Joulukuussa 1996 joka viidennessä kotitaloudessa oli tietokone. Tyypillinen käyttäjä oli 10-14-vuotias poika, joka pelasi koneella pelejä. Mutta vasta noin joka kymmenes suomalainen oli netinkäyttäjä. Heistäkin suurin osa tarvitsi tietoverkkoja vain töissä.
Marja-Liisa Viherä oli Soneran edeltäjän Telecom Finlandin tulevaisuudentutkijana 20 vuotta sitten. Hän väitteli kansalaisten viestintävalmiuksista tohtoriksi 1999. Viherä uskoo, että kotiliittymien kova markkinointi oli merkittävin syy, jonka vuoksi suomalaiset innostuivat netistä muita aiemmin.
– Pankit ja viranomaiset tekivät aluksi nettipalveluita palvelun tehostamiseksi ajattelematta, osaako kukaan käyttää niitä. Ihmiset aika lailla vastustivat sitä, että palveluja viedään nettiin. Aluksi vastustin itsekin, kunnes oli pakko. Ajattelin, että on väärin pakottaa ihmisiä, Viherä sanoo.
Ensimmäiset nettipalvelut maistuivat insinööriltä eli keskittyivät vain asiaan ja olivat järjestelmälähtöisiä. Kotona netin ottivatkin aluksi haltuun 20-30-vuotiaat miehet. Viherän tutkimuksissa selvisi tuolloin, että vaikka naiset tarvitsivat ja käyttivät tietokoneohjelmia töissä, netin käyttö ja sen logiikka avautui monille huonosti.
Mitä kaverit edellä
Vuonna 1997 internet löi Suomessa kunnolla läpi. Neljännesmiljoona kotia hankki vuoden aikana tietokoneen ja 50 000 kotitaloutta modeemin nettiyhteyttä varten. Mikrotietokone oli vuoden -97 lopulla jo yli 800 000 kodissa, josta lähes 290 000 oli pääsy tiedon uudelle valtatielle.
Surffaaminen oli kallista ja epävarma yhteys pätki. Kansan hermo kuitenkin piti hitaudessakin. Kuka netin hankki ei siitä luopunut. Tutkija Marja-Liisa Viherän mukaan netin läpimurtoon tarvittiin liittymän, tietokoneen ja käyttötaidon lisäksi myös riittävää motivaatiota. Sitä tuli, kun kaveritkin menivät nettiin.
– 20 vuotta sitten osa ihmisistä ajatteli nettiä vielä yritysmaailman välineenä. Sähköposti olikin kehitetty liikemaailman tarpeisiin, kunnes sitten tuli IRC ja muita keskustelupalstoja. Esimerkiksi Marttojen palsta oli mukava. Siellä naiset keskustelivat pitkin Suomea. Ja omat kaverit kävivät keskusteluita Vauva-palstalla.
Kun vuoden 1997 lopulla nettiyhteys oli 12 prosentilla, löytyi videonauhuri sentään vielä 70 prosentista eli 1,6 miljoonasta kodista. Mutta nettiin mentiin muualla, jos kotona ei ollut.
Vuoden 1999 lopulla kolmannes suomalaisista kertoi käyttäneensä nettiä edes jossain eli joko töissä, kotona tai vaikkapa kirjastossa. Vuotta myöhemmin jo 60 prosenttia pääsi jostain verkkoon.
Kuka nyt netistä kuvia haluaisi katsella
Katkeileva minuuttihinnoiteltu modeemiyhteys vaihtui vuosituhannen vaihtuessa ISDN-yhteydeksi. Pian senkin korvasivat entistä nopeammat ADSL-liittymät.
Heinäkuussa 2000 jo joka toisessa suomalaiskodissa oli tietokone ja oma nettiliittymä oli enemmän kuin joka kolmannella kotitaloudella. Vuonna 2005 oli 54 prosentilla kotitalouksista nettiyhteys. Vuonna 2015 nettiyhteys oli liikkuvat laajakaistat mukaan lukien jo 91 prosentilla.
Soneralta 2008 eläkkeelle jäänyt tutkija Marja-Liisa Viherä oli vuonna 1990 kolmen kuukauden työkomennuksella Englannissa tutkailemassa puhelinyhtiö British Telecomia. Hän halusi huoneeseensa lankayhteyden sähköpostin lähettämistä varten. Britit olivat aivan ihmeissään.
– Silloin sähköpostia Suomeen lähettäessäni ajattelin, että näin tulevat kohta kaikki tekemään.
Myös Suomessa käytiin keskusteluita, pitääkö Telen lähteä nettibisnekseen mukaan. Monet toivoivat keskittymistä puhelujen lisäksi telefaksiin. Marja-Liisa Viherä tiesi varmuudella netin lyövän kaikilla ja kaikkialla läpi vasta, kun ensimmäiset modeemilla varustetut kännykät tulivat myyntiin.
– Vuonna 2001 tulevaisuudentutkijat olivat Romaniassa. Lähetimme Communicatorilla matkakuvia Suomeen. Suomessa ne siirrettiin lähes reaaliaikaisesti nettiin. Sanoin silloin, että kuvat vielä räjäyttävät netin ja että tehkää tätä. Mutta eiväthän ne uskoneet, Viherä muistelee.
Lähteet: Tilastokeskus, Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta 2000, Sonera