Kolttasaamelaiset ovat käyttäneet perinneruuissaan runsaasti puhtaita luonnontuotteita, poroa, kalaa ja marjoja.
Kolttasaamelainen Domna Mäenpää Inarin Nellimistä kertoo, että kotona olleista poroista käytettiin ravinnoksi kaikki mahdollinen verestä lähtien ja jäljelle jäävistä osista ommeltiin mm. karvakenkiä ja muita asusteita. Myös lampaasta kerittiin villa ennen kuin se otettiin syötäväksi.
Kurnikka ja kumpukset olivat suosikkiruokia
Katri Jefremoff on syntynyt Petsamon lapinkylässä, joen rannalla sijaitsevassa Puskan kylässä. Hän kertoo, että kotona syötiin paljon kalaa.
– Lohta oli paljon, lohijoen rannalla kun asuttiin. Lohesta tehtiin piirakoita, keittoa ja kurnikkaa.
Kalakukkoa muistuttava kurnikka leivottiin ruisjauhoista, taikinan sisälle laitettiin kokonainen kala.
– Kokonaisesta kalasta tulikin hyvä kurnikka, ruodotkin pehmenivät hyvin paistaessa, Jefremoff muistelee.
Domna Mäenpään mieleen perinneruuista ovat jääneet lihakeitto ja poron verestä valmistetusta taikinasta keitetyt kumpukset.
– Kumpukset tehtiin verestä, sekaan laitettiin poron rasvaa ohuina viipaleina ja ruisjauhoja. Mitään muuta ei tarvittu, Mäenpää kertoo.
Omavaraiset kolttasaamelaiset keräsivät myös sieniä
Entisajan kolttasaamelaiset olivat omavaraisia, kaupasta haettiin vain jauhoja, sokeria, kahvia ja teetä, kertoo Domna Mäenpää.
Marjoja käytettiin ravinnoksi paljon, joskus jopa ruuan mausteena.
– Variksenmarjoja käytiin keräämässä metsästä ja laitettiin kalakeittolautaselle. Silloin ei käytetty muita mausteita kuin suolaa, Mäenpää kertoo.
Muista saamelaisista poiketen kolttasaamelaiset käyttivät myös sieniä ravinnoksi.
– Petsamossa kerättiin paljon sieniä, tatteja kasvoi siellä runsaasti. Niistä keitettiin sienikeittoa, jota saatettiin suurustaa ryyneillä tai jauhoilla, kertoo Katri Jefremoff.
Luonnon raaka-aineista valmistettu ruoka oli myös terveellistä.
– Hyviä ruokia tehtiin, niitä syötiin ja kaikki olimme terveitä, koskaan ei tarvinnut mennä lääkäriin tai lääkkeitä syödä, Domna Mäenpää sanoo.