MARLENGO Jorma Nordström sulkee perävaununsa takaoven ja säätää vaunun sisälämpötilaksi tarkat neljä astetta. Vaunu on juuri lastattu täpötäyteen kiiltävänpunaisia Red Delicious -jouluomenia.
Omenat lähtevät matkaan halki Euroopan Marlengon kaupungista pohjoisen Italian Etelä-Tirolista. Seuraavan kerran perävaunun ovet avataan neljän päivän kuluttua Suomessa.
Nordström on kuskannut omenoita Italiasta Suomeen yli seitsemän vuotta.
– Kylmä lämpötila pitää omenan tuoreena. Voin sanoa, että ne maistuvat ihan yhtä hyviltä Suomessa kuin täällä kasvatusalueellakin, Nordström toteaa.
Nämä punaposket ovat menossa Keskon ruokakauppoihin, mutta samalta alueelta tulevat myös S-ryhmän jouluomenat. Red Delicious -omenat poimitaan Italiassa syys-lokakuussa, mutta ne saadaan säilymään tuoreina jopa puolen vuoden ajan, kertoo Italian suurimman omenantuottajakonsernin VOG:in toimitusjohtaja.
Hän sanoo, että omenoissa ei käytetä minkäänlaisia säilöntäaineita. Tuoreus varmistetaan poimimalla omenat juuri oikeaan aikaan ja säilyttämällä ne poimimisen jälkeen kylmäkammioissa, missä hapen määrää on vähennetty.
– Tavallaan laitamme juuri poimitut omenat nukkumaan talviunta, VOG:in toimitusjohtaja Gerhard Dichgans sanoo toimistossaan lähellä Marlengon omenavarastoja.
Marlengosta omenoiden matka jatkuu Alppien yli Saksaan, missä Nordström pitää ensimmäisen yötaukonsa. Omenat sen sijaan yöpyvät perävaunun viileydessä, sillä niitä ei pidetä välivarastoissa.
Parkkipaikan löytäminen Saksan suurissa rekkaparkeissa ei ole helppo tehtävä, mutta muuten Jorma Nordström ei pidä yöpymistä teiden varsilla ongelmana. Hytissä nukkuminen on kuulemma niin mukavaa, että välillä kotona ollessaankin hän menee sinne nukkumaan, Nordström naureskelee.
Tällä kertaa rekkaparkissa Nürnbergin kaupungin lähellä on vielä pari paikkaa vapaana, ja Nordström nappaa niistä toisen.
– Harvemmin täällä näkee tuttuja. Aiemmin suomalaisia kuskeja oli paljon enemmän, nyt ulkomaalaiset firmat ovat vallanneet alan. Tämä minua harmittaa, hän sanoo.
Nordström on kuskannut hedelmiä Euroopan eri kolkista Suomeen kaikkiaan yli 40 vuoden ajan.
Usein hän ostaa kasvatusalueilta hedelmiä mukaansa Suomeen myös itselleen, mutta tällä kertaa omenoita myytiin Italiassa vain liian isoissa, viiden kilon pusseissa.
Onko siis koskaan tullut syötyä kuormasta?
– Ei tietenkään, se on kunnia-asia! Mutta itäeurooppalaiset syövät, olen nähnyt monta kertaa, hän naureskelee.
Seuraavana aamuna matka jatkuu monikaistaista A9-autobahnia kohti pohjoista. Ruuhkia ei ole, ja liikenne Saksassa sujuu.
Kaikilla Nordströmin työkeikoilla näin ei ole. Etelä-Italiassa on kuulemma sattunut kaikenlaista, kun skootterit pujottelevat moottoritiellä rekkojen välissä ja torvet soivat.
Mutta vielä pahempi on Venäjä, hän päivittelee. Siellä vallitsee kuulemma viidakon laki. Sen Nordström tietää, koska välillä rekkakuskin työ on vienyt hänet Siperiaan asti.
Koko päivän kestäneen ajomatkan jälkeen omenakuorma on Rostockissa Pohjois-Saksassa. Nordström ajaa rekan perävaunuineen sisään Hankoon lähtevään rahtilaivaan. Siellä Jorma törmää tuttuun suomalaiskuskiin, jolla on mukanaan myöskin omenakuorma.
Alkaa Nordströmin matkan pisin vaihe: Itämeren ylitykseen menee kaksi päivää, kunnes laiva saavuttaa Suomen.
Laivalla saunotaan, luetaan ja katsotaan elokuvia. Kyydissä on 12 kuljettajaa lasteineen. Nordström yöpyy tällä kertaa laivan hytissä, omenat edelleen viilennetyssä perävaunussa laivan kannen alla.
Hangosta Nordströmin omenakuorman matka jatkuu Keskon keskusvarastolle Vantaalle. Ja pian sieltä kauppojen hyllyille.
Kun Nordström joulun alla kiertelee kaupoissa, tunnistaa hän suuren osan myynnissä olevista omenoista.
– Kun näen minun tuomiani omenia kaupassa, ostan niitä kyllä. Omena maistuu paremmalta, kun sen on itse tuonut, hän uskoo.
Nordström kiinnittää aina huomiota hedelmien alkuperään. Se on seurausta urasta hedelmäkuskina. Eikä ole muuten uravalinta mennyt pieleen, hän huikkaa.
– Jäin neljä vuotta sitten eläkkeelle, mutten ole malttanut lopettaa näitä reissuja. Tämä on niin mukavaa työtä.
