Helsingin Kruununhaassa syödään eniten parmesaania, Vantaan Korsossa pikanuudeleita ja Espoon Westendissä herkutellaan lampaanpihveillä. Roihuvuoressa taas syödään Suomen eettisimmät munat.
Esimerkiksi tällaista tietoa Kesko kerää asiakkaidensa plussa-ostoksista. Osaa kuluttajista tiedonkeruu korttijärjestelmien kautta ärsyttää, osaa ei voisi vähempää kiinnostaa.
Yleensä asiakasdata pidetään tiukasti yrityksen sisäisenä tietona. Sitä hyödynnetään mainonnassa ja markkinoinnissa. Tiedon avulla pystytään myös vaikuttamaan kauppojen alueelliseen tarjontaan.
Tätä puolta tietojen keruusta Kesko avaa nyt ostavalle yleisölle, ensimmäistä kertaa Vaikuta valikoimaan -kampanjassaan.
Sen keskiössä ovat ruokakauppojen ja niiden asiakkaiden erot eri puolella Suomea, kertoo päivittäistavaratoimialan markkinointijohtaja Mia Ropponen Keskolta.
– Me katsotaan mitkä asiat ja ostokset korostuu milläkin alueella ja räätälöidään sitä tarjontaa kussakin kaupassa sen mukaan. Jos sattuu vaikka mökkipaikkakunnalla käymään kaupassa, niin tarjonta voi olla ihan erilainen kuin lähikaupassa kotona. Tällä kampanjalla me halutaan kertoa asiakkaille, miksi näin on.
Plussakortin keräämään tietoon voi halutessaan määritellä rajat
Keravalla on siisteimmät kuontalot, Hyvinkäällä syödään eniten vitamiineja ja Punavuori on Suomen avokadopääkaupunki.
Tätä alueellista tietoa sinäkin kartutat joka kerta, kun höyläät kanta-asiakaskorttia kaupan kassalla. Plussakortti täyttää tänä syksynä 20 vuotta, joten Keskolla on tietoa jokaisesta kortin käyttäjästä melkoinen määrä.
Jos haluat, kaiken itsestä kerätyn tiedon voi tarkistaa, vakuuttaa markkinointijohtaja Ropponen.
– Plussan asiakaspalveluun voi ottaa yhteyttä ja pyytää sieltä kaikki omat tiedot, mitä löytyy. Tietysti henkilötiedot pitää todistaa, kaverin tietoja ei voi lähetä kyselemään.
Mikäli tiedonkeruu rassaa, mutta alennukset kelpaavat, omia kanta-asiakaskortin asetuksia voi myös hienosäätää.
– Osoitteessa plussa.fi voi käydä määrittelemässä, kuinka tarkkaa tietoa sinusta saa kerätä. Äärimmäinen tapaus on se, että ei saa kerätä mitään tietoa. Silloin saat tarjoukset, mutta pistekertymää ei tule. Voit myös määritellä, että vain ostosten loppusumman saa kerätä. Silloin saat pisteetkin, mutta muuta tietoa ei jää. Tai voit kieltää tuoteryhmätasolla joidenkin tiettyjen tietojen keräämisen, luettelee Ropponen.
Oman ostokäyttäytymisen rekisteröintiin voi siis itse vaikuttaa, mutta toistaiseksi vain muutama prosentti korttiasiakkaista tekee näin.
Alueelliset erot ruokaostoksissa vahvistavat stereotypioita?
Mellunkylässä myydään eniten kuivakakkuja, Meilahdessa popsitaan paljon persiljaa ja Kaartinkaupungissa juodaan kapselikahvia.
Oman alueen suosikkituotteet vetoavat ihmisten uteliaisuuteen ja tarjoavat puolilystikästä tietoa kaupunginosien eroavaisuuksista. Mutta piileekö kampanjassa kuluttajakuplan riski; jos kaupan hyllyjä täytetään sen mukaan, mikä menee kaupaksi, asiakkaat eivät koskaan joudu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Otsolahdessa neitsytoliiviöljyä salaattinsa päälle lorottava espoolainen unohtaa pian, että suurin osa suomalaisista ostaa rypsiöljyä. Sitä edullisinta.
Muuhun Suomeen verrattuna uusmaalaisten erityispiirre ruokaostoksissa on kokeilunhalu ja uutuuksien menekki ennen muita alueita. Mia Ropponen myöntää, että valikoiman räätälöinti asiakasdatan mukaan saattaa ruokkia ja jopa vahvistaa maakuntiin tai kaupunginosiin liittyviä stereotypiota.
– Ehkä tähän voisi sanoa sananlaskun, että ei niin pientä pilaa, ettei osa tottakin. Varmaan näissä tiedoissa totuuspohja vähän kärjistyy, mutta aluetiedot ovat ihan oikeita korostumia, joten ehkä ne stereotypiat ovat totta!
Mutta mitä tarkoittaa se, että Mäntsälässä on eniten pikku-ukkoja? Myydäänkö siellä eniten vaippoja, syödään pilttiä vai ryystetään harhaisena olutta? Ei mitään näistä, naurahtaa Ropponen.
– Siellä on paikallisten ruokakauppojen leluosastoilla todella paljon erinäköisiä lasten leluhahmoja ja figuureja, melkein 500 erilaista. En tiedä miksi, mutta näin on päässyt käymään. Ehkä siellä on joku joukkue, joka niitä kerää.