Saamelainen supertähti, eteläsaamelainen joikutähti Jon-Henrik Fjällgren hurmasi Inarin Ijahis idja -festivaalin tunteisiin vetoavalla joiullaan.
Konsertin Sajoksen aulassa oli suuren maailman tunnelmaa, sillä nimikirjoitusjono Fjällgrenin luo oli pitkä. Tähti ei pettänyt yleisöön ja kirjoitti väsymättä nimikirjoituksia ja poseerasi yhteiskuvissa.
"Inarissa oli hyvä energia"
Jon Henrik Fjällgren veti Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen salin täyteen ja piti yleisöä otteessaan konsertin avanneesta hitistään Danielin joiku aivan viimeiseen joikunumeroon asti, jonka hän oli tehnyt Inaria varten.
Artisti oli syystä tyytyväinen konsertin jälkeen.
– Konsertti oli fantastinen. Tuntuu hyvältä olla täällä Inarissa ja yleisö oli todella hyvä. Tunsimme bändini kanssa itsemme erittäin tervetulleiksi tänne, kertoo Fjällgren.
Jon Henrik Fjällgren sanoo, että Inarissa oli hyvä energia.
– Joiut tulevat joskus luonnosta, ihmisistä tai konserttilavalta. Tunnen energioita. Voin kävellä jonkun ihmisen ohi ja tuntea, että sillä ihmisellä on huono olo tai että hän on suuttunut. Olen hyvä ihmistuntija. Joskus teen joikuja sellaisten tapaamisten perusteella myös. Joissain paikoissa saatan tuntea itseni epävarmaksi ja silloin minusta tulee epävarma. Inarissa oli kyllä hyvä energia, Fjällgren sanoo.
"Ruotsalaiselle yleisölle esiintyminen jännittää enemmän"
Artisti sanoo, että on saamelaisyleisölle esiintyminen on erityistä.
– Ruotsalaiselle yleisölle esiintyminen jännittää minua enemmän. He tuntuvat olevan niin tottuneita ruotsalaiseen pop-musiikkiin, että odottavat kaiken musiikin olevan samanlaista.
– Saamelaisyleisön kanssa on helpompaa, kun tietää ettei jokaista joikua tarvitsee niin selittää. Voi vain sanoa, että tämä on minun joikuni minun koiralleni tai poroilleni, Fjällgren sanoo.
Suosio alkoi Ruotsin tv:n Talang-laulukisasta
Jon-Henrik Fjällgren on tällä hetkellä yksi Saamenmaan kiireisimmistä artisteista ja on yltänyt saamelaisartistille ennennäkemättömään suosioon.
Talang-tv-laulukisan voitto toi Fjällgrenin suuren yleisön tietoisuuteen ja Melodifestivalenin kakkossijan myötä pyöritys on yltynyt. Euroviisukarsintojen Jag är fri (Manne leam Frijje) -kappaleen (video) myötä uusin levy myi kultaa.
Heinäkuussa supertähti lennätettiin Pohjois-Norjan Márkomeannu-festivaaleille yksityiskoneella yhteyslennon myöhästyttyä. Inarista artisti bändeineen riensi keikalle Etelä-Ruotsiin seuraavana päivänä.
– Talang-kisan jälkeen olen kiertänyt paljon. Minulla on nyt sopimus levy-yhtiöni kanssa ja se päättyy pian. Siihen asti olen sitoutunut jatkamaan ja jatkamaan, kertoo Fjällgren artistielämästään.
Joiusta apua raskaassa elämäntilanteessa
Konserttisalien ulkopuolella Jon Henrik Fjällgrenille tärkeintä on poronhoito.
– Omalla ajallani teen porotöitä, otan aikaan käydä vasanmerkityksessä ja lepään, rauhallinen poromies-artisti kertoo.
Tunturit ja poronhoito ovat inspiraatio Jon Henrik Fjällgrenin musiikille.
Mutta elämä ei ole pelkkää saameromantiikkaa vaan poromiesten arjen yhteiskunnalliset ongelmat ovat Fjällgrenille tuttuja. Niistä kumpuavat sekä uusi Poromiehen joiku (The Reindeer Herder's Yoik (video)) ja Talang-voittobiisi Danielin joiku.
Ruotsissa nuorten saamelaisporomiesten itsemurhat ovat suuri ongelma. Kolmannes nuorista poronhoitajista on harkinnut itsemurhaa. Ahdistusta ja masennusta aiheuttaa muun muassa taistelu maankäytöstä perinteisellä poronhoitoalueella.
– Poromiehen joiku syntyi, kun olin tuskastunut kaikkiin näihin ongelmiin, joita meillä on täällä Saamenmassa. Joikua tehdessäni ajattelin kaikkia niitä nuoria, jotka ovat itse ottaneet oman henkensä. Olen itsekin hautonut samaa ajatusta. Olin paimentamassa tokkaani yhdessä koirani kanssa ja mietin, että miten minun pitää jaksaa. Elämä oli raskasta ja siinä syntyi tämä joiku, Fjällgren kertoo.
Jon Henrik Fjällgren haluaa välittää Poromiehen joiun voimaa muillekin.
– Poromiehen joiku on niin kuin Danielin joikukin: siitä oli apua minulle ja siitä voi olla apua muillekin poromiehille. Että ei pidä antaa periksi. Siksi siinä joiussa on niin paljon voimaa. Se antoi minulle voimaa palata kotiin ja tunsin niin kuin olisin saanut elämäni takaisin. Se osoittaa kuinka suuri joiun voima on ja kuinka paljon se voi auttaa, Fjällgren kuvailee musiikkinsa merkitystä.
Etelä-Amerikassa ja tuntureilla
Konserttiyleisö pääsi Inarissa kokemaan myös pienen osan Etelä-Amerikkaa, kun Jon Henrik Fjällgren esitteli eteläamerikkalaisen perinneinstrumentin soittotaitojaan. Hän oli matkaltaan Kolumbiasta, maasta josta hänet on adoptoitu, saanut lahjaksi huilun, joka seuraa nyt mukaan konsertteihin.
– En ollut käynyt ennen Kolumbiassa aikuisiällä. Talang-kisan jälkeen minut kutsuttiin sinne soittamaan. Huilun minulle antanut intiaani sanoi, että opin soittamaan sitä. Se piti paikkansa ja konsertissa kuultu melodia syntyi sitten Ruotsissa konserttikiertueella.
Jon Henrik Fjällgren puhuu kauniisti Kolumbiasta, mutta tuntee kuitenkin olevansa saamelainen.
– Tunnen, että olen aina ollut saamelainen. Ainoa ero on, että minä olen syntynyt Kolumbiassa. Minun poroyhteisöni ja ympäristöni ovat aina pitäneet minua saamelaisena ja itse pidän itseäni saamelaisena. Jos muuttaisin Kolumbiaan, niin en ymmärtäisi siellä mitään enkä tuntisi olevani siellä kotona. Niin pitkään kun itse tiedän kuka minä olen, niin kukaan ei voi asialle mitään, kertoo Fjällgren.
Työn alla uusi levy, mutta vasta pienen tauon jälkeen
Jon Henrik Fjällgren tunnetaan melodisista joiusta tunnelmallisilla taustoilla. Kuulija jää helposti hyräilemään mukana.
Työn alla on nyt uusi levy.
– Seuraavalla levyllä on enemmän ruotsia. Sen jälkeen teen vielä joikulevyn.
Mutta ennen uusia levyjä Jon-Henrik Fjällgren aikoo pitää taukoa.
– Kun nykyinen sopimus loppuu, pidän vähän taukoa ja sitten palaan jonkun hitin myötä, Fjällgren lupaa.