Hyvärisen mukaan lappalainen-sana on alunperin merkinnyt ainoastaan saamelaisia, mutta muun muassa seka-avioliittojen myötä myöhemmin myös elinkeinon harjoittajia.
- Lappalainen-termi ei ole aina tarkoittanut vain saamelaisia. Lappalainen oli se, joka eli lappalaiselinkeinoista, Hyvärinen sanoo.
"Kaksi ryhmää: Vanha saamelaisten ryhmä ja lakisaamelaiset"
Hyvärinen näkee, että nykyisen saamelaismääritelmän pohjalta on syntynyt kaksi ryhmää, kun myös verolappalaiskohdan pohjalta on nykyään mahdollista hakea saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
- Meillä on vanha saamelaisten ryhmä, jonka jäsenet tuntevat toisensa ja tietävät ketkä saamelaisiin kuuluvat. Ja sitten on tällaisten lakisaamelaisten ryhmä. Nämä kaksi on nyt yhdistetty.
"Muinainen lapinkylän lapinveroa maksava jäsen"
Oulun yliopiston historianlehtorin Matti Enbusken mukaan saamelainen-sana on saamelaisten itsestään käyttämä nimitys. Lappalainen taas historiallinen, muiden saamelaisista käyttämä käsite ja myös verotuksellinen termi.
- Lappalaiskäsite tuli myös viranomaisten ja valtiovallan käyttöön. Silloin termi sisälsi selkeän väestöllisen määrittelyn, mutta viranomaisnäkökulmasta termi sisälsi elinkeinollisen ja erityisesti verotuksellisen näkökulman, Enbuske selvittää.
"Vaikeaa täsmällisesti aina sanoa kuka on ollut suomalainen tai saamelainen"
Enbusken mukaan lappalainen oli lapinkylässä asuva ja lapinveroa maksava jäsen, mutta termin perusteella on vaikeaa täsmällisesti määrittää etnisiteettiä.
- Siihen tuli 1600-luvun lopulta lähtien, erityisesti 1700-luvulla, uudisasukasryhmä. Heidät velvoitettiin perustamaan tiloja ja he alkoivat maksaa uudistilaveroa. Osa vanhoista lapinkylän lapinsuvuistakin siirtyi uudistilallisiksi. Sitten tuli jonkin verran myöskin Suomesta talonpoikaista väestöä, joka asettui lapinkyliin ja alkoi maksaa lappalaisveroa.
- Sekoittumista on tapahtunut. Siinä mielessä on hieman vaikeaa täsmällisesti aina sanoa kuka on ollut suomalainen tai kuka on ollut saamelainen, Enbuske analysoi.