Poronlihan tuotanto ei ole kannattavaa, näyttävät Paliskuntain yhdistyksen tuoreet tilastot.
Poronhoitovuonna 2012–2013 yhden poronlihakilon tuottamisesta koitui porotalousyrittäjälle 24,40 euron kustannukset. Samaan aikaan poronlihan myynnistä saatiin Paliskuntain yhdistyksen tilastojen mukaan keskimäärin 7,50 euroa kilolta.
Tuet ja vahingonkorvaukset huomioiden tuottoja kertyi yhteensä 16,20 euroa kiloa kohti, joten jokainen lihakilo tuotti tappiota 8,20 euroa.
Porotaloudessa on monenlaisia kuluja
Mitä pienempi porotalousyritys on, sitä suuremmat poronlihan tuotantokustannukset yleensä ovat. Suurimmissakaan yrityksissä porotalouden tuotot eivät kuitenkaan tilastojen mukaan kata tuotannosta aiheutuvia kustannuksia.
– Porotalousyritysten koko on kasvanut yli neljänneksellä 195 eloporoon ja eloporoa kohti lihaa tuotetaan noin 10,50 kiloa. Pienimmissä 80–100 eloporon kokoisissa yrityksissä lihakilon tuottaminen maksoi 36 euroa. Suurimmissa yli 230 eloporon yrityksissä kustannus oli 18,20 euroa kilolta, tilastot kertovat.
Porotalouden kannattavuuteen vaikuttavat monenlaiset kulut. Porojen ruokinta on yleistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Rehujen hankinnasta, ajoneuvojen käytöstä, paliskunnille maksettavista hoitomaksuista, vakuutuksista ja muista tuotantopanoksista kertyy kustannuksia yhteensä 10,60 euroa lihakiloa kohti.
Porotaloutta harjoittava porotalousyritys tuotti poronhoitovuonna 2012–2013 poronlihaa keskimäärin 2 040 kiloa.
Pohjoisimmissa paliskunnissa pienemmät tuotantokustannukset
Tilastot näyttävät, että pienimmät tuotantokustannukset, 19,20 euroa lihakilolta, ovat poronhoitoalueen pohjoisimmassa osassa.
– Pohjoisimmissa paliskunnissa ruokinta on vähäisempää ja porokarjat suurempia kuin poronhoitoalueen eteläosissa. Edes pohjoisessa porotalouden tuotot eivät kuitenkaan kata tuotannosta aiheutuvia kustannuksia kokonaan, tilastoista selviää.
Yksikkökustannukset perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) porotalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoon, joka koostuu vuosittain 75 porotalousyrityksen tiedoista. Tarkempia tilastotietoja voi tutkia Luonnonvara keskuksen Taloustohtori -nettipalvelussa.