Lapin keskussairaalan synnytysosastolle pingotettu naru on täynnä pieniä erivärisiä villasukkia. Sieltä tuore vauvaperhe saa valita mieleisensä uudelle tai uusille tulokkaille.
Osastonhoitaja Sari Kartimo kertoo, että vuosi sitten tilanne oli toinen ja synnytysosaston väki päätti pyytää apua sosiaalisen median kautta. Vetoomuksella oli valtava teho.
– Niitä sitten tuli! Suunnilleen puolen vuoden ajan saimme paketteja lähes päivittäin. Niitä tuli Hangosta Utsjoelle ja kaukaisimmat Hampurista asti. Loppukesästä piti jo vienosti pyytää, että laskekaa puikkonne, sillä meillä loppuu varastotila, naurahtaa Sari Kartimo.
Sekä Rovaniemellä Lapin että Kemissä Länsi-Pohjan synnytysosastoilla on tällä hetkellä villasukkia tarpeeksi, mutta toivomuslistalta löytyy muuta: esimerkiksi mustekaloja eli turvalonkeroita, toukkapusseja, pienenpieniä villatakkeja keskosille ja äitien opastukseen uusi käsityö, neulottu tai virkattu rinta.
– Imetysohjauksessa erittäin hyvä apuväline olisi virkattu rinta. Sen avulla voimme ohjata äitiä oikeanlaiseen imetysotteeseen. Eli jos joku haluaa virkata, niin meille voi tehdä tissejä.
Ohje sekä neulotun että virkatun treenirinnan tekoon löytyy esimerkiksi Imetyksen Tuki ry:n sivulta.
Hyväntekeväisyysvillasukkia on kudottu erilaisissa ryhmissä viime vuosina valtavia määriä. Lahjoitussukat lämmittävät Lapissa tuhansia ja taas tuhansia jalkoja.
Torniossa innokkaat kutojat ovat parilla isolla tempauksella sukittaneet esimerkiksi koululaisia, päiväkotilapsia ja vanhuksia. Pehmeitä paketteja on mennyt muillekin tarvitseville esimerkiksi vähävaraisten joulujuhlassa ja seurakunnan diakoniatyön kautta. Myös muhveja on syntynyt muistisairauden rauhoittumisen tueksi.
Homma karkaa helposti käsistä
Villasukkabuumi on käynyt kuumana jo pitkään ja esimerkiksi Torniossa se on poikinut isoja kudontatempauksia. Iso joukko innokkaita käsityöihmisiä on tehtaillut villasukkia siihen malliin, että jo lähes joka neljännen torniolaisen jalkoja lämmittävät lahjoitussukat.
Muutama vuosi sitten torniolaiskutojat tekivät sukat kaikille kaupungin peruskoululaisille ja päiväkotilapsille, ja viime vuonna syntyivät sukat ikäihmisille niin palvelukoteihin kuin kotihoitoasiakkaillekin. Alun perin kaavailtiin pienempiä määriä, mutta:
– Homma karkasi käsistä niin kuin meille tahtoo käydä, naurahtaa hyväntekeväisyyskutoja ja yksi tempausten puuhanainen Outi Hyvönen.
Koululaisille aiottiin tehdä noin 3 000 sukkaparia, mutta niitä kertyi yli 4 200. Viime vuoden tavoite oli sukkapari 800 vanhukselle, lopputuloksena oli yli 1400 paria.
Naisenergialla on tehty myös satoja hypistelymuhveja muistisairaiden rauhoittumisavuksi. Muhveihin kiinnitetään monenlaisia koristeita ja nappeja, joiden sormeilu on omiaan rauhoittamaan levotonta mieltä.
Yhdessä tekemisen ilo
Tämän vuoden suunnitelmana torniolaiskutojien porukalla on urakoida villasukat kotikaupungin sadoille omaishoitajille. Lisäksi tehdään turvarannekkeiden pehmusteita, joilla ikäihmiset voivat suojata ohueksi käynyttä herkkää ihoaan.
Hyväntekeväisyyskutojat pitävät toisiinsa yhteyttä sosiaalisen median kautta ja kokoontuvat pari kertaa kuukaudessa kutomaan porukalla. Höysteenä on kuulumisten vaihto kahvilassa tai kirjallisuutta Novellikoukun merkeissä; siis toiset kutovat, kun joku toinen lukee ääneen tarinoita. Yhteisöllisyys onkin hyväntekeväisyyskutojille yksi tärkeä lisäarvo.
Torniolaisten kutojarinkiin kuuluu puolentuhatta naista. Heistä vaihtelevankokoinen joukko kokoontuu yhteisiin kudontasessioihin.
Torniolaiskahvilan sohvalla istuu tällä kertaa jutuntekoa varten kolme innokasta käsityöihmistä; Outi Hyvösen sukkapuikkojen lisäksi kilisevät Päivi Ryyminin puikot, ja Ritva Lomanin käsissä syntyy hypistelymuhvi.
Hyväntekemisen rahallista merkitystä tulee ajatelleeksi ehkä harvoin. Ainakaan kutojanaiset itse eivät sitä juuri mieti, mutta toteavat, että oma lompakko ei venyisi loputtomiin, vaikka tekemälleen työlle ei arvoa laskekaan. Lankalahjoitukset yksityisiltä, yhdistyksiltä ja yrityksiltä ovatkin erittäin tärkeitä.
– Jos ajatellaan, että sukkaparin langat maksavat noin neljä euroa, niin pelkästään viime vuoden projektiin olisi tarvittu yli 5 000 euroa, Outi Hyvönen laskee.
Päivi Ryyminiin pätee sovellettuna vanha sanonta suutarin lapsista. Ryymin kun tekee kaikki sukat lahjaksi eikä hänellä ole yksiäkään itse kutomiaan sukkia.
– Onneksi olen saanut niitä toisilta lahjaksi.
Parhaillaan kutojapiireillä on vireillä ystävänpäiväsukkatempaus, johon myös Ritva Loman osallistuu.
– Joka aamu kello kuusi nettiin pärähtää seuraavan kudontapätkän ohjeet. Yhteisellä perusohjeella mennään, mutta jokainen voi soveltaa ohjetta värejä. Kantapää on jo tehty, Ritva kertoo. Valmista siis tulee – tietysti – ennen ystävänpäivää.
Lue myös: