkiä. Niin inhosi Domenickin. Ajatus kuukautisista tuo huulille nyt vienon hymyn, silmät täyttyvät valosta.

– Siitä asti, kun kuukautiset alkoivat, halusin vain niistä eroon. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni odotan menkkoja. Kuukautiset tarkoittavat nyt sitä, että olen jälleen hieman lähempänä haaveeni toteutumista, lähempänä mahdollisuutta omaan lapseen. Nyt on mahdollista, että voin olla sekä mies että biologisesti oman lapseni isä.

Avuksi ulkomainen spermapankki

Suomessa julkisen terveydenhuollon piirissä lapsettomuushoitoja ei tehdä luovutetuilla siittiöillä, joten avioparin olisi käännyttävä hedelmöityshoidoissa yksityisklinikan puoleen.

Koska hedelmöityshoidoissa käytettävät munasolut tulisivat Domenicilta, lapsi ei biologisesti olisi Amandan.

Siksi Domenic ja Amanda haluaisivat käyttää munasolun hedelmöitykseen Suomen ulkopuolista spermapankkia.

– Olemme miettineet esimerkiksi tanskalaista tai saksalaista vaihtoehtoa. Ehkä löytäisimme niin sellaisen sukusolujen luovuttajan, joka on kotoisin samasta maasta kuin Amanda, tai ainakin lähialueelta. Niin tuleva lapsi näyttäisi enemmän äidiltään, Domenic kertoo.

Domenicin sukupuolenkorjausprosessin seuraava vaihe on hysterektomia, jossa poistetaan munasarjat, munanjohtimet ja kohtu.

"Olen valmis tähän kaikkeen, jotta minulla on edes mahdollisuus itse päättää, voinko yrittää saada omia lapsia. Ennen kaikkea toivon, että minun taisteluni jälkeen muiden transmiesten ei enää tarvitsisi kamppailla samasta oikeudesta." Domenic Torday

– On lähes sietämätöntä odottaa leikkausten välissä ja miettiä, että sitten kun pääsen seuraavaan leikkaukseen, olen taas enemmän minä. Leikkaukseen meneminen yhä uudelleen on raskasta paitsi henkisesti, myös fyysisesti.

– Turhauttaa, kun tietää, että sukusolujen keruu olisi voitu tehdä ennen hoitoja ja leikkauksia. Silloin en olisi joutunut odottamaan leikkausten välillä näin, Domenic lisää.

Munasolujen keräämistä varten munasoluja täytyy kypsyttää lääkkein, jotta samalla kerralla saadaan mahdollisimman monta sukusolua talteen.

Omakustanteiset lääkkeet maksavat asiakkaalle noin 600 euroa.

– En voi tietenkään tietää, toimivatko munasoluni, tai onnistuuko keinohedelmöitys. Silti olen valmis tähän kaikkeen, jotta minulla on edes mahdollisuus itse päättää, voinko yrittää saada omia lapsia. Ennen kaikkea toivon, että minun taisteluni jälkeen muiden transmiesten ei enää tarvitsisi kamppailla samasta oikeudesta. Se on unelmani.

Anni Tolonen

Yle Perjantai

Lue lisää: Transsukupuolisuus poistetaan mielenterveyden häiriöiden tautiluokituksesta - Lääkärilehti: Suomessa muutos tapahtuu soten jälkeen