Arkeologit ovat tänä kesänä löytäneet Lappeenrannasta, Joutsenon Muilamäeltä 10 400 vuotta vanhoja pii- ja kvartsikivestä valmistettuja esineitä. Näissä löytyneissä esineissä on sama valmistustekniikka kuin Sujalan muinaisella asuinpaikalla Utsjoella.
Sujalan asuinpaikka Utsjoen Vetsijärvellä löytyi vuonna 2002 ja toden teolla siellä päästiin tekemään arkeologisia kaivauksia 2005–2006.
Kiviteknologia lähtöisin Volgan yläjuoksulta
Helsingin yliopiston arkeologi Tuija Rankama kertoo, että Vetsijärveltä löytyi myös 10 400 vuotta vanha asuinpaikka ja niin kutsuttua itäpuolen kiviteknologiaa, mikä on peräisin Pietarista itään ja Moskovasta pohjoiseen, Volgajoen yläjuoksulla noin 11 000 vuotta sitten asuneelta kansalta.
– Nämä Venäjän alueella asuneet ihmiset ovat kulkeneet pohjoiseen, Utsjoen Vetsijärvelle ja Norjan rannikolle Varanginvuonolle yhden sukupolven aikana, muutamassa vuodessa. Ajattelemme näin siksi, että vain Suomen etelä- ja pohjoisosissa on ollut sellaista kivimateriaalia, mitä voi hyödyntää itäpuolen kivitekniikassa. Sillä välillä tuhannen kilometrin matkalla ei ollut sellaista kiveä, mihin tätä Volgan yläjuoksulla opittua tekniikkaa olisi voitu käyttää. Jos nämä muinaiset ihmiset olisivat tuolla välillä jääneet asumaan Pohjois-Suomen ja Karjalan kannaksen välille monen sukupolven ajaksi, he olisivat unohtaneet tämän tekniikan.
Nämä kivikauden ihmiset tulivat pohjoiseen suoraan ja yhdellä kertaa
Rankama sanoo, että nykyisten todisteiden mukaan ihmiset ovat tulleet pohjoiseen Vetsijärvelle ja Varanginvuonolle melko suoraan ja yhdellä kertaa, Itä-Karjalan kautta, kun taas Etelä-Suomeen, Joutsenon suunnalle Karjalankannaksen kautta vähitellen.
– Meillä on todisteita siitä, että nämä ihmiset ovat lähteneet samasta paikasta, Volgan yläjuoksulta. Heidän kivenhiontatekniikkansa, säleteknologia, on ollut sama. Sitä mukaa kun jää suli, he ovat siirtyneet pohjoiseen Sujalaan ja vielä Varanginvuonolle suurimmaksi osaksi jalkaisin, melko suoraan ja yhdellä kertaa ja vaikuttivat vielä tehneen sen määrätietoisesti, tietäen minkälaista kiveä maaperässä perillä heitä odotti. Suomen eteläisempiin osiin, kuten Joutsenolle, he tulivat hieman eri reittiä ja pidemmällä aikavälillä.
Mullistava tieto: Kiviteknologia onkin levinnyt pohjoisesta etelään
Rankama kertoo näiden arkeologisten löytöjen olevan erityisiä koska ne todistavat, että kiviteknologia on ensin kulkenut ihmisten mukana idästä pohjoiseen ja sitten pohjoisesta etelään. Kun vaikkapa Varanginvuonolle saapuneiden ihmisten teknologia onkin alkanut leviämään Norjan eteläosiin, se muuttaa aikaisempia arkeologian teorioita, joissa on uskottu teknologian levinneen aina etelästä pohjoiseen.
– Nämä uudet tutkimukset Joutsenossa, Vetsijärvellä, Varanginvuonon rannalla, Venäjän puolella ja Itämeren ympäristössä, antavat hyvin mielenkiintoista uutta tietoa. Nimenomaan siitä, että tämä itäpuolen teknologia mikä tuli Venäjältä Suomeen ja saamelaisalueelle, onkin sittemmin ruvennut leviämään Varanginvuonolta etelään kuten Oslon ja Bergenin alueille. Tämä muuttaa entisiä näkemyksiä siitä, että teknologia olisi aina levinnyt vain etelästä pohjoiseen, iloitsee Rankama.
Ei voida sanoa että kyseessä olisivat olleet saamelaisten esi-isät
Rankama sanoo, että saamelaisperspektiivistä on tässä yhteydessä vaikea puhua, sillä löytynyt kiviteknologia on niin vanhaa, että siitä on vielä monta tuhatta vuotta siihen, kun saamelaisen kulttuurin on arveltu kehittyneen.
– Me emme varsinaisesti tiedä, milloin saamelaisuus muotoutui. Niin vanhaa DNA:ta ei ole löydettävissä Pohjois-Euroopasta, että olisi mahdollista tietää olivatko nämä ihmiset saamelaisten esi-isiä.
Kuten Rankamakin, myös kielihistorian tutkija Samuli Aikio sanoo, että näillä arkeologisilla löydöillä ei voida todistaa, ovatko kyseessä olleet saamelaisten esi-isät, sillä saamen kielten kieliperhe ja saamen kielet ovat kehittyneet niin paljon myöhemmin.
– Voisi tietenkin kuvitella, että ne muinaiset kansat, jotka ovat asuneet Pohjois-Suomessakin, olisivat jättäneet materiaalisen perinnön myös nykyisille saamelaisille. Mutta tietenkin saamen kieli on tullut näille alueille huomattavasti myöhemmin, kuten myös koko uralilainen kieliperhekin. Tällä tavoin noilla muinaisilla kansoilla ei ole ollut yhteyttä saamelaisiin, eivätkä he varmasti ole myöskään itseään saamelaiseksi kutsuneet.
Aikio kertoo, että kielihistoriallisesti voidaan mennä taaksepäin noin 5 000 vuotta, jolloin saamen kielten ja muiden uralilaisten kielten vanhimman kantakielen on laskettu syntyneen.