Villisikojen määrä on moninkertaistunut Suomessa viime vuosien aikana. Riistakeskuksen arvio on, että tänä vuonna maassa elää 2000–3000 villisikaa. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin nykyaikaisen kantaseurannan aikana. Vielä vuonna 2010 villisikakannaksi arvioitiin noin 200 yksilöä.
Kantaa on yritetty harventaa jo vuosia, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Villisikakanta on kasvanut edelleen, vaikka sen metsästystä on helpotettu tuntuvasti tänä vuonna. Porsinutta emakkoa lukuun ottamatta villisikaa saa nyt metsästää vuoden ympäri.
Kantaa halutaan pienentää pääasiassa afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi.
Niillä alueilla, joilla on runsas villisikakanta, ei ole kanalintukantoja. Erkki Pentinniemi
Leuto sää suosii sikaa
Villisika viihtyy etenkin Kaakkois-Suomessa rajan tuntumassa. Kaakon kannan vahvuudeksi arvioidaan reilut 900 eläintä. Kanta on yli tuplaantunut kahdessa vuodessa. Vuonna 2014 kaakon sikakanta oli noin 400 yksilöä.
Siat vaeltavat itärajan yli runsaslukuisina. Suomen Metsästäjäliiton Kymen piirin toiminnanjohtaja Erkki Pentinniemi kertoo syyksi pitkälti ilmastolliset seikat: leudot ja vähälumiset talvet suosivat villisikaa rajan molemmin puolin.
– Tällä hetkellä niillä ei ole siellä uhkaa pedoista, koska Laatokkakin jää jäätymättä. Isot susilaumat eivät vaella Pietarin ja Viipurin alueelle enää, kuten vanhoihin aikoihin, Pentinniemi kertoo.
Siat osaavat Pentinniemen mukaan käyttää hyväksi myös rajavyöhykealuetta, jonne metsästäjillä ei ole asiaa ilman lupaa.
– Rajalla metsästäjät ovat pitäneet sikakantaa kurissa, mutta nyt he ovat nostaneet kädet ylös, että enää ei pystytä. Kannan kasvu on sitä luokkaa, Pentinniemi sanoo.
Villisiasta on monenlaista harmia
Villisiat aiheuttavat monenlaista vahinkoa luonnossa. Maatiloilla niistä ei pidetä, koska ne tonkivat perunat maasta ja verottavat viljasatoa. Villisika on vahva ja ovela, joten sen pitäminen poissa aitojen avulla on hankalaa.
Metsänomistajille sika aiheuttaa harmia repiessään kuusen juurakoita. Jos kuusen juuret vahingoittuvat, ne altistuvat lahoamiselle, joka puolestaan laskee puusta saavan tukin arvoa.
Villisika on myös liikenneriski. Pentinniemen mukaan Keski-Euroopassa eläin on paha riesa, koska se on aggressiivinen, eikä osaa väistää autoa.
– Saksalaiset poliisit pitävät villisikaa hirvieläimiä pahempana liikenteen uhkana. Jos törmäät isoon villisikaan, ei ole syytä poistua autosta. Jos se on vielä sen verran hengissä että se pystyy hyökkäämään, se tulee ehdottomasti päälle.
Metsästäjien uutena pelkona on, että villisika vaikuttaa myös kanalintukantojen kokoon.
– Siitä ei ole tutkimustietoa, mutta niillä alueilla, joilla on runsas villisikakanta, ei ole kanalintukantoja, Pentinniemi sanoo. Hän toivoo, että asia tutkittaisiin huolellisesti.
Mikä on sopiva kanta Suomessa?
Villisikojen vähentämiseksi Pentinniemi toivoo metsästysseurojen ja maanomistajien entistä laajempaa yhteistyötä. Mallia voitaisiin ottaa organisoiduista hirvijahdeista.
Pentinniemen mukaan Suomessa tulisi myös päättää, mikä on toivottu kantakoko maassa. Hän kertoo, että Virossa tavoite on 1,5 sikaa/tuhat hehtaaria ja Venäjällä 0,5.
Mikä sitten olisi oikea kannan koko Suomessa? Pentinniemen mukaan jossain Venäjän ja Viron tavoitteiden puolivälissä.
– Meillä on tällä hetkellä Kaakkois-Suomessa noin 0,9 sikaa tuhatta hehtaaria kohden ja se tuntuu olevan ihan riittävästi, Pentinniemi pohtii.