Hyytävä pohjoistuuli kohmettaa valotaiteilija Kari Kolan sormet, kun hän jälleen kerran joutuu kaivamaan kännykän taskustaan. Kola johtaa pientä rakennusmiesten armeijaa, joka pystyttää Helsingin Töölönlahden rantaan sini-valkoista valotaideteosta.
– 500 lamppua pitäisi kiinnittää 12 kehikon päälle. Sen jälkeen kehikot peitetään kankailla. Pitkiä päiviä on edessä, jotta kaikki on valmista uuden vuoden aattona kello 16.
Luminous-niminen valoteos on osa Suomi 100 -juhlavuoden avajaisbileitä. Teos käynnistää myös Kari Kolan valoteosten sarjan, joka on ainutlaatuinen koko maailmankin mittakaavassa.
– Valaisen Töölönlahden lisäksi Turun ja Olavinlinnat, Näsinneulan, Oulun Kuusisaaren ja Saana-tunturin. Koko projekti on tietojeni mukaan maailman suurin väliaikainen valoteos.
Erityisesti Kilpisjärven Saana-tunturilla mittasuhteet häkellyttävät.
– Valaistava pinta-ala on 120 kertaa Olympiastadion. Tunturista puuttuu sähkö ja oikeastaan kaikki muukin. Pakkasta saattaa olla miinus 40. Haastetta riittää, valotaiteilija nauraa.
Tehdään yhdessä – maksetaan yhdessä
Hintalappu maailman suurimmalle väliaikaiselle valoteokselle on noin puoli miljoonaa euroa. Reilu puolet summasta eli 295 000 euroa tulee Suomi 100 -projektista.
Suomi 100 on Valtioneuvoston kanslian alainen hanke, joka vastaa juhlavuodesta. Työntekijöitä on kymmenkunta ja rahaa käytössä 19 miljoonaa euroa. Siitä 11,5 miljoonaa euroa käytetään ohjelmistoon, viestintään ja markkinointiin on varattu 3,8 miljoonaa euroa. Jäljelle jäävällä 3,7 miljoonalla eurolla maksetaan muun muassa palkat ja vuokrat.
Rahallista tukea Suomi 100 -hankkeen kautta on saanut 160 tapahtumaa. Summat vaihtelevat tuhannesta eurosta vajaaseen 300 000 euroon. Kari Kolan Luminous-valoteos on suurin yksittäinen tuen saaja. Muita isoja tuen saajia ovat muun muassa Tanssivat jäänmurtajat (255 000 euroa), Tuntematon sotilas -elokuva (200 000 euroa), Sata koulua -hanke (200 000 euroa), Syödään yhdessä -ruoka-alan yhteishanke (200 000 euroa), Suomi 100 -satelliitti (150 000 euroa), Kotikylä – Mobile homes (150 000 euroa) ja Tom of Finland -elokuva (100 000 euroa).
Suuret tuen saajat ovat mittavia valtakunnallisia hankkeita tai esimerkiksi itsenäisyysviikolla järjestettäviä isoja juhlahetkiä, selittää Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmapäällikkö Suvi Innilä.
– Meillä oli neljä avointa avustushakukierrosta, viimeiset viime keväänä. Tuen saajat valittiin niin, että ohjelmakokonaisuudesta tulee tasapainoinen ja se toteuttaa juhlavuoden teemaa eli yhdessä tekemistä.
Innilän mukaan valinnoissa on huomioitu muun muassa vähemmistöt, sukupuolinen tasa-arvo ja se, että tapahtumia olisi ympäri Suomea.
Innilä huomauttaa, että rahallista tukea saa vain murto-osa koko juhlavuoden tarjonnasta. Tähän mennessä Suomi 100 -ohjelmaan on hyväksytty 2600 hanketta ja hakemuksia tulee noin sata viikossa.
– Suurin osa juhlatapahtumista toteutuu omalla kustannuksella, eivätkä ne ole edes hakeneet valtion rahaa. Monelle on arvo sinänsä olla osa juhlavuoden virallista ohjelmaa, saada oikeus käyttää Suomi 100 -tunnusta ja olla osa valtakunnallista viestintää.
Viestinnästä vastaavat alan isot toimijat, mainostoimisto SEK ja viestintätoimisto Miltton. Juhlavuosi näkyy muun muassa katukuvassa lippuina ja julisteina. Tapahtumat löytyvät Suomi100-nettisivujen kautta.
Kivat bileet, mutta kuuluuko kansankunnan sielunääni?
Suomi 100 -juhlavuotta on valmisteltu jo pitkään. Aloitteentekijä, historioitsija, professori Martti Häikiö ei edes tarkkaan muista, milloin oli asiassa ensi kertaa liikkeellä.
– Se oli Jyrki Kataisen pääministerikautta. Perustettiin valmisteluryhmä, jossa oli mukana muun muassa Erkki Tuomioja ja Laura Kolbe. Teimme ehdotuksen juhlavuoden ohjelmasta, jossa valtiollinen demokratia oli vahvasti esillä.
Seuraavaksi nimettiin juhlavuoden hallitus, jossa Häikiö on myös ollut mukana. Juhlavuoden painopiste muuttui.
– Enemmän tätä päivää ja tulevaisuutta. Paljon kivoja bileitä, eikä siinä mitään. Silti toivoisin, että juhlavuonna huomioitaisiin vahvemmin myös historia. Sieltä löytyy kansakunnan sielunääni ja syvä ydinjuuri.
Ohjelmapäällikkö Suvi Innilä ei täysin niele historioitsijan kritiikkiä.
– Ohjelmatarjonta on niin valtavan laaja, että sieltä varmasti löytyy kaikille kaikkea. Painotus on jopa aavistuksen enemmän menneessä kuin tässä päivässä tai tulevaisuudessa.
Suomi 100 -hanke on myös kysynyt kansalaisten mielipidettä juhlinnan painopisteestä. Toive oli, että katse olisi vahvasti tulevaisuudessa.
Entäpä juhlavuoden budjetti, 19 miljoonaa euroa. Onko se paljon vai vähän? Historioitsija Martti Häikiö suhteuttaa.
– On maita, jotka ovat pistäneet tasavuosijuhliinsa satoja miljoona, jopa miljardeja euroja. Kun Suomen valtiollinen itsenäisyys vuonna 1967 täytti 50 vuotta, perustettiin Sitra. Silloin puhutaan sadoista miljoonista nykyeuroissa. Nyt ajan henki on toinen.
Sitran kaltaista monumenttia ei Suomi 100 -juhlavuodesta jää. Puheissa on ollut oma museo valtiolliselle historialle, mutta asia ei ole edennyt. Juhlavuoden kunniaksi perustetaan uusi kansallispuisto Suomussalmen Hossaan. Sen, kuten myös vuonna 2018 valmistuvan Helsingin Keskustakirjaston rahoitus tulee muualta kuin Suomi 100 -budjetista. Ehkä monumenttienkin aika on ohi?