Enontekiön Näkkälän kylän lähistöltä on löytynyt rautainen nuolenkärki sekä pronssiesinelöytö.
– Rautaisia nuolenkärkiä on löytynyt saamelaisalueelta viime vuosina useampia, mutta vastaavia pronssiesineitä ei ole aiemmin löytynyt Enontekiöltä. Esineet ovat hyvin harvinaisia löytöjä koko Pohjois-Suomen mittakaavassa, kertoo arkeologi Eija Ojanlatva Saamelaismuseo Siidan saamelaisesta kulttuuriympäristöyksiköstä.
Löydöistä ilmoitettiin kesällä
Metalliesineet löysivät paikalliset poromiehet ja he ilmoittivat löydöistään Saamelaismuseo Siidaan.
– Siidaan toimitettiin kesällä Enontekiöltä rautainen nuolenkärki, jonka oli löytänyt paikallinen poromies jo aiemmin tunnetun pyyntikuoppaketjun lähistöltä. Hieman myöhemmin ilmoitettiin vielä toisesta, useita esineitä sisältävästä metallilöydöstä, joka oli löytynyt samalta suunnalta, Ojanlatva selostaa.
Arkeologi Eija Ojanlatva otti yhteyttä esineiden löytäjään Samuli Näkkälään ja lähti tutkimaan esineitä sekä molempia löytöpaikkoja.
Pronssiesineet löytyivät kahden lammen väliseltä kannakselta, jossa oli vanha, ladottu tulisija.
– Tulisija oli kiinnittänyt heti Näkkälän huomion, sillä se sijaitsi hyvällä paikalla – sellaisella, missä nykyäänkin on tapana tulistella. Pienet metalliesineet löytyivät aivan tulisijan vierestä. Näkkälä kertoi niiden sijainneen pintamaassa, aivan turpeen alla.
"Esineet ovat säilyneet todella hyvin"
Pronssista tehtyjä esineitä on kolme ja ne ovat Ojanlatvan mukaan säilyneet todella hyvin.
– Kaksi esineistä on salmiakinmuotoista ja yksi muistuttaa ruodollista nuolenkärkeä. Kaikki kolme esinettä on tehty erittäin ohuesta pronssipellistä, ja niiden reunoja on teroitettu. Yksi esine on neliskulmainen, paksumpi, leikattu pronssipellin pala. Samasta löytöpaikasta tuli myös terävä, pieni piiesineen katkelma.
Löydöt ovat hyvin harvinaisia jopa koko Pohjois-Suomen mittakaavassa, eikä sellaisia ei ole löytynyt aiemmin Enontekiön alueelta.
– Lähin vastaavien esineiden löytöpaikka sijaitsee Inarin Nukkumajoella, josta ne löytyivät talvikylän kodanpohjan kaivauksilta. Samanlaisia pronssiesineitä on löytynyt myös Ruotsin ja Norjan puolelta vanhoilta saamelaisten uhripaikoilta. Usein tällaiset leikatut ja rombinmuotoiset kupari- tai pronssipellin palat asuinpaikoillakin on tulkittu uhreiksi, pohtii Ojanlatva.
Näkkälän pronssiesineet löytyivät tulisijan vierestä, ja mahdollisesti ne ovat olleet kannaksella sijainneen kodan sisätilassa. Koska esineet ovat viimeisteltyjä ja teräviä, ne vaikuttavat pikemminkin käyttöesineiltä kuin asuinpaikalle tehdyiltä uhrauksilta. Löytöpaikan ympäristö on ihanteellinen mm. vesilinnun pyyntiin.
– Vertailumateriaalien perusteella pronssilöytö ajoittuu myöhäisrautakaudelta historialliselle ajalle, noin 800–1500-luvuille, arkeologi toteaa.
Saviastian reunapala Pöyrisjärveltä
Lisäksi syyskuun maastokäyntien aikana Pöyrisjärveltä, sortuneelta rantapenkereeltä löytyi saviastian reunapala.
– Edellisen kerran saviastianpaloja on löytynyt Enontekiöltä vuonna 2013 Kilpisjärven Juovvagielaksen asuinpaikan kaivauksilta. Juovvagielaksen saviastianpalat ajoittuivat kivikaudelle, noin 4500 eaa, arkeologi Eija Ojanlatva kertoo.
Pöyrisjärven saviastian palan ulkopinta on rapautunut pois, eikä siitä voida enää nähdä, onko astiaa koristeltu erilaisin leimapainantein.
Koristelun perusteella saviastioita voidaan ajoittaa eri aikakausille. Saviastian reuna on ollut tasoitettu, ja sen sekoiteaineena on käytetty kiillettä sekä asbestimurskaa.
Sekoiteaineensa perusteella Pöyrisjärven saviastia voisi ajoittua varhaismetallikaudelle, noin 1900 eaa.–300 jaa.
"Paikallisten ihmisten löydöt arvokkaita"
Arkeologi pitää paikallisten ihmisten löytöjä ja ilmoituksia erittäin arvokkaina.
– Nykyään Lapissa on hyvin vähän arkeologisia kaivauksia, sillä tutkimusmäärärahat ovat entisestään vähentyneet. Tämän vuoksi paikallisten ihmisten löydöt ja ilmoitukset ovat erittäin arvokkaita. Kaikki tiedot täydentävät ja tarkentavat omalta osaltaan kuvaa pohjoisen alueen esihistoriallisesta asutuksesta ja muinaisen ihmisen toiminnasta, Ojanlatva arvioi.
Arkeologiset löydot muokkaavat yhä kuvaamme esihistoriasta, arkeologi muistuttaa.
– Saamelaismuseon kulttuuriympäristöyksikkö onkin saanut neljän toimintavuotensa aikana runsaasti paikallisten ihmisten yhteydenottoja, jotka koskevat mahdollisia vanhoja asuinpaikkoja, pyyntikuoppia ja irtolöytöjä. Viime vuosien arkeologiset löydöt ovatkin jo muokanneet saamelaisalueen esihistoriaa uusiksi. Toivottavasti yhteistyö jatkuu yhtä aktiivisena jatkossakin, toteaa Ojanlatva.